EWR/TEW Rate My Card!

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » Su 07.08.2011 21:53

Tämä ketju perustuu EWR ja TEW pelissä luotujen korttien julkaisemiseen ja arvostelemiseen. Ideana on, että aina kun postaat oman korttisi tänne arvosteltavaksi, arvostelet samalla myös edellisen käyttäjän laittaman kortin. Tietenkään ensimmäisellä käyttäjällä ei ole mitään arvosteltaa, mutta sen jälkeen jokaisessa postissa pitää olla arvostelu toisen kortista, että oma kortti. Kortin laittaessa on hyvä kertoa otteluiden taustat ja segmenttejäkin voi listata niin halutessaan. Voittajan voi ilmoittaa tai olla ilmoittamatta. Näille tiedoilla sitten pitäisi potkia eteepäin, aloitetaan!

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » Su 07.08.2011 22:53

Big3BackAgain on scenarioni nimi, jolla pelaan joten tässä luultavasti on jotain epäloogisuuksia. Esimerkiksi NWATNA on pystössä kuin myös ROH. AJ Stylesin over on isompi kuin Rhynon, yms. Lisäksi esimerkiksi Randalf Orton oli vapailla vesillä ja over jotain 85, vaikka mies ei ole edes debutoinut WWE:ssä. Noh, itse en epäloogisuuksista välittänyt vaan annan palaa käyttäen hyödyksi kaikki epäloogisuudet! Plus lisäsin hieman rahaa ECW:lle, koska sille on löytynyt salainen sijoittaja, jossain välissä tuo muuttuu vielä juonikuvioksi, ehkä. Päätin, että tämä on vuotta 2002. Niin ja ECW:n uuden tulemisen myötä on otettu säännötkin mukaan ja Hardcorea käydään vain silloin, kun säännöt sen sallivat. Tosin minun ECW:ssä tulee olemaan paljon stipulaatio matseja.

ECW Anarchy Rulz 2002!

Dark Match:
Kid Kash beat Bryan Danielson
- Ei minkäänlaista tarinaa tämän takana vaan otin PPV:ssä muuten käyttämättömät miehet ja katsoin ketkä heistä saavat hyvän matsin aikaiseksi ja ketä tulen luultavasti pushaamaan tulevaisuudessa. Bryan hallitsee koko matsin teknisillä otteillaan, mutta lopussa Kash saa huijaamalla selätyksen. Niin miten huijaamalla? Noh, kiskomalla pöksyistä ja nostamalla jalat köysille.

Opener:
Suicide Syndicate (CM Punk & Mikey Whipwreck) with James Mitchell beat Briscoe Boys (Jay Briscoe & Mark Briscoe)
- Itse PPV aloitetaan sitten normaalilla joukkuematsilla, jolla ei myöskään ole paljon pohjia, kun TV showtakaan ole ollut kuin kaksi. Briscoe Boyssit olivat joukkuemestaruusturnauksessa mukana, jossa noille vacanteille mestaruuksille haettiin omistajaa. Miehet kuitenkin tulivat heti ensimmäisellä kierroksella New Triple Threatin puottamaksi. Suicide Syndicaten Mikey Whipwreck oli TV-mestaruusturnauksessa mukana, mutta tipahti sieltä pois. CM Punk voitti debyytissään kaksi viikkoa sitten Bryan Danielsonin James Mitchellin avulla. Suicide Syndicate onkin jonkinlainen The Unholly Alliancen uudelleen lämmitys, jossa Tajirin on tosiaan korvannut Punk. Kummallekkin tiimillä luvassa valoisa tulevaisuus! Niin ja Mitchell auttoi Suicide Syndicaten voittoon.

Interview With Rhyno
- Rhyno yksinkertaisesti uhoaa, kuinka aikoo voittaa TV-mestaruuden. Myöntää kuitenki, että AJ Styles ja Lance Storm ei ole mitään astinlautoja vaan kovia kilpailijoita.

Hardcore Match For ECW Television Championship:
Rhyno beat Lance Storm, AJ Styles
- Sitten nähtiinki heti Rhynon promon perään tämä matsi TV-mestaruudesta. Kerrotaan nyt jokaisesta painijasta jotain ja heidän tiensä tähän otteluun. Rhyno voitti karsinta ottelussaan Simon Diamondin squashaamalla tämän. Lance Storm on ottanut selvästi vakavamman gimmickin käyttöönsä ja voitti vaivoin ja vaivoin karsinta ottelussaan Mikey Whipwreckin. AJ Styles sitten on yksi monista uusista signauksista ECW:hen ja hän onnistui päihittämään omassa ottelussaan Kid Kashin. Rhyno otti voiton gorettamalla AJ:n pöydän läpi ja tietenki lopulta selättämällä tämän.

Single Match:
Chris Candido with Shane Douglas beat Jerry Lynn
- Tämä sitten on kai jonkinlainen filleri matsi. Chris Candido ja Jerry Lynn kummatkin hävisivät omat karsinta ottelunsa illan main eventtiin, joten ECW päätti laittaa heidät kohtaamaan toisensa. Candido on New Triple Threatin jäsen ja Jerry Lynn on oma itsensä. Candido voittaa ottelun Shane Douglasin häirinnän avulla.

Interview with New Triple Threat
- Heti perään sitten nähdäänki NTT:n promo, jossa stablen kaikki jäsenet ovat saapuneet haastattelupisteeseen. Jäsenet ovat siis Chris Candido, Christopher Daniels ja Low Ki. Shane Douglas toimii koko konkkaronkan managerina ja hän tässä oikeassaan promosikin. Kertoilu meni aika pitkälti niin, että Daniels ja Low Ki hoitavat tänä iltana matsinsa kuten Candido jo edellä näytti.

Ladder Match For ECW Tag Team Championship:
Dudley Boys (Bubba Ray & D-Von) beat Roadkill & Shark Boy, New Triple Threat (Christopher Daniels & Low Ki)
- Viimeistä viedään ennen ME:tä ja tähän liittyy myös nuo karsintaottelut kuin myös illan viimeiseen otteluunki. Dudleyt voittivat Sandmanin ja Dreamerin, Roadkill ja Shark Boy ottivat voiton Backzeat Boyzzeista ja NTT hoiteli Briscoe Boyssit. Dudley Boysseista ei varmaan mitään tarvi sanoa, mutta Shark Boy teki debyytinsä Roadkillin mysteerisenä uutena partnerina. NTT:stä sanoin tuossa ylemmässä promossa kaiken tarvittavan. Dudleyt nappaavat voiton!

Interview With Randy Orton and Paul Heyman
- Randy Orton tuli ECW:hen ja tästä nuorukaisesta tuli saman tien Heymanin kultapoju. Nyt Heyman ja Orton promoavat kuinka seuraavassa käytävässä ottelussa Randalf Boretonista julistetaan New ECW World Heavyweight Champion!

Three Way Hardcore Elimination Match For ECW World Heavyweight Champion:
Rob Van Dam beat Randy Orton, Kurt Angle
- Sitten onkin aika jo illan main eventin. Rob Van Dam voitti karsinnassaan Sabun, Randy Orton Jerry Lynnin ja toinen uusi signaus ja saman tien maailmanmestaruusotteluun mennyt Angle päihitti Chris Candidon ottelussaan. Nyt sitten tässä jännittävässä ottelussa ekan selätyksen nappasi Angle, kun hän pisti Randy Ortonin Angle Slamilla pihalle. RVD:n ja Anglen välillä sitten nähtiin melkoinen edes takainen kamppailu, jonka sitten RVD voitti kuitenkin sammakkoloikallaan.

Tälläinen ensimmäinen PPV tälle uudelle ECW-eralle. Innolla odotan Gendryn vastausta!

Gendry · Viesti Kirjoittaja **Gendry** » Ma 08.08.2011 15:16

MR.Off Topic kirjoitti:
ECW Anarchy Rulz 2002!

Dark Match:
Kid Kash beat Bryan Danielson
- Ei minkäänlaista tarinaa tämän takana vaan otin PPV:ssä muuten käyttämättömät miehet ja katsoin ketkä heistä saavat hyvän matsin aikaiseksi ja ketä tulen luultavasti pushaamaan tulevaisuudessa. Bryan hallitsee koko matsin teknisillä otteillaan, mutta lopussa Kash saa huijaamalla selätyksen. Niin miten huijaamalla? Noh, kiskomalla pöksyistä ja nostamalla jalat köysille.

Erinomainen ottelu liveyleisölle. Molemmat ovat todella taidokkaita ja pidemmällä ajalla kaksikko pystyisi ottelemaan legendaarisen ottelun. Molempia vain ylöspäin kortissa ainakin tuonne Television -mestaruuden tasolle.

***+

Opener:
Suicide Syndicate (CM Punk & Mikey Whipwreck) with James Mitchell beat Briscoe Boys (Jay Briscoe & Mark Briscoe)
- Itse PPV aloitetaan sitten normaalilla joukkuematsilla, jolla ei myöskään ole paljon pohjia, kun TV showtakaan ole ollut kuin kaksi. Briscoe Boyssit olivat joukkuemestaruusturnauksessa mukana, jossa noille vacanteille mestaruuksille haettiin omistajaa. Miehet kuitenkin tulivat heti ensimmäisellä kierroksella New Triple Threatin puottamaksi. Suicide Syndicaten Mikey Whipwreck oli TV-mestaruusturnauksessa mukana, mutta tipahti sieltä pois. CM Punk voitti debyytissään kaksi viikkoa sitten Bryan Danielsonin James Mitchellin avulla. Suicide Syndicate onkin jonkinlainen The Unholly Alliancen uudelleen lämmitys, jossa Tajirin on tosiaan korvannut Punk. Kummallekkin tiimillä luvassa valoisa tulevaisuus! Niin ja Mitchell auttoi Suicide Syndicaten voittoon.

Varsinainen opener tarjoaa myös erittäin mielenkiintoisen ottelun. Yksi hieman kokeneempi painija sekä kolme lupaavaa tulokasta ja kaikki tästä nelikosta ovat erinomaisia kehässä. Itse olisin ehkä nähnyt Briscoet mieluummin voittajana, mutta käyhän tämä näinkin. Kunnollisten taustojen kanssa neljä tähteä olisi paukkunut helposti, nyt tämä tuntuu lähinnä täyteottelulta, mutta laadukkaalta sellaiselta. Mutta eipä kahdessa viikossa kummoisia taustoja ehdikään rakentaa kuten tuossa alussa totesit.

***½

Interview With Rhyno
- Rhyno yksinkertaisesti uhoaa, kuinka aikoo voittaa TV-mestaruuden. Myöntää kuitenki, että AJ Styles ja Lance Storm ei ole mitään astinlautoja vaan kovia kilpailijoita.

Rhynoa en ole tainnut kovinkaan monesti mikin varressa kuulla, joten sinällään ihan mielenkiintoinen segmentti.

Hardcore Match For ECW Television Championship:
Rhyno beat Lance Storm, AJ Styles
- Sitten nähtiinki heti Rhynon promon perään tämä matsi TV-mestaruudesta. Kerrotaan nyt jokaisesta painijasta jotain ja heidän tiensä tähän otteluun. Rhyno voitti karsinta ottelussaan Simon Diamondin squashaamalla tämän. Lance Storm on ottanut selvästi vakavamman gimmickin käyttöönsä ja voitti vaivoin ja vaivoin karsinta ottelussaan Mikey Whipwreckin. AJ Styles sitten on yksi monista uusista signauksista ECW:hen ja hän onnistui päihittämään omassa ottelussaan Kid Kashin. Rhyno otti voiton gorettamalla AJ:n pöydän läpi ja tietenki lopulta selättämällä tämän.

Hyvän sekoituksen olet tähän otteluun kasannut. Rhyno edustaa enemmän voimapuolta, Storm teknisempää osaamista ja AJ lennokkuutta, vaikka hänellähän kaikki osa-alueet ovat hyvin hanskassa. Rhyno ECW-originaalina on erinomainen voittaja tälle, sillä pitäähän ensimmäisen TV-mestarin olla alkuperäisestä ECW'stä. Rhynoa (kuten myös AJ'ta) tulee myös markitettua melko paljon. Hieno ottelu kaikin puolin.

****

Single Match:
Chris Candido with Shane Douglas beat Jerry Lynn
- Tämä sitten on kai jonkinlainen filleri matsi. Chris Candido ja Jerry Lynn kummatkin hävisivät omat karsinta ottelunsa illan main eventtiin, joten ECW päätti laittaa heidät kohtaamaan toisensa. Candido on New Triple Threatin jäsen ja Jerry Lynn on oma itsensä. Candido voittaa ottelun Shane Douglasin häirinnän avulla.

Vähän fillerin makua tosiaan on ilmassa, mutta eipä se niin paljoa haittaa. Tässäkin on vastakkain kaksi taitavaa kaveria ja kumman tahansa voitto olisi kelvannut. Candidon voittotapa on tuollainen varsin perinteinen heel+manager yhdistelmällä. Lynnille toivoisin paljon pushia.

***+

Interview with New Triple Threat
- Heti perään sitten nähdäänki NTT:n promo, jossa stablen kaikki jäsenet ovat saapuneet haastattelupisteeseen. Jäsenet ovat siis Chris Candido, Christopher Daniels ja Low Ki. Shane Douglas toimii koko konkkaronkan managerina ja hän tässä oikeassaan promosikin. Kertoilu meni aika pitkälti niin, että Daniels ja Low Ki hoitavat tänä iltana matsinsa kuten Candido jo edellä näytti.

Jepjep, varsin tyypillistä heelstablen uhoamista. Mielenkiintoinen kolmikko tuo New Triple Threat kokonaisuudessaan on.

Ladder Match For ECW Tag Team Championship:
Dudley Boys (Bubba Ray & D-Von) beat Roadkill & Shark Boy, New Triple Threat (Christopher Daniels & Low Ki)
- Viimeistä viedään ennen ME:tä ja tähän liittyy myös nuo karsintaottelut kuin myös illan viimeiseen otteluunki. Dudleyt voittivat Sandmanin ja Dreamerin, Roadkill ja Shark Boy ottivat voiton Backzeat Boyzzeista ja NTT hoiteli Briscoe Boyssit. Dudley Boysseista ei varmaan mitään tarvi sanoa, mutta Shark Boy teki debyytinsä Roadkillin mysteerisenä uutena partnerina. NTT:stä sanoin tuossa ylemmässä promossa kaiken tarvittavan. Dudleyt nappaavat voiton!

Roadkillin ja Shark Boyn joukkue kuulostaa melko erikoiselta, mutta voihan tuo toimiakin. Kuten myös se, että Roadkill on mukana tikasottelussa. Hyvä ottelu tämä kuitenkin varmasti olisi, sillä Dudleyt ovat osoittaneet olevansa loistavia tikapuuotteluissa ja Low Ki sekä Danielskin varmasti sopivat hyvin tähän otteluun. Dudleyt ovat ehdottomasti oikea voittaja tälle ottelulle. Niin, ja joukkuedivarisi vaikuttaa todella laajalta, joten hyvältä näyttää,

***½

Interview With Randy Orton and Paul Heyman
- Randy Orton tuli ECW:hen ja tästä nuorukaisesta tuli saman tien Heymanin kultapoju. Nyt Heyman ja Orton promoavat kuinka seuraavassa käytävässä ottelussa Randalf Boretonista julistetaan New ECW World Heavyweight Champion!

Jaa elikkä Orton ja Heyman. Todella mielenkiintoinen kaksikko ja Ortonin olet näköjään nostanut heti mestaruuskuvioihin.

Three Way Hardcore Elimination Match For ECW World Heavyweight Champion:
Rob Van Dam beat Randy Orton, Kurt Angle
- Sitten onkin aika jo illan main eventin. Rob Van Dam voitti karsinnassaan Sabun, Randy Orton Jerry Lynnin ja toinen uusi signaus ja saman tien maailmanmestaruusotteluun mennyt Angle päihitti Chris Candidon ottelussaan. Nyt sitten tässä jännittävässä ottelussa ekan selätyksen nappasi Angle, kun hän pisti Randy Ortonin Angle Slamilla pihalle. RVD:n ja Anglen välillä sitten nähtiin melkoinen edes takainen kamppailu, jonka sitten RVD voitti kuitenkin sammakkoloikallaan.

Hieno päätösottelu tapahtumalle. Ortonille olisin kyllä toivonut jotain pienempää feudia näin alkuun, mutta näyttäähän tuo todella overi olevan. RVD'stä ja Anglesta ei paljoa tarvitsekaan sanoa, molemmat ovat erittäin loistavia ja RVD'kin oli tuohon aikaan vielä huippukunnossa. RVD on myös hyvä mestari uuden ECW-ajan aluksi.

****-

Todella mielenkiintoisen rosterin olet kasannut. Löytyy näitä kokeneempia ECW-jyriä, kuten RVD, Lynn ja Dudleyt sekä nuoria tähtiä, kuten AJ, Punk, Low Ki sekä Briscoet.

The Great American Bash 2006

Dark Match
Super Crazy & Psicosis def. Kid Kash & Nunzio

Hehee, minullakin on Kid Kash dark matchissa, tosin häviävänä osapuolena. Sen kummempia taustoja tällä ei ole, saattaa olla, että teen Kashista ja Nunziosta vakituisen joukkueen. Tai sitten en. Mutta kuitenkin, Mexicoolit nappasivat tästä voiton Psicosisin selätettyä Nunzio Guillotine Leg Dropin jälkeen.

Singles Match for the Cruiserweight Championship
Gregory Helms (c) def. Jamie Noble

Illan openerkaan ei sisällä ihmeellisiä taustatarinoita. Noble voitti ykköshaastajuudessa voittaen nelinottelussa Kid Kashin, Nunzion sekä Scotty 2 Hottyn. Viimeisessä SmackDownissa ennen Great American Bashia Noble onnistui selättämään Helmsin roll-upilla joukkueottelussa antaen henkisen edun haastajalle. Helms otti kuitenkin virheestään opiksi ja selätti Noblen samalla tavalla kuin Noble hänet pari päivää aikaisemmin – roll-upilla (tosin jalat köysillä). Helms siis jatkaa mestaruuskauttaan.

Tag Team Match for the WWE Tag Team Championship
Londrick (c) def. La Resistance

Brian Kendrick sekä Paul London joutuivat viimeisen viikkojen aikana mystisten hyökkäyksien kohteeksi, kun kaksi huppupäätä hyökkäsi heidän kimppuun. Viimeisellä viikolla ennen tätä PPV’tä hyökkäyksien tekijät paljastivat henkilöllisyytensä ja kaksikko paljastuikin entuudestaan tutuksi joukkueeksi: La Resistanceksi, jonka siis muodostavat Sylvan Grenier sekä paluun WWE’hen tehnyt Rene Dupree. Nelikon noin kaksitoistaminuuttinen ottelu tarjosi paljon täpäriä tilanteita ja kanadanranskalaiset kävivät pariin otteeseen todella lähellä voittoa. Lopulta mestarit onnistuivat säilyttämään vyönsä Londonin selättäessä Grenierin aina yhtä upean London Callingin jälkeen.

Singles Match for the United States Championship
Bobby Lashley (c) def. William Regal

Heinäkuun ensimmäisessä SmackDownissa nähtiin kolmen miehen ykköshaastajuusottelu US-mestaruudelle, jossa kohtasivat William Regal, Paul Burchill sekä Joey Mercury. Regal nappasi voiton tästä selättämällä entisen joukkuekaverinsa Burchillin. Seuraavien viikkojen aikana tätä ottelua pohjustettiin lähinnä Regalin promoilla, joissa hän väitti Lashleyn olevan painitaidoton möykky, jonka hän voittaisi vaikka silmät sidottuina. Noh, eihän siinä ihan niin käynyt, sillä Lashley täräytti Regalille Dominatorin, jonka jälkeen hänellä oli helppo työ selättää Viljami.

No-DQ Match
Matt Hardy def. Finlay

Eräässä SmackDownissa Matt Hardy selätti Finlayn joukkueottelun päätteeksi. Tästähän irkku ei pitänyt ja tämä hyökkäsikin ottelun jälkeen shillelaghin kanssa Mattin kimppuun. Seuraavalla viikolla hyökkäys toistui, tosin tällä kertaa bäkkärillä. Tämän jälkeen Hardy haastoi Finlayn tähän otteluun, jonka Finlay hyväksyi. Tuore General Manager Paul Heyman vielä lisäsi tähän otteluun No-DQ -stipulaation. Intensiivisen ottelu päättyi Hardyn voittoon tämän saatua Finlaylle rakas shillelagh käteensä ja lyötyä tällä tappeluita rakastavaa miestä kupoliin.

Tag Team Match
Big Show & Ken Kennedy def. Chris Benoit & The Undertaker

Vielä ennen pääottelua nähtiin tällainen joukkuematsi, johon on lyöty kaksi feudiparia yhteen. Big Show'n ja Takerin feud ei ole vielä kovin rajuksi ehtinyt. Kaksi viikkoa takaperin Taker keskeytti Big Show'n promon kongillaan, mutta itse miestä ei näkynyt missään. Seuraavalla viikolla Show vaati selitystä tälle, mutta vastausta ei kuultu. Tämän johdosta Big Show sitten sekaantui Takerin otteluun Kennedyä vastaan, jonka seurauksena Kennedy otti yllätysvoiton. Tästä pääsemmekin Kennedyn ja Benoitin feudiin, joka alkoi siitä, kun Kennedy pilkkasi raivotautista ahmaa haastattelupisteellä ja kertoi tämän olevan menneen talven lumia. Benoit vastasi tähän haasteella, mutta Paul Heyman sattui paikalle ja ilmoitti että Great American Bashissa Kennedy ja Big Show kohtaavat Benoitin ja Takerin. Ottelu päättyi hieman yllättäen heelkaksikon voittoon, kun Big Show sai iskettyä Chokeslamin Benoitille.

Singles Match for the World Heavyweight Championship
Rey Mysterio (c) def. Booker T

Booker T voitti Kurt Anglen ykköshaastajuusottelussa erittäin kyseenalaisin keinoin. Booker nimittäin iski Anglea terästuolilla päähän tuomarin ollessa unten mailla. Anglen heräillessä Booker viimeisteli olympiamestarin vielä Scissor Kickillä ja lunasti ykköshaastajuuden itselleen. Seuraavalla viikolla Angle painui raivoissaan Paul Heymanin toimistoon ja vaati uusintaottelua Bookeria vastaan. Heyman ei ”yllättäen” pitänyt ideasta. Kaksikko väitteli aikansa ja lopulta Heyman hermostui totaalisesti ja sulki Anglen ulos tämän PPV’n kortista. Lisäksi hän ilmoitti, että mikäli Angle hyökkää Bookerin kimppuun mestaruusottelun aikana, Angle ei tulisi saamaan ikinä ykköshaastajuutta millekään mestaruudelle. Mysterio ja Booker vetivät hyvän, noin vartin kestäneen ottelun. Ottelun lopusssa Booker alkoi valmistella Scissor Kickiä Mysteriolle. Homma ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, kun Anglen naama rävähti titantronille ja se sekoitti Bookerin pasmat täysin. Hetken päästä hän huomasikin olevansa köysissä ja pian 619 paukkui. Ottelun jälkeen Booker lähti nopeasti painilemaan bäkkärin suuntaan tavoitteenaan saada Angle käsiinsä. ReyRey juhli voittoaan aikansa kehässä, kunnes Salivan "I Walk Alone" pärähti soimaan kaiuttimista ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Tämähän tarkoitti sitä, että "The Animal" Batista on tehnyt paluun isoon E'hen! Kaikki varmasti odottivat Batistan menneen kehään onnittelemaan Mysteriota voitosta, mutta mitä vielä. Elukka nimittäin niittasi Mysterion kanveesiin murhaavalla Spearilla ja nosti ReyReyn mestaruuden ilmaan. Näihin kuviin tämä PPV myös päättyi.

---------------------------

Melkoisen pitkäksi venähti tuon ME'n sepustukset. Niin, ja tämähän oli sitten pelkän SmackDownin PPV. Seuraavaksi luvassa SummerSlamia, jossa tietenkin sekä SD'n että RAW'n miehet mukana.

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » To 11.08.2011 21:57

Gendry kirjoitti:The Great American Bash 2006

Dark Match
Super Crazy & Psicosis def. Kid Kash & Nunzio

Hehee, minullakin on Kid Kash dark matchissa, tosin häviävänä osapuolena. Sen kummempia taustoja tällä ei ole, saattaa olla, että teen Kashista ja Nunziosta vakituisen joukkueen. Tai sitten en. Mutta kuitenkin, Mexicoolit nappasivat tästä voiton Psicosisin selätettyä Nunzio Guillotine Leg Dropin jälkeen.

- Kiinnostavat joukkueet tässä ja nämähän näyttävät olevan täyttä vanhaa ECW:tä. Mexicoolit ruohonleikkureineen kaikkineen ovat aina hauskaa katseltavaa. Kashiä on aina mukava nähdä ja vaikka inhoan Nunzio nimeä niin rakastan Guidoa. Luulempa, että yleisökin lämpenisi tämmöisten cruisereiden nopealle tag väännölle.
***½

Singles Match for the Cruiserweight Championship
Gregory Helms (c) def. Jamie Noble

Illan openerkaan ei sisällä ihmeellisiä taustatarinoita. Noble voitti ykköshaastajuudessa voittaen nelinottelussa Kid Kashin, Nunzion sekä Scotty 2 Hottyn. Viimeisessä SmackDownissa ennen Great American Bashia Noble onnistui selättämään Helmsin roll-upilla joukkueottelussa antaen henkisen edun haastajalle. Helms otti kuitenkin virheestään opiksi ja selätti Noblen samalla tavalla kuin Noble hänet pari päivää aikaisemmin – roll-upilla (tosin jalat köysillä). Helms siis jatkaa mestaruuskauttaan.

- Jamie Noble on erinomainen painija, joka ei koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta. Herra on saanut liian vähän arvostusta myös näissä fantasia bookkauksissakin ja on piristävää nähdä hänet haastamassa Helms. Helmsistä olen aina pitänyt tai no joskus, kun tuli sellainen matsi kuin Mysterio vs Helms niin rakastuin mieheen ja sen aikaiseen gimmickkiin. WWE tuntui myös satsaavan mieheen silloin, en tiedä mikä meni sitten pieleen. Takaisin tähän matsiin. Varmasti hyvä ja nopea tempoinen opener, mutta vähän huonompi arvosana on annettava kuin pimiälle matsille. Noblea olisi ilo nähdä vastaisuudessaki haastamassa Cruisari mestareita ja joskus voittamassaki sen.
***

Tag Team Match for the WWE Tag Team Championship
Londrick (c) def. La Resistance

Brian Kendrick sekä Paul London joutuivat viimeisen viikkojen aikana mystisten hyökkäyksien kohteeksi, kun kaksi huppupäätä hyökkäsi heidän kimppuun. Viimeisellä viikolla ennen tätä PPV’tä hyökkäyksien tekijät paljastivat henkilöllisyytensä ja kaksikko paljastuikin entuudestaan tutuksi joukkueeksi: La Resistanceksi, jonka siis muodostavat Sylvan Grenier sekä paluun WWE’hen tehnyt Rene Dupree. Nelikon noin kaksitoistaminuuttinen ottelu tarjosi paljon täpäriä tilanteita ja kanadanranskalaiset kävivät pariin otteeseen todella lähellä voittoa. Lopulta mestarit onnistuivat säilyttämään vyönsä Londonin selättäessä Grenierin aina yhtä upean London Callingin jälkeen.

- La Resistance ei niin tutuksi joukkueeksi itselle ole tullut, mutta muistan muutaman matsin miehiltä. Londrickhan on sitten varmaan yksi high flying painotteisimmista joukkueista koskaan WWE:ssä ja sehän toimi tietysti hienosti. London Calling on myös hiano finisher ja innolla odotan jo nähdä, ketkä haastavat Londrickin seuraavaksi.
***

Singles Match for the United States Championship
Bobby Lashley (c) def. William Regal

Heinäkuun ensimmäisessä SmackDownissa nähtiin kolmen miehen ykköshaastajuusottelu US-mestaruudelle, jossa kohtasivat William Regal, Paul Burchill sekä Joey Mercury. Regal nappasi voiton tästä selättämällä entisen joukkuekaverinsa Burchillin. Seuraavien viikkojen aikana tätä ottelua pohjustettiin lähinnä Regalin promoilla, joissa hän väitti Lashleyn olevan painitaidoton möykky, jonka hän voittaisi vaikka silmät sidottuina. Noh, eihän siinä ihan niin käynyt, sillä Lashley täräytti Regalille Dominatorin, jonka jälkeen hänellä oli helppo työ selättää Viljami.

- Williamin Regalista pidän erityisen paljon ja Lashley oli WWE:ssä ehdottomasti hyvä. Tämä taitaa osua vielä niille vaiheille, kun herra oli kuuminmillaan. Regal pistäminen tämmöseen otteluun on myös aika tuoretta ja hyvää overin kasvatusta Bobbylle tietysti. Ei tästä tietenkään mitään klassikkomatsia tule, kun Regal ei ole enää elämänsä kunnossa ja Bobby on Bobby. Dominator on hiton hieno finisher muutes.
***+

No-DQ Match
Matt Hardy def. Finlay

Eräässä SmackDownissa Matt Hardy selätti Finlayn joukkueottelun päätteeksi. Tästähän irkku ei pitänyt ja tämä hyökkäsikin ottelun jälkeen shillelaghin kanssa Mattin kimppuun. Seuraavalla viikolla hyökkäys toistui, tosin tällä kertaa bäkkärillä. Tämän jälkeen Hardy haastoi Finlayn tähän otteluun, jonka Finlay hyväksyi. Tuore General Manager Paul Heyman vielä lisäsi tähän otteluun No-DQ -stipulaation. Intensiivisen ottelu päättyi Hardyn voittoon tämän saatua Finlaylle rakas shillelagh käteensä ja lyötyä tällä tappeluita rakastavaa miestä kupoliin.

- Tästä ottelu parista en innostu niin hirveästi ja muutenki tuntuu vähän filleriltä. Toki No-DQ -stipulaationa nostaa vähän arvoa varsinkin, kun Hardy osaa sen hyvin, mutta mieluiten näkisin jonkin muun vastustajan kuin Finlayn. Finlay on hyvä, mutta jotenki tuntuu siltä, että nämä herrat ei välttämättä klikkaisi kovin hyvin. Toisaalta he kyllä voisivat, mutta tämä on vain minun mielipide. Hardy voittajana on kuitenki hyvä.
**½

Tag Team Match
Big Show & Ken Kennedy def. Chris Benoit & The Undertaker

Vielä ennen pääottelua nähtiin tällainen joukkuematsi, johon on lyöty kaksi feudiparia yhteen. Big Show'n ja Takerin feud ei ole vielä kovin rajuksi ehtinyt. Kaksi viikkoa takaperin Taker keskeytti Big Show'n promon kongillaan, mutta itse miestä ei näkynyt missään. Seuraavalla viikolla Show vaati selitystä tälle, mutta vastausta ei kuultu. Tämän johdosta Big Show sitten sekaantui Takerin otteluun Kennedyä vastaan, jonka seurauksena Kennedy otti yllätysvoiton. Tästä pääsemmekin Kennedyn ja Benoitin feudiin, joka alkoi siitä, kun Kennedy pilkkasi raivotautista ahmaa haastattelupisteellä ja kertoi tämän olevan menneen talven lumia. Benoit vastasi tähän haasteella, mutta Paul Heyman sattui paikalle ja ilmoitti että Great American Bashissa Kennedy ja Big Show kohtaavat Benoitin ja Takerin. Ottelu päättyi hieman yllättäen heelkaksikon voittoon, kun Big Show sai iskettyä Chokeslamin Benoitille.

- Kennedy feudissa Benoitin kanssa kuulostaa herkulliselta, hujoppien ei niinkään. Lisäksi tuommonen turha kongien kilkattelu kuulostaa kummalliselta, mutta saa nähä mitä tästä kehittyy. Benoit-Kennedy feudin jatkoa odotan innolla ja haluan nähdä kumman pistät voittamaan sen. Heelien voitto tässä ottelussa on hyvä asia ja eiköhän tässä ottelussa ainaki tunnelma olisi kohdallaan. Laadusta en niinkään tiedä Kennedyn ollessa vielä aika vehree ja Big Shown ollessa Big Show.
***½

Singles Match for the World Heavyweight Championship
Rey Mysterio (c) def. Booker T

Booker T voitti Kurt Anglen ykköshaastajuusottelussa erittäin kyseenalaisin keinoin. Booker nimittäin iski Anglea terästuolilla päähän tuomarin ollessa unten mailla. Anglen heräillessä Booker viimeisteli olympiamestarin vielä Scissor Kickillä ja lunasti ykköshaastajuuden itselleen. Seuraavalla viikolla Angle painui raivoissaan Paul Heymanin toimistoon ja vaati uusintaottelua Bookeria vastaan. Heyman ei ”yllättäen” pitänyt ideasta. Kaksikko väitteli aikansa ja lopulta Heyman hermostui totaalisesti ja sulki Anglen ulos tämän PPV’n kortista. Lisäksi hän ilmoitti, että mikäli Angle hyökkää Bookerin kimppuun mestaruusottelun aikana, Angle ei tulisi saamaan ikinä ykköshaastajuutta millekään mestaruudelle. Mysterio ja Booker vetivät hyvän, noin vartin kestäneen ottelun. Ottelun lopusssa Booker alkoi valmistella Scissor Kickiä Mysteriolle. Homma ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, kun Anglen naama rävähti titantronille ja se sekoitti Bookerin pasmat täysin. Hetken päästä hän huomasikin olevansa köysissä ja pian 619 paukkui. Ottelun jälkeen Booker lähti nopeasti painilemaan bäkkärin suuntaan tavoitteenaan saada Angle käsiinsä. ReyRey juhli voittoaan aikansa kehässä, kunnes Salivan "I Walk Alone" pärähti soimaan kaiuttimista ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Tämähän tarkoitti sitä, että "The Animal" Batista on tehnyt paluun isoon E'hen! Kaikki varmasti odottivat Batistan menneen kehään onnittelemaan Mysteriota voitosta, mutta mitä vielä. Elukka nimittäin niittasi Mysterion kanveesiin murhaavalla Spearilla ja nosti ReyReyn mestaruuden ilmaan. Näihin kuviin tämä PPV myös päättyi.

- Booker vs. ReyRey ei nyt ihan hirveästi innostusta itsessäni herätä lähinnä Bookkerin takia, vaikka hänkin kyllä jaksoi aina silloin tällöin yllättää oikean vastustajan kanssa. Luultavasti tästä kuitenkin saataisiin rakennettua mielenkiintoinen matsi, jossa on twistejä ja muunlaisia käänteitä, tosin en tiedä onko muunlaisia käänteitä kuin twistejä edes olemassa. Voittaja on ehdottomasti oikea, koska heel Booker mestarina on jotain aivan järkyttävän tylsää. Lisäksi Angle vs. Booker feudi noihin aikoihin olisi oikeasti kiinnostanut myös. Lisäksi Batista tappamassa Reyn on aina kiva näky ja senkin suhteen odotan jatkoa mielenkiinnolla. MOTN tämä silti on, vaikka alussa parjasinki.
****

---------------------------

Melkoisen pitkäksi venähti tuon ME'n sepustukset. Niin, ja tämähän oli sitten pelkän SmackDownin PPV. Seuraavaksi luvassa SummerSlamia, jossa tietenkin sekä SD'n että RAW'n miehet mukana.

- Pitkät sepustukset saakin olla ja ihan kivan kortinhan olit saanut kasaan. Ei mitään klassikoita, mutta solideja matseja läpi illan. Mielellään odotan innolla jatkoa ja ensi PPV yhdistettyjen rostereiden voimalla on varmasti kovempi.

Hoksasin tuossa, että tuo koko ECW scenaario, joka minulla oli oli täysin epälooginen ja kaikkea mahdollista. Sitten yritin aloittaa vuodelta 2000 scenaarion ECW:llä, mutta ei se sitten jaksanut innostaa, joten päätin välissä alkaa bookkaamaan WWE:tä. Useiden scenaario vaihdoksien jälkeen päädyin 2009 vuoden Backlashin jälkeisen WWE:n pariin sillä halusin skipata WM:n justiinsa. Katsotaan mitä tästä tulee.

Judgement Day 2009

Dark Match:
AJ Styles def. Chris Hero, Austin Aries

- Pimeelle matsille ei varmaan kahdessa viikossa hirveitä taustoja kannata odottaa ja eihän niitä olekkaan. Kaikki miehet ovat kaikenlisäksi eri brandeistä AJ:n tehtyä debyytin Smackdownissa, Heron tehdessä debyytin RAW:ssa Claudion kanssa ja Austin Ariesin mennessä dominoimaan ECW:n alakorttia. Joten tämä on jonkinmoinen SD vs. RAW vs. ECW match-up. AJ vie voiton tehtyään Herolle Springboard 450 Splashin.

Four Way Match For United States Championship:
MVP (c) def. The Miz, Mr. Kennedy & The Brian Kendrick

- Ilta aloitetaan sitten neliottelulla US-mestaruudesta ja tällehän oli hyvin vaikea myös sen kummempia taustoja tehdä. Miehet ovat otelleet joukkueotteluissa toisiaan vastaan, yksilöotteluissa yms. viime viikkojen ajan. The Miz ei kuitenkaan pitänyt alunperin olla ottelussa vaan Kofi Kingstonin olisi pitänyt olla. Kofi kuitenki loukkaantui viikko ennen, josta Miz otti kaiken "kunnian" itselleen ja hänet nimettiin sitten neljänneksi mieheksi tähän otteluun. Miz kerkesikin sitten ottamaan non-title otteluvoiton MVP:stä ennen PPV:tä, mutta kaikkien harmiksi Most Valuable Player vei voiton kuitenkin selättämällä Mizanin Drive By Kickin jälkeen.

Single Match For ECW Championship:
Christian (c) def. Jack Swagger

- Tällä on sitten sitä real-life taustaa, kun Christianhan oli se mies joka alunperin veikin Swaggeriltä vyön aikoinaan. Nyt Swagger sitten voitti kaksi viikkoa sitten ECW on SkyFylla Christianin non-title ottelussa tienaten itselle mestaruusottelun tähän PPV:hen. Viime ECW:ssä Christianin joukkue hävisi Swaggerin joukkueelle johon kuului Mark Henry. Christianin joukkueessa oli Finlay. Veteraani kuitenkin vie tässä koitoksessa voiton Killswitchillä.

Three Way Tag Team Match For Unified Tag Team Championships:
World Greatest Tag Team def. Colon Brothers (c) , Legacy

- Carlito ja Primo voittivat mestaruusvyöt WM:ssä ja Legacy ei ollut vielä oikein saanut kunnon shottia mestaruuksista, joten heidän välilleen bookattiin alunperin mestaruusottelu RAWhon. Charlie Haas kuitenki kääntyi taas heeliksi Sheltonin suostuttelemalla ja WGTT aloittikin vahvasti tuhoamalla sekä Smäkkärissä, ECW:ssä ja Superstarsissa WWE:n parhaita joukkueita ja lopulta he keskeyttivät Colonsien ja Legacyn RAW ottelun hakkaamalla kummatkin joukkueet suoraan sanottuna paskoiksi. Nopeasti sitten jo bookattiinki kolmiottelu PPV:hen ja arvatkaa ketkä voittivat. En ehkä olisi välittänyt antaa WGTT:lle näin nopeaa mestaruusvoittoa, mutta koska en pidä kahdesta muusta joukkueesta hirveästi ajattelin tämän olevan paras vaihtoehto. Super Kick to German Suplex Ted Dibiaselle ratkaisi ottelun.

Single Match:
Samoa Joe with William Regal def. Shawn Michaels

- Samoa Joe on tullut ryminällä Rawhon saamalla monsteri pushin saman tien. Ensimmäisessä ottelussa kaatui Hornswagle (tuo idea kuulosti niin brutaalilta, että oli pakko toteuttaa) ja heti perään Finlay sai kokea kohtalonsa Superstarsissa yrittäessään puolustaa menninkäisen kunniaa. Seuraavassa RAWssa sitten Samoa Joe hyökkäsi Michaelsin kimppuun, joka oli heikentynyt matsin jäljiltä. Superstarsissa sitten kaatui vielä Great Khali helposti ja samaisessa ohjelmassa Michaels ilmoitti asettavansa haasteen Joelle Judgement Dayhin. Joe hyväksyi ja otti voiton PPV:ssä, mutta joutui ensimmäistä kertaa urallaan turvautumaan Regaliin apuun. Regal nappasi Michaelsin jalasta, kun tämä oli iskemässä toista Sweet Chin Musicania Joelle ja kun Michaels käänsi selän Joelle, hän joutui välittömästi Rear Naked Chokeen. Rematch on enemmän kuin varma asia.

Four Way Match For Intercontiental Championship:
Chris Jericho def. Rey Mysterio (c), CM Punk, John Morrison

- Mitäs voin sanoa, tykkään nelinotteluista midcardvöistä. Lisäksi en millään halunnut bookata Jericho-Mysseä, joten päädyin ratkasuun, missä ladotaan Smäkkärin kuumimmat Uppermidcardit samaan matsiin. Punk ja JoMo voittivat eräälaiset karsinta ottelut ja Jericho ja Mysse olivat jo valmiiksi matsissa. Miehet kävivät sitten Tag matsin vielä viimeisessä Smäkissä, jossa Mysse ja MITB-salkun omistaja CM Punk ottivat voiton. Jericho kuitenki vie PPV:ssä selättämällä Myssen Codebreakerin jälkeen.

Single Match For World Heavyweight Championship:
Jeff Hardy def. Edge (c)

- Edge päihitti viime PPV:ssä John Cenan LMS-ottelussa ja Cenan mennessä takaisin RAWhon Edgen tuotua tittelin kotiin Smäkkäriin tarvittiin uutta haastajaa. Jeff Hardy sen sijaan oli voittanut Backlashissä veljensä tiukassa ottelussa ja herra nimeltä Kane oli voittanu myös oman Backlash ottelun. Hardy ja Kane kohtasivatkin 1# contender ottelussa smäkkärissä, jonka Hardy sitten voitti kuin ihmeen kaupalla. Tässä ottelussa Hardy ja Edge taistelivat tiukan kamppailun, jossa Edge oli jäämässä voitolle. 'Takerin musan kongi kuitenki kilahti, joka häiritsi Edgeä sekunnin verran ja se kostautui hänen joutuessa Twist Of Faten armoille. Fan Favourite voitti ottelun ja taisi olla myös ensimmäinen päämestaruus, minkä herra voitti urallaan!

Triple Threat Match For WWE Championship:
Randy Orton (c) def. John Cena, Triple H

- Shane McMahon oli vihoissaan Vinceä kalloon puntanneelle Randy Ortonille. Siispä Randylle ei riittänyt vastukseksi Triple H, joka lunasti revanssinsa, Shanen mielestä vaan Edgelle hävinnyt John Cena liittyi tähän otteluun myös. Näimpä Ortonin voittomahdollisuudet näyttivät minimaalisilta, jopa Legacyn tuella, mutta mitäs vielä, Randy hoiti homman puhtaasti kotiin. Tosin näytti siltä, että Triple H oli ottamassa voiton tämän iskiessä Pedigreen Cenalle, mutta Randy tuli puskista ja iski järisyttävän chopin Triple H:lle, joka lensi kehästä ulos. Tämän hämmentävän tilanteen jälkeen Randy vain selätti Cenan. Choppi, joka lennättää painijan pois kehästä, hmmmmmmm....

---

Semmoinen PPV, jossa nähtiin ehkä jopa liikaa monen miehen otteluita, mutta haittaako tuo. Ensi PPV:ssä sitten luultavasti vähemmän, kun saan erillaisia kuvioita enemmän rakenneltua, joitain voi jo aavistaa tästä PPV:stä.

Gendry · Viesti Kirjoittaja **Gendry** » Su 14.08.2011 11:01

MR.Off Topic kirjoitti:
Judgement Day 2009

Dark Match:
AJ Styles def. Chris Hero, Austin Aries

- Pimeelle matsille ei varmaan kahdessa viikossa hirveitä taustoja kannata odottaa ja eihän niitä olekkaan. Kaikki miehet ovat kaikenlisäksi eri brandeistä AJ:n tehtyä debyytin Smackdownissa, Heron tehdessä debyytin RAW:ssa Claudion kanssa ja Austin Ariesin mennessä dominoimaan ECW:n alakorttia. Joten tämä on jonkinmoinen SD vs. RAW vs. ECW match-up. AJ vie voiton tehtyään Herolle Springboard 450 Splashin.

Jaaha, eli tällainen pimeämatsi. Taitoa kehästä löytyy vaikka muille jakaa. Tietenkin voisin rutista siitä, kuinka nopeaan tahtiin olet indymiehiä tuonut WWE'hen, mutta enpä taida jaksaa. Laadukas ottelu ja liveyleisö varmasti viihtyisi tämän parissa.

***+

Four Way Match For United States Championship:
MVP (c) def. The Miz, Mr. Kennedy & The Brian Kendrick

- Ilta aloitetaan sitten neliottelulla US-mestaruudesta ja tällehän oli hyvin vaikea myös sen kummempia taustoja tehdä. Miehet ovat otelleet joukkueotteluissa toisiaan vastaan, yksilöotteluissa yms. viime viikkojen ajan. The Miz ei kuitenkaan pitänyt alunperin olla ottelussa vaan Kofi Kingstonin olisi pitänyt olla. Kofi kuitenki loukkaantui viikko ennen, josta Miz otti kaiken "kunnian" itselleen ja hänet nimettiin sitten neljänneksi mieheksi tähän otteluun. Miz kerkesikin sitten ottamaan non-title otteluvoiton MVP:stä ennen PPV:tä, mutta kaikkien harmiksi Most Valuable Player vei voiton kuitenkin selättämällä Mizanin Drive By Kickin jälkeen.

Erittäin mielenkiintoiselta kuulostava ottelu. Kolmikko Miz, Kennedy ja Kendrick lukeutuu ehdottomasti suosikkeihini ja etenkin Kennedy saisi nousta ihan päämestaruustasolle. Olisin ehkä toivonut tässä mestarinvaihdoksen, mutta kyllähän MVP'kin on osoittanut, että toimii erittäin hyvin US-mestarina. Hieno opener kaiken kaikkiaan ja tällaisia otteluita toivoisin nyky-WWE'ssäkin nähtävän enemmän.

****

Single Match For ECW Championship:
Christian (c) def. Jack Swagger

- Tällä on sitten sitä real-life taustaa, kun Christianhan oli se mies joka alunperin veikin Swaggeriltä vyön aikoinaan. Nyt Swagger sitten voitti kaksi viikkoa sitten ECW on SkyFylla Christianin non-title ottelussa tienaten itselle mestaruusottelun tähän PPV:hen. Viime ECW:ssä Christianin joukkue hävisi Swaggerin joukkueelle johon kuului Mark Henry. Christianin joukkueessa oli Finlay. Veteraani kuitenkin vie tässä koitoksessa voiton Killswitchillä.

Christian ja Swagger vetivät tosiaan keväällä 2009 monia hyviä otteluita, vaikka mikään niistä ei tainnut aivan huippuotteluksi muodostuakaan. Christianista olen aina pitänyt todella paljon ja hänen voittonsa onkin ehdottomasti hyvä asia. Saas nähdä, että kenet buukkaat seuraavaksi häntä vastaan.

***½

Three Way Tag Team Match For Unified Tag Team Championships:
World Greatest Tag Team def. Colon Brothers (c) , Legacy

- Carlito ja Primo voittivat mestaruusvyöt WM:ssä ja Legacy ei ollut vielä oikein saanut kunnon shottia mestaruuksista, joten heidän välilleen bookattiin alunperin mestaruusottelu RAWhon. Charlie Haas kuitenki kääntyi taas heeliksi Sheltonin suostuttelemalla ja WGTT aloittikin vahvasti tuhoamalla sekä Smäkkärissä, ECW:ssä ja Superstarsissa WWE:n parhaita joukkueita ja lopulta he keskeyttivät Colonsien ja Legacyn RAW ottelun hakkaamalla kummatkin joukkueet suoraan sanottuna paskoiksi. Nopeasti sitten jo bookattiinki kolmiottelu PPV:hen ja arvatkaa ketkä voittivat. En ehkä olisi välittänyt antaa WGTT:lle näin nopeaa mestaruusvoittoa, mutta koska en pidä kahdesta muusta joukkueesta hirveästi ajattelin tämän olevan paras vaihtoehto. Super Kick to German Suplex Ted Dibiaselle ratkaisi ottelun.

WGTT'n lisääminen varsin keskinkertaiseen joukkuedivariin on erittäin hyvä asia. Colonit eivät joukkueena mitenkään huippukiinnostavia olleet, eikä Rhodeskaan vielä tuohon aikaan kovin kiinnostava ollut. DiBiasehan on aina ollut varsin tylsä. Uskoisin tämä kuitenkin olevan ihan mukava ottelu ja WGTT'n mestaruusvoitto tosiaan piristää joukkuedivariasi kummasti.

***

Single Match:
Samoa Joe with William Regal def. Shawn Michaels

- Samoa Joe on tullut ryminällä Rawhon saamalla monsteri pushin saman tien. Ensimmäisessä ottelussa kaatui Hornswagle (tuo idea kuulosti niin brutaalilta, että oli pakko toteuttaa) ja heti perään Finlay sai kokea kohtalonsa Superstarsissa yrittäessään puolustaa menninkäisen kunniaa. Seuraavassa RAWssa sitten Samoa Joe hyökkäsi Michaelsin kimppuun, joka oli heikentynyt matsin jäljiltä. Superstarsissa sitten kaatui vielä Great Khali helposti ja samaisessa ohjelmassa Michaels ilmoitti asettavansa haasteen Joelle Judgement Dayhin. Joe hyväksyi ja otti voiton PPV:ssä, mutta joutui ensimmäistä kertaa urallaan turvautumaan Regaliin apuun. Regal nappasi Michaelsin jalasta, kun tämä oli iskemässä toista Sweet Chin Musicania Joelle ja kun Michaels käänsi selän Joelle, hän joutui välittömästi Rear Naked Chokeen. Rematch on enemmän kuin varma asia.

Eli Samoa Joe on uusin monsteriheelisi. Feudi HBK'n kanssa kuulostaa varsin hyvältä, vaikka hieman erikoiselta tuntuukin, että HBK häviäisi näin vähän aikaa firmassa olleelle jampalle. Tokihan Regalin häirintä muuttaa tilannetta merkittävästi. Mutta joo, selvästi rakennat Samoa Joesta ME-kaveria ja hän tuo mukavasti uusia tuulia ortoneiden ja cenojen keskelle. Mielenkiinnolla odotan, että milloinka nostat hänet ihan mestaruuskuvioihinkin mukaan.

***+

Four Way Match For Intercontiental Championship:
Chris Jericho def. Rey Mysterio (c), CM Punk, John Morrison

- Mitäs voin sanoa, tykkään nelinotteluista midcardvöistä. Lisäksi en millään halunnut bookata Jericho-Mysseä, joten päädyin ratkasuun, missä ladotaan Smäkkärin kuumimmat Uppermidcardit samaan matsiin. Punk ja JoMo voittivat eräälaiset karsinta ottelut ja Jericho ja Mysse olivat jo valmiiksi matsissa. Miehet kävivät sitten Tag matsin vielä viimeisessä Smäkissä, jossa Mysse ja MITB-salkun omistaja CM Punk ottivat voiton. Jericho kuitenki vie PPV:ssä selättämällä Myssen Codebreakerin jälkeen.

Noniin, tämä onkin sitten jo ihan huippuottelu. Tämä ottelu ei mielestäni voisi pettää mitenkään muuten kuin liian lyhyellä ajalla. Ehkä olisin nähnyt mieluummin Myssen ja Morrisonin voiton, sillä Jericho (ja Punk) kuuluvat paremminkin tuonne päämestaruuskuvioihin. Tokihan tämä Jerichon voitto nostaa vyön arvoa erittäin paljon. Ja pitihän Jericho irl tätä mestaruutta jonkin aikaa juurikin näihin aikoihin. MOTN.

****½

Single Match For World Heavyweight Championship:
Jeff Hardy def. Edge (c)

- Edge päihitti viime PPV:ssä John Cenan LMS-ottelussa ja Cenan mennessä takaisin RAWhon Edgen tuotua tittelin kotiin Smäkkäriin tarvittiin uutta haastajaa. Jeff Hardy sen sijaan oli voittanut Backlashissä veljensä tiukassa ottelussa ja herra nimeltä Kane oli voittanu myös oman Backlash ottelun. Hardy ja Kane kohtasivatkin 1# contender ottelussa smäkkärissä, jonka Hardy sitten voitti kuin ihmeen kaupalla. Tässä ottelussa Hardy ja Edge taistelivat tiukan kamppailun, jossa Edge oli jäämässä voitolle. 'Takerin musan kongi kuitenki kilahti, joka häiritsi Edgeä sekunnin verran ja se kostautui hänen joutuessa Twist Of Faten armoille. Fan Favourite voitti ottelun ja taisi olla myös ensimmäinen päämestaruus, minkä herra voitti urallaan!

