Foorumiarkisto

← Muu keskustelu

Luetko? Koskaan?

Muutama pöydältä löytyvä kirja:

Crash Course in Artificial Intelligence and Expert Systems, Model Building for Decision Analysis, Validating and Verifying Knowledge-Based Systems, Tieteiden kuningatar (molemmat osat), Project Based Software Engineering, Graph Algorithms, Madness and Civilization ja niin edelleen. Eli luen...

Fiktio puolella kukaan ei voita Gaimania, vanha kunnon Edgar Allan Poe jaksaa edelleen kiinnostaa, luen myös mielelläni tarustoja, kuten Gilgameshia ja Kalevalaa...
"Stargazer" kirjoitti:
Rikas kerronta ja liiallinen raskassoutuisuus nyt taitavat kuitenkin olla hiukan eri asia... itse voisin verrata tätä vaikkapa kahviin (jota en tosin juo, mutta idea säilynee silti): se ei ole hyvää jos se ei ole tarpeeksi vahvaa, mutta ei sitä kyllä juo peikkokaan jos se ihan myrkyksi asti keitetään. Yleensä melkein kaikessa se kultainen keskitie on parempi kuin se, että on joko liian vähän tai liikaa.

Totta kai ne ovat eri asia, mutta annoin tuon kerronnan lähinnä esimerkkinä siitä että TSH:ssa on monia piirteitä joista minä pidän, mutta muut eivät. Therefore on ihan todennäköistä että olemme eri mieltä siitä onko "raskassoutuisuus" hyvä vai huono asia kirjalle.
Ja kannattaa myös huomioida että teokset on kirjoitettu eri ajankohtina. Kenties, jos TSH julkaistaisiin nykykirjallisuuden puitteissa, siitä ei koskaan kasvaisi minkäänlaista "klassikkoa" vaan sitä pidettäisiin tylsänä tiiliskivenä (tai jos tarkennetaan, niin ainakin ns. "mainstream" pitäisi sitä sellaisena). Mutta toisaalta, näin saattaisi käydä kenelle tahansa Jane Austenista Aleksis Kiveen. Sillä aika raskassoutuisiahan ne (ainakin JA, huh-uh) nekin osaavat olla.

Ehkä koitin olla ylivarovainen, jotten saisi tänne toista kaveria väittelemään kanssani Eddingsin ylivoimaisesta tarinankerronnasta ja hahmojen suunnattomasta syvyydestä.

Joo, no minusta et sellaista kaveria ainakaan saa...kuten sanottu, Eddingsit ovat jääneet hiukan vähemmälle. Tässä luotan siis asiantuntevuuteesi .

Täytyypä ottaa seuraavan kerran kotona käydessä mukaan ja lukaista, niin päästään vääntämään siitä seuraavassa kirjaketjussa puolenkymmentä sivua.

Lue toki, sillä TSH:sta meiltä loppuu ennemmin tai myöhemmin keskusteltava. Aluksi voisin heittää vaikka väitteen että viimeiset n. kaksi sivua (riippuu tietysti painoksesta) ovat täysin floppi ja ainakin jossain määrin pilaavat kirjan lopun.

Ah, sitten muistin hiukan väärin. Väistän kuitenkin hyökkäyksen ja väitän täten Sauronin olleen Sarumania vahvempi ja vetäneen hänet tahdollaan magian pimeälle puolelle, jolloin Saruman jää silti musta-valkoiseksi hahmoksi; itsessään hyväksi, mutta voimakkaamman pahuuden käyttöönottamaksi leikkikaluksi. Vallan ja viisauden etsimisen voi (hyvän hahmon tekemänä) laskea hyväksi asiaksi, joten Saruman kääntyi vasten omaa tahtoaan puhtaanvalkoisesta yönmustaan, näin ollen sanalla sanoen varsin mustavalkoinen hahmo. (Ei kai tämä mene sanoilla leikkimiseksi?)

Minulta nyt uupuu ymmärrys tuon vallan ja viisauden etsimisen kanssa, samoin kuin Sauronin vahvuuden kanssa. Sillä jos henkilö on hyvä, vailla mitään harmaan sävyjä, häntä ei kiinnosta valta eikä viisaus sen enempää kuin häntä hetkauttaa jos joku suuri pahuus yrittää ottaa valtaansa. Voin myöntää ettei Saruman nyt mikään täysin harmaa hahmo ole, edustaahan(/edustihan) hän kuitenkin hyvyyden voimia. Mutta ei kyllä missään nimessä mustavalkoinenkaan, perustelut tähän taisikin jo tulla. Ja mistä muuten päättelit että hän kääntyi pahuuteen vastoin omaa tahtoaan?


Yritän väittää, että hiukan kuten Sarumanin tapauksessa, tässäkin hyvä hahmo (Smeagol) joutuu pahan voiman (Sormus) uhriksi ja vajoaa näin pimeyteen. Klonkku (joka siis periaatteessa on Smeagolin ja Sormuksen summa) on toki näin hiukan lähempänä niitä paljonpuhuttuja harmaan sävyjä kuin Saruman, mutta voiko toisaalta taas valon ja pimeyden taistelua kuvata pelkäksi hämäräksi?

Niin, mutta asia on eri tässä kuin Sarumanin tapauksessa, koska Smeagol ei alunperin edustanut hyvyyden voimia edes sitä vertaa kuin Saruman. Sen sijaan hän oli ns. tavallinen pulliainen, syntinen muttei kuitenkaan murhaaja, helposti johdateltavissa pimeän puolelle ja näin ollen siis varsin harmaa hahmo (koska tuskin voit tosissasi väittää Smeagolia kokonaan pahaksi hahmoksi).
Tuosta valon ja pimeyden taistelusta sanon vielä sen verran, että loppujen lopuksihan suurin osa kirjallisuudesta perustuu juuri siihen, ainakin jossain määrin. Eli osan pitää olla hyviä, osan pahoja. Jotta tämä asetelma toimisi, ei teoksessa voi olla kovin montaa totaalisen harmaata hahmoa siitä yksinkertaisesta syystä ettei pimeyden ja valon taistelua syntyisi. Ja TSH:ssahan on kysymys juuri tästä taistelusta (kuten kai jo sanoitkin). Mutta silti väitän etteivät Tolkienin hahmot ole mustavalkoisia, sillä teoksessa ei kuitenkaan ole yhtään hyvyyden edustajaa vailla inhimillisiä moraalin tmv heikkouksia, eikä myöskään yhtään kasvotonta pahaa hahmoa (joka nyt vain olisi syntynyt pahana ja se siitä).

Eikös tässä juuri viihdekirjallisuudesta puhuta? Vaikka TSH on toki kirjoitettu ylen syvällisesti (tai, kuten joku koiranleuka voisi sanoa, jopa kuivahkosti), ei sekään nyt taida olla tutkielma Keski-Maan historiasta, taruista ja sosiaalipsykologiasta?
Uskoisin, että muistetaan ainakin enemmän klassikkoteossarjana kuin hetken huumana. Rowling kuitenkin uudisti lasten- ja nuortenkirjallisuuden (jos näin tahdot sitä kutsua) lähes yhtä täydellisesti kuin Tolkien aikanaan fantasiakirjallisuuden. Mutta kuitenkin, vain aikahan sen varmaksi näyttää.

