Ohhoh, nyt sitä ollaan sitten jo kahdeksannessa 'Maniassa! Selotushomissa jälleen Gorilla Monsoon ja Bobby "The Brain" Heenan.
El Matador vs. "The Heartbreak Kid" Shawn Michaels
Mikäs olisikaan parempi tapa aloittaa Wrestlemania, kuin itse Mr. Wrestlemanian ottelulla? Noh, okei, ei Michaels nyt vielä varsinaisesti tuon lisänimen arvoinen ollut, vaikka toki hänen molemmat tätä edeltäneet Wrestlemania-ottelunsa olivat olleet onnistuneita (toinen hieman enemmän). The Rockershan hajosi tammikuussa, kun Michaels vihdoin kääntyi heeliksi ja paiskasi partnerinsa pää edellä lasiseinästä läpi. Tuon tapahtuman jälkeen Michaelsista tuli The Heart Break Kid ja hänen valettinaan toimi Sensational Sherri. Nyt häntä vastaan asettui hyvin samankaltainen painija, kuin Shawn itse oli. Kevytrakenteinen, taitava ja nopea "El Matador" Tito Santana. Tito ei ehkä ollut yhtä räiskyvä tai karismaattinen kuin HBK, mutta hänen valtava kokemuksensa teki tästä kaksikosta hyvinkin tasaisen. Odotukset olivat siis todella korkealla, mutta valitettavasti matsi ei niihin aivan yltänyt. Ottelu oli näille kavereille yllättävän hidastempoinen, eikä äksöni lähtenyt missään vaiheessa todella liikkeelle. Santanan hyvin paljon käyttämä head-lock ei oikein tässä kohtaamisessa toiminut, eikä matsia ainakaan yhtään auttanut hieman outo lopetus.
10:39
**
Jake "The Snake" Roberts vs. The Undertaker
Joku voisi ihmetellä, että minkä ihmeen takia Roberts matsasi 'Takeria vastaan, eikä Randy Savagea? Savagen ja Robertsin feudihan oli vuoden 1991 lopun kovinta kamaa ja heidän välistä matsia rakennettiin selvästi Wrestlemaniaan. Mutta sitten tapahtui jotain, eikä Hoganin ja Flairin matsia voitukaan laittaa pystyyn, joten piti Savage siirtää Flairin vastustajaksi, ja Robertsille piti löytää toinen tanssipari. The Undertaker oli juuri näihin aikoihin kääntymässä hyvikseksi ja vahva heel Roberts sopi vastustajaksi oikein mainiosti. Valitettavasti vain The Snake häippäsi WWF:stä tämän matsin jälkeen, eikä tähän siis lopulta kovinkaan suuresti panostettu. Ottelu ei mitään erityistä tarjonnut, mutta eipä tämä nyt aivan totaalinen floppikaan ollut.
06:36
*½
WWF Intercontinental Championship
"Rowdy" Roddy Piper (c) vs. Bret "The Hitman" Hart
Hart hävisi IC-vyönsä kaksi päivää ennen Royal Rumblea The Mountielle, joka taas hävisi vyön Rumblessa Piperille, The Hitmanin hyvälle ystävälle. Tämä oli Roddy Piperin WWF-uran ainoa mestaruus, kunnes sitten vuonna 2006 voitti tag-mestaruudet Flairin kanssa. Ottelun tarina oli se, että Piper ja Bret olivat hyviä kavereita, ja he halusivat painia puhtaan rehellisen painiottelun. Ottelun edessä rehellisyys kuitenkin alkoi vähitellen kadota molempien miesten otteista, sillä IC-mestaruus yksinkertaisesti merkitsi molemmille miehille niin paljon. Heidän jokaisesta liikkeestään näki, että kumpikin halusi olla Intercontinental-mestari. Kumpikaan ei säästellyt tippaakaan ja meno oli todella solidia. Tämä on yksi suuri syy siihen miksi tämä ottelu on niin upea ja todennäköisesti Roddy Piperin uran paras.