Tämä kaksikko on näyttänyt useaan otteeseen, että kemiat pelaavat hyvin kehässä. Ja miksipä ei tälläkään kertaa. Jeffin voittokin on ihan mukava juttu, sillä WWE'n puolella hän ei vetänyt yhtään kunnollista mestaruuskautta. Ja näköjään sinäkin kilauttelet Takerin kongia. Taker-Edge -feudikin kuulostaa hyvälle, sillä tykkäsin itse paljon tuosta heidän vuonna 2008 nähdystä feudista. Ja loppuun vielä yksi korjaus: Eihän tämä suinkaan Jeffin ensimmäinen päämestaruusvoitto ollut, sillä Armageddonissa 2008 tämä voitti WWE-mestaruuden. Tosin tuo mestaruuskausi ei kestänyt kuin reilun kuukauden.

****-

Triple Threat Match For WWE Championship:
Randy Orton (c) def. John Cena, Triple H

- Shane McMahon oli vihoissaan Vinceä kalloon puntanneelle Randy Ortonille. Siispä Randylle ei riittänyt vastukseksi Triple H, joka lunasti revanssinsa, Shanen mielestä vaan Edgelle hävinnyt John Cena liittyi tähän otteluun myös. Näimpä Ortonin voittomahdollisuudet näyttivät minimaalisilta, jopa Legacyn tuella, mutta mitäs vielä, Randy hoiti homman puhtaasti kotiin. Tosin näytti siltä, että Triple H oli ottamassa voiton tämän iskiessä Pedigreen Cenalle, mutta Randy tuli puskista ja iski järisyttävän chopin Triple H:lle, joka lensi kehästä ulos. Tämän hämmentävän tilanteen jälkeen Randy vain selätti Cenan. Choppi, joka lennättää painijan pois kehästä, hmmmmmmm....

Lopetukselle peukku. Olisi huikeaa nähdä, miten tuo toteutettaisiin oikeasti. Mutta joo, tämä kolmikkohan on otellut useampia Triple Threateja keskenään. Tai no, eipä niitä taida olla kuin kaksi. Kyllähän tämä tunnelmaltaan todella kova ottelu olisi ja Randy keräsi tuohon aikaan kovaa heattia. Orton on myös voittajaksi hyvä valinta, sillä noita Cenan ja HHH'n mestaruuskausia on ihan tarpeeksi nähty. Mielenkiintoista nähdä, että miten jatkat tuota McMahonien ja Ortonin kuviota.

***½

---

Semmoinen PPV, jossa nähtiin ehkä jopa liikaa monen miehen otteluita, mutta haittaako tuo. Ensi PPV:ssä sitten luultavasti vähemmän, kun saan erillaisia kuvioita enemmän rakenneltua, joitain voi jo aavistaa tästä PPV:stä.

SummerSlam 2006

Dark Match
CM Punk def. Daivari

Eipä tässä mitään taustoja ole. CM Punk debytoi noin kuukausi sitten RAW'n puolella voittamalla debyytissään Rob Conwayn. Tämän jälkeen on kaatunut Matt Striker sekä Trevor Murdoch. Nyt sitten vuorossa oli Daivari, joka joutui Devil Lock DDT'n uhriksi. Punkista rakennan "yllättäen" uusinta suurta nimeä WWE'hen.

Singles Match for the Cruiserweight Championship
Gregory Helms (c) def. Austin Aries

Austin Aries teki todella vakuuttavan debyytin SmackDowniin vain kaksi päivää ennen SummerSlamia. Hän nimittäin vastasi Helmsin avoimeen haasteeseen ja voitti tämän non-title -ottelussa ansaiten samalla ykköshaastajuuden itselleen. Tällä kertaa Helms kuitenkin nappasi voiton, tosin jälleen varsin kysenalaisin keinoin, sillä Helms iski Ariesille ensin Low Blow'n ja viimeisteli hänet tämän jälkeen Shining Wizardilla. Helmsin yli puoli vuotta kestänyt mestaruuskausi ei siis päättynyt vieläkään.

Triple Threat Match for the Intercontinental Championship
Umaga (w/ Armando Alejandro Estrada) def. Johnny Nitro (c), Carlito

Seuraavaksi nähtiin siis tällainen kolminottelu IC-mestaruuksia. Carlito ja Nitro ovat feudanneet oikeastaan pelin alusta asti ja Shane McMahon nimittikin Carliton ykköshaastajaksi. Tilanne kuitenkin meni monimutkaisemmaksi, kun Umaga voitti pari viikkoa Carliton singles-ottelussa ja tämän manageri Armando Alejandro Estrada vaati Umagan lisättäväksi tähän otteluun. Samoan puskutraktorihan ottelun myös voitti. Carlito oli jo tehnyt Nitrolle Backstabberin ja alkoi selättämään häntä, mutta Umaga katkaisi selätyksen rysäyttämällä Diving Splashin kaksikon päälle. Tämän jälkeen Umagalla oli helppo työ selättää kasan alimmaiseksi jäänyt ja Backstabberin kokenut Nitro.

Falls Count Anywhere Match
Ken Kennedy def. Chris Benoit

Jep, tästä feudista kerroin jo jonkin verran tuossa Great American Bashin kortissa. Viimeisten viikkojen aikana kaksikon välit ovat pahentuneet entisestään. Kaksi viikkoa sitten smäkkärissä Kennedy ja Benoit ajautuivat bäkkärillä niin rajuun tappeluun, että heidän erottamiseen tarvittiin iso läjä tuomareita sekä road agenteja. Myös GM Paul Heyman ilmestyi paikalle ja ilmoitti, että kaksikko saa selvitellä keskenäiset välinsä SummerSlamissa. Ja ottelun stipulaationa siis Falls Count Anywhere. Seuraavalle viikolle Heyman buukkasi molemmille kovat singles ottelut, jotta edellisen viikon tappelu ei uusiutuisi. Kennedy otti voiton Matt Hardysta ja Benoit laittoi William Regalin taputtamaan mattoa. Tässä ottelussa matsin alkupuoli vietettiin kehässä, mutta myöhemmin kaksikko brawlasi niin yleisön seassa, bäkkärillä kuin entracerampilla, jossa ottelun ratkaisu itse asiassa nähtiin. Kennedy nimittäin nosti Benoitin hartioilleen ja iski Green Bay Plungen alas rampilta rojujen sekaan. Kennedylle siis voitto tästä ja kaiken lisäksi täysin puhtaasti.

Singles Match
The Undertaker def. Big Show

Ja sitten tämä isojen miesten rymistely. Great American Bashin jälkeen kaksikko ei ole kehässä toisia kohdannut, vaan tätä on lähinnä pohjustettu promoilla puolin ja toisin. SummerSlamin brawli päättyi Undertakerin voittoon kahden Chokeslamin jälkeen. Ottelun jälkeen Big Show kuitenkin hyökkäsi vielä Takerin kimppuun erittäin rajusti ja pieksi tämän erittäin huonoon kuntoon. Viimeisenä silauksena espanjalaisten selostajanpöytä sai kyytiä Big Show'n Chokeslamin jälkeen. Tämän ottelun jälkeen Undertaker jää tauolle joksikin ajaksi, sillä sain mahtavan suunnitelman hänen varalleen. Saattaa olla, että tämä kuvio on jollain tavalla melko arvattavakin. Tai sitten ei

Handicap Match
D-Generation X def. Spirit Squad (Kenny & Johnny & Nicky) (w/ Mitch & Mikey)

Tätä feudiahan käytiin myös irl 2006 kesällä, joten päätinpä sitten jatkaa tätä. Eli kesäkuun Vengeancessa DX voitti Spirit Squadin Elimination Handicap -ottelussa. Tähän Spirit Squadin viisikko ei ollut tyytyväinen ja senpa johdosta he hyökkäilivät HBK'n ja HHH'n kimppuun milloin mistäkin. Kaiken huipuksi he pilasivat DX'n karsintaottelun WWE-mestaruusotteluun. Spirit Squadin temppuiluun kyllästynyt Shane McMahon päätti tämän jälkeen buukata heille ottelun SummerSlamiin. Jos Spirit Squad häviää, stable hajotetaan. Lisäksi otteluun ei saisi osallistua kuin kolme jäsentä. Miksikö? No siksi että TEW'ssä ei voi buukata 2vs5-otteluita. Niin, ja DX voitti tämän ottelun Triple H'n selätettyä Nicky Pedigreen jälkeen. Mitch ja Mikey saavat luultavasti kokonaan potkut tämän jälkeen ja muille on gimmickin muutos luvassa.

Singles Match for the World Heavyweight Championship
Batista def. Rey Mysterio (c)

Batista siis teki paluunsa Great American Bashissa pitkän tauon jälkeen hyökkäämällä Rey Mysterion kimppuun ja Paul Heyman nimitti Batistan välittömästi ykköshaastajaksi, sillä Batukkahan oli mestarina jäädessään tauolle loukkaantumisen takia ja sen takia vyö vakatoitiin. Batista ei otellut yhtään ottelua ennen SummerSlamia, joten jotkut saattoivat pitää Batistan kehäkuntoa kysymysmerkkinä. Ihan entisensähän elukka oli ja tämä hallitsi ottelua hänelle tyypillisillä power-liikkeillään. Mysteriollakin oli omat tilaisuutensa voittoon ja jopa 619 osui kohteeseensa, mutta se ei tänään riittänytkään voittoon. Sen sijaan Spinebuster/Batista Bomb yhdistelmä riitti, joten Batista voitti tammikuussa loukkaantumisen takia menettäneensä vyön takaisin.

Elimination Chamber Match for the WWE Championship
Edge def. Rob Van Dam (c), John Cena, Kane, Randy Orton, Shelton Benjamin

RVD'n mestaruudelle näytti löytyvän haastajia enemmän kuin tarpeeksi. Tämän takia Shane McMahon päätti buukata SummerSlamin main eventiksi Elimination Chamber -ottelun, jonka osallistujat selvitettäisiin karsintaotteluiden avulla. Kane voitti omassa karsintaottelussaan Carliton, Shelton Benjamin paluun WWE'hen tässä jokin aika sitten tehneen Jeff Hardyn (minulla oli alunperin tarkoitus buukata Jeff tähän otteluun, mutta tämä sitten päätti myöhästyä RAW'sta viikkoa ennen näitä karsinotteluita, joten tässäpä hänelle rangaistus siitä), John Cena Umagan uloslaskulla sekä Edge ja Randy Orton Triple H'n ja Shawn Michaelsin Spirit Squadin häirinnän johdosta. Ensimmäisenä ottelusta eliminoitiin hieman yllättäen Randy Orton, kun Shelton Benjamin heitti Ortonin T-Bone Suplexilla teräsalustalle. Pian tämän jälkeen Shelton joutui Five Star Frog Splashin uhriksi ja RVD selätti hänet ulos ottelusta. Seuraavaksi oli Kanen vuoro eliminoitua, kiitos Cenan FU'n. Välittömästi tämän jälkeen Edge halkaisi Cenan lähes kahtia yläköydeltä isketyltä Diving Spearilla. Näin Cenakin oli ulkona. Lopputaisto käytiin siis mestari-RVD'n sekä Edgen välillä. Lopullinen ratkaisu nähtiin RVD'n yrittäessä Frog Splashia yhden kammion katolta. Edgehän onnistui kuitenkin väistämään tämän ja RVD'n noustessa ylös Spear osui kohteeseensa ja Edgestä kruunattiin uusi mestari.

----------------

Jeps, eli tällainen SummerSlam. Ilman vastoinkäymisiähän tästä ei selvitty, sillä Booker T loukkasi kättään reilu viikko takaperin sen verran pahasti, että ottelu Anglen ja Bookerin välillä jouduttiin sitten perumaan. Booker kuitenkin tekee paluunsa muutaman viikon kuluttua ja Anglen ja Bookerin ottelu nähdään sitten luultavasti No Mercyssa, jos en keksi mitään muuta jännää. Sitä ennen kuitenkin RAW'n Unforgiven.

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » Su 21.08.2011 13:04

Gendry kirjoitti:SummerSlam 2006

Dark Match
CM Punk def. Daivari

Eipä tässä mitään taustoja ole. CM Punk debytoi noin kuukausi sitten RAW'n puolella voittamalla debyytissään Rob Conwayn. Tämän jälkeen on kaatunut Matt Striker sekä Trevor Murdoch. Nyt sitten vuorossa oli Daivari, joka joutui Devil Lock DDT'n uhriksi. Punkista rakennan "yllättäen" uusinta suurta nimeä WWE'hen.

- CM Punkkerin matka näköjään huipulle on alkanut ja sehän on aina miellyttävää katsottavaa. Daivari on aina ollut mielestäni aika perus pikkumies, joka pystyy yllättävän hyviin matseihin hyvän vastustajan kanssa. Punk varmasti saa Daivarista kaiken irti, mitä hänestä on irti otettavaa, mutta silti en odottaisi tästä pimeestä matsista mitään viittä tähteä. Yleisön lämmittäjänä toimii kuitenki loistavasti. ***½

Singles Match for the Cruiserweight Championship
Gregory Helms (c) def. Austin Aries

Austin Aries teki todella vakuuttavan debyytin SmackDowniin vain kaksi päivää ennen SummerSlamia. Hän nimittäin vastasi Helmsin avoimeen haasteeseen ja voitti tämän non-title -ottelussa ansaiten samalla ykköshaastajuuden itselleen. Tällä kertaa Helms kuitenkin nappasi voiton, tosin jälleen varsin kysenalaisin keinoin, sillä Helms iski Ariesille ensin Low Blow'n ja viimeisteli hänet tämän jälkeen Shining Wizardilla. Helmsin yli puoli vuotta kestänyt mestaruuskausi ei siis päättynyt vieläkään.

- Austin Arieksen debyytti on myös aika miellyttävää. Helmsistä olen aina pitänyt paljon, vaikka ei olekkaan se maailman paras kruiseri. Ehdottomasti tiukka matsi, missä kummatkin pääsevät esittelemään taitojaan kunnolla. Tässä on muuten se hyvä syy Cruiseri Divisioonalle, koska he pystyvät avaamaan aina tapahtuman yleisön mieleen jäävällä ottelulla. Likaisesta lopetuksesta itse ottelulle miinusta, mutta toisaalta se sopii paremmin kuin hyvin Helmsin hahmoon. Näen jopa silmissä tuon lopetuksen. ***½

Triple Threat Match for the Intercontinental Championship
Umaga (w/ Armando Alejandro Estrada) def. Johnny Nitro (c), Carlito

Seuraavaksi nähtiin siis tällainen kolminottelu IC-mestaruuksia. Carlito ja Nitro ovat feudanneet oikeastaan pelin alusta asti ja Shane McMahon nimittikin Carliton ykköshaastajaksi. Tilanne kuitenkin meni monimutkaisemmaksi, kun Umaga voitti pari viikkoa Carliton singles-ottelussa ja tämän manageri Armando Alejandro Estrada vaati Umagan lisättäväksi tähän otteluun. Samoan puskutraktorihan ottelun myös voitti. Carlito oli jo tehnyt Nitrolle Backstabberin ja alkoi selättämään häntä, mutta Umaga katkaisi selätyksen rysäyttämällä Diving Splashin kaksikon päälle. Tämän jälkeen Umagalla oli helppo työ selättää kasan alimmaiseksi jäänyt ja Backstabberin kokenut Nitro.

- Carlitosta pidän, Nitrosta pidän ja mielestäni Umaga oli hengissä ollessaan varsin taitava iso mies. Tämä olisi varmaan suhtkoht jännittävä 3-way, jossa Nitro ja Carlito pistäisivät välillä erimielisyytensä sivuun yrittäessään saada Umagan ulos ottelusta. Jossain vaiheessa viha kuitenki pääsisi pintaan ja Nitro ja Carlito alkaisivat taistella toisiaan vastaan kuin hullut. Umaga käyttäisi tilanteen hyväksi, mutta kuin ihmeen kaupalla joutuisi kehästä ulos. Sitten loppuisi niin kuin sinä kuvailit. Kuulostaa hyvältä IC-väännöltä! ***+

Falls Count Anywhere Match
Ken Kennedy def. Chris Benoit

Jep, tästä feudista kerroin jo jonkin verran tuossa Great American Bashin kortissa. Viimeisten viikkojen aikana kaksikon välit ovat pahentuneet entisestään. Kaksi viikkoa sitten smäkkärissä Kennedy ja Benoit ajautuivat bäkkärillä niin rajuun tappeluun, että heidän erottamiseen tarvittiin iso läjä tuomareita sekä road agenteja. Myös GM Paul Heyman ilmestyi paikalle ja ilmoitti, että kaksikko saa selvitellä keskenäiset välinsä SummerSlamissa. Ja ottelun stipulaationa siis Falls Count Anywhere. Seuraavalle viikolle Heyman buukkasi molemmille kovat singles ottelut, jotta edellisen viikon tappelu ei uusiutuisi. Kennedy otti voiton Matt Hardysta ja Benoit laittoi William Regalin taputtamaan mattoa. Tässä ottelussa matsin alkupuoli vietettiin kehässä, mutta myöhemmin kaksikko brawlasi niin yleisön seassa, bäkkärillä kuin entracerampilla, jossa ottelun ratkaisu itse asiassa nähtiin. Kennedy nimittäin nosti Benoitin hartioilleen ja iski Green Bay Plungen alas rampilta rojujen sekaan. Kennedylle siis voitto tästä ja kaiken lisäksi täysin puhtaasti.

- Vaikka Benoit onkin parhaillaan kehässä, niin luultavasti miehet pistäisivät pystöön todella hyvän brawlin sen ulkopuolellaki. Lopetus on todella siisti spotti ja Green Bay Plunge on kyllä aika siisti finisheri, jota toivoisi näkevän nykyäänki Kennedyltä. Toivottavasti nyt tästä eteepäin kummatki miehet nousevat kortissa päämestaruutta kohden, sillä molemmat sen loppujen lopuksi ansaitsisi. Kennedyn nostoa varsinki odottelen. ***½

Singles Match
The Undertaker def. Big Show

Ja sitten tämä isojen miesten rymistely. Great American Bashin jälkeen kaksikko ei ole kehässä toisia kohdannut, vaan tätä on lähinnä pohjustettu promoilla puolin ja toisin. SummerSlamin brawli päättyi Undertakerin voittoon kahden Chokeslamin jälkeen. Ottelun jälkeen Big Show kuitenkin hyökkäsi vielä Takerin kimppuun erittäin rajusti ja pieksi tämän erittäin huonoon kuntoon. Viimeisenä silauksena espanjalaisten selostajanpöytä sai kyytiä Big Show'n Chokeslamin jälkeen. Tämän ottelun jälkeen Undertaker jää tauolle joksikin ajaksi, sillä sain mahtavan suunnitelman hänen varalleen. Saattaa olla, että tämä kuvio on jollain tavalla melko arvattavakin. Tai sitten ei

- 'Taker vs. Show ei kyllä oikein jaksa innostaa sitten millään tavalla. Luultavasti tämä toimisi vähintäänki tunnelman puolelta, mutta muuten ei vain innosta. Sen sijaan 'Taker kuvio kiinnostaa paljon enemmän ja innolla odotan sen jatkoa. **½

Handicap Match
D-Generation X def. Spirit Squad (Kenny & Johnny & Nicky) (w/ Mitch & Mikey)

Tätä feudiahan käytiin myös irl 2006 kesällä, joten päätinpä sitten jatkaa tätä. Eli kesäkuun Vengeancessa DX voitti Spirit Squadin Elimination Handicap -ottelussa. Tähän Spirit Squadin viisikko ei ollut tyytyväinen ja senpa johdosta he hyökkäilivät HBK'n ja HHH'n kimppuun milloin mistäkin. Kaiken huipuksi he pilasivat DX'n karsintaottelun WWE-mestaruusotteluun. Spirit Squadin temppuiluun kyllästynyt Shane McMahon päätti tämän jälkeen buukata heille ottelun SummerSlamiin. Jos Spirit Squad häviää, stable hajotetaan. Lisäksi otteluun ei saisi osallistua kuin kolme jäsentä. Miksikö? No siksi että TEW'ssä ei voi buukata 2vs5-otteluita. Niin, ja DX voitti tämän ottelun Triple H'n selätettyä Nicky Pedigreen jälkeen. Mitch ja Mikey saavat luultavasti kokonaan potkut tämän jälkeen ja muille on gimmickin muutos luvassa.

- Tämäkään ei oikein jaksa innostaa, koska Spirit Squad. Kenny ja Nicky on ne tämän stablen potentiaallisimmat painijat ja kaikki muut ovat melkoista paskaa ja hyvä, että sinäkin ymmärrät samaisen asian. DX:hän raiskasi muistaakseni useampaan kertaan muutenki Spirit Squadin näissä handicapeissä oikeastikkin. Huumoriarvoa tällä varmaan jonkin verran on. **

Singles Match for the World Heavyweight Championship
Batista def. Rey Mysterio (c)

Batista siis teki paluunsa Great American Bashissa pitkän tauon jälkeen hyökkäämällä Rey Mysterion kimppuun ja Paul Heyman nimitti Batistan välittömästi ykköshaastajaksi, sillä Batukkahan oli mestarina jäädessään tauolle loukkaantumisen takia ja sen takia vyö vakatoitiin. Batista ei otellut yhtään ottelua ennen SummerSlamia, joten jotkut saattoivat pitää Batistan kehäkuntoa kysymysmerkkinä. Ihan entisensähän elukka oli ja tämä hallitsi ottelua hänelle tyypillisillä power-liikkeillään. Mysteriollakin oli omat tilaisuutensa voittoon ja jopa 619 osui kohteeseensa, mutta se ei tänään riittänytkään voittoon. Sen sijaan Spinebuster/Batista Bomb yhdistelmä riitti, joten Batista voitti tammikuussa loukkaantumisen takia menettäneensä vyön takaisin.

- Tämä kuviohan on käytetty oikeasti, mutta sehän oli silloin Batista viimeisellä heel-runilla. Mielestäni tämä sinun ratkaisu toimii sen sijaan huomattavasti paremmin, sillä Batista olisi jo silloin tarvinnut uralleen piristystä. Nyt siis vihainen Batista vie mestaruuden ja minulla käy jopa sääliksi ReyReytä. Mahtava ottelu varmasti, jossa yleisö olisi ollut underdogin puolella Batistan kuitenki lopulta murskatessa kaikki toiveet noilta kakaroilta. Painilliselta tasoltaan ei varmastikkaan huippuottelu, mutta sellainen jonka itsekkin bookkaisin kuvion kannalta. ***

Elimination Chamber Match for the WWE Championship
Edge def. Rob Van Dam (c), John Cena, Kane, Randy Orton, Shelton Benjamin

RVD'n mestaruudelle näytti löytyvän haastajia enemmän kuin tarpeeksi. Tämän takia Shane McMahon päätti buukata SummerSlamin main eventiksi Elimination Chamber -ottelun, jonka osallistujat selvitettäisiin karsintaotteluiden avulla. Kane voitti omassa karsintaottelussaan Carliton, Shelton Benjamin paluun WWE'hen tässä jokin aika sitten tehneen Jeff Hardyn (minulla oli alunperin tarkoitus buukata Jeff tähän otteluun, mutta tämä sitten päätti myöhästyä RAW'sta viikkoa ennen näitä karsinotteluita, joten tässäpä hänelle rangaistus siitä), John Cena Umagan uloslaskulla sekä Edge ja Randy Orton Triple H'n ja Shawn Michaelsin Spirit Squadin häirinnän johdosta. Ensimmäisenä ottelusta eliminoitiin hieman yllättäen Randy Orton, kun Shelton Benjamin heitti Ortonin T-Bone Suplexilla teräsalustalle. Pian tämän jälkeen Shelton joutui Five Star Frog Splashin uhriksi ja RVD selätti hänet ulos ottelusta. Seuraavaksi oli Kanen vuoro eliminoitua, kiitos Cenan FU'n. Välittömästi tämän jälkeen Edge halkaisi Cenan lähes kahtia yläköydeltä isketyltä Diving Spearilla. Näin Cenakin oli ulkona. Lopputaisto käytiin siis mestari-RVD'n sekä Edgen välillä. Lopullinen ratkaisu nähtiin RVD'n yrittäessä Frog Splashia yhden kammion katolta. Edgehän onnistui kuitenkin väistämään tämän ja RVD'n noustessa ylös Spear osui kohteeseensa ja Edgestä kruunattiin uusi mestari.

- Haastaja lista on kyllä melkoisen vakuuttava ja eihän tästä ottelusta saataisi millään huonoa ottelua. Edgen voitto on mielestäni hyvä ratkaisu ja joten RVD:n ja Edgen lopputaistelu kuulostaa hyvältä. Eikös tämä ole muuten sitä aikaa, kun ECW aloitettiin RVD:n johdolla? Diving Spear on liian harvoin, mutta silti ah niin kiva finisheri Edgeltä. ****½
----------------

Jeps, eli tällainen SummerSlam. Ilman vastoinkäymisiähän tästä ei selvitty, sillä Booker T loukkasi kättään reilu viikko takaperin sen verran pahasti, että ottelu Anglen ja Bookerin välillä jouduttiin sitten perumaan. Booker kuitenkin tekee paluunsa muutaman viikon kuluttua ja Anglen ja Bookerin ottelu nähdään sitten luultavasti No Mercyssa, jos en keksi mitään muuta jännää. Sitä ennen kuitenkin RAW'n Unforgiven.

- Tämä oli aika tasaisesti hyvin bookattu PPV. Kaikki kuviot kiinnostaa tavalla tai toisella ja nähtiinhän tässä se yksi huippuottelukin. Lisäksi alakortissa oli tasokkaita otteluita joiden tasoa tietenki hieman pienentää se, että ne käytiin niin sanotusti pieni overisten välillä. Ehdottomasti tapahtuman aloitus ja lopetus miellyttää mieltäni.

Night Of Champions 2009

Dark Match:
Six Man Tag Team Match:
Elite (Matt Hardy & Gregory Helms) & Austin Aries def. Gold Cabana (Goldust & Colt Cabana) & Low Ki

- Shown aloitus tosiaan kuuden miehen joukkueottelulla johon tosiaan olen kaksi eri feudia yhdistänyt. Gregory Helms kääntyi heeliksi melkein heti Judgement Dayn jälkeen ja perusti samalla joukkueen nimeltä Elite ystävänsä Matt Hardyn kanssa. Heidän nimeensä tulee siitä, että Matti ja Gregory ovat vakuuttuneet siitä, että he ovat muihin painijoihin verrattuna ylivertaisia ikään kuin siniverisiä tai jotain semmosia. Goldust ja Colt Cabana sen sijaan ovat muodostaneet hyvin huumori pitoisen joukkueen, jota Elite sitten halveksuu. Omasta ylivertaisuudesta huolimatta Elite ei ole onnistunut ottamaan voittoa Gold Cabanasta, joten he ovat hyvin turhautuneita. Toinen feudi sen sijaan perustuu siihen, että Low Ki voitti debyytti ottelussaan Arieksen samalla aiheuttaen tälle ensimmäisen one-on-one häviön. Tämän jälkeen Aries on aiheuttanut Low Kille kaikkie mahollisia hankaluuksia, mutta Low Ki on tavalla tai toisella pysynyt askeleen edellä. Nyt kuitenki Elite vie voiton, kun Aries iskee Cabanalle Brainbusterin ja Hardy hyppää leg dropin yläköydeltä heti perään ja samanaikaisesti Gregory loikkaa jonkin moisen Top Rope Splashin ristikkäisestä kulmauksesta.

Single Match For United States Championship:
MVP (c) def. The Brian Kendrick with Ezekiel Jackson

- The Brian Kendrick nousi US-mestaruuden haastajaksi kuluneiden kuuden viikon aikana lähinnä sillä, että hän häiritsi MVP:n otteluita ja järjesti kaiken maailman ambusheja. Ilmeisesti Kendrickin idea oli saada tuo Raw:n midcardvyö tavalla tai toisella, mutta siltikkään ei siinä onnistunut. Tässä ottelussa Ezekiel toi ottelun alussa Kendrickille etulyönti aseman, mutta lopulta tuomari kyllästyi tuohon mustaan jättiläiseen ja määräsi hänet helvettiin areenalta. MVP tekiki lopulta comebackin ja pääsi iskemään uuden finisherinsä Famouser, joka tosin nyt tunnetaan nimellä VIP Trip.

Extreme Rules Match For ECW Championship & Loser Have To Leave ECW:
Christian (c) def. Jack Swagger

- Mietiskelit kuka on seuraava Christianin haastaja, mutta sehän oli vielä kerran Jack Swagger. Swagger kokí epäreiluutta heidän Judgement Dayn ottelussan eikä luovuttanut millään sitä tosi asiaa, että hänellä ei olisi enää mahdollisuutta tuohon mestaruuteen. Viikkoja Swagger hakkasi Christiania bäkkärillä ja ties missä kaikkialla, voitti jokaisen hänen ottelunsa yms. kunnes Tiffany lopulta bookkasi tämän ottelun ja lisäsi stipulaation, että häviäjän täytyy jättää ECW. No ei sillä Swaggerillä tälläkään kertaan onnistanut, vaikka Gutwrench Powerbomb osuikin, mutta Christian vain potkaisi siitä ylös. Lopetus kuitenki tuli, kun Christian ensin osui Singapore Canella ja tämän jälkeen teki vielä Killswitchin tuolin päälle. Ottelun jälkeen soimaan lähti kuitenkin tämä. Rhino tulikin esiin yleisöstä ja juuri ylös päässyt Christian joutui heti Goretetuksi kulmassa pystössä olevan pöydän läpi! Mitä ECW:ssä tapahtuu? Paul Heyman ilmoitti viime viikolla olevansa takaisin ECW:ssä eikä hän ole yksin, oliko Rhino hänen miehensä?

Single Match:
Batista def. Triple H

- Sitten päästiinki todella suuren luokan otteluun, kun heeliksi kääntynyt HHH kohtasi Batistan. HHH:n turnihan tapahtui heti Judgement Dayn jälkeen tämän pettäessä Cenan heidän joukkueottelussa Randalfia ja Big Showta vastaan. Seuraavalla viikolla paljastuikin jo, että Randy ja HHH perustivat The New Evolution stablen. Tämän jälkeen HHH sitten puhui paskaa Batistasta ja aiheutti tälle häviön Cenalle ykköshaastajuus turnamentissa Rawssa. Nyt vihainen Batista otteli tasaisen ottelun HHH:n kanssa, jonka sitten lopulta Batista kuitenki vie Batista Bombilla. Ei alkanu The New Evolutionin ilta hyvin.

Triple Threat Match For Intercontiental Championship:
CM Punk def. Chris Jericho (c), Rey Mysterio

- Tämä kolmikko sitten kohtaa tässä PPV:ssä uudestaan, mutta nyt John Morrison on jäänyt tästä joukosta pois. Sen sijaan kolme oikeastaan main event overin omistavaa miestä taistelee tästä midcardvyöstä hurjan kolmen miehen kamppailun, jonka lopulta vie MITB-salkun omistaja CM Punk. Koko kolmikolla on ottelua pohjustettu one-on-one kohtaamisilla, että joukkueotteluilla, mutta ei sen kummemmilla. Ottelu päättyy, kun Mysterio ensin iskee 619 Jericholle, mutta Springboard Sentonissa jää sen sijaan Punkin powerbombin uhriksi. Tämän jälkeen Punk heittää Jerichon pois kehästä, tekee horjuvalle Mysselle sen sinunki käyttämän Devil Lock DDT:n ja lukitsee vielä Anaconda Viceen. Rey luovuttaa melkein heti.

Tag Team Match For WWE Unified Tag Team Championships:
World Greatest Tag Team (c) def. AJ Styles & Evan Bourne

- AJ & Evan nimellä paremmin tunnettu tiimi teki hurjan debyytin joukkuedivisiionaan voittamalla WGTT:n non-title ottelussa Styles Clash/SSP combolla. Sen jälkeen joukkueet ovat suoraan sanottuna olleet toistensa kurkuissa kiinni jokaisessa mahdollisessa showssa. Tällä kertaa kuitenki WGTT:n pitkä historia on eduksi ja Bourne ja Styles joutuvat tyytymään häviöön. Shelton iski Super Kickin ja Charlie viimeisteli German Suplexilla Bournen.

Steel Cage Match:
Samoa Joe def. Shawn Michaels

- Joe teki sen, mikä pitäisi olla miltein mahdotonta eli voitti HBK:n kahdessa peräkkäisessä PPV:ssä ja vieläpä häkkimatsissa. William Reagal oli vielä kaiken lisäksi bannätty areenalta. Mainitaan nyt vielä, että Samoa Joe oli ensimmäinen kiinnitys uuteen New Evolution stableen ja ensimmäisenä tehtävänä Joe erotti Ted DiBiasen ja Cody Rhodesin

. Sen jälkeen Joe sai apuaan TNE:ltä feudissaan HBK:ta vastaan ja samalla HBK:lla ja Triple H:lla oli suuren suuri riita siitä, miksi HHH teki niin kuin teki. Tämä ottelu päättyi siihen, kun HBK vastaanotti Muscle Busterin ja ei onnistunut nousemaan siitä ylös. Feudi samalla päättyi tähän ja nyt kummankin overi on 91. Saa nähdä, mitä Samoa Joe tekee seuraavaksi.

Single Match For WWE Championship:
Randy Orton (c) def. Mr. Kennedy

- Tällä kertaa Rawn main eventti löytyy yllättäen toiseksi viimeisenä otteluna ja syy löytyy herrasta nimeltä Mr. Kennedy. En katsonut Kennedyn star powerin riittävän ihan tapahtuman main eventtiin asti. Monella tavalla voikin sanoa, että Kennedyn on liian aikaisten tässä asemassa, mutta toisaalta en halunnut pistää Cenaa taas haastamaan Randyä, joten mielestäni tämä oli paras ratkaisu. Kennedy tosiaan voitti ykköshaastajuus turnauksen RAWssa, joka oli neljän viikon mittainen turnaus. Finaalissa kaatui John Cena, mutta Randy Orton itseasiassa kävi auttamassa Kennedyä, joka ei tästä tietenkään ollut tietoinen. Kennedy kuitenki käytti mahdollisuuden ja pääsi ottelemaan mestaruudesta. Orton kuitenki voitti ottelun täysin puhtaasti RKO:lla.

Triple Threat Ladder Match For World Heavyweight Championship:
Jeff Hardy (c) def. Edge, Undertaker

- Main eventissä sitten nähdään kolmen miehen tikapuuottelu, jota ei kyllä voinu EWR:ssä bookatu, mutta bookkasin tämän normi Triple Threattinä ja kuvittelen sen tikapuuotteluna. Tämän ottelun pohjustus on enemmänki 'Takerin ja Edgen välinen, sillä heillä se todellinen vihanpito on. Hardy on ikään kuin kolmantena pyöränä mukana, koska omistaa mestaruuden. Hardy kuitenki voitti viimeisessä Smäkissä ennen PPV:tä kolmen joukkueenottelussa 'Takerin ja Edgen joukkueen ansaiten päätösvallan ottelutyypistä ja Hardyhän halusi otella tikasottelussa. Tämä sitten suosikin Hardya varsinkin, kun Edge ja 'Taker olivat toistensa kurkuissa kiinni ja 25 minuutin matsin päätteksi Jeffihän se nappasi vyön sieltä korkealta ilmasta. Ottelun jälkeen CM Punk kiusoitteli salkun lunastuksella, mutta päätti jättää vielä lunastamatta.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hurjan pitkä PPV, mutta kun noita matseja riitti niin olihan niitä pakko myös bookkailla. Kolmella gimmick matsilla höystetty PPV, jossa face ja heel voitot olivat mahdollisimman hyvin tasapelissä (4:5). PPV:n päätin päättää naaman juhliin sen sijaan, että olisin antanut The New Evolutionin juhliin päättää PPV:n.

Gendry · Viesti Kirjoittaja **Gendry** » Ma 29.08.2011 07:53

MR.Off Topic kirjoitti: Night Of Champions 2009

Dark Match:
Six Man Tag Team Match:
Elite (Matt Hardy & Gregory Helms) & Austin Aries def. Gold Cabana (Goldust & Colt Cabana) & Low Ki

- Shown aloitus tosiaan kuuden miehen joukkueottelulla johon tosiaan olen kaksi eri feudia yhdistänyt. Gregory Helms kääntyi heeliksi melkein heti Judgement Dayn jälkeen ja perusti samalla joukkueen nimeltä Elite ystävänsä Matt Hardyn kanssa. Heidän nimeensä tulee siitä, että Matti ja Gregory ovat vakuuttuneet siitä, että he ovat muihin painijoihin verrattuna ylivertaisia ikään kuin siniverisiä tai jotain semmosia. Goldust ja Colt Cabana sen sijaan ovat muodostaneet hyvin huumori pitoisen joukkueen, jota Elite sitten halveksuu. Omasta ylivertaisuudesta huolimatta Elite ei ole onnistunut ottamaan voittoa Gold Cabanasta, joten he ovat hyvin turhautuneita. Toinen feudi sen sijaan perustuu siihen, että Low Ki voitti debyytti ottelussaan Arieksen samalla aiheuttaen tälle ensimmäisen one-on-one häviön. Tämän jälkeen Aries on aiheuttanut Low Kille kaikkie mahollisia hankaluuksia, mutta Low Ki on tavalla tai toisella pysynyt askeleen edellä. Nyt kuitenki Elite vie voiton, kun Aries iskee Cabanalle Brainbusterin ja Hardy hyppää leg dropin yläköydeltä heti perään ja samanaikaisesti Gregory loikkaa jonkin moisen Top Rope Splashin ristikkäisestä kulmauksesta.

Ihan mielenkiintoinen kuusikko kehässä, vaikka Goldusthan on jo parhaat päivänsä aikoja sitten nähnyt. Joukkuepainijanahan Goldust on hyvä ja Cabanan kanssa he varmasti vetäisivät yhden jos toisenkin hauskan bäkkärisegmentin. Myös Mattin ja Helmsin parittaminen vaikuttaa mielenkiintoiselta ja veikkaankin että he ovat pian joukkuevöiden perässä. Ei mitään moitittavaa tästä, varmasti hyvä avaus liveyleisölle.
***+

Single Match For United States Championship:
MVP (c) def. The Brian Kendrick with Ezekiel Jackson

- The Brian Kendrick nousi US-mestaruuden haastajaksi kuluneiden kuuden viikon aikana lähinnä sillä, että hän häiritsi MVP:n otteluita ja järjesti kaiken maailman ambusheja. Ilmeisesti Kendrickin idea oli saada tuo Raw:n midcardvyö tavalla tai toisella, mutta siltikkään ei siinä onnistunut. Tässä ottelussa Ezekiel toi ottelun alussa Kendrickille etulyönti aseman, mutta lopulta tuomari kyllästyi tuohon mustaan jättiläiseen ja määräsi hänet helvettiin areenalta. MVP tekiki lopulta comebackin ja pääsi iskemään uuden finisherinsä Famouser, joka tosin nyt tunnetaan nimellä VIP Trip.

Hienoa, että annat Kendrickille pushia, vaikka tämä ei mestaruutta voittanutkaan. Kaksikon feudi kuulostaa tuollaiselta mukavan simppeliltä, joka toimii käytännössä aina. Vaikka MVP ei niihin suurimpiin henk.koht. suosikkeihini kuulukkaan, niin hyvä opener tämä varmasti olisi.
***+

Extreme Rules Match For ECW Championship & Loser Have To Leave ECW:
Christian (c) def. Jack Swagger

- Mietiskelit kuka on seuraava Christianin haastaja, mutta sehän oli vielä kerran Jack Swagger. Swagger kokí epäreiluutta heidän Judgement Dayn ottelussan eikä luovuttanut millään sitä tosi asiaa, että hänellä ei olisi enää mahdollisuutta tuohon mestaruuteen. Viikkoja Swagger hakkasi Christiania bäkkärillä ja ties missä kaikkialla, voitti jokaisen hänen ottelunsa yms. kunnes Tiffany lopulta bookkasi tämän ottelun ja lisäsi stipulaation, että häviäjän täytyy jättää ECW. No ei sillä Swaggerillä tälläkään kertaan onnistanut, vaikka Gutwrench Powerbomb osuikin, mutta Christian vain potkaisi siitä ylös. Lopetus kuitenki tuli, kun Christian ensin osui Singapore Canella ja tämän jälkeen teki vielä Killswitchin tuolin päälle. Ottelun jälkeen soimaan lähti kuitenkin tämä. Rhino tulikin esiin yleisöstä ja juuri ylös päässyt Christian joutui heti Goretetuksi kulmassa pystössä olevan pöydän läpi! Mitä ECW:ssä tapahtuu? Paul Heyman ilmoitti viime viikolla olevansa takaisin ECW:ssä eikä hän ole yksin, oliko Rhino hänen miehensä?

Kuten jo viime arvostelussa totesin, Christian ja Swagger pelaavat kehässä hyvin yhteen. Ja kun viime otteluun lisäyksenä on tullut mielenkiintoinen stipulaatio, niin kyllähän tämä vielä astetta parempi ottelu on. Rhynon paluu on myös hyvä juttu ja hän tuo mukavan lisäyksen ECW'n rosteriin. Swagger siirtynee tästä jouhevasti smäkkärin tai rawin puolelle.
****-

Single Match:
Batista def. Triple H

- Sitten päästiinki todella suuren luokan otteluun, kun heeliksi kääntynyt HHH kohtasi Batistan. HHH:n turnihan tapahtui heti Judgement Dayn jälkeen tämän pettäessä Cenan heidän joukkueottelussa Randalfia ja Big Showta vastaan. Seuraavalla viikolla paljastuikin jo, että Randy ja HHH perustivat The New Evolution stablen. Tämän jälkeen HHH sitten puhui paskaa Batistasta ja aiheutti tälle häviön Cenalle ykköshaastajuus turnamentissa Rawssa. Nyt vihainen Batista otteli tasaisen ottelun HHH:n kanssa, jonka sitten lopulta Batista kuitenki vie Batista Bombilla. Ei alkanu The New Evolutionin ilta hyvin.

Todella alhaalla kortissa on kyllä tämä ottelu, mutta sehän kertoo vain otteluiden kovuudesta. Batu ja HHH on kuitenkin hyvä ottelupari ja tuo New Evolutionkin kuulostaa mielenkiintoiselta. HHH toimii erinomaisesti stablen johtajana, se on nähty jo alkuperäisen Evolutionin kanssa. Itse olisin antanut Triple H'lle voiton tästä, mutta eipä tämä Batistankaan voitto mikään huono ratkaisu ole.
***½

Triple Threat Match For Intercontiental Championship:
CM Punk def. Chris Jericho (c), Rey Mysterio

- Tämä kolmikko sitten kohtaa tässä PPV:ssä uudestaan, mutta nyt John Morrison on jäänyt tästä joukosta pois. Sen sijaan kolme oikeastaan main event overin omistavaa miestä taistelee tästä midcardvyöstä hurjan kolmen miehen kamppailun, jonka lopulta vie MITB-salkun omistaja CM Punk. Koko kolmikolla on ottelua pohjustettu one-on-one kohtaamisilla, että joukkueotteluilla, mutta ei sen kummemmilla. Ottelu päättyy, kun Mysterio ensin iskee 619 Jericholle, mutta Springboard Sentonissa jää sen sijaan Punkin powerbombin uhriksi. Tämän jälkeen Punk heittää Jerichon pois kehästä, tekee horjuvalle Mysselle sen sinunki käyttämän Devil Lock DDT:n ja lukitsee vielä Anaconda Viceen. Rey luovuttaa melkein heti.

Tämä olisi varmasti illan showstealer. Koko kolmikko osaa hommansa loistavasti kehässä eikä tämä kyllä voisi epäonnistua mitenkään. Tässäkin ottelussa olisin kyllä valinnut voittajan toisin, sillä Punkilla on jo tuo MitB-salkku, joten IC-vyöllä hän ei oikeastaan tässä vaiheessa mitään tee. Tai sitten hän ei ole salkkuaan ihan vähään aikaan käyttämässä. Aika näyttää. Mutta todella hieno ottelu tämä tulisi olemaan.
****½

Tag Team Match For WWE Unified Tag Team Championships:
World Greatest Tag Team (c) def. AJ Styles & Evan Bourne

- AJ & Evan nimellä paremmin tunnettu tiimi teki hurjan debyytin joukkuedivisiionaan voittamalla WGTT:n non-title ottelussa Styles Clash/SSP combolla. Sen jälkeen joukkueet ovat suoraan sanottuna olleet toistensa kurkuissa kiinni jokaisessa mahdollisessa showssa. Tällä kertaa kuitenki WGTT:n pitkä historia on eduksi ja Bourne ja Styles joutuvat tyytymään häviöön. Shelton iski Super Kickin ja Charlie viimeisteli German Suplexilla Bournen.

Mukavasti näytät panostavan tuohon joukkuedivariisi. AJ ja Evan olisi kyllä pirun kova joukkue ja ottelu WGTT'tä vastaan olisi varmasti loistavaa menoa. Tässä taas mielestäni voittajat ovat täysin oikeita, sillä WGTT'n mestaruuskausi ei vielä ole kovin pitkä ollut, joten vöiden pudotus olisi ollut liian aikaista. Todella hyviä otteluita ovat kaikki tähän mennessä olleet, eikä tämä tietenkään tehnyt poikkeusta siinä.
****+

Steel Cage Match:
Samoa Joe def. Shawn Michaels

- Joe teki sen, mikä pitäisi olla miltein mahdotonta eli voitti HBK:n kahdessa peräkkäisessä PPV:ssä ja vieläpä häkkimatsissa. William Reagal oli vielä kaiken lisäksi bannätty areenalta. Mainitaan nyt vielä, että Samoa Joe oli ensimmäinen kiinnitys uuteen New Evolution stableen ja ensimmäisenä tehtävänä Joe erotti Ted DiBiasen ja Cody Rhodesin . Sen jälkeen Joe sai apuaan TNE:ltä feudissaan HBK:ta vastaan ja samalla HBK:lla ja Triple H:lla oli suuren suuri riita siitä, miksi HHH teki niin kuin teki. Tämä ottelu päättyi siihen, kun HBK vastaanotti Muscle Busterin ja ei onnistunut nousemaan siitä ylös. Feudi samalla päättyi tähän ja nyt kummankin overi on 91. Saa nähdä, mitä Samoa Joe tekee seuraavaksi.

Nyt on kyllä pakko sanoa, että en tykännyt tämän feudin lopetuksesta. Tähän tosin vaikuttaa se, että pidän HBK'sta paljon enemmän kuin Samoa Joesta, vaikka tämä taitava kaveri kehässä onkin. Sen sijaan Joen liittyminen New Evolutioniin oli hyvä veto ja hän sopiikin sinne erittäin hyvin. Mutta tosiaan, kovin korkeaa arvosanaa en tälle anna, sillä olisin paljon mieluummin nähnyt HBK'n vievän tämän feudin. Kokonaisuutena siis hyvä ottelu, mutta huono lopputulos ainakin minun mielestäni.
***

Single Match For WWE Championship:
Randy Orton (c) def. Mr. Kennedy

- Tällä kertaa Rawn main eventti löytyy yllättäen toiseksi viimeisenä otteluna ja syy löytyy herrasta nimeltä Mr. Kennedy. En katsonut Kennedyn star powerin riittävän ihan tapahtuman main eventtiin asti. Monella tavalla voikin sanoa, että Kennedyn on liian aikaisten tässä asemassa, mutta toisaalta en halunnut pistää Cenaa taas haastamaan Randyä, joten mielestäni tämä oli paras ratkaisu. Kennedy tosiaan voitti ykköshaastajuus turnauksen RAWssa, joka oli neljän viikon mittainen turnaus. Finaalissa kaatui John Cena, mutta Randy Orton itseasiassa kävi auttamassa Kennedyä, joka ei tästä tietenkään ollut tietoinen. Kennedy kuitenki käytti mahdollisuuden ja pääsi ottelemaan mestaruudesta. Orton kuitenki voitti ottelun täysin puhtaasti RKO:lla.

Taisin viime arvostelussa toivoa Kennedylle nostoa tuonne päämestaruuskuvioihin, mutta ehkä tämä hieman liian nopeasti tapahtui, jonka johdosta tästä jää vähän täytemestaruuspuolustuksen maku. Mutta toisaalta niitä suuria otteluita pitää säästellä suurempiin PPV'eihin ja kohtahan sinulla on SummerSlam tulossa. Ihan hyvä ottelu kuitenkin tämäkin olisi.
***+

Triple Threat Ladder Match For World Heavyweight Championship:
Jeff Hardy (c) def. Edge, Undertaker

- Main eventissä sitten nähdään kolmen miehen tikapuuottelu, jota ei kyllä voinu EWR:ssä bookatu, mutta bookkasin tämän normi Triple Threattinä ja kuvittelen sen tikapuuotteluna. Tämän ottelun pohjustus on enemmänki 'Takerin ja Edgen välinen, sillä heillä se todellinen vihanpito on. Hardy on ikään kuin kolmantena pyöränä mukana, koska omistaa mestaruuden. Hardy kuitenki voitti viimeisessä Smäkissä ennen PPV:tä kolmen joukkueenottelussa 'Takerin ja Edgen joukkueen ansaiten päätösvallan ottelutyypistä ja Hardyhän halusi otella tikasottelussa. Tämä sitten suosikin Hardya varsinkin, kun Edge ja 'Taker olivat toistensa kurkuissa kiinni ja 25 minuutin matsin päätteksi Jeffihän se nappasi vyön sieltä korkealta ilmasta. Ottelun jälkeen CM Punk kiusoitteli salkun lunastuksella, mutta päätti jättää vielä lunastamatta.

Taker ja Hardy vetivät todella hyvän tikapuuottelun vuonna 2002. Taker ja Edge vetivät todella hyvän tikapuuottelun vuonna 2008. Hardy ja Edge vetivät todella hyvän tikapuuottelun vuonna 2009. Niinpä tämänkin ottelun on pakko olla loistava. Undertaker toimii kokonsa nähden tikasotteluissa hyvin ja Hardy ja Edge tietävät kyllä, että kuinka tikapuuotteluissa toimitaan. Jeffin mestaruuskausi ei ole vielä kovin pitkä ollut, joten hänen voitto oli tässä täysin oikea ratkaisu. Hardyn seuraava haastaja on myös mielenkiintoista nähdä. Punksteri se tuskin on, kun hän voitti tuon IC-mestaruuden.
****½

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hurjan pitkä PPV, mutta kun noita matseja riitti niin olihan niitä pakko myös bookkailla. Kolmella gimmick matsilla höystetty PPV, jossa face ja heel voitot olivat mahdollisimman hyvin tasapelissä (4:5). PPV:n päätin päättää naaman juhliin sen sijaan, että olisin antanut The New Evolutionin juhliin päättää PPV:n.

Pitkä PPV oli kyllä, mutta eipä se minua niinkään haitannut, kun huonoja otteluita ei ollut ollenkaan. Hyvää työtä!

Unforgiven 2006

Dark Match
CM Punk def. Rob Conway

Jep, eli Punk on jo toista kertaa peräkkäin PPV’n dark matchissa. Tällä kertaa vastassa oli Rob Conway, joka ei tuottanut Punkille sen suurempia ongelmia, kuten odottaa sopikin. Devil Lock DDT napsahti osoitteeseensa ja voitto streittarille. Ja seuraavien viikkojen aikana Punk tullenee myös aloittamaan ensimmäisen kunnon feudinsa WWE’n puolella.

Tag Team Match for the World Tag Team Championship
Charlie Haas & Stevie Richards (c) def. Lance Cade & Trevor Murdoch

Charlie Haas ja Stevie Richards muodostivat kesällä uuden joukkueen piristämään RAW’n vaisua joukkuedivaria ja kaksikko voittikin reilu kuukausi sitten joukkuevyöt itselleen Spirit Squadilta. Nyt he kuitenkin ovat saaneet kimppuunsa Lance Caden ja Trevor Murdochin, jotka voittivat ykköshaastajuusottelussa Val Veniksen ja Visceran. Viimeisten viikkojen aikana nelikko on otellut muutaman singles-ottelun keskenään sekä Cade ja Murdoch ovat haukkuneet mestareita bäkkärihaastatteluissa. Melko perusfeudi siis. Tänään konkarit säilyttivät mestaruutensa, kun Haas lukitsi Haas of Pain -liikkeen Murdochille, eikä tälle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa.

Singles Match
Jeff Hardy def. Chris Masters

Tällä ottelulla ei mitään järisyttäviä taustoja ollut. Kaksikko kohtasi pari viikkoa sitten RAW'ssa Masters voitti Jeffin Master Lockilla, mutta tämä ei irrottanut otetta ottelun päätyttyä. Lopulta viisi tuomaria sai kuin saikin revittyä Mastersin pois Jeffin kimpusta. Seuraavalla viikolla Hardy sitten aiheutti Mastersille häviön ottelussa Val Venistä vastaan. Täällä Unforgivenissä Jeff nappasi voiton Swanton Bombin jälkeen.

Singles Match for the Intercontinental Championship
Umaga (c) def. Test

Umaga siis voitti SummerSlamissa kolminottelussa IC-mestaruudesta Nitron ja Carliton. Nyt vastaan asettui astetta isompi kaveri, eli Test, joka voitti ykköshaastajuuden pari viikkoa sitten. Viimeisessä RAW’ssa Test nappasi etulyöntiaseman, kun hänen ja CM Punkin joukkue voitti Umagan ja Johnny Jeterin. Tällä kertaa Test ei kuitenkaan päässyt yllättämään samoalaista mestariamme, vaan Umaga hoiteli homman puhtaasti Samoan Spikella.

