Brändijako ja omat mestaruudet

[Saimou]

Brändijaon löyhyydestä ja mestaruuksien yhdistämisestä nousee vähää väliä keskustelua ympäri lautaa, joten pistetäänpä aiheelle oma topic pystyyn. Millainen olisi hyvä brändijaon aste: kaipaatko vuoden 2003 tiukkoja brändijakoja, pitäisikö brändijaosta luopua kokonaan vai onko nykyhetken löyhä brändijako, jossa painijat ovat nimellisesti toisessa showssa mutta voivat esiintyä kummassakin, paras systeemi?

Brändijakoon liittyy myös optimaalinen mestaruuksien määrä. Pitäisikö kummallakin brändillä olla omat mestaruutensa, onko nykytilanne hyvä vai pitäisikö joitain vöitä vielä yhdistää? Entä PPV:t – moni syyttää midcard-vöiden alhaisesta näkyvyydestä brändien omista PPV:istä luopumista. Syksyn 2007 mietteitä brändien omien PPV:iden hyödyistä ja haitoista voit lukea täältä.

Itse haikailin viimeksi tiistaina Rawn draft-jaksoa katsellessani wanhoja hyviä aikoja, kun brändijaot olivat tiukat ja draftit tuntuivat oikeasti merkittäviltä tapahtumilta, jotka mahdollistivat uusia taistelupareja seuraavaksi vuodeksi. Vielä suurempia tapauksia olivat brändien väliset kohtaamiset joita saatettiin nähdä yhteisissä PPV:issä, lähinnä nyt kuitenkin WrestleManiassa. Hohdon katoaminen johtuu toki osaksi myös katseluvuosien kertymisestä, mutta väitän, että tiukemmat brändirajat saisivat draftit ja ja interbrand-ottelut tuntumaan taas paljon kiinnostavimmilta tapauksilta.

Brändien omia PPV:itä en juurikaan haikaile takaisin, lähinnä nyt siitä syystä etten näe sitä realistisena mahdollisuutena, mutta myös siksi, että harvoinhan nuo yhteiset PPV:t näyttävät korttinsa puolesta huonoilta. Yhteisistä PPV:istä huolimatta tv-ohjelmien brändijako voitaisiin pitää tiukkana, ja näin rosterien alakortit saisivat ainakin tv-aikaa tasapuolisemmin. Painijoiden brändijaolla voitaisiin myös elävöittää SummerSlamia ja Survivor Seriesiä, kun Bragging Rights poistettaisiin, ja tehtäisiin selväksi, että brändien väliset taistelut ovat mahdollisia ainoastaan em. isoissa PPV:issä.

Mestaruuksien nykymäärä olisi nykyiselläänkin hyvä, mikäli US ja IC -mestaruuksiin vain keskityttäisiin enemmän omissa ohjelmissaan. Nykytilanteessa, kun ne ovat lähinnä koristeita kantajilleen ja korkeintaan yhteen jaksetaan keskittyä kerralla, voisi kuitenkin olla hyvä yhdistää mestaruudet. Maailmanmestaruuksilla en näe samaa ongelmaa: toki yksi kiistaton maailmanmestari toisi mestaruudelle lisää arvoa, mutta koska WWE:llä on rostereissaan niin paljon ME-kaliiberin painijoita,vaikeuttaisi yhteinen mestaruus ainakin nuorempien painijoiden nousemista uusiksi ME-nimiksi entisestään. Lisäksi WHC:n paikka hivenen WWE-mestaruuden alapuolella on muuttunut luonnolliseksi, eikä tässäkään ole koko WWE:n mittapuulla mitään epäselvyystekijää. Mikäli tiukkoihin brändirajoihin siirryttäisiin, voitaisiin WHC:kin tosin elvyyttää takaisin WWE:n veroiseksi, kun samanlaista painetta mestareiden kohtaamiselle ei olisi kuin "avoimessa" järjestelmässä.

Joskus vuodenvaihteessa mietin enemmänkin tuota IC- ja US-skenen elävöittämistä, mutten saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä "Miten sinä asian hoitaisit" -topiciin. Minäkin nimittäin kuulun niihin, jotka muistelevat lämmöllä noista vöistä käytyjä feudeja etenkin vuosilta 2003 ja 2004. Koska en usko, että tiukempiin brändijakoihin ollaan palaamassa, tulin siihen tulokseen, että yhdistetty mestaruus ranking-systeemillä olisi toimivin ratkaisu midcard-vyön arvostuksen palauttamiseksi.

Ranking on esimerkiksi TNA:ssa nähdyssä muodossa sinänsä toimiva systeemi, mutta sitä kokeiltiin vain väärällä tasolla. Päämestaruuteen se ei wrestlingissä sovi, koska näen päämestaruudesta mielelläni pitkiä ja henkilökohtaisia feudeja. IC ja US -mestaruudet sen sijaan ovat aina olleet enemmän urheilullisia mestaruuksia – vaikka nekin ovat tarjonneet hienoja feudeja, on kyse pohjimmiltaan kuitenkin lähes aina ollut henkilökohtaisuuksien sijaan otteluissa mitattavasta paremmuudesta. Tällaiseen kamppailuun tietynlaista urheilullisuutta ja "realistisuutta" tuova ranking-systeemi sopii paremmin kuin hyvin.

Jo pelkästään kokonaan uudenlaisen systeemin tuominen ohjelmaan puhaltaisi raikkaita tuulia väljähtäneeseen midcard-skeneen. Lisäksi tällä ratkaistaisiin ajankäytön ongelma: haastajat tulisivat vuorotellen Rawsta ja SmackDownista, ja näin vyöhön tarvitsisi keskittyä vain yhdessä showssa kuukausi kerrallaan. Samalla kun esimerkiksi Rawssa voitaisiin keskittyä mestarin ja haastajan kahdenkeskiseen feudiin, kamppailtaisiin SmackDownissa ranking-pisteistä. Näin myös täytematseille saataisiin selkeä perustelu, kun ottelijat yrittäisivät aina parantaa asemiaan mestaruusrankingissa. Ja kaiken hyvän päälle WWE Universe voitaisiin ottaa mukaan yhtenä vaikuttajana kuukausittaisessa äänestyksessä. Vältettäisiin myös TNA:ssa nähty sudenkuoppa, kun "toivomattomat" yleisön suosikit kamppailisivat ME:n sijaan edelleen midcardissa. Yhteisellä mestaruudella voitaisiin myös tasoittaa rosterien face-heel-tasapainon tuomia ongelmia, jollainen oli päällä esimerkiksi vuoden alussa, kun kaikki kiinnostavat midcard-heelit olivat SmackDownissa eikä Rawn Bryanille ollut näin järkevää haastajaa.

Että näin. En tiedä johtuuko vapusta vai mistä, mutta tämän viestin kirjoittaminen oli harvinaisen tahmainen prosessi, ja täten pahoittelen mahdollisista kankeuksista ja järjettömyyksistä tekstissä. Ja olihan tämä koko ketjun avaus vain pakollinen paha, joka täytyy suorittaa jotta pääsee tekemään sen alunperinkin kiinnostaneen kysymyksen: mitä te olette asiasta mieltä?

