Niin tässä sitten kävi, että FCF pamautti aivan loistavalla showlla. Kalliolan setlementtitalon esiintymissali sopi painitarkoitukseen kuin nakutettu. Punainen esirippu toi tapahtumaan eleganttiutta jota lähimmäs on päästy vain Gloriassa, eikä sekään ollut kovin lähellä. Salikin oli juuri sopivan kokoinen ja se tuli kiitettävän täyteen (eli noin puolilleen) porukkaa. Olikohan katsojia sata tai kaksisataa? Akustiikka pelasi kuitenkin niin hyvin että tunnelma oli oikeasti korkealla alusta loppuun.
Yleisölle on muutenkin annettava iso käsi hyvästä mukanaolosta. En muista koskaan että nearfalleissa olisi oltu niin hyvin mukana. Eli siis osoitettu rehellisesti suosiota facen selvittäessä teoreettisen selätyksen.
Alertti-osastoa edustivat Darien, Starfuck, Coca ja Nalle. Ja näemmä myös Myhvatte :)
Ennen avausottelua saimme kuitenkin "nauttia" Valentinen, Rennen ja Barbin kokoontumisesta kehään. Vallu kertoi olevansa edelleen mäsänä. Jatkosta minulla onkin tässä vaiheessa aika epämääräiset muistikuvat, mutta jossain vaiheessa Sintti tuli kehään, kävi ilmi että Vallulle oli korvaaja tulevassa matsissa Jessicaa ja Guroa vastaan, ja Vallu osoitti tyytymättömyyttään tähän. Tappelukin meinasi syntyä näiden kahden pahiksen välille. Sintti ja Vallu tulivat siis yhtä huonosti toimeen kuin Talvisodassa.
Avausmatsina nähtiin Jäämies vastaan Kristian Kurki. Turkulaiset ja muut epäilijät, tiedoksenne että tässä oli Jäämiehen uran paras matsi. Ottelu oli hyvin korkeatasoinen ja alussa nähtiin loistavaa tarinankerrontaa kun näistä kahdesta suurempi veteraani eli Jäämies vei Kurkea 4-0. Viihdyttävyydeltään matsi oli samaa luokkaa kuin klassisen PWF/FCF:n openerit joidenkin vuosien takaa. Jossain vaiheessa painijoiden välinen kynimätön kana riistäytyi käsistä, ottelu kulki kehän ulkopuolelle ja lopulta, osapuolien pieksäessä toisiaan minkä ehtivät, tuomari laski molemmat miehet ulos. Yleisö raivostui tästä päätöksestä, sillä jokainen halusi nähdä kumpi miehistä on parempi. Brawlia jatkui kunnes pukuhuoneet tyhjenivät painijoista. Kymmenisen painijaa tuli erottamaan miehet toisistaan. Tässä kohtaa oli huomion arvoista että Jäämiestä pidettelivät facet, kun taas Kurkea heelit. Youtubessa nähtyä Mäkki-videota ja Järvenpään tapahtuman filmikuvauksia muistellen ounastelenkin, että Kurki on omiaan kääntymään lupaavasta hyviksestä ilkeän niljakkaaksi pahikseksi. Tappelupukarit saatiin lopulta raahattua pois salista.
Tämän jälkeen oli aika aloittaa naistenmestaruusturnaus. Mutta kas vain, Jäämiehen ja Kurjen välinen skisma oli niin suuri, että he brawlasivat takaisin saliin! Yhä uudelleen pukuhuoneet tyhjenivät ja lopulta miehet saatiin taas kuriin.
Tästä päästiin lopulta turnauksen ensimmäiseen otteluun jossa Ruotsin Jenny Sjödin kohtasi Norjan Miss Minan. Sjödin oli Ruotsi-lipustaan huolimatta jotenkin sympaattinen ja keräsi yleisön nopeasti puolelleen. Asiaa auttoi se, että Miss Mina veti aikamoista bitch-roolia. Tuli vähän Maryse mieleen. Yleisölle molemmat osapuolet olivat melko tuntemattomia, mutta se ei estänyt kaksikkoa vetämästä tasokasta, nopeatempoista ja kaikin puolin moitteetonta ottelua. Sjödin voitti lopulta, ja ansaitsi todella jatkopaikkansa.
Seuraavaksi nähtiin tajuttoman kova tag-matsi, nimittäin Excentrico ja Oselotti vastaan the Blondies.
