Foorumiarkisto

Edellinen Raw-diaryni kaatui kunnollisen taustatarinan ja pitemmän kaavan suunnitelmien puutteeseen. Nyt kuitenkin pohjaan tämän diaryn, ah niin ihanaan, Total Extreme Wrestling-peliin. Koitan kuitenkin jollain tavalla tehdä tästä erilaisen, mitä enskan loistava ”New Attitude Era” on.

Eli WWE on hajonnut osiin. RAW, Smackdown ja ECW ovat itsenäisiä promootioita. Shane McMahon osti ECW:n isältään suolaiseen hintaan. Promootion pääbuukkajana toimii Dusty Rhodes. Linda McMahon omistaa Smackdownin ja ei halua Vincellä olevan mitään tekemistä promootion kanssa, koska aviopari on ajautunut pahoihin riitoihin. Smackdownilla ja ECW:llä on yhteistyösopimus. Jotkut painijat (Morrison, Kane, Big Show, CM Punk jne..) esiintyvät kummassakin show’ssa. Tämä tekee tilanteen osaltaan tukalammaksi Raw’lle. Vince McMahon itse pysyttelee tukevasti RAW-promootion tukijana. McMahonin tekikin helmikuun alussa, alle kaksi kuukautta ennen Wrestlemaniaa, kenties uransa rohkeimman päätöksen. Hän palkkasi nuoren 20-vuotiaan suomalaisen ”Matti” nimeä tottelevan henkilön Raw:n pääbuukkajaksi! Hänellä on toki apunaan varsin ammattitaitoinen ryhmä painin taustavaikuttajia, mutta hän pystyy myös halutessaan junttaamaan heidän mielipiteensä maanrakoon. Onko McMahon lopullisesti seonnut?

Uuden pääbuukkajan ura ei alkanut kovin ruusuisesti, sillä heti helmikuun lopussa sopimus kanavajätti USA Networkin kanssa päättyi ja Raw’n suorana näyttäminen jäi pienen Global TV-yhtiön kontolle. Tapahtumien taso kuitenkin pysyi korkeana, ja ne vetivät (vetävät edelleen) hyvin katsojia. Myöskin rosteria on siistitty ankaralla kädellä. Monoa takapuolelleen ovat saaneet Highlanders-joukkue, Santino Marella, Todd Grisham,Tony Garea ja muutama muukin. Myös kovan luokan hankintoja on tehty sodan kiihtyessä Smackdownin kanssa: Rob Van Dam, Frankie Kazarian ja Cheerleader Melissa ovat suurimpia nimiä painijoista. Myös Paul Heyman on palannut töihin Raw’hon road agentin roolissa.

Toukokuussa pahimmat kilpailijat ECW ja Smackdown ilmoittivat aloittavansa uudet TV-ohjelmat: ECW Battering Ram, keskiviikkoisin ja Smackdown Main Event maanantaisin. RAW vastasi tuleen tulella aloittamalla ihka uuden RAW Retalliation-ohjelman, joka kilpailee ECW Battering Ram-ohjelman kanssa keskiviikkoisin. Tunnin mittainen RAW Retalliation näkyy CTW Fight! kanavalla suorana. Se on RAW’n kakkosshow, jossa annetaan arvokasta TV-aikaa muillekin kuin main eventtereille. Yleensä siihen kuitenkin pyritään sisällyttämään yksi kovempi kohtaaminen. Kesäkuun alussa debytoineen show’n selostajaksi palkattiin WCW:stä tuttu Tony Schiavone. Todd Grisham oli ensimmäisen show’n selostajana, mutta ei suoriutunut kovinkaan hyvin ja muutama viikko tämän jälkeen hänen sopimuksensakin umpeutui ja mies lähti etsimään uutta työpaikkaa.

Nyt kesäkuun loppupuolella RAW’n tilanne on kohtuullisen hyvä. Ainoa imagoa suuresti haittaava tekijä on suuren TV-sopimuksen puuttuminen. Monday Night Raw ja RAW Retalliation keräävät viikosta toiseen alle 2.00 ratingeja. Itse kehän sisällä talenttia löytyy paljon: John Cena, Mr. Kennedy, Triple H, Shawn Michaels, Chris Jericho, Rob Van Dam, JBL ja Randy Orton ovat show’n suurimmat tähdet. Umaga, Jeff Hardy, Lance Cade, Trevor Murdoch, Carlito eivät jää paljoa jälkeen.

PPV:den tulokset pääbuukkaajan vaihdoksen jälkeen.

No Way Out

MCI Center, Washington DC
Attendance 15 000 SOLD OUT!

Dark Match: Stampede Bulldogs def. Burchill&Regal and Haas&Venis C
Beth Phoenix def. Mickie James to retain WWE Women’s Championship C
JBL def. Jeff Hardy to win Intercontinental Championship B+
Shawn Michaels def. Umaga A
Triple H def. Mr. Kennedy B-
RVD def. Carlito B+
Randy Orton def. Chris Jericho&John Cena to retain WWE Championship A*

KOKO SHOW: C+

Bad Blood

Bud Walton Arena
Attendance 22 450

Dark Match: Stampede Bulldogs def. Highlanders D+
Cade&Murdoch def. Holly&Rhodes to win World Tag Team Championships C
Colt Cabana&Frankie Kazarian def. Burchill&Regal D+
JBL def. Jeff Hardy to retain Intercontinental Championship B+
Triple H def. Mr.Kennedy B
Shawn Michaels def. Umaga B+
Randy Orton def. Chris Jericho and John Cena to retain WWE Championship A*

KOKO SHOW: B-

WrestleMania 24

Miami Orange Bowl
Attendance 27 683

Cade&Murdoch def. London&Kendrick to retain World Tag Team Championships C+
Mickie James def. Beth Phoenix to win WWE Women’s Championship C
Jeff Hardy def. Frankie Kazarian, William Regal, Santino Marella, Snitsky and Colt Cabana in Money In The Bank Match C
Shawn Michaels def. Umaga B
Chris Jericho def. Mr. Kennedy A
JBL def. Triple H to retain Intercontinental Championship A
John Cena def. Randy Orton to win WWE Championship A

KOKO SHOW: C

Backlash

Bud Walton Arena (p-kele!)
Attendance 20 950

Dark Match: Colt Cabana def. Santino Marella C-
Cade&Murdoch def. London&Kendrick to retain World Tag Team Championships C
Mickie James def. Katie Burchill to retain WWE Women’s Championship D
Jeff Hardy def. Carlito B
Triple H def. JBL B
Chris Jericho def. Umaga B+
Shawn Michaels def. RVD A*
John Cena def. Randy Orton to retain WWE Championship A*

KOKO SHOW: C

Vengeance (viimeisin tapahtuma, pidemmät selostukset, että pääsette juoneen kiinni)

MCI Center, Washington DC (perkeleen perkele!)
Attendance 15 000 SOLD OUT!

Dark Match:
Chris Harris&Paul Burchill def. Charlie Haas&Super Crazy

Chris Harris nostettiin jokin aika sitten FCW:stä päärosteriin ja sen jälkeen hän on saanutkin pushia, esiintyen tosin käytännössä aina dark matcheissa. Regal&Burchill eivät ole enää vakituinen tag team, vaan Regal toimii Ripperin managerina. Haas&Super Crazy olivat sopivia ”uhreja” näille kahdelle nousevalle heelille. Ottelu ei kuitenkaan ollut täysi squash, vaan kesti n. 9 minuuttia.
Rating: D+



World Tag Team Championship Match[/img]
Cade&Murdoch def. The Stampede Bulldogs (TJ Wilson&DH Smith)

Voitettuaan Londonin ja Kendrickin useaan otteeseen, punaniskajoukkueen seuraaviksi haastajiksi nousivat koko Raw’n kuumimman tiimin muodostavat TJ Wilson&DH Smith. He voittivat kolmen joukkueen ottelun ansaitakseen tämän mestaruusmatsin. Tämän jälkeen feudia vietiin eteenpäin, promoilla, ”warm up matcheilla” muita joukkueita vastaan ja viimeisimmässä Raw’ssa näimme Caden ja Murdochin ilkeän backstage-hyökkäyksen haastajien kimppuun. 14 minuutin ottelun päätteeksi Murdoch selätti DH Smithin. Puhtaasti.
C-


Singles Match
Shawn Michaels def. JBL

Backlashin jälkeisessä Raw’ssa JBL tuli esiin ja väitti olevansa Raw’n paras Texasissa syntynyt painija. Tästä San Antonialainen Shawn Michaels oli eri mieltä. Miehet ottelivat kaksi kertaa ennen PPV:tä voittojen mennessä 1-1. Tämä oli siis heidän ”grudge match”. JBL:n Intercontinental-mestaruus ei ollut panoksena, vaan enemmänkin henkilökohtainen viha toimi matsin virikkeenä. Miehet saivatkin kasaan todella hyvän 17 minuuttia kestäneen matsin, buukkaajatyypin suureksi iloksi. Michaels voitti puhtaasti Brashaw’n leukaluihin tärähtäneen Sweet Chin Music-potkun jälkeen.
A


Hardcore Championship Match
Triple H def. RVD

Kaksi viikkoa sitten Raw’ssa kuultiin suuri ilmoitus: Hardcore-mestaruus tuodaan takaisin. Rob Van Dam (joka btw, nykyjään on heel) vaati titteliä itselleen, koska hän on Mr. Hardcore. RVD:n viikkoa ennemmin Raw’ssa voittanut Triple H tuli paikalle ja ei ollut samaa mieltä. Tämä saikin Vince McMahonin buukkaamaan Vengeanceen tämän ottelun. Feudi eteni perinteisiä latuja promojen, tagmatsien ja erilaisten backstage-hyökkäysten avulla.

Ottelu oli buukkaajasedälle pienoinen pettymys. Miesten kemiat eivät pelanneet kovinkaan hyvin yhteen ja se näkyi ottelun ratingista. HHH kenties hieman yllättäen kukisti Rob Van Damin tämän nimikkomatsissa 16 minuutin jälkeen Pedigree-liikkeellään. Feudi jatkuu vielä.
C+


Steel Cage Match
Umaga def. Chris Jericho

Backlashissa miehet kohtasivat singles-matsissa, jossa Y2J pakotti Bulldozerin ensimmäistä kertaa urallaan luovuttamaan. Tämän jälkeen Umaga sai kuitenkin apua yllättävältä taholta: Stephanie McMahonista tuli hänen managerinsa! McMahon on aina McMahon, joten Jericho on matkannut helvettiin ja takaisin, taistellen mm. handicap-otteluissa, jotka hänen oli PAKKO voittaa tai hän saisi potkut. Nyt tämä yllättävänkin menestyksekkääksi osoittautunut feudi huipentuu Steel Cage-otteluun, jossa ainoa tapa voittaa on paeta häkistä. Todella intensiivisen ja stiffin matsin lopussa tapahtuu kummallisia: Randy Ortonin johtama RAW Darkness-stable (Orton, London, Kendrick, Snitsky) ilmestyy ringsidelle. He murjovat kehän ulkopuolella olevat tuomarit ja kiipeävät häkkiin. Koko kvartetti hyökkää jo valmiiksi verisen Jerichon kimppuun ja suorittavat hänelle perusteellisen beatdownin. Jericho on tajuttomana kehässä, kun Ortonin stable ja Umaga poistuvat häkistä. Umaga luonnollisesti voitti ottelun.
A*


Singles Match for the WWE Championship
Mr. Kennedy def. John Cena to win the WWE Championship

Cenan voitettua Ortonin Backlashissa brutaalissa Hell in a Cell-ottelussa, hän joutui heti seuraavana päivänä puolustamaan mestaruuttaan Mr. Kennedya vastaan Raw’ssa. Cena voitti tämänkin. Cena tarjosi kädenpuristusta, jota Kennedy ei ottanut. Seuraavalla viikolla huono häviäjä Kennedy houkutteli Cenan parkkipaikalle. Cenan saapuessa sinne, Kennedy ajoi AUTOLLA Cenan yli. Tämän jälkeen hän vielä huusi, ”you think this is over, huh!?” Nyt pelissä oli jo enemmän kuin mestaruusvyö. Cena haastoikin Kennedyn otteluun, mutta tämä halusi sen vasta Vengeancessa. Uudessa RAW Retallion-show’ssa näimme todella tulisen sopimuksen kirjoitussegmentin, jossa Vince McMahon joutui toimimaan miesten rauhoittelijana.

Itse ottelu oli tunnelmaltaan, laadultaan ja kaikilta muilta osa-alueiltaan loistava. 22 minuutin taistelun lopuksi KENNEDY selättää Cenan käyttäen tuomarin huomaamatta nyrkkirautaa aseenaan ja laittamalla vieläpä jalat köysille. My god, tämähän on suurin yllätys sitten….sitten Marellan IC-mestaruusvoiton!
A

KOKO SHOW: B+


BABYFACE ROSTER

Main Event

John Cena B+ [showstopper]
Shawn Michaels A [showstopper]
Triple H B+ [bad ass]
Chris Jericho B+ [fun babyface]

Upper Midcard

Jeff Hardy C [cool dude]

Midcard

Cody Rhodes D- [young lion]
Colt Cabana C- [comedian]
DH Smith C- [blue chipper]
Hardcore Holly D [bad ass]
Kaz D [show stealer]
Super Crazy E+ [fun babyface]
Val Venis E+ (poissa TV:stä gimmickin muutoksen vuoksi.

Lower Midcard

Charlie Haas E+ [cocky]
Jim Duggan D [patriot]
TJ Wilson D+[backyarder]

Openers

Drew McIntyre E [rock star]

Babyface Divas

Ashley D [dancer]
Candice Michelle E [sexy]
Maria C- [sexy]
Mickie James D+ [emo]

Other babyfaces

Jim Ross D [staff member]
Tony Schiavone F- [staff member]
Lilian Garcia B [staff member]
Jerry Lawler B+ [staff member]
Arn Anderson D [staff member]
Bruce Pritchard E [staff member]
Pat Patterson D- [staff member]
Ron Simmons C-[staff member]
Gerald Briscoe F [staff member]
Harley Race F- [legend]
Ricky Steamboat D+[staff member]


HEEL ROSTER

Main Event

JBL B [egomaniac]
Mr. Kennedy A [obnoxious]
Randy Orton B [ice man]
Rob Van Dam B- [dude]

Upper Midcard

Carlito B- [cocky] manager Melina
Lance Cade C- [cowboy]
Trevor Murdoch C [redneck]
Umaga A* [man beast] manager: Stephanie McMahon

Midcard

Brian Kendrick C- [fun babyface] jaahas
Paul London B [fun babyface]

Lower Midcard

Chris Harris D- [arrogant]
Matt Stryker E [dual sports superstar]
Paul Burchill E+ [weirdo] manager: William Regal
Snitsky E- [monster]
Eddie Colon D- [trainee]

Heel Divas

Beth Phoenix D+ [bad ass]
Jillian Hall D+ [bitch]
Katie Burchill D+ [weirdo]
Melissa D [cocky]

Other Heels

Melina C [bitch]
Stephanie McMahon D [daddy's little girl]
William Regal E+ [manager]
Vince McMahon E- [authority figure]
Paul Heyman F- [sports agent]
Matti The Booker huh.gif E [evil foreigner] LOL

Referees
Jack Doan, Chad Patton, Nick Patrick, Rich Bass, Mike Chioda, Chris Kay

Tag Teams

D-Generation X (semi-active) experience A*
Jim Duggan&Super Crazy (full time) D
Hardcore Holly&Cody Rhodes (full time) D+
Paul London&Brian Kendrick (full time) B+
Trevor Murdoch&Lance Cade (full time) B-
The Stampede Bulldogs (DH Smith&TJ Wilson) (full time) A

Stables
RAW Darkness (Randy Orton, Brian Kendrick, Paul London, Snitsky)


Champions

WWE Heavyweight [main event title] 86,0% prestige


Mr. Kennedy
Previous champions
John Cena
Randy Orton

RAW Intercontinental [midcard title] 69,4% prestige

Carlito
Jeff Hardy
John Bradshaw Layfield

RAW Tag Team Championships [midcard title] 59,1% prestige

Lance Cade&Trevor Murdoch

Previous champions
Hardcore Holly&Cody Rhodes

RAW Hardcore Championship [midcard title] 58,0% prestige

Triple H

No previous champions

RAW Women's Championship [lower level title] 20,3% prestige

Mickie James

previous champions
Beth Phoenix

Tulevat PPV:t

Great American Bash (heinäkuu, viikko 4)
SummerSlam (elokuu, viikko 3)
Unforgiven (syyskuu, viikko 3)
No Mercy (lokakuu, viikko 3)
Survivor Series (marraskuu, viikko 4)
Armageddon (joulukuu, viikko 3)

Kaikki PPV:t pidetään perinteiseen tapaan sunnuntaisin.


Loma alkaa olla vietetty ja HYVIN suurella todennäköisyydellä saatte huomenna nauttia ensimmäisestä jaksosta. Toki, jos täräytän autolla lepikkoon tai en saa unta ennen aamuviittä, niin tilanne muuttuu. Näin alustavasti olen ajatellut kirjoittaa Monday Night Raw'sta kattavasti ja RAW Retallion-show'sta lyhyemmin, mutta katsotaan nyt. Veikkauksia en kysele kuin PPV:stä. Kommentteja aloituspostista otetaan avomielin vastaan. ETENKIN rakentavaa kritiikkiä. Nyt vaaka-asentoon, niin saa ehkä huomenna sen avausjakson aikaiseksi.

Se on täällä, se on täällä! Ihka ensimmäinen RAW-jakso Alkuun pahoittelen diaryni tylsähköä ulkoasua, mutta toivon mukaan mielenkiintoiset juonikuviot ja vetoava kirjoitustyyli korvaavat tämän heikkouden (heh, heh)




Maanantai, kesäkuun 4.viikko 2008
Dallas, Texas, Reunion Arena 7 890 katsojaa

Kesäkuun viimeisen viikon ensimmäisenä päivänä helteisestä Texasin osavaltion Dallasin kaupungista suorana lähetettävä Monday Night Raw ei alakaan perinteisesti Jim Rossin ja Jerry Lawlerin tervetulotoivotuksilla, vaan kertauksella eilisillan huikean Vengeance-PPV:n huikean pääottelun tapahtumista. Siinähän saimme todistaa suurinta yllätystä pitkään aikaan, koska Ken Kennedy, mies jota herraskaisesti täytyy kutsua Mr. Kennedyksi voitti, toistan VOITTI, John Cenan ja nappasi ensimmäistä kertaa urallaan himoitun WWE:n mestaruusvyön kupeilleen. Ottelun lopussa Kennedy otti todellakin kaiken ilon irti Mike Chiodan alentuneesta tajunnantilasta: ensiksi hän täräytti Cenaa häijysti, ilkeästi ja sääntöjenvastaisesti nyrkkiraudalla (oh my!) kalloon ja vieläpä selätti entisen mestarin jalat köysillä tuomarin vain vaivoin pystyessä laskemaan bumppinsa vuoksi kolmeen. Ottelun lopetus oli niin tyrmistyttävä, että jopa Washingtonin MCI Center areenalle kerääntynyt 15 000- päinen yleisö ei pystynyt kuin suut auki tuijottamaan ja todistamaan tämän ihmeen tapahtumista.

Segment rating: B

Kennedy Appreciation

RAW’n pitkäaikainen, Hall Of Fame-statuksenkin saavuttanut selostajakaksikko Jim Ross&Jerry ”The” King Lawler toivottivat perin tutuksi tulleen tyyliinsä kaikki katsojat tervetulleiksi, mutta illan tapahtumien hypetykselle sen sijaan ei jäänyt aikaa, vaan kuva siirtyi kehään, joka oli koristeltu erittäin pramean näköiseksi. Siellä oli kukkia, tuoleja, puhujanpönttö ja ”taivaalta” satoi hiljakseen ilmapalloja. Ja ai niin… olihan kehässä myös muutama pienemmän luokan heel-painija, kuten Chris Harris ja Paul Burchill managerinsa William Regalin kera. Kuunneltuaan hetken sivistymättömän punaniskayleisön ”you suck” chantteja William Regal astui puhujanpöntön taa ja kuulutti areenalle kovin mahtipontisin esittelyn säestämänä uuden WWE:n mestarin Mr. Kennedyn!

Kennedy oli suuren juhlan kunniaksi sonnustautunut hienoon pukuun ja rampilla hän nostikin 24 tuntia sitten voittamansa mestaruusvyön korkealle päänsä yläpuolelle ja samalla pyrotekninen taidonnäyte alkoi. Sitä tuntui kestävän todella pitkään. Kennedyn suu oli hevosenkengällä hänen kavutessaan kehään. Kovin maireana olivat myös Regal ja kumppanit, jotka vilpittömän oloisesti taputtelivat uutta mestaria selkään. Ilmapallojen edelleen valuessa katosta alas ja buuausten edelleen vain koventuessa Kennedy astui ylvään näköisenä, mestaruusvyö, ei-niin-leveällä vasemmalla olkapäällään puhujanpöntön taakse. Ensi töikseen hän kiitti yleisöä heidän tärkeästä kannustuksestaan. Ken pitikin pitkän puheen, jossa hän kertoi tunteikkaita tarinoita siitä, kuinka hän oli pikkupoikana pienessä Wisconsinsin osavaltion Green Bay-nimisessä kylmässä ja karussa kaupungissa aina unelmoinut tästä päivästä. Lähes kyyneleet silmissään mies kertoi tätä tarinaa. Regalilla kyynel vierähtikin poskelle. Kolme minuuttia myöhemmin Kennedy oli kerennytkin puheessaan jo eilispäivään ja hänen urhoolliseen mestaruusvoittoonsa.

Tunteikas puhe sai äkkinäisen päätöksen, sillä kovin tuttu ”My time is now” biisi alkoi soimaan ja yleisö alkoi meluamaan. Kennedy näytti vihaiselta kuin Nasse-setä konsanaan, mutta vieläkin vihaisempi oli John Cena, joka juoksi kehään täyttä vauhtia keskittynyt ilme kasvoillaan. Kennedy ja Regal hienoissa puvuissaan päättivätkin, että nyt on aika lähteä ja he poistuivat kehästä vähin äänin. Sen sijaan Chris Harris lensi Cenan toimesta lattialle ja ”Ripper” Paul Burchill sai kokea selkänahassaan tämän Thuganomian tohtorin jo lähes legendaarisiin mittasuhteisiin kasvaneen FU-juntan voimat. Tällä välin Regal&Kennedy olivat jo perääntyneet pitkälle ramppia katsoen kauhistunein ilmein kehässä tapahtunutta väkivallantekoa. Cena nappasi vielä kehän äärellä lymynneeltä toimitsijalta mikrofonin ja totesi lyhyesti: ”That is my title and I’m gonna take it back!” Jim Rossin hönkiessä tulisesti headsettiinsä kuva pikku hiljaa feidasi mustaksi ja TV-katsovat siirtyivät ihastelemaan kaupallisia tiedotteita Cenan posettaessa vielä hetken live-yleisön edessä.

Segment Rating: B-

Singles Match
Colt Cabana vs. Umaga w./Stephanie McMahon

“Boom Boom” karjahdukset alkoivat kuulua areenan äänentoistolaitteista ja sehän tarkoitti vain yhden miehen saapumista. Colt Cabana, tämä perin hassu vekkuli, tanssahtelikin kehään iloisen näköisenä ja yleisön ollessa haltioissaan. Mutta lieköhän Coltille kerrottu, että hän saa vastaansa koko RAW’n kovimmassa nosteessa olevan samoalaisen puskutrakorin, joka Ortonin ja hänen stablensa avustuksella voitti itsensä Chris Jerichon eilisissä Vengeance-PPV:ssä teräshäkkiottelussa. Barbaarimainen Umaga marssikin suorinta reittiä kehään, ihanainen MILF-kategoriaan luokiteltava Stephanie McMahon rinnallaan.

Vaikka sympaattisella Colt Cabanalla ei ennakkoasetelmien mukaan mitään mahdollisuutta voittoon ollutkaan, niin silti hän taisteli urhoollisesti ja tarjosi muutaman kovin hauskan hetken mm. iskemällä Umagaa salakavalasti selkään, mutta välittömästi luikahtaen köysien välistä kehän ulkopuolelle. Tämä samoalainen soturi sai ottelun alkuun pari kovaa power-liikettä (clothesline, spinning heel kick) perille ja näytti siltä, että tästä tulee täysi läpihuutojuttu. Chicagon kaupungista kotoisin oleva Colt Cabana kuitenkin sai hetkellisesti hirviömäistä vastustajaansa horjutettua ja loipa hän yhden semi-uskottavan near fallinkin komean tornado-DDT:n jäljiltä. Umaga kuitenkin kickouttasi tästä perin aggressiivisella tyylillä suorastaan heittäen Cabanan päältään pois. Hetken kuluttua Colt saikin tuntea luissaan ja ytimissään Samoan Dropin, Umagan perse iskun (mikäpä lie hienolta nimeltään) ja tuhoisan, kurkkutorvea ikävästi vahingoittavan Samoan Spiken. Tuomari ei voinut kuin laskea kolmeen ja julistaa Umagan voittajaksi viiden minuutin ja 26 sekunnin taistelun jälkeen.

Match Rating: C

Ottelun jälkeen uhkea, mutta kovin seksikäs, Stephanie McMahon nousikin rinkiin ja käski suojattiansa siivoamaan roskat. Umaga nosti Cabanan vielä ylös ja tälläsi häntä toista kertaa Samoalaisella Piikillään. Tämän voimasta Cabana lennähti köysien yli lattialle. Kolmen minuutin ajan RAW’n vaikutusvaltaisin nainen kehui Umagaa maasta taivaaseen ja väitti häntä jopa täysin pysäyttämättömäksi voimaksi. Stephanie antoi koko RAW’n pukuhuoneelle virallisen varoituksen: jos ette pysy poissa tämän hirmun tieltä, tulette tuhotuksi. Kovia sanoja, mutta kehottaisin ottamaan tosissaan…

Segment Rating: C+

Stephanien kauniista kasvoista kuva leikkasi Jim Rossin huomattavasti vähemmän kauniisiin kasvoihin. JR vain kertoi, että vielä tänä iltana tulemme näkemään Chris Jerichon Highlight Reelin ja vieraana on häntä eilen kusettanut Randy Orton. Can I smell a slobber knocker?


Segment Rating: B+

Non-title Tag Team Match
Jeff Hardy&Kaz vs. Cade&Murdoch

Ensimmäistä kertaa ikinä (ainakin Jim Rossin mielestä) Jeff Hardy ja Kaz taggasivat tässä ottelussa hallitsevia mestareita vastaan, jotka olivat juuri eilisiltana voitokkaasti puolustaneet arvokkaita vöitään Stampede Bulldogseja vastaan. Yleisö ihastui välittömästi Jeffin ja Kazarianin ilmavaan hyökkäystyöskentelyyn.

Joidenkin mielestä Kaz on tässä vain Matt Hardyna Matt Hardyn paikalla, mutta vaikka ottelussa näimmekin pari Hardyn veljesten tunnetuksi tekemää liikettä, ei tätä kuitenkaan aivan noin röyhkeäksi kopioinniksikaan voi kutsua. Kaz kun kuitenkin on tyyliltään kovin erilainen, mitä joukkueparinsa vanhempi veli. Peräti viisitoista minuuttia kestäneessä, erittäin hyvässä TV-matsissa näimme kaikki hyvän tagmatsin temput ja metkut.

Kazin ja Hardyn joukkue eli yleisön tuella ja hurjilla high risk-liikkeillään, Murdochin ja Caden keskittyessä jommankumman hyppypavun eristämiseen, showboattailuun ja cheap shotteihin, aina kun tuomarin selkä kääntyi. Kymmenen minuutin kohdalla Hardy pääsi pitkän eristyksen jälkeen tekemään hot tagin Kaziin, joka pistikin tuulemaan, iskien Don Westin ”he hitted that perfectlyksi” nimeämän top rope liikkeensä Murdochille. Mutta aivan kuten menestyksekkään joukkueen pitääkin, kaveri vahti selustaa ja Cade keskeytti varman 3-countin. Seuraavan kolmen minuutin ajan Kaz ottikin kunnon ”government mule beatingia”, mutta lopulta, buh gawd, lopulta sai iskettyä Cadelle Enzuigirin ja vaihtoi intoa puhkuneen Jeff Hardyn kehään. Jeffi pisti tuulemaan toden teolla ja alle minuutin sisään näimme Whisper In The Windin, (jota JR luonnollisesti sanoi Twist Of Fateksi) sen ihka oikean TOF:n ja Swanton Bombin Murdochin rinnan päälle. Kaz hoiteli Caden kaistapäisellä Somersault Plungella pois pelistä ja näinpä tämä lennokas joukkue nappasi voiton kovassa vedossa olleista upper midcardereista. Oh my, oliko tämä vain ”yhden illan juttu?”

Match Rating: C


The Highlight Reel

Mainoskatkon aikana WWE:n staffi joutui helvetillisen urakan eteen, sillä vain viiden minuutin aikana he joutuivat kasaamaan Highlight Reelin lavasteet kehään. Ahkerat työntekijät kuitenkin onnistuivat tässä ja mainoksien loputtua TV-katsojat saivatkin todistaa yhden ja ainoan Chris Jerichon entranssia. Jericho ei ollut virnuileva, vitsejä kertova viihdyttäjä kuten yleensä, vaan hänen sieluaan selkeästi edelleen kalvoi eiliset tapahtumat ja otsastaan löytyvät kahdeksan tikkiä. Ei Y2J sentään täysin tolaltaan ollut, sillä hän jaksoi lausua tutun catch phrasensa ”Welcome to RAW IS JERICHO and this is the Highlight Reel!” Tähän hauskanpito kuitenkin loppui. Vakavalla naamalla tämä Kanadan ja Yhdysvaltain passit omaava kaksoiskansalainen kertoi mitä tapahtui eilisessä ottelussa. Hän kertoi olevansa katkera kaikille hänen kimppuunsa hyökänneillä verikoirille, mutta etenkin hän on katkera sille luikertelevalla,ällöttävälle, egoistiselle, rumalle,tyylitajuttomalle, kultalusikka suussa syntyneelle paskiaiselle, Randy Ortonille. Näimmepä nämä tapahtumat vielä hävyttömän kalliin JeriTron 6000:n välityksellä. Tämän jälkeen olikin pieni ihme, että Randy Orton ilmestyi rampille ja vieläpä ilman apuvoimiaan.

Toisin kuin Kennedyn ja Cenan kohtaaminen, tämä ei äitynyt väkivaltaiseksi vielä. Miehet katsoivat toisiaan syvälle silmiin, Ortonin kasvoilta pystyi lukemaan halveksuntaa. Isännän ei tarvinnut kysyä mitään, sillä Randylla oli sanottavaa muutenkin. Hän muistutti koppavasti Jerichoa No Way Out ja Bad Blood PPV:den tapahtumista. Niissä saimme todistaa Randy Ortonin menestyksekkäitä mestaruuden puolustuksia, Jerichon katalalle RKO-liikkeelle langenneen päänupin kustannuksella. Niinpä Ortonia suorastaan ällötti, että hänelle, koko promootion suurimmalle tähdelle, ei oltu buukattu Vengeanceen minkäänlaista ottelua, samalla kun Jericho taisteli korkean profiilin matsissa Umagaa vastaan. Tämä vääryys ajoi nuoren miehen näihin epätoivoisiin tekoihin.

Ortonin lopetettua itkuvirtensä Jericho kehaisi häntä. Kehui Randya siitä, että hän uskalsi tulla paikalle ilman airuettaan. Y2J myös myönsi tulleensa kaksi kertaa selätetyksi RKO:n jäljiltä, MUTTA… silloin oli kyseessä triple threat-ottelu. Ja kaikkihan tietävät, ettei Randall pystyisi Y2J Chris Jerichoa, 1on1-kohtaamisessa voittamaan. Tämän kommentin jälkeen miehet ottivat uudestaan tiukkaa staredownia. Mutta mitä kummallista?!?! SNITSKY, tämä hammaslääkärin painajainen hyökkäsi yleisöstä Jerichon selkään. Orton katseli tätä kummajaista maaninen katse silmissään ja käski tätä murjomaan yleisön suosikkia vielä lisää. Niin hän tekikin junttaamalla Jerichon Pumphande Slammilla kanveesiin. Orton vielä karjui Jerichon korvaan ”you’re either with us or againts us!” Ties kuinka monetta kertaa historiassa, Jericho jäi elottoman näköisenä kehään makaamaan oman Highlight Reelinsä jäljiltä.

Segment Rating: C- (TEW se sitten vihaa Snitskyä)


RAW oli suunnilleen puolessa välissä, kun indypiireissä jonkin sortin ikoniksi noussut naispainija Cheerleader Melissa (joka tunnetaan RAW’ssa pelkkänä Melissana) asteli kehään. JR&King ihmettelivät suuresti, mikä tuo tämän nuoren naisen kehään. He saivat kuitenkin vastauksen perin nopeasti.

Melissa: Kun puhutaan nykyajan naisten painista, niin vain yksi nimi tulee mieleen: Se on Melissa. Missä tahansa olen paininut, niin olen saavuttanut siellä suurimmat mahdolliset mestaruudet. Voisi jopa sanoa, että olen alle 30-vuotias legenda alallani. (yleisö ei tykännyt tästä kommentista) Ongelma täälläpäin on vain se, että meidän ”mestarimme” on vain tunteellinen hepsankeikka, jolla ei ole munaa, kuvainnollisesti, antaa minulle edes mahdollisuutta otella mestaruudesta, koska sisimmässään hän tietää, ettei vedä vertoja Legendalle. Tämä promootio vannoo viihdyttävyyden nimiin. Minä en viihdytä teitä selittämättömillä itkunpurkauksilla ja muulla tunteikkaalla BS:llä. Minä viihdytän teitä ylivertaisilla taidoillani kehässä. Ette tämä nyt mene aivan sivuraiteille haluan kutsua esiin meidän ”mestarimme” Mickie Jamesin ja kysyä häneltä kasvokkain antaako hän mi….

Samassa Mickie Jamesin tilanteeseen kovin sopimaton iloinen teemamusiikki alkoi soimaan ja neitokainen tuli esiin mestaruusvyönsä sekä mikrofonin kanssa. Hän sanoi ”you’re on” ja ryntäsi kehää kohden. Myöskin tuomari Chris Kay tuli juoksujalkaa ramppia pitkin. Haaste on hyväksytty ja ottelu on virallinen.

Segment Rating: D

Women’s Championship
Melissa vs. Mickie James©

Ottelun alkua ei hyvällä tahdollakaan voinut painiksi sanoa, sillä se ei ollut kuin villiä katutappelua. Lopulta tuomari sai sitten nämä kaksi villikissaa erotettua ja sen jälkeen tämä alkoi muistuttaa ihan oikeatakin ottelua. Vaikka yleisö ei hirveän innoissaan tästä ehkä ollutkaan, niin buukkaajasetä kyllä oli. Naisten kemiat pelaavat hyvin yhteen ja näimme tässäkin ottelussa komia liikkeitä, kuten fisherman suplexin, northern lights suplexin, parikin superkickiä, flying cross bodyn, backbreakerin jne… Viiden minuutin taistelun jälkeen kuitenkin tilanne riistäytyi jälleen käsistä. Ottelijat vain mättivät toisiaan sydämensä kyllyydestä pyörien ympäri kehää. Tuomari Chris Kay koitti uudelleen erottaa nämä tappelupukarit, mutta saikin vahingossa Melissan kyynärpäästä naamaansa. Tämä riitti tuomarille, joka päätti ottelun Double DQ:hun. Lopulta kunnon rykmentti tuomareita ja staffia tuli kehään erottamaan nämä kaksi hurjimusta. Harmi ettei Joey Styles ollut selostamassa Onhan se nyt kumma, jos ei heidän välillään rematchia nähdä.

Match Rating: C

Altitude Era, WTF!?

Tämän villin brawlauksen jälkeen kuva siirtyikin backstagelle, jossa Kaz ja Jeff Hardy jutustelivat niitä näitä. Huomatessaan kamerat kaksikko kääntyi ja Jeff kertoi painimaailmalle vastauksen sitä jo yli puoli tuntia riivanneeseen kysymykseen. Tuleeko heistä vakituinen tag team? Kyllä tulee! Pojat olivat juuri keksineet tiimille mielestään sopivan nimen: Altitude Era. (ei vittu, kuka näistä on vastuussa?)

