Foorumiarkisto

Mitä mieltä olitte Extreme Champion Wresligistä?
Minusta se oli paras Federation joka koostui taitaviista painioista.
sitten kun se liityi WWF:fään painiat pistettiin mid-cardeiksi.
Se ei ollut oikein yleensä he paasivat Hardcore mestareiksi mutta siihen se jäikin.
Tosin esimerkiksi Tajiri ja Dutleyt ovat menestyneet hyvin.

Ensinnäkin ECW ei liittynyt WWEhen, vaan WWE palkkasi heidän painijoitaan, kun ECW oli mennyt konkurssiin. Myöhemmin WWE osti ECWn kirjastot ja oikeudet nimiin konkurssipesästä. ECWtä ei ole kuitenkaan koskaan virallisesti fuusioitu WWEhen.

ECW oli tavallaan uuden aallon aloittaja. Se antoi monille kokonsa takia hyljeksityille painijoille mahdollisuuden. Jericho, Benoit ja Guerrero pääsivät isoihin fedeihin juuri ECWn kautta. WCWn hyödyntämä cruiser-tyyli oli suoraan kopioitu ECWstä. Samoin WWEn nykyistä CW-divisioonaa ei olisi lainkaan olemassa ilman ECWn esimerkkiä (niinkin huonossa jamassa kuin se onkin). Samoin se toi HC-painia ja 'attitudea' esiin vuosia ennen WCWtä ja WWEtä.

ECW osasi bookata itsestään vakavasti otettavan vaihtoehdon. Jossain vaiheessa suosio oli todella kovakin ja yhtiö olisi säilynyt hyvin, jos johdossa olisi ollut enemmän talousasioita hallitsevia ihmisiä.

Paul Heyman ja Tommy Laughlin (Dreamer) osasivat kuitenkin bookata. Dreamer ei juuri voittanut matseja ja hänen ainoa ECW-mestaruuskautensa kesti vartin verran, mutta silti häntä pidettiin feden tähtenä. Ei onnistuisi WWEssä samaan tapaan. Lisäksi, vaikka varsinaisia klassikkoja nähtiin todella harvoin, ECW osasi käyttää sitä rosteria, joka sillä oli melko lailla oikein. Monet sittemmin hyljeksityt tähdet olivat kovaa valuuttaa ECWssä.

ECW oli huippukautenaan ehkä vasta se kolmas, mutta se voitti esim. TNAn suunnilleen jokaisella osa-alueella ja kevyesti.

Niin eikö TNA-NWA oo kuin pikku ECW.

Tavallaan ehkä cruisereiden käytön suhteen, mutta jos katsotaan NWA-mestaruuskuvioita, niin homma näyttäisi olevan äkkiä lähempänä tyypillistä etelän indyfedeä kuin ECWtä.

EDIT: Hyvä esimerkki siitä, kuinka pahasti TNAn bookkaus k**ee löytyy ihan tästä viime viikolta. ECWn suurista nimistä kaksi ei ollut koskaan kohdannut. Sabu ja Raven eivät koskaan olleet otelleet mies miestä vastaan ennen viime keskiviikkoa. Indymaailmassa heidän ottelunsa oli tavallaan erittäin iso juttu. Raven oli kieltäytynyt ottelemasta Sabua vastaan, jos tapahtuma ei ole riittävän iso. Tarkoituksena oli tehdä jonkinlainen dream match. Ja mitä TNA tekee sillä? Pistää sen ensimmäiseksi cardilleen...

onko se TNA-Impact nyt maanantaina?

"Live for the Moment" kirjoitti:
onko se TNA-Impact nyt maanantaina?

Taitaapa kyseinen show olla perjantaina(?). En nyt aivan 100 prosenttisen varma ole.

Useinmiten ajatukseni vanhaa ECW'tä katsellessani, saavat miettimään koko promootiolle ketjun perustamista, mutta osiosta en ollutkaan niin varma, joten lykkäsin työtä aina myöhemmäksi. Jos moderaattorit näkevät tarpeelliseksi poistaa tai siirtää ketjun, tehkööt sen omatoimisesti ilman toisten pyytelyitä.

Ensimmäinen asia, joka houkutteli keskustelun avaamiseen on tieto siitä, mitä foorumin kanssakävijät tuntuvat arvostavan sitä, mitä ysärin muilla promootioilla ei ollut tarjota - extremeä ja nopeatempoista lightweight painia. Tämä on se asiayhteys, johon Paul Heyman pureutui aivan ensimmäisenä ja myös Attitude-Eran sanotaan alkaneen ECW'n noususta ja Vincen pelkäämisestä. Vaikka ECW ei ollut promootio, jolla olisi ollut rahoja palkata nimekkäitä painijoita tai käyttää pyrotekniikkaa tai edes näyttäviä valoja tapahtumissaan, oli heille tarjota jotakin, mihin sen ajan kaksi kärkipromootiota eivät niillä näkymin kyenneet - ensiluokkaista painia. Rey Mysterio, Super Crazy, Super Nova, Yoshiro Tajiri, Spike Dudley ja monet muut pienempi kokoiset painijat vetivät vähintään kerran jaksossa sen loisteliaan minuuttimäärän, jota kanavistolla oli heille antaa ja on kai turha vedota pelkkien spottien viljelyyn, sillä nämä miehet tekivät nopeatempoisesta mattopainista ja useista ennennäkemättömistä liikkeistä taidetta ja nostivat sen hyvissä määrin maailman kartalle, vaikkakin johtavat painilafkat näitä painijoita silloin tällöin napsivatkin pois. Tästä huolimatta ECW pystyi pitämään tason korkealla cruiserweight divisioonankin kohdalla ja tulipahan nähtyä jopa senkin tasoinen näky, kuin RVD'n ja Jerry Lynnin nouseminen suosituimmiksi painijoiksi vähään aikaan.