Tämä kooste kertonee omaa kieltään koko segmentin tasosta. Hyvikset ja pahikset vetivät roolinsa kympillä, Hector ownasi massallaan laiheliineja minkä ehti, kun taas muu porukka esitti lentävämpää painia. Hyvää menoa alusta loppuun! Oselotti antoi jo itsestään aivan sataprosenttisen ammattitaitoisen kuvan ainakin tag-painijana. Ja tämä oli miehen toinen showpainiottelu! Omalta osaltani illan absurdein hetki koitti kun hyvikset vetäytyivät hetkeksi kehän ulkopuolelle, ja pitivät pikaisen strategiapalaverin minun ja Starfuckin kanssa :D Helkkari, en kyllä muista ollenkaan mitä nämä kaksi sanoivat, muistan vaan itse hokeneeni että "kyllä kyllä" :D Tapauksesta näkyy noin puolen sekunnin pätkä tuon videon kohdassa 0:18.
Blondit lopulta voittivat, FCF:n sivujen mukaan. Tokkopa pelasivat reilua peliä, mutta kyllä voitto kuuluikin tällä kertaa kokeneemmalle joukkueelle. Seuraavassa kohtaamisessa lieneekin jo toinen ääni kellossa.
Neljäs ottelu oli Aurora vastaan Swedish Tigress. Matsi oli siis Suome vastaan Ruotsi, mutta kyllähän tässä kävi niin että yrityksistäni huolimatta taivuin kannattamaan Ruotsinmaan edustajaa. ST olikin totta puhuen vakuuttava painija hänkin, ja oli todella ansainnut paikkansa turnauksessa. Aurora kuitenkin vei voiton. Kusettamalla, kuinkas muuten. Hyvä matsi tämäkin oli, mutta yleisö päätti kunnioittaa turnausta illan tiheimmällä hiljaisuudella.
Seuraavaksi oli Stark Adderin aika murskata Dr. No. Tämä debytantti oli ihan mainio, tosin ei paljon ensimmäisessä matsissaan saanut aikaan. Mies jätti muutenkin itsensä epämääräiseksi hahmoksi pukeutuessaan maskiin ja peittäin koko kehonsa. Adder voitti ottelun aina yhtä komealla springboard headbuttilla, jota edelsi aina yhtä komea ja hämärä loikka kehän laidan yli köysien ulkopuolelle.
Kuudes ottelu oli sitten Talvisodasta asti mainostettu pääpahisten yhteenlyöttäytymä, jossa tosin Valentinen korvaajaksi osoittautui Hector le Chef! Itse odotin Vladimir Petrovia, mutta kyllä tämmöinen double dutykin meni, etenkin kun Hector ei juuri osoittanut väsymyksen merkkejä äskettäisestä matsistaan vaan veti tämänkin murskaavalla tyylillään. Ottelu oli ihan hyvä, mutta Jessican ja Kagemanin joukkuetta on pakko moittia siitä, että nämä eivät oikein meinaa koskaan päästä niskan päälle. Heel-hallintaa oli suht paljon. Pahikset olisivatkin lopulta voittaneet, ellei kaikkien yllätykseksi itse Valentine olisi sekaantunut matsiin facejen hyväksi! Kyllä! Itsekin tunnustan huutaneeni Valentinen nimeä täysillä siinä kohtaa kun Sintti seisoi kehässä kasvoillaan ilme jossa näkyi paitsi miehen kauhistus ja epäusko, myös se yleinen urpous. Ja samaan aikaan Vallu seisoi kehän ulkopuolella, katsoi tätä silmiin ja nauroi. FACETURN??? I'M BUYING IT! HEEL VERSUS HEEL? I'M BUYING IT TOO!
Ja näin koitti mestaruusturnauksen finaali. Jälleen kerran Suomella oli vastassaan Ruotsi. Ja nyt yleisö oli entistä enemmän Ruotsin kannalla, enkä ihmettele sillä Sjödin oli tehnyt todella hyvän ensivaikutelman. Itsekin ihmettelen miten päädyin kannattamaan tätä naista joka oli vetänyt ennen tapahtumaa nähdyn promonsakin ruotsiksi. Joku alotti jopa "Finland sucks" -chantin :D Sjödin olisi ottelun lopulta vienytkin, mutta Miss Mina sekaantui otteluun ja auttoi Auroran voittoon ja ensimmäiseksi Nordic Women's Championiksi. Molemmat kyllä ansaitsivat voiton, joten onneksi olkoon Auroralle, ja veikkaanpa että Sjödin saa vielä mestaruusottelunsa tätä vastaan.