Segment Rating: C+


Kaiken tämän jälkeen alkoi lehmänkellot kilkattaa ja sehän tarkoitti Intercontinental-mestari John Bradshaw Layfieldin saapumista pitkällä valkoisella limusiinillaan. JBL oli kovin happamalla tuulella, sillä eilisiltana hän oli hävinnyt ottelunsa Shawn Michaelsille. Heti promonsa kärkeen JBL muistutti Dallasin yleisöä siitä, kuinka hän jätti tämän osavaltion muuttaakseen sivistyksen mekkaan, New Yorkiin. Tämän jälkeen hän mainitsi Shawn Michaelsin nimen, joka JBL:n suureksi harmiksi aiheutti kovat hurraukset hallissa. Yllättäen IC-mestari oli sitä mieltä, että eilinen matsi oli tuuripeliä ja hän haluaa revanssin nyt tai heti. Ihan vain näyttääkseen kaikille texasilaisille, että kuka oikeasti on osavaltion suuri mies. JBL:n haasteeseen ei kuitenkaan vastannut Heartbreak Kid itse vaan Bradshaw’lle kovin tuttu mies. DAMN, it’s Ron Simmons!

JBL katseli ymmällään, että mitä tämä hänen entinen tagparinsa meinaa. Simmons muistutti yleisöä APA:sta, mutta etenkin siitä, miten APA tuhoutui. Leveä hymy huulillaan Simmons ilmoitti, että JBL EI saa tänään HBK:ta, mutta sen sijaan tulee puolustamaan olkapäällänsä levännyttä Intercontinental-mestaruutta tätä miestä vastaan! Se ”tämä mies” paljastui Carlitoksi, joka astelikin rampille vieno hymy huulillaan. Bradshaw raivostui täysin ja paasasi, ettei Simmonsia moista valtaa ole. Mutta kylläpäs vain on, ja seuraavaksi IC-mestaruusottelu.

Segment Rating: C+

Intercontinental Championship Match
JBL © vs. Carlito

Illan toinen lennosta buukattu mestaruusottelu alkoi isomman, häjymmän, läskimmän, stiffimmän, kokeneemman, rikkaamman ja rumemman JBL:n hallinnalla. Hän hakikin nopeata voittoa tällättyään karibialaista supertähteä Big Bootilla nassuun, kuitenkaan onnistumatta pinnauksessa. Yleisö oli hieman ymmällään tässä kahden heelin kohtaamisessa, mutta ottelun edetessä sieltä alkoi vaimeita ”Carlito” chantteja kuulua. Yllättävän tasokkaassa kohtaamisessa käytettiin hyväksi myös JR:n ja Kingin selostajanpöytää sekä kehän laidalla olevia portaita. JBL vaikutti koko koitoksen ajan olevan hieman vastustajaansa edellä, mutta aina vain sitkeä, Sideshow Bobiksikin joskus tituleerattu Carlito sai hartiansa ylös kanveesista ennen kolmeen laskua. Myöskin Carlito sai iskuja sisään mm. springboard elbow’n, springboard moonsaultin ja swinging neckbreakerin muodossa.

Yhdentoista minuutin taistelun jälkeen Carlito hyppäsi ketterästi yläköydelle, mutta JBL pudotti hänet sukukalleudet edellä kivuliaasti nurkkaan. Tätä seurasi, buh gawd, fallaway slam from the top turnbuckle. Matsi oli selätystä vaille valmis. Mutta tuttuakin tutumpi “sexy boy” musiikki alkoi soida. Ja siellä hän seisoi! Itse Heartbreak Kid, The Main Event, The Headliner, Showstopper jne… Dallasin yleisön villiintyessä totaalisesti. Michaels vain seistä möllötti rampilla elettäkään tekemättä. JBL ei piitannut tästä show’sta vaan oli aikeissa lähteä takomaan Michaelsiin jotain järkeä nyrkkiensä avulla. Mutta sepäs ei onnistunut, vaan hän sai tuta Carliton Backstabber-liikkeen, joka taatusti otti koville selkänsä kanssa ongelmissa olleen miehen. Niin koville, että hän ei saanut hartioitaan ylös ennen 1-2-3 laskua. Kyllä, saimme uuden mestarin! Carlito kierähti vikkelästi ulos kehästä ja nappasi Lilian Garcian sylissä levännen IC-vyön ahnaasti näppeihinsä. Michaels katseli tilannetta edelleen kylmästi, varmaan ajatellen, että tämä oli kahdesta pahasta pienempi. JBL heitti vielä pienimuotoisen temper tantrumin ennen kuin TV-katsojat siirtyivät jälleen mainostuksia ihailemaan.

Match Rating: B- (tämän takia JBL on main eventissä)


One of a kind…. Tämä Shawn Michaelsiakin keväällä selkään puukottanut entinen yleisön suursuosikki Rob Van Dam asteli kehään buuausten saattelemana. Toki paikalla oli myös muutama ECW-uskollinen, jotka epätoivoisesti koettivat saada E-C-Dub chantin alkuun, siinä kuitenkin surkeasti epäonnistuen. Otteluasuun pukeutunut Van Dam nappasi röyhkeän oloisesti mikin toimitsijalta ja alkoi kertoa Dallasin yleisölle kuinka hänet tunnetaan monella nimellä: Mr. Monday Night, Mr. Pay-Per-View, Mr. E-C-W ja nykyään myös nimellä Mr. Hardcore. Tämä toikin RVD:lle elävästi mieleen eilisen Hardcore-mestaruusottelun tapahtumat. Niinhän siinä pääsi käymään, että Van Damin ja monien muiden suureksi kummastukseksi Triple H pystyi selättämään RVD:n Pedigree-iskunsa jälkeen. Mutta tämä vääryyshään tultaisiin korjaamaan heti paikalla. Nimittäin jos HHH ei hilaisi mestaruusvyötä ja kermaleivoksilla levinnyttä persettään kehään, niin RVD tulisi hakemaan hänet ja ottelu käytäisiin sitten vaikka parkkipaikalla tai lentokentällä.

Hunter, tämä WWE:n main eventiä kohta kymmenen vuotta terrorisoinut taidokas painija vastasi kuitenkin haasteeseen tulemalla esiin. Yllään hänellä oli farkut ja nahkatakki, mutta hemmetti soikoon, nythän on kyse hardcoresta! Sillä ole vitunkaan väliä, mitkä housut jalassa ovat.

Segment Rating C-

Hardcore Championship
RVD vs. Triple H©

Näin illan kolmas impromptu-mestaruusmatsi lähti käyntiin. Sulavista ketjupainisessioista taikka monimutkaisista submission-otteista oli turha haaveilla tässä kahden vihamiehen kohtaamisessa. Sen sijaan välillä yllättävänkin stiffiä brawlausta saimme todistaa aivan riittämiin. Jim Rossin suureksi kauhuksi tämä(kin) ottelu läikkyi pahasti kehän ulkopuolelle selostajanpöydän tuntumaan. Itse asiassa Game nakkasikin RVD:n suoraan JR:n ja Kingin syliin. Brawlaussession päätteksi RVD sai iskettyä Moonsaultin selostajanpöydältä niitaten Hopla Hoon maahan. Tämä ei riittänyt kuin 2-countiin. RVD käytti teräsportaita hyödykseen niittaamalla Huntteria niillä otsikkoon, aukaisten tämän naaman verille. Tämäkään ei riittänyt pitämään sisukasta, ties kuinka moninkertaista mestaria maassa.

Rajuakin rajumpi chair shot aukaisi myös Van Damin, tämän ECW-ikonin otsan verille. Ottelun tahtia bleidaaminen ei hidastanut, päinvastoin RVD näytti saavan omasta verestään jollain sairaalla mickfoleymaisella tavalla vain lisää intoa. Hetken kuluttua HHH meni vanhaan retkuun napatessaan RVD:n heittämän tuolin kiinni. Van Daminator, buh gawd! karjui JR. Triple H lankesi kovin elottoman oloisena selälleen maahan tuoli edelleen vatsansa päällä. Mr. Monday Night näkikin tilaisuutensa ja loikkasi kissamaisen ketterästi kiinnikkeelle yleisön buuatessa. King arveli RVD:n tuntevan olonsa sammakkomaiseksi. Ja niin hän täräytti oikein Viiden Tähden arvoisen Sammakonloikan suoraan….







Triple H:n ylös nostaman terästuolin päälle. AUTS! Verinen Hunter näki tilaisuutensa ja nopeasti toimitti Pedigreen, suorittaen liikkeen vielä terästuolin päälle. 1-2-3! 15 minuutin intensiivisen taistelun päätteeksi HHH oli jo toistamiseen vuorokauden sisään selättänyt Van Damin hardcore-ottelussa. Mitähän tämä tekee Robin mielenterveydelle?

Match Rating: C- (kadun suuresti tämän feudin aloittamista…)


RAW loppuu tällä kertaa Triple H:n tuuletellessa kehässä Hardcore-vyö käsissään.

Segment Rating: B+


KOKO SHOW: C+


Hassua, kuinka sitä vasta tätä diarya kirjoittaessaan huomaa miten typerästi on tullut TEWissä buukattua. No, mutta tämä on vasta ensimmäinen jakso ja toivon mukaan taso tästä nousee, jahka pääsemme tuosta hiton epämielenkiintoisesta RVD/HHH-feudista eroon.

Quick results:

Umaga def. Colt Cabana
Altitude Era def. Cade&Murdoch
Mickie James draw Melissa to retain Women's Championship
Carlito def. JBL to win Intercontinental Championship
Triple H def. RVD to retain Hardcore Championship

Dark Matches:
Paul Burchill def. Cody Rhodes
Beth Phoenix def. Ashley


Että semmosta. Teidän mietteenne.

Pidin vetoavasta kerronta tyylistäsi todella paljon ja jo päälle huomaa, että sinussa on ainesta tähän. Pyri pitämään inspiraatiosi mahdollisimman korkealla miettimällä vaikkapa ruokapyödässäkin, mitä sinun tulisi tehdä pohtimillesi feudeille tai kuvailemaan tilanteita entistäkin paremmin.

Itse en ole kovin harras diaryiden lukija, mutta nyt kun löytyy tekstiä, josta pidän ja saan kaikenlisäksi selkoa tapahtumien alusta olematta silti kovasti jäljessä, alan seuraamaan tätä vakituisesti.

RAW RETALLIATION
Uutisia ja huhuja

-John Cena tulee käyttämään entiselle mestarille kuuluvan rematch clausensa Great American Bashissa. Urheana soturina hän olisi halunnut taistella mestaruudesta JO keskiviikon RAW Retallionissa, mutta Vince McMahon sanoi, etteivät he voi heittää tuon tason ottelua "hukkaan" ennen PPV:tä. Tämän kaiken näimme.... exlusively on RAW Mobile.

RAW Retalliationista puheen ollen...





Illan main event koostuu viidestä helvetillisestä kolmen kirjaimen yhdistelmästä. HHH&HBK vs. RVD&JBL ja se viides.... NHB

Paul Heyman on loppuviikon ajan hyllytettynä rangaistuksena toistuvista myöhästelyistään. Huhujen mukaan Paul on myös hieman epätyytyväinen RAW backstage-ilmapiiriin.

RAW ei ole tällä hetkellä aktiivisesti etsimässä rosteriinsa täydennystä. Toki, tilaisuuden kävellessä vastaan, ei voi olla toimimatta.

Yksinpostailuksi menee, mutta niinhän se monesti tuuppaa täällä menemään. Julkaisen nyt tämän Retalliationin, sillä sitä seuraava RAW'kin on jo valmis:shock:



RETALLIATION!

Keskiviikko, viikko 4, Kesäkuu 2008
Copps Coliseum, Hamilton, Ontario, Canada
4 014 katsojaa


RAW-promootio toi Retalliation show’nsa Kanadaan! Yleisöä paikan päällä Copps Coliseumissa oli vain reilut 4 000, mutta heistä lähti kovasti ääntä pyrojen paukahdellessa iloisesti.

Stephanie is here

Useimmille katsojille lienee ollut yllätys, että Tony Schiavonen rinnalla selostajanpöydän takana istui Paul Heymanin sijasta Stephanie McMahon. (tosiasiassa Heyman oli hyllytettynä backstage-käytöksensä vuoksi, mutta kayafabessa se meni näin) Schiavone toivotti katsojat tervetulleeksi, mutta kysäisikin sitten Stepukalta rohkeasti, että minkähän vuoksi se kaljuuntuva ja kohtuullisen pyylevä, kimeä-ääninen, toisinaan änkyttäväkin selostajapari oli kadonnut. Tähän Stephanie vastasi:
”Olen RAW’n, ei vaan koko painibisneksen vaikutusvaltaisin nainen, joten jos haluan tulla Heymanin tilalle kommentaattoriksi, niin minähän tulen. Ja sitä paitsi, eihän kukaan sitä laardiläjää oikeasti edes kaipaa.”

Tästä Schiavone ei voinut olla muuta kuin samaa mieltä. Päässä täytyy olla jotain vinksallaan, jos miespuolinen henkilö istuisi mieluummin Paul Heymanin, kuin Stephanie McMahonin vieressä.

(tämä ei ollut TEW-segmentti, kunhan säveltelin omiani)

Huge Main Event

Selostajakaksikko siirtyi siitä sitten seuraavaan aiheeseen. KYLLÄ, KYLLÄ, tänään olisi se päivä. D-Generation X tekee comebackin (for one night only) kun he kohtaavat illan pääottelussa Rob Van Damin ja John Bradshaw Layfieldin muodostaman vaikuttavan tiimin. Stephanie ei vaikuta tästä reunionista paljoa piittaavan, mutta myöntää, että siitä tulee helvetinmoinen tappelu, eihän matsissa tunneta edes diskauksia.

B+


Yllä olevan TV-katsojia (toivottavasti) suuresti kiehtoneen ilmoituksen jälkeen alkoikin ämyreistä kuulua Carliton, tämän Karibian rantoja aikoinaan terrorisoineen, hassun hiustyylin omaavan, uuden Intercontinental-mestarin tunnari. Painin puritanistit ja pieni osa naiskatsojista ihastelivat suu avoimena Carlitoa ja hänen vyötäisillään keikkuvaa IC-vyötä. Enemmän katseita kuitenkin keräsi CCC:n ihanainen manageri, Melina, joka näytti olevan itseluottamusta täynnä ja lanteitaan kiusallisen notkeasti keikuttaen teki matkaansa kehää kohden. Yleisön suureksi pettymykseksi hän ei kuitenkaan noussut kehään tuttuun tyyliinsä spagaatia tehden, vaan kiepsahti sinne alimmaisen ja keskimmäisen punaisen kehäköyden välistä.

Carlito otti mikrofonin, nosti sen jo huulilleen, selvänä aikeenaan kertoa kanadalaiselle yleisölle jonkun hassun tarinan. Kävi kuitenkin niin, että Melina katsoi suojattiaan vastustamattomalla koiranpentu-ilmeellä suoraan silmiin ja pyysi mikin itselleen. Eihän tästä voinut kieltäytyä.

Melina: Miten menee Toronto?

Äärettömän kova buuauskonsertti alkaa, sillä eihän nyt todellakaan olla Torontossa. Carlito selittää neitokaiselle, että nyt ollaan Ontariossa, Hamiltonin kaupungissa.

Melina: Kaupungilla tai maalla ei ole mitään väliä, sillä tässä (osoittaa Carlitoa) näette teidän uuden Intercontinental-mestarin! Enhän minä tiedä onko täällä junttilandiassa poloisilla edes televisioita, joten kerrataanpa mitä maanantaina tapahtui.

Titantronilla näytetään, kuinka Carlito selätti JBL:n voittaakseen IC-mestaruuden.

Melina: Siinäpä vasta ”RAW-moment!” Itse asiassa olen niin varma kultapuppelini ylivoimaisuudesta, että esitän avoimen haasteen. Kuka tahansa takahuoneessa lymyävä epäonnen soturi saa nyt marssia kehään ja otella Intercontinental-mestaruudesta Carlitoa vastaan!

Tämä parisuhde ei selvästikään ole kovin vakaalla pohjalla, sillä Carlitolla ei ollut aavistustakaan tällaisesta järjestelystä. Carlito alkoikin kovasti kyselemään, että mitähän helevettaa Melina meinaa. Tämän, joidenkin mielestä hauskan oloisen tilanteen keskeytti Charlie Haas, joka oli ilmeisen tarkkaavaisesti seurannut tapahtumia ja suorastaan intoa puhkuen ryskyi kehää kohden.

C+


Intercontinental Championship
Carlito© vs. Charlie Haas

Charlie Haas, tämä parhaat vuotensa WWE:ssä jobberina “tuhlannut” taidokas atleetti näki tässä suurimman mahdollisuutensa vuosiin. Niinpä hän aloitti ottelun täynnä tulta ja tappuraa, iskien Carlitolle Kurt Anglen hengessä, suoritetun german suplexin sekä pikaisesti tämän jälkeen vielä selkärankaa kutittelevan backbreakerin. Melinan ilmeet kehän laidalla olivat näkemisen arvoisia. Carlito sai kuitenkin juonesta kiinni tekemällä perin heelmäisen tempun: hän upotti vasemman käden peukalonsa Haasin vasempaan silmäkuoppaan ja tämän jälkeen ottelun hallinta siirtyikin mestarin nurkkaukseen.

Eipä tästä ottelusta jälkipolville kerrottavaa jäänyt. Ottelun lopussa Carlito oli joutua viimeksi joskus kymmenen vuotta sitten nähdyn Haas Of Pain-sidonnan kouriin, mutta pystyi välttämään tämän hakeutumalla fiksusti köysiin. Tämän jälkeen Melina nousi apronille häiriten ottelua tuomaroinutta Nick Patrickia huomattavasti. Tällä välin perin ovela Carlito tälläsi vastustajaansa räikeästi haarojenväliin. Tämä taittoi Haasin linkkuun, mutta eipä siinä vielä kaikki. Välittömästi hän koki myös salakavalan Backstabber-liikkeen voimat ja näinpä Carliton ensimmäinen mestaruudenpuolustus ei ollut mikään äärettömän kova koitos. Korostaakseen ylimielisyyttään ja ällöttävyyttään, jostain tyhjästä hänen käsiinsä ilmestyi omena. Noh, lopun arvaattekin.

D+

Melissa’s frustration

Mainoskatkon jälkeen näyttävien naisten invaasio RAW-promootion huipulle sen kun jatkui. Aina yhtä hehkeä Lilian Garcia oli saanut seurakseen Melissan. Hänellä oli tärkeätä asiaa Mickie Jamesille, joka on RAW’n naisten mestaruuden nykyinen haltija. Hän sanoi, että seuraavan ottelun jokainen potku, lyönti, heitto, hyppy ja kompastuminen ei ole suunnattu hänen vastustajalleen Ashleylle, vaan Mickie Jamesille. Melissa kehotti Mickietä seuraamaan matsia tarkasti ja miettien, että seuraavalla kerralla Ashley ei tule olemaan Mickien sijaiskärsijänä.

D


Singles Match
Melissa vs. Ashley

Illan avausottelu ei mikään täysi squash ollut, mutta tässä squash-kiintiö täytettiin. Hentoisella, barbie- nukkemaisen olemuksen omaavalla Ashleylla ei ollut mitään jakoja tällä kertaa. Aina Ashleyn päästessä jaloilleen, Melissa iski tämän takaisin selälleen komeilla suplexeillaan ja potkuillaan. Useamman kerran ottelun aikana Melissa olisi voinut vain selättää ja päättää ottelun, mutta hän halusi rankaista Ashleyta. Tehdä hänestä malliesimerkin. Tony Schiavone toisteli katsojille, että Mickie James on Japanissa, RAW’n promootiotilaisuudessa, mutta tästä huolimatta Melissa toistuvasti vilkuili rampille ja usutti Mickietä tulemaan kehään. Lopulta Melissa antoi Ashleylle ”armonlaukauksen” brutaalin Kudoh Driver-finisherinsä muodossa viiden minuutin leikittelyn jälkeen. Onkohan tässä seuraava naisten mestari?

D-


Altitude Era confronts The Chairman

Tämän kostonhimoisen naisen kuvista siirryttiin backstagelle, jossa aina lunkisti käyttäytyvät Jeff Hardy&Kaz poukkoilivat. He seisoivat Mr. McMahonin toimiston oven takana. Kivi-paperi-sakset kisan jälkeen Kaz joutui koputtamaan oveen. McMahonin karskin miehekäs ääni vastasi. SISÄÄN!

Vince ei ollut kovin mielissään kaksikon nähdessään. Jeff Hardy sai kuitenkin McMahonin uhkaavasta habituksesta huolimatta sanottua asiansa: Hän ja Kaz voittivat tagmestarit maanantaina non-title ottelussa, joten olisihan nyt reilua, että rematchissa myös tittelit olisivat pelissä. Vince sanoi, että tuohan kuulostaa loogiselta. Mutta, koska he niin röyhkeästi keskeyttivät McMahonin tärkeät hommat, niin mestaruusottelu ei tipukaan taivaan lahjana. Vain jos Altitude Eraksi nimetty Jeffin ja Kazin joukkue kykenisi voittamaan Paul Burchillin ja Chris Harrisin Raw’ssa maanantaina he saavat title shottinsa. Kazin ja Jeffin naamoille levisi ynseähkö ilme, mutta lopuksi Jeff vain tokaisi ”selvä” ja wannabe tagmestarit poistuivat huoneesta, Vincen sytyttäessä ilmeisesti kuubalaisen paksun sikarin ja virnuillessa pirullisen oloisena.

D+


The Proposition

Samaan aikaan takahuoneiden toisessa sopukassa tapahtui kummia. Kaksi koko promootion kenties suurinta tähteä, Randy Orton ja Chris Jericho ottivat staredownia, jälleen kerran. Kameroiden kiiruhtaessa paikalle Orton avasi suunsa:

Orton: Chris, tiedät miten kävi Vengeancessa. Tiedät miten kävi maanantaina Raw’ssa. Tässä lajissa tarvitaan paljon ominaisuuksia: voimaa, ketteryyttä, kestävyyttä, tekniikkaa ja [insert long dramatic pause] ennen kaikkea älyä. Jos sinulta löytyy sitä, niin liityt meihin. Mieti nyt. Orton, Jericho, Kendrick, London ja se psykopaatti Snitsky. Me jättäisimme Four Horsemanin, Evoluution, tuon surkeata comebackia yrittävän DX:n ja kaikki muutkin liittoumat kirkkaasti varjoomme. Meistä tulisi pysäyttämättömiä. Mieti sitä.

Saatuaan tämän sanotuksi Orton liukenikin paikalta, jättäen Jerichon raapimaan vihaisen näköisenä leukaansa.

B+

Tässä vaiheessa TV-katsojat siirtyivät ihastelemaan automainoksia. Tauon jälkeen kamerat kuvasivat selostajakaksikkoamme Tony Schiavonea ja Stephanie McMahonia. Schiavone kertoi kaikille, että John Cena on virallisesti ykköshaastaja Kennedyn WWE-mestaruudesta. Tämän tueksi titantronilla pyöritettiin RAW Mobilessa nähty pätkä, jossa asia varmistui.

B+

DX Having Fun

It’s Maain Eeeevent time here in Copps Coliseum! Ja totta todellakin yleisö oli aivan haltioissaan, kun DX:n tunnari *pitkästä aikaa* pärähti soimaan, ja kaksi varmasti Hall Of Fame-statuksen saavuttavaa herraa astelivat DX-krääsään sonnustautuneina verhon takaa areenalle. Näitä voisi jo kutsua Hogan-popeiksi.

Katso DX:n entrance video http://www.youtube.com/watch?v=47P461Pd ... re=related

TV-aikaa Retallionissa on 60 minuuttia, miinus mainokset, joten tuskinpa tässä DX:n kaikkia maneereja läpi käytäisiin. Mutta hetkinen… kyseessähän on D-Generation X, Triple H ja Shawn Michaels. Kyllähän heille aikaa löytyy. HBK&HHH mollasivat nokkelasti illan vastustajiaan ja Tripla Hoo myös vilkutteli selostajanpöydän takana istuneelle Stephanie McMahonille kovin viehkeästi. (miksiköhän?) Perinteisten suck it-hassuttelujen ja röyhkeiden RAW dot/shot.com mainosten jälkeen Rob Van Dam ja JBL tekivätkin perusteellisen pitkät sisääntulonsa ja näin oli kymmenisen minuuttia tuhottu ennen edes ottelun alkua.

B


No DQ Tag Team Main Event Match
D-Generation X vs. RVD&JBL

Harva odotti, että tässä No DQ-säännöillä käytävässä ottelussa nähtäisiin sulavaa ketjupainia, mutta tätä nähtiin heti kärkeen RVD:n ja HBK:n aloittaessa ottelun. Lopulta Michaels sai yliotteen ja väänsi Van Damin käden niin kivuliaaseen asentoon, että hän pystyi käytännössä taluttamaan RVD:n DX:n kulmaukseen. HHH taggasi itsensä sisään ja tykitti rujolla oikean käden iskullaan RVD:n kanveesiin. Se siitä tekniikkapainista.

Ottelu oli vanhentunut viitisen minuuttia, kun Bradshaw teki terävän havainnon. Eihän heillä perkele ole mitään mahdollisuuksia voittaa tätä puhtaasti painimalla, joten hän haki täysin laillisesti terästuolin aseekseen. Hän ryntäsikin tuoli ojossa kohti Triple H:ta, mutta saikin kokea Gamen yhden tuhoisimman liikkeen, Arn Anderson-vaikutteisen Spinebusterin voimat. Tämän jälkeen Kunkkujen Kunkku aikoi tehdä finanssianalyytikkonakin menestyneelle Layfieldille saman tempun, mitä hän teki RVD:lle maanantaina Raw’ssa. Eli hän yritti toimittaa Pedigree-iskunsa tuolin päälle. Michaels hoiteli Van Damin clotheslinella köysien ylitse lattialle, jotta HHH sai rauhassa suorittaa toimenpiteensä. Mutta viekas 41-vuotias entinen WWE Heavyweight-mestari, JBL saikin käännettyä tilanteen yliheitoksi. Hetken kuluttua paukahtikin Helvetin pyykkinaru, josta HHH ei olisi ilman ystävänsä Shawn Michaelsin tekemää pelastusta kyllä selvinnyt. Tämän jälkeen Tony Schiavone karjui, että on pakko ottaa illan viimeinen mainoskatko.

Mainoskatkolta palattiinkin kovin kaoottisiin tunnelmiin. JBL ja HBK nimittäin tappelivat raivoisasti aivan selostajanpöydän tuntumassa. Bradshaw keksikin ennennäkemättömän ovelan tempun. Hän tempaisi selostajanpöydän puisen kannen ja mäjäytti sillä Showstopperia nekkuun. Samaan aikaan kehässä RVD sai iskettyä stiffisti tuolilla Triple H:ta päähän. Iskun voimasta, Vengeancessa ja RAW’ssa saadut tikit aukesivat, eikä tälläkään kertaa HHH päässyt kotiin ilman veren vuodattamista. Tuiki tärkeän selätysyrityksen sijaan RVD hypähti kulmaukseen ja pamautti Five Star Frog Splashin. Mutta Van Damin epäonneksi Triple H oli kuitenkin sen verran tajuissaan, että kykeni väistämään tämän tuhoisan loikan. HHH oli kuitenkin aivan uuvuksissa, joten hän lähti hitaasti ryömimään kohti tagpariaan. Michaels nousikin pikku hiljaa apronille ja suorastaan vaati Huntteria vaihtamaan hänet kehään. RVD vaihtoi nopeasti JBL:n joka ei kuitenkaan kyennyt estämään Triple H:ta läpsäyttämästä HBK:n kättä, joten Michaels pääsi kuin pääsikin vuoroon.

HBK olikin niin motivoitunut ja intoa täynnä, ettei JBL:llä ollut sanan sijaa. Hän sai kokea omakohtaisesti kaikki Michaelsin signature-liikkeet, aina atomic dropeista,manhattan dropeista, nip upeista ja body slamista lähtien. Lopulta myös kuvankaunis Flying Elbow osui suoraan JBL:n rintalastaan. Tämän jälkeen, tämä San Antoniosta kotoisin oleva supertähti, alkoi valmistella Superkickiään. JBL kenties koko RAW’n törkein ottelija kuitenkin counteroi potkun randyortonmaisella low blow’lla. Perfectly legal, by the way.

Etten asettaisi PPV-otteluiden rimaa liian korkealla, niin kelaan tässä vaiheessa tämän illan main eventin loppuun. RVD ja Triple H ovat kehävuorossa. Miehet vaihtavat tulisia iskuja keskellä kehää, mutta RVD saa kaadettua HHH:n kumoon windmill kickilläänä. Samanaikaisesti JBL on hivuttautunut salakavalasti koko ajan lähemmäksi Michaelsin nurkkausta. Bradshaw nappaa kehän alta lapion. Kyllä, oikein ison teräksisen, lumilapion. Sillä hän kerkeää humauttamaan, kumpaakin DX:n jäsentä naamariin. Mike Chiodan toruessa Bradshaw’ta tästä käytöksestä, Rob Van Dam saa lopultakin Sammakomaisen loikkansa perille. 1-2-3! DX on lyöty. Lyöty! Stephanie McMahon nousee vielä oikein seisaalleen ja antaa pahiksille aplodit hienosta voitosta. Kestoa ottelulla oli 17 minuuttia.

B

Tällä kertaa RAW Retalliation loppui fanien kannalta hieman tympeästi, JBL:n ja RVD:n tuuletellessa voittoaan Michaelsin ja Triple H:n langenneiden ruhojen yllä.






KOKO SHOW: C+


Dark Match:
Paul Burchill&Chris Harris def. HC Holly&Cody Rhodes





Quick Results

Carlito def. Charlie Haas to retain Intercontinental Championship
Melissa def. Ashley
JBL&RVD def. D-Generation X


Jeff Hardy saapui areenalla myöhässä, vain minuutteja ennen backstage-segmenttinsä kuvausta. Tämä oli jo kolmas kerta, häntä rangaistaan sakoilla. Seuraavasta rikkeestä odottaa viikon banaani.


Uhkailin, etten Retallionista kovin pitkiä selostuksia kirjoita, mutta tästähän tulikin suhteellisesti pidempi mitä RAW’sta. No, katsotaan miten tämä jatkossa menee ja toivottavasti jaksatte lukea.

Tämäkin jakso vaikutti mukavan erilaiselta perus WWE-diaryihin verrattuna ja kirjoitustyylisi puree minuun todella kovaa.

Jatka kommenteista välittämättä ja puurra olan takaa segmenttejen kanssa. Jatka bookkausta samalla tavalla (kuin uusimmassa jaksossa) ja pidä pää viileänä, vaikkei muut kuin minä tätä lukisikaan.

"Coca" kirjoitti:
Tämäkin jakso vaikutti mukavan erilaiselta perus WWE-diaryihin verrattuna ja kirjoitustyylisi puree minuun todella kovaa.

Jatka kommenteista välittämättä ja puurra olan takaa segmenttejen kanssa. Jatka bookkausta samalla tavalla (kuin uusimmassa jaksossa) ja pidä pää viileänä, vaikkei muut kuin minä tätä lukisikaan.

Cocalle jälleen kaunis kiitos palautteesta.

Palautetta saa tosissaan antaa
a) diaryn ulkoasusta (parannusehdotuksia otetaan vastaan)
b) kerrontatyylistä
c) otteluiden ja segmenttien pituudesta
d) buukkauksesta ylipäätään. Suuresti kummastelen, ettei kukaan ole laittanut "mitä hemmetiä JBL tekee main eventissä?" viestiä.

Joo tuli luettua molemmat showt ja kyllä pidin.

+ Ulkoasu vaikuttaa hyvältä
+ Kerrontatyyli on onnistunutta ja mielenkiintoista
+ Ottelut ja segmentit olivat oikein hyviä
+ JBL kuuluu main eventiin
- Mitä Triple H tekee Hardcore mestarina?!

Mutta mielenkiinnolla odottelen seuraavia jaksoja. Toivottavasti annat Kennedylle hyvän ja pitkän mestaruuskauden. Myös pushia Burchillille ja Harrisille.

Kiitos Hautsille palautteesta.

Mitä Triple H tekee Hardcore mestarina?! Neutral

- No, arvelin palauttaa vyön kuvioihin rytinällä ja nostattaa sen arvoa antamalla se Hopla Hoolle. Mutta juu, midcard tittelihän se on ja TEW:n statsikin jaksavat valittaa, kuinka HHH on liian over vyötä kantamaan. Katellaan, katellaan...

EDIT: En tiedä onko lukijoita häirinnyt tämä asia, joka itseäni on kirjoitusvaiheessa hämmentänyt: en todellakaan tiedä liikkeiden hienoja nimiä, vaan kovin JR:maisesti, jokainen potku on roundhouse kick, jokainen kovempi juntta on modified slam ja jokainen "yllätysselätys" on roll up tai inside cradle. Mikähän se Cenan spinning reverse powerbomb (you know, se Five Knuckle Shufflea edeltävä liike hienolta nimeltään on) Jim Rossistakaan ei ole apua, sillä viikosta toiseen hän kutsuu liikettä aivan eri nimillä, tai sitten on vain vaivalloisesti hiljaa.

Spinout Powerbombiksi taitavat sitä kutsua.

Erittäin luettavaa tekstiä muuten. Ei täydellistä, mutta todellakin hyvää. I'll be reading.

Tiukkaan tahtiin pukkaa uutta jaksoa, mutta minkäs sitä innostukselleen mahtaa...




Heinäkuu 2008, viikko 1, maanantai
Arkansas State University
Katsojia 8 282


Monday Night RAW oli todellakin saapunut Arkansas State Universityn 10 000 katsojaa parhaillaan vetävällä areenalle! Lähetys alkoikin perin tavanomaisesti alkuvideolla, Papa Roachin esittämällä RAW-tunnusmusiikilla ja pyroteknisellä taidonnäytteellä Jim Rossin heti tämän tapahtumaketjun jälkeen suorastaan täristessä innostuksesta.

No Stage Fright For Stampede Bulldogs?

Hall Of Fame-selostajakaksikkomme alkoikin välittömästi hypettää illan huikeaa pääottelua. Siinä WWE:n mestari Mr. Kennedy tulee liittoutumaan Intercontinental-mestari Carliton sekä, buh gawd, samoalaisen maantiejyrän Umagan kanssa. Vastaansa tämä vakuuttava trio saa itsensä John Cenan ja Stampede Bulldogsit, DH Smithin ja TJ Wilsonin. JR totesikin vielä lopuksi, että se tulee olemaan kova näytön paikka tälle nuorelle tag teamille.

C+


Tämän jälkeen kuva siirtyikin kehään ja ihanaiseen, 35-vuoden iästään huolimatta äärimmäisen pantavaan Lilian Garciaan:

Lilian: ”Following tag team contest is scheduled for one fall. If Jeff Hardy&Kaz are victorious they will be rewarded with a tag team title shot @ Great American Bash!

Ja sieltä he tulivat... hyvänen aika, että yleisö räjähti. Altitude Eraksi ristitty Jeffin&Kazin tiimi saapui uuden mixatun yhteistunnarinsa pauhatessa kehään. Yleisö oli ainakin rakastunut tähän kahden lennokkaan painijan joukkueeseen, sanoivat TEW:n paskastatsit mitä tahansa. Vastaansa he saivat, kuten keskiviikkoisessa Retallionissa selvisikin, Paul Burchillin ja Chris Harrisin (ei-ainakaan-vielä-virallisen) joukkueen. Entinen TNA-tähti, ja Ison-Britannian ylpeys eivät saaneet kyllä kovinkaan kummoista reaktiota yleisöstä irti.

Tag Team Match
Altitude Era vs. Chris Harris&Paul Burchill w./William Regal

Monien smarkkien kirotessa ottelun turhuutta, ja Altitude Eran ilmiselvää voittoa, Harris ja Burchill aloittivat ottelun vahvasti. Ottelu alkoi, ah, pystypainilla, jossa isokokoinen rutkale Chris Harris, työnsi pienemmän miehen Kazin nurkkaukseen. Nick Patrickin oli turha unelmoidakaan ”clean breakista”, vaan ”Wildcat” lempinimelläkin tunnettu, Harris mätti surutta Kazariania turpiin. Harrisin lopulta peräännyttyä Kaz juoksi suoraan, kyllä aivan suoraan, Harrisin syliin ja hän tempaisikin räjähtävän, lähes Samoa Joe-tyyliseen, belly-to-belly-suplexin. Tämän jälkeen hän naureskeli leuhkan oloisesti ja taggasi ”Ripper” Paul Burchillin sisään.