Steel Cage Match
Carlito def. Johnny Nitro

Vaikka IC-mestaruus putosi kuviosta pois, tämän kaksikon välit menivät entistä huonompaan suuntaan. Viimeisten viikkojen aikana ovatkin bäkkäritappelut tämän kaksikon välillä olleet varsin tuttua tavaraa. Lopulta Shane McMahon sai tarpeekseen tästä ja buukkasi kaksikon välille teräshäkkiottelun, jossa Carlito ja Nitro saisivat selvittää omat välinsä. Ottelu olikin raju ja häkkiä käytettiin monenlaiseen tarkoitukseen. Lopussa Carlito iski upean Backstabberin yläköydeltä ja kiipesi tämän jälkeen verta vuotavana häkistä pois. Feudi myös päättyi tähän otteluun.

Singles Match
Shawn Michaels def. Shelton Benjamin

SummerSlamin jälkeisessä RAW’ssa näiden kahden ottelu päättyi siihen, että Shelton hermostui pahanpäiväisesti, kun HBK potkaisi T-Bone Suplexista pois. Shelton haki tämän jälkeen tuolin ja pieksi Michaelsin pahaan kuntoon. Seuraavalla viikolla HBK sitten haastoi Sheltonin uusintaotteluun Unforgiveniin. Shelton hyväksyi haasteen ja yritti saman tien hyökätä HBK’n kimppuun joutuen kuitenkin Sweet Chin Musicin uhriksi. Unforgivenissä kaksikko veti todella hyvän ottelun, joka päättyi Michaelsin voittoon. Sweet Chin Music puhui jälleen karua kieltänsä Sheltonin ensin missattua oma Superkick yrityksensä.

Singles Match
John Cena drew. Randy Orton

Illan toiseksi viimeisenä otteluna nähtiin sitten tällainen kamppailu. Varsin kulutettu otteluparihan tämä on viimeisten vuosien aikana ollut, mutta nyt ollaankin vuodessa 2006. Hirveästi tätä feudia ei olla vielä ehditty pohjustaa. Pari viikkoa sitten RAW'ssa (joka pidettiin Bostonissa) Orton saapui kehään mollaten Bostonia ja bostonlaisia. Noh, Cenahan ei tätä kauaa jaksanut kuunnella ja tämä kävi iskemässä Ortonille FU'n. Seuraavalla viikolla Shane sitten buukkasi kaksikon välille ottelun Unforgiveniin, josta ei kuitenkaan mitään ratkaisua kaksikon välille saatu. Lopussa kaksikko brawlasi kehän ulkopuolella ja Orton näytti saavan yliotteen. Cena kuitenkin viimeisillä voimillaan täräytti FU'n Randallille selostuspöydän läpi, mutta Cena ei päässyt kehään, ennen kuin tuomari oli laskenu kymmeneen ja tämä tarkoitti tietenkin tuplauloslaskua. Tämä feudi on vasta alussa.

TLC Match for the WWE Championship
Edge (c) def. Rob Van Dam

Edge siis voitti mestaruuden SummerSlamin Elimination Chamber -ottelussa ja seuraavassa RAW’ssa RVD ilmoitti, että hän käyttää uusintaottelupykälänsä Unforgivenissä. Viimeisellä viikolla kaksikko ottelu toisiaan vastaan joukkueottelussa, jonka voittaja saisi päättää stipulaation tähän otteluun. Edgen joukkue voitti ja kanukki päätti, että ottelu käytäisiin ns. hänen maaperällään eli ottelussa nähtäisiin paljon pöytiä, tuoleja ja tikapuita. Molemmat ottivat tässä vastaan paljon bumppia, kuten odottaa sopikin. RVD’n maatessa tajuttomana pöydänkappaleiden seassa ohi menneen Five Star Frog Splashin seurauksena Edgellä oli varsin helppo työ hakea vyö yläilmoista ja uusia mestaruutensa.

------------------------------------

Jotenkin jäi vaisuksi tämä PPV ainakin omasta mielestäni. Tuon RAW'n rosterin kanssa ei paljoa kehumista ole sillä sieltä löytyy kaiken maailman snitskyjä ja visceroita, joita ei viitsi PPV'eihin buukata. Mutta kyllä tämä tästä, sillä Jeffin ja Punkin lisäksi muutama muukin uusi nimi on RAW'n puolelle tulossa.

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » Pe 02.09.2011 17:28

Unforgiven 2006

Dark Match
CM Punk def. Rob Conway

Jep, eli Punk on jo toista kertaa peräkkäin PPV’n dark matchissa. Tällä kertaa vastassa oli Rob Conway, joka ei tuottanut Punkille sen suurempia ongelmia, kuten odottaa sopikin. Devil Lock DDT napsahti osoitteeseensa ja voitto streittarille. Ja seuraavien viikkojen aikana Punk tullenee myös aloittamaan ensimmäisen kunnon feudinsa WWE’n puolella.

- Mukavan rauhallisesti olet aloittanut Punkin rakentelun ja sehän on vain hyvä juttu, sillä ei jotenki iskis Punkilla samallainen gimmick kuin esimerkiksi minun scenussa Samoan Joella on. Rob Conway on muistaakseni ihan ok painija, mutta luultavasti ei yllä mihinkään hirveän upeaan matsiin edes CM Punksteria vastaan. Luultavasti kuitenki tulisi hyvä avaus tapahtumalle ja yleisö saisi hyvän mielen heti päälle naaman voitosta.
***½

Tag Team Match for the World Tag Team Championship
Charlie Haas & Stevie Richards (c) def. Lance Cade & Trevor Murdoch

Charlie Haas ja Stevie Richards muodostivat kesällä uuden joukkueen piristämään RAW’n vaisua joukkuedivaria ja kaksikko voittikin reilu kuukausi sitten joukkuevyöt itselleen Spirit Squadilta. Nyt he kuitenkin ovat saaneet kimppuunsa Lance Caden ja Trevor Murdochin, jotka voittivat ykköshaastajuusottelussa Val Veniksen ja Visceran. Viimeisten viikkojen aikana nelikko on otellut muutaman singles-ottelun keskenään sekä Cade ja Murdoch ovat haukkuneet mestareita bäkkärihaastatteluissa. Melko perusfeudi siis. Tänään konkarit säilyttivät mestaruutensa, kun Haas lukitsi Haas of Pain -liikkeen Murdochille, eikä tälle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa.

- Charlie Haas ja Stevie Richards on aika jännä kaksikko, mutta uskoisin sen toimivan aika hiton hyvin vieläpä naamoina. Cade ja Murdoch olivat aikanaan erittäin hyvä heelitiimi ja eiköhän se tässäki menis hiton hyvin, vaikka olivatkin vuonna 2006 aika vehreitä. Markannut kuitenki olen tuota punaniska joukkuetta! Eipä tämä sinunkaan joukkuedivari pahalta näytä ja mielenkiinnolla odotan seuraavia haastajia. Tuskin ne ainakaan on Val Venis ja Viscera.
***+

Singles Match
Jeff Hardy def. Chris Masters

Tällä ottelulla ei mitään järisyttäviä taustoja ollut. Kaksikko kohtasi pari viikkoa sitten RAW'ssa Masters voitti Jeffin Master Lockilla, mutta tämä ei irrottanut otetta ottelun päätyttyä. Lopulta viisi tuomaria sai kuin saikin revittyä Mastersin pois Jeffin kimpusta. Seuraavalla viikolla Hardy sitten aiheutti Mastersille häviön ottelussa Val Venistä vastaan. Täällä Unforgivenissä Jeff nappasi voiton Swanton Bombin jälkeen.

- Aikalailla fillerimatsin tunne ilmassa ja en uskoisi Mastersin ja Jeffin ottelusta tulevan edes kovin hyvää ottaen huomioon miesten erilaiset tyylit varsinkin, kun puhutaan 2006 luvun lihaskimppu Mastersista. Ottelulla on kuitenki ihan hyvät taustat sinänsä verrattuna siihen minkälaisilla taustoilla joskus nähdään näitä otteluita, joten siitä plussaa. Hardyn voitto oli myös positiivista.
**½

Singles Match for the Intercontinental Championship
Umaga (c) def. Test

Umaga siis voitti SummerSlamissa kolminottelussa IC-mestaruudesta Nitron ja Carliton. Nyt vastaan asettui astetta isompi kaveri, eli Test, joka voitti ykköshaastajuuden pari viikkoa sitten. Viimeisessä RAW’ssa Test nappasi etulyöntiaseman, kun hänen ja CM Punkin joukkue voitti Umagan ja Johnny Jeterin. Tällä kertaa Test ei kuitenkaan päässyt yllättämään samoalaista mestariamme, vaan Umaga hoiteli homman puhtaasti Samoan Spikella.

- Test ei ole koskaan lukeutunut lempparipainijoihin, koska ei yksinkertaisesti loppujen lopuksi ole kovinkaan hyvä. Ehkä yli keskitason brawleri, mutta ei juuri enempää. Kuitenki jollain tavalla Umagan ja Testin ottelu viehättäisi, koska se luultavasti tulisi olemaan semmonen all out brawl. Voittaja on myös oikea, kun tämä erittäin agiili iso Samoalainen monsteri otti voiton! Samoan Spike on muuten siisti finisheri!
***

Steel Cage Match
Carlito def. Johnny Nitro

Vaikka IC-mestaruus putosi kuviosta pois, tämän kaksikon välit menivät entistä huonompaan suuntaan. Viimeisten viikkojen aikana ovatkin bäkkäritappelut tämän kaksikon välillä olleet varsin tuttua tavaraa. Lopulta Shane McMahon sai tarpeekseen tästä ja buukkasi kaksikon välille teräshäkkiottelun, jossa Carlito ja Nitro saisivat selvittää omat välinsä. Ottelu olikin raju ja häkkiä käytettiin monenlaiseen tarkoitukseen. Lopussa Carlito iski upean Backstabberin yläköydeltä ja kiipesi tämän jälkeen verta vuotavana häkistä pois. Feudi myös päättyi tähän otteluun.

- Carliton pushille plussaa, koska pidän kaverista. Toki pidän Nitro aka Morrisonista, mutta Carlitosta ehkä enemmän sillä siinä kaverissa oli sitä jotain ja Backstabber on yksi suosikki liikkeistäni. Häkkimatsi tuntuu hiukan suurelta stipulaatio kuitenki midcard painijoille, mutta toisaalta kun kaverit ovat oikein kunnolla feudanneet niin jokseenki onhan se hyvä tapa päättää feudi. Joku panos olisi tehnyt matsista vielä kivemmat, mutta tämä kuulostaa erittäin nautittavalta näinkin! Oikea voittaja myös!
***½

Singles Match
Shawn Michaels def. Shelton Benjamin

SummerSlamin jälkeisessä RAW’ssa näiden kahden ottelu päättyi siihen, että Shelton hermostui pahanpäiväisesti, kun HBK potkaisi T-Bone Suplexista pois. Shelton haki tämän jälkeen tuolin ja pieksi Michaelsin pahaan kuntoon. Seuraavalla viikolla HBK sitten haastoi Sheltonin uusintaotteluun Unforgiveniin. Shelton hyväksyi haasteen ja yritti saman tien hyökätä HBK’n kimppuun joutuen kuitenkin Sweet Chin Musicin uhriksi. Unforgivenissä kaksikko veti todella hyvän ottelun, joka päättyi Michaelsin voittoon. Sweet Chin Music puhui jälleen karua kieltänsä Sheltonin ensin missattua oma Superkick yrityksensä.

- Olen tainnut ainaki pari Shelton vs. HBK:tä nähdä ja ne on kaikki olleet hyviä. Ottelupari on siis todella hyvä ja matsin laatu olisi varmasti mahtava. Hirveän suurta feudia tällä ei kuitenkaan ole takana, vaikka hyvä pohja sille on jo luotu. Saa nähdä mihin suuntaan miehiä liikutat seuraavaksi sillä HBK on nyt selvä tapaus, mutta Shelton ansaitsisi pushia myös. Mieluusti näkisin jopa jatkoa tälle, kun se nyt on 2-0 Michaelsille, joten ei näytä vielä hyvälle Sheltonin puolesta.
****

Singles Match
John Cena drew. Randy Orton

Illan toiseksi viimeisenä otteluna nähtiin sitten tällainen kamppailu. Varsin kulutettu otteluparihan tämä on viimeisten vuosien aikana ollut, mutta nyt ollaankin vuodessa 2006. Hirveästi tätä feudia ei olla vielä ehditty pohjustaa. Pari viikkoa sitten RAW'ssa (joka pidettiin Bostonissa) Orton saapui kehään mollaten Bostonia ja bostonlaisia. Noh, Cenahan ei tätä kauaa jaksanut kuunnella ja tämä kävi iskemässä Ortonille FU'n. Seuraavalla viikolla Shane sitten buukkasi kaksikon välille ottelun Unforgiveniin, josta ei kuitenkaan mitään ratkaisua kaksikon välille saatu. Lopussa kaksikko brawlasi kehän ulkopuolella ja Orton näytti saavan yliotteen. Cena kuitenkin viimeisillä voimillaan täräytti FU'n Randallille selostuspöydän läpi, mutta Cena ei päässyt kehään, ennen kuin tuomari oli laskenu kymmeneen ja tämä tarkoitti tietenkin tuplauloslaskua. Tämä feudi on vasta alussa.

- Alku taipaleen huomaa kyllä selkeästi, koska oikein kunnollista pohjaahan tällä ei ole. Toisaalta voimme sanoa Randyn olevan ison luokan heel ja Cenan olevan ison luokan face, niin tunnelmaa ei ainakaan pitäisi puuttua. Matsin laatu ei sinänsä varmaan kovinkaan hyvä ole matsissa mukana ollessa "sleeper hold" Orton. Feudia sinänsä odotan kuitenki ihan mielenkiinnolla, jospa löytäisit jonkinmoisen twistin, jota ei ole vielä käytetty näissä Orton-Cena feudeissa.
***½

TLC Match for the WWE Championship
Edge (c) def. Rob Van Dam

Edge siis voitti mestaruuden SummerSlamin Elimination Chamber -ottelussa ja seuraavassa RAW’ssa RVD ilmoitti, että hän käyttää uusintaottelupykälänsä Unforgivenissä. Viimeisellä viikolla kaksikko ottelu toisiaan vastaan joukkueottelussa, jonka voittaja saisi päättää stipulaation tähän otteluun. Edgen joukkue voitti ja kanukki päätti, että ottelu käytäisiin ns. hänen maaperällään eli ottelussa nähtäisiin paljon pöytiä, tuoleja ja tikapuita. Molemmat ottivat tässä vastaan paljon bumppia, kuten odottaa sopikin. RVD’n maatessa tajuttomana pöydänkappaleiden seassa ohi menneen Five Star Frog Splashin seurauksena Edgellä oli varsin helppo työ hakea vyö yläilmoista ja uusia mestaruutensa.

- Loppuun olet heittänyt kovan main eventin niin jätkien overin kannalta, että matsin laadun kannalta. RVD ja Edge osaavat painia hyvän normaali matsin, mutta kun heidät päästetään TLC ympäristöön niin ottelu luultavasti olisi jonkinmoinen klassikko. RVD:n signature tuoli spotit yksinään ovat jo niin viihdyttävää ja Edgen voisi sanoa olevan hardcoressakin all arounder. MOTN tämä on, vaikka aluksi meinasin nimetä Shelton vs. HBK:n, mutta kun huomasin TLC -stipulaation ja tässä ottelussa on myös parempi pohjustus. Jotenki itselläni on sellainen fiilis, että Edge ja RVD eivät saisi vedettyä matsia, jota voisi hyvin mielin sanoa klassikoksi.
****½
------------------------------------

Jotenkin jäi vaisuksi tämä PPV ainakin omasta mielestäni. Tuon RAW'n rosterin kanssa ei paljoa kehumista ole sillä sieltä löytyy kaiken maailman snitskyjä ja visceroita, joita ei viitsi PPV'eihin buukata. Mutta kyllä tämä tästä, sillä Jeffin ja Punkin lisäksi muutama muukin uusi nimi on RAW'n puolelle tulossa.

- Kaksi todella hyvää ottelua, muutama erinomaisen ja hyvän rajamailla ja sitten yksi selvästi huonompi ottelu. Ei tämä pahalta näytä ja kuten manasit, rosteri on rajoittava tekijä. Itse ainakin pidän tuoda ehkä epärealistisestikkin painijoita WWE:hen, mutta toisaalta se on tavallaan minun yhtiö tässä pelissä ja minä luultavasti toimisin noin suunnilleen oikeassa maailmassakin. Rosterin laajennus on mielestäni vain hyvä asia. Kunhan sitä ei toteuteta ihan "kaikki-heti-nyt" asenteella.

Great American Bash 2009

Dark Match:
Paul Burchill def. Low Ki, Austin Aries, John Morrison

Pimeänä matsina nähdään sitten four way dance, johon löytyy pohjaa jonkin verran. Aries vs. Low Ki feudista olen jotain joskus sanonutkin ja se on oikeastaan jo päättynyt, mutta vielä Aries yrittää päästä jälki höyryille (insert parempi kielikuva). Burchill liittyy asiaan niin, että hänellä oli ottelu Low Kin kanssa, johon Aries päätti sekaantua ja siinä sivussa iski Burchillilta tuolilla myös tajun kankaalle pelkän Low Kin sijasta. Burchill sen jälkeen on aikalailla seonnut ja puhunut promoissaan, että hän tietää mikä on vialla hänen urassaan ja nyt uusi menttori on auttamassa häntä kohdistamaan ajatukset oikeaan suuntaan ja tekemään sen, mikä on hänelle parasta. Voitaisiin myös sanoa, että Paulista on tullut enemmän tai vähemmän sadistinen ja hän on otteluiden jälkeen pieksenyt tyyppejä tuolilla. John Morrison on sitten vain mauste otteluun, sillä miehellä ei ollut muutakaan tekemistä.

Four Way TLC Tag Team Match For WWE Unified Tag Team Championships:
World Greatest Tag Team (Benjamin, Haas) (c) def. AJ & Evan, Elite (M. Hardy, Helms), Gold Cabana (Cabana, Goldust)

Shane sai mahtavan idean bookata kaksi erillistä tag team feudia yhteen matsiin ja Teddy lisäsi päälle TLC -stipulaation. Tämän idean saatuaan he alkoivat mixaamaan feudeja ja loppujen lopuksi vähän joka joukkueella oli sukset ristissä toistensa kanssa. Tämä openerina toimivan kaaoksen läpi WGTT kuitenkin sukeltaa kaaoksen läpi säilyttäen vyönsä. Saa nähdä, mitä keksin seuraavaksi tag divarille, olisi tuolla ainaki yksi kova joukkue Rawn alakortissa, jotka saivat melkoisen status nostattajan tässä maksaperkatsontakertojen välissä.

Triple Threat Match For Intercontiental Championship:
Carlito def. Big Show, MVP (c)

Carlito päätti eräänä kauniina päivänä, että hän alkaa taas singles painijaksi ja kappas vain ura lähti heti nousuun. Miten tilanteeseen sitten päädyttiin ja mitä Big Show tuolla tekee? No hommahan meni niin, että heti NOC:n jälkeisessä Rawssa Show kolautti nyrkillään MVP:n tajun kankaalle ja jo seuraavassa Rawssa hän teki sen uudelleen, mutta tällä kertaa ottelussa, joka Shown harmikse oli non-title. Näin tästä valtaisasta Showsta tuli ykköshaastaja IC-titlellä. Carlito sen sijaan oli kerännyt noiden kahden viikon aikana pari voittoa ja hän jatkoi seuraavalla viikolla napaten puhtaan voiton IC-tittelin ykköshaastajasta. Tietenkään Carliton suu ei pysynyt tästä supusta ja näin saatiin aikaan three way matsi. Ottelun lopetukseksi keksin aika hienon. Big Show iskee MVP:lle tyrmäys lyöntinsä, mutta erehtyy tuulettelemaan ennen selätystä ja näimpä yläköydeltä lentää Carlito potkaisten Big Showta dropkickillä selkään. Big horjuu kohti köysiä ja onnistuu kääntämään selkänsä köysille aikomuksenaan pompahtaa niistä takaisin Carlitoa päin, mutta nyt käykin niin, että Shown kädet jäävät jumiin kahden köyden väliin. Samalla tavalla kuin Great Khalille käy aina toisinaan. Näimpä Carlito voi rauhassa selättää MVP:n vihaisen jätin voidessa katsella tapahtumaa avuttomana.

Extreme Rules Match For ECW Championship:
Rhino def. Christian (c)

En ole tainnut aiemmin mainita, mutta minun WWECW versiossa ECW-mestaruusottelut ovat aina Extreme Rules otteluita, poikkeuksetta (tietenki Ladder-matsit yms. käyvät myös). Sitten itse ottelun taustoihin, jotka juontavat juurensa tuolta Night Of Championista, jossa Rhino siis hyökkäsi Christianin kimppuun. Seuraavalla viikolla jo paljastettiin, että Rhino tosiaanki oli se Heymanin mies, jonka piti palauttaa vanhan ECW:n loisto takaisin ECW:hen. Siinä samassa Rhino ja Heyman sitten haukkuivat samalla kaikki WWE-painijat, jotta heidän heel status säilyi. No Rhino voitti sitten pari matsia, soitti suutaan Christianin kanssa ja ennen PPV:tä olleessa ECW:ssä varmisti mestaruusmatsinsa voittamalla kymmenen miehen 1# contender Battle Royalin, jossa muuten nähtiin niinkin absurdi nimi kuin Brian Lee ja myös Raven teki esiintymisen. Itse ottelu oli sinänsä tasainen, mutta lopulta Rhino pisti Christianin pöydästä läpi top rope powerbombilla ja otti ottelun voiton.

Single Match For Intercontiental Championship:
CM Punk (c) def. Jack Swagger

Swagger tosiaan teki sulavan siirron isompiin brändeihin ja lähtikin Smackdownissa saman tien IC-titlen perään. Swagger voitti isoja nimiä kuten Kanen, Mysterion, John Morrisonin ja AJ Stylesin muun muassa ja ansaitsi näin ollen mahdollisuuden tähän mestaruuteen. Tämän lisäksi nähtiin backstage brawleja ja suun soittoa Punkin ja Swaggerin välillä. Itse ottelu oli tasainen, tekninen vääntö, jossa Swagger oli hitusen verran ehkä niskan päällä. Punk kuitenki lopussa saa otteluun hallintaansa ja lopulta GTS uppoaa perille.

Tag Team Match:
Edge & Kane def. Undertaker & Rey Mysterio

Tämä matsi sinänsä liittyy Edgen ja Undertakerin feudiin, jossa 'Taker selvästi kantaa kaunaa jostain Edgelle. Edge ei halua otella Undertakeriä vastaan 1-on-1 ottelussa ymmärrettävistä syistä. Näimpä Edge onnistui kääntämään Kanen 'Takeriä vastaan taas kerran manipuloimalla Kanen mieltä ja saaden tämän uskomaan, että kaikki paha mitä Kanelle on tapahtunut on 'Takerin syytä. Hieman mielenvikainen Kane sitten nappasi syötin ja on tukenut Edgeä tässä feudissa 'Takeriä vastaan. Mysse sitten tarjosi kuolleelle miehelle apuaan tähän otteluun ja hänet lisättiin tähän matsiin. Ottelussa oli kuitenki jännitystä ilmassa sillä viimeisessä Smackdownissa ennen PPV:tä nähtiin veljesten kamppailu, jossa Edge aiheutti Kanelle häviön iskemällä tätä vahingossa tuolilla päähän. Kane sitten ottelun jälkeen iski Edgelle chokeslammin. Edge ja Kane kuitenki saivat asiat selvitettyä ennen PPV:tä ja lopulta Edge otti Takeristä selätysvoiton Spearin jälkeen.

Single Match For World Heavyweight Champion:
Jeff Hardy (c) drew Chris Jericho

Jericho sitten siirtyi IC-mestarista maailmanmestaruushaastajaan. Miten tämä vaihdos sitten tapahtui? No itseasiassa ykköshaastajuusottelu oli SD:ssä CM Punkin ja Chris Jerichon välillä ja tästä ottelusta jälkinmäinen otti voiton ja ilmoitti samantien ettei hänellä ollut enää mitään kiinnostusta säälittävää IC-titleä kohtaan. Seuraavalla viikolla Jericho jo soittikin suutaan kuinka voittaisi Hardyn pojan ottelussa, jota voitaisiin kutsua näytösotteluksi ja tästähän se rakas Neromme ei pitänyt. Siinä sitten miehet soittivat suuta ja brawlasivat ympäri kehiä, mutta mitään sen kummempaa ei nähty. Tässä ottelussa sen sijaan nähtiin tiukka hurja ottelu, joka päättyi Jeffin Swantoniin kehän ulkopuolelle makaavalle Jericholle. Harmi ettei kumpikaan päässyt kehään ennen 10 countia ja ottelu päättyi double count outtiin.

6-man Tag Team Match:
The New Evolution (Triple H, Samoa Joe, Claudio Castagnoli) with William Regal def. Shawn Michaels, Mr. Kennedy, John Cena

Kuuden miehen joukkuekamppailu nähdäänki sitten tähän väliin, kun useampia feudeja on taas kerran liitetty samaan otteluun. Triple H siirtyi feudaamaan HBK:n kanssa ja tässä feudissa on sitten nähty suun soittoa sun muuta ja yksi one-on-one ottelukin. HBK voitti tuon ottelun, mutta tosiaan DQ:lla. HHH hermostui, kun HBK ei pysynyt matossa kolme countin verran, joten hän sai maistaa HHH rakasta parteneria lekana myös tunnettua. Joe sitten on aloittanut feudin Kennedyn kanssa, kun Mister Kennedy kertoi kuinka aikoo päättää Samoa Joen undefeated streakin ja Joe sitten yksinkertaisesti naureskeli sille. Tässä feudissa ei ole vielä nähty kuin puhetta. Claudio sitten liittyi Heron kanssa TNE:hen ja John Cena liittyy matsiin vain siksi, että hän tarvitsi tekemistä. Tietenki tähän liittyy myös se, että Cena ei vieläkään onnistunut saamaan sitä haluamaansa WWE-mestaruusottelua. Itse ottelu päättyy pieneen huijausvoittoon, kun William Regal häiritsee naama joukkuetta niin kovasti, että lopulta Mr. Kennedy jäi yksin koko heel kolmikon kanssa kehään kahden muun naaman keräillessä luitaan kehän ulkopuolelta. Triple HHH viimeisteli voiton Pedigreellä.

Single Match For WWE Championship:
Randy Orton (c) def. Batista

Loppuun sitten jätin kahden vanhan Evoluutio jäsenen kohtaamisen, kun kullanhimoinen Batista lähti mestari Randalf Ortonin perään. HHH voiton momentumilla Batista sitten rullasi mestaruusotteluun niitaten tieltään pois jokaisen joka hänen eteensä asettui, mutta Ortoniin hän ei päässyt käsiksi ennen tätä ottelua. Itse ottelu oli oikeastaan Batistan hallintaa aikalailla kokoajan ja Randy vikisi perässä ja yritti kaikkensa, että pysyisi ottelussa mukana. Lopulta kuitenki TNE:n uusin jäsen Chris Hero tuli Ortonin apuun, aiheutti tarvittavan häiriön, joka avasi Randylle tilaisuuden iskeä RKO. 1,2,3 ja mestari säilyttää.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saman mittainen tästä tuli kuin edellisestä eli pitkä. Tämä kuitenkin oli loppujen lopuksi pienoinen väliPPV, mutta seuraavaksi sitten Summerslam, jonne tulen bookkaamaan ainaki pari suhtkoht suuren luokan kohtaamista.

EDIT: iesus, että tulee kirjoitettua surkeasti näissä pitkissä teksteissä. Ihan käsittämättömiä virheitä ja kieli aivan hiton epäselvää. Noh, korjailin jonkin verran tuota tekstiä ja selkeytin myös samalla.

Gendry · Viesti Kirjoittaja **Gendry** » La 11.02.2012 18:07

MR.Off Topic kirjoitti:
Great American Bash 2009

Dark Match:
Paul Burchill def. Low Ki, Austin Aries, John Morrison

Pimeänä matsina nähdään sitten four way dance, johon löytyy pohjaa jonkin verran. Aries vs. Low Ki feudista olen jotain joskus sanonutkin ja se on oikeastaan jo päättynyt, mutta vielä Aries yrittää päästä jälki höyryille (insert parempi kielikuva). Burchill liittyy asiaan niin, että hänellä oli ottelu Low Kin kanssa, johon Aries päätti sekaantua ja siinä sivussa iski Burchillilta tuolilla myös tajun kankaalle pelkän Low Kin sijasta. Burchill sen jälkeen on aikalailla seonnut ja puhunut promoissaan, että hän tietää mikä on vialla hänen urassaan ja nyt uusi menttori on auttamassa häntä kohdistamaan ajatukset oikeaan suuntaan ja tekemään sen, mikä on hänelle parasta. Voitaisiin myös sanoa, että Paulista on tullut enemmän tai vähemmän sadistinen ja hän on otteluiden jälkeen pieksenyt tyyppejä tuolilla. John Morrison on sitten vain mauste otteluun, sillä miehellä ei ollut muutakaan tekemistä.

Vauhdikas ottelu, jonka jokaisella neljällä jäsenellä on kykyjä vetää kovia otteluita. Burchillin uusi gimmick vaikuttaa myös hyvältä ja olet saanut luotua hänestä melko vakuuttavan painijan. Kun tämä on ainoastaan dark match niin pituutta tälle tuskin annetaan niin paljoa että tämä nousisi huippuotteluksi, mutta liveyleisö ainakin nauttisi.
***½

Four Way TLC Tag Team Match For WWE Unified Tag Team Championships:
World Greatest Tag Team (Benjamin, Haas) (c) def. AJ & Evan, Elite (M. Hardy, Helms), Gold Cabana (Cabana, Goldust)

Shane sai mahtavan idean bookata kaksi erillistä tag team feudia yhteen matsiin ja Teddy lisäsi päälle TLC -stipulaation. Tämän idean saatuaan he alkoivat mixaamaan feudeja ja loppujen lopuksi vähän joka joukkueella oli sukset ristissä toistensa kanssa. Tämä openerina toimivan kaaoksen läpi WGTT kuitenkin sukeltaa kaaoksen läpi säilyttäen vyönsä. Saa nähdä, mitä keksin seuraavaksi tag divarille, olisi tuolla ainaki yksi kova joukkue Rawn alakortissa, jotka saivat melkoisen status nostattajan tässä maksaperkatsontakertojen välissä.

Nämä ottelut eivät yksinkertaisesti voi pettää, sillä tikasottelut ovat kaytännössä aina viihdyttäviä. Nytkin ottelussa mukana olevat ovat sellaisia, jotka varmasti toimivat tällä stipulaatiolla, ainoastaan Goldust on pienoinen kysymysmerkki, mutta eiköhän hänkin mukana pysy. Voitto meni mielestäni ihan oikealle joukkueelle, sillä WGTT toimii erinomaisen hyvin joukkuemestareina.
****+

Triple Threat Match For Intercontiental Championship:
Carlito def. Big Show, MVP (c)

Carlito päätti eräänä kauniina päivänä, että hän alkaa taas singles painijaksi ja kappas vain ura lähti heti nousuun. Miten tilanteeseen sitten päädyttiin ja mitä Big Show tuolla tekee? No hommahan meni niin, että heti NOC:n jälkeisessä Rawssa Show kolautti nyrkillään MVP:n tajun kankaalle ja jo seuraavassa Rawssa hän teki sen uudelleen, mutta tällä kertaa ottelussa, joka Shown harmikse oli non-title. Näin tästä valtaisasta Showsta tuli ykköshaastaja IC-titlellä. Carlito sen sijaan oli kerännyt noiden kahden viikon aikana pari voittoa ja hän jatkoi seuraavalla viikolla napaten puhtaan voiton IC-tittelin ykköshaastajasta. Tietenkään Carliton suu ei pysynyt tästä supusta ja näin saatiin aikaan three way matsi. Ottelun lopetukseksi keksin aika hienon. Big Show iskee MVP:lle tyrmäys lyöntinsä, mutta erehtyy tuulettelemaan ennen selätystä ja näimpä yläköydeltä lentää Carlito potkaisten Big Showta dropkickillä selkään. Big horjuu kohti köysiä ja onnistuu kääntämään selkänsä köysille aikomuksenaan pompahtaa niistä takaisin Carlitoa päin, mutta nyt käykin niin, että Shown kädet jäävät jumiin kahden köyden väliin. Samalla tavalla kuin Great Khalille käy aina toisinaan. Näimpä Carlito voi rauhassa selättää MVP:n vihaisen jätin voidessa katsella tapahtumaa avuttomana.

Ensinnäkin tämä oli varmaankin United States mestaruudesta, kun tuolta alempaa löytyy IC-mestaruusottelu? Mutta kuitenkin, matsin tarina kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta Big Show US-mestaruusottelussa vuonna 2009 vaikuttaa hieman oudolta. Laadullisesti Carlito ja MVP saisivat aikaan hyvän ottelun ja kyllähän Big Showkin oikeanlaisella buukkauksella toimii ihan hyvin. Carliton singlespushille muuten peukkua.
***

Extreme Rules Match For ECW Championship:
Rhino def. Christian (c)

En ole tainnut aiemmin mainita, mutta minun WWECW versiossa ECW-mestaruusottelut ovat aina Extreme Rules otteluita, poikkeuksetta (tietenki Ladder-matsit yms. käyvät myös). Sitten itse ottelun taustoihin, jotka juontavat juurensa tuolta Night Of Championista, jossa Rhino siis hyökkäsi Christianin kimppuun. Seuraavalla viikolla jo paljastettiin, että Rhino tosiaanki oli se Heymanin mies, jonka piti palauttaa vanhan ECW:n loisto takaisin ECW:hen. Siinä samassa Rhino ja Heyman sitten haukkuivat samalla kaikki WWE-painijat, jotta heidän heel status säilyi. No Rhino voitti sitten pari matsia, soitti suutaan Christianin kanssa ja ennen PPV:tä olleessa ECW:ssä varmisti mestaruusmatsinsa voittamalla kymmenen miehen 1# contender Battle Royalin, jossa muuten nähtiin niinkin absurdi nimi kuin Brian Lee ja myös Raven teki esiintymisen. Itse ottelu oli sinänsä tasainen, mutta lopulta Rhino pisti Christianin pöydästä läpi top rope powerbombilla ja otti ottelun voiton.

Tästä ottelusta tykkäisin kyllä erittäin paljon, sillä sekä Rhino että Christian kuuluvat omiin suosikkeihini ja molemmat myös toimivat Extreme Rules -stipulaatiolla loistavasti. Rhinon voitostakin tykkään ja toivottavasti se auttoi Christiania siirtymään suurempiin kuvioihin. Nuo taustatarinatkin vaikuttavat hyviltä ja Rhino/Heyman akseli lisää varmasti tuohon aikaan varsin tylsän ECW'n kiinnostusta.
****

Single Match For Intercontiental Championship:
CM Punk (c) def. Jack Swagger

Swagger tosiaan teki sulavan siirron isompiin brändeihin ja lähtikin Smackdownissa saman tien IC-titlen perään. Swagger voitti isoja nimiä kuten Kanen, Mysterion, John Morrisonin ja AJ Stylesin muun muassa ja ansaitsi näin ollen mahdollisuuden tähän mestaruuteen. Tämän lisäksi nähtiin backstage brawleja ja suun soittoa Punkin ja Swaggerin välillä. Itse ottelu oli tasainen, tekninen vääntö, jossa Swagger oli hitusen verran ehkä niskan päällä. Punk kuitenki lopussa saa otteluun hallintaansa ja lopulta GTS uppoaa perille.

Punk ja Swaggerhan ovat irl vetäneet RAW'ssa viime aikoina jonkun ottelun vastakkain ja ihan hyvää menoahan he ovat saaneet aikaan. Tässä on vielä panostakin mukana, niin varmasti tämä olisi hyvä ottelu. Punk on myös ihan hyvä voittaja, vaikka ilmeisesti melkoisen overi IC-mestaruudelle. Tosin omasta mielestä IC-mestaruuden kantajaksi ei tarvitakkaan mitään tusinamiehiä.
****-

Tag Team Match:
Edge & Kane def. Undertaker & Rey Mysterio

Tämä matsi sinänsä liittyy Edgen ja Undertakerin feudiin, jossa 'Taker selvästi kantaa kaunaa jostain Edgelle. Edge ei halua otella Undertakeriä vastaan 1-on-1 ottelussa ymmärrettävistä syistä. Näimpä Edge onnistui kääntämään Kanen 'Takeriä vastaan taas kerran manipuloimalla Kanen mieltä ja saaden tämän uskomaan, että kaikki paha mitä Kanelle on tapahtunut on 'Takerin syytä. Hieman mielenvikainen Kane sitten nappasi syötin ja on tukenut Edgeä tässä feudissa 'Takeriä vastaan. Mysse sitten tarjosi kuolleelle miehelle apuaan tähän otteluun ja hänet lisättiin tähän matsiin. Ottelussa oli kuitenki jännitystä ilmassa sillä viimeisessä Smackdownissa ennen PPV:tä nähtiin veljesten kamppailu, jossa Edge aiheutti Kanelle häviön iskemällä tätä vahingossa tuolilla päähän. Kane sitten ottelun jälkeen iski Edgelle chokeslammin. Edge ja Kane kuitenki saivat asiat selvitettyä ennen PPV:tä ja lopulta Edge otti Takeristä selätysvoiton Spearin jälkeen.

Tässä on ainakin mielenkiintoinen sekoitus painijoita mukana: kaksi ikääntyvää brawleria, yksi all-arounderi sekä yksi hyppypapu. Tältä nelikolta löytyy kuitenkin niin paljon kokemusta, että ottelu olisi varmasti onnistunut ja etenkin Edgen ja Mysterion keskenäiset kehäosuudet voivat olla ihan huippumenoakin. Ja muutenkin kun kyseessä on pienempi ppv, niin näitä suuria singlesotteluita kannattaakin säästellä mielestäni niihin suurempiin tapahtumiin.
***

Single Match For World Heavyweight Champion:
Jeff Hardy (c) drew Chris Jericho

Jericho sitten siirtyi IC-mestarista maailmanmestaruushaastajaan. Miten tämä vaihdos sitten tapahtui? No itseasiassa ykköshaastajuusottelu oli SD:ssä CM Punkin ja Chris Jerichon välillä ja tästä ottelusta jälkinmäinen otti voiton ja ilmoitti samantien ettei hänellä ollut enää mitään kiinnostusta säälittävää IC-titleä kohtaan. Seuraavalla viikolla Jericho jo soittikin suutaan kuinka voittaisi Hardyn pojan ottelussa, jota voitaisiin kutsua näytösotteluksi ja tästähän se rakas Neromme ei pitänyt. Siinä sitten miehet soittivat suuta ja brawlasivat ympäri kehiä, mutta mitään sen kummempaa ei nähty. Tässä ottelussa sen sijaan nähtiin tiukka hurja ottelu, joka päättyi Jeffin Swantoniin kehän ulkopuolelle makaavalle Jericholle. Harmi ettei kumpikaan päässyt kehään ennen 10 countia ja ottelu päättyi double count outtiin.

Tähän aikaanhan Hardy oli käytännössä WWE'n ykköshyvis ja Jericho toimii nyt heelinä aivan loistavasti. Senpä takia tästä ei nyt mitenkään saada huonoa ottelua. Jostain syystä en kuitenkaan näe tämän kaksikon pystyvän vetävän ilman erikoisstipulaatioita mitään superottelua ja tuo lopetus antoikin sellaista osviittaa että feudi jatkuu ja seuraavaan ppv'hen sitten jotain spesiaalia mukaan.
***+

6-man Tag Team Match:
The New Evolution (Triple H, Samoa Joe, Claudio Castagnoli) with William Regal def. Shawn Michaels, Mr. Kennedy, John Cena

Kuuden miehen joukkuekamppailu nähdäänki sitten tähän väliin, kun useampia feudeja on taas kerran liitetty samaan otteluun. Triple H siirtyi feudaamaan HBK:n kanssa ja tässä feudissa on sitten nähty suun soittoa sun muuta ja yksi one-on-one ottelukin. HBK voitti tuon ottelun, mutta tosiaan DQ:lla. HHH hermostui, kun HBK ei pysynyt matossa kolme countin verran, joten hän sai maistaa HHH rakasta parteneria lekana myös tunnettua. Joe sitten on aloittanut feudin Kennedyn kanssa, kun Mister Kennedy kertoi kuinka aikoo päättää Samoa Joen undefeated streakin ja Joe sitten yksinkertaisesti naureskeli sille. Tässä feudissa ei ole vielä nähty kuin puhetta. Claudio sitten liittyi Heron kanssa TNE:hen ja John Cena liittyy matsiin vain siksi, että hän tarvitsi tekemistä. Tietenki tähän liittyy myös se, että Cena ei vieläkään onnistunut saamaan sitä haluamaansa WWE-mestaruusottelua. Itse ottelu päättyy pieneen huijausvoittoon, kun William Regal häiritsee naama joukkuetta niin kovasti, että lopulta Mr. Kennedy jäi yksin koko heel kolmikon kanssa kehään kahden muun naaman keräillessä luitaan kehän ulkopuolelta. Triple HHH viimeisteli voiton Pedigreellä.

Hyvän 6-Man tagin olet saanut tähän kasattua. New Evolutioniin olet tuonut mielenkiintoisia painijoita mukaan ja hyviskolmikostakin jokainen tietää kuinka hyvä ottelu vedetään. Lopetuskin oli tässä toimiva. Tässäkin oikeastaan vain pohjustetaan kuvioita tulevaa varten, mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin se on näissä pienemmissä tapahtumissa järkevää. HHH vs HBK ja Samoa Joe vs Kennedy kuulostavat erittäin hyviltä otteluilta SummerSlamia ajatellen.
****-

Single Match For WWE Championship:
Randy Orton (c) def. Batista

Loppuun sitten jätin kahden vanhan Evoluutio jäsenen kohtaamisen, kun kullanhimoinen Batista lähti mestari Randalf Ortonin perään. HHH voiton momentumilla Batista sitten rullasi mestaruusotteluun niitaten tieltään pois jokaisen joka hänen eteensä asettui, mutta Ortoniin hän ei päässyt käsiksi ennen tätä ottelua. Itse ottelu oli oikeastaan Batistan hallintaa aikalailla kokoajan ja Randy vikisi perässä ja yritti kaikkensa, että pysyisi ottelussa mukana. Lopulta kuitenki TNE:n uusin jäsen Chris Hero tuli Ortonin apuun, aiheutti tarvittavan häiriön, joka avasi Randylle tilaisuuden iskeä RKO. 1,2,3 ja mestari säilyttää.

Tämä nyt jättää itselleni vähän laimean maun suuhun. Batista kyllä toimii näissä mestaruuskuvioissa ihan kiitettävästi kuten myös Orton, mutta en oikein tykännyt tuosta buukkauksesta, sillä jo tuo elukan alkuosan suvereeni hallinta antoi osviittaa siitä, että jokin halpa lopetus tässä nähtäisiin. Ei tämä nyt mikään ihan surkeakaan ottelu olisi, mutta ei mikään paraskaan ppv'n main eventiksi.
**½

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saman mittainen tästä tuli kuin edellisestä eli pitkä. Tämä kuitenkin oli loppujen lopuksi pienoinen väliPPV, mutta seuraavaksi sitten Summerslam, jonne tulen bookkaamaan ainaki pari suhtkoht suuren luokan kohtaamista.

Kuten sanoit, väli-PPV'ltähä tämä melkolailla vaikuttaa, mutta eipä se minua sen kummemmin haittaa, kun ottelut kuitenkin ovat pääosin hyvätasoisia. Ainoastaan tuosta pääottelusta en hirveästi tykännyt, mutta enpä tästä muuta valittamista keksi.

WWF King of the Ring 2001

King of the Ring Semi Final Match
Chris Benoit def. Eddie Guerrero

Yhteensä 32 painijaa pääsi mukaan vuotuiseen King of the Ring -turnaukseen ja viimeisen kuukauden aikana RAW't ja SmackDownit ovat koostuneet käytännössä pelkistä turnausotteluista. Neljä henkilöä on siis vielä tässä vaiheessa mukana ja ensimmäinen semifinaali nähtiin tapahtuman openerina. Benoit oli selvittänyt itsensä neljän joukkoon voittamalla Val Veniksen, Lance Stormin sekä Rhynon. Eddie on taas matkan varrella kukistanut Billy Gunnin, Rikishin sekä Kanen, joten voi sanoa, että kovin helppo tie ei ole Eddiellä ollut. Nyt kuitenkin tuli Eddielle seinä vastaan, sillä Benoit nappasi voiton Diving Headbuttin jälkeen ja eteni finaaliin.

King of the Ring Semi Final Match
Kurt Angle def. Rob Van Dam

Ja toinen välieräottelu nähtiinkin heti seuraavaksi. Rob Van Dam teki WWF-debyyttinsä heti 'Manian jälkeen ja on ollut alusta asti melko vakuuttavassa vireessä. RVD'n matkalla tähän otteluun on kaatunut Gregory Helms, Jerry Lynn sekä William Regal. Angle taas on voittanut Christianin, Edgen ja Jeff Hardyn. Angle on myös promonnut paljon siitä, kuinka hänestä tulee ensimmäinen kahtena peräkkäisenä vuonna KOTR-turnauksen voittanut painija. Tässä vaiheessa tavoitteen toteutuminen näytti hyvältä, kun RVD kaatui Angle Slamin jälkeen tämän ensin missattua Five Star Frog Splash yrityksensä.

Singles Match
Tazz def. William Regal

Tällä kaksikolla on ollut pientä kränää oikeastaan koko saven alusta asti. Lopullisesti kunnon feudi lähti käyntiin edellistä ppv'tä (Judgment Day) edeltävässä SmackDownissa, kun Regal hyökkäsi backstagella rajusti Tazzin kimppuun ja sen seurauksena Tazz ei pystynyt osallistumaan Judgment Dayssa käytyyn IC-mestaruusotteluun, jossa mestari Chris Jerichon oli tarkoitus puolustaa mestaruuttaa Fatal 4-Wayssa RVD'tä, Regalia ja Tazzia vastaan. Tazzin loukkaantumisen vuoksi ottelu sitten muutettiin Triple Threatiksi. Pari viikkoa sitten Tazz teki paluunsa huilailtuaan kolmisen viikkoa ja siitä asti kaksikko on ollut toisten kurkusssa kiinni oikeastaan aina tilaisuuden tullen. Sen takia Commissioneriksi takaisin noussut Shawn Michaels buukkasi kaksikon välille tämän ottelun, joka lopulta päättyi Tazzin voittoon Tazzmissionilla ja tämän myötä hän sai koston menetetystä Intercontinental-mestaruusottelusta.

Triple Threat Tag Team Match for the WWF Tag Team Championship
Edge & Christian (c) def. APA, The Radicalz

Joukkuedivarilla menee tässä vaiheessa erittäin hyvin parista pahasta takaiskusta (esim. Matt Hardyn paha loukkaantuminen) huolimatta. Edge ja Christian ovat olleet joukkuemestareita saven alusta asti ja viime aikoina haastajia on löytynyt moneen lähtöön. Judgment Dayssa heillä oli vastassa Buff Bagwellin ja Chris Kanyonin muodostama joukkue, joka käyttää nimeä Dominance. Tällä kertaa vastaan asettuivat APA ja The Radicalz (Perry Saturn ja Dean Malenko) jotka ovat molemmat napsineet mukavasti voittoja viime aikoina. Myös Dudley Boyzien piti olla tässä ottelussa mukana, mutta Bubba Ray jäi tätä ppv'tä edeltäneenä tiistaina kiinni kielletyistä aineista ja sen johdosta hänelle napsahti 30 päivän hyllytys. Ottelusta sen verran että mestarit säilyttivät vyönsä Christianin selätettyä Faarooq Unprettierin jälkeen. Pikku hiljaa pitäisi alkaa siirtämään Edgeä ja Christiania yksilöurille, koska molemmat nousseet niin overeiksi, että ovat käytännössä main event tason jamppoja.

Singles Match for the United States Championship
Rhyno def. Booker T (c)

Ennen Judgment Dayta Rhyno voitti ykköshaastajuusottelun Bookerin US-mestaruudelle. Judgment Dayssa kaksikon välinen ottelu päättyi Bookerin puhtaaseen voittoon, eikä Rhyno tietenkään ollut tyytyväinen tähän. Niinpä hän hyökkäsi ottelun loputtua halpamaisesti US-mestarin kimppuun takaapäin. Viimeisten viikkojen aikana Rhyno on häirinnyt Bookeria kaikin mahdollisin keinoin ja esimerkiksi pilasi hänen KotR-karsintaottelunsa. Lopulta Booker suostui vielä yhteen otteluun, joka siis käytiin tässä tapahtumassa. Hieman yllättäenkin, Rhyno nappasi täysin puhtaan voiton Goren jälkeen ja nousi luonnollisesti uudeksi US-mestariksi.

Singles Match
Triple H def. Rikishi

Tämän ottelun taustatarinat liittyvät melko oleellisesti tämän tapahtuman main eventiin. Judgment Dayn jälkeisessä RAW'n pääottelussa kohtasivat Triple H ja The Undertaker. Ottelu päättyi Steve Austinin sekaantumisen ansiosta HHH'n voittoon ja ottelun päätyttyä Austin ja HHH jäivät hakkaamaan Austinia kehään. Kaikki varmasti olettivat Kanen ryntäämään paikalle ja pelastamaan veljensä, mutta titantronille ilmestyi kuvaa bäkkäriltä, josta selvisi, ettei Kanen paikalletulo ollut mahdollista. Hänen kimpussaan oli nimittäin Shane McMahonin johdolla joukko entisiä WCW'n painijoita, kuten Diamond Dallas Page, Lance Storm ja Mike Awesome. Hetken aikaa siis näytti siltä, että HHH ja Austin saavat hakata 'Takerin täydellisesti, mutta eipä siinä niin käynytkään. Nimittäin Rikishi teki paluunsa pienen tauon jälkeen pelastamalla 'Takerin ja kääntyen samalla faceksi. Tämän seurauksena sitten Shawn Michaels päätti buukata HHH'lle ja Rikishille ottelun tähän ppv'hen. HHH nappasi tästä voiton kepulikonstein, sillä hän täräytti Rikishille Low Blow'n, jota seurasi luonnollisesti Pedigree.

King of the Ring Final Match
Chris Benoit def. Kurt Angle

Tämän ottelun panokset olivat kovat, sillä King of the Ring turnauksen voittaja saa titleshotin WWF mestaruudesta seuraavaan ppv'hen, Fully Loadediin. Sekä Benoitin että Anglen keskittymisestä näki, että molemmille voitto oli todella tärkeä asia. Angle yritti hakea voittoa pariin otteeseen huijaamalla ottaen tukea köysistä roll-upin jälkeen, mutta Benoit sai hartiansa ylös matosta ennen kolmosta. Lopulta noin vartin ottelun jälkeen Benoit sai lukittua Crippler Crossfacen keskellä kehää. Angle sinnitteli, mutta joutui lopulta nielemään ylpeytensä ja unelmansa toisesta KotR voitosta tamppaamalla mattoa.

Hell in a Cell Match for the WWF Championship
Steve Austin (c) def. The Undertaker

Kaksi kuukautta sitten Backlashissa Undertaker ja Triple H kohtasivat 'Mania-rematchissa, jossa oli pelissä myös ykköshaastajuus Austinin mestaruudelle. 'Taker voitti toistamiseen ja ansaitsi mestaruusottelun Judgment Dayssä. Kyseinen ottelu päättyi Austinin voittoon, kun tuomarin ollessa ottaessa lukua HHH ryntäsi kehään ja iski 'Takerille Pedigreen. Lopullisesti Austin viimeisteli voittonsa Stunnerilla. Shawn Michaels ei ollut tyytyväinen ottelun lopetukseen ja buukkasi kaksikolle uusintaottelun, joka tultiin käymään hell in the cellin sisällä, jonka yksi tarkoitus oli estää otteluun sekaantumiset. HBK'n suunnitelma toimi ja Austin ja 'Taker vetivät erinomaisen ottelun, jossa kumpikaan ei säästellyt ollenkaan. Aseita käytettiin paljon ja ottelun lopussa molempien naama oli aivan veren peitossa. Lopulta Austin kuitenkin onnistui voittamaan ottelun kahden Stunnerin jälkeen. Tämän kaksikon suht pitkä feudikin päättyi tähän otteluun.

---------------------

Siinäpä tuo nyt on. Ihan tyytyväinen olen tapahtumaan ja seuraavana siis vuorossa on Fully Loaded vuosimallia 2001 (jota siis ei oikeasti koskaan käyty, koska viimeinen Fully Loaded käytiin vuonna 2000).

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » Su 12.02.2012 22:51

Gendry kirjoitti:WWF King of the Ring 2001

King of the Ring Semi Final Match
Chris Benoit def. Eddie Guerrero

Yhteensä 32 painijaa pääsi mukaan vuotuiseen King of the Ring -turnaukseen ja viimeisen kuukauden aikana RAW't ja SmackDownit ovat koostuneet käytännössä pelkistä turnausotteluista. Neljä henkilöä on siis vielä tässä vaiheessa mukana ja ensimmäinen semifinaali nähtiin tapahtuman openerina. Benoit oli selvittänyt itsensä neljän joukkoon voittamalla Val Veniksen, Lance Stormin sekä Rhynon. Eddie on taas matkan varrella kukistanut Billy Gunnin, Rikishin sekä Kanen, joten voi sanoa, että kovin helppo tie ei ole Eddiellä ollut. Nyt kuitenkin tuli Eddielle seinä vastaan, sillä Benoit nappasi voiton Diving Headbuttin jälkeen ja eteni finaaliin.

