Fight Club Finland '10: The Glory Days!
Toisin kuin ennen vanhaan, FCF:llä ei ollut merchandise-standia tai lipunmyyntiä heti aulassa. Jonkinlainen jono kuitenkin odotti pääsyä ylätasanteella, ja siellähän lippuja ja marchiä myytiinkin. Itse halli oli sisustettu kuten Mestaruusturnauksessa '04, eli koko avoin tila oli käytössä. PWF-ajan loppupuolella muistelen että vain puolet hallista oii käytössä, ja tunnelma oli sitäkin tiiviimpi. Nyt FCF:llä oli kuitenkin sellainen valaistus käytössä ettei ainakaan pääkaupunkiseudun liikuntahalleissa oltu vastaavaa nähty. Päävalot olivat poissa käytöstä mutta ties minkä väriset spottivalot korvasivat nämä. Hallia oli muutenkin sisustettu jonkin ihmeen Pohjola Wrestling -promootion kamoilla. Ihmettelin asiaa kunnes Wormmaster totesi että FCF:n tapahtuman jälkeen salissa kuvattaisiin ensi vuonna ilmestyvää Painijapoika-lyhytelokuvaa. Shown alettua kävi kuitenkin ilmi, että väliaika olisi puoli tuntia pitkä, ja filmiä kuvattaisiin jo tuolloin. Pitäisiköhän tähän todeta että tosi siistiä vai vittu mitä paskaa?
Antaa sen asian olla, sillä kello oli 18:00 ja Marraskuun mätön oli aika alkaa! No, kello vaan jatkoi käymistään eikä tapahtuma alkanut. FCF:llä oli todellakin valaistuksen lisäksi niin järeät äänentoistolaitteet, etteivät ne toimineet ollenkaan! Tekniikan puolen pojat säätivät noin vartin, kunnes väliaikaisratkaisu saatiin toimimaan: mikki ja entranssibiisit eivät kuuluneet kunnolla, mutta ei se menoa haitannut. Päinvastoin, tuli pelkkiä PWF-fiiliksiä.
Yleisöä tuntui olevan paikalla kiitettävästi.
Illan ensimmäinen matsi oli Kurjen debyytti norjalaista vastaan. Tämä norjalainen oli kunnian mies, ei sortunut mihinkään heeeleilyyn. Te jotka ette olleet paikalla: Kurjen debyytti oli mielestäni vakuuttavampi kuin jopa Pasi Suomisen. Sulavaa, nopeatempoista ja vahvaotteista kehätyöskentelyä alusta loppuun. Jos minulla jotain epäiltävää oli Kurjen taidoista, niin tässä se mies vakuutti minut täysin. Ennustan samantien: tuleva suomenmestari. Matsin aikana ehkä kerran tai pari näytti ohimenevän ajan siltä että kommunikaatio osapuolilla oli hakusessa, mutta sillä nyt ei ole mitään väliä. Tämä oli Kurjen debyytti, paratkoon. Juuri tällaista klassista openeria en muista nähneeni Suomessa pitkiin aikoihin. Kenties sitten toukokuun 2007.
Painijapoijan kuvaustiimi oli paikan päällä jo varsinaisten matsien aikana ja kuvasivat yleisöä, mitä lie harjoitusta tämä oli. Joku näistä kävi jakamassa yleisölle kylttejä. Itse nappasin Ukonselkä-kyltin, ihan jo sen ironian takia ettei Ukonselkä ollut paikalla tapahtumassa :D Näytin sitä pitkin tapahtumaa ja väliaikaa parhaani mukaan, toivottavasti pääsin mukaan leffaan :D Meikän on pakko huomauttaa, että kyltin ironiasta huolimatta kuvaajatiimin paikallaolo oli enemmänkin ahdistavaa, sillä esim. openerin aikana tämmöinen kolmen hengin kuvausyksikkö leiriytyi meikäläisen etuoikealle ja kuvasi meikää ihan pokkana sen saatanan ammattilaiskameran kanssa siitä kolmenkymmenen sentin päässä naamasta. No en tiedä kuvasvatko edes oikeasti, mutta ainakin soittivat kameraa siinä määrin. Keskity siinä sitten matsiin kun kuvaajat hengittävät kameran kanssa ihan sussa kiinni. Haistakaa oikeasti vittu. No, tulipahan koettua millaista joidenkin julkkisten elämä on.
