Nyt tätä Hoganin & Bischoffin johtamaa TNA:ta on katseltu sen verran pitkään, että jonkinlaisen välitilinpäätöksen pystyy jo vetämään. Alkuun muutokset tuntuivat hurjilta ja odotukset olivat taivaissa, josta johtuen siirryttiin maanantai-iltoihin ja suoriin lähetyksiin aivan liian aikaisessa vaiheessa. Sittemmin tilanne on tasaantunut ja mielestäni parantunut. Painin osuutta Impacteissa on lisätty ja sitä fokusta on ihan aikuisten oikeasti siirretty myös nuorille kavereille. Kukin voi tahollaan miettiä plussia ja miinuksia, itse näen asian kutakuinkin seuraavasti:
Miinukset
- AJ Stylesin käyttö. Miten ihmeessä TNA:n ja koko painimaailman parhaimmasta ja sympaattisimmasta facesta saadaan tehtyä pelkkä midcardin huumoriheel niin lyhyessä ajassa?
- Desmond Wolfen käyttö. Täydellinen mahdollisuus TNA:lle luoda oma tähti ex WWE ja WCW tähtien joukkoon, mutta koko homma kustaan täysin, eikä Desmond lopulta saanut edes paikkaa Fortunessa vaikka oli kuvion alusta asti mukana. Plääh.
- Danielsin ja Scott Steinerin potkut. Kummatkin kuuluivat suosikkeihini "vanhassa TNA:ssa". Mutta mitäs tapahtuu? Steinerille ei annettu edes mahdollisuutta, Danielsista tehtiin silmänräpäyksessä pelkkä jobberi kunnes TNA-ikonille annettiin kenkää. Vittu mitä paskaa.
- X-divisioonan alakulo. Olisi luullut, että WCW:n mainiosta cruiserweight-divarista pitkälti vastuussa ollut Bischoff antaisi enemmän arvoa tälle jutulle joka alunperin erotti TNA:n muista promootioista. Mutta eipä se ihan sitä ole ollut.
- Jeff Jarrettin käyttö. Olipa kerta kaikkiaan tyhmää tehdä Jeffistä Bischoffin ja Hoganin kiltti palvelija, ja se Bischoff-Jarrett feudi oli ihan hirveä.
- Eric Youngin käyttö. Jälleen yksi mahdollisuus tehdä TNA:n ikioma tähti, mutta homma kustaan kymmenellä turnilla, hätäisillä juonikuvioilla ja lopulta tekemällä koko miehestä pelkkä vitsi.
- Itsestään liikoja luuleminen. Tuossa "johdannossa" jo asiasta kertoilin, esimerkkinä juuri maanantai-iltoihin siirtyminen ja häntä koipien välissä torstaihin luikkiminen.
- Fabujen tuonti. Morley, Hall, Syxx-Pac, Nasty Boys (herranjumala) ja ketkäs kaikki siellä kävivät pyörähtämässä? Kyllä minustakin olisi siistiä, jos Wolfpac saataisi aikakoneella takaisin, mutta ajat ovat muuttuneet, miehet vanhentuneet, harmaantuneet ja lihonneet.
- ECW-fabujen tuominen ohjelmaan ja kokonaisen PPV:n omistaminen tälle on kyllä aivopieruista sieltä pahimmasta päästä.
Plussat
+ Nelikulmainen kehä. En tiedä miksi, mutta kuusikulmainen ei koskaan miellyttänyt silmää, se vaikutti enemmän joltain lasten pomppulinnalta kuin painikehältä.
+ Kazarianin ja Jay Lethalin pushit. Kaksi entisessä TNA:ssa täysin unohdettua lahjakkuuta on nostettu esille ja kummastakin on hyvää vauhtia tulossa tähtiä.
+ Ric Flair, Mr. Anderson, Jeff Hardy, Rob Van Dam. En niinkään puutu miesten bookkaukseen, vaan siihen että heidät on saatu ylipäätään mukaan. Olisiko tämä tapahtunut ilman Hogania ja Bischoffia?
+ Mr. Anderson ja hänen käyttönsä ansaitsee oman plussansa. Mies on TNA-runillaan ollut parempi kuin koskaan ja yksi suurimmista syistä seurata koko ohjelmaa.