En tarkoittanut että TSH nyt mikään maailmankirjallisuuden klassikko olisi, mutta on kuitenkin klassikko omassa genressään ja varsin arvostettu myös sen ulkopuolella.
Mutta sitten kiinnostaisi tietää että millä tavalla Rowling oikeastaan uudisti lastenkirjallisuuden? Myyntiluvuilla? Myönnetään, ne nyt ainakin olivat/ovat ennennäkemättömiä..
Tosiaan, vain aika näyttää varmaksi sen miten nämä kirjat muistetaan. Mutta silti pitää ottaa huomioon, että TSH:n kirjoittamisesta on jo nyt kulunut vuosikymmeniä, ja yhä se muistetaan ja sitä luetaan. Joten Potterit lähtevät tässä haastajan heikommasta asemasta, koska ne eivät ole vielä todistaneet mitään, kun taas TSH:lla ei niin kovin paljon todistettavaa enää ole.

Ja nyt en kyllä enää puutu tuohon miekkailuongelmaan (ellet ihan välttämättä halua..), tekstiä riittää ilmankin.
Ja meni muuten minullakin tämän vastauksen kanssa hiukan pitkään, on ollut ikävän kiireinen viikko.
No kunhan tuo Matti Nykäsestä tuleva kirja ilmestyy(ellei jo ilmestynyt), se pitää kyllä lukea. Muita jotka aikovat lukea sen?
Mr. Tony Halmeen kirjat on tullut luettua ja olivat tosi hyviä.
Myös Tolkienin Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potterit on luettu ja nähty.

-----------
Word Life
-----------
En todellakaan lue paljoa, joskus HARVOIN. Nyt olen ihme kyllä lukemassa kahta kirjaa: Hollywood Hulk Hogania ihan omaksi ilokseni ja Salaista Puutarhaa koulua varten.
"Anonymous" kirjoitti:
En todellakaan lue paljoa, joskus HARVOIN. Nyt olen ihme kyllä lukemassa kahta kirjaa: Hollywood Hulk Hogania ihan omaksi ilokseni ja Salaista Puutarhaa koulua varten.

That's me, unohdin kirjautua sisään.
ilkka remestä luen joskus. Uhrilento oli hyvä.
On tullut luettua koko Everworld sarja (suosittelen ehdottomasti) ja tekijä on K.A Applegate (Muistaakseni) ja on tullut noi Harry Potterit ja Taru Sormusten Herrasta-Trilogia ja muita hyviä fantasia kirjoja.
Mä luen silloin tällöin kun aikaa riittää. Olen lukenut muutamia Margaret Weissin kirjoja ja muita fantasia kirjoja. Luen myös englanninkielisiä kirjoja.
Tulee luettua melkein päivittäin.. Kahlaan oman kirjahyllyn kirjoja läpi, kun tulee välillä ostettua vähän enemmänki kerrallaan.. Kaikka raa'at ja jännittävät tarinat ja tositapahtumat kiinnostavat. Myös tiettyjen ihmisten elämänkerrat. Pääosin luen suomeksi, englanninkielinen fantasia on myös mielenkiintoinen uusi tuttavuus
Suomalaisen alennusmyynnit ovat aina mukavaa aikaa lukemisen kannalta... Nytkin kirjahyllyyn ilmestyi Dictionary of Phrase & Fable, 365 Brainpower Tips, Lynch on Lynch, Who's Who in Classical Mythology ja The Worlds Most Evil Men...

Tuo viimeinen oli aika mielenkiintoinen, mutta näyttää ulkoisesti hyvin harmittavasti hintansa mukaiselta (2,90). Kirja sisälti aivan liikaa itsestään selvyyksiä, kuten Hitler, Pol Pot, Idi Amin jne, mutta ei kovin paljon todella mielenkiintoisia, täysin ennestään minulle tuntemattomia mielipuolia.
Dictionary of Phrase & Fable, Who's Who in Classical Mythology

Näihin minäkin investoin, tosin en vielä ole suuremmin ehtinyt tutkimaan. Go Suomalainen kirjakauppa.

The Worlds Most Evil Men...

Mhmh, miten en nähnyt tätä missään? Osaatko sitten sanoa että olisiko ostamisen arvoinen? Hintahan ei sinänsä paljon liikuta, mutta jotenkin olen aina inhonnut turhia kirjoja. Varsinkin omassa kirjahyllyssäni..
minä taas luen eri laisia kirjoja englanninkelisiä ja suomenkielisiä enimmäkseen fantasia ja etsivä kirjoja mutta elämänkerratkin menevät.
Itse tulee lueskeltua lähinnä fantasia kirjoja. Viimeisimpinä Harry Pottereita (jotka muuten ovat lempikirjojani ja ne on luettu viisi-kuusi kertaa jokainen) luen niitä nyt englanniksi ja aloitin TSH:n lukemisen (olen nyt menossa kaksitornia kirjan puolessa välissä.)
"wesnt" kirjoitti:
The Worlds Most Evil Men...

Mhmh, miten en nähnyt tätä missään? Osaatko sitten sanoa että olisiko ostamisen arvoinen? Hintahan ei sinänsä paljon liikuta, mutta jotenkin olen aina inhonnut turhia kirjoja. Varsinkin omassa kirjahyllyssäni..


Kirja on tyyliltään hyvin lähellä keltaista lehdistöä ja siinä 'herkutellaan' paljon väkivallalla. 'Käyttöliittymä' on aika heikko, koska mitään kunnon hakemistoa henkilöistä ei ole.

Toisaalta kirja tarjoaa toisenlaisen näkemyksen moniin historiallisiin henkilöihin, joiden julmuus oli tiedossa, mutta välttämättä maineen syitä. Kirjassa on myös jonkin verran henkilöitä, joista en ollut aiemmin kuullut, mutta jotka vaikuttivat mielenkiintoisilta.

Historiallinen tieto on todennäköisesti hieman vääristeltyä, mutta jos sen ymmärtää, niin tuskinpa se haittaa... Pidin kirjaa hyvin mielenkiintoisena, mutta en suosittelisi, jos ei löydy kiinnostusta tuollaisiin hiukan likaisiin aiheisiin...

"Takakansi" kirjoitti:
History is blighted by the deeds of many men - Pol Pot, Idi Amin, Joseph Stalin, Papa Doc, Adolf Hitler, Al Capone, the Kray Twins, Marquis de Sade, Vlad the Impaler, Attila the Hun, Ghengis Khan, Ivan the Terrible, Nero, Caligula, to name but a few. Their cruelty and violence changed the face of the human race and certainly gave it cause to examine its own nature more closely.

This book takes a penetrating look at the lives of such men and attempts to explain the motives or driving forces behind some of the most heinous crimes ever committed.
Hmmm, ajattelin ostaa jonkun painijan/ex-painijan kirjan. Kenties joku haluaisi suositella minulle jotain? Samantien saa laskea ulos Foleyn, Austinin ja Hulkin teokset. Joskus kuulin, että Tom Zenkiltä olisi tulossa kirja? vai onko se jo tullut? Ei en osaa googlettaa, AA-PU-VAAHH!

Hieman poiketen aiheesta pitää sanoa, että jos painijoiden elämänkerrat etc. kiinnostaa niin kannattaa katsoa RF'n tekemä "Kerry Von Erich Shoot Interview". Hyvin mielenkiintoinen dokumentointi, jossa Kerry puhuu hyvin avoimesti mm. veljiensä itsemurhista ja niiden syistä.
käyhän katsomassa täällä. Sitä Blassien kirjaa on suositeltu, tekstistä huolimatta (joka on peräisin sen alapuolella olevan kirjan tekstistä...)