- Rakastan turnauksia ja se, että olet jaksanut näin ison tournamentin pistää pystöön ansaitsee isot propsit. Ottelupari on aivan loistava, tämä kelpaisi hyvin, vaikka koko KOTR:n finaalimatsiksi. Tälle voisi antaa helposti, vaikka sen viisi tähteä, jos tätä olisi rakenneltua maailman ääriin asti, koska miehillä kyllä riittää siihen rahkeet. Nyt turnauksen otteluna, vähällä rakentelulla, koska miehillä ei ilmeisesti ole feudia takanaan ja otettaen huomioon, että tämä on semi finaali, niin pudotan hieman arvosanaa. Loistava aloitus PPV:lle silti.
****+

King of the Ring Semi Final Match
Kurt Angle def. Rob Van Dam

Ja toinen välieräottelu nähtiinkin heti seuraavaksi. Rob Van Dam teki WWF-debyyttinsä heti 'Manian jälkeen ja on ollut alusta asti melko vakuuttavassa vireessä. RVD'n matkalla tähän otteluun on kaatunut Gregory Helms, Jerry Lynn sekä William Regal. Angle taas on voittanut Christianin, Edgen ja Jeff Hardyn. Angle on myös promonnut paljon siitä, kuinka hänestä tulee ensimmäinen kahtena peräkkäisenä vuonna KOTR-turnauksen voittanut painija. Tässä vaiheessa tavoitteen toteutuminen näytti hyvältä, kun RVD kaatui Angle Slamin jälkeen tämän ensin missattua Five Star Frog Splash yrityksensä.

- Perään ei ehkä niin loistavalta näyttävä ottelupari, mutta kyllä tämäkin on kova. Pidän siitä kuinka vahvana olet bookannut RVD:tä hänen debyytistään asti ja no Kurt Angle on Kurt Angle. Vaikka mies bookattaisiin painimaan banaanipuvussa, olisi hän viihdyttävä. Tässä kuitenki nuo samat arvosanaa rajoittavat asiat kuin aiemmassa ottelussa, vähäinen rakentelu, turnausottelu ja semi finaali matsi, mutta eiköhän tämäkin olisi loistava.
****-

Singles Match
Tazz def. William Regal

Tällä kaksikolla on ollut pientä kränää oikeastaan koko saven alusta asti. Lopullisesti kunnon feudi lähti käyntiin edellistä ppv'tä (Judgment Day) edeltävässä SmackDownissa, kun Regal hyökkäsi backstagella rajusti Tazzin kimppuun ja sen seurauksena Tazz ei pystynyt osallistumaan Judgment Dayssa käytyyn IC-mestaruusotteluun, jossa mestari Chris Jerichon oli tarkoitus puolustaa mestaruuttaa Fatal 4-Wayssa RVD'tä, Regalia ja Tazzia vastaan. Tazzin loukkaantumisen vuoksi ottelu sitten muutettiin Triple Threatiksi. Pari viikkoa sitten Tazz teki paluunsa huilailtuaan kolmisen viikkoa ja siitä asti kaksikko on ollut toisten kurkusssa kiinni oikeastaan aina tilaisuuden tullen. Sen takia Commissioneriksi takaisin noussut Shawn Michaels buukkasi kaksikon välille tämän ottelun, joka lopulta päättyi Tazzin voittoon Tazzmissionilla ja tämän myötä hän sai koston menetetystä Intercontinental-mestaruusottelusta.

- Kaksi hyvin paljon arvostamaani painijaa, jotka eivät kuitenkaan koskaan ole miksikään suoranaisiksi suosikeiksi noussut. Noh Tazzia olen nähnyt liian vähän (org.-ECW:ssä ja hieman WWF:ssä) ja William Regal ei koskaan saanut ansaitsemaansa pushia ja hänenkin huippu vuodet mennyt vähän ohi. Tämän rakentelu kuulostaa varsin mukavalta hieman pienemmän luokan feudilta. Ei mitään turhaa ylimääräistä vaan aika pitkälti suora viivainen kostokuvio. Jää hieman edellisistä loistavista otteluista, mutta ei paljoa.
***½

Triple Threat Tag Team Match for the WWF Tag Team Championship
Edge & Christian (c) def. APA, The Radicalz

Joukkuedivarilla menee tässä vaiheessa erittäin hyvin parista pahasta takaiskusta (esim. Matt Hardyn paha loukkaantuminen) huolimatta. Edge ja Christian ovat olleet joukkuemestareita saven alusta asti ja viime aikoina haastajia on löytynyt moneen lähtöön. Judgment Dayssa heillä oli vastassa Buff Bagwellin ja Chris Kanyonin muodostama joukkue, joka käyttää nimeä Dominance. Tällä kertaa vastaan asettuivat APA ja The Radicalz (Perry Saturn ja Dean Malenko) jotka ovat molemmat napsineet mukavasti voittoja viime aikoina. Myös Dudley Boyzien piti olla tässä ottelussa mukana, mutta Bubba Ray jäi tätä ppv'tä edeltäneenä tiistaina kiinni kielletyistä aineista ja sen johdosta hänelle napsahti 30 päivän hyllytys. Ottelusta sen verran että mestarit säilyttivät vyönsä Christianin selätettyä Faarooq Unprettierin jälkeen. Pikku hiljaa pitäisi alkaa siirtämään Edgeä ja Christiania yksilöurille, koska molemmat nousseet niin overeiksi, että ovat käytännössä main event tason jamppoja.

- Hieman ehkä välipuolustuksen makua ilmassa, mutta haittaako tuo. Ilmeisesti mitään suurempia feudeja ei ole ottelun takana vaan enemmän tämä kuulostaa tällaiselta kilpailuhenkiseltä ottelulta, jossa vyön voitto näyttelee pääosaa. Ottelijat ovat kauttaaltaan laadukkaita painijoita, kun APA toimi loistavasti joukkueena, Radicalzeista Saturnista on itselle jäänyt kuva hyvänä muttei mahtavana painijana ja no muista ei tarvitse sanoa mitään. Kolmiottelut on toki aina hieman sekavia, mutta uskoisin tästä kehkeytyvän varsin vauhdikas ja mielenkiintoinen koitos. Saa nähdä miten lopulta pistät Edgen ja Christianin häviämään vyöt. Ehkäpä toinen alkaa pitämään kantapäistään.
****

Singles Match for the United States Championship
Rhyno def. Booker T (c)

Ennen Judgment Dayta Rhyno voitti ykköshaastajuusottelun Bookerin US-mestaruudelle. Judgment Dayssa kaksikon välinen ottelu päättyi Bookerin puhtaaseen voittoon, eikä Rhyno tietenkään ollut tyytyväinen tähän. Niinpä hän hyökkäsi ottelun loputtua halpamaisesti US-mestarin kimppuun takaapäin. Viimeisten viikkojen aikana Rhyno on häirinnyt Bookeria kaikin mahdollisin keinoin ja esimerkiksi pilasi hänen KotR-karsintaottelunsa. Lopulta Booker suostui vielä yhteen otteluun, joka siis käytiin tässä tapahtumassa. Hieman yllättäenkin, Rhyno nappasi täysin puhtaan voiton Goren jälkeen ja nousi luonnollisesti uudeksi US-mestariksi.

- Tämä on itselleni sellainen matsi, jota en pysty hahmottamaan, miten tämä oikeastaan toimisi. Kemioiden toimiessa voisi olla loistava, mutta vähemmän toimiessa olisi aika perusmatsi luultavasti. Booker toki oli voimissaan vielä tuohon aikaan ja Rhyno oli melkoinen eläin vielä tuohon aikaan. Taustoista täytyy antaa plussaa, koska vaikka Rhyno on altavastaaja, uskoisin yleisön olevan melko hyvin Bookerin takana. Jotenki kuitenkin sellainen fiilis, että tämä ei toimisi niin hyvin kuin voisi toimia.
***+

Singles Match
Triple H def. Rikishi

Tämän ottelun taustatarinat liittyvät melko oleellisesti tämän tapahtuman main eventiin. Judgment Dayn jälkeisessä RAW'n pääottelussa kohtasivat Triple H ja The Undertaker. Ottelu päättyi Steve Austinin sekaantumisen ansiosta HHH'n voittoon ja ottelun päätyttyä Austin ja HHH jäivät hakkaamaan Austinia kehään. Kaikki varmasti olettivat Kanen ryntäämään paikalle ja pelastamaan veljensä, mutta titantronille ilmestyi kuvaa bäkkäriltä, josta selvisi, ettei Kanen paikalletulo ollut mahdollista. Hänen kimpussaan oli nimittäin Shane McMahonin johdolla joukko entisiä WCW'n painijoita, kuten Diamond Dallas Page, Lance Storm ja Mike Awesome. Hetken aikaa siis näytti siltä, että HHH ja Austin saavat hakata 'Takerin täydellisesti, mutta eipä siinä niin käynytkään. Nimittäin Rikishi teki paluunsa pienen tauon jälkeen pelastamalla 'Takerin ja kääntyen samalla faceksi. Tämän seurauksena sitten Shawn Michaels päätti buukata HHH'lle ja Rikishille ottelun tähän ppv'hen. HHH nappasi tästä voiton kepulikonstein, sillä hän täräytti Rikishille Low Blow'n, jota seurasi luonnollisesti Pedigree.

- Kusipää mul**u Triple H on se suosikki Triple H gimmick itselleni. Rikishin ja HHH:n kohtaaminen on kuitenkin hieman samanlainen tapaus kuin tuo edellinen ottelu. Ei tästä oikein tiedä, miten tämä toimisi. Tosin tältä en ehkä odottaisi samanlaista huipputapausta missään olosuhteissa kuin edelliseltä. Kuvio kuulostaa aika jännältä itseasiassa. Itse tykkään näistä yllätyspaluista, kun ne tulevat ns. puskista ja niihin liittyy jonkun pelastaminen. HHH:n voittotapa on täydellinen.
***

King of the Ring Final Match
Chris Benoit def. Kurt Angle

Tämän ottelun panokset olivat kovat, sillä King of the Ring turnauksen voittaja saa titleshotin WWF mestaruudesta seuraavaan ppv'hen, Fully Loadediin. Sekä Benoitin että Anglen keskittymisestä näki, että molemmille voitto oli todella tärkeä asia. Angle yritti hakea voittoa pariin otteeseen huijaamalla ottaen tukea köysistä roll-upin jälkeen, mutta Benoit sai hartiansa ylös matosta ennen kolmosta. Lopulta noin vartin ottelun jälkeen Benoit sai lukittua Crippler Crossfacen keskellä kehää. Angle sinnitteli, mutta joutui lopulta nielemään ylpeytensä ja unelmansa toisesta KotR voitosta tamppaamalla mattoa.

- Turnaus finaali on aina spesiaalitapaus oli sitten palkintona vain oikeus kutsua itseään painimaailman kuningaalliseksi tai saada sitten ihan mestaruusotteluna konkreettinen palkinto. Benoit ja Angle ovat täydellinen parivaljakko taistelemaan tällaisesta voitosta, koska he ovat tarpeeksi taitavia luomaan jännitävän ja dramaattisen matsin ja koska he ovat tarpeeksi overeita, että yleisöä jaksaa kiinnostaa tämä ottelu tarpeeksi paljon. Naamavoitto on varmasti todella tervetullut yleisölle ja ottaen huomioon viimeisen matsin tuloksen se on entistä enemmän tervetullut. Upea matsi varmasti tämä ja mahdollisesti illan paras matsi. Feudilla voitaisiin puristaa se puuttuva neljännes.
*****-

Hell in a Cell Match for the WWF Championship
Steve Austin (c) def. The Undertaker

Kaksi kuukautta sitten Backlashissa Undertaker ja Triple H kohtasivat 'Mania-rematchissa, jossa oli pelissä myös ykköshaastajuus Austinin mestaruudelle. 'Taker voitti toistamiseen ja ansaitsi mestaruusottelun Judgment Dayssä. Kyseinen ottelu päättyi Austinin voittoon, kun tuomarin ollessa ottaessa lukua HHH ryntäsi kehään ja iski 'Takerille Pedigreen. Lopullisesti Austin viimeisteli voittonsa Stunnerilla. Shawn Michaels ei ollut tyytyväinen ottelun lopetukseen ja buukkasi kaksikolle uusintaottelun, joka tultiin käymään hell in the cellin sisällä, jonka yksi tarkoitus oli estää otteluun sekaantumiset. HBK'n suunnitelma toimi ja Austin ja 'Taker vetivät erinomaisen ottelun, jossa kumpikaan ei säästellyt ollenkaan. Aseita käytettiin paljon ja ottelun lopussa molempien naama oli aivan veren peitossa. Lopulta Austin kuitenkin onnistui voittamaan ottelun kahden Stunnerin jälkeen. Tämän kaksikon suht pitkä feudikin päättyi tähän otteluun.

- Kovan paukun olet tähän loppuun vetänyt. Tätä ei kaikenlisäksi ole koskaan oikeasti nähty ja tämän rakentelun jälkeen voitanee sanoa, että kyseessä luultavasti olisi klassikko. Austinista pidän ehkä enemmän naamana, mutta kyllähän mies oli tuohon aikaan loistava missä tahansa roolissa. Undertaker on Undertaker, eeppisin painija koko lajissa ikinä. Tämä kohtaaminen tulisi olemaan aika monilla luultavasti klassikko matsien listassa, jos olisi tapahtunut oikeasti. Ei tälle oikein pysty antamaan kuin yhden arvosanan.
*****

---------------------

Siinäpä tuo nyt on. Ihan tyytyväinen olen tapahtumaan ja seuraavana siis vuorossa on Fully Loaded vuosimallia 2001 (jota siis ei oikeasti koskaan käyty, koska viimeinen Fully Loaded käytiin vuonna 2000).

- Tähän kyllä saa ollakkin tyytyväinen. Jokainen matsi oli vähintään hyvä ja kasa loistaviakin mahtui mukaan. Main event on tuollainen "Once in a life time" tason kohtaaminen ja mikään matsi ei ole suoranaisesti tylsä. Loistava PPV ja en usko, että Fully Loaded pistää paremmaksi, mutta mistäs sen tietää.

Hoksasin tuossa, että ehkä PWS-korttien julkaisu tänne on hieman typerää, kun puolet painijoista on outoja yms. No sitten ajettelin, että lataanpa TEW:n ja testaan uuden tallennuksen aloittamista sillä, mutta oikeasti bookkasin kaksi matsia ja olin melkein hengästynyt. Ei ole minulle tehty peli tuo, aivan liikaa säätämistä. Joten back to EWR:n WWE-saveen, koska se on vieläki minulle mielenkiintoinen. Joten julkaisen nyt Great American Bashin jälkeisen PPV:n eli Summerslamin. Siitä on jo jonkin aikaa, kun olen bookannut sen, mutta muistelen noita feudeja yms.

Summerslam 2009!

Three Way Extreme Rules Match For ECW Championship:
Christian def. Rhino (c), Paul Burchill

Heti PPV:n alku aloitetaan ryminällä, kun tarjoan kolmen miehen HC-mätön ECW-mestaruudesta. Christian ja Rhino ovat jatkaneet samaa väkivaltaista feudiaan ja Christian ilmoitti heti seuraavassa ECW TV:ssä GAB:n jälkeen lunastavansa uusintaottelunsa Summerslamissa. Paul Burchillin mentori sen sijaan paljastui tässä välissä myös ja sehän oli ECW-orginaali nimeltään Raven. Raven on saanut Burchillin noudattamaan niin sanottua hardcore-mentaliteettia, jota ilman Ravenin mielestä ECW:ssä ei voi pärjätä. Tämä on kaikenlisäksi toiminut, sillä Paul nousi tässä välissä erittäin uskottavaksi haastajaksi ja viimeinen ECW TV ennen PPV:tä päättyikin näkyyn, jossa Paul seisoi Rhinon ja Christianin ruhojen päällä. Tässä ottelussa veteraani Christian näyttää olevan se kovin ja onnistuu nappaamaan voiton selättämällä Rhinon.

Tag Team Match For WWE Tag Team Championship:
Total Impact (Rey Mysterio, Low Ki) def. World Greatest Tag Team (c)

Tämä ilta näyttää olevan mestaruusvaihdoksien ilta, kun myös joukkuevyöt vaihtavat omistajaa. Rey Mysterio haki itselleen hyvää joukkuepartneria, sillä hän halusi päästä mukaan tähän uudestisyntyneeseen joukkuedivariin. Parin ehdokkaan jälkeen Low Ki, joka ei edes pyrkinyt Reyn joukkuepartneriksi, pisti Myssen niin tiukille singles kohtaamisessa, että Mysterio suoraan kysyi Low Kitä partnerikseen. Näin oli syntynyt dominoiva joukkue, joka periaatteessa parissa viikossa kaatoi kaikki suurimmat joukkueet joukkuedivarista sekä voitti mestarit non-title ottelussa ansaiten mestaruusottelun PPV:hen. WGTT ei löytänyt lääkettä Total Impactin voittamiseen tälläkään kertaa vaan luchadore ja world warrior veivät vyöt.

Single Match:
Triple H drew Shawn Michaels

Tämän ottelun pohjista jo puhuin viime PPV:ssä, mutta feudin pohja on pitkälti siinä, että Michaels ei ymmärrä, miksi HHH muuttui taas kerran egomaanikoksi, mikä hän on. Lisäksi HBK näkee, että HHH ohjaa nuoria painijoita väärään suuntaan ja antaa heille väärät työkalut menestymiseen. HHH taas periaatteessa pitää HBK:ta säälittävänä vanhana painijana, jota hän on vain käyttänyt vuosien ajan hyväkseen ja nyt Hunter haluaa naulata sen viimeisen naulan HBK:n arkkuun. Itse ottelu oli tiukka vääntö, missä ei nähty sekaantumisia, mutta lopulta ottelun riistäytyessä tuomarin käsistä ei hän voinut muuta kuin tuomita ottelun tasapeliksi. Sen jälkeen kasa muita tuomareita ja road agentteja tuli pitämään näitä kahta entistä ystävystä erossa toisistaan.

Last Man Standing Match:
Edge def. Undertaker

Viimeinkin Undertaker sai sen one-on-one kohtaamisen Edgen kanssa, jota hän on niin janonnut. Kaiken lisäksi Teddy löi heti päälle LMS-gimmickin, jotta tämä feudi saataisiin päätökseen, koska tämä Teddyn mukaan on pitänyt SD:tä kaaoksen vallassa jo kuukausia. Kane lopulta kääntyi veljensä puolelle tässä feudissa ja Edge menetti viimeisenkin suojansa 'Takeriä vastaan, mutta silti Undertaker ei pystynyt voittamaan Edgeä. Edge otti voiton ottelusta tekemällä kaksi con-chair-toa 'Takerille ja tämän jälkeen pitkään ottelun jälkeen, että 'Taker ei nouse ylös ollenkaan. Lopulta Undertaker teki tämän istumaan nousu sydeeminsä ja näytti jo rampilta katselevalle Edgelle kurkun viiltämis tauntinsa. Ylipitkäksi venynyt feudi venyy yhä, kun 'Taker ei jostain mystisestä syystä onnistu voittamaan Edgeä. Saa nähdä, mitä tulevilla viikoilla tapahtuu.

Fatal Four Way Match To Unify IC- & US-Championship:
Carlito (c) def. Big Show, CM Punk (c), John Morrison

Kahden suuren luokan kohtaamisen jälkeen tarvittiin jotain kevyempää ennen päämestaruusotteluita . Niimpä tähän väliin oli bookattu Intercontiental ja US-mestaruuden yhditämisottelu johon osallistuivat itse mestarit, että kummankin ykköshaastajat. CM Punkin IC-mestaruuden haastajaksi oli noussut hänen vanha feudikumppaninsa John Morrison ja Carliton haastajaksi oli tullut Big Show. Mitään suurempia feudeja ei ollut tässä alla. Halusin kovasti yhdistää nämä kaksi vyötä tämmöiseksi molemman brändin yhteiseksi midcard-vyöksi ja näin tämän myös hyvänä mahdollisuutena saada Punkilta pois tuo vyö. Itse ottelun lopetus tapahtuu Carliton selättäessä Morrisonin.

Falls Count Anywhere Match For World Heavyweight Championship:
Jeff Hardy (c) def. Chris Jericho

Kahden gimmick-ottelun PPV:stä tulee kolmen gimmick-ottelun PPV, kun päätin lisätä tähänkin gimmickin. Teddyn mielestä se oli enemmän kuin hyvä idea pistää tähän FCA-säännöt, koska edellinen ottelu päättyi kehän ulkopuolelle, kun kumpikaan ottelijoista ei päässyt enää ylös saatikan sitten kehään asti. Tällä kertaa se olisi mahdotonta. Muuten feudi on jatkanut sitä samaa linjaa Jerichon kertoessa kuinka hän on paras ja Hardyn tuhkimotarina päättyy Summerslamissa. Hardy sen sijaan on kovasti muistutellut, että kuka jäi tavallaan hieman niskan päälle viime ottelussa. Tämä ottelu pysyi aika pitkään kehän sisäpuolella, mutta lopussa ottelu riistäytyi kehän ulkopuolelle ja rampille. Jericho lensi sitten alas rampilta pöydän päälle ja kohta perässä tuli Hardy taas kerran itsemurha Swantonilla. 1,2,3 I think this feud is over.

Triple Threat Match For WWE Championship:
Batista def. Randy Orton (c), John Cena

Cena lopulta sai sen kauon hamuamansa mestaruusottelun, mutta Batista haalasi itsensä mukaan myös. Toisinsanoen Randy oli aika pitkälti kusessa ja viimeistään sen jälkeen, kun Shane bannasi kaikki New Evolutionin jäsenet pois kehän reunalta ja jos he silti yrittäisivät sekaantua niin Orton eliminoitaisiin ottelusta ja mestaruustaistelu käytäisiin Batistan ja Cenan välillä. Tästä huolimatta näytti siltä, että Orton vie voiton, kun hän iski RKO:n Cenalle, mutta lopulta Batista tuli, iski Ortonille Batista Bombin ja nappasi vyön mukaansa. The New Evolution koki melkoisen takaiskun tässä PPV:ssä.

---

Pitkä PPV jälleen kerran, mutta ihmetyin kuinka hyvin muistin nuo kuviota. Tässähän ihan innostu kirjoittamaan. Ihan onnistunut PPV ja tästä on hyvä jatkaa seuraavaan PPV:hen joka onkin sitten oma keksimäni konsepti. Muutaki mielenkiintoista tullaan näkemään siinä PPV:ssä.

Gendry · Viesti Kirjoittaja **Gendry** » Ti 14.02.2012 21:33

MR.Off Topic kirjoitti: Summerslam 2009!

Three Way Extreme Rules Match For ECW Championship:
Christian def. Rhino (c), Paul Burchill

Heti PPV:n alku aloitetaan ryminällä, kun tarjoan kolmen miehen HC-mätön ECW-mestaruudesta. Christian ja Rhino ovat jatkaneet samaa väkivaltaista feudiaan ja Christian ilmoitti heti seuraavassa ECW TV:ssä GAB:n jälkeen lunastavansa uusintaottelunsa Summerslamissa. Paul Burchillin mentori sen sijaan paljastui tässä välissä myös ja sehän oli ECW-orginaali nimeltään Raven. Raven on saanut Burchillin noudattamaan niin sanottua hardcore-mentaliteettia, jota ilman Ravenin mielestä ECW:ssä ei voi pärjätä. Tämä on kaikenlisäksi toiminut, sillä Paul nousi tässä välissä erittäin uskottavaksi haastajaksi ja viimeinen ECW TV ennen PPV:tä päättyikin näkyyn, jossa Paul seisoi Rhinon ja Christianin ruhojen päällä. Tässä ottelussa veteraani Christian näyttää olevan se kovin ja onnistuu nappaamaan voiton selättämällä Rhinon.

Jo viime ppv'ssä kehuin, että Christian ja Rhino saisivat erinomaisen ottelun aikaan. Burchillin lisääminen ei varmasti huonontaisi ottelua ollenkaan ja Ravenin paljastuminen Burchillin mentoriksi vaikuttaa hyvältä idealta ja se saakin Burchillin uskottovaksi haastajaksi ainakin ECW-mestaruudelle. Christianin voitolle en kuitenkaan lämpene kovinkaan paljoa, sillä olisin toivonut Rhinolle pidempää mestaruuskautta. Tosin mahdollisesti alkava Christian vs Burchill feudi kuulostaa hyvältä.
****-

Tag Team Match For WWE Tag Team Championship:
Total Impact (Rey Mysterio, Low Ki) def. World Greatest Tag Team (c)

Tämä ilta näyttää olevan mestaruusvaihdoksien ilta, kun myös joukkuevyöt vaihtavat omistajaa. Rey Mysterio haki itselleen hyvää joukkuepartneria, sillä hän halusi päästä mukaan tähän uudestisyntyneeseen joukkuedivariin. Parin ehdokkaan jälkeen Low Ki, joka ei edes pyrkinyt Reyn joukkuepartneriksi, pisti Myssen niin tiukille singles kohtaamisessa, että Mysterio suoraan kysyi Low Kitä partnerikseen. Näin oli syntynyt dominoiva joukkue, joka periaatteessa parissa viikossa kaatoi kaikki suurimmat joukkueet joukkuedivarista sekä voitti mestarit non-title ottelussa ansaiten mestaruusottelun PPV:hen. WGTT ei löytänyt lääkettä Total Impactin voittamiseen tälläkään kertaa vaan luchadore ja world warrior veivät vyöt.

Mysterion ja Low Kin joukkue vaikuttaa toimivalta ja uskoisin, että heidän kemiat pelaavat joukkueena hyvin yhteen. WGTT'stä ei sitten tarvitsekaan sanoa mitään, sillä heidän joukkuetaidot tuntevat kaikki. Periaatteessa olisit voinut buukata WGTT'n säilyttämään mestaruudet huijaamalla ja antaa mestaruudet myöhemmin Total Impactille, mutta ei tämä huono ole näinkään. Hyviä joukkueita löytyy kyllä joukkuedivaristasi.
****

Single Match:
Triple H drew Shawn Michaels

Tämän ottelun pohjista jo puhuin viime PPV:ssä, mutta feudin pohja on pitkälti siinä, että Michaels ei ymmärrä, miksi HHH muuttui taas kerran egomaanikoksi, mikä hän on. Lisäksi HBK näkee, että HHH ohjaa nuoria painijoita väärään suuntaan ja antaa heille väärät työkalut menestymiseen. HHH taas periaatteessa pitää HBK:ta säälittävänä vanhana painijana, jota hän on vain käyttänyt vuosien ajan hyväkseen ja nyt Hunter haluaa naulata sen viimeisen naulan HBK:n arkkuun. Itse ottelu oli tiukka vääntö, missä ei nähty sekaantumisia, mutta lopulta ottelun riistäytyessä tuomarin käsistä ei hän voinut muuta kuin tuomita ottelun tasapeliksi. Sen jälkeen kasa muita tuomareita ja road agentteja tuli pitämään näitä kahta entistä ystävystä erossa toisistaan.

Tämä nyt on jo miljoona kertaa nähty feudipari, mutta eipä se niin haittaa, kun kaksikko osaa vetää keskenään niin huikeita otteluita. Tässä on kuitenkin pari juttua, mitkä mielestäni hieman pilaavat tätä ottelua. Ensinnäkin tämä on erittäin alhaalla kortissa, vaikka tämä on periaatteessa näistä kaikista otteluista ”suurin”, kun kaksi legendaa ottaa yhteen. Lisäksi tasapelilopetus ei mielestäni ole paras mahdollinen SummerSlamin kokoisessa ppv’ssä. Kuitenkin tietäen HHH’n ja HBK’n tason, tämä olisi ihan varmasti huippuottelu, mutta vähintään yhden tähden tähän saisi lisää paremmalla buukkauksella. Ja eiköhän se ole tulevissa ppv'eissä tulossa.
***½

Last Man Standing Match:
Edge def. Undertaker

Viimeinkin Undertaker sai sen one-on-one kohtaamisen Edgen kanssa, jota hän on niin janonnut. Kaiken lisäksi Teddy löi heti päälle LMS-gimmickin, jotta tämä feudi saataisiin päätökseen, koska tämä Teddyn mukaan on pitänyt SD:tä kaaoksen vallassa jo kuukausia. Kane lopulta kääntyi veljensä puolelle tässä feudissa ja Edge menetti viimeisenkin suojansa 'Takeriä vastaan, mutta silti Undertaker ei pystynyt voittamaan Edgeä. Edge otti voiton ottelusta tekemällä kaksi con-chair-toa 'Takerille ja tämän jälkeen pitkään ottelun jälkeen, että 'Taker ei nouse ylös ollenkaan. Lopulta Undertaker teki tämän istumaan nousu sydeeminsä ja näytti jo rampilta katselevalle Edgelle kurkun viiltämis tauntinsa. Ylipitkäksi venynyt feudi venyy yhä, kun 'Taker ei jostain mystisestä syystä onnistu voittamaan Edgeä. Saa nähdä, mitä tulevilla viikoilla tapahtuu.

'Takerin ja Edgen feudi kesällä 2008 sisälsi hyviä otteluita, joten sama homma olisi varmasti tämänkin kohdalla. Jos en nyt ihan väärin muista niin nämä eivät kuitenkaan LMS-gimmickillä ole kohdannut toisiaan, joten siinä mielessä tämä oli uusi ottelu. Mielestäni tämän feudin olisi voinut lopettaa tähän, mutta päätit sitten jatkaa sitä. Mielenkiinnolla odotan, minkälaisen ottelun kaksikon feudin päätösottelusta teet.
****

Fatal Four Way Match To Unify IC- & US-Championship:
Carlito (c) def. Big Show, CM Punk (c), John Morrison

Kahden suuren luokan kohtaamisen jälkeen tarvittiin jotain kevyempää ennen päämestaruusotteluita . Niimpä tähän väliin oli bookattu Intercontiental ja US-mestaruuden yhditämisottelu johon osallistuivat itse mestarit, että kummankin ykköshaastajat. CM Punkin IC-mestaruuden haastajaksi oli noussut hänen vanha feudikumppaninsa John Morrison ja Carliton haastajaksi oli tullut Big Show. Mitään suurempia feudeja ei ollut tässä alla. Halusin kovasti yhdistää nämä kaksi vyötä tämmöiseksi molemman brändin yhteiseksi midcard-vyöksi ja näin tämän myös hyvänä mahdollisuutena saada Punkilta pois tuo vyö. Itse ottelun lopetus tapahtuu Carliton selättäessä Morrisonin.

Hyvä matsi tämäkin olisi ilman muuta. Carlito, Punk ja Morrison ovat kaikki nopeatempoisia ja teknisiä ja Big Show'kin toimisi omassa roolissaan dominoivana jättinä. Carliton mestaruuskauden jatkolle plussaa, sillä Carlito toimii näiden IC ja US -mestaruuksien kantajana loistavasti. Lisäksi tämä avaa ovet Punkille niitä main event kuvioita kohti. Saas nähdä, jatkatko Punkin pushia naamana vai käännätkö hänet kantapääksi.
***½

Falls Count Anywhere Match For World Heavyweight Championship:
Jeff Hardy (c) def. Chris Jericho

Kahden gimmick-ottelun PPV:stä tulee kolmen gimmick-ottelun PPV, kun päätin lisätä tähänkin gimmickin. Teddyn mielestä se oli enemmän kuin hyvä idea pistää tähän FCA-säännöt, koska edellinen ottelu päättyi kehän ulkopuolelle, kun kumpikaan ottelijoista ei päässyt enää ylös saatikan sitten kehään asti. Tällä kertaa se olisi mahdotonta. Muuten feudi on jatkanut sitä samaa linjaa Jerichon kertoessa kuinka hän on paras ja Hardyn tuhkimotarina päättyy Summerslamissa. Hardy sen sijaan on kovasti muistutellut, että kuka jäi tavallaan hieman niskan päälle viime ottelussa. Tämä ottelu pysyi aika pitkään kehän sisäpuolella, mutta lopussa ottelu riistäytyi kehän ulkopuolelle ja rampille. Jericho lensi sitten alas rampilta pöydän päälle ja kohta perässä tuli Hardy taas kerran itsemurha Swantonilla. 1,2,3 I think this feud is over.

Tämä olisi itselle ehkä odotetuin ottelu, sillä juuri Falls Count Anywhere tuntuu juuri sopivalta gimmick-ottelulta tälle kaksikolle. Yleisö olisi varmasti huippukuuma tämän ottelun aikana ja itsemurhaswanton on aina toimiva lopetus Jeffin ottelulle. Hardyn mestaruuskauden jatkuminen on mielestäni oikea ratkaisu, sillä Jericholla oli tässä savessa kuitenkin IC-mestaruusvyö niin vähän aikaa sitten. Toivottavasti löydät Jeffille hyviä vastustajia jatkossakin.
****+

Triple Threat Match For WWE Championship:
Batista def. Randy Orton (c), John Cena

Cena lopulta sai sen kauon hamuamansa mestaruusottelun, mutta Batista haalasi itsensä mukaan myös. Toisinsanoen Randy oli aika pitkälti kusessa ja viimeistään sen jälkeen, kun Shane bannasi kaikki New Evolutionin jäsenet pois kehän reunalta ja jos he silti yrittäisivät sekaantua niin Orton eliminoitaisiin ottelusta ja mestaruustaistelu käytäisiin Batistan ja Cenan välillä. Tästä huolimatta näytti siltä, että Orton vie voiton, kun hän iski RKO:n Cenalle, mutta lopulta Batista tuli, iski Ortonille Batista Bombin ja nappasi vyön mukaansa. The New Evolution koki melkoisen takaiskun tässä PPV:ssä.

Viime ppv’ssä tuli valitettua tuosta Batistan ja Ortonin keskenäisestä ottelusta. Mielestäni Cenan lisääminen otteluun tekee tästä huomattavasti kiinnostavamman. Lisäksi tässä on mukana kolme tämän ajan suurinta nimeä ja eipä tätä ottelua taidettu irl koskaan nähdä. Batistakin on voittajaksi paras vaihtoehto näistä kolmesta, sillä Cenan ja Ortonin mestaruuskausia on nähty enemmän kuin tarpeeksi. Kaiken kaikkiaan hyvä lopetus kesän suurimmalle tapahtumalle
****-

---

Pitkä PPV jälleen kerran, mutta ihmetyin kuinka hyvin muistin nuo kuviota. Tässähän ihan innostu kirjoittamaan. Ihan onnistunut PPV ja tästä on hyvä jatkaa seuraavaan PPV:hen joka onkin sitten oma keksimäni konsepti. Muutaki mielenkiintoista tullaan näkemään siinä PPV:ssä.

Todella hyvä ja ennen kaikkea tasaine ppv, mistä sitä heikkoa lenkkiä ei löytynyt. Jokin viiden tähden ottelu olisi kruunannut illan, mutta erittäin hyvä tämä oli ilman sitäkin. Jännä nähdä, mitä olet seuraavaan ppv'hen keksinyt.

Fully Loaded 2001

Fatal 4-Way Match for the Cruiserweight Championship
Rey Mysterio (c) def. Jamie Noble, Juventud, Tajiri

Ilta avattiin nopealla cruiseractionilla, kun suht tuore mestari Rey Mysterio joutui tiukan paikan eteen kolmen nälkäisen haastajan edessä. Mysterio voitti mestaruuden KOTR'n jälkeisessä SmackDownissa Gregory Helmsiltä, jonka kanssa hänellä oli ollut melko pitkä feudi takana. Seuraavalla viikolla Helms käytti revanssioikeutensa, mutta Mysse toisti edellisviikon temppunsa pysyen mestarina. Viimeisten viikkojen aikana kaikki kolme haastajaa ovat esittäneet melko vakuuttavia otteita, joiden seurauksen Commissioner Michaels buukkasi tämän show'n avausmatsiksi. Ottelusta sen verran, että tämä ei ollut Mysteriolle todellakaan mikään läpihuutojuttu, sillä hän oli todella lähellä joutua Noblen selättämäksi tämän iskettyä hänelle finisherinsä (Diving Legdrop). Mysterion onneksi ja Noblen harmiksi Tajiri ehti katkaisemaan selätyksen ja ottelu jatkui vielä pari minuuttia, kunnes äsken pahassa paikassa ollut Mysterio onnistui selättämään Juventudin 619/West Coast Pop kombinaation jälkeen.

Singles Match
Steve Corino def. Billy Gunn

Steve Corino on siis rantautunut WWF'n ja debyytistään asti hän on napsinut paljon voittoja alakortissa. Nyt hän on aloittanut ensimmäisen varsinaisen feudinsa Billy Gunnin kanssa. Kaksikko kohtasi jokin aika sitten backstagella ja siitä sitten kehittyi pienoinen sanaharkka kaksikon välille. Michaels buukkasi heille samalle illalle ottelun, joka päättyi Corinon huijausvoittoon tämän käyttäessä köysiä apunaan selätyksen aikana. Gunn vaati uusintaa ja HBK myös buukkasi sellaiseen. Tälläkin kertaa tulos oli sama, tosin Corino otti tällä kertaa puhtaan voiton Old School Bombin jälkeen. Tälle miehelle on pushia luvassa.

Tag Team Match for the WWF Tag Team Championship
Edge & Christian (c) def. The Radicalz

Dean Malenko ja Perry Saturn pääsivät kokeilemaan onneaan jo toisessa peräkkäisessä ppv'ssä. KOTR'n jälkeisellä viikolla Radicalz-kaksikko valitti HBK'lle siitä, että he eivät joutuneet selätetyksi ja sen myötä heidän kuuluisi saada uusi mestaruusottelu. HBK lupasi suostua, jos Malenko ja Saturn pystyisivät voittamaan APA'n. He onnistuivatkin siinä ja siten ansaitsivat mestaruusottelunsa. Viimeisten viikkojen aikana Radicalzit ovat pyrkineet häiritsemään joukkuemestareiden tekemisiä mahdollisimman paljon ja Malenko onnistui peräti voittamaan Christianin 1vs1 ottelussa, tosin Saturnin häirinnän ansiosta. Tässä ottelussa Edge & Christian kuitenkin pitivät pintansa ja Edge selätti Malenkon Spearin jälkeen.

Singles Match
Jeff Hardy def. Gregory Helms

Gregory Helms ei ole ollut rosterin tyytyväisin mies Mysteriolle kokemien kahden tappion jälkeen. Seuraavalla viikolla Helms ja Hardy kohtasivat RAW'ssa ja Jeff voitti melko tasaisen ottelun jälkeen roll-upilla. Tämä sai Helmsin menettämään hermonsa tosissaan ja hän hyökkäsi Jeffin kimppuun terästuolin kanssa ja hakkasi hänet rajusti. Viimeisessä SmackDownissa ennen tätä ppv'tä Helmsin ja Steve Corinon joukkue kukisti Jeffin ja Billy Gunnin antaen Helmsille pienen niskalenkin tähän otteluun. Eipä se kuitenkaan auttanut paljoa, sillä laadukkaan ottelun päätteeksi Hardy nappasi voiton Swanton Bombilla ja Helms jäi nuolemaan jälleen näppejään. Molemmille miehille on kuitenkin tulevaisuudessa pushia luvassa ja Helmskin tiputti Cruiserweight-mestaruuden vain sen takia, että hän on jo oikeastaan liian over kyseiseksi mestariksi.

Singles Match for the Intercontinental Championship
Chris Jericho (c) def. Tazz

Tazz'han tosiaan oli alunperin saamassa mestaruusottelua Judgment Dayhin, mutta kiitos William Regalin, se ei silloin tapahtunut. Kun viime ppv'ssä Tazz voitti Regalin, Shawn Michaels ilmoitti, että Tazz on ykköshaastaja Jerichon mestaruudelle. Ennen ottelua Jericho ja Tazz sopivat, että heidän matsinsa tulisi olemaan yksi kaikkien aikojen IC-mestaruusotteluita. Erittäin teknisen ja jännittävänhän ottelun he pystyyn laittoivatkin ja molemmilla oli useita paikkoja laittaa homma pakettiin. Lopulta Jerichon Lionsault oli liikaa Tazzille ja Jericho säilytti mestaruutensa. Ottelun jälkeen kaksikko paiskasi rehdistä kättä ja Tazz onnitteli parempaansa, joten mitään radikaaleja turneja ei lopussa nähty.

Singles Match
Booker T def. Diamond Dallas Page via DQ

Keksinpäs Bookerillekin tekemistä US-mestaruuskauden jälkeen feudilla todella overia Diamond Dallas Pagea vastaan. Vuosikausia WCW'ssä yhtä aikaa painineen kaksikon feudi lähti liikkeelle siitä, kun Booker T keskeytti DDP'n promon siitä, kuinka häntä on kohdeltu WWF-aikana väärin, eikä hän ole saanut ansaitsemaansa mestaruusottelua WWF-mestaruudesta, jonka hänen olisi ehdottomasti pitänyt ansaita. Booker ilmoitti, että DDP käyttäytyi kuin pieni kakara joka ei saanut haluamaansa. Kaksikon välit ovat pahentuneet koko ajan ja DDP on saanut pienen otteen feudista hankkimalla avukseen Buff Bagwellin, Chris Kanyonin ja Mike Awesomen. Tämä ottelu päättyi Bookerin diskausvoittoon juurikin edellä mainitun kolmikon takia. Booker oli saamassa ottelua hallintaansa, kun Bagwell, Kanyon ja Awesome hyökkäsivät kehään ja hakkasivat hänet. DDP pamautti vielä löylytyksen jälkeen Diamond Cutterin ja jätti tajuttoman Bookerin makaamaan kehään.

Tag Team Match
Brothers of Destruction def. Kurt Angle & Triple H

Undertakerin hävittyä Austinille viime ppv'ssä brutaalissa hell in a cell -ottelussa, hän siirtyi feudaamaan Kurt Anglen kanssa. Angle ilmoitti koko kansalle että 'Taker edustaa kuvaa WWF'n menneisyydestä, kun hän itse taas WWF'n nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Tästä sitten lähtikin kaksikon vihanpito käyntiin ja feudi on toistaiseksi koostunut lähinnä haastatteluista ja toisten otteluihin sekaantumisista. Kanella ja HHH'lla taas on ollut pientä kismaa jo pidemmän aikaa, mutta KOTR'n jälkeen se leimahti ihan uusiin liekkeihin ja viimeisten viikkojen aikana kaksikko on ajautunut useaan tappeluun backstagella. Kehässä kumpikaan näistä feudipareista ei ole vielä kohdannut toisiaan 1vs1 -otteluissa kehässä, eikä niitä siis nähty vieläkään, sillä Michaels päätti buukata kahdelle feudiparille joukkueottelun. Tasaväkisen taiston jälkeen ottelu muuttui melkoiseksi kaaokseksi, jonka seurauksena Angle joutui maistamaan Double Chokeslamia, jonka jälkeen Kane selätti hänet.

Singles Match for the WWF Championship
Steve Austin (c) def. Chris Benoit

Chris Benoit siis ansaitsi tämän mestaruusottelun voittamalla kuukausi takaperin arvostetun King of the Ring -turnauksen. Austin piti Benoitin voittoa naurettavana ja muistutti, kuinka hän itse oli jo viisi vuotta sitten tehnyt saman tempun. Austin jaksoi jauhaa myös siitä, kuinka Benoit tulisi olemaan hänelle helpoin vastus missään mestaruusottelussa ikinä. Erään RAW'n pääottelun (Benoit vs HHH) myötä Austinin mieli saattoi kuitenkin muuttua, sillä Benoit jopa hallitsi ottelua ja sai lukittua Crippler Crossfacen keskellä kehää. Lopulta selostamossa JR'n ja Heymanin seurana istuskellut Stone Cold ryntäsi kehään ja katkaisi selätyksen ja aiheuttaen samalla hylkäyksen. Austin onnistui tässä kuitenkin säilyttämään mestaruutensa puhtaasti Stunnerin jälkeen eikä Benoitin aika siis ole ainakaan vielä. Ottelun jälkeiset tapahtumat ovatkin sitten ne, mitä tästä ottelusta eniten muistetaan. Nimittäin Austinin juhliessa voittoon hänet keskeytti muuan Johnsonin Dwayne, joka teki paluunsa saaden yleisön täysin sekaisin. Hän tarjoili Austinille Rock Bottomin ja kaiken huipuksi iski hänelle Austinin oman finisherin Stunnerin osoittaen samalla, ettei hän ole unohtanut WM X-Sevenin tapahtumia. PPV päättyikin Rockin juhliin kehässä.

-----------------------------------

Aika pitkähän tästä tuli väli-PPV'ksi, mutta ei voi mitään. Rosteri on sen verran laaja, että käytännössä joka ppv'hen saa helposti tuon kahdeksan ottelua buukattua. Seuraavana vuorossa SummerSlam, jonka pääottelua ei liene kovinkaan vaikea arvata.

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » La 25.02.2012 16:06

Gendry kirjoitti:Fully Loaded 2001

Fatal 4-Way Match for the Cruiserweight Championship
Rey Mysterio (c) def. Jamie Noble, Juventud, Tajiri

Ilta avattiin nopealla cruiseractionilla, kun suht tuore mestari Rey Mysterio joutui tiukan paikan eteen kolmen nälkäisen haastajan edessä. Mysterio voitti mestaruuden KOTR'n jälkeisessä SmackDownissa Gregory Helmsiltä, jonka kanssa hänellä oli ollut melko pitkä feudi takana. Seuraavalla viikolla Helms käytti revanssioikeutensa, mutta Mysse toisti edellisviikon temppunsa pysyen mestarina. Viimeisten viikkojen aikana kaikki kolme haastajaa ovat esittäneet melko vakuuttavia otteita, joiden seurauksen Commissioner Michaels buukkasi tämän show'n avausmatsiksi. Ottelusta sen verran, että tämä ei ollut Mysteriolle todellakaan mikään läpihuutojuttu, sillä hän oli todella lähellä joutua Noblen selättämäksi tämän iskettyä hänelle finisherinsä (Diving Legdrop). Mysterion onneksi ja Noblen harmiksi Tajiri ehti katkaisemaan selätyksen ja ottelu jatkui vielä pari minuuttia, kunnes äsken pahassa paikassa ollut Mysterio onnistui selättämään Juventudin 619/West Coast Pop kombinaation jälkeen.

- Cruisari äksöni neljän taitavan miehen voimin = täydellinen opener. Noble on taitava herra ja mukavaa nähdä, että mies saa arvostusta. Juventudista olen aina pitänyt, vaikka hieman spottihuora mies onkin. Tajirista ei tarvitse edes mitään sanoa. Tämä villitsisi luultavasti yleisön lentoon heti alusta varsinkin kun kaikkien suosikki lucha Mysse vie voiton. Lisäksi lopetus kuulostaa varsin jännittävältä.
****

Singles Match
Steve Corino def. Billy Gunn

Steve Corino on siis rantautunut WWF'n ja debyytistään asti hän on napsinut paljon voittoja alakortissa. Nyt hän on aloittanut ensimmäisen varsinaisen feudinsa Billy Gunnin kanssa. Kaksikko kohtasi jokin aika sitten backstagella ja siitä sitten kehittyi pienoinen sanaharkka kaksikon välille. Michaels buukkasi heille samalle illalle ottelun, joka päättyi Corinon huijausvoittoon tämän käyttäessä köysiä apunaan selätyksen aikana. Gunn vaati uusintaa ja HBK myös buukkasi sellaiseen. Tälläkin kertaa tulos oli sama, tosin Corino otti tällä kertaa puhtaan voiton Old School Bombin jälkeen. Tälle miehelle on pushia luvassa.

- Nykyään en ehkä innostuisi niin paljoa Corinon näkemisestä, mutta vuonna 2001 tuo olisi ollut iso juttu! Hän on mielestäni jokseenki tuon ajan CM Punk (Hyvä kehässä, hyvä mikissä ja hieman samanmoinen look kuin nuorella blondi Punkilla.). Billy Gunn ei nyt mihinkään suosikkeihini kuulu ja miehestä jäänyt semmoinen ihan ok veijarin kuva. Eiköhän tämä kuitenkin alakortti feudina toimi hyvin ja Corinon uran startauksena. Hyvää settiä!
***+

Tag Team Match for the WWF Tag Team Championship
Edge & Christian (c) def. The Radicalz

Dean Malenko ja Perry Saturn pääsivät kokeilemaan onneaan jo toisessa peräkkäisessä ppv'ssä. KOTR'n jälkeisellä viikolla Radicalz-kaksikko valitti HBK'lle siitä, että he eivät joutuneet selätetyksi ja sen myötä heidän kuuluisi saada uusi mestaruusottelu. HBK lupasi suostua, jos Malenko ja Saturn pystyisivät voittamaan APA'n. He onnistuivatkin siinä ja siten ansaitsivat mestaruusottelunsa. Viimeisten viikkojen aikana Radicalzit ovat pyrkineet häiritsemään joukkuemestareiden tekemisiä mahdollisimman paljon ja Malenko onnistui peräti voittamaan Christianin 1vs1 ottelussa, tosin Saturnin häirinnän ansiosta. Tässä ottelussa Edge & Christian kuitenkin pitivät pintansa ja Edge selätti Malenkon Spearin jälkeen.

- Malenko ja Saturn tuntuvat tiiminä yhdessä vähän nääh materiaalilta. Kummatkin ovat kyllä hyviä painijoita, mutta en ole miehissä kovinkaan paljon persoonallisuutta ja karismaa koskaan nähnyt. Painillisesti ottelu tulisi varmasti olemaan loistava, mutta tunnelmasta voidaan hieman kiistellä. Hieman siis välipuolustukselta tuntuu tämä ennen kuin E&C sitten tiputtavat vyöt pois, joka taitaa edessä päin olla. Ihan kiva, mutta ei upeaa.
***½

Singles Match
Jeff Hardy def. Gregory Helms

Gregory Helms ei ole ollut rosterin tyytyväisin mies Mysteriolle kokemien kahden tappion jälkeen. Seuraavalla viikolla Helms ja Hardy kohtasivat RAW'ssa ja Jeff voitti melko tasaisen ottelun jälkeen roll-upilla. Tämä sai Helmsin menettämään hermonsa tosissaan ja hän hyökkäsi Jeffin kimppuun terästuolin kanssa ja hakkasi hänet rajusti. Viimeisessä SmackDownissa ennen tätä ppv'tä Helmsin ja Steve Corinon joukkue kukisti Jeffin ja Billy Gunnin antaen Helmsille pienen niskalenkin tähän otteluun. Eipä se kuitenkaan auttanut paljoa, sillä laadukkaan ottelun päätteeksi Hardy nappasi voiton Swanton Bombilla ja Helms jäi nuolemaan jälleen näppejään. Molemmille miehille on kuitenkin tulevaisuudessa pushia luvassa ja Helmskin tiputti Cruiserweight-mestaruuden vain sen takia, että hän on jo oikeastaan liian over kyseiseksi mestariksi.

- Tämä kai osuu samaan lokeroon kuin tuo Gunn versus Corino. 2001 vuonna Hardy eikä Helms tainneet olla vielä niin isoja juttuja, mutta toisaalta olet miesten overia kasvattanut joten mikäs siinä. Miehet varmasti pistäisivät yleisöä hyvin miellyttävän vauhdikkaan ottelun aikaiseksi. Helmsin pushista peukkua ylös ja toki myös Neron. Ihan kiva fiilis jää tästäkin.
***

Singles Match for the Intercontinental Championship
Chris Jericho (c) def. Tazz

Tazz'han tosiaan oli alunperin saamassa mestaruusottelua Judgment Dayhin, mutta kiitos William Regalin, se ei silloin tapahtunut. Kun viime ppv'ssä Tazz voitti Regalin, Shawn Michaels ilmoitti, että Tazz on ykköshaastaja Jerichon mestaruudelle. Ennen ottelua Jericho ja Tazz sopivat, että heidän matsinsa tulisi olemaan yksi kaikkien aikojen IC-mestaruusotteluita. Erittäin teknisen ja jännittävänhän ottelun he pystyyn laittoivatkin ja molemmilla oli useita paikkoja laittaa homma pakettiin. Lopulta Jerichon Lionsault oli liikaa Tazzille ja Jericho säilytti mestaruutensa. Ottelun jälkeen kaksikko paiskasi rehdistä kättä ja Tazz onnitteli parempaansa, joten mitään radikaaleja turneja ei lopussa nähty.

- Tällaiset kilpailuhenkiset, mutta ei vihamieliset matsit ovat silloin tällöin varsin piristäviä ja niissä tosiaan on mahdollisuus noihin kaikkien aikojen matseihin. 2001 tuntuu myös varsin sopivalta vuodelta miesten kohtaamiseen sillä miehet olivat jo tarpeeksi overeita, että matsi kiinnostaisi myös yleisöä. Saa nähdä, mitä miehille seuraavaksi keksit. Välipuolustuksen maku tässäkin loppujen lopuksi on.
****

Singles Match
Booker T def. Diamond Dallas Page via DQ

Keksinpäs Bookerillekin tekemistä US-mestaruuskauden jälkeen feudilla todella overia Diamond Dallas Pagea vastaan. Vuosikausia WCW'ssä yhtä aikaa painineen kaksikon feudi lähti liikkeelle siitä, kun Booker T keskeytti DDP'n promon siitä, kuinka häntä on kohdeltu WWF-aikana väärin, eikä hän ole saanut ansaitsemaansa mestaruusottelua WWF-mestaruudesta, jonka hänen olisi ehdottomasti pitänyt ansaita. Booker ilmoitti, että DDP käyttäytyi kuin pieni kakara joka ei saanut haluamaansa. Kaksikon välit ovat pahentuneet koko ajan ja DDP on saanut pienen otteen feudista hankkimalla avukseen Buff Bagwellin, Chris Kanyonin ja Mike Awesomen. Tämä ottelu päättyi Bookerin diskausvoittoon juurikin edellä mainitun kolmikon takia. Booker oli saamassa ottelua hallintaansa, kun Bagwell, Kanyon ja Awesome hyökkäsivät kehään ja hakkasivat hänet. DDP pamautti vielä löylytyksen jälkeen Diamond Cutterin ja jätti tajuttoman Bookerin makaamaan kehään.

