Foorumiarkisto

<center>TNA NO SURRENDER</center>




Viime vuonna nähtiin No Surrender, josta alkoi yksi TNA:n parhaimmista ajoista kautta aikojen. Siitä lähti loistokkaiden PPV:den ja jaksojen putki, joka katkesi vasta Tammikuun 4. päivänä. Mitä siis tapahtui viime vuoden No Surrenderissa? Ensinäkin Sarita ja Taylor Wilde voittivat Beatiful Peoplen tullakseen ensimmäisiksi naisten joukkuemestareiksi TNA:ssa. Joe ja Daniels ottelivat loistavan ottelun X-division mestaruudesta, Dinero löi Suiciden heidän feudinsa päätös ottelussa ja sen ottelun jälkeen Dinero alkoi raivaamaan tietään huipulle, Lethal Lockdown ottelussa Beer Money inc. ja Team 3D osoittautuivat kovemmiksi kuin Main Event Mafia ja British Invasion ja kaiken tämän lisäksi Bobby Lashley teki TNA PPV debyyttinsä. Ainiin unohdinko jotain, niin joo AJ Styles voitti maailmanmestaruuden Five-way -ottelussa. Pystyykö tämän vuoden No Surrender olemaan parempi kuin viime vuoden? Epäilen, mutta annetaan silti mahdollisuus!

TNA.com - Match Line Up kirjoitti:



TNA WORLD TITLE SEMI-FINALS:
Kurt Angle vs. Jeff Hardy
Mr. Anderson vs. The Pope

WORLD TAG TITLES:
Wolfe/Magnus vs. MCMG (c)

I QUIT MATCH:
AJ Styles vs. Tommy Dreamer

TAG TEAM MATCH:
Nash & Sting vs. Jeff Jarrett & Samoa Joe

X DIVISION TITLE:
Sabu vs. Douglas Williams (c)

FALLS COUNT ANYWHERE:
Abyss vs. Rhino

GRUDGE MATCH:
Velvet Sky vs. Madison Rayne

Mielipiteitä PPV:stä? Itse tulen ne joskus myöhemmin tänne kirjoittamaan kuin jaksan ja on paremmin aikaa. Mutta nyt on teidän vuoronne, hyvät kanssa 'Alertilaisemme, jotka katsotte TNA:ta, tulkaa haukkumaan tai kehumaan tehkää mitä haluatte.

Tommy Dreamer vs. AJ Styles? lololllolo onneks en seuraa TNA;ta.

TupsuVeitikka kirjoitti:
Tommy Dreamer vs. AJ Styles? lololllolo onneks en seuraa TNA;ta.

And your point being exactly... what?

Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta tietääkseni tämä tulee olemaan Kurt Anglen ja Jeff Hardyn ensimmäinen 1on1-kohtaaminen? Sinällään on kummallista, että tämä matsi "tuhlataan" jo nyt, sillä nimenomaan Angle-Hardyssa on sitä ison matsin tuntua, ja se olisi ollut loistava vaihtoehto Bound For Gloryn tittelimatsiksi. Angle-Pope ja Angle-Anderson kun on tänä vuonna jo nähty samoin kuin Hardy-Anderson. Tuosta nelikosta jos haluaisi bookata sellaisen "1st time ever" kohtaamisen BFG:hen, niin silloin se olisi käytännössä Pope-Hardy.

Eli Angle-Hardya täällä odotellaan vesi kielellä. Jeffin meneillään oleva TNA-stintti ei ole vielä ollut mitenkään erikoisen hyvä, mutta olen aivan satavarma että Kurtin kanssa Jeffrey vetää loistavan matsin. Olkoonkin, että voittajasta ei ole jännitystä Kurtin stipulaation vuoksi, tai mistäs sitä tietää, onhan TNA suorastaan tunnettu yllätyksellisestä (ja välillä järjettömästä) bookkauksesta.

Anderson-Pope on myös mielenkiintoinen ottelu ja odotukset ovat korkealla, vetiväthän miehet Against All Oddsin pääottelussa suorastaan loistavasti. Minulla ei ole ainakaan mitään hajua siitä, kumman puolesta rahani laittaisin likoon, siinä mielessä tämä on paremmin rakennettu kuin Angle-Hardy. Veikkaisin kuitenkin Andersonin voittoa tällä kertaa, sillä AAO:ssahan Pope vei. Eikä tässä suosikkiakaan sinällään ole, Anderson ja Pope kelpaavat kumpikin BFG:n tittelimatsiin.

Joukkuematsi kiinnostaa. Ei epäilystäkään etteivätkö Gunsit ja Britit saisi menevää kläshiä aikaiseksi. Tommy Dreamer taasen ei kiinnosta yhtään, mutta vastassa on kuitenkin maailman parhaisiin lukeutuva AJ, jolla on tendenssiä saada huonommastakin vastustajasta parastaan irti (Sting, Nash, Booker) joten tästä tulee varmasti ihan hyvä undercardin matsi. Nash & Sting VS. Joe & Jarrett hieman yllättäen kiinnostaa myös, vaikka en tosiaan mitään huippumatsia odota.

Sabu-Williams, Abyss-Rhino ja Velvet-Madison taas ovat sellaisia matseja jotka eivät ainakaan etukäteen kauheasti sytytä.

Lopuksi vielä veikkaukset voittajista:
Angle
Anderson
Guns
Williams
AJ
Nash & Sting
Abyss
Velvet

Sabu vs Williams X-Division mestaruudesta?! Oliko pakko TNA, siis ihan pakko!

Whatin vanavedessä nyt nämä omatkin ajatukset PPV:stä näin suuremmin ja matsi matsilta kirjoitettuna. Tarkotus oli kyllä postata jo eilen, mutta heitetään ne nyt, kun eipä tuo vielä myöhäistä ole.



TNA WORLD TITLE SEMI-FINALS:
Kurt Angle vs. Jeff Hardy
Mr. Anderson vs. The Pope

- No heitetään nää nyt samaan koriin loppujen lopuksi, siis nämä ottelut. Eli ensimmäisestä parista luulen, että Angle vie tämän juurikin tuon stipulaation vuoksi. Jos nyt nähtäisiin parasta Hardya TNA:ssa, ehkä koskaan, sillä olympia kultamitallisti on kuitenkin nii kova jätkä, että saa kaikista muistakin sen parhaan irti. Luultavasti jopa kortin paras ottelu ainakin taistelee siitä joukkuemestaruusottelun kanssa. Angle ei voi hävitä, jos hän ei ole tässä "They" -porukassa. Epäilen.

Anderson versus Dinero ottelun lopputulos on enemmän toive kuin veikkaus, sillä Pope-Anglea ei olla nähty kuin kerran(?), kun taas Anglen ja Andersonin välillä nähtiin aika pitkäkin feudi. AAO:n ottelun tasolle ei luultavasti päästä, koska ottelussa ei ole niin selvää face-heel painotusta kuin AAO:n ottelussa. Nyt asetelmat ovat myös jokseenkin päälaellaan, kun Pope on nyt viime jaksoissa ottanut pientä heel-roolia. Tulen kuitenkin 90% varmasti nauttimaan tästä.

