Noniin tietysti taas tulee aika myöhässä lisää toisin kuin lupasin. Tällä kertaa siis matseja Mid-Atlanticilta 80-luvulta. Kaikki matsit ovat kokonaisia ja kaikissa on parempi kuvanlaatu kuin viimeksi. Wargames-matsissa on paras kun on dvd-rip ja muut ovat varmaan alunperin olleet hiukan kuluneilla vhs:illä. Suosittelen tietysti lataamaan kaikki, mutta jos joku haluaa ladata vain yhden tai kaksi, valitkoon sellaisen mikä vaikuttaa kiinnostavimmalta, koska en osaa nostaa mitään muiden edelle. Kaikki ovat mielestäni oikein hyviä otteluita, vaikka eivät ehkä aivan loistavia.
80-luvulla tapahtui rajuja muutoksia Mid-Atlanticilla. NWA:ta pitkään kasassa pitänyt ja sen presidenttinä parikymmentä vuotta yhteensä toiminut Sam Muchnick oli jo aiemmin vähitellen alkanut jättäytyä taustalle ikänsä vuoksi. Promoottorien ahneus alkoi näkyä entistä paremmin kun ei ollut enää oikein ketään, johon kaikki luottaisivat. Ric Flair voitti NWA:n mestaruuden vuonna 1981 ja Jim Crockett Jr. oli niihin aikoihin NWA:n presidentti, joten he alkoivat omia mestaruutta lainaten Flairia muille promootioille entistä harvemmin. Mm. tämän seurauksena esimerkiksi WCCW erosi NWA:sta 1986. George Scott jätti bookerin hommat 80-luvun alussa ja siirtyi myöhemmin WWF:ään auttamaan sen nousua valtavaksi promootioksi, vaikka Scott vähemmän tunnettuna nimenä ei siitä monesti kunniaa saa. Scottin jälkeen Mid-Atlanticilla bookkasivat mm. Dory Funk Jr. ja Wahoo McDaniel, kunnes Floridasta alueelle tuli Dusty Rhodes ja loppu on historiaa (kuten promootiokin). Dusty oli pätevä booker Floridassa ja toteutti monia hyviä ideoita Mid-Atlanticillakin, mutta monissa tapauksissa vanhat ideat eivät enää toimineet niin hyvin. Ja tietysti hän pushasi itseään. 80-luvun alkupuolella Mid-Atlanticille tuli muitakin kovia painijoita kuten Roddy Piper, isänsä kärsivästä Southwest Championship Wrestlingistä saapunut Tully Blanchard, Mid Southissa suureen suosioon noussut Magnum TA, kaksi 80-luvun parhaista tag teameista eli Rock 'n' Roll Express sekä Midnight Express ja Andersonien perheeseen liittynyt Arn Anderson.
Jim Crockett Promotions alkoi jättää territorioaikoja taakseen ostamalla promootioita ja laajentamalla perinteisiin NWA-territorioihin Georgiaan, Floridaan, St. Louisiin ja NWA:han kuulumattoman entisen Mid Southin eli myöhemmin UWF:änä tunnetun Bill Wattsin promootion alueelle. Mid-Atlantic Championship Wrestling -nimi jäi historiaan ja käsittääkseni JCP alkoi käyttää promootiosta useammin nimitystä NWA. Monet typerät ratkaisut promotoinnissa ja bookkauksessakin sekä Vincen onnistuneet vastaiskut JCP:n tärkeiden tapahtumien päivinä kuitenkin johtivat rahojen kulumiseen ja kuten tunnettua, Ted Turner osti JCP:n vuonna 1988. Ted Turner ei siis ostanut NWA:ta vaan vain siihen kuuluvan suurimman promootion. Georgia Championship Wrestlingiltä perittyä World Championship Wrestling -nimitystä alettiin käyttää aktiivisemmin ja 90-luvun alkupuolella WCW sitten NWA:sta erosikin jättäen NWA:n lähes kuolleeksi pitkäksi aikaa.
Nämä kolme ottelua ovatkin esimerkkejä 80-luvun muutoksista, vaikka mikään ei ole itsessään huipputärkeä ottelu tai suuresta tapahtumasta.
2.2.1986 - Midnight Express vs. Rock 'n' Roll Express
Tämä ottelu edustaa useampaakin asiaa. Ensinnäkin tämä on TBS:n ensimmäisestä painin prime time -spesiaalista kun WWF:hän oli jo edellisenä vuonna aloittanut menestyksekkäät Saturday Night Main Eventit ja JCP vasta parin vuoden päästä alkoi vakituisesti järjestää Clash of the Champions -lähetyksiään. Lisäksi tapahtuma käytiin Atlantassa, Georgiassa, jonne JCP oli siis laajentanut juuri käsittääkseni edellisenä vuonna. Tämä on myös ensimmäisiä MX vs. RNR -matseja JCP:stä sen jälkeen kun nämä tiimit olivat siirtäneet feudinsa Mid Southista tänne. Panoksena on NWA:n tag team -mestaruudet, jotka RNR Express oli voittanut toisen kerran juuri pari kuukautta aiemmin. Tässä vaiheessa Jim Cornetten manageroiman Midnight Expressin muodosti Beautiful Bobby Eaton ja Lover Boy Dennis Condrey, joista Condrey lähti kai suunnilleen reilun vuoden päästä ja hänen tilalleen tuli Ric Flairin kouluttama Stan Lane. Etenkin näiden kahden tiimin legendaarinen feud palautti tag-matsit välillä ihan main eventeiksi asti. Jos verrattain vauhdikasta ja taitavaa menoa kaipaa, niin tämä matsi on niille. Pituutta 16 minuuttia, kokoa 123MB.
