Foorumiarkisto

"Genghis Khan" kirjoitti:
Jos Knights of Cydonia ei ole ykkönen, tämä thread menettää viimeisetkin uskottavuutensa rippeet.
Se on biisi jota luukutetaan vielä kolmen vuosikymmenen päästä, se on jo nyt rock-klassikko jossain siellä zeppeliinien, sabbathien, purplejen ja muiden vastaavien seurassa.

Ihan hyvä biisi kyseessä. Laulaja ei vain oikein sovi minun makuuni; laulaja ei ole tarpeeksi dramaattinen. Klassikko-statuksesta en ole samaa mieltä. Loppujen lopuksi siis ihan hyvä biisi, joka lähinnä loistaa toimivalla rytmillänsä.


Itse alan tässä pikku hiljaa väsäämään omaa Iron Maiden -listaani. Voi mennä kyllä juhannuksen ylikin, kun haluan olla aivan varma omista valinnoistani vaikka tässä vaiheessa onkin jo melko selvä idea siitä, millaiseksi kyseinen listaus tulee muodostumaan. Ainakin siis alustavasti teen sen TOP-20 -malliseksi, mutta voi olla, että julkaisen sen laajempanakin.

"ilike" kirjoitti:
Ihan hyvä biisi kyseessä. Laulaja ei vain oikein sovi minun makuuni; laulaja ei ole tarpeeksi dramaattinen. Klassikko-statuksesta en ole samaa mieltä. Loppujen lopuksi siis ihan hyvä biisi, joka lähinnä loistaa toimivalla rytmillänsä.

Bellamyn ahkera ylärekisterin käyttö on pelkkä tottumiskysymys. Musen tyylille hänen laulussaan on tarpeeksi draamaa. Kannattaa ne Dickinson -lasit ottaa pois päästä tutustuttaessa uuteen musiikkiin, jolloin homma helpottuu huomattavasti.

Cydoniahan loistaa vokaaleiden lisäksi myös hienolla musiikkivideollaan. Klassikko syntyessään tai ei; enpä muista tältä vuosituhannelta yhtä mieleenpainuvaa biisiä.

"Razorman" kirjoitti:

"ilike" kirjoitti:
Ihan hyvä biisi kyseessä. Laulaja ei vain oikein sovi minun makuuni; laulaja ei ole tarpeeksi dramaattinen. Klassikko-statuksesta en ole samaa mieltä. Loppujen lopuksi siis ihan hyvä biisi, joka lähinnä loistaa toimivalla rytmillänsä.

Bellamyn ahkera ylärekisterin käyttö on pelkkä tottumiskysymys. Musen tyylille hänen laulussaan on tarpeeksi draamaa. Kannattaa ne Dickinson -lasit ottaa pois päästä tutustuttaessa uuteen musiikkiin, jolloin homma helpottuu huomattavasti.

Ei ole mitkään Dickinson-lasit päässä kyllä ainakaan omalta kantiltani ajateltuna vaikka ulkopuolisen onkin helppo tuollainen yleistys tehdä. Minä vain satun pitämään oopperamaisemmasta sekä samalla voimakasluontoisemmasta ulostuonnista laulamisessa. Siten Musen britti-herkistely -laulutyyli ei vain valitettavasti uppoa minuun. Dramatiikkaa syntyy siis minusta enemmän, jos mukana on oopperamaisempi laulaja kuin, jos laulamassa olisi pop-tyylisempi vokalisti. Tuo on siten oma käsitykseni dramaattisuudesta laulamisessa.

"Razorman" kirjoitti:
Cydoniahan loistaa vokaaleiden lisäksi myös hienolla musiikkivideollaan.

Video on aika erikoinen kylläkin: villin lännen teemaan sekoitetaan sci-fiä .

Mutta siinä se ongelma ilike onkin, ei kaikkeen musiikkiin tarvitse laittaa sitä voimakasta oopperamaista tulkintaa. Jokaisessa tyylissä mennään omalla tavallaan. Se on totutteluasia, Musen tyyli toimii sellaisenaan oikein mainiosti.

Nimenomaan. Suorastaan surullista jos nämä "oopperavokaalit" ovat ainoita mitkä iskevät. Niiden kera Cydonia lipuisi vääjäämättömästi tahattoman korniuden puolelle. Ei kaakao ja nakitkaan yhteen sovi, vaikka erillään kyllä maistuvat.

No alkaako tämä joskus vai haluatteko jatkaa muse... eiku musa-topikissa?

Listahan on Black Sabbathin kappaleista ja Top-20 olisi tarkoitus tehdä.

20. Snowblind
-Black Sabbathin neljännen levyn (Black Sabbath Vol4) parhaimmistoon kuuluva kappale. Kappaleen intro on minun mielestäni yksi Sabbathin parhaista ja juuri se tekee kappaleesta keskivertoa paremman.

19. St. Vitus' Dance
-Samalta albumilta kuin Snowblind ja on omasta mielestä levyn paras kappale. Intro on tässäkin varsin hyvä ja saa kuulijan kuuntelemaan kappaletta pidemmälle. Kappale on varsin lyhyt, mutta hyvä juuri sellaisenaan

18. Dirty Women
-Tämä kappale on minulle varsin "uusi", mutta ansaitsee ehdottomasti paikan listallani. Kappale löytyy Technical Ecstasy levyltä, joka ei ole saavuttanut kovinkaan suurta suosiota. Dirty Women päättää levyn komeasti ja kappaleessa on lukuisia eri riffejä ja sooloja Tony Iomnilta.

17. Sweet Leaf
-Master of Reality albumin avauskappale, joka on saanut aika paljon kritiikkiä, koska kyseinen kappale ylistää kannabista. Minähän en kannabiksesta välitä, joten minulle aivan sama, mitä kappaleesta on sanottu. Kappale alkaa Ozzyn komealla yskinnällä ja kappale on Sabbathin raskaimmista. Iomnin soolo on taattua tavaraa ja sehän ei tässäkään kappalessa petä.

16. Wicked World
-Black Sabbathin ensimmäisen levyn parhaita kappaleita. Omasta mielestä Wicked Worldissa on Sabbathin paras intro ja ilman introa tämä kappale ei varmaan olisi koko listalla. Onhan kappaleessa hyvä soolokin, mutta muuten tämä kappale on sitten ihan perussettiä. Intro ja soolo nostavat tämän kappaleen tälle listalle.

Kun kärkeä lähestytään, perustelutkin ovat pitemmät. Tosin kappaleista on huomattavasti vaikeampaa tehdä perusteluja kuin esim. painijoista. Lista jatkuu vielä tällä viikolla. Cheers!

No niin, minäpäs aloitan tämän pelin. Julkaisen sittenkin listan 5 kappaleen pätkissä, koska pitää kiiruhtaa nyt katsomaan jalkapalloa! =D
Älkääkä sitten valittako/välittäkö minun paskoista "arvosteluista". Ei vain jaksa hirveästi kaikkiin kirjotella, että miksi juuri tämä biisi on tällä paikalla. Mutta älkää huoliko, mitä pidemmälle mennään listalla, niin sitä parempia arvosteluja luultavasti tulossa.

Muse biisit Top-30
sijat 30-26

30. Hate This & I'll Love You
Musen debyyttialbumin päätösraita pääsee sijalle 30. Kappaleena tämä nyt ei ole mitenkään niin hirveän erityinen mutta iskee minuun.

29. The Gallery
Sitten tähän väliin aika harvinainen instrumentaali kappale. Kappaleen tunnelma teki minuun vaikutuksen heti kun kuulin tämän ensimmäisen kerran. Tämä kappale oli myös yksi syy miksi aloin Musea kuuntelemaan enemmän.

28. Shrinking Universe
Tämä on hiukan tuntemattomampi biisi Muselta. Kappalehan löytyy siis Hullabaloo-kokoelmalta. Eipä minulla nyt mitään erityistä sanottavaa ole tästä biisistä.

27. Screenager
Pelottavaa. Matti esittelee tässä taas hyviä pianistin taitojaan. Tässäkin biisissä taustalla avaruusteemaa. Lehmänkellotkin sopivat hienosti taustalle.

26. The Small Print
Kyllä, TSP on vasta sijalla 26. Monet Musea enemmän kuuntelevat olisivat laittaneet tämän varmasti korkeammalle listalla, mutta minä en. Hyvä kappale ei siinä mitään, oikein menevää ja vähän vauhdikkaampaa Musea, mutta tällä kertaa se jää vasta sijalle 26.

EDIT. En kerennytkään olla ensimmäinen.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Suorastaan surullista jos nämä "oopperavokaalit" ovat ainoita mitkä iskevät.

Itke rauhassa.

No, siis ennen kaikkea pidän kaikista vahvoista laulajista, jotka ovat myös kovia frontmaneja. Dickinsonin ohella pidän myös esimerkiksi Freddie Mercuryn (Queen) laulutyylistä. Pähkinänkuoressa siis, mitä enemmän teatraalisuutta sekä energiaa, sitä parempi.

