MayDayn lähestyessä allekirjoittaneelle tarjoutui tilaisuus kysäistä Suomen ja kenties Euroopan parhaalta naispainijalta Heliltä muutama kysymys hänen ulkomaankeikoistaan; jäihän Heliltä mm. Lahden Löylyt-tapahtuma väliin edellisen kiertueen vuoksi. Kyseinen Q&A-teksti löytynee lähiaikoina myös PWF:n sivuilta.
-Miten päädyit painimaan ulkomaille ensimmäistä kertaa?
Bernard Vandamme oli aikanaan Suomessa ja näki ensimmäisen matsini. Tein kai jostain käsittämättömästä syystä vaikutuksen (koska itse työskentelynihän oli näin jälkeenpäin ajateltuna tosi huonoa). Hän otti samana iltana puheeksi Ranskan ja olin tietty että joo, mitäköhän toikin musta haluaa ja sanoin että en ole valmis. Tapasin herran kuitenkin uudestaan seuraavana vuonna Norjassa , ja se jaksoi edelleen inttää Ranskasta ja minä jaksoin inttää vastaan. Seuraavana kesänä sitten ajattelin että en kai siinä mitään menetäkään ja sanoin että juu. Tuli sitten saman tien neljä buukkausta ja tein promoottoriin vaikutuksen ja se buukkasi mut saman tien Reunionin kiertueelle. Se taisi olla jonkinlainen testi, että miten sopeudun joukkoon. Ilmeisesti hyvin, sillä tänä keväänä olen reissannut Ranskassa lähes taukoamatta.
-Millaisia muistoja on ensimmäisestä ulkomaan keikasta?
Olin tietenkin kauhuissani, ja tilannetta ei parantanut yhtään se ettei melkeen kukaan siellä puhunut englantia (perkeleen sammakonsyöjät!). Vihasin joka hetkeä vaikka löysin heti samanhenkisiä kavereita (joiden kanssa pystyi puhumaan perkeleen sammakonsyöjistä ). Olin kuullut kauhujuttuja painipromoottoreista joten odotin että minut ehkä paistetaan elävältä mutta sen sijaan pomo kyselikin kaikkea tyyliin onko sulla sisaruksia jneh. Flesh Gordon on ehkä paras promoottori koskaan, olen onnekas että saan työskennellä hänelle.
Sopeuduin meininkiin oikeastaan vasta Reunionissa, ja nykyään Pariisi on minulle toinen koti ja painiporukat perhe.
-Paras/mukavin ja kauhein/ikävin paikka painia?
Reunion oli tietenkin ihan omaa luokkaansa. Mieti, joku lennätää sinut melkein toiselle puolelle maailmaa makaamaan biitsillä kavereiden kanssa.. ainiin, ja kyllä siellä välillä painittiinkin
Ehkä paras yksittäinen kokemus oli Ranskan Wrestlemania, Thaon les Vosges, 1200 mylvivän katsojan edessä. Se oli isossa teatterissa, jonka toinen puoli oli kokonaan bäkkärinä. Kellarissa oli vanha rujo kuntosali, jonne menin rauhottumaan matsin jälkeen. En unohda sitä hetkeä koskaan, istuin vanhojen nuhjuisten painojen keskellä, yleisön mökä kuului jostain lukemattomien seinien takaa, ja mietin että tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä.
Paskin kokemus evah oli painia ruokamyskytyksen kourissa. Se siitä ranskalaisesta keittiöstä..
Koskaan ei pitäisi valittaa pukuhuoneesta, sillä aina on olemassa vielä pahempi. Vessa, juokseva vesi ja lämmitys on LUXUSTA.
-Missä haluaisit painia tulevaisuudessa?
Englannissa ja Saksassa. Pidän britti/euro painista, se on sitä mitä haluan tehdä ja oppia lisää. Vaikkei nykytyyli ihan vanhan veroista olekaan. Jenkkilässä on myös kovia nimiä, kuten Mickie Knuckles ja April Hunter, olisi mahtavaa kohdata joskus heidät. Ja Japani, saahan sitä aina unelmoida
-Ottelet MayDayssa tag-ottelussa kroatialaista Wesnaa vastaan. Oletteko kohdanneet aiemmin? Millaista ottelua odotat kohtaamisestanne?
En ole koskaan tavannut häntä. Wesna on euroopan ehdoton ykkösmimmi, olen nähnyt miten se laittaa muita likkoja pataan ja se ei ole kaunista katsottavaa. Hän on varmasti menossa vielä joskus Japaniin. Tiedän, että Wesna on minulle kova pala mutta olen treenannut _kovaa_, ja minulla on apunani Suomen kaunein ja paras, Valentine.