Ottelu kuumeni huomattavasti viiden minuutin kohdilla, kun Jeff Hardy alkoi rakentaa sitä, niin-kovin-tärkeää, momentumia iskien Paul Burchillin toistuvasti Lariat-liikkeellään maahan. No, sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä kohta kävi kuitenkin niin, että Jeff&Kaz niittasivat vastustajansa komeilla Springboard Cross Body-hypyillä lattialle, ja ai että yleisö tykkäsikin tästä.

Harrisin ja Burchillin perin murjova tyyli ja William Regalin, tuomarilta huomaamatta jäänyt kampitus, olivat koitua nuoren Kaz-taitelijanimeä käyttävän Frankie Kazarianin kohtaloksi. Pitkältä tuntuneen eristyksensä aikana hän sai kokea useita elbow dropeja, Burchillin delayed vertical suplexin, kuristamista, potkimista, raapimista, Harrisin julman bear hugin, back body dropin ja vaikka sun mitä. Yleisön raivokkaasti huutaessa ”we want Jeff”, Chris Harris alkoi valmistella hänelle ainakin dark matcheissa useita voittoja tuonutta Spear-iskuaan. Vikkelä, nokkela ja ketterä Kaz kuitenkin oli kykeneväinen väistämään tämän julman törmäyksen ja syöksähtikin vaihtamaan Jeff Hardyn kehään!

Tarvinneeko tätä enää pidemmälti selittää. Right hand, right hand, Lariat,Lariat, Whisper In The Wind, Twist Of Fate, Swanton Bomb ja 3-count! Kazin vielä komeasti töötätessä Paul Burchillin suoraan managerinsa William Regalin epäodottavaan syliin Jeffi sai vetää show’nsa rauhassa loppuun. Ottelun kesto 9:46.

D+

Sour Champions

Lilian Garcian hehkuttaessa ottelun voittajien nimiä, tapahtuikin jotain perin odottamatonta. (NOT)

Lance Cade ja Trevor Murdoch olivatkin ilmestyneet kehään. Selät rampille päin olleet Altitude Eran jäsenet eivät tätä huomanneet, vaan peräjälkeen kumpikin sai kokea Lance Caden Lariat Clothesline-liikkeen impactin. Yleisö alkoi äänekkäästi mellakoimaan, mutta tästä tämä punaniskan ja cowboyn muodostama RAW’n ykköstiimi sai vain lisää vettä myllyynsä. Trevor Murdoch tarjosi vielä kummallekin haastajalle annoksen Canadian Destroyer-tyylistä manuuveriaan, jota JR kutsui osuvasti nimellä ”that devastating maneuver”. Jim Rossin suuresti kyseenalaistaessa joukkuemestareiden etiikan ja moraalin, Trevor Murdoch, tämä hieman tukevahkon oloinen ”herrasmies” vielä sylkäisi kummankin ykköshaastajan päälle. Olipas tämä ällöttävää.

C-


The Darkness Has Arrived

Tämän post-match attackin jälkeen seuraavat viisi minuuttia kuluivatkin rattoisasti, kun titantronilla pyöritettiin RAW Darkness-stablea (Orton, London,Kendrik,Snitsky) hypettänyttä, kieltämättä ammattitaitoisesti kasattua musiikkivideota.

C- (Voi Snitsky sentään)

Hei! Vati Kutu Sei… Nämä kaiuttimista kuuluneet sanathan voivat tarkoittaa vain yhden miehen saapumista. Tai oikeastaan neljän. Sillä RAW Darkness tallin kaikki jäsenet astelivat ylvään näköisinä kehää kohti.

Yleisö se vain sai lisää aihetta buuaamiseen Ortonin ylistäessä mikrofonin välityksellä tämän liittouman ylivertaisuutta ja mahtavuutta. Hän kertoi, että seuraava ottelu tämäniltaisessa RAW’ssa tulisi olemaan Chris Jerichon ja RAW Darkness-stablen monsterikiintiön täyttävän Snitskyn välinen koitos. Jericho voisi kuitenkin välttää tämän varvasfetissistäkin aikoinaan tunnetuksi tulleen hirviön kohtaamisen liittymällä joukon viidenneksi jäseneksi. Hän toisti jo useasti sanomansa lauseen vielä kertaalleen. ”You’re either with us or againts us.” Tämän jälkeen RAW’ssa vuosien mittaan varsin tutuksi tullut ”Break the walls down” biisi alkoi soida ja Y2J teki tutut taunttinsa rampilla ja suuntasi kehään sen verran raivokkaan näköisenä, että Ortonin oli turha unelmoida lisäjäsenen saamisesta. Tämä saikin Legend Killerinä mainetta niittäneen Ortonin perääntymään. Itse asiassa hän liittyi ottelun kolmanneksi selostajaksi. JR ja King eivät tästä näyttäneet kovin yli-iloisia olevan.

Singles Match
Chris Jericho vs. Snitsky

37-vuoden ikään jo ehättänyt Kanadassa painikoulutuksensa saanut Chris Jericho hyökkäsikin tulisesti hirviömäisen Snitskyn kimppuun pehmentäen tätä useilla sähköisille Knife-edge chopeillaan. Ottelun edetessä Jericho kuitenkin alkoi tiiviisti vilkuilla kehän äärellä heiluneita tyyppejä, Londonia, Kendrickiä ja Ortonia. Tämä kostautui Y2J:n syödessä ison annoksen Snitskyn, huhhuh, leipälapion kokoista kenkää. Tämän tuhoisan iskun seurauksena Snitsky saikin pitkän 2-countin aikaiseksi.

Lyhyehkön ottelun lopussa Kendrick ja London koettivat vaikuttaa sen lopputulokseen nousemalla apronilla. Brian Kendrick kuitenkin putosi siitä naama edellä lattialle, Jerichon upean Springboard Dropkickin seurauksena. Kehän toisella reunuksella kekkuloinut Paul London koki saman kohtalon. Tämä antoikin Snitskylle aikaa valmistella tuhoista Big Boot- potkuaan. Juonikas Jericho kuitenkin aavisti nämä aikeet ja saikin toimitettua Codebreaker-nimellä tunnettavan finisherinsä perille. This one is academic! Randy Ortonkin oli ottanut kuulokkeet päästään ja noussut seisomaan, muttei rohjennut kehään asti astella.

C+

Assclowns!

Ottelun jälkeen Jericho nappasi vielä mikrofonin kehän läheisyydessä lymynneeltä toimitsijalta ja ilmoitti tylysti Ortonille olevansa kurkkua myöten täynnä tätä pelleilyä ja kaatavansa tarvittaessa yksin koko perhanan neljästä ass clownista koostuvan ryhmittymän. Ortonin ilmeet olivat jotain niin ylinäyteltyä parhautta , ettei niille voinut olla naurahtamatta.

C+


A Fighting Champion

Vielä mainoskatkonkin jälkeen tämä suoraselkäinen mies, totuuden torvi ja Oklahoman oma läskiperse Jim Ross jaksoi paasata kuinka hieno mies Chris Jericho onkaan. Monologin keskeytti kuitenkin Mickie Jamesin vetoava tunnusmusiikki ja neitokainen saapuikin kehää kohden matkan varrella fanien käsiä läpsytellen.

Viikko viikolta vain hotimmaksi muuttuva mestarimme kertoi toden totta olleensa viime viikolla Japanissa promootiotilaisuudessa, mutta nähneensä RAW Retalliatonin jälkikäteen. Siinähän tämä perin katkeralta vaikuttava nuori nainen, Melissa, tuhosi Ashleyn ja vaati mestaruusottelua. Mickie kertoi tietävänsä jotain obsessioista ja pakkomielteistä. Ainoa tapa selvittää tämä tilanne on antaa tälle hullulle naiselle haluamansa. Sen lisäksi Mickie suorastaan himoitsee kovan tason mestaruuskamppailua, joka nostaisi naisten painin wrestling-kartalle oikein toden teolla. Joten, rest assured, Great American Bashissa tulemme näkemään Mickie Jamesin ja Melissan tulisen kohtaamisen.

D-

Triple H’s Rage

Piristävän väkivallattoman segmentin sijaan siirryimmekin todistamaan sitä itseään. Hardcore-mestari Triple H nimittäin oli tittelinsä veroinen syyttä suotta hyökätessään Rob Van Damin kimppuun backstagella. RVD lenteli kanistereita, autonrenkaita, ovia ja seiniä kohden HHH:n vauhdittamana ja ”Game” lempinimellä tunnettu mies viimeisteli beatdowninsa kajauttamalla RVD:tä päähän omistuksessaan olevalla Hardcore-vyöllä. HHH tuumi, että päivän hyvä työ on tehty ja käveli kylmästi pois, henkilökunnan kerääntyessä Van Damin ympärille.

B+


Great American Bash Implications

Yllä olevan yleisöä nostattaneen segmentin jälkeen helposti tunnistettava musiikki alkoi äänekkäästi soida areenan kaiuttimista. Toinen backstage-hitleri, John Bradshaw Layfield nimittäin saapui pitkällä valkoisella limusiinillaan rampille. Lopulta kehään kömmittyään JBL hoitikin velvollisuutensa nopeasti pois alta. Hän keräsi halpaa heattia loukkaamalla Arkansasilaisten ihmisten älykkyyttä ja korostamalla alueen surkeita urheilujoukkueita ja taloutta. Tämän jälkeen tämä hurjan kuntokuurin läpi vetänyt, varsin hyväkuntoinen veteraani kutsui esiin toisen todellisen kehäkonkarin. Nimittäin Shawn Michaelsin!

Hetkeen mitään ei kuulunut, mutta heti Bradshaw’n tulistuttua alkoi ”Sexy Boy”, Michaelsin itse esittämä entrancebiisi soida ja farkkuihin, sekä cowboy-hattuun sonnustautunut Heartbreak Kid asteli kehään, tehden kuitenkin tutut tuuletuksensa rampilla. Yleisön lopetettua ”HBK” chanttinsa JBL katsoi pöllämystyneen näköistä Michaelsia silmiin ja kertoi asiansa:

JBL: Sinä perhanan vinkuheinä olet ollut piikkinä lihassani jo liian pitkään. Ensin voitit minut Vengeancessa, jonkun helvetillisen kohtalon oikun seurauksena. (yleisön hurraus keskeytti JBL:n hetkeksi) Aivan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, niin vielä seuraavana päivänä kusetit minulta Intercontinental-mestaruuden! Minä, JBL, nimittäin satun tykkäämään kullasta ja vallasta, joten mestaruuden häviäminen otti koville. Mutta nähtiinhän se keskiviikkona Retallionissa, mistä kana oikeasti pissii. Satutko muistamaan, vai aiheuttivatko ne ikävät lapioniskut muistinmenetyksen? Miksi näytät noin typerältä? Sano jotain!!

Ennen kuin HBK kerkesi mitään sanoa, JBL keskeytti hänet.

JBL: Tiedätkös mitä, poika? Minulla on aivan loistava idea. Alle kolmen viikon päästä pidetään nimittäin PPV-tapahtuma, Great American Bash. Sattumoisin neljä vuotta sitten kyseissä show’ssa minä voitin, voitin, hyvänen aika sentään, voitin Eddie Guerreron Texas Bullrope-matsissa tullakseni WWE:n mestariksi! (armotonta buuausta) Monella tapaa muistutat minua Eddiestä: sinulla on näiden junttien kannatus takanasi, huijaat jatkuvasti, olet pieni ja heikko. Kaikki me painijat kuitenkin olemme sotureita ja aina välillä haluamme taistella verissä päin kehässä kuin henkemme riippuisi siitä. Oikeastaan sinulla ei ole tähän sanan sijaa, sillä Vince McMahon on jo antanut siunauksensa asialle: Sinä, Shawn Michaels, tulet ottelemaan Great American Bashissa, todellista amerikkalaista sankaria, JBL:ää, vastaan Texas Bullrope-matsissa! Mitäs siihen sanot, Häh!?

Eihän Michaelsilla ollut edes mikrofonia käsissään joten hän tyytyi nyökkäämään päätään. Tämän jälkeen JBL alkoi uhkaavasti kävellä HBK:ta kohti. Michaels pudottautuikin lattialle, mutta samalla iski JBL:n kurkku edellä, hot shot-liikettä käyttäen, ylimpään kehäköyteen. Iskun voimasta iso mies pyllähtikin istualleen. Yleisö nauroi, JBL kiehui ja HBK virnisteli vittumaisen oloisesti. Tokkopa tuota San Antoniolaista legendaa moiset stipulaatiot paljoa haittaavat.

B+


Singles Match
Colt Cabana vs. Randy Orton

Tomun laskeuduttua Michaelsin ja JBL:n konfrontaation jäljiltä olikin vuorossa MOTN. Nykyään varsin suuria poppeja keräävä Colt ”Boom Boom” Cabana nimittäin kohtasi RAW Darkness-stablen pääjehun Randy Ortonin, joka asteli kehään ilman apujoukkojaan. Ilmeisesti hän arveli voittavansa Coltin turhankin helposti.

Tämä arvio osoittautui kuitenkin perin vääräksi, sillä miehet tarjosivat todella hienon ja tasaisen mittelön. Ottelu alkoi Ortonin pienoisella hallinnalla ja ylimielisellä showboattailulla. Jokaisen iskunsa jälkeen Ortonin oli aivan pakko posettaa yleisölle. Tästä siirryttiinkin, noh ei loistokkaaseen, mutta ihan mukiinmenevään ketjupainisessioon, jossa ei headlock takedowneja, arm wringereitä, eikä Ortonin tuntien, headlockiakiaan säästelty. Matossa äheltämisen loputtua Cabana pääsi iskemään ottelun ensimmäisen todella ison liikkeen: nimittäin täydellisesti suoritetun double underhook powerbombin. Orton saikin hartiansa ylös kanveesista vain pientä hetkeä ennen fataalia 3-countia. Tämä olikin henkisesti, ja miksei fyysisestikin, niin kova tälli entiselle WWE-mestarille, että hän päätti ottaa kehän ulkopuolella pienen hengähdystauon.

Itsensä kasaamisesta huolimatta Orton oli kehään palatessaan edelleen kovassa pinteessä. Cabanan vikkelät oikean ja vasemman käden iskut ja lopulta tulinen clothesline saivat aikaan jo ottelun toisen near fallin. Tämän jälkeen Colt vaihtoi strategiaansa ja alkoi väännellä Ortonin raajoja, jos jonkinlaisiin solmuihin. Ensin Randy sai kitua Boston Grab-otteessa. Selvittyään pulasta, hän löysikin hetken kuluttua itsensä Camel Clutch-sidonnasta. Taisteltuaan itsensä tästäkin pinteestä ulos, Randy Orton käänsi ottelun kulun jokaisen heel-painijan repertuaarista löytyvällä tempulla: hän raapaisi Colttia ikävästi silmiin ja toimitti heti perään tuhoisan käänteisen backbreakerinsa. Tämän jälkeen käärmemäinen Orton alkoi takoa nyrkeillään kanveesia ja yritti ratkaista ottelun parhaalla liikkeellään, RKO:lla. Chicagolainen Cabana ei kuitenkaan ollut tarpeeksi väsynyt langetakseen RKO:n uhriksi, vaan pystyi torjumaan liikkeen sensaatiomaisesti kääntäen tilanteen back suplexiksi.

Ottelun tapahtumat eivät toki tyssänneet tähän. Orton pääsi tekemään lempipuuhaansa: myymään päähän kohdistuneita iskuja, Cabanan saadessa perille niin DDT:n, roundhouse kickin kuin myös Enzuigirin. Colt vielä lähes murhasi Ortonin kuolemaa uhmaavalla suicide divella köysien välitse. Cabanan hurjan hyökkäyssession jälkeen Randykin pääsi juonesta kiinni iskien Scoop Powerslamin, lukiten Coltin, ah, headlockiin ja jossain välissä näimme vielä Superplexin ja komean Cross Body-hypyn. Yksikään näistä liikkeistä ei kuitenkaan riittänyt sisukkaan Cabanan voittamiseen. Ottelun aivan lopussa näimme vielä useamman todella hienon near fallin, jotka luotiin roll upeilla ja vaikka minkälaisilla kauniilla counter-liikkeillä. PAM!!

R-K-O, buh gawd, out of nowhere! Jack Doan laski kolmeen ja Orton nappasi voiton. Näin siinä vain kävi. Osa yleisöstä buuasi, osa osoitti suosiota näkemälleen matsille. Jim Rossikin äityi kehumaan ottelua oikein RAW-klassikoksi.

B


8-Man Clash @ Great American Bash

Ortonin häivyttyä kehästä Jim Ross kertoi saaneensa uunituoretta tietoa: Great American Bashiin on nimittäin buukattu kahdeksan miehen joukkueottelu. Randy Orton, Brian Kendrick Paul London&Snitsky kohtaavat Chris Jerichon ja………………………………..kolme suurta kysymysmerkkiä.

B-


The Former Champ Is Here!

Nähtyämme Chris Jerichon, Randy Ortonin, JBL:n, Triple H:n, Shawn Michaelsin ja Rob Van Damin, onko enää mitään jäljellä? KYLLÄ! Nelinkertainen WWE-mestari ja nykyinen ykköshaastaja John Cena asteli esiin ja yleisön mylvinnästä päätellen hän nautti Arkansasissa melkoisen suurta kansan suosiota. Bostonista kotoisin oleva viihteen monitoimimies rynnistikin kehään tehden perinteiset taunttinsa.

Jos on Melissalla pakkomielle Mickie Jamesista ja naisten mestaruudesta, niin sitäkään ei voi millään tavalla verrata John Cenan pakkomielteeseen WWE:n mestaruusvyöstä. Cena kun on vahvasti sitä mieltä, että se häneltä suurella vääryydellä ja petoksella reilu viikko sitten anastettiin. ”Thuganomian Tohtori” ei sitten millään tahtonut uskoa, että joutuu odottamaan Great American Bashiin asti mahdollisuuttaan, vaan usutti Mr. Kennedya tulemaan kehään. Yleisö nimittäin tuskin pistäisi pahakseen, jos he näkisivät GAB:in main eventiksi kaavaillun kohtaamisen tässä ja nyt! Mutta eipä Kenkkua näkynyt lähimaillakaan, joten Cena tyytyi toteamaan, että nähdään hetken kuluttua, kun illan iso kuuden miehen ottelu alkaa.

B+


Born and Raised in Canada

Cenan käytyä kehässä lausumassa valitut sanansa, katsojille näytettiin peräti kymmenen minuutin ajan dokumenttia Stampede Bulldogs-joukkueesta. Se käsitteli heidän nuoruuttaan ja oikein korosti sitä faktaa, että DH Smith on legendaarisen Davey Boy Smithin aka. British Bulldogin isoksi kasvanut siemen. Vaikka DH&TJ eivät RAW’ssa vielä kovin kauaa ole vaikuttaneetkaan, niin kyseessä on jo vuosien kokemuksien ommaava tag team. Mietityttää vain, että minkä hiton takia näitä sällejä pitää näin voimaperäisesti alkaa tunkemaan katsojien kurkusta alas?

D- (ilmeisesti jonkinlainen Lashley-ilmiö on havaittavissa)


JBL The Entertainer

Mutta eipä vieläkään pääottelussa esiintyviä kuutta karpaasia päästetty tositoimiin, vaan kuva leikkasikin backstagelle, jossa jo ikuisuuksia työpöytäni taustakuvana ollut ehana, Maria piteli mikkiä JBL:n naaman läheisyydessä.

JBL todisti tässä segmentissä olevansa edelleen melkoinen promojumala. Seitsemän minuutin ajan hän viihdytti yleisöä tarinoillaan. Puheensa hän päätti seuraavalla tavalla: ”At Great American Bash I will defeat Shawn Michaels. That’s a guaran-DAMN-tee!” Huh!

A


Lilian Garcia kuulutti seuraavan matsin olevan kuuden miehen joukkueottelu. Ämyreistä alkoi tulvia kohtalaisen mitäänsanomaton rock-jumputus. Tämähän tiesi Stampede Bulldogsien saapumista. DH&TJ näyttivät kovin innokkailta saadessaan elämänsä ensimmäistä kertaa otella RAW’n pääottelussa. Seuraavaksi yleisö sai todistaa jo toista kertaa 30 minuutin sisään John Cenan saapumista. Yleisö jaksoi edelleen hurrata, tosin ei yhtä voimakkaasti kuin ensimmäisellä kerralla.

Cenan pitäessä jonkinlaista pep-talkia DH:lle ja TJ:lle rampille saapui valtavan kokoinen barbaari: Umaga. Myös Stephanie McMahon saapui totutusti kehän laidalle. Umaga oli valmiina ryntäämään kehään, mutta Stepukan eleet saivat hänet pysymään kehän ulkopuolella. Seuraavaksi areenalle asteli Carlito, Intercontinental-vyö lanteillaan ja omena käsissään. Myöskin Melina oli hänen mukanaan ja hän näyttikin olevan ilmeisen lämpimässä väleissä RAW’n vaikutusvaltaisimman naisen kanssa. Lopulta juhliin liittyi myös koko show’n tärkein mies, Mr. Kennedy. Rampilla hän nosti mestaruusvyönsä korkealle ilmaan edgemäisten pyrojen paukkuessa. Kennedy koitti eleillään ja ilmeillään saada John Cenan aivan pois tolaltaan jo pre-matchissa.

6-Man Tag Team Main Event Match
John Cena&Stampede Bulldogs vs. Mr.Kennedy,Carlito&Umaga w./Stephanie McMahon&Melina

John Cena toden totta halusi upottaa nyrkkinsä syvälle Kennedyn otsalohkoon ja hetken aikaa näyttikin siltä, että hänen toiveensa toteutuisi. Viime hetkellä KenKen kuitenkin muutti mielensä, ja taggasi Umagan, joka ei empinyt hetkeäkään rynnätessään Cenan kimppuun. Nämä toisilleen puolentoista vuoden takaa varsin tutut miehet aloittivatkin ottelun… kyllä, pystypainilla, jossa Cena valtaisista lihaksistaan ja ylivertaisesta fysiikastaan huolimatta jäi kuitenkin tappiolle. Tästä sisuuntuneena Chaingangin johtohahmo alkoikin heilutella nyrkkejään. Isku toisensa perään ja lopulta hän ajoi Umagan aina vastakkaiseen kehänurkkaukseen saakka.

Ottelun ollessa jo kymmenen minuuttia vanha, Ken Kennedy oli käynyt kehässä vain hyvin pikaisesti DH Smithin tai TJ Wilsonin ollessa kehävuorossa. Heistä puheen ollen, tämä motivoitunut joukkue todellakin osoitti olevansa arvokkaan paikkansa väärti. Wilson hämmästytti yleisöä vikkelillä hypyillään ja springboard sekä top rope liikkeillään. DH Smith taas paini aivan nimekkään isäpappansa tavoin: sulavaa tekniikkapainia höystettynä komeilla power-liikkeillä. Smith joutui kuitenkin nyt aivan ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin, sillä hän löysi itsensä hirviömäisen Umagan harteilta ja jysähti kenttään rajusti Samoan Dropilla. Stephanien ollessa tästä kovin mielissään, Kennedy karjui Umagalle haluavansa kehään. Ja sinne hän pääsikin. Ylimielinen, härski, ällöttävä mestarinkuvitus vain härnäsi avutonta DH Smithiä potkien tätä kevyesti päähän ja läpsyttelemällä poskelle. Mike Chioda olikin kovan tehtävän edessä, kun hän esteli John Cenaa ryntäämästä kehään.

Illan viimeiseltä mainoskatkolta palattiin kovin jännään tilanteeseen: nimittäin Carlito oli DH Smithin oikealla olkapäällä ja tämä valmisteli 99% todennäköisyydellä rajua Running Powerslam junttaa. Kekseliäs karibialainen supertähti kuitenkin liukui otteesta pois ja sai iskettyä hänelle IC-mestaruudenkin viikko sitten tuoneen Backstabber-liikkeensä. Tämä olisi varmastikin riittänyt selätykseen, mutta DH Smithin pitkät jalat olivat alaköyden alla, jonka Mike Chioda huomasi. Hetken päästä Smith sai kuitenkin tagattua TJ Wilsonin vuoroon, mutta tämän epäonneksi vastaan asettui Umaga. TJ:n potkuilla ja iskuilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta tähän korstoon, vaan hän joutuikin nielemään murhaavan spinning heel kickin. Puolitajuttomana hän rymysi kehänurkkaukseen istumaan. Mutta aijai, mikä virhe se tältä nuorukaiselta olikaan? Umaga otti vauhtia vastakkaisesta nurkasta ja täräytti valtaisalla ahterillaan TJ:tä päänuppiin. Wilsonin edelleen istuessa nurkkauksessa, tulikin Kennedy kehävuoroon ja toimitti aivotärähdyksiä aiheuttavan polvi-iskunsa. Varman 3-countin katkaisi kuitenkin John Cena, joka ei kerta kaikkiaan enää pystynyt katsomaan tätä sivusta.

TJ oli vaikeuksissa, syvissä vaikeuksissa. Mutta lopulta, buh gawd, lopulta hän sai iskettyä jeffhardymaisen Mule Kickin Carliton rintaan ja alkoi hitaasti, todella hitaasti ryömiä kohti omaa nurkkaustaan yleisön paukuttaessa tahmaisia käsiään yhteen. Carlito vaihtoi sisään Kennedyn, joka ei kuitenkaan kyennyt estämään väistämätöntä. Wilson syöksähti läpsäyttämään John Cenan kättä ja nyt Kennedy ei päässyt enää karkuun. Cena aloitti armottoman ylläkön kaataen Kenkun voimallisilla pyykkinaruillaan ja shoulder blockeilleen kerta toisensa jälkeen. Epätoivoissaan Kennedy huitaisi ilmaa, ja saikin kokea Spin Out Powerbombin. Yleisön riemuitessa Cena nosti kätensä ilmaan levittäen sormensa haralleen. Perin tutuksi tullut ”you can’t see me” signaali meni perille ja Five Knuckle Shuffle oli tulossa. Mutta, perhanan naiset sotkevat kaiken. Melina ja Stephanie räikeästi kampittavat Johnin tämän ottaessa köysistä tukea. Tämän jälkeen helvetti pääsikin valloilleen Smithin pudottaessa Umagan naama edellä teräsportaisiin ja Wilsonin iskiessä Carlitolle DDT:n ring apronille. Kennedy päätti nostaa katalasta kampituksesta edelleen kärsivän Cenan pystyyn ja lopettaa ottelun Mic Check-nimellä tunnettavalla kayafabessa uskomattoman tehokkaalla finisherillään. Mutta tämä todellinen soturi taisteli itsensä otteesta irti ja nosti Kenin harteilleen. Mestari koetti epätoivoisesti kurottaa köysiin, mutta ei aivan yltänyt...

Kennedy ruho tärähti kanveesiin sellaisen paukahduksen kera, että lähialueen vanhuksetkin varmasti heräsivät uniltaan ja pelkäsivät kolmannen maailmansodan syttyneen. 1-2-3!


Niin, jos joku ei tajunnut, miten Cena Kennedyn päihitti, niin klikatkaapa tästä-----------> http://www.youtube.com/watch?v=VGROZiR6g3E


Cena tuuletteli raivoisasti voittoaan. Vaikka mestaruus ei tietenkään vaihtunut, tämä näytti olevan hyvinkin iso juttu Cenalle.

B-

Jim Rossin vasta päästyä kunnolla tunnelmaan, hän joutuikin toivottelemaan kaikille katsojille hyvät yöt ja muistutti vielä lopuksi keskiviikkoista RAW Retallionista ja ensiviikkoisesta maanantai-illan RAW’sta.

KOKO SHOW: B-


Quick Results:

Altitude Era def. Chris Harris&Paul Burchill
Chris Jericho def. Snitsky
Randy Orton def. Colt Cabana
John Cena&Stampede Bulldogs def. Mr. Kennedy, Carlito&Umaga

Dark Match:

Jim Duggan def. Eddie Colon (oli muuten Dugganin ensimmäinen ja viimeinen voitto tämän saven aikana)

Uutisia ja huhuja
-Rob Van Dam saapui RAW’n nauhoituksiin aivan viime tingassa jo toista kertaa lyhyen ajan sisään. Häntä rangaistiin sakoilla.
- RAW’n huhutaan olevan sopimusneuvotteluissa yhden TNA-painijan sekä yhden Smackdown/ECW-painijan kanssa.
- Keskiviikon Retalliatoniin on jo varmistettu huikea pääottelu: Chris Jericho kohtaa Vengeancen revanssimatsissa Umagan.
- Great American Bashin cardi näyttää tällä hetkellä seuraavalta:

WWE Championship
Mr.Kennedy vs. John Cena

Women’s Championship
Mickie James vs. Melissa

Texas Bullrope Match
JBL vs. Shawn Michaels

8-Man Tag Team Match
Randy Orton, Brian Kenrick, Paul London&Snitsky vs. Chris Jericho& ????? &?????? &???????

Tag Team Championship Match
Altitude Era vs. Cade&Murdoch

Luin ensimmäistä kertaa diarysi show'n, ja valitettavasti minun täytyy sanoa, etten erityisemmin nauttinut siitä. Ulkoasu on sekavuutensa takia melko heikko, kieli on välillä yllättävänkin paljon lasten kengissä ja bookkaus on hieman outoa. Ei sillä, omaperäisyys ja joskus jopa se outous tuovat oman kivan lisänsä bookkaukseen, mutta jos hardcore-mestaruudesta taistelee Triple H ja paluun WWE:hen tehnyt Rob Van Dam, on jotain pahasti vialla. RAW Darkness -stablestakaan en ole hirveän innostunut: toki epäkiinnostavat Snitsky ja Orton voisivat sopia tällaiseen stableen hienosti, mutta oikeasti mielenkiintoisten Kendrickin ja Londonin kanssa olisi voinut keksiä jotain paljon parempaakin. En ala tästä kuitenkaan sen kummemmin valittamaan, sillä tämä oli sinun päätöksesi ja arvostan sitä. Sinä haluat antaa Londrickille näkyvyyttä Ortonin apureina, minä näkisin kaikista mieluiten Kendrickin iskevän Londonin pään Jerichotronista läpi.

Palautetta saa tosissaan antaa
a) diaryn ulkoasusta (parannusehdotuksia otetaan vastaan)
b) kerrontatyylistä
c) otteluiden ja segmenttien pituudesta
d) buukkauksesta ylipäätään. Suuresti kummastelen, ettei kukaan ole laittanut "mitä hemmetiä JBL tekee main eventissä?" viestiä.

Ulkoasu:
Kuten sanoin, on ulkoasu melko sekava. Asiaa auttaisi huomattavan paljon jo pelkästään se, ettet jättäisi matsiesittelyn ja -kirjoituksen väliin sekä segmentin ja sen arvosanan väliin riviä, vaan laittaisit ne yhteen. Myös värit (hillitysti käytettynä) auttaisivat.

Kerrontatyyli:
Ei valittamista.

Pituudet:
Eh... minä ainakin kirjoitan sen verran kuin näen tarpeelliseksi kirjoittaa; kirjoitusruiskeen iskiessä ei kannata miettiä laiskoja lukijoita. No, jos nyt jotain sanoisin, niin ei tämä RAW ainakaan liian lyhyt ollut.

Bookkaus:
Bookkauksesta puhun lisää Great American Bashin veikkauksien yhteydessä.

No niin, löysihän se enskakin tänne (lopulta).

kieli on välillä yllättävänkin paljon lasten kengissä

Tarkoitatko tällä mitä? Kielioppisääntöjen ajoittaista unohtamista vai kirjoitukseni "geneerisyyttä"? (ai rakastan tuota sanaa)

ja bookkaus on hieman outoa. Ei sillä, omaperäisyys ja joskus jopa se outous tuovat oman kivan lisänsä bookkaukseen, mutta jos hardcore-mestaruudesta taistelee Triple H ja paluun WWE:hen tehnyt Rob Van Dam, on jotain pahasti vialla.

Myönnetään. Tuo nyt oli niitä aamuyön valoisten tuntien älynväläyksiä, ja koska kuvio tuli aloitettua, niin pitäähän se loppuun asti viedä.

Ongelmaksi olen kokenut tässä, että itse omistan sellaisen ylevän "eletään päivä kerrallaan" periaatteen, jolla puolustelen jopa huonoja elintapojani, (tupakointi jne...) mutta diarya kirjoittaessa tämä ei olekaan kovin toimiva konsepti. Nimittäin tässä vaiheessa diarya (heinäkuussa) minulla pitäisi olla jo selkeä visio siitä kuka on mestarina Survivor Seriesissä ja kenties WrestleManiaankin jonkinlaiset alustavat suunnitelmat. Näin ei kuitenkaan ole. SummerSlamista sentään on aika selkeät sävelet, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Tästä seikasta tämä ajoittainen "random buukkaus" johtuu. After all, olen melkoinen märkäkorva diaryjen kirjoittamisessa sekä TEW:in pelaamisessa.

Hienoa, ettei enska kuitenkaan lynkannut minua kirjoittamalla "v:n jätkä on pöllinyt meikäläisen idean" tjsp.

EDIT: Kritiikki ulkoasusta huomioitu.

"What" kirjoitti:
Ongelmaksi olen kokenut tässä, että itse omistan sellaisen ylevän "eletään päivä kerrallaan" periaatteen, jolla puolustelen jopa huonoja elintapojani, (tupakointi jne...) mutta diarya kirjoittaessa tämä ei olekaan kovin toimiva konsepti. Nimittäin tässä vaiheessa diarya (heinäkuussa) minulla pitäisi olla jo selkeä visio siitä kuka on mestarina Survivor Seriesissä ja kenties WrestleManiaankin jonkinlaiset alustavat suunnitelmat. Näin ei kuitenkaan ole. SummerSlamista sentään on aika selkeät sävelet, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Tästä seikasta tämä ajoittainen "random buukkaus" johtuu. After all, olen melkoinen märkäkorva diaryjen kirjoittamisessa sekä TEW:in pelaamisessa.

Tuohan ei sinällään ole ongelma.. Voin sanoa kokemuksesta, kun itse harjoitan aika samaa. Tai no, minulla on tietyt pohjat esimerkiksi Lasetonissa aina WM 22:een asti (jota pidemälle tuo diary ei muuten tule jatkumaan), mutta vielä ihan viime aikoinakin muutin SurSerin cardia pariltakin osin aika paljon. Puhumattakaan sitten jatkuvista Rumblen tai Armageddonin pienistä muutoksista. Ja sitten vain aivan yhtäkkiä päähän pilkahtavia ideoita, joiden toteutuksen saa hoidettua niin ettei vanhoja kuvioita tarvitse kumota. Kannattaa vain ihan rohkeasti kuunnella, mitä kaikkea se mieli oikein keksii diaryyn ideoiksi, hylätä ehkä kaikkein typerimmät ja sen jälkeen koittaa toteuttaa niitä oikeasti hyviä ideoita.

Toki pitkälle tähtäys on ihan hyväkin asia diaryissa, mutta jos kaikki kuviot on suunniteltu liian tarkkaan (sinun tapauksessa jos vaikkapa WM:n kortti olisi jo täysin selvä), tulee diaryssa ehkä jopa ongelmia: kaikki hommat on suunniteltu valmiiksi ja vaikkapa juuri TEW:ssä tapahtuvia ei-suunniteltuja suuria popularityn nousuja ei voi oikein mitenkään enää huomioida, ilman että joutuu muuttamaan suuresti kaikkia suunnitelmia. Tai vaikka yllätyspalkkausten (jos jonkun houkuttelevan painijan sopimus toisessa fedessä olisikin loppumaisillaan) toteuttaminen on myös hankalahkoa. Tietty "päivä kerrallaan" eteneminen onkin minun mielestä vain hyvä asia diaryissa.. Se luo tiettyä rentoutta ja innovatiivisuutta.

enskan kanssa on kieltämättä oltava samaa mieltä siitä, että ulkoasua on jotenkin vähän sekavan oloinen.. Juuri noiden liiallisten välien takia. Mutta jos tätä olet korjaamassa, niin siitä ei tarvitsekaan enempää sanoa :P Et ole myöskään ruvennut käyttämään kauheasti värejä, joka on ihan hyvä asia: liiallinen värien määrä vain sekottaa ainakin minun pääni. Pieni värillisyys ei kuitenkaan olisi haitaksi.