4.3.1986 - Tully Blanchard vs. Dusty Rhodes
Blanchard vs. Rhodes -matseja on muutamia vähän yleisemmin liikkeellä. En osaa arvioida kuinka moni on nähnyt tämän, mutta tämä ei ole esimerkiksi ehkä parhaiten tunnettu first blood -matsi Starrcadesta eikä häkkimatsi GAB:sta. Tämä on Worldwide Wrestling -ohjelmassa näytetty ihan tavallinen singles-kohtaaminen. Panoksena on Dustyn hallussa oleva vähemmän tunnettu NWA National Heavyweight Championship, joka oli alunperin Georgian territorion mestaruus, mutta siirtyi joksikin aikaa JCP:hen kunnes se yhdistettiin US Heavyweight -mestaruuteen vuoden 1986 loppupuolella. Dusty saattaa olla hiukan rajoittunut kehässä, mutta matsi toimii hienosti kun painijat osaavat rakentaa ottelun jännittäväksi ja loistava yleisö on mahtavasti Dustyn puolella. Four Horsemen syntyi näihin aikoihin ja vastakkain siis kaksi tärkeää tekijää sen onnistumisessa. Kommentaattorina tässä Ric Flair. Pahoittelen muutamassa kohdassa ehkä näkyvää ihan pientä pätkäisyä kuvassa. Ottelun aikana oli muutama mainoskatko ja niitä ennen sekä niiden jälkeen käytiin välillä typerästi studiossa, jossa David Crockett ja Tony Schiavone tappoivat ottelun tunnelmaa tärkeillä hetkillä kommentoimalla ottelua surkeasti. Mutta olen siis ne osuudet leikannut pois ja otteluhan on kokonainen, koska ottelu jatkuu mainoskatkon jälkeen aina siitä mihin se ennen sitä jäi. Pituutta 20 minuuttia, kokoa 152 megaa.
Great American Bash tour 16.7.1988 - Ric Flair, Tully Blanchard, Arn Anderson, Barry Windham & JJ Dillon vs. Dusty Rhodes, Nikita Koloff, Lex Luger, Steve Williams & Paul Ellering (Wargames)
Tämähän ei varsinaisesti ole siitä vuoden 1988 GAB-tapahtumasta, vaan GAB-kiertueelta. Ottelu on ripattu tältä uudelta WWE:n julkaisemalta Four Horsemen dvd:ltä eikä sitä ole ennen julkaistu käsittääkseni missään edes mitenkään epävirallisesti. Tämä ottelu edustaa Dustyn positiivisia ideoita eli vuonna 1985 ensimmäisen kerran käytyä Great American Bashia ja wargamesia. Wargameshan on ainakin omasta mielestäni kaikista paras vähän erikoisempi ottelumuoto. Jos jollekin on epäselvää, niin matsissa siis on kaksi joukkuetta, jossa molemmissa viisi jäsentä. Areenalla on kaksi kehää, joiden päällä katollinen häkki. Ottelun alussa kehässä aloittaa yksi painija kummastakin joukkueesta, kunnes viiden minuutin jälkeen kehään tulee "arvonnan" voittaneen joukkueen toinen jäsen. Kahden minuutin päästä toinenkin tiimi saa toisen jäsenen, kahden minuutin päästä siitä arvonnan voittanut tiimi kolmannen, kahden minuutin päästä siitä toinenkin tiimi kolmannen jne. kunnes kaikki 10 painijaa ovat kehässä ja ottelu kunnolla alkaa eli vasta tästä lähtien on mahdollista tulla ratkaisusuoritus. Ottelu päättyy kun tulee knock out, luovutus tai antautuminen. Oikeastaan ottelun parhaat hetket tapahtuvat kuitenkin aina silloin kun kaikki eivät ole vielä kehässä. Ensimmäinen (ja mielestäni paras) wargames käytiin vuonna 1987, mutta varsin hyvä on tämäkin. Tässä vaiheessa Barry Windham on liittynyt Horsemeniin kun Luger on taas face. Wargames-matseissa on hienoa kun Lugerkin on erittäin helppoa saada näyttämään hyvältä. Steve Williams on tätä väkeä, joka tuli UWF:stä kun se ostettiin. Paul Ellering muistetaan parhaiten Road Warrioreiden managerina ja on Horsemen-manageri Dillonin tapaan entinen painija. Ottelussa ei ole selostusta, mutta ei sitä tarvitsekaan kun yleisö on hyvä, kehän äänet kuuluvat paremmin ja jokainen näkee itse mitä tapahtuu. 23 minuuttia pituutta ja 181MB kokoa.
Saa kommentoidakin. Joskus seuraavalla kerralla vuorossa todennäköisimmin Georgia Championship Wrestling.
EDIT: Sen verran vielä, että kannattaa katsoa youtubesta loistavia promoja Mid-Atlanticilta. Etenkin tältä käyttäjältä niitä löytyy valtavasti.