WORLD TAG TITLES:
Wolfe/Magnus vs. MCMG (c)

- Loistava ottelu tulossa ja vaikka kuinka markitankin Wolfen ja Magnuksen joukkuetta niin olen silti sitä mieltä, että maailmanparasjoukkue ei voi vielä menettää mestaruuksiaan. Toivottavasti näiden joukkueiden välillä nähtäisiin useampi ottelu ja toivottavasti Wolfe ja Magnus saavat paljon näkyvyyttä myös tulevaisuudessa. Illan ottelun ainesta tässä, mutta MCMG vie!

I QUIT MATCH:
AJ Styles vs. Tommy Dreamer

- Tämä on joko floppi, ihan ok ottelu tai loistava. Tämä ottelu muoto jokseenkin eliminoi joitain Dreamerin huonouksia, jos kaverit alkavat paiskomaan toisiaan tuoleilla. Jos vetävät paljon normaalisti kehässä, tämä voi flopata pahasti, sillä Dreamerin vahvuudet ovat tuoli kädessä. AJ on maailman parhaita painijoita ja voi vetää kenestä tahansa hyvän ottelun aikaiseksi ja siihen luotetaan! Toivottavasti AJ voittaa, mutta en vain usko, että Dreamer sanoo I Quit sanat.

TAG TEAM MATCH:
Nash & Sting vs. Jeff Jarrett & Samoa Joe

- Nash ja Sting voittavat huijaamalla. Ottelussa kiinnostaa vain se miten Samoa Joeta bookataan. Joe ja Jarrett pystyvät hyvään otteluun, mutta Sting ja Nash on nykyää niin huonossa kunnossa, että hyvä ottelu ei ole mahdolline. Jarrettista olen liikaa pahaakin sanonut viime aikoina, mutta lopettaa se vois seki jo.

X DIVISION TITLE:
Sabu vs. Douglas Williams (c)

- Toivon Douglasin voittoa ja sitä ettei Sabu bottailis kovin paljon. Voi olla ihan ok-ottelu painillisesti, mutta muuten ei kiinnosta juuri ollenkaan.

FALLS COUNT ANYWHERE:
Abyss vs. Rhino

- Kiinnostaa vain "They" -kuvion takia, muuten kummatki vois painua jonnekki...

GRUDGE MATCH:
Velvet Sky vs. Madison Rayne

- Ei oo kiinnostanu vähää aikaa, mutta veikataan nyt Raynen voittoa. JEE!

Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta tietääkseni tämä tulee olemaan Kurt Anglen ja Jeff Hardyn ensimmäinen 1on1-kohtaaminen?

Varmaankin joku minua nopeampi on tähän ehtinytkin jo vastata, mutta siis oikea vastaus on noup – kyseessä ei ole historian ensimmäinen kerta, kun Jehvi ja Kurtti ottelevat keskenään yksi yhtä vastaan -mittelössä. YouTuben tajunnanräjäyttävän kattava videoarkisto nimittäin paljastaa, että asianomainen parivaljakko on otellut vastakkain ainakin vuoden 2001 King of the Ring -turnauksessa, joten first time ever -ottelusta ei voi puhua. Joka tapauksessa ajassa pitää mennä kauas taaksepäin, joten kyllähän tästä sellaisen suuren ottelun tuntua tosiaankin heijastuu. Tai heijastuisi, jos Jeff ei olisi pelkkä raihnainen varjokuva entisestään ja jos Anglella ei olisi meneillään tätä typerää "Lopetan jos häviän!" -juonikuviota, joka spoilaa, on spoilannut ja tulee spoilaamaan miehen jokaisen matsin ainakin sinne Bound for Gloryyn saakka. Ja TNA:han hypettää tätä Jeff–Anglea miekkosten ensimmäisenä PPV-kohtaamisena, ja sellainenhan tämä siis onkin.

No Surrenderin kortti näyttää karmaisevaa EV 2.0 -syöpää lukuun ottamatta ihan kivalta pikku väli-PPV:ltä. Siltikin show'n ehdottomasti mielenkiintoisin tapaus on Douglas Williamsin ja juuri siihen syöpään lukeutuvan Sabun taistelu X-divisioonan mestaruudesta, sillä siihen jos johonkin voisi tosiaankin lyödä sen kuuluisan must see -tarran kylkeen. Kykeneekö Douglas kantamaan Sabun kunnolliseen otteluun, kuinka monta fataalia botchia pössyttelevä ystävämme suorittaa ja antaako TNA toden totta yhden singlesmestaruuksistaan liki viiskymppiselle muinaisjäänteelle, jonka kehätyöskentelystä aika on jättäytynyt jo vuosia sitten, ovat kysymyksiä, joihin palan halusta saada vastauksia. Sabun painimisen seuraaminen vuonna 2010 sattuu nimittäin olemaan verrattavissa päättömien 1970-luvun lopun italialaisten ohjaajien vääntämien eksploitaatioelokuvien katseluun – niiltä on syyttä odottaa viihdettä katastrofin muodossa. Ainakin minä tahdon nähdä Sabun tekevän joitakin täysin päättömiä temppuja ja lukuisia munauksia ennemmin kuin keskinkertaisen ja tylsähkön painimatsin hänen ja Williamsin välillä.

Muihin mielenkiintoisiin matseihin lukeutuvat Mr. Anderson vs. D'Angelo Dinero (ikään kuin tämän vuosikymmenen Austin vs. Rock), tosiaan se Jeff vs. Angle ja – kyllä – Madison Rayne vs. Velvet Sky. Sanokaa mitä sanotte, mutta minun mielestäni tämä pitkään kestänyt ja jatkuvasti paremmaksi muuttunut Beautiful Peoplen riita on ollut varsin viihdyttävää seurattavaa, vaikkakin mysteerinen moottoripyörätär on laskenut kuviosta niin hyvyyttä kuin loogisuuttakin alaspäin. Propsit kuvion toimivuudesta eritoten Madison Raynelle, josta on kuin salakavalasti alkanut muodostua yksi eniten fanittamistani naispainijoista tämän hetken painiuniversumissamme. BFG:hen toivoisin kaikista mieluiten triple threat -matsia Angelinan, Velvetin ja Madisonin välillä, mutta kaippa sen Tarankin voi sinne sitten heittää sekaan.

Tuulesta temmattu Motor City Machineguns vs. London Brawling ei kiinnosta lainkaan, Tommy Dreamerin TNA-urasta on mennyt jo nyt se pienikin hohto pois, Rhinon ja Abyssin matseja – niin normaaleita kuin kaiken maailman fallscountanywherejäkin – on todistettu jo vuodesta nakki ja Nashin, Stingin, Jarrettin ja Joen ottelusta ei taida olla tarvetta turista yhtään mitään. Tarkemmin ajateltuna tämä roskan määrä ei kyllä korreloi hyvien matsien määrän kanssa millään tavalla, joten eipä tästä niin kivaa PPV:tä taidakaan olla luvassa. Buu. Saattaapi olla, että jää tällä kertaa show'n katsominen vain muutaman ottelun ja YouTuben varaan.