Tekstin pituudesta nyt en ala sanomaan mitään, kun itselläkin tuppaa venähtävän usein jaksojen pituudet turhan pitkiksi.. Toki otteluiden pituuksia voi aina koittaa varsinkin viikottaisshow'issa tarkistaa, kaikki niitä eivät välttämättä jaksa lukea. Bookkauksessa on monia ihan hyviäkin, tuoreita ideoita, ja on mielenkiintoista nähdä, miten niitä tulet jatkamaan.. Mutta silti Triple H Hardcore-divisioonassa ja 10 minuutin mittaiset dokumenttipätkät Stampede Bulldogseista (tai muutenkin aikamoisen pitkät jotkut anglet). Ehkä sittenkin nämä uudet ideat tuntuvat jopa hieman häiritseviltä, mutta katsotaan nyt pidemmän ajan jälkeen, miten tilanne alkaa kehittyä :D

Ja tekstistä vielä, että se on ihan luettavaa ja ei mitenkään erityisen huonoa, mutta ehkä vähän... niin, en oikein keksi sanaa. Ehkä tähän käy sitten nimenomaan se geneerinen :D Tekstistä saa ihan hyvin selvää ja ei sen lukeminen minkäänlaisia tuskiakaan todellakaan tuota, mutta ehkä se on vähän jotenkin silti semmoista, ettei siitä oikein enempää osaa sanoa. Tämmöisiä on niin hankala lähteä edes korjaamaan, jokaisella on kirjoitustyylinsä ja ajanmyötä ne hioutuvat entisestään, ja usein jokaisen erilainen kirjoitustyyli viihdyttää eri tavalla omine pikkupiirteineen. Tässäkin on monia hyviä puolia, ja kirjotustyyli sinänsä (juuri otteluiden kuvaus jne.) on varsin toimivaa, sopivan tarkkaa mutta ei silti yksityiskohtaista.. Ja nuo pienet heitot "olipas tämä ällöttävää" -tyyliin tässä jopa toimivat :) (tosin kaikki 'oivallukset' eivät toimi läheskään niin hyvin). No osasihan tästä nyt silti sittenkin sanoa. Ja varmaan tämäkin kirjoitustyyli hioutuu vielä, ja se jatkossa herättää vielä enemmän ajatuksia ja jonkinlaisia.. tunteita. Joo.

Innostuinpa nyt kirjoittamaan kommentinkin, alunperin tuon quoten innoittamana :)

Kiitokset Kenitykselle

oki otteluiden pituuksia voi aina koittaa varsinkin viikottaisshow'issa tarkistaa, kaikki niitä eivät välttämättä jaksa lukea.

Juu, näissä viikottaisissa pyrin aina pitämään ottelut lyhyina, mutta sitten.... huomaan tuhlanneeni jo viisi Wordin riviä pelkkien entrancien ja alkuasetelmien kuvailuun. Pakko kai näitä on jollain tavalla lyhentää, sillä muutenhan asetan PPV-ottelun riman aivan liian korkealle.

Tietty "päivä kerrallaan" eteneminen onkin minun mielestä vain hyvä asia diaryissa.. Se luo tiettyä rentoutta ja innovatiivisuutta.

Tuo oli erityisen kiva kuulla. Olin nimittäin juuri tekemässä WrestleMania XXV:hen asti yltäviä suunnitelmia WWE-mestaruusvyön ympärille




EDIT: Samaan viestiin kaistan säästämiseksi:

Uutisia ja huhuja:

- RAW on solminut kirjallisen sopimuksen TNA:sta loikkaavan Eric Youngin kanssa. Hänen asemaansa promootiossa halutaan kuitenkin arvioida tarkemmin ennen kuin hänet tullaan TV:ssä näkemään.
- RAW yritti myös napata Smackdownissa ja ECW:ssä esiintyvää John Morrisonia rosteriinsa. Tämä kuitenkin kirjoitti jatkosopimuksen ja hylkäsi sopimusneuvottelut
- Nettihuhut kertovat, että RAW olisi sopimusneuvoitteluissa erään todella suuren nimen kanssa. Sopimuksen syntyessä, se olisi jopa RVD:n signaamista suurempi paukku
- Promootion sikariporras on todella pettynyt RVD vs. HHH-feudiin. Sen sijaan Shawn Michaelsin ja JBL:n feudi on ylittänyt kaikki odotukset, ja senpä vuoksi sitä ei lopetettukaan alkuperäisen suunnitelman mukaan Vengeanceen, vaan se on yhä käynnissä.
- Umagan työpanokseen on oltu erittäin tyytyväisiä ja hänelle kaavaillaankin yhä vain suurempaa roolia show'n tulevaisuudessa.
- Jeff Hardy elää veitsenterällä: seuraava rike (esim.myöhästyminen) tietää kuukauden hyllytystä.

- RAW'n nettisivuilla keskiviikkoisen Retallionin pääotteluksi on mainostettu Vengeance-revanssia Chris Jerichon ja Umagan välillä

Jooh, tässä aikaa tapan ennen töihin lähtöä, joten ajattelin lukea jälleen sinun uusimman show'si. Kirjoitettuani diarya pitkän aikaa, en oikein tajunnut, kun ihmiset valittelivat näiden diaryjen määrää. Nyt alan kyllä huomaamaan, mistä he oikein ovat puhuneet. WWE diaryja on tällä hetkellä jo niin paljon, ettei näissä pysy oikein laskuissa mukana ja jokaisen aktiivinen seuraaminen on lähes mahdotonta, koska moni diary on aivan samassa kohdassa.

Siinä vaiheessa kun pitäisi sitten miettiä mitä diarya seuraa, tulee aika usein katsottua kuinka kauan sitä on tehty ja aloittaa sitten pitkä-aikaisen diaryn seuraamisen alusta asti. Noh, nyt kun Kenityksen ja enskan diaryt on alusta loppuun luettu, päätin että ehkä tätäkin diarya voisi hieman lueskella. Iso plussa siitä, että kahden (jos sallinette ilmaisun) tämän foorumin lippulaivan, eli Kenityksen ja enskan diaryt (ei siis henkilöt vaan ne diaryt) merkkejä ei tässä diaryssa näy. He ovat kuitenkin ottaneet kyllä aikamoisen niskalenkin, ainakin minun silmissäni. Täytyy kuitenkin myöntää, että sinunkin diarya tuli luettua vaan sen takia, että teet hyviä arvosteluja uusimmista show'eista, jonka takia ajattelin että ehkä diaryn kirjoituskin sinulta sujuu.

No mutta jooh, asiaan. Pientä värien käyttöä voisit minun mielestäni harkita, esim. noiden otsikoiden kohdalla, koska se selventää nopeasti läpi selattaessa missä kohdassa edellinen segmentti menee poikki. Matsien selostus on usein aika lyhyttä, mutta se on toisaalta vain hyvä asia, koska ainakaan minä en muuten niitä jaksaisi edes lukea. Toisaalta, ehkä vähän pidempi voisi tuo selostus matseissa olla. Huumorisi on ihan hyvää, mutta jotenkin noissa välilausahduksissa tulee vaan silti enskan diary mieleen (vaikka muuten ei tulekaan). Vaikka teet tätä taas valmiin ohjelman avulla, voisit ehkä jotenkin koittaa vielä muuttaa tuota kirjoitustapaasi, koska jos tekisit tästä enemmän persoonallisen, uskoisin että kiinnostusta löytyisi enemmänkin. Toivottavasti jaksat tätä kirjoittaa, nimittäin en näe mitään syytä miksi ainakaan minä henkilökohtaisesti en tätä jatkossa lukisi lisää. Lisää risuja ja kehuja myöhemmin, kun olet muutaman jakson lisää tätä kirjoittanut.

WWE diaryja on tällä hetkellä jo niin paljon, ettei näissä pysy oikein laskuissa mukana ja jokaisen aktiivinen seuraaminen on lähes mahdotonta, koska moni diary on aivan samassa kohdassa.

Juu, noita WWE after WM 24 diaryja on viimeisen parin viikon aikana ilmestynyt kuin sieniä sateella. Onhan tämä minunkin diary tavallaan samaan kategoriaan luokiteltava, mutta ei ehkä kuitenkaan aivan niin "geneerinen" alkuasetelmaltaan. At least I hope so...

Iso plussa siitä, että kahden (jos sallinette ilmaisun) tämän foorumin lippulaivan, eli Kenityksen ja enskan diaryt (ei siis henkilöt vaan ne diaryt) merkkejä ei tässä diaryssa näy.

Kiitos!

He ovat kuitenkin ottaneet kyllä aikamoisen niskalenkin, ainakin minun silmissäni

Ymmärrän.

. Matsien selostus on usein aika lyhyttä, mutta se on toisaalta vain hyvä asia, koska ainakaan minä en muuten niitä jaksaisi edes lukea. Toisaalta, ehkä vähän pidempi voisi tuo selostus matseissa olla.

Hmmm..... omasta mielestäni olen kirjoittanut liiankin pitkiä otteluita näihin viikottaisiin. Sitä vaan aina kirjoittaessa innostuu, ja sitten jälkeen päin ei enää huvita alkaa tekstiä lyhentelemään, koska on niin suuren työn jo tehnyt. Viikottaisten otteluiden pituutta aion ennemminkin lyhentää kuin pidentää, mutta PPV:ssä tulen kyllä vuodattamaan paperille, tai noh Wordiin, tunteeni yksityiskohtaisesti.

Lisää risuja ja kehuja myöhemmin, kun olet muutaman jakson lisää tätä kirjoittanut.

I'll be waiting

Nyt olen saanut kivasti palautetta ja ulkoasua olen hieman muuttanut. Sisältöä sen sijaan en ole, koska kirjoitin tämän jakson ennen tuon "palautevyöryn" alkua.

RAW Retalliation



Heinäkuu, viikko 1, keskiviikko
Five Seasons Center, Iowa
7 644 katsojaa

Jälleen on luvassa 60 minuuttia action-täyteistä, testosteronia tihkuvaa toimintaa, sillä on keskiviikko ja RAW Retalliatonin aika! Tällä kertaa RAW:n väki on lentänyt Iowan Five Seasons Centeriin, jossa yli 7 600 fania innokasta fania odottelivatkin show’n alkua.

Vengeance Rematch
Hyvinkin tavanomaiset pyrot alkoivat paukahdella, mutta viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen ne aina vaan jaksavat sykähdyttää. Paul Heyman oli palannut hommiin ja istua läsötti Tony Schiavonen vierellä. Heti kiiteltyään katsojia, Schiavone alkoi puhua illan pääottelusta. Se tulisikin olemaan melkoinen taistelu, sillä Chris Jericho kohtaa Umagan. Y2J siis saa tilaisuutensa kuitata kirvelevä Vengeance-tappio tänä iltana. B+

Selostajien ei tarvinnut alkaa omia laulujaan esittämään, sillä lähes välittömästi RAW’n joukkuemestareiden Lance Caden ja Trevor Murdochin tunnusmusiikki alkoi soida ja rujo kaksikko käveli määrätietoisena nelikulmaista kehää kohti.

Kehään päästyään toinen näistä upper midcardereista, tällä kertaa Lance Cade, sieppasi mikrofonin kehän äärellä lymynneeltä läskinaamaiselta toimitsijalta. Cade kertoi, että he ovat olleet mestareina jo viisi kuukautta ja kohdanneet vaikka minkä näköistä haastajaa. Jeff Hardy ja Kaz ovat kaikista haastajista naurettavimmat: kaksi hyppypapua, jotka pystyy liiskaamaan kovin, kovin helposti. Seuraavaksi Trevor Murdoch (upea mies) nähtäisiin toiminnassa ja vastaansa hän saa Hardyn ja Kazin koko- ja taitoluokan miehen. Seuraava näytös tuleekin olemaan karmaiseva esimerkki, self-proclaimed Altitude Era-joukkueelle.

Singles Match
Cody Rhodes vs. Trevor Murdoch
Ramppia alas astelikin tummien kulmiensa alta ilkeästi Murdochia tuimistellut, luihun oloinen mies Cody Rhodes. Mutta ai ai… nuorukaisen noustessa kehään, Murdoch, tämä todellinen vanhan koulukunnan brawler-tyylinen ottelija hyökkäsi Rhodesin kimppuun. Tämä yllätyshyökkäys koituikin tavallaan nuoren Codyn kohtaloksi. Hän ei saanut koko ottelun yhtään iskua sisään (jos muutamaa heppoista huitaisua ei lasketa) ja alle kolmen minuutin jälkeen Trevor Murdoch humautti todella julmasti Cody Rhodesia niskaan Clotheslinellä ja tämä riittikin voittoon. Murdoch&Cade tuulettelivat kehässä, mutta jättivät kuitenkin Rhodesin rauhaan. Ehkä heillä sittenkin on sydäntä. Se saattaa olla musta, mutta sydän kuitenkin. [b]D+ [/b]

Tämän jälkeen Tony Schiavone kertoi meille kaikille, että jo ennen show’ta on tapahtunut kummia. Tästä kuva siirtyikin titantronille.

Bob Holly, joka vuosia sitten lupasi repiä Michael Colen hanurin kahtia, kohtasi backstagella Ron Simmonsin. Nämä kaksi kovanaamaa kävivät mielenkiintoisen keskustelun. Siinä sovittiin, että HC Holly saa tänään suuren tilaisuuden, sillä hän kohtaa Carliton Intercontinental-mestaruusottelussa.

Intercontinental Championship Match
Hardcore Holly vs. Carlito© w./Melina
Intensiivinen kehäveteraani Hardcore Holly saapuikin rinkiin päättäväinen ilme kasvoillaan. Vähemmän päättäväiseltä näytti mestari Carlito, jota ihanainen Melina joutui rohkaisemaan ennen kehään nousemista.

Chad Pattonin esiteltyä mestaruusvyötä tarpeeksi, ottelu alkoi pystypainilla. Holly pakotti Carliton nurkkaukseen ja tarjoili kokonaisen troikan, bisneksen parhaisiin kuuluvia Knife-Edge Choppejaan. Nämä olivatkin niin kovia tällejä, että Carlito putosi polvilleen. CCC:n taisteltua itsensä keskikehään takaisin hän potkaisi Hollya viekkaasti alavatsaan ja yritti Suplexia. Kokenut kettu Holly kuitenkin blokkasi tämän yrityksen ja pamautti itse Suplexin. Kuka olisi uskonut?

Viiden minuutin taistelun jälkeen kaikki pystyivät tekemään havainnon: tasaista on. Liikkeitä iskettiin vuoron perään, kummankaan saamatta selkeää yliotetta. Nyt HC Holly lukitsi Carliton kivuliaaseen Surfboard-sidontaan. Aikansa kiduttuaan Carlito nousi seisaalleen, potkaisi Hollya vatsaan, mikä taittoi tämän veteraanin linkkuun. Carlito otti köysistä kovan vauhdin ja tälläsi Million Dollar Knee Lift-nimellä tunnetulla potkulla Bobin maahan. 1….. ja 2, mutta ei missään nimessä 3.

Nyt tässä ottelussa on jo nähty yksi epäonnistunut Backstabber-yritys, epäonnistunut Alabama Slam-yritys ja paljon muuta. Muun muassa Melina pelasti Carliton mestaruuden asettamalla tämän jalan alaköydelle huikean Superplexin jälkeen. Mutta nyt Carlito löysi itsensä kovin epätoivoisesta tilanteesta, nimittäin Hollyn harteilta Alabama Slamin alkuasennossa. Karibialainen supertähti kuitenkin pitelli tiukasti yläköydestä kiinni ja lopulta Melina vetäisi hänet aina lattialle asti. Tämä saikin Hollyn kiihtyneeksi (ei kuitenkaan seksuaalisesti) ja hän vaihtoi pari tarkoin valittua sanaa Melinan kanssa. Tällä aikaa Carlitoa oli kuitenkin toennut tällistään ja hiippailut Hollyn taakse. Backstabber pamahti ja Carlito säilytti mestaruutensa, jälleen kerran, Melinan suosiollisella avustuksella. Aikaa tähän meni 8:34 C

Kun Holly, Carlito ja Melina oli saatu takahuoneisiin saakka, titantronilla alkoi pyöriä ammattitaitoisesti tehty video, jonka ainoa tarkoitus oli mainostaa Umagaa: hänen valtaisaa kokoaan, barbaarimaisia otteitaan ja suurimpia voittojaan. B+

Melissa’s ”Dirt Sheet”
Hypevideon ja mainosten jälkeen kehää kohti suunnisti naisten mestaruuden ykköshaastaja, Melissa, mustassa ottelupuvussaan. Ei hänelle kuitenkaan mitään ottelua oltu täksi illaksi kaavailtu, ei todellakaan. Sen sijaan läskinaamainen toimitsija joutui ojentamaan hänelle(kin) mikrofonin.

Melissalla oli nimittäin sanottavaa. Tärkeää sanottavaa Mickie Jamesista. Ensin Melissa kertoi, kuinka helposti hän tulee voittamaan mestaruuden Great American Bashissa. Mutta tässäpä ei ollut kaikki… Neitokainen nimittäin paljasti, että Mickieen ei kerta kaikkiaan voi luottaa. Jaa, että miksikö? No, tarina menee lähes viisitoista vuotta taaksepäin, kun kumpikin olivat vain teinityttöjä. Nimittäin jo silloin he tunsivat toisensa. Tai ainakin Melissa tunsi Mickien. Silloin Mickie James o….. D

Awkward interruption
Hyvänen aika sentään! Kuka olisi kyennyt arvaamaan, että Mickie James keskeyttäisi tämän salaisuudenjakamissegmentin ryntäämällä kostonhimoisena kehään. Melissa ei ilmeisesti halunnut tänään tapella, vaan ketterästi loikkasi turva-aidan ylitse ja päätti poistua paikalta yleisön läpi. Liekö Mickie pitänyt pipoa liian kireällä vai liekö muuten vaan tyhmentynyt, sillä hän ei älynnyt lähteä Melissan perään, vaan jäi vihaisena puuskuttamaan kehään. E+

Ready to play The Game, Rob Van Dam?
Jaahas, tästä siirryttiin backstagelle, jossa näimme…… Candice Michellen mikrofoni tanassa (ei hänelle muutakaan käyttöä TEW:ssä keksi) Hän esitteli tyypin, jota aikoo haastatella: The Game, Triple H:n! Näinpä tämä muhkeat pulisongit omistava Hardcore-mestari astuikin kuvaan, ja yleisö hurrasi.

Kolmois Hoo jakoi meidän kanssa suuren tiedon: Hän ei tykkää RVD:stä. Itse asiassa Hunter ei pitänyt Robia edes saman arvoluokan ottelijana kuin itseään. Mutta sen sijaan Hunter tykkää painimisesta, se on hänen verissään. Niinpä, Mr. Whatever saakin maanantaina tilaisuuden otella vihon viimeistä kertaa Hardcore-mestaruudesta itsensä Kuninkaiden Kuninkaan kanssa. Ja kun Tripla Hoo kolmannen kerran selättää Van Damin, niin kenellekään ei jää epäselvyyttä, kuka on aito Mr. Hardcore. B

Yleisössä ja kotikatsomoissa varmaan kuumeisesti arvuuteltiin, että joko on illan pääottelun aika? Lilian Garcian kuuluttaessa, että seuraava ottelu on Vengeancen rematch ja päättyy yhteen ratkaisusuoritukseen, saivat kaikki varmistuksen asiaan.

Ensin kehään asteli Umaga, kera Stephanie McMahonin, tuttujen rumpujen päristessä taustalla. Samoalainen jyrä takoi rintaansa ja huusi jotain täysin merkityksettömiä karjahduksia.
Lopultakin yleisölle annettiin aihetta revetä oikein örmykörmypoppeihin. Sieltä hän saapuikin, Y2J, Chris Jericho, joka on ottanut elämäntehtäväkseen tuhota Randy Ortonin johtama ”Assclown” stable. Ennen sitä hänellä kuitenkin olisi mahdollisuus kuitata kirvelevä Vengeance-tappio. Jericho nimittäin pienessä mielessään on täysin varma siitä, että ilman Orton&co:n sekaantumista hän olisi kellistänyt Umagan Steel Cage-ottelussa.

Main Event Match
Umaga w./Stephanie McMahon vs. Chris Jericho
Tony Schiavonen ja Paul Heymanin luodessa hyvää tunnelmaa taustalla ottelu alkoikin Chris Jerichon raivokkaalla Knife-Edge Chop hyökkäyksellä. Viisi kovaa läsäystä Samoalaisen hirmun rintaan eivät vaikuttaneet millään tavalla, vaan Umaga tylyn ynseästi junttasi Jerichon kanveesiin Head Buttilla. Aikansa karjuttuaan Umaga nosti Y2J:n pystyyn. Vain saadakseen kokea kovan Enzuigiri-potkun takaraivoonsa. Tämä pudotti hirmun polvilleen. Jericho otti vielä köysistä vauhtia ja tälläsi Puskutraktoria Low Dropkickillä ohimoon. 1……ja ei mitään toivoa kakkosesta.

Otteli eteni stiffinä, niin smarkkeja kuin markkejakin kiehtoneena koitoksena. Nyt Jericho oli kuitenkin ajettu nurkkaukseen ja Umaga kuristi tätä härskisti paljaalla, haisevalla jalallaan, Mike Chiodan vastahakoisesti toruessa tätä monsteria. Jericho lysähti nurkkaukseen istumaan. Mitähän tästä seuraa? Aivan, Umagan yksi tuhoisimmista liikkeistä, jossa hän ajaa XXL-kokoa olevan hanurinsa vastustajan päähän. Mutta vikkelä ja kekseliäs veteraani, Jericho oli kuitenkin kykeneväinen väistämään tämän ottelun kenties päättäneen tällin. Umagan kummastellessa tapahtunutta Jericho kapusikin jo nurkkaukseen asti. Ilmava Cross Body, mutta kehveli sentään! Umaga koppasi 226-paunaisen vastustajansa kuin höyhenen ja jysäytti hänet Spinning Side Slam-juntallaan rajusti kanveesiin.

Sinnikäs Y2J osoitti kuitenkin sitä Jim Rossin usein kuuluttamaa ”overwhelming will to winniä” selviämällä tästä tuhoisasta tällistä ennen 3-countia. Umaga alkoikin viritellä ottelun taatusti päättävää Samoan Spike-finisheriään. Jericho kuitenkin kaatoi Umagan Double Leg Takedownilla ja OMG! sentään! Pystyykö Y2J kääntämään tämän superraskassarjalaisen Walls Of Jerichoon? (no tietysti pystyy, sillä Backlashissa Jericho voitti Umagan tällä liikkeellä, mutta eniveis) Tällä kertaa se ei onnistunut, vaan Umaga tuuppasi vastustajansa köysiin, jonka jälkeen tarjoili vielä *julman* Samoan Dropin. Tämä oli tässä. Mutta eipäs sittenkään. Umaga kapusikin kakkosköydelle ja mitähän hänellä oli mielessään? Kenties Splash tai Flying Head Butt? Jälkimmäistä hän haki, mutta jälleen Jericho onnistui välttämään katastrofin. Tämän lisäksi hän paukautti upean Springboard Moonsaultin, liikkeen jota Lion Saultiksikin kutsutaan. 1…….2………ja ei perhana tämä hirviö vaan suostu häviämään.

Nyt ottelijat taistelivat jo epätoivon vimmalla ja yleisökin kävi kuumana äityessään raivoisiin ”Jericho” taikka ”Y2J” chantteihin. Codebreaker, Codebreaker!! Mutta missä on tuomari? Aivan, häätämässä Stephanie McMahonia pois ringsidelta. Stepukan vastahakoisesti lähtiessä Jericho irrotti sidontansa ja meni kyselemään Mike Chiodalta, että mikä häntä vaivaa. Tällä aikaa Umaga oli kuitenkin toennut ja ryntäsi tavarajunan voimalla kohti Jerichoa. Kekseliäs kanukki kuitenkin kampitti hirviön kakkosköydelle. Tutut showboattailut ja Jericho hyppäsi koko painollaan Umagan selkään. Umagan horjuessa koomisesti käsiään pyöritellen alkoi Jericho valmistella toista Codebreaker-iskuaan. Mutta mitä hemmettiä?!? Randy Ortonin teemamusiikki alkoi soida ja tämä Legend Killerina tunnettu entinen WWE-mestari asteli hitaasti ja ylväästi rampille. Jericho erehtyi katsomaan tätä tilannetta ja saikin TÄYSIN PUSKISTA TULLEEN Superkickin leukaansa. 1-2-3! This one is academic! Ottelu kesti 12:35. B

One more name to Orton’s resume?
Umagan juhliessa voittoansa omaperäisellä tyylillään, asteli käärmemäinen Orton piinallisen hitaasti kehää kohti. Pirullisesti Jerichoa tuijottaen hän poisti betonin päällä olevan suojamaton. Umaga tuli kehästä ulos ja tuijotti Ortonia murhaavasti? Näkisimmekö diaryn elinajan ensimmäisen suuren face-turnin? Ei, vaan Orton taputteli Umagaa, joka lähti kiltisti backstagelle. Sen sijaan Orton liukui kehään. PAM! Hän iski R-K-O:n avuttomalle Jericholle. Eikä nöyryytys todellakaan siihen loppunut. Orton nakkasi Y2J:n köysien välistä suoraan betonille! Yleisön buuatessa aivan sairaan kovasti, Orton teki vielä, noh, sairaan tempun. Hän niittasi Jerichon julmalla DDT:llä suoraan siihen PERHANAN betonilattialle! Orton katseli kylmästi tekemäänsä vahinkoa ja Chris Jerichon tilanne ei näyttänyt ollenkaan hyvältä: Otsasta vuosi verta ja silmät seisoivat päässä lääkintähenkilökunnan tullessa paarien kanssa paikalle. Yleisökin aivan hiljeni järkytyksestä ja kuva leikkasikin erääseen aivan kauhistuksissaan olleeseen naishenkilöön. Näin ikäviin tunnelmiin loppui tämänkertainen RAW Retalliation. B+

KOKO SHOW: B-

Quick Results:
Trevor Murdoch def. Cody Rhodes
Carlito def. Hardcore Holly to retain Intercontinental title
Umaga def. Chris Jericho

Dark Match:
Beth Phoenix def. Maria

Menikö jo överiksi värien kanssa?

"What" kirjoitti:
Menikö jo överiksi värien kanssa?

No ei todellakaan, aika hyvä määrä on väriä nyt. Jooh, tuota vapaa-aikaa tuntuu nyt olevan (tosin yliopisto-hommia aina riittää, mutta ei niitä vaan jaksa tehdä. Eikä tuota omaakaan diarya tule kirjoitettua.) niin voin yrittää tästä eteenpäin hieman enemmän kommentoida näitä diaryja ja aloitetaanpas se sinusta.

Hyvä juttu että sait uuden jakson jo näin pian aikaisemmasta. Vaikka sanoit, ettet kauheasti ehtinyt mitään tehdä, jo nuo värit parantavat ulkoasua huomattavasti. Olit kyllä oikeassa tuossa matsien pituudessa, nyt ne ovat aika hyvän pituiset. Yksi tapa erottaa diary muista on esimerkiksi mestaruuskuviot ja pushattavien painijoiden nimet. Tässä diaryssa sitä tosiaan on, esim. Triple H:n ollessa Hardcore- mestarina. Viime kirjoituksessani en pahemminkaan näitä kommentoinut, mutta kommentoidaan nyt sen verran, että minusta sinäänsä on outoa, että ensi viikoksi järjestetään Hardcore- mestaruus ottelu, kun yksi mestaruuden erottava tekijähän on se, että se on aina pelissä. Olisi mielenkiintoista nähdä muutama yllättävä hyökkäys ja miksei yllättävä mestarikin.

Sinun show'si ovat kyllä aika sopivia pituudeltaan, nämä jaksaa lukea kerralla suhteellisen ajatuksella. Täytyy katsoa jos vaikka tosiaan lisää niitä kommentteja kuvioista ja muutoksista diaryn suhteen saisi taas seuraavan jakson jälkeen, kun alkaa enemmän sisäistämään näitä kuvioitasi

Tässä diaryssa sitä tosiaan on, esim. Triple H:n ollessa Hardcore- mestarina. Viime kirjoituksessani en pahemminkaan näitä kommentoinut, mutta kommentoidaan nyt sen verran, että minusta sinäänsä on outoa, että ensi viikoksi järjestetään Hardcore- mestaruus ottelu, kun yksi mestaruuden erottava tekijähän on se, että se on aina pelissä. Olisi mielenkiintoista nähdä muutama yllättävä hyökkäys ja miksei yllättävä mestarikin.

Tämä hardcore-mestaruuskuvio on sellainen piikki lihassani. En ymmärrä, miksi ylipäätään tuollaista paskaa buukkaan, mutta ei sitä nyt enää voi itkeä, kun vahinko on jo tapahtunut. Mutta joo, kyllä minä tähän jonkun ratkaisun keksin.

Niin ja iso kiitos tuosta kaikesta muusta palautteesta. Tuohon ottelujen pituuteen vielä: ne tulevat jatkossa (ehkä) lyhentymään jonkun verran. Tosin tuollaiset Jericho vs. Umagan tapaiset normaalia isommat TV-matsit luonnollisesti kuvailen tarkemmin kuin muut. Ja ei kun takaisin uusinta Rawia raapustamaan

Uusin jakso ei mielestäni ollut vanhojen veroinen. Jokin olennainen puuttui ja osa segmenteistä oli liiankin lyhyitä.
Pidempää sanottavaa tästä jaksosta ei oikeastaan olekkaan.

"Coca" kirjoitti:
Uusin jakso ei mielestäni ollut vanhojen veroinen. Jokin olennainen puuttui ja osa segmenteistä oli liiankin lyhyitä.
Pidempää sanottavaa tästä jaksosta ei oikeastaan olekkaan.

Kiitokset jälleen palautteesta. Itse kirjoittajana en oikein osaa arvailla, mitä tarkoitat tuolla "jollain olennaisella"? Johtuiko tämä kenties Cenan ja Kennedyn sekä Michaelsin ja JBL:n no showaamisesta, vai oliko syy tylsässä kirjoituksessa?

Täytyy sanoa, että on kyllä loistava diary. Matsit on mukava lukea, ja minusta ainakin käytät värejä hyvin, ja se on hyvä homma. Ei olisi kiva lukea pelkkää normaalin väristä tekstiä. Uutta jaksoa odotellessa.

Kiitos kaikille, oikeasti suuret kiitokset. Kummasti nostaa kirjoitusmotivaatiota, kun saa palautetta (oli se sitten hyvää tai huonoa). Flexihille tiedoksi, että uusi jakso on jo valmis, mutta panttaan sen julkaisemista niin kauan, että olen saanut seuraavankin valmiiksi. (tai edes kunnolla alulle

"What" kirjoitti:

"Coca" kirjoitti:
Uusin jakso ei mielestäni ollut vanhojen veroinen. Jokin olennainen puuttui ja osa segmenteistä oli liiankin lyhyitä.
Pidempää sanottavaa tästä jaksosta ei oikeastaan olekkaan.

Kiitokset jälleen palautteesta. Itse kirjoittajana en oikein osaa arvailla, mitä tarkoitat tuolla "jollain olennaisella"? Johtuiko tämä kenties Cenan ja Kennedyn sekä Michaelsin ja JBL:n no showaamisesta, vai oliko syy tylsässä kirjoituksessa?

Kerrontatyyli poikkesi aika-ajoin alkuperäisestä, mutta oli silti miellyttävää lukea. Tämä jäi kuitenkin laulamaan niin pahasti ajatuksiini, joten postasin ajatukseni tänne.

Uutisia ja huhuja

- Nettihuhut kertovat, että RAW olisi sopimusneuvoitteluissa erään todella suuren nimen kanssa. Sopimuksen syntyessä, se olisi jopa RVD:n signaamista suurempi paukku

Kyseinen todella suuri nimi olisi ollut Edge. Reuna kuitenkin kirjoitti jatkosopimuksen Smackdownin kanssa ennen kuin edes istuutui RAW'n neuvottelupöytään. P-kele!

Monday Night Raw'n pääotteluksi on varmistettu kovan luokan kohtaaminen: Shawn Michaels&Chris Jericho laittavat vanhat kaunansa romukoppaan, kun kohtaavat Randy Ortonin ja JBL:n.

RAW'n johdossa ollaan yleisesti sitä mieltä, että promootio tarvitsisi yhden kovan tason nimen vahvistamaan rosteria. Edge-neuvotteluiden kariuduttua kaikki järkevät mahdollisuudet tullaan käymään läpi.

Monday Night RAW



Maanantai, viikko 2, heinäkuu 2008
Arrowhead Pond, California
7 879 katsojaa

RAW oli saapunut Californian lämpöön ja Arrowhead Pond-areenalle, jossa yksi nimi on ylitse muiden. Tänään yleisö ei ollut kuitenkaan saapunut seuraamaan Teemu Selänteen otteita, vaan maailma johtavan showpainipromootion, RAW’n huikaisevaa show’ta!

Iltaa ei aloittanutkaan perinteiseen tapaan RAW’n alkuvideo, vaan ennen sitä näimme kertauksen keskiviikkoisen Retallionin järkyttävästä lopusta: Siinähän Randy Orton hyökkäsi pelkurimaisesti Chris Jerichon kimppuun tämän käytyä uuvuttavan kamppailun Umagaa vastaan.
B+

Räjähteet paukkuivat, Papa Roachin musiikki tulvi kaiuttimista ja Hall Of Fame-selostajakaksikko Jim Ross&Jerry ”The King” Lawler toivottivat kaikki TV-katsojat tervetulleiksi seuraamaan show’ta. Tänä iltana onkin luvassa huikea pääottelu, mikäli on Lawleria uskominen. Chris Jericho&Shawn Michaels kohtaavatJBL:n ja Randy Ortonin opportunistisen liittouman. Eri asia on se, missä kunnossa Y2J mahtaa olla Retallionin tapahtumien jälkeen. B+

Jim Ross ilmoitti vielä tohkeissaan samaan syssyyn, että tänään Carliton Cabanan vieraaksi saapuu RAW Darkness- talli koko komeudessaan. Mitä Ortonilla on sanottavana puolustuksekseen? C-

Puheiden aika oli ohi ja nyt on aika siirtyä tuliseen kehätoimintaan. Tai ehkäpä ei sittenkään, koska Rob Van Damin heel-remixattu ”One of a kind” tunnusmusiikki alkoi soida ja tämä katkera mies marssi kehään yleisön buuatessa rajusti. Tämä ei näyttänyt ECW-ikonia ja self-proclaimed Mr. Hardcorea yhtään haittaavan.

Aivan ensiksi RVD ilmoitti vihaavansa täkäläisiä painifaneja: ei sen takia, että he buuaavat hänelle, vaan sen vuoksi, ettei heillä ole mitään käsitystä mikä on hienoa painia ja mikä ei. Saatuaan tämän sydämeltään Van Dam siirtyi seuraavaan aiheeseen, eli Triple H:n Retallionissa heittämään haasteeseen. (tämä näytettiinkin muistin virkistämiseksi titantronilta) Videon loputtua RVD totesi ytimekkäästi: ”kyllä.” Hän jatkoi puhettaan: ”kyllä, minä ottelen sinua vastaan tänään Hunter. Mutta hommassa on pikku juju. Sinun pitäisi todellisena backstage-poliitikkona tietää, miten hommat toimivat. Senpä vuoksi hyväksyn haasteesi Great American Bashissa. Kirkkaiden valojen ja Amerikan lippujen alla saat kokea elämäsi karvaimman ja tuskallisimman tappion. Mitä taas tähän iltaan tulee, niin kävin Vince McMahonin juttusilla ja ehdotin hänelle isoa kuuden miehen joukkueottelua. Vince ihastui ideaan ja, jos käy niin harmillisesti ettet sinä, Triple H, löydä itsellesi partnereita, ottelusta tuleekin 3 vastaan 1-tasoitusottelu.” Pirullinen virne naamallaan RVD esitteli joukkuekaverinsa, Raw’n Tag Team mestarit Lance Caden ja Trevor Murdochin! B

TIME TO PLAY THE GAME! Yleisö sai ensimmäistä kertaa tänä iltana kunnolla aihetta hurrauksiin, kun tämä 38-vuotias legendaarinen hahmo ilmestyi rampille RVD:n himoitsema Hardcore-mestaruus vyötäisillään ja RAW’n logolla koristeltu mikrofoni käsissään.
HHH: Backstage-politikoija? Tiedätkö mitä Rob? Saatat olla oikeassa. Nimittäin mikään ei mene korvieni ohi. Ei myöskään tämä sinun pikkuinen suunnitelmasi. Arveletko, ettei minulla riitä kavereita takahuoneessa? No, olet väärässä. Ja tässä on kaksi heistä!
Caden&Murdochin suureksi tyrmistykseksi verhon takaa pomppasivat esiin Jeff Hardy ja Kaz! Jim Rossin vielä ihmetellessä tilannetta ottelu olikin valmis alkamaan.

