Foorumiarkisto

Tässä taasen uusi offtopic-ketju by yours truly.

Mitkä asiat ihmisiä elämässään kaduttavat? Jätitkö tekemättä jotain tärkeää? Etkö pyytänyt ulos naista/miestä, joka jälkikäteen ajateltuna olisi aivan varmasti lähtenyt?

Ja toisekseen: mahtuuko elämääsi tilanteita, jotka ovat jääneet askarruttamaan mieltäsi?

Tulee mieleen tilanne lukiossa, kun olin korviani myöten ihastunut erääseen tyttöseen. Psykan tunnilla istuimme vierekkäin. Opettaja jakoi luokan pareihin ja käski antamaan jonkin kohteliaisuuden vierustoverille. Oli tilaisuuteni. Sanoin tälle Emma-nimiselle seuraavasti:

"No musta sä oot tosi kaunis." :knock:

Hän hymyili ja vastasi...

MUTTA MITÄ?! En kuullut ollenkaan! Jännitti niin paljon, etten kehdannut kysyäkään miten hän oli minua kehunut. Joskus jälkeenpäin vuosien päästä yritin tiedustella tätä häneltä netin välityksellä, mutta hän väisteli hetken kunnes sanoi, ettei muista. Hmmmh...

Skotlannissa pari nuorta tyttöä istui puistonpenkillä. Menimme kaverini kanssa vastakkaiselle penkille noin 10 metrin päähän istumaan ja lukemaan kiskalta ostamiamme lehtiä. Tytöt näppäilivät toisistaan kuvia. Jossain vaiheessa he repesivät nauramaan ja me kummastelimme tahollamme. Kohta he nousivat seisomaan, kääntyivät toiseen suuntaan, huusivat jotakin kovaan ääneen ja pinkoivat pakoon. Emme saaneet selvää heidän huudostaan! He vielä katselivat taaksepäin. Hitto.

Kolmas keissi. Minä ja eräs kaverini olimme laivalla vuonna 2002. Olin silloin 15, hän 13. Kuljimme veljeni ostaman videokameran kanssa ympäri laivaa. Kävelimme käytävällä ohi jonkin hytin, jossa oli kuumia ikäisiämme tyttöjä muistaakseni melko vähissä vaatteissa. Tytöt huusivat meidät nähdessään "Hej pojkar, kom och filma!" (Hei pojat, tulkaa kuvaamaan!)

Kävelimme hetken matkaa, kunnes sanoin kaverilleni, että ei helvetti, he olivat kutsuneet meidät sinne. Päivittelimme asiaa hetken, emmekä lopulta kehdanneet enää takaisinkaan lähteä. Kyllä otti päähän! Jälkeenpäinkin olemme kuunnelleet kohdan videolta, ja näinhän he olivat toden totta huutaneet.

Näitä varmaankin riittäisi, mutta tehdäänpäs tilaa muidenkin stooreille. :)

Erittäin mielenkiintoinen ketju, täytyy sanoa. Löytyyhän näitä juttuja aika paljonkin, jotka hyvin suurelta osin liittyvät yllätysyllätys naisiin. Pitää toki mainita, että nykypäivänä osaan moniin tapauksiin suhtautua huumorilla, enkä juurikaan menneitä mieti. Mutta joo, tosiaan:

Ensimmäisenä tulee mieleen se, kun 16-vuotiaana ensimmäisen parisuhteen kariuduttua tuli sitten ystävystyttyä ja myöhemmin ihastuttua erääseen exän kaveriin, joka oli itse hieman aiemmin eronnut omasta poikaystävästään. Joskus vuodenvaihteen jälkeen selvisi, että tytöllä itsellään oli myös tunteita minua kohtaan, mutta kumpikaan ei uskaltanut oikein mitään aloitetta tehdä. Nykyään toki tulee jälkeenpäin mietittyä, että ihan hyvä kun ei mihinkään ryhtynyt, sillä kyseisestä henkilöstä paljastui joitain aika mielenkiintoisia asioita tässä joku aika sitten, ja muutenkin vähän "hörhö" tyttö on nykyään kyseessä.

