Foorumiarkisto

Päivämääränä jollainen tulee vastaan vain kerran vuosisadassa Total Nonstop Action Wrestling järjestää oman SuperBowlinsa, joka tunnetaan nimellä Bound For Glory. Tällä kuudennella Bound For Glorylla on kaikki mahdollisuudet nousta TNA:n historian yhdeksi merkkipaaluista, onhan heillä käytössään sellainen rosteri josta on aikaisempina vuosina nähty vain märkiä päiväunia. Tapahtuman historiaan voi jokainen tutustua omatoimisesti internet-selaintaan käyttäen, mutta mainitaan nyt nopeasti että viime vuonna show oli todella hyvä, päättyen AJ Stylesin ja Stingin hienoon otteluun.

Huhut tämänvuotisen tapahtuman cardista ovat velloneet kuumina jo jonkin aikaa. Sen verran kuitenkin on varmaa, että tuona iltana saamme vastauksen kysymykseen, ketä ovat "they", joista Abyss on kohta puoli vuotta vaahdonnut. Lisäksi on varmaa, että nelikosta Kurt Angle, Jeff Hardy, "Pope" D'Angelo Dinero ja Mr. Anderson kaksi tulee ottelemaan vacantista TNA World Heavyweight-mestaruudesta. Varmana voitaneen pitää myös sitä, että Ric Flairin Fortune ja Tommy Dreamerin EV 2.0 selvittelevät välejään jonkinlaisen brutaalin joukkueottelun muodossa. Joten kannattaa aloittaa valmistautuminen hyvissä ajoin, TNA:n lippulaivashow on täällä nopeammin kuin arvaattekaan!

Varmistetut ottelut
3-Way Dance For TNA World Heavyweight Title
Kurt Angle VS. Mr. Anderson VS. Jeff Hardy

Grudge Match
Rob Van Dam VS. Abyss

Lethal Lockdown Match (5vs.5)
EV 2.0 VS. Fourtune

Huhutut ottelut
Fortune - EV 2.0
Jeff Hardy - "The Pope" D'Angelo Dinero
Jeff Hardy - Mr. Anderson
Kurt Angle - "The Pope" D'Angelo Dinero
Kurt Angle - Mr. Anderson
Angelina Love - Velvet Sky - Madison Rayne - Tara
Hulk Hogan - Sting
Hulk Hogan - Abyss
Motor City Machine Guns - London Brawling - Beer Money
Hulk Hogan & Jeff Jarrett VS. Kevin Nash & Sting
Rob Van Dam - Abyss

Henk. koht. pelkään että tämä "they" on Doink The Clown pikkupelleineen...

Keitä nämä "they" voisi ihan oikeasti olla? Oletettaen, että kyseessä ei ole kukaan joka on jo rosterissa, onko olemassa realistisesti TNA:n haviteltavissa olevia isoja nimiä, jotka ovat puolen vuoden odotuksen arvoisia?

En malttanut odottaa vasta viikon päästä tulevaa seuraavaa Impactia, vaan katsoin seuraavan parin Impact-jakson nauhoituksissa varmistuneet ottelut. Spoilerit siis paljastavat tulevia tapahtumia viikkojen päähän!

Kurt Angle vs. Jeff Hardy vs. Mr. Anderson - TNA World Heavyweight Championship

Rob Van Dam vs. Abyss

Spoiler

TNA Tag Team champions The Motor City Machineguns vs. Generation Me - Ultimate X

Fortune vs. EV2.0 - Steel Cage Lethal Lockdown

Näin paperilla oikein hyvältä kuulostava kortti. Maailmanmestaruudesta odotetusti kolminottelu, joka ainakin minusta haiskahtaa Anglen tappion mahdollistavalta vaihtoehdolta: Anglenhan ei tarvitse itse tulla selätetyksi hävitäkseen ottelun. RVD vs. Abyss saattaa nousta oikein mainioksi HC-mätöksi (uskoisin että tähän lisätään vielä titteli "Monster's Ball"), ainut ihmetyksen aihe onkin, että näinkö lyhyen tauon vuoksi maailmanmestaruus hyllytettiin - uusi mestarihan juhlii samana iltana kun edellinen palaa kehään!

Spoiler

Hienoa että GenMe pääsee mestaruusotteluun myös vuoden suurimmassa showssa. Ultimate X sopii tietenkin lähtökohtaisesti otteluparille, mutta vähän kyllä hohtoa vie se, että niitä on nähty viime aikoina melko tiheään, ja edellistä edeltävä vieläpä tänä vuonna samojen joukkueiden välillä. Mielenkiintoista nähdä, kuinka GenMe pystyy tämän heelinä vetämään.

Fortune vs. EV2.0 ei yllätä, eikä myöskään ottelutyyppi: kukapa olisi jaksanut katsoa mitään elimination tagia jossa toisena osapuolena on EV2.0. Toki tässäkin vähän viedään Lethal Lockdownin hohtoa "kerran vuodessa -spesiaalina", mutta se ei juurikaan häiritsee, kun se tapahtuu vuoden suurimmassa showssa ja johtaa varmasti kaoottisiin turpakäräjiin.

Muiksi otteluiksi voisi ennakoida jotain mihin liittyy pappakerho (julisteesta päätellen Jarrett vs. Sting ja Hogan tuomarina?), uuden ja vanhan Beautiful Peoplen kohtaamista joko joukkueina tai nelinotteluna sekä Douglas Williamsin ja Jay Lethalin ottelua X Division mestaruudesta. Tuossa olisi jo hieno kortti, ja kun päälle lyödään vielä jokin pakollinen massamatsi että kaikki saavat ruutuaikaa, tai vielä mieluummin jokin napakka Samoa Joe vs. The Pope, niin johan olisi potentiaalia taas vaikka mihin. Niin tai näin, BfG on yleensä ollut se TNA show joka ei petä, enkä usko siihen tänäkään vuonna.

EDIT: spoilerit poistettu siltäosin kun ne eivät enää ole spoilereita.

Saimou kirjoitti:

Spoiler

RVD vs. Abyss saattaa nousta oikein mainioksi HC-mätöksi (uskoisin että tähän lisätään vielä titteli "Monster's Ball"), ainut ihmetyksen aihe onkin, että näinkö lyhyen tauon vuoksi maailmanmestaruus hyllytettiin - uusi mestarihan juhlii samana iltana kun edellinen palaa kehään!

Spoiler

Mestaruus hyllytettiin sen takia että RVD ei suostu häviämään kenellekään.

Riveni kirjoitti:

Spoiler

Mestaruus hyllytettiin sen takia että RVD ei suostu häviämään kenellekään.

Spoiler

Lähde?

Itse veikkaan syyksi sitä ettei TNA:n johdossa kukaan tajua juuri mistään mitään.

harmaakarhu kirjoitti:

Riveni kirjoitti:

Spoiler

Mestaruus hyllytettiin sen takia että RVD ei suostu häviämään kenellekään.

[/spoiler]

Spoiler

Lähde?

Itse veikkaan syyksi sitä ettei TNA:n johdossa kukaan tajua juuri mistään mitään.

Spoiler

Ja että RVD'llä on pay per appearance-sopimus joka miltei kulutettiin heti loppuun, joten RVD'n täytyy himmailla ettei TNA joudu maksamaan ekstraa.

Riveni kirjoitti:

Spoiler

Mestaruus hyllytettiin sen takia että RVD ei suostu häviämään kenellekään.

Spoiler

Kyllähän minä tuon tiesin ja joskus jo aiemmin RVD:tä aiheesta haukuin: ajattelin vain että pitäisi saman tien vähän pidemmän tauon kun sellaisen halusi ja nähtävästi saa mitä haluaa.

Grudge Match
Rob Van Dam VS. Abyss

^ Toi ny vissii o Monster's Ball ottelu. Tuoho voi muutenki lisätä naiste four wayn ja kai ny tuo Pope + vanhukset versus Joe + vanhukset -otteluki on aika varama.

| TNA World Championship |
Kurt Angle vs Mr. Anderson vs Jeff Hardy

| Tag Team Championship |
Motor City Machine Guns © vs Generation Me

| Lethal LockDown |
Fortune vs EV 2.0

| 6 Man Tag Team Match |
Sting, Pope´,Kevin Nash vs Samoa Joe, Jeff Jerrett

| TNA X-Division Tittle Match |
Jay Lethal © vs Douglas Williams

| 4 Man Tag Team Match |
Ink Inc. (Jessy Neal & Shannon Moore) vs Orlando Jordan & Eric Young

| Monsters Ball |
Rob Van Dam vs "The Monster" Abyss

|TNA KnockOuts Tittle Match |
Angelina Love © vs Velvet Sky vs Madison Rayne vs Tara
( Mickie James "special Guest Referee")

+Abyss kertoo ketkä "They" ovat all about.
+3D kertoo suunnitelmistaan.

Ihan jees ppv parin päivän päästä siis tiedossa.

Ihme, että saivat edes semikiinnostavan cardin tälle. They saisi olla Hogan ja Bischoff. :D

erkko777 kirjoitti:

| 4 Man Tag Team Match |
Ink Inc. (Jessy Neal & Shannon Moore) vs Orlando Jordan & Eric Young

Montako miestä on tavallisessa Tag Team -ottelussa?