Musesta vielä: Sanoin kyllä, että en pidä tuollaisesta laulutyylistä, mutta en väittänyt, että se ei sopisi kyseiseen biisiin tai bändiin.

Kyllä maailmassa pitääkin olla erilaisia laulutyylejä ja sitä kautta erilaisia laulajia. Sattumoisin satun vain pitämään Dickinsonin lauluäänestä, koska se on aina ollut persoonallinen, mutta vahva sekä varsin epäbrittimäinen. Tuolla tarkoitan sitä, että laulutyyli ei ole niin ailahteleva ja "herkkä" niin kuin vaikka usealla brittiläisellä pop-yhtyeellä on ainakin ollut tässä 2000-luvulla enimmäkseen.

P.S. Eräät vetävät kyllä kauniita johtopäätöksiä minun musiikkimaustani esittämällä jotakin "higher class" -musiikkitietäjiä.

Laulajakeskustelu siirrettäneen tänne, okei? (EDIT: Argh, piti kopsata tää teksti tonne Musiikki-topicin puolelle ennen postaamista, mutta nyt kävi näin.)

"ilike" kirjoitti:
No, siis ennen kaikkea pidän kaikista vahvoista laulajista, jotka ovat myös kovia frontmaneja. Dickinsonin ohella pidän myös esimerkiksi Freddie Mercuryn (Queen) laulutyylistä. Pähkinänkuoressa siis, mitä enemmän teatraalisuutta sekä energiaa, sitä parempi.

Freddie ja Bruce ovat molemmat ensiluokkaisia, sitä ei käy kiistäminen. He ovat teknisesti loistavia, ja niinsanotusti klassisia rock-laulajia. Korkealta jo kovaa, eli energiaa ja teatraalisuutta. Mutta kuten Ankat ja Khanit ja kumppanit jo sanoivatkin, olisi hölmöä vaatia kaikkien tulkitsevan tällä tavalla. Esimerkiksi jollain Neil Youngilla on hauras lauluääni ja hänen taidoistaan voi olla monta mieltä, mutta hän luo tunnelmaa, hieno tulkitsija ja laulaja. Tom Waitsilla on sama juttu, vaikka hänen ääntään ei oikein hauraaksi voisi sanoa.

Musesta vielä: Sanoin kyllä, että en pidä tuollaisesta laulutyylistä, mutta en väittänyt, että se ei sopisi kyseiseen biisiin tai bändiin.

Minä en Musea juuri tunne (on listalla "katsastettava joskus"), mutta voin ymmärtää jos uuden ajan brittiläisten taiderokkibändien laulajat eivät aluksi iske. Onhan jonkun Thom Yorken yninä aluksi aika raivostuttavaa, tai ainakin minulle. Mutta kyllä siihen tottuu. Sama juttu esimeriksi Mars Voltan Cedric Bixler-Zavala. Mies on mielettömän kova laulaja, mutta ylärekisterissä kiljuminen voi aiheuttaa hylkimisreaktioita. Toisaalta, häneltä löytyy aika paljon teatraalisuutta ja "oopperamaisuutta", joten toisaalta hän istunee Dickinsonin kanssa samaan kategoriaan.

Kyllä maailmassa pitääkin olla erilaisia laulutyylejä ja sitä kautta erilaisia laulajia. Sattumoisin satun vain pitämään Dickinsonin lauluäänestä, koska se on aina ollut persoonallinen, mutta vahva sekä varsin epäbrittimäinen. Tuolla tarkoitan sitä, että laulutyyli ei ole niin ailahteleva ja "herkkä" niin kuin vaikka usealla brittiläisellä pop-yhtyeellä on ainakin ollut tässä 2000-luvulla enimmäkseen.

Miksi ylipäätään verrata 90-2000-luvun herkkiä brittipopparipoitsuja Dickinsoniin, tai ylipäätään keneneenkään muuhun NWOBHM-ajan kiekujaan? Tuosta brittisyydestä en sitten tiedä, kyllä se silloin 80-luvulla oli aika "brittimäistä", jos nyt verrataan vaikka Robert Plantiin tai Rob Halfordiin.

P.S. Eräät vetävät kyllä kauniita johtopäätöksiä minun musiikkimaustani esittämällä jotakin "higher class" -musiikkitietäjiä.

Eläs nyt, haastoit juuri kolme foorumin raskaan sarjan musiikkihomoa. Ja minkälaisia johtopäätöksiä nyt vedetään? Sellaisia, että hyljeksit laulajia jotka eivät tulkitse oopperamaisesti? Sellaisen käsityksenhän tuosta saa.

Ja jepulis, tekotaiteellisuus on terminä aika perseestä. Ei sillä, etteikö joku yhtye oikeasti sortuisi silloin tällöin hieman vaivaannuttavaan taiteiluun (CMX?), jolloin "älykköys" nousee ainakin minusta itsetarkoitukseksi, mutta kun tuota termiä tunnutaan käyttävän heti, jos kohdalle sattuu jotain, mitä ei heti sisäistä.

Muse biisit Top-30
Sijat 25-21

25. Hyper Chondriac Music
Loistavan masentava biisi. Tämäkin on niitä ensimmäisiä biisejä, joita kuulin Muselta. Jos tyttö/poikaystäväsi on jättänyt sinut, niin voit kuunnella tätä masennukseen.

24. Cave
Empä mää ny tätä osaa oikein perustella, taattua Muse laatua

23. In Your World
Yleensä ihmiset eivät tästä hirveästi pidä, mutta minä tykään aivan törkeästi.
Tämä on hiukan erilaista Musea, sieltä vauhdikkaimmasta päästä. Särökitara, soolot, bassokuvio ja perusvahva rumpukomppi tekevät kyllä meikäläiseen vaikutuksen.

22. Assassin
No niin, ensimmäinen biisi uudelta levyltä. Tämäkin aika vauhdikas ralli. Hitto ku ei oikein keksi miten voisi perustella
Muse on muuten tehnyt tästä biisistä aivan loistokkaan version, mutta sitä en viitsinyt laittaa tähän listalle harvinaisuutensa vuoksi, se olisi päässyt aivan varmasti top-10, jollei jopa top-5:een.

21. Muscle Museum
Taas palataan ensimmäiselle albumille. Kappaleessa yhdistyvät hienosti ja perinteisen Musen tyylisesti yksinkertainen bassokuvio ja rummut, sekä Matin kitarasooloilut sekä laulu. Ainoa mikä hieman itseäni ärsyttää on tuo särökitara, muuten aivan loisto kipale.

15. Children of the Grave
-Perus-Sabbathia. Erinomainen kokonaisuus, mutta joku puuttuu biisistä, että voisin laittaa korkeammalle sijalle. Biisi on suhtkoht tarttuva, mutta "se jokin" puuttuu. Ja kappalehan löytyy Master of Reality-levyltä.

14. Electric Funeral
-Kappale löytyy minun mielestä parhaalta Sabbath-levyltä, Paranoidilta. Intro on erittäin tarttuva ja saa kuuntelemaan kappaletta. Tämä biisi on aivan väärällä levyllä, koska levyllä on neljä parempaa kappaletta. Mutta ihan oikeutettu sijoitus, tämän korkeammalle en olisi varmaan muutenkaan saanut nostettua kappaletta.

13. Sabbath Bloody Sabbath
-Sabbath Bloody Sabbath-levyn avausraita ja samalla ainoa kyseisen levyn kappale, joka päässyt listalleni. Ozzyn ääni pääsee kappaleessa oikeuksissaan. Itse Slash on sanonut, että tämä kyseinen kappale on hänen lempikappaleensa Sabbathilta. Tämä kappale on myös purenut minuun, mutta ei aivan samallla tavalla, kuin Slashiin.

12. N.I.B.
-Yksi Sabbathin legendaarimmista kappaleista, jossa on yksi Sabbathin tunnetuimmista bassosooloista. Kitarasoolokin on varsin hyvä ja se nostaa osakkeita. Moni olisi varmasti laittanut tämän kappaleen vähintään Top-10, mutta minä en. Ja kappale on ensimmäinen Black Sabbath-levyltä.

11. Evil Woman
-Jatketaan sitten Black Sabbath-levyllä, kun kerran aloitettiin sillä. Yksi Sabbathin aliarvostetuimmista kappaleista kyseessä. Tämä kyseinen kappale oli Sabbathin ensimmäinen single ja se julkaistiin 1970. Kappale on erittäin tarttuva ja paikka on ansaittu.

Sijat 6-10 tulevat seuraavalla viikolla.

Jaaha, ja voisin valottaa, että listani alkaa olla julkaisukelpoinen! Eli kohta tulee!

"Gukumatz" kirjoitti:
Jaaha, ja voisin valottaa, että listani alkaa olla julkaisukelpoinen! Eli kohta tulee!

Hyvä!
Ja voisivat nuo muutkin lupauneet tekijät ruveta listoja tekemään, ettei tässä menisi sitä kolmea vuotta. Itse ainakin odotan innolla Viikatetta ja Maidenia.