- Olen jonkinverran katsellut '98 vuoden WCW:tä ja sieltä molemmat herrat varsin tuttuja. Bookerilla tähän aikaan liikkui jalka aika mukavasti, mutta DDP taisi olla vuonna 2001 aika kankea jo. Pidän kuitenkin molemmista herroista ja onhan Pagen karisma kiistämätön asia. Feudi kuulostaa ihan kiinnostavalta pikku tekemiseltä molemmille. WCW-taustojen sekoittaminen feudiin on hyvä juttu ja sanotaan nyt vielä, että olet hyviä herroja valinnut DDP:n taustalle.
***½

Tag Team Match
Brothers of Destruction def. Kurt Angle & Triple H

Undertakerin hävittyä Austinille viime ppv'ssä brutaalissa hell in a cell -ottelussa, hän siirtyi feudaamaan Kurt Anglen kanssa. Angle ilmoitti koko kansalle että 'Taker edustaa kuvaa WWF'n menneisyydestä, kun hän itse taas WWF'n nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Tästä sitten lähtikin kaksikon vihanpito käyntiin ja feudi on toistaiseksi koostunut lähinnä haastatteluista ja toisten otteluihin sekaantumisista. Kanella ja HHH'lla taas on ollut pientä kismaa jo pidemmän aikaa, mutta KOTR'n jälkeen se leimahti ihan uusiin liekkeihin ja viimeisten viikkojen aikana kaksikko on ajautunut useaan tappeluun backstagella. Kehässä kumpikaan näistä feudipareista ei ole vielä kohdannut toisiaan 1vs1 -otteluissa kehässä, eikä niitä siis nähty vieläkään, sillä Michaels päätti buukata kahdelle feudiparille joukkueottelun. Tasaväkisen taiston jälkeen ottelu muuttui melkoiseksi kaaokseksi, jonka seurauksena Angle joutui maistamaan Double Chokeslamia, jonka jälkeen Kane selätti hänet.

- Tämä nyt ei voisi olla kuin hyvä. Anglen suuri fani olen aina ollut ja Triple H:ssä on se uniikin painijan fiilis. Tuon ajan Kanesta ja 'Takeristä ei kannata edes puhua. Oletan btw, että 'Takerillä on käytössä American Badass gimmick. Angle ja Taker eivät ilmeisesti vielä ole päässeet vauhtiin, joten tämä käy hyvin tähän väliin ja no HHH ja Kane pääsevät kohtaamaan kunnolla varmaankin lähiaikoina. Kuulostavat kummatkin varsin viihdyttäviltä. Matsista tulisi luultavammin varsin mielenkiintoinen brawli.
****

Singles Match for the WWF Championship
Steve Austin (c) def. Chris Benoit

Chris Benoit siis ansaitsi tämän mestaruusottelun voittamalla kuukausi takaperin arvostetun King of the Ring -turnauksen. Austin piti Benoitin voittoa naurettavana ja muistutti, kuinka hän itse oli jo viisi vuotta sitten tehnyt saman tempun. Austin jaksoi jauhaa myös siitä, kuinka Benoit tulisi olemaan hänelle helpoin vastus missään mestaruusottelussa ikinä. Erään RAW'n pääottelun (Benoit vs HHH) myötä Austinin mieli saattoi kuitenkin muuttua, sillä Benoit jopa hallitsi ottelua ja sai lukittua Crippler Crossfacen keskellä kehää. Lopulta selostamossa JR'n ja Heymanin seurana istuskellut Stone Cold ryntäsi kehään ja katkaisi selätyksen ja aiheuttaen samalla hylkäyksen. Austin onnistui tässä kuitenkin säilyttämään mestaruutensa puhtaasti Stunnerin jälkeen eikä Benoitin aika siis ole ainakaan vielä. Ottelun jälkeiset tapahtumat ovatkin sitten ne, mitä tästä ottelusta eniten muistetaan. Nimittäin Austinin juhliessa voittoon hänet keskeytti muuan Johnsonin Dwayne, joka teki paluunsa saaden yleisön täysin sekaisin. Hän tarjoili Austinille Rock Bottomin ja kaiken huipuksi iski hänelle Austinin oman finisherin Stunnerin osoittaen samalla, ettei hän ole unohtanut WM X-Sevenin tapahtumia. PPV päättyikin Rockin juhliin kehässä.

- Altavastaaja tarinat ovat aina mieleeni, niin nytkin. Benoitin rakennus uskottavammaksi ottelijaksi on lähtenyt hyvin käyntiin ja varmaan miestä nähdään näissä taisteluissa tämän jälkeenkin. Eiköhän vielä kuitenkin isot kihot hallitse maailmanmestaruutta ja hyvä niin. Matsina en oikeastaan tiedä millainen tämä olisi nimittäin itse en ole nähnyt yhtään Austin vs. Benoittia enkä oikeastaan edes tiedä onko niitä käyty. Luultavasti tämä olisi kuitenkin MOTN.
****½

-----------------------------------

Aika pitkähän tästä tuli väli-PPV'ksi, mutta ei voi mitään. Rosteri on sen verran laaja, että käytännössä joka ppv'hen saa helposti tuon kahdeksan ottelua buukattua. Seuraavana vuorossa SummerSlam, jonka pääottelua ei liene kovinkaan vaikea arvata.

- Pitkä, mutta myös tasavahva ja h**vetin hyvä. Rosterin laajuus monesti tosiaan asettuu ongelmaksi.

Oma PPV:ni on hieman kummajainen ja hieman yli mennyt idea. Mutta vein tämän kuitenkin loppuun ja eiköhän tästä melko viihdyttävä PPV silti tulisi, vaikka idea menikin hieman yli. Kerron vähän PPV:n ideaa. Alunperin tähän PPV:hen oli tarkoitus päättää Lightheavy tournamentti, mutta myöhemmin sain idean toisesta turnauksesta. Tämä toinen turnaus tunnetaan nyt nimellä New Blood -turnaus. Idea oli, että kahdeksan miestä, jotka eivät ole vielä tulleet tunnetuiksi päämestaruuksien pitämisestä taistelevat turnauksessa ja voittaja saa seuraavassa PPV:ssä matsin haluamaansa päämestaria vastaan haluamassaa matsimuodossa. No tämän jälkeen tämä idea lähti käsistä. Päätin sitten lopulta järjestää samanlaisilla palkinnoilla turnaukset myös, mutta toisessa turnauksessa voittajat saivat haastaa joukkuemestarit ja toisessa haluamansa "midtitle" mestarin (ECW, Global). Selitän matsien kohdalla vielä enemmän.

New Blood 2009

Four Way Match To Crown First WWE Lightheavyweight Champion:
Jamie Noble def. Roderick Strong, AJ Styles, The Brian Kendrick

Kuudentoista miehen turnauksen pistin pystyyn jo ennen Summerslamia ja palkintona tosiaan oli Lightheavyweight mestaruus (en pidä Cruiseweight sanasta niin paljoa). Mukana tuli jo WWE:ssä olleita miehiä, mutta muutama mies teki myös debyyttinsä turnauksessa. Näihin debytanteihin kuului Roderick Strong, joka tuli jonkinmoisella snobi gimmickillä sisään. Mies voitti matkallaan tähän otteluun toisen debytantin nimeltään Kazarian ja sitten semifinaalimatsissa Jimmy Yangin. AJ Styles hoiteli tieltään matkalla tänne ensin Low Kin ja vielä myöhemmin konkarin nimeltään Jerry Lynn. The Brian Kendrick sen sijaan joutui voittamaan Jesse Daltonin ja paluunsa tehneen entisen tiimikaverinsa Paul Londonin. Jäljelle jää enää liekeissä aina turnauksen ilmoittamisesta asti ollut Jamie Noble. Mies löi ensin Gregory Helmsin ja myöhemmin vielä Austin Arieksen matkalla tähän matsiin. Itse ottelu päättyi siihen, kun Noble iski Roddylle Gibson Driverin ja otti puhtaan selätyksen. Ottelun jälkeen Jamie Noble vielä kertoi, että häntä tulee nykyään kutsua James Gibsoniksi ja että hän on löytänyt itsensä uudelleen blaablaablaa.

Single Midtitle Tournament Final Match:
Paul Burchill def. Colt Cabana

Jatketaan turnauksella turnauksen perään. Cabanan joukkuekaveri nimeltään Goldust lähti taistelemaan huumehien kanssa vieroitukseen, joten Cabanan keskittyminen siirtyi näihin pienempiin singles mestaruuksiin. Paul Burchill on edelleenkin Ravenin mentoroima sekopää, joka janoaa ECW-mestaruutta. Miehet selvittivät turnauksen, jossa oli nimiä kuten Miz, R-Truth, Matt Hardy, Shelton Benjamin, Finlay ja The Brian Kendrick. Burchill voitti ottelun lopulta uudella finisherillään Desecratorilla.

Triple Threat Match For WWE Global Championship:
Carlito def. Rhino, John Morrison

Sitten päästään illan toiseen mestaruusotteluun ja ensimmäiseen ei-turnaus otteluun. John Morrison on kovasti havitellut Carliton hallussa pitämää Global-mestaruutta ja noussutkin sen ykköshaastajaksi pari viikkoa sitten. Carliton ja Morrisonin välillä onkin nähty sanasotaa ja Morrison on myös lähinä häirinnyt Carliton matseja. Näin hän teki myös viimeisessä SD:ssä ennen PPV:tä, kun Rhino kohtasi Carliton. Rhino voitti ottelun, mutta ei ollut kovinkaan innoissaan Johnnyboyn sekaantumisesta vaan kiitti tätä Gorella. Sen jälkeen Rhino periaatteessa vaati, että hänet lisätään tähän otteluun ja hänen toive myös toteutettiin. Carlito kuitenkin selättää tässä ottelussa Morrisonin Backstabberin jälkeen.

Tag Team Turmoil - Tag Tournament Final Match:
Elite (Helms, Hardy) def. Legacy (Rhodes, DiBiase), Kings Of Wrestling (Hero, Castagnoli), World Greatest Tag Team (Benjamin, Haas)

Joukkueturnauksen finaalin olivat tiensä selvittäneet nämä neljä joukkuetta. Turnauksen finaali päätettiin järjestää TT Turmoilina, missä tiimien otteluun tulo järjestys arvottiin. WGTT pääsi aloittamaan ottelun ja myös poistumaan ensimmäisenä, kun Hero ja Castagnoli heidät pelistä pois eliminoivat. Seuraavana joukkueena kehään saapui Legacy, joka kuitenkin koki Kingien käsissä kylmän kohtelun. Elite sen sijaan viimeisenä kehään saapuneena joukkueena hoiti homman avustetulla Twist Of Fatella. Eipä tässä sen kummempaa tarinaa takana ollut.

Single Match For World Heavyweight Championship:
Jeff Hardy def. Edge

Tälläkään parivaljakolla ei itseasiassa ole mitään hirveän suurta historiaa takanaan. Jericho nyt tipahti pois Hardyn haastajista ja tarvittiin uusi haastaja. Edge tällaisen tarjosi voittamalla Kanen ykköshaastajuusottelussa. Alunperin 'Takerin piti olla Edgen vastustaja tuossa ottelussa, mutta Edge eliminoi hänet aiemmin samassa SD:ssä hyökkäämällä tämän kimppuun backstagella. Undertaker koki ilmeisesti myös huomattavan suurta damagea, sillä hänet kyyditettiin ambulansilla pois ja häntä ei nähty seuraavalla viikolla ollenkaan. Jeffillä on sen sijaan ollut omat ongelmansa veljensä kanssa. Matt kokee, että Jeffillä virtaa suonissaan eliittiveri ja hän ei käytä sitä hyväkseen. Tuo feudi on kuitenkin alkutekijöissään. Tämän ottelun lopetus kuitenkin koostuu siitä, että 'Taker tekee paluun ja häiritsee Edgeä läsnäolollaan sen verran, että Jeff onnistuu iskemään Twist Of Faten ja Swantonin. Taker sitten kävi vielä ilmoittamassa Edgelle, että haluaa kohdata tämän Hell In A Cell matsissa ja päättää heidän välisen kiistansa.

8-man Tag Team Match:
Team HBK (Shawn Michaels, CM Punk, Total Impact (Mysterio, Low Ki)) def. Team HHH ( Triple H, William Regal, Big Show, Jack Swagger)

Tämä matsi on esimakua tulevasta. Nimittäin New Evolutionin joukkoon liittyi eräs McMahon nimeltään Stephanie, joka havittelee koko yhtiötä hallintaansa miehensä kanssa. Team HBK:n taustavaikuttajan sen sijaan toimii Shane McMahon, joka kantaa yhä vihaansa Randylle Vincen kallon potkamisesta ja haluaa myös pitää yhtiön oikeissa käsissä. Koko kiistan selvittely päiväksi onkin asetettu Survivor Series, jossa HBK:n ja HHH:n joukkueet kohtaava tavallisessa Survivor Series ottelussa ja ottelun voittajan taustahenkilöstä (Shane, Stephanie) tulee COO ja periaatteessa WWE:n yksinvaltias. Kuten sanoin alussa, tämä on vain esimakua tuosta ottelusta ja samalla miehet pääsevät testaamaan kokoonpanoja. Tämä ottelu päättyy, kun CM Punk selättää nykyisen feudi partnerinsa Jack Swaggerin. Noilla kahdella miehellä on ollut muuten sitä normia suunsoittoa ja bäkkäritappelua nyt viime viikkoina.

Singles Match For WWE Championship:
Batista (c) def. Randy Orton

Randy Ortonilta löytyi takataskusta uusintamatsin soppari ja niimpä pääsemme nauttimaan Batistan ja Randalfin ottelusta. Miehet ovat jatkaneet siitä mihin jäivät eli Randy on yrittänyt kaikenlaisia vilppikeinoja Batistan vahingoittamiseen ja Batista on pärjännyt muskeleidensa avulla tähän asti ihan hyvin. Tämäkään ottelu ei muuta voimasuhteita Batistan ja Randyn välillä, kun Batista ottaa voiton Batista Bombilla. Ehkä ensi PPV:ssä olisi aivan uudet tuulet.

New Blood Tournament Final Match:
Samoa Joe def. Christian

PPV:n nimeä kantava turnaus eli päämestaruusvöihin liittyvän turnauksen finaaliin oli päässeet Joe ja Christian. Heidän lisäkseen turnaukseen osallistuivat CM Punk, Carlito, MVP, Mr. Kennedy, Jack Swagger ja Rhino. Joe listi näistä osallistujista ensin Carliton ensimmäisellä kierroksella ja Mr. Kennedyn toisella. Christian sen sijaan ensin voitti Rhinon ja toisella kierroksella joutui taistelemaan Triple Threat matsissa aiemmin tasapelin otelleita Punkkia ja Swaggeriä vastaan. Joe sitten vei ottelun tiukan taistelun jälkeen ja pitää itseasiassa vieläkin tuota voittamattomuuttaan yllä. Nyt sitten pitääkin miettiä, että kenet Joe haastaa ja millaisessa ottelussa? Jatkaako Joe voittamattomuuttaan myös ensi PPV:ssä ja nappaa vyön vyötärölleen vai kukistetaanko hänet ensimmäistä kertaa.

---------

Meni hiukkasen kauon tämän PPV:n julkasussa, kun oli inspiraatio vähän hukassa tai jotain. Pidän kyllä PPV:tä ihan hyvänä, mutta toisaalta tällainen turnauspainotteisuus imee hieman innostusta pois, mutta kerta olin tällaisen idean saanut niin vein sen ainakin loppuun. Seuraava PPV luultavasti tulee olemaan mielenkiintoisempi.

Gendry · Viesti Kirjoittaja **Gendry** » Su 04.03.2012 21:22

MR.Off Topic kirjoitti: Oma PPV:ni on hieman kummajainen ja hieman yli mennyt idea. Mutta vein tämän kuitenkin loppuun ja eiköhän tästä melko viihdyttävä PPV silti tulisi, vaikka idea menikin hieman yli. Kerron vähän PPV:n ideaa. Alunperin tähän PPV:hen oli tarkoitus päättää Lightheavy tournamentti, mutta myöhemmin sain idean toisesta turnauksesta. Tämä toinen turnaus tunnetaan nyt nimellä New Blood -turnaus. Idea oli, että kahdeksan miestä, jotka eivät ole vielä tulleet tunnetuiksi päämestaruuksien pitämisestä taistelevat turnauksessa ja voittaja saa seuraavassa PPV:ssä matsin haluamaansa päämestaria vastaan haluamassaa matsimuodossa. No tämän jälkeen tämä idea lähti käsistä. Päätin sitten lopulta järjestää samanlaisilla palkinnoilla turnaukset myös, mutta toisessa turnauksessa voittajat saivat haastaa joukkuemestarit ja toisessa haluamansa "midtitle" mestarin (ECW, Global). Selitän matsien kohdalla vielä enemmän.

New Blood 2009

Four Way Match To Crown First WWE Lightheavyweight Champion:
Jamie Noble def. Roderick Strong, AJ Styles, The Brian Kendrick

Kuudentoista miehen turnauksen pistin pystyyn jo ennen Summerslamia ja palkintona tosiaan oli Lightheavyweight mestaruus (en pidä Cruiseweight sanasta niin paljoa). Mukana tuli jo WWE:ssä olleita miehiä, mutta muutama mies teki myös debyyttinsä turnauksessa. Näihin debytanteihin kuului Roderick Strong, joka tuli jonkinmoisella snobi gimmickillä sisään. Mies voitti matkallaan tähän otteluun toisen debytantin nimeltään Kazarian ja sitten semifinaalimatsissa Jimmy Yangin. AJ Styles hoiteli tieltään matkalla tänne ensin Low Kin ja vielä myöhemmin konkarin nimeltään Jerry Lynn. The Brian Kendrick sen sijaan joutui voittamaan Jesse Daltonin ja paluunsa tehneen entisen tiimikaverinsa Paul Londonin. Jäljelle jää enää liekeissä aina turnauksen ilmoittamisesta asti ollut Jamie Noble. Mies löi ensin Gregory Helmsin ja myöhemmin vielä Austin Arieksen matkalla tähän matsiin. Itse ottelu päättyi siihen, kun Noble iski Roddylle Gibson Driverin ja otti puhtaan selätyksen. Ottelun jälkeen Jamie Noble vielä kertoi, että häntä tulee nykyään kutsua James Gibsoniksi ja että hän on löytänyt itsensä uudelleen blaablaablaa.

Kevytsarjan mukaantuominen on ilman muuta hyvä asia, sillä rosterissasi näyttää olevan todella paljon mahdollisia mestariehdokkaita. Tämänkin ottelun jokainen painija olisi aivan hyvin voinut voittaa mestaruuden, ja näistä päädyit Nobleen. Tarkasti ajateltuna Noble on ehkä paras vaihtoehto näistä, sillä Strong on ollut vielä aika vähän aikaa WWE'ssäsi ja AJ'n pitäisi mielestäni ollut ylempänä kortissa. Kendrick nyt ehkä olisi ollut oikeastaan yhtä hyvä voittajavaihtoehto. Kuitenkin erinomainen opener ja yleisö syttyisi tälle takuuvarmasti.
****+

Single Midtitle Tournament Final Match:
Paul Burchill def. Colt Cabana

Jatketaan turnauksella turnauksen perään. Cabanan joukkuekaveri nimeltään Goldust lähti taistelemaan huumehien kanssa vieroitukseen, joten Cabanan keskittyminen siirtyi näihin pienempiin singles mestaruuksiin. Paul Burchill on edelleenkin Ravenin mentoroima sekopää, joka janoaa ECW-mestaruutta. Miehet selvittivät turnauksen, jossa oli nimiä kuten Miz, R-Truth, Matt Hardy, Shelton Benjamin, Finlay ja The Brian Kendrick. Burchill voitti ottelun lopulta uudella finisherillään Desecratorilla.

Openerin tavoin tämäkin olisi varmasti erinomainen ottelu. Burchillista rakentelet suurta nimeä ja tämän turnauksen voitto auttaa häntä siinä ehdottomasti. Cabanan tilalle olisin itse luultavasti valinnut jonkun kokeneemman painijan, sillä se olisi tuonut voitosta vielä suuremman, mutta ihan hyvä tämä on nytkin. Ja tuo uusi finisher on komea.
****-

Triple Threat Match For WWE Global Championship:
Carlito def. Rhino, John Morrison

Sitten päästään illan toiseen mestaruusotteluun ja ensimmäiseen ei-turnaus otteluun. John Morrison on kovasti havitellut Carliton hallussa pitämää Global-mestaruutta ja noussutkin sen ykköshaastajaksi pari viikkoa sitten. Carliton ja Morrisonin välillä onkin nähty sanasotaa ja Morrison on myös lähinä häirinnyt Carliton matseja. Näin hän teki myös viimeisessä SD:ssä ennen PPV:tä, kun Rhino kohtasi Carliton. Rhino voitti ottelun, mutta ei ollut kovinkaan innoissaan Johnnyboyn sekaantumisesta vaan kiitti tätä Gorella. Sen jälkeen Rhino periaatteessa vaati, että hänet lisätään tähän otteluun ja hänen toive myös toteutettiin. Carlito kuitenkin selättää tässä ottelussa Morrisonin Backstabberin jälkeen.

Ja laadukas meno senkun jatkuu. Carliton ja Morrisonin feudi kuulostaa tuollaiselta mukavalta midcard-feudilta joka toimisi aivan varmasti. Rhinon sekoittaminen feudiin mukaan ei myöskään ole huono juttu. Pidän oikeastaan kaikista kolmesta aika paljon, tosin Carlitosta ja Rhinosta hieman enemmän kuin Morrisonista. Sen vuoksi myös tykkään Carliton voitosta ja mestaruuskauden jatkumisesta.
***½

Tag Team Turmoil - Tag Tournament Final Match:
Elite (Helms, Hardy) def. Legacy (Rhodes, DiBiase), Kings Of Wrestling (Hero, Castagnoli), World Greatest Tag Team (Benjamin, Haas)

Joukkueturnauksen finaalin olivat tiensä selvittäneet nämä neljä joukkuetta. Turnauksen finaali päätettiin järjestää TT Turmoilina, missä tiimien otteluun tulo järjestys arvottiin. WGTT pääsi aloittamaan ottelun ja myös poistumaan ensimmäisenä, kun Hero ja Castagnoli heidät pelistä pois eliminoivat. Seuraavana joukkueena kehään saapui Legacy, joka kuitenkin koki Kingien käsissä kylmän kohtelun. Elite sen sijaan viimeisenä kehään saapuneena joukkueena hoiti homman avustetulla Twist Of Fatella. Eipä tässä sen kummempaa tarinaa takana ollut.

Tässä ottelussa on mielestäni sellainen pikku vika, että ainoa hyvisjoukkue on näistä neljästä joukkueesta selvästi tylsin. Sen takia yleisö voi olla hieman vaisu tässä. Kehämenohan olisi varmasti erinomaista, kun tässä on sen verran taitavia kavereita jälleen mukana. M.Hardyn ja Helmsin joukkue on vieläpä mielestäni juuri oikea voittaja. Ja Tag Team Turmoil on mielestäni piristävä stipulaatio, kun nykypäivänä kyseisiä otteluita ei juurikaan nähdä.
***+

Single Match For World Heavyweight Championship:
Jeff Hardy def. Edge

Tälläkään parivaljakolla ei itseasiassa ole mitään hirveän suurta historiaa takanaan. Jericho nyt tipahti pois Hardyn haastajista ja tarvittiin uusi haastaja. Edge tällaisen tarjosi voittamalla Kanen ykköshaastajuusottelussa. Alunperin 'Takerin piti olla Edgen vastustaja tuossa ottelussa, mutta Edge eliminoi hänet aiemmin samassa SD:ssä hyökkäämällä tämän kimppuun backstagella. Undertaker koki ilmeisesti myös huomattavan suurta damagea, sillä hänet kyyditettiin ambulansilla pois ja häntä ei nähty seuraavalla viikolla ollenkaan. Jeffillä on sen sijaan ollut omat ongelmansa veljensä kanssa. Matt kokee, että Jeffillä virtaa suonissaan eliittiveri ja hän ei käytä sitä hyväkseen. Tuo feudi on kuitenkin alkutekijöissään. Tämän ottelun lopetus kuitenkin koostuu siitä, että 'Taker tekee paluun ja häiritsee Edgeä läsnäolollaan sen verran, että Jeff onnistuu iskemään Twist Of Faten ja Swantonin. Taker sitten kävi vielä ilmoittamassa Edgelle, että haluaa kohdata tämän Hell In A Cell matsissa ja päättää heidän välisen kiistansa.

Edgen ja Hardyn otteluita on nähty aikojen saatossa aika paljon, mutta toimiviahan ne ovat oikeastaan aina. Tässä kuitenkin on pienoista välipuolustuksen makua juurikin sen takia, että Edgellä on Undertakerin kanssa feudi kesken. Ja vaikka tuo Hell in the Cell heidän välillään nähtiinkin jo vuonna 2008, niin eipä se nyt nii paljoa tässä haittaa. Hardy saisi jo mielestäni vähitellen tiputtaa mestaruusvyön, sillä hänen mestaruuskautensa on jo suht pitkä ollut.
****-

8-man Tag Team Match:
Team HBK (Shawn Michaels, CM Punk, Total Impact (Mysterio, Low Ki)) def. Team HHH ( Triple H, William Regal, Big Show, Jack Swagger)

Tämä matsi on esimakua tulevasta. Nimittäin New Evolutionin joukkoon liittyi eräs McMahon nimeltään Stephanie, joka havittelee koko yhtiötä hallintaansa miehensä kanssa. Team HBK:n taustavaikuttajan sen sijaan toimii Shane McMahon, joka kantaa yhä vihaansa Randylle Vincen kallon potkamisesta ja haluaa myös pitää yhtiön oikeissa käsissä. Koko kiistan selvittely päiväksi onkin asetettu Survivor Series, jossa HBK:n ja HHH:n joukkueet kohtaava tavallisessa Survivor Series ottelussa ja ottelun voittajan taustahenkilöstä (Shane, Stephanie) tulee COO ja periaatteessa WWE:n yksinvaltias. Kuten sanoin alussa, tämä on vain esimakua tuosta ottelusta ja samalla miehet pääsevät testaamaan kokoonpanoja. Tämä ottelu päättyy, kun CM Punk selättää nykyisen feudi partnerinsa Jack Swaggerin. Noilla kahdella miehellä on ollut muuten sitä normia suunsoittoa ja bäkkäritappelua nyt viime viikkoina.

Nämä McMahonien kuviot ovat aina olleet viihdyttävää tavaraa, joten sama tilannehan tässä nytkin on. Molemmista joukkueista löytyy monipuolisia painijoita, joten laatuottelu tästäkin ilman muuta muodostuisi. Sinulla on näköjään tulossa aika ison profiilin ottelu tulossa Survivor Seriesiin ja jännä nähdä, millaiseksi joukkueet lopulta muodostuvat. Ja Punkin pushi jatkuu tämän ottelun myötä, hyvä homma sekin.
***½

Singles Match For WWE Championship:
Batista (c) def. Randy Orton

Randy Ortonilta löytyi takataskusta uusintamatsin soppari ja niimpä pääsemme nauttimaan Batistan ja Randalfin ottelusta. Miehet ovat jatkaneet siitä mihin jäivät eli Randy on yrittänyt kaikenlaisia vilppikeinoja Batistan vahingoittamiseen ja Batista on pärjännyt muskeleidensa avulla tähän asti ihan hyvin. Tämäkään ottelu ei muuta voimasuhteita Batistan ja Randyn välillä, kun Batista ottaa voiton Batista Bombilla. Ehkä ensi PPV:ssä olisi aivan uudet tuulet.

Tämä ei tosiaan välttämättä mikään suosikkiparitukseni ole, mutta kyllähän tästä feudin päätösotteluna varmasti ihan viihdyttävä ottelu saataisiin aikaan. Ja Batistaa tosiaan katselee ihan mielellään mestarina. Mielenkiinnolla odotan, että mitä tämän mestaruuden ympärillä tulee tulevina aikoina tapahtumaan.
***

New Blood Tournament Final Match:
Samoa Joe def. Christian

PPV:n nimeä kantava turnaus eli päämestaruusvöihin liittyvän turnauksen finaaliin oli päässeet Joe ja Christian. Heidän lisäkseen turnaukseen osallistuivat CM Punk, Carlito, MVP, Mr. Kennedy, Jack Swagger ja Rhino. Joe listi näistä osallistujista ensin Carliton ensimmäisellä kierroksella ja Mr. Kennedyn toisella. Christian sen sijaan ensin voitti Rhinon ja toisella kierroksella joutui taistelemaan Triple Threat matsissa aiemmin tasapelin otelleita Punkkia ja Swaggeriä vastaan. Joe sitten vei ottelun tiukan taistelun jälkeen ja pitää itseasiassa vieläkin tuota voittamattomuuttaan yllä. Nyt sitten pitääkin miettiä, että kenet Joe haastaa ja millaisessa ottelussa? Jatkaako Joe voittamattomuuttaan myös ensi PPV:ssä ja nappaa vyön vyötärölleen vai kukistetaanko hänet ensimmäistä kertaa.

Vaikka Joe ei ihan niihin omiin suosikkeihini kuulu, niin onhan hän pirun taitava kaveri kehässä. Christian taas on aina ollut ihan omia ykkössuosikkejani, joten hienoa nähdä, että hänellekin olet keksinyt mukavasti tekemistä. Kaksikko kyllä pystyy vetämään ihan huippuottelun ja kun tämä oli vielä koko tapahtuman pääottelu, niin aikaakin varmasti on tarpeeksi sellaisen vetämiseen. Joelle on näköjään tarjolla kaksi hyvin erityylistä vastustajaa eli Jeff ja Batista. Saas nähdä, kumman perään hän lähtee.
****½

---------

Meni hiukkasen kauon tämän PPV:n julkasussa, kun oli inspiraatio vähän hukassa tai jotain. Pidän kyllä PPV:tä ihan hyvänä, mutta toisaalta tällainen turnauspainotteisuus imee hieman innostusta pois, mutta kerta olin tällaisen idean saanut niin vein sen ainakin loppuun. Seuraava PPV luultavasti tulee olemaan mielenkiintoisempi.

Erinomainen ppv jälleen kerran ja mielestäni tämä oli aika tasoissa SummerSlamin kanssa laadultaan. Ja itsekin pidän paljon tuollaisista turnauksia, niin ihan mielenkiintoinen tämä konsepti oli. Tästä on taas hyvä jatkaa!

SummerSlam 2001

Title Unification Match for the United States - & European Championship
Rhyno (c) def. D'Lo Brown (c)

Fully Loadedin jälkeen Commissioner Shawn Michaels ilmoitti, että näiden kahden midcardmestaruuksien yhdistämisottelu tultaisiin käymään SummerSlamissa. Rhynolla ja D'Lo Brownilla ei ole ollut tässä mitään sen suurempaa feudia taustalla, mitä nyt ovat joukkueotteluissa pari kertaa vastakkain otelleet. Rhyno otti tästä voiton puhtaasti Gorella ja European-mestaruusvyö kuoletettiin tämän ottelun myötä. Tämän jälkeen käytössä olevia mestaruuksia siis ovat WWF Championship (Main Event), Intercontinental Championship (Upper Midcard), United States Championship (Midcard), Cruiserweight Championship sekä WWF Tag Team Championship. Näillä mennään nyt toistaiseksi.

TLC Match for the WWF Tag Team Championship
The Dudley Boyz def. Edge & Christian (c), Impact Players

Todella pitkään joukkuemestaruuksia hallinneilla Edgellä ja Christianilla on ollut hieman erimielisyyksiä viime aikoina. Homma oikeastaan alkoi siitä, kun Justin Crediblen ja Lance Stormin uudelleen muodostama Impact Players nappasivat todellisen yllätysvoiton joukkuemestareista Stormin selättäessä Christianin mestareiden kommunikaatiokatkoksen jälkeen. Itse asiassa tämän myötä Impact Playersit lisättiin otteluun mukaan, sillä alkuperäiset ykköshaastajat SummerSlamiin olivat Dudleyn veljekset. Samalla ottelu muutettiin aina viihdyttäväksi TLC-otteluksi. Edge ja Christian saivat kuitenkin joissain määrin sovittua välinsä ennen tätä ottelua, mutta kaikesta huomasi, että kumpikaan ei luota toiseen entiseen malliin. Ottelusta sen verran että spotteja nähtiin luonnollisesti paljon. Christian hyppäsi Frog Splashin tikkailta D-Vonin päälle ja Lance Storm heitti Superplexillä Edgen pöydän läpi näin muutamia mainitakseni. Lopulta D-Von Dudley oli se mies, joka onnistui hakemaan vyöt korkeuksista. Ottelun jälkeen Edge ja Christian jäivät jälleen kerran riitelemään kehään, mutta vielä mitään päällehyökkäyksiä ei nähty.

Singles Match
Booker T def. Diamond Dallas Page

Tämä kaksikkohan otteli jo viime ppv'ssä vastakkain. Silloin Booker voitti hylkäyksellä Buff Bagwellin, Chris Kanyonin ja Mike Awesomen hyökätessä kehään. Tämän johdosta HBK ilmoitti että kaksikon välillä nähtäisiin uusinta SummerSlamissa ja jokainen otteluun sekaantuja saisi välittömästi potkut. Tämä toimikin siinä mielessä, että kaksikko sai otella ottelun ilman sekaantumisia. Tasaisen ottelun päätteeksi Booker T selätti DDP'n Book Endin jälkeen. Itse asiassa minulla oli suunnitelmissa antaa DDP'lle voitto tästä, mutta mies jätti jonkin fanitapaamisen ennen SummerSlamia välistä. Tässäpä sitten hänelle palkinto siitä.

Singles Match for the Intercontinental Championship
Eddie Guerrero def. Chris Jericho (c)

Chris Jericho oli pitänyt ennen tätä ottelua yli seitsemän kuukautta IC-mestaruutta. Eräässä SmackDownissa Eddie keskeytti Jerichon promon ja ilmoitti, että Jericho ei ole joutunut mestaruuskautensa aikana kunnon testiin, vaan on kohdannut pelkästään B-luokan ottelijoita vastaan, eikä A-luokan, mihin Eddie itse kuuluu. Seuraavassa RAW'ssa Michaels ilmoitti Eddielle, että hän saa mestaruusottelun, mikäli voittaa Tazzin myöhemmin samana iltana. Sen hän myös teki ja varmisti titleshottinsa. Seuraavien viikkojen aikana nähtiin kaksikon välillä monenlaista sanasotaa ja otteluihin sekaantumista. Kaksikon ottelu oli odotetusti vauhdikas ja siinä nähtiin käytännössä kaikkia painin osa-alueita. Eddie voitti lopulta pienoisen kusetuksen avustukselle iskien ensin sormen Jerichon silmään ja sitten nopean DDT'n. Seuraavaksi yläköydelle, Frog Splash ja ottelu sekä Jerichon mestaruuskausi ohi.

Singles Match
Kurt Angle def. The Undertaker

Angle raivostui totaalisesti siitä, että 'Taker (jolla siis on American Bad Ass gimmick tähän aikaan) onnistui voittamaan hänet viime ppv'n joukkueottelussa. Hän hyökkäsi seuraavalla viikolla 'Takerin kimppuun bäkkärillä ja rajun beatdownin jälkeen lukitsi vielä Angle Lockin, jonka irrottamiseen vaadittiin useita tuomareita ja road agentteja. Seuraavalla viikolla Angle ja DDP kohtasivat 'Takerin ja Booker T'n ja heelkaksikko otti voiton tuomarin laskettua 'Takerin ulos, kun Angle tuhosi aikansa hänen nilkkaa kehän ulkopuolella. Viimeisten viikkojen aikana kaksikkoa ei olla yhtä aikaa kehässä nähty, vaan feudia on jatkettu pääasiassa haastatteluilla, sillä lääkärit määräsivät 'Takerin ottelukieltoon SummerSlamiin asti. Tämä ottelu alkoi kuitenkin 'Takerin hallinnalla, kunnes Angle sai ottelun hallintaansa keskittämällä hyökkäyksensä jälleen 'Takerin nilkkaan. Loppuosa oli tasainen ja nearfalleja nähtiin paljon: Last Ride tai Angle Slam eivät riittäneet tässä voittoon. 'Takerin yrittäessä Tombstonea Angle liukui otteesta pois ja sai rullattua 'Takerin hartiat mattoon kolmeksi sekunniksi repien samalla häntä pöksyistä. Heti kellon soitua Angle pakeni nopeasti bäkkärille ja jätti vihaisen Undertakerin kehään ihmettelemään tapahtunutta.

No Holds Barred Match
Kane def. Triple H

Triple H ei myöskään ole viime aikoina ollut WWF'n tyytyväisin mies. Hän yritti saada ihmisiä uskomaan, että Kane on vaarallinen koko WWF'lle ja hänet pitäisi poistaa koko yhtiöstä välittömästi. HHH ei saanut paljon kannatusta idealle ja varsinkin Commissioner Michaels oli nyreissään HHH'n asenteesta. Sen johdosta hän buukkasi Hunterille ja Kanelle matsin, joka vielä käytäisiin No Holds Barred stipulaatiolla. HHH yritti puhua itseään ottelusta pois, mutta eihän se onnistunut. Ottelu oli tasaista brawlaamista, jossa molemmilla oli omat hetkensä. Kanen potkaistua pois Pedigreestä Hunterin pinna paloi totaalisesti. Tämä muutti hänet oikeastaan yliaggressiiviseksi ja lopulta tekikin helpon virheen ja pian hän huomasikin olevansa matkalla alas kuristusjuntan toimesta. Lopuksi vielä Tombstone tuolin päälle niin homma oli selvä. Kanelle kaikesta huolimatta varmasti monien mielestä pienoinen yllätysvoitto.

Singles Match for the WWF Championship with Special Guest Referee Shawn Michaels
Steve Austin (c) def. The Rock

Paluunsa Fully Loadedissa tehnyt The Rock nimitettiin odotetusti ykköshaastajaksi SummerSlamin päämestaruusotteluun. Austinin ja Rockin väleissä ei ole ollut paljoa kehumista viime aikoina, sillä oikeastaan aina tilaisuuden tullen toinen on hyökännyt toisen kimppuun. Sen takia Shawn Michaels päätti, että hän tulee olemaan tuomarina SummerSlamin ottelussa, sillä hän epäili ottelun karkaavan muuten käsistä. Austinin ja Rockin ottelussa ei paljon teknisiä otteita esitetty, vaan molempien oli ainoana tarkoituksena tuottaa toiselle tuskaa mahdollisimman paljon. Parinkymmenen minuutin kohdalla Shane McMahon ilmestyi yllättäen rampille ja lähti kävelemään kehää kohti. Kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä hän teki, sillä häntä ei oltu viimeisten kuukausien aikana tv'ssä nähty. Michaels lähti kysymään Shanelta että mikä on homman nimi ja tällöin Austin näki tilaisuutensa tulleen. Hän haki nopeasti mestaruusvyön ja täräytti sillä Rockia päähän. Tämän jälkeen HBK'ta häirinnyt Shane alkoi osoitella kehään päin, kun Austin niittasi Stunnerin. Vyön iskusta tietämätön Michaels laski kolmeen ja Austin säilytti mestaruuden jääden juhlimaan Shane McMahonin kanssa kehään. Tämä kaksikko on siis yhdistänyt voimansa ja Austin vaikuttaa entistä vaarallisemmalta.

----------------------------------

Sama homma kävi vähän minullekkin, eli melko kauan meni tämän julkaisussa, kun tässä on ollut kaikenlaista kiirettä. Jospa tämä nyt tästä helpottaisi taas. SummerSlamiin olen itse tyytyväinen ja sain siihen mukavasti isoja otteluita mukaan, eikä tällä kertaa kortissa turhia otteluita ollut ollenkaan. Unforgiveniä seuraavaksi.

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » La 10.03.2012 12:15

Gendry kirjoitti:SummerSlam 2001

Title Unification Match for the United States - & European Championship
Rhyno (c) def. D'Lo Brown (c)

Fully Loadedin jälkeen Commissioner Shawn Michaels ilmoitti, että näiden kahden midcardmestaruuksien yhdistämisottelu tultaisiin käymään SummerSlamissa. Rhynolla ja D'Lo Brownilla ei ole ollut tässä mitään sen suurempaa feudia taustalla, mitä nyt ovat joukkueotteluissa pari kertaa vastakkain otelleet. Rhyno otti tästä voiton puhtaasti Gorella ja European-mestaruusvyö kuoletettiin tämän ottelun myötä. Tämän jälkeen käytössä olevia mestaruuksia siis ovat WWF Championship (Main Event), Intercontinental Championship (Upper Midcard), United States Championship (Midcard), Cruiserweight Championship sekä WWF Tag Team Championship. Näillä mennään nyt toistaiseksi.

- Vöitä tuntuu sinullakin olevan enemmän kuin paljon, joten yhden eliminoiminen tuli varmaan tarpeeseen. D'Lolta en ole nähnyt kuin hyvin vähän materiaalia mieheltä, mutta luultavasti Rhynon kanssa saisivat aikaan varsin kivan openerin. Rhyno toimii hyvin heelinä ja varmasti myös hyvin tällaisena pienen vyön haltijana.
***+

TLC Match for the WWF Tag Team Championship
The Dudley Boyz def. Edge & Christian (c), Impact Players

Todella pitkään joukkuemestaruuksia hallinneilla Edgellä ja Christianilla on ollut hieman erimielisyyksiä viime aikoina. Homma oikeastaan alkoi siitä, kun Justin Crediblen ja Lance Stormin uudelleen muodostama Impact Players nappasivat todellisen yllätysvoiton joukkuemestareista Stormin selättäessä Christianin mestareiden kommunikaatiokatkoksen jälkeen. Itse asiassa tämän myötä Impact Playersit lisättiin otteluun mukaan, sillä alkuperäiset ykköshaastajat SummerSlamiin olivat Dudleyn veljekset. Samalla ottelu muutettiin aina viihdyttäväksi TLC-otteluksi. Edge ja Christian saivat kuitenkin joissain määrin sovittua välinsä ennen tätä ottelua, mutta kaikesta huomasi, että kumpikaan ei luota toiseen entiseen malliin. Ottelusta sen verran että spotteja nähtiin luonnollisesti paljon. Christian hyppäsi Frog Splashin tikkailta D-Vonin päälle ja Lance Storm heitti Superplexillä Edgen pöydän läpi näin muutamia mainitakseni. Lopulta D-Von Dudley oli se mies, joka onnistui hakemaan vyöt korkeuksista. Ottelun jälkeen Edge ja Christian jäivät jälleen kerran riitelemään kehään, mutta vielä mitään päällehyökkäyksiä ei nähty.

- Impact Playersit olivat helposti originaali ECW:n parhaimpiin joukkueisiin kuuluvia ja itse pidän hyvin paljon Justin Crediblestäkin. Tuovat varmasti omanlaisen hardcore elementin tähän matsiin ja voin jo kuvitella Crediblen heiluttelevan Sincapore Canea. Edge ja Christian sekä Dudleyt tunnetusti ovat loistavia TLC-matseissa, joten sieltä puolen ei huolen häivää ole. Edge ja Christian näköjään nyt pääsevät niille singles urilleen ja joukkuedivari saa uudet mestarit. Impact Playersit taitavat tästä lähtien olla myös isoja tekijöitä joukkuehommissa.
****

Singles Match
Booker T def. Diamond Dallas Page

Tämä kaksikkohan otteli jo viime ppv'ssä vastakkain. Silloin Booker voitti hylkäyksellä Buff Bagwellin, Chris Kanyonin ja Mike Awesomen hyökätessä kehään. Tämän johdosta HBK ilmoitti että kaksikon välillä nähtäisiin uusinta SummerSlamissa ja jokainen otteluun sekaantuja saisi välittömästi potkut. Tämä toimikin siinä mielessä, että kaksikko sai otella ottelun ilman sekaantumisia. Tasaisen ottelun päätteeksi Booker T selätti DDP'n Book Endin jälkeen. Itse asiassa minulla oli suunnitelmissa antaa DDP'lle voitto tästä, mutta mies jätti jonkin fanitapaamisen ennen SummerSlamia välistä. Tässäpä sitten hänelle palkinto siitä.

- Booker sitten ottaa hieman nostetta DDP:n kustannuksella. Eipä haittaa minulle, koska Booker tuohon aikaan olikin paljon potentiaalisempi toimimaan isommissa kuvioissa kuin DDP. Aikalailla samanlainenhan tämä varmasti olisi kuin se viime PPV:n matsi, mutta puhdas lopetus toki tuo oman lisänsä. Eipä minulla oikeastaan muuta sanottavaa ole.
****-

Singles Match for the Intercontinental Championship
Eddie Guerrero def. Chris Jericho (c)

Chris Jericho oli pitänyt ennen tätä ottelua yli seitsemän kuukautta IC-mestaruutta. Eräässä SmackDownissa Eddie keskeytti Jerichon promon ja ilmoitti, että Jericho ei ole joutunut mestaruuskautensa aikana kunnon testiin, vaan on kohdannut pelkästään B-luokan ottelijoita vastaan, eikä A-luokan, mihin Eddie itse kuuluu. Seuraavassa RAW'ssa Michaels ilmoitti Eddielle, että hän saa mestaruusottelun, mikäli voittaa Tazzin myöhemmin samana iltana. Sen hän myös teki ja varmisti titleshottinsa. Seuraavien viikkojen aikana nähtiin kaksikon välillä monenlaista sanasotaa ja otteluihin sekaantumista. Kaksikon ottelu oli odotetusti vauhdikas ja siinä nähtiin käytännössä kaikkia painin osa-alueita. Eddie voitti lopulta pienoisen kusetuksen avustukselle iskien ensin sormen Jerichon silmään ja sitten nopean DDT'n. Seuraavaksi yläköydelle, Frog Splash ja ottelu sekä Jerichon mestaruuskausi ohi.

- No tässä on yksi niistä smarkkien unelma ottelupareista. Jerichon seitsemän kuukauden reignille, mutta nyt Eddie pisti sen poikki. Koko feudin idea on muutenki aika hyvä, koska voisin kuvitella Eddien promoavan jotain tuommoista. Pieni kusetus hoitaa homman kotiin ja olen varma, että näemme vielä uusinnan. Täydellinen paritus, täydellinen arvosana. MOTN, vaikka en kaikkia matseja ole vielä katsonutkaan.
*****

Singles Match
Kurt Angle def. The Undertaker

Angle raivostui totaalisesti siitä, että 'Taker (jolla siis on American Bad Ass gimmick tähän aikaan) onnistui voittamaan hänet viime ppv'n joukkueottelussa. Hän hyökkäsi seuraavalla viikolla 'Takerin kimppuun bäkkärillä ja rajun beatdownin jälkeen lukitsi vielä Angle Lockin, jonka irrottamiseen vaadittiin useita tuomareita ja road agentteja. Seuraavalla viikolla Angle ja DDP kohtasivat 'Takerin ja Booker T'n ja heelkaksikko otti voiton tuomarin laskettua 'Takerin ulos, kun Angle tuhosi aikansa hänen nilkkaa kehän ulkopuolella. Viimeisten viikkojen aikana kaksikkoa ei olla yhtä aikaa kehässä nähty, vaan feudia on jatkettu pääasiassa haastatteluilla, sillä lääkärit määräsivät 'Takerin ottelukieltoon SummerSlamiin asti. Tämä ottelu alkoi kuitenkin 'Takerin hallinnalla, kunnes Angle sai ottelun hallintaansa keskittämällä hyökkäyksensä jälleen 'Takerin nilkkaan. Loppuosa oli tasainen ja nearfalleja nähtiin paljon: Last Ride tai Angle Slam eivät riittäneet tässä voittoon. 'Takerin yrittäessä Tombstonea Angle liukui otteesta pois ja sai rullattua 'Takerin hartiat mattoon kolmeksi sekunniksi repien samalla häntä pöksyistä. Heti kellon soitua Angle pakeni nopeasti bäkkärille ja jätti vihaisen Undertakerin kehään ihmettelemään tapahtunutta.

- Kovaa kovan perään. 'Taker ja Kurt Angle eivät ehkä ole niin hyvän kuuloinen ottelupari kuin Eddie versus Jericho, mutta toisaalta noilla kahdella matsaa aivan kaikki kohdalleen. Sen sijaan sekä Undertaker ja Angle on tunnettuja siitä, että osaavat kantaa heikompia hyviin otteluihin ja varsinkin isoissa tapahtumissa toimittaa. Feudi vaikuttaa pikku kivalta välifeudilta molemmille, josta hyvä liikahdella toisiin kuvioihin tämän jälkeen. Matsina varmasti ihan loistava, mutta eiköhän yksi kohtaaminen vielä herrojen välillä nähdä. Eeppiset near fallit löytyy. Nice match.
****

No Holds Barred Match
Kane def. Triple H

Triple H ei myöskään ole viime aikoina ollut WWF'n tyytyväisin mies. Hän yritti saada ihmisiä uskomaan, että Kane on vaarallinen koko WWF'lle ja hänet pitäisi poistaa koko yhtiöstä välittömästi. HHH ei saanut paljon kannatusta idealle ja varsinkin Commissioner Michaels oli nyreissään HHH'n asenteesta. Sen johdosta hän buukkasi Hunterille ja Kanelle matsin, joka vielä käytäisiin No Holds Barred stipulaatiolla. HHH yritti puhua itseään ottelusta pois, mutta eihän se onnistunut. Ottelu oli tasaista brawlaamista, jossa molemmilla oli omat hetkensä. Kanen potkaistua pois Pedigreestä Hunterin pinna paloi totaalisesti. Tämä muutti hänet oikeastaan yliaggressiiviseksi ja lopulta tekikin helpon virheen ja pian hän huomasikin olevansa matkalla alas kuristusjuntan toimesta. Lopuksi vielä Tombstone tuolin päälle niin homma oli selvä. Kanelle kaikesta huolimatta varmasti monien mielestä pienoinen yllätysvoitto.

- Yllätysvoitto myös minun mielestä, sillä onhan nämä herrat vähän eri tasolla. No holds barret kuitenkin sopii näiden miesten väliseksi matsi muodoksi kuin nappi silmään, joten itse matsilta olisi odotettavissa varsin kivaa brawlausta. Ei minulle oikein mitää muuta sanottavaa tästä ole. Kiva välipala PPV:lle ja ehkäpä uusinnassa HHH nappaa itselleen voiton. Miksei Kanellekkin pientä pushia? Olisihan sekin melko tuoretta.
***½

Singles Match for the WWF Championship with Special Guest Referee Shawn Michaels
Steve Austin (c) def. The Rock

Paluunsa Fully Loadedissa tehnyt The Rock nimitettiin odotetusti ykköshaastajaksi SummerSlamin päämestaruusotteluun. Austinin ja Rockin väleissä ei ole ollut paljoa kehumista viime aikoina, sillä oikeastaan aina tilaisuuden tullen toinen on hyökännyt toisen kimppuun. Sen takia Shawn Michaels päätti, että hän tulee olemaan tuomarina SummerSlamin ottelussa, sillä hän epäili ottelun karkaavan muuten käsistä. Austinin ja Rockin ottelussa ei paljon teknisiä otteita esitetty, vaan molempien oli ainoana tarkoituksena tuottaa toiselle tuskaa mahdollisimman paljon. Parinkymmenen minuutin kohdalla Shane McMahon ilmestyi yllättäen rampille ja lähti kävelemään kehää kohti. Kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä hän teki, sillä häntä ei oltu viimeisten kuukausien aikana tv'ssä nähty. Michaels lähti kysymään Shanelta että mikä on homman nimi ja tällöin Austin näki tilaisuutensa tulleen. Hän haki nopeasti mestaruusvyön ja täräytti sillä Rockia päähän. Tämän jälkeen HBK'ta häirinnyt Shane alkoi osoitella kehään päin, kun Austin niittasi Stunnerin. Vyön iskusta tietämätön Michaels laski kolmeen ja Austin säilytti mestaruuden jääden juhlimaan Shane McMahonin kanssa kehään. Tämä kaksikko on siis yhdistänyt voimansa ja Austin vaikuttaa entistä vaarallisemmalta.

- Sitten vielä illan helmi tunnelmallisesti. Eipä Austinin ja Rockin feudille ei juuri mitään tarvitse kuin mikin miehet kehään ja sitten otteluun. Tuloksena on luultavimmin jotain ikimuistoista. Samaa on tuloksena varmasti myös tällä kertaa, mutta ehkä hiukan tuo Shanen sekaantuminen vaikuttaa matsiin hieman ehkä heikentäväksi. Toisaalta tämä taitaa myös olla välimatsi niin kuin 'Taker versus Angle? Kuvion rakennuksen puolelta Shanen sekaantuminen onkin siis plussa. Ei tällä varmasti ihan Jericho/Guerrero tasolle päästä painillisesti, mutta se tunnelma on varmasti taivaissa.
****+

----------------------------------

Sama homma kävi vähän minullekkin, eli melko kauan meni tämän julkaisussa, kun tässä on ollut kaikenlaista kiirettä. Jospa tämä nyt tästä helpottaisi taas. SummerSlamiin olen itse tyytyväinen ja sain siihen mukavasti isoja otteluita mukaan, eikä tällä kertaa kortissa turhia otteluita ollut ollenkaan. Unforgiveniä seuraavaksi.