Itse odotan tästä London Brawlin ja MCMG yhteenotosta ehkä illan MOTN. Kuten jo TNA topicissa mainitsin, TNA'n tag divisioona on mielenkiintoisin asia firmassa tänä päivänä ja kun Wolfe/Magnus muodostama joukkue kohtaa joukkueen joka on jo vuosien aikana suorittanut päätä huimaavia otteluita, ei voi pettyä. Hienoa että Wolfelle viimeinkin keksittiin edes jotain käyttöä eikä häntä syötetä Abyssille ja sen suuremmille tähdille aamupalaksi.

Jokainen muu johon liittyy EV2.0, kuullostaakin roskalta. Sabu vs Williams kiinnostaa vain sen osalta kuinka Williams pystyy viemään tätä ottelua kun vastassa on Sabu ja tosiaan, jos TNA päättää lahjoittaa mestaruuden Sabulle, We Riot! Abyss vs Rhino ei kuullosta kovinkaan herkulta vaikkakin kyseessä onkin Falls Count Anywhere. Perus HC mättöä tiedossa, pakolliset naulat ja veren loputon vuodatus. Old Timers joukkuematsi tulee luultavammin olemaan illan surkeimpaa settiä, edes Joe ei pysty tähän vaikuttamaan. AJ vs Dreamer kuullostaa jo AJ'n väärinkäytöltä.

Nämä semifinaalit eivät ole mieleeni Andersonin ja Hardyn läsnäolon takia. Mutta onneksi Angle ja Pope ovat mieltäni viihdyttämässä ja kiitän TNA'ta polvillani jos finaalissa kohtaa Angle ja Pope. Thank You TNA. Mutta jos taas finaalissa kohtaisikin Angle ja Andersson ja vielä Anderson veisi sen nimiinsä, jäisin sanattomaksi ja odottaisin sitä päivää että Anderson pudottaa vyön jollekkin kiinnostavammalle henkilölle.

Laitetaan nyt vähän omiakin mietteitä No Surrenderista.

TNA World Title Semi Finals
Molemmissa otteluissa on potentiaalia olla ****:n luokkaa, jos aikaa annetaan sopivasti. Kaikki ovat "isoja nimiä", hyviä painijoita (kyllä, jopa Hardy), kiinnostavia hahmoja, ja saavat yleisön lämpimäksi. Ainoana ongelmana näen sen, että kaikki ovat (enemmän tai vähemmän) faceja. TNA:n tuntien kuka tahansa voi toki kääntyä vaikka ennen ottelua. Popen toivon hoitavan, koska muuten alkuvuoden push uhkaa jäädä lopullisesti unholaan. Anglen voittohan näyttää melko selvältä, ja ihan hyvä niin.

Motor City Machine Guns vs London Brawling for the World Tag Titles in a Tag Team Match
TNA:n tag-divari on kokonaisuutena ollut jo pidemmän aikaa sairaan kovaa kamaa ja MCMG on tämän vuosituhannen viihdyttävin tag team, joten taas on kiinni siitä, miten tämä bookataan. Aivan viimeisen Beer Money-Guns -kohtaamisen tasolle en usko tämän yltävän, mutta tämä onkin vasta (toivottavasti) pitkän feudin ensimmäinen kohtaaminen.

AJ Styles vs Tommy Dreamer in an I Quit Match
Dreamer on viime aikoina ollut oikeasti melko hyvä mikissä. Niinpä olenkin jopa hieman odottavalla kannalla. Koko EV2.0:n mielekkyys selviää vasta feudin ratkettua. Jos Fourtune tuhoaa EV:n parin kuukauden sisällä, olen tyytyväinen. Näin tätä nuorempien ja TNA:ta rakentaneiden jätkien uskottavuus ehkä hieman nousee. Niinpä uskon, toivon ja rukoilen, että Dreamer lausuu nuo kaksi pientä sanaa. Puhtaastihan tätä tuskin tapahtuu, mutta miljoonan run-inin jälkeenkin AJ:n voitto kelpaa.

Kevin Nash & Sting vs Samoa Joe & Jeff Jarrett in a Tag Team Match
Nashin olisi pitänyt siirtyä manageriksi jo (ainakin) pari vuotta sitten. Sting ja Jarrett sentään pystyvät sopivan vastustajan kanssa hyvään otteluun. Ainoa asia joka tässä kiinnostaa on Joe, tai paremmin se, keksitäänkö (tuskin, mutta toivoahan saa) miehelle vihdoin jotain järkevää tekemistä. (Huomasin juuri, että Mr.Off Topic olikin tuossa jo todennut lähes samat asiat) Olisi tässä katsellut mielummin vaikka jotain tuulesta temmattua Kazarian vs Jay Lethal (mihin lie mies hävinnyt?) tai Beer Money vs Ink Inc:iä.

Douglas Williams vs Sabu for the X Division Title in a Singles Match
Ei herätä oikeastaan mitään tunteita mikä X-divarista puhuttaessa on melko huolestuttavaa. Williams osaa painia ja Sabu tekee muutaman hassun hypyn, mutta mitä väliä tälläkin mestaruudella on nykyään? Mieluusti toki pitäisin Sabun kaukana mestaruuksista, oli niillä sitten arvoa tai ei.

Abyss vs Rhino in a Falls Count Anywhere Match
Molemmat ovat kokoisikseen miehiksi loppuen lopuksi ihan hyviä kehässä. Ongelmana vain on se, ettei kumpikaan kiinnosta kehän ulkopuolella. Abyssin voitto lienee selviö?

Velvet Sky vs Madison Rayne in a Grudge Match
Todennäköisesti tulee kelailtua, kun ei vaan yksinkertaisesti nappaa.

Taidanpa kattoa suorana, kun puhelimesta loppu justiinsa akku ja laturin johto jäi kotia, eikä ole muita laitoksia mihi sais herätyksen. HTC:n puheli eikä mitää tietoo kellä ois samanlaine laturin johto kuin tuossa, mutta kaipa tähä koneeseen sais jotenki herätykse, mutta iha sama. Samoil silmil vaa kouluu!

Aika paljon tulee muitten sanoja toisteltua, mutta menkööt. Pikkukivalta väli-ppv:ltä vaikuttaa, yläkortti näyttää oikein potentiaaliselta ja alakortissa on ne TNA:lle suorastaan pakolliset turhat täytematsit.