"Volga" kirjoitti:

"Gukumatz" kirjoitti:
Jaaha, ja voisin valottaa, että listani alkaa olla julkaisukelpoinen! Eli kohta tulee!

Hyvä!
Ja voisivat nuo muutkin lupauneet tekijät ruveta listoja tekemään, ettei tässä menisi sitä kolmea vuotta. Itse ainakin odotan innolla Viikatetta ja Maidenia.

Teen tässä muutaman päivän kuluessa omani loppuun.

"Ham" kirjoitti:


11. Evil Woman
-Jatketaan sitten Black Sabbath-levyllä, kun kerran aloitettiin sillä. Yksi Sabbathin aliarvostetuimmista kappaleista kyseessä. Tämä kyseinen kappale oli Sabbathin ensimmäinen single ja se julkaistiin 1970. Kappale on erittäin tarttuva ja paikka on ansaittu.

Tuohan on cover Crow'n biisistä, joten krediitit eivät mene Sabbathille, jos sitä tarkoitit. Debyytin Warning on myös cover, siltä varalta, että on myöhemmin tulossa.

Kai Sabbathilla muitakin kausia oli kuin Ozzyn? No, odotellaan, ei huono lista tähän mennessä.

"Razorman" kirjoitti:

"Ham" kirjoitti:


11. Evil Woman
-Jatketaan sitten Black Sabbath-levyllä, kun kerran aloitettiin sillä. Yksi Sabbathin aliarvostetuimmista kappaleista kyseessä. Tämä kyseinen kappale oli Sabbathin ensimmäinen single ja se julkaistiin 1970. Kappale on erittäin tarttuva ja paikka on ansaittu.

Tuohan on cover Crow'n biisistä, joten krediitit eivät mene Sabbathille, jos sitä tarkoitit. Debyytin Warning on myös cover, siltä varalta, että on myöhemmin tulossa.

Kai Sabbathilla muitakin kausia oli kuin Ozzyn? No, odotellaan, ei huono lista tähän mennessä.

Sabbath on minun mielestäni tehnyt paljon paremman version kuin alkuperäinen bändi (johtuukohan siitä, että alkuperäinen versio on bluesia). Toki suurin kunnia menee Crow:lle, mutta Sabbath teki kappaleesta tunnetumman. Metallica ainakin tehnyt muutaman ihan hyvän coverin. Olen jopa pettynyt, jos Gukumatzin listalla ei ole esim. Whiskey in the Jaria.

Omasta mielestä Sabbathin parhaat kappaleet on tehty Ozzyn aikana, mutta kyllä muutama Dion ja Ian Gillanin kappale tulee vielä.

50. Bad Seed
- Hmm, varmasti monille yllättävä startteri Metallican TOP50 -listaan, eikö? Kerronpa hieman tarinaa, miten törmäsin tähän hieman huomatta jääneeseen kappaleeseen... Eräänä iltana, pimeänä, syksyisenä iltana, kipeänä Cunning Stunts DVD:tä katsellessani... Silmääni pisti heti DVD:n alussa pommittava kappale. Suuntasin tietenkin kuumeissani yön pikkutunneilla tietokoneelle ja mietin mikä tuo kappale voisi olla. Noin viiden minuutin etsinnän jälkeen (mukaanlukien isäni tyypilliset kyselyt, mikset jo nuku jne.) löysin sen. Bad Seed. Tämän kappaleen rytmi on olennainen asia. Tämä kappale on juuri sellainen, mitä Metallica oli 90-luvun lopuilla. Iskevä, mutta jotain puuttuu... Enkä ole tähänkään päivään saakka löytänyt puuttuvaa syytä. Enkä varmasti sitä tule löytämäänkään. Metallicalla on lukuisia parempia kappaleita, mutta silti halusin nostaa Bad Seedin numerolle 50, avaamaan listani.

49. Aint My Bitch
- Niinpä niin, mennään vuosi takaperin, siis vuoteen 1996, jolloin Load ilmestyi. Aint My Bitch -raita löytyy numerolla 1. Se on hyvä numero tälle kappaleelle. Mikä kappale voisikaan aloittaa levyn paremmin. Eihän se tietenkään olisi 80-luvulla toiminut, eikä ehkä 90-luvun alussakaan, mutta Metallican 90-luvun lopun uuden tyylisuuntauksen takia tämä oli loistava valinta avaamaan sitä 'uutta-Metallicaa'. Kappaletta ei voi sanoa Metallica mittakaavalla nopeaksi, mutta silti todella rytmikkääksi ja meneväksi. Ei jätä kylmäksi. Kappale ei ole lattea, tasapaksu, siitä löytyy kaikkea erilaisia osia, joita yhdistellessä saadaan kokonaisuus. Kokonaisuus maittaa minulle loistavasti. Jos kuuntelet Loadin ja viimeiseksi tämän kappaleen, voi tämä kappale yhdessä Until It Sleepsin kanssa antaa vähän lisäpisteitä muuten 'ei-niin-loistavalle' levylle.

48. Hit The Lights
- Heh, pelkäsin listaa tehdessäni, että ensimmäiset yhdeksän kappaletta ovat täysin vuosilta 1996, 1997 ja 2003. Onneksi näin ei silti käynyt. Vaan palataan ajassa niinkin kauas, kuin vuoteen 1983, jolloin ilmestyi Metallican ensimmäinen studioalbumi, Kill 'Em All. Jos en kovin pahasti väärin muista, tämäkin oli avausraita. Kappale alkaa hieman kummallisella tavalla, jonka jälkeen alkaa kuin tyhjästä, itse kappale, joka on todella tiukkaa tavaraa. Nopeita rytminvaihdoksia, rumpufillejä ja kitarataiturointia ei kappaleesta puutu. Kirk Hammett täyttää ruutunsa mahtavasti tässä kappaleessa. Kappale on muutenkin erittäin monivaiheinen, alun kummajainen, jonka jälkeen nopeaa soittoa, hidastus, rumpufillit, nopeutta jälleen, jonka jälkeen kappaleen varsinainen soolo alkaa. Soolossa ei pahemmin ole valittamista, eikä myöskään kehumista. Kappale hidastuu ja loppuu samanlaiseen jo sanottuun kummajaiseen, millä se alkoikin. Jännää.

47. Prince Charming
- Sori vaan, jos ette pidä Load/ReLoad -setistä, sillä tässä osassa niitä riittää... Prince Charmingin kuulin vuoden alkuun kivana uudenvuodenlahjana, kun kaveri suositteli. Olin ymmälläni ja mietin, millaista settiä voi kehua, kun levynä toimii ReLoad... Tunsin aiemmin vain Bad Seedin tältä levyltä, muut kappaleet vain pinnallisesti. Elikkä, Prince Charmin alkaa kitaraosuudella, jonka jälkeen Lars, James ja Jason lähtevät mukaan. Jamesin varsin ärhäkkä lauluosuus alkaa ja tuosta vain, kertosäe pamahtaa kaiuttimista. Muistutan, että teidän täytyy kuunnella tätä kappaletta muutaman kerran ja ehkäpä pätkittäin, jotta sen tajuaa... Minulta vei aikaa sen täydelliseen hahmottamiseen. Itse olen saanut kappaleen ensin kolmeen osaan, sen jälkeen viiteen. Tämä helpottaa kokonaisuuden saamiseen. Uskokaa pois. Kappale ansaitsee sijan 47, mutta ylöspäin ei todellakaan olisi mahdollisuuksia.

46. Trapped Under Ice
- Ride The Lightningin kappale kyseessä. Itse pidän koko levyssä eniten kitaroista ja Jamesin laulusta. Molemmat kuulostavat erittäin hienoilta korvaani. RTL:n kappaleita tulee vastaan myöhemmissä vaiheissa, uskokaa pois. Jätän ne Loadit ja ReLoadit taaksepäin. Alku hämää kappaleessa paljon, se antaa hyvät vibat biisiin, mutta keskivaiheessa tunnelma latistuu... Sori, se olikin biisin loppu. Vaikka biisillä kestoa löytyy 4.04, silti se loppuu kuin tiiliseinään, eikä suurempaa otetta jää käteen, mutta kappale kuulostaa hyvältä. Weirdo...

45. Dirty Window
- Ahh, mitä teet jos olet valvonut pitkään, aamulla pitäisi lähtä kahdeksaksi kouluun ja herätyskello soi 6.30? Noh, oma ratkaisuni tähän on ihan varmasti laittaa St.Anger koneeseen ja Dirty Window päälle. Istun tuolille, tuijotan nukkuvilla silmillä ulos ja kuuntelen. Viiden ja puolen minuutin päästä olet todellakin valmis tekemään aamutoimet ilman stressiä ja muuta hämminkiä. Vaikka kappale ei musiikillisesti välttämättä ole mestariteos, niin kuin koko St.Anger näytti, Metallica pystyy tekemään tiukkaa settiä monelaisten käänteiden jälkeen. Kyseinen levy palautti Metallican pH -arvot normaalilleen. Aivan kuin ongelmia ei olisi ollutkaan. Ja tämä kappale toimii samassa virassa. Aamuisin kaikki on yhtä ongelmaa, tämän biisin jälkeen ongelmat ovat taatusti tippuneet puoleen.