Rob teki varsinaisen läpimurtonsa peitottuaan hallitsevan ECW'n Television mestarin Bam Bam Bigelowin edellämainitusta mestaruudesta ja hallitsi vyötä tuhottoman kauan. Kun fanit aikoinaan kyllästyivät Cenan pitkään WWE mestaruusreigniin, miksi RVD'n kahden vuoden Television mestaruuden kantaminen ei aiheuttanut samaa reaktiota, vaan tuntui että mitä kauemmin Van Dam kantaa tuota vyötä, sitä kuumempana yleisö käy häneen? Asiaan on tasan yksi vastaus - hän antoi faneille mitä he halusivat. Viihdettä ja päätähuimaavaa painia, jota ECW'n ulkopuolelta ei sillä hetkellä tajottu. Sama sääntö päti esimerkiksi Taziin, sekä Tommy Dreameriin.

ECW'llä oli talenttia, mutta miksi se ei noussut aikoinaan ykköspromootioksi, vaikka WWF'n KOTR-turnauksen aiheuttamat EC-Dub!-chantit saivat jopa muuan McMahonin pelon valtaan? Miksi promootio ei tehnyt nousuaan, vaikka WWF tarjoutui järjestämään miehille lyhytaikaisen runin taistellen RAWia vastaan? Kyseessä on ainoastaan se fakta, että Paul Heyman osasi buukata ja olla lojaali painijoilleen, mutta hän oli koko komeudessaan surkea liikemies. Heymanin 28 tuntia vuorokaudessa pelkkää työtä teoria ei toiminut, ja pahimpina aikoina painijat kuten Buh Buh Ray Dudley, Tommy Dreamer ja Taz osallistuivat hyvinkin merkittävästi budjettien, buukkausten, sekä myyntituotteiden valmisteluihin. Syy oli toki myös osakseen televisioaikojen, jota ECW kovalla työllä sai, mutta mihin voimme kääntää päämme kun promootio etsii itselleen televisioaikaa?

Joten kysymys kuuluukin, mitä mieltä olette 90-luvulla loistaneesta painijakaartista takahuonehahmoineen nimeltä ECW? Onko meno liiankin nopeaa ja spottirikasta vai kolahtaako hardcore ja nopeatempoinen cruiserweight lentely ja viiden tähden yleisö teihin samalla tavalla kuin minuun? Avautukaa!

Koska puhe on nyt ECW-promootiosta, eikä siitä WWE:n brandista, ei se ole osa WWE:tä, joten alueena ei-WWE on kaikkein johdonmukaisin :) Lisäksi tästä on jo aihe muinaisilta ajoilta, vaikka sen laatu hieman kiistanalainen onkin. Silti, kyllä tästä keskustelu saadaan tuolla uudelleenherätyksellä aikaiseksi, jos ihmisiä kiinnostaa.

Aivan, Paul Heyman ei ollut bisnesmies. WCW:llä oli Tedin bisnesmiesarmeija, Vince on itse lahjakas bisneksen saralla, Paulilla ei ollut mitään. Ja kun puhutaan WCW:n ja WWF:n kokoisista yrityksistä ja niiden kanssa kilpailemisesta, Heymanilla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Talentilla ei tee mitään jos ei kykene pitämään niitä firmassa, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että kykenee maksamaan näille vastaavaa palkkaa kuin kilpailijat.

Itse kuitenkin kiteyttäisin ECW:n kaatumisen erääseen vallan toiseen asiaan kuin sisällön riskiyteen tai Heymanin huonoon bisnespäähän. Nimittäin Vincen loistavaan bisnesvainuun. Kysyntää ECW:n tarjonnalle oli kyllä, siitä ei ollut epäilystäkään, mutta Vince kavereineen osoitti jälleen loistavaa reaktiokykyä siirtymällä itse ECW:n alueelle. RAW:sta tuli se kapinallinen painiohjelma, oli attitudea, keskisormia, kaljaa, sekasortoa, pöytiä, Hell in a Celliä. Kaikkea sitä, mitä nykyään ei lähetyksissä nähdä, mikä näyttää viittaavan siihen, ettei Vince välttämättä halunnut mennä siihen suuntaan bookkaajana ja painipromootion vetäjänä, mutta bisnesmiehenä hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ja niin "varastamalla" ECW:n tuorean näkökulman painiin se voitti Turnerin miljoonat. (No okei eipä liitoitella, Turner olisi varmasti kyennyt jatkamaan WCW:tä ihan kevyesti näihin päiviin saakka jos olisi vain pysynyt lujana TimeWarnerin sisäisissä kiistoissa. Vince ei voittanut mitään "Monday Night Waria", TimeWarner voitti sen.)