Äläs nyt Jers, neljän miehen tag matsi on erikoisuus! :shock:

On korkea aika korkata TNA:n WrestleManian kortin käsittely. Tänään selviää muun muassa se, kenestä kruunataan uusi TNA:n World Heavyweight -mestari, kuka taikka ketkä vetelevät Abyssia ohjaavia naruja ja voittaako perinteistä painia puolustava Fourtune hardcorepainin kulttijengin EV 2.0:n BfG:n historian ensimmäisessä Lethal Lockdown -ottelussa. Jännitystä luulisi siis riittävän, vaikka toki kortissa on joitakin sellaisiakin matseja, jotka kiinnostavat vähemmän kuin The Great Khalin maailmanmestaruuskausi. Lienee oikeutettua kysyä esimerkiksi sitä, mitä ihmettä vuoden suurimmassa TNA-kortissa tekee tuulesta temmattu tag team -matsi, jossa kohtaavat Ink Inc. ja Eric Young ja Orlando Jordan. Myös se, kuinka vähän show'n X-divisioonan mestaruusottelua on hypetetty, on varsin surullinen seikka. Mutta plussista ja miinuksista lisää tarkemman tarkastelun yhteydessä.

Käsittelen otteluja siinä kronologisessa järjestyksessä, jossa oletan niiden esitettävän PPV:ssä. Eli avausmatsista lähdetään ja pääotteluun päädytään.

1. TNA World Tag Team Championship
Generation Me – Motor City Machineguns ©

Motor City Machineguns on ollut tärkeä osa Generation Men koko TNA-uraa; jo GM:n TNA-debyytti oli tagmatsi juuri Shelleyä ja Sabinia vastaan. Max ja Jeremy Buck voittivat tuon tammikuun 14. päivänä lähetetyn ottelun, mikä oli tietenkin enemmän kuin vaikea fakta nieltäväksi siihen aikaan ylimielisesti käyttäytyneille Shelleylle ja Sabinille. Jo tuo yksi pahainen Impactissa käyty ottelu synnytti siis melkoista kitkaa MCMG:n ja GM:n välille, ja soppahan vain kuumeni tulevina kuukausina. Destination X -PPV:ssä MCMG ja GM kohtasivat toisensa Ultimate X -matsissa, jossa oli panoksena ykköshaastajuus TNA:n joukkuemestaruuksiin. Sillä kertaa voiton veivät Shelley ja Sabin, mutta oli selvää, etteivät MCMG ja GM olleet vielä ihan sujut keskenään. Seuraavan kerran tiimit pääsivät ottamaan toisistaan mittaa tosin vasta No Surrender -PPV:ssä, jossa Max ja Jeremy tuurasivat MCMG:n alkuperäistä vastustajajoukkuetta London Brawlingia. Voitto meni taas MCMG:lle, mutta sillä kertaa nuoret Buckit eivät enää nielleetkään häviötään nöyrästi kuin vuohet: Max ja Jeremy kääntyivät pahiksiksi telomalla Shelleyn sairaalakuntoon ja esittämällä ihan uudenlaista, aggressiivista ja itsekästä käytöstä. Haastajien suunnitelma oli lähettää Shelley hyökkäyksellään yli 30 päivän sairauslomalle, jotta TNA:n lautakunnan olisi täytynyt riisua MCMG mestaruuksistaan, mutta suunnitelma meni kuitenkin pieleen siinä vaiheessa, kun Shelley palasikin jo kahden viikon loman jälkeen takaisin äksöniin ja haastoi yhdessä tagparinsa Sabinin kanssa Maxin ja Jeremyn mestaruusmatsiin Bound for Gloryyn.

Moni varmaan ihmettelee, miksi valitsin juuri tämän ottelun show'n potentiaaliseksi avausmatsiksi, kun kerta kyseessä on kuitenkin melko iso matsi. Totuus kuuluu kuitenkin niin, että avausmatsin tehtävä on sytyttää yleisö liekkeihin, ja siihen jos johonkin tällä räväkällä tag team -matsilla on todellakin rahkeet kunnossa. Vanhan viisauden mukaan showpainitapahtuman kortin kuuluisi edetä järjestyksessä huonoimmasta parhaaseen otteluun, mutta mitä järkeä olisi avata show esimerkiksi naisten ottelulla tai karmealla Ink Inc. vs. Young & Jordan -väännöllä? Niinpä.

Täytyy kyllä kehua TNA:n johtoa siitä hyvästä, että he päättivät bookata tämän matsin vuoden suurimpaan show'hunsa. Tulee ihan mieleen tag team -painin kulta-ajat, kun vöistä kinasivat muun muassa sellaiset tiimit kuin The Rockers, Hart Foundation ja British Bulldogs. Tässä meillä on käsissämme kaksi timantin kovaa joukkuetta, joilla on kaiken lisäksi pitkä historia keskenään ja mahdollisuus säväyttää ihan uuden face–heel-asetelmansa vuoksi. Mikäli kaikki menee nappiin, uskonkin, ettei neljän tähden rajaa ole mikään mahdottomuus ylittää. Ainut toiveeni on, että nämä neljä äärimmäisen taidokasta jannua saisivat rutkasti aikaa kovan matsin luomiseksi. Kymmenessäkin minuutissa ehtii tehdä voltin jos toisenkin, mutta kunnon draama vaatii vähän enemmän minuutteja.

Lisäjännitystä otteluun luo se kiva seikka, ettei voittajaa ole ihan helppo veikata. Tietenkin voisi uskoa, että sankarijoukkue saa suuren kostonsa juuri vuoden suurimmassa show'ssa, mutta vaakaa tasoittaa se ajatus, että kyllähän tässä olisi MCMG:n koston lisäksi aivan hunajainen paikka lyödä Generation Men pojat maailmankartalle. Tag team -mestaruuksien voitto, pitkähkö kausi egoistisina mestareina ja kuukaudesta toiseen kovempia ja kuumempia matseja kuulostaa niin vastustamattomalta yhtälöltä, että oksat pois. En oikeastaan edes tiedä, kumpaa tiimiä tulen kannustamaan, mutta se nyt on ainakin varmaa, että ottelusta on tulossa jotakin kaunista. Propsit TNA:lle tag team -painin pelastamisesta, hurraa!

2. TNA X-Division Championship
Douglas Williams – Jay Lethal (c)

Douglas Williams nousi ensimmäistä kertaa urallaan TNA:n X-mestariksi kuluneen vuoden tammikuun 28. päivänä lähetetyssä Impact! -jaksossa peitoten silloisen mestarin The Amazing Redin Rob Terryn voittaman Feast or Fired -salkun avulla. Perinteisen painin ystävänä uusi mestari Williams tahtoi muovata koko divisioonaa haluamaansa suuntaan: hän teki selväksi sen, mikä on hänen mielipiteensä volteista, pellehypyistä ja spot monkey -painityylistä ylipäätään, ja aikoi näin ollen kitkeä kyseisen painitavan pois TNA:sta. Tätä ideologiaansa edustaen Williams pysyikin divarin mestarina oikeastaan koko vuoden ajan, kunnes syyskuun 16. päivän Impactissa mies hävisi vyönsä Fourtune-tallin veriviholliselle Jay Lethalille. Bound for Gloryssa ex-mestari Williams kohtaa uuden mestarin Lethalin revanssiottelun merkeissä.

Voi olla, että vauhdikkaan tag team -openerin jälkeen päästetään naaraat vapaaksi TNA:n Knockout-mestaruusottelua varten, sillä tuntuisi toisaalta tyhmältä bookata kaksi nopeatempoista ottelua peräjälkeen. Uskon silti, että matsijärjestys tulee näyttämään tältä. Tai ainakin toivon niin, sillä olisihan se MCMG–GM- ja Lethal–Williams-matsien näkeminen peräkkäin melkoista kovien matsien ilotulitusta. Mutta avausmatsin veroista kohtaamista tästä on siitä huolimatta turha odottaa, sillä vaikka Lethalilla ja Williamsilla onkin eittämättä rahkeet hyvään matsiin ei ottelun rakentelu vastaa lähimainkaan sitä, mitä tag team -mestaruusmatsin vastaava tekee. Lethal nousi ykköshaastajaksi (ja mestariksi) ihan puskista, vei vyön ja kaiken lisäksi hävisi ja voitti sen takaisin house show -kiertueella lähes heti Williamsin peittoamisen jälkeen, joten melko laimealtahan homma kuulostaa. Lisäksi Douglasia itseään ei ole erityisemmin haitannut vyönsä menettäminen, sillä mies on ollut tiukasti kiinni Fourtunen bisneksissä EV 2.0:aa vastaan. Ei meillä siis ole mitään oikeaa syytä olla Lethalin puolella tässä feudissa, jos sitä tavallista "Lethal on iloinen face, ja Williams on vihainen heel" -logiikkaa ei oteta huomioon.

Voittajankaan veikkaaminen ei miltään ydinfysiikalta tunnu. Tuntuisi järjettömältä, jos Lethalin nykyinen, vain parisen viikkoa kestänyt mestaruuskausi katkaistaisiin taas. Mehän olisimme taas siinä lähtöruudussa Williamsin kanssa, ja Lethalilla olisi allaan kaksi kullinlutkauksen mittaista ja täysin yhdentekevää mestaruuskautta. Niinpä newjerseyläisen ystävämme voitto tuntuu lähes sataprosenttisen selvältä seikalta. Se syö ottelulta lopunkin tunnearvon pois, joten käteen jää vain se aivot narikkaan -fiilis. Eipä se tosin olisi ensimmäinen kerta, kun kaksi kehätaituria kykenisivät luomaan muistettavan matsin tyhjästä. Kiinnostus onkin siis kaikesta huolimatta ihan korkealla. Paljon germaneita ja elbow dropeja, niin meikäläinen on iloinen!