Nojoo, seuraavana matsina vuorossa oli Jessica vs Hector. Tässä matsissa oli selvä tarina: Hectorin ylipainovoima oli Jessicalle liikaa, ei tyttö pystynyt liikuttamaan vuorta vaikka yleisö olikin suurimmaksi osaksi tämän puolella. Jossain vaiheessa ottelua Hectorin murjoessa vastustajaansa kehän ulkopuolella Jessica kaatui minun ja Wormmasterin syliin :D Siinä tuli kiire paeta ennen kuin Hector seurasi perässä. Lopulta kuitenkin Jessica sai hyödynnettyä nopeuttaan ja voitti kuin voittikin Hectorin käyttämällä älyä, ei voimaa.
Aurora vs Jäämies. Tosiaan kuten Supermac sanoi, ei tämä ollutkaan sitä luokkaa kuin Jäämiehen pari aikaisempaa matsia. Kyse oli ihan yksinkertaisesti siitä että Jäämies ei saanut juuri mitään offensiivista aikaiseksi. Välillä aina meinasi saada, mutta kun ei niin ei. Aurora hallitsi matsia alusta asti eikä helittänyt, ei tehnyt virheitä. Noh, pidemmän päälle tämä oli tylsää katsottavaa. Silti, lopussa Jäämies onnistui jotenkin saamaan otteen matsista, ja sai kuin saikin SPLASH OF DOOMin perille, ja selätti Auroran puhtaasti! Muistan Jäämiehen saaneen selätyksen aiemmin samalla liikkeellä Nosturissa joukkuematsissa Adderin kumppanina Blondiesia vastaan, mutta omasta mielestäni tämä oli Jäämiehen ensimmäinen singles-voitto. Tosin ennen ottelua Youtubeen upitussa promossa Jäämies totesi voittaneensa Auroran aikaisemmin, joten en ole nyt ihan varma mistään. Ainakaan en ole itse ennen nähnyt tämän voittavan singles-matsia. Kenties diskauksella joskus, kuka muistaa?
Jäämiehen perhe oli muuten katsomassa ottelua.
Seuraavaksi koitti väliaika. Huoltokäynnin jälkeen oli sitten vuorossa ylimääräistä viihdettä kun lyhäriä kuvattiin tai ainakkin kuvauksia harjoiteltiin. Joku sanoi yleisölle että tulisi ringside-alueelle niin näkyisivät paremmin kamerassa. Kukaan ei tainnut liikkua :D Noh, harjoitellussa kohtauksessa oli joku tyyppi sumopainiläskipuvussa, Kristian Kurki esitti jotain Rick-nimistä heeliä, ja näillä oli matsi. Sitten kesken "matsin" itse The Saint teki entranssinsa, ja luoja paratkoon minä koin yhden elämäni absurdeimmista hetkistä sillä tämä oli FACE! Sintti hymyili niin luontevasti kuin osasi, kätteli yleisön tullessaan kehään ja meidän kohdalla keräsi poppeja sanoen jotain että "te ootte parhaita". Kuulin Nashvillestä asti Don Westin kähisevän että "that was out of this world" :D No kuitenkin, seuraavaksi face-Sintti hyökkäsi kehään ja kääntyi ilmeisesti heeliksi sillä tämä hyökkäsi sumosankarin kimppuun. THAT BLACK-HEARTED SON OF A...
No joo. Eteenpäin. Ihan viihdyttävä väliaikaohjelma tämä oli loppujen lopuksi.
Väliajan jälkeen taisi olla se hetki illasta kun Barbi tuli pitämään tosi kivan promon. Onneksi tällä ei ollut kuuluvaa mikkiä käytössä, joten yleisön oli helppo hukuttaa tämän piipitykset oman huutonsa alle.
Seuraava matsi olikin sitten oikea Sintti vastaan Kageman. Matsi oli teknisesti pätevä, mutta Kage ei vieläkään ollut kovin ihmeellinen face. Sintti kyllä sai heattia osakseen kiitettävästi. Ensimmäiseen homo syö paskaa -chanttiin minun oli pakko vastata että ajatelkaa lapsia, salissa kun oli paljon naperoita joille tuskin vielä kannattaa opettaa kiroilua, mutta kohta se kukkahattu kuitenkin tippui päästäni. Sintille on aina yhtä mukava huutaa törkeyksiä :) Ikävä kyllä Sintti kuitenkin voitti, epärehellisesti tietenkin: HE GOT THE TIGHTS!