Kummastakin semifinaaliottelusta sopii odottaa hyvää, ja on oikeastaan pettymys, ellei noin tärkeistä matseista saada rutistettua sitä maagista ****-kamaa. Oikeastaan tässa nelikossa suututtaa vain kaksi Angleen liittyvää asiaa: se, että hänen kauan rakennellun Top 10 -kipuamisen päälle tavallaan kustiin siinä vaiheessa kun maailmanmestaruutta täysin arvottomana pitävä RVD halusi pitää vähän lomaa, ja se, että tuo kirottu "lopetan jos häviän" lannistajakuvio ylipäänsä keksittiin.

Muuten kaiken pitäisikin olla kohdillaan: Jeff on osoittanut kykenevänsä huippumatseihin, Angle on ollut toisinaan maailman paras painija, ja Dinero-Anderson-parivaljakon kehäkemia on jo kertaalleen todettu toimivaksi. Finaaliin toivon ja veikkaan Angle-Pope -paria kolmesta syystä: se on kehässä potentiaalisin huippumatsi (ei sillä, etteikö Anglen ja Andersonin ottelut olisi olleet erinomaisia), edellinen matsi jätti odottamaan lisää, ja kohtaamista mielestäni jo hieman teasattiin viikon takaisessa Impactissa.

Tag team -mestaruusottelulle monet ovat ladanneet suuret odotukset, mutta itse en ole aivan yhtä optimistinen. London Brawlin svengaa luonnollisesti mikissä, mutta kehässä Magnus on edelleen kovin vajavainen. Tätä heikkoutta luultavasti peitellään sillä että Desmond viettää suurimman osan ajasta kehästä, mikä taas rikkoo sitä loistavaa joukkuedynamiikkaa johon Gunsien ja Beer Moneyn ottelusarjassa totuttiin. Kelvollista matsia odotan silti, ja positiivisimmissa visioissa tästä alkaisikin pidempi feudi, jonka aikana Magnus kehittyisi huimasti kehässä ja josta saadun momentumin avulla Desmond nousisi takaisin main event -kahinoihin. TNA:n kohdalla pitää kuitenkin myös varautua siihen toiseen vaihtoehtoon: painimaailman epäloogisin hahmo Chelsea pilaa jälleen kerran miehensä voittomahdollisuudet, ja seuraavalla viikolla lontoolaiset jobbaavat Ink Incille Impactissa vaipuen lopullisesti unholaan.

Styles tuo ensimmäisenä mieleen sen turhaakin turhemman Television-mestaruuden. Hogan-Bischoff-relaunch olisi ollut loistava tilaisuus unohtaa tuo vyö monen muun (ja siihen liittyvän) asian ohella, mutta niin vain se jäi roikkumaan mukaan. Pian siitä tulikin Rob Terryn peniksenpidennys, josta meinattiin nähdä jopa yksi kunnon feudi, joka sekin, yllätys yllätys, vain unohdettiin (Terry-Jordan). Kaikista maailman painijoista vyön voitti sitten seuraavaksi AJ Styles - mies, jonka kaiken logiikan mukaan pitäisi jahdata MAAILMANMESTARUUTTA. Tässäkin olisi ollut tilaisuus hävittää vyö, mutta ei, sen sijaan sen nimi muutetaan TAAS, jonka jälkeen se jää TAAS täysin turhaksi: toisaalta sen arvo jää epäselväksi sen ollessa mestaruudelle auttamatta liian overin Stylesin hallussa, toisaalta se kahlitsee selvästi ME-kahinoihin kuuluvan Stylesin pois niistä. Noh, pääseepä Styles ainakin leuhkimaan takuuvarmasti TNA-historian ainoalla Grand Slam -mestaruudellaan: tuskinpa kukaan muu tulee voittamaan muitten mestaruuksien lisäksi Legends, Global ja Television -mestaruutta. ;)

Äskeinen avautuminenhan ei liity illan otteluun millään lailla, mutta se taas kertonee jotain huolestuttavaa ottelun kiinnostavuudesta. Eiköhän Dreamer-pappa näytä jo olevan lähellä voittoa, mutta ilkeä Fortune kiristää hänestä luovutuksen esimerksi hänen vaimoaan uhkaamalla. Tästä sitten jatketaan loogisesti feudin päättävään Bound for Gloryn joukkue-eliminointiotteluun, jossa vaariosasto näyttää Flairin pojille mahtinsa ja juhlii voittoa uuden parhaan kaverinsa Hoganin kanssa, kunnes HE pilaavat juhlat - ellei sitten tuokin kutkuttavan kiinnostava paljastus ole lopulta jokin antikliimaksi, kuten James Mitchellin paluu tai pahimmillaan Abyssin päänsisäiset demonit.

Nash & Sting vs. Jarrett & Joe ei juurikaan kiinnostaa, mutta hyvä luoja minä pyydän, ei taas järjetöntä turnia ja gimmick-changea Joelle. Ajatella, viime vuonna Sting vs. Flair Bound for Gloryssa oli hauska vitsi, mutta tänä vuonna erilaisella bookkauksella se olisi hyvinkin voinut tapahtua. Tosin onhan TNA ennenkin tehnyt näitä äkkikäännöksiä hahmoissa, että eipä sekään yhtään yllättäisi jos Sting vielä ehtisi kääntyä faceksi ja kaikki hänen pahat teot ja sanat jäisivät ilman selitystä unholaan...

...Mutta todennäköisemmin pahikset voittavat ja BfG:ssa nähdään sitten, BAW GAAD, Hogan vs. Sting! Minun on vaikea nähdä että Stingin uralle saataisiin enää yhtä arvokasta loppua kuin viime vuoden BfG olisi erilailla toteutettuna ollut, ja pahoin pelkään, ettei Joellekaan tule oikein löytymään mielekästä tekemistä, ellei hän sitten taistele tuossa pahispossessa (mikä olisi taas vähemmän mielekästä).

Sabu vs. Williams ei kiinnosta, koska Sabu ei vain jaksa enää vuonna 2010 kiinnostaa, etenkään Hardcore Justice -esityksensä jälkeen. Toivottavasti nyt Williams edes säilyttää vyönsä: mikä muuten on hänen ja Fortunen neljän jäsenen välisen ristiriidan järjetön selitys, vai onko sellaista edes yritetty esittää?

Velvet Sky vs. Madison Raynelta en odota mitään, sen verran paskoja nuo Beautiful Peoplen matsit ovat kuukausi toisensa perään olleet. Sen sijaan Rhino vs. Abyssissa näen montaa muuta enemmän potentiaalia: kummatkin ovat väläytelleet ennenkin näissä alakortin täytematseissa, ottelumuoto sopii kuin nakutettu ja äijät pelaavat myös hyvin yhteen, tai pelasivat ainakin silloin, kun etenkin Abyss oli vielä paremmassa kunnossa. Kunhan tätäkin ottelua ei vain bookattaisi sen "Janicen" ympärillä pyörimiseksi...