3. Tag Team Match
Eric Young & Orlando Jordan – Ink Inc.

Eric Young oli täysijärkinen (subjektiivistahan se tämäkin on, mutta menköön) mies ennen vuoden 2010 heinäkuun 12. päivää. Silloin mies otteli Xplosion-ohjelmassa mysteeristä Suicidea vastaan singlesottelussa, jonka aikana hän sai pahan tällin päähänsä. Myöhemmin kävi ilmi, että Ericin saama tälli oli jättänyt mieheen pysyvät vaikutuksensa. Young alkoi käyttäytyä todella omituisesti, minkä vuoksi olikin sopivaa, että TNA:n oudoin kummajainen Orlando Jordan alkoi kaveerata hänen kanssaan. Heinäkuun viimeisessä Impactissa Young ja Jordan sitten ottelivat ensimmäisen kerran tag teamina ottelussaan Jesse Nealia ja Shannon Moorea vastaan. Se ottelu päättyi tuoreen tiimin tappioon, mutta typerällä toiminnallaan joukkueelleensa häviön aiheuttanutta Youngia häviö ei harmittanut – päinvastoin. Siitä saakka Young ja Jordan esiintyivät milloin missäkin segmenteissä (pääosin kuitenkin vain Xplosionin puolella), kunnes he palasivat kehä-äksönin puolelle viimeisessä Bound for Glorya edeltäneessä Impactissa. Heitä vastassa olivat taas Neal ja Moore, mutta tällä kertaa ottelussa kävi toisin: Jordan sai selätettyä jommankumman facetiimin jäsenistä tekemänsä low blow'n jälkeen. Hyväsydäminen Young ei kuitenkaan hyväksynyt moista likavoittoa, vaan luovutti ottelun voiton matsin jälkeen tatuointikaksikolle. Kaiken lisäksi Young halusi, että tiimit kolistelisivat uudestaan sarviaan sunnuntain PPV:ssä. Eikö kuulostakin tyhmältä?

Minua ottaa päähän joka kerta, kun painipromootio bookkaa vuoden suurimpaan show'hunsa jotakin tällaista. Ink Inc. on suorastaan vastenmielinen tiimi (vaikka Moore ihan näyttäviä jalkasaksia aina silloin tällöin repäiseekin), eikä Youngin uudessa gimmickissä taikka Young–Jordan-parituksessa ylipäänkään ole erityisemmin kehumista. Ja jos se ei riitä, niin sitten heitetään lisää vettä kiukaalle olemalla käsikirjoittamatta minkään sortin feudia näiden kahden joukkueen välille. Kaippa irokeesihinttarit tahtovat kostaa Jordanille sen, että tämä hieroi kehoaan Nealia vasten ja teki tälle asioita, joista en tahdo edes kirjoittaa, mutta kun rakentelu jää yhden pahaisen Impactin varaan, niin onko silloin kyseessä ottelu, joka ansaitsee paikkansa vuoden suurimmassa tapahtumassa? Eipä ole, ei. Tämä infernaalinen matsi voisi nähdä edes vilauksen päivänvaloa, jos edes joku otteluun osaa ottavista painijoista kykenisi ihmetekoihin nuoraneliön sisällä, mutta kun ottelun kokoonpano koostuu kahdesta entisestä WWE- lower midcarderista, Team 3D:n painikoulusta vuonna 2008 valmistuneesta isäm maan puolustajasta ja puhtaasta komedia-apinasta, niin missä muuallakaan me voisimme yksinkertaisesti olla kuin maanpäällisessä helvetissä – ja syvällä siellä. Ainut messiaalinen veto, joka tämän ottelun voisi viihdearvoltaan pelastaa, olisi jonkun painijan näyttävä ja verinen loukkaantuminen tai sitten esimerkiksi Team 3D:n brutaali run-in noin ensimmäisen kehäminuutin paikkeilla. (3D:llä – tai ainakin Brother Raylla – on nimittäin yhä kana kynittävänään Nealin Jessen kanssa.) Onneksi sentään saamme takuuvarmasti kuulla Orlando Jordanin sisääntulotunnarin, sillä se on oikeasti todella hyvä theme.

4. TNA Knockout Championship – Special Guest Referee: Mickie James
Madison Rayne – Tara – Velvet Sky – Angelina Love (c)

Täytyy mainita heti alkuun, että tämä on ollut itse asiassa todella hyvä juonikuvio naisten kuvioksi. Onhan tässäkin toki monia seikkoja, jotka tuntuvat täysin järjenvastaisilta, mutta toisaalta kyllähän ne naiset ovat aina hieman sellaista vaikealukuista sorttia. TNA:n kässäritiimi onkin tainnut vahingossa raapaista bookkauksessaan pintaa syvemmälle ja käyttää naisten yleistä epäloogisuutta sattumalta hyväkseen tämän kuvion kasaamisessa.

Aloitetaan tarkastelu legendaarisin sanoin: Olipa kerran kaksi parasta ystävärtä. Nämä ystävättäret (siis Angelina Love ja Velvet Sky) tiesivät olevansa kauneutensa puolesta valovuosia edellä muista naisista, mikä loi heidän egoistaan monsterimaisia otuksia. Pian kaksi ystävätärtä saivat uuden, Madison-nimisen ystävättären. Madisonin kanssa ystävättäret jättivät lähtemättömän jälkensä TNA:n historiaan, kunnes heidän loru sai lohduttoman lopun: Angelina joutui ongelmiin viisuminsa kanssa, minkä seurauksena TNA:n oli vapautettava hänet sopimuksestaan eli suomeksi sanottuna annettava hänelle kengänkuva ahteriin. Moni epäili, että Angelinan lähtö tarkoittaisi myös Velvetin ja Madisonin yhteistyön loppua, mutta voi että, kuinka väärässä ihmiset olivatkaan. Velvet ja Madison muuttuivat entistä aggressiivisemmiksi ja rajummiksi pahiksiksi, joita ei tuntunut voivan pysäyttävän yhtikäs kukaan tahi mikään. Kaiken lisäksi Rayne ja Velvet rekrytoivat joukkoihinsa uuden tytön, Lacey Von Erichin. Yhdessä Laceyn kanssa Velvet ja Madison jatkoivat kauniin sanomansa jakamista aina vuoden 2010 puolelle.

Lopulta Velvetin, Madisonin ja Laceyn tähdenlento koki kuitenkin melkoista turbulenssia, kun Velvetin ohella koko tallin ainoaan alkuperäisjäsenistöön lukeutuva Angelina Love teki paluunsa TNA:han tammikuun puolessa välissä. Love ei tykännyt sitten nimeksikään siitä, että hänet oli korvattu uudella jäsenellä. Enkä minä ihmettele sitä yhtään, sillä olisihan se nyt kenelle tahansa todellakin kova paikka, jos joutuisi korvattavaksi Laceyn veroisella tyhjäpäällä. No, Angelinahan sekoitti pakkaa oikein kunnolla, eikä kestänyt kauaakaan, kunnes TNA:n Knockout-mestaruus jo koristikin hänen lantiotaan. Love menetti mestaruutensa kuitenkin melko pian Beautiful Peoplen Madison Raynelle, josta oli kuin varkain kuoriutumassa ihan omanluokkainen tekijänsä.

Ja lopulta se välttämätön tapahtui – Velvet suuttui Raynelle tämän uudesta ylimielisestä käytöksestään ja oudoista temppuiluistaan (Rayne oli alkanut tehdä yhteistyötä jonkun oudon motoristin kanssa), mihin Rayne vastasi, ettei hän tarvitse Velvetiä enää. Lopulta homma kiehui siihen pisteeseen saakka, että koko Beautiful Peoplen olemassaolo oli vaakalaudalla. Se kuitenkin korjaantui odottamattomalla käänteellä, kun koko alkuvuoden toistensa kurkuissa kiinni olleet Velvet ja Angelina päättivät lyöttäytyä uudelleen yhteen ja ottaa Laceyn siipiensä suojaan. Näin ollen Rayne oli saanut porttikiellon Beautiful Peoplesta, mutta se ei näyttänyt häiritsevän häntä niin paljon kuin olisi voinut olettaa: Raynella oli nimittäin motoristinsa, joka paljastui Sacrifice-PPV:ssä potkut saaneeksi Taraksi. Ja kaiken tämän jälkeen Eric Bischoffin henkilökohtainen assistentti Miss Tessmacher bookkasi koko konkkaronkan (Laceyta lukuun ottamatta) nelinotteluun Bound for Gloryyn – panoksena mikäs muukaan kuin TNA:n Knockout-vyö!

Pitäkää minua outona, sairaana, sieluttomana tai vaikkapa perverssinä, mutta minun mielestäni tämä ottelu on yksi koko kortin kiinnostavimmista keisseistä. Lisää kiinnostusta luo fanittamani Mickie Jamesin bookkaaminen ottelun erikoistuomariksi, mikä vain parantaa tätä nelinottelua entisestään. Voittajaksi toivon Madisonia, sillä hän on nykyään aivan mainio hahmo, ja hänen ja Mickien väliset tulevat mestaruusmatsit kuulostavat herkullisilta. Mutta jos ei Madison, niin sitten Velvet. Velvetkin on hyvä (ja pantava) hahmo, vaikkei ihan Raynen tasolle ylläkään. Angelinan tai Taran voitoista en uneksi, sillä he ovat paljon tylsempiä ja rumempia tapauksia kuin Rayne ja Velvet (ja Mickie). Enivei, noin kymmenisen minuuttia kehäaikaa, muutama yllättävän hieno spotti ja ikimuistoinen loppuratkaisu, niin meikämanne voi huoletta nimittää tämän yhdeksi vuoden (naisten) matsi -palkinnon ehdokkaista. Hyvä, TNA!