[SkullCrushingFinale]

Nykyisellään yhdistäisin itsekin keskikorttivyöt. Pidän molemmista vöistä ehdottomasti, ne kun tuovat hiukan kullan makua niidenkin kamppailuihin, jotka eivät kuitenkaan maksutapahtumia tähditä, mutta jos meno jatkuu nykyisellään, jolloin homman nimi tuntuu olevan aika vuorotteleva, silloin kun US Championshipiin keskitytään, jää IC-mestaruus varjoon ja toisinpäin, ei niiden arvo pysy millään niin korkealla kuin olisi mahdollista. Siihen vielä kun lisää mainitsemasi pointin, että haastajia tulee erittäin harvoin, jos koskaan, oman brändin ulkopuolelta, niin voidaan helposti päätyä tilanteeseen, jossa käsikirjoitustiimin on helpompi vain jättää koko mestaruus taka-alalle ja pistää mestari puolustamaan parissa mitättömässä ottelussa from time to time, ilman mitään suurempaa feudia.

Hyvänä esimerkkinä omasta mielestäni Zigglerin IC-mestaruuskausi. Kaveri otteli 'Slamissa ja NoF'ssa Kingstonia vastaan, mutta sen jälkeen (vai muistanko väärin?) tuntui kohtaavan MVP'n aina välillä SmackDownissa, eikä kumpikaan feudi edennyt minnekään. Tiedä sitten johtuuko siitä, ettei vielä toistaiseksi mikään Kofin mestaruuskausista ole jättänyt vaikutusta, mutta en vain jaksa muistella sen suuremmalla lämmöllä noita aikoja. Meanwhile on RAW, Miz ja Bryan vetivät pirunmoisia kamppailuja United States Championshipista, saaden ko. tittelin oikeasti näyttämään hyvältä! Pikakelaus tähän päivään, eikä oikein kummallakaan tehdä mitään. Bryan ja Sheamus pudotettiin tylysti WrestleManian kortista pari viikkoa mestaruusvaihdoksen jälkeen, eikä Barrettkaan tee käytännössä mitään omalla tittelillään. Molemmista saisi leivottua loistavan keskikorttimestarin, mutta ei.

Se olisi siis toiveeni, että mestaruudet yhdistämällä (eiköhän tuo mannertenvälinen olisi se kuvioihin jäävä) päästäisiin noista turhista, mestaruuksien arvoja laskevista, mustista aukoista, jolloin mestaruuden ainoa tarkoitus on säihkyä olkapäällä. Mizin vuoden pituinen USC-reign oli loistava, vaikka siinäkin oli omat hiljaiset hetkensä, lähinnä jälleen silloin kun Intercontinental-mestaruus oli isommassa profiilissa (McIntyre/Morrison, McIntyre/Kingston). Miz kuitenkin promotti tittelistään sen verran ahkerasti, että se näytti hyvältä ja tuli tutuksi osaksi Mizin profiilia. Sitten lopulta syksymmällä, kun Bryan pisti Mizin taputtamaan...loistavaa! Kävihän titteli välillä Truthilla ja, h****tti sentään, Bret Hartilla, mutta annetaan nuo anteeksi, kun Miz päivissä mitattuna kuitenkin n. vuoden sitä titteliä piti.

Tietysti jos taas vedettäisiin tyyliin 2003 ehdoton Brand Split, olisi noiden molempien säilyttäminen pakollista. Tai toinen vaihtoehto olisi tehdä jäljelle jäävästä joukkuemestaruuksien tapaan sellainen, jonka haltija kykenisi vierailemaan molemmissa brandeissa, olettaen siis, että brandeilla olisi omat PPV-lähetyksensä. En välttämättä sitä kuitenkaan kannata, nykysysteemi toimii.

Päämestaruusvöitä en myöskään yhdistäisi. Undisputed Champion on ihan kiva homma, mutta jos brandit ovat erillään, tai vaikka pysyisivät kuten ne nykyisin ovat, on se hyvä olla molemmissa oma ykkösmestari. Vähemmän liikettä brandien välille ja hyvä tulee.

[Riveni]

Nykyinen systeemi ei vain toimi. Painijoiden määrää olisi vähennettävä huomattavasti, tai sitten palattava siihen todelliseen brand-splittiin jossa jopa PPV:t olivat jaetut. Nykyisellään pienemmät kuviot eivät saa PPV-aikaa lainkaan, ja tämä on satavarmasti yksi syy sille miksi WWE:llä on ollut ongelmia luoda oikeita uusia tähtiä. Koko brand split kannataisi lopettaa ja painijoiden määrää harventaa huomattavasti. Kaksi showta samalla jengillä antaisi tarpeeksi tilaa kaikille, ja PPV:ihinkin mahtuisi mukaan pienempia kuvioita.

[What]

Itse kyllä kaipaan ehdottoman brändijaon aikoja, vuosia 2002-05. Vuonna 2006 brändijako sitten alkoikin huomattavasti löystyä, kunnes 2007 oltiin show'sta toiseen hyppelyissä ihan nykyjamassa.

Uusien tähtien rakentaminen oli niin paljon helpompaa kuin nykyään. Keskikorttilaiset pääsivät esiintymään jokaisessa PPV:ssä, toisin kuin nykyisessä mallissa, jossa on pakko puolustaa kumpaakiin päämestaruutta ja sen lisäksi pääotteluista ulos jääville main eventereille on pakollista kehittää omat matsinsa. Nyt tilanne on vähän helpottunut, kun Batista, HBK, HHH ja Undertaker ovat lopettaneet / painivat vain harvoin. Vuosina 2008-09 tilanne oli kuitenkin se, että tuo nelikko (+Cena, Orton, Jericho & Edge) oli pakko bookata korttiin aina. He veivät lähes kaiken ajan, ja samalla IC- ja US-mestarit nauttivat PPV:stä television välityksellä backstagella tai kotonaan.

Kuinka monta muistettavaa IC- tai US-mestaruuskautta on ollut vuoden 2007 jälkeen? MVP ja Miz, joissa kummassakin oli pitkiä taukoja, jolloin mestaruutta ei puolustettu lainkaan. Ehkä aika on kullannut muistot, mutta vuosina 2002-05 nähtiin paljon parempia feudeja myös keskikortin mestaruuksista. Esimerkkeinä Eddie-Cena, Jericho-Christian, Edge-Orton, Rey-Chavo, Cena-Booker, Lashley-Finlay, Benoit-Booker ja monia muita. Ennen kaikkea nuo otteluparit ylsivät ppv:hin saakka, ja saivat siellä kunnon spotlightin. Noiden loistavien midcard-feudien kautta miehet sitten nousivat overeiksi myös yleisön silmissä ja heidät oli varsin helppo nostaa sitten pääottelijoiksi. Nousu tapahtui luonnollisesti, toisin kuin jollain Sheamuksella ja Del Riolla, jotka vaan yhtä äkkiä tulevat jostain tyhjästä ja alkavat dominoimaan.

