Foorumiarkisto

Vesinokkaeläin.

Sainko kaikkien huomion? Hyvä.


Elikkä, pitkään olen hautonut ajatusta tämän tyylisestä topicista, minkä tavoitteena olisi kartoittaa vähän tätä Suomen wrestlingkansaa. Eli yksinkertaisesti sanottuna haluan tietää, että ketkä täällä oikeasti seuraavat muutakin painia kuin tämä vitsaus, jonka nimi myös on World Wrestling Entertainment.

Älkääkä nyt pikku teikkerimarkit tulko itkemään, antakaa kun setä selittää. Eli kyllä minäkin seuraan WWE:tä, suhtkoht säännöllisesti jopa. Mutta katsokaas painissa on minulle henkkoht kaksi hyvin erilaista puolta. Toinen on otteluiden sisältö ja toinen on kaikki muu. Tämän kaiken muun suurimmilta osin hankin WWE:n parista, eli tämän ns. saippuaoopperan. Sitä katsoo samalla tavalla kuin akat katsoo Kauniita ja Rohkeita. Juonikuvioiden ym. takia. Mutta enough with WWE, tässä topicissa ei sitä käsitellä.

Wrestling. Mitä se merkitsee minulle? Jos unohdetaan termi "Sports Entertainment", niin wrestlingistä tulee minulle mieleen Doug Williamsin ja Nigel McGuinnessin kaltaiset ketjupainitaiturit, Kenta Kobashin ja Kensuke Sasakin kaltaiset "lyöntejä ei säästellä" Strong Style-painijat, AJ Stylesin ja Tiger Mask IV:n kaltaiset lennokkaat high flyerit ja tietysti Christopher Danielsin ja Austin Ariesin kaltaiset, miltei täydelliset kokonaisuudet. Mikä heitä kaikkia yhdistää?

Nuo painijat ovat vain murto-osa siitä joukosta, mitkä kuuluvat "parhaaseen A-ryhmään", näin Kummelia lainatakseni. Eli minun kirjoissani tämä A-ryhmä on juuri semmoinen joukko painijoita, keitä voit katsoa neliskulmaisessa kehässä ja unohtaa kaiken maailman juonikuviot, kumpi on hyvä ja kumpi paha. Kumpi raiskasi kuolleen ruumiin, kumpi ahdisteli toisen vaimoa, kuka on kehitysvammainen ja kuka nousi kuolleista. Kun tämä A-ryhmä on kehässä, niin you can just sit back and enjoy the action!

Itse nautin ylivoimaisesti enemmän hyvistä, 15-40 minuuttisista painiotteluista. Onko ne sitten teknistä vääntöä, high flyingia, vai kunnon HC brawlia, niin kaikki kelpaa, kunhan ne on toteutettu oikein. Lyönnit menee perille asti, ei rajoiteta liikkeitä pelkkiin hip tosseihin ja arm drageihin, mutta silti lopuksi matsin jälkeen lähdetään kehästä hyvin mielin ja hyvässä kunnossa.

Nyt kun tuo saarnaosuus, minkä muuten vedin ihan lonkalta, on ohi, niin voidaan keskittyä tähän itse asiaan... Eli painiin WWE:n ulkopuolella. Mitä haluan teidän tekevän, on luetella ja kertoa omista mieltymyksistänne eri painijoita tai eri federaatioita kohtaan. Tietysti haluaisin jotain muutakin kuin ykkösestä kymppiin-listan parhaista painijoista, vaan haluan myös tietää miksi tämä painija säväyttää sinua, miten olet tutustunut hänen "työhönsä" jnejne. Sama pätee eri federaatioissa. Kertokaa mitä pidätte juuri niistä federaatioista.

Ja sanottakoon vielä, että jos ei muuta vastattavaa ole kuin "En tiiä muita kuin WWE" tai "WWE:n lisäksi ainoostaan TNA, ku siellä on Jeff Hardy", niin älä vastaa mitään.


