Foorumiarkisto

Jännää, että kahdella legendalla, Ric Flairilla ja Bruno Sammartinolla on kummallakin David-niminen poika, jotka ovat jääneet isiensä varjoon Jos joku "tuntee" nuoremman Sammartinon ottelijana paremmin kuin minä, olisi kiva kuulla mielipiteitä.

Olen nähnyt häneltä vain yhden matsin, sen Wrestlemania I:n Brutus Beefcakea vastaan. Ainakin sen perusteella hän vaikutti tosi nopealta liikkeissään. Oli kuitenkin selvästi enemmän teknikko kuin brawlaaja, ainakin heitoista alastulot olivat vähän kömpelön näköisiä.

Davidin WWE-ura katkesi surullisesti. Isä-Bruno sanoo täällä, että Vince McMahon erotti Davidin kun tämä oli New Yorkissa pamauttanut fania turpiin. Poliisi korjasi Davidin talteen ja Vince antoi kenkää. Kymmenen vuoden indy-seikkailun jälkeen Eric Bischoff halusi palkata Davidin WCW:iin mutta jostain syystä sopimusta ei syntynyt. Ikävää, sillä se oli luultavasti hänen viimeinen läpimurtotilaisuutensa (David on siis syntynyt 1960). Välit Brunoonkin ovat olleet kuulemma poikki

Aika surullinen tarina. Jos Vincellä periaatteessa on kiinnostusta työskennellä tulevaisuudessa vielä Brunon kanssa, ehkä sovinto ja Davidinkin suurempi näkyvyys wrestling-maailmassa saattaisi olla mahdollisuuksien rajoissa.

En voi väittää tuntevani miestä kovin paljon paremmin kuin sinä, koska otteluita en ole nähnyt tuota WMIstä enempää... joka sekin oli muistaakseni enemmän Bruno Sammartinon ja Johnny V:n välinen yhteenotto kuin heidän manageroitaviensa.

Davidilla oli WWFssä myös ongelma, josta tälläkin foorumilla on viimei aikoina puhuttu: Hän oli melko lyhyt. Hänellä oli sopiva ruumiinrakenne, mutta pituutta oli vain sellaiset hiukan yli 170, joten sillä ei voinut päästä kovin pitkälle siinä ympäristössä.

Se WCW-juttu taisi kestää jopa sen verran, että hän kävi kerran jobbaamassa Cruiserweightille... (no, okei, Dean Malenkolle häviämisessä ei ole mitään häpeämistä). Olisikohan Bischoff vain halunnut leikkiä hänellä.

On muuten mielenkiintoinen juttu painimaailmassa tämä isä-poika suhde. Vähän voi mennä off-topicin puolelle, mutta menköön. Jos isä on aikoinaan ollut tunnettu painija ja on edelleen hyvissä väleissä promoottorien kanssa, tie tähtiin on taattu. Vai onko sittenkään? Tästä on nähty paljon hyviä esimerkkejä, kuten viime aikoina The Rock ja Randy Orton.

Aina kaikki ei olekaan niin yksinkertaista. Kun legendan poika debytoi kehässä, monet näkevät hänessä vain isänsä ja hurraavat/buuaavat pojan kautta isälle, eikä tälle itselleen. Vähän ajan kuluessa pojan luotua hahmoaansa pidemmälle, isän tuoma overius alkaa hävitä. Silloin poika on ratkaisevassa vaiheessa koko uransa kannalta. Hänen pitäisi nousta isänsä varjosta hyvillä otteillaan kehässä ja muutenkin. Tässä juuri Randy ja Rock onnistuivat, eikä jäänyt surffailemaan isänsä maineessa kuten vaikkapa David Flair, joka varasti isänsä gimmickin (, joka ei tosin ollut alunperinkään hänen). Muita hyviä esimerkkejä painijoista, jotka eivät ole onnistuneet nousemaan isänsä spotlightista ovat Shawn Stasiak, joka on entisen WWE mestari Stan Stasiakin poika, sekä Grandmaster Sexay eli Brian Lawler joka on The Kingin poika. Brian sentään yritti vähän extremempää gimmickiä, eikä käyttänyt kuuluisaa sukunimeään, mutta silti kaikki eivät menneet kohdalleen. Onneksi hän ei sentään kutsunut itseään Brian "The King" Lawleriksi.

WWE:n yksi kaikkien aikojen suurimpin legendoihin kuuluva Bruno Sammartino sai myös tuotua poikansa Davidin WWE:hen 80-luvulla. Itsekään on ole muita matseja kuin tuon Wrestlemania I matsin, joten en voi hänen kehätyöskentelystään paljoa puhua. Hän ei kuitenkaan tuonut WWE:lle mitään uutta, eikä onnistunut nousemaan isänsä varjosta, mikä johti vähän ajan päästä potkuihin. Juuri tuossa WM I matsissa hän ei saanut mitään reaktiota yleisöltä vaan kaikki hurrasivat Brunolle. Hän vaikutti tuon lyhyen matsin perusteella ihan ok-painijalta, mutta täytyy muistaa mitä WWE:ssä siihen aikaan arvostettin - Ei painitaitoja vaan hyvää gimmickiä ja superstar-lookia. Mestarinahan oli tietysti mr. Technical Wrestler Hulk Hogan.