EDIT: One word: WrestleCrap!
Luen erittäin usein Eoin Colferin, R.L.Stinen, sun muiden kirjoja.
Ite luen fantasiakirjoja (TSH,Forgotten realms jne..) mut nykyää ei kiinnosta oikee...
Taru sormusten herra nyt tuli lukaistua. Myös jotain muita
kirjoja on tullut luettua. Yhteenveto: En paljon lue.

PS.The-Undertaker otas tuo avatar pois tuollaiset on kielettyjä
VAARA! VAARA! Lähestymme uhkaavasti Nerdvanaa!

Sen lisäksi, että minulla on alle viikon vanha kannettava, jolla kirjoitan tätäkin, saapui tänään vihdoin kirjatilaukseni, joka on kyllä parisen viikkoa myöhässä... mutta ei haittaa juuri tällä hetkellä:

[list]
[*:jx0hibnq]Foley Is Good - Vihdoin voin palauttaa kaverini version... noin kahden vuoden laina-ajan jälkeen.[/*:m:jx0hibnq]
[*:jx0hibnq]Sandman: Fables & Reflections - Ainoa Sandman, jota en ole vielä lukenut... yeah... Gaiman ON maailman paras tarinankertoja.[/*:m:jx0hibnq]
[*:jx0hibnq]Batman: The Dark Knight Returns - Sarjakuva, joka aikoinaan mullisti koko sarjakuva-alan. Frank Miller ei ole maailman paras tarinankertoja, mutta ei hän välttämättä kauaskaan jää (unohdetaan hetkeksi Robocop II ja III)[/*:m:jx0hibnq]
[*:jx0hibnq]... ja sitten sälää: Naval Warfare, Pocket Atlas of the World (älkää kysykö mihin tuota tarvitsen), Eläviä kuolleita - vampyyrit 1700-luvun asiakirjoissa (sisäinen nörttini haluaa tietää), The Complete Illustrated Works of Edgar Allan Poe (tiesittekö, että Poe oli ensimmäinen, joka esitti ajatuksen siitä, että valolla on rajattu nopeus, ei liity tähän mitenkään, kunhan mainitsin), Sattuma tieteessä, Tieto, tahto ja valta, The Unexplained, Fundamentals of Drawing Portraits (aion opetella tänä kesänä piirtämään, vihdoin) ja (this is pretty spooky) GK Chestertonin Father Brown. Miksi tuo on 'spooky'? Koska en tilannut sitä, mutta olin tässä viime päivinä ajatellut, että pitänee tutustua Chestertonin töihin (koska Gaiman hänet usein mainitsee). Ilmeisesti joku on lähettämössä vain napannut väärän kirjan, sillä tilauslistassa oli vielä yksi kirja, joka ei kuitenkaan saapunut tänne asti. Se oli ilmainen kirja, jonka otin randomilla, joten ei lainkaan haittaa.[/*:m:jx0hibnq][/list:u:jx0hibnq]

Batman: Killing Joke tulee vielä jälkitoimituksena.

Tästä tulee vielä hyvä kesä...
douglas adams on hyvä sci-fikirjailija.myös kirjat jotka kertovat hyvistä bändeistä on muhkeita!!! esim.synnin viemää ja helvettiin ja takaisin.
Onko joku muuten lukenut tätä kouluampumisiin ja 9/11-kaltaisiin tapahtumiin ihmisiä johtavaa kirjaa "The Anarchist Cookbook" (en ole varma nimestä, luulisin että se noin menee)? Itseäni kiinnostaisi tietää jotta mitä tuo mystifioitu pahuuden välikappale oikein pitää sisällään.

Ja huomasin juuri että Terry Pratchettia ei voi ylistää liikaa. Hänen ympärilleen voisi perustaa uskonnon.
Anarchist Cookbookiin liittyen suosittelen seuraavaa: http://www.righto.com/anarchist-cookbook-faq.html
Aloin juuri lukemaan Michael Mooren Tyhmät Valkoiset Miehet-kirjaa. Ja todella hyvältä näyttää. Suosittelen kaikille!
"A.K." kirjoitti:
Aloin juuri lukemaan Michael Mooren Tyhmät Valkoiset Miehet-kirjaa. Ja todella hyvältä näyttää. Suosittelen kaikille!


Luettu useamman kerran alkuperäiskielellä. Vaikka silkkaa propagandaa onkin, ainakin se on hemmetin huvittavaa sellaista. Suosittelen todellakin.
Kyllä kirjoista saa niin paljon yleis-sivistävää tietoa että suosittelen lukemista kaikille. Viimeksi luin Adolf Ehrnroothin "Kenraalin vuosisata"(?) ja ei muuta voi sanoa kuin että olipahan hieno mies.
Ennen tuli luettua noin sata kirjaa vuodessa, nykyään enää 20-30. VArmoja valintoja on Kafkan tunnetuimmat, Robert McLiam Wilson, James Joycen novellit, Bulgakovin Saatana Saapuu Moskovaan.
Suomalaisesta kirjallisuudesta sen verran, että Timo K. Mukkaa lukuunottamatta lähes koko kirjallisuusgenre on täyttä paskaa. Ei suomalaiset vaan osaa.
Ruu-Haa...onpas se mukavaa taas pitkästä aikaa lukea kirja! Taru Sormusten Herrasta makaa enää loppuliitteiden varassa, ja pitää myöntää että varsin miellyttävä ja mukaansatempaava on tämä kirja ollut. Pitänee varmaan jälleen todeta, että tuskinpa tulen lukemaan mitään muita fantasiakirjoja, sillä epäilen etteivät ne tai mitkään muutkaan kirjat tule ikinä yltämään samalle tasolle tarinan kerronnassa. Mulla taitaa olla paha tapa lukea laijityyppien edustajia aina parhaimmasta päästä ja sitten kieltäytyä lukemasta mitään, mikä vaikuttaisi jo luettuja huonommilta.

No, seuraavana hyllyssä jonottavat tutut ja turvalliset painioiden elämäkerrat, Dynamite Kid ja Roddy Piper.
Hei, JRR Tolkien oli amatööri verrattuna Gaimaniin. Hyviä enteitä käteen niin kuin olisi jo.

Muuten varmaan oletkin oikeassa... fantasiakirjallisuus sisältää aivan liikaa rutiinilla tehtyjä tiiliskiviä, joiden sisältö on tyypillisesti Arnold-leffan tasoa. Poikkeuksiakin varmasti on, mutta harvemmin tulee vastaan...

Onneksi on kuitenkin menetelmä lukemisen arvoisten fantasiakirjailijoiden löytämiseksi: antologiat. Lyhyetkin tarinat paljastavat helposti kuka on lukemisen arvoinen. Tätä menetelmää käytin aikoinaan, kun aktiivisesti fantasiaa luin.


Yöpöydällä: Neil Gaiman & Various - Sandman 6: Fables and Reflections ja Suuret filosofit 22: Turing
Työpöydällä: Analysis and Evaluation of Fuzzy Systems
Soh, elämäni ensimmäisen fantasia-kirjan luin (fantasia-genren raamatun, jopa?), mutta tuputtamalla ei tule kuin hylkimisreaktio. Anyway, asun fantasianörtin kanssa yhdessä, joten kyllä musta huoli pidetään. Liiankin kanssa joskus.

Muutenkin tuntuu, että fantasia ei mulle sovi ns. bulkkitavarana, vaan jumalaton eepos viiden vuoden välein ruokkisi sopivasti nälän. Tolkien vaikutti sinänsä täydelliseltä yhdistelmältä tarkasti rakennettua tarinan historiaa, suurta työtä itse kirjan eteen, tarinaa ja äksönia. Tai jos olen kuitenkin hiljaa. Fantasiaporukka osaa olla aivan yhtä julmaa kuin painifanitkin.