Toinen juttu on sitten parin vuoden takaa, kun olimme laivareissulla kokoonpanolla minä, veljeni, veljen avovaimo ja heidän lapsensa ja veljen avovaimon sisko joka on samanikäinen kuin minä. Noh, luonnollisesti minä ja avovaimon sisko halusimme päästä vähän bailaamaan, ja baarin yökerhossa tulikin tanssittua melko läheisissä tunnelmissa ja kuljettua käsikkäin, mutta mitenkään sen pidemmälle ei tullut mentyä. Sen jälkeen on joskus käynyt mielessä, että "entäs jos silloin...", mutta kuitenkin on samaan hengenvetoon todettava että mistään sen vakavammasta ei olisi kyllä tullut varmasti mitään. Sen verran erilainen ihminen kuitenkin loppujen lopuksi on kyseessä kuin mitä itse olen. Ja vaikka homma ei varsinaisesti mitään sukurutsausta olisikaan ollut, niin olisihan siinä voinut silti vähän kiusallisia tilanteita välillä tulla joissain koko suvun yhteisillä kahvihetkillä...

Kolmas tapaus on sitten tuoreempi juttu omilta 20v. synttäreiltä, joissa oma silloinen hyvinkin vahva ja pitkäaikainen ihastukseni tuli kertomaan minulle kuinka on ihanaa että olen olemassa ja miten hän voi puhua minulle kaikesta. Välillä käy mielessä, että mitäs jos silloin olisi jotain aloitetta tehnyt, mutta toisaalta silloin oltiin menty jo varmaankin liian pitkälle friend-zonelle. Myöhemmin tuli toki omista tunteista naiselle kerrottua, mutta silti olimme molemmat yhtä mieltä siitä, ettei hyvää ja luottamuksellista ystävyyttä pidä riskeerata. Siitä päätöksestä olen hyvin tyytyväinen, sillä välit ovat olleet loistavat ja yhteydessä tulee oltua päivittäin.

Neljäs juttu itse asiassa liittyy tuohon ylläolevaan naiseen, sillä joskus on käynyt mielessä, että mitäpä jos ylipäätään koskaan ei olisi tullutkaan lähennyttyä tuon ihmisen kanssa ollenkaan, että miten erilaista elämä olisi siihen nähden ollut. Noh, turhaa jossittelua.

Menneitä ei pidä liikaa pohtia, sillä niihin asioihin ei voi kuitenkaan vaikuttaa mitenkään. Joskus on ihan hauska pitää pientä ajatusleikkiä että "entäs jos", mutta niitä ei saa silti ajatella liian vakavasti, vaan lähinnä puhtaasti huumorimielessä. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. (on muuten ihan vitun juntti sanonta)

Katumus. Nojoo kaduttaa, että annoin sille yhelle mujulle viien euron setelin ku joku kolikkoki ois riittäny. Ny ois tarvetta niille rahoille.

Erikoinen tilanne, kun kerran pyykkihuoneella alivuokralaisena olleen pariskunnan parempi puoli lähenteli minua. Harmi vain ennenkuin mitään ehti tapahtua aviomies ehti paikalle, kuitenkaan ukolle ei jäänyt (toivon mukaan) mitään vihiä siitä mitä tapahtui, mutta enpä sen jälkeen ole ollut missään kontakteissa kyseisen naisen kanssa.

Melko varmaa pesää olisi tullut, jos olisin pelannut korttini oikein, siis kuinka usein lähes tuntematon, suht hyvännäköinen nainen lähentelee ilman sen suurempaa syytä? Tuosta kuitenkin mahtaa olla jo 3 vuotta, ja nuistakin ajoista on tullut opittua, kuten pyritään. Pari kokemusta on jopa liian tuskallista muistella, mitä katumukseen tulee, mutta tosiaan kepillä silmään, joka vanhoja muistelee, sinäänsä vähän masentava aihepiiri. Opitaan menneistä virheistä ja siirrytään eteenpäin.

Täytyy sanoa, että DeadManWalkingilta mainio ja mielenkiintoinen postaus. Hieno mies.

Ja juu, onhan tämä vähän masentava aihepiiri, mutta kaipa näistä oppii.

Darien Fawks kirjoitti:
Täytyy sanoa, että DeadManWalkingilta mainio ja mielenkiintoinen postaus. Hieno mies.