44. For Whom The Bell Tolls
- Olisinkohan ollut 4. luokalla kun kuulin tämän kappaleen eräänä aamuna radiosta. Harvinaista, siis erittäin harvinaista, että Metallican vanhaa tuotantoa kuuluu radiosta. Kappale kuulosti aluksi jännittävältä ja ehkä hieman pelottavalta. Käänsin volumea isommalle ja juuri tämän alun kitarariffi soi silloin. FWTBT oli myynyt minut täysin. Koko koulupäivän kappale pyöri mielessäni ja latasin sen heti kotiin päästyäni. Enhän minä silloin mitään kummoisia musiikista tiennyt, enkä edes Metallicasta. Silti se iski ja todella lujaa, sittemmin kuuntelin sitä liikaa ja nyt sen markitus on vähentynyt. Taisinpa joskus kehua kyseistä kappaletta Metallican parhaana...

43. Fuel
- Tutustuin kappaleeseen ensi kerran Hot Wheels -pelissä, PlayStationille. Siinä oli hieno alkuvideo, jonka musiikkina toimi tämä kappale. Se iski minuun tavallaan pakosta. Pelasimme serkun kanssa peliä monia vuosia putkeen, ja yhä tänäkin päivänä saatamme fiilistellä peliä. Musiikki siis toimi 'vauhdikkaaseen ja toiminnantäyteiseen' peliin kuin nyrkki silmään. Fuelistahan on kaksi eri versiota. Fuel For Fire ja tutumpi Fuel. Fuel For Firen sanoitukset ovat erilaiset ja taitaapa itse kappalekin olla hieman erilainen. Molemmat silti kelpuutetaan ja tämä kappale on paras Loadin ja ReLoadin kappaleista yhteensä. Piste.

42. Metal Militia
- Jes. Jes. Jes. Taas taattua Kill 'Em All -tavaraa, joka alkaa tiukalla kitarariffillä, jatkuu tiukalla rumpuosiolla, joka jatkuu Jamesin tiukalla lauluosuudella. Kappale on koko viisiminuuttisen täynnä laatua, ja tätä kappaletta jaksaa kuunnella pitkään. Ainoa miinus löytyy hölmöstä 'Metal Militia' huudosta, jota toistellaan turhankin tiuhaan... Muuta sanottavaa en keksi tähän väliin...

41. Whiplash
- Tuttu kappale täällä suunnalla lätkämatseista. Soitettu niin B-junnujen, A-junnujen ja ihan Ukkojen peleissä. Tuo hyvän fiiliksen tiukassa pelissä, 3. erässä ja ylivoima aluillaan. Siispä itse kappaleeseen... Joka on varsin nopea kappale, tästä olen keskustellut tuttavani kanssa pitkään, joka väitti että Whiplash on nopeampi livenä kuin Battery. Mielestäni Metallica ei ole soittanut livenä nopeampaa, kuin vuonna 1989 Seattlessa Batteryn aikaan. Sen jälkeen tulee alkuvuosien Whiplashit jotka ylsivät lähes tuon kyseisen Batteryn tasolle. Itse pidän nopeista riffeistä ja menevästä tavarasta, ja tämä kappale edustaa kaikkea sitä. Hyvät fiilikset esim. peleissä, voit kuunnella kotosalla istuessasi, tai ihan missä vaan...



Next time, stay tuned!

Aika hyvä avaus Gukumatzilta. Paljon Load ja ReLoad levyn kappaleita, mutta kun sanoit, että Fuel on paras kappale, niin se tarkoittanee sitä, että King Nothingia ei tule? Itse olisin King Nothingin rankannut jopa Top-5. Myös Whiplash, FWTBT ja Metal Millitia olisivat olleet listallani paljon korkeammalla, lähellä Top-10. Mutta tämä on sinun listasi ja jatka sitä toki. Tänään tulee sitten Sabbathin sijat 6-10.

Jepjep, osuit naulankantaan. King Nothingia ei tule, itse en kappaleesta liioin välitä. Tosin, sekin olisi voinut listalta löytyä, mutta, itse löysin 50 parempaa...

Hmmm. King Nothing... Kaikinpuolin parempi versio Metallican ehkä tylsimmästä ja yliarvostetuimmasta kappaleesta Enter Sandmanista.

Minun mielestä King Nothing on vaan niin loistava. Loadin ja ReLoadin kappaleet eivät pahemmin ole iskeneet minuun, mutta tämä iski ja kovaa. Ja tämä kappale on ensimmäisiä, mitä olen kuullut Metallicalta eli varmaan se vaikuttaa asiaan aika paljonkin.

EDIT: Ei tämä King Nothing ihan Enteriä pese, mutta ei kaukanakaan ole. Enter on minulle SE kappale, jota ei voi kuunnella hiljaa

10. Turn up the Night
-Ensimmäinen Dion laulama kappale listalla. Kappale on erittäin tarttuva ja Iomnin soolot ovat erittäin "piristäviä". Kappale löytyy Sabbathin Mob Rules-albumilta ja on ainoa kappale siltä levyltä listaltani.

9. Zero the Hero
-Sabbathin aliarvostetuimpia kappaleita. Ensimmäinen ja samalla ainoa kappale Ian Gillanilta tässä listassa. Kappaleen kertosäe on laulettu erittäin hyvin ja Iomnin soolo on yksi parhaista. Kappale on aika karmiva ja jotenkin aavemainen. Tämä kappale ei todellakaan auennut ensimmäisellä eikä toisellakaan kerralla vaan tätä piti kuunnella monesti, kunnes kappaleen hienous selvisi minulle. Ja kappale löytyy Born Again-levyltä.

8. Hole in the Sky
-Sabotage-levyn paras raita, avausraita ja ainoa, joka mahtui listalleni. Kappale jää soimaan päähän ja on Sabbathia parhaimmillaan: nopeatempoista, Iomnin sooloja, rumpuja hakataan kunnolla ja bassokin toimii. Jos Sabbathin kuuntelu pitää aloittaa jostain, niin tämä saattaa olla erinomainen vaihtoehto. Tosin kannattaa aloittaa ensimmäiseltä levyltä, sielläkin muutama nopeatempoinen kappale.

7. Into the Void
-Nyt on sitten Master of Reality-levykin käyty läpi ja kyseessä on kolmas kappale kyseiseltä levyltä. Intro on tässä kappaleessa erittäin tarttuva ja kappale on muutenkin erittäin tarttuva. Top-5 ei ihan riittänyt rahkeet, koska Top-5 on todellakin viisi kovinta kappaletta. Ja onhan tässä välissä vielä yksi kappale...

6. Black Sabbath
-Black Sabbath-levyn avausraita ja oli todellakin tiukkaa tiputtaa tämä Top-5 pois. Kappale alkaa erittäin karmivasti ja se saa kuuntelemaan kappaletta lisää. Kappale on erittäin hidastempoinen, joten se saattaa olla syy, miksi tämän kappaleen Top-5:sesta tiputan... Toki seuraava kappale tulee olemaan erittäin hidastempoinen, mutta kappale toimii!

Aika surullista, että vain kolme on aloittanut listansa. En aio hoputtaa, mutta silti mielestäni olisi jo korkea aika, että listat olisivat valmiina. Nimittäin ylihuomenna ollut jo pari viikkoa aikaa tehdä tätä. Toivon nyt vain, ettei kukaan jätä tätä hommaa kesken ja että kaikki vetäisivät listansa loppuun.

EDIT: It's still real to me, dammit!

Muse Biisit Top-30
Sijat 20-16

20. Plug In Baby
Ja lista jatkuu Origin of Symmetry levyllä olevalla Plug In Babylla. Vahva kertosäe on ehkä se "juttu" miksi valitsin tämän listalle. Toki on tässä ihan mukavaa Matin sooloiluakin taas. Moni olisi ehkä laittanut tämän korkeammallekkin, mutta laitoin nyt tähän.

19. Darkshines
Sijalla 19 on samaiselta Origin of Symmetryltä Darkshines. Kappale on hiukan hitaampaa ja tunnelmallisempaa Musea. Kertosäkeistössä muuttuu hiukan vauhdikkaammaksi. Tästäkin kappaleesta löytyvät Muselle niin tunnusomaiset merkit: piano, vahva bassotausta, Matin kitarointi, perus rumpalointi ja avaruusteema.

18. Sunburn
Palataan ensimmäiselle Showbiz levylle ja sen avausraitaan. Tämäkin on hiukan rauhallisempaa. Kappaleen säkeistöt rakentuvat pianolle, mutta kertosäkeessä piano vaihtuu Matilla kitaraan. Matin perussooloilut löytyvät tästäkin kappaleesta.