Avoke vieraili jollain fantasiafoorumilla ja samanlainen oli meininki sielläkin. Löytyi typeriä n00beja, jotka lukivat vain suosittuja, kirjaston hyllystä löytyviä opuksia.
"Mick Foley" kirjoitti:
Soh, elämäni ensimmäisen fantasia-kirjan luin (fantasia-genren raamatun, jopa?), mutta tuputtamalla ei tule kuin hylkimisreaktio. Anyway, asun fantasianörtin kanssa yhdessä, joten kyllä musta huoli pidetään. Liiankin kanssa joskus. :P


Tolkien tosiaan on jonkinlainen fantasian Platon (kaikki hänen jälkeensä tullut on vain merkintöjä alkuperäisen marginaaleihin), mutta vain tavallaan. On olemassa suuri ja mahtava fantasiakirjailijoiden maailma, jotka ovat hylänneet Tolkienin näkemykset ja kirjoittavat jotain täysin erilaista. Kuten edellä mainittu Gaiman, joka sijoittaa fantasiatarinansa nykypäivään (enemmän tai vähemmän). Löytyy myös täysin oma Tolkienia täysin tuntematon genre, joka ehti kehittyä kauan ennen kuin Hobitti julkaistiin (joka on muuten mielestäni trilogiaa parempi).

Muutenkin tuntuu, että fantasia ei mulle sovi ns. bulkkitavarana, vaan jumalaton eepos viiden vuoden välein ruokkisi sopivasti nälän. Tolkien vaikutti sinänsä täydelliseltä yhdistelmältä tarkasti rakennettua tarinan historiaa, suurta työtä itse kirjan eteen, tarinaa ja äksönia. Tai jos olen kuitenkin hiljaa.


Yeah, tietyistä jutuista kannattaa olla hiljaa, tai muuten Tolkien-fanit iskevät... Heitetään vaikka tämä ilmaan: Miten nazgulit tiesivät mistä hakea sormusta?

Fantasiaporukka osaa olla aivan yhtä julmaa kuin painifanitkin. :lol:


Varmasti...

Avoke vieraili jollain fantasiafoorumilla ja samanlainen oli meininki sielläkin. Löytyi typeriä n00beja, jotka lukivat vain suosittuja, kirjaston hyllystä löytyviä opuksia. :mrgreen:


Roolipelaajat ovat pahimmat: Tarve bashata n00beja + taito ottaa melkein minkälainen rooli tahansa != kaunista katsottavaa. Siellä meikäläinenkin on karaistunut. Aikoinaan esim. White Wolfin foorumeilla ei tunnettu minkäänlaista moderointia. Siellä uudesta ja maailman foorumeiden pahuudesta täysin tietämättömästä nörtistä tehtiin kovanahkainen n00biebashaaja parissa viikossa... ja uutta lihaa tuli myllyyn samaa tahtia...

Ihan näin nostalgiamielessä piti käydä siellä, viime kerrasta about 4 vuotta, ja ei näyttänyt hyvältä. Aktiivisuus oli tippunut selvästi ja sinne ei oltu saatu vieläkään kunnon bb:tä. Osa vanhoista käyttäjistä oli edelleen aktiivisia... Ainakin kolme tuttua nimeä tuli vastaan...
"nArses" kirjoitti:
Yeah, tietyistä jutuista kannattaa olla hiljaa, tai muuten Tolkien-fanit iskevät... Heitetään vaikka tämä ilmaan: Miten nazgulit tiesivät mistä hakea sormusta?


Tiesivätkö ne?
Jokin heidät johdatti kontuun päin joukolla. Jos ne olisivat vain satunnaisesti (tai järjestelmällisesti) hakeneet sormusta, he olisivat hajaantuneet. Jotenkin he kuitenkin sattuivat olemaan kaikki juuri Konnun lähistöllä. Tästä on käyty sellaisia keskusteluja, että jopa meikäläinen on katsonut parhaaksi katsoa sivusta.
Nazguleilla on vain prkln kova Inuit Direction-kyky.

Ostinpa halvalla Gaimanin Smoke & Mirrors-kokoelman, ja nyt n. 150 sivua lukeneena voin sanoa että hemmetin hyvää tekstiä kaikki tyyni. Mukavasti seassa on runoja, käsikirjoituksia ja kunnon novelleja. Suosittelen lämpimästi.

Ja mitä tulee tusinafantasiaan, kyllä sitäkin lukee aina silloin tällöin, varsinkin jos kirjastosta hakee eikä maksaa tarvitse. Tosin, esim. Robert Jordanin ja David Eddingsin teoksia ei lue hullukaan, sellaista puuduttavaa ja stryroksinmakuista roskaa ettei ole tosikaan. Forgotten Realms-kirjoja lähinnä tulee katseltua, ja voisihan tuosta kohta lukaista alkuperäisen Dragonlance-trilogiankin uudestaan.
"Ares" kirjoitti:
Jokin heidät johdatti kontuun päin joukolla. Jos ne olisivat vain satunnaisesti (tai järjestelmällisesti) hakeneet sormusta, he olisivat hajaantuneet. Jotenkin he kuitenkin sattuivat olemaan kaikki juuri Konnun lähistöllä. Tästä on käyty sellaisia keskusteluja, että jopa meikäläinen on katsonut parhaaksi katsoa sivusta.


Gandalfin koko tarkoitushan oli olla Sauronin ja siten myös SuurSormuksen vihollinen, hänen voi olettaa pyrkineen melkoisella voimalla löytämään ja pysyttelemään tämän sormuksen lähistöllä. Sormuksen ollessa Bilbolla, ei Gandalf vielä tiennyt sen olevan SuurSormus. Tärkeäksi sormukseksi hän sen varmasti tiesi, mutta voi myös olettaa hänellä olleen muitakin sormuksen etsintä -projekteja käynnissä.

Saruman vaikutti kaikista ensimmäisenä aloittaneen varsinaiset SuurSormuksen etsinnät. Jo ennen Bilbon syntymää hän tonki Kurjenmiekkakenttien lähistöä, jossa Isildur oli menehtynyt ja Sormus kadonnut kaikkien paitsi Sméagolin näköpiiristä.
Pitkän ajan päästä Saruman saa tietää, että myös Sauron on tutkinut Kurjenmiekkakenttien lähistöä, ja siten tietää Isildurin lopusta.

Bilbo varmaankin löysi Sméagolin kreivin aikaan, ja ottaessaan sormuksen tältä vaikeutti hän Sauronin ja Sarumanin etsintöjä. Jos sormus olisi pysynyt Klonkulla, hän todennäköisesti olisi jäänyt kiinni etsijöille(en?). Gandalfilla taisi olla tiedon puutteestaan huolimatta vahva perstuntuma Bilbon löytämästä sormuksesta, ja sitä myöten hän myös vieraili Konnussa.

Tässä mielestäni piilee myös yksi ratkaisevista tekijöistä sormuksen löytämisessä pahojen voimien osalta; (en muista mainittiinko siitä kirjassa, mutta) Sméagol todennäköisesti tiesi Bilbon nimen ja/tai asuinpaikan.

Kun Sauron muutti Mordoriin ja ilmoitti itsensä, aloitti hän myös Barad-dûrin jälleenrakentamisen, ja näin voisi sanoa että hänen "näkökenttänsä" (kiitos, Peter Jackson, tästäkin mielikuvasta ) laajeni huomattavasti.

Saruman taasen taisi hakata etsinnöissään päätä seinään, ja pisti vakoojat Gandalfin perään, joka taas kummasti oli kiinnostunut Konnusta.