Noh, itse pidän näitä ihan arkipäivän juttuina, enkä mitenkään aina juurikaan kovin mielenkiintoisina. :D Varmasti kaikilta löytyy aikalailla samankaltaisia tarinoita.

Ja juu, onhan tämä vähän masentava aihepiiri, mutta kaipa näistä oppii.

Jep, ja varsinkin kun osaa ottaa oikean suhtautumisen asioihin. Pilke silmä kulmassa ja pienellä mustalla huumorilla kun asiat ottaa, niin helpottaa jo kummasti. Ei näihin kuole.

Sivuaa aihetta sen verran, että menkööt jakoon.

Syksy 2008 ja kauppis on alkamassa. Käytännössä kokonaan tuntematon luokka ja ensimmäinen huomio oli, etteivät jutut kauppaopiston naisista ole mitään paskaa. Aivan tajuttoman näkösiä otuksia joka puolella. Etenkin yksi kiinnitti huomion ja siinähän se meni ensimmäinen päivä kaikenmaailman Sun Tzu-sotasuunnitelmia pohdiskellessa. Samana päivänä tuli ystävystyttyä muutaman jätkän kanssa ja ihan siistiä sinänsä, että nyt kun kauppis tosiaan on ohi, voin todeta olevani jokaisen kanssa aivan loistavissa väleissä vieläkin, eilen juuri oli viimeisen baarikierros.

Mutta joka tapauksessa siinä sitten parin seuraavan päivän kuluessa tuli selväksi, etteivät meikäläisen kikat olleet mitään verrattuna yhteen näistä kavereista, josta on todellakin paljastunut aivan tajuton yhden miehen iskuryhmä. Taisi olla vielä alkuviikon torstai kun nämä kaksi kulkivat jo käsi kädessä käytävillä. Oli muuten aika vitunmoinen shokki, kun kuulin näiden oikeasti tavanneen ekata kertaa kauppiksessa. Tää jätkä on vieläkin sen verran kovaa kamaa, että kun viet sen baariin, ei ole naisista pulaa.

Nyt kuitenkin kun kolme vuotta on kulunut, on tämä naikkonen alkanut hiukan lihoa ja kontrolloida tämän kaverini baaritahtia. Minä itse taas olen ollut yhdessä huikeassa suhteessa ja törmännyt juhlissa/baareissa oman asteikkoni mukaan useamminkin tätä kauppistapausta kovempiin tyttöihin. Olen tosiaan, kuten mainitsin, loistavissa väleissä kummankin kanssa, baarireissujani ei rajoita lihonut tyttöystävä ja vastaan on osunut paljon parempia. Winning!

Mukava ketju.
Tää biisi kertoo kaiken olennaisen omasta teini-iästä...

http://www.youtube.com/watch?v=24U4nmH20-8

Onneks nyt vanhempana sitä typsyä heruu joka tuutista kun jo uskaltaa kouria sillon kun on mahdollisuus. :P

Kiinnostava aihe kyllä,vaikka pahoin pelkäänkin että tämä tulee täyttymään aika lailla samantyylisistä naistarinoista. Itsellänikin on muutama tällainen mitä jos -juttu jonka tässä voisin jakaa.

Aloitetaan nyt vaikka viimeisimmästä. Leijonien kultajuhlista kun olin tulossa kotiin seisoi edessäni bussijonossa kaksi ihan näpäkkää tyttöä, veikkaisin vuoden vanhemmiksi kuin itse olen, tai ainakaan opiskelijakorttia ei kummallakaan ollut. Toinen näistä tytöistä kääntyi täysin yllättäen ympäri ja kysyi missä asun ja millä pysäkillä jään pois, täpötäydessä bussissakin istuin aika lähellä näitä tyttöjä, ja sama blondi oli muutenkin melko sosiaalinen, jutteli siinä koko matkan minulle ja parille muulle ihmiselle siinä lähellä. Kotona jäätiin sitten samaa aikaa pois, ja tytöt juoksivat tien toisella puolella olevaan baariin, ja blondi sitten huusi vielä että tulisin mukaan. Jätin kuitenkin väliin.