6-Man Tag Team Match
Rob Van Dam, Lance Cade&Trevor Murdoch vs. Triple H, Jeff Hardy&Kaz
Tämä ottelu osoittautuikin aivan sopivaksi tavaksi aloittaa RAW’n kehätoiminta. Kaikkien ottelijoiden väliltä pystyi aistimaan vihamielisyyttä ja senpä vuoksi tunnelmakin oli koitoksen ajan hallissa hyvä. Kuten odottaakin sopii, niin face-joukkue vaikutti koko ajan olevan puolikkaan askeleen edellä vastustajiaan. Aina kun he luulivat saaneensa yliotteen, niin Hardy tai Kaz pääsivät yllättämään heidät high risk-liikkeillään ja Triple H nyt oli sellainen ylivoimainen jyrä, mitä hän on jo vuosia ollut.

Jeff Hardyn ja Kazin saatua esiteltyä repertuaarinsa komeimmat signature-liikkeet ensimmäisen kymmenen minuutin aikana Triple H sai kehävuoron. Vastapuolen laillinen mies, Lance Cade, ei mahtanut mitään, kun HHH aloitti hurjan hyökkäyksensä. Harley Race-vaikutteinen Knee Smash, Facebuster, Spinebuster ja Cade alkoi olla kypsää kauraa. Triple H:n tuuletellessa ylivoimaisuuttaan, RVD ja Murdoch ryntäsivät kehään. Paljoa vahinkoa he eivät kuitenkaan saaneet aikaan, ennen kuin Jeff&Kaz hoitelivat heidät kehästä ulos. Edelleen tokkurassa ollut Lance Cade kömpi jaloilleen, kääntyi… ja sai maistaa oikein kuninkaallisen annoksen RAW’n yhtä tunnetuinta finisher-liikettä. 1……2…….ja hemmetin RVD mäjäytti Triple H:ta terästuolilla selkään. Tuomari soitatti kelloa ja tämä ottelu oli ohi. Van Dam sanoi vielä jotain Great American Bashista ja käveli ramppia ylös kuin myrskyn merkki. Murdoch auttoi partnerinsa kehästä ulos, eikä after matchissa nähty enää mitään kirjoittamisen arvoista. Kesto: 11:50, C+

RAW’n avausmatsin jälkeen siirryttiin backstagelle, jossa pakkomielteinen Melissa oli Mickie Jamesin pukuhuoneen oven takana. Hän livahti sisään kameroiden seuratessa. Melissa nappasi pöydällä olleen käsilaukun ja lähti nopeasti kuvan ulottumattomiin. E+

Tuttu rumpujen jytinä alkoi ja sieltä tämä tuhovoimainen duo, Umaga ja Stephanie McMahon, saapui. He nousivat kehään ja Stephanie nappasi lihavalta ja hikiseltä toimitsijan retkulta mikrofonin. RAW’n vaikutusvaltaisin nainen toisteli itsestäänselvyyksiä: Umaga on todellakin sellainen voima, etteivät hurrikaanit, maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset tai mitkään muut luonnonilmiöt vedä vertoja sille. Lisäksi tämä Samoalainen puskutraktori on viime viikkoina ollut elämänsä vireessä, voittaen Chris Jerichon ja vieläpä kahteen eri otteeseen. Stephanie hypetti löytäneensä koko RAW’n, ja kenties erään urheiluviihteen historian intensiivisimmän tyypin kohtaamaan Umagan. Lisäksi tämä myös oli tarpeeksi tyhmä ottaakseen haasteen vastaan.

Singles Match
Umaga w./Stephanie McMahon vs. Hardcore Holly
Umagan vastustajaksi paljastui Alabaman ylpeys Harcore Holly. Odottiko joku tästä jotain muuta kuin squashia? Hyvä, sillä sellainen se oli. Holly sai muutaman Knife-Edge Chopin sisään, mutta niillä ei ollut mitään vaikutusta tähän samoalaiseen barbaariin. Holly saikin ottaa turpaansa koko palkkansa edestä. Umaga suoritti kaikki tutut signature-liikkeensä ja päätti ottelun tuhoisaan Samoan Spikeen. Pitäisiköhän oikeasti alkaa buukkaamaan upeita matseja näiden laiskojen squashien sijaan? Kesto 2:59, C

Carlito’s Cabana

Mainoskatkon aikana RAW’n staffi oli jälleen käynyt pieneen ihmeeseen pystyttäessään Carliton Cabanan lavasteet, palmupuineen kaikkineen. Hallitseva Intercontinental-mestari teki entrancensa ihanainen Melina käsipuolessaan. Carlito kertoi yleisölle, etteivät Kalifornian rannat todellakaan vedä vertoja Karibian paratiisirannoille. Sen jälkeen mies lyhykäisesti muistutti, kuinka hieno Intercontinental-mestari hän onkaan. Saatuaan nämä muodollisuudet alta pois Carlito alkoi puhua RAW Darkness- stablesta ja sen tekemästä tuhosta nuoren elinikänsä aikana.

Hetken kuluttua Randy Orton, Snitsky, Brian Kendrick ja Paul London astuivat esiin. Orton vaikutti, jos mahdollista, jopa normaaliakin leuhkemmalta. Miehet ottivat aikansa kävellessään hitaasti kehää kohden ja oikein lypsivät yleisöltä yhä vain kovempia buuauksia. Nelikko astui kehään ja Carlito puristi Ortonin kättä. Näin siinä kävi:
Carlito: You know Randy, I respect you and I don’t wanna get on your way… but even I think that you went way over the border on Wednesday with Chris Jericho.
Orton: Carlito... It’s sad that you think so. Because what I did to Chris Jericho was just a preview of this reign of RAW Darkness. Chris Jericho had it coming. Last year he returned here on RAW and who did he targeted? That’s right, he went after me, Randy Orton. After I single-handedly defeated him at Armageddon what happened? He still wanted a piece of Randy Orton. Because Jericho is in so good terms with management and has these idiot fans behind him, he got two more title matches. At No Way Out I hitted him with an R-K-O and pinned him 1-2-3. Less than one month later I did the exactly same thing at Bad Blood. So, Chris Jericho has a been on thorn on my flesh for eight months and I’m sick of it! His ridiculous “save_us” campaing failed miserably. And he also failed time after time in matches with me. I will make a prediction for you. If Chris Jericho is stupid enough that he climbs in to this very ring tonight, I will mow him down him, just like I have done on every occassion when we have been in the ring together. Even thought I still am “One Man Dynasty” these three men will help me to get to the top of this promotion. And once I get there, I will never........EVER come down AGAIN. And Carlito, and even you Melina. This ultimatum isn’t something that you take lightly. D+

Ortonin kommentit saivatkin Carliton sanattomaksi ja Orton lähti airueensa kanssa takaisin sinne mistä he olivat tulleetkin. JR:n vielä ihmetellessä Ortonin hätkähdyttäviä kommentteja kuva leikkasi Chris Jerichoon ja Shawn Michaelsiin. He olivat katsoneet backstagella televisiosta Ortonin koko puheen ja pitivät sitä erityisen hauskana. Tämä hurja joukkue näyttikin olevan enemmän kuin valmis tämän illan otteluunsa. C+

Näiden segmenttien jälkeen olikin jo korkea aika palata itse toimintaan.

Singles Match
D.H Smith w./TJ Wilson vs. Colt Cabana
Oliko tämä ottelu RAW’ssa vain täytteenä, jotta kaikki TV-aika saadaan käytettyä? Oma vastaukseni on ei. Vastakkainhan oli kaksi todella taidokasta nuorta miestä, joista saattaa kehkeytyä tulevaisuudessa vaikka minkälaisia suuruuksia. Kumpikin sai yleisöltä oikein hyvän vastaanoton. Cabana sai kuitenkin yleisöstä hieman enemmän ääntä irti.

Ottelu alkoi ketjupainilla, jota olikin ilo seurata. Tässä nimittäin on kaksi sellaista miestä, jotka osaavat kyseisen taiteenlajin todella hyvin. Eihän tätä tietenkään voinut verrata Kurt Anglen ja Chris Benoit’n silmiä hivelevään työskentelyyn ,mutta ei tässä kyllä moitteenkaan sijaa ollut. Pari minuuttia jatkuneen ketjupainisession jälkeen miehet nousivat pystyyn ja saivat aplodit (tosin vaimeat sellaiset) yleisöltä. Tämän jälkeen siirryttiinkin selkeästi ottelun toiseen vaiheeseen, jossa viljeltiin power-liikkeitä. Smith rakensi momentumia shoulder blockeillaan ja clotheslineillään. Sitten siirryttiin astetta voimakkaimpiin liikkeisiin, kun Smith junttasi Coltin maahan tylyllä Front Slamilla, teki kolme erilaista suplexin variaatiota: front, back ja delayed vertical suplexin. Colt hyökkäsi vähän ”epäperinteisemmin” tehden double underhook powerbombin, ynseän high angle backbreakerin ja superplexin sekä komean cross body-hypyn. Ottelun kohokohta ja huippuspotti oli kuitenkin Coltin vain pariin kertaan RAW’ssa nähty kuolemaa uhmaava suicide dive köysien välistä. Mutta mutta… Smith olikin kykenevä väistämään tämän ja Colt vaikutti olevan täysin pihalla tästä maailmasta.

Coltin huikean ”crash and burnin” jälkeen Smith nostikin hänet kehään ja koetti napata helpon pinnauksen. Jostain sielunsa syvimmistä sopukaista Cabana kuitenkin ammensi voimia ja ampui vasemman olkapäänsä ylös kanveesista aivan kuin se olisi ollut tulessa. Tämän jälkeen Smith yritti vielä päättää ottelua Running Powerslam-juntallaan, mutta tänään Colt ei kerta kaikkiaan suostunut häviämään: hän sai torjuttua Powerslamin ja hetken päästä Smith makasi kanveesissa Colt 45:n jäljiltä. Hieno ottelu näiltä miehiltä, buukkaajasetä saikin hieroa limaisia kämmeniään tyytyväisenä yhteen. Kesto: 9:45, B-

Colt kerkesi kiertää kolme nurkkausta tuuletellen, kunnes varmasti tunsi D.H. Smithin hengityksen niskassaan. Tämä tarjosi kädenpuristusta. Eipä tätä tarvinnut kahteen kertaan miettiä, vaan näimme komeaa reilun pelin henkeä vielä ottelun jälkeenkin. D

Tasokkaan painiottelun jälkeen olikin aika siirtyä wrestlecrapin pariin. Mickie James käyskenteli backstagella levottoman oloisena, koska oli huomannut käsilaukkunsa kadonneen. Kuin ihmeen kaupalla hän näki Melissan horisontissaan, eikä tämä ollut mikään kangastus. Mickie hyökkäsi Melissan kimppuun kuin naaraskissa kiima-aikaan, pieksi neitokaisesta paskat pihalle ja otti omaisuutensa takaisin. Laukusta kuitenkin puuttui jotain hyvin olennaista: Mickien ikioma päiväkirja. D-

MR.KENNNNNEEDAAY!! Itse asiassa yleisö riemastui, kun musiikki alkoi soida. Sitten alkoi buuaus. Kennedy tuli esiin ----->poppeja, viisi sekuntia ja jälleen buuauksia. Tällä kertaa mestari ei ollut pukeutunut viralliseen pukuun, vaan leppoisan oloisesti oli Mr.Kennedyn logolla varustetussa verkkatakissa- ja housuissa. Green Bayn suuri mies nosti rampilla mestaruusvyönsä korkealle päänsä yläpuolelle ja nyt jo tutuksi tulleet stage pyrot alkoivat paukkua. Mestari marssi päättäväisen oloisena kehään.

Kennedy otti mikrofonin ja oli aikeissa aloittaa promonsa. Hän jäi kuitenkin kuuntelemaan yleisön reaktiota, joka oli varsin ristiriitainen. Lopulta yleisö hiljeni kuuntelemaan Kennedyn sanomaa:
Kennedy: Thank you. You are not anymore watching the future of sports entertainment because I have this. That’s right the WWE Championship. It means that I am the best and whether you people like it or not, whether John Cena.[long dramatic pause] likes it or not I am not intending to relinquish my place any time soon. I know that there might have been some contoroversy about my victory at Vengeance. Well, buuu huuu. This is wrestling. And controversy is what it’s all about. I don’t care what JR says about my integrity and moral and I sure as heck don’t care what you people here in California think of me. John Cena has decided to use his automatic rematch clause @Great American Bash. I have a little message for you, John. After I beat you without a shadow of doubt 1-2-3 in the middle of that Pay-Per-View-ring, you can say bye,bye, for this belt. After Great American Bash there will be only name what is above all others. Mr. KENNEDYYY, KENNN... B

Cena, Cena... suorassa lähetyksessä, mutta videon kautta. Yleisö antoi hänelle samanlaisen ”mixed reactionin” kuten mestarillekin.
Cena: Hey, Ken. I’m right here…
Kennedy: You coward, I knew you didn’t had the guts to show up
Cena: Yeah, yeah and blaa blaaa. You sure are good in talking. You speak in so convincing fashion that you almost start believing to your own lies. Let’s make one thing clear: you won that title, which is now laying on your left shoulder, with a treachery. First you knocked out the referee. Then you used freakin’ brass knuckles to knock me out! And as an insult to injury you even pinned me with your legs on the bottom rope! You can deceat yourself as much as you want, and you can deceat this great audience as much as you want, but you won’t be able to deceat me! Because I am the champ and the Champ IS.... B+

Titantron pimeni yht’äkkiä ja areenan kaikki valot sammuivat. Jim Ross oli aivan ällikällä lyöty, mutta ilmoitti katsojille, että tämä on suora lähetys ja tällaisetkin ikävät tapahtumat ovat mahdollisia. Areena oli pimeänä ainakin kymmenen sekuntia ja yleisö alkoi hermostua moiseen munailuun. Yhtä nopeasti kuin valot olivat sammuneet, niin ne lävähtivät takaisin päälle. Cena, Cena, hän oli kehässä! Kennedyllä ei ollut tästä aavistustakaan, ennen kuin tunsi ikävän koputuksen olkapäällään. Ken kääntyi hitaasti, dramaattisen hitaasti. JR Note: ”Good Gawd almighty what a right hand! And look at Kennedy he’s running like a scoulded dog!”
Kennedy todellakin liukeni kehästä ennätysvauhdilla. Tuiki tärkeä mestaruusvyö oli jäänyt kehään lojumaan. Cena nosti vyön ilmaan ja virnuili pirullisesti Kennedylle. Hän vielä osoitti vasemman käden etusormellaan otsansa sivustaa merkiksi siitä, että oli juuri älyttänyt Kennedyä pahemman kerran. Olipas räjähtävä segmentti. B+

It’s Main Event time here at Arrowhead Pond!

John Bradshaw Layfieldin, tämän vahvoja tunteita herättävän entisen WWE-mestarin, tunnusmusiikki alkoi soida ja hän saapuikin perinteisesti pitkän valkoisen limusiinin takapenkillä istuen. Ottelu ei vielä päässyt alkamaan, vaan JBL nappasi mikrofonin.
JBL: Shhhhhh, shhhhhhhhh. I have something very important to say. In a years time we have seen many glorious comebacks: Chris Jericho came to save us, John Cena returned to win the Royal Rumble and Rob Van Dam came back to bring Hardcore back to RAW. But still when you spend your few dollars on a ticket, what are you thinking first and foremost? That’s right, me J-B-L. I am the main attraction, best entertainer and the very best wresler on this show. Since I returned to in-ring action last December I’ve been literally unstoppable. I humiliated and almost choked the life out of Chris Jericho, I stole the show at WrestleMania when I beat The Game, Triple H himself in a street fight. Because of me Jeff Hardy is again just a midcard wrestler and after Great American Bash Shawn Michaels will also be the same. I guaran-DAMN-tee it. I still am the WRESTLING GOD and after Great American Bash there’s no man, woman or child walking on this earth that can deny it. (JBL sai todella kovaa heattia osakseen) B+

Main Event Tag Team Match
John Bradshaw Layfield&Randy Orton vs. Shawn Michaels&Chris Jericho
Orton saapui kehään ilman apureitaan. JBL:n promon jälkeen yleisö kävi todella kuumana, ja lopulta Michaelsin ja Jerichon sisääntulot räjäyttivät pankin. JR Note: ”this one is gonna be a helluva slobber knocker”.
Tämä ottelu oli todellakin paikkansa arvoinen: kehässä oli neljä main event-tason peluria, joista jokainen on kaiken lisäksi kovassa nosteessa. Mikä tästä teki todella hienon, oli yleisö. He jaksoivat kannustaa Y2J:ta ja HBK:ta läpi ottelun ja kun katsojia ruokittiin vielä komealla toiminnalla kehässä, niin eipä tästä enää paljon hienompaa RAW-ottelua voinut tehdä. Jericho ja Michaels eivät välittäneet pätkän vertaa siitä, kumpi vastustajista oli kehässä. Sen sijaan etenkin Randy Orton, suurista puheistaan huolimatta koetti viimeiseen asti vältellä Chris Jerichoa. Stu Hartin painikoulun kasvatti, Jericho, ei näyttänyt ottelussa ollenkaan puolikuntoiselta, vaikka hänen otsassaan näkyi vielä selkeästi tikkien jäljet. Hän suorastaan loisti tässä ottelussa: ensin hän sai JBL:n näyttämään idiootilta, kun tämä yritti pärjätä Y2J:lle painiotteissa. Ottelun edetessä Jericho tarjoili vielä useita stiffejä Knife Edge Choppeja vastustajiensa rintaan.

Oli JBL:n ja Ortonin joukkueellakin tässä hetkensä: he saivat pitkäksi aikaa Shawn Michaelsin eristettyä, kun JBL teloi Michaelsin selkää ja niskaa ja oikeastaan jokaista ruumiinosaa Fallaway Slamilla. Ortonilta nähtiin tuttua ylimielisyyttä, kun hän järjestelmällisesti kiersi Shawn Michaelsia potkien tätä aivan joka puolelle: päähän, käsiin, kylkiin, rintaan, jalkoihin, nilkkaan, you name it. Tämä oli siitä erikoinen joukkueottelu, ettei tässä ollenkaan nähty sitä kuuluisaa ”hot tagia”. Ottelun kääntyessä loppupuolelleen Shawn Michaels saikin melkoisen ”adrenaline rushin”. Iskettyään Ortonin maahan kyynärpäällään, hän pomppasi ylös kuin vieteri ja tarjoili yleisölle ja kaikille kotikatsojille kuvankauniit signature-liikkeensä. Sweet Chin Music-potku kuitenkin keskeytyi, kun JBL vetäisi hänet haarat edellä kehätolppaan. Mike Chioda ei tietenkään tätä temppua huomannut, ollessaan Jerichoa pysäyttelemässä.

Ottelu ei tosin tuohon JBL:n huijaukseen loppunut, ei todellakaan. Sitä seurasi Ortonin epäonnistunut RKO-yritys, vaihto Jerichoon. Hän ei kuitenkaan kyennyt ”tuhoamaan” JBL:ää ja Ortonia, vaan joutui kokemaan JBL:n Big Bootin ja Ortonin komean Standing Dropkickin ja Cross Bodyn muiden pienempien liikkeiden välissä. Orton yritti iskeä R-K-O:n myös Jericholle, mutta tämä kokenut veteraani olikin kykenevä kääntämään tilanteen Codebreakeriksi!! Valitettavasti Y2J oli tässä vaiheessa sen verran pihalla, ettei pystynyt selättämään Ortonia. Hän vaihtoi Michaelsin sisään. Heti Shawnin saatua kehävuoro itselleen, JBL yritti jälleen puuttua laittomasti ottelun kulkuun Clothesline From Hell-finisherillään. Ei, ei onnistunut tällä kertaa: Michaels väisti ja upotti saappaansa suoraan JBL:n leukaluihin. Häirinnän aikana Randy Orton oli kuitenkin toennut ja haki JÄLLEEN R-K-O:ta. Jo kolmatta kertaa tämä torjuttiin, nyt neckbreakeriksi. Jericho huusi niin kovaa kuin vain pystyi ja vaati HBK:ta vaihtamaan hänet kehään. Michaels toteuttikin tämän WrestleMania XIX-vastustajansa toiveen. Ortonin aiemmin illalla tekemistä kommenteista ja muutenkin mieheen totaalisesti kyllästynyt Jericho ei enää antanut Randylle minkäänlaista voiton mahdollisuutta. Hetken päästä Orton makasikin puolitajuttomana kanveesissa Codebreakerin jäljiltä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Jericholle, vaan hän täräytti varsinaisen finisherinsä, Lionsaultin ja homma oli sillä selvä. Kesto: 17:49, B+

Jim Rossin mylviessä, että maailmassa on sittenkin hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. lähetys loppui Jerichon ja Michaelsin voitonjuhliin.

KOKO SHOW: B+

Quick Results:
Triple H, Jeff Hardy&Kaz def. Rob Van Dam, Lance Cade&Trevor Murdoch
Umaga def. Hardcore Holly
Colt Cabana def. DH Smith
Shawn Michaels&Chris Jericho def. Randy Orton&John Bradshaw Layfield

Dark Match
Paul Burchill,Chris Harris&Beth Phoenix def. Jim Duggan, Super Crazy&Maria

En tästä aio tapaa tehdä, mutta ihan vertailun ja mielenkiinnon vuoksi alta löytyy tämän vaihtoehtoisen todellisuuden Smackdown ja TNA-tuloksia.

SmackDown Main Event Results

Walter A. Brown Arena, 4 904 katsojaa
Mark Henry def. Deuce D+
Edgeheads def. Michelle&Victoria D
Funaki,Matt Hardy&Rey def. Jesse Dalton, Gregory Helms&Kenny Dykstra C
Jamie Noble def. Shannon Moore C-
Batista def. Great Khali C-
Edge def. Kane B

KOKO SHOW: C+

Tna Impact Results

Kessler Field, 3 197 katsojaa

James Storm def. Sonjay Dutt D
Salinas, Velvet Sky&Christy Hemme def. Roxxi La Voux, Gail Kim&Jackie Moore E+
Samoa Joe def. Jay Lethal C
Styles&Tomko def. Motor City Machine Guns D
Voodoo Kin Mafia def. Rock n’ Rave Infection D
Team 3D def. LAX D+

KOKO SHOW: D+

Jos arvelitte edellisen Raw’n olevan paskaa, niin ette voi kuvittelekaan tämän vaihtoehtoisen todellisuuden SmackDownia tai TNA:ta.

Jaahas, uusi jakso tuutista ulos. Ihan hyvää tavaraa oli taas, tuli luettua oikein ajatuksella tällä kertaa tuo jakso.

Millä tavalla yleensä mietit tuon cardin järjestyksen? Nimittäin, okei, HBK vs. JBL ja Y2J vs. Orton - feudit ovat selkeästi käynnissä, mutta eikö yleensä tuo Main focus pitäisi pitää silti WWE:n mestaruuden ympärillä? Eli Main Eventin pitäisi sisältää vähintään yksi WWE:n mestaruudesta otteleva painija.

Jos katsoo tuota jaksoa ylipäätään, niin mestaruus-kuviot eivät oikein edenneet tässä jaksossa. Triple H:n Hardcore-mestaruusottelu siirtyi GAB:iin, mutta niin se tavallaan tietysti kuuluukin. Jotenkin silti en toivoisi HC-mestaruudesta mitään bookauksia etukäteen PPV:hen, vaan toivoisin sen yllätyksellisyyden säilyvän. Jotenkin tuollaisena käytettynä se ei MINUA kiehdo mitenkään erityisesti. Ja tiedän että taas revit hiuksia päästäsi miettien että taas tuo valittaa tuosta, mutta tosiaan tuo Triple H:n käyttö HC-mestarina haiskahtaa vain Ratingien hakuna. IRL se ei oikein toimi.

IC- mestaruus ei edennyt minnekään suuntaan ja WWE-mestaruus eteni lähinnä tiedolla, että tuo ottelu nyt tosiaan käydään GAB:issa. John Cenan tulo kehään oli kyllä aika odotettavissa (Mistä lähtien face ei olisi paikan päällä, varsinkin tuollainen baby face kuin Cena?). Tag Team- mestaruus tietysti tavallaan eteni eteenpäin, mutta jotenkin tuon ottelun muodostuminen oli tönkkö. Enpä tiedä miten muutenkaan sitä kuvailisi.

Mutta jooh, hyvä show muuten, hienoa että annoit aikaa nuoremmillekin jehuille. Naisten mestaruus pois vaan käytöstä Ei oikein sytytä nuo kuviot.

Kuulemisiin.

Kiitos Hiutaleelle! Oikein jättikiitokset taas. Puolustaudutaanpa sitten:

Millä tavalla yleensä mietit tuon cardin järjestyksen? Nimittäin, okei, HBK vs. JBL ja Y2J vs. Orton - feudit ovat selkeästi käynnissä, mutta eikö yleensä tuo Main focus pitäisi pitää silti WWE:n mestaruuden ympärillä? Eli Main Eventin pitäisi sisältää vähintään yksi WWE:n mestaruudesta otteleva painija.

Oikeassa olet, että Kennedy on paininut diaryni elinaikana vain kerran, ja sekin 6-man tagissa. Cena vähän useammin. Minusta kuitenkin hyvän heel-mestarin imagoon kuuluu, ettei hän paini joka jaksossa (vrt: JBL Smackdownissa, Triple H Evolutionin aikana) Minusta tuo etukäteen buukattu JBL&Orton vs. HBK&Y2J toimi main eventinä paremmin, kuin Cena vs. random heel, tai Kennedy vs. random face.

Jos katsoo tuota jaksoa ylipäätään, niin mestaruus-kuviot eivät oikein edenneet tässä jaksossa. Triple H:n Hardcore-mestaruusottelu siirtyi GAB:iin, mutta niin se tavallaan tietysti kuuluukin. Jotenkin silti en toivoisi HC-mestaruudesta mitään bookauksia etukäteen PPV:hen, vaan toivoisin sen yllätyksellisyyden säilyvän. Jotenkin tuollaisena käytettynä se ei MINUA kiehdo mitenkään erityisesti. Ja tiedän että taas revit hiuksia päästäsi miettien että taas tuo valittaa tuosta, mutta tosiaan tuo Triple H:n käyttö HC-mestarina haiskahtaa vain Ratingien hakuna. IRL se ei oikein toimi.

Eihän ne tosiaan edenneet, paitsi WWE:n mestaruuden osalta: minusta on järkevämpää viedä kuviota eteenpäin segmenteillä, kuin merkityksettömillä tagotteluilla. RVD:n ja HHH:n feudi jatkuu GAB:iin asti, sen vuoksi, että muuten heille pitäisi aloittaa uudet feudit ja aikaa on vain pari hassua viikkoa. Olen samaa mieltä, ettei tuo toimisi IRL, mutta kuten jo mainittua, tuo feudi oli niitä aamuyön valoisten tuntien älynväläyksiä ja nyt minun täytyy pitää päätöksestäni kiinni loppuun saakka.

John Cenan tulo kehään oli kyllä aika odotettavissa (Mistä lähtien face ei olisi paikan päällä, varsinkin tuollainen baby face kuin Cena?). Tag Team- mestaruus tietysti tavallaan eteni eteenpäin, mutta jotenkin tuon ottelun muodostuminen oli tönkkö. Enpä tiedä miten muutenkaan sitä kuvailisi.

Naisten mestaruus pois vaan käytöstä Very Happy Ei oikein sytytä nuo kuviot.

Mitä, mitä? Salaisuuksia ja päiväkirjojen varastamista?? Miten voit olla tykkäämättä

No juu, tekstimuodossa tuon Cenan run-inin varmasti arvasi. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin olisi ehdottomasti tuossa segmentissä pitänyt kääntää roolit toisin päin. Tag team ottelun muodustuminen oli tönkkö: tämän 6-man tagin, vai GAB:in mestaruusottelun? Triple H sentään myönsi olevansa pahemman luokan backstage-politikoija

Minulla on tapana kirjoittaa aina yksi jakso "varastoon" ennen kuin julkaisen edellisen. Eli nytkin seuraava Retalliation on valmiina ja Hiutale löytää siitä varmasti aivan samat epäkohdat Olisi varmaan fiksuinta alkaa kirjoittaa reaaliajassa, niin pystyy kritiikin huomioimaan nopeammassa tahdissa.

Mitäs tykkäsitte, kun kirjoitin promot englanniksi?

"What" kirjoitti:
Mitä, mitä? Salaisuuksia ja päiväkirjojen varastamista?? Miten voit olla tykkäämättä

Niinpä. IRL noita kuvioita jaksaa katsoa sen takia, että ne tosiaan näkee, nyt niistä voi vain lukea. Joten kiinnostusta ei tietysti ole. Eikä ne sinunkaan ratingseja paranna Tietysti ymmärrän että yrität tiettyä realistisuutta tässä diaryssa pitää.

"What" kirjoitti:
Tag team ottelun muodustuminen oli tönkkö: tämän 6-man tagin, vai GAB:in mestaruusottelun?

Tuon 6-Man Tagin. Triple H toi miehet saman tien melkein kehään. Ihan kuin miehet valmiina odottaisivat kädet ojossa että Triple H kutsuisi heidät joskus kehään. Ehkä parempi olisi ollut RVD:n uhoaminen heti show'n alussa (ja mikseipä tuon McMahonin kanssa juttelemisen myös), ja Triple H etsisi tämän jälkeen 2 kaveria tuohon otteluun (sitä ei tarvitse näyttää), eli olisi edes vaikkapa 1 tai 2 ottelua välissä. Nyt se tapahtui aivan liian nopeasti.

"What" kirjoitti:
Eli nytkin seuraava Retalliation on valmiina ja Hiutale löytää siitä varmasti aivan samat epäkohdat

Mutta muista kuitenkin että kaikki asiat mistä en yleensä kommentoi, ovat kuitenkin hyvin Niistä ei vain ole juurikaan sanottavaa, koska turha sinulle on selittää miksi joku asia on hyvin kun sen olet jo tehnyt (varmaankin ymmärtäen että se on noin hyvä).

"What" kirjoitti:
Mitäs tykkäsitte, kun kirjoitin promot englanniksi?

Kai sitä kysymykseenkin täytyy vastata: Eipä tuo ainakaan minua haittaa, mutta eipä se mitään suuria tunteitakaan herätä. Kirjoita ihan sillä kielellä millä se sinusta parhaimmalta tuntuu. Luettua se tulee joka tapauksessa. (Kunhan pysytään välillä Suomi - Englanti)

Tuon 6-Man Tagin. Triple H toi miehet saman tien melkein kehään. Ihan kuin miehet valmiina odottaisivat kädet ojossa että Triple H kutsuisi heidät joskus kehään. Ehkä parempi olisi ollut RVD:n uhoaminen heti show'n alussa (ja mikseipä tuon McMahonin kanssa juttelemisen myös), ja Triple H etsisi tämän jälkeen 2 kaveria tuohon otteluun (sitä ei tarvitse näyttää), eli olisi edes vaikkapa 1 tai 2 ottelua välissä. Nyt se tapahtui aivan liian nopeasti.

Tässähän oli ajatuksena se, että Triple H pahamaineisena backstage-politikoijana oli saanut RVD:n katalan suunnitelman selville jotain kautta. Niinpä hän osasi odottaa tätä, ja etsiä itselleen tagteam partnerit. Voi olla, etten kirjoituksessani tätä tarpeeksi selkeästi tuonut esille, mutta joka tapauksessa tätä ajoin takaa.

Kai sitä kysymykseenkin täytyy vastata: Eipä tuo ainakaan minua haittaa, mutta eipä se mitään suuria tunteitakaan herätä. Kirjoita ihan sillä kielellä millä se sinusta parhaimmalta tuntuu. Luettua se tulee joka tapauksessa. (Kunhan pysytään välillä Suomi - Englanti)

Hmmm.... pitäisiköhän Umagalle kirjoittaa samoan kielellä promo? (onko samoan kieltä edes olemassa?) Voin vakuuttaa suomi-englanti linjalla pysytään.

RAW Inside Scoops&Slams

Vaikka RAW'lla näin yleensä ottaen hyvin meneekin, niin aina ei voi kaikkia miellyttää: Arn Anderson, Candice Michelle, Charlie Haas, Lilian Garcia:-s , Matt Stryker, Pat Patterson sekä Vince McMahon ovat valittaneet siitä, kuinka vähän heille on annettu TV-aikaa.
Ashley, Cody Rhodes, Bob Holly, Mickie James, Super Crazy ja William Regal ovat mielestään joutuneet jobbaamaan liian usein.
Jeff Hardy on ilmoittanut, että ei nauti takahuoneissa vallitsevasta ilmapiiristä.
Lisäksi Hardcore Holly (midcarder) ja Jim Duggan (lower midcarder) ovat mielestään alipushattuja. Voi kyynel

Tilanteille tehdään jotain, tai sitten ei tehdä Kaikkia ei voi miellyttää, kuten jo aiemmin sanoinkin.

RAW Retalliationin pääotteluksi on Internetissä mainostettu John Cenan ja JBL:n kohtaamista. Lisäksi lähetyksessä Chris Jericho paljastaa kaksi kolmesta tagpartneristaan Great American Bashin 8-man tag otteluun.

Uutta jaksoa vaan puskee kovemmalla tahdilla, mitä oikeassa elämässä

RAW Retalliation



Viikko 2, keskiviikko, heinäkuu 2008
Coliseo De Puerto Rico
5 300 katsojaa

15 viikon odotuksen RAW on saapunut Puerto Ricoon! Tämä vuoden 2006 New Years Revolution-PPV:täkin isännöinyt areena suorastaan tärisi jännityksestä ja odotuksesta. Show alkoi tavanomaisesti Papa Roachin musiikilla ja pyroteknisellä taidonnäytteellä.

Two Question Marks
Tony Schiavone ja Paul Heyman vastasivat tapahtuman selostuksesta. Heti pakollisten perusmaneerien jälkeen Schiavone kertoi, että Chris Jericho on täällä tänään ja Highlight Reelissä paljastuu kaksi kolmasosaa hänen Great American Bash- joukkueestaan. B+

Long Awaited Rematch
Paul Heyman pääsi puolestaan mainostamaan illan pääottelua: Kaksi entistä WWE-mestaria ja kaksi pitkäaikaista vihamiestä, John Cena ja John Bradshaw Layfield kohtaavat tänään ensimmäistä kertaa vuosiin singles-ottelussa. B-

Tag Team Match
Team Rough&Tough (Harris&Burchill) w./William Regal vs. Hacksaw Jim Duggan&Super Crazy
Suurin osa faneista lienee tullut paikan päälle katsomaan painia, joten painiahan he tulevat saamaan. Paul Burchill ja Chris Harris ovat taganneet epäsäännöllisesti jo kuukausien ajan, mutta nyt heistä on lopullisesti tehty vakituinen tag team, ja heille on myös annettu (myönnetään mielikuvitukseton) nimi, Rough&Tough. Kun vastassa olivat Super Crazy ja Jim ”freakin’” Duggan, tuskinpa kenellekään jäi epäselväksi jutun juju.