Kuten jo mainittukin, 4 suurta PPV:tä tuntuivat jollain tapaa erikoisilta, kun niissä olivat kaikki mukana ja brändien väliset ottelut olivat mahdollisia. Esimerkiksi Survivor Seriesissa oli mahtavaa nähdä se RAW:n ja Smackdownin kohtaaminen ja WrestleManiassa sitten nähtiin aina yksi tai kaksi huikeaa brändien välistä kläshiä. (Goldberg-Lesnar, Angle-Michaels) Niinkin yksinkertainen juttu kuin RAW- ja SD-painijan kohtaaminen kasvokkain takakäytävillä tuntui erikoiselta. Nykyään Royal Rumble, SummerSlam ja Survivor Series ovat menettäneet osan hohdostaan, koska eivät poikkea pikku ppv:istä oikeastaan millään lailla.

Brändijaon palauttaminen auttaisi myös toistuvan bookkauksen ongelmaan. Nykyään ppv:den välillä on niin vähän aikaa, että väkisinkin nähdään paljon rematcheja, kun mitään uutta kuviota ei ole ollut aikaa rakentaa. Jos PPV:den välillä olisi se 1,5-2kk, niin siinä ajassahan saa helposti uuden otteluparin muodostettua. Sitten vielä tuohon draftiin, joka ei ole moneen vuoteen tuntunut miltään. Toista oli esim. kesällä 2005, jolloin drafti vieläpä toteuttiin aivan eri tavalla. Kesän aikana jokaisessa RAW:ssa ja SD:issa 1-2 painijaa siirtyi show'hun toiselta puolelta. Se tuotti upeita hetkiä, kuten Cenan RAW-debyytin Highlight Reelissä, Anglen ja Michaelsin rematchin mahdollistumisen ja Ortonin Smackdown-debyytin hyökkäämällä Undertakerin kimppuun. Oli pirun viihdyttävää show'ta ja loistava cliffhanger faneille kesän ajaksi. Kuka seuraavaksi vaihtaisi show'ta?

Yhtään pätevää syytä siihen, miksi brändijakoon ja brändi-ppv:hin EI pitäisi palata en keksi. WWE:ssä on niin monta nimekästä pääottelutason painijaa (ja brändisysteemillä helppo koko ajan luoda lisää) että tapahtumissa kyllä kaikesta huolimatta riittäisi star poweria riittämiin.

Pitkään rakennettuja pääottelutason feudeja sekä merkityksellisiä keskikortin otteluita kaipailen, ja brändijaon myötä ne olisivat kaikki mahdollisia. En usko, että brändi-ppv:hin palaaminen vaikuttaisi paljoa myöskään ostolukuihin, ne kun muutenkin ovat laskusuunnassa joka tapauksessa.

Loppuun vielä ehdotelmat brändi-eksklusiivisista ppv-korteista (ennen draftia)

RAW Presents Extreme Rules
John Cena - The Miz (WWE Title)
John Morrison - R-Truth
Sheamus - Sin Cara (US Title)
Randy Orton - CM Punk
Brie Bella - Eve Torres - Kharma (Diva's Title)
Daniel Bryan - Dolph Ziggler
Kane & Big Show - New Nexus (Ryan & Otunga) (Tag Titles)

Ja mahdollisesti jokin JR-Cole viritelmä, jossa Cole joutuisi hävitessään jättämään RAW:n. Ihan menevä kortti, eikö?

SmackDown Presents Over The Limit
Del Rio - Christian (Vacant World Title)
Mysterio - Rhodes
Barrett - Kingston - McIntyre (IC Title)
Layla - Michelle
Swagger - Kidd
Kane & Big Show - Slater, Gabriel & Jackson (Handicap)
Brodus Clay - Chavo Guerrero / Trent Barreta
(Jericho - Orton)

Heikompi kortti, johon tarvitsisi tuon Jerichon paluun ja Ortonin SD-siirron, jolloin saataisi yksi kovan luokan grudge match ja star poweria lisää. Idea kuitenkin varmaan tuli selväksi, eli kyllä brändijaollakin tarpeeksi kovan kortin saa aikaiseksi.

EDIT: Oisko äänestys myös paikallaan? Olisi kiva nähdä kuinka moni kannattaisi minuun tapaani paluuta tiukkaan brändijakoon.

[Kenitys]

Itselle tiukasta brändijaosta tulee mieleen aina vuoden 2005 kesä, kun painifaniuteni oli varmaankin huipussaan ja kotoa ei löytynyt muuton takia omaa nettiä, ja niinpä kävin aina Raw'n ja SD!:n jälkeisinä päivinä vieressä olleesta kirjastosta katsomassa 'Alertin sivuilta, kuka oli kyseisellä viikolla drafatattu Raw'sta SD!:hen ja SD!:stä Raw'hon. Tuolloinhan siis jokaisen kesäkuisen Raw- ja SD!-jakson aikana yksi painija vaihtoi paikkaa show'sta toiseen.

Yhtäältä tuo oli mielestäni mahtava tapa toteuttaa draft ja pitää katsojat jännittyneenä, ja toisaalta se tuntui suurelta varmasti juuri sen takia, että tuolloin brand split vielä merkitsi kunnolla jotain. Siitä (ja varsinkin ECW:n synnystä) lähtien homma alkoikin sitten vaiheittain mennä pipariksi. Kummallisesti tuohon samaan ajankohtaan iskee myös painikiinnostukseni hiipuminen. WrestleMania 23:n jälkeinen Backlash taisi olla ensimmäinen yhteinen ppv, ja pian tuon jälkeen lopetin nykypainin katsomisen sillä tavalla, ettei se koskaan palannut enää yhtä aktiiviselle tasolle, vaikka kaikki vuoden '08 ja '09 ppv:t katsoinkin.

Olen täysin samaa mieltä Rivenin (mitä perhanaa? jo toisen kerran pariin kuukauteen) ja Whatin kanssa siitä, että jotain tilanteelle pitäisi joka tapauksessa tehdä. Nykyisellään ongelma on se, että mitään alemman kortin kuvioita ei pääasiassa ole järkevää rakennella ainakaan kunnolla, koska niille ei kuitenkaan riitä aikaa ppv:ssä. Milloin vaikka joku Drew McIntyre on otellut viimeeksi kunnon feud-pohjaisen ottelun ppv:ssä? Harvassa ovat edes Rey-Cody -tyyppiset kuviot nykypäivänä. Kaikkien feudien, jotka pääsevät ppv:hen, pitää yleensä olla joko jostain mestaruudesta tai sitten muuten ylemmän kortin tasoa.

Joko siis rosteria pitäisi huomattavasti kaventaa tai sitten pitäisi palata vanhoihin kunnon brand exclusive -ppv:eihin. Varmaan joskus vuonna 2006 itsekin toivoin kaikkien muiden ohella siirtymistä yhteisiin ppv:eihin, mutta johan näitä on tässä 4 vuoden ajan katseltu, eikä homma mitenkään kiitettävästi toimi. Whatin esimerkkikin osoittaa, että ihan kunnollisiin kortteihin olisi brand split -ppv:eillä mahdollisuuksia, ja minusta on ihan kivakin, että siellä kortissa voisi olla juuri jotain Swagger-Kidd -tyyppisiä alemman kortin otteluita tasoittamassa hommaa.