Saman tyyppinen juttu kävi myös syksyllä, kun yömyöhään lähdin Helsingistä nykyisen tyttöystäväni luota bussilla kotiin. Katselin jo laiturilla että samaan kyytiin astui kolme itseäni pari vuotta nuorempaa tyttöä, joista yksi oli todella söpö, toinen vähän vähemmän houkutteleva mutta ei kuitenkaan ruma, ja kolmas sitten sellainen jota en laittaisi kännissäkään. Kahta ensin mainittua vilkuilin pari kertaa matkan aikana, ja nämäkin jäivät keskustassa poiskuten minä, ja menivät istumaan penkille. Kävelin siitä sitten ohi, ja tytöistä joku huusi perääni että "Poika! Hei sä, mihi sä oot menossa?" En kuitenkaan pysähtynyt, tai edes kääntynyt ympäri, vastasin vain että kotiin. Tätä olen pari kertaa miettinyt että mitäköhän olisi käynyt jos olisin jäänyt juttelemaan, mutta ihan tyytyväinen olen etten jäänyt, kuulemma varsinainen tautipesäke ainakin yksi näistä neideistä.

Sitten vielä pari vuotta sitten kävin kaverini kanssa laivalla, tällä kertaa kaksi tyttöä pyysi meitä jäämään kanssaan laivan käytävälle juomaan, ja toinen antoi kaverilleni pusunkin. Meillä oli kuitenkin pieni kiire joten skipattiin. Samalla risteilyllä myös yöllä kaaduin erään hytin ovea päin, siinä kun yritin nousta ylös ovi avattiin ja siinä seisoi ihan kivan kropan mutta järkyttävän naaman omaava lähemmäs kolmikymppinen nainen, joka kysyi tahtoisimmeko tulla pitämään hänelle seuraa. Vastasimme kieltävästi jolloin nainen kysyi että tulisimmeko sitten Katariinan seuraksi, ja viittasi toiseen naiseen joka istui hytissä itkemässä. Ei menty.

Sitten on vielä pari jotka eivät liity vastakkaiseen sukupuoleen. Em. kaveri kuoli viime vuonna auto-onnettomuudessa, ja vähän ennen kuolemaansa hän sanoi että hänellä oli jotain melko tärkeää asiaa, mutta ei voinut puhua koska oli huonossa paikassa. Sovimme että tapaisimme seuraavalla viikolla, mutta.. Tämä vaivaa näistä eniten.

Vähän aikaa vanhempieni erottua ajauduin isohkoon riitaan isäni kanssa (ei liittynyt eroon), ja siinä tuli kumpikin huutaneeksi asioita joita on jäänyt harmittelemaan, ja koko kohtaus päättyi siihen että sylkäisin isäni kasvoille. Nyt välimme ovat paremmat, mutta siihen väliin mahtui kolmisen vuotta jolloin emme juurikaan olleet tekemisissä keskenämme, ja olen pari kertaa miettinyt olisiko elämäni erilainen jos tuota välikohtausta ei olisi sattunut.

Tuli tuosta Japeetin mainitsemasta kaverin kuolemasta mieleen juttu joka sattui omassa lähipiirissäni, tarkemmin sanottuna serkkujen perheessä.

Serkkujeni isä katosi seitsemän vuonna sitten, ja löytyi sitten muutamaa päivää myöhemmin kuolleena. Oli ottanut tappavan annoksen jotain lääkettä, eli teki siis itsemurhan. Katoamispäivänä mies oli yrittänyt ottaa yhteyttä yhteen pojistaan, mutta hän ei ollut pystynyt vastaamaan puhelimeen. Tämä oli ilmeisesti viimeinen kerta kun serkkujeni isän puhelimella yritettiin kehenkään yhteyttä ottaa, ja muutenkin kyseessä oli viimeinen yhteydenoton yritys perheeseen.

Tietyllä tavalla hirvittää pelkkä ajatuskin siitä, että millaisia mietteitä serkkupojalla on tuon jälkeen voinut olla...

Mielenkiintoisia stooreja olleet nämä kaikki. Oppii ihmisistä uutta, mikä on hienoa.