- Jep toisinaan ottaa vähän enemmän aikaa. Varsin onnistunut PPV:hän tämä on ja tarjoilit useampia huippuotteluita. Tämmöisen shown, kun vielä nykyaikana kasaisi niin luulisi ettei yleisötkään olisi niin kylmiä. Ehrottomasti laatu show.

No Mercy 2009

Single Match For WWE Lightheavyweight Championship:
James Gibson (c) def. AJ Styles

- AJ pääsi sitten koittamaan Gibsonin voittoa No Mercyssä uudestaan, mutta tällä kertaa sitten one-on-one. Näiden kahden ottelun rakentelu lähti siitä, kun Styles kiusoitteli ystäväänsä Gibsonia kuinka hän ei selättänyt AJ:ta tuossa viime PPV:n matsissa ja no ei voida olla varmoja kumpi on parempi. No AJ ja Gibson ovat sitten tagailleet yhdessä erilaisia joukkueita vastaan AJ:n kerta toisensa jälkeen napsiessa selätyksen. Viime viikolla kuitenkin miehet hävisivät pienen kommunikaatio virheen takia ja siitä tuli pientä nahistelua. Gibson voitti tiukan taistelun jälkeen counteerattuaan Styles Clashin ja osuessaan Gibson Driverilla. Aries tuli sitten ottelun jälkeen ja periaatteessa pieksi molemmat.

Single Match:
CM Punk def. Jack Swagger

- Swaggerin ja Punkin feudi viimeisteltiin sitten tässä. Tämä kaksikkohan otteli vastakkaisilla puolilla viime PPV:n isossa joukkumätössä, mutta nyt sitten pistivät nenät vastakkain ja selvittivät asiansa kokonaan. Tässä PPV:den välissä miehet ovat aika pitkälti soittaneet vain suuta ja otelleet joukkueotteluissa vastakkaisilla puolilla. Kumpikaan ei ole onnistunut pääsemään niskan päälle sen kummemmin. Tässä ottelussa Punk sen sijaan viimeistelee Swaggerin GTS:llä.

Hardcore Match For WWE Hardcore Championship:
Paul Burchill def. Christian (c)

- Paul Burchill tosiaan ansaitsi viime PPV:ssä mahdollisuuden valita kumman midcard tittelin perään lähtisi ja ECW:n vyön perään hän lähti. PPV:den välissä tosin ECW näki viimeisen jaksonsa ja tuon jakson jälkeen vyön nimikin päätettiin muuttaa Hardcore Championshipiksi ja Christian sai ihan ihka uuden vyön. Tuossa viimeisessä ECW-jaksossa Christian tosin joutui ECW:n viimeisen testin kohteeksi hänen otellessa Four Way Hardcore Dance matsin Ravenia, Rhinoa ja WWE:hen paluun tehnyttä Sabua vastaan. Christian onnistui nousemaan tuosta ykkösenä ja sai Heymanin respectit. Tämän jälkeen Burchill ja hänen manageri Raven ovat olleet Christianin perässä kuin satiaiset ja oikeastaan aika pitkälti olleet niskan päällä kokoajan. Burchill pääsee sitten iskemään Desecratorin tuolin päälle Ravenin pienen häirinnän avulla.

Ladders Match For WWE Unified Tag Team Championship:
Elite (Matt Hardy & Gregory Helms) def. Total Impact (Rey Mysterio & Low Ki) (c)

- Myös Elite ansaitsi tämän ottelun viime PPV:ssä ja he saivat valita myös ottelumuodon. Matt Hardy luotti tikasosaamiseensa ja valitsi Ladder-matsin. Tätä feudia on pohjustettu vähän kahen suuntaisesti. Matti Hardylla on vieläkin hampaankolossa jotain Jeffiä vastaan ja niimpä nämä joukkueet ovat olleet vahvasti mukana myös maailmanmestaruus matsin rakentelussa. Suun soittoa, joukkueotteluita, backstage hyökkäyksiä ja otteluun sekaantumisia. Tässä on nähty kaikkia noita. Hardyn Matt ja Helms lopulta voittavat ottelun, kun he onnistuvat tiputtamaan Myssen tikkailta betonilattialle asti ja Low Ki sitten joutui raa'an double teamin kohteeksi. Eliitti sai vöitä todistaakseen ylivertaisuuttaan.

Submission Match For World Championship:
Samoa Joe def. Jeff Hardy (c)

Joe sitten lähti Smackdownin mestarin perään oikeastaan New Evolutionin suostuttelun jälkeen. Randalf ei näes halunnut Joen voittavan WWE-vyötä, koska hän pitää sitä hänen erityisoikeutena. Niimpä William Regal lähti Joen kanssa valtaamaan SD:n ja Hardy joutui kohtaamaan tämän undefeated monsterin hänen lempiottelussaan. Tämä matsi ei nyt ihan squash ollut, mutta Hardyn vähäinen tieto submission painista johti hänen turmiokseen ja Joe lopetti matsin rear naked chokella. Itse rakentelu on koostunut hyvin paljolti samasta mistä ylempi tosin Joe on soittanut suutaan paljon enemmän kuin kukaan muu SD:ssä. Punk kävi näyttämässä Joelle salkkuaan.

Tag Team Match:
Triple H & Randy Orton def. Shawn Michaels & Ric Flair

- Tämä ottelu pohjustaa edelleen sitä ensi PPV:hen tulevaa Survivor Series ottelua. Panoksena ottelussa oli se, että häviäjä joukkueen "kapteeni" joutuu olemaan 5 minuuttia Survivor Series ottelusta ulkona ja hänen tiiminsä joutuu siis kohtaamaan 5 on 4 tilanteen 5 minuutin ajan. HHH:n pari tähän otteluun oli selviö alusta alkaen sillä Randyllä ei ollut muutakaan tekemistä. HBK sitten tarjosi yllätyksen, kun Ric Flair paljastui hänen partnerikseen vasta PPV:ssä. HHH ja Orton sitten naureskelivat HBK:n valinnalle ja sille miksi hän toi eläkeläisen takaisin. Orton vielä lupasi ennen ottelua pitää Flairin lopulliselle eläkkeelle. Orton myös toteutti lupaustaan sillä ottelu päättyi hänen antamaan head punttiin Flairille. Nature Boyta ei taideta vähään aikaan taas nähdä.

Hell In A Cell Match:
Undertaker def. Edge

- Sitten oikeastaan tämän PPV:n isoin matsi. Edgen ja 'Takerin ottelua olen ikuisuuksien ajan rakennellut ja nyt se viimein tuotiin päätökseen. Edge yritti luikerrella tästä ottelusta ulos PPV:den välistä ja jopa päättää Undertakerin uran ennen tätä ottelua. Lopulta Edge joutuin kuin joutuikin menemään häkkiin 'Takerin kanssa ja niimpä Edge päätti vain päästää sisäisen pirunsa irti. Niimpä nähtiin helvetinmoinen taistelu, jossa tuntui olevan molemmilla henki kyseessä. Häkin ulkopuolelle ei lähdetty keikaroimaan vaan miehet pysyivät ihan häkin sisässä. Isoimmiksi spoteiksi jäi spear teräshäkkiä vasten 'Takerille, Undertakerin tekemä Last Ride teräsportaiden päälle, Edgecutioner tuolin päälle ja tietenkin ottelun päättänyt Tombstone Piledriver teräsportaiden päälle. Uudet kuviot sitten herroille ensi PPV:hen.

Single Match For WWE Championship:
Batista (c) def. John Cena

- Illan päätteeksi bookkasin sitten vielä Batistan ja John Cenan ottelun WWE-mestaruudesta. John Cena voitti ykköshaastajuuden tähän vyöhön voittamalla Jerichon ja Big Shown kolmiottelussa Rawssa ja sen jälkeen Cena on käynyt kilpahenkistä feudia lihasmöykky Batistaa vastaan. John Cenasta on kuitenkin ollut aistittavissa semmoinen pakko voittaa henki. Mies nimittäin ollut turhautunut itseensä, koska ei ole pystynyt voittamaan isoja otteluita ja esimerkiksi mies ei mahtunut viime PPV:n korttiin ollenkaan. Niimpä hävittyään tämän ottelun Batistalle Batista Bombin jälkeen näimme kehässä kiukuttelevan John Cenan. Cena ei edes kätellyt Batistaa, vaikka Batista handshakea tarjosi.

----

Kokonaisuudessa olen ihan tyytyväinen tähän PPV:hen. Ehkä tuo Hell In A Cell olisi pitänyt bookata viimeiseksi, kun se nyt imasi yleisöstä mehut ulos ennen Batistan ja Cenan matsia. Muutamana huomiona täytyy sanoa, että yhtiöni overimmat painijat ovat tällä hetkellä tässä järjestyksessä Undertaker, Edge ja CM Punk. Sen jälkeen tulee muutama Rawn mies ja lopulta Joe. Mielenkiintoista.

The Boss · Viesti Kirjoittaja **The Boss** » La 28.07.2012 01:02

Nyt on tullut pieni innostus taas EWR :ään ja päätin tässä sitten ajankuluksi heittää oman korttini tänne.

No Mercy 2009

Single Match For WWE Lightheavyweight Championship:
James Gibson (c) def. AJ Styles

- AJ pääsi sitten koittamaan Gibsonin voittoa No Mercyssä uudestaan, mutta tällä kertaa sitten one-on-one. Näiden kahden ottelun rakentelu lähti siitä, kun Styles kiusoitteli ystäväänsä Gibsonia kuinka hän ei selättänyt AJ:ta tuossa viime PPV:n matsissa ja no ei voida olla varmoja kumpi on parempi. No AJ ja Gibson ovat sitten tagailleet yhdessä erilaisia joukkueita vastaan AJ:n kerta toisensa jälkeen napsiessa selätyksen. Viime viikolla kuitenkin miehet hävisivät pienen kommunikaatio virheen takia ja siitä tuli pientä nahistelua. Gibson voitti tiukan taistelun jälkeen counteerattuaan Styles Clashin ja osuessaan Gibson Driverilla. Aries tuli sitten ottelun jälkeen ja periaatteessa pieksi molemmat.

Tämä oli varmasti ihan näpsäkkä avausmatsi PPV :lle. Kiva nähdä AJ Stylesia WWE :n rivistöissä. James Gibson aka Jamie Noble on myös hieno taituri kehässä, joten tästä ottelusta ei ainakaan vauhtia puutu. Noblelle mukava voitto Stylesista, mikä onkin ihan hieno juttu koska Jamieta ei oikein WWE :ssä osattu sinänsä arvostaa. Eiköhän tässä nähty lennokkuutta ja nopeatempoista painia muutenkin.

***½

Single Match:
CM Punk def. Jack Swagger

- Swaggerin ja Punkin feudi viimeisteltiin sitten tässä. Tämä kaksikkohan otteli vastakkaisilla puolilla viime PPV:n isossa joukkumätössä, mutta nyt sitten pistivät nenät vastakkain ja selvittivät asiansa kokonaan. Tässä PPV:den välissä miehet ovat aika pitkälti soittaneet vain suuta ja otelleet joukkueotteluissa vastakkaisilla puolilla. Kumpikaan ei ole onnistunut pääsemään niskan päälle sen kummemmin. Tässä ottelussa Punk sen sijaan viimeistelee Swaggerin GTS:llä.

CM Punk ja Jack Swagger on todella maukkaan kuuloinen ottelupari. Kummaltakaan ei taitoa puutu ja Swagger sopii mainiosti pahiksen rooliin, eikä Punkkikaan mikään tylsä facena ole. Hyvälle feudille hienon ottelun jälkeen arvoisensa päätös. Ehkä jotakin stipulaatiota olisi voinut tähän pistää, mutta se ei ole niin välttämätöntä kun tämä ei kuitenkaan mikään suuremman luokan vihanpito tainut olla. Kaksi taituria ottelemassa keskenään.. Ei voi pettää.

****

Hardcore Match For WWE Hardcore Championship:
Paul Burchill def. Christian (c)

- Paul Burchill tosiaan ansaitsi viime PPV:ssä mahdollisuuden valita kumman midcard tittelin perään lähtisi ja ECW:n vyön perään hän lähti. PPV:den välissä tosin ECW näki viimeisen jaksonsa ja tuon jakson jälkeen vyön nimikin päätettiin muuttaa Hardcore Championshipiksi ja Christian sai ihan ihka uuden vyön. Tuossa viimeisessä ECW-jaksossa Christian tosin joutui ECW:n viimeisen testin kohteeksi hänen otellessa Four Way Hardcore Dance matsin Ravenia, Rhinoa ja WWE:hen paluun tehnyttä Sabua vastaan. Christian onnistui nousemaan tuosta ykkösenä ja sai Heymanin respectit. Tämän jälkeen Burchill ja hänen manageri Raven ovat olleet Christianin perässä kuin satiaiset ja oikeastaan aika pitkälti olleet niskan päällä kokoajan. Burchill pääsee sitten iskemään Desecratorin tuolin päälle Ravenin pienen häirinnän avulla.

Hardcore championship noinkin nykyiseen aikaan WWE :ssä kuulostaa mukavalta lisäykseltä. 24/7 sääntö oli melko sekava ja typerä, mutta jos se pidettäisiin vain ennaltasovituissa otteluissa hardcore stipulaatiolla niin miksei vyö olisi ihan käypä titteli midcarddiin. Burchilli WWE :ssä on kiva juttu ja voitto Christianista hyvää pushia eteenpäin. Raven managerinakin on melko mielenkiintoisen kuuloista. Mukavaa hc mättöä varmasti ja siitä minä pidän!

***+

Ladders Match For WWE Unified Tag Team Championship:
Elite (Matt Hardy & Gregory Helms) def. Total Impact (Rey Mysterio & Low Ki) (c)

- Myös Elite ansaitsi tämän ottelun viime PPV:ssä ja he saivat valita myös ottelumuodon. Matt Hardy luotti tikasosaamiseensa ja valitsi Ladder-matsin. Tätä feudia on pohjustettu vähän kahen suuntaisesti. Matti Hardylla on vieläkin hampaankolossa jotain Jeffiä vastaan ja niimpä nämä joukkueet ovat olleet vahvasti mukana myös maailmanmestaruus matsin rakentelussa. Suun soittoa, joukkueotteluita, backstage hyökkäyksiä ja otteluun sekaantumisia. Tässä on nähty kaikkia noita. Hardyn Matt ja Helms lopulta voittavat ottelun, kun he onnistuvat tiputtamaan Myssen tikkailta betonilattialle asti ja Low Ki sitten joutui raa'an double teamin kohteeksi. Eliitti sai vöitä todistaakseen ylivertaisuuttaan.

Kaksi joukkuetta, jotka molemmat koostuvat asiansa osaavista painijoista, joista löytyy vielä Matt Hardy heelin roolissa, siihen lisättynä tikasottelu, kuulostaa todella upealta. Hyvä että tag kuvioihin panostetaan kivasti, sillä ne on tupannut nykyisin vähän jäämään.. Neljä lennokkaan tyylin omaavaa painijaa tällaisessa stipulaatiossa on varmasti muutaman hienon spotin omaavia. Voittajajoukkueessa ei ole valittamista ja kokonaisuudessa ei myöskään! Hienoa.

****+

Submission Match For World Championship:
Samoa Joe def. Jeff Hardy (c)

Joe sitten lähti Smackdownin mestarin perään oikeastaan New Evolutionin suostuttelun jälkeen. Randalf ei näes halunnut Joen voittavan WWE-vyötä, koska hän pitää sitä hänen erityisoikeutena. Niimpä William Regal lähti Joen kanssa valtaamaan SD:n ja Hardy joutui kohtaamaan tämän undefeated monsterin hänen lempiottelussaan. Tämä matsi ei nyt ihan squash ollut, mutta Hardyn vähäinen tieto submission painista johti hänen turmiokseen ja Joe lopetti matsin rear naked chokella. Itse rakentelu on koostunut hyvin paljolti samasta mistä ylempi tosin Joe on soittanut suutaan paljon enemmän kuin kukaan muu SD:ssä. Punk kävi näyttämässä Joelle salkkuaan.

Submission ottelu on omaperäinen, mutta ehkä Samoa Joen voiton kannalta järkevä stipulaatiovalinta. Tulee mieleen Hardyn ja Umagan kohtaamiset aikoinaan. New Evolutionkin kiinnostaa minua. Samoa Joelle maailmanmestaruusvyö, mikä on Joelle tosi iso harppaus eteenpäin. Saapi nähdä cashaako Punk Joen vyön jossain kohtaa. Jeff ei ole teknisen painin parhaimpia miehiä, joten en tälle niin suurta arvosanaa tohdi antaa. Kuitenkin hyvä ottelu ja varmasti katsottava.

***

Tag Team Match:
Triple H & Randy Orton def. Shawn Michaels & Ric Flair

- Tämä ottelu pohjustaa edelleen sitä ensi PPV:hen tulevaa Survivor Series ottelua. Panoksena ottelussa oli se, että häviäjä joukkueen "kapteeni" joutuu olemaan 5 minuuttia Survivor Series ottelusta ulkona ja hänen tiiminsä joutuu siis kohtaamaan 5 on 4 tilanteen 5 minuutin ajan. HHH:n pari tähän otteluun oli selviö alusta alkaen sillä Randyllä ei ollut muutakaan tekemistä. HBK sitten tarjosi yllätyksen, kun Ric Flair paljastui hänen partnerikseen vasta PPV:ssä. HHH ja Orton sitten naureskelivat HBK:n valinnalle ja sille miksi hän toi eläkeläisen takaisin. Orton vielä lupasi ennen ottelua pitää Flairin lopulliselle eläkkeelle. Orton myös toteutti lupaustaan sillä ottelu päättyi hänen antamaan head punttiin Flairille. Nature Boyta ei taideta vähään aikaan taas nähdä.

Panos Survivor Seriesiin kuulostaa kivalta lisältä ja tässä tag team ottelussa on ainakin miehiä, joilla on historiaa jokaisen osaanottajan kanssa keskenään enemmän tai vähemmän. Flair & Michaels ovat vahvasti yleisön suosikkeja ja saavat varmasti ääntä yleisöltä. Heel Triple H on mainiota katseltavaa AINA. Hyvä voittajavalinta kuitenkin ja puntti Flairille shokeeraava lopetus tälle ottelulle.

***½

Hell In A Cell Match:
Undertaker def. Edge

- Sitten oikeastaan tämän PPV:n isoin matsi. Edgen ja 'Takerin ottelua olen ikuisuuksien ajan rakennellut ja nyt se viimein tuotiin päätökseen. Edge yritti luikerrella tästä ottelusta ulos PPV:den välistä ja jopa päättää Undertakerin uran ennen tätä ottelua. Lopulta Edge joutuin kuin joutuikin menemään häkkiin 'Takerin kanssa ja niimpä Edge päätti vain päästää sisäisen pirunsa irti. Niimpä nähtiin helvetinmoinen taistelu, jossa tuntui olevan molemmilla henki kyseessä. Häkin ulkopuolelle ei lähdetty keikaroimaan vaan miehet pysyivät ihan häkin sisässä. Isoimmiksi spoteiksi jäi spear teräshäkkiä vasten 'Takerille, Undertakerin tekemä Last Ride teräsportaiden päälle, Edgecutioner tuolin päälle ja tietenkin ottelun päättänyt Tombstone Piledriver teräsportaiden päälle. Uudet kuviot sitten herroille ensi PPV:hen.

Tämä kuulostaa melkein samantyyliseltä feudilta kuin miehillä oli aikoinaan oikeastikkin. Mutta en pane pahakseni. Ehkä tämän olisi voinut laittaa Main Eventiksi, mutta kyllä se näinkin menee. Kuitenkin todellakin illan isoin ja varmasti laadukkain ottelu. Miehet saavat keskenään kyllä h**vetin irti kehässä ja häkkihelvetti on yksi lempi ottelutyypeistäni. Yleisö on varmasti kuumana kokoajan ja loistavia spotteja nähdään takuuvarmana. Tämä hipoo lähes täydellistä viittä tähteä. Main Eventissä olisi ollut upea päätös PPV :lle, mutta ymmärrän näkökulmaasi. Ei voi pettää!

*****-

Single Match For WWE Championship:
Batista (c) def. John Cena

- Illan päätteeksi bookkasin sitten vielä Batistan ja John Cenan ottelun WWE-mestaruudesta. John Cena voitti ykköshaastajuuden tähän vyöhön voittamalla Jerichon ja Big Shown kolmiottelussa Rawssa ja sen jälkeen Cena on käynyt kilpahenkistä feudia lihasmöykky Batistaa vastaan. John Cenasta on kuitenkin ollut aistittavissa semmoinen pakko voittaa henki. Mies nimittäin ollut turhautunut itseensä, koska ei ole pystynyt voittamaan isoja otteluita ja esimerkiksi mies ei mahtunut viime PPV:n korttiin ollenkaan. Niimpä hävittyään tämän ottelun Batistalle Batista Bombin jälkeen näimme kehässä kiukuttelevan John Cenan. Cena ei edes kätellyt Batistaa, vaikka Batista handshakea tarjosi.

Main Eventtinä nähdään myös face vs face pohjainen ottelu, jossa vähän haiskahtaa, että Cena saattaisi piakkoin kääntyä heeliksi. Noh, pidemmittä puheitta ottelupari on nähty reaalielämässäkin, eikä matsi ole mitään roskaa ollut. En kummastakaan painijasta kuitenkaan erityisemmin pidä, mutta Batistalta hieno voitto ja Cenan heel eleet kiinnostavat kovasti. Heel Cena olisi sitä jotain. Hyvä ottelu ja hieno päätös illalle. Ei kuitenkaan mikään loistava ottelu, sillä kortissa on ollut toinen toistaan kermaisempia matseja, jotka ovat kuitenkin olleet ehkä painillisesti parempia kuin tämä. Mutta jees.

***½

----

Kokonaisuudessa olen ihan tyytyväinen tähän PPV:hen. Ehkä tuo Hell In A Cell olisi pitänyt bookata viimeiseksi, kun se nyt imasi yleisöstä mehut ulos ennen Batistan ja Cenan matsia. Muutamana huomiona täytyy sanoa, että yhtiöni overimmat painijat ovat tällä hetkellä tässä järjestyksessä Undertaker, Edge ja CM Punk. Sen jälkeen tulee muutama Rawn mies ja lopulta Joe. Mielenkiintoista.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin hieno PPV jossa kaikki ottelut olivat yli kolmen tähden arvoisia. Oikein kova kortti kuitenkin siihen verrattuna, että No Mercy on vähän semmoinen väli-PPV. Jatka vain entiseen malliin!

Sitten omaan scenaariooni, jonka juuri aloitin, elikkä 2002 vuoden WWF :llä aloitin pelaamisen ja ensimmäinen PPV, SummerSlam olikin jo 2 viikkoa scenun aloituksen jälkeen.

SummerSlam 2002

Single's Match for the WWF Cruiserweight championship

Tajiri (c) def. Rey Mysterio

Rey Mysterio on tehnyt hiljattain debyytin WWF :ään ja voittanut muutamia otteluita mm. Billy Kidmania ja Justin Credibleä vastaan. Hän sai mahdollisuuden CW mestaruuteen Tajiria vastaan tähän PPV :hen, mutta ottelu ei päättynyt varmaankaan ihan niin kuin Rey olisi kuvitellut. Tajiri nimittäin nappasi nyrkkiraudan taskustaan ja mäiskäytti sillä Reiskaa tuomarin selän takana ja nappasi voiton ja näin ollen säilyttäen mestaruutensa. Eiköhän Rey vielä mestaruuden kuitenkin tule voittamaan, se jää nähtäväksi.

Triangle Tag Team Match for the vacant WWF Tag Team

A.P.A def. World Greatest Tag Team, Hardy Boyz

Aiempien tag mestarien Billyn & Chuckin tag team hajosi ja vyöt pistettiin vacantiksi. Nämä kolme tiimiä pääsivät ottelemaan mestaruuksista PPV :hen. WGTT, Shelton Benjamin & Charlie Haas on melko tuore joukkue, mutta tullut tutuksi jo monille firmassa. Vyöt kuitenkin nappasi kovan taiston jälkeen Bradshaw & Farooq (APA), kun Bradshaw pamautti helvetillisen pyykkinarun Haasille ja selätti onnistuneesti.

Chris Benoit def. Ken Shamrock by DQ

Ken Shamrock palasi WWF :än palkkalistoille ja tämä tuhomasiina otti ensimmäiseksi kohteekseen Chris Benoitin ja teki debyyttinsä hyökkäämällä Benoitin kimppuun kesken ottelun. Heille sovittiin ottelu SummerSlamiin ja tässä sitä ollaan. Molemmat taitavina lukkopainijoina pistivät show'n pystyyn, mutta matsi päättyi siihen, kun Shamrock kolkkasi Benoitin teräsketjulla ja selätti tämän, kunnes tuomari huomasi tilanteen ja mitätöi selätyksen ja julisti Benoitin voittajaksi diskauksella. Shamrock suivaantui tuomarille ja niittasi tämän jyristen mattoon.

Fatal 4-Way Match for the WWF Intercontinental championship

Rob Van Dam (c) def. X-Pac, Chris Jericho, Rhyno

Hallitseva IC mestari Rob Van Dam ja Chris Jericho ottelivat eräässä RAW :ssa, jonka lopputuloksena oli double count out, koska he eivät reagoineet tuomarin kehoituksiin tulla takaisin kehään, vaan jatkoivat toistensa mätkimistä kehän ulkopuolella uloslaskuun saakka. Tämän jälkeen heidän rähinöinti jatkui vielä backstagelle asti, jossa useat osapuolet erottivat heidät toisistaan. Jericho oli nyt iskenyt siis silmänsä RVD :n mestaruusvyöhön, johon oli vaatinut title shottia. Otteluun lisättiin vielä X-Pac ja Rhyno, jotka olivat molemmat ansainneet myös paikkansa tähän matsiin. RVD :llä ja Jericholla oli siis feudi pystyssä ja he keskittyivätkin toisiinsa aika paljon tässä ottelussa. Matsi päättyi kuin Rhyno ja Jericho ottivat yhteen kehän ulkopuolella ja RVD iski 5-Star frog splashin X-Pacille ja selätti hänet. Feudi kuitenkin jatkuu ja saapi nähdä mitä Jerikolla on mielessään.

Single's Match

Eddie Guerrero def. Booker T

Tälle ottelulle ei kauheasti taustaa ole, mutta Eddie oli palannut pikku tauoltaan ja Booker oli käyttäytynyt todella moukkamaisesti Eddietä ja monta muuta rosterin painijaa kohtaan. Eddie ja Booker ajautuivat kerran backstagella melko tuliseen sanaharkkaan ja heille bookattiin ottelu tähän PPV :hen. Eddie näytti kuin näyttikin T :lle kaapin paikan, kun hän sai miehen hakkaamaan mattoa Lasso From El Paso -submissionin seurauksena.

No Disqualification Match for the WWF Undisputed Championship

Triple H (c) def. Kurt Angle, "Stone Cold" Steve Austin

Triple H oli rosterin hallitseva Undisputed mestari ja oli jo jonkin aikaa kantanut mestaruusvyötä hallussaan. Hän näki Austinin uhkana mestaruudelleen, sillä tämä oli useaan otteeseen uhannut vievänsä sen HHH :lta. Kurt Anglelle ja Austinille bookattiin ottelu ykköshaastajuudesta RAW :hon, jossa ottelu päättyi shokeeraavasti. Triple H ilmestyi kehään ja iski pedigreen Austinille, aiheuttaen ottelun lopputulokseksi ratkaisemattoman. Hän iski Austinille vielä toisenkin pedigreen ja näin hän kääntyi heeliksi. Triple oletti olevansa turvallisilla vesillä, mutta hänen mielensä muuttui kun Mick Foley bookkasi hänet triple threattiin MOLEMPIEN superstarojen kanssa. Tiukka ottelu päättyi, kun Austin sai maistaa kendo stickkiä ja Angle Slamia, kunnes itse Bad Ass Undertaker saapui paikalle ja pamautti ainoana pystyssä olevalle painijalle, Kurt Anglelle mojovan Last Riden siitä hyvästä, ettei hän itse ollut päässyt otteluun mukaan. HHH raahautui selättämään ja selätti onnistuneesti Kurtin pienellä Undertakerin "avustuksella". Näin ollen Triple H jatkaa mestarina, mutta feudi Austinin kanssa on kaikkea muuta kuin ohi.

Mr.Perfekt · Viesti Kirjoittaja **Mr.Perfekt** » La 28.07.2012 15:14

The Boss kirjoitti:Nyt on tullut pieni innostus taas EWR :ään ja päätin tässä sitten ajankuluksi heittää oman korttini tänne.

Sitten omaan scenaariooni, jonka juuri aloitin, elikkä 2002 vuoden WWF :llä aloitin pelaamisen ja ensimmäinen PPV, SummerSlam olikin jo 2 viikkoa scenun aloituksen jälkeen.

SummerSlam 2002

Single's Match for the WWF Cruiserweight championship

Tajiri (c) def. Rey Mysterio

Rey Mysterio on tehnyt hiljattain debyytin WWF :ään ja voittanut muutamia otteluita mm. Billy Kidmania ja Justin Credibleä vastaan. Hän sai mahdollisuuden CW mestaruuteen Tajiria vastaan tähän PPV :hen, mutta ottelu ei päättynyt varmaankaan ihan niin kuin Rey olisi kuvitellut. Tajiri nimittäin nappasi nyrkkiraudan taskustaan ja mäiskäytti sillä Reiskaa tuomarin selän takana ja nappasi voiton ja näin ollen säilyttäen mestaruutensa. Eiköhän Rey vielä mestaruuden kuitenkin tule voittamaan, se jää nähtäväksi.

Oivallista cw äksöniä aloittamaan SummerSlam. Hyvä tapa aloittaa PPV. Lopetuksesta pieni miinus. ***½

Triangle Tag Team Match for the vacant WWF Tag Team

A.P.A def. World Greatest Tag Team, Hardy Boyz

Aiempien tag mestarien Billyn & Chuckin tag team hajosi ja vyöt pistettiin vacantiksi. Nämä kolme tiimiä pääsivät ottelemaan mestaruuksista PPV :hen. WGTT, Shelton Benjamin & Charlie Haas on melko tuore joukkue, mutta tullut tutuksi jo monille firmassa. Vyöt kuitenkin nappasi kovan taiston jälkeen Bradshaw & Farooq (APA), kun Bradshaw pamautti helvetillisen pyykkinarun Haasille ja selätti onnistuneesti.

Billylle ja Chuckille tuli (avio)ero? Hienoa tag team toimintaa voisin kuvitella näitten joukkueiden kesken. Oikean voittajankin bookkasit. Good job, dude. ***

Chris Benoit def. Ken Shamrock by DQ

Ken Shamrock palasi WWF :än palkkalistoille ja tämä tuhomasiina otti ensimmäiseksi kohteekseen Chris Benoitin ja teki debyyttinsä hyökkäämällä Benoitin kimppuun kesken ottelun. Heille sovittiin ottelu SummerSlamiin ja tässä sitä ollaan. Molemmat taitavina lukkopainijoina pistivät show'n pystyyn, mutta matsi päättyi siihen, kun Shamrock kolkkasi Benoitin teräsketjulla ja selätti tämän, kunnes tuomari huomasi tilanteen ja mitätöi selätyksen ja julisti Benoitin voittajaksi diskauksella. Shamrock suivaantui tuomarille ja niittasi tämän jyristen mattoon.

Mahtavaa teknistä painia molemmilta, mutta en usko että mihinkään klassikkoon olisivat kahdestaan pystyneet. En ole mikään diskauksen suurin ystävä, mutta jos se edistää juonikuviota niin ei siinä mitään. ***

Fatal 4-Way Match for the WWF Intercontinental championship

Rob Van Dam (c) def. X-Pac, Chris Jericho, Rhyno

Hallitseva IC mestari Rob Van Dam ja Chris Jericho ottelivat eräässä RAW :ssa, jonka lopputuloksena oli double count out, koska he eivät reagoineet tuomarin kehoituksiin tulla takaisin kehään, vaan jatkoivat toistensa mätkimistä kehän ulkopuolella uloslaskuun saakka. Tämän jälkeen heidän rähinöinti jatkui vielä backstagelle asti, jossa useat osapuolet erottivat heidät toisistaan. Jericho oli nyt iskenyt siis silmänsä RVD :n mestaruusvyöhön, johon oli vaatinut title shottia. Otteluun lisättiin vielä X-Pac ja Rhyno, jotka olivat molemmat ansainneet myös paikkansa tähän matsiin. RVD :llä ja Jericholla oli siis feudi pystyssä ja he keskittyivätkin toisiinsa aika paljon tässä ottelussa. Matsi päättyi kuin Rhyno ja Jericho ottivat yhteen kehän ulkopuolella ja RVD iski 5-Star frog splashin X-Pacille ja selätti hänet. Feudi kuitenkin jatkuu ja saapi nähdä mitä Jerikolla on mielessään.

Mitään sen kummempaa kommentoitavaa ei juuri ole. Varmasti kuitenkin hyvä filleri. ***
Single's Match

Eddie Guerrero def. Booker T

Tälle ottelulle ei kauheasti taustaa ole, mutta Eddie oli palannut pikku tauoltaan ja Booker oli käyttäytynyt todella moukkamaisesti Eddietä ja monta muuta rosterin painijaa kohtaan. Eddie ja Booker ajautuivat kerran backstagella melko tuliseen sanaharkkaan ja heille bookattiin ottelu tähän PPV :hen. Eddie näytti kuin näyttikin T :lle kaapin paikan, kun hän sai miehen hakkaamaan mattoa Lasso From El Paso -submissionin seurauksena.

LFEP:stä plussaa. Kaunis maneuveri. Bookerin ja Eddien kemiat vaan kohtaavat, mutta taustastoorin puutteesta miinusta. ***

No Disqualification Match for the WWF Undisputed Championship

Triple H (c) def. Kurt Angle, "Stone Cold" Steve Austin

Triple H oli rosterin hallitseva Undisputed mestari ja oli jo jonkin aikaa kantanut mestaruusvyötä hallussaan. Hän näki Austinin uhkana mestaruudelleen, sillä tämä oli useaan otteeseen uhannut vievänsä sen HHH :lta. Kurt Anglelle ja Austinille bookattiin ottelu ykköshaastajuudesta RAW :hon, jossa ottelu päättyi shokeeraavasti. Triple H ilmestyi kehään ja iski pedigreen Austinille, aiheuttaen ottelun lopputulokseksi ratkaisemattoman. Hän iski Austinille vielä toisenkin pedigreen ja näin hän kääntyi heeliksi. Triple oletti olevansa turvallisilla vesillä, mutta hänen mielensä muuttui kun Mick Foley bookkasi hänet triple threattiin MOLEMPIEN superstarojen kanssa. Tiukka ottelu päättyi, kun Austin sai maistaa kendo stickkiä ja Angle Slamia, kunnes itse Bad Ass Undertaker saapui paikalle ja pamautti ainoana pystyssä olevalle painijalle, Kurt Anglelle mojovan Last Riden siitä hyvästä, ettei hän itse ollut päässyt otteluun mukaan. HHH raahautui selättämään ja selätti onnistuneesti Kurtin pienellä Undertakerin "avustuksella". Näin ollen Triple H jatkaa mestarina, mutta feudi Austinin kanssa on kaikkea muuta kuin ohi.

Draamaa? Check. Hyvää brawlausta? Check. Teknistä painia? Check. Tausta stoori?
Check. ****

Keskiarvoksi näyttäisi SummerSlam 2002:lle tulevan 3,25.

Tässä viime kuukausina on tullut pelattua Split Gamea jonkun amerikkalaisen kanssa. Peli alkoi 1. heinäkuuta 2012 ja nyt ollaan Toukokuussa 2013. Itse bookkailen RAWia ja toinen bookkailee SD:tä.
Arvioitavaksi kortiksi laitan vaikkapa viimeisimmän PPV:n Backlashin, joka teki omasta mielestä hienon paluun PPV kalenteriin.

BACKLASH, 28th of April, 2013

1. Single's Match for the Cruiserweight Championship (SD Match)
Charlie Shepherd (H)* def. Matt Cross (F) to retain the CW title.

2. Single's Match for the United States Championship (RAW Match)
Semisi The Great (H)* def. Jinder Singh to retain the US title.

3. Tag Team Match for the WWE Tag Team Championship (SD Match)
Brodie Lee (H)and Bray Wyatt def. Sin Cara and Evan Bourne (H) to become the WWE Tag Champs.

4. Tag Team Match for the World Tag Team Championship (RAW Match)
Kane and Cody Rhodes (H) def. Ryder and Marella (F) to retain their Tag titles.

5. Single's match for the Equality In The Motherland Briefcase (Money in The Bank) (SD Match)
Peter Orlov (T) def. R-Truth (F) to retain his EITM briefcase.

6. St. Louis Street Fight (RAW Match)
Randy Orton (T) def. Sheamus (F)

7. Single's Match for the WWE Intercontinental Championship (SD Match)
Jasper Tomas Garnett (H)* def. Jammin Jey Uso (F) to become the IC Champion.

8. Singles Match for the World Heavyweight Championship
William Regal (c) def. Daniel Bryan by DQ to retain his WHC title. (RAW Match)

9. Single's Match for the WWE Championship
Kofi Kingston (c) def. Chris Jericho to retain his WWE tiitle. (SD Match)

*Jasper Tomas Garnett = JTG
*Semisi The Great = Jimmy Uso
*Charlie Shepherd = Zema Ion

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » Su 29.07.2012 21:26

Suosittelen suuresti ensikerralla, jos voisisit Curt nii kirjottelis jonkinmoista taustaakin. Jää vähän ontoksi tämä arvosteleminen, kun on vaan nimiä ja pitää arvata, että mitäköhän tässä on tapahtunut. Noh, kukin tyylillään.

Mr.Perfekt kirjoitti:Tässä viime kuukausina on tullut pelattua Split Gamea jonkun amerikkalaisen kanssa. Peli alkoi 1. heinäkuuta 2012 ja nyt ollaan Toukokuussa 2013. Itse bookkailen RAWia ja toinen bookkailee SD:tä.
Arvioitavaksi kortiksi laitan vaikkapa viimeisimmän PPV:n Backlashin, joka teki omasta mielestä hienon paluun PPV kalenteriin.

BACKLASH, 28th of April, 2013

1. Single's Match for the Cruiserweight Championship (SD Match)
Charlie Shepherd (H)* def. Matt Cross (F) to retain the CW title.

- Kaksi spottiapinaa painimassa openerissa, aina toimii. No ehkä se Zema ei oo niin puhas spottiapina kuin Cross, mutta kuitenkin. Spottiapinat saavat varmasti yleisön kivasti hereille heti alusta alkaen, mutta itse en tätä 3 tähteä enempää arvosta.
***

2. Single's Match for the United States Championship (RAW Match)
Semisi The Great (H)* def. Jinder Singh to retain the US title.

- En jaksa uskoa Usojen toimivan hyvin singles painijoina enkä koskaan ole ollut Mahalin fani. Se kertoo aika pitkälti tarpeeksi siitä, mitä mieltä olen tästä matsista. Muutenkin tuntuisi minulta siltä, että tässä ois semmosen taitosia kavereita, että toinen just ja just menisi US-title kuvioissa ja toinen voisi ihan suosiolla pysyä veljensä kanssa joukkuehommissa.
**

3. Tag Team Match for the WWE Tag Team Championship (SD Match)
Brodie Lee (H)and Bray Wyatt def. Sin Cara and Evan Bourne (H) to become the WWE Tag Champs.

- Hieman kummallinen joukkueparitus sinänsä, koska toinen on selvästi brawlipainotteisempi ja toinen on puhtaasti spottiapinajoukkue. Lisäksi kahden heel tiimin kohtaaminen. Brodie Leen ja Bray Wyattin tiimi oisi kyllä melko loistotavaraa sillä jälkinmäisellä on tällä hetkellä yksi bisneksen parhaista gimmickeistä ja Brodie Lee on todella hyvä iso kaveri. Sin Cara ja Bourne ei tiiminä kiinnosta niin paljoa, mutta eiköhän nuo saisi aikaan tarpeeksi paljon voltteja ja muuta spottailua. Ihan kiva.
***-

4. Tag Team Match for the World Tag Team Championship (RAW Match)
Kane and Cody Rhodes (H) def. Ryder and Marella (F) to retain their Tag titles.

- Ryderin ja Marellan tiimi kiinnostaa about vähemmän kuin Eli Cottonwood. Kanen ja Cody Rhodesin paritus tuntuu vähän oudolta, mutta voisi toimia varsinkin, jos Rhodesilla on jokin "Dangerous" Cody Rhodesia muistuttava gimmick. Toisen tiimin kuitenkaan ei kiinnostaessa ja Kanen nykykuntoa mietittyä ei tästä mitään kovin hohdokasta tule.
**½

5. Single's match for the Equality In The Motherland Briefcase (Money in The Bank) (SD Match)
Peter Orlov (T) def. R-Truth (F) to retain his EITM briefcase.

- Koko "The Equality in the motherland briefcase" sydeemi kiinnostaa mielenkiintoiselta ja tykkään Orlovista erittäin paljon. R-Truth ei kuitenkaan naamana oikein kiinnosta, vaikka heelinä toimiikin. Matsi olisi varmaan kuitenkin tämän illan paras tähän mennessä.
***

6. St. Louis Street Fight (RAW Match)
Randy Orton (T) def. Sheamus (F)

- Sheamus menee itselläni ihan silleen kivasti, mutta harmi että vastustajana on hiton tylsä antisankari Randy Orton. Ortonilla on vähän sama juttu kuin Truthilla, että heelinä sinänsä menee, mutta naamana ei vaa jaksa kattoa. Street Fight pelastaa paljon, mutta ei tästä kyllä mitään huikean hienoa saa millään aikaan.
***+

7. Single's Match for the WWE Intercontinental Championship (SD Match)
Jasper Tomas Garnett (H)* def. Jammin Jey Uso (F) to become the IC Champion.

- JTG ja toinen Usoista IC-titteli taistossa. Ei kyllä tääkään kutittele makunystyröitäni. Kuten jo toisen Uson kohdalla mainitsin niin mieluummin joukkuekuvioissa ja JTG ei ole koskaan herättänyt itsessäni sen kummempaa mielenkiintoa. On se kai ihan ookoo parhaimmillaan. Lisäksi tää ottelu on kyllä väärässä kohtaa korttia. Mieluummin ois sitten ollu vaikka joukkuemättöjen välissä.
**½

8. Singles Match for the World Heavyweight Championship
William Regal (c) def. Daniel Bryan by DQ to retain his WHC title. (RAW Match)

- Tämä ottelu on useimpien smarkkien yksi unelmamatseista. Tässä on kuitenkin yksi asia vikana, nimittäin vuosiluku 2013. Se on kylmä tosiasia, että Regalilla alkaa ikä jo painamaan vaakakupissa ja en välttämättä haluaisi miestä enää päämestaruuskuvioissa näkevän, enintään US- tai IC-tittelin perässä, jos niidenkään. Hieno matsi varmaan teknisesti olisi, mutta joo ei enää 2013 niin hyvä.
***½

9. Single's Match for the WWE Championship
Kofi Kingston (c) def. Chris Jericho to retain his WWE tiitle. (SD Match)

- Kofi Kingston PPV:n main eventissä... Joo ei tääkään osu oikein makunystyröille, mutta toki Kofi parhaimmillaan varsin hyvä on. Orton feudi sen kai todistaa aika hyvin. Jerichokaan ei nyt kovin viihdyttävä ole ollut viimeisellä runillaan, vaikka nyt lupaavalta näyttääkin, mutta tämä ottelu olisi varmaan otteluna ihan kiva. Mieluusti tietäisin myös kuviosta tämän matsin takana niin kuin kaikissa muissakin otteluissa, antaisi vähän syvyyttä.
***½

*Jasper Tomas Garnett = JTG
*Semisi The Great = Jimmy Uso
*Charlie Shepherd = Zema Ion

- Ei tää kokonaisuudessa näytä niin hyvältä ainakaan minun mielestä, mutta osasyy on, että nää on vaa randomotteluita mulle, kun en kuvioita näiden takana tiedä. Lisäksi vähän ihmeellisiä midcardpainijavalintoja kuten JTG, Usot ja no Mahal.

Itse päätin myös aloittaa nyt ihan uuden tallennuksen, kun olen viimeajat pelannut omalla promootiolla, jossa on paljon tuntemattomia painijoita itsellenikin sekä pari kolme CAWia myös. Joten otinpa tavoitteekseni kerrankin bookata Ring of Honoria. Saa nähä mistä tästä tulee, heti pistin pystöön aika ison ja päättömän juonikuvion, jokseenkin.

RING OF HONOR PRESENTS:
FINAL BATTLE 2010

Dark Match:
Single Match:
Colt Cabana def. Jimmy Yang

- Ihan random matsi. Jimmy Yang debytoi tämmöisessä hassuttelu matsissa, jonka Cabana vei Billy Coats Cursella.

Main Card:
Four Way Elimination Tag Team Match For #1 Contender Ship To ROH World Tag Team Championship:
Briscoe Brothers def. Gentlemans Club (Necro Butcher/Brodie Lee), All Night Express (Kenny King/Rhet Titus), Faster Than Lighting (Jack Evans/Matt Cross)

- Tälläkään ei sen kummempaa taustatarinaa ole. Gentlemans Club kuuluu uuteen stableen, joka omistaa periaatteessa puolet ROH:sta eli DDP Promotionssiin. Tästä lisää main eventin taustaturinoissa. GC sekaantui kaksi viikkoa sitten Briscoe Brothersien ja ANX:n otteluun ja periaatteessa hakkasivat kummankin joukkueen maahan samalla debytoiden (niin kuin muukin DDP Promotions stable). Faster Than Lighting on Cornetten yksi uusista palkkauksista ja voitti AeroFormin viime viikolla täten ansaiten paikan tähän otteluun. Briscoet vievät aika odotetusti.

Single Match:
Homicide def. Eddie Kingston

- Taas yksi random matsi. Tämän taustatarina on se, että Homicide ei tykkää DDP Promotionsista ja niiden periaatteista ja haluaa siksi piestä Kingstonin. Homicide voittaa Cop Killerillä tiukan ottelun päätteeksi.

Single Match:
Tyler Black def. Sonjay Dutt

- Ja koska vain kaksi viikkoa rakennusaikaa tälle PPV:lle niin tämäkin on suhtkoht randomi. WWE jostain syystä päästi Seth Rollinsin aka Tyler Blackin vapaille vesille ja kayfabessa Jim Cornette tarttui tilaisuuteen ja vahvisti ROH:n riviä tällä miehellä. Sonjay kuuluu DDP Promotions stableen ja aiheutti viime ROH:n TV-showssa Tylerille häviön Christopher Danielsia vastaan käydyssä ottelussa, jossa nimettiin TV-mestaruuden hallitsijalle Eddie Edwardsille haastaja. Nyt Tyler kuittaa asian God's Last Giftillä.

Single Match For ROH TV Championship:
Christopher Daniels def. Eddie Edwards (c)

- DDP Promotionsin saavuttua ROH:hon hyppäsi Daniels nopsasti näiden kelkkaan ja lähti metsästämään TV-mestaruutta. Eddie Edwards on sitten näit ROH:n suurimpia puolustajia, mutta tämän kaksikon välillä ei ole vielä nähty sen suurempaa kiistaa, koska Daniels voitti haastajuutensa viime ROH:n TV-shown main eventissä. Daniels ottaa huijausvoiton iskemällä ensin Edwardsia vyön alle ja selättämällä vielä jala köyden päällä. Mikä rosvo!

Hair VS Mask Hardcore Match:
El Generico def. Kevin Steen

- Tämä on tosi elämän feudin päätösmatsi tosin sillon tosi elämässä panoksena oli Genericon maski ja Kevin Steenin hävitessä tämä saisi potkut Ring Of Honorista. Itse pistin nyt Steenin hiukset vaakalaudalle, koska en halunnu menettää häntä. Feudi siis alkoi vuoden 2009 Final Battlestä, jos oikein muistan, kun Steen kääntyi Genericoa vastaan ja koko vuoden Steen on sitten muuttunut sadistisemmaksi Steve Corinon johdatuksella ja Genericon maskista on tullut Kevinin pakkomielle. Nyt mies pisti hiuksensa vaakalaudalle ja myös menetti ne Brainbustaaaaaaaaaaahin jälkeen.

Tag Team Match For ROH World Tag Team Championships:
Kings Of Wrestling (Chris Hero/Claudio Castagnoli) VS. Wrestling's Greatest Tag Team (Charlie Haas/Shelton Benjamin)

- WGTT on himoinnut kauon näitä oikean WRÄSTLING yhtiön joukkuevöitä ja vihdoin ja viimein voitti ykköshaastajuuden matsissa Briscoe Brotherseja vastaan ja tästä päästiin tähän matsiin. KOW on sitten promoillaan haukkunut kuinka tuommonen sport entertaiment kuvioista tulleella joukkueella ei ole mitään mahdollisuuksia ja kuinka he ROH:n pisimpään vöitä hallussa pitäneet tulevat murskaamaan heidät. KOW joutui kuitenkin loppujen lopuksi todella tiukille ja voittivat ainoastaan Heron onnea tuovan kyynersuojuksen avulla. (Kyynersuojus ei oo ihan laillista tavaraa sisältä päin.)

Four Way Match For The ROH World Championship:
Roderick Strong (c) def. Austin Aries, Gregory Helms, Davey Richards

- Nyt sitten se pitkä taustasepostus. Ring Of Honor oli tarinan mukaan talousvaikeuksissa ja heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kaupata puolet yhtiöstään Trollface Incorporatedille. TI sitten lähetti laatua valvomaan vasta perustetun sisaryhtiönsä ja sen COO:n eli DDP Promotionsin ja Diamond Dallas Pagen. Page oli sitten palkannut omaa miehistöään, jotka puvut päällä päättivät tulla näyttämään kuinka tässä maailmassa painiyhtiö pärjää ja kuinka ROH tarvitsee enemmän entertaimenttia. Ykkösmiehenään Gregory Helms. DDP:n mielestä myös iso osa vanhoista painijoista tarvitsee imagon uudistamista. Jim Cornette ja suuri osa painijoista ei tietenkään ollut samaa mieltä. Jim myös palkkasi monia uusia painijoita vastaamaan DDP Promotionsin tulleiden painijoiden luoman epäsuhteen.

Roderick Strong kääntyi naamaksi viime TV-showssa, vaikka kaikki luulivat hänen olevan jo selvästi DDP Promotionsin miehiä. Hän kuitenkin tag matsissa kääntyi partneriansa Gregory Helmsiä vastaan, kun he ottelivat Homicidea ja Eddie Edwardsia vastaan. Kyseisessä joukkuematsissa olisi muuten pitänyt olla Davey Richards, mutta DDP Promotions hakkasi hänet palasiksi aiemmin showssa. DDP täten nimitti uuden haastajan Roderick Strongille eli Gregory Helmsin johon Jim Cornette vastasi nimittämällä yllätyspaluun tehneen Austin Arieksen Strongin haastajaksi. Vieläkun PPV:ssä Richards yllättäen astuikin estraadille lunastamaan ykköshaastajuutensa oli meillä nelinottelu kasassa. Strong lopulta säilytti selättämällä Richardsin sick kickin jälkeen.

Tämmönen show. Tuli ehkä vähän liikaa randomia, mutta ei kahessa viikossa paljoa ehdi. Minulla ei myöskään ole harvainta aavistusta mihin suuntaan tätä kuviota lähden rakentamaan ja mihin tämä päättyy. Saa nähdä.

The Boss · Viesti Kirjoittaja **The Boss** » Ma 17.09.2012 22:53

Mr.Off Topic kirjoitti:Itse päätin myös aloittaa nyt ihan uuden tallennuksen, kun olen viimeajat pelannut omalla promootiolla, jossa on paljon tuntemattomia painijoita itsellenikin sekä pari kolme CAWia myös. Joten otinpa tavoitteekseni kerrankin bookata Ring of Honoria. Saa nähä mistä tästä tulee, heti pistin pystöön aika ison ja päättömän juonikuvion, jokseenkin.

RING OF HONOR PRESENTS:
FINAL BATTLE 2010

Dark Match:
Single Match:
Colt Cabana def. Jimmy Yang

- Ihan random matsi. Jimmy Yang debytoi tämmöisessä hassuttelu matsissa, jonka Cabana vei Billy Coats Cursella.

Mukavaa nopeatempoista mättöä dark matsissa, vaikkei aikaa nyt tuskin kauheasti tähän käytetty. Itse tykkäisin vähän pidemmälläkin aikamäärällä.

***-

Main Card:
Four Way Elimination Tag Team Match For #1 Contender Ship To ROH World Tag Team Championship:
Briscoe Brothers def. Gentlemans Club (Necro Butcher/Brodie Lee), All Night Express (Kenny King/Rhet Titus), Faster Than Lighting (Jack Evans/Matt Cross)

- Tälläkään ei sen kummempaa taustatarinaa ole. Gentlemans Club kuuluu uuteen stableen, joka omistaa periaatteessa puolet ROH:sta eli DDP Promotionssiin. Tästä lisää main eventin taustaturinoissa. GC sekaantui kaksi viikkoa sitten Briscoe Brothersien ja ANX:n otteluun ja periaatteessa hakkasivat kummankin joukkueen maahan samalla debytoiden (niin kuin muukin DDP Promotions stable). Faster Than Lighting on Cornetten yksi uusista palkkauksista ja voitti AeroFormin viime viikolla täten ansaiten paikan tähän otteluun. Briscoet vievät aika odotetusti.