Ottelu alkoi Dugganin ja Crazyn lyhyellä, todellakin lyhyellä hallintaosuudella. Paul Burchill kuitenkin käänsi ottelun kulun täysin ympäri niinkin simppelillä liikkeellä kuin Clotheslinella. Tämän tällin jälkiin pienikokoinen Super Crazy jäi aivan täysin suurikokoisten vastustajiensa armoille. Koettuaan useita double team-liikkeitä ja Harrisin torture rack backbreakerin Crazy taisteli kuitenkin ”adrenaline rushin” voimalla itsensä mukaan. Super Crazy koetti iskeä Harrisin kanveesista läpi Moonsaultillaan, mutta tämä meni ohi ja hän joutui vaihtamaan Dugganin kehävuoroon. ”USA” chanteista huolimatta Duggan joutui kokemaan Harrisin Spear-iskun ja näin tämä ottelu oli ohi neljässä minuutissa. Huono ja yleisön mielialaa masentanut ottelu ainakin TEW:in statsien mielestä. E+

Insult to Injury
Ottelun loputtuakaan Rough&Tough- tiimi ei jättänyt amerikkalaista patrioottia ja meksikolaista lucha libre- taitajaa rauhaan. Ensin pahikset runtelivat heitä Bear Hugissa ja tämän jälkeen Paul Burchill teki kummallekin Curb&Stomp-finisherinsä. William Regal nautti tästä, mutta yleisö ei. D-

RAW's Most Important Man
Kehnohkon avausottelun jälkeen kaikki katseet suuntautuivat titantronille. Siellä pyöritettiin peräti viisi minuuttia kestänyt musiikkivideo WWE:n mestarista Mr. Kennedystä. Tämä oli rautaisella ammattitaidolla tehty hypevideo, kuten maailman suurimmalla ja suosituimmalla promootiolla pitää ollakin. B

The Highlight Reel
Jälleen kerran RAW’n staffi hämmästytti kaikkia nopeudellaan ja ahkeruudellaan, kun he pystyttivät Highlight Reelin lavasteet lyhyen mainoskatkon aikana. ”Break the walls down” alkoi soida ja yleisö oli täysin pähkinöinä, banaaneina ja hyperaktiivisena. Jericho nousi kehään, yllään hänellä oli Y2J T-paita, kesäiset shortsit ja aurinkolasit. Jericho hymyili kainosti ja kiitollisen oloisena yleisön kieltäytyessä lopettamasta ”Y2J” chanttia.
Jericho: Welcome to RAW is JERICHO and this the Highlight Reel!! You know if I had my way I would have fought Randy Orton, that lying, deceatful, lucky, robotic, no-good assclown one-on-one at the Great American Bash. But somehow the management decided to book this eight man tag match. And you know, more I think this it’s really a good thing. Because if I had faced only Orton, those other three idiots would have interfered our match. But since all four are legally in the match that will not happen. Orton brags about how many times he has beaten me. But if you watched RAW last Monday, what happened? In case you missed it, and even if you didn’t miss it, it’s worth watching again. So, please turn your eyes to the obsenely expensive JeriTron 7000 in High Defination and let’s see what occurred. Monkeys!

Jericho: Oh, that was priceless. I could watch that clip all night long. But I don’t need to because I’m gonna do it again at Great American Bash. And now it’s time for the biggest announcement since WWE:s demise into three seperate promotions and even bigger than Boris Jeltsin’s resignemt on the last day of the old millennium. Two of my three tag team partners at Great American Bash are TJ Wilson and DH Smith the STAMPEDE BULLDOGS!

Segmentti loppui Jerichon ja Stampede Bulldogsien halailuun ja yläviitosiin. E (höpö höpö valehtelee nuo statsit)

High Flying Tag Team Action. Next.
Tony Schiavone: Up next here on RAW Retalliation we’ll see a tag team match which promises to be a high flying, fast paced confrontation between self-proclaimed Altitude Era and former tag team champions Brian Kendrick&Paul London. D

Tag Team Match
Altitude Era (Jeff Hardy&Kaz) vs. Paul London&Brian Kendrick
Kuten Tony Schiavone ennusti, niin tämä olikin todella kovavauhtinen ottelu. Mutta niinhän sen pitikin olla. Kenties RAW’n neljä parasta high flying-painijaa olivat yhtä aikaa kehässä. Randy Ortonin lakeijoina viime viikkoina tunnetuksi tulleet London&Kendrick hallitsivat ottelun alkua, jonka jälkeen he tahallisesti hidastivat ottelun tahtia saadakseen enemmän heattia niskaansa. Ground&pound hyökkäys ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, joskus leikkisästi Londrickiksi nimetylle joukkueelle. Itse asiassahan Jeff Hardy ja Kaz ovat isompia möhkäleitä, kuin London tai Kendrick. Hitaan vaiheen päätyttyä ottelussa nähtiin hyvinkin TNA:n X-divisioonan tyylistä toimintaa. Jotain, mistä Hardy ja Kaz tietävät kohtuulliset paljon. All-out menoa, jossa ei springboard ja top rope liikkeitä säästelty. Vaikka ottelu hyvin tasainen olikin, niin aivan lopussa oli aistittavissa Jeff Hardyn suuri momentum, kun hän sai iskettyä upean Whisper In The Windin Paul Londonille. Yleisö sekosi tästä liikkeestä täysin, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi, koska joukkuemestarit Lance Cade&Trevor Murdoch hönkivät kehään. C-

Sneak Attack Failed
Heidän tarkoituksenaan oli ilmiselvästi jo toista kertaa tämän feudin aikana tehdä salakavala yllätyshyökkäys haastajien niskaan. Mutta tällä kertaa suunnitelma meni puihin: tästä kehkeytyi kolmen joukkueen villi brawli, joka jatkui aina backstagelle ja kameroiden ulottumattomiin saakka. C-

DING DING DING DING DING! Arvasitte oikein, tuo kilkatus tarkoitti John Bradshaw Layfieldin saapumista pitkällä valkoisella limusiinillaan. Bradshaw nousi auton takapenkiltä tuttu miljoonan dollarin virne naamallaan. Hän vaikutti yhtä itsevarmalta kuin aina, vaikka joutuisikin kohtaamaan miehen, jota hän ei ole koskaan voittanut. JBL käveli ärsyttävän hitaasti kehää kohti ,ja kaikki mitä hän teki sai yleisön aivan raivoihinsa. Ei jäänyt epäselvyyttä kuka keräsi illan kovimmat buuaukset. Päästyään lopulta kehään asti JBL suuntasi katseensa rampille, eikä hänen tarvinnut kauaa odottaa kunnes….
Your time is up, my time is now! WrestleManiassa vakuuttavan 5-0 tilaston omaava ykköshaastaja teki tyypillisen energisen sisääntulonsa. Bradshaw katsoi Cenaa halveksuen, mutta varmasti sisimmissään mietti, pystyykö hän voittamaan tuota miestä. Ottelijat asettuivat vastakkaisiin kulmauksiin ja Mike Chioda oli jo aikeissa soitattaa kehäkelloa, mutta…

Huge announcement
DAMN! It’s Ron Simmons! Mitähän tämä nyt meinaa? JBL:n entinen tagpartneri kertoi, että Vince McMahon ei ole tänään paikalla, joten hänelle on annettu täksi illaksi toimitusjohtajan velvollisuudet. Simmons jatkoi kysymällä itseltään, että mikä voisi tehdä tästä ottelusta vielä isomman ja jännittävämmän? Aivan, erikoistuomari! Simmons kehotti kohteliaasti Mike Chiodaa poistumaan kehästä, sillä tämä mies ottaisi tehtävän vastuulleen. B-

AAH, AAH, Eat your heart out JBL! Shawn Michaels on nimitetty ottelun tuomariksi. HBK:n tehdessä tutut kuvionsa rampilla ja yleisön täydellisesti seotessa, oli JBL:n ilme jotain mitä en edes yritä sanoin kuvailla. Tuomarinpaitaan pukeutunut Michaels nousi kehään, katsoi omahyväisesti JBL:ää silmiin ja nyt ottelu pääsi alkamaan

Special Referee Main Event Match
John Cena vs. John Bradshaw Layfield
Cenan ja JBL ensimmäinen 1on1-ottelu yli kolmeen vuoteen olisi varmasti sinälläänkin saanut yleisön tyytyväiseksi. Mutta nyt miesten keskelle oli heitetty vielä verraton Heartbreak Kid, joten voi huoletta sanoa, että tunnelma Coliseo De Puerto Ricossa oli katossa. Ottelu alkoi perinteisellä colon-elbow tie upilla, jossa Cena jäi voitolle pienemmästä elopainostaan huolimatta. Tämän jälkeen siirryttiin brawlaukseen. Painityyliin, jonka kumpikin ottelija taitaa vallan mainiosti. Tulisen iskujenvaihdon jälkeen Cena loi ottelun ensimmäisen near fallin, back body dropin jälkeen. Cena katsoi kysyvästi HBK:tä silmiin, mutta tämä vakuutti, ettei 3-countia todellakaan tullut.

Paul Heyman pääsi fyysisestikin osallistumaan otteluun, kun JBL lennätti Cenan selostuspöydän yli suoraan läskinaamaisen värikommentaattorin syliin. Ensimmäistä kertaa HBK ja JBL ajautuivat tulilinjalle: Michaels vaati kovaan ääneen Bradshaw’ta palaamaan kehään, mutta vastaukseksi hän sai murhaavan tuijotuksen ja epäkunnioittavan tönäisyn. Shawn näytti nielevän kiukkuaan. JBL jatkoi hyökkäystään heittämällä Cenan yleisön sekaan ja seuraamalla itse perässä. Teksasilainen miljonääri ja finanssianalyytikko ei lopettanut tähänkään: Cena sai kokea swinging neckbreakerin armottomalle betonilattialle. Nyt Bradshaw palasi kiireen vilkkaa kehään ja vaati Michaelsin aloittamaan count out-laskun. Vastahakoisesti HBK alkoikin hoitaa velvollisuuttaan: 1….2…3….4….5….6….7….8…Cena ei ollut lähelläkään kehää 9…. mutta ei kymppiä. JBL alkoi karjua ja riehua sylki suusta lentäen. Michaels ja Bradshaw olivat nokat vastakkain, kun Cena palasi kehään täynnä tulta ja tappuraa.

RAW’n kultapoika aloittikin tästä comebackinsa ja JBL oli täysin helisemässä: clothesline x2, shoulder block x2, spin-out powerbomb. Cenan kasvoilla karehti hymy, kun hän nosti kätensä korkealle ilmaan, levitti sormensa haralleen ja ”you can’t see me” signaali meni perille. Nelinkertainen WWE-mestari upotti nyrkkinsä JBL:n otsalohkoon ja kyyristyi odottamaan vastustajansa nousua jaloilleen. F-U coming! Ei, vaan jollain keinolla JBL sai käännettyä F-U:n DDT:ksi. Viimeisillä voimillaan Bradshaw vielä heitti kätensä Cenan kuntosalilla treenatun rintakehän päälle. 1…..2…….ja Cena sai hartiansa ylös. JBL:n mielestä lasku oli törkeän hidas (jota se myös todellisuudessa oli) ja nyt alkoi toistuvasti töniä Michaelsia. HBK näytti vihaisemmalta kuin kenties koskaan ja kääntyi sivuttaisasentoon…. F-U, F-U, kuinka tämä kehäkenraali tekikään näin alokasmaisen virheen, että käänsi selkänsä John Cenalle. Cena ei hakenut selätystä, vaan lukitsi JBL:n STF-U:hun. Bradshaw huusi, kiemurteli, kiroili, repi hiuksiaan, puri hammastaan. Mikään ei kuitenkaan auttanut, vaan kahdeksan sekunnin jälkeen hän tamppasi kiihkeästi mattoa. Ottelu ei kestänyt kuin 10 minuuttia. B+

Payback is a _ _ _ _ _
Cena tuuletteli hetken, mutta poistui ensimmäisenä miehenä kehästä. Bradshaw makasi edelleen maassa, kun HBK poikamaisesti virnuili kameroille, ja osoitteli tuomarinpaitaansa. Hänen huuliltaan pystyi lukemaan sanat ”match is over” ja niinpä Michaels riisuikin paidan päältään ja nakkasi sen ringsidelle. Koko areena paukutti tahmaisia käsiään yhteen ja paksuja jalkojaan maahan, kun Michaels alkoi viritellä bändiä. BANG!~ Yhtä nopeasti kuin JBL oli noussut jaloilleen, oli hän jälleen selällään Sweet Chin Musicin jäljiltä. Michaels huusi vielä jotain JBL:n korvaan ja RAW Retalliation päättyi tällä kertaa ”sexy boy” musiikkiin ja Shawn Michaelsin moraaliseen voittoon. B+


KOKO SHOW: C

Quick Results

Chris Harris&Paul Burchill def. Jim Duggan&Super Crazy E+
Jeff Hardy&Kaz def. Paul London&Brian Kendrick C-
John Cena def. John Bradshaw Layfield B-

Dark Match
Hardcore Holly&Cody Rhodes def. Matt Stryker&Eddie Colon D


BREAKING NEWS!
- Jeff Hardy on erotettu RAW’sta. Mies saapui Coliseo De Puerto Rico areenalle käytännössä vain paria minuuttia ennen ottelunsa alkua. Tämä oli neljäs kerta muutaman kuukauden sisällä, joten RAW’n johtoporras katsoi parhaaksi irtisanoa miehen sopimuksen kokonaan. Tämän ratkaisun katsottiin olevan molemmille osapuolille parhaaksi

Bye bye Jeff, ei tule ikävä.

Irrelevantti sivuhuomautus: hemmetti, että tappelin tuon urlin kanssa Jouduin moneen kertaan yrittämään ja ohjeet etsimään, ennen kuin sain toimimaan, mutta toivottavasti tykkäätte.

Perhana kun on muuten sopivan pituisia jaksoja sinulla! Taas tuli luettua kerralla läpi, jokainen lause sanasta sanaan. Älä kasvata pituutta normaali show'ssa, tämä on perfect. A

Okei, en taas kommentoi sitä tosi asiaa, että kovinkaan moni mestaruus ei edennyt eteen päin, koska kerta olit tämän jakson jo varastoon tehnyt.

Hyvä jakso oli, mutta miksei Jericholla ollut Highlight Reelissa ketään vierasta? Kuitenkin minusta tuon HR:n idea on se, että vierasta haastatellaan ja välillä Jericho sitten tuo itseään vain hieman enemmän julki. Jericho olisi tuon ilmoituksen minusta voinut pitää vain ihan normaalisti kehään tulemalla, ilman mitään HR:n kulisseja.

Pisteet sinulle siitä, että bookauksesi oli lähellä IRL- bookkausta, eikä mitään Ratingsien hakua. ME- oli hyvä, enkä keksi siitä mitään ihmeellisempää valittamista.

Hardy sai potkut? Noh, ainakin realistisuutta on diaryssasi, kun ajattelee, että mies oli matkalla Kazin kanssa kohti Tag Team- vöitä. Nyt sitten vaan Hardyn tilalle toinen mies ja tilanne jatkukoon kuin Hardy ei siinä koskaan olisi ollutkaan. (Yleisö voisi kyllä silti jotenkin siihen sitten reagoida )

Hyvään tahtiin tulee sinulta jaksoja, ja miettisin tuossa Kennedyn promotessa itseään, että olen alkanut päästä jaksojesi sisälle nyt. Eli nautinto lukiessa alkaa kasvamaan, kun tietää suurin piirtein mitä on tapahtunut ja osaa jotenkin ennakoida tulevaa. Hyvä. Toivottavasti jaksat tätä diarya jatkaa, mitään muuta diarya en kuitenkaan näin aktiivisesti ole kommentoinut ja miettinyt. Nickersonilla siihen nyt olisi ollut mahdollisuus, mutta miestä ei näytä kiinnostavan vastata kysymyksiini, noh mikäs siinä.

Jatka sinä kuitenkin samaan malliin.

Perhana kun on muuten sopivan pituisia jaksoja sinulla! Taas tuli luettua kerralla läpi, jokainen lause sanasta sanaan. Älä kasvata pituutta normaali show'ssa, tämä on perfect. A

En kasvata suhteellisesti, mutta olethan huomannut tämän Retalliationin olevan 60 minuutin show? Sen vuoksi normaalit Raw't ovat väkisinkin pidempiä.

Hyvä jakso oli, mutta miksei Jericholla ollut Highlight Reelissa ketään vierasta? Kuitenkin minusta tuon HR:n idea on se, että vierasta haastatellaan ja välillä Jericho sitten tuo itseään vain hieman enemmän julki. Jericho olisi tuon ilmoituksen minusta voinut pitää vain ihan normaalisti kehään tulemalla, ilman mitään HR:n kulisseja

Noh, joo. Ymmärrän kyllä. En nyt muista iskikö laiskuus, vai miksi en DH Smithille muutamaa lausetta kirjoittanut.

Hyvään tahtiin tulee sinulta jaksoja, ja miettisin tuossa Kennedyn promotessa itseään, että olen alkanut päästä jaksojesi sisälle nyt. Eli nautinto lukiessa alkaa kasvamaan, kun tietää suurin piirtein mitä on tapahtunut ja osaa jotenkin ennakoida tulevaa.

Näinhän se menee. Harvemmin sitä ensimmäistä jaksoa niin kauheasti fanittaa. (aivan sama myös oikeasti showpainissa) Päivitystahdista en lähde lupaamaan yhtään mitään. Nyt kirjoitusinto on korkealla ja olen tuupannut kolmekin jaksoa viikon sisään. Tulevaisuudessa se saattaa kääntyä siihen, että tulee yksi jakso kolmessa viikossa. Nyt olen kuitenkin muuttanut täysin kirjoitustyyliäni: alussa kirjoitin koko jakson yhtenä iltana, mutta nyt kirjoitan muutaman segmentin kerrallaan. Tallennan tiedoston, ja alan tekemään jotain aivan muuta. Siinä samalla sitten saa tuoreita ideoita esim. promojen kirjoittamiseen, ja miksei matsienkin.

Minä jatkan kirjoittamista, kunhan sinä jatkat palautteen antamista. Toivottavasti sitten GAB-veikkauksiin lähtee porukkaa enemmänkin mukaan.

"What" kirjoitti:
Nyt olen kuitenkin muuttanut täysin kirjoitustyyliäni: alussa kirjoitin koko jakson yhtenä iltana, mutta nyt kirjoitan muutaman segmentin kerrallaan. Tallennan tiedoston, ja alan tekemään jotain aivan muuta. Siinä samalla sitten saa tuoreita ideoita esim. promojen kirjoittamiseen, ja miksei matsienkin.

Minä jatkan kirjoittamista, kunhan sinä jatkat palautteen antamista. Toivottavasti sitten GAB-veikkauksiin lähtee porukkaa enemmänkin mukaan.

Joo, minäkin tein noin aikoinani kun tuota WWE 2005:sta yhdessä -HHH-:n kanssa kirjoiteltiin, ja se kyllä toimii paljon paremmin. Ei tule "Burn-outtia" jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa.

Jatka sinä kirjoittamista, niin minä jatkan kommentoimista

MONDAY NIGHT RAW



Maanantai, viikko 3, heinäkuu 2008
The Saddledome, Calgary, Kanada
2 658 katsojaa

Toista kertaa diaryn historiassa RAW-promootio on mainettaan ylläpitääkseen matkannut taloudellisesti kannattamattomalle Kanadan maalle pitämään show’taan. Tällä kertaa paikkana on NHL-joukkue Flamesin kotihalli ja ennen kaikkea legendaarisen Hartin painiperheen tukikohta, Calgary.

Papa Roachin esittämä tunnusmusiikki, alkuvideo, pyrot, voiko tämä lähetys enää tavanomaisemmin alkaa? Aika harva varmaan yllättyi, kun seuraavaksi kamera alkoikin kuvaamaan Hall Of Fame selostajakaksikkoamme, Jim Rossia ja Jerry ”The King” Lawleria. JR:n korostettua, että tänään todellakin ollaan Kanadassa, hän alkoi puhua JBL:n ja Colt Cabanan kohtaamisesta, jossa, hyvänen aika sentään ei tunneta diskauksia ollenkaan. Se onkin tavallaan esimakua Great American Bashin Texas Bullrope-ottelusta. C+

Ei Lawlerkaan sanattomaksi jäänyt: hän nimittäin ilmoitti, että tämän illan pääottelussa mestari kohtaa mestarin. WWE:n mestari Mr. Kennedy nimittäin nähdään lopultakin 1on1-ottelussa, kun hän kohtaa Intercontinental-mestari Carliton, ja Melina luonnollisesti on osana yhtälöä. B-

The Champion With Class
MR KENNEDAAYY!! Siinä paha missä mainitaan, sillä show’n ensimmäisen entrancen teki koko firman tärkein mies, Ken Kennedy. Tulevaa Great American Bash-PPV:tä mainostaen, tai muuten vain kanadalaisia ärsyttääkseen Kennedy oli pukeutunut puna-valko-sinisiin verkkarihousuihin ja takkiin. Rampilla Kennedy nosti arvokkaan mestaruusvyönsä korkealle ilmaan ja jo tutuksi tulleet edgemäiset pyrot paukkuivat komeasti. Kennedy nousi kehään, jauhoi purkkaansa ällöttävän suurieleisesti, katseli ympärilleen ja virnuili ylimielisen oloisesti.
Kennedy: Hiljaisuutta kiitos… minä luulin, että Wisconsinin Green Bay oli kauhea paikka elää ja opiskella, mutta hemmetti, sehän alkaa vaikuttaa paratiisilta tähän verrattuna. Tämä hallikin on varmaan rakennettu joskus 60-luvulla, on vain ajan kysymys milloin koko katto lentää tuulen mukana Atlantin valtamereen. Katsokaa nyt, millaista läävää te kutsutte suureksi urheiluhalliksi? Kaikki natisee liitoksistaan ja kohta varmaan rottia juoksentelee jaloissanne. Kaikesta huolimatta minä olen WWE:n mestari, enkä karta minkäänlaista haastetta. Tänä iltana saattekin nähdä todella harvinaista herkkua, jotain josta te puhutte kunnioittavaan sävyyn vielä kiikkustuolissa: ”minä näin kaikkien aikojen parhaimman WWE-mestarin Calgaryssa, kun hän kukisti mestari vs. mestari-ottelussa Carliton”. Onhan se tietysti vähän säälittävää, että teidän elämän kohokohta on minun näkeminen livenä. Mutta älkää huoliko, tämähän on ihan kansainvälinen ongelma: minä kun satun olemaan elämää suurempi tähti, jolle ei vertaista ole näköpiirissä. 13 päivän päästä teen ensimmäisen ja kenties parhaan mestaruudenpuolustukseni upeassa Great American Bash-tapahtumassa. En nimittäin vain aio voittaa John Cenaa, vaan minä tulen dominoimaan häntä joka ainoalla painin osa-alueella: tekniikkapainissa, voimapainissa, ketjupa…. B+

RABADAA! Your time is up, my time is now! Enemmän tai vähemmän odotettu promon keskeyttäminen tapahtui tässä vaiheessa ja John Cena tuli verhon takaa esiin. Ja mitä hänellä olikaan yllään: Jarome Iginlan #12, pelipaita. Osa buuasi, osa hurrasi. Joka tapauksessa tunnelma oli melkoisen sähköinen, kun musiikki hiljeni, ja miehet katsoivat toisiaan syvälle silmiin.
Cena: Valehtelevatko korvani, vai nimititkö sinä todellakin itsesi kaikkein aikojen WWE-mestariksi? Olet tainnut kärsiä liian monta tälliä päähän: The Undertaker, Shawn Michaels, Stone Cold, Hulk Hogan, Eddie Guerrero, Bret Hart! Minä nyt koitan tajuta tätä… olet ollut mestarina jotain 3 viikkoa, et ole puolustanut vyötä kertaakaan ja voitit sen huijaamalla! Minä en usko tuota selitystäsi, nämä katsojat paikan päällä eivät usko sitä, TV-katsojat eivät usko sitä, hemmetti koko maapallolla on yksi ihminen, joka uskoo tuohon sontaan ja se olet sinä itse! Egomaaninen paskiainen! Kahden viikon päästä Ken, minä kävelen tähän samaan RAW-kehään tuo vyö käsissäni ja sinä jäät WWE:n historiaan huonoimpana välikausimestarina koskaan!

LÄPS!!~ Hyvänen aika sentään, Kennedy meni antamaan Cenalle bitch slapin! Tätä thuganomian tohtori ei enää sietänyt, vaan kaatoi Kenkun, ja alkoi mättämään häntä nekkuun legendaarisessa ”mount positionissa.” B+

NO CHANCE IN HELL! Vince McMahonin musiikki alkoi soida ja yleisö äityi korviavihlovaan vihellyskonserttiin. 12 vuotta ja vieläkään Calgary ei ole antanut McMahonille anteeksi.
Vince: Cena, Cena! Kuuntele minua! Yksikin lyönti lisää, niin voit unohtaa ykköshaastajan paikkasi! Kennedy ottelee tänään illan pääottelussa, ja minä pidän aina lupaukseni! (raikuva you screwed Bret-chantti) Hiljaa kanukit!! Minä en tullut tänne puhumaan jostain Bret Hartin muinaisjäänteestä, vaan tulin antamaan teille hienon ottelun! Nyt naama umpeen, ennen kuin muutan mieleni! Cena, koska näytät suorastaan janoavan toimintaa, ja luultavasti sekaantuisit Kennedyn otteluun, niin minulla on upea idea: John Cena kohtaa tänään, 1-on-1, Samoan Bulldozerin, Umagan! Sen jälkeen sinun on vaikea enää ambulanssin perällä tajuttomana maatessasi sekaantua otteluun. Mutta, jos jollain ihmeellisellä kohtalon oikulla pystyt voittamaan Umagan, ja kävelet loppuillan omilla jaloissasi, niin sinut on joka tapauksessa bannattu ring sidelta. Vai haluatko menettää ykköshaastajuutesi, ja odotella seuraava mahdollisuutta vuoden tai kaksi?

Cena näytti kuin myrkyn nielleeltä ja Kennedy istui nurkkauksessa leukaansa pidellen, mutta samalla ylimielisesti virnistellen ja Cenaa härnäten. B+

Lilian Garcia: The following contest is scheduled for one fall and it will be contested with no disqualifications!

No DQ Match
Colt Cabana vs. JBL
Boom, boom, boom, boom alkoi pauhata ämyreistä ja uniikki Colt Cabana tanssahteli kehää kohden. Chicagolaisista juuristaan ylpeä mies näytti olevan Kanadankin puolella kohtuullisen suosittu saamiensa poppien perusteella. Jos Kennedy virnuili ylimielisesti hetki sitten, niin kyllä JBL:n virnuilu oli vielä puistattavamman näköistä. JBL varmaan arveli pyörittelevänsä tulokasta aivan oman mielensä mukaan.

Brutaalia brawlia höystettynä aseilla. Siinäpä tämä matsi tiivistettynä neljään sanaan. Cabana hallitsi ottelun alkua hyökättyään JBL:n kimppuun, ennen kellon sointia. Kehäkenraali JBL kuitenkin käänsi ottelun kulun täysin, Coltin yrittäessä cross bodya. Koppi ja Fallaway Slam. Saman tien Bradshaw haki kehän alta roskapöntön. Aseteltuaan sen mieleiseensä paikkaan kehässä, JBL yritti heittää Coltin back suplexilla kyseisen objektin päälle. Cabana kuitenkin rimpuili otteesta irti ja tekikin tempun Jiblalle itselleen. JR Note: ”my gawd, JBL’s back has to be broken in half!” Joka tapauksessa Bradshaw sai hartiansa ylös ennen 3-countia.

Ottelun edetessä nähtiin kaikkia perinteisiä No DQ-ottelun metkuja. Selostajanpöytää, teräsportaita, kulman kiinnikettä, tuoleja ja kendosauvaa käytettiin härskisti aseena. Lopulta JBL sai rajun chair shotin sisään ja kimmastui täysin Cabanan ponkaistua selätyksestä ylös. Tämä johti siihen, että JBL iski low blow’n… tuomarille! Jim Rossin huutaessa naama punaisena, että tuo oli hävyttömin temppu, mitä hän 30+ vuotisella urallaan nähnyt, Bradshaw päätti iskeä Powerbombin Cabanalle. Eipäs sittenkään, vaan Colt 45 meni perille! Dammit to hell, the referee is down and out! Cabana lähti herättelemään Jack Doania, mutta kärsi siitä ultimaalisen hinnan. Coltin kääntyessä JBL niittasi hänet Big Bootilla puolitajuttomaksi. Ainakin viidettä kertaa ottelun aikana JBL kaiveli kehän alustaa ja mitä hän sieltä löysikään? Texas Bullrope-köyden! JBL kietoi koko köyden käsivartensa ympärille ja alkoi kyttäämään Cabanan nousua. Pyhä Paavali sentään, hän iski Clothesline From Hellin ja lehmänkello osui Cabanaa suoraan kurkkuun! Cabana alkoi sylkeä suustaan verta ja vaikka tuomarin lasku olikin äärettömän hidas, niin tähän se ottelu päättyi. Kesto: 12:05 C

Mainoskatkon jälkeen kehään asteli naisten mestaruuden ykköshaastaja, Melissa, joka näytti nauttivan heel-rooliinsa nähden liiankin suurta kansansuosiota, tämän smark-painotteisen kanadalaisyleisön edessä. Mitäs neitokaisella oli sydämellään? Aivan, Mickie Jamesin salaisuus ja peitelty menneisyys. Melissa kertoi tunteneensa Mickien jo teinityttönä Virgianin Richmondin kaupungissa. Mickie on selittänyt kaikille maksaneensa painikoulutuksensa työskentelemällä ravintolassa tarjoilijana. Mutta Melissan mukaan tämä ei olekaan asiain todellinen laita. Mickie nimittäin tarjosi ”palveluja” sanan monissa merkityksissä, nimeltä mainitsemattomalla järjestäytyneelle rikollisorganisaatiolla. (huikaisevasta paljastuksesta huolimatta yleisö ei kuitenkaan jaksanut innostua alkoi huutamaan ”boringia” kesken promon) D

Nyt kun tämä pakollinen wrestlecrap-osio oli saatu alta pois, niin yleisö sai aihetta huutoon: Break the walls down”! Juuri täällä samaisessa Calgaryn kaupungissa painikoulutuksensa saanut Chris Jericho asteli kehään *huikeiden* poppien saattelemana täydessä otteluasussa. Jericho kertoili, että tämä tilanne tuo hänelle paljon mukavia muistoja mieleen ja, että Calgarylla tulee aina olemaan erityinen paikka hänen leijonan sydämessään. Nyt Y2J oli kuitenkin päättänyt aloittaa RAW Darkness- tallin järjestelmällisen tuhoamisen jäsen, tai itse asiassa kaksi kerrallaan. Sisukas Jericho nimittäin vaati Brian Kendrickiä ja Paul Londonia tulemaan kehään ja ottelemaan häntä vastaan handicap-ottelussa! Verrattain pitkän odotuksen jälkeen ennenkuulumaton teemamusiikki alkoi soida ja entiset tagmestarit astelivat rampilla yrmeän näköisinä. He nyökkäsivät toisilleen ja alkoivat kävellä määrätietoisesti kehää kohti. Jericho huuteli vielä Chad Pattonin paikalle ja näinpä kanadalaisyleisö saikin nähdä uuden sankarinsa kehätoiminnassa. C-

1 vs. 2. Handicap Match
Chris Jericho vs. Brian Kendrick&Paul London
“Y2J, Y2J, Y2J, Lionheart” Yleisö kannusti Jerichoa koko ajan raivoisasti ja chanttasi myös hänen vanhaa gimmick nimeään, Lionheartia. Jericho loisti tässä ottelussa. Tahti oli kova, rest holdeja ei nähty, mutta sitäkin enemmän komeita heittoja ja springboard-liikkeitä. Myöskään Knife-Edge choppeja ei säästelty ja Jericho takoikin kummankin vastustajansa rintakehän aivan verenlihalle. Maagisen tunnelman vallitessa Saddledome areenalla, yht’äkkiä alkoi valtaisa buuauskonsertti. Randy Orton ja Snitsky nimittäin astelivat rampilla. Jericho huomasi tämän, mutta ei hätkähtänytkään. Hän kolautti vastustajiensa viisaat päät yhteen ja toimitti Codebreakerin Brian Kendrickille. 1-2-3, It’s over! Kesto: 12:37 C+

Heti kellon soitua Snitsky&Orton syöksyivät kehään ja hyökkäsivät Jerichon kimppuun kuin….kuin…..ne kuuluisat hait, jotka haistavat veren. Kendrick ja London liittyivät pippaloihin mukaan, joten tästä oli tulossa täysi teurastus. Jumputi, jumputi… geneerinen rockjytinä alkoi soida ja TJ Wilson sekä DH Smith ryntäsivät kehään. Nopeassa tahdissa he siivosivat sen pahis vapaaksi alueeksi ja lähettivät Ortonin kätyreineen backstagelle nuolemaan näppejään. Wilson ja Smith nostivat vielä Jerichon pystyyn ja yleisö antoi raikuvat suosionosoitukset. JR oli vahvasti sitä mieltä, että tämä tilanne tulee räjähtämään silmille Great American Bashissa. D+

Tässä välissä sitten pakollinen Triple H/RVD osuus. Tällä kertaa se oli vain neljän minuutin pituinen hypevideo miesten feudista ja tulevasta Great American Bash-kohtaamisesta. Taattua laatua, minkä huomaa arvosanastakin. B+

Seuraavaksi kuva siirtyi backstagelle, jossa ”melko” avonaiseen violettiin toppiin pukeutunut Melina ja Intercontinental-mestari Carlito patsastelivat. He tarjosivat perus heel-promon, jossa muun muassa luvattiin voitto Mr. Kennedystä tänä iltana. Nothing special, nothing special at all. Perushypetystä, jota aina tarvitaan. C+

Pahamaineinen rumpujen jytinä alkoi tulvia areenan jokaisesta kaiuttimesta. John Cena joutuisi todelliseen testiin, koska Umaga rontosti kehää kohden Stephanie McMahon vierellään. Samoalainen tavarajuna paukautti käsillään teräsportaita, kunnes nousi kehään huutamaan jotain. Se ei ollut englantia, se ei ollut samoaa, eikä se ollut ruotsiakaan. Jokin niiden yhdistelmä, ehkä. Sankarillinen Cena, ei moista ärjymistä pelästynyt, vaan suunnisti nuorattuun neliöön määrätietoinen ilme naamallaan

Singles Match
Umaga w./Stephanie McMahon vs. John Cena
Cena ja Umaga ovat menneisyydessä todistaneet pystyvänsä viihdyttäviin matseihin, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Aina kun Cena sai rakennettua hiemankin ”momentumia” tälläsi Umaga häntä jollain ruumiinosallaan ja lopetti hyökkäyksen. Stephanie McMahon ringsidella toi tähän kohtaamiseen myös oman mausteensa. Hän jakoi Umagalle jatkuvalla syötöllä ohjeita, joita tämä barbaari, ihme kyllä, totteli melko orjallisesti. Yleisökin oli tulikuuma, kuten Cenan otteluissa yleensä. Nyt paikan päällä oli ilmeisesti harvinaisen vähän naisia ja lapsia, sillä Cena sai kovaa heattia koko ajan. Muutama U-U-Umaga chantti myös kuultiin, mutta yleisesti ottaen vaikutti siltä, ettei yleisöllä tässä selkeää voittajasuosikkia ollut. He vain halusivat nauttia matsista.