Ring Of Honor. USA:n ykköspromootio minun mielestäni, ylivoimaisesti. Ehkei heillä ole ollut yhtään yli 2000 katsojan tapahtumaa, eikä heillä ole TV-sopimusta... Mutta mitä väliä? He tarjoavat parasta sitä itseään, eli painia. Ring Of Honor, eli tuttavallisemmin ROH, aloitti toimintansa vuonna 2002, alkuvuodesta. Silloin tapahtumapaikkoina oli erilaisten koulujen liikuntasalit ja vastaavat, eikä ollut tietoakaan mistään spottivaloista tai vastaavista. Silloin oli valot päällä koko tapahtuman ajan, painijat tulivat verhojen takaa, menivät kehään ja hoitivat hommansa. Tuolloin ROH tavoitteli yleisöä juuri semmoisella "Sports Entertainment sucks, this is REAL professional wrestling."-asenteella. Minuun upposi täysillä. Tietysti ennenpitkään juonikuviot ja vastaavat tulivat ROHiinkin, mutta ne pidettiin kohtuuden rajoissa sekä ne noudattivat vähän perinteisempää kaavaa. Ei ollut kahden kuukauden vihanpitoja, minkä jälkeen unohdettiin toinen. ROH tarjosi vuosia kestäviä feudeja, jotka ehkä välillä sammuivat, mutta kun samat miehet kohtasivat vuoden jälkeen kehässä, vanha vihanpito muistui mieleen. Tämä tuo sitä todellisuuden tunnetta wrestlingiin, ei pedofilia-anglet.

No ketäs siellä ROHissa sitten painii? Tässä pieni paketti ROHin parhaista painijoista, minun kirjoissani.


Bryan Danielson

The American Dragon. USA:n lupaavimpia tulevaisuuden tähtiä. Esikuvanaan Dynamite Kid ja Chris Benoit. Ja se kyllä näkyy. Mies tekee kaiken niin vakuuttavalla intensiivisyydellä ja taidolla, että ei voi muuta tullakaan mieleen kuin Dynamite Kidin legendaariset European Uppercutit ja Benoitin murhaavat chopit. Ennen vuotta 2004 Danielson oli kuin kopio esikuvistaan, vaikka vielä hänessä näkyi tietynlainen "green"-mäisyys, eli hän ei ollut vielä ihan tarpeeksi uskottava todelliseksi superstaraksi.

Oliko se sitten 2003 vuoden lopussa vai koska, niin Danielson sai lievän asennemuutoksen. Hiustyyli vaihtui, intensiivisyys otti suuremman osan miehen olemuksesta... Ja mitä tapahtui? Hän meni jopa esikuviensa ohi. Tämä siis minun mielestä. Bryan Danielson on tämän hetken PARAS painija USA:ssa, piste. Jos et miehen otteluita ole nähnyt, niin hyvä mies, KATSO! Jos ihmettelet, että mistä sitä sitten saisi ostettua, niin parhaana vaihtoehtona pitäisin Smart Mark Videon kaltaista nettikauppaa, josta löytyy mitä vaan USA:laisesta indyskenestä, lukuunottamatta ROHia. ROHia kyllä löytyy ROHin omilta kotisivuilta, http://www.rohwrestling.com. Suosittelen kovasti.

Mainittakoon vielä, että vaikka tällä hetkellä "American Dragon" on pienellä tauolla ROHista, niin hän on syyskuussa kyllä palaamassa.


Huh, nyt kun tuo venyi niin paljon, niin jos vähän nopeammin vaan listaisin näitä painijoita ROHista.

Samoa Joe - kolmas ROH Mestari, joka piti vyötä miltei kaksi vuotta, voittaen kaikki USA:n parhaimmat. Lopulta hävisi vyönsä todelliselle tulevaisuuden tähdelle, Austin Ariesille. Aries taas hävisi vyönsä ehkä tunnetuimmalle USA:laiselle indypainijalle, CM Punkille. Valitettavasti Punk on piakkoin siirtymässä WWE:n leiviin... :/

Sitten on nämä vakiot, ketkä kaikki ovat melkeinpä loistavan arvonimen ansainnut: Colt Cabana, Nigel McGuinness, Roderick Strong, Christopher Daniels, Homicide, Low-Ki, Alex Shelley, Jay Lethal, Doug Williams, James Gibson, Spanky (kaksi viimeisintä valitettavasti kanssa siirtymässä WWE:hen, prkl), BJ Whitmer, Jimmy Jacobs (HOSS), Havana Pitbulls (Rocky Romero & Ricky Reyes) AND THE LIST GOES ON. Katsokaa ROHia, tämä on käsky.