Joten mitä ECW:lle jäi käteen, kun Bischoff vei cruiserit ja WWF asenteen? Ei mitään, millä he olisivat enää päässeet pinnalle. Toki WWE:n dokkareissa koitetaan luoda kuvaa pahasta Bischoffista joka varastaa talentin ja hyvästä Vincestä, joka antaa ohjelma-aikaa jne, mutta todellisuudessa Vince oli se, joka varasti sen ECW:n tärkeimmän vetovoiman, asenteen.

Parhaimmillaan ECW:llä oli kaikki. Parhaat painijat, parhaat juonikuviot, parhaat promot. Mutta rehellisesti sanottuna itseäni ei haittaa lainkaan, että vuosien 2000-2001 tasoinen ECW kaatui ja hajosi. Toki nykyään kaipaisi taas sitä asennetta, minkä Vince on kyennyt jättämään taka-alalle lapsiystävällisen "Paluu kasaripainiin"-ideologiansa kanssa, ja TNA nyt on lähinä norsujen hautausmaa paskan bookkauksensa kanssa, joten sitäkään ei viitsi katsoa. (Oikeasti, purkaudun ihan offtopikkina, mutta mitä vittua siellä TNA:n bookkaustiimin päässä oikein liikkuu? Miten ihmeessä usean vuodenkaan jälkeen Styles ja Joe eivät maineventtää koko showta? Miten? MITEN? Ja miksi pitää pushata Morganeita ynnä muita kun oikeaakin talenttia olisi tarjolla? Miksi? Argh.) Tällähetkellä paini kaipaisi uutta ECW:n kaltaista piristysruisketta, mutta pitää toki muistaa, että väkivallan janoajat ovat siirtyneet MMA:n pariin, joten sen pitäisi olla jotain muuta kuin sitä mitä ECW alunperin tarjosi.

Hieno homma, että tätäkin aihetta herätellään.

Tästä ei ole vielä kauaakaan, kun sain päälle vuosittaisen, joskin lyhyen EC-Dub-innostukseni. Tällä kertaa se lähti käyntiin katsottuani Rise & Fall Of ECW-dokkarin, jota voin lämpimin mielin suositella kaikille aiheesta vieraantuneemmillekin. Dokumentissa puhutaan aivan totta, kun sanotaan, että ECW'n irtautuminen NWA'sta todella muutti wrestlingin suunnan dramaattisesti. Heyman vertaa täydellisesti erilaisten musiikkityylien muuttumista 70-80-luvuilla räväkämpään suuntaukseen, wrestlingin sen ajan tasapaksun ja old-school painoitteiseen painityylin muuttumista niin hahmoiltaan kuin painityyliltäänkin huomattavasti värikkäämpään ja myöskin väkivaltaisempaan suuntaan.

Voin henkilökohtaisesti sanoa vihaavani suurimmissa määrin kaikenlaista "roskapainia", joka perustuu pitkälti erilaisten aseiden käyttöön. En tiedä mitään HC-pohjaista painipromootiota joka osaisi tai olisi osannut toteuttaa aseiden käytön yhtä hyvin kuin ECW. Erityisesti rakastan ECW'ssä sitä piirrettä, että vaikka heidän lähes kaikissa matseissa aseita käytettiinkin, se saatiin aikaan hyvällä maulla siten, että niiden käyttö kohdistui aina sopivaan hetkeen, (esim. mahdollisesti täysin ilman aseita käydyn ottelun jälkeen voittaja tekee tappion kärsineelle finisherinsä käyttäen tuolia terästeenä) eikä niiden käyttöä tällä tavalla onnistuttu pilaamaan ylikäytöllä. Mainittakoon nyt vaikkapa RVD, joka sai aikaan erittäin vauhdikkaita ja kovaotteisia matseja vuotamatta itse tippaakaan verta.

Propsit annan ECW'lle myös siitä, ettei heidän koskaan tarvinnut suorittaa mitään ihmeempiä sick-bumppeja tai tuoda kehään minkäänlaisia teräaseita (tapaus New Jackia ei lasketa mukaan), saadakseen aikaan kovan ja brutaalin ottelun tuntua. Moni promootio, etunenässä XPW, ovat yrittäneet olla se "Uusi ECW", mutta yksikään niistä ei ole onnistunut yrityksessään. Lähimmäksi ECW'tä on ehdottomasti onnistunut jo 80-luvulla aloittanut FMW, joka jokseenkin onnistui sovittamaan tavallista, puhdasta painityyliä väkivaltaiseen, tai FMW'n kohdalla erittäin väkivaltaiseen tyyliin. Vaikka Japani-hardcorea en todellakaan voi suositella kaikille, kannattaa katsoa ainakin ECW'n (ECW'llä oli lyhytaikainen sopimus FMW'n kanssa) matseja sieltä päin.