5. Handicap Match
Jeff Jarrett & Samoa Joe – D'Angelo Dinero, Kevin Nash & Sting

Argh. Miten tämänkin nyt sitten kertaisi? Ok, Sting on hullu, jolla on ilmeisesti ollut alusta saakka sukset ristissä Hulk Hoganin TNA-uran kanssa. Kevin Nash sen sijaan oli hyvääkin kaveria Hulkin kanssa aina siihen pisteeseen asti, jona Hogan päätti erottaa Nashin hyvät ystävät Sean Waltmanin ja Scott Hallin TNA:sta. D'Angelo Dinerolla ei ollut mitään Hougania vastaan missään vaiheessa, mutta Eric Bitchoffia ei hänkään siedä. Kaiken lisäksi Pope – ilmeisesti painettuaan Bischoffin kuumaa avustajaa Tessmacheria – on kaikesta päätellen selvillä jostakin Nashin ja Stinginkin tiedossa olevasta salaisuudesta, johon mies pääsi käsiksi tosiaankin neiti Tessmacherin kautta. Jarrett sen sijaan on toistellut koko vuoden punaniska-aksentillaan fraasia "Wah, Sting, wah?! ;_;" ja koettanut pysäyttää Stingiä ja Nashia, vaikken kuollaksenikaan ymmärrä, miksi. Aluksi Tupla-J:lläkin oli mennä hermot Hulkiin ja varsinkin Bischoffiin, ja nyt mies toimiikin heidän henkilökohtaisena opetuslapsena. Sitäkään en voi millään ymmärtää, miksi Sting teloi alkukeväänä Jarrettia kuin neekeri ryssää. Miten Jeff liittyy koko soppaan millään tapaa, ja mitä hemmettiä Samoa Joe kuviossa tekee? Joen nyt viimeiseksi luulisi välittävän moisesta poliittisesta paskasta. Tässä kuviossa ei ole kyllä mikään ollut järkeenkäypää, enkä usko, että BfG:ssäkään suuriin mysteereihin ja "Wah, Sting, wah? ;_;" -kysymykseen saadaan kunnollisia vastauksia. Mahtavatkohan ne itsekään tietää, mitä kirjoittavat. Pahin pelko on se, että tämä ottelu ja "kuvio" liittyvät todella läheisesti Abyssin hehkuttamiin "heihin"...

Eikä tämä nyt matsinakaan minään euforiana tuottavana heroiiniruiskuna toimi. Nash on hidas, paska ja kamala, Stingin kuuluisi toimia pelkkänä non-wrestlerinä, Jarrettista ei ole repimään Nashista ja Stingistä kovaa settiä ulos eivätkä Pope ja Joekaan pysty kaksistaan koko katastrofia pelastamaan. Moiseen ihmeeseen vaadittaisiin varmaankin se, että Joe ja Jarrett paljastaisivat löytäneensä Hulkin paikkaajan, joka paljastuisi 90-luvun alkupuolen Bret Hartiksi tai Shawn Michaelsiksi. Ihan jees perushuttua tästä nyt kuitenkin varmaan saadaan jokaisen painijan signatureliikkeitten ja mahdollisen ylibookkauksen kera, mutta laadultaan ei tämäkään Bound for Glory -materiaalilta tunnu. Haastan teitä todistamaan minun olevan väärässä, Nash, Sting, Joe, Pope ja Jarrett!

6. Lethal Lockdown Match
EV 2.0 (w/ Mick Foley) – Fourtune (w/ Ric Flair)

Jos kertaisin koko historian Foleyn ja Flairin välillä ja kaivelemalla kaivaisin joka ikisen yksityiskohdan siitä, miksi miehillä on ollut ongelmia sietää toisiaan, kirjoittaisin tätä viestiä varmaan vielä ensi vuonnakin. Niinpä puristetaan koko perkele yhteen pieneen pähkinänkuoreen, joka kuuluu näin: Flair ei pidä hardcorepainista, ja Foley on hardcorepainin legenda. Suomeksi sanottuna Natu siis on perinteisen, kaikkea muuta kuin attitudemaisen painityylin puolestapuhuja siinä missä Foley rakastaa revitellä nastoilla, pöydillä, piikkilangalla, terästuoleilla sun muilla pirullisilla esineillä. Ja sen takia Flair on ollut aina ECW:tä vastustava heppu. ...ja sen takia Flair on poppoineen ottamassa mittaa niistä pirun ECW-painijoista tässä PPV:ssä, jossa Flairin ja Foleyn vihanpito voisi vihdoinkin – buh gawd, vihdoinkin – saada ansaitsemansa lopun. Mainittakoon vielä, että on sitä muillakin kuin pelkästään Flairilla ja Foleylla syytä vihata toisiaan: kukapa voisi unohtaa vaikkapa sitä, kuinka AJ Styles käytti Tommy Dreamerin silmäkuoppaa suolakurkkupurkkinaan. Luvassa on siis verta, raakaa lihaa ja rutkasti suolenpätkiä, joten mikä olisikaan parempi näyttämö moiselle veritragedialle kuin pahamaineinen Lethal Lockdown -ottelutyyppi.

Tuskin kukaan tätä viestiä lukeva ihminen voi väittää, että kunnon hardcoresetti on jotain muuta kuin viihdyttävää seurattavaa. Toki esimerkiksi CZW ja monet muut promootiot vetävät väkivaltaisuutensa aivan liian korkeisiin sfääreihin, mutta suuremmissa promootioissa pysytellään juuri sopivissa mittasuhteissa. (WWE:n meno on kyllä tunnetusti liiankin löysää tällä hetkellä, mikä taas vaikuttaa katsojaan siten, että TNA:n vähemmänkin lievät mutta WWE:n mitta-asteikolla rajut ottelut tuntuvat tosiaan todella rajuilta matseilta.) Niinpä odotan tätä kymmenen miehen elämän ja kuoleman surunäytelmää kuolavana suupielessäni. Viime Impactin Flair–Foley oli tosin niin hyvä matsi, etten tiedä, voiko yhtä hyvää settiä saada aikaan sekavassa (ja täten melkoiseksi sillisalaatiksi väkisinkin muuttuvassa) monen miehen häkkimatsissa. Minua harmittaakin se, ettei Foley–Flairia säästetty Bound for Gloryyn, sillä ennemmin minä nyt olisin siitä jenkkiläisenä massejani pulittanut kuin kaiken maailman sarvikuonoista ja tommydreamereista. Toki tässä on luvassa sähköisempää ja spottirikkaampaa (Darienille anteeksipyyntö likaisesta svetisismistäni) menoa, mutta tarinankerronta jää auttamatta melko laihaksi tällaisissa massamurhamatseissa. Peukkua kuitenkin ylös ja propsit kässäritiimille, sillä kyllähän nyt tämäkin niihin kiinnostavimpiin matseihin lukeutuu. Voittajaksi toivoisin EV 2.0:aa, sillä Fourtune on vienyt tähän asti extremepainin edustajia kuin pässejä narussa, ja olen oikeastaan jo alkanut jollakin tapaa sympata bingohallin legendoja. Toivottavasti Sabu tekee jotain hullua.

7. Monster's Ball Match
Abyss – Rob Van Dam

Eric Youngin tapaan myös Abyss sekosi kuluneen vuoden heinäkuussa. Mutta Abyssin sekoaminen ei ollut ihan verrattavissa Eric-pojan sekoamiseen, sillä siinä missä Young kanniskeli mukanaan muun muassa muovisia nukkeja ja muita harmittomia kapistuksia, oli Abyssilla sekoamisestaan lähtien aina mukana rautanauloin aseistettu kakkosnelonen. Ja nyt ei ollut kyse mistään Jim Dugganin jäljittelystä (ainakaan tietääkseni), sillä Abyss piti sairasta kakkosnelostaan omana rakkaana tyttönään, jota hän kutsui nimellä Janice. Monsteri oli muutenkin vähän piipaa, sillä eräänkin Impact! -jakson aikana mies päätti syödä raakaa lihaa keskellä kehää. Raa'an lihan, rakastamansa Janicen ja vihaamansa Hulkin lisäksi Abyss ehti keskittyä muuhunkin, ja se muu oli ansaitsemansa ykköshaastajuus Rob Van Damin maailmanmestaruuteen. Abyss ei kuitenkaan onnistunut voittamaan mestaruutta Van Damilta, joten hän päätti hyväksyä tappionsa ja antaa asian olla. Tai sitten ei: Abyss päätti hyvänä häviäjänä raadella RVD:n Janicea käyttäen, minkä vuoksi maailmanmestari joutui yli 30 päivän mittaiselle sairauslomalle. Ja se tarkoitti sitä, että RVD:n oli luovuttava maailmanmestaruudestaan. Ja sehän tarkoitti sitä, että RVD paloi halusta kostaa Abyssille kärsimänsä niin fyysisen kuin henkisenkin vääryyden vuoden suurimmassa show'ssa eli Bound for Gloryssa ja vieläpä Monster's Ball -ottelumuodossa!