Noh, USA:ssa on sitten näitä muitakin federaatioita, kuten Combat Zone Wrestling ja IWA Mid South, mutta jätetään ne nyt rauhaan. Pakko vielä siirtyä wrestlingin todelliseen mekkaan, eli Japaniin.

Japanissa wrestling ei ole urheiluviihdettä, siellä se on yksinkertaisesti
urheilua. Paikallisten urheilulehtien etusivuilla voi komeilla jonkun painijan kuva, jos hän on voittanut mestaruuden tai vastaavaa. Ajatelkaa nyt, jos jossain ESPN:än urheilulähetyksessä ilmoitettaisiin, että HHH on voittanut mestaruuden John Cenalta. Hassua? Todella. Mutta Japanissa se on täysin järkeenkäypää.

Puroresu, eli vapaapaini on Japanissa miltei osa kulttuuria. Sen esi-isiä oli edesmennyt Rikidozan, jonka kaksi oppipoikaa, Sohei "Giant" Baba ja Antonio Inoki, ketkä lopulta nostivat puroresun todelliseksi kansanurheiluksi Japanissa. Baban perustama All Japan Pro Wrestling ja Inokin perustama New Japan Pro Wrestling hallitsivat alaa Japanissa vuosikymmenien ajan. Baba on jo edesmennyt itsekin, mutta Inoki vielä on mukana painimaailmassa ja itsekin vähän väliä vihjaillut paluuta yhden viimeisen ottelun ajaksi (kävi retirement-matsinsa Don Fryetä vastaan vuonna 1998), mutta tähän asti sitä on saatu vielä odottaa 62-vuotiaalta teräspapalta. Unohtakaa Ric Flair, Inoki otti samanikäisenä kuin Flair on nyt, niskalleen German Suplexia Vaderilta ja vielä meni ja voitti ottelun kunnialla.

Pari sanaa Antonio Inokista. Inoki on "Toukon"in, eli englanniksi Fighting Spiritin ilmentymä. Toukon tarkoittaa siis sitä palavaa tunnetta painijan sisällä, mikä antaa hänelle voimaa jatkaa kehässä ja joka oikein hehkuu hänestä yleisöön. Se on jotain sanoinkuvaamatonta, mikä pitää itse nähdä todistaakseen sen. Inoki on myös muutakin kuin pelkkä painija. Hän valittiin jopa Japanilaisten "eduskuntaan", eli "Japanese Diet"iin, ensimmäisenä painijana maailmassa. Hän on järjestänyt painitapahtumia Kiinassa, entisessä Neuvostoliitossa, Irakissa ja Pohjois-Koreassa, kaikki maailmanrauhan puolesta. Hänen Rauhan Festivaali (painitapahtuma) Pohjois-Koreassa veti ennätysyleisön kahdessa päivässä, 380 TUHATTA ihmistä. Unohtakaa Wrestlemania 3, pojat. Mohammed Ali oli kunniavieras, olihan Inoki otellut häntä vastaan MMA-ottelussa 15 erää tasapeliin. Lopulta lainaus Inokista NJPW:n kotisivuilta, mikä itselleni tuo upean tunteen:

A poet. A philospher. An artist. A livng legend. A national treasure. Some believe he is a prophet.


..huh, mentiinpä taas jonnekin rajamaille. Tämähän alkaa vaikuttamaan oikein kolumnilta. Takaisin tuohon japanilaiseen painiin.