+ Arvaamattomuus. Impactit ovat olleet suurimmilta osin loistavaa viihdettä johtuen juurikin siitä, että juonikuvioita on ollut koko ajan käynnissä useita ja tulevien tapahtumien arvaaminen melkeinpä mahdotonta.
+ Joukkuepaini pysynyt esillä. Naisten divari ja X-divari ovat heikommissa kantimissa kuin vanhassa TNA:ssa, mutta tagdivari on aivan yhtä vahva - ellei jopa vahvempi kuin ennen.
+ Doug(las) Williamsin käyttö. Yksi top 50-listalleni yltäneistä miehistä, joten se että hänestä on tehty näinkin iso tähti vanhalla iällä miellyttää kovasti.
+ PPV:den taso. Slammiversary ja Hard(core) Justice olivat kehnoja, mutta muuten jokainen PPV on ollut viime vuoden vastaavaa parempi.
+ Beer Money - MCMG saaga. Kuusi helvetin loistavaa ottelua näiltä tiimeiltä, ja nyt kun "palloa ei vaan pudoteta", niin kummastakin saadaan hiton overi tiimi.
+ Järkiintyminen. Ensin koitettiin haukata liian isoa palaa kerralla, mutta nyt hommassa tunnutaan löytäneen jonkinlainen balanssi. Osa fabuista on potkittu pellolle, painin osuutta on nostettu ja nuoremmatkin tyypit saavat naamansa ruutuun, eivätkä Bischoff & Hogan enää syö kaikkea TV-aikaa.
+ Top 10 Ranking. Voitte olla vapaasti eri mieltä, mutta itse olen tykännyt tästä ideasta. En tiedä, kai se tuo hommaan jotain "oikean urheilun" makua tjsp.
+ Selkeä erottuminen WWE:stä. Okei, erottuihan vanhakin TNA WWE:stä, mutta silti tämä on pakko plussaksi laittaa. Kyllä se vaan on niin kivaa kuunnella vapaampia promoja ja katsella verisiä miehiä.
No niin, siinäpä iso kasa niin miinuksia kuin plussiakin. Huonoja asioita on tapahtunut paljon, mutta myös hyviä. Ero on vaan siinä, että huonoista puhutaan, hyviä pidetään itsestäänselvyyksinä. Itse olen kuitenkin TNA:n parissa viihtynyt erittäin hyvin niiden hirveiden talvikuukausien jälkeen, ja jos tuosta otettaisi tuo hirveä EV 2.0 pois, olisi ohjelma melkoisen rautaa. Joten sanoisin, että kaikesta huolimatta Hogan & Bischoff ansaitsevat + arvosanan. :)
Miinukset
- AJ Stylesin käyttö. Miten ihmeessä TNA:n ja koko painimaailman parhaimmasta ja sympaattisimmasta facesta saadaan tehtyä pelkkä midcardin huumoriheel niin lyhyessä ajassa?
- Desmond Wolfen käyttö. Täydellinen mahdollisuus TNA:lle luoda oma tähti ex WWE ja WCW tähtien joukkoon, mutta koko homma kustaan täysin, eikä Desmond lopulta saanut edes paikkaa Fortunessa vaikka oli kuvion alusta asti mukana. Plääh.
- Danielsin ja Scott Steinerin potkut. Kummatkin kuuluivat suosikkeihini "vanhassa TNA:ssa". Mutta mitäs tapahtuu? Steinerille ei annettu edes mahdollisuutta, Danielsista tehtiin silmänräpäyksessä pelkkä jobberi kunnes TNA-ikonille annettiin kenkää. Vittu mitä paskaa.
- X-divisioonan alakulo. Olisi luullut, että WCW:n mainiosta cruiserweight-divarista pitkälti vastuussa ollut Bischoff antaisi enemmän arvoa tälle jutulle joka alunperin erotti TNA:n muista promootioista. Mutta eipä se ihan sitä ole ollut.
- Jeff Jarrettin käyttö. Olipa kerta kaikkiaan tyhmää tehdä Jeffistä Bischoffin ja Hoganin kiltti palvelija, ja se Bischoff-Jarrett feudi oli ihan hirveä.
- Eric Youngin käyttö. Jälleen yksi mahdollisuus tehdä TNA:n ikioma tähti, mutta homma kustaan kymmenellä turnilla, hätäisillä juonikuvioilla ja lopulta tekemällä koko miehestä pelkkä vitsi.