Ja näin koitti pitkän ja yhden FCF:n historian laadukkaimman tapahtuman pääottelu. Häijy-Heimo kyni lopultakin kanansa Ibo Tenin kanssa. Miehet olivat kohdanneet vuonna 2010 singles-matseissa ja joukkuematseissa, mutta ainakin edelliset olivat päättyneet epäoikeudenmukaisesti Ibon voittoon: lokakuussa Gloriassa Heimo oli jo selättänyt Ibon big bootilla, mutta Ibo oli matsin jälkeen tönäissyt tuomaria ja saanut tämän uskomaan tönäisijän olleen Heimo, jolloin puusilmä oli kääntänyt Ibon voittajaksi. Talvisodan brutaalissa, diskauksia tuntemattomassa ottelussa joka oli vyörynyt pitkin Dante's Highlightia, tuomari itse oli keskeyttänyt ottelun pelättyään ettei Heimon jalka kestäisi Ibon suunnatonta painoa... eiku vääntöä. No, nyt nähtiin rehellinen Last Man Standing -ottelu, joka olisi selvittävä lopullisen paremmuuden miesten välillä ja lopettava kaiken vihanpidon.
Miehet toivat kehän laidalle ostoskärryn edestä aseita. Ja otteluhan käynnistyi juuri sellaisena brawlina kuin saattoi odottaa: kauaa ei kehässä pysytty, ja yleisö sai paeta henkensä edestä kun suurmiehet viskoivat toisiaan ympäri salia. Ottelu oli totisesti brutaali, sillä Heimo jopa innostui soittamaan puhelun tuntemattomalle vastaanottajalle lyötyään sillä ensin Iboa päin näköä. Holy shit! Verihän siitä vuoti. Ottelu oli niin huima, että se tuntui todellisuutta lyhyemmältä. Olisin voinut vannoa ottelun olleen noin kymmenenminuuttinen, mutta 14 minuuttia se virallisen ajanoton mukaan kellotti.
Ottelu päättyi tavalla joka ylitti kirjaimellisesti kaikki kuvitelmani. Heimo valmistautui tekemään Ibolle pumphandlen kuten miesten aikaisemmissa kohtauksissa oltiin nähty. Ei Ibo mihinkään ollut ennen noussut sillä eihän se ollut edes mahdollista. Nyt kuitenkin kävi niin, että Ukkosenjumalan poika näytti mitä tarkoittaa Strength Beyond Strength: se tarkoittaa SISUA. Ibo nousi pumphandleen, ja Heimo paiskasi tämän maahan sellaisella tavalla, ettei vastaavaa olla Suomessa nähty, eikä todennäköisesti tulla näkemään. Kyseinen liike veti vertoja jopa silla samaiselle pumphandlelle, jolla Heimo vuosi aiemmin Talvisota IV:ssä voitti itselleen FCF-mestaruuden Valentinelta. Muistan edelleen kuinka jopa kehä siirtyi tuolloin pumphandlen voimasta. Nyt ei kehä siirtynyt, mutta se todella uhkasi luhistua, sillä vastaavaa massaa tuskin on siihen pintaan vastaavalla voimalla isketty. Ibokin tunsi totisesti Heimon voiman luissaan, sillä moinen lopetusliike tuhosi tämän lopullisesti, kuin leijona tappaa antiloopin.
Ja näin saatiin FCF:n vuoden ensimmäinen tapahtuma erinomaiseen päätökseen. Vieläkään en ole uskoa sitä rakentelua, mikä edelsi tuota Heimon pumphandlea. Enkä nyt puhu pelkästään Jatkosodan matsista, vaan viime vuoden tapahtumista. Nyt sekin ihme on nähty - mitä vielä FCF:llä on tarjottavana? Ai niin, face-Starba vastaan face-Heimo.
Aloin kirjoittaa tätä raporttia noin tunti shown päättymisen jälkeen, mutta sitten totesin olevani täysin mehuton, joten menin nukkumaan ja nukuin vajaat kaksi viikkoa. Lolz