Tuli tässä mieleen, että on se kumma kuinka yksittäiset ihmiset voivat vaikuttaa ihmiselämään niin kovasti. Kun jälkeenpäin miettii kaikkia lähimpiä ihmisiä, niin on kyllä hienoa, että on saanut heidän kanssaan olla ja elellä. Yhtenä esimerkkinä nyt eräs naispuolinen tuttava, joka on vuosikausia valanut meikäläiseen uskoa itseen olemalla loistava ystävä ja kehumalla silloin, kun kellekään muulle ei ole tullut se mieleen. Positiivisia, ystävällisiä ja kehuja antavia ihmisiä ei ole koskaan liikaa. Välillä on kiva saada palautettakin.

Ihan viime aikoina olen tajunnut, että tulen erinomaisesti toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuvat paljon ns. metatasolla. Eli siis tiedostavat kulloisenkin tilanteen ja sen kuvan, jollaisen itsestään antavat. Tästä esimerkkinä seuraavanlaiset kommentit eri ihmisten suista:

"No joo, olipa taas hauska juttu multa!"

ja

"Sori kun nyt selitän sulle tämmöstä turhaa!"

ja

"Sulla on kyllä paljon viisaita ajatuksia!"

ja

"Oli kyllä tosi mukava keskustella!"

Tykkään todella paljon tällaisista keskusteluista, joissa otetaan toinen ja toisen panos huomioon eikä ainoastaan puhuta puutaheinää. Itsekin keskustelen usein tällä tyylillä ja esimerkiksi toisinaan kiitän kavereitani hyvästä illasta tai mukavista keskusteluista. Tällaista suoraa palautetta on todella palkitsevaa saada ja antaakin.

Miten täällä oikeasti katumisii jostain yksittäisten muijasäätöjen missaamisesta (en tarkoittanut nyt siis näitä ihastumisia)? Eihän niiden nyt niin harvinaisia tilanteita luulisi olevan että pitäisi katua noinkin paljon vielä pidemmänkin ajan päästä. :D

Niin ja itsehän kadun että tuli tuossa nuorempana oltua vähän laiska ja huonossa kunnossa, onneksi tuossa toissa vuodeen syksyllä tuli ryhdistäydyttyä sitten kunnolla. Sitten noi seiskaluokan BYW-jutut ja videot olisi voinut jättää välistä, tosin eipä nekään nyt haitannut kun ei sentään paikallisesti levinnyt tietoisuuteen ja onhan niistä ajoista tullut luonnollisestikin muututtua aika paljon. :D

Mikäs sitä Jäbää nyt risoo? Eiköhän tämän ketjun ideana lähinnä ollut käydä hieman läpi elettyä elämäänsä ja muistojaan.

Darien Fawks kirjoitti:
Mikäs sitä Jäbää nyt risoo? Eiköhän tämän ketjun ideana lähinnä ollut käydä hieman läpi elettyä elämäänsä ja muistojaan.

Ei mitään, hyvä mieli kun päättäritkin tossa tänänä edessä ja tottahan viserrät mutta tuollaiset mainitsemani pikkujutut katumistopicissa kummastuttavat. Mutta eipä se mua haittaakaan mitenkään, ei vaikuta mun elämään.

Tekisi mieli kirjoittaa tähän ketjuun oma tarinani aiheesta mutta kun "Synnyin" taitaa olla sääntöjen mukaan liian lyhyt viesti niin piti vähän venyttää tätä ylimääräisellä paskalla. Löytänette sen yhden ratkaisevan sanan kuitenkin edelleen.

Way to go Tirkka.

Mutta joo, kuinka jännä yhteensattuma olikaan se, kuinka täällä ketjussa on nyt käyty kuumaa keskustelua tästä aiheesta ja olen itse ollut vain, että: "Ei mulla oo mitään ihmeempää tarinaa", niin sitten tapahtuukin juuri tuollanen momentti, jonka jälkeen tulee fiilis, että "Miksi en tehnyt niin/näin?!".

Eli siis, olin tuossa illalla käymässä tuolla rantapuistossa, jossa oli hemmetisti porukkaa nyt kun koulut loppuivat. Yhessä vaiheessa sitten kävelin sellasen pienen sillan yli kaverin kanssa. Kaveri lähti kattelemaan vähän matkan päästä, josko löytäisi paria muuta frendiämme, joiden tiesimme olevan samalla alueella. Itse jäin odottelemaan siihen sillan viereen.