Joo-o, taas piti lyhyet mietteet kirjoittaa, mutta löpinäksihän se meni. Nyt kukaan ei varmaan edes lue tätä viestiä ennen shown katsomista, mutta minkäs teet. :( Niin, ja jos enska satutkin vaikka asumaan naapurissa ja kuulet seinän läpi TNA:n "promo niggan" möreän äänen, niin tule toki kylään nauttimaan kauttaaltaan kiinnostavasta PPV:stä. :scratch:

Tuli katseltua No Surrender suorana joten nyt jo lyhyet mietteet showsta. Ei jaksa pitempiä alakaa höpisemään.

Openerina toimi MCMG vastaan Generation Me ja streami ongelmien vuoksi shown aivan alku jäi näkemättä, joten ei ole mitään tietoa, miksi Magnus ja Wolfe korvattiin. Itseäni harmitti hieman, mutta poikaset vetivät lopulta helkkari kova ottelu.

Showta jatkettiin Douglas Williamsin ja Sabun ottelulla, joka oli ihan kiva ja aika sellainen kuin sen odotinkin olevan. Sabu ei botchannu kuin kerran ja sekin näytti siltä, että se olisi voitu olla suunniteltu. Douglasista rakennetaan ottelijaa, joka voittaa ällillä ja siitä pidän.

Sitten tais olla naisten ottelu, joka oli ihan kiva, mutta surkea silti. Plussaa Madison Raynen liikkeestä, jossa tavallaan pani Velvet Skyn niskaan tai jotain muuta tuollaista. Lopun selätyksessä markkasin Raynen painipuvulle, sillä oli ihan ok shotti haaroje välistä. ;D

Tämän jälkeen oli muistaakseni Rhynon ja Abyssin ottelu, joka osoittautui melko hyväksi kampailuksi. Alussa oli liikaa käveleskelyä ympäri areena ja toisten huitomista, mutta lopulta kun palattiin viimeistä kertaa kehään nii miehethän pistivät melkoisen ottelun pystöön. Selvästi paras ottelu Abyssiltä, jonka olen vähään aikaan nähnyt. Black Hole Slam on vieläki siisti liike.

Pappojen ja Joen ottelukaan ei ihan hirveän huono ollut varsinkaan, kun ei kestänyt kovin pitkään. Peukkua pystöön tällekkin, kun oli paremmin suunniteltu ja toteutettu mitä odotin.

Tähän väliin sitten muistaakseni asettautui tuo Stylesin ja Dreamerin ottelu. Dreamer sanoi ne kaksi pientä sanaa ja vieläpä puhtaasti! No okei tunki AJ haarukan sille silmään, mutta se on sallittua tuossa ottelussa joten se on puhdas. Odotin ennen ottelun alkua, että jos AJ voittaa nii silloin hänen vaimoa tai jotain muuta tärkeää henkilöä kuritetaan olan takaa. Eipäs käynyt näin joten respectit Dreamerille. Ottelu oli muuten aika heikko.

Ja sitten oli tajunnan räjäyttävän Kurt Angle vs. Jeff Hardy -ottelun aika. Tämä ei ollut Anglen paras ottelu, mutta kehtaisin väittää, että en ole nähnyt parempaa ottelua Jeff Hardylta. Okei, Hardy nyt ei paljon töitä tehnyt ja ottelussa tuli esille Hardyn pienehkö liikearsenaali esimerkiksi otetaan, vaikka se että Hardy iski ottelun aikana neljä twist of fatea. Ei muuta liikettä keksitty välillä? Hardy onnistui myös irrottamaan yleisöstä chantit "You fuck out" tai jotai tommosta. Tämä oli kuitenkin omasta mielestäni viiden tähden ottelu ja jotain aivan uskomatonta. Olisin pitänyt tästä vielä enemmän, jos Angle olisi voittanut, muttei toki luovutukseen vaan siihen, että Hardy olisi menettänyt tajuntansa kaiken sen kivun alla mitä joutui kestämään. Ottelun alkuvaiheilta muuten Kurtilta aivan tajuttoman stiffiltä näyttänyt powerbomb. Upea ottelu ja onkohan BFG main eventti Kurt vs. Jeff vs. Anderson.

Anderson siis voitti ottelun Popea vastaan, joka ei tuntunut enää kovinkaan hyvältä ottelulta ja Jeff vs. Anglella oli siihen suuri vaikutus. Muutenkin hidas ottelu ja jotenkin ei saanut tästä samaa fiilistä irti kuin AAO:n vastaavasta. Andersonin ja Popen välille tulee vielä jonkinnäköinen feudi sanokaa minun sanoneen! Hiuka tunnelma latistaja oli ja olisin halunnut Dineron voittavan. Hyvä näinkin.

Tulihan tästä aika pitkä. No ei mitään väliä. Eipä tarvi myöhemmi kirjotella.

Saimou kirjoitti:
mikä muuten on hänen ja Fortunen neljän jäsenen välisen ristiriidan järjetön selitys, vai onko sellaista edes yritetty esittää?

MROT kirjoitti:

Riveni kirjoitti:
Tämä on kyllä uskomatonta. FOURtune (kyllä, noin se oli grafiikoissa kirjoitettua), jossa on 6 jäsentä? Miksi? Miksi neljän sormen symboli? Miksi jätkien titantronissa on numero neljä? 4 =/= 6.

Samaa mieltä, tämä todellakin on täysin idioottimaista. Ei kuusikosta saada uutta Four Horsemeniä, mutta six horsemen voitaisiin saada. Toisaalta, jos ajatellaan että Morgan ei kuulu Fourtuneen vaan on vain palkattu toimimaan Flairin henkivartijana ja Beer Money lasketaan yhdeksi, koska he toimivat joukkueena saadaan luku neljä plus mentori Flair. Kaukaa haettua ja luultavasti paskapuhettu. Tuli vain mieleen.

Tuossa on tuo minun teoria ja ainoa järkevä selitys minkä sille keksin, vaikka tuokin on kaukaa haettua. Mitään virallista selvitystä asiasta ei ole minuta annettu. TNA:n mielestä ehkäpä kuusi nuorta tähteä on sama asia kuin 4 entis ajan tähteä :lol:

Päätin sysätä Hardy vihani sivuun ja nimetä Angle vs Jeff Hardy Match Of The Night! Yllättävää kyllä, Jeff jopa näytti joltain tässä ottelussa ja Angle nyt oli perus Angle, kova äijä kuntoonsa nähden. Lopputuloksen puolesta ja Mr Andersonin voitosta veikkailen BFG Main Eventiksi Kurt Angle vs Jeff Hardy vs Mr. Anderson. WWE'n logiikalla tuo tapahtuisi, mites TNA sitten päättää?

Ehkäpä hieman odotuksia parempi PPV, kokonaisuutena "ihan ok" -tasoa. Undercard oli odotettua menevämpää settiä, mutta toisaalta yläkortin otteluista etenkin Pope/Anderson oli pettymys.