17. Starlight
Kyllä, Starlight vasta sijalla 17! Tämä oli ehkä vaikein kappale sijoittaa listalle, tykkään kappaleesta aivan älyttömästi, mutta loppujen lopuksi tämä ei ole kuin perus Musea, josta on vain muodostunut ehkä jopa Musen suurin hitti. Yksinkertainen kappale, mutta toimii! Last.FM:n mukaan olen kuunnellut tätä kappaletta eniten, mutta johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että tätä tuli rummuteltua silloin aikoinaan aika paljon ipodi korvilla. Tykkään todella paljon kappaleesta, mutta jotenkin menny maku tästä, voisi olla listalla korkeammallakin, jopa top-10:ssäkin, mutta nyt päädyin tällaiseen ratkaisuun.

16. Megalomania
Origin of Symmetry levyn päätösraita siis kyseessä. Upea levy saa kyllä arvoisensa päätöksen tähän kappaleeseen. Aivan loistavan tunnelmallinen kappale! Jos tykkää Musen "avaruus" soundeista, niin tässä olisi Musen avaruushäröilyä parhaimmillaan.

Iron Maidenin TOP-20 -biisit



20. Where Eagles Dare

Uskomaton rumpu-intro viettelee kuulijan pauloihinsa heti. Kappaleen jämäkkä tempo yhdistettynä Dickinsonin huikaisevan korkealla hipovaan laulusuoritukseen pitää mielenkiinnon yllä. Where Eagles Dare ei kuitenkaan ole vain kertosäettä painottava kertahitti vaan väliosion hartaat kitararallit pitävät kappaleen yhtenäisenä.


19. Montségur

Väkivaltainen riffi yhdistettynä duurivoittoiseen sävelkulkuun on melko erikoinen yhdistelmä. Kappale toimii silti omalla painollansa. Lisäplussaa tulee erityisesti nerokkaasta sanoituksesta sekä Bruce Dickinsonin oopperamaisesta äänestä, joka täydentää tämän biisin yhdeksi Iron Maidenin upeimmista. Montségur siis todistaa, että raskas musisointi ei tarvitse tuekseen örinä-laulua vaan puhdas, mahtipontinen vokalisointi on paras vaihtoehto.

18. Run to the Hills

Maidenin ehkä tunnetuin yksittäinen biisi. Legendaarinen komppi yhdistettynä hienoon kitarasoundiin tekee Run to the Hillsista ainutlaatuisen. Sanoitukset ovat myös kierot, sillä biisin muuten iloinen ulkoasu antaisi olettaa sanoituksien olevan täyttä hölynpölyä, mutta sanoituksien takaa paljastuukin paljon syvempiä, historiallisia merkityksiä.

17. Quest for Fire

Voimakasluontoinen biisi, joka loistaa alun hienolla rumpukombinaatiolla sekä sitä seuraavalla erikoisella rytmillä. Dickinson venyttää äänensä taas kerran ihmekorkeuksiin varsinkin kappaleen alussa. Pidän myös Quest for Firen sanoituksista; aihetta esitellään monipuolisesti.

16. The Duellists

Miekkailun jalon lajin ylistysbiisi. Erinomainen väliosa, jossa bassoa sekä kitaroita osataan yhdistää merkillisen hienosti. Kyseessä on siis aika lailla eeposmainen biisi, jonka instrumentaaliosiot ovat täydellisiä.

Noniin, tulihan sieltä Maidenia, hyvä! Nyt vain PapaShango sitä Viikate listaa äkkiä kehiin! =)

Pidän myös Quest for Firen sanoituksista; aihetta esitellään monipuolisesti.

In a time when dinosaurs walked the earth
When the land was swamp and caves were home
In an age when prize possession was fire
To search for landscapes men would roam.

Ei ehkä se Maidenin sanoituksellisesti hienoin hetki. Vaikka biisinä aliarvostetun asemassa onkin niin, on nuo sanat kaikkine historiallisine virheineen täyttä kuraa.

Mutta ihan kiva listan aloitus, jään odottamaan jatkoa.

Quest for Fire on Piece of Mindin ainoa huti, juuri pöhköjen sanoitustensa takia. Muuten kyseessä on oikein hieno levy, ja onhan sillä Maidenin paras biisi, Revelations. Sen on parasta olla tuolla listalla (ja mahdollisesti korkealla), muuten olen hieman ymmälläni.

Maidenin TOP-20 -biisit Part II


15. The Clairvoyant

Seventh Son of a Seventh Son -albumin teemaa tukeva biisi. Erityisesti pidän kertosäkeestä, joka on ytimekäs, mutta silti todella toimiva. The Clairvoyant on paatosmainen biisi, jossa pohditaan elämää sekä kuolemaa; kyseessä on siis periaatteessa varsin suoraselkäinen biisi, joka kuitenkin kätkee sisällensä suurempaa filosofista mietiskelyä elämästä sekä kuolemasta. Kiinnittäisin lisäksi vielä huomioita melodioihin, jotka koukuttavat kuulijaa. Kunniamaininta tulee myös alun Steve Harrisin bassorytmittelystä, joka muodostaa biisin ytimen. The Clairvoyantin melodiat rakentuvatkin tuon bassorytmityksen selustaan.

14. Phantom of the Opera

Aikaansa edellä ollut biisi sekä myös uskomaton kappale ollakseen Iron Maidenin debyyttialbumilla, sillä monet bändit eivät ole edes koko uransa aikana tehneet yhtä taianomaista biisiä saati edes julkaisseet koko debyytillään yhtään biisiä, joka tulisi lähellekään Phantom of the Operan loistokkuutta. Biisi ei ole kuitenkaan täydellinen vaikka instrumentaalisesti biisi onkin uskomaton taidonnäyte itse Steve Harrisilta sävellyksenä sekä itse bändiltä soittamisen luovuutena. Sanoitukset ovatkin Phantom of the Operan heikoin osuus, sillä niitä pitäisi olla enemmän ja niiden pitäisi myös olla syvällisempiä, onhan kyseessä oopperan kummitus. Phantom of the Opera olisikin noussut myyttisempään mittaan, jos sen olisi annettu kypsyä muutaman vuoden verran ainakin sanoituksellisesti. Phantom of the Opera on kuitenkin huikea biisi, joka kuvastaa Iron Maidenin tinkimättömyyttä sekä kekseliäisyyttä jo nuorella iällä (viisi vuotta tuolloin ollut kasassa) sekä antaa viitteitä tulevasta muun muassa väliosion rallin sekä "Keep your distance..." -osion merkeissä.

13. The Loneliness of the Long Distance Runner

Biisi voidaan osittain rinnastaa The Duellistiin, sillä sekin käsittelee urheiluun liittyvää glooriaa sekä toisaalta myös syvää tuskaa, joka liittyy huippusuorituksiin (viittaa Maidenin aikaisempaan hyvin rankkaan World Slavery Touriin). The Loneliness of the Long Distance Runner alkaa hienoilla melodioilla sekä sitten kiihtyy kiivastempoiseksi. Asteittain hurmoksellinen rytmi etenee kohti nirvanaansa eli voimallista kertosäettä, jonka jälkeen biisi liikkuu pohtivampaan kitarapainotteiseen väliosioon. Biisin huippuhetki koittaakin keskivaiheilla, jolloin kuullaan yksi Maidenin hienoimmista kitarasooloista. Pidän eniten juuri tämän tyylisistä biiseistä, joissa on hienoja melodioita sekä myös kunnon rytmi. Kaikin puolin siis monipuolinen kappale, joka on säveltämisen mestarinäyte.

12. Can I Play with Madness

Maaginen biisi, joka on monella tapaa hyvin itsetutkiskeleva biisi. Can I Play with Madness rakentuukin Seventh Son of a Seventh Sonin dialogille tietäjän kanssa. Tähän biisiin on kyllä löydetty täydellinen soundi, joka täydentyy Bruce Dickinsonin dramaattisella tulkinnalla. Väliosion soolo sopii myös biisiin; soolo on dynaamisen tarkka.

11. Infinite Dreams

Seventh Son of a Seventh Son -albumin biisi, joka temaattisesti yhdistyy muihin kyseisen albumin kappaleisiin vaikka samalla toimiikin itsenäisenä biisinäkin varsin mainiosti. Erityisesti pidän Infinite Dreamsin väliosasta, joka on kertakaikkisen upea. Biisi ikään kuin kulkee syvästä itsetutkiskelusta jonkinlaiseen henkiseen hurmokseen. Yksi Maidenin tunteellisimmasta kappaleista siten kyseessä.

Muse biistit top-30
Sijat 15-11

15. Invincible
Viime aikoina olen vasta alkanut tykkäämään biisistä enemmän, ennen pidin tätä hiukan tylsänä. Kappale alkaa odottavaisella virveli rummutuksella, jota jatkuu kappaleen puoleen väliin, kunnes alkaa kunnon komppi ja ihan Dom on keksinyt kyllä ihan kivan rumpukompin tähän. Sitten tulee Matin tuttua sooloilua ja kappale muuttuu rokkaavammaksi, mutta kertosäkeeseen tempo hidastuu taas hiukan.