13:50
****
The Big Bossman, "Hacksaw" Jim Duggan, Sgt. Slaughter & Virgil vs. The Mountie, Repo Man & The Nasty Boys
Ja sitten olikin vuorossa ottelu, johon oli heitetty kaikki midcard-painijat, joille ei muutakaan käyttöä löydetty. Voi olla, että tässä oli taustalla jonkinlaisia feudintynkiäkin, mutta eipä paljoa kiinnostanut. Vihaan Nasty Boyseja ja Duggania, Slaughter oli jo totaalisesti menneen talven lumia, Repo Man oli erittäin typerä gimmick ja Bossmanin parhaat vuodet olivat jo takana. Jäljelle jäivät siis Virgil ja Mountie, jotka eivät myöskään aivan niitä suurimpia suosikkejani olleet, vaikka varsinkin Mountie kelpo painija olikin. Perustylsää menoa viitisen minuuttia.
05:22
*
WWF Championship
Ric Flair (c) vs. "Macho Man" Randy Savage
Niinpä. Mitä ihmettä mestaruusottelu tekee keskellä cardia? Kautta aikojen on vain kolmessa 'Maniassa ollut tämän lisäksi tilanne, että mestauus ei ole pelissä viimeisessä ottelussa. WM I:ssä mestaruudesta ei oteltu lainkaan, WM XI:ssä pääotteluna oli Bam Bam Bigelow, sekä tänä vuonna HBK vs. 'Taker. Toki tätä Wrestlemaniaa mainostaessa puhuttiin Double Main Eventistä, mutta ei se muuta sitä tosi asiaa, että tämän matsin olisi pitänyt päättää show. Mutta Hogan oli Hogan. Ric Flair tosiaan voitti Royal Rumblessa mestaruuden ja kaikki odottivat hänen puolustavan sitä Hogania vastaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Flair sai vastustajakseen Randy Savagen. Tälle kaksikolle kehiteltiin nopeassa ajassa sopiva feudi, joka tällä kertaa tarkoitti sitä, että Flair iski silmänsä Macho Manin vaimoon, Miss Elizabethiin. En erityisemmin tästä feudista pitänyt ja se tuntui jotenkin keinotekoiselta, mutta eipä sitä enää tämän loistavan matsin aikana tullut mietittyä (paitsi kun Elizabeth ilmestyi kehänlaidalle). Tässä ottelussa, jos missä on sitä kuuluisaa kehäpsykologiaa. Ei ehkä teknisessä mielessä mikään aivan huippunäytös, mutta äijät todella näyttivät miten yleisö saadaan mukaan otteluun. Lisäksi molempien painijoiden myyminen on huikaisevaa katsottavaa. Upea ottelu, vaikkei aivan niitä suurimpia klassikoita. Hieman myös kärsi siitä, että oli väärässä kohtaa cardia.
18:05
****+
"The Model" Rick Martel vs. Tatanka
Tämän show'n ainoa PPV-debytantti oli intiaanimies Tatanka, joka tunnetaan varmasti parhaiten puolentoista vuoden pituisesta voittoputkestaan. Tatanka oli hyvä babyface, hän paini todella energisesti ja hänellä oli hyvä look. Nämä hänen ensimmäiset WWF-ottelunsa tosin olivat hyvin lyhyitä, eikä hän niissä oikein mitään ehtinyt esittää. Hänen vastustajansa oli Rick Martel, joka ei ollut hieman yllättäen esiintynyt PPV:issä sitten loistavan Roberts-feudin. Nytkin hänen kohtalonsa oli vain saada uusi hyvis näyttämään hyvältä.