- Itsestään liikoja luuleminen. Tuossa "johdannossa" jo asiasta kertoilin, esimerkkinä juuri maanantai-iltoihin siirtyminen ja häntä koipien välissä torstaihin luikkiminen.
- Fabujen tuonti. Morley, Hall, Syxx-Pac, Nasty Boys (herranjumala) ja ketkäs kaikki siellä kävivät pyörähtämässä? Kyllä minustakin olisi siistiä, jos Wolfpac saataisi aikakoneella takaisin, mutta ajat ovat muuttuneet, miehet vanhentuneet, harmaantuneet ja lihonneet.
- ECW-fabujen tuominen ohjelmaan ja kokonaisen PPV:n omistaminen tälle on kyllä aivopieruista sieltä pahimmasta päästä.
Plussat
+ Nelikulmainen kehä. En tiedä miksi, mutta kuusikulmainen ei koskaan miellyttänyt silmää, se vaikutti enemmän joltain lasten pomppulinnalta kuin painikehältä.
+ Kazarianin ja Jay Lethalin pushit. Kaksi entisessä TNA:ssa täysin unohdettua lahjakkuuta on nostettu esille ja kummastakin on hyvää vauhtia tulossa tähtiä.
+ Ric Flair, Mr. Anderson, Jeff Hardy, Rob Van Dam. En niinkään puutu miesten bookkaukseen, vaan siihen että heidät on saatu ylipäätään mukaan. Olisiko tämä tapahtunut ilman Hogania ja Bischoffia?
+ Mr. Anderson ja hänen käyttönsä ansaitsee oman plussansa. Mies on TNA-runillaan ollut parempi kuin koskaan ja yksi suurimmista syistä seurata koko ohjelmaa.
+ Arvaamattomuus. Impactit ovat olleet suurimmilta osin loistavaa viihdettä johtuen juurikin siitä, että juonikuvioita on ollut koko ajan käynnissä useita ja tulevien tapahtumien arvaaminen melkeinpä mahdotonta.
+ Joukkuepaini pysynyt esillä. Naisten divari ja X-divari ovat heikommissa kantimissa kuin vanhassa TNA:ssa, mutta tagdivari on aivan yhtä vahva - ellei jopa vahvempi kuin ennen.
+ Doug(las) Williamsin käyttö. Yksi top 50-listalleni yltäneistä miehistä, joten se että hänestä on tehty näinkin iso tähti vanhalla iällä miellyttää kovasti.
+ PPV:den taso. Slammiversary ja Hard(core) Justice olivat kehnoja, mutta muuten jokainen PPV on ollut viime vuoden vastaavaa parempi.
+ Beer Money - MCMG saaga. Kuusi helvetin loistavaa ottelua näiltä tiimeiltä, ja nyt kun "palloa ei vaan pudoteta", niin kummastakin saadaan hiton overi tiimi.
+ Järkiintyminen. Ensin koitettiin haukata liian isoa palaa kerralla, mutta nyt hommassa tunnutaan löytäneen jonkinlainen balanssi. Osa fabuista on potkittu pellolle, painin osuutta on nostettu ja nuoremmatkin tyypit saavat naamansa ruutuun, eivätkä Bischoff & Hogan enää syö kaikkea TV-aikaa.
+ Top 10 Ranking. Voitte olla vapaasti eri mieltä, mutta itse olen tykännyt tästä ideasta. En tiedä, kai se tuo hommaan jotain "oikean urheilun" makua tjsp.
+ Selkeä erottuminen WWE:stä. Okei, erottuihan vanhakin TNA WWE:stä, mutta silti tämä on pakko plussaksi laittaa. Kyllä se vaan on niin kivaa kuunnella vapaampia promoja ja katsella verisiä miehiä.
No niin, siinäpä iso kasa niin miinuksia kuin plussiakin. Huonoja asioita on tapahtunut paljon, mutta myös hyviä. Ero on vaan siinä, että huonoista puhutaan, hyviä pidetään itsestäänselvyyksinä. Itse olen kuitenkin TNA:n parissa viihtynyt erittäin hyvin niiden hirveiden talvikuukausien jälkeen, ja jos tuosta otettaisi tuo hirveä EV 2.0 pois, olisi ohjelma melkoisen rautaa. Joten sanoisin, että kaikesta huolimatta Hogan & Bischoff ansaitsevat + arvosanan. :)