14. Take a Bow
Pysytään samalla levyllä, kyseessä siis uusimman levyn avausraita. Loistava aloitus kyllä loistavalle levylle. Perinteiset avaruussoundit tekevät kappaleesta todella hyvän kappaleen. Eipä kappaleessa sitten oikein muuta niin mullistavaa ole. Take a Bow = Avaruushäröilyä parhaimmillaan.

13. Supermassive Black Hole
Sori Mahti Ankka, ei ole kakkosena. Jää vasta 13:sta minun listallani. ihan ensin kun kuulin tämän niin lollasin tälle, että tämä on Justin Timberlake/Britney Spears kappale, mutta kun kuuntelin pari kertaa, niin olin eri mieltä. Loistava kappale, mutta ei mielestäni Musen parhaimmistoa kumminkaan.

12. Thoughts of a Dying Atheist
Moni varmaan ihmettelee tätä valintaa. Yksinkertainen kappale, ei ole käytetty pianoita eikä muita luomaan erilaista tunnelmaa, vain kitara, basso ja rummut. Iskee todella lujaa minuun. Sanoissakin hoetaan vain tätä samaa kertosäettä, "kuoleminen on ainoa asia minkä näen ja se pelottaa minua." Yksinkertaisuus on kaunista.

11. Exo-Politics
Ekan kerran kun kuuntelin tämän uusimman levyn läpi, niin rakastuin tähän kappaleeseen. Rummut ovat tämän kappaleen sielu, Dom esittelee säkeistöissä hiukan taitojaan, mitä hän ei yleensä Musen kappaleissa tuo esille. Kertosäe tässä on ehkä hiukan jotenkin mälsä, tai no kertosäkeen loppuosa" i'm waiting...jnejne" on aika iskevä, mutta säkeistöt ovat kyllä sen verran kovia, että tämä pääsee listalle.

Jos Coca teet tämän G-Unitista niin kannattaa ensin kuunnella tämä uusi Terminate On Sight levy läpi kerran jos toisenkin. Tässähän on pari ihan menevää biisiä. G-G-G-G-UNOT!

"Captain Charisma" kirjoitti:
Jos Coca teet tämän G-Unitista niin kannattaa ensin kuunnella tämä uusi Terminate On Sight levy läpi kerran jos toisenkin. Tässähän on pari ihan menevää biisiä. G-G-G-G-UNOT!

Paska levy. Lloyd Banks > Fiddy, Yayo

Taino, onhan I Like The Way She Do It - biisi ihan kuultavaa.

mike patton tai death lista kiitos, nehän on kuulemma niitä hyviä bändejä, eli voisko joku musiikin päälle ymmärtävä tehdä tämmöiset, pitäis tietää jotain noista, ku aattelin alkaa kuuntelemaan tuota musiikkia nyt ihan toden teolla

"Natumania" kirjoitti:
mike patton tai death lista kiitos, nehän on kuulemma niitä hyviä bändejä, eli voisko joku musiikin päälle ymmärtävä tehdä tämmöiset, pitäis tietää jotain noista, ku aattelin alkaa kuuntelemaan tuota musiikkia nyt ihan toden teolla

Ensimmäisestä albumista liikkeelle vain tai ainakin sillä tavalla minä etenen uuden musiikin kanssa.

Ei satu toimimaan jos on Death kyseessä. Ekasta ja vikasta levystä ei voi bändiä enää tunnistaa samaksi.

"Poni" kirjoitti:
Ei satu toimimaan jos on Death kyseessä. Ekasta ja vikasta levystä ei voi bändiä enää tunnistaa samaksi.

Jos kronologisesti edetään, mennään alusta loppuun aikajärjestyksessä. Tietenkään mikään ei estä kuuntelemasta aluksi levyjä, joita toiset ovat kehuneet yhtyeen parhaimmiksi tai helpoimmin lähestyttäviksi.

Deathin kaikki levyt ovat loistavia. Itse aloitin juuri tuosta ekasta levystä ja hyvin iski.

Crystal Mountain on oma suosikkini Deathin biiseistä. Kaikki vaan kuunteluun!

Iron Maidenin TOP-20 -lista Part III

10. Powerslave

Myyttinen biisi, joka kertoo muinaisesta faaraosta miettimässä omaa kuolevaisuuttaan. Powerslave pohjaa erittäin paljon vahvalla kitara- ja bassorytmille, joka siivittää biisin lentoon. Sanoitukset ovat erittäin runolliset sekä luovat kunnon tunnelman koko kappaleen ajaksi; Egypti-teema tulee hienosti esille.

9. Hallowed Be Thy Name

Biisi kertoo kuolemaantuomitun viimeisistä hetkistä. Hallowed By Thy Name alkaa tunnelmallisella kitaramelodialla, joka yhdistyy basson sekä kellon kuminaan. Sitten koko loppubiisin ajan mennäänkin vauhdilla kuolemaantuomitun pohdiskellessa syntyjä syviä. Jos alun tunnelmaosuutta ei lasketa mukaan, Hallowed Be Thy Name on oikeastaan todella vauhdikas kappale. Ihmettelen vielä nykyäänkin, millä tavalla Bruce Dickinson pystyy laulamaan ensimmäisen säkeistön jälkeen tulevat nopeat sanat. Siten erityisemmin ei henkeä vedetä tätä biisiä laulettaessa, sillä sanoitukset ovat sen verran tiiviit sekä runsaat yhdistettynä todella nopeaan rytmiin.


8. Caught Somewhere in Time

Futuristinen biisi ajan sekä paikan lainalaisuuksista. Yksi Iron Maidenin parhaimmista albumin avaavista biiseistä. Yksi harvoja 1980-luvulla tehtyjä kappaleita, joissa syntikka toimii ihan oikeasti. Caught Somewhere in Timen futuristinen soundimaailma, runsaat melodiat sekä Bruce Dickinsonin voimakasluontoinen tulkinta tekevät siitä yksinkertaisesti loistavan.


7. Twilight Zone

Tässä biisissä on yksi Iron Maidenin hienoimmista riffeistä. Alun nopean taitava riffi nostaakin mielenkiinnon heti sekä Twilight Zonen muutenkin räväkkä meininki toimii sanoituksia myöten.


6. Total Eclipse

Maailman loppua enteilevä biisi, joka kertoo kansakunnasta suuren tuhon keskellä. Yksi Iron Maidenin jyräävämmistä biiseistä. Sanat sekä rytmi toimivat hyvin yhteen.

Kiitokset suosittelijoille laitanpa levyt tilaukseen. Tiedä minkälainen tietäjä meikäpojastakin vielä kuoriutuu, heh

Oma lista jatkuu myöhemmin, nyt saavuin takaisin kotipuoleen lomalta...

40. The Thing That Should Not Be
- Jepjep, listan toinen osa polkaistaan käyntiin todella hyvällä kappaleella nimeltä The Thing That Should Not Be. Kappaleen rummut, ah, jotain niin ihanaa. Ne lähtevät alussa jykevästi käyntiin, eikä taso laske liioin ollenkaan. Muutenkin kappale on erittäin jämäkkä ja jykevä. Erittäin varma veto. Kappaleeseen ei tarvitse 'ajaa itseään sisään', vaan kappale nappaa heti ensi kuulemalta. Kappale ei kuitenkaan sisällä mitään sen kummempaa, tasaisen varmaa tallausta, ehkä liian pitkään, kuitenkin. Kuusi minuuttia samaa juttua. Kappale kaipaa kuitenkin särmää, jos näin voi sanoa. Soolo on vähintäänkin kummallinen. Itse en ole saanut siitä mitään selkoa tähän mennessä, mutta silti nautin siitä... Kappale olisi taatusti kymmenen sijaa korkeammalla jos kappaleesta olisi pudotettu muutama osa pois ja tehty pientä hienosäätöä. Ja muutenkin, lisää erilaisia käänteitä tarvitaan ylipäätänsä tässä kappaleessa. Mutta en kiistä, etteikö kappale olisi Metallican yksi raskaimmista. Ellei raskain.

39. The Unforgiven II
- Tämä on se Unforgiveneistä, mihin ensimmäisenä tutustuin. Tämä on se Unforgiven, mistä pidin ensimmäisenä. Tämä on se Unforgiven, mitä pidin parempana. Kunnes kuulin kappaleen isoveljen uudelleen, eräässä tietyssä tilanteessa. Sitten, kaikki tämä romahti. Mielestäni tästä kappaleesta puuttui tunne kokonaan verrattuna isoveljeen. Niinhän se vähän on, mutta tämäkin kappale on erittäin hieno. En sitten tiedä oliko se virhe heittää kaksi Unforgiveniä. Sanotaanko sitten että tilanne on 50-50. Pidin kuitenkin tätä kappaletta niin hienona ja mahtavana, että sen edellisajan arvostuksen rippeet ovat jossain tuolla kopanpohjalla. Siksi pikkuveli on numerolla 39.