Samaan syssyyn voitaisiin tuoda myös takaisin esimerkiksi CW-mestaruus SD!:hen ja joku gimmick-mestaruus Raw'hon, että painijat pysyisivät omissa brandeissaan ja ymmärtäisivät tapella omiensa kanssa. Omien joukkuevöiden palauttamisesta en ole ihan varma, koska koko vyöt ovat tänä päivänä niin turhat. Minun puolesta vaikka koko joukkuemestaruudet voitaisiin poistaa, koska WWE:llä ei kuitenkaan ole mitään kiintoa rakennella niiden ympärille kunnollisia kuvioita. Toisaalta juuri brand split voisi avata taas mahdollisuudet kunnollisiin joukkuevyökuvioihinkin, kun ylimääräiset painijat voisivat vaikkapa muodostaa joukkueita keskenään. Kaikki olisi mahdollista.

Harmi vain, että tuskin mikään näistä toiveistani tapahtuu lähivuosina. Jos näin kävisi, lupaan ruveta katsomaan jokaisen Raw'n, SD!:n ja ppv:n siitä hetkestä eteenpäin. Todennäköisempi vaihtoehto se brand splitin poisto kai nykyään on kuin PG-eran lopettaminen.

[What]

Taitaapa tämä aihe olla nyt "supershow" konseptin myötä enemmän pinnalla kuin pitkään aikaan. Oma mielipiteeni nyt ei ole tuosta huhtikuun lopusta mihinkään muuttunut. Se on muuten kovin jännittävä juttu, että luulisi "parhaiden" esiintyessä olevan tarjolla myös parasta show'ta, mutta monta kertaa nämä supershow't ja muut kökkäjäiset tuppaavat jäämään ihan tuikitavallisten, myös keskikorttilaisia sisältävien ohjelmien varjoon.

Esim. kaksi Summerslamin jälkeistä RAW:ta olivat pirun kovia jaksoja, mutta uusin "supershow" sitten jo astetta heikompi.

[Goblet]

Itse pidän enemmän tiukemmasta brändijaosta, sillä silloin esimerkiksi draftit olisivat huomattavasti merkittävämpiä ja muuttaisivat showta paljon. Toki, kyllähän nytkin kun esimerkiksi Orton draftattiin Rawista Smackdowniin, muuttuivathan ohjelmat reilusti, kun RKO siirtyi mestaruuskuviosta toiseen.

Toinen mihin tiukka brändijako toisi mielenkiintoa, on painijoiden paluut. On jännä miettiä kenen kimppuun mahdollisesti palaava painija hyökkää ja mihin hän asettuu kortissa. Nyt hänkin voi vierailla kummassakin showssa joten sitä jännitettä ei tule.

Mestaruuksista sen verran, että haluaisin pitää kummatkin päämestaruudet, sillä pitäähän molemmassa showssa oma mestaruus olla. Siinä tapauksessa että pidetään tällainen supershowjako täytyisi mestaruudet toki ehdottomasti yhdistää. Mutta mielestäni WWE-mestaruus toimii Rawissa koko firman päämestaruutena, onhan RAW heidän lippulaivansa.

Mitä tulee US- ja IC-mestaruuksiin tiukassa brändijaossa ne molemmat pitäisi säilyttää ja niiden arvoa nostaa. Niiden todellakin pitäisi, niin kuin joku jo totesi, olla ns. painimestaruudet, joista taistelevat nuoret lupaukset ja hakevat sieltä paikkaa main eventtiin. Smackdown voisi olla jatkossakin enemmän painishow, jossa oleva keskikorttimestaruus olisi vielä enemmän tekninen painititteli kuin toinen midcardilaisten vyö. Get it?

Raw todellakin toimii enemmän kuviopainotteisena ja segmenttipainotteisena ohjelmana ja Smäkissä taas painitaan enemmän ja ehkä kovemmalla tasolla. Mutta tämä vaatii sitä, että painijat eivät hypi showsta toiseen.

Jonkinlaista kilpailua soisi myös ohjelmien välillä olevan, se toisi yhden jännitysmomentin lisää ja esim. Survivor Series toimisi paremmin. Omia PPV:itä en kuitenkaan toivoisi, ehkä korkeintaan yksi tais kaksi per show.

Tiivistettynä, jos supershowmeininki jatkuu, päämestaruudet yhteen ja pikkumestaruuksista brändien omat vyöt. Jos selvä brändijako tekisi paluun, mestaruuksien pitäisi säilyä ennallaan ja niiden arvo korostua. Tag Team -titteleille keksisin sellaisen ratkaisun, että niitä puolustettaisiin PPV:issä ja heillä olisi jonkinlainen ranking, kummastakin showsta tulisi vuorotellen joukkue yrittämään. Se voisi kenties toimia.

Tulipas sekavaa tekstiä, ei oikein yleisurheilua katsoessa ajatus kulje normaalisti

[Saimou]

Supershowt ovat jo pitkään olleet arkipäivää ja kolmen tunnin Raaka on tulossa - ovatko mielipiteet muuttuneet?

Itselle tuli tämä aihe mieleeni nykyisiä mestaruuksia ja mestareita miettiessäni. Niiden "tuplamäärä" vaikuttaa nimittäin järjettömältä, kun kaikki esiintyvät Raw'ssa. Voi johtua siitä, että itse muistan WHC:n kulta-ajat koko lafkan ykkösvyönä, mutta eikö kaksi maailmanmestaria heilumassa samassa ohjelmassa ole sekavaa? Jos nyt katsoisin Raw'ta ensimmäistä kertaa, tulisi arvojärjestys CM Punk > Sheamus luultavasti selväksi, mutta se, miksi alempana nokkimisjärjestyksessä oleva Sheamus on "maailmanmestari", ei. Tilanteeseen olisi kuitenkin helppo ratkaisu, nyt kun vöitten arvojärjestys on hyvin selkeä, eikä tasaväkisiä mestaruuksia enää ole.

Ei maailmanmestaruuksien, vaan WHC:n ja IC-mestaruuden yhdistäminen.
WHC on selvästi WWE-mestaruutta alempana tärkeysjärjestyksessä, ja siitä matsaavat upper midcarderit. Vyö on kuitenkin haluttu, ja siitä käytävä ottelu saattaa koska tahansa olla MOTN. Se on siis muuttunut sellaiseksi, kuin IC-mestaruus oli joskus 90-luvulla: hyviä otteluita, ME:n porteilla heiluvia painijoita, mutta pienempiä juonikuvioita. IC-mestaruus taas on tällä hetkellä kaikkein pahimmin hukassa, eikä vyöllä tunnu Christianin tylsän mestaruusvoiton jälkeen olevan mitään väliä. Yhdistäminen palvelisi siis kumpaakin osapuolta.

US-title on sopivasti vajonnut selkeäksi alakortin mestaruudeksi Santinon mestaruuskaudella (koskahan sitä on viimeksi puolustettu), ja se jäisi tässä reformissa juuri sellaiseksi. Jotkut kritisoivat, ettei vyössä jota kukaan ei oikeasti halua ole mitään järkeä, mutta WWE:n isolla rosterilla tasaisesti puolustettavalle midcard-vyölle olisi tarvetta. Sen avulla voitaisiin mm. tuoda uusia painijoita kuvioihin, sekä lähteä rakentamaan uudelleen menetettyjen tapausten uraa (esim. tuuliajolla seilaavat Ryder ja Swagger voisivat matsata US-vyöstä).