Pro Wrestling NOAH

Tämänhetken toisiksi suurin federaatio Japanissa, heti loistavan New Japanin jälkeen. Silti minun kirjoissa NOAH on jo ylittänyt NJPW:n loistokkuudessaan ja on kovaa vauhtia ohittamassa sitä myös suosiossaan. Japanilainen paini on siis lievästi todellisempaa kuin USA:lainen. Japanissa jos lyödään toista kämmenellä kasvoihin, se tehdään tosissaan. Jos Japanissa potkitaan toista vartaloon, jalkoihin tai päähän, se tehdään lujaa, yhtään säästelemättä. Joskus mennyt taju kankaalle, mutta harvoin, sillä japanilaiset painijat todella joutuvat treenaamaan alaansa varten. Japanissa jos viskataan painija käytännössä millä tahansa heitolla mattoon, niin se tehdään niin lujaa kuin pystytään. Matosta puheenollen. Se ei jousta. Se ei jousta niin perkuleen yhtään. Tai ainakin näyttää kivikovalta puulattialta, aika pelottavaa sinäänsä. Siksi japanilainen painisysteemi eroaakin kovasti esim. WWE:stä.

Tapahtumia ei pidetä jatkuvasti, vaan niitä pidetään kiertuemuodossa. Eli joku kiertue voi kestää kuukauden, jossa on yhden-kolmen päivän välein tapahtuma. Sitten, kun kiertue on ohi, pidetään kuukauden tai parin tauko, jolloin painijat ehtivät reilusti parantua seuraavaa kiertuetta varten. Tämä mahdollistaa hurjemman tason verrattavissa USA:an.

Niistä painijoista.


Kenta Kobashi
Puroresun nimistä yksi ylitse muiden. Todellinen Burning Spiritin ilmentymä. Kobashi ei tarvitse mitään gimmickejä, vaan hänessä vaan on juuri sitä jotain, mitä kaikki etsivät. Sanoisinpa, että Kobashi on epävirallinen Toukonin kantaja Inokin jäätyä eläkkeelle. Signature-liikkeenä yksinkertainen, mutta erittäin varteenotettava Lariat, eli Clothesline teille, ketkä ette tunne Lariat-termiä. Tuossa onkin yksi syy miksi vihaan urheiluviihde-tyylistä painia. Lariattia toisen perään ja mies senkun nousee. Jos Japanissa käytännössä kuka vaan tekee tuon liikkeen, mikä muuten näyttää oikeasti siltä, että se voisi satuttaa, niin yleisö hurraa ja mies ei todellakaan nouse heti ylös. Todentuntuisuutta, ystäväni.

Muita painijoita... Noh, en viitsi yksitellen alkaa listaamaan ja kertomaan jotain, sillä alkaa tulla rannetuppitulehdus tässä kirjoittaessa jo. Mutta mainittakoon tässä näitä tärkeimpiä minulle, eroteltuna Heavyweight ja Jr. Heavyweight-muotoon:

Heavyweight:

Masahiro Chono
Keiji Mutoh
Mitsuharu Misawa
Toshiaki Kawada
Kensuke Sasaki
Hiroyoshi Tenzan
Yuji Nagata
Manabu Nakanishi
Jun Akiyama
Shinsuke Nakamura

Junior Heavyweight:

Jushin "Thunder" Liger
Koji Kanemoto
KENTA
Naomichi Marufuji
Tiger Mask IV
Hirooki Goto
Kendo Kashin
Yoshinobu Kanemaru


Mainittavana on vielä miljoonia, mutta jätänpä teidän varaan heihin tutustumisen. Japanilaiseen painimiseen on kanssa teidän kaikkien pakko tutustua, ja sitä saa helpoiten (ja halvasti) tilattua täältä: http://www.puroresudvdsource.com/


Noh.. Tästä taisi tulla sitten pikemminkin tämmöinen kolumnin tyylinen. Kommentit yksityisviestinä tai jos tämä ajautuu jonnekin sivustolle, niin kommenttia mielellään mailiin, eli borga@mbnet.fi

Kiitos kaunis, jos jaksoitte lukea. Tämä tuli hetken mielenjohteesta, kun piti pikku galluppi pistää kokoon, nyt tästä tulikin kymmenen tuhannen kirjaimen kolumni. Cool. B)

Hyvä kolummi, kiitos siitä.