04:33
*
WWF Tag Team Championship
Money Inc. (c) vs. The Natural Disasters
Money Inc. oli "Million Dollar Man" Ted DiBiasen ja Irwin R. Schysterin muodostama loistava joukkue, joka oli tehnyt debyyttinsä vasta pari kuukautta ennen tätä Wrestlemaniaa. He voittivat nopeassa ajassa LOD:lta tag-mestaruudet ja puolustivat niitä nyt hyviksiksi muuttuneita Earthquakea ja Typhoonia vastaan. Vaikka todella tykkäsin Money Inc:stä, niin samalla se saa myös aikaan pientä haikeutta. Tuon tiimin muodostaminen nimittäin tarkoitti sitä, että yhden kaikkien aikojen parhaan painijan, Ted DiBiasen, sooloura oli tullut päätökseensä. Money Inc. oli kasassa kaksi ja puoli vuotta, jonka jälkeen DiBiase sitten eläköityi. Mestarit tekivät ottelussa kaiken työn ja hitaat haastajat löntystelivät tuttuun tapaan ympäri kehää. Tästä hitaasta löntystelystä huolimatta I.R.S. ja DiBiase onnistuivat tekemään ottelusta yllättävänkin siedettävän. Lopetus oli kyllä typerä.
08:39
*+
"The Rocket" Owen Hart vs. Skinner
Royal Rumblessa nähty The Foundation oli jo historiaa, sillä Neidhart oli ottanut hatkat WWF:stä. Tämä Owenin sooloilu ei kuitenkaan kestänyt kovinkaa kauaa, sillä pian tämän Wrestlemanian jälkeen hänet iskettiin yhteen Koko B. Waren kanssa. Tästä ottelusta Skinneria vastaan ei ole kovinkaan paljoa sanottavaa, sillä eiköhän tuo pituus kerro kaiken tarvittavan.
01:11
+
Hulk Hogan vs. Sid Justice
Ja sitten vuoron sai yksi huonoimmista ja ylipäätään typerimmistä pääotteluista Wrestlemanian historiassa. Hogan ja Sid olivat hyviä kavereita, kunnes Sid eliminoi Hoganin Rumblessa, ja nyt he sitten vihasivat toisiaan. En oikeasti ymmärrä, että mitä WWF haki sillä, että laittoi tämän viimeiseksi otteluksi. Etukäteen oli jo täysin selvää, että Sid ja Hogan eivät yksinkertaisesti voi saada hyvää ottelua aikaiseksi. Ja Flair vs. Savage kiinnosti yleisöä satavarmasti enemmän kuin tämä. Ottelu oli hemmetin tylsää, mitäänsanomatonta ja sielutonta nyrkkien heiluttelua. Ainoa positiivinen asia ottelussa oli sen bothcattu lopetus. En edes tiedä miten noin totaalinen mokaus oli mahdollista, mutta ainakin Hoganin ilme on näkemisen arvoinen! Siitä puoli tähteä. Mutta siis, ei näin, ei todellakaan näin.
12:44
½
*** Ric Flair
** Roddy Piper
* Bret Hart
Kaksi yli neljän tähden matsia on todellinen harvinaista ja siksi tätä PPV:tä voi pitää oikeinkin onnistuneena tapauksena. Harmi vain, että noiden otteluiden takana taso olikin sitten todella heikkoa. Ja jos Wrestlemanian viimeinen ottelu ei pääse edes yhteen kokonaiseen tähteen, niin hohhoijaa.
Matsissa Big Show veti hallintaosuutensa varsin hyvin, varsinkin yhteiset kehähetket Reyn kanssa olivat suorastaan hulvattomia. Reiska lenteli kuin mikäkin superpallo. Matsi loppui kuin seinään, ja loppuhäröilyt olivat yhtä vammaisia kuin koko Undertakerin aivokuolema-angle. Vähän tylsähkö matsi ja miinusta tosiaan tuosta mielestäni oudosta lopusta. 
Tästä tykkäsin aavistuksen verran enemmän kuin SD:n vastaavasta, illan matsi. 
</center>
