Bret “Hitman” Hart – His Greatest Hits

WWF VHS, 1993
Isäntä: “Mean” Gene Okerlund

Bam Bam Bigelow vs. Bret “Hitman” Hart

Tämä oli hyvin kiinnostava vaihtoehto aloittaa nauha, ehkä olisin odottanut jotain muuta, kuin main-eventer vs. lower mid-carder kohtaamista. Alkuasetelmat olivat hyvät, oli tiedossa, että kumpikin heistä osaa painia. Bam Bam ei ole monesti päässyt näyttämään taitojansa ja nyt oli vielä mahdollisuus “The best there is, there was and the best there will ever be” Bret Hartia vastaan. Tässä myös haettiin tietynlaista Goljat-Daavid -asetelmaa, sillä Bam Bam tuntui hyvin ylivoimaiselta ottelussa. Bam Bam siis hallitsi matsin kulkua, mutta tottakai matsin face, Bretkin pääsi näyttämään osaamistaan. Yleisesti tämä matsi oli hyvin brawl -painoitteista, mutta myös tekninen, että high flyin’ pääsi esillle. Mukana oli myös kehäpsykologiaa ja se toi hyvän lisämausteen tälle muuten hitusen hidastempoiselle kohtaamiselle. Bam Bam kohdisti iskunsa Bretin selkään ja Bret myös myi sitä koko matsin läpi. Bret saikin Bam Bamin näyttämään hyvältä, sillä hänen tuskansa tulivat hyvin esille. Bam Bamin liikearsenaali ei ollut paras mahdollinen, sillä headbutt-a-mania tuli ensimmäisenä mieleen hänen liikkeiden käytöstä. Onneksi Bretin liikevarasto olikin reippaampi, eikä samoja liikkeitä juuri nähty. Myös kaksi-kolme hieman omaperäisempää comboa/variaatiota tehtiin n. puolessa välissä ottelua. Kohtaaminen saikin hienon ja yllättävän lopun, sillä se ei loppunut kummankaan vakiofinisheriin. Pituutta löytyi sopivasti, eikä kumpikaan väsähtänyt pahemmin loppua kohden. Hyvä matsi, jossa oli myös viihdyttävät selostukset, Macholta, Heenanilta ja Monsoonilta.

Pisteet: ***-

Skinner vs. Bret “Hitman” Hart

Ja näin pääsemme nauhan ensimmäisen matsin jälkeen, nauhan kehnoimpaan matsiin. Skinner oli siis WWF:ssä pyörinyt, kaljuuntunut, ei-taitava painja. En edes tiedä, miksi hänet hankittiin WWF’ään, sillä hänellä ei ollut edes sitä kokoa. Niin, no mutta… mitäpä tuosta, sillä Bret pystyy kantamaan kenet vain? Toki, mutta ei tällä bookkauksella. Matsi oltiin bookattu niin, että Skinner hallitsi kohtaamista totaalisesti. Tämä taas tarkoitti sitä, että ottelu oli todella hidas eikä brawlin lisäksi muuta nähty. Bret pääsi tekemään muutaman comebackin, mutta aina päädyttiin siihen, että Skinner hallitsee ja vie. Yleisö oli mykkänä, eikä tunnelmasta ollut tietoakaan. Mikään ei pystynyt pelastamaan tätä matsia tuhontuomiolta. Niinnoh, olihan tässä myös hupaisat selostukset, sillä Machon ja Heenanin sanasota pistää uudemmankin fanin hymyilelmään. Lyhyesti, tämä matsi oli kaikkea muuta kuin “Greatest Hits”.