Openerissa suurin pettymys oli London Brawlinin poisjäänti Magnuksen henkilökohtaisen syyn takia, mutta eipä Generation Me mitenkään huono vastine ollut. Taas oikein menevä ottelu näiltä kahdelta joukkueelta, toivottavasti BfG:ssa nähdään revanssi, nyt kun pohjustustakin on enemmän. Mielenkiintoista nähdä, kuinka GenME:n lailla painiva joukkue toimii heelinä.

X-Division -mestaruusottelu oli sitä kuuluisaa "ihan ok" tasoa, jossa Sabun heikkoudet eivät päässeet niin pahoin esille kuin ennakkoon pelkäsin. Ottelun lopetuksen arvasi kehässä lojuneesta mestaruusvyöstä, mutta toimi silti. Tazin kanssa olen muuten eri mieltä siitä, että Williamsin uutta themeä täytyisi rakastaa - en ymmärrä, miksi hyvin toiminut British Invasion -musiikki korvattiin geneerisellä renkutuksella.

Velvet Skyn ja Madison Raynen ottelu oli sitä kankeaa nyky-Knockout/TBP-schaissea. Niin mitäänsanomaton etten vaivautunut sohvalta edes kelaamaan.

Styles vs. Dreamer oli niinikään odottamaani parempi. Tai ei se peruspaini kulmakarvoja pahemmin kohotellut, mutta taas kerran lopetuksesta roimasti plussaa, olipahan brutaali ja "realistinen" tapa vääntää Dreamerinkin kaltaisesta turpaanottajasta luovutus. Aivan pahaa teki kun Styles tunki sitä haarukkaa Tommyn silmäkuoppaan. Ottelua edeltäneessä videopaketissa oli myös vahvaa promottamista Stylesilta mikä ilahdutti.

Rhinon ja Abyssin ottelu oli ennakointini mukaisesti oikein menevää mättöä. Pari kivaa spottia, perussetti oli kohdillaan ja lopetus toimi. Hyvä "väliottelu", saa nähdä mitä Abyssille keksitään Bound for Gloryyn HEIDÄN lisäksi.

Nash/Sting vs. Jarrett/Joe ei toiminut. Etenkin lopetus meni oudoksi: yleisön olisi kaiken logiikan mukaan pitänyt hurrata Jarrettin saadessa vihdoin kostettua Stingin lukemattomat mailanheiluttelut, mutta sen sijaan Impact Zone tuntui kääntyvän lievästi Jarrettia vastaan. No, onneksi pysyi lyhyenä, ja siltä pahimmalta, Joen turnilta, tällä kertaa säästyttiin.

Angle vs. Jeffissä oli toki paljon hyvää, mutta toisaalta monet seikat jäivät sitten myös ottelusta häiritsemään. Near fallien määrässä on häilyvä raja "eeppisen" ja "yli menneen" välissä, ja tämä ottelu ampui sitten aika reippaalla kädellä yli. C'mon, mikä on enää Hardyn finisherien teho, jos ties kuinka monta kertaa isketty Twist of Fate ei ollut enää edes "iso liike", ja Kurt selvisi kahdesta peräkkäisestä Swantonista (joita vielä muistaakseni edelsi Twist of Fate)? Entä oliko Jeff kayfaben mukaan aineissa sietäessään murhaavaa nilkkalukkoa valehtelematta yhteensä ainakin 5 minuuttia, kun normaalisti perusjätkät taputtavat viimeistään siinä puolen minuutin ja grapevinen kohdalla? Oman osansa near fallien ja kaiken muunkin suuruudesta vei jälleen kerran iki-ihana Impact Zone, joka suhtautui otteluun todella valjusti.

Sitten oli vielä erikseen tietysti tämä fake finishien määrä, tosin se ei sitten enää ottelun loputtua ollut niinkään mielessä. Ensimmäisen kohdalla jäi kyllä miettimään, että vaikka ottelu saikin jatkua, niin miksi ihmeessä maailmanmestaruusturnauksen semifinaaliottelussa PPV:ssä on alunperinkään 20 minuutin aikaraja. Taas tuli listattua näyttävästi kaikki negatiivinen, kyllä minä ottelusta pidin, hieman yllättäen sitä sai oikeasti jännittää sohvan reunalla että häviääkö Angle nyt todella, ja olihan siinä etenkin loppua kohden näyttävästi tunnetta etenkin Kurtin osalta, mutta liika on liikaa.

Angle vs. Hardyn lopetuksen vuoksi ymmärtää miksei se ollut sopiva pääotteluksi, mutta olihan Pope vs. Andersonilla lähes mahdoton tehtävä nousta sitä edeltäneen ilotulituksen tasolle - eikä se sitten valitettavasti päässyt edes lähelle. Kehämeno oli sinänsä taas näiden kahden välillä oikein toimivaa, mutta jokin "x factor", mikä esimerkiksi AAO:n kohtaamisessa oli, jäi tästä puuttumaan. Sinänsä loogista että nyt oli Andersonin vuoro voittaa, mutta toisaalta olisin nähnyt Popen mieluummin BfG:n main eventissä, puhumattakaan siitä, että Anderson olisi kestänyt tässä vaiheessa tappion paljon Popea paremmin. Alkuvuodesta todella suuressa nosteessa ollut D'Angelo Dinero on jälleen tuuliajolla.

Erityismaininnan vaisun ottelun lisäksi ansaitsee sen kummallinen jälkipeli. Ensiksi Anderson käyttäytyy todella heelmäisesti, tai sitten vaihtoehtoisesti sillä tavoin, kuin olisi kuvitellut Andersonin pilkkaavan heel-vastustajaa. Tarkoitus oli varmaankin korostaa Andersonin kovanaama-asennetta ja miesten henkilökohtaista kaunaa, mutta se sai Popen taas näyttämään huonolta, etenkin, kun hän vain lammasmaisesti käveli pois eikä tullut hakkaamaan pelleilleestä Andersonista ilmoja pihalle. Andersonin ja Popen taru ei selvästikään ole loppu, mutta turha mistään uudesta Austin vs. Rockista on näillä näytöillä puhua.

Pohjustusta Bound for Gloryyn saatiin loppuviimein yllättävän vähän, ja mieluummin olisin nähnyt pääotteluna puhtaan singles-kohtaamisen kuin 3-wayn (ellei tuota tilannetta vielä Impacteissa jollain toisella tavalla ratkaista). Niin tai näin tasaisesta No Surrenderista on hyvä jatkaa vuoden suurimpaan tapahtumaan.

Veikkaanpa, että avausmatsi oli nyt viihdyttävämpi kuin jos siinä olisi ollut London Brawling. MCMG ja GM toimivat hyvin yhteen, kuten jo Impactissa nähtiin. Lopusta en hirveästi digannut; miksi Generation Me piti kääntää heeliksi, kun niitä heel-tiimejä on jo muutenkin tarpeeksi? Eikä heeliys välttämättä ole hyväksi Gen Men kaltaiselle spottailu-joukkueelle. Enkä myöskään erityisesti pidä tuollaisista oikeiden loukkaantumisten kanssa flirttailevista juonikuvioista, jollainen vaikuttaisi olevan tulossa Shelleylle. Selkäpiihin hiipii hyy aina kun näkee tuomarin tekevän äksän päänsä päällä.