En oikein tiedä, mitä minun tulisi tästä ottelusta ajatella. Toisaalta Abyss–RVD kuulostaa ihan toimivalta otteluparilta, mutta sanooko esimerkiksi Stairway to Janice -ottelu samaa? Olihan se muistaakseni ihan menevää hardcorevääntöä, mutta että ihan Bound for Gloryynko pitäisi bookata lisää sitä samaa? Kornien juonikuvioiden uskollisena ystävänä olen kuitenkin sitä mieltä, että ainakin pohjustus on ollut kunnossa. Tietenkin jonkin sortin realismiakin olisi ihan kiva pitää elossa (ihan niin kuin Abyss ei joutuisi vuosiksi vankilaan moisen tappoyrityksen vuoksi), sillä se luo feudeihin uskottavuutta, mutta toisaalta taas moinen ylitseampuva setti lienee juuri sitä, mitä Abyss–RVD tarvitsee noustaakseen vuoden suurimman show'n arvoiseksi kohtaamiseksi. Ja onhan tässä vielä liuta sivukysymyksiä, jotka liittyvät Abyssin mysteerisiin neuvonantajiin/ystäviin/mielikuvitusolentoihin. Ottelussa ei ole matsityypin vuoksi diskauksia, joten saako ex-mestari RVD riesakseen läjäpäin vampyyreja, zombeja, muumioita ja muita Abyssin mahdollisia tovereita, vai onko ottelu loppuun saakka ihan sitä normaalia yksi yhtä vastaan -vääntöä? Feudinhan ei luulisi tästä enää ainakaan mitenkään merkittävästi jatkuvan, sillä RVD sanoi eräässä männä-Impactissa haastavansa Bound for Gloryn pääottelun voittajan maailmanmestaruusvyöstä ensi PPV:ssä eli Turning Pointissa.

Eli siis: laadullisesti (luultavasti) ruskeaa kuin kakka, mutta viihdearvoltaan jotakin päinvastaista. Toivottavasti nähdään paljon komeita spotteja ja shokeeraavia juonenkäänteitä, sillä niitä tämä ottelu todellakin tarvitsee mikäli tästä aiotaan luoda spektaakkelimainen luomus.

8. TNA World Heavyweight Championship
Jeff Hardy – Kurt Angle – Mr. Anderson

Ja sitten illan pääotteluun, joka ei ikävä kyllä tunnu ollenkaan niin suurelta kuin TNA antaa hypetyksellään ymmärtää. Angle on joo Angle, mutta kuuluvatko Mr. Anderson ja Jeff Hardy BfG:n pääotteluun? Korjataan sen verran, että kyllä, mielestäni Hardy on tosiaankin ihan sitä TNA-eliittiä ja sopiva painija tähdittämään vuoden suurinta show'ta, mutta jotenkaan tämä ottelu ei vain tunnu ottelulta, jossa Jeffrey olisi parhaimmillaan. Mr. Andersonin kanssa sateenkaarisankarilla ei ole koskaan ollut minkään sortin kehäkemiaa, ja Angle-ottelutkin ovat olleet pelkkää ponnetonta finisheritykitystä. Oikeastaan ainut keino puristaa Hardysta kaikki mahdollinen mehu irti on bookata hänet a) jotakuta isoa möllikkää (vrt. Umaga tai Abyss) vastaan tai sitten b) ottelutyyppiin, jossa saa mässäillä tuoleilla, pöydillä ja tikapuilla. Hardy–Angle–Anderson ei vain tunnu vuoden isoimmalta matsilta, toisin kuin esimerkiksi pelkkä Angle–Anderson taikka sitten se aikoinaan uumoiltu Jeff–RVD olisivat voineet tuntua. Tilannetta ei auta se, ettei Mr. Anderson ole otellut yhtäkään hyvää ottelua sitten Lockdownin (todella mainion) Angle-matsin.

Otteluhan syntyi siten, että koska RVD oli riisuttava mestaruudestaan sairauslomansa vuoksi järjesti Eric Bischoff kahdeksan miehen ykköshaastajuusturnauksen, jonka välieräottelut olivat Jeff–Angle ja Anderson – D'Angelo Dinero. Anderson voitti oman välierämatsinsa ilman mitään epäselvyyksiä, mutta Kurtin ja Jeffin ottelu päättyi aikarajan takia tasapeliin. No Surrenderin jälkeen Dixie Carter julisti, että Kurt ja Hardy kohtaisivat toisensa uudestaan singlesmatsissa, jonka voittaja kohtaisi Mr. Andersonin Bound for Gloryn pääottelussa, mutta sekin ottelu päättyi tasapeliin, joten Bischoff päätti bookata BfG:n pääottelusta kolminottelun Andersonin, Anglen ja Hardyn välille. Muunlaista pohjustusta ottelulle ei sitten juurikaan olekaan, ellei sitä, että Hardy kehuu Anglea ja Andersonia, Angle Hardya ja Andersonia ja Anderson Anglea ja Hardya, oteta huomioon. Epävirallista mainostusta matsille on erään nettihaastattelun kautta luonut ottelun logistikkona (ja kayfabe murtuu) kaiketi toimiva Angle, joka on puheittensa mukaan suunnitellut matsista niin hyvän, että siitä tulee väistämättäkin vuoden paras ottelu. Ainakin minuun tuo Kurtin hypetys kyllä puree, sillä tahdon tietää, puhuuko hän pelkkää läpiä päähänsä vai onko hän tosiaankin päästänyt sisäisen shakespearensa valloilleen ja luonut jotakin ikimuistoista. Toivotaan jälkimmäistä, pelätään edellistä.

En oikein tiedä, kumpaa haluaisin kannustaa ottelun voittajaksi. Niin, nimenomaan kumpaa, sillä yksi vaihtoehto on yliviivattava heti pois – Angle nimittäin. Kurt on ollut TNA:n mestari jo neljä kertaa, eikä ketään kiinnosta nähdä häntä enää ehdottomana ykkösnimenä. Jeffin ja Andersonin kanssa tekee taas siitä syystä tiukkaa, etten näkisi heistäkään kumpaakaan hirveän intohimoisesti päämestarina. Jeff ei ole saanut oikein mitään aikaan koko TNA-vuotensa aikana, ja Anderson on tosiaankin ollut facekautensa ajan pelkkä haamu entisestään: mies ei yksinkertaisesti toimi lainkaan yhtä hyvin hyviksenä kuin pahiksena. Mikäli Andersonin "muuttuminen" onkin ollut pelkkää kusetusta (mitä en tosin ymmärtäisi) ja hän kääntyy takaisin pahikseksi heti BfG:n ja maailmanmestaruusvoittonsa jälkeen, ottaisin hänen mestaruuskautensa avosylin vastaan, mutta hyvismestaruuskaudesta en ole yhtä varma. Esimerkiksi Fourtunea vastaan Anderson voisi kyllä olla hyvä face ja mestari, mutta vaikkapa nyt se No Surrenderin pakollinen RVD-ottelu kuulostaisi todella laimealta face vs. face -ottelulta. Jeff–RVD ja etenkin Angle–RVD kuulostaisivat kieltämättä huomattavasti paremmilta tapauksilta, joten ehkä allekirjoittaneen onkin syytä hypätä kaikkien ihanien pikkutyttöjen Follow your dreams -fanilaumaan, maalata kasvoilleen älläsdeen katkuisia piirustuksia ja julistaa olevansa Yön Luomus.

Ai niin, mutta olihan tässä vielä sekin, että Angle on uhannut läksiä eläkkeelle, mikäli mies ei ottelua kykene voittamaan. Puuh, ketä kiinnostaa! Koko Anglen eläköitymiskuvio on ollut varmaankin surkein eläköitymiskuvio eläköitymiskuvioitten historiassa, sillä siinä missä esimerkiksi Flair peittosi vain pari hassua nuorukaista (muun muassa MVP:n ja tässäkin nimenomaisessa ottelussa painivan Mr. Andersonin) oman veistäkin terävämmän nuorallakävelynsä aikana on ihana olympiasankarimme laittanut jauhot suuhun aivan liian monelle nuorukaiselle ja ihan syyttä suotta. Anglen haaviin ovat jääneet muun muassa Kazarian, Desmond Wolfe, AJ Styles, Hernandez ja Douglas Williams, joista etenkin Wolfe ja Hernandez kärsivät massiivisia vaurioita turhan tappionsa takia. Puhumattakaan muuan D'Angelo Dinerosta, jonka odotetun paluun Angle pilasi peittoamalla hänet puhtaasti singlesmatsissa. Huoh. Ainakaan minulta ei heru piiruakaan sympatiaa kaiken jo saavuttaneelle iki- main eventerille, jolla ei ole minkään sortin vaikeuksia voittaa matsejaan ja jota pushataan kuin 80-luvun Hulksteria. Hieman on eri fiilis tässä ja WrestleManian kuolemattomassa klassikossa Undertaker–HBK:ssa, jossa uran loppuminen tuntui ihan oikeasti elämää suuremmalta asialta. Nyt en edes meinannut muistaa, että Kurt on moisen lupauksen mennyt tekemään... Eikä asiaa auta sekään, että viime vuoden BfG:ssä Sting teki vastaavanlaisen lupauksen ja antoi sitten matsin jälkeen haastattelun, jossa hän ilmoitti saattavansa palata takaisin kehätoimintaan. Siis mitä hemmettiä? Jos luvataan jäädä eläkkeelle, niin sitten sitä myöskin jäädään eläkkeelle – tai vähintään vaihdetaan maisemaa (vrt. Flair). En ihmettelisi yhtään, jos Angle palaisi tämän ottelun hävittyään jo seuraavissa Impact-nauhoituksissa kehätoimintaan. Sitä tosin lienee turha odottaa, kun ottelun voitto taitaa joka tapauksessa mennä isänmaallisen olympiasankarin nimiin...

Siinä siis mietteeni illan matseista. Loppuun vielä veikkaukset sekä kiinnostusarvot (suluissa) kätevällä listauksella. Kiinnostusarvoasteikko on taas nollasta viiteen.