Pitäisikö WWE:n karsia mestaruusvöitään, vai avaako tuleva kolmetuntinen Raw mahdollisuuksia nykyisten mestaruuksien riittävään huomioimiseen? Kommentteja!

E: Tämä viesti oli muuten kirjoitettu täysin tv-katsojan näkökulmasta, eikä huomioinut sitä kuuluisaa bisnesnäkökulmaa. Ymmärrän, että WWE pitää yllä kahden maailmanmestarin järjestelmää, kun brändeillä on edelleen omat house show't. En vain sitten tiedä ketä se hämää, kun starpower olisi ihan sama, olisi SD:n ykköstähden titteli sitten Intercontinental tai Heavyweight Champion... Tosin eivätpä taida SD:n talotapahtumat olla muutenkaan enää nykyään mikään uskomaton vetonaula.

[eCiuj]

Tiukat brändijaot (kuten olen asian jo selville tuonut), mutta yhteiset PPV:t olisivat WWE:kin tuottavimpia. Koska esim. SmackDownin rosterista ei löydy tarpeeksi kunnollista porukkaa täyttämään kolmen tunnin PPV:tä ja sellainen draft että RAW menettää ison osan tähtiään saamatta SmackDownista yhtään olisi vaisu. Sitäpaitsi RAW tulee tulevaisuudessa olemaan kolmetuntinen (ilman mainoksia kaksi) niin RAW:ille se PPV ei toisi lisäpituutta oikein mitenkään. Mutta nykysysteemi ja "Supershow" kusee pahasti.

EDIT: Ja omat mestaruudet, kaksi päämestaruutta joka tapauksessa vaikka nykysysteemillä jatkettaisiin, koska kuitenkin on kaksi eri show'ta ja niitä painijoita ketkä itse haluavat mestareiksi/keitä WWE haluaa mestareiksi on niin paljon, ettei yhdellä vyöllä pärjättäisi ja porukkaa putoaisi mid cardiin ja sitten itkettäisiin liian pienestä main event materiaalista. Pikkuvyöt ovat hyviä näin, kunhan vain niihin panostetaan mitä viimeaikoina ei olla tehty.

[Darien Fawks]

Tämä löyhä meininki on hyvä. Houseshow-tapahtumiinhan nämä lähinnä vaikuttavat. Jos menisin katsomaan Raw- tai Smackdown-show'ta, tietäisin kyllä suurin piirtein, että ketä siellä on lupa odottaa näkevänsä.

[MR.Off Topic]

Tämä löyhä meininki on hyvä. Houseshow-tapahtumiinhan nämä lähinnä vaikuttavat. Jos menisin katsomaan Raw- tai Smackdown-show'ta, tietäisin kyllä suurin piirtein, että ketä siellä on lupa odottaa näkevänsä.

Ei ole. Mieluusti näkisin WWE:n tekevän hieman samanlaisen homman kuin joskus oli, että Raa'assa olisi nämä isoimmat herrat ja ohjelma olisi enemmän juonikuvio painotteinen ja Smäkkärissä sitten nähtäisiin hyvää painia, koska siellä olisi ne nuoret ja taidokkaat. Raaka olisi pääshow ja Smäkkärissä tuotettaisiin nuoria tähtiä, mutta samalla pidettäisiin yläkortissa Jerichoa, Mysseä, ketä näitä nyt on. Se ois hienoa nähä taas.

Toisaalta myös kokonaan brändijaon poistaminen ja Saimoun esittämän vyö yhditely voisivat saada jotain hyvää aikaan myös. Tällä hetkellä WWE:llä ei ole oikein kunnollista rakennetta ja show on aika sekasotku vähän kaikenlaista tällä hetkellä. Toki tämä johtuu myös siitä, että siellä ei oikeesti tunnu olevan sitä pitkäaikaisuutta. Yksi juttu on kuitenkin varma, tämä nykynen systeemi ei toimi ainakaan sen kannalta, että saataisiin aikaan minua viihdyttävää showta. Aika moni on ollut viihdyttävyyden suhteen samaa mieltä kanssani viime ajat.

[Merovingi]

Mestaruusvöiden arvo on muuttunut radikaalisti sitten brändijaon. Asian huomaa helposti, kun katsoo mikä on ollut mestaruusvöiden taso ennen wanhaan:

World Title - Main Event, se kovin jätkä pitää tätä. Tärkein asia show'ssa.

US/IC - Nuori nouseva tähti/ex-maailmanmestari. Tämän pitäjä oli kova jätkä, mutta ei niin kova kuin maailmanmestaruuden pitäjä. Tämän mestaruuden hallussapito
tarkoitti, että olet lähes maailmanmestarin tasolla. Taso Upper Midcard.

Tag Titles - Midcard/Upper Midcard. Välillä visiittejä, joissa kaksi ME-jannua pitää mestaruutta hallussa feudinsa aikana.

Women's/Cruiserweight - erikoisvöitä, joiden merkitys pientä. Lower Midcard. Tälle tasolle kuului ymmärrykseni mukaan myös European Championship Attitude Eralla.

Näin asiat olivat ennen brändijakoa, mutta tilanne sen jälkeen on ajautunut nykyhetkessä tähän:

John Cena Championship - Olet John Cena. Tämä on WWE:n isoin meriitti, jota kukaan ei voittaa.. Ymmärettävästi. Ei kukaan muu voi olla John Cena kuin John Cena.

WWE Championship - Se firman toiseksi kovin jätkä John Cenan jälkeen. Tasolla Upper Midcard.

World Heavyweight - Se firman kolmanneksi kovin jätkä. Tasolla Midcard/Upper Midcard, mutta selvästi WWE Championshipia alempana.

US/IC - Midcardin/Lower Midcardin vyö. Kiva koriste lantiolla, ei muuta merkitystä.

Tag Titles/Divas - Turhanpäiväiset vitsivyöt. Etenkin joukkuemestaruusvyö.

Brändijaon loppumisen jälkeen on IC/US-mestaruudet menettäneet kaiken merkityksensä, vaikka välillä jompikumpi mestaruuksista on saanut jotain kuviota ja vaikuttanut merkittävältä. Nyt kummatkin mestaruudet ovat merkityksettömyyden tilassa, jossa niillä ei ole mitään arvoa tai merkitystä. Ne eivät kerro mitään mestaruuden haltijasta vaan ovat ihan kivoja koristeita lantiolla, vailla mitään tarkoitusta. Vai milloin Santino ja Christian ovat a) puolustaneet vöitään? b) käyneet juonikuvion vöistä? Sama homma edellisillä mestareilla eli Rhodesilla ja Swaggerilla, joidenka kaudet olivat täysin merkityksettömiä.

WHC-mestaruus on ottanut yllämainittujen mestaruuksien tehtävän itselleen. Saimou kuvaili mestaruuden aseman jo tarpeeksi hyvin, joten en sitä toista.

Surullinen on myös WWE Championshipin tila. Brändijaon jälkeen se oli silti se isoin juttu, sen pitäjä oli alfauros. Mutta ei enää - nykyään WWE Championship on Upper Midcardin mestaruus, joka on niukin naukin Main Eventissä. WWE:n mestaruuden on arvostuksessa syrjäyttänyt John Cena, josta on tullut se isoin mestaruus WWE:n suosiollisella avustuksella hänen buukkaamisessaan viimeisen 6-7 vuoden aikana. Tuossa ajassa on saatu aikaan sellainen tilanne, jossa iso osa kasuaalikatsojista välittää vain ja ainostaan John Cenasta. He eivät katso Monday Night RAW:ta - he katsovat Monday Night Cenaa.