Pitkän ajan päästä Saruman tulee käyttäneeksi Orthancin palantiria ja joutuu siten Sauronin vallan alle. Sauron saa tietää, että Gandalf on kiinnostunut Konnusta ja että tätä paikkaa Samoojat vartioivat. Hetken perästä ovat Bilbon viimeiset syntymäpäivät Konnussa, ja Gandalf epäilee tätä sormusta SuurSormukseksi. Gandalf kaksinkertaistaa Konnun vartioinnin juuri, kun Sauron on saanut tietää kiinnittää paikkaan huomiotaan.

Klonkku harhailee Mordoriin asti ja jääkin kiinni Sauronille. Tässä vaiheessa on siis helppoa epäillä, että Klonkku tietää edes jotain Bilbosta, ja Sauron osaa laskea yhteen kaksi ykköstä. Gandalf saa vasta tämän jälkeen kuulusteltua Klonkkua sekä luettua Isildurin käsikirjoituksen.
Sauron tietää varmaan olevansa nyt ensimmäistä kertaa "johdossa" tässä kilvassa, ja kun Saruman vielä saa pidettyä Gandalfia hetken vankinaan, on Sauronin fiksua lähettää Mustat Ratsastajat sinne, minne todisteet vahvimmin osoittavat.

Tämän päättelyketjun sain suoraan TSH:n liitteistä, ja mielestäni se osoittaa kohtuullisen pätevän logiikan syyksi lähettää Mustia Ratsastajia Kontuun, Briihin sekä Rivendellin tielle.
"Mick Foley" kirjoitti:
Tämän päättelyketjun sain suoraan TSH:n liitteistä, ja mielestäni se osoittaa kohtuullisen pätevän logiikan syyksi lähettää Mustia Ratsastajia Kontuun, Briihin sekä Rivendellin tielle.


Kuka nuo liitteet on kirjoittanut? Tolkien itse?

Tärkeäksi sormukseksi hän sen varmasti tiesi, mutta voi myös olettaa hänellä olleen muitakin sormuksen etsintä -projekteja käynnissä.


Varmasti. Ei hän muuten olisi ollut vuosikausia kerrallaan poissa ja palannut vain satunnaisesti. Sormuksen todellinen luonnehan paljastuu hänelle vasta aivan trilogian alussa.

Tässä mielestäni piilee myös yksi ratkaisevista tekijöistä sormuksen löytämisessä pahojen voimien osalta; (en muista mainittiinko siitä kirjassa, mutta) Sméagol todennäköisesti tiesi Bilbon nimen ja/tai asuinpaikan.


Todennäköisesti ei. Jos Klonkku olisi tiennyt, hän olisi yrittänyt varastaa sen jossain vaiheessa. Jonkinlaista hajua (hobittina) hänellä ehkä on ollut, koska hobitit eivät ole Keskimaan kaikkein laajimmalle levinnyt rotu, mutta mitään tarkkaa tietoa hänellä tuskin on ollut. Bilbo yritti olla paljastamatta mitään itsestään Hobitissa käydyssä hänen ja Klonkun välisessä keskustelussa ja onnistuikin. Sormus halusi myös pysyä poissa Klonkun käsistä, koska Klonkun omistuksessa sen löytymismahdollisuudet olivat heikot.

Saruman taasen taisi hakata etsinnöissään päätä seinään, ja pisti vakoojat Gandalfin perään, joka taas kummasti oli kiinnostunut Konnusta.

Pitkän ajan päästä Saruman tulee käyttäneeksi Orthancin palantiria ja joutuu siten Sauronin vallan alle.


Miksi Saruman olisi ollut niin kiinnostunut sormuksesta ennen kuin hän oli Sauronin vaikutuksen alla ja oikeastaan hänhän olisi voinut vain kysyä Gandalfilta, että mitä hän tietää. Saruman oli kuitenkin tavallaan Gandalfin esimies.

Klonkku harhailee Mordoriin asti ja jääkin kiinni Sauronille.


Mitä Klonkku teki Mordorissa, hän olisi tiennyt jotain Sormuksen todellisesta sijainnista? Ainoa syy hänelle mennä Mordoriin olisi ollut se, että hän olisi ehkä pelännyt Sormuksen olevan jo siellä.
Kuka nuo liitteet on kirjoittanut? Tolkien itse?


Hänpä juuri. Luen vuoden 2001 laitosta, joka on suomennettu vuoden 1966 englanninkielisestä laitoksesta, johon käsittääkseni Tolkien lisäsi esipuheen, laajensi prologia sekä lisäsi liitteitä (mm. annaalit kuninkaista ja hallitsijoista, numenorilaiset kuninkaat, Eorlin huoneen, Durinin heimon, läntisten maiden aikakirjat - joihin olen viitannut - hobittien sukupuita sekä paljon hänen tarinoitaan varten kehittämäänsä kieleen liittyviä selvennyksiä) vastaamaan itse kirjan jättämiin aukkoihin.

Varmasti. Ei hän muuten olisi ollut vuosikausia kerrallaan poissa ja palannut vain satunnaisesti. Sormuksen todellinen luonnehan paljastuu hänelle vasta aivan trilogian alussa.


Mutta, prologissaan Tolkien selvittää asiaa enemmän. (Luin vasta itsekin tämän prologin ja liitteitä olen vasta selaillut.) Vaikka Gandalf vasta varsin myöhään sai tietää mistä sormuksesta oli kysymys, hänen epäilynsä tätä johtopäätöstä kohtaan olivat silti varmaankin vahvimmat. Gandalf epäili Bilbon tarinaan sormuksen löytymisestä tai lahjaksi saamisesta, ja suurimpana tekijänä tässä on se että Bilbo vastoin tapojaan valehteli.
Itse vielä epäilen sopivaksi motiiviksi sormuksen paljastumisessa sitä, että Bilbo käytti sitä sangen paljon.

Todennäköisesti ei. Jos Klonkku olisi tiennyt, hän olisi yrittänyt varastaa sen jossain vaiheessa. Jonkinlaista hajua (hobittina) hänellä ehkä on ollut, koska hobitit eivät ole Keskimaan kaikkein laajimmalle levinnyt rotu, mutta mitään tarkkaa tietoa hänellä tuskin on ollut. Bilbo yritti olla paljastamatta mitään itsestään Hobitissa käydyssä hänen ja Klonkun välisessä keskustelussa ja onnistuikin. Sormus halusi myös pysyä poissa Klonkun käsistä, koska Klonkun omistuksessa sen löytymismahdollisuudet olivat heikot.


Prologissa Tolkien on tod. näk. tiivistänyt Hobitin juonta kertoakseen miten se Bilbolle päätyi. Tässä kertauksessa hän mainitsee Klonkun sanoiksi "Varas, varasss! Reppuli! Me vihataan sitä ikuisesti!" Bilbon päästessä tältä pakoon.
En tiedä lukeeko Hobitissa näin, mutta jälkeenpäinkin lisättynä tämä selvittäisi mahdollisen alkuperäisen aukon Klonkun tiedoissa.

Mielestäni Klonkun tiedot olivat silti vain yksi vihje Sauronille sormuksen sijainnista, joskin varsin ratkaisevat.

Miksi Saruman olisi ollut niin kiinnostunut sormuksesta ennen kuin hän oli Sauronin vaikutuksen alla ja oikeastaan hänhän olisi voinut vain kysyä Gandalfilta, että mitä hän tietää. Saruman oli kuitenkin tavallaan Gandalfin esimies.