1. Motor City Machineguns voittaa Generation Men (4)
2. Jay Lethal voittaa Douglas Williamsin (3)
3. Ink Inc. voittaa Young & Jordanin (1 ½)
4. Velvet Sky voittaa naisten nelinottelun (3 ¼)
5. Samoa Joe ja Jeff Jarrett voittavat Stingin, Nashin ja Dineron (2)
6. EV 2.0 voittaa Fourtunen (3)
7. Rob Van Dam voittaa Abyssin (3)
8. Kurt Angle voittaa Jeff Hardyn ja Mr. Andersonin (3)

Monelta alkaa suomen aikaa?
ps. hieno ennakko enskalta!

Ihme, että TNA:stakin saa noin paljon tekstiä. Ei sillä, mielestäni TNA:n laatu alkaa hiljalleen parantua, erityisesti Lethal Lockdown kiinnostaa.

erkko777 kirjoitti:
Monelta alkaa suomen aikaa?
ps. hieno ennakko enskalta!

Kolmelta kait(?)

Heel Jeff Hardy? Jeesus, että oli loistava päätös ja saatiin aikamoinen heel, face turnie sekamelska. Pope, Sting ja Nash suoraa päätä naamoiksi ja Hogan poruikoineen käännös heeliksi. Parempaa analyysiä myöhemmi!

MR.Off Topic kirjoitti:
Heel Jeff Hardy?

Damn! Menin nukkumaan RVD/Abyssin kohdalla kun stream toivotti hyvät yöt myöskin, mutta enpäs olisi tollasta uskonut! Ja jos Angle nyt ihan oikeasti jää eläkkeelle for good niin kiitoksia vaan vuosista, jotka kaveri on meitä viihdyttänyt. Oh it's true!

Edit: On Sunday, November 7, TNA Wrestling presents "Turning Point" live on Pay-Per-View from Universal Studios in Orlando, Florida, featuring Hulk Hogan, Jeff Hardy, Rob Van Dam, Kurt Angle, Mr. Anderson, Ric Flair, AJ Styles, Mick Foley and more!

Saa nyt sitte nähdä.

Paljon on TNA muuttunut vuodessa.

Nyt kun sieltä lähtee vielä 3D ja Angle niin eihän sinne jää enää kovin montaa painijaa joka pystyisi pelastamaan kokonaisen ohjelman joskus omilla segmenteillään (Steiner, 3D, Angle, Sting, Jarrett, Nash, Foley).

En siis katsonut tapahtumaa, enkä ole viimeisen puolen vuoden aikana katsonut kuin pari hassua TNA iMPACTia pikakelauksella. Enkä usko, että tulen myöskään katsomaan tulevaisuudessa vaikka eihän sitä ikinä tiedä.

Onnea pallinaamalle joka otteli BFG:n kohokohdassa, narkkarille joka voitti mestaruuden sekä tietenkin rantapummille joka pisteli Abyssia nokkaan. :|

Olipahan show! Itse olen kyllä todella tyytyväinen tähän, vaikka niin sanottuja huippumatseja ei nähty kuin kaksi joista toinen loppui juurikin tuohon itseni täysin yllättäneeseen loppuun. Mutta otetaan nyt vielä matsi matsilta.


TNA World Tag Team Championship Match:
MCMG vs. Generation Me

Oman streamini lähetys alkoi siitä, kun GenMe käveli kehään eli luultavammin jotain oli nähty ennen. Itse otteluunhan tuo ei tietenkeen milläänlailla vaikuttanut. MCMG ja GenMe vetivätkin aivan tajuttoman viihdyttävän ottelun, jossa miehet lentelivät kehässä joka puolelle. Itse sanoisin, että joukkueiden paras kohtaaminen ehdottomasti, vaikka lopetuksen joukkuelopetusliike vai mikä onkaan on nähty aika monesti. MCMG olisi voinut käyttää jotain muuta välistä. Se 450 splash oli myös loistava, kun toinen veljeksistä pietteli jompaa kumpaa MCMG pojista sillee köysissä. Tähtinä heittäsin tälle neljää, neljää puolta tähtöstä. Aikaakin tällä oli aika sopivasti, mutta ei tullut mitään klassikko fiilistä tästä silti. Kova aloitus ehdottomasti illalle.

Knockouts Title match:
Angelina Love (c) vs. Velvet Sky vs. Madison Rayne vs. Tara

Täytyy ensimmäisenä sanoa, että Velvet Sky on helvetin kuuma, vaikka pepuheilutukset oli hieman epäonnistunut tällä kertaa. Mickie pysyi taka-alalla jossei lopun lyöntiä matsin jälkeen lasketa ja tämähän oli vain hyvä juttu. Ihan ok naisten ottelu ja aikaaki sille annettii iha sopivasti. Taran voitto oli vähä näääh.

Ink Inc vs. Jordan/Young

Tämä oli täysin turha ja melko merkitsemätön ottelu. Aikaa tämä sai myös aivan liikaa ja tämän jälkeinen ottelu olisi sitä voinut tarvita, mutta onhan Young tajuttoman koominen. :lol: Kai tämä nyt oli ihan hyvä olla tällaisena pienenä komiikka pläjäyksenä showhun, mutta ois se voinu vähä lyhyempi olla.

X-Division Championship Match:
Jay Lethal (c) vs. Doug Williams

Tämä oli ehkä vähän liian lyhyt ja olisi muutama minuutin tosiaan voinu napata itselleen. Olihan tämä ihan näppärä ottelu, mutta toivottavasti tämä nyt tarkoittaa sitä, että Doug siirtyisi pois X-Divarista. Itse haluaisin nähdä taas paljon nopeampi tempoista X-divari painia taas välistä ja Doug nyt on enemmän tuollainen nopea kaveri. Toivottavasti kaverille kuitenkin jotain keksitään ja luulisi niin, koska häntä bookattiin matsissa tosi vahvaksi. Kolomisen tähteä ja jonku plussanki päälle tälle heittäsi. Aikaa ois voinu tarvia vähä lisää.

Monster's Ball Match:
Rob Van Dam vs. Abyss

Tämä ei yllättänyt hyvyydellään eikä pettänyt huonoudellaan. Tämä oli aika sellainen ottelu, mitä tästä pystyi odottamaankin. Tosi solidia äksöniä ja itse ainakin nautin ottelusta paljonkin. Lopun "Januksella" lyönti oli todella raa'an näköinen ja en uskonut, että asetta olisi koskaan oikeasti käytetty. Itse pidin ja eikä tuo "Rantapummin" voittokaan itseni haitannut. Repesin, kun Tenay matsin aikana selitti kuinka Abyksella on kyky nousta nopeasti kehään ja seisomaan. :lol:

Handicap Match:
Sting/Nash/Pope vs. Jarrett/Joe

Tämä nyt olikin ensimmäinen ottelu, joka oikeastaan aloitti illan yllätyksen rakentelun. Itselleni tuli aivan puun takaa tuo Jarrettin kehän laidalta hyppääminen, kun Joe yritti vaihtaa tämän kehään. Tämä herättääkin kysymyksen, mitä Joelle tapahtuu tämän jälkeen? Hänen liittolaisensa petti hänet ja toinen puolisko joukosta hakkasi tämän. Liittyykö hän Popen, Nashin ja Stingin joukkoon vai jääkö yksinäiseksi "sudeksi".

Lethal Lockdown:
EV2.0 vs. Fortune

Tämä ottelu oli ehkä koko tapahtuman eniten pettänyt ottelu. Ensinäkin voittaja oli typerä, miksi nuoret kollit piti pistää häviämään papoille? Miksi tässä ottelussa vieläkin kiikutaan katolle, ei siinä ole mitään järkeä! Kendrick tuli kyllä aika puun takaa muuten. Kyllä minä sen ymmärtäisin, jos sieltä haettaisiin jotain tavaraa kehään ja jos sinne pääsisi kehän sisältäpäin, mutta nyt siinä ei ole mitään logiikkaa. Okei, saadaan tehtyä se pakollinen spotti siellä katolla. Toinen asia on miksi kaikki lähtee tappelemaan kehän ulkopuolelle? Ei siellä voi voittaa ottelua niin, miksi sinne pitää lähteä. Eniten kyrsii, että EV2.0 voitti tämän ottelun. Mitä tällä voitolla saavutettiin?

TNA World Heavyweight Championship Match:
Angle vs. Hardy vs. Anderson

Ensinäkin tämä oli loistava ottelu jo ihan otteluna. Kaikki olivat loistavia ja Andersonkin todisti olevansa kova painimaan, tosin tämä kyllä oli tiedossa jo valmiiksi. Toiseksi sanottakoon se, että en usko Anglen uran loppuvan tähän. Ensinäkin häntä ei selätetty, toiseksi häneltä kusetettiin voitto ja kolmanneksi, eiköhän Angle halua kostonsa Hardylle, Hoganille ja Eazy-E:lle. Lopetus oli mielestäni aivan täydellinen Dixien järkyttyneine ilmeineen ja RVD:n kylmäksi pistämisineen. En uskonu Hardyn turniin, mutta vielä vähemmän Hoganin turniin, joten luulin tämän olevan Bischopin (mite tää kirjotetaa) juonia.

Mitä tästä sitten seuraa? Hoganin ja Dixien kamppailu vallasta? Kääntyykö Dixie nyt Stingin, Nashin ja Dineron puoleen, jotka olivat oikeassa alusta asti? Rob Van Dam varmasti liittyy heidän vastarintaan. Mitä Joe tekee? Kenen puolella Fortune on tai EV2.0? Oliko tässä PPV:ssä EV2.0 viimeinen esiintyminen? Ketä kaikkia Hogan saa puolelleen? Mitä TNA:ssa tapahtuu yleisesti ottaen? Mitä tämä merkitsee? Niin paljon kysymyksiä, toivottavasti niihin saahaan torstaina vastauksia.