Tilanne ei ole yksistään Cenan syy, ei toki. WWE on brändijaon poistamisella ja yhteisillä PPV-tapahtumilla aiheuttanut. Silloin PPV-korteissa oli aina kaksi mestaruusottelua ja pari kappaletta ME-miesten feudeja, jolloin midcard jäi pieneen rakoon, jonne mahtui ainoastaan ne mestaruusottelut niiden vöistä. Ne midcard-painijat, jotka eivät olleet mestareita, jäivät pikkuhiljaa ulos kuvioista, jolloin automaattisesti heistä tuli merkityksettömempiä. Yleisö ei jaksanut heistä enää kiinnostua, joka myöhemmin heijastui myös US/IC-vöihin..

Kiitos yhteisten PPV-tapahtumien saimme asian, josta olen monesti sanonut - midcardin kuoleman. Prosessi kesti pitkään ja jäljet on nähtävissä, joista yksi seuraus on Supershow-formaatti. Sehän sai alkunsa, kun katsojaluvut alkoivat laskea ja WWE päätti täyttää tämän ajan muilla isoilla nimillä. Ehkäpä siihen katsojalukujen laskuun vaikutti midcardin elintilan tappaminen yhteisillä tapahtumilla, jolloin IC/US-mestareiden taustalla ei pystytty enää luomaan uusia tähtiä midcardiin? WWE hilpeä ratkaisu oli täyttää se aukko SD!:n isoilla nimillä ja samalla tappaa myös näiden mestaruuksien elintila!

Kenitys kysyi jo hyvin RAW-ketjussa - mihin näitä vöitä edes tarvitaan? Eihän niistä käydä niitä isoimpia kuvioita, vaan vyöt soittavat toista huilua?

Aika surullista, mutta asia on kieltämättä näin. Ei nykyisiä vöitä tarvita mihinkään. WWE Championshipin merkityskin tuntuu olevan aika pieni tällä hetkellä.

Yksi vakava ongelma on kyllä tähtivoiman puute. WWE on epäonnistunut uusien tähtien löytämisessä ja vanhojen saappaiden täyttämisessä - Miksipä muuten WWE on viimeisen vuoden ajan turvautunut wanhoihin partoihin ja tehnyt heidän kuvioistaan niitä ykkösjuttuja?

Tuli vähän sekava viesti, mutta WWE:n tilanne mestaruuksien kanssa (ja ylipäänsä) on niin masentava, että pää ei kestä.

[Tirkka]

Tilanne Cenan pakkosyöttämisen kanssa johtuu minun mielestäni siitä että Vince yrittää tehdä Cenasta uuden Hoganin (80-luvun ja 90-luvun alun Hogan, ei sen jälkeinen) ja luoda vastaavanlaisen "Cenamanian" vaikka väkisin, tajuamatta että Cena on enemmänkin kiinnostavuudeltaan Lex Lugerin kuin Hoganin tasoa. Eli sinänsä parhaimmillaan ihan suosittu mies mutta joka on oikeasti kuitenkin ihan p**ka ja jota ei jaksa pidemmän päälle katsella.

[Kenitys]

Näin suuren Raw-yön alla vielä.

Kenitys kysyi jo hyvin RAW-ketjussa - mihin näitä vöitä edes tarvitaan? Eihän niistä käydä niitä isoimpia kuvioita, vaan vyöt soittavat toista huilua?

Ja juuri tämän takia nyt se WWE-vyö pitäisi antaa Cenalle. Sitä kautta saataisiin yhdistettyä "Ole John Cena"- ja WWE-mestaruudet, ja luotua siitä päämestaruudesta taas se tärkein juttu tässä firmassa. Sitten kun Cena on sitä aikansa pyöritellyt, hän voisi uskottavasti hävitä sen jollekin pirun kovalle haastajalle ja kovan kamppailun jälkeen jäädä muihin kuvioihin, jotka eivät olisikaan niitä illan kohokohtia, vaan suurimmat nimet nousisivat nimen oman mestaruusottelutasolle. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Ellei WWE siis keksi jotain tosi munakasta juonikuviota, joka pistää alulle Punkin kanssa niin, että tämä säilyttää vyönsä. Munakas juonikuvio ei ole se, että Rock sekaantuu otteluun ja Punk säilyttää vyön. Toki on varmasti kaikista IWC-smarkeista kivaa, että Punk on WWE:n päämestari, mutta minusta olisi kivaa, että hän voisi jonain päivänä olla koko firman tärkein nimi, ja se ei tule tapahtumaan, ennen kuin tähän nykyasetelmaan puututaan jollain radikaalilla tavalla. Siihen ei auta se, että Punk säilyttää vyön jotenkin laiskasti tänään Cenaa vastaan käydyssä ottelussa.

[Dedu]

Nyt on pakko nostaa tätä aihetta ylöspäin. Ajattelin ensin tehdä oman topiccinsa aiheelle, mutta sitten muistin tämän aiheen ja ajattelin, että tässä kuitenkin periaatteessa käsitellään samaa asiaa.

Eli mielestäni nykyään yhdellä päämestaruudella ja nykyisellä rosterilla on hiukan turha lähtä brändijakoa tekemään, varsinkin kun SmackDown on jäänyt pahasti kakkoseksi. Kuitenkin heräsi pieni ajatus siitä, että miksei WWE voisi ehkä hiukan "porrastaa" ohjelmistoaan? Tarkoitan tällä painijoiden ja kuvioiden jakamista ohjelmiin niiden suuruuden mukaan.

Tämä ajatus juolahti mieleeni, kun mietin SmackDownia ja sitä kuinka muutama päivä sitten kritisoin samojen otteluparien jatkuvaa uudelleenkäyttöä, ja sitten sitä millainen tämän viikon Raw oli. Miksi esimerkiksi Adam Rose tungetaan väkisin maanantai-illan ohjelmaan jollakin haista v***u 2 minuutin hupihupi -kuviolla? Miehestä voitaisiin saada oikein kunnolla jotakin irti, jos tämän kaksiminuuttisen sijaan hänelle suunniteltaisiin jotain suurempaa Main Eventiin tai SmackDowniin. Miksi Adam Rose työnnetään väkisin Raw:n ohjelmistoon, jotta meille voidaan näyttää perjantai-iltana Rob Van Dam vs. Seth Rollins part 34736245?

SmackDown tuntuu koostuvan aivan yhdentekevistä otteluista ja uusinnoista mitä tapahtui Raw:ssa. Miksi? Ohjelmistossa esiintyvät yleensä pääasiassa Raw:ssakin paljon tv-aikaa saavat tähdet. Miksi? Miksi Miz, Swagger, Rusev, Bo Dallas, Usot, Wyattit, RVD, Rollins ja muut Raw:n vakkarinaamat pitää raahata esiintymään SmackDowniin ja Main Eventiin, kun rosterissa on paljon painijoita jotka saavat erittäin vähän, osa ei ollenkaan, ruutuaikaa maanantai-illoissa? Jos rakennettaisiin oikeasti jotain kuvioita niille vähemmän esiintyville tähdille. Tottakai ohjelmiin voisi tuoda myös näitä isompiakin tähtiä, mutta selkeästi vähemmän.

Jotkut saattavat toki ajatella tämän lokeroivan esimerkiksi SmackDownin entistä selkeämmin kakkosluokan ohjelmaksi mutta itse koen, että tämä voisi jopa nostaa SmackDownin tasoa. Olisi paljon mielenkiintoisempaa nähdä vaikkapa Zack Ryder ja Adam Rose feudaamassa SmackDownissa ja rakentavan omaa kuviotaan perjantai-iltaisin, kuin joku Sheamus vastaan Bray Wyatt, joka ei liity millään tavalla mihinkään, saatika uusintaottelua maanantailta. SmackDownin pääkuviosta voitaisiin sitten rakentaa myös ottelu PPV:hen, joko kick-offiin tai johonkin show:n alkuosioon. Näin vähennettäisiin myös niitä fillerimatseja PPV:stä.

Mielestäni tämä antaisi katsojalle syyn katsoa SmackDownia, koska tämä ei tule näkemään ensi Raw:ssa miten juonikuvio etenee. Eikä ainoastaan sitä, vaan voisi tehdä myös painijoiden aikataulusta ja työstä inhimillisempää. Tottakai kyseessä on showbisnes jossa esiintyjistä yritetään imeä kaikki mehut ja mahdolliset rahat, oli kyse sitten showpainista, musiikista tai muusta vastaavasta. Kuitenkin nykytilanteessa en menisi takuuseen siitä, että tämä on se optimaalinen tapa tehdä rahaa. Onko järkevää roudata samat supertähdet kolmeen eri viikottaiseen, ja sitten yleisö toteaa "v***u mitä paskaa, ei kiinnosta"? Sen sijaan, että esimerkiksi RVD ja Rollins voisivat levätä Raw-nauhoitusten jälkeen, he hinautuvat johonkin v***n Main Eventin ja SmackDownin nauhoituksiin vetääkseen jonkin aivan turhanpäiväisen ottelun, joka on todennäköisesti nähty jo kyllästymiseen asti, ja jota katsoo suhteellisen pieni yleisö Raw:hon verrattuna.

[Darien Fawks]

Dedulta toki hyvää asiaa. WWE:n staasi -ketjussa itsekin tosin puutuin samaan asiaan aivan vasta. Onhan tämä toki tavallaan parempi paikka tällaiselle asiaan keskittyneemmälle keskustelulle.

Eli kyllä, samaa mieltä olen kanssasi. WWE on suorastaan tuhonnut Smackdownin, vaikka yhteen aikaan viikon molemmat show't olivat katsomisen arvoisia eri syistä. Nyt Smackdown on käytännössä samaa paskaa kuin Raw, mutta vielä ruikulimpaa sellaista. Ei siis sellaista tymäkkää kunnon paskaa, jossa on miehekäs aromi ja kiinteä koostumus.

Brändijaollisemman mallin hyvät puolet:

1. Enemmän uusia kasvoja tv:hen.
2. Vanhat kasvot säilyttäisivät mielenkiintoisuuttaan ilman liiallista näkyvyyttä.
3. Helpompaa rakennella feudeja mielenkiintoisesti, kun ei tarvitse buildata joka feudia joka show'ssa valmiiksi rajallisten bookkaus-keinojen avulla.

Brändijaollisemman mallin huonot puolet:

1. WWE joutuisi käyttämään enemmän efforttia kahden rosterin rakenteluun.
2. WWE joutuisi tulemaan ulos mukavuusalueeltaan ja luomaan enemmän tähtiä, eivätkä he voisi luottaa sokeasti esimerkiksi Randy Ortonin vetovoimaan.

Nuo niin sanotut huonot puolet ovat huonoja vain tietäen/olettaen, että WWE on laiska eikä vain osaa. Samalla noita huonoja puolia jouduttaisiin sietämään hetken ennen kuin hyvät puolet alkaisivat kantaa hedelmää. Kyseessä ei siis ehkä ole muutos, joka auttaisi heti tänään tai tällä viikolla, ellei sitten WWE markkinoisi asiaa kunnolla, minkä he kyllä toisaalta varmasti osaisivat. Samalla Smackdown voisi olla eräänlainen vähän villimpi testausohjelma nyt kun NXT alkaa olla jo kaikkein uskottavin ja järkevin kaikista WWE:n tuottamista show'ista.

Brändijaollisempi järjestelmä toisi Superstarsissa painivia miehiä takaisin televisioon, jossa he voisivat ihan hyvin jatkaa jobbailuaan, jos WWE niin tahtoo. Samalla kuitenkin pystyttäisiin rakentamaan useampia tähtiä tyydyttävämmällä tavalla. Jotenkin vain tuntuu, että WWE on niin tyytyväinen Smackdownin tasaisena pysyviin ok-mallin katsojalukihin, ettei heillä yksinkertaisesti ole munaa yrittää räjäyttää pankkia. Kunnianhimoa ei tiimillä näyttäisi olevan tarpeeksi.

[Japeet]

saatika uusintaottelua maanantailta.

Parastahan tuossa on se, että silloin kun maanantain Raw'ssa mainostetaan jotain oikasti kiinnostavaa ottelua Smackdowniin, ei sitä tarvitse silti katsoa, koska kyseinen ottelu kierrätetään sitten seuraavaan Raw'hon. Toisinaan jopa käytännössä identtisenä ainakin niiltä osin jotka merkitsevät. Itse pidin aikanaan siitä jaosta että toinen show on selkeästi painipainotteisempi, ja toisessa sitten enemmän promoja ja segmenttejä. Vähän niinkuin että enskan diaryn Triple H bookkaamaan toista ohjelmaa ja Vince toista, kuitenkin johdonmukaisesti ja yhteistyössä.

[Dedu]

Brändijaollisemman mallin hyvät puolet:

1. Enemmän uusia kasvoja tv:hen.
2. Vanhat kasvot säilyttäisivät mielenkiintoisuuttaan ilman liiallista näkyvyyttä.
3. Helpompaa rakennella feudeja mielenkiintoisesti, kun ei tarvitse buildata joka feudia joka show'ssa valmiiksi rajallisten bookkaus-keinojen avulla.

Brändijaollisemman mallin huonot puolet:

1. WWE joutuisi käyttämään enemmän efforttia kahden rosterin rakenteluun.
2. WWE joutuisi tulemaan ulos mukavuusalueeltaan ja luomaan enemmän tähtiä, eivätkä he voisi luottaa sokeasti esimerkiksi Randy Ortonin vetovoimaan.

Mielestäni brändijaon ei tarvisi olla tiukka, etteivät Raw:n painijat voi olla SmackDownissa tai SmackDownin painijat Raw:ssa. Näin saataisiin vaan hiukan tasoitettua tuota ohjelmien tasoa. Myös samalla NXT-porukan tuominen aina välillä pääohjelmiston puolelle olisi hyvin toimivaa, kun se ajatusmalli ei pyörisi "Raw tai ei mitään"-tyylillä. Eli jos ei maanantai-illoista löydy joka viikko tv-aikaa, niin ei voida tuoda painijaa NXT:stä ylös.

Muutenkin koen, että SmackDown toimisi paremmin Raw:n juonikuvioiden kaatopaikkana (siis niiden kuvioiden jotka eivät mahdu Raw:n tv-aikaan), kuin nykyisenä "me vaan harjotellaan ensi maanantaita varten"-mentaliteetillä. Muutenkin SmackDown voisi toimia hiukan samalla tavalla kuin miten Paul Heyman kuvaisi ECW:n toimineen aikanaan; ikään kuin Raw:n farmina. NXT on tietenkin se farmi, mutta SmackDownissa voitaisiin käyttää vähemmän Raw:ssa jatkuvasti nähtäviä painijoita, ja sen sijaan käyttää painijoita jotka eivät maanantaisin sitä tv-aikaa saa. Tällä tavalla SmackDowniin jouduttaisiin luomaan omat supertähtensä, jotka voitaisiin sitten halutessaan siirtää Raw:hon. Sitten jos koetaan ettei tilaa ole enempää supertähdille, niin sehän on vain hyvä asia; lisää tähtivoimaa myös perjantai-iltoihin!

saatika uusintaottelua maanantailta.

Parastahan tuossa on se, että silloin kun maanantain Raw'ssa mainostetaan jotain oikasti kiinnostavaa ottelua Smackdowniin, ei sitä tarvitse silti katsoa, koska kyseinen ottelu kierrätetään sitten seuraavaan Raw'hon. Toisinaan jopa käytännössä identtisenä ainakin niiltä osin jotka merkitsevät. Itse pidin aikanaan siitä jaosta että toinen show on selkeästi painipainotteisempi, ja toisessa sitten enemmän promoja ja segmenttejä. Vähän niinkuin että enskan diaryn Triple H bookkaamaan toista ohjelmaa ja Vince toista, kuitenkin johdonmukaisesti ja yhteistyössä.

Tämäkin on suuri ongelma. Mitä järkeä on tehdä toista ohjelmaa (no siis vastaushan on raha) jos se on vaan "harjoitussessio" painijoille, ja mikäli ottelu toimii, niin se sama matsi käydään taas Raw:ssa.

[Darien Fawks]

saatika uusintaottelua maanantailta.

Parastahan tuossa on se, että silloin kun maanantain Raw'ssa mainostetaan jotain oikasti kiinnostavaa ottelua Smackdowniin, ei sitä tarvitse silti katsoa, koska kyseinen ottelu kierrätetään sitten seuraavaan Raw'hon. Toisinaan jopa käytännössä identtisenä ainakin niiltä osin jotka merkitsevät. Itse pidin aikanaan siitä jaosta että toinen show on selkeästi painipainotteisempi, ja toisessa sitten enemmän promoja ja segmenttejä. Vähän niinkuin että enskan diaryn Triple H bookkaamaan toista ohjelmaa ja Vince toista, kuitenkin johdonmukaisesti ja yhteistyössä.

Tämäkin on suuri ongelma. Mitä järkeä on tehdä toista ohjelmaa (no siis vastaushan on raha) jos se on vaan "harjoitussessio" painijoille, ja mikäli ottelu toimii, niin se sama matsi käydään taas Raw:ssa.

Yhteen aikaan tätä tarkoitusta varten oli kai dark matchit ja live eventit...

[Darien Fawks]

Tuli noista mestaruuksista mieleen yksi huvittava juttu.

Käytännössä noita maailmanmestaruuksia (WWE & World Heavyweight Championship) ei ole koskaan juuri selitetty. Eli miksi painijat oikeastaan haluavat olla mestareita ja mitä mestarina oleminen merkitsee? No joo, kyllähän Cena viime aikoina on jokusen kerran puhunut, kuinka vyö on merkki erinomaisuudesta. Eli egonjatke kai se sitten on.

United States- ja Intercontinental-mestaruuksista puolestaan pidetään aina kovaa haloota, miten niin ja niin moni iso nimi on pitänyt niitä vyötäisillään – etenkin Intercontinental-mestaruutta. Käytännössä tyypillistä siis on, että midcard-mestaruuksia bookataan huonosti, mutta niiden kiinnostavuus olevinaan perustuu niiden menneisyyteen. Nykypäivänä en itse ole niin varma, onko esimerkiksi Zigglerille Intercontinental-mestaruus enemmän hyvä homma vai vain tekosyy pitää kaveri ulkona päämestaruuskuvioista. Mitään erityistä roolia ei Zigu kuitenkaan ole viimekään aikoina saanut. US-mestaruuden kanssa WWE todisti jo Dean Ambrosen kaudella, että mestaruuden arvo on pyöreä nolla.

Midcard-mestaruuksien ympärille olisi helppo rakentaa myös oikeaa kamppailua. Ei muuta kuin laitettaisiin useampi main eventistä pudonnut tai pääkuvioihin mahtumaton mies niiden perään. Esimerkiksi Randy Ortonin, Chris Jerichon, Bray Wyattin, Roman Reignsin ja Seth Rollinsin kuviot ovat tällä hetkellä aika epäselviä. Miksei Roman Reigns ottele midcard-vöistä, jos ne kerran ovat arvostettavia itsessään? Miksi hän on main eventissä pari kertaa häviämässä hämärästi ja sen jälkeen ei pääsekään lähellekään mitään vyötä, vaan ottelee vain Rollinsin kanssa? Yhtäkkiä Reignsiä kiinnostaakin ennemmin hakata Rollins kuin hankkia kultaa vyötäisilleen. Eikö tämänkin asian olisi voinut hoitaa niin, että Reigns olisi todennut olevansa seuraavana jonossa toisarvoisiin mestaruuksiin, mutta sen sijaan hänellä oli hampaankolossa Rollinsia kohtaan.

Ehdottaisin siis, että vyörakennetta tehtäisiin selkeämmäksi ja painijat puhuisivat useammin siitä, kuinka haluavat olla mestareita – ilmankin, että he ovat juuri nyt kuviossa mestaruudesta. Oikein toteutettuna tämä ei monimutkaistaisi katsomiskokemusta, vaan vain nostaisi saman tien vöiden arvoa ja antaisi hahmoille enemmän puhuttavaa. Samalla myös kakkosmestaruuksien roolin pitäisi toimia ponnahduslautana isompiin kuvioihin. Eli pitkään IC-mestarina ollut saisi luonnollisesti kokeilla onneaan myös isommissa vyökuvioissa hyvän kauden jälkeen.

Edit: Pilkkuvirhe ja ylimääräinen sana.

[luulokuningas]

Käytännössä noita maailmanmestaruuksia (WWE & World Heavyweight Championship) ei ole koskaan juuri selitetty. Eli miksi painijat oikeastaan haluavat olla mestareita ja mitä mestarina oleminen merkitsee? No joo, kyllähän Cena viime aikoina on jokusen kerran puhunut, kuinka vyö on merkki erinomaisuudesta. Eli egonjatke kai se sitten on.

Olen ymmärtänyt että kayfaben mukaan mestari saa isoimman tilin, mutta nykyään idea taitaa olla enemmänkin juuri vain egon kasvatus.