Mutta. Vaikka pidätkin WWE:tä "vitsauksena" ja sitä miten WWE toimii ja käyttää painijoita(tiedän, että et sanonut noin, mutta ajattelit) ei tarkoita sitä etteikö heillä olisi mitään hyvää. Painija Chris Benoit ja kokonaisuudet Kurt Angle, Eddie Guerrero Chris Jericho ja muut ovat alan huippuja, vaikkakin he eivät aina pääsekkään sitä näyttämään. Aivan, aihe olikin WWE:n mollaus ja siihenhän tuo edellinen virkekkin johtaa helposti.

Ring of Honor
Lähellekkään kaikkia edes USA:n pääpromootioita en ole päässyt katsastamaan, mutta uskon Borkaa ja monta ennen häntä asiasta puhunutta oikeaoppiseksi heidän todetessaan ROH:n Ykkös(paini)promootioksi Atlanttin sillä puolella, kun viime talvena vihdoin huomasin, että minä haluankin katsoa enemmän wrestlingiä ja eritoten jotain muuta sen tavanomaisen WWE:n (ja TNA:n) lisäksi. ROH tarjoaa aina noin kolme tuntia joskus huippu ja joskus muuten vaan mahtavaa painia. Ei sillä ettenkö pidä siitä, että DVD:stä menee aina kymmenisen minuuttia taka-alan promotukseen. Minä pidän painin lisäksi kovasti karismaattisten painijoiden höpinöistä ja siksipä Rawinkin parasta antia voi olla Michaels tai Kurt mikissä. ROH :n (tarpeeksi) karismaattisten painijoiden määrä ei ehkä ole WWE :n tasoa, mutta niillä haastatteluilla saadaan hyvin sitä pikku lisää matseihin. Myös 'Honorin feudit ovat mielenkiintoisia. Ne eivät ole jatkuvaa karkuunjuokeselua, taka-alalla reuhoamista tai sopimuksia etteivät painijat saisi koskea toisiinsa. Ne ovat hyviä matseja matsien perään ja myös niille jotka tykkäävät jännitää matsin lopputulosta mielenkiintoisia, koska heillä ei ole tapana julkaista julisteita etukäteen eikä ole selvää että heel mestariin kohdistuvan ykköshaastajuusmatsin vie aina face. Tosin minulla ei ainakaan kestä luonto olla pysymästä pois ROH:n foorumilta uutisineen vaan katsonkin ROH:a sen painin takia, en lopputulosten niinkuin varmasti suurimmalla osalla faneista.Tulevasta tietoisena en siltikään jaksaisi odottaa näkeväni CM Punk :a heelinä ja Christopher Danielssin paluuta.

Painijat jätän väliin, koska en ole vielä selvää suosikkia löytänyt ja tuskin löydänkään, joten minäkin pidän kaikkia sinun mainitsemiasi mahtavina.

Vakituisesti en näitä kolmea mainitsemaani seuraa kuin hajanaisia matseja, mutta en näe siihen syytäkään ainakaan USA:n puolella, koska ROH:n matsit ovat pesseet kaikki pienempien fedejän (CZW,IWA-MS,UWA..) matsit.

NWA: Total Nonstop Wrestling
Olen avartuvainen uusille asioille ja jo parin kuukauden wresling tarkoitukseen suunnatun netin käytön jälkeen ja ennen rekistöröitymistäni yhdellekkään foorumille aloin seuraamaan TNA:ta vakituisesti. Viikottaiset ppv:it olivat juuri loppumaisillaan ja pidin kolme tuntisten ppv:n ideasta. X divisioona se oli alusta asti mikä minua eniten kiehtoi AJ sen silloisena suurimpana tähtenä. TNA:sta löytynee myös syy siihen miksi joskus niin innokkaasti ROH:n kimppuun hyökkäsin. Nash, Hall, Savage, Rhodes olivat kivoja nostalgia nostattajia, mutta kehässä heitä ei sietänyt katsoa. Tarvitsin jonkun toisen viemään painipromootion paikan WWE:n vastavoimaksi. Nyt kun he ovat kaikki lähteneet ja X-division saa enemmän aikaa ja muutamia apuja naapuri Ring Of Honorin puolelta olen entistä kiinostuneempi heistä. Tuo TNA:n kielto painijoidensa esiintymisestä ROH :ssa kyllä kismitti ja sekin ettei ROH:sta voitu puhua omana itsenään vaan lähimmäs WWE:n tyyliin "kaupungin pikku painiliigan" painijoina. TNA on nykyään todella altis kaikille muutoksille ja jos paikalle ilmestyy tuhansittain mark faneja ei liene mikään vaikeus antaa osalle x-divaria kenkää. Hoyttia kannustetaan yleettömästi ja suuren osan community foorumilaistenkin on vaikeaa tajuta ettei jo kuluneen Sabun, Egoonsa hukkuvan Omistajan pojan, bumppikone Ravenin ja WWE jämä Rhinon matsi ei ole niin hyvä kuin Samoa Joe vs.