EDIT: Unohi sanoa, että AJ oli palannut normaaliin takkiinsa. Hyvä ja toivottavasti tuo tarkoittaa myös sitä, että AJ alkaa olemaan vähän vähemmän "Flair".

"vihdoinkin he saapuvat, 10.10.10" jeps VIHDOIN saapuvat sällit jotka tosin ovat olleet paikan päällä jo vuosia/kuukausia...

Olihan tuo loppu taas kunnon sekametelisoppa a'la TNA.

MCMG'n ja Gen ME'n ottelu oli kyllä aivan loistavaa settiä. Vaikka olikin spottipainotteista, niin sen verran innovatiivisia liikkeitä nähtiin ettei menoa haitannut. Gen ME'n corkscrew neckbreaker backbreakkeriksi oli mainio liike, kun taas 450-splashin olisi kuulunut lopettaa ottelu, sen verran tuiman oloinen.

Nauroin melkoisen kauan Hardyn heel-turnille. Hardyllä on niin vähän mitään taitoja että pikkulasten ja teinityttöjen viihdyttäjänä menee, mutta että heel-päämestarina? Oh puh-leeze.

Eiköhän suurin kysymys taas vaihteeksi ole että MIKSI? MIKSI Hoganin ja Bischoffin pitäisi toimia näin? Miksi Hardyn pitäisi toimia näin? TNA:n kirjoittajilta tuntuu aina unohtuvan se että juonikuvio on täyttä paskaa jos se ei ole looginen, eli sen käänteille ei ole järkiperäisiä syitä. Kenelläkään tämän kuvion osallisista ei ole ollut MITÄÄN syytä tehdä tätä. He olisivat voineet junailla vyön "omille tyypeille" paljon helpomminkin. Naurettava kuvio. Tämä olisi mennyt läpi ihan hyvin sellaisena pikaisena turnina joka olisi juonittu viimeviikkoina, mutta Abyssin THEY:t vesittävät tämänkin. Hardy ja Eric ja Hogan ovat suunnitelleet tätä kuukausia, joten tässä ei ole yhtään paskanvertaa järkeä.

Typerin juonikuvio koko vuonna. Ei, vaan todennäköisesti typerin ikinä koko lajin mainevent historiassa.

No ketä isoja nimiä olisi TNA:n ulkopuolelta enää löytynyt, joka/jotka olisi(vat) tuo they? Minun mielestäni loistava ratkaisu, joka turvaa TNA:n tulevaisuuden vielä pitkiksi ajoiksi. Heel Jeff Hardy tulee olemaan varmaan varsin hienoa, ainakin erilaista nähtävää. Saatiin ison kusetuksen tuntua vielä enemmänkin, kun fanit heittelivät pahvimukeja kehään. Pakko kyllä katsoa kuinka kuviot kehittyvät iMPACTissa. Paul Bearerin kääntyminen 'Takeria vastaan oli aivan eri sfääreissä tähän verrattuna, kerrankin TNA yllätti.

Muuten ei jäänyt mitään jälkipolville paitsi ihan kelvollinen Main Event, siis kelvollinen jopa ennen noita tapahtumia.

Itsekkään en oikeastaan mitään parempaa ratkaisua osaa tälle kertoa ja itseni yllätti ainakin täysin. Miksi on hyvä kysymys, mutta ehkäpä tarkoitus onkin ottaa nyt kokonaan valta pois Dixieltä tai jotain muuta tämmöstä. Eikös se ollut, että Hoganin sopimuksessa lukee jotain, että hänellä on 50% TNA:n määräysvallasta tai jotain muuta tämmöstä. Ei mitenkään hirveän loogista, mutta yllättävää ja itse ainakin nautin tästä. Jeff Hardyn reaktioista sun muista tuli mieleen, että hänen kanssaan diili oltaisiin tehty muutamaa päivää tai viikkoa ennen ja että kaveri poti vielä jokseenkin syyllisyyttä teoistaan. Kaveri voi kaikenlisäksi toimia heelinä tälläisessa stablessa, jossa hänen ei vältämättä äänessä tarvitse kauheasti olla.

Joopajoo, että semmoinen PPV.

Opener oli todella kuumaa kamaa: kumpikin joukkue sai hyvää reaktiota yleisöltä, ja kehätoiminta oli sitä taattua laatua. Hyvän ottelun merkki, kun lopussa toivoo, että vielä tulisi kick-out ja ottelu jatkuisi. Vähemmän yllättäen illan ensimmäinen ottelu jäi myös illan parhaaksi.

Naisten ottelu tuntui kerrankin jopa ottelulta, kun kestoa oli jopa yli viisi minuuttia. Paikoin jopa ihan hyvää menoa, mutta väkisinkin näytti hieman hitaalta ja kankealta äskeisen ilotulituksen jälkeen. Aamulla tulin ajatelleeksi, että eihän TNA:n Knockout-divari olekaan niin huonolla mallilla kun yleensä annetaan ymmärtää: kunhan nyt Miss Techmacher (tjsp.) ajaisi läpi pienimuotoisen reformin ja täysin turha naisten joukkuemestaruus hävitettäisiin, voisi Raynen, Mickien, Taylor Wilden, Hamadan ja jostain kadoksista palaavan Saritan ympärille rakentaa varsin laadukkaan naistendivarin. Ai niin, mutta mestarihan on nyt taas Tara, botchatulla lopetuksella tietyksi.

Komediaottelun funktiota en nyt oikein tajunnut. Se ei ollutkaan lähtökohta 3D:n segmentille, joten mitä sillä tarkalleen saavutettiin? Yleisö kuitenkin oli yllättävän hyvin mukana, mikä pelasti paljon. Eric Youngin työmoraalia voi edelleen ainoastaan ihailla, unelma vakavana painijana ottelemisesta eli sen muutaman kuukauden, mutta taas jaksaa mies vetää tuota komediaroolia antaumuksella.

X-Division-mestaruusottelu kärsi ehdottomasti eniten pohjustuksen puutteesta. Williams oli sentään saanut vanhan hyvän themensä takaisin. Kai tämä sinänsä ihan ok menoa oli, mutta ei tähän edes jaksanut keskittyä, kun vaikutti niin merkityksettömältä. Shore jatkaa vääränlaisen heatin keräämistä.

Abyss vs. RVD:n tullessa tässä vaiheessa ehdin jo hetken pelästyä "They:n" jäävän joksikin ihan pannukakuksi, mutta kun se jätettiin myöhemmäksi vahvistui aavistus main eventin screwjobista entisestään. Ihan näppärä spottimättö tähän väliin, ja "Janicella" lyöminen yllätti kyllä. Hieman nauratti Tenayn kommentti "Why the hell not" tjsp. Tazin pohtiessa aikooko RVD oikeasti käyttää asetta, niin, miksipä sitä nyt syyllistäisi miestä joka lyö toista törröttäviä nauloja täynnä olevalla kakkosnelosella.

Jarrettin kääntyminen Joeta vastaan yllätti kyllä minutkin täysin, vaikkei näitä yllätys-swervejä pitäisi enää ihmetellekään. Nash sai uransa viimeisen voiton (äijä kun lähtee lätkimään seuraavan Impactin jälkeen, good riddance), ja Sting-Pope -kaksikon asetelma kääntyi päälaelleen kiitos shown lopun.

Lethal Lockdownissa pidin siitä, kuinka joukkueet seurasivat ottelua häkin vierellä, mikä lisäsi sopivasti jännitettä. Kaikki meni oikeastaan todella hienosti siihen saakka, että häkin katto laskettiin. Onhan se nyt toki sekavaa kun 10 äijää paiskoo toisiaan aseilla häkin sisällä, mutta vielä sekavammaksi homma menee kun häkin tarkoitus vesitetään ottelumuodossa täysin (kun sieltä aina kerta on niin helppo päästä pois). Myös tuo pakollinen kattospotti ärsytti, ei siinä ole mitään logiikkaa, ja pitääkö se nyt joka ikinen kerta käyttää. EV2.0 sitten voitti, huijaamalla kiitos extrajäsenen, mutta koska loppu oli niin huono ei ketään kiinnostanut enää paskan vertaa. Vuoden tähänasti huonoin lopetus...

...Mutta eipä tarvinnut kauaa seuraavaa odotella. Moni nyt on tähän main eventtiin kovinkin tunteellisesti suhtautunut, mutta itse en oikein jaksa, kuitenkin näitä vastaavia metkuja todistanut firman tuotteessa jo kuusi vuotta. Riveni nyt toi hyvin esille tämän järjettömyyden, mutta vaikka taustatkin olisivat selitysten osalta olleet kunnossa, niin tämä olisi kussut silti. Ensinnäkin, miksi ihmeessä Bischoff tulee yhtäkkiä tuolin kanssa kehään aikeenaan lyödä jotakuta? Mitään merkkejä tällaisesta toiminnasta ei oltu nähty oikeastaan koskaan (ellei Lockdownia lasketa, mutta siinä se yhtä lailla tuntui tuulesta temmatulta).

Toiseksi Stingin jengin tilanne kusee täysin. Odotin heitä nimittäin kehään myös, mikä olisi toki ollut epäloogista, mutta loogisempaa kuitenkin kuin nykyinen tilanne. Jos kerta Sting ja Stingin jengi tiesivät kerta tästä jo ties kuinka pitkään, niin miksi ihmeessä he eivät ole edes vihjanneet mitään tämän suuntaista? Toki nuo suuret salaliitot voi jälkikäteen yhdistää tähän, mutta turhan selvästi tästä kuka tahansa näkee ettei tämä ollut mikään kauhean pitkään suunniteltu kuvio. Niin, ja jos kerta Sting, Pope ja Nash olivat tilanteen oikeat hyvikset, niin miksi he hakkasivat Joen porukalla sen sijaan, että olisivat hänelle kertoneet totuuden. Ei kovinkaan vakuuttavaa hyviskäytöstä.