38. Of Wolf And Man
- Kappale alkaa mitä mainioimmalla tavalla ja saa kuulijat uskomaan että tämä kappale on erittäin kova. Eihän siinä valittamista, mutta se kertosäe. Se on aivan hirveä. Kappaleen rullatessa samaan aikaan kun kuuntelija on fiiliksissä, kertosäe tulee, pamahtaa, ja menee toisesta korvasta ulos. Jättää laimean, todella laimean maun suuhun. Muuten kappale toimisi loistavasti. Kehuttavaa kappaleesta on sen huomaamaton agressiivisuus, jos ei heti sitä huomaa, varmasti myöhemmässä kuunteluvaiheessa se pilkistää jokaiselle korvaan...

37. I Disappear
- Mission Impossiblea varten tehty kappale, joka ei ole ollenkaan huono. Eihän se ole raskaimmasta päästä, eikä sen sanoitukset ole maata mullistavia, mutta silti jokin tässä kappaleessa iskee ja lujaa. Kappale on kuin nakutettu tuolle elokuvalle. Hieman erilaista Metallicaa on aina jännittävä kuulla ja tämä ei ole pettänyt. Toivottavasti kukaan ei pahastu, kun otin tämän kappaleen mukaan listalleni, noh, onhan tämä kuitenkin minun lista. Joten, pelkään pahoja kiusantekijöitä jotka tästä voisivat valittaa, joten seuraavaan kappaleeseen mars.

36. Frantic
- Aina niin ihana ja yllättävä St. Angerin kurkkupurkkisnare. En pidä siitä todellakaan, mutta tässä kappaleessa se ei haittaa tippaakaan. Muut osa-alueet hoitavat tarpeeksi asioita. Franticiin tutustuin heti kun sain St. Angerin itselleni. Levyn parhaimmistoa St. Angerin ja Some Kind of Monsterin kanssa. Frantic TIC TIC TIC TOC, aina kun se hakkaa, niin minä olen ainakin täysillä messissä.

35. Dyers Eve
- Au, sääski söi mua korvasta... Vittu. Ainiin, Dyers Eve. Intron jälkeenhän alkaa kohtalaisen tiukka osio, joka saa luvan aloittaa myös lauluosuuden. Sanat ovat hiukan tukalat, ja siinä todellakin angstataan kuinka perseestä vanhemmat voivat olla. Oikeasti. Ja koko kappaleen tiukka tahti ja agressiivisuus puhuu sanojen puolesta. Kivenkova kappale, jota itse ainakin soitan kun kaikki menee perseelleen, eikä pelkästään silloin kun en tule toimeen porukoiden kanssa. Kappale lopettaa ...And Justice for Allin ja jättää varmasti aika "Vau." -fiiliksen.

34. Fade To Black
- Fade... Muistaakseni tätä kappaletta ei ole jätetty kovin monesti Metallican settilistoilta vuosien varrella pois. Vakioveto näistä 'Tallican rauhallisemmista kappaleista. Ihan oikein. Sanat ovat haikeat. Todella haikeat. Tätä kappaletta kuunnellessa ei voi keskittyä muuhun. Tai jos yrittää, se vetää keskittymiskyvyn vain tähän kappaleeseen. Siksi en tosiaan keksi mitään sanomista, kun kuuntelen tätä...

33. Ride The Lightning
- Samannimisen levyn kakkosraita. Kaksi ekaa biisiä jytisevät ja paukkuvat niin helvetisti, että Ride The Lightning tuntuu loistavalta levyltä. Kappalehan liittyy henkilöön, jota ollaan viemässä sähkötuoliin. Ensin henkilö on hieman peloissaan, mutta loppua kohden haluaa toimituksen tehtäväksi mahdollisimman nopeasti. Erikoista, mutta jännittävää ja se toimii. Lopuksi kaikki olikin unta. Aijaa. Unta. Jännää. Kappale toimii oikeasti todella hyvin ja se on todellinen tajunnanräjäyttäjä. Yksi Metallican parhaimmista jytäbiiseistä.

32. Disposable Heroes
- Itse en muista Disposable Heroesista enää paljoa, joten kuuntelen sitä tässä samalla. Biisi alkaa ihan pätevän oloisella tykityksellä, jonka jälkeen tempo laskee. Täähän kuulostaa mahtavalta! Sitten kappale lähteekin vetämään täyttä häkää eteenpäin. Nääh, nyt se muuttui ihan eri biisiksi. Hmm, tätä pitää pohtia. Ja taas se tempo laskee. Varsinaista vuoristorataa, joka toimii hyvin. Sanatkin ovat kuin nakutettu tähän piisiin. Tässä on sitä agrea, tämä toimii.

31. Until It Sleeps
- Ihastuin tähän ihan sattumalta. Laitoin stereoihini tuohon oikealle puolele soimaan S&M:n ja kun Until It Sleeps alkoi soimaan, ihastuin siihen heti. Tämä kappale ei ole niin törkeän nopea, rokkaava, mutta silti siinä on tunnetta, sitä tunnetta mistä minä pidän. Alun rumpukomppi ja kitarat ovat todella hypnoottisia. Ja Jaymzin laulu... Korvat ovat sulaa vahaa... Silti vaikka kappale on rauhallinen, se räiskyy ja paukkuu. Ainakin kertosäkeessä. Tosi hypnoottinen piisi. Itse pidän erittäin paljon. Ainiin, menin jo sanomaan Fuelia Load/Reload akselin parhaaksi, niin minun skaalassa tämä kyllä ohittaa, kun kerran vielä unohdin miltä levyltä tämä kappale oli... Ja huomasin että silti kaiken hyvän jälkeen yksi kappale on vielä Loadilta käymättä.


Next time, stay tuned!

Sabbathin top-5 käynnistyy nyt!

5. Planet Caravan
-Jotain niin hienoa. Yhdistelmä psykedeeliistä rokkia ja bluesia. Erittäin kaunis kappale ja jos pitäisi tehdä lista herkimmistä kappaleista, niin eiköhän tämä kappale olisi aika kärkipäässä. Ozzyn ääni on tehty erittäin kauniiksi Leslien avulla (kaiutinkaappi). Ansaitsee ehdottomasti paikan listallani. Ja kyseinen kappale löytyy Paranoid albumilta ja voin sanoa, että kyseiseltä levyltä löytyy vielä kappaleita, jotka tullaan näkemään listalla.

4. Heaven and Hell
-Aah lähes täydellisyyttä hipova kappale (Sabbathin mittakaavassa). Dion ääni on kuin luotu kappaleeseen ja koko muu bändi vetää osuutensa erittäin hyvin. Kappalehan on erittäin merkittävä, koska Dion, Iomnin, Vinny Appicen ja Geezer Butlerin bändin nimeksi tuli juuri Heaven and Hell. Ja onhan tämä kappale vielä levynkin nimi.

3. Paranoid
-"Soittakaa Paranoid!"
Voisin melkein vannoa, että tämä kyseinen kappale on Sabbathin tunnetuin ja on varmasti yksi tunnetuimmista rock/heavy-kappaleista. Meno on alusta asti kovaa. Iomnin soolo on tässä loistava ja kappaleen riffi on erittäin tunnettu myös. Minun listallani Paranoid jää "vain" kolmoseksi, mutta en kiistä sitä, että ilman tätä kappaletta Sabbath ei olisi Sabbath.

Sori, on vähän viivästyny tää julkaisu...

Muse biisit top-30
Sijat 10-6

10. Space Dementia
Musen ehkä parhaimman levyn, Origin Of Symmetryn, kolmosraita. Avaruusteema, hehhe, se on tämänkin kappaleen _se_ juttu. Kappale alkaa pianonilla ja lähtee siitä avaruussoundejen siivittämänä plutoon. Musen pisimpiä kappaleita, taitaa olla jopa toisiksi pisin, täyttä tavaraa kyllä koko kappale. Mahtavan tunnelmallista menoa.

9. Butterflies & Hurricanes
Yhdeksänneltä sijalta löytyy tämä Idols-mainoksistakin tuttu kappale(jokainen varmaan muistaa: "Youuuu, You've got to be the best...". Kappale alkaa hitaasti, ehkä jopa vähän unisellakin laululla, mutta pikkuhiljaa volume taso lisääntyy ja kappale pääsee vauhtiin. "Sinun pitää olla paras, muuttaa maailmaa, käytä tämä tilaisuus hyödyksi, nyt on aikasi", kappale ei aivan sinne terävimpään kärkeen yllä, mutta loistava se on silti.

8. Stockholm Syndrome
Tukholma-syndroomasta kertova biisi, niin kuin nimestä voi hyvin päätellä. Kaapattu ei aijo seisoa kaappaajan tiellä, vaan käskee tämän kasvattamaan vihaansa. Kappale alkaa, jopa vihaisesti kitaralla ja tuntuu, että bassokin olisi viritetty tavallista matalemmalle. Dom väläyttelee ihan kätevällä rumpukompillakin säkeistöjen alussa. Kappaleesta löytyy myös ehkä Musen tunnetuin kitarasoolo, ei mitään aivan ääretöntä, mutta perusvarma kappaleeseen hienosti sopiva soolo.

