Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

[Rico]

Jatkan arvostelujani. Valitsin tämän kun se sattui olemaan ensimmäinen näkemäni PPV. Mainitsen vielä, että ennen tapahtumaa käytiin Heatissä Victoria vs. Molly Holly, mutta jätän sen nyt arvostelematta kun ei itse PPV lähetykseen asti päässyt.


Royal Rumble 2004

Tables Match for the World Tag Team Championship
Ric Flair & Batista vs. Dudley Boyz
Flair ja Batista puolustivat mestaruuttaan edellisiä mestareita vastaan, joilta he veivät mestaruuden edellisessä PPV:ssä Tag Team Turmoil -matsissa. Pöytä -stipulaatio toi mukavan lisämausteen tähän matsiin, joka muuten olikin ihan perus brawlia. Lopetus tuli yllättäen, eikä tämä matsi montaa minuuttia saanut aikaa mutta kävi ihan hyvin opener matsina.
*½
04:23

WWE Cruiserweight Championship Match
Rey Mysterio vs. Jamie Noble (with Nidia)
Matsi lähti käyntiin ihan mukavalla cruiser meiningillä, jota jatkui muutama minuutti kunnes ottelu loppui typerällä tavalla kuin seinään. Tämä oli sääli, koska alku vaikutti lupaavalta.
*
03:12

Eddie Guerrero vs. Chavo Guerrero (with Chavo Classic)
Eddien ja Chavon välit alkoivat rakoilla heidän hävittyään WWE Tag Team -mestaruuden Basham Brotherseille. Guerrerot saivat uusintamatsin, mutta hävisivät senkin Bashameiden huijattua jälleen voiton. Ottelun jälkeen Bashamit hakkasivat Eddien, Chavon katsellessa vieressä. Beatdownin jälkeen Chavo kävi antamassa vielä oman osansa. Feudiin sekaantui myös Chavon isä, Chavo Classic. Ottelu itsessään oli lievä pettymys. Matsi lähti hitaasti käyntiin eikä vauhtiin päästy kuin muutama minuutti ennen loppua. Ei tässä mitään ihmeellisempää nähty. Matsin jälkeiset tapahtumat esittivät tässä suurinta osaa.
**
08:03

WWE Championship
Brock Lesnar vs. Hardcore Holly
Vuotta ennen Brock oli botchannut Power Bomdin matsissaan Hollya vastaan murtaen hänen niskansa, ja tästä Holly joutui pitkälle sairaslomalle. Tästä keksittiin sitten kehittää storyline. Kuntouduttuaan Holly hyökkäsi Brockin kimppuun tavoitteenaan murtaa Brockin niska, ja näin saatiin tämä matsi. Tämäkin oli aikalailla perusmatsi. Suurin osa ajasta meni Lesnarin löysissä holdeissa. Ottelun kesto oli juuri sopiva tähän.
*½
06:30

Last Man Standing Match for the World Heavyweight Championship
Triple H vs. Shawn Michaels
Odotukset olivat suht korkealla, sillä nämä kaksi tuskin pystyvät huonoon matsiin eikä tämäkään todellakaan mikään huono ollut. Matsi tosin kärsi hidastempoisuudesta eikä tämä siksi yltänyt ihan herrojen parhaiden matsien joukkoon. Pituuden puolesta tähän oli satsattu hyvin, ja siksi edelliset matsit kärsivät lyhyestä pituudesta, mutta eihän se uutta ole näissä Rumbleissa. Kaiken kaikkiaan tämä oli viihdyttävä matsi ja tästä oli hyvä jatkaa Rumble -matsiin.
***½
22:46

Royal Rumble Match
Arvostan tämän matsin yhtä korkealle kuin vuoden 1992 Rumble -matsin. Tämä oli niin hyvin bookattu, ettei tylsiä hetkiä tullut vaan mielenkiinto pysyi koko matsin ajan. Ottelu sisälsi myös usean Wrestlemaniaan johtaneen storylinen. Verrattuna tätä uudempiin Rumbleihin pidin myös siitä, että tähän matsiin oli aiemmin Smackdownissa pidetty qualification -matseja, joissa ratkottiin Rumbleen pääsijöitä. Näin pitäisi mielestäni nykyäänkin tehdä. Joka tapauksessa tämän matsin ansiosta tapahtumasta jäi erittäin hyvä maku suuhun.
*****
61:30

[FlameSnoopy]

Kipeenä ollaan, joten tuli tässä katsottua vuoden 96 'Mania samantien.

--





WrestleMania XII (1996)



Owen Hart, British Bulldog & Vader /w Jim Cornette vs Yokozuna, Ahmed Johnson & Jake "The Snake" Roberts
Tarina on se, että Jim Cornetten tiimi on kääntänyt selkänsä Yokolle, sekä Vader & Bulldog hakkasivat brutaalisti Yokozunan. Jake Roberts