Yht'äkkiä kuulen, kuinka joku tyttö puhuttelee minua takaani. Ensin en havainnut, että hän puhuu minulle, mutta sitten kun havaitsin, niin käännyin hänen puoleensa. Keskustelumme eteni seuraavasti:

Tyttö: Hei, sä ruutupaitanen poika! (Huom. tässä vaiheessa olin vielä selin tyttöön)

*Käännyn kohti typyä ja katson kysyvästi*

Tyttö: Tunneks mä sut jostain? Näytät ihan sairaan tutulta.

Minä: Nyt en kyllä osaa sanoa.

Tyttö: Missä sä oikeen asut?

Minä: Tossa Kyrölässä. (Kyrölä on osa Järvenpään kaupunkia, mikäli ette tienneet)

Tyttö: Aa, no emmä sit ehkä tunnekaa sua, mut näytät oikeesti iha sairaan tutulta!

Tässä vaiheessa mutisin varmaan tytölle jotain, että "Okei", minkä jälkeen käännyin pois. Lähes samaan aikaan kun suoritin kääntymistä, tyttö heitti sen tiukimman kommentin:

Tyttö: Ollaaks kavereita?

Hän sanoi tuon lauseen kuitenkin minun korvaani jotenkin sellaisella humoristisella tyylillä, etten tiennyt oliko hän tosissaan vai halusiko hän vain päättää keskustelumme positiivisiin merkkeihin. Kun hetken päästä käännyin taas hänen suuntaansa, oli tyttö ehtinyt jo kipittämään vähän matkan päähän. Hieman oli hämmentävä hetki, mutta en kuitenkaan miettinyt asiaa kauhean syvällisesti enää siinä loppuillasta.

Nyt kuitenkin kun pääsin kotiin, ja tässä yön kynnyksellä palasin tuohon hetkeen, niin väkisinkin aloin kelaamaan, että olisiko tuo tyttö tahtonut oikeasti tehdä tuttavuutta meikäläisen kanssa. Jos se olikin olevinaan jonkunnäköinen iskuyritys? Who knows? Well, I would certainly want to know.

Aika lailla 99 % todennäköisyydellä voisi sanoa, että tyttö yritti iskeä sinua...

Itselläni on vähän se ongelma, että otan kaiken maailman potentiaaliset iskuyritykset vähän vittuiluna. Huono itsetunto tai jotain.

Olen 19-vuotias ja voin väittää olleeni kolme, nyt neljättä kertaa rakastunut naisihmiseen. Eihän siinä mitään, mutta kaksi viimeisintä on ihastunut meikäläisen yksiin parhaista kavereista. No, eihän tuo mitään (mitä nyt kolmatta kertaa tapahtuessaan varmaan aiheuttaa itsemurhan), mutta itsehän tosiaan olen lyhytkasvuinen aka vammanen homonaama ja kaikki nämä kys. naishenkilöt omaavat yhteisen piirteen; "Ei tästä tuu mitää, muuten toimis mut ollaa niin erilaisia ihmisiä." = Oot kääpiö, ei nappaa. "Kyl sä löydät sen oikeen, se haluisin olla mä, mut ei tää vaa toimi."= Oot kääpiö, ei nappaa.

Eli siis, jos sattuisin omistamaan vaikka meikäläiseltä yhden naisen naaman edesta napanneen oman bändin laulajan naaman ja kropan, miten asiat olisivat?

Periaatteessa väärä topic, periaatteessa ei.

EDIT: Noin 2 H sitten kuulin nuo aikaisemmat lauseet viimeisimmän kerran. Olkapäätä vasten itkettiin ja siinä samalla pussattiin, mutta ^^

Jos on vammanen homonaama niin ei se silti yhtään paremmin onnistu vaikkei olisikaan kääpiö. ;)

Tai jos on erakkoluonne joka ei jää kenellekään oikein mieleen kuten minä niin silloin ei myöskään ole kiinnostava naisten silmissä. Eipä sillä että tuo mikään suuri menetys olisi tähän asti ollut, vaivaahan noiden perkeleiden eteen pitäisi viitsiä nähdä.

Välillä tulee mietittyä noita, mutta se jää yleensä "mitä jos olisin juonut yhden vähemmän"-tasolle