Spoiler

AJ Styles

X-cupin finaalissa. Kaikilla oma mielipiteensä, mutta tämä topic on juuri näitä mielipiteitä varten.

Puroresua seurasin, mutta kun sitä ei enää upita PWTorrenttiin, että jos joku voisi kertoa mistä sitä nykyään saa.

Kobashi on ylivoimaisesti suosikkini, joka on ikinä astunut naruneliöön. Kuten olen aika monessa paikassa sanonut, tyyleistä tyylein liike on kyseisen herran käyttämä lariat. En kuitenkaan ole pahemmin katsellut japanilaisia NOAH:in ulkopuolelta. Henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon NOAH:n rosterista. Siellä on kaikkea. Aivan laidasta laitaan.

Hemmetti, bussi lähteen, editoin sitten tähän jatkoa myöhemmin (varmaankin tänään)

Laatukolumni toden totta. Itse en niinkään tiedä eri promootioista, mutta voisin muutaman sanasen sanoa eri painijoista joiden matseja olen nähnyt.

Ensimmäisenä ehdoton suosikkini Japanista: Jushin "Thunder" Liger. Kun ensi kertaa näin hänet painimassa katsoin häntä oudolla silmällä. Maski ja puvustus oli aika erikoinen, mutta kun hän pääsi kehässä vauhtiin olin myyty.
Hänen gimmickinsähän perustuu erääseen japanilaiseen sarjakuvaan (joka voisi olla mielenkiintoista luettavaa...). Marraskuun viidentenä vuonna 2004 hän kohtasi ROH:ssa Bryan Danielsonin. Se matsi oli loistava, tiukkaa vääntöä ja mattopainia, yleisö oli myös hyvin mukana. Hänen lopetusliikkeensä Liger Bomb ei minua säväytä, mutta Super Brainbuster (?) oli mark-out katsoessani tätä matsia. Vähintäänkin neljän ja puolen tähden matsi. Liger, vaikka Junior Heavyweight onkin on todella taidokas painija hänen matsejaan täytyy saada lisää. Ikäähän hänellä on jo 41 vuotta, eli ura alkaa olla kohta lopuillaan valitettavasti. En kyllä tiedä kuinka vanhaksi japanilaiset painijat keskimäärin painivat...

Seuraavaksi mainitsen Borgankin hehkuttaman Nigel McGuinnessin. Hän on aika uusi tulokas painialalla. Debyytti kumminkin oli vuonna 1999 mutten huomioinut häntä vasta kuin vuoden 2004 puolessa välissä. Kuitenkin, tämä mies on pesunkestävä britti joka on kasvanut Lontoon kovilla kaduilla. Mikä minua hänessä viehättää on tämä brittiläinen teknillinen painityyli... siinä on sitä jotain. Muutama hänen sidonnoistaan näyttää kyllä tuskalliselta. Hänen promojaan en ole kuullut, mutta kuulemma hänellä on hyvät mikkitaidotkin kaiken lisäksi.

Sitten viimeisimpään, muttei vähäisimpään: The Barbaric Berzerker Jimmy Jacobs. Ehtaa cruiseria ja yllättävän sisukas kokoisekseen, Sit-Down Sliced Bread #2 on näyttävä liike ja hänen Big Boot karvaisilla saappailla... that´s cool. Taitava painija joka pieksee WWE:n cruiseridivisioonan mennen tullen. HUSS! HUSS! HUSS!