Pisteet: +

Shawn Michaels vs. Bret “Hitman” Hart (Ladder Match: IC -title)

Tämä oli ensimmäinen tikapuumatsi WWF:n historiassa ja se tapahtui hieman ennen SummerSlamia, Superstarissa (WWF:n tv-ohjelma, joka vastaa nykypäivien RAW/SD! antia). Voin vain kiittää bookkaajia siitä, että tähän tajuttiin pistää juuri ne oikeat painijat. Kummatkin olivat tässä vaiheessa nuoria ja hyväkuntoisia, joten alkuasetelmat olivat mahtavat. Takana oli vankka feudi, joka oli vasta puhkeamassa kukkaan, tämän kohtaamisen myötä. Itse matsi olikin todella jännittävä ja tunnelmallinen. Yleisö oli mukana aina alusta loppuun kannustaen mm. kovilla chanteilla. Tiukkoja tilanteita tapahtui, kun mestaruutta yritettiin napata, mutta vastustaja ehti kaataa tikkaat viime hetkellä. Nykyään tuollainen tikkaiden kaataminen on tikapuumatseissa standardi juttu, mutta silloin se oli jotain arkea hienompaa. Kumpikin esitti viihdyttävää mattopainia, mutta myös lennokkaat liikkeet saivat osansa (body press, elbow drop, drop kick, knee drop). Tikkaita käytettiin hyväksi mm. iskuissa, whipeissä sekä slameissa. Yhtään liikkettä ei ‘botchattu’ sekä kaikki liikkeet myytiin vakuuttavasti. Roolit vedettiin hyvin, sekä Shawnin manageri Sherri sai hyvin heattia aikaseksi. Matsi rakennettiin todella hyvin ja viihdyttävästi. Kaikki tuntui menevän nappiin, ainakin Bretin osalta. Huonoa en keksi muuta kuin Sherrin ärsyttävä ääni sekä lyhyys. Matsi ei ollut “lyhyt” (alle 15min), mutta olisin mielellään katsonut sitä kauemmin. Tämä matsi pisti antoi kummallekki mukavat “boostit” kohti kuuluisuutta ja isojenpoikienliigaa. Voisin melkein sanoa, että tämä on viidenneksi paras tikapuumatsi WWF:n historiassa. Wrestlemania X:n kuuluisan main-eventin tasoa ei kaukaa kierretty.

Pisteet: ****+

Blake Beverly vs. Bret “Hitman” Hart

Blake Beverly oli siis Beverly Brothersien parempi puoli. Blake yritti esittää jonkinlaista heeliä, mutta tässä vaiheessa hän oli vielä niin “uusi” naama WWF:n yleisölle, että hän ei paljoa heattia saanut aikaseksi. Yleisö olikin miltei koko matsin ajan mykkänä, eikä tunnelmasta ollut tietoakaan. Itse matsi oli taas hidastempoista mattopainia, jota oli aika tylsää seurata. Itseasissa, en tiedä voiko jatkuvaa headlockien vaihtelua edes mattopainiksi kutsua, mutta mitäpä tuosta. Matosta ei siis paljoa noustu, mutta kun noustiin, niin oli jonkun toisen ei-viihdyttävän liikkeen vuoro – kuten bearhug. Tässä vaiheessa ainakin minä lähdin etsimään sitä kaukosäädintä sohvan alta. Matsi kuitenkin jatkui ja Bret pääsi hallitsemaan ottelunkulkua. Aina kun Bret hallitsi, oli luvassa hienoja suplexeja sekä slameja, mutta kun taas tuli Blaken vuoro, niin napattiin päästä kiinni ja tiputtiin mattoon. Ilmassa oli hiema huonoa myyntiä, mutta tuokin oli odotettavissa. Pituutta löytyi liikaa, sillä parin ensimmäisen minuutin jälkeen kiinnostus loppui. Tämä olikin ns. väkisin väännetty, sillä samanlaisen matsin olisi aivan hyvin painia viidessä minuutissa.