Saruman todennäköisesti vain koki perinteisen turmeltumisen. Velhojen ilmestyttyä Keski-Maahan, heidän väitettiin tulleen Lännen Äärestä Sauronin vastapainoksi, johtamaan ja yhdistämään kaikkia niitä jotka halusivat Sauronia vastustaa. Aikakirjoissa mainitaan, että kaksi vanhinta velhoa olivat tosiaan Saruman ja Gandalf. Saruman matkasi usein itään ennen Rautapihaan asettumistaan, Gandalf taas matkusti usein länteen. Tästä vedän itse johtopäätöksen, että Saruman yksinkertaisesti kohtasi huomattavasti "lumoavampia" asioita reissuillaan kuin mitä Gandalf.

Todennäköistä myös on, että Saruman on ollut pidemmän aikaa kateellinen Gandalfille, kuin mitä aikakirjoissa mainitaan. Ensimmäinen maininta Sarumanin kateudesta ja pelosta Gandalfia kohtaan löytyy vuodesta, jolloin Saruman väittää Valkoisen Neuvoston kokouksessa sormuksen kadonneen ikuisiksi ajoiksi mereen, ja alkaa varjostamaan Gandalfia.

Noin sata vuotta aiemmin Gandalf teki matkan Dol Gulduriin, josta muistaakseni mainittiin kirjassakin, ja siellä hän sai ratkaisevasti tietää Sauronin sormusten keräämisistä, suurimmasta sormuksesta sekä Isildurin perijästä. Vuotta myöhemmin aloitti Saruman sormuksen etsinnät, tällöin jo todennäköisesti pahat mielessään. Silti luulen, että tuohon aikaan Gandalfilla ei ollut aihetta epäillä Sarumania, ja varmasti jakoi Sauroniin ja sormukseen liittyvät tietonsa Neuvostossa.

Syy Sarumanin pelkoon ja kateuteen lienee ainakin osittain siinä, että Círdan lahjoitti yhden Kolmesta Sormuksesta Gandalfille. Hänenhän paljastetaan kantavan tätä sormusta aivan kirjan lopussa. Tämä sormus oli "Tulen Sormus, ja sen avulla voit sytyttää uudestaan sydämet kylmenevässä maailmassa." Saattaa siis hyvinkin olla, että kun Gandalfin mieli pimeni ja ruumis kuoli balrog-taistelun jälkeen, juuri tämä sormus toi hänet takaisin.

Toinen syy Sarumanin pelkoon lienee varmaan myös siinä, että kun mieli pettää pahan maille, alkaa juurikin pelko ja kateus saada valtaa. Tjsp. noidankehä.

Mitä Klonkku teki Mordorissa, hän olisi tiennyt jotain Sormuksen todellisesta sijainnista? Ainoa syy hänelle mennä Mordoriin olisi ollut se, että hän olisi ehkä pelännyt Sormuksen olevan jo siellä.


Tätä selitetään hyvin vähän, jos ollenkaan. Klonkun tietämisistä on mahdotonta sanoa mitään, Tolkienkin ylläpitää kayfabea tyyliin "Klonkun tekemisistä ei ketään tiedä sanoa." Ehkä satojen vuosien ajan Klonkun hallussa ollut sormus teki tehtävänsä ja turmeli Klonkun niin, että Mordor väistämättä veti tätä puoleensä kun hän viimein lähti liikkeelle.

Anyways, tätä kirjaa on mahdoton selittää kunnolla kaikkineen.
Ei kekuli
Täällä tää luennoi kuin parahin pr0 Tolkienista.
Tätä samaa sai patistaa vuoden väkisin edes aloittamaan kirjan "kun ei sitä jaksa lukea" ja kun "se on ihan tylsä kirjana".


Oh yeah, Foley teki sen taas

*lukee postauksia suurennuslasilla*
(Olen kauhian pahoillani että postaan heti perään mutta editissä ei tuota alareunan aiheen tarkistusta näy, ja täten postaus olisi aika hankalaa.)

No niin, suurennuslasi löytää.

Ensinnäkin, tiedän että kirjan alkuhässäkät saattavat kadota kokonaisuuteen, mutta jos lähdetään keskustelemaan aiheesta ja arvailemaan asioita, niin kyllähän se pitäisi tietää että ne asiat jotka pitää tietää, Pappa myös kertoo.

Ensinnäkin, Bilbo kertoi nimensä Klonkulle. Tämä muistaakseni kerrotaan myös Hobitissa.
Toiseksi, Gandalf kertoo Frodolle Sormuksesta sen jälkeen kun on varma sen olevan Suursormus ja tässä selviääkin suurin osa keskustelluista asioista.
-Bilbon paettua Klonkku tulee ulos ja oli tassutellut lopulta Esgarothiin ja jopa Laakson kaduille asti, kuunnellut salaa ja nuuskinut. No, uutiset suurista tapahtumista tunnettiin Erämaassa pitkin ja poikin ja monet olivat kuulleet Bilbon nimen ja tiesivät mistä hän oli kotoisin. Emme olleet salanneet paluumatkaamme hänen kotiinsa länteen. Klonkun tarkat korvat saivat kuulla mitä halusivatkin.

Mitä Klonkku teki Mordorissa, hän olisi tiennyt jotain Sormuksen todellisesta sijainnista? Ainoa syy hänelle mennä Mordoriin olisi ollut se, että hän olisi ehkä pelännyt Sormuksen olevan jo siellä.

Mordor vetää puoleensa kaikkea pahaa ja Musta Voima keskitti kaiken tahtonsa kootakseen sitä sinne. Vihollisen Sormus oli myös jättänyt jälkensä, tehden Klonkun alttiiksi kutsulle. ...... Ja ennemmin tai myöhemmin se varmaan saatiin kiinni urkkimasta ja hiiviskelemästä rajoilla ja vietiin - tutkittavaksi. ...... Ja hän on kaiketi vihdoin kuullut myös Hobiteista ja Konnusta. Kontu - hän ehkä etsii sitä parhaillaan, jos hän ei vielä tiedä missä se sijaitsee. Frodo, pelkään että hän saattaa pitää tärkeänä ennen niin huomaamatonta nimeä Reppuli.

(välikommentti: Silmarillionia tässä selailen, ja huomasin tällaisen viittauksen: Narya, Nenya ja Vilya, nämä haltioiden Kolme Sormusta, havaitsivat Suurimman Sormuksen jos sitä käytettiin. Enpä sitten tiedä että havaittiinko se vain silloin kun Sauron sitä käytti vai yleensä. Pienoinen ristiriita sen suhteen etteikö istari olisivat tienneet tämän olleen Suursormus ihan koko ajan.)

Hmmm.. Niin siis, Sauron tiesi että mahtisormus on Reppulilla Konnussa ja siksi lähetti nazgûlit sinne. Se on jo selvinnyt. Mitäs seuraavaksi?

Miksi Saruman olisi ollut niin kiinnostunut sormuksesta ennen kuin hän oli Sauronin vaikutuksen alla

Curunír nimitettiin Valkoisen Neuvoston johtoon nimenomaan siksi että hän oli eniten tutkinut Sauronin toimia ennen vanhaan. Jo tämän jälkeen hän alkoi tutkia sormustietoa, Mahtisormusten syntyä ja historiaa. Aikajana menee jossain palttiarallaa Isildurin kuoleman ja Sauronin "henkenä" paluun paikkeilla.

Syy Sarumanin pelkoon ja kateuteen lienee ainakin osittain siinä, että Círdan lahjoitti yhden Kolmesta Sormuksesta Gandalfille.