Myönnettäköön, että itsellekin on nämä indypainijat vähän tuntemattomampia, sillä indyjä en ole kauheasti seuraillut elämäni aikana. Harmittaa kovasti, kun en tästä kauheasti voi painijoiden puolesta sanoa, mutta monen tag teamin mätöt kelpaa itselleni aina, plus eliminaatio säännöt tuo peliin vähän jännittävyyttä. Eiköhän tämä ihan käypä ottelu ole, tuskin mitään turhia tiimejä olet tähän pistänytkään..

***½

Single Match:
Homicide def. Eddie Kingston

- Taas yksi random matsi. Tämän taustatarina on se, että Homicide ei tykkää DDP Promotionsista ja niiden periaatteista ja haluaa siksi piestä Kingstonin. Homicide voittaa Cop Killerillä tiukan ottelun päätteeksi.

Homicide jokseenkin tuttu, tämä Kingston ei taasen ollenkaan. Filleri näyttäisi olevan joten väliäkö sillä niin paljon kuitenkaan?

N/A

Single Match:
Tyler Black def. Sonjay Dutt

- Ja koska vain kaksi viikkoa rakennusaikaa tälle PPV:lle niin tämäkin on suhtkoht randomi. WWE jostain syystä päästi Seth Rollinsin aka Tyler Blackin vapaille vesille ja kayfabessa Jim Cornette tarttui tilaisuuteen ja vahvisti ROH:n riviä tällä miehellä. Sonjay kuuluu DDP Promotions stableen ja aiheutti viime ROH:n TV-showssa Tylerille häviön Christopher Danielsia vastaan käydyssä ottelussa, jossa nimettiin TV-mestaruuden hallitsijalle Eddie Edwardsille haastaja. Nyt Tyler kuittaa asian God's Last Giftillä.

Mukavaa tarinaa näyttäisi ottelun taustalta löytyvän. Eipä siinä mitään. Sonjay Dutt ei kolkuta minkäänlaisia kelloja, mutta Seth Rollinsista olen joskus kuullut puhuttavan. Eiköhän tämä ihan katsottava ottelu olisi.

***½

Single Match For ROH TV Championship:
Christopher Daniels def. Eddie Edwards (c)

- DDP Promotionsin saavuttua ROH:hon hyppäsi Daniels nopsasti näiden kelkkaan ja lähti metsästämään TV-mestaruutta. Eddie Edwards on sitten näit ROH:n suurimpia puolustajia, mutta tämän kaksikon välillä ei ole vielä nähty sen suurempaa kiistaa, koska Daniels voitti haastajuutensa viime ROH:n TV-shown main eventissä. Daniels ottaa huijausvoiton iskemällä ensin Edwardsia vyön alle ja selättämällä vielä jala köyden päällä. Mikä rosvo!

Christopher Daniels on kaveri taitavemmasta päästä, eipä siinä mitään. Eddie Edwards.. Eipä sano mitään. Varmaankin vauhdikasta meininkiä ja Daniels vie voiton kepulikonstein. Eipä tässä kai sen kummempia ?

***½

Hair VS Mask Hardcore Match:
El Generico def. Kevin Steen

- Tämä on tosi elämän feudin päätösmatsi tosin sillon tosi elämässä panoksena oli Genericon maski ja Kevin Steenin hävitessä tämä saisi potkut Ring Of Honorista. Itse pistin nyt Steenin hiukset vaakalaudalle, koska en halunnu menettää häntä. Feudi siis alkoi vuoden 2009 Final Battlestä, jos oikein muistan, kun Steen kääntyi Genericoa vastaan ja koko vuoden Steen on sitten muuttunut sadistisemmaksi Steve Corinon johdatuksella ja Genericon maskista on tullut Kevinin pakkomielle. Nyt mies pisti hiuksensa vaakalaudalle ja myös menetti ne Brainbustaaaaaaaaaaahin jälkeen.

Nyt on mukavat panokset ottelussa mukana kieltämättä. El Generico on pirun vauhdikas kaveri, mitä nyt olen muutamia matseja mieheltä nähnyt. Kevin Steenistä olen kuullut, vaan ottelupuolta en ole nähnyt ollenkaan. Kuulostaa kuitenkin siltä, että kaksi taitavaa jamppaa on nyt kyseessä ja stipulaatio kiehtoo. Fiilispohjalta voisin tälle arvosanan lätkäistä.

****-

Tag Team Match For ROH World Tag Team Championships:
Kings Of Wrestling (Chris Hero/Claudio Castagnoli) VS. Wrestling's Greatest Tag Team (Charlie Haas/Shelton Benjamin)

- WGTT on himoinnut kauon näitä oikean WRÄSTLING yhtiön joukkuevöitä ja vihdoin ja viimein voitti ykköshaastajuuden matsissa Briscoe Brotherseja vastaan ja tästä päästiin tähän matsiin. KOW on sitten promoillaan haukkunut kuinka tuommonen sport entertaiment kuvioista tulleella joukkueella ei ole mitään mahdollisuuksia ja kuinka he ROH:n pisimpään vöitä hallussa pitäneet tulevat murskaamaan heidät. KOW joutui kuitenkin loppujen lopuksi todella tiukille ja voittivat ainoastaan Heron onnea tuovan kyynersuojuksen avulla. (Kyynersuojus ei oo ihan laillista tavaraa sisältä päin.)

Noniin. Nyt alkaa jo kuulostamaan tutuilta kavereilta. WGTT :stä olen aina pitänyt ja Kingseiltä olen katsastanut joskus pari ottelua kaverin luona. Varmasti mainiota mättöä ja jännitystä, Haas & Benjaminkin varmasti ROH :ssa kovia nimiä, joten kyllä ottelu itseäkin kiinnostaa kovasti. Eipä siinä mitään.

***½

Four Way Match For The ROH World Championship:
Roderick Strong (c) def. Austin Aries, Gregory Helms, Davey Richards

- Nyt sitten se pitkä taustasepostus. Ring Of Honor oli tarinan mukaan talousvaikeuksissa ja heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kaupata puolet yhtiöstään Trollface Incorporatedille. TI sitten lähetti laatua valvomaan vasta perustetun sisaryhtiönsä ja sen COO:n eli DDP Promotionsin ja Diamond Dallas Pagen. Page oli sitten palkannut omaa miehistöään, jotka puvut päällä päättivät tulla näyttämään kuinka tässä maailmassa painiyhtiö pärjää ja kuinka ROH tarvitsee enemmän entertaimenttia. Ykkösmiehenään Gregory Helms. DDP:n mielestä myös iso osa vanhoista painijoista tarvitsee imagon uudistamista. Jim Cornette ja suuri osa painijoista ei tietenkään ollut samaa mieltä. Jim myös palkkasi monia uusia painijoita vastaamaan DDP Promotionsin tulleiden painijoiden luoman epäsuhteen.

Roderick Strong kääntyi naamaksi viime TV-showssa, vaikka kaikki luulivat hänen olevan jo selvästi DDP Promotionsin miehiä. Hän kuitenkin tag matsissa kääntyi partneriansa Gregory Helmsiä vastaan, kun he ottelivat Homicidea ja Eddie Edwardsia vastaan. Kyseisessä joukkuematsissa olisi muuten pitänyt olla Davey Richards, mutta DDP Promotions hakkasi hänet palasiksi aiemmin showssa. DDP täten nimitti uuden haastajan Roderick Strongille eli Gregory Helmsin johon Jim Cornette vastasi nimittämällä yllätyspaluun tehneen Austin Arieksen Strongin haastajaksi. Vieläkun PPV:ssä Richards yllättäen astuikin estraadille lunastamaan ykköshaastajuutensa oli meillä nelinottelu kasassa. Strong lopulta säilytti selättämällä Richardsin sick kickin jälkeen.

Noniin, tämä ottelu kuulostaa todella lupaavalta. Gregory Helms on taidokas painija. Tämä koko DDP Promotions on todella omalaatuinen kuvio ja tuo kyllä kiinnostusta tähän, vaikka häpeäkseni joudun myöntämään, ettei painisivistykseni ole niin mahtavaa, että kaikki nämä painijat tuntisin. Austin Aries ehkä toiseksi tutuin tästä nelikosta. Kuitenkin tarinaa ollut sen verran takana ja en usko, että turhaan olet näitä jannuja Main Eventtiin buukannut, joten voisin uskaliaasti antaa ottelulle neljä tähteä.

****

Tämmönen show. Tuli ehkä vähän liikaa randomia, mutta ei kahessa viikossa paljoa ehdi. Minulla ei myöskään ole harvainta aavistusta mihin suuntaan tätä kuviota lähden rakentamaan ja mihin tämä päättyy. Saa nähdä.

Varmasti hieno show. Ketuttaa vain tämä painitietämättömyyteni WWE :n ulkopuolelta, sillä koskaan en ole oikeastaan muuta tosissani seurannut. Yritin silti käyttää omaa mielikuvitusta ja miettiä miltä ottelu maistuisi kielenpäässäni. Eiköhän tää tästä

WWF: Unforgiven 2002

Elikkäs SummerSlamin jälkeinen PPV kyseessä ja selostajina JR ja Jerry "The King" Lawler.

Tag Team tables match for the WWF Tag Team championships

A.P.A (c) def. Dudley Boyz

Illan avauksena nähtiin kahden joukkueen välinen pöytäottelu WWF tag mestaruuksista, jossa hallitsevat mestarit Farooq & Bradshaw kohtasivat ykköshaastajuuden SmackDownissa voittaneet Dudley Boyzit. Voittajat saivat päättää stipulaation ja tämä ei kovinkaan suuri yllätys tainut olla. Tiukan kamppailun jälkeen sai Dudleyt maistaa omaa lääkettään, kun Farooq onnistui pläsäyttämään Bubba Rayn pöydän läpi bodyslamilla. A.P.A ei kauaa ehtinyt juhlia, kun kehään porhalsivat erimielisyytensä sopineet Billy & Chuck. He tyhjensivät kehän ja osoittivat näyttävästi palanneensa kimppaan.

Triple Threat Match for the WWF European championship:

Christian def. William Regal (c), Al Snow

Huomattuani, ettei Euroopan mestaruudesta ole hetkeen taisteltu, päätin korjata asian. Hallitseva mestari William Regal joutui tiukan haasteen eteen, kun miehen mestaruutta havittelivat sekä Christian, että sekopäinen Al Snow. Miesten kesken päätettiin bookata kolmiottelu, jossa Christian onnistui nappaamaan Regalista selätyksen näyttävän unprettierin jälkeen.

Tazz def. Kane by Disqualification

Tazzilla ja Kanella on ollut feudia nyt jonkin aikaa. Tazz otteli muutamaa viikkoa aiemmin Kanea vastaan RAW :ssa, mutta ottelu päättyi double count outtiin. Matsin jälkeen miehet alkoivat rähistä toisillensa ja Kane niittasi Tazzin chokeslamilla mattoon. Seuraavalla viikolla Tazz päätti sekaantua Kanen otteluun, aiheuttaen tälle häviön. Tästä alkoi kehkeytyä kärhämää miesten välille ja nyt he kohtaisivat sitten ensimmäisen kerran PPV :ssä. Kane ei tuntunut saavan millään Tazzia pysymään maissa. Loppujen lopuksi tämä monsteri iski terästuolilla Tazzia kalloon. Kane diskattiin ja ottelun jälkeen hän riehui kehässä repien kehäköysiä ja potkien mattoa kuin mikäkin sekopää. Tazz katsoi parhaakseen poistua paikalta.

Falls Count Anywhere Match:

Chris Benoit def. Ken Shamrock

Miehillä oli ollut feudia SummerSlamin tienoilta saakka ja nyt vihanpito päätettiin ratkaista tällaisella stipulaatiolla. Shamrock oli kylvänyt tuhoa heti paluustaan asti WWF :ssä, mutta Benoit oli onnistunut pistämään kampoihin ja kovaa. Shamrock oli melkein murtanut Benoitin nilkan pahamaineisella ankle lockillaan, mutta tilanteesta selvittiin lievin vammoin. Nyt heille määrättiin ottelu Unforgiveniin. Hienon koitoksen loppu tuli, kun Benoit iski Kenille sairaalloisen Diving Headbuttin.

Triple Threat Match for the Intercontinental championship:

Rob Van Dam (c) def. Test, Chris Jericho

Jericho ja RVD ovat jo mukavan tovin feudanneet IC mestaruudesta. Toistaiseksi ei Jeriko ole mestaruutta onnistunut voittamaan, mutta toisaalta RVD ei ole miestä vielä onnistunut selättämäänkään. Viime PPV :ssä nähdyn Fatal 4-Wayn jälkeen vähennettiin miehiä yhdellä. Uutena haastajana kuvioihin ilmestynyt Test pääsi koettamaan onneaan tähän otteluun. RVD säilytti mestaruutensa sammakkoloikalla, jonka Test joutui vastaanottamaan. Onnistuuko Jericho vielä voittamaan intercontinental mestaruuden Van Damilta? Pahalta näyttää.

Single's Match:

Raven def. Edge

Tämä ottelu ei sisällä kummoistakaan taustatarinaa, mutta mainittakoon, että pientä kinastelua on näiden herrojen välillä ollut. Sen suuremmasta ei kuitenkaan ole kyse vaan, tämä nyt oli lähinnä pieni väliottelu ennen main eventtiä. Raven nappasi voiton roll upilla, pitäen Edgen painitrikooista lujasti kiinni.

First Blood Match for the WWF Championship

Triple H (c) def. Stone Cold

Hurjan hurja feudi on miehillä takana ja se ei näyttäisi vielä olevan loppukaan. On nähty rajuja yhteenottoja niin kehässä, takahuoneessa, kuin mikrofonien välitykselläkin. SummerSlamissa HHH päihitti Kurt Anglen ja Austinin kolmiottelussa, säilyttäen mestaruutensa. Austin dominoi muita haastajia Triplen mestaruudelle ja rajujen sananvaihtojen seurauksena sovittiin ottelu Unforgiveniin, jossa ensimmäisenä verta vuotava tulisi häviämään. Kaikin keinoin he yrittivät saada toisensa vuotamaan siinä kuitenkaan onnistumatta, kunnes paikalle ryntäsi muuan Kurt Angle, joka ei vain hyväksynyt sitä, että oli kaksi viikkoa aiemmin joutunut Austinin selätettäväksi ykköshaastajuus ottelussa. Kurt vippasi Triple H :lle teräsputken, jolla HHH empimättä niittasi Stone Coldin maahan, pistäen tämän vuotamaan verta kuin sika. Tuomari soitti kelloa ja julisti Triple H :n säilyttävän mestaruutensa. Kurt ja Hunter alkoivat yhteistuumin potkia maassa makaavaa Austinia, kunnes yleisö alkoi hurramaan. Itse Great Onen, The Rockin teemamusiikki alkoi soida ja hän liukui salamana kehään, häätäen nämä ikävät herrat paikalta pois. Tämä ei kuitenkaan poistanut sitä faktaa, että Hoplaa Hoo oli edelleen mestari. Ja hän oli edelleen verta vuotavan Austinin vihollinen numero yksi.

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » Ke 19.09.2012 16:33

The Boss kirjoitti:WWF: Unforgiven 2002

Elikkäs SummerSlamin jälkeinen PPV kyseessä ja selostajina JR ja Jerry "The King" Lawler.

Tag Team tables match for the WWF Tag Team championships

A.P.A (c) def. Dudley Boyz

Illan avauksena nähtiin kahden joukkueen välinen pöytäottelu WWF tag mestaruuksista, jossa hallitsevat mestarit Farooq & Bradshaw kohtasivat ykköshaastajuuden SmackDownissa voittaneet Dudley Boyzit. Voittajat saivat päättää stipulaation ja tämä ei kovinkaan suuri yllätys tainut olla. Tiukan kamppailun jälkeen sai Dudleyt maistaa omaa lääkettään, kun Farooq onnistui pläsäyttämään Bubba Rayn pöydän läpi bodyslamilla. A.P.A ei kauaa ehtinyt juhlia, kun kehään porhalsivat erimielisyytensä sopineet Billy & Chuck. He tyhjensivät kehän ja osoittivat näyttävästi palanneensa kimppaan.

- No eihän tämä huono voi olla, koska Dudleyt on parhaillaan roska brawleissa ja APA ei jää askeltakaan taakse. Varmasti nopea tempoinen opener, jossa yleisö oli erinomaisesti mukana - onhan tässä vuosi numero 2002. APA:n voitto kelpaisi ainakin itselleni hyvin ja Billy & Chuckin reunion aiheuttaisi varmasti markoutin. Coolia shittiä eli hyvä opener.
***½

Triple Threat Match for the WWF European championship:

Christian def. William Regal (c), Al Snow

Huomattuani, ettei Euroopan mestaruudesta ole hetkeen taisteltu, päätin korjata asian. Hallitseva mestari William Regal joutui tiukan haasteen eteen, kun miehen mestaruutta havittelivat sekä Christian, että sekopäinen Al Snow. Miesten kesken päätettiin bookata kolmiottelu, jossa Christian onnistui nappaamaan Regalista selätyksen näyttävän unprettierin jälkeen.

- Kasassa on kyllä varsin solidi kolmikko taas. Chrisse ja Regal osaavat luoda hyvän perusottelun, vaikka kiven murikan kanssa ja sekopäinen Al Snow tuo hieman ennalta-arvaamattomuutta matsiin. Kuitenkaan mitään hurjaa taustaa ei tunnu takava sen kummemmin olevan vaan aika tämmönen perus monen miehen mestaruusmatsi. Chrissen voitosta plussaa, vaikka oishan se ollu ihan symppistä, jos sekopäinen Al Snow olisi voittanut. "Head, head, head!"
***+

Tazz def. Kane by Disqualification

Tazzilla ja Kanella on ollut feudia nyt jonkin aikaa. Tazz otteli muutamaa viikkoa aiemmin Kanea vastaan RAW :ssa, mutta ottelu päättyi double count outtiin. Matsin jälkeen miehet alkoivat rähistä toisillensa ja Kane niittasi Tazzin chokeslamilla mattoon. Seuraavalla viikolla Tazz päätti sekaantua Kanen otteluun, aiheuttaen tälle häviön. Tästä alkoi kehkeytyä kärhämää miesten välille ja nyt he kohtaisivat sitten ensimmäisen kerran PPV :ssä. Kane ei tuntunut saavan millään Tazzia pysymään maissa. Loppujen lopuksi tämä monsteri iski terästuolilla Tazzia kalloon. Kane diskattiin ja ottelun jälkeen hän riehui kehässä repien kehäköysiä ja potkien mattoa kuin mikäkin sekopää. Tazz katsoi parhaakseen poistua paikalta.

- Tämä kuulostaa samalla ihan mielenkiintoiselta, mutta jotenkin tylsältä myös. Tottakai tästä saataisiin kiinnostava matsi, mutta Taz ei ollut enää parhaassa vedossa ja Kane ei nyt mikään upein painija koskaan ole ollut. Lisäksi noita Kanen sekoamisia on nähty aika mahottomasti. Positiivisen puolelle kuitenkin mielestäni jäädään.
***

Falls Count Anywhere Match:

Chris Benoit def. Ken Shamrock

Miehillä oli ollut feudia SummerSlamin tienoilta saakka ja nyt vihanpito päätettiin ratkaista tällaisella stipulaatiolla. Shamrock oli kylvänyt tuhoa heti paluustaan asti WWF :ssä, mutta Benoit oli onnistunut pistämään kampoihin ja kovaa. Shamrock oli melkein murtanut Benoitin nilkan pahamaineisella ankle lockillaan, mutta tilanteesta selvittiin lievin vammoin. Nyt heille määrättiin ottelu Unforgiveniin. Hienon koitoksen loppu tuli, kun Benoit iski Kenille sairaalloisen Diving Headbuttin.

- Sitten mennäänkin astetta kovempaan matsiin. Chris Benoaaaaa on selevä tapaus ja kaikki varmasti tietävät myös sen, että Ken Shamrock on normi vapaapainijaa teknisempi ja h**vetin paljon intensiivisempi. FCA ei auta yhtään ja tämä ottelu tulisi olemaan vatun intensiivinen. Kova matsi, mitä muuta tästä voi sanoa?
****

Triple Threat Match for the Intercontinental championship:

Rob Van Dam (c) def. Test, Chris Jericho

Jericho ja RVD ovat jo mukavan tovin feudanneet IC mestaruudesta. Toistaiseksi ei Jeriko ole mestaruutta onnistunut voittamaan, mutta toisaalta RVD ei ole miestä vielä onnistunut selättämäänkään. Viime PPV :ssä nähdyn Fatal 4-Wayn jälkeen vähennettiin miehiä yhdellä. Uutena haastajana kuvioihin ilmestynyt Test pääsi koettamaan onneaan tähän otteluun. RVD säilytti mestaruutensa sammakkoloikalla, jonka Test joutui vastaanottamaan. Onnistuuko Jericho vielä voittamaan intercontinental mestaruuden Van Damilta? Pahalta näyttää.

- Illan toinen kolmiottelu, no mikäs siinä! RVD:stä on näköjään tullut monimiehisten otteluiden spesialisti, jota kyllä itseasiassa on todellisuudessakin. Tämä vähitellen rakentuva feudi kuulostaa kyllä hyvältä. Itse matsissa Jericho pitäisi koko shitin kasassa, RVD vastaisi lennokkaista mooveista ja Test näyttäisi sitä voimapeliä. Toisinsanoen kasassa on erittäin hyvän kolmiottelun ainekset kasassa.
****-

Single's Match:

Raven def. Edge

Tämä ottelu ei sisällä kummoistakaan taustatarinaa, mutta mainittakoon, että pientä kinastelua on näiden herrojen välillä ollut. Sen suuremmasta ei kuitenkaan ole kyse vaan, tämä nyt oli lähinnä pieni väliottelu ennen main eventtiä. Raven nappasi voiton roll upilla, pitäen Edgen painitrikooista lujasti kiinni.

- Puskista veetyt ottelut on aina vähän niin ja näin, mutta toisaalta eipä otteluparissa mitään vikaa ainakaan minun mielestä ole. Toki kumpikaan kavereista ei mitään Singles ottelu spesialisteja ole, mutta olihan se Edge melko näyttävä painija vielä noihin aikoihin. Raven omistaa kehäpsykologian potenssiin kaksi, joten kasassahan on hyvän fillerin ainekset. Kumpaakin herraa näkisi mieluummin niissä isommissa kuvioissa.
***+

First Blood Match for the WWF Championship

Triple H (c) def. Stone Cold

Hurjan hurja feudi on miehillä takana ja se ei näyttäisi vielä olevan loppukaan. On nähty rajuja yhteenottoja niin kehässä, takahuoneessa, kuin mikrofonien välitykselläkin. SummerSlamissa HHH päihitti Kurt Anglen ja Austinin kolmiottelussa, säilyttäen mestaruutensa. Austin dominoi muita haastajia Triplen mestaruudelle ja rajujen sananvaihtojen seurauksena sovittiin ottelu Unforgiveniin, jossa ensimmäisenä verta vuotava tulisi häviämään. Kaikin keinoin he yrittivät saada toisensa vuotamaan siinä kuitenkaan onnistumatta, kunnes paikalle ryntäsi muuan Kurt Angle, joka ei vain hyväksynyt sitä, että oli kaksi viikkoa aiemmin joutunut Austinin selätettäväksi ykköshaastajuus ottelussa. Kurt vippasi Triple H :lle teräsputken, jolla HHH empimättä niittasi Stone Coldin maahan, pistäen tämän vuotamaan verta kuin sika. Tuomari soitti kelloa ja julisti Triple H :n säilyttävän mestaruutensa. Kurt ja Hunter alkoivat yhteistuumin potkia maassa makaavaa Austinia, kunnes yleisö alkoi hurramaan. Itse Great Onen, The Rockin teemamusiikki alkoi soida ja hän liukui salamana kehään, häätäen nämä ikävät herrat paikalta pois. Tämä ei kuitenkaan poistanut sitä faktaa, että Hoplaa Hoo oli edelleen mestari. Ja hän oli edelleen verta vuotavan Austinin vihollinen numero yksi.

- Tämä matsi turvautuu selvästi enemmän tunnelman luontiin kuin erikoishyvään painilliseen matsiin. Vaikka varmasti alku sekä keskivaihe matsista olisi myös hyvää painillisesti, niin lopussa sitten joudutaan kuitenkin turvautumaan entertaiment keinoihin run inien tapahtuessa, joka ei todellakaan ole huono asia. Miesten kuten Kurt Anglen ja Rockin tehdessä nuo häiriköinnit voin kuvitella yleisön mylvinnän. Maukkaista aineksia tarjoilee ihan tulevaisuuttakin kohti katsoessa tämä ottelu. Stone Cold ja Rock samalla puolella, supertiimeistä se suurin! Verotan silti arvosanaa, koska sekaantumisia nähtäessä ei oikein koskaan nähdä klassikkoja ja First Blood on aina minusta ollut hiukan typerä matsimuoto.
****

- Kokonaisuudessa tasainen tapahtuma, jossa nähdään pari helmeä. Eli siis todella hyvä tapahtuma. Harmi, että nykypromootioilla ei ole edes tarpeeksi hyviä painijaresurseja tämän tasoisen PPV:n vetäsimeksi.

Itse kerkesin tässä välissä jo hyljätä tuon ROH-seikkailun ja tiedostin toki itsekkin ongelman, että monet eivät varmaan ole noilta indytyypeiltä matseja nähneet. Nyt tulee varmaan osaksi myös sama ongelma sillä aloitin TNA:lla pelaamaan tässä joku viikko sitten. Ideana oli tehdä itseasiassa painidiarya tästä shitistä ja saatan vieläkin tehdä, jos kirjoitusinspis iskee, mutta nyt ensin ainakin täällä puolella julkaisen tämän ensimmäisen PPV:n. Vuosi on siis 2010 heti Bound For Glory PPV:n jälkeen, jossa syntyi tämä pahamaineinen Immortal stable.

TNA Turning Point 2010

Dark Match:
X Division Showcase Fatal Four Way Match:
Brian Kendrick def. Douglas Williams, Max Buck, Amazing Red

- Tiedän, että kahdeksan matsin kortti on ihan tarpeeksi raskas ilman pimmeetä matsiakin, mutta en koskaan pysty vastustamaan kiusausta laittaa tätä tänne silti. Niin kuin ei tavallisestikkaan niin tällä ei oo sen kummempaa taustatarinaa. Idea oli vain antaa X Divari hemmoille tekemistä. Kendrickin kaikki tuntee, Douglas potkittiin Flairin nettivideolla pois Fortunesta ja ei ole esiintynyt TV:ssä joten kukaan ei tiedä onko hän nyt feissi vai heeli, Max Buck on Young Bucks joukkueen toinen jäsen ja Amazing Red on Amazing Red. Kendrick voittaa Sliced Bread #2, jonka vastaanottaa Douglas Williams.

After The Glory Tournament Semifinal Match:
Samoa Joe def. Desmond Wolfe w/ Rebecca Bayless

- Spike TV:n laadunvalvoja Dan Rodman "ehdotti" tällaista turnausta Hulksterille ja Bischoffille, jossa kahdeksan TNA:n parasta painiaa ottaa yhteen ja voittaja saa title shotin maailmanmestaruudesta. Turnaus huipentui tietenkin tähän PPV:hen (Spikella on valtaa myös PPV-lähetyksiin, koska sponssaavat niitä, ainaki kayfabessa). Samoa Joe, joka joutui Jarrettin toimesta kusetetuksi BFG:ssä, on nyt tulistinut ja aikoo tästä lähtien luottaa vain itseensä. Tällä taktiikalla hän selvittikin itsensä tähän matsiin. Desmond Wolfe taas alkoi rakentamaan itseään muutaman pettymyksen jälkeen kuten esimerkiksi Fortunesta potkujen saannin jälkeen ja tämä uudelleen rakennus toimikin painamalla revert to start nappulaa. Uuttakin toki tuli nimittäin uusi hutsumpi valetti, joka myös oli löytänyt itseensä hieman enemmän "tasoa". (oli ennen Robbie E:n Jersey Shore muija.) Tiukan matsin jälkeen Desmond joutuu kuitenkin pettymään, kun ei edes Rebeccan sekaantuminen estä Joen suurta halukkuutta nousta ansaitsemalleen paikalle ja näin Wolfe kärsii Muscle Busterin henkeä salpaavasta voimasta.

After The Glory Tournament Semifinal Match:
Mr. Anderson def. Matt Morgan

- Matt Morgan oli yksi Fortunesta Ric Flairin jo kuuluisaksi kasvaneella nettivideolla potkituiksi herroiksi. Sting, Kevin Nash ja Mick Foley kuitenkin julistivat sodan Hogania ja kumppaneita vastaan ja aloittivat tämän pieksemällä Abyssin takahuoneissa veriseksi mössöksi niimpä Hoganilla ja kumppaneilla tuli kiire rekrytoida miehiä takaisin joukkoihinsa. Jeff Jarrett ottikin tehtäväkseen rekrytoida Matti Morganin ja auttoi tämän voittoon Rhinoa vastaan turnauksen ensimmäisellä kierroksella. Tällöin näyttikin, että Morgan on luisumassa Immortalin riveihin. Ken Anderson oli sitten mukana BFG:n main eventissä, jossa Immortalin kusetus tapahtui ja halusi tämän vuoksi mestaruusmatsin Jeff Hardya vastaan kostaakseen kaiken tämän. Itse ottelu on tiukka ja tasainen, joka näyttää jo päättyvän Andersonin voittoon. Sitten Jarrett juoksee kehänlaidalle, häiritsee Andersonia ja Matt Morgan pääsee iskemään Carbon Footprintin. Tosin osoite Footprintillä olikin päin Jarrettin pläsiä tarkoituksellisesti, mutta samalla tämä tarkoitti sitä, että Morgan antoi itse itseään kutsuvaksi Assholelle eli Mr. Andersonin mahkut iskeä Mic Check ja napata voiton matsista.

Singles Match For X Division Championship:
Kazarian def. Jay Lethal (c)

- Illan ensimmäinen monesta mestaruusmatsista. Hogan ja Eric Bischoff haluavat saada yhtiön kaikki mestaruudet hallintaansa, koska he tarvitsevat jonkin yliotteen tulevassa lakitaistelussa yhtiöstä, ja Kazarian pistettiin suorittamaan tämä tehtävä. Toki Dan Rodman vaati, että Kazarianin pitää hyvän tuotteen tekemisen nimissä hankkia mestaruusshottinsa reilulla tavalla, joten Kazarian voitti Impactissa ykköshaastajuusmatsin Kendrickkiä vastaan. Jay Lethalia on sitten viime viikot kohdeltu epäreilusti, kun hän esimerkiksi joutui viime viikolla ottelemaan James Stormia vastaan Kazarianin ollessa rokulilla. Tässä ottelussa Kazarian ottaa törkeän huijausvoiton, jossa rollupissa piettää housuista kiinni ja nostaa jalkansa ihan ylimmälle köydelle asti. Miten hitossa tuomarilla meni ohi tuo, on sitten aivan toinen kysymys.

Single Match For TNA Knockout Championship:
Tara (c) def. Gail Kim

- Naisten matsi! Tara nappasi mestaruuden vyötäisilleen BFG:ssä eli viime PPV:ssä tämän paholaisen tyttären piti alunperin kohdata Mickie James tässä ottelussa, mutta James päätti haukkua promootiota radioshowssa ja hyllytettiin kuukaudeksi ilman palkkaa ja pikkuhousuja. Niimpä TNA veti hätäratkaisuna Impactissa ajastetun 10:n naisen Battle Royalen ykköshaastajuudesta, jonka viimeisenä osaanottajani teki "shokkipaluun" WWE:stä potkittu Gail Kim. Muutamia muita uusia tähtösiä nähtiin myös. Seuraavalla viikolla Tara sitten päätti demonstroija (kirjotetaanko tuo noin) Gailille kuinka tälle käy sunnuntaina ja haastoi matsiin Gailin suojatin Niki Grimesin (Sara Del Reyn). Yllättävän vaikean matsin päätteeksi Tara voitti Widows Peakillä aivan kuten myös tässä matsissa. Kenestä on Taran pysäyttäjäksi?

Singles Match For TNA Television Championship:
AJ Styles (c) def. Kurt Angle

- Main eventin arvoinen matsi sekundääri tittelistä keskellä korttia, huutaa likasta lopetusta. BFG:ssä kusetetuksi tultu Kurt Angle poti sisäistä kriisiä jatkaakko uraansa vai ei. Lopulta kahden viikon poissaolon (hurjan pitkä aika) mies palasi ja julisti pyhän painijumalien hyväksymän sodan Immortalin painia pilkkanaan pitäviä hemmoja vastaan ja aikoi repiä tämän olennon kaikki seitsämän päätä (vähän niinku Hercules teki sille monipäiselle otukselle). AJ:n sen sijaan on kärsinyt omista ongelmista nimittäin mies ei tykkää olla takapenkillä vaan haluaisi ykkösmiehen paikan. Miehellä on kaksi vaihtoehtoa. Joko hän voi odottaa tilaisuuttaan Immortalin sisällä Jeffin ykköspaikan kaappaamiseen tai hän voi haistattaa vitut Immortalille ja Forttunelle ja valita hyvä AJ:n tien. Christopher Daniels on nähty juttelevan AJ:n kanssa viimeaikoina ja ilmeisesti yrittävän johdattaa AJ:n hyvälle polulle (eli jälkinmäiselle!). Tähän lisätään Kurtin haaste viime viikolla, jonka AJ hyväksyi Danielsin suostuttelun jälkeen ja tätä samaista päätöstä Hogan ja kumppanit tietenkin paheksuivat.

Nyt tiukan unelmaisen kovan painimatsin loppuhetkillä näyttää pahasti siltä, että Angle on voittamassa suuremman sydämmen ja painijumalien hänen puolellaan olon takia matsin kunnes referee ottaa bumbbia ja lentää maahan samalla Kurtin kolauttaessa pään tuomarin päähän. Pahamaineinen Eric Bischoff ryntää alaskehään mukanaan kainalosauva (toisintoa Jeffin kääntymisestä BFG:ssä jossa mies käytti kainalosauvvaa aseenaan) ja liu'uttaa kainalosauvan AJ:lle. Samaan aikaan myös Christopher Daniels ryntää kehänlaidalle kertomaan, että "Ei AJ, ei näin". Syntyy videopeleistä tuttu valintatilanne, jossa on valittava hyvä tai paha, A tai B. Angle nousee ylös, AJ tinttaa tätä kalloon, heittää sauvan vattuun, herättää tuomarin ja ottaa selätysvoiton. Daniels huutaa kehän laidalla "Nooooooooooo!" ja Eric nauraa hyvin hyvin pahan kuuloista hörönaurua hymy naamallaan.

Tag Team Match For TNA World Tag Team Championships:
Motorcity Machine Guns (Chris Sabin & Alex Shelley) def. Beer Money, inc. (James Storm & Robert Roode)

- Joukkuemestaruusmatsiki piti nyt kuitenkin bookata. Tämä liittyy taas siihen, että Hogan haluaa kaikki vyöt Immortalille ja Beer Money on heidän paras valttikorttinsa. Dan Rodman taas kerran kuitenkin sekaantui ja vaati, että KaljaRaha ansaitsee matsinsa ja näimpä Beer Moneyn piti voittaa pienistä sisäisistä kiistoista kärsivän 3D:n ottelun ansaitakseen. Seuraavalla viikolla nähtiin sitten 3vs3 ottelu, jossa X mestari ja joukkuemestarit liittoutuivat haastajia eli Kazariania ja Beer Moneyta vastaan. Jay Lethal nappas muuten tästä voiton selättämällä James Stormin, mikä myös selittää heidän Singles otteluaan seuraavalla viikolla. Seuraavalla viikolla sitten nähtiin vain suunsoittoa. Tämä ottelu on tiukka, mutta isoista kusetusyrityksistä huolimatta KaljaRaha ei aivan onnistu vaan Sabin ja Shelley ottavat voiton kiistattomasti maailman sulavimman joukkuetyöskentelynsä avulla. Seuraavat haastajat kiitos!

After The Glory Tournament Final Match:
Mr. Anderson def. Samoa Joe

- Rehdin ja tiukan matsin päätteeksi Samoa Joe joutuu pettymään, kun Mr. Anderson vie voiton hänen nenän edestään. Matsin jälkeen näemme sen tutuksi tulleen pettyneen Joen numero aika mones. Mies poistuu kehästä potkien kehäköysiä. Mr. Andersonilla on leveä hymy sen sijaan, koska hänellä on varma mestaruusshotti maailmanmestaruudesta.

Single Match For TNA World Heavyweight Championship:
Jeff Hardy (c) draw Rob Van Dam

- Haukuin WWE:tä PPV:n päättämisestä tasapeliin, mutta itse tein samalla tavalla paria päivää ennen tuota WWE:n PPV:tä. Olenko tekopyhä? Näiden miesten feudilla on sentään syvät pohjat. RVD joutui luopumaan mestaruudestaan ennen BFG:tä, koska Abyss pätki tämän veriseksi mössöksi rakkaalla Janicellaan. Bound For Gloryssa RVD:tä voitti Abyssin, mutta BFG:n jälkeen Immortalien pääjehuksi HH ohella paljastunut Jeff Hardy paljasti tilanneensa tuon hyökkäyksen, jotta Rob Van Dam olisi poissa mestaruuskuvioista. Tosin Hardy ei uskonut Robin koskaan palaavan takaisin painin pariin. RVD kuitenkin palasi ja viime viikot on sitten nähty sitä, että Hardy välttelee RVD:tä ja Hogan ja kumppanit tekee Van Damin elämisestä mahdollisimman hankalaa. Dan Rodman (spiken laadunvalvoja) sen sijaan on pitänyt reilua kamppailua yllä ja Hardy on joutui tämän vuoksi ottelemaan viime viikolla joukkuematsissa Van Damia vastaan, jossa yllättävän paluun teki myös Matt Hardy, joka tuli veljensä avuksi. Hardyt otti sitten kusettamalla voiton Van Damista ja Andersonista.

Nyt on kuitenkin kyseessä singles kohtaaminen ja voitte arvata nähtiinkö tässä ottelussa sekaantumisia. Kyllä nähtiin (yllätys, yllätys). Matti Harju juoksi kehänlaidalle jo melko alussa, mutta Rob Van Dam hoiteli tämän tyylikkäällä dropkickillä. Myöhemmin myös Jeff Jarrett ja TNA:n turvamiehistä, jotka selvästi ovat siis Immortalin leivissä, kun Hogan koko lafkaa johtaa, kaksikko Gunner & Murphy yrittävät sekaantua toipuneen Matt Hardyn kanssa. Tällä kertaa kuitenkin valot sammuivat mystisesti ja kun ne palasivat takaisin oli Sting, Kevin Nash ja Mick Foley tiputtanut tuon nelikon lattian pintaan ja he seisoivat nyt kehän ulkopuolella Stingillä käsissään pesäpallomaila, Nashilla krikettimaila ja Foleylla kappas vaan pesäpallomaila piikkilankaan käärittynä. Miehet turvasivat sitten loppumatsin ajan kehän laidalla, vaikka edellä mainittu nelikko pari kertaa yrittikin rohkeutta kerätä tämän kolmikon kimppuun hyökkäämiseksi ja Matt Hardy yrittikin, huonoin tuloksin. Itse ottelu sen sijaan päättyi siihen, että Rob Van Dam ja Jeff Hardy päätyivät brawlaamaan kehän ulkopuolelle (missä muuta äijät ei ollu) ja lopulta Van Dam pääsi täräyttämään Hardylle sammakonloikan edelleen kehän ulkopuolelle, mutta kummallakaan painijalla ei enää tässä vaiheessa ollut voimia päässä kehään asti. Voi ei matsi päättyi tasapeliin, mitäs nytten?

-----------

En tiedä kenellä riittää aikaa ja huumoria lueskella kaikki nuo minun jättimäiset selityksen ja ehkä olisi parempi vain lähteä diary puolelle kertomaan tätä shittiä. Ehkäpä Pomolla riittää, toivottavasti ei vaan anna potkuja.

No tapahtuma oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut mielestäni. Ehkä vähän ylipitkähän tuo olisi ja jotkut hyvät matsit jäisi hieman lyhyemmiksi repeisyiksi. Tommonen se nyt kuiten on.

The Boss · Viesti Kirjoittaja **The Boss** » Ti 25.09.2012 13:28

MR.Off Topic kirjoitti:Itse kerkesin tässä välissä jo hyljätä tuon ROH-seikkailun ja tiedostin toki itsekkin ongelman, että monet eivät varmaan ole noilta indytyypeiltä matseja nähneet. Nyt tulee varmaan osaksi myös sama ongelma sillä aloitin TNA:lla pelaamaan tässä joku viikko sitten. Ideana oli tehdä itseasiassa painidiarya tästä shitistä ja saatan vieläkin tehdä, jos kirjoitusinspis iskee, mutta nyt ensin ainakin täällä puolella julkaisen tämän ensimmäisen PPV:n. Vuosi on siis 2010 heti Bound For Glory PPV:n jälkeen, jossa syntyi tämä pahamaineinen Immortal stable.

TNA Turning Point 2010

Dark Match:
X Division Showcase Fatal Four Way Match:
Brian Kendrick def. Douglas Williams, Max Buck, Amazing Red

- Tiedän, että kahdeksan matsin kortti on ihan tarpeeksi raskas ilman pimmeetä matsiakin, mutta en koskaan pysty vastustamaan kiusausta laittaa tätä tänne silti. Niin kuin ei tavallisestikkaan niin tällä ei oo sen kummempaa taustatarinaa. Idea oli vain antaa X Divari hemmoille tekemistä. Kendrickin kaikki tuntee, Douglas potkittiin Flairin nettivideolla pois Fortunesta ja ei ole esiintynyt TV:ssä joten kukaan ei tiedä onko hän nyt feissi vai heeli, Max Buck on Young Bucks joukkueen toinen jäsen ja Amazing Red on Amazing Red. Kendrick voittaa Sliced Bread #2, jonka vastaanottaa Douglas Williams.

Mukavan kuuloinen ottelu, harmi vaan ettei päässyt muuta kuin tummaksi otteluksi. Osapuolista päätellen lennokas neljän miehen matsi, vaikkei dark matcheissa nyt aikaa otteluille kauheasti annetakkaan. Kendrick on hyvä valinta voittajaksi. Lennokasta meininkiä totta tosiaan, vaikkakin ennen virallista show'ta

***+

After The Glory Tournament Semifinal Match:
Samoa Joe def. Desmond Wolfe w/ Rebecca Bayless

- Spike TV:n laadunvalvoja Dan Rodman "ehdotti" tällaista turnausta Hulksterille ja Bischoffille, jossa kahdeksan TNA:n parasta painiaa ottaa yhteen ja voittaja saa title shotin maailmanmestaruudesta. Turnaus huipentui tietenkin tähän PPV:hen (Spikella on valtaa myös PPV-lähetyksiin, koska sponssaavat niitä, ainaki kayfabessa). Samoa Joe, joka joutui Jarrettin toimesta kusetetuksi BFG:ssä, on nyt tulistinut ja aikoo tästä lähtien luottaa vain itseensä. Tällä taktiikalla hän selvittikin itsensä tähän matsiin. Desmond Wolfe taas alkoi rakentamaan itseään muutaman pettymyksen jälkeen kuten esimerkiksi Fortunesta potkujen saannin jälkeen ja tämä uudelleen rakennus toimikin painamalla revert to start nappulaa. Uuttakin toki tuli nimittäin uusi hutsumpi valetti, joka myös oli löytänyt itseensä hieman enemmän "tasoa". (oli ennen Robbie E:n Jersey Shore muija.) Tiukan matsin jälkeen Desmond joutuu kuitenkin pettymään, kun ei edes Rebeccan sekaantuminen estä Joen suurta halukkuutta nousta ansaitsemalleen paikalle ja näin Wolfe kärsii Muscle Busterin henkeä salpaavasta voimasta.

Mukavaa vaihteluahan nämä turnaukset yleisesti ottaen on. Hienoa settiä varmasti ja Samoa Joe nyt ainakin keskittyy vahvasti brawlaukseen. Takapakkeja on molemmat herrat viime aikoina ottaneet, mutta Joe osoittaa tahdonvoimansa ja nappaa voiton vaikka kovasti Wolfen naikkonenkin yrittää estää. Jeespoks.. Sölidiä äksööniä

***½

After The Glory Tournament Semifinal Match:
Mr. Anderson def. Matt Morgan

- Matt Morgan oli yksi Fortunesta Ric Flairin jo kuuluisaksi kasvaneella nettivideolla potkituiksi herroiksi. Sting, Kevin Nash ja Mick Foley kuitenkin julistivat sodan Hogania ja kumppaneita vastaan ja aloittivat tämän pieksemällä Abyssin takahuoneissa veriseksi mössöksi niimpä Hoganilla ja kumppaneilla tuli kiire rekrytoida miehiä takaisin joukkoihinsa. Jeff Jarrett ottikin tehtäväkseen rekrytoida Matti Morganin ja auttoi tämän voittoon Rhinoa vastaan turnauksen ensimmäisellä kierroksella. Tällöin näyttikin, että Morgan on luisumassa Immortalin riveihin. Ken Anderson oli sitten mukana BFG:n main eventissä, jossa Immortalin kusetus tapahtui ja halusi tämän vuoksi mestaruusmatsin Jeff Hardya vastaan kostaakseen kaiken tämän. Itse ottelu on tiukka ja tasainen, joka näyttää jo päättyvän Andersonin voittoon. Sitten Jarrett juoksee kehänlaidalle, häiritsee Andersonia ja Matt Morgan pääsee iskemään Carbon Footprintin. Tosin osoite Footprintillä olikin päin Jarrettin pläsiä tarkoituksellisesti, mutta samalla tämä tarkoitti sitä, että Morgan antoi itse itseään kutsuvaksi Assholelle eli Mr. Andersonin mahkut iskeä Mic Check ja napata voiton matsista.

Andersonista olen aina pitänyt. Matt Morgan ei nyt ole mikään suurin tuttu sen vuoksi, ettei TNA:ta ole tullut katsottua juuri ollenkaan. Pakko silti myöntää, että stable kuvioista pidän. Itse ei ole mielikuvitus viime aikoina juuri rullannut EWR :ssä, mutta ehkä vielä... Enivei, mukavat loppuhetket ottelulla, kun Jarret sai Andersonin sijasta kenkää naamaan ja Mister A. nappaa voiton. Näppärää.

***½

Singles Match For X Division Championship:
Kazarian def. Jay Lethal (c)

- Illan ensimmäinen monesta mestaruusmatsista. Hogan ja Eric Bischoff haluavat saada yhtiön kaikki mestaruudet hallintaansa, koska he tarvitsevat jonkin yliotteen tulevassa lakitaistelussa yhtiöstä, ja Kazarian pistettiin suorittamaan tämä tehtävä. Toki Dan Rodman vaati, että Kazarianin pitää hyvän tuotteen tekemisen nimissä hankkia mestaruusshottinsa reilulla tavalla, joten Kazarian voitti Impactissa ykköshaastajuusmatsin Kendrickkiä vastaan. Jay Lethalia on sitten viime viikot kohdeltu epäreilusti, kun hän esimerkiksi joutui viime viikolla ottelemaan James Stormia vastaan Kazarianin ollessa rokulilla. Tässä ottelussa Kazarian ottaa törkeän huijausvoiton, jossa rollupissa piettää housuista kiinni ja nostaa jalkansa ihan ylimmälle köydelle asti. Miten hitossa tuomarilla meni ohi tuo, on sitten aivan toinen kysymys.

Epäreilu peli haiskahtaa tässä ottelussa ja sääliksi käy (melkein) Lethalia. Hienoa painia taasen luvassa ja mitäpä tästä sitten muuta voi painin laadusta sanoa. Kyllähän tätä katselisi mielellään
Niin...

***
Single Match For TNA Knockout Championship:
Tara (c) def. Gail Kim

- Naisten matsi! Tara nappasi mestaruuden vyötäisilleen BFG:ssä eli viime PPV:ssä tämän paholaisen tyttären piti alunperin kohdata Mickie James tässä ottelussa, mutta James päätti haukkua promootiota radioshowssa ja hyllytettiin kuukaudeksi ilman palkkaa ja pikkuhousuja. Niimpä TNA veti hätäratkaisuna Impactissa ajastetun 10:n naisen Battle Royalen ykköshaastajuudesta, jonka viimeisenä osaanottajani teki "shokkipaluun" WWE:stä potkittu Gail Kim. Muutamia muita uusia tähtösiä nähtiin myös. Seuraavalla viikolla Tara sitten päätti demonstroija (kirjotetaanko tuo noin) Gailille kuinka tälle käy sunnuntaina ja haastoi matsiin Gailin suojatin Niki Grimesin (Sara Del Reyn). Yllättävän vaikean matsin päätteeksi Tara voitti Widows Peakillä aivan kuten myös tässä matsissa. Kenestä on Taran pysäyttäjäksi?

Jaaha! Harvoin näkee enää naispainia EWR scenuissa. Gail Kim on näpsäkkä tyttönen. Tara taas tuntematon. Mutta odotusarvot naisten painista ei koskaan kovin korkealla ole, mutta Kim on kyllä taidokas. Eipä Tarakaan kai sitten mikään roskasäkki ole kun mestarinakin on..

**
Singles Match For TNA Television Championship:
AJ Styles (c) def. Kurt Angle

- Main eventin arvoinen matsi sekundääri tittelistä keskellä korttia, huutaa likasta lopetusta. BFG:ssä kusetetuksi tultu Kurt Angle poti sisäistä kriisiä jatkaakko uraansa vai ei. Lopulta kahden viikon poissaolon (hurjan pitkä aika) mies palasi ja julisti pyhän painijumalien hyväksymän sodan Immortalin painia pilkkanaan pitäviä hemmoja vastaan ja aikoi repiä tämän olennon kaikki seitsämän päätä (vähän niinku Hercules teki sille monipäiselle otukselle). AJ:n sen sijaan on kärsinyt omista ongelmista nimittäin mies ei tykkää olla takapenkillä vaan haluaisi ykkösmiehen paikan. Miehellä on kaksi vaihtoehtoa. Joko hän voi odottaa tilaisuuttaan Immortalin sisällä Jeffin ykköspaikan kaappaamiseen tai hän voi haistattaa vitut Immortalille ja Forttunelle ja valita hyvä AJ:n tien. Christopher Daniels on nähty juttelevan AJ:n kanssa viimeaikoina ja ilmeisesti yrittävän johdattaa AJ:n hyvälle polulle (eli jälkinmäiselle!). Tähän lisätään Kurtin haaste viime viikolla, jonka AJ hyväksyi Danielsin suostuttelun jälkeen ja tätä samaista päätöstä Hogan ja kumppanit tietenkin paheksuivat.

Nyt tiukan unelmaisen kovan painimatsin loppuhetkillä näyttää pahasti siltä, että Angle on voittamassa suuremman sydämmen ja painijumalien hänen puolellaan olon takia matsin kunnes referee ottaa bumbbia ja lentää maahan samalla Kurtin kolauttaessa pään tuomarin päähän. Pahamaineinen Eric Bischoff ryntää alaskehään mukanaan kainalosauva (toisintoa Jeffin kääntymisestä BFG:ssä jossa mies käytti kainalosauvvaa aseenaan) ja liu'uttaa kainalosauvan AJ:lle. Samaan aikaan myös Christopher Daniels ryntää kehänlaidalle kertomaan, että "Ei AJ, ei näin". Syntyy videopeleistä tuttu valintatilanne, jossa on valittava hyvä tai paha, A tai B. Angle nousee ylös, AJ tinttaa tätä kalloon, heittää sauvan vattuun, herättää tuomarin ja ottaa selätysvoiton. Daniels huutaa kehän laidalla "Nooooooooooo!" ja Eric nauraa hyvin hyvin pahan kuuloista hörönaurua hymy naamallaan.

Nyyyyt aletaan puhua asiaa! Tiedä sitten Kurtin painikunnosta nykyisin, mutta herra lukeutuu kyllä kaikkien aikojen top 3 painijoihini. AJ Styles on kanssa tosi kova jamppa, sen sentään minäkin tiedän, kun miehen otteluita on tullut jonkin verran katsottua. Kyllähän tämä on varmaankin taattua laatua. Toosamestaruus nyt sitten tällä kertaa pelissä. AJ kääntää selkänsä hyvälle ja siirtyy pahan puolelle(kko?). Katsoisin mielelläni!

****-

Tag Team Match For TNA World Tag Team Championships:
Motorcity Machine Guns (Chris Sabin & Alex Shelley) def. Beer Money, inc. (James Storm & Robert Roode)

- Joukkuemestaruusmatsiki piti nyt kuitenkin bookata. Tämä liittyy taas siihen, että Hogan haluaa kaikki vyöt Immortalille ja Beer Money on heidän paras valttikorttinsa. Dan Rodman taas kerran kuitenkin sekaantui ja vaati, että KaljaRaha ansaitsee matsinsa ja näimpä Beer Moneyn piti voittaa pienistä sisäisistä kiistoista kärsivän 3D:n ottelun ansaitakseen. Seuraavalla viikolla nähtiin sitten 3vs3 ottelu, jossa X mestari ja joukkuemestarit liittoutuivat haastajia eli Kazariania ja Beer Moneyta vastaan. Jay Lethal nappas muuten tästä voiton selättämällä James Stormin, mikä myös selittää heidän Singles otteluaan seuraavalla viikolla. Seuraavalla viikolla sitten nähtiin vain suunsoittoa. Tämä ottelu on tiukka, mutta isoista kusetusyrityksistä huolimatta KaljaRaha ei aivan onnistu vaan Sabin ja Shelley ottavat voiton kiistattomasti maailman sulavimman joukkuetyöskentelynsä avulla. Seuraavat haastajat kiitos!