Semi-ME:nä toimi mestaruusottelu. Kuten Supermac sanoi, ei tämä siitä ihmeellisimmästä päästä ollut. Ibolla oli paljon hallintaa, mutta ottelu päättyi kuitenkin kuin seinään superkickin laulaessa yllättäen. Ibon edellinen matsi Glorian showssa päättyi myös aika yllättäen Heimon big bootiin.
Pääotteluna nähtiin siis Adderin matsi Chris Curtisia vastaan. Brittisääntöjen jotkin yksityiskohdat olivat minulle mysteeri vielä aivan matsin alkuun asti, mutta kyseessä oli siis paitsi kolmen minuutin erät, myös paras kolmesta -periaate. Mikäs siinä. Ennen matsin alkua Curtis sai "welcome to Finland" -chantin, ja koska Curtis oli muutenkin aikamoinen kasaripamaus mitä ulkoasuun ja tunnariin tuli, olin suorastaan pakotettu laulamaan Curtisille pienen pätkän kertosäettä eräästä maailman parhaista biiseistä, nimeltä
HAIL TO ENGLAND. Ja kas kummaa, sekä Curtis että Adder tykkäsivät! :D
Matsi oli hyvä. Koska tämä oli herrasmiesottelu, erien väliajoilla ei varsinaisesti ollut mitään suurinta mahdollista heattia :D Tosin Adder omisti vastustajaansa huutamalla yleisölle mm. "antakaa nyt miehelle kannustusta kun on tullut Suomeen asti häviämään". Kyllä se urheilujuhlan tuntu sieltä lopulta löytyi. Curtis pysyi facena lähes koko ajan, mutta Adderin vietyä yhden selätyksen tämä tuntui menettävän hermonsa ja esitti vähemmän herrasmiesmäisiä otteita.
Silti, vähiten herrasmies ottelun aikana oli "Punakone" Petrov joka tuli kehän laidalle murjottamaan kesken ottelun. Lopulta kun Adder voitti Curtisin, tämä hyökkäsi kehään ja kävi molempien kimppuun! Petrovin murjoessa Adderia Curtis kävi hakemassa terästuolin kehän alta, ja käytti sitä neuvostomiehen karkoittamiseen. Sanomattakin oli selvää, että seuraavassa tapahtumassa tultaisiin näkemään Adder vs Petrov, ja sitä matsia odotankin innolla! Curtis ja Adder osoittivat yhteishenkeä Petrovin paettua, ja näin päättyi showpainin kunniakas paluu Järvenpäähän. Luovutin Heimo-kylttini sille miehelle jolta sen alunperin sain, ja Wormmaster jäi Painijapojan kuvauksiin. Tohdinko kysyä miten kuvauksissa meni? Onko siitä mitään kerrottavaa?
Turkulaisten lähdettyä omille teilleen satuin törmäämään erääseen japanilaiseen paininkatsojaan joka on FCF:n tapahtumissakin kesästä asti näkynyt. Juttelin tämän kanssa niitä näitä showpainista ja Japanista kun kerrankin japanilaisen kanssa pääsi keskustelemaan. Täytyy sanoa että siinä kohtaa tulee omaan painifanitukseen vähän laajempaa perspektiiviä, kun toinen kertoo esim. nähneensä livenä esim. Mitsuharu Misawan otteluita silloin kun tämä oli Tiger Mask, sekä sitä ennen ja sen jälkeen. (Jos joku ei nyt vielä ajattele että "whoah" niin todettakoon että viime vuonna kesken ottelun kuollut Mitsuharu Misawa oli yksi maailman parhaita painijoita. Ja muutenkin AJPW:n, NJPW:n ja NOAHin paini on paitsi Japanin, myös maailman huippua. Ja nimenomaan Misawa/Kobashi/Kawada-akselin ottelut 90-luvulla olivat maailman parasta painia. Ja jos tämä ei ollut itsestäänselvää niin Goner voisi taas uppia miljoona gigaa esimerkkejä.) Ja nyt tämä Japanista Suomeen muuttanut kaveri seuraa FCF:ää. Aika sanattomaksi vetää noin niinkuin kokonaisuutena. Tähän onkin hyvä päättää meikäläisen raportti.
Kaksi viikkoa Talvisotaan!