Tästä tiesivät ainoastaan Círdan Laivanrakentaja, (harmaiden satamien laivakuski), ja ne kaksi muuta joilla Sormukset olivat, Elrond ja Galadriel. (ks. Silmarillion, Mahtisormukset ja Kolmas aika)

Saruman oli kuitenkin tavallaan Gandalfin esimies.
Ei millään tavalla. Kyllä Valkoinen Neuvosto oli aivan tasavoimainen, Saruman oli periaatteessa puheenjohtajan asemassa.Mutta Galadriel olisi tahtonut että Mithrandir olisi ollut Neuvoston pää, eikä Saruman pitänyt siitä sillä hänen ylpeytensä ja vallanhalunsa oli käynyt suureksi; mutta Mithrandir ei suostunut, sillä hän ei tahtonut mitään siteitä eikä mitään liittoa ja halusi vastata vain niille jotka olivat hänet lähettäneet, eikä hän tahtonut asua yhdessä paikassa eikä alistua kenenkään kutsuihin.



Melkein ehdin jo vaahdota Sarumanin alempiarvoisuudesta verrattuna esim. Galadrieliin kun tein järkyttävän löydön. Gandalf l. Mithrandir l. Olorín... on maia siis reilusti haltioita sun kaikkia muita ylempänä, syntynyt Ilúvatarin laulusta samaan aikaan Valarin kanssa. Alempiarvoisena tosin, mutta niinq. Aina kannattaa tutkia, ja saa yhtäkkiä tietää Galdalf Harmaan olevan yksi jumalista. Tai siis alempiarvoisista jumalista, Valarin palvelijoista.
En mä kyllä tästä ole satavarma, mutta mielenkiintoinen löydös enihuu. Ja samalla tulee mieleen kysymys, että olivatko kaikki istari (velhot) maiar, vaiko pelkästään Olorín? Velhojahan siis lähetettiin Keski-Maahan paljon, mutta vain nämä kolme Gandalf, Saruman ja Radagast esiintyvät näissä jutuissa.
Ei tullukaan tekemisen puute tänä viikonloppuna.

(Suurin osa lukijoista on jo luovuttanut, osa haukottelee, eikä ketään oikeasti kiinnosta.)

Nyt loppuu kunto ja sormessa on laastari, typojen korjaaminen ottaa aivoon. Näkemiin kiitos, eihän tästä pohdinnasta tullut kuin pää kipeäksi.

Anyway, asun fantasianörtin kanssa yhdessä

To the depths of Mordor... ja kilo Konnun multaa.
Yeah... eipä minulla oikeasti ollut mitään hajua mistään, kun sarjan lukemisesta on jo melkoisen kauan... piti vain hiukan kiusata 'avokettasi'.

Periaatteesta pitää puuttua yhteen juttuun:

"XJynX" kirjoitti:
Velhojahan siis lähetettiin Keski-Maahan paljon, mutta vain nämä kolme Gandalf, Saruman ja Radagast esiintyvät näissä jutuissa.


Muistaakseni velhoja ei ole kovin montaa. Jos en väärin muista, niin heitää löytyy Keskimaasta vain viisi. Kaksi viimeistä ovat Alatar ja Pallando.
On se taas masentavaa huomata kuinka sitä oikeasti ei tiedäkään mitään... Ei vaan, en ole lukenut muuta kuin Tarun, Silmarillionin ja Hobitin, ja kunnon tietämykseen tarvittaisiin aivan kaiken mahdollisen materiaalin tavaaminen.
Eikä mulle mikään elämäntehtävä ole päteä jollain historiikilla tai quenyantuntemuksella, vaikka noita on joskus muinoin tullut oikein tutkittua.
Kun nyt kerran fantasianörtiksi kutsuttiin *gasp* niin pakko oli yrittää

Tuosta "paljon" sanaan tarttumisesta sen verran että Silmarillionista jotenkin hokasin että jos "loput" jäävät itään, niin onhan se oltava enemmän kuin kaksi...

Mutta, tässä taas huomaa kuinka huolimattomasti mä luen. Jännä homma että vissiin kolme kertaa Silmarillionin lukeneena tarvitaan tämmönen tilanne että mä tajuan noinkin ilmiselvän asian kuin tuo velhojen perimmäinen henkilöllisyys. Stupid me.

Ja mitä tulee tusinafantasiaan, kyllä sitäkin lukee aina silloin tällöin, varsinkin jos kirjastosta hakee eikä maksaa tarvitse. Tosin, esim. Robert Jordanin ja David Eddingsin teoksia ei lue hullukaan, sellaista puuduttavaa ja stryroksinmakuista roskaa ettei ole tosikaan.

*nyyh*
Ainoan purkkaviihteeni ja iloni haukut lyttyyn
Hö, niitä mä vedän kirjan päivässä jos on luppoaikaa.

Nyt on Weis&Hickman-osaston Mustamiekka meneillään ja täytyy sanoa että olisivatpa lopettaneet kirjoittamisen viimeistään kuuden kirjan Dragonlancea jälkeen.

piti vain hiukan kiusata 'avokettasi'.
No niinhän minäkin
"XJynX" kirjoitti:
Kun nyt kerran fantasianörtiksi kutsuttiin *gasp* niin pakko oli yrittää :lol:


Nörttiys on aina kunnioitettavaa ja tavoiteltavaa. Harva pystyy aitoon nörttiyteen.

Mutta, tässä taas huomaa kuinka huolimattomasti mä luen. Jännä homma että vissiin kolme kertaa Silmarillionin lukeneena tarvitaan tämmönen tilanne että mä tajuan noinkin ilmiselvän asian kuin tuo velhojen perimmäinen henkilöllisyys.


Miksi Keskeneräisten tarujen kirja on jäänyt väliin? Olihan se uskomattoman tylsä, mutta täydensi kuitenkin aika montaa asiaa. Suosittelen vain henkilöille, jotka kokevat tiettyä fanaattisuutta aihetta kohtaan.

Nyt on Weis&Hickman-osaston Mustamiekka meneillään ja täytyy sanoa että olisivatpa lopettaneet kirjoittamisen viimeistään kuuden kirjan Dragonlancea jälkeen.


Viihdettä se on sekin... ainakin tavallaan. Taisin tästä aiemminkin tässä threadissa mainita, mutta melkein kaikkia fantasiakirjailijoita vaivaa sama ongelma: Pitkän sarjan jokaisessa kirjassa pitää aina pistää hiukan paremmaksi, usein paljon paremmaksi. Tällöin tarina ja hahmot hukkuvat aina jossain vaiheessa hienojen voimien ja über-taikaesineiden varjoon. Kaikkia näitä pitäisi käyttää varovasti, mutta jossain vaiheessa kaikki aina alkavat liioitella. (Paitsi henk. koht. sankarini Gaiman.)
"Ares" kirjoitti:
Miksi Keskeneräisten tarujen kirja on jäänyt väliin? Olihan se uskomattoman tylsä, mutta täydensi kuitenkin aika montaa asiaa. Suosittelen vain henkilöille, jotka kokevat tiettyä fanaattisuutta aihetta kohtaan.