MayDayhin on aikaa vain pari viikkoa, ja ensimäistä kertaa ikinä suomalaisilla painifaneilla on mahdollisuus nähdä eurooppailaista huippuluokan naispainia. Helin ja Wesnan kohtaaminen tag-ottelussa ei tule jättämään ketään kylmäksi.
-Miten päädyit painimaan ulkomaille ensimmäistä kertaa?
Bernard Vandamme oli aikanaan Suomessa ja näki ensimmäisen matsini. Tein kai jostain käsittämättömästä syystä vaikutuksen (koska itse työskentelynihän oli näin jälkeenpäin ajateltuna tosi huonoa). Hän otti samana iltana puheeksi Ranskan ja olin tietty että joo, mitäköhän toikin musta haluaa ja sanoin että en ole valmis. Tapasin herran kuitenkin uudestaan seuraavana vuonna Norjassa , ja se jaksoi edelleen inttää Ranskasta ja minä jaksoin inttää vastaan. Seuraavana kesänä sitten ajattelin että en kai siinä mitään menetäkään ja sanoin että juu. Tuli sitten saman tien neljä buukkausta ja tein promoottoriin vaikutuksen ja se buukkasi mut saman tien Reunionin kiertueelle. Se taisi olla jonkinlainen testi, että miten sopeudun joukkoon. Ilmeisesti hyvin, sillä tänä keväänä olen reissannut Ranskassa lähes taukoamatta.
-Millaisia muistoja on ensimmäisestä ulkomaan keikasta?
Olin tietenkin kauhuissani, ja tilannetta ei parantanut yhtään se ettei melkeen kukaan siellä puhunut englantia (perkeleen sammakonsyöjät!). Vihasin joka hetkeä vaikka löysin heti samanhenkisiä kavereita (joiden kanssa pystyi puhumaan perkeleen sammakonsyöjistä ). Olin kuullut kauhujuttuja painipromoottoreista joten odotin että minut ehkä paistetaan elävältä mutta sen sijaan pomo kyselikin kaikkea tyyliin onko sulla sisaruksia jneh. Flesh Gordon on ehkä paras promoottori koskaan, olen onnekas että saan työskennellä hänelle.
Sopeuduin meininkiin oikeastaan vasta Reunionissa, ja nykyään Pariisi on minulle toinen koti ja painiporukat perhe.
-Paras/mukavin ja kauhein/ikävin paikka painia?
Reunion oli tietenkin ihan omaa luokkaansa. Mieti, joku lennätää sinut melkein toiselle puolelle maailmaa makaamaan biitsillä kavereiden kanssa.. ainiin, ja kyllä siellä välillä painittiinkin
Ehkä paras yksittäinen kokemus oli Ranskan Wrestlemania, Thaon les Vosges, 1200 mylvivän katsojan edessä. Se oli isossa teatterissa, jonka toinen puoli oli kokonaan bäkkärinä. Kellarissa oli vanha rujo kuntosali, jonne menin rauhottumaan matsin jälkeen. En unohda sitä hetkeä koskaan, istuin vanhojen nuhjuisten painojen keskellä, yleisön mökä kuului jostain lukemattomien seinien takaa, ja mietin että tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä.
Paskin kokemus evah oli painia ruokamyskytyksen kourissa. Se siitä ranskalaisesta keittiöstä..
Koskaan ei pitäisi valittaa pukuhuoneesta, sillä aina on olemassa vielä pahempi. Vessa, juokseva vesi ja lämmitys on LUXUSTA.
-Missä haluaisit painia tulevaisuudessa?
Englannissa ja Saksassa. Pidän britti/euro painista, se on sitä mitä haluan tehdä ja oppia lisää. Vaikkei nykytyyli ihan vanhan veroista olekaan. Jenkkilässä on myös kovia nimiä, kuten Mickie Knuckles ja April Hunter, olisi mahtavaa kohdata joskus heidät. Ja Japani, saahan sitä aina unelmoida
-Ottelet MayDayssa tag-ottelussa kroatialaista Wesnaa vastaan. Oletteko kohdanneet aiemmin? Millaista ottelua odotat kohtaamisestanne?
En ole koskaan tavannut häntä. Wesna on euroopan ehdoton ykkösmimmi, olen nähnyt miten se laittaa muita likkoja pataan ja se ei ole kaunista katsottavaa. Hän on varmasti menossa vielä joskus Japaniin. Tiedän, että Wesna on minulle kova pala mutta olen treenannut _kovaa_, ja minulla on apunani Suomen kaunein ja paras, Valentine.
MayDayhin on aikaa vain pari viikkoa, ja ensimäistä kertaa ikinä suomalaisilla painifaneilla on mahdollisuus nähdä eurooppailaista huippuluokan naispainia. Helin ja Wesnan kohtaaminen tag-ottelussa ei tule jättämään ketään kylmäksi.