Mitä herroista olen kuullut, niin molemmat ovat kovaa tag team painia tuottavia joukkueita ja tästä ottelusta tuskin mitään surkeaa tulee tekemälläkään. Tykkään kovasti tag painista, kun joukkuedivari on kunnossa. Nyt ainakin tarjoillaan kahta kovaa joukkuetta, joten ehkä hieman yläkanttiinkin saatan tämän arvostella, mutta omaan korvaani tämä nyt vaan kuulostaa hienolta.

****-

After The Glory Tournament Final Match:
Mr. Anderson def. Samoa Joe

- Rehdin ja tiukan matsin päätteeksi Samoa Joe joutuu pettymään, kun Mr. Anderson vie voiton hänen nenän edestään. Matsin jälkeen näemme sen tutuksi tulleen pettyneen Joen numero aika mones. Mies poistuu kehästä potkien kehäköysiä. Mr. Andersonilla on leveä hymy sen sijaan, koska hänellä on varma mestaruusshotti maailmanmestaruudesta.

Anterssooni sitten voitti titleshotin itselleen ja jätti Joe pojan rannalle ruikuttamaan. No, ehkä sitten vielä tulevaisuudessa onni suosii herraa. Tämän ottelun päätarkoitus varmasti nyt oli vaan saada se turnauksen voittaja selville, eikä sen enempää. Kyllähän tätä(kin) (oi, oi kun toistan itseäni oikein urakalla) katselisi!

***+

Single Match For TNA World Heavyweight Championship:
Jeff Hardy (c) draw Rob Van Dam

- Haukuin WWE:tä PPV:n päättämisestä tasapeliin, mutta itse tein samalla tavalla paria päivää ennen tuota WWE:n PPV:tä. Olenko tekopyhä? Näiden miesten feudilla on sentään syvät pohjat. RVD joutui luopumaan mestaruudestaan ennen BFG:tä, koska Abyss pätki tämän veriseksi mössöksi rakkaalla Janicellaan. Bound For Gloryssa RVD:tä voitti Abyssin, mutta BFG:n jälkeen Immortalien pääjehuksi HH ohella paljastunut Jeff Hardy paljasti tilanneensa tuon hyökkäyksen, jotta Rob Van Dam olisi poissa mestaruuskuvioista. Tosin Hardy ei uskonut Robin koskaan palaavan takaisin painin pariin. RVD kuitenkin palasi ja viime viikot on sitten nähty sitä, että Hardy välttelee RVD:tä ja Hogan ja kumppanit tekee Van Damin elämisestä mahdollisimman hankalaa. Dan Rodman (spiken laadunvalvoja) sen sijaan on pitänyt reilua kamppailua yllä ja Hardy on joutui tämän vuoksi ottelemaan viime viikolla joukkuematsissa Van Damia vastaan, jossa yllättävän paluun teki myös Matt Hardy, joka tuli veljensä avuksi. Hardyt otti sitten kusettamalla voiton Van Damista ja Andersonista.

Nyt on kuitenkin kyseessä singles kohtaaminen ja voitte arvata nähtiinkö tässä ottelussa sekaantumisia. Kyllä nähtiin (yllätys, yllätys). Matti Harju juoksi kehänlaidalle jo melko alussa, mutta Rob Van Dam hoiteli tämän tyylikkäällä dropkickillä. Myöhemmin myös Jeff Jarrett ja TNA:n turvamiehistä, jotka selvästi ovat siis Immortalin leivissä, kun Hogan koko lafkaa johtaa, kaksikko Gunner & Murphy yrittävät sekaantua toipuneen Matt Hardyn kanssa. Tällä kertaa kuitenkin valot sammuivat mystisesti ja kun ne palasivat takaisin oli Sting, Kevin Nash ja Mick Foley tiputtanut tuon nelikon lattian pintaan ja he seisoivat nyt kehän ulkopuolella Stingillä käsissään pesäpallomaila, Nashilla krikettimaila ja Foleylla kappas vaan pesäpallomaila piikkilankaan käärittynä. Miehet turvasivat sitten loppumatsin ajan kehän laidalla, vaikka edellä mainittu nelikko pari kertaa yrittikin rohkeutta kerätä tämän kolmikon kimppuun hyökkäämiseksi ja Matt Hardy yrittikin, huonoin tuloksin. Itse ottelu sen sijaan päättyi siihen, että Rob Van Dam ja Jeff Hardy päätyivät brawlaamaan kehän ulkopuolelle (missä muuta äijät ei ollu) ja lopulta Van Dam pääsi täräyttämään Hardylle sammakonloikan edelleen kehän ulkopuolelle, mutta kummallakaan painijalla ei enää tässä vaiheessa ollut voimia päässä kehään asti. Voi ei matsi päättyi tasapeliin, mitäs nytten?

Oioi. Nyt Tarjoillaan herkkua. Kaksi todella high flying risktakeria, (ainakin joskus olleet) ja nyt sitten peräti päämestaruuskuvioissa. Eipä tätäkään 10 vuotta sitten olisi uskonut välttämättä. Sekaantumisia riittää ja ne tekeekin tietyissä tapauksissa otteluista kiinnostavempia. Tasapeli ratkaisu ihan mielenkiintoinen. Mitenköhän sitten tästä eteenpäin ja vieköhän Anderssonin poika mestaruuden? Innolla ootellaan. Tosi kovaa menoa varmasti!

****+

-----------

En tiedä kenellä riittää aikaa ja huumoria lueskella kaikki nuo minun jättimäiset selityksen ja ehkä olisi parempi vain lähteä diary puolelle kertomaan tätä shittiä. Ehkäpä Pomolla riittää, toivottavasti ei vaan anna potkuja. No tapahtuma oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut mielestäni. Ehkä vähän ylipitkähän tuo olisi ja jotkut hyvät matsit jäisi hieman lyhyemmiksi repeisyiksi. Tommonen se nyt kuiten on.

Kyllähän kaikki selitykset sun muut jaksaa aina lukaista, vaikka itse painijoista ei niin paljoa tietäiskään. Toivottavasti nyt joku muukin alkaisi näitä arvostelemaan, ettei OffTopiikin tarttisi yksistään mun onnettomia 'olla vaiko eikö olla kun en tiedä' -sepustuksia täällä näin. Mutta hieno PPV taas kerran ja näillä eväillä jatketaan!

WWF: No Mercy 2002

Nyt seuraa sitten PPV jossa ei todellakaan armoa tunneta.

Triple Threat Match for the WWF Cruiserweight title:

Tajiri (c) def. Super Crazy, Rey Mysterio

PPV aloitetaan sitten tällä kertaa cruiseri menolla. Euroopan mestaruutta ei muutenkaan tässä PPV :ssä oltaisi voitu puolustaa, kun Christian on kätensä takia kuukauden saikulla. Mutta tämä ei varmaankaan sen huonompi koitos ole. CW kuvioissa on vasta hiljattain alettu näkemään Super Kreisiä, joka pääsi jo pitkään CW mestaruusshottia vaatineen Reiskan kanssa tähän otteluun mukaan. Tajiri iski Kick Of Deathin Crazylle ja näin säilyttää mestaruutensa.

Inferno Match:

Kane def. Tazz

Sitten kulminoituu näiden kavereiden feudi tähän PPV :seen, stipulaationa hurja Iiiinferno. En tiedä sitten EWR :än käsitystä mitä tämä ottelu tarkoittaa, kun matsiselostuksessa Kane SELÄTTI Tazzin. Mutta kuvittelemme nyt, että tässä voittaa se, joka saa vastustajan liekkeihin. Kohtuupitkän feudaamisen jälkeen bookattiin siis tämä matsi ja vaikka Tazz onnistui viime viikolla kuristamaan Kanen melkein kuoliaaksi Tazzmissionillaan, onnistui Kane nyt heittämään Tazzin h**vetin liekkeihin ja voittaa tämä feudi.

Tag Team Match for the vacant WWF Tag team titles:

Hardy Boyz def. Billy & Chuck

Sairaslomaa oli joutunut ottamaan myös hallitsevien tag mestarien toinen osapuoli, Bradshaw, joka joutui sairaslomalle revähtäneen hauiksen takia yli puoleksi vuodeksi. Stephanie McMahon ilmoitti, että koska Farooq on kykenemätön puolustamaan molempia mestaruuksia yksinään, eikä tahdo vaihtaa partneriaan, riisutaan APA :lta mestaruudet. Uusiksi ykköshaastajiksi nousivat Hardyn pojat ja Billy Gunn, sekä Chuck Palumbo. Ottelu päättyi, kun Matt Hardy iski twist of faten Palumbolle ja selätti.

Ladder Match for the Intercontinental championship:

Rob Van Dam (c) def. Chris Jericho

Kyllä. Chris Jericho oli niiin pitkään roikkunut RVD :n jaloissa onnistumatta voitta RVD :n mestaruutta. Oli Fatal 4-Way, oli triple threat, mutta nyt asiat tahdottiin ratkaista järein keinoin. Tikapuu ottelu No Mercyyn ja Jerichon viimeinen mahdollisuus. Hän oli dominoinut feudia RAW :ssa ja SmackDownissa, mutta kuinka nyt tulisi käymään? RVD ei nimittäin myöskään mikään kokematon ole, kun kyseessä on hardcore menoa. Mutta ei.. Juuri kun Jericho luuli voittaneensa, tiputti RVD miehen rajusti alas tikkailta. Chris Jerikon jalka jäi ikävännäköisesti jumiin kehäköysien väliin ja Rob nappasi mestaruusvyönsä roikkumasta. Jericho oli kukistettu.

Single's Match

Brock Lesnar w/ Paul Heyman def. Rhyno

Lesnar oli alkanut tehdä näyttävää nousuaan rosterissa ja voittamaton muskelimies oli lyönyt päänsä yhteen Heymanin kanssa. Tässä ottelussa Lesnarin vastustajaksi saapui Rhyno. Kaksikko oli haukkunut Rhynoa hieman ennen PPV :n virallista alkua. Lesnar huomasi, että oli ehkä aliarvioinut Rhynoa, sillä kovasti tämä pisti hanttiin. Lopetus tapahtui kuitenkin Paulin avustuksella, kun tämä soitti suutaan Rhynolle ringsideltä, niin Lesnar kaappasi tämän hurjaan F5 otteeseen ja selätti. Voittoputki jatkuu.

Hell In A Cell match for the WWF Undisputed championship:

Stone Cold Steve Austin def. Triple H (c)

Tässä se oli. Hurja kamppailu viikosta toiseen, PPV :stä toiseen tulisi päättymään tässä ja nyt. Texas Rattlesnake oli verenhimoisesti lukinnut katseensa WWF:n kiistattomaan mestaruuteen ja myös Triple H :hon. Edellisessä PPV :ssä hävisi First Blood ottelun Hunterille. Sekaantumisia oltiin nähty monelta taholta, mutta nyt se sai loppua. 1 vs. 1, Hell In A Cell. Tämän pläjäyksen heitti kaksikon kasvoille Mick Foley määrätessään heidät ottelemaan No Mercyyn. h****tti pääsi häkin sisällä valloilleen ja kaksikko pisti kovan kovaa vastaan. Hurjan kamppailun päätteeksi iski verinen Austin veriselle HHH :lle viimeisen STUNNERIN ja se siitä. Austin nousi kuin nousikin ylös selätyksen jälkeen ja näytti mistä kana pissii. Stone Cold on uusi WWF mestari! What next?

Kratos · Viesti Kirjoittaja **Kratos** » Pe 28.09.2012 01:56

The Boss kirjoitti:Nyt seuraa sitten PPV jossa ei todellakaan armoa tunneta.

Triple Threat Match for the WWF Cruiserweight title:

Tajiri (c) def. Super Crazy, Rey Mysterio

PPV aloitetaan sitten tällä kertaa cruiseri menolla. Euroopan mestaruutta ei muutenkaan tässä PPV :ssä oltaisi voitu puolustaa, kun Christian on kätensä takia kuukauden saikulla. Mutta tämä ei varmaankaan sen huonompi koitos ole. CW kuvioissa on vasta hiljattain alettu näkemään Super Kreisiä, joka pääsi jo pitkään CW mestaruusshottia vaatineen Reiskan kanssa tähän otteluun mukaan. Tajiri iski Kick Of Deathin Crazylle ja näin säilyttää mestaruutensa.

Kyseistä kolmikkoa on itselläkin tuööut joskus pyöritettyä keskenään CW-taistoissa, joten varmasti toimiva kolmikko. Tajiri onkin yksin suosikkejani tuolla saralla.

Inferno Match:

Kane def. Tazz

Sitten kulminoituu näiden kavereiden feudi tähän PPV :seen, stipulaationa hurja Iiiinferno. En tiedä sitten EWR :än käsitystä mitä tämä ottelu tarkoittaa, kun matsiselostuksessa Kane SELÄTTI Tazzin. Mutta kuvittelemme nyt, että tässä voittaa se, joka saa vastustajan liekkeihin. Kohtuupitkän feudaamisen jälkeen bookattiin siis tämä matsi ja vaikka Tazz onnistui viime viikolla kuristamaan Kanen melkein kuoliaaksi Tazzmissionillaan, onnistui Kane nyt heittämään Tazzin h**vetin liekkeihin ja voittaa tämä feudi.

Inferno-matsi on kyllä yksi turhimpia ottelumuotoja mtä WWF/E:ssä on tunnettu. Tuon ajan Kane oli vielä mielenkiintoinen ja hyvässä kunnossa, niin todellisuudessa kuin peleissäkin. Taz nyt tuottaa EWR:ssä aina tasavarman laadun otteluun. Jännä feud-pari, mutta varmastikni mukava buukata.

Tag Team Match for the vacant WWF Tag team titles:

Hardy Boyz def. Billy & Chuck

Sairaslomaa oli joutunut ottamaan myös hallitsevien tag mestarien toinen osapuoli, Bradshaw, joka joutui sairaslomalle revähtäneen hauiksen takia yli puoleksi vuodeksi. Stephanie McMahon ilmoitti, että koska Farooq on kykenemätön puolustamaan molempia mestaruuksia yksinään, eikä tahdo vaihtaa partneriaan, riisutaan APA :lta mestaruudet. Uusiksi ykköshaastajiksi nousivat Hardyn pojat ja Billy Gunn, sekä Chuck Palumbo. Ottelu päättyi, kun Matt Hardy iski twist of faten Palumbolle ja selätti.

Jee, Hardy Boyz! Billy & Chuck oli myös aikanaan hauska ilmiö. Oikein mukiin menevä joukkueottelu, eikä taustatarinallakaan ole niin suurta väliä jos entinen mestari on kykenemätön puolustukseen.

Ladder Match for the Intercontinental championship:

Rob Van Dam (c) def. Chris Jericho

Kyllä. Chris Jericho oli niiin pitkään roikkunut RVD :n jaloissa onnistumatta voitta RVD :n mestaruutta. Oli Fatal 4-Way, oli triple threat, mutta nyt asiat tahdottiin ratkaista järein keinoin. Tikapuu ottelu No Mercyyn ja Jerichon viimeinen mahdollisuus. Hän oli dominoinut feudia RAW :ssa ja SmackDownissa, mutta kuinka nyt tulisi käymään? RVD ei nimittäin myöskään mikään kokematon ole, kun kyseessä on hardcore menoa. Mutta ei.. Juuri kun Jericho luuli voittaneensa, tiputti RVD miehen rajusti alas tikkailta. Chris Jerikon jalka jäi ikävännäköisesti jumiin kehäköysien väliin ja Rob nappasi mestaruusvyönsä roikkumasta. Jericho oli kukistettu.

Aivan varmasti mahtava ottelu. Molemmat on aina loistaneet tikapuuotteluissa eikä tämäkään varmasti ollut poikkeus. Jerichon voitto olisi tosin kruunannut tämän.

Single's Match

Brock Lesnar w/ Paul Heyman def. Rhyno

Lesnar oli alkanut tehdä näyttävää nousuaan rosterissa ja voittamaton muskelimies oli lyönyt päänsä yhteen Heymanin kanssa. Tässä ottelussa Lesnarin vastustajaksi saapui Rhyno. Kaksikko oli haukkunut Rhynoa hieman ennen PPV :n virallista alkua. Lesnar huomasi, että oli ehkä aliarvioinut Rhynoa, sillä kovasti tämä pisti hanttiin. Lopetus tapahtui kuitenkin Paulin avustuksella, kun tämä soitti suutaan Rhynolle ringsideltä, niin Lesnar kaappasi tämän hurjaan F5 otteeseen ja selätti. Voittoputki jatkuu.

Hyvä ottelupari, ja onneksi ei pelkkä squash. Nuoressa Lesnarissa on sitä jotain.. Tulevassa cardissani äijä heiluukin tapahtuman pääottelussa puolustavana mestarina.

Hell In A Cell match for the WWF Undisputed championship:

Stone Cold Steve Austin def. Triple H (c)

Tässä se oli. Hurja kamppailu viikosta toiseen, PPV :stä toiseen tulisi päättymään tässä ja nyt. Texas Rattlesnake oli verenhimoisesti lukinnut katseensa WWF:n kiistattomaan mestaruuteen ja myös Triple H :hon. Edellisessä PPV :ssä hävisi First Blood ottelun Hunterille. Sekaantumisia oltiin nähty monelta taholta, mutta nyt se sai loppua. 1 vs. 1, Hell In A Cell. Tämän pläjäyksen heitti kaksikon kasvoille Mick Foley määrätessään heidät ottelemaan No Mercyyn. h****tti pääsi häkin sisällä valloilleen ja kaksikko pisti kovan kovaa vastaan. Hurjan kamppailun päätteeksi iski verinen Austin veriselle HHH :lle viimeisen STUNNERIN ja se siitä. Austin nousi kuin nousikin ylös selätyksen jälkeen ja näytti mistä kana pissii. Stone Cold on uusi WWF mestari! What next?

Austin vs. HHH, klassinen pari. HIAC on kuin kerma mehevän kakun päällä. Triple H HIAC:ssa = Ratings. Olisiko kohta vuorossa Lesnar vs. Austin?

Sitten hieman taustatietoa: Vuoden 2011 lopussa Jericho ei alkanutkaan tekemään paluutaan WWE:hen, vaan hänellä oli mielessään toinen prosessi. Pitkien neuvotteluiden (ja salassapidetyn rahasumman vaihtamisen jälkeen), Jericho+muut osakkaat ostivat WWE:ltä oikeuden käyttää WCW:n nimeä uudelleen, myös muutaman PPV:n nimioikeudet saatiin käyttöön. 2012 vuoden alussa homma starttasikin käyntiin ensimmäisillä tapahtumilla. WCW aloitti kiertueen nimeltä "WCW Rise From The Ashes" jolla haluttiin herättää ihmiset tajuamaan että WCW oli tulossa takaisin. Tapahtumat eivät olleet järin onnistuneita, johtuen todella pahasta tähtien puutteesta. Ensimmäisiä tapahtumia tähditti nimet kuten Paul Burchill, Petey Williams, Charlie Haas, Brent Albright, Bob Holly, Reid Flair, Bobby Lashley, Rene Dupree, Chris Hero, Finlay, Low Ki & Jay Lethal. Ajanmyötä mukaan tuli isompia ja taidokkaampia tähtiä, myös pari omaa tekelettä. Projektista innostui muuan iso nimikin työskentelemään taustalle ja myös eräs Brock Lesnar teki paluunsa painiin. WCW sai uuden TV-ohjelman nimeltään HeartBeat ja PPV:t alkoivat pyörimään. Vuosi on kulunut ensimmäisestä tapahtumasta ja nyt on aika juhlistaa: Starrcade 2012!

Starrcade 2012

Tournament Final for the WCW Television Championship
Carlito Colón vs. Bobby Lashley
Jericho päätti että on aika ottaa lisätitteli mukaan tarinaan, joten hän julisti turnajaiset joiden finaali nähdään Starrcadessa. Carlito selvitti tiensä finaaliin likaisella pelillä ja onnenkaupalla, kun hieman hukassa ollut Lashley taisteli itsensä dominoivalla esityksellä finaaliin asti. Ottelu oli pääasiallisesti Lashleyn hallussa, kunnes Carlito jatkoi likaisia pelejään ja iski Bobbya tuntemattomalla esineellä voittaen samalla uutukaisen tittelin.

Ladder Match for the WCW Tag Team Championship
Jay Lethal & Low Ki vs. Paul Purchill & Petey Williams
Nämä kaksi joukkuetta ovat olleet olemassa niin kauan kuin uusi WCW:kin. Vuoden he ovat silloin tällöin ottaneet yhteen, mutta Lethal & Ki eivät ole onnistuneet voittamaan koskaan ratkaisevalla hetkellä. New Wave (Burchill & Williams) ovat osa Heymanin ja Lesnarin ryhmittymää ja ovat kaksinkertaiset joukkuemestarit. Lethal & Ki saivat vielä yhden tilaisuuden voittaessaan kolme muuta joukkuetta, otteluksi määrättiin tikapuuottelu. Tälläkertaa Lethal & Low Ki nappasivat tittelit, aiheuttaen Uuden Aallon-pojille todellisia huolenaiheita. (Tästä lisää myöhemmin.)

Do-or-Die Match for the WCW US-title
John Hennigan vs. Miz
Kylläh! Tämä taistelupari on siirtynyt WCW:n puolelle. Hennigan oli vapaan vietossa indyissä kun Jericho nappasi tämän omiin riveihinsä.Hennigan debytoi ylimielisenä pahiksena, syyttäen faneja hänen WWE-potkuistaan, pian lyöttäytyen yhteen Carliton kanssa. Hän nousi myös ensimmäiseksi uudeksi US-mestariksi ja on tällä hetkellä toisella kaudellaan. Miz debytoi pari kuukautta takaperin WCW:ssä hyökäten Johnin kimppuun ja kääntäen Carliton tätä vastaan. Miz toistaa viikosta toiseen kuinka hän inhoaa Hennigania ja haluaa hänestä eroon lopullisesti. Hennigan hoiteli edellisessä PPV:ssä carliton tieltään pois ja nyt on Mizin vuoro vastata teoistaan. Stipulaationa sekä mestaruus ja jos Hennigan häviää, hänen täytyy lopettaa lajion harrastaminen kokonaan. Äärettömän tiukan ottelun jälkeen Hennigan iski Miziä Superpotkullaan ja otti lopulta voiton Mizistä.

Chris Hero vs. Cooper Amadio
Tässä on toisena osapuolena oma kasvattini. Cooper on 23-vuotias, ylimielinen Jerichon oppipoika. Karismaattinen ja teknisesti lahjakas. Cooper Amadio ja Chris Hero aloittivat WCW:ssä Jerichon oppi/juoksupoikina. He yrittivät pitkään toimia myös joukkueena mutta molempien egot tulivat liian paljon tielle, huolimatta siitä he napsivat voittoa toisen perään. Lopulta Hero alkoi kyllästyä tähän, mutta ennenkuin ehti sanomaan mitään, Jericho ja Cooper pieksivät tämän ja jättivät seuraavasta matsista tutun Bain-hirviön käsiin. Hero ja Cooper ovat nyt feudanneet yli kolme kuukautta, voittojen ollessa 1-1, Hero nappasi viime PPV:n aikana hienon voiton Jerichosta. 20 minuuttisen koitoksen päätteeksi Cooper iskee Hammer of God-lopetusliikkeensä ja päättää feudin nimiinsä. Ottelu voitti "Vuoden ottelu"-palkinnon.

Monster vs. Monster, Heavyweight Champion vs. World War Winner, Undefeated vs. Undefeated, Former leader of New Wave vs. Future Leader of New Wave(?)
Brock Lesnar vs. Bain
Tässä ottelussa on sitä kaikkea. Molemmat miehet ovat olleet sielultaan sysimustia hirviöitä. Lesnar saapui WCW:hen ja nousi saman kuun aikana mestariksi, pysyen tähän päivään asti voittamattomana. Häntä on ympäröinyt New Wave-ryhmä ja managerinaan hänellä on toiminut tuttu ja turvallinen Heyman. Bain (kyllä, idea saatu ja ryöstetty Batmanista) on melkeinpä Lesnaria pelottavampikin hirviö, hänellä on esikuvansa mukaan myös äärettömän fiksut aivot eikä täten ole tarvinnut manageria rinnalleen noustessaan arvoasteikkoa ylös. Tämä mies on tuhonnut jättiläisiä, legendoja, jobbereita ja tähtiä tieltään nousussa supertähteyteen. Viimeinen niitti oli kun hän voitti uudistuneen World War-battle royalin ja vaati itselleen mestaruutta. Tämä alkoi aiheuttamaan Lesnaria ympäröivissä ihmisissä epäilyksen, pystyykö kukaan pysäyttämään tätä hirviötä? Lesnar vakuutteli kaikille että homma on hallussa, kunnes hän näki kuin Bain murskasi hänen joukkuemestarinsa, seuraavalla viikolla hän pahoinpiteli Steve Austinin sairaalakuntoon ja lopulta Lesnarin ottelun jälkeen ilmestyi tämän selän taakse, jolloin Lesnar säikähti ja juoksi karkuun pikkutytön lailla. Tästä seurasi se että pari viikkoa ennen Starrcadea koko New Wave kääntyi Lesnaria vastaan ja pieksi tämän keskelle kehää. Bainin seuratessa sivusta. Nyt on Lesnarin aika todistaa että kaikki olivat väärässä, hän ei pelkää, ja että hän pystyy kukistamaan hirviön nimeltä Bain. Rankka parikymmentä minuuttia pyörähti tässäkin, kunnes Bain puristi viimeiset voimat ulos Lesnarista Bearhugillaan ja otti voiton. Lesnar oli murskattu Batmanin tavoin ja Bain oli uusi mestari.

The Boss · Viesti Kirjoittaja **The Boss** » Su 07.07.2013 13:02

Nostetaas tätä topicia pitkästä aikaa. Nyt iski pienimuotoinen innostus EWR :ään ja pistetään nyt huvin vuoksi kortti tänne, kun ei muutakaan tekemistä näytä olevan tähän aikaan.

Jätän nyt suosiolla aiemman kortin arvostelematta, koska tähän aikaan niin vaikeaa alkaa keksimään monen kuukauden vanhalle kortille arvioita, kun puolet painijoista on itselleni suht tuntemattomia.

SummerSlam 2002

Ensimmäinen PPV, SummerSlam on jo vuorossa vasta muutaman tv-shown jälkeen.

Dark Match

Single's Match for the WWF Women's title:
Jazz (c) def. Trish Stratus

Varmaan ensimmäinen kerta kun yritän edes jollain tasolla bookata diivojen matseja. Jazz ollut naisten mestarina ja Stratus on maalaillut piruja Jazzin seinälle ja uhannut voittaa itsellensä mestaruuden. Ottelu päättyi kun Jazz kieräytti Startuksen roll-uppiin, käyttäen köysiä apunaan. Pientä vilunkia horisontissa, mutta mestaruus säilyy Jazzilla.

Match ¤1

Tag Team Match for the vacant WWF Tag team titles:

New Age Outlaws def. A.P.A by countout

Tag mestaruuksien muututtua vacanteiksi Billy & Chuck kokoonpanon hajottua riitaisissa merkeissä, kääntyi Mr. Ass heeliksi ja lyöttäytyi yhteen paluunsa tehneen Road Doggin kanssa, muodostaen vanhan kunnon NAO-kokoonpanon. Billyn piti siis uudelleen yrittää, tällä kertaa eri kumppanin kanssa, saada joukkuemestaruudet haltuun. Helpommin sanottu kuin tehty. Farooq & Bradshaw voittivat kolmen tiimin karsintaottelun ja etenivät mestaruuskahinoihin PPV :hen. Tag mestarit eivät kuitenkaan vielä löytäneet uutta omistajaansa, sillä Bradshaw jäi vetelemään hirsiä kehän ulkopuolelle Road Doggin mukiloimisen johdosta ja näin ollen lopputuloksena oli uloslasku. Mestaruusvyöt eivät siis löytäneet vielä uusia omistajiaan.

Match ¤2

3-Way Hardcore Match for the WWF Hardcore title:

Rhyno def. Goldust, Hurricane (c)

Noniin. Tässä ainakin omaperäinen triple threat ottelu. Kaksi friikkisirkusta ja armoton Rhyno ottelemassa Hardcore mestaruudesta. Hurricane oli ihmeen kaupalla saanut edellisellä viikolla vietyä mestaruuden Ravenilta, mutta onni loppui lyhyeen. Mestaruusnälkäinen tuhokone Rhyno selätti Goldustin GOREn jälkeen, napaten mestaruuden itselleen ja jättäen nämä kaksi ihmemiestä kehään pudistelemaan päitään.

Match ¤3

Tag Team Match

Booker T & Big Show def. Kane & Chris Benoit

Kolmantena matsina on siis tag matsi. Booker T :llä ja Kanella on feudintynkää käynnissä erimielisyyksiensä johdosta. Otteluun lisättiin vielä Big Show ja Benoit, sillä Benoit tahtoi saada kostonsa Show'lle pari viikkoa aiemmin tapahtuneesta löylytyksestä, jossa Big Show sekosi ja rusikoi tuomarin, sekä Benoitin ja kääntyi samalla heeliksi. Ottelu päättyi kuitenkin Bookerin selättäessä Kanen roll-upin muodossa, kun Benoit oli vahingossa huitaissut Kanea ensin. Ottelun jälkimainingeissa Booker T ja Big Show ajettiin kuitenkin ulos kehästä näiden kahden miesten toimesta. Bookerin ja Kanen osalta tämä ei ainakaan ollut vielä tässä.

Match ¤4

European Championship vs. Intercontinental Championship, winner takes all

Willaim Regal (c) def. Rob Van Dam (c)

William Regal ja RVD olivat kehuskelleet molemmat itseään mahtavimmaksi European ja Intercontinental mestareiksi. Miehillä oli ollut pientä eripuraa, kumpi olisi parempi mestari. Niinpä erääsää RAW :ssa RVD sai tarpeekseen ja haastoi Regalin otteluun, jossa voittaja saisi molemmat vyöt. William suostui tähän ja näin ollen ottelu on kortissa. Intensiivisen paremmuudesta taistelun jälkeen Regal iski low blowin tuomarin selän takana ja selätti the Whole F'n Shown, voittaen itsellensä molemmat mestaruudet, vaikkakin hieman kyseenalaisissa olosuhteissa.

Match ¤5

Single's Match

Kurt Angle def. Hollywood Hulk Hogan

Itseäni ei hirveästi kiinnosta Hogania bookata, joten päätin antaa Kurtille hieman tuulta purjeisiin. Kurt on viikosta toiseen egoillut kuinka pystyisi päihittämään kenet vaan ja hänelle on jopa järjestetty muutamia haastajia, joista hän on tähän mennessä selviytynyt. Angle on viime viikkojen aikana voittanut Edgen, Eddie Guerreron, sekä Bradshawin. Uhoamiseen kyllästynyt teräspappa, itse Hulk Hogan saapui paikan päälle ja aikoi tehdä lopun Kurtin uhoamisesta. Seurauksena oli tämä ottelu. Homma ei ihan sujunut niin kuin olisi pitänyt Hoganin kannalta. Kurt nimittäin sai kuin saikin Hoganin taputtamaan ankle lockiin, mutta tämä ei suinkaan herralle riittänyt. Hän rusikoi Hoganin terästuolilla säpäleiksi. Kurtilla on jälleen uusi nimi listassaan, mitenköhän tässä vielä käy.
Saa nähdä keksinkö Hoganille tulevaisuudessa jotakin viisampaa käyttöä.

Match ¤6

8-Man Cruiserweight team match:

Rey Mysterio, Super Crazy, Billy Kidman & Scotty 2 Hotty def. Tajiri, Chavo Guerrero, Paul London & Spanky

Tähän väliin ennen main eventtiä ajattelin pistää pikku fillerin korttiin. Eli siis 4 vs 4 cruiserweight kamppailu, josta löytyy monenlaista osanottajaa. Ottelussa nähdään myös PPV debyyttinsä tehneet Spanky & Paul London joka tunnetaan myös tag teamistaan. Lennokkuutta tästä ei ainakaan puuttunut saatikka pikku spoteilta vältytty. Ottelu päättyi kun Scotty 2 Hotty selätti Paul Londonin finisherinsä WORMin jälkeen.

Match ¤7

Triple Threat no Disqualification Match for the Undisputed championship title

Triple H (c) def. Steve Austin, Undertaker

Main Eventtinä nähdään kolmen suuren luokan miehen välinen kamppailu WWF Undisputed mestaruudesta. Triple H on varmasti monen miehen tähtäimessä, muun muassa Stone Coldin ja Undertakerin. Undertaker oli pelotellut HHH: tä erinäisin keinoin ja yrittänyt jopa hyökätä tämän kimppuun, mutta henkilökunta oli ehtinyt väliin. Austin tahtoi myös kiivaasti saada kultaa vyötärölleen ja oli pariin otteeseen kinunut title shottia Stephanie McMahonilta. Hän koki tilanteen epäoikeutetuksi, sillä Taker pääsi mestaruustaistoon kyselemättä keneltäkään lupia. Stephanie lupasi Austinille pääsylipun otteluun, jos hän onnistuisi voittamaan erään toisen aarteenetsijän, Big Show'n. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta Stone Coldin iskettyä peräti kaksi stunneria, oli tämä järkäle valmista kauraa selätettäväksi. Näin Ollen Hunterin asema paheni entisestään. Ottelu päättyi, kun The Rock saapui ringsidelle häiritsemään mestaria. HHH ehti kuitenkin aavistaa selän takaa iskevän Texasin Kalkkarokäärmeen, ja iski tälle pedigreen väistettyään. Selätysvoitto Triple H :lle ja feudi Undertakerin kanssa mitä luultavammin jatkuu.

Yritän tässä tulevaisuudessa värkätä jotakin vähän erilaisempaa, kuin aiemmin. Koitan saada uusia painijoita parrasvaloon ja myös main event kuvioihin. Tällä hetkellä yksi näistä pushattavista on William Regal. Ajattelin aluksi jotakin Alliance tyylistä kuvioita, jossa molemmilla puolilla olisi oma show, mutta koin sen hankalaksi toteuttaa sen vuoksi, että käytännössä kilpailu olisi ohjelmien välistä, eikä ns. heel-face asetelmaa olisi ollenkaan. Täytyy katsoa mitä vielä onnistun kehittämään..

Wanhus · Viesti Kirjoittaja **Wanhus** » Ke 20.11.2013 01:44

The Boss kirjoitti: SummerSlam 2002

Ensimmäinen PPV, SummerSlam on jo vuorossa vasta muutaman tv-shown jälkeen.

Dark Match

Single's Match for the WWF Women's title:
Jazz (c) def. Trish Stratus

Varmaan ensimmäinen kerta kun yritän edes jollain tasolla bookata diivojen matseja. Jazz ollut naisten mestarina ja Stratus on maalaillut piruja Jazzin seinälle ja uhannut voittaa itsellensä mestaruuden. Ottelu päättyi kun Jazz kieräytti Startuksen roll-uppiin, käyttäen köysiä apunaan. Pientä vilunkia horisontissa, mutta mestaruus säilyy Jazzilla.

Jaahas, naisia. Mitäpä noista nyt sanoisi, varmaan ihan kelpuutettavan matsin vääntävät. Stratus on tietty kova, Jazzista ei juurikaan muistikuvia.

*

Match ¤1

Tag Team Match for the vacant WWF Tag team titles:

New Age Outlaws def. A.P.A by countout

Tag mestaruuksien muututtua vacanteiksi Billy & Chuck kokoonpanon hajottua riitaisissa merkeissä, kääntyi Mr. Ass heeliksi ja lyöttäytyi yhteen paluunsa tehneen Road Doggin kanssa, muodostaen vanhan kunnon NAO-kokoonpanon. Billyn piti siis uudelleen yrittää, tällä kertaa eri kumppanin kanssa, saada joukkuemestaruudet haltuun. Helpommin sanottu kuin tehty. Farooq & Bradshaw voittivat kolmen tiimin karsintaottelun ja etenivät mestaruuskahinoihin PPV :hen. Tag mestarit eivät kuitenkaan vielä löytäneet uutta omistajaansa, sillä Bradshaw jäi vetelemään hirsiä kehän ulkopuolelle Road Doggin mukiloimisen johdosta ja näin ollen lopputuloksena oli uloslasku. Mestaruusvyöt eivät siis löytäneet vielä uusia omistajiaan.

Molemmista tiimeistä tykkään kyllä, painijoina nyt ei mitään jumalia ole kukaan herroista, mutta ihan kivoja suorittajia kyllä pääosin. Lopetus vähän kyllä kalvelee, että miksi count outtiin nyt noin päätyi. Eiköhän tämä tarina jatku.

**

Match ¤2

3-Way Hardcore Match for the WWF Hardcore title:

Rhyno def. Goldust, Hurricane (c)

Noniin. Tässä ainakin omaperäinen triple threat ottelu. Kaksi friikkisirkusta ja armoton Rhyno ottelemassa Hardcore mestaruudesta. Hurricane oli ihmeen kaupalla saanut edellisellä viikolla vietyä mestaruuden Ravenilta, mutta onni loppui lyhyeen. Mestaruusnälkäinen tuhokone Rhyno selätti Goldustin GOREn jälkeen, napaten mestaruuden itselleen ja jättäen nämä kaksi ihmemiestä kehään pudistelemaan päitään.

Friikkisirkus, sitäpä tämä kolmikko näyttää olevan. Ei siinä mitään, kaikista kolmesta tykkään ja onhan Helms hyvä suorittaja myös, vaikka ei tuolla sankarigimmickillä mikään vakuuttavin hahmo olisi ollutkaan Hardcore mestariksi. Oikea voittaja kyllä.

**½

Match ¤3

Tag Team Match

Booker T & Big Show def. Kane & Chris Benoit

Kolmantena matsina on siis tag matsi. Booker T :llä ja Kanella on feudintynkää käynnissä erimielisyyksiensä johdosta. Otteluun lisättiin vielä Big Show ja Benoit, sillä Benoit tahtoi saada kostonsa Show'lle pari viikkoa aiemmin tapahtuneesta löylytyksestä, jossa Big Show sekosi ja rusikoi tuomarin, sekä Benoitin ja kääntyi samalla heeliksi. Ottelu päättyi kuitenkin Bookerin selättäessä Kanen roll-upin muodossa, kun Benoit oli vahingossa huitaissut Kanea ensin. Ottelun jälkimainingeissa Booker T ja Big Show ajettiin kuitenkin ulos kehästä näiden kahden miesten toimesta. Bookerin ja Kanen osalta tämä ei ainakaan ollut vielä tässä.

Hah, kuulostaa tyypilliseltä EWR-bookkaukselta. Heitetään vaan kaksi keskenään feudaavaa paria vastakkain tag ottelussa. Benoithan on tässä ottelussa se kovin tekijä, sitten on noita rumia mörssäreitä ja joku tanssija. Ihan jees vääntö varmastikin.

**½

Match ¤4

European Championship vs. Intercontinental Championship, winner takes all

Willaim Regal (c) def. Rob Van Dam (c)

William Regal ja RVD olivat kehuskelleet molemmat itseään mahtavimmaksi European ja Intercontinental mestareiksi. Miehillä oli ollut pientä eripuraa, kumpi olisi parempi mestari. Niinpä erääsää RAW :ssa RVD sai tarpeekseen ja haastoi Regalin otteluun, jossa voittaja saisi molemmat vyöt. William suostui tähän ja näin ollen ottelu on kortissa. Intensiivisen paremmuudesta taistelun jälkeen Regal iski low blowin tuomarin selän takana ja selätti the Whole F'n Shown, voittaen itsellensä molemmat mestaruudet, vaikkakin hieman kyseenalaisissa olosuhteissa.

Todella hyvältä kuulostaa tämä ottelu. Hyvät osallistujat eikä noiden mestaruuksien läsnäolokaan haittaa. Lopetuksesta päätellen tarina jatkuu ja hyvä niin. Voittajasta tietenkin myös peukkua ylöspäin.

***½

Match ¤5

Single's Match

Kurt Angle def. Hollywood Hulk Hogan

Itseäni ei hirveästi kiinnosta Hogania bookata, joten päätin antaa Kurtille hieman tuulta purjeisiin. Kurt on viikosta toiseen egoillut kuinka pystyisi päihittämään kenet vaan ja hänelle on jopa järjestetty muutamia haastajia, joista hän on tähän mennessä selviytynyt. Angle on viime viikkojen aikana voittanut Edgen, Eddie Guerreron, sekä Bradshawin. Uhoamiseen kyllästynyt teräspappa, itse Hulk Hogan saapui paikan päälle ja aikoi tehdä lopun Kurtin uhoamisesta. Seurauksena oli tämä ottelu. Homma ei ihan sujunut niin kuin olisi pitänyt Hoganin kannalta. Kurt nimittäin sai kuin saikin Hoganin taputtamaan ankle lockiin, mutta tämä ei suinkaan herralle riittänyt. Hän rusikoi Hoganin terästuolilla säpäleiksi. Kurtilla on jälleen uusi nimi listassaan, mitenköhän tässä vielä käy.
Saa nähdä keksinkö Hoganille tulevaisuudessa jotakin viisampaa käyttöä.

Sama vamma ollut Hoganin kanssa täällä milloin missäkin skenaariossa. Eipä tässä mitään erikoisempia, tuhoava Angle kuulostaa aina hyvältä ja kyllähän Hogan noihin aikoihin ihan ok matseja paini.

**½

Match ¤6

8-Man Cruiserweight team match:

Rey Mysterio, Super Crazy, Billy Kidman & Scotty 2 Hotty def. Tajiri, Chavo Guerrero, Paul London & Spanky

Tähän väliin ennen main eventtiä ajattelin pistää pikku fillerin korttiin. Eli siis 4 vs 4 cruiserweight kamppailu, josta löytyy monenlaista osanottajaa. Ottelussa nähdään myös PPV debyyttinsä tehneet Spanky & Paul London joka tunnetaan myös tag teamistaan. Lennokkuutta tästä ei ainakaan puuttunut saatikka pikku spoteilta vältytty. Ottelu päättyi kun Scotty 2 Hotty selätti Paul Londonin finisherinsä WORMin jälkeen.

Kuulostaa tosi menevältä painilta, hyvä niin. Tässä tuskinpa on ollut mitään erikoisempaa taustalla, mutta ei se kyllä haittaa kun ennen ME:tä oleva filleri on hyvillä tyypeillä.

***

Match ¤7

Triple Threat no Disqualification Match for the Undisputed championship title

Triple H (c) def. Steve Austin, Undertaker

Main Eventtinä nähdään kolmen suuren luokan miehen välinen kamppailu WWF Undisputed mestaruudesta. Triple H on varmasti monen miehen tähtäimessä, muun muassa Stone Coldin ja Undertakerin. Undertaker oli pelotellut HHH: tä erinäisin keinoin ja yrittänyt jopa hyökätä tämän kimppuun, mutta henkilökunta oli ehtinyt väliin. Austin tahtoi myös kiivaasti saada kultaa vyötärölleen ja oli pariin otteeseen kinunut title shottia Stephanie McMahonilta. Hän koki tilanteen epäoikeutetuksi, sillä Taker pääsi mestaruustaistoon kyselemättä keneltäkään lupia. Stephanie lupasi Austinille pääsylipun otteluun, jos hän onnistuisi voittamaan erään toisen aarteenetsijän, Big Show'n. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta Stone Coldin iskettyä peräti kaksi stunneria, oli tämä järkäle valmista kauraa selätettäväksi. Näin Ollen Hunterin asema paheni entisestään. Ottelu päättyi, kun The Rock saapui ringsidelle häiritsemään mestaria. HHH ehti kuitenkin aavistaa selän takaa iskevän Texasin Kalkkarokäärmeen, ja iski tälle pedigreen väistettyään. Selätysvoitto Triple H :lle ja feudi Undertakerin kanssa mitä luultavammin jatkuu.

Kovia tekijöitä kaikki kolme, kovaa settiä. Kyllä tällaista mielellään katselisi. Ja pisteet kotiin myös HHH vs Takerin jatkamisesta, siinä on kova kaksikko myös.

****½

Itse olen TEW2013 pelannut tässä taas vähän aktiivisemmin viime aikoina, Real World Chronicles modia joka on siis nykyaikaan sijoittuva ja ehkäpä kaikkein realistisin päivitys näistä real world modeista.

Mutta tosiaan, WrestleMania 30 tuli bookattua.

WrestleMania XXX

Dark Match
Triple H def Roman Reigns
Tämä toimi lähinnä fillerinä, jotta molemmilla olisi jotain tekemistä. Aiempana syksynä tosin Shield oli kyrpiintynyt Triple H:hon ja muuhun Corporate-sakkiin. Triple H:lla oli myös lyhyt mestaruuskausi, josta Reigns ei tykännyt. Reigns sai managerikseen Triple H:n entisen vihamiehen Mick Foleyn, joka ottelussa oli jälleen kehäkulmauksessa. Tässä miesten ensimmäisessä kohtaamisessa ottelu päättyi Triple H:n voittoon hieman kyseenalaisin keinoin, kun HHH käytti tavaramerkkilekaansa tuomarin huomaamatta. [-X Jatkossa kohtaavat varmaan vielä joskus.

Match 1 - United States Championship
Seth Rollins (c) def Antonio Cesaro
Shield rupesi rakoilemaan viime syksynä, kun Rollins etunenässä oli kyllästynyt Corporationin touhuun sekä Dean Ambrosen johtoasemaan ryhmässä. Rollins päätti erota ryhmästä ja sai vastaansa Shieldin johtajan Dean Ambrosen, jonka kanssa Rollins otti muutaman kerran yhteen napaten TLC:ssä USA mestaruuden. Siitä lähtien Rollins on paininut kovia otteluita erinäisiä hahmoja vastaan ja nyt WrestleManiassa viimeinkin Antonio Cesaro vastaan, joka on huidellut siellä ja täällä, tehnyt lyhyttä stinttiä Kings of Wrestling tiiminä Chris Heron kanssa, mutta nappaamatta varsinaista kultaa kertaakaan. Nytkään sitä ei miehelle herunut.

Match 2 - Intercontinental Championship
Chris Jericho def Rob Van Dam (c) and Dean Ambrose
Paul Heyman oli jälleen saanut houkuteltua Rob Van Damin riveihinsä. RVD pitikin muutaman kuukauden Intercontinental-mestaruutta ja sitä onnistuneesti puolusti, kunnes tässä WrestleManiassa Chris Jericho tuli ja vei potin kotiin. Y2J oli oikeastaan voittanut Royal Rumblenkin, mutta Daniel Bryanin provosoinnin ansiosta Jericho käytti tilaisuutensa jo Elimination Chamberissa - epäonnistuneesti. Ambrose taasen lähti jälleen kultajahtiin ja se jahti jatkuu edelleen.

Match 3 - Money In The Bank
Cody Rhodes def Jay Lethal, Justin Gabriel, Alberto Del Rio, Shelton Benjamin and Randy Orton
Alunperin Lethalin tilalla piti olla Rey Mysterio, joka ei suostunut näin raskaassa ottelussa kuitenkaan ottelemaan, joten yllätykseksi indytähti Jay Lethal teki debyyttiottelunsa WrestleMania 30 MITB-ottelussa. Cody Rhodes oli aiemmin pitänyt joukkuemestaruutta veljensä Goldustin kanssa mutta sen menetettyään on pyrkinyt saavuttamaan kultaa, mutta ei ole sitä saanut. Tämä ottelu on sitten matkalippu onneen Cody Rhodesin kohdalla. Orton on kujalla ja yksin, kun ei korporaatiosta ystäviä tarttunut. Alberto Del Rio piti World Heavyweight mestaruutta, mutta hävisi sen Punkille painien todella kovat ottelut. Shelton Benjamin tuli tekemään lyhyttä World's Greatest Tag Team stinttiä ja tuli nyt tähän MITB-otteluun oikein perus-MITB-kasvona.

Match 4 - TLC World Heavyweight Championship
Edge & Christian def The Miz and John Morrison (c) vs The Dudley Boyz
Useiden fanien märkä uni toteutui - Edge palaa takaisin ottelemaan ja vielä Christianin kanssa. Edge oli kuntoutunut, mutta palasi täytenä mulkkuna helmikuun aikana. Christianin kanssa Edge alkoi kiusaamaan joukkuemestareita Mizia ja Morrisonia, joita hetken päästä alkoi kiusaamaan myös TNA:sta vapautunut Devon ja pian tämän jälkeen Bubba Ray Dudley. Historian havinaa on tässä ottelussa kyllä ja näitä herroja tullaan vielä jonkin aikaa vielä näkemään.

Match 5
Chris Hero (w/ Ric Flair) def Shawn Michaels
Shawn Michaels oli tyytymätön ystävänsä Triple H:n toimintaan, jonka mielestä parasta bisnekselle oli se, että hän itse sai olla koko lafkan naama. Suivaantunut Michaels tahtoi otteluun Triple H:ta vastaan, mutta piti lupauksestaan kiinni, että ei enää ottele. Eräässä SmackDownissa tosin The Undertaker tuli takaisin ja suorastaan vaati Michaelsia tulemaan takaisin pieksemään isonenäisen Triple H:n. Ottelun jälkeen Michaels jäi kuitenkin säännöllisemmin painimaan ja siitä suivaantui sitten legendaarinen Ric Flair, jonka Michaels oli laittanut vuosia sitten eläkkeelle. Ric Flair haastoi Michaelsin otteluun häviten ottelun, jonka jälkeen hän alkoi värvätä Michaelsille pätevää vastustajaa. Flair otti luotsatakseen Chris Heron, josta hän tahtoi tehdä The Man Who Broke The Heart Of The Heartbreak Kid. Hero kyllä voitti tämän WrestleMania-ottelun, ei tosin ihan puhtailla jauhoilla vaan Ric Flairin avustuksella. Mitähän jatkossa?

Match 6
Brock Lesnar def The Rock
Paul Heymanin suosikkihärkä Brock Lesnar tahtoi tuhota. Heyman tahtoi säästellä hirviötään ja tuhota vain tarpeellisia kohteita, johon Lesnar sitten kyllästyi ja päätti jättää Heymanin leirin ja lähteä oikeasti taistelemaan ja painimaan suurista mestaruuksista. Kullan tiellä oli tosin Hollywoodin oma The Rock, joka oli kyllästynyt fanien uikutukseen ja painijoiden huonouteen. The Rock kiinnostui Lesnarista, kun oli tältä nähnyt muutaman ottelun ja sen jälkeen miehet alkoivatkin riidellä backstagella ja kehässä ja milloin missäkin. Painija voitti TV-staran. Puhtaasti. And they lived happily ever after.

Match 7
John Cena def AJ Styles
AJ Styles oli juuri saapunut WWE:n palkkalistoille helmikuussa sopimuksen loputtua TNA:n kanssa ja heti ensitöikseen hän kävi mukiloimassa pikkulasten supersankarin John Cenan. AJ Styles kertoi tahtoneensa aina todistaa olevansa kovempi jätkä kuin Cena ja nyt hänellä oli siihen tilaisuus. Tämä ottelu ei siitä toiminut kylläkään todistuksena, kun super-Cena tämän kuitenkin vei.

Match 8 - The Last of the Legend
The Undertaker def Sting
Legendaarinen The Undertakerin voittamattomuusputki WrestleManiassa sai jälleen jatkoa. Sting oli tullut WWE:hen ja haastoi The Undertakerin WrestleMania-otteluun. Sting ei koe saaneensa samanlaista arvostusta kuin Undertaker, joten halusi nyt katkaista putken saadaakseen arvostuksen. Putki ei hajonnut. Tombstone Piledriver...1...2...3.... Yleisö mylvii ja lopussa miehet nousevat juhlistaakseeni hienoa ottelua ja uraa. Farewell, Taker.

Match 9 - WWE Heavyweight vs World Heavyweight - 60 Minute Iron Man match
CM Punk (c) def Daniel Bryan (c)
Royal Rumblen voittaja Chris Jericho käytti tilaisuutensa Daniel Bryaniin jo helmikuussa, joten perinteistä WrestleManian pääottelua ei nähty. Vince McMahon bookkasi tämän ottelun juuri ennen eläkelöitymistään helmikuun lopulla. Miehet olivat molemmat maailman parhaita, mutta nyt oli aika ottaa mittaa, kumpi oli parempi. Punk oli kantanut Royal Rumblesta asti World Heavyweight mestaruutta, kun sen voitti Alberto Del Riolta. Daniel Bryan taas oli mennyt useamman mutkan kautta mutta viimeinkin Triple H:lta Bryan voitti WWE-mestaruusvyön TLC:ssä. 3-2 CM Punk vei ottelun rehdisti nimiinsä. (ja ensimmäinen Real World Chronicles modilla pelattu ottelu mistä sain A*!)

Tällaista. Aika utopistisia juttuja tapahtunut, mutta ei se haittaa. Fantasiaahan tämä on. :D

WrestlingAlert

EWR/TEW Rate My Card!

EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!

Re: EWR/TEW Rate My Card!