Pisteet: *½

“The Narcissist” Lex Luger vs. Bret “Hitman” Hart

Ja sitten Lugerin “loistavien” matsien kimppuun. Ensinnäkin tuo Lugerin “Narcissist” -gimmick oli aivan naurettava, kuten myös hänen entarncemusiikkinsa. En kovin tarkkaan seuraa tämän hetken WWE:n menoa, mutta muistaakseni Mark Jindrakin gimmick on tästä kopio. Olihan tässäkin jotain hyvää, kuten Luger ja miten hän veti heel -rooliaan. Hän sai hyvin kerättyä heattiä ja sai samalla koko katsomon häntä vastaan. Näin vastineeksi Bret taas sai yleisön puolelleen ja sai jatkuvia babyface -poppeja ottelun aikana. Juuri se, joka pilasi tämän matsin, oli Lugerin myyminen. Lugerilla oli sellainen tapa, että hän ei myy mitään, mutta tässä matsissa hän todellakin myi. Tämä taas johti siihen, että hän ylimyi ja vielä yli. Hyvänä esimerkkinä vaikka Bretin ensimmäinen sharpshooter, jossa Lugerin “kitumisäänet” olivat “AUCH” ja “OUCH”. Toki tämä sarjakuvamainen myyminen sai nauramaan, mutta vähän ajan päästä seurattiin matsia tippa linssissä. Matsi olikin hyvin resthold -painotteinen, sillä headlockia ja armwrenchiä käytettiin todella paljon. Luger hallitsi matsia aina loppuun saakka ja se todellakin söi matsin tasoa, sillä Bret ei päässyt loistamaan. Kohtaamisessa ei juuri painiliikkeitä nähty oikeastaan kummaltakaan osapuolelta. Luger oli loukannut selkänsä ja tehnyt combackinsa muutama kuukausi sitten, eikä vieläkään uskaltanut ottaa bumppeja vastaan. Tai no, bumppi = slam. Alussa yleisö kävi kuumana, mutta puolen välin jälkeen sekin mykistyi. Tästä saa syyttää hyvin hidasta tempoa, joka ei muutakuin hidastunut loppua kohden. Parasta matsissa oli selostuksien lisäksi sen bookkaus, etenkin loppu oli hyvin ovelasti tehty. Pituutta oli kuitenkin liikaa, sillä Lex ei tunnetusti pysty viittä minuuttia pitempiin matseihin. Olisin uskonut, että tämä olisi ollut vähintään hyvä matsi, mutta tällä kertaa olin väärässä.

Pisteet: **

Bret “Hitman” Hart vs. Ric Flair (World Tite)

Tämä on ns. highlights -matsi, eli se ei ole kokonaisena. Alkuperäistä matsia ollaan saksittu sellaiset 8-10 minuuttia, eli mukana on 3/4 alkuperäisestä versiosta. Arvostelu tulee copy-pastena “Smack’em Whack’em” -nauhalta, tosin pisteet ollaan tietenkin annettu tämän version mukaan.

Tämä oli päällimmäinen syy, miksi alunperin ostin koko nauhan. Matsia ei olla koskaan näytetty tv’ssä ja se on luultavimmin ainoa syy, miksi kovin moni ei ole edes tietoinen tästä mestariteoksesta. Jos tämä olisi ollut esim. jonkun PPV’n main eventtinä, niin tästä puhuttaisiin vieläkin. Pelkästään alkuasetelmat olivat ideaaliset. Vastakkain olivat ex-NWA/WCW megastara, Ric Flair ja WWF:n uusin lupaus, Bret Hart. Itselleni tämä oli unelmakohtaaminen, ehdottomasti. Vastakkain olivat myös kaksi hieman erilaista persoonaa, sillä Bret oli tunnettu hänen painitaidoistaan, kun Ric oli taas tuon ajan ehkä kovin showmies, joka myös pystyi vastaamaan painiin painilla. Tämä olikin hyvin painipainoitteinen kohtaaminen. Matossa möyrittiin, vaihdellen lukkoja ja submission -liikkeitä. Tätä kohtaamista myös rakennettin erinomaisesti, sillä vain parani paranemistaan loppua kohden. Ensiksi kummatkin hieman showboattailivat, kunnes päästiin teknisenpainin pariin. Mukana oli myös hieman ilmavampaa toimintaa, sillä suplexeja, slameja sekä droppeja tuli todella tiuhaan tahtiin. Myös top-ropella käytiin muutama kertaa ja näin oltiinkin käyty kaikki painimuodot ja painiliikkeet läpi. Kuitenkin se mikä ns. “teki” tämän matsin, oli liikkeiden myyminen, sillä etenkin Flair myi vakuuttavasti hänen loukkaantunuttta jalkaansa. Ehkä vielä vakuuttavampaa oli Flairin eläytyminen submission liikkeissä, sillä hänen tuskansa pystyi miltei aistia ruudun toiselta puolelta. Roolit vedettiin nappiin, sillä Flairin cheapshotit sekä Bretin babyface -popit olivat hienoa katsottavaa. Ei pidä myöskään unohtaa Perfectiä, joka sekaantui matsiin tavalla tai toisella. Kehäpsykologiaa oli runsaasti sekä muutenkin kaikki näytti menevän napiin. Itseasiassa en löytänyt matsista mitään muuta “huonoa”, kuin se, että Bret sai Flairin submissionit vaikuttamaan todella tehottomilta. Sharpshootterissa Flair huusi tuskissaan, kun figure fourissa Bret vain ‘ähki’ hiljaa, eikä niitä naamanliikkeitä juuri nähty. Kuitenkin kokonaisuudessa aivan mahtava matsi, jota suosittelen kaikille nähtäväksi.