Otteluna main event oli sinänsä oikein hyvä, mutta vaikeapa sitä on enää muistella, kun koko spotlight haluttiin vetää tuohon järkyttävän yllättävään lopetukseen. Hoganin kääntyminen Bischoffin puolelle oli ehkä maailman suurin selviö, ja todella paljon tehoa meni, kun rampa lyllersi kehään jonkun viisi minuuttia. No, oli siinä lopussa sentään jännitystä sen suhteen, että kuka painijoista osoittautuu pahisjohtajien mielitietyksi. Itsehän olin päässäni pyöritellyt "They:ksi" Bischoffia ja Russoa, jotka sitten olisivat tuoneet vastaavanlaisella toiminnalla voiton Andersonille.

Controversy creates cash ja nWo forever, joo joo. On tää vaan jo niin nähty.

TNA on kyllä jännä organisaatio. Se sisältää useita kovia painijoita, joiden matsit ovat huikeita, ja jotka saavat aikaan halun fanittaa TNA:ta tosissaan. Ja sitten suurin osa juonikuvioista on ihan hirvittävää skeidaa joka synnyttää vihan firmaa kohtaan. Muistaakseni se on ollut tällaista aina, mutta nyt se on korostunut entisestään, ja kun nyt TNA tuntuu keskittyvän enemmän tähän jälkimmäiseen, ja vielä vanhat egotumputtajat keskiössä, ei tiedä kuinka kauan tätä jaksaa.

Bound for gloryssa esiteltiin molempia ääripäitä runsaasti. Avausmatsi oli upea ottelu, ja olisi saanut jatkua pitempään. Buckit ovat lahjakkaita, vaikkakin vielä persoonattomia. Se ei tosin matsia haitannut yhtään. Ja MCMG on paras tag team pitkään aikaan, ja ansaitsevat mestaruutensa pitkän uurtamisen jälkeen. Joukkuedivari on tällä hetkellä parasta mitä TNA:ssa on. Myös naisten divari on saatu taas jotensakin raiteilleen, mikä on hyvä juttu. Mutta sitten hyvin alkaneeseen PPV:hen tuleekin sellaista typeryyttä seuraavan joukkuematsin kera. Miksi tämä matsi piti lisätä TNA:n vuoden tärkeimpään tapahtumaan? Miksi Ericistä piti taas tehdä rasittava idiootti? Haluaako hän kenties tehdä tällaista roolia mieluummin kuin World Eliten johtajaa, jolloin hän oli aluksi todella lupaavassa nosteessa? Tässä jopa alkoi sympatiseerata Jordania, mitä ei olisi uskonut koskaan tapahtuvan.

X-divari on tuuliajolla verrattuna kultaisiin vuosiin. Matsi itsessään oli ihan hyvä, mutta olisi kaivannut lisäaikaa. Se otetaan pois, jotta saadaan kaksi turhaketta mukaan kuvioihin. Jo se ensimmäinen piipahdus viime Impactissa kertoi, ettei homma toimi. Ehkä jos olisi enemmän inessä tässä Jersey Shore –skenessä, voisi digata tätä enämpi, mutta nyt se tuntuu vain vastenmieliseltä. Mutta heitä kai pushataan, että saadaan suurta huomiota tälle tyhjäpäiselle pariskunnalle, kun ensi torstaina kai on joku Jersey Shoren böönä tulossa Impactiin.

Monsters ball ei noussut mielestäni ihan sille tasolle, jolle sen olisi kuulunut nousta sen hypetyksen suhteen. Tähän saattaa vaikuttaa viime Impactin Flairin ja Foleyn matsi, jonka jälkeen tämä ei oikein tuntunut miltään. Sama olo oli Papat ja Popet vastaan Joe Jarrett –matsissa, jonka pohjustamiseen on tuhlattu Impacteissa ihan turhan paljon aikaa. Ja sitten se päättyy ”yllättäen” Jarrettin turniin. Pettikö Jarrett Joen vain koska on paha heel, vai unohdettiinko tästäkin jonkinlainen loogisuus?

3-D teasaa lopettamisellaan, mutta varmaankin jatkavat singles-painijoina kunhan ovat tuhonneet Machine Gunsit. Toivottavasti eivät. Ja EV2 hakkaa nuoret kotkat järjettömässä häkkimatsin irvikuvassa, jonka loogisuus on jälleen jossain huitsin Nevadassa. Miksi häkin katollakin on kamaa? Miksi tyypit lähtevät häkistä poistuvien perään, kun he saisivat häkin sisällä ylivoiman? Mistä Kendrick ilmestyi? Onko Foley nyt EV2:n johtaja Dreamerin sijaan? Miksi juuri Tommyn piti selättää juuri AJ? Mihin Shark Boy ja Hernandez ovat hävinneet? Onko huomenna pouta?

Main event oli parhaimpia kolmiomatseja joita olen pitkään aikaan nähnyt, hakkaisi mielestäni jopa Bryan-Morrison-Mizinkin. Se siis oli sellainen, kunnes se oli pakko kusta. Ensin osoitetaan, että ottelijat ovat todella liekeissä ja nousevat ties mistä, kunnes sitten paikalla saapuu ensin Bischoff kikkailemaan tuolin kanssa, ja jahkaa siinä hetken, että pidetään katsojia jännityksessä, että kenetköhän se nyt hakkaa. Sitten Hoganin musa pärähtää soimaan, ja Bisch kauhistuu. Sitten käydään keittämässä kahvit, ja odotellaan että itse Teh Suuri Legenda rullataan kehään. Ja sitten jahkataan vähän lisää kehässä. Ilmeisesti jos herrat eivät olisi tulleet kehään, tähän kohtaan ottelua olisi muutenkin tullut tällainen pieni tauko? Siis miten ihmeessä Angle ja Anderson eivät päässeet ylös sen vajaan kolmen minuutin aikana joka kesti Bischoffin tulosta siihen, että Hardy tinttaa Anglea kainalosauvalla päähän? Onneksi kyseessä ei ollut Last man standing –matsi, jossa sentään pitää päästä ylös jo kymmeneen laskussa. Ja Dixie ihmettelee kehän ulkopuolella ilmeettömänä, että on se hyvä että Hogan ja Bischoff pelastavat TNA:n ja kohta varmaan saadaan ne ratingsit ja ostomäärät nousuun. Vuoden tärkein tapahtuma, ja tällainen lopetus. Hyvinhän se toimi WCW:ssäkin. Varmasti PPV:n ostajat ovat nyt tyytyväisiä ja ostavat seuraavan kusetettu-loppuisen ohjelman, kuten ovat paikalla olleet katsojat, jotka heittelivät ihmisroskia roskilla kiitollisina tästä yllätyskäänteestä.

Entistä enemmän tulee mieleen Lost näistä TNAn juonikuvioista. Yritetään mukamas mahdollisimman shokeeraavia juonenkäänteitä, vaikkei niitä pystytä selittämään loogisesti, jolloin ajatellaan, että tuskin katsojat niin pitkälle ajattelevat. Olisi tarvittu jotain oikeasti yllättävää ja pakan sekoittavaa kaiken tämän ten...ten...ten...hehkutuksen jälkeen, jotta kiinnostus olisi saatu nousemaan, kuten Lostissa tehtiin neljännen kauden lopussa, kun katsojaluvut olivat tippuneet. Tämä että Hogan, Bischoff ja Jarrett käännetään on jo nähty. Ei yllätä, varsinkin kun viime jaksossa hehkutettiin että tämä jäisi Abyssin viimeiseksi esiintymiseksi TNA:ssa. Tämä tuskin olisi voinut olla lopullista, joten tarvittiin Abyssin puolelle joku, jolla olisi valtaa kääntää Dixien päätös. Ainut hieman yllättävä asia tässä oli se, kuka kolmikosta Angle, Anderson ja Hardy käännettiin.

Onhan tällä TNA:n sisällä suuret vaikutukset, nyt kai siis Sting, Pope ja Nash ovatkin hyviksiä. Ja miten Joelle käy? Lopettaako Angle nyt, vai päättääkö hän jatkaa jotta voisi kostaa? Toimiiko heel-Hardy? Miksi Hogan ja Bisch kääntyivät, vaikka heillä oli jo valta? Miten he voivat tulla jonnekin jossa he jo ovat, vai pitääkö tämä ajatella kaksimielisesti, että "They came to the face of the audience"? Palkkaavatko he Abyssin uudestaan, ja tuleeko Abyssista taas Hoganin bff? Miten Fortune heeleinä suhtautuu tähän uuteen stableen? Jatkavatko EV2:n tyypit jättipushissa, ja tuleeko heistä nyt Dixien armeija Van Damin johdolla? Onko Dixiellä enemmän kuin yksi ilme? Jatketaanko taas torstaina Reactioniin asti? Ketä loppujen lopuksi, ihan oikeasti, kiinnostaa?

DonEmilio kirjoitti:
Ketä loppujen lopuksi, ihan oikeasti, kiinnostaa?

No kyllä sua vissiin. Itsehän katoin tästä PPV:stä ME:n, ja siinä vaiheessa kun Ruschoff marssi kehään kohti, saatoin todeta että morjens, ei tartte seurata TNA:ta jatkossakaan.