Silloin aikoinaan jäi lukematta tylsyyden takia, enkä sen jälkeen ole saanut aikaiseksi hakea kirjastosta. Mulla oli usean vuoden tauko kaikesta kirjallisuudesta, nyt aloittelen uudestaan. Nyt löytyis tossa hyllyssä englanninkielisenä, meinasin lukea tuo Mustamiekka II:sen jälkeen. Jos jaksan uusia laina-ajan... Pitää varmaan ostaa kyseinen opus, niin ei ole hoppua. Mulla meni silloin vuonna keppi ja kivi pieni ikuisuus aikaa jopa Silmarillionin lukemiseen, on sekin sen verran vaikealukuista tavaraa. Nyt myöhemmin kun sitä kieltä on opetellut hieman, niin on helpompaa varmaan Keskeneräisiä lukea.
Ensinnäkin, tiedän että kirjan alkuhässäkät saattavat kadota kokonaisuuteen, mutta jos lähdetään keskustelemaan aiheesta ja arvailemaan asioita, niin kyllähän se pitäisi tietää että ne asiat jotka pitää tietää, Pappa myös kertoo.


Äh, kirjassa pitää olla viiteindexi, tai muuten selaan ainoastaan kronikat, kuvat ja tiivistelmät.

Tästä tiesivät ainoastaan Círdan Laivanrakentaja, (harmaiden satamien laivakuski), ja ne kaksi muuta joilla Sormukset olivat, Elrond ja Galadriel. (ks. Silmarillion, Mahtisormukset ja Kolmas aika)


Mielikuvitukseni vapautta.
Sitäpaitsi, heel- (bitch-)sectioninhan pitäisi juuri Sarumanin puolella ollakin.

To the depths of Mordor... ja kilo Konnun multaa.


Huomenna oottaa sängyssä puhallettava Peter Jackson.

En halua puuttua perheyksikön sisäisiin asioihin, mutta eikö Viggo Mortensen tai Orlando Bloom olisi toimivampi? Tai helpompi saada?
Iiiiiiik! Mä haluan puhallettavan Leegolassen.


Asiasta kukkaruukkuun, mä heräsin kaks minuuttia sitten. Kamalasta painajaisesta. Kanella oli Ron Jeremyn paita ja isot tissit ja sen naama näytti yhdeltä exältä. Turkales, pitää varmaan lääkitys saada kohdalleen..
"XJynX" kirjoitti:
Iiiiiiik! Mä haluan puhallettavan Leegolassen. 8-[


Jälleen yksi keskustelu, jota ei olisi koskaan pitänyt aloittaa. Sain juuri kuulla, että olen korvike siihen asti, että Orlando Bloom on saatavissa. Harmi kyllä minun pitää kilpailla aidon Bloomin kanssa, ei vain kuvitteellisen Legolaksen.

Asiasta kukkaruukkuun, mä heräsin kaks minuuttia sitten. Kamalasta painajaisesta. Kanella oli Ron Jeremyn paita ja isot tissit ja sen naama näytti yhdeltä exältä. Turkales, pitää varmaan lääkitys saada kohdalleen.. :mrgreen:


Kysymys: Mistä tiesit, että se on Kane?
Eikun siis ne naamat oli silleen sekottunu.
Siis se meni näin:
Mä olin jossain omakotitalossa ja siellä oli Frendeistä Monica. Sitten yläkerrasta alkoi kuulua askeleita ja kaikki (siellä oli pirusti porukkaa) supisi että nyt se tulee. Mä menin siihen ovelle ja pilasin huppuhemmon (Kane, näytti duuk-tsarihilta, ei ollu pyyhettä päässä vaan semmonen vihreeltä sadetakilta näyttävä kaapu) entrancen avaamalla oven just ennenkun se olis räjäyttäny sen selälleen. Sitten mä en muista mitä tapahtui, joku pirullinen suunnitelma sillä oli ja mun ja Monican piti tehdä jotain... Purkaa jotain. Ja sitten mulle tuli mieleen että Kanehan olis oikeen sopiva lähtemään mukaan siihen hommaan ja ehdotin sitä sille. Se tuli mua kohti raivoissaan, huomasin että sen paidassa luki Ron Jeremy, ja meinasin tökätä sitä sormella siihen isoon tissiin..... Sillä oli semmonen ilme että se näytti siltä yhdeltä exältä. Ja sitten äiti soitti ja mä heräsin. Julmaa, mä olisin halunnu nähdä ton loppuun
Pikkusen off-topic, mutta ei kai se nyt oo niin justiinsa. Unitulkintaa kaivataan
Tylsä kliininen tulkinta: Olet katsonut viimeisen viikona aikana sekä Frendejä että Raw'ta ja aivosi käsittelivät asiaa yöllä. Ron Jeremy? Onko joku tonkinut 'avokkeensa' pornokokoelmia salaa?

Villi, enemmän kieroutunutta mielikuvitustani hyväksi käyttävä, tulkinta.

Seuraa materiaalia, joka ei ehkä kaikilta osin ole sopivaa tämän yhteisön pienimmille.

"XJynX" kirjoitti:
Mä olin jossain omakotitalossa ja siellä oli Frendeistä Monica.


Kaipaat naispuolista seuraa. Monica edustaa 100% luotettavaa oman sukupuolen ystävää, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Lisäksi Monica on täydellisen huolehtivainen, jolloin voit siirtää hänelle vastuuta vaikka mistä. Jos olet muuttanut hiljattain kaupungista toiseen tai vanha ystäväpiirisi on jostain muusta syystä hajonnut, kaipaat ehkä heitä.

Mä menin siihen ovelle ja pilasin huppuhemmon (Kane, näytti duuk-tsarihilta, ei ollu pyyhettä päässä vaan semmonen vihreeltä sadetakilta näyttävä kaapu) entrancen avaamalla oven just ennenkun se olis räjäyttäny sen selälleen.


Oletko mielestäsi pilannut jonkun tapahtuman hiljattain? Tai onko edessä jokin tapahtuma, jonka ehkä pelkäät mokaavasi? Tai sitten olet kyllästynyt tietyn tyyliseen teatraalisuuteen ja kaipaisit jotain yllättävämpää.

Sitten mä en muista mitä tapahtui, joku pirullinen suunnitelma sillä oli ja mun ja Monican piti tehdä jotain... Purkaa jotain. Ja sitten mulle tuli mieleen että Kanehan olis oikeen sopiva lähtemään mukaan siihen hommaan ja ehdotin sitä sille.


Minunkaan kieroutunut mielikuvitukseni ei osaa sanoa tuosta mitään... Liian vähän yksityiskohtia. Todennäköisesti tämä ei myöskään ole millään lailla tärkeää, jos se ei ole jäänyt mitenkään mieleesi.

Se tuli mua kohti raivoissaan, huomasin että sen paidassa luki Ron Jeremy, ja meinasin tökätä sitä sormella siihen isoon tissiin..... Sillä oli semmonen ilme että se näytti siltä yhdeltä exältä.


Erään dokumentin mukaan, jonka näin joskus aikoinaan, Ron Jeremy on naisten suosikki kaikista pornotähdistä (hiukan yllättäen). Syy on kuulemma siinä, että hänellä on oikea cunnilingus-tekniikka. Tästä voisi jo sitten vetää vaikka kuinka villejä johtopäätöksiä... mutta jääköön väliin.

Tuota maitorauhasjuttua en kyllä ymmärrä. Joku hormonijuttu? Liittyen johonkin steroideihin? Saksalaisiin naiskuulantyöntäjiin? Epäilitkö exäsi käyttävän jotain? Alitajuisesti? Vai oliko hänessä jotain muuten vain kanemaista tai glenjacobsmaista? No, ei taida kuulua minulle ja MF ei välttämättä myöskään halua tietää.

Pikkusen off-topic, mutta ei kai se nyt oo niin justiinsa. Unitulkintaa kaivataan :D


Hyvä off-topic on aina tervetullutta.
Oh jeebus. *sanaton*

Noh, pitihän noista jotkut asiat paikkansa