Tiivistettynä siis, kyllä tuo indypaini on katsomisen arvoista. Siitä on paha löytää huonoa sanottavaa. Itse kallistun WWE:hen kuitenkin kun haluan nähdä dramaattisia juonenkäänteitä. WWE:n ja indy-liigojen ei pitäisi edes kilpailla keskenään... molemmat ovat kyllä painifaneille tarkoitettuja, mutta erilaisille faneille. Joku katsoo storylinen siivittämää saippuaoopperaa ja joku katsoo huimaa, lennokasta, joskus jopa stiffiä spotfestiä. Choice is yours.

Poikkeuksellisesti vedän tähän väliin lyhyen viestin... kai minunkin pitää se joskus tehdä...

Mohammed Ali oli kunniavieras, olihan Inoki otellut häntä vastaan MMA-ottelussa 15 erää tasapeliin.

Which was a work. Kuten muutkin Inokin shootfightit.

"Ares" kirjoitti:

Which was a work. Kuten muutkin Inokin shootfightit.

Selvästi tiedät, että tuo on fakta, valaise meitä muitakin tuon faktan lähteenä? Nimittäin tuo ottelu Alia vastaan oli yksi näistä Inokin harvoista "legit" shooteista.

"Borga" kirjoitti:
Selvästi tiedät, että tuo on fakta, valaise meitä muitakin tuon faktan lähteenä? Nimittäin tuo ottelu Alia vastaan oli yksi näistä Inokin harvoista "legit" shooteista.

Sen piti olla shoot, mutta valitettavasti Ali ja hänen managerinsa eivät tajunneet, että vapaapaini otetaan Japanissa vakavammin kuin jenkkilässä. Niinpä Ali valmistautui näytösotteluun, kun taas Inoki valmistautui kilpailemaan.

"PWInsider, http://www.pwinsider.com/ViewArticle.asp?id=11179&p=1" kirjoitti:
1976 - Antonio Inoki and Muhammad Ali fought to a 15 round draw in Tokyo, Japan. The rules of the match stated that Inoki could not use any suplexes, throws or submission moves. Both men would wear gloves, although Inoki took his off during the fight. Due to a misunderstanding about the finish of the bout just prior to it taking place, neither man knew what the other was going to do in the ring. The entire match ended up consisting of Inoki lying on his back (so Ali could not knock him out) and kicking at Ali's legs, while Ali would back away from the kicks. The fight, which was seen in the U.S. on closed circuit television, has been criticized as being one of the most boring matches of all time. However, to this day, a large part of Inoki's legend in Japan is based on the fact that he "went the distance" with Ali.

Olennainen osa on tuo, jonka tummensin.

EDIT: Suplexit, heitot ja submissionit kiellettiin myös kai sen takia, että Ali pelkäsi Inokin siirtyvän kesken matsin shootiin, joten Inokilta otettiin siis kaikki olennaiset aseet pois ihan varmuuden vuoksi.

Joo, ihan hyvä topikki kun sen luki. Itse olen hieman kyllästynyt WWE:hen kaikkine rajoituksineen ja juonikuvioineen, seuraan mieluummin esim ROH:ta, NJPW:tä tai CZW:tä.

Ja suosikkeja näistä? Noh...
ROH: Samoa Joe, Delirious, Christopher Daniels, Homicide,
NJPW: Keiji Mutoh (The Great Muta USA:ssa), Jushin Thunder Liger,
GHC: Kenta Kobashi,
CZW: Chris Hero, Claudio Castagnoli, Necro Butcher (selitys viimeiseen: en aluksi yhtään tykännyt Necro Butcherista enkä tajunnut miten kukaan voisikaan tykätä: ruma kaljuuntuva äijä jolla ei oo kenkiä.. mutta katsottuani muutaman CZW-tapahtuman totesin et on se sitkee sissi eikä yleensä turvaudu mihinkään rumiin temppuihin eikä jätä mitään hampaankoloon jos sattuu joskus häviämään matsin. Kaiken kaikkiaan hyvä tyyppi.)
TNA: (jos tätä lasketaan indyihin): Abyss, Shark Boy, Alex Shelley.

"JunkyardHog" kirjoitti:
GHC: Kenta Kobashi,

GHC ei ole fede. Vaan Kenta Kobashi painii NOAH'ssa.