X-divarimestaruusmatsissa huonoin puoli olikin tuomarityöskentely. Kun Earl Hebner on tuomareista kaikkein eniten painijoille nipottava ja tylyttävä tuomari, tuntui todella kummalliselta, ettei hän missään vaiheessa saanut potkittua mestaruusvyötä tai sitä yhtä tuolia pois kehästä. Alusta saakka vaikutti siltä, että jossain vaiheessa sitä vyötä käytettäisiin. Lisäksi pistäisin sen yhden Sabun kehästä-ulos-loikka-köysien-avulla-melkein-botchin ainakin osin Hebnerin piikkiin. Muuten matsi toimi ihan kivasti, vaikka kyllähän Sabun matseissa aina pitää olla ne samat tuoli- ja pöytäspotit. Mutta jotenkin Sabun hyväksyy paremmin TNA:han EV2-porukasta kuin monet muut, onhan hän siellä aiemminkin paininut.

Naistenmatsikin meni yllättävän kivuttomasti, kun keskittyi vain tsekkailemaan kisbeneitä. Silti ihan hyvä juttu ettei kestänyt pitempään.

Ei se Rhino-Abyss -matsi ehkä olisi "This is awesome" -chanttia ansainnut, mutta eipä sekään erityisesti ärsyttänyt. Loppua kohden matsi vielä tiivistyi ja parani. Yllättävää, että Rhinokin nousi yhdestä Black hole slamista. Hyvää ilmeilyä Abyssilla muuten.

Nash/Sting - Joe Jarrett olikin illan huonoin ottelu. Joe sentään toi eloa, mutta hänen vaihdettuaan kehästä tempo aina hidastui. Ja loppu oli kummallinen, kuten Saimou totesikin. Mukavaa, että Joelle on taas keksitty jotain, mutta onhan tämä kuvio hänen tuhlaamistaan.

Aluksi se AJ:n kaivama haarukka tuntui huvittavalta kaiken sen mättämisen jälkeen, mutta olipa lopulta brutaali ja uskottava lopetus. Se Dreamerin loppupuolella paljastama uusi kehäasu oli omituinen. Mitä, ja miksi?

Enpä muista onko koskaan kukaan kestänyt noin pitkään Ankle lockia. Varsinkin sen varsinaisen ajan lopussa tuli olo, että mitä ihmettä nyt tapahtuu, kun nilkka on lukossa, ja Hardy vaan kestää ja kestää. Samaten sen yläköydeltä tehdyn Angle Slamin jälkeen ihmettelin, että miten se nyt tuostakin pystyi nousemaan. Ja vastaavasti taas perus-Swantonit ja se yksi Swanton kehästä ulos eivät myöskään saaneet ratkaisua aikaan. Tajuan kyllä mitä tässä haettiin takaa, ottelu on niin tärkeä, ettei kumpikaan millään suostu häviämään, mutta jotenkin se toteutus mielestäni jotenkin klikkasi. Siis upea matsihan se oli, mutta samoilla linjoilla olen tässäkin Saimoun kanssa, liika on liikaa. Tazin Jesus Christmas nosti hymyn huulille.

Olisin niin toivonut, että Pope olisi viimeisen matsin vienyt, mutta kun ei niin ei. Minulla ei ole mitään Andersonia vastaan, mutta Dinero on enemmän TNA:n oma hahmo kuin Anderson, joka toistaa peruskaavaa WWE-reject => main-event -push TNA:ssa samoilla eväillä. Black Pope oli käsittääkseni Burkella hahmona suunnitteilla jo WWE:ssa, mutta hän ei siellä sitä koskaan päässyt käyttämään. Itse matsista ei jäänyt juuri mitään mieleen; ei se tarkoita että se huono ottelu olisi ollut, mutta siihen vaikutti se tyhjä olo, joka oli hienon Angle-Hardyn jälkeen jäänyt.

Loppujen lopuksi oli yllättävän hyvä PPV. Toivottavasti sama vire jatkuu, eivätkä vanhukset jatka egotrippailujaan.

Itse pidin erittäin paljon Angle vs Jeffistä, joka tuli aikaisemmin jo sanottua. Toki ampuhan tuo yli kaikkine near falleineen ja Angle lockiensa kanssa ja oli ehkä jopa halvalla tavalla tehty eeppinen ottelu, mutta silti niistä löytyy jotain järkeä. Angle on vaan niin kova jätkä ja kun ura on pelissä niin edes kaks swantomia ei riitä selätykseen näissä tilanteissa, mutta siitä olen samaa mieltä Saimoun kanssa, että tässä ottelussa Twist of fate raiskattiin ja kunnolla. Jeff taas on niin pösilö jätkä, että kaverinsa kunnian säilyttämiseksi kestäisi jalkansakin katkaisun. Tästä saadaankin nyt hyvä kuvio Jeffin pikkulomalle ja vetäytymiselle BFG:n main eventistä, sillä Jeff ei pysty ottelemaan jalkansa takia. Toisaalta minäkin veikkaan, että Triple Threat BFG:hen tulee TNA:n World Heavyweight -mestaruudesta.

Kenelläkään tietoa tästä Magnuksen henkilökohtaisesta syystä?

Huhuttu on, että alkujaankin matsin piti olla MCMG vs. GenME, mutta bookkaus- ja sivustotiimin välinen kontakti kusi ja sivustotiimi pisti London Brawlingin sinne koska ajattelivat sen olevan loogisinta.

Toinen huhu taas on se, että jälleen alkujaankin matsin piti olla MCMG vs. GenME, mutta GenME:llä oli jo tekemistä PWG:n Battle of Los Angeles turnauksen kanssa, joten tilalle pistettiin London Brawling. Syystä tai toisesta Bucksit potkittiin kuitenkin PWG:n turnauksesta ulos, joten keksittiin äkkiä tekosyy, ja näin päästiin takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan.

Tuli ilmeisesti kasattua Angle-Hardylle utopistisen korkeat odotusarvot, kun se vähän petti, vaikka hyvä olikin. Saimoun tavoin minua tympäisi tuo finisherhuoraus, nuo jännittävät near fallit olisi pitänyt pystyä luomaan jollain muullakin kuin lopetusiskuilla. Ja ihan naurettavaa että Jeff kestää Ankle Lockia 8 minuuttia, etenkin kun viime kuukausina liike on ollut hiton over. Pyh sanon minä. Ja tuo "time limit" sekoilu oli tosiaan ihmeellistä. Miksi ottelussa ylipäätään sellainen oli? Kysyn vaan. Kaikesta huolimatta olihan tämä ihan hyvä ottelu, sellaista *** 1/2 tasoa.