Pisteet: ***½

Bret “Hitman” Hart vs. Fatu

Olen sanonut tämän monta kertaa ja tulen luultavimmin sanomaan tämän ikuisesti, eli kyllä, Fatu tunnetaan nykyisin Rikishinä. Matsi olikin hyvin mielenkiintoinen kohtaaminen ja odotin siltä paljon, ehkä liikaakin. Ottelu lähti hyvin nopeatempoisesti käyntiin. Slameja, clotheslinejä, suplexeja ja arm drageja tuli todella tiuhaan tahtiin. Kuitenkin vähän ajan päästä Fatun kunto loppui ja alkoi jatkuva rest-holdien vaihtelu. Tämä ei kuitenkaan kovin paljoa haitannut, sillä loppu päässä nähtiin myös pientä yläköysiaktia. Lopussa alkoi myös sekaantumisia tulla tiuhaan tahtiin. Haku veti tuomarin huomion ja sillä aikaa Fatun tag-team -partneri Samu auttoi kaveria hädässä, potkimalla Bretin huonoon kuntoon. Bret tietenkin myi tämän erinomaisesti. Lopulta matsi päättyi, ehkä hieman ei-yllättävästi, mutta kuitenkin mallikkaasti. Bookkaus hoidettiin erinomaisesti. Mukana oli hieman psykologiaa ja selostustyö Savagen, Heenanin sekä Monsoonin välillä toimi mahtavasti. Heenanin ja Savagen väittelyt ja kommentit saivat ainakin minut hymähtämään monesti. Kokonaisuudessaan hyvä matsi, joka ei kovin erikoinen ollut, mutta silti jotain katsomisen arvoista.

Pisteet: ***

Bret “Hitman” Hart vs. Yokozuna

Bret ja Yoko olivat kohdanneet jo monesti kuluneen vuoden aikana ja kaikki heidän väliset matsit olivat hyvin samantapaisia. Tämä versio kuitenkin yllätti minut positiivisesti. Tässä oli vauhtia ja hyvä tunnelma. Yokon matsissa vauhtia? Kyllä. Bret myi mahtavasti, eikä kehäpsykologiaa unohdettu. Matsissa ei ollut kovin ihmeellisiä liikkeitä, mutta se oli odotettavissa, sillä vastassa oli sen verran iso kaveri, että slameja ei pahemmin paukutella. Ottelu kuitenkin loppui todella nopeasti ja siitä jäi sen takia nihkeä maku suuhun. Voi olla, että se oli hyvä juttu, sillä Yokon bensa olisi kuitenkin loppunut parin minuutin sisällä. Hieman heikosti toteutettu loppu ja siitä olisi aivan hyvin voinut antaa ‘bullshit’ -chantin palkkioksi, sillä tämähän oli nauhan viimeinen matsi. Kuitenkin ihan okei kohtaaminen, ottaen huomioon, että vastassa oli Yokozuna.

Pisteet: **½

Kokonaisarvosana: ***

Kirjoittanut Juuso S.