7. Bliss
Taas tuttua avaruustavaraa. Todella, siis todella tunnelmallisen loistavat avaruussoundit tässä kappaleessa. Laulaja haluaa rauhan ja nautinnon toisen ihmisen päästä. Mutta se on tämä avaruusmelodia yhdistettynä perus rumpukitarabasso settiin joka tästä tekee aivan maagisen kappaleen. Kannattaa muuten tsegata kappaleen musa video, se on aika hieno. Matt hyppää pudotukseen ja tippuu loputtomasti.

6. Map of the Problematique
Kappale alkaa Muselle oudon säröisella kitaralla ja jatkuu Domin rummuttelulla. Tätä voisi sanoa "perusmuseksi", kitara erottuu, basso ja rummut tukevat vahvasti kappaleen melodiaa ja pientä avaruuskilkatusta unohtamatta. Ai miksikö "perusmuse" on näin korkealla? Koska tämä vain sattuu olemaan loistavaa "perusmusea".

Muse biisit top-30
Sijat 5 ja 4.

5. Time Is Running Out
Tämä biisi on suurin syypää miksi Muse on lempibändini. Tämän kappaleen kuulin ensimmäisenä Muselta ja rakastuin totaalisesti. Tämä oli todella pitkään jopa suosikkikappaleeni Muselta, mutta nyt se on tippunut jopa viidenneksi. Itse kappale alkaa rauhallisesti, mutta sitten muuttuu toiseen säkeistöön jo hiukan vauhdikkaammaksi. Kertosäehän biisissä on mitä mahtavin, "But our time is running out
But our time is running out
You can't push it underground
You can't stop it screaming out ". Toisaalta tämä on aika masentava biisi, kertoo rakkauden loppumisesta, mutta tätä on aina välillä kiva kuunnella, kun on vähän angst fiilis. =D

4. Hysteria
Bassoriffi. Se on vain jotenkin maaginen. Se vaan iskee meikäläiseen niin tolkuttoman lujaa! Vaikkei se olekkaan mikään maailman vaikein, niin se on vain silti niin loistava. Muutenkin biisi on letkeä ja rento ja pistää kertosäkeessä laulamaan ja tanssimaan. siihen päälle, kun isketään vielä Mattin kitaratilutukset(etenkin soolo on loistava) ja Domin perus rumpalointi, niin saadaan todella loistava biisi.

Kärkikolmikon biisit taitavat olla jo aika selkeitä kaikille Musea kuunteleville(tosin yksi biisi on ehkä pienoinen yllätys muille...). 3 parasta puuttuu, kolme ehkä mahtipontisinta ja pisintä teosta, ne ilmestyvät yksitellen lähiaikoina!

Hmm... Taidan olla ainoa joka enää julkaisee listaansa...
Mutta eipä tuolla niin väliä.

Muse biisit top-30

3. Knights Of Cydonia
Noniiin, nyt taisi Genghis ja Mahtis järkyttyä pahasti, mutta ei voi mitään. Kolmannella sijalla siis Musen uusimman albumin viimeinen kappale Knights Of Cydonia, kappale jota Genghis kehui jopa legendaksi Sabbathien, Purplejen yms rinnalle. Noh, sitä se nyt ei minulle vielä ainakaan ole. Mutta todella lähellä sitä se on. Muselta sattuu vain löytymään 2 parempaa kappaletta.
Kappaleessa ratsastetaan avaruuden ja aikojen halki. Domin Muse-uran parasta rumpalointia, vaikka tuohon alkuun olisi sopinut laukkakomppi paremmin IMO. Eipä mulla tässä oikee mitää kummempaa sanottavaa enää ole, kun Mahti Ankka vei sanat suustani: "H**vetin groovaava ralli!" Sanoissa nyt ei ole mitään niin kummempaa, tällaista perinteistä: "Taistele oikeuksistasi, taistele selvitäksesi".

Kappaleessahan on aivan tolkuttoman kova video, katsokaa se!
http://www.youtube.com/watch?v=jV1bRfLHA3A

Oh sh-.

Disturbedin listan aloitan huomenna (tänään). Toivotaan nyt ainakin niin. Unohdin aivan täydellisesti, anteeksipyyntöni.

"Wormmaster" kirjoitti:
Oh sh-.

Disturbedin listan aloitan huomenna (tänään). Toivotaan nyt ainakin niin. Unohdin aivan täydellisesti, anteeksipyyntöni.

Hyvä kun sanoit. Olenkin sitä jo vesi kielellä tässä odotellut.

"Volga" kirjoitti:
Hmm... Taidan olla ainoa joka enää julkaisee listaansa...
Mutta eipä tuolla niin väliä.

Et ole

Sabbathin lista jatkuu. Lista ennen sijoja kaksi ja yksi:

20. Snowblind
19. St. Vitus' Dance
18. Dirty Women
17. Sweet Leaf
16. Wicked World
15. Children of the Grave
14. Electric Funeral
13. Sababth Bloody Sabbath
12. N.I.B.
11. Evil Woman (cover)
10. Turn up the Night
9. Zero the Hero
8. Hole in the Sky
7. Into the Void
6. Black Sabbath
5. Planet Caravan
4. Heaven and Hell
3. Paranoid


2. Iron Man
-Voisinpa väittää, että jokainen foorumin käyttäjä on kuullut ainakin osan kappaleesta jostain. Kappaleen riffi on kyllä niin tunnettu, että sen jokainen on varmaan jossain kuullut. Kappale kertoo miehestä, joka palaa ajassa taaksepäin ja yrittää varoittaa muita maailmanlopusta. Hän törmää kuitenkin magneettiin ja muuttuu Iron Maniksi (Rautamieheksi). Ihmiset eivät kuule häntä eivätkä välitä hänestä. Iron Mania ärsyttää kyseinen touhu ja tappaa sitten ihmiset.

Laitan vielä linkin kappaleeseen, jos et ole kuullut sitä.

Iron Man

Lopulta, sija yksi...

1. War Pigs
-Sotapossu Ham! Tämä kappale säväyttää Sabbathin kappaleista eniten minua. Myös tällä kappaleella on melko tunnettu riffi. Kappale alkaa aika raskaasti ja luultavasti juuri tämän takia on lempibiisini Sabbathilta. Kappale jatkuu suhtkoht nopeatempoisesti ja loppua kohden tempo muuttuu taas hitaammaksi. Sanoitukset viittaavaat sotaan ja alunperin sitä ei haluttu julkaista (Vietnamin sota oli vielä käynnissä). Kappale julkaistiin ja se sai todella suurta huomiota.

Ja tässä vielä War Pigs

Ham kiittää. Seuraan ainakin Musen, Metallican ja Maidenin listat mielenkiinnolla loppuun. Danke schön und Auf Wiedersehen.

DISTURBED - TOP 20

20. Shout 2000 [The Sickness]

19. Violence Fetish [The Sickness]

18. Inside The Fire [Indestructible]

17. I Stand Alone [Believe]

16. A Welcome Burden [Dracula 2000 Soundtrack]

15. Droppin' Plates [The Sickness]

14. Forgiven [Ten Thousand Fists]

13. Pain Redefined [Ten Thousand Fists]

12. Stupify [The Sickness]

11. Meaning of Life [The Sickness]

---

10. Down With The Sickness [The Sickness]

Tämä on se klassikko josta kaikki tietää vähintään introrummutuksen. Minullekin tämä oli ensimmäinen Disturbedin biisi jonka tunnistin. Mutta silti se on mielestäni nykyään aivan järjettömän yliarvostettu. Joka tapauksessa, markitan introa, siitä sija 10.

Get up, come on get down with the sickness
Get up, come on get down with the sickness
Get up, come on get down with the sickness
Open up your hate and let it flow into me.
Get up, come on get down with the sickness
You mother get up, come on get down with the sickness
You fucker get up, come on get down with the sickness
Madness is the gift that has been given to me.

9. Guarded [Ten Thousand Fists]

Eräässä vaiheessa yksi suurimmista suosikeistani, ja kaverinikin pitivät. Mukavan nopea tempoinen ja muuten vain hyvä.

Guarding yourself
From the love of another
Left you with nothing tonight
Why does it sound like
The devil is laughing
Leaving me haunted tonight

8. Hell [Stricken (UK CD)]

En oikeastaan osaa selittää miksi pidän tästä biisistä. Luultavasti sen intro sopii hyvin näin yleisesti biisin sanoitukseen ja sen kitarariffitkään ei ole sen hassumpia. Aika keskinkertaista tuotantoa oikeastaan, mutta voittaa aina Disturbedin uudemman levyn.

Now I can stay behind
Save me, from wreaking my vengeance
Upon you, to killing more than I can tell
Burning now I bring you Hell!