Kelataanpas kymmenen minuutin kohdille: Cena sai ensimmäistä kertaa kunnon vauhdin päälle ja koitti ”adrenaline rushin” voimalla juntata Umagan F-U:lla kenttään. Tämä Big Show’n, Visceran ja Great Khalin aikoinaan F-U:lla voittanut supersankari kuitenkin oli jättänyt aamulla kaurapuuronsa syömättä, sillä hän mäjähti naama edellä kanveesiin ja Umaga jysähti hänen niskaansa. Tästä alkoikin Umagan hallintaosuus, jonka aikana vaikutti siltä, ettei Cena millään ilveellä pysty voittamaan tätä hirmua. Iskettyään Cenaa thrust kickillä, samoan dropilla, sideslamilla ja sillä perhanan ahteri-iskullaan, ottelu oli Samoan Spikeä vaille valmis. Kun Umaga oli tälläämässä Cenaa kurkkuun, tämä nappasikin kaksin käsin vastustajansa käsivarresta kiinni, ja ihanaisella toe kickillä irtaantui pinteestä. Tätä seurasi Cenan bulldog headlock blockbuster throwback-viritelmä. Hirviö makasi mahallaan maassa, mutta noustessaan hän sai kokea Cenan Flying Fameasserin, tai kansanomaisesti Top Rope Leg Dropin. Tätä seurasi STF-U. Viidentoista sekunnin hikisen vääntämisen jälkeen Umaga…………pääsi köysiin.
Cena kuitenkin pysyi keskittyneenä ja signaloi yleisölle, että F-U olisi tulossa. Juuri kun Umaga nousi vaappuvan oloisena jaloilleen, rokotti kehään livahtanut Stephanie McMahon Cenaa potkulla sukukalleuksien alueelle. Automaattinen diskaushan siitä seurasi. Kesto: 15:44 B+

Stepukka ohjeisti edelleen STF-U:n voimasta hieman sekaisin ollutta Umagaa tekemään Cenasta talkkunaa. Maantiejyrä tekikin työtä käskettyä ja nosti Cenan kurkusta pidellen seisaalleen. Nyt hän pääsisi lopultakin tälläämään Samoalaiselle Piikillä. Mutta mitä vielä!? Cena väisti tämän ja täräytti lähes kehän romahduttaneen F-U:n! Cena käänsi katseensa julmasti kohti Stephanieta, joka lähtikin juoksemaan henkensä edestä ramppia ylös. Yleisö buuasi, mutta Cena ei välittänyt. Hän tuuletteli vielä hetken kehässä, kunnes TV-kuva feidasi mustaksi. B+

Jos luulitte, että John Cena oli ainoa face, joka sai Calgaryssa buuauksia, niin olitte väärässä. Shawn Michaels nimittäin asteli seuraavana näyttämölle. HBK oli pukeutunut pillifarkkuihin, T-paitaan ja heinähattuunsa. Vaikka ”sexy boyta” soitettiinkin aivan h-vetin lujalla volyymilla, niin sekään ei pystynyt peittämään buuauksia alleen. Michaels ei kuitenkaan tällä kertaa tullut paikalle niistääkseen nenänsä Kanadan lippuun tai laulamaan ”Oh Canadaa.” Hän koetti tehdä mahdotonta: nimittäin selittää näille Bret Hartin 2 658:lle parhaimmalle kaverille järkeä.
Michaels: I didn’t come here to insult you. I’ve past those days over ten years ago. But I also know that you will never ever forgive me. And that’s something really hard to live with. I came out here to talk about JBL, but you folks obviosly still want to talk about Bret Hart, so let’s talk about Bret Hart! We’ve had our differencies and probably the most memorable feud in wrestling history. Still, I Heatrbreak Kid Shawn Michaels respect him. I truly do. You don’t believe me, but I don’t care. That’s what I feel in my heart. Over the years I have pretty much fought every champion and every legend that there is. Well, nothing quite compares with matches againts Bret Hart. At one point we really hated each others guts and we came to the ring with one purpose: to seriously hurt each other. Winning was irrelevant, the only thing we cared was to beat each other to a bloody pulp. I’m over that and I was extremely happy when Bret was announced to Hall Of Fame few years ago. So Bret, I know you’re watching this really closely, I don’t know, you might be somewhere here in this arena. The Showstopper has a message for you: If you have one match left in that ravaged body of yours, I will be waiting. After that we could shake hands in the middle of this very ring and our rivalry truly would have come the full circle. Bret, I know that at this point of your life you’re not really in a wrestling shape. But think about it: I don’t care if you show up Wednesday on Retalliation or if you show up one year from tonight. Take your time, train, concentrate and we’ll have most memorable match in the history of pro wrestling. While you, Bret, take that into consideration I have some other business to deal with. 13 days from now I’ve scheduled to face John Bradshaw Layfield in a Texas Bullrope match. Once again the odds are heavily againts the Heartbreak Kid. You can ask JBL himself, he won his first and only, I might add, WWE Championship from Eddie Guerrero (Shawn whispered I love you Eddie) four years ago in that kind of a match. Despite that, Bradshaw has forgotten one thing: I won the first ever Hell in a Cell match, I invented a Ladder Match and I also won the first ever Elimination Chamber match. Maybe this sounds arrogant, but Texas Bullrope-match againts that “wrestling god” isn’t such a big thing. Don’t get me wrong, I’m not taking this lightly. In 13 days I will prove it. A*

Champion vs. Champion Main Event Match
Carlito w./Melina vs. Mr. Kennedy
Jo miesten entranceista huomasi sen, että vaikka Kennedy kuinka koittaa, niin yleisö haluaa hurrata hänelle. Ainakin tänä iltana. Aika nopeasti tässä heel vs. heel-kohtaamisessa, Kennedy omaksuikin facen roolin. Ottelussa nähtiin hieman ketjupainia, hieman high flyingia Carliton osalta, paljon heittoja ja erilaisia sidontoja sekä ylen määrin sitä kuuluisaa showboattailua.

Viime aikoina todella vähän RAW’ssa paininut Kennedy oli ottelun alussa niskan päällä ja onnistuikin iskemään neckbreakerin, clotheslinen ja muutaman muun peruspainiliikkeen, joidenka tarkoituksena oli lähinnä pehmittää Intercontinental-mestaria lopullista ratkaisua varten. Karibialainen supertähti ei kuitenkaan suostunut myymään nahkaansa aivan näin halvalla. Melinan häiritessä juuri riittävästi Kennedyn keskittymistä, pääsi Carlito yllättämään hänet roll upilla. Luonnollisesti Kennedy pääsi irti, mutta heti perään sai kokea Carliton oppikirjamaisen Standing Dropkickin leukaluissaan. CCC jatkoi vielä hyökkäystään komealla Springboard Moonsaultilla, mutta sekään ei riittänyt pitämään WWE:n mestarin hartioita maassa 3-countiin saakka. Äkäinen sähkötukka lukitsi sitten Sleeperin ja tätä rest hold-sessiota kestikin sitten jonkin aikaa.

Puuduttavan headlock/sleeper- session jälkeen päästikin ottelun keskivaiheille, jossa nähtiin komeita liikkeitä ja mukiinmenevää brawlausta kehän ulkopuolella. Tässä vaiheessa Kennedy kuittasi potut pottuina, ja toimitti oman Standing Dropkickinsä Carliton naamavärkkiin. Tämän jälkeen hän alkoi väännellä ja käännellä Carliton koipia vaikka minkälaisiin epäinhimillisiin asentoihin. Yhdessä vaiheessa näytti siltä, että Kennedy haki kanadalaisten harmiksi/riemuksi Sharpshooteria, mutta C counteroi tämän inside cradleksi. Joka tapauksessa Kenkku teki jotain, mikä sai yleisön suoraan huutoon. Hän väänsi Figure Fouria kehätolpan ympärillä. Tässä vaiheessa näytti siltä, että Kennedyn voitto olisi vain ajan kysymys, mutta jostain Carlito kaivoi voimia ja toimitti ison Tornado-DDT:n WWE:n mestarille. Kenties ylimielisesti hän ei yrittänytkään pinnausta, vaan alkoi kytätä Backstabberia. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat, kun Kennedy kenties epätoivoisesti hakeutui köysiin.

Sitten siihen ottelun loppuosaan. Se sisälsi useita finisher-yrityksiä ja todella monia uskottavia near falleja. Kennedyn Standing Kenton Bomb ei riittänyt selätykseen, eikä myöskään Carliton, kovin cuttermainen yllätysisku. Lopun alkua oli aistittavissa, kun Kenkku sai julman Corner Knee Attack-iskunsa perille. Carlito ei kuitenkaan suostunut aivan näin helpolla häviämään. Tämän jälkeen niitä tulisia near falleja alkoi sadella. Peräti kuusi kertaa puolen minuutin sisään Mike Chioda joutui takomaan kanveesia kahteen kertaan, miesten counteroidessa joka ikisen liikkeen jonkin sortin ”pinning combinationiksi”. Tämän lopuksi miehet nousivat pystyyn ja Kennedy teki ynseähkön tempun: hän potkaisi Carlitoa tylysti jalallaan takaraivoon. CCC tuupertui kanveesiin ja Kenkku kiipesi yläköydelle. Kenton Bomb ohi! Carlito yritti vielä kerran Backstabberia, mutta tänään sitä liikettä ei nähty. Kennedy käänsi tilanteen ja iski salamannopeasti Mic Check-finisherinsä. Odotetusti WWE:n mestari kykeni voittamaan Intercontinental-mestarin, tässä ihan mukiinmenevässä RAW’n main eventissä. Kesto: 14 minuuttia B

John Cenaa ei näkynyt eikä kuulunut, joten tämä RAW Calgarysta loppui WWE:n mestarin tuuletuksiin.

KOKO SHOW: C +

Quick Results:
John Bradshaw Layfield def. Colt Cabana C
Chris Jericho def. Brian Kendrick&Paul London C+
John Cena def. Umaga B+
Mr. Kennedy def. Carlito B

Dark Match
Jim Duggan&Super Crazy def. Matt Stryker&Eddie Colon D-

Tässä jaksossa ei mainittu Jeff Hardyn potkuista sanallakaan, koska RAW’n johto haluaa miettiä tarkoin, mitä tilanteen kanssa tehdään.

Laadukas diary sinulla. Selvästi on nähty vaivaa. Tuo englantikin toimii noissa dialogeissa, mutta hieman enemmän voisit kiinnittää huomiota tarkkuuteen, että olisivat kaikki sanat oikeinkirjoitettuja ja esimerkiksi olisivat nuo artikkelitkin kunnossa. Siis tuollaiset virheet eivät erityisemmin haittaa, mutta ne vain hieman heikentävät diarysi uskottavuutta. Kuitenkaan virheitä ei ollut niin paljon, että ne pilaisivat lukunautinnon.

"ilike" kirjoitti:
Laadukas diary sinulla. Selvästi on nähty vaivaa. Tuo englantikin toimii noissa dialogeissa, mutta hieman enemmän voisit kiinnittää huomiota tarkkuuteen, että olisivat kaikki sanat oikeinkirjoitettuja ja esimerkiksi olisivat nuo artikkelitkin kunnossa. Siis tuollaiset virheet eivät erityisemmin haittaa, mutta ne vain hieman heikentävät diarysi uskottavuutta. Kuitenkaan virheitä ei ollut niin paljon, että ne pilaisivat lukunautinnon.

Kiitos palautteesta! Lukijoita ei voi olla koskaan liikaa, eikä palautettakaan voi saada liikaa. Voisitko tarkentaa millaisia virheitä tuosta tekstistä löytyi? Luin itsekin vielä tuon uudestaan läpi, mutta omille virheilleen ihminen on sokea.

Siis tässä muodossa minä sen kirjoittaisin, jos olisin sinä, mutten takaa silti, että olisi aivan virheetöntä:

Michaels: I didn’t come here to insult you. I’ve past those days over ten years ago. But I also know that you will never ever forgive me. And that’s something really hard to live with. I came out here to talk about JBL, but you folks obviously still want to talk about Bret Hart, so let’s talk about Bret Hart! We’ve had our differences and probably the most memorable feud in wrestling history. Still, I, Heartbreak Kid Shawn Michaels, respect him, I truly do. You don’t believe me, but I don’t care. That’s how I feel in my heart. Over the years I have pretty much fought every champion and every legend that there is. Well, nothing quite compares to matches against Bret Hart. At one point we really hated each other’s guts and we came to the ring with one purpose: to seriously hurt each other. Winning was irrelevant, the only thing we cared for was to beat each other to a bloody pulp. I’m over that, and I was extremely happy when Bret was announced to the Hall Of Fame few years ago. So Bret, I know you’re watching this really closely. I don’t know, you might be somewhere here in this arena. The Showstopper has a message for you: if you still have one match left in that ravaged body of yours, I’ll be waiting. After that we could shake hands in the middle of this very ring and our rivalry truly would have come to a full circle. Bret, I know that at this point of your life you’re not really in a wrestling shape. But think about it: I don’t care if you show up on Wednesday on Retaliation, or if you show up one year from tonight. Take your time, train, concentrate, and we’ll have the most memorable match in the history of pro wrestling. While you, Bret, take that into consideration I have some other business to deal with. 13 days from now I’ve scheduled to face John Bradshaw Layfield in a Texas Bullrope match. Once again the odds are heavily against the Heartbreak Kid. You can ask JBL himself, he won his first and only, I might add, WWE Championship from Eddie Guerrero (Shawn whispers: “I love you Eddie”) four years ago in that kind of a match. Despite that, Bradshaw has forgotten one thing: I won the first ever Hell in a Cell match, I invented the Ladder Match, and I also won the first ever Elimination Chamber match. Maybe this sounds arrogant, but Texas Bullrope match against that so-called wrestling god isn’t such a big thing. Don’t get me wrong, I’m not taking this lightly. In 13 days I will prove it. A*

Joo, kiitos. Joutui aika tarkasti lukemaan uudestaan omankin viestin (olisit voinut lihavoida korjaamasi kohdat) mutta kyllä tuo sinun versiosi hieman sujuvammalta vaikutti. Joka päivä oppii jotain uutta.

"What" kirjoitti:
Joo, kiitos. Joutui aika tarkasti lukemaan uudestaan omankin viestin (olisit voinut lihavoida korjaamasi kohdat) mutta kyllä tuo sinun versiosi hieman sujuvammalta vaikutti. Joka päivä oppii jotain uutta.

Juu, kiitti vaan. Yleensä, kun alkaa englantia vääntämään, olisi hyvä välttää idiomien (fraasit, sanonnat jne.) käyttöä, paitsi jos ei ole täysin varma, koska ainoastaan äidinkielenään englantia puhuvat pystyvät ilmaisemaan idiomit aivan oikein. Toiseksi kannattaa aina vaikka netti-sanakirjan avulla tarkistaa oikeinkirjoitukset. Lisäksi pilkun käytöstä muun muassa, että amerikanenglannissa luetellessa asioita tulee and-sanaa ennen pilkku, kun taas britit jättävät tuon pilkun pois. Siis tiivistettynä kannattaa aina pyrkiä kirjoittamaan sujuvaa, toimivaa ja luontevaa englantia, sellaista, jota esimerkiksi HBK:n voisi kuulla puhuvan. Silti ei voi kehittyä hyväksi englannin kielen taitajaksi, jos ei joskus ota riskejä, mutta toisaalta huolimattomuus sekä välinpitämättömyys saattavat heikentää tätä kehitystä.

"ilike" kirjoitti:
Tuo englantikin toimii noissa dialogeissa, mutta hieman enemmän voisit kiinnittää huomiota tarkkuuteen, että olisivat kaikki sanat oikeinkirjoitettuja ja esimerkiksi olisivat nuo artikkelitkin kunnossa. Siis tuollaiset virheet eivät erityisemmin haittaa, mutta ne vain hieman heikentävät diarysi uskottavuutta.

Tjaah. Olisiko nyt kuitenkaan noin. Okei, jos suuria virheitä tulee, niin tottakai sitä vähän tulee semmoinen olo että "eikö tuo osaa", mutta sinun virheesi eivät läheskään sellaisilta näyttäneet. (tosin oma englannin taito ei välttämättä ole iliken tasolla, kuka tietää.

Ihan hyvä show oli, mutta heti ensimmäisessä segmentissä tuli pieni köh köh- kohta:

"Ken Kennedy" kirjoitti:
Onhan se tietysti vähän säälittävää, että teidän elämän kohokohta on minun näkeminen livenä.

Ei kukaan heel- painija, saati mestari noin sanoisi. Tottakai Kennedyn näkeminen hänen omasta mielestään on varmasti näiden surkeiden ihmisten kohokohta. Vaikka seuraavilla lauseilla vähän sitä lausetta tarkemmaksi käänsit, minusta tuon lauseen olisi voinut korjata pois. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?

Muuten show oli ihan hyvä, mutta jotenkin taas DH Smithin ja TJ Wilsonin tulo pelastamaan Jerichon ei minusta oikein toiminut, kun miehet sen verran nuoria vielä tuon uransa kannalta WWE:ssä ovat. Ehkä välillä Jericho tulisi pelastamaan heidät? Who knows. Kuitenkin, tuo Umaga vs. John Cena ottelu oli sellainen, että miettisin pitäisikö sanoa siitä vai ei. En jotenkin tykännyt Umagan hallinnasta, mutta onneksi pelastit sen siinä lopussa, kun Cena pääsi paukauttamaan vielä FU:n.

Pistäppäs hei Triple H promoamaan! Triple H ei tarvitse mitään video angleja, mies on kultaa heelinä mikissä. ME oli ihan ok, mutta jotenkin tosiaan aika hämmentävää että pistit kaksi heeliä ME:hen, varsinkin Carliton. Mielummin sitten joku Monster-heel, vaikka Snitsky tai Umaga.

Seuraavaa jaksoa odotellessa.

Ei kukaan heel- painija, saati mestari noin sanoisi. Tottakai Kennedyn näkeminen hänen omasta mielestään on varmasti näiden surkeiden ihmisten kohokohta. Vaikka seuraavilla lauseilla vähän sitä lausetta tarkemmaksi käänsit, minusta tuon lauseen olisi voinut korjata pois. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?

Öööh... en oikeastaan ymmärrä. Tripla Hoo veteli samanlaisia promoja Evolution-aikana, josta iminkin hieman vaikutteita tuohon.

Ken Kennedy via What kirjoitti

Onhan se tietysti vähän säälittävää, että teidän elämän kohokohta on minun näkeminen livenä. Mutta älkää huoliko, tämähän on ihan kansainvälinen ongelma: minä kun satun olemaan elämää suurempi tähti, jolle ei vertaista ole näköpiirissä.

Omasta mielestäni tuo toimi, mutta toisaalta en voi omaa työtäni arvostella.

Ehkä välillä Jericho tulisi pelastamaan heidät? Who knows.

Kuitenkin, tuo Umaga vs. John Cena ottelu oli sellainen, että miettisin pitäisikö sanoa siitä vai ei. En jotenkin tykännyt Umagan hallinnasta, mutta onneksi pelastit sen siinä lopussa, kun Cena pääsi paukauttamaan vielä FU:n.

Cenan ottelut (nimenomaan ME-ottelut) rakentuvat pitkälti tällä kaavalla: Cena pwnaa alussa, pahis huijaa, saa yliotteen -----> näyttää siltä, ettei Cenalla ole mitään mahdollisuuksia voittaa -------> tilanne kääntyy, suuri comeback alkaa. Tätä kaavaa periaatteessa noudatin matsia kirjoittaessa. Okei, siinä oli DQ-lopetus, kun Stephanie tiesi suojattinsa häviävän.

Pistäppäs hei Triple H promoamaan! Triple H ei tarvitse mitään video angleja, mies on kultaa heelinä mikissä.

Eiköhän sekin nähdä. Btw. HHH on face ja RVD heel tässä todellisuudessa.

ME oli ihan ok, mutta jotenkin tosiaan aika hämmentävää että pistit kaksi heeliä ME:hen, varsinkin Carliton. Mielummin sitten joku Monster-heel, vaikka Snitsky tai Umaga.

Champion vs. Champion. Sitä paitsi Carlito on tässä pelissä hyvä workeri, ja hyvän vastustajan kanssa saa aina arvosanaksi sen B/B+

Kiitos taas! Uusi jakso saattaa tulla yllättävänkin nopeasti

"What" kirjoitti:
Öööh... en oikeastaan ymmärrä. Tripla Hoo veteli samanlaisia promoja Evolution-aikana, josta iminkin hieman vaikutteita tuohon.

- Oho, niinpä se taisi. Okei, ehkä sanomiseni pohja hieman hävisi, mutta tarkoitin lähinnä, että minusta uskottavampaa ja parempaa olisi ollut, jos Kennedy sanoisi vaikkapa näin: Onneksi sentään teidän muuten säälittävään elämään tulee edes vähän valoa, kun saatte nähdä minut, WWE:n mestarin, kehässä livenä. Mikä voisikaan olla parempaa? Aivan, ei mikään.
Tai jotain vastaavaa...

Cenan ottelut (nimenomaan ME-ottelut) rakentuvat pitkälti tällä kaavalla: Cena pwnaa alussa, pahis huijaa, saa yliotteen -----> näyttää siltä, ettei Cenalla ole mitään mahdollisuuksia voittaa -------> tilanne kääntyy, suuri comeback alkaa. Tätä kaavaa periaatteessa noudatin matsia kirjoittaessa. Okei, siinä oli DQ-lopetus, kun Stephanie tiesi suojattinsa häviävän.

- Allright, uskon kyllä että niin on. Jotenkin vain sitä aina toivoisi face-haastajan olevan hieman dominoimampi osapuoli ennen PPV:tä olevissa Raw'eissa.

Eiköhän sekin nähdä. Btw. HHH on face ja RVD heel tässä todellisuudessa.

- Katos nyt kuinka käy kun ei miehistä sen enempää vähään aikaan kuulu. Menen heti unohtamaan kumpi oli heel ja kumpi face.

Champion vs. Champion. Sitä paitsi Carlito on tässä pelissä hyvä workeri, ja hyvän vastustajan kanssa saa aina arvosanaksi sen B/B+

- Jooh, kauhea kun sinulla on näitä perusteluja niin hirveästi Tämä ottelu ei vain jotenkin iskenyt. Vaikea sitä sitten on sen enempää selittää. Jotenkin vain Kennedyn voittaessa Cenakin huijaamalla, saa sellaisen kuvan, että Kennedy ei hirveästi halua pelata reilusti, oli vastassa ketä tahansa. Kun sitten laitat heel vs. heel- ottelun ME:ksi Rawiin, jotenkin odotin, että Kennedyn vastustaja olisi kovempi tasoltaan kuin miten Carliton itse näen. Champion vs. Champion- ottelu on hyvä idealtaan, mutta minusta mestarisi eivät vain tue tätä ottelua aivan niin hyvin kuin ME:ltä voisi odottaa. (TEW vissiin on eri mieltä.) ITSE olisin laittanut mielummin John Cena vs. Carlito ja Ken Kennedy vs. Umaga, mutta se nyt on vain henkilökohtainen mielipiteeni. Tottakai kannattaa tehdä niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu, ei siinä mitään.

RAW RETALLIATION



Keskiviikko, 3.viikko, heinäkuu 2008
Nationwide Arena, Columbus
Katsojia 7 806

Vince addresses the Jeff Hardy Situation
Puerto Ricon ja Kanadan reissujen jälkeen RAW oli palannut tutulle ja turvalliselle maaperälle. Tony Schiavone ja Paul Heyman eivät kerinneet kuin hyvin pikaisesti toivottaa katsojat tervetulleeksi, kun Vince McMahon kalppi mahtiaskeleillaan kehää kohti. Hänellä oli mukanaan salaperäinen laatikko.
Vince: As some of you might know, Jeff Hardy was released for his contract with RAW this Monday morning. We all liked Jeff and he had a bright future in this company, but let’s just say that Jeff Hardy screwed Jeff Hardy. He was constantly late from the shows and considering his previous wellness policy violations there was no way that he could have continued to work for us. I hope Jeff can find an another job and does well in his life. This leads us to a numerous problems: first of all Jeff was scheduled to be Kaz’s partner in a tag team title match at Great American Bash. Now Kaz, listen closely. You have 15 minutes time to find yourself a tag team partner. If you can’t do it then you can say “bye bye” to your tag title shot. Secondly and perhaps even more importantly Jeff Hardy won the Money In The Bank at Wrestlemania 24 and he had a guaranteed opportunity to face any champion on RAW at any time until Wrestlemania 25. Let me open this box..... here you can see this prestigous briefcase which contains all the official papers for that championship match. Since Jeff Hardy won’t be cashing this in anytime soon, I’ve got a marvelous idea. As always. At Great American Bash there will be a triple threat match for this MITB-briefcase. Particapant are Colt “Boom Boom” Cabana, the Intercontinental Champion Carlito and............The Samoan Bulldozer Umaga! The winner of that match gets a guarenteed title match, anytime he wants until WrestleMania 25. C

Vincen lähdettyä heti perään stagelle asteli Frankie Kazarian, mies jonka tagmestaruus-unelmat voi unohtaa, ellei hän välittömästi ilmoita uutta partneriaan.
Kaz: When I heard about Jeff’s release, quite honestly, I was a desperate man. Since I came to RAW a few months ago, I’ve wanted to be a champion. I know that Cade&Murdoch are strong champions and I can’t win them by myself. So, last night I made a call and asked one of my good old friends if he’s interested. At that point I didn’t even know what they would do with this match. Anyway the guy I called was extremely enthusiastic and promised to be my tag team partner at Great American Bash and tonight! So, Nationwide Arena, please give a warm welcome to my good friend and soon to be co-tag team champion Eric Young!

TNA oli jälleen menettänyt yhden top talenteistaan, kun Eric Young steppaili kehää kohden halaamaan ystäväänsä Kazia. Ehkä kolmasosa yleisöstä tunnisti Ericin, mutta loput olivat ymmällään ja ihmettelivät kuka tämä mies oikein on. Kaz ja E.Y. vaihtoivat muutaman sanan, kunnes suuntasivat katseensa rampille päin. Heillä nimittäin olisi ottelu, tässä ja nyt. E



Tag Team Match
Team Rough&Tough (Harris&Burchill) w./William Regal vs. Eric Young&Kaz

Dixie Carter varmaan repi hiuksia päästään nähdessään kolme TNA:n entistä huippupainijaa tässä RAW Retalliationin avausottelussa. Ottelu alkoi ykköshaastajien hallinnalla ja komeilla double team- liikkeillä, kuten double dropkickillä, ja double suplexilla. Sähköisen alun jälkeen William Regal nousi apronille, ja sai häirittyä Kazia juuri sen verran, että Burchill pääsi iskemään hänelle rajun Powerslam-juntan.

Tämä ottelu noudatti perusjoukkueottelun kaavaa: se koostui joukkueiden hallintaosuuksista ja vastustajien eristämisestä. Burchill ja Harris luottivat voimaansa ja William Regalkin osallistui otteluun tarjoten sekä Kazille, että Youngille muutaman cheap shotin kehän ulkopuolella, tuomarin selän takana tietenkin. Ottelun loppuhetkillä Kaz oli ollut pitkän aikaa eristyksissä ja todellakin tarvitsi vaihtoa. Regal kuitenkin kaivoi puvuntakin povitaskustaan nyrkkiraudan, jonka hän luovutti Paul Burchillille. Kaz kuitenkin huomasi tämän ja sai potkaistua Burchillia käsivarteen siten, että nyrkkirauta lensi kehästä suoraan lattialle. Heti tämän jälkeen Kaz taggasi sisään Eric Youngin, joka olikin melkoisen ”adrenaline rushin” vallassa. Hän heitteli 120 kiloisia vastustajiaan aivan kuin he olisivat olleet pikkulapsia. Action täyteisen minuutin lopuksi hän iski Chris Harrisille Rolling Thunder-tyylisen hypyn, joka riitti 3-countiin. Heel-trio lähti kostoa janoavan näköisenä backstagelle, kun Kaz&E.Y juhlivat vielä hetken hienoa voittoaan. Kesto: 9:45 D

Tony Schiavone: What a great match that was, and I gotta believe if Kaz&Eric Young work that cohesively at Great American Bash, we could have a new tag team champions. But tonight righ here on RAW Retalliation we have a main event match, which promises to be the biggest main event on this show’s history: WWE Champion Mr. Kennedy teams up with JBL and Rob Van Dam to take on the dream team of John Cena, Hardcore Champion Triple H and The Showstopper Shawn Michaels! You don’t wanna miss that huge 6-man tag team main event. B+

The Guest Commentator
Mainosten jälkeen areenalle asteli Melissa. Mitähän tällä katkeralla ja Mickie Jamesiin pakkomielteen kehittäneellä naisella oli mielessään? Paul Heymanin suureksi iloksi neitokainen liittyi selostamaan seuraavaa ottelua, jossa Mickie James kohtaisi ”The Glamazon” Beth Phoenixin. Naisen, jolta Mickie alun perin mestaruuden veikin.


Non Title Match
Beth Phoenix vs. Mickie James

Ottelun aikana vaikutti siltä, ettei Mickie James pystynyt keskittymään vaaralliseen vastustajaansa, vaan hänen huomio kiinnittyi jatkuvasti selostajanpöydän takana istuneeseen ykköshaastajaan. Melissa tuijottikin Mickietä läpi ottelun lähes maaninen katse silmissään. Viime aikoina varsin vähäiselle TV-ajalle jäänyt entinen naisten mestari Beth Phoenix hyödynsikin tätä tilannetta siekailemattomasti. Jamesin epäröinti ja tietynlainen hitaus kehätoiminnassa antoi ”Glamazonille” useita mahdollisuuksia saada etulyöntiasema. Mickie koki ottelussa useita high impact- liikkeitä, kuten Front Slamin, Powerslamin, Sideslamin ja Reverse DDT:n. Mestari kuitenkin osoitti sisukkuuttaan nostamalla hartiansa kanveesista aina ennen kuolettavaa 3-countia. James sai vielä kokea Phoenixin lähes yli-inhimilliset yläkropan voimat, kun hän löysi itsensä murhaavasta Bear Hug-otteesta. Pitkän taistelun jälkeen Mickie repi ja raapi itsenä pinteestä ulos ja toimitti Superkickin. 1……2……ei kolmosta. Hetken päästä Beth Phoenix sai uudestaan ottelun hallintaansa ja iski Cradle Suplexin. Melissan, ”Glamazonin” ja kaikkien muidenkin hämmästykseksi Mickie ponkaisi selätyksestä irti. Kymmenen sekunnin kuluttua tuomarin kanssa kiistelyyn keskittynyt Phoenix saikin kokea Mickie DDT:n, ja tämä homma oli sillä selvä. Kesto: 7:39, D+

Kellon soinnin jälkeen Melissa jatkoi mestarin solvaamista headsettinsä kautta. Hän ei säästellyt sanoja ”slut” ja ”liar”. Mickie usutti Melissaa nousemaan kehään, mutta tämä kieltäytyi. Lopulta Mickie lähti hakemaan häntä, mutta Melissa päättikin poistua katsomon kautta väljemmille vesille. Kauanko tämä wrestlecrap voi jatkua?? Kauan. C-

Y2J&The Stampede Bulldogs
Tästä kuva siirtyi backstagelle, jossa Candice Michelle piteli mikrofonia Chris Jerichon, DH Smithin ja TJ Wilsonin läheisyydessä. Jericho mittaili Candicea silmillään, kunnes nappasi neitokaiselta mikrofonin ja näytti hänelle suuntaa mihinkä lähteä.
Jericho: Maanantaina olimme Calgaryssa ja minä kohtasin Brian Kendrickin ja Paul Londonin, kaksi niistä neljästä idiootista, jotka asettuvat kehän vastakkaiselle puolelle 11 päivän päästä Great American Bashissa. Mitenkäs siinä kävikään? Orton ja se….. mikä se olikaan? Aivan, atshyyy (aivastus) hönkivät kehään ja koettivat epätoivoisesti lyödä minut maahan. Arvaapas mitä, Orton? Minullakin on kavereita, ja tässä on kaksi heistä. Viikko sitten, kun valitsin Stampede Bulldogsit joukkueeseeni, ihmiset ovat pysäyttäneet minut kadulla, lentokentällä, liikennevaloissa ja kysyneet. Chris, mitä sinä ajattelit? Hehän ovat vain parikymppisiä pojankloppeja, jotka eivät ole saavuttaneet urallaan mitään. London&Kendrick sentään on ansioitunut tag team ja atshyy nyt on muuten vain hullu. Minäpä kerron teille miksi: tämä mies vasemmalla puolellani on DH Smith, legendaarisen Hall Of Famerin Davey Boy Smithin poika ja rehellisesti sanottuna DH on sellainen kaveri, jota en todellakaan haluaisi vihamiehekseni. Oikealla puolellani on TJ Wilson, koko RAW’n taitavin high flyeri ja hän on sitkeämpi kuin kahden dollarin pihvi. Miksi sitten en valinnut kokeneimpia ja tunnetumpia miehiä joukkueeseeni? Syy on hyvin yksinkertainen: pystyn samaistumaan näihin kahteen mieheen täydellisesti. He ovat saaneet painikoulutuksensa Kanadassa aivan kuten minäkin ja ovat nälkäisempiä, kuin yksikään tag team koko RAW’ssa. Jotkut katsojista saattavat tietääkin, että Stampede Bulldogsit omaavat itse asiassa vuosien tag team kokemuksen. London&Kendrick, Cade&Murdoch, Hardy Brothers, Edge&Christian, APA, D-Generation X. Yksikään edellä mainituista joukkueista ei osoittanut debytoidessaan samanlaista harmoniaa ja yhteispeliä, mitä nämä kaksi herrasmiestä ovat tehneet. Teidän ei tarvitse uskoa minua vielä, mutta Great American Bashin jälkeen teillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla samaa mieltä. Sen jälkeen kehotan Cadea&Murdochia tai Kazia ja Eric…….öööh……Youngia olemaan varuillaan.
DH Smith: Chris, joka sana tuosta on totta. Minä ja TJ olemme todellakin RAW’n nuorin, nälkäisin ja taitavin tag team. Great American Bash on huikea tapahtuma, ja meille kummallekin se on todellinen mahdollisuus nousta saman tien sitä kuuluisaa ”corporate ladderia” ylöspäin. Minulle oma isä oli tietenkin suuri inspiroija, ja supersankari. Pikkupoikana katsoin häntä TV:stä tai ringsidelta suu ammollaan ja sain kehua kavereilleni isäni teoilla. Minä halusin samanlaiseksi. Vuonna 1999 isäni kuitenkin kuoli pois. Minä kuitenkin haluan jatkaa Hart-Smithin kunniakaan painiperheen perintöä ja edustaa sitä suurella kunnialla tagpartnerini TJ Wilsonin kanssa. Chris, isäni kuoleman jälkeen, minulle iski tyhjyys. En tiennyt haluaisinko oikeasti tehdä tätä hommaa, joka vei isäpappani ennenaikaiseen hautaansa. Sinä aikana, kun epäröin sitä jatkanko edes treenaamista, sinä olit se inspiraation lähde, joka sai minut lähtemään väsyneenä kuntosalille ja harjoittelemaan tunnista toiseen, kunnes oli niin puhki, että oli pakko oksentaa. Et voi kuvitellakaan kuinka onnellisia olimme, kun tulit koputtamaan pukuhuoneen ovelle ja kysyit meitä joukkueeseesi.
TJ Wilson: Chris, minä olen tuntenut DH:n siitä lähtien, kun olimme vaahtosammuttimen kokoisia nappuloita: nuo sanat tulivat suoraan hänen sydämestään. Usko tai älä, niin Y2J Chris Jericho on myös minulle ollut yksi suurista innoittajista. Voit olla sataprosenttisen varma, että takaamme selustasi Great American Bashissa, aivan kuten teimme maanantaina Calgaryssa. Se ottelu tulee olemaan meille aivan yhtä tärkeä kuin sinullekin. C

TIME TO PLAY THE GAME! Hardcore-mestari Triple H asteli rampille ja tämähän tarkoitti vain yhtä asiaa: on illan pääottelun aika. HHH sai hyvät popit, teki kaikki signature taunttinsa ja jäi odottamaan partnereitaan. AAAH, AAH, Shawn Michaels! HBK sai tällä kertaa yleisöltä todella lämpimän vastaanoton, toisin kuin 48 tuntia sitten Calgaryssa. Michaelsin päästessä kehään saakka, hän ja Triple H iskivät yläviitoset ja heti perään laittoivat kätensä päidensä yläpuolella ristiin, pienimuotoisen DX-jälleennäkemisen vuoksi. RABADAA, Your time is up, my time is now! Itseoikeutetusti myös nelinkertainen WWE-mestari John Cena liittyi tähän RAW’n dream teamiin.

Seuraavaksi kehän läheisyyteen astelivat John Bradshaw Layfield ja Rob Van Dam. He eivät kuitenkaan rohjenneet kaksistaan kehään nousta, vaan jäivät odottelemaan koko show’n tärkeimmän miehen saapumista. WWE:n mestari Mr. Kennedy astelikin kaveriensa vierelle tuttujen stage pyrojen paukuttelujen jälkeen. Kolmikko nyökkäsi toisilleen ja yhtä aikaisesti he syöksyivät kehään kohtaamaan vastustajansa.



6-Man Main Event Tag Team Match
John Cena,Triple H&Shawn Michaels vs. Rob Van Dam, John Bradshaw Layfield&Mr. Kennedy
Pahisten yhtä aikainen hyökkäys kehään, ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. 24 sekuntia myöhemmin koko kolmikko oli nimittäin uudestaan lattialla. Tämän pakollisen dream teamin voimannäytöksen jälkeen ottelu pääsi varsinaisesti alkamaan. Triple H aloitti ottelun lukitsemalla colon elbow tie upin JBL:n kanssa. Voimakkaampi Helmsley pakottikin Bradshaw’n nurkkauksen ja Mike Chiodan pyynnöstä teki clean breakin. Hetken päästä puolestaan JBL pakotti Hunterin nurkkaukseen ja tällä kertaa Chiodan oli aivan turha unelmoida puhtaasta irtautumisesta. Bradshaw murjoi HHH:ta armottomilla oikean käden iskuillaan, kunnes Hardcore-mestari putosi istualleen maahan ja Chioda repi JBL:n pois nurkkauksesta.