Muista matseista täytyy sanoa, että Pope-Anderson oli pieni pettymys sekin. Eivät päässeet sinne AAO:n tasolle, eivät oikeastaan lähellekään. Abyss-Rhino oli yllättävän toimivaa mörssäystä, AJ-Dreamer "ihan ok", kiitos Stylesin. Niin ja Gen Me-MCMG oli kyllä hyvä, ihan yhtä viihdyttävää menoa kuin hypetetty Angle-Hardy.

Generation Me VS. Motor City Machine Guns *** 1/2
Sabu VS. Douglas Williams ***
Velvet Sky VS. Madison Rayne * 1/2
Abyss VS. Rhino ***
Nash & Sting VS. Joe & Jarrett ** 1/2
AJ Styles VS. Tommy Dreamer ***+
Jeff Hardy VS. Kurt Angle *** 1/2 (MOTN)
Mr. Anderson VS. D'Angelo Dinero ***

Noin. Ihan perushyvä väli-PPV, mutta ei juurikaan sen enempää.

Niin, ja jos enska satutkin vaikka asumaan naapurissa ja kuulet seinän läpi TNA:n "promo niggan" möreän äänen, niin tule toki kylään nauttimaan kauttaaltaan kiinnostavasta PPV:stä.

Voitaisiin kyllä oikeasti alkaa tsekkailla keskenämme näitä PPV:itä. Minä kun en ole koskaan katsonut painia kenenkään asioista perillä olevan ja lajia reaaliajassa seuraavan ihmisen kanssa, joten lienen jäänyt paljosta paitsi. Missä päin Åboa mies asustaa? :o

Ja sitten itse PPV:hen. Turvaudutaanpa taas niihin perinteisiin plussiin ja miinuxiin.

+ Illan paras matsi oli show'n ensimmäinen ottelu eli Motor City Machineguns vs. Generation Me. Loistavaa tag team -äksöniä, joka ei jättänyt katsojaa hetkeksikään kylmäksi. Ainoastaan tarina jäi hieman vaisuksi, sillä eipä näissä face vs. face -taistoissa ole ikinä sitä samanlaista tunnetta kuin perinteisissä face vs. heel -matseissa. Lisäksi matsista söi kiinnostusta pois se seikka, ettei sille ollut kunnollista pohjustusta. Niinpä olin varsin iloinen veikko Bucksien heel turnin jälkeen, sillä se vahvisti kaksi todella lupaavaa asiaa: jatkon Bucksin ja MCMG:n väliselle sodalle ja sen kaipaamani face vs. heel -asetelman siihen seuraavaan kohtaamiseen. Silloin voidaan lähennellä jopa neljää tähteä.

+ Toinen hyvä – muttei suinkaan niin hyvä kuin jotkut käyttäjät antavat ymmärtää – ottelu oli se pahamaineinen Angle vs. Hardy, jossa oli monta todella hienoa hetkeä (muun muassa Jeffin sairas Swanton kehän ulkopuolelle), lukuisia uskottavia läheltä piti -tilanteita ja todellista jännitystä. Harmi kyllä ottelun naurettava ylibookkaus ja muut epäkohdat (esimerkiksi Jeffin heroiininhuuruinen selviytyminen monen minuutin mittaisesta nilkkalukosta) pilasivat katselunautintoa niin vahvasti, että lopuksi suuhun jäi vain ällöttävä maku. Huonoista puolistaan huolimatta kyseessä oli kuitenkin tosi viihdyttävä tapaus, joten plussan puolella ollaan.

+ Myös Abyssin ja Rhinon yhteenottoa pitää arvostaa, koska en olisi millään uskonut kyseisen parivaljakon yltävän näinkin viihdyttävään brawliin. Onneksi Hirviö voitti.

– Sitten miinuksiin: D'Angelo Dinero vs. Mr. Anderson oli todella kuiva ottelu, mikä ei tosin ollut pelkästään Dineron ja Kenkun syy: heillä kun oli ihan mahdoton paikka korottaa rimaa siitä, mihin aikaisemman matsin – Angle vs. Hardyn – sateenkaartakin värikkäämpi ilotulitus oli sen nostanut. Yleisö oli kuollut, tunnelma oli kuollut ja ottelun hidas tempokin tuntui vain kuolleelta. Se on sääli, sillä pidän sekä Dinerosta että Andersonista erittäin paljon ja haluaisin heille pelkkää hyvää. Sitten tulee tällainen pettymys ja vieläpä PPV:n pääottelussa. Höh. Miinukset myös Poupin tappiosta.

– Tommy Dreamer. AJ teki kyllä kaikkensa saadakseen tuon liki nelikymppisen hampurilaisharrastajan näyttämään niin hyvältä kuin mahdollista, mutta silti... Ei tuolla kehäliikkumisella pitäisi hillua kahden peräkkäisen PPV:n kohokohtamatseissa. Dreamer on hidas, kankea ja tylsä painija, joka herättää katsojassa ainoastaan myötähäpeän tunnetta ja sitä sellaista "Tajuaisit jo lopettaa, Tommy" -fiilistä. Dreamerillä saattaa olla hyvä painivainu ja laaja käsitys kehäpsykologiasta, mutta ei sitä pelkällä tiedolla viihdytetä katsojaa – siihen vaaditaan myös taitoa. Ja sitä tällä 39-vuotiaalla hardcorepainin iki-ihanalla sydämellä ei tunnu enää nykypäivänä olevan; ei ainakaan nopeutensa ja uskottavuutensa kannalta.

– Pappaklaani. En voi ymmärtää miksi TNA:n on pakko tunkea fanien kurkuista alas tätä vammaista Nash–Sting–Hogan–Jarrett-juonikuviota, joka ei olisi kiinnostanut ketään edes 10 vuotta sitten. Siis voiko enää huonompaa feudia olla? Selitettiinkö Stinginkään heel turnia koskaan millään tavalla? Mikä ihmeen deception? Argh! Ja minkä tähden tähän hunajaiseen kuvioon on vielä liitettävä mies, jolla olisi rahkeita täysipäiväiseksi pääottelijaksi? Pelkästään tästä kaikesta miinusta. Ottelua en edes katsonut.

– Sabu vs. Williamsille miinusta sen vuoksi, että arvasin ottelun lopputuloksen ennen kuin kehäkelloa oli edes kilautettu matsin alkamisen merkiksi. Sillä koska viimeksi tuomari (taikka mestari itse – en muista) asettaa mestaruusvyön kulmaukseen ikään kuin odottamaan käyttäjäänsä? Höh.

Loppuun vielä tähtöset, joita ei tällä kertaa herunut kyllä hirvittävästi.

Motor City Machineguns def. Generation Me ***½
Douglas Williams def. Sabu **½
Velvet Sky def. Madison Rayne *
Abyss def. Rhino ***-
Samoa Joe & Jeff Jarrett def. Sting & Kevin Nash N/A
AJ Styles def. Tommy Dreamer ***-
Jeff Hardy drew Kurt Angle ***½
Mr. Anderson def. D'Angelo Dinero **