Kaikki kuolee joskus. Onko jengi ajatellut omia hautajaisiaan tai kuolemaa ylipäätänsä?
Itse tahdon, että minut tuhkataan ja tuhkat heitetään mereen josta pääsen takaisin elämän kiertokulkuun. Ihminen -> Tuhkaa -> Kalanruokaa -> Linnunruokaa -> Linnun paskaa -> Vaikka kukka. Ajatuskin ruumiista mätänemässä jossain ahtaassa ja kalliissa arkussa puistattaa.
Tosiasia on, että jokainen unohdetaan jossain vaiheessa eikä hautaa jossain tapauksissa hoideta omien lapsien jälkeen eikä lähes varmasti lastenlapsien jälkeen. Hautapaikat uusitaan ehkä kerran viidessä (?) vuodessa ja huonolla tuurilla siinä arkunpäällä lepää jo toinen vainaja tuon viiden vuoden jälkeen...
En halua kirkkohäitä, joten en missään nimessä hautajaisiakaan. Vaikka ihmisillä on kuolemanjälkeisiä kokemuksia, joita ei voida millään selittää niin (voisiko ehkä aika hidastua kun ihminen tekee kuolemaa?) jotenkin tuntuu että ainoa tapa jolla delaamisen jälkeen täällä eletään on ihmisten muistoissa. Sinänsä kannattaisi jättää siis läheisille hyvät muistot.
Jos joskus riistäisin itseltäni hengen niin tekisin sen viiltämällä ranteet auki. Jotenkin jollain masokistisella tapaa kiinnostaisi se "Mitä v**tua mä menin tekemään"-tunne ennen tyhjiin vuotamista. Pientä katumusta ehkä? Toivottavasti täällä ei ole ketään kuka on menettänyt omaisia itsemurhan takia, mutta tuollaista ihan oikeasti olen joskus ennen nukkumaanmenoa pohdiskellut.
Jatkakaa ihmeessä.
