Hyvää ja huonoa löytyi Impactista.
+ Angle vetämässä kuilua Fortunen välille. Tuo kuvio toimii, ja samalla Roode saa kerättyä overiutta edelleen lisää matkalla elämänsä suurimpaan otteluun.
+ Jeff Hardyn tarina jatkuu oikein mainiolla tavalla. Okei, ehkä AJ:n sössötys kuinka Jehvi vie ruuat AJ:n lasten suusta oli jo ylipaatoksellista höpöhöpöä, mutta kaiken kaikkiaan tämä on juuri oikea tapa tuoda Hardy takaisin. Ei levitetä kultaista mattoa ja anneta World Title mahdollisuuksia, vaan Jeffro joutuu nöyristelemään ja suorastaan anelemaan uutta mahdollisuutta.
+ Crimson you know tässä miehessä on sitä you know jotain. Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin olisin mieluummin nähnyt Angle-Crimson kuin Angle-Rooden BFG:ssa. Mutta kyllä tuo ottelu Joetakin vastaan kelpaa, vaikka ei tule missään nimessä olemaan sellainen break through esitys mikä Anglen kanssa olisi ollut väistämätön tosi asia. Jos TNA nyt ei mene tappamaan tätä Crimsonin nousua jollain järjettömällä kusetustappiolla Joelle, niin tästä nuoresta miehestä on lupa odottaa suuria. Mielenkiinnolla kyllä seuraan kaverin urakehitystä ja toiveet ovat korkealla. You know.
- Tyhminkin sikaniskaläskifani tajuaa, että AJ & Daniels tulevat kohtaamaan Bound For Gloryssa. Eikö Chrisiä nyt voisi jo samantien kääntää kokonaan heeliksi?
- Olin jo kesällä aivan varma, että BFG:ssa nähdään ehkä parhaiten rakennettu naisten ottelu sitten Trish-Mickien eli Angelina-Winter. Nyt kuitenkin varmistui, että näin ei tule käymään, vaan saamme jonkin tuulesta temmatun 4-way täytematsin.
- Flair-Sting. Minulla nyt ei suurempaa ongelmaa ollut vaikka papat matsasivat. Parhaimmillaan tämä olisi voinut olla sellainen oikein mukava tunteikas nostalgiapläjäys, jossa kehäveteraanit olisivat
psykologisilla (oi kyllä) taidoillaan temmanneet katsojatkin meininkiin mukaan ja sulkeneet ympyrän. Mutta ei kun ei. Ottelu myrkytetään täysin järjettömällä ylibookkauksella ja epäloogisuuksilla.
* Flair lyö Stingiä suoraan palleille aivan Hebnerin nokan edessä = ei diskausta
* Koko Immortal ryntää kehään pieksemään Stingiä = ei diskausta
* Anderson tulee kehään rymyämään tuolin kanssa tunnarinsa saattelemana = ei diskausta
* Ja niin edelleen...
Bobby Roodesta piti vielä sanomani. Mielestäni on hienoa, että hänelle on lopulta pitkän palveluksen jälkeen annettu pallo ja mahdollisuus juosta sen kanssa. Hienoa! Onhan Bobby kehässä parempaa keskitasoa, mikissä ihan hyvä ja myös näyttää supertähdeltä sixpäkkeineen. Jotenkin hänestä kuitenkin huokuu tällainen Edge-efekti. Mies on kaikessa hyvä, mutta ei missään loistava. Voi tietysti olla, että Bobby todistaa otteillaan minun olleen väärässä ja nousee huippunimeksi, mutta jotain tuntuu uupuvan. Jos nyt verrataan vaikka Crimsoniin, joka olisi voitu hänen paikalleen nostaa, niin helpommin minä hänen nousuunsa samaistuin. Roodelta tuntuu uupuvan karismaa, se kuuluisa "it factor." Hän on kuin painirobotti. Kaikki kyllä onnistuu, mutta silti jää jotenkin tyhjä fiilis katsojalle. Sekin on myös fakta, että jotkut painijat "löytävät itsensä" vasta myöhään, joten en ala Roodea epäonnistuneeksi valinnaksi vielä tyrmäämään. Olisin mieluummin nähnyt Crimsonin, Matt Morganin tai miksei Popen saavan tämän näytönpaikan BFG:n mahtiareenalla kirkkaiden valojen alla. Ehkä Bobby kuitenkin onnistuu voittamaan minutkin puolelleni tulevien kuukausien aikana. We'll see. Ei hän huono valinta ole missään nimessä, mutta ei ehkä paraskaan. Tähän olisi kiva kuulla myös muiden mielipiteitä.