Davidin ja Brunon tarina tosiaankin on todella surullinen... Kaikki alkoi, kun David tuli WWF'ään. Vince McMahon lupasi Brunolle, että antaisi Davidille pushia, jos Bruno tulisi myös WWF'ään. Niinpä Bruno suostui, vaikka ei pitänyt McMahonin uudesta suunnasta ollenkaan, hän ei pitänyt ollenkaan kaikista niistä steroidi friikeistä ja siitä miten paini oli muuttunut enemmän showmaiseksi... Mutta Bruno suostui, koska halusi poikansa menestyvän. Niinpä Bruno tuli WWF'ään, David alkoi nousemaan cardilla hitaasti ylöspäin... Kunnes hän munasi kaiken lyömällä fania. Myöhemmin, kun David sai selville, että Bruno oli tullut WWF'ään, vain jotta hän saisi pushia, heidän välit huononivat. WWF'ssä ollessaan David oli tutustunut huumeisiin ja steroideihin, Bruno syytti tästä McMahonia ja hän oli myös todella vihainen ja pettynyt Davidiin... Mikä vain pahensi heidän välejään entisestään. He eivät kai ole vielä tänäpäivänäkään kovin hyvissä väleissä ja ainakin OWW väittää, että David ei ole puhunut isälleen vuosiin.

Todella surullista, indeed.

IMO, en usko, että David olisi koskaan pystynyt menestymään Hulkamania eralla. Kyllä, hän oli ihan hyvä painija, mutta hänellä ei ollut yhtään karismaa ja hän oli liian pieni. Eikä hän painijanakaan mikään erikoinen ollut, mitä nyt kolme matsia häneltä olen nähnyt, hän osasi vaan kaikki perus lukot ja liikkeet, ei mitään hienouksia. Ei Brunokaan mikään loistava painija koskaan ollut, hänen lähes kaikki ottelut menivätkin tällä kaavalla; lyönti, lyönti, potku, bearhug... Mutta hänen huonouden kehässä korjasi se, että hän oli niin karismaattinen.

Eli en usko, että Davidilla oli koskaan mitään mahdollisuuksia päästä overiksi ja menestyä. Ihmiset rupesivat huomaamaan hänet vasta sitten, kun Bruno tuli WWF'ään ja sillonkin kaikki hurrasivat Brunolle, eivätkä Davidille.

"The King of Harts" kirjoitti:
Niinpä Bruno suostui, vaikka ei pitänyt McMahonin uudesta suunnasta ollenkaan, hän ei pitänyt ollenkaan kaikista niistä steroidi friikeistä ja siitä miten paini oli muuttunut enemmän showmaiseksi.

Tuskinpa Showmaisuus oli syynä siihen että paini ei menestynyt. TV kun kesittiin, tuli show meininki jo ennestään viihteeksi tarkoitettuun painiin.

Pitäis varmaan Davidin matseja mettästää enemmänkin. Mullakin rajottuu tiedot sinne WM:an

http://www.pwinsider.com/ViewArticle.asp?id=17384&p=1

Tuolta löytyy David Sammartinon tässä kuussa James Walshille ja Patrick Kelleylle antama haastattelu. Lyhentelen siitä joitakin kohtia. Haastattelussa David vahvistaa, ettei ole vieläkään väleissä isänsä Brunon kanssa. WWE:stä lähtönsä jälkeen hän otteli vähän aikaa AWA:ssa ja jobbasi Las Vegasissa Stan Hansenille, eikä edes tiennyt että ottelu televisioitiin. Viime vuodet David on viettänyt keikkaillen satunnaisesti indyissä mutta pääasiassa toimii fitnessin parissa.

Hän oli tosiaankin lähellä WCW-sopimusta mutta Eric Bischoff teki ikävät oharit eikä koskaan lähettänyt lupaamaansa sopimusta.

David haaveilee vielä omasta "one more matchistaan". Hän on elätellyt kaavailuja vaikkapa hänen ja Brunon matsista Vince ja Shane McMahonin kanssa.

Haastattelussa David pitää WWE:n Hall of Famea naurettavana tapauksena, koska sinne pääsemisellä ei näytä olevan kerrassaan mitään kriteerejä. Seuraavaan hengenvetoon hän tosin kannattaa ehdottomasti isänsä lisäämistä HoF:iin, koska tämä veti MSG:n täyteen yleisöä

Omaan uraansa David ei ole kovin tyytyväinen, sillä hän olisi toivonut saavansa joskus tilaisuuden kantaa maailmanmestaruutta.