Mikä tekee 6-man tagista hienon ottelumuodon? Se, että koko ajan pitäisi olla tuoretta verta kehässä ja tahdin ei sen vuoksi pitäisi hidastua missään vaiheessa. Tässä pääottelussa vaihdot pidettiinkin lyhyinä kummankin joukkueen osalta, ja sen takia kehässä tapahtui koko ajan. Mitään illan avausottelussa nähtyjä eristämisiä ei tässä todellakaan nähty. Koko kuusikko pääsi esittelemään matsin aikana tunnetuimmat signature-liikkeensä: RVD:ltä nähtiin Windmill Kick, Flying Side Kick, Split Legged Moonsault, Rolling Thunder ja missattu Five Star Frog Splash. JBL pääsi esittelemään taitojaan brutaalien nyrkin iskujen lisäksi Fallaway Slamin, Big Bootin, DDT:n ja jopa Clothesline From Hellin muodossa. WWE:n mestari oli ottelun osanottajista kaikista vähiten kehässä, mutta saipa hänkin Running Knee-iskunsa, sekä Standing Kenton Bombin perille. Myöskin facejoukkueelta nähtiin kaikki signature-liikkeet, joidenka luetteloimista pidän tässä tarpeettomana. Yleisö pysyi kuumana koko ottelun ajan, vaikkei tämä todellakaan miksikään RAW-klassikoksi noussut.

Ottelu ei kuitenkaan päättynyt mihinkään näistä edellä mainittuihin tunnettuihin liikkeisiin. 12 ja puolen minuutin jälkeen pahamaineinen Mr. Kennedy repi Triple H:n selälleen tämän pöksyistä siten, että Hunterin hanurikin vilahti TV-ruudussa. Mike Chiodan keskittyessä täysin Gamen hartioihin, hän ei huomannut tätä rötöstä, vaan laski Kennedylle voiton. Kesto: 12:38, B-

Heel-kolmikko liukeni kehästä aivan yhtä nopeasti kuin se oli sinne tullutkin ja he jäivät rampille tuulettelemaan ja soittamaan suutaan, kehässä raivosta kiehuvalle dream teamille. Olipas tavanomainen lopetus tämänkertaiselle RAW Retalliationille.

KOKO SHOW: C

Quick Results

Kaz&Eric Young def. Chris Harris&Paul Burchill
Mickie James def. Beth Phoenix
John Bradshaw Layfield, Rob Van Dam&Mr. Kennedy def. Triple H, Shawn Michaels&John Cena

Dark Match
Charlie Haas def. Matt Stryker and Eddie Colon

RAW NEWS
- Monday Night Raw'hon ilmoitettiin perjantai-iltana nettisivuilla kaksi kovaa ottelua:
Rob Van Dam vs. John Cena sekä Triple H vs. Mr.Kennedy.


Että tällaista tällä kertaa. Toivottavasti ulkoasun kohentaminen onnistui. Great American Bashiin ei ole enää kuin yksi Monday Night RAW ja yksi RAW Retalliation matkaa.

EDIT: Aivan helvetillinen edit olikin: cagematchin kuvat eivät suostuneet toimimaan kuin tunnin ajan, joten suullinen sponsorisopimus cagematchin kanssa sanottiin saman tien irti, ja RAW Retallionin production tiimi siirtyi käyttämään kilpailevan yhtiön palveluja.

hienohan tuo ulkoasu- muutos on. Ei siinä mitään. Aika perus show, jotenkin RVD ei vain minusta toimi heelinä. Viittitkö yrittää selittää minulle hieman tarkemmin tuon Retallionin merkitystä? Koska kuitenkin noin suuret nimet ottelevat ME:ssä, niin kyseessä ei voi olla mikään Heatin tai Velocityn tapainen. Kuitenkin samat painijat ovat tässä mukana kuin Raw'ssa. Ehkä jotain siis tuolta väliltä? En tiedä, toisaalta toivoisin, että käyttäisit pelkästään alemman cardin painijoita Retallionissa, mutta tietysti en tiedä, miten TEW siihen suhtautuu. Mutta ihan hyvä jakso oli.

Lumihiutale kirjoitti:

Viittitkö yrittää selittää minulle hieman tarkemmin tuon Retallionin merkitystä?

Aluksi oli tarkoituksena todellakin tehdä siitä selkeästi kakkosshow, jossa olisi aina yleensä yksi kova ottelu, ja 2-3 matsia sitten näille alemman kortin miehille ja naisille. Kuitenkin tässä todellisuudessa myös kilpailijoilla (ECW:llä ja Smackdownilla) on kaksi show'ta viikossa. ECW:llä Battering Ram, ja SD:lla Main Event, joissa käytetään ykkösrosteria. Suoraan sanottuna minulla ei ole munaa tehdä Retalliatonista selkeää "B-show'ta". Oikeastaan tässä on suunnitelmat kääntyneet täysin päälaelleen: nykyään nuoret jannut saavat TV-aikaa ennemminkin 120-minuuttisessa Monday Night Raw'ssa kuin 60-minuuttisessa Retalliatonissa.

Kiitos taas kommenteista ja Great American Bashiin on matkaa enää kaksi vaivaista jaksoa.

EDIT: Itsellä ei ole koneella kuvankäsittelyohjelmaa Paintin lisäksi, ja vaikka olisikin, niin en sillä paljoa osaisi tehdä. Siispä, jos joku photoshop-taituri haluaisi tehdä Great American Bashiin posterin, niin olisin hyvin kiitollinen. Muuten posteriksi tulee pelkkä tapahtuman logo. Visiossani näen Mr. Kennedyn posterin pääroolissa.

EDIT 2: Show_ Stopper lupasi tehdä posterin, ongelma ratkaistu.

Sekalaisia uutisia ja huhuja
Gimmickin muutoksia RAW'ssa
Mr. Kennedy vaihtoi obnoxious ------> unique charismatic
vaihdos ei mennyt hyvin, koska se tapahtui liian lyhyellä aikavälillä edellisestä muutoksesta.
Triple H bad ass ------>legend
Vaihdos meni kohtalaisesti
Colt Cabana comedian -----> MUGA (kuvaus: a form of selfnesness) Muutos ei mennyt hyvin

FCW:ssä paininut Oleg Prudius aka. Vladimir Kozlov on nostettu päärosteriin, ja hänen debyyttiään aletaan voida odottelemaan Great American Bashin jälkeen. Hänelle suunnitellaan monsteri-heelin roolia, kenties aika isoakin sellaista.

Great American Bash-PPV pidetään Continental Airlanes-areenalla, New Jerseyssä, pahamaineisten Devilsien kotiluolassa.

Royal Rumble: RAW'n johtokunnassa on kiivaasti keskusteltu siitä, riittäkö promootion resurssit perinteisen 30-man Battle Royalin järjestämiseen. Rosterissa kun ei tällä hetkellä ole kuin 34 aktiivista painijaa (ihan kuin tämä diary sinne asti jatkuisi...)

Aina luotettavien nettihuhujen mukaan RAW on solminut kirjallisen sopimuksen erään entisen maailmanmestarin kanssa. SummerSlamin main eventiksi on huhuttu Cena vs. Kennedy III:ta tai Cena vs. Kennedy vs. Umaga triple threatia. Semi main eventiksi ollaan huhuiltu Chris Jerichon ja Randy Ortonin 1on1-kohtaamista.
Yleinen mielipide nettifoorumeilla on, että Triple H tulee jobbaamaan Hardcore-vyön nopeasti pois ja siirtyy suoraan main event-kuvioihin.
Eric Youngin debyytin toteutusta on pidetty yleisesti surkeana, mutta pakollisena vetona Jeff Hardyn potkujen jälkeen.
Hardysta puheen ollen: hän on edelleen bisneksen suurin "free agent"

MONDAY NIGHT RAW


Maanantai, 4.viikko, heinäkuu 2008
Reunion Arena, Dallas,Texas
8 437 katsojaa

Tällä kertaa ennen alkuvideoita ja pyroja kuva siirtyy backstagelle (ilmeisesti ennalta nauhoitettuun kohtaukseen). Siellä Paul Burchill, managerinsa William Regalin kera kävi kuumaa sanasotaa Colt Cabanan kanssa. Burchill&Regal kun sattuivat olemaan sitä mieltä, että Colt ei ansaitse paikkaansa GAB:in Money In The Bank –triple threatissa. Hetken aikaa jatkuneen kiivaan ”juupas-eipäs” väittelyn päätti nurkan takaa paikalle pelmahtanut Vince McMahon. Regal alkoi anella McMahonilta oikeutta, ja niinpä Vincentti tekikin kovan luokan esimiesratkaisun: Herra Cabana ja herra Burchill nimittäin kohtaisivat tänään RAW’ssa, hyvänen aika sentään suorassa lähetyksessä! Jos Burchill on kykeneväinen voittamaan Cabanan, ottelusta tulee fatal 4-way. Coltti ei kuitenkaan menetä paikkaansa, vaikka menisikin häviämään ottelun. D-

Nyt Papa Roach sai oman minuuttinsa ja Hall Of Fame-selostajakaksikko Jim Ross&Jerry ”The King” Lawler saivat naamansa ruutuun. Miehet olivat kovin mairean näköisinä, sillä Great American Bash sen kun vain lähestyy, ja päättää tämän PPV:ttömän viisiviikkoisen sunnuntaina.



Singles Match
Paul Burchill w./William Regal vs. Colt Cabana
Tämä vain minuutti sitten katsojille julkistettu ottelu aloitti show’n, mikä taas vahvisti epäilyksiä siitä, että tuo edellinen segmentti tosiaankin oli ennalta nauhoitettu. (hyi, hyi, huijataan katsojia) Ottelu ei alkanut intensiivisillä tuijotuksilla, ei pystypainilla, eikä myöskään sulavalla ketjupainilla. Sen sijaan se alkoi tulisella brawlauksella. Lopulta isompi ja vahvempi Iso-Britannian ylpeys Paul Burchill saikin yliotteen ja tälläsi chicagolaisen yleisön suursuosikin voimallisella clothesline-iskulla köysien ylitse armottomalle lattialle. William Regal ei vaan voinut välttää kiusausta, vaan kävi antamassa Cabanan kylkiluihin ikävän tällin hintavalla juhlakengällään. Kovin vilpittömän oloisena tämä RAW’n entinen toimitusjohtaja kuitenkin levitteli käsiään, kun tuomari kyseenalaisti herrasmiehen toiminnan.

Nihkeän alun jälkeen Cabanakin pääsi yleisön suureksi iloksi otteluun mukaan. Tähän tosin tarvittiin Burchillin liian pitkään jatkunutta showboattailua, jonka J.R. tuttuun tyyliinsä kuittasi kokemattomuuden piikkiin. Cabana iski jonkinlaisen kombinaation potkuja ja lyöntejä, ja lopulta tälläsi Ripperin kumoon isolla roundhouse clotheslinella. Colt jatkoi ylläkköään vielä leg dropilla. Tuskinpa Cabana itsekään odotti ottelun tähän loppuvan kun selätystä yritti. Kunhan vain piruillakseen pakotti Burchillin nostamaan hartiansa kanveesista. Tämän jälkeen ottelu olikin kovin tasainen ja showpaini- termein sitä voisi kuvailla ”back and forth- brawlaukseksi”.

Ottelun saavuttaessa jo yhdeksän minuutin merkkipaalun, päätti Cabana laittaa henkensä, sielunsa ja ruumiinsa peliin, kun hyppäsi hurjalla suicide divella Burchillin….ei vaan William Regalin päälle. Burchill oli sen verran vikkelä, että kykeni väistämään tällin, vanhempi ja raihnaisempi Regal ei pystynyt. Aivan hetken kuluttua miehet palasivat kehään. Cabanan onnistui kaataa Burchill selälleen, jokin jalkalukko mielessään. Nopeasti Colt kuitenkin huomasi, ettei vastustaja sellaisen armolle antautuisi, joten hän päätti katapultata Burchillin nurkkaan. Ilmeisen huonon ennakointikyvyn omaava erotuomari Chris Kay liiskaantui Burchillin ja nurkkaukseen väliin. Cabanan ihmetellessä tilannetta, juoksikin Burchillin tagpartneri Chris Harris täyttä vauhtia kehää kohden.

Harris saikin niitattua Cabanan kenttään clotheslinellaan ja näytti Burchillille hakevansa terästuolin. Niin hän tekikin ja Burchill nappasi vielä full nelson-otteen avuttomasta Cabanasta. Harrisin selvänä aikeena oli täräyttää Cabanasta paskat pihalle, mutta suunnitelma menikin puihin. Notkea Cabana nimittäin tälläsi jalallaan Harrisia vatsaan ja vieras esine putosi hänen käsistään. Välittömästi perään Colt iski vielä viekkaasti Burchillille potkun vyön alle. BANG JA BANG! Kumpikin Rough&Tough- tiimin jäsen oli kolmen sekunnin sisään isketty tajuttomaksi armottomilla chair shoteilla. Coltti siivosi vielä roskat kehästä ja tuomarikin heräili kreivin aikaan laskemaan selätyksen. Burchillin toiveet MITB-salkusta, saa tämän vuoden osalta unohtaa. Kesto 11:09 D+ (odottelin jotain B+:aa…)

JR:n ja Kingin edelleen ihmetellessä Cabanan kekseliäisyyttä, kuvaruutuun ilmestyi mainos, jossa ilmoitettiin Carliton Cabanassa olevan tänä iltana kaksi vierasta: John Bradshaw Layfield ja Shawn Michaels. Jim Ross vielä kertoi suurella mielenkiinnolla odottelevansa mitä tässä räjähdysalttiissa tilanteessa tapahtuu hieman myöhemmin tänään. B

Perushypetyksen jälkeen kuva siirtyi pahamaineisiin takatiloihin. Hunter Hearst Helmsley kävellä tallusteli ylpeän näköisenä purukumiansa suussaan jauhaen ja Hardcore-vyö leveällä olkapäällään. Jostain kameroiden ulottumattomista Rob Van Dam pelmahti kuvaan. Miehet vaihtoivat muutaman painavan sanan: RVD lupasi voittaa John Cenan ketaleen tänä iltana, ja Hunterin itsensä sunnuntaina. Eipä Triple H:kaan sanattomaksi jäänyt, vaan teki oman lupauksensa: tänä iltana hän tulee voittamaan WWE:n mestarin, ja sunnuntaina käy samalla tavalla kuin kahdella edelliselläkin kerralla: RVD tulee tuntemaan Pedigree-iskun voiman ja häviävän viimeistä kertaa. RVD tokaisi tähän ”sehän nähdään”. Hunter virnuili omahyväisesti ja suki pulisonkejaan. ”Niin nähdään, Van Dam”. Intensiivistä tuijotusta, mutta ei väkivaltaa. B

Aah, kauan odotettu show’n kokonaisuuden pilaava wrestlecrap-osuus! Tämänhän meille tarjosi tällä(kin) kertaa Mickie Jamesin ja Melissan eeppinen salaisuuksia sisältävä feudi. Melissa saapui kehään jauhamaan paskaa Mickiestä. (ei sitä pysty muutenkaan ilmaisemaan) Mickie ei kuitenkaan kyennyt kuuntelemaan näitä itseään koskevia solvauksia televisiosta katsoen, vaan kalppikin kehään yrmeä ilme kauniilla kasvoillaan. Tästä syttyikin melkoinen sanasota, jossa ei voimasanoja säästelty. Äkkipikainen Melissa raivostui Mickien kommenteista niin suunnattomasti, että tuuppasi neitokaisen nurin. Tämän jälkeen Mickienkin veri oli kiehumispisteessä, ja hän uhkasi haastaa Melissan oikeuteen kunnianloukkauksesta. E

Toisin kuin RVD ja HHH, nämä kilpakumppanit eivät saaneet pidettyä näppejänsä toisistaan irti. Villi tappeluhan tästä sanailusta seurasi. Neitokaiset brawlasivat läpi areenan aina parkkipaikalle saakka. Lopulta Melissa sai vastarinnan taltutettua, iskemällä Mickien kauniin pään brutaalisti jonkun työntekijän Ford Escortin sivulasia päin. E+

John Cena, John Cena, pelasta minut floppi show’lta! Thuganomian tohtori todellakin yritti kaikkensa, kun hän oli Candice Michellen haastateltavana backstagella. Cena kertoili Candicelle ja koko maailmalle, että ei malta odottaa sunnuntaita, koska siellä hän nappaa erään itselleen kuuluvan kapistuksen takaisin haltuunsa. Cena kuitenkin vakuutti olevansa 100% keskittynyt tähän iltaan ja Rob Van Damin voittamiseen. Chaingangin johtohahmo kun ei ollut vieläkään unohtanut kesää 2006 ja ECW One Night Stand- tapahtumaa, jossa samainen Van Dam vei häneltä mestaruuden. Siihen maailman aikaan Cena vielä kuitenkin kunnioitti Robia. Viime aikaisten tekojensa vuoksi RVD on kuitenkin menettänyt supersankarin kunnioituksen, ja se on huono merkki. Hyvää settiä, mutta ei mitään mahtavuutta, jota olisin tähän väliin kaipaillut. B+


Singles Match
Rob Van Dam vs. John Cena
RVD:n ja John Cenan kohtaamisella pystyisi varmasti myymään, vaikka minkä luokan PPV:itä, mutta nyt Dallasin saisi varsinaista herkkua perus-RAW’ssa. Kuten Cenan otteluille tyypillistä on, niin yleisö oli jakautunut kahteen leiriin: lovereihin ja hatereihin. Tämän pystyi aistimaan jo miehen energisestä sisääntulosta sekä ottelua edeltäneestä backstage-haastattelusta. Van Dam keräsi entrancellaan pelkkiä buuauksia, mutta ottelun aikana häntä kannustettiin aivan yhtä paljon kuin Cenaakin.

Tämä ottelu alkoi niillä kuuluisilla mind gameseilla. RVD teki tutun taunttinsa, ja sai yleisöltä ristiriitaisen reaktion. Cena teki ”you can’t see me”- juttunsa ja sai yleisöltä ristiriitaisen reaktion. Näitä pakollisia manereeja seurasi vanha kunnon lock up ja colon elbow tie up. Eipä RVD voimapelissä tulisi Cenaa voittamaan, se tuli selväksi hyvin nopeasti. Hetken päästä RVD muuttikin suunnitelmaansa ja turvautui ydinosaamiseensa: vikkeliin jalkoihinsa. Cena nieli vaikka minkä näköistä potkua ja lopuksi Van Dam niitti tältä jalat alta leg sweepillä. 1….. Cena näytti vain tulistuneen pinnausyrityksestä ja nakkasi hetken päästä Mr. Hardcoren niska-perse-otteella köysien välistä lattialle. Cena päätti seurata vastustajaansa kehän ulkopuolelle, mutta kärsi siitä ultimaalisen hinnan: 38-vuotias konkari, kun tempaisi entisen nelinkertaisen WWE-mestarin olkapää edellä niihin kovin, kovin armottomiin teräsportaisiin.

Sisukas Massachusettsin kasvatti ei kuitenkaan moisesta tällistä masentunut. Onhan hän niitä ennenkin kokenut. Joka tapauksessa tästä alkoi RVD:n hallinta osuus. Potkuja, potkuja, potkuja sekä muutama heitto. Ja tietenkin paljon heel-statukseen kuuluvaa showboattailua sekä suunsoittoa. Kolmisen minuuttia tätä kesti, kunnes tappelu läikkyi jälleen kehän ulkopuolelle. Van Dam tälläsi pyykinarullaan Cenan turva-aidan yli eturiviin. Cenan epätoivoisesti yrittäessä kömpiä takaisin määränpäähänsä, eli kehään, iskikin Van Dam häntä neljä, viisi, kuusi, seitsemän kertaa rajusti selkään ja Cena jäi ilkeän näköisesti vaappumaan barrikadin päälle. Niinpä tämä ECW-ikoni näkikin tilaisuutensa iskeä guillotine leg drop. Tämän Van Dam tekikin, mutta herranjumala sentään! 31-vuotias viihteen monitaituri väisti tämän ja Van Dam näytti olevan aivan halki poikki.

No niin, kelataanpas tämän koitoksen loppuun: koettuaan tuon ikävän ”crash&burnin” RVD joutuikin melkoiseen pinteeseen. Cena aloitti hurjan hyökkäyksen signature-liikkeillään ja näyttikin siltä, että tuo hurja riskinotto tulisi maksamaan Van Damille voiton tänä iltana. Musertavan F-U-juntan armoille Rob ei kuitenkaan langennut, vaan pystyi torjumaan tämän näppärästi roll upiksi, josta Cena toki selvisi. Hetken päästä Cena näkikin pelkkiä tähtiä Windmill Kickin jälkeen. Five Star Frog Splash-aikeet Cena kuitenkin tokkurastaan huolimatta näki, ja kykeni väistämään tällin. Thuganomian tohtori alkoi nostaa RVD:n ruhoa ilmeisesti F-U:ta varten. Jälleen kerran veteraani Van Dam kuitenkin onnistui counteroimaan yrityksen, nyt inside cradleksi. 1……2……..ja perhanan 3! Voittiko RVD tosiaan Cenan? No ei nyt sentään, vaan Chad Patton selitteli miehille, että kummankin hartiat olivat 3-countin ajan maassa. Lilian Garcia julisti ottelun päättyneen tasapeliksi. Kesto: 16:05, B+

Miehet tuijottivat toisiaan nyrkit pystyssä. Cena nytkähti aavistuksen eteenpäin, joka riittikin RVD:lle merkiksi siitä, että on aika pikaisesti poistua kehästä. Van Dam keräsi vielä tempauksestaan kovat buuaukset.

JR:n ja Kingin vielä ihmetellessä ja pällistellessä edellisen ottelun tapahtumia lävähti kuvaruutuun puffi tämän illan pääottelusta: Triple H vastaan Mr. Kennedy. Kaksi mestaria, kaksi suurta egoa, mutta vain yksi voittaja. Kiitos, JR. B-

Carlito’s Cabana
RAW’n ihanat ja lihavat roudarit jaksavat aina vain yllättää ahkeruudellaan. Nyt heillä meni kolme minuuttia ja 13 sekuntia Carliton Cabanan lavasteiden kasaamiseen, palmupuineen kaikkineen. Niinpä Intercontinental-mestari, Melina käsipuolessaan, saikin istahtaa valmiiksi katettuun pöytään.
Carlito: Before Shawn Michaels or JBL comes here, I just have to address one thing: this Sunday at The Great American Bash, I’m involved in a triple- threat match where the winner gets the possession of Money In The Bank-briefcase. At WrestleMania I was “this” close, but then that junkie came and knocked me off the top with a freakin’ 28 foot ladder. On Sunday, I’ll be facing Colt Cabana.... and Umaga. I know Cabana, who by the way has a great last name, is not in my league. Umaga on the other hand.... athletically he can’t do half the moves I can, and in addition he’s just so damn stupid! I could take a piece of raw meat and throw it into the crowd and Umaga would follow it like a dog with rabies. But now, my first guest. He is the Heatrbreak Kid, he is The Headliner, and he is 200 pounds of Texas finest crap! Shawn Michaels!

Uuuh, ooooh, Shawn! HBK sai kotiosavaltiossaan *huikeat* popit. Farkkuihin, omaan fanipaitaansa ja olkihattuun sonnustautunut legendaarinen hahmo nousi kehään itsevarman näköisenä, ja teki Carliton ikävistä mulkoiluista huolimatta tuplahauis-taunttinsa. Seuraavaksi Carlito kutsui JBL:n esiin ja toinen Teksasista kotoisin oleva mies saapui, tällä kertaa ihan vaan kävellen. Bradshaw nousi kehään varovaisen oloisesti, muistaen kuinka nopeasti Michaels voi rokottaa ihmepotkullaan.

Carlito: Now guys, I know you have your little thing going on but…..
HBK: Maybe it’s best that you just shut up, boy!
Carlito: You don’t disrespect me on my own show!
JBL: For once, Shawn is right. You just stand there and look stupid as “true” wrestlers take the stage. I’m fed up with you and your stupid hair and stupid catch phrases. Just stay quiet when big boys talk. Mr. H-B-K I have a reality check for you. Did you see what I did to that idiot Colt Cabana last week on RAW, when you lied to canadian fans that you actually liked Bret Hart. That’s a bunch of bullshit, everebody knows that you still hate him as much as you did 12 years ago. On a same show I knocked out Colt Cabana with a Texas Bullrope. Look at me when I’m talking to you SHAWN! I want to say this very clearly face-to-face, eye-to-eye. On Sunday I will knock you out with that cow bell and drag your lifeless body around like a sack of potatoes as I touch every one of these four corners and prove to the whole world without a shadow of a doubt that I still am and I will always be a........
HBK: wrestling god. That’s what you wanted to say, huh? To be honest I have a bit of a problem with that analogy. I’ve said this to Hulk Hogan’s face and I sure as hell will say exactly the same words to you: in this ring, you can’t touch me! Even if I wrestled a worst match of my life and you wrestled the best match of your life, you are just second rate compared to me. Sure, sure, you had that little title reign of yours, which was based on one thing and one thing only: cheating. Personally I thought that you were much bigger asset to the company when you were a freakin’ colour commentator. But since WWE’s demise you can’t even do that, so you come out here every week and brag about your “legendary” title reign. For me and for these people you are nothing but a loud mouth pain in the ass.
JBL]: It’s one thing to disrespect that Sideshow Bob-wannabe, but it’s a totally different thing to disrespect me John Bradshaw Layfield! Shawn, what we have seen from you in the last six years? Hundreds of main event matches, dozens of championship matches. All those matches have one thing common: you have lost them. I don’t know what the hell Vince McMahon and management sees in you! You always underperform when the lights are bright and spotlight is shining on you. Shawn you are not the Showstopper, your just.......
Mitä hemmettiä tapahtui?! Taka-alalla koko haastattelun ajan ollut Carlito hyökkäsi yht’äkkiä HBK:n kimppuun ja lennätti hänet köysien yli lattialle! Tämän jälkeen Carlito alkoi soittaa suutaan JBL:lle. B

Kosto on suloinen ja nopea. Carliton keskittyessä JBL:n haukkumiseen hyökkäsi Michaels kehään kostonhimoisena. BANG!~ Talk show’n isäntä sai annoksen leukaluiden sulosointuja ja nyt olisi Bradshaw’n vuoro. JBL kuitenkin osoitti jonkinlaista itsesuojeluvaistoa, kun kykeni väistämään potkun ja luikahti salamannopeasti kehästä ulos. Melina kirkui kauhuissaan, ja se näytti ärsyttävän Michaelsia suunnattomasti. HBK kääntyi sivuttaisasentoon, vilkaisi Melinaa….. ei hän sentään naista murjonut, vaan päästi hänet kaikessa rauhassa pois kehästä. Yleisö rakasti tätä tapahtumasarjaa, ja JBL lähti raukkamaisesti backstagelle. B+



Tag Team Match
The Stampede Bulldogs (DH Smith&TJ Wilson) vs. Paul London&Brian Kendrick
Heinäkuinen myöhäisilta Dallasissa jatkui tällä joukkueottelulla, joka tulisi olemaan maistiainen sunnuntain kahdeksan miehen kohtaamisesta. Olihan kehässä yhtä aikaa neljä (ainakin verrattain) nuorta ja taitavaa painijaa. Yleisö ei kuitenkaan tästä jaksanut erityisemmin syttyä, eikä botcheiltakaan säästytty. TJ Wilsonin suoritus ottelussa ei ollut mikään mairitteleva: ensinnäkin hän onnistui tyrimään sellaisen perusliikkeen kuin drop kickin, ja muutenkin näytti olevan hieman ”hukassa”. Bulldogsien toinen osapuoli, DH Smith, puolestaan loisti kuten aina, heitellen pienempiä vastustajiaan ympäri kehää komeilla suplexeillaan ja power-liikkeillään. Hieman ylipitkäksi venytetyn ottelun päätteeksi Smith pääsi junttaamaan Paul Londonin isänsä tunnetuksi tekemällä Running Powerslam-juntalla voimallisesti kanveesiin ja sepä siitä. Kesto: 11:54 D

Kellon soitua alkoivat Smith ja Wilson luonnollisesti juhlimaan komeaa voittoansa. Juhlat kuitenkin keskeytyivät kiusallisesti, kun Kendrick, ja Poweslamista yllättävän nopeasti toipunut London, hyökkäsivät vastustajiensa kimppuun selästä. Juuri kun Bulldogsit olivat saamassa yliotteen liittyivät karkeloihin mukaan Randy Orton&Snitsky. Niin tyypilliseen tapaansa tehden salakavalan yllätyshyökkäyksen. Orton jakeli ohjeita ja tästä kehkeytyi ällöttävä 4vs.2. beatdown. Wait a damn minute, huusi JR, kun Chris Jericho rynnisti kehään terästuoli käsissään! BANG ja BANG! Snitsky ja Kendrick kokivat armottoman tällin, kun Ortonin ja Londonin onnistui livahtaa raivoisan Jerichon vaikutusalueen ulkopuolelle. Y2J nosti vielä Smithin ja Wilsonin pystyyn, ja taputteli heitä hyväksyvästi olkapäälle segmentin lopuksi. D+

Pakollisten kaupallisten tiedotteiden jälkeen palattiin suoraan lähetykseen ja show’n tärkeimmän miehen, Mr. Kennedyn pukuhuoneeseen. Kennedy sitoi ranneteippejä käsiinsä keskittyneen näköisenä, kunnes sai yllätysvieraan: John Cenan. (yllätys, no joo) Kenkku pomppasi välittömästi ärtyneen näköisenä seisaalleen ja stare down miesten välillä alkoi ties monennenko kerran.
Kennedy: What do you want? Don’t you see I’m busy.
Cena: You know damn well, what I want. I just wanted to come here and personally tell you that this is the very last Monday Night Raw when you’re able to carry the WWE Championship around your waist.
Kennedy: Ha ha ha! That’s funny. You couldn’t even beat one washed-up-has-been in Rob Van Dam, so how in the holy hell you even think you have a chance againts me, the ultimate man and the ultimate champion on Sunday?
Cena: We obviously have differentiative opinions about Sunday, but shouldn’t you be a little bit concerned because in minutes you’re about to go one-on-one with Triple H. Trust me when I say so: it won’t be a funny ride. I’ll be watching.... Ken.
Kennedy: Don’t you walk away from me John! I’m the champ and I always get the last word. Turn around and come right back here face-to-face. Good. Now look at these eyes when I say this: tonight I will beat Triple H and on Sunday the lasting impression will be this!

Kennedy nappasi mestaruusvyön pöydältä, nosti sen ilmaan ja tuuletteli ylimielisesti. Cenaa tämä näytti lähinnä huvittavan. Hän poistuikin huoneesta, mutta näytti vielä Kennedylle käsimerkeillä seuraavansa miehen otteita tänä iltana. B+


Main Event Match
Triple H vs. Mr. Kennedy
Triple H, Cerebral Assassin, The Game, The King Of Kings, Hunter Hearst Helmsley, 11-time World Champion and current Hardcore Champion. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mies sai illan toiseksi kovimmat popit, heti Michaelsin jälkeen. Saatuaan purskautettua vedet keuhkoistaan pihalle ja esiteltyään muskelinsa jokaisella neljällä kehätolpalla hän jäi odottamaan vastustajansa saapumista. MR. KENNEDAYY kajahti kaiuttimista ja WWE:n mestari saapui kehään paukuteltuaan stage pyrot ilmaan, aiheuttaen helvetinmoisen savunkatkun koko areenalle.

Tämäkin ottelu aloitettiin mind gameseilla. Tönimistä ja tuuppimista puolin ja toisin, kunnes Hunter täräytti Kennedyn hampaat lähes kurkkuun asti oikean käden pommillaan. Tämän jälkeen ottelu muuttui hetkellisesti mattopainiksi, jossa nähtiin pari headlock takedownia ja pari head scissors-sidonnasta irtautumista. Ei siis mitään maata kaatavan järisyttävää. Pääpaino tässä ottelussa olikin brawlauksella, tietyn ruumiinosan järjestelmällisellä telomisella sekä yleisön härnäämisellä kaikin mahdollisin keinoin. Jo parin minuutin väännön jälkeen Triple H yritti tuhoisaa Pedigree-iskuaan, mutta eihän se tietenkään onnistunut, vaan Kennedy teki back body dropin ja alkoi sen jälkeen teloa Tripla Hoon jalkoja. Viekas mestari kun tiesi varsin hyvin vastustajansa loukkaantumishistorian.

Kennedy potki, väänteli, käänteli, murjoi, talloi, ja en keksi enää lisää kuvailevia verbejä. Joka tapauksessa Kenkku keskitti kaikki hyökkäyksensä Triple H:n jalkojen telomiseen. Julman chop blockin jälkeen Kennedy raahasi Gamen erään kehätolpan läheisyyteen, hyppäsi itse ulos kehästä ja paiskasi HHH:n kintun armotonta terästä vasten. Ja uudestaan ja vielä kerta kiellon päälle. Tätä seurasi Figure Four tolpan ympärillä, liike jota Kennedy on viime aikoina ahkerasti käyttänyt. Mike Chioda laski vihaisena neljään, kunnes WWE:n mestari irrotti otteensa. Tämäkään ei riittänyt Kennedylle, vaan hän koetteli tuomarin hermoja ottamalla sidonnan uudestaan ja jälleen irrottamalla vain puolta sekuntia ennen tylyä diskaus- tuomiota.

Murjottuaan Hunterin jalat kehnoon kuntoon, Kennedy päätti lopettaa ottelun Mic Checkillä. Eipäs tämä onnistunut, vaan jostain sielunsa syvimmästä sopukasta Triple H kaivoi voimia ja oli kykenevä torjumaan liikkeen ja aloittamaan hurjan comebackinsa heikentyneistä jaloistaan huolimatta. Harley Race-like Knee, Facebuster, Devastating Clothesline ja Spinebuster. Naiskatsojat heittelivät pikkuhousujaan ja rintaliivejään ilmaan, (öööh,ei) kun Hunter valmistautui junttaamaan WWE-mestarin komeat kasvot Pedigreellä mattoon. Triple H ei kuitenkaan saanut Kenin käsiä lukittua haluamallaan tavalla, ennen kuin tämä luikerteli otteesta ja saman tien koko kehästä ulos. Mies näytti Hunterille ja yleisölle, että tämä riitti tältä illalta ja nousi mestaruusvyönsä Lilian Garcian sylistä ja lähti kävelemään ramppia ylöspäin hurjan buuausmyrskyn saattelemana.

Arvelikohan Kennedy ihan oikeasti pääsevänsä näin helpolla? Mene ja tiedä, mutta Triple H hönki kimppuun ja nakkeli WWE- mestaria turva-aitaa päin, kuin mitäkin räsynukkea. Pikku hiljaa miehet palasivat koko ajan lähemmäksi rinkiä ja Mike Chioda karjui jo seitsemää. Kennedy ja HHH vaihtoivat edelleen iskuja kehän ulkopuolella. Aijai, Kenkku sai yllättäen tempaistua Triple H:n otsa edellä kehätolppaa päin. Yhdeksän kohdalla Kennedy palasi kehään, mutta HHH ei sitten millään kerinnyt biittaamaan 10-countia. Kesto: 15:15 B+

Lilian Garcia julisti Kennedyn ottelun voittajaksi, ja tästäkös Triple H riemastui. Hän hyökkäsi kostonhimoisena takaisin kehään, nappasi Kennedyä tämän valko-vihreistä painipöksyistä kiinni ja tälläsi kyynärvarrellaan Kenkkua niskaan. Nyt Kennedy ei enää pystynyt välttämään Pedigreetä, vaan hänet ajettiin naama edellä kanveesiin. HHH:n tehdessä kaikki keksimänsä tauntit, Jim Ross oli jo valmiina päättämään lähetyksen. B+

Mutta eipäs se Huntterin kuvaan päättynytkään. John Cena nimittäin on huomattavasti komeampi mies, ja hänen naamansa haluttiin vielä ruutuun. Cena katseli backstagella TV:tä ja naureskeli partaansa, kun Kennedy makasi elottomana kanveesissa. Kuinka käy Great American Bashissa? Ennen sitä on enää yksi perhanan TV-show jäljellä. B+


KOKO SHOW: C+

Quick Results
Colt Cabana def. Paul Burchill
Rob Van Dam draw John Cena
DH Smith&TJ Wilson def. Brian Kendrick&Paul London
Mr. Kennedy def. Triple H

Dark Match
Super Crazy def. Matt Stryker


Innostuin tuossa kirjoittamaan oikein pitkät otteluselostukset ihan puolihuomaamatta. Enää yksi perhanan Retalliation jäljellä ennen sitä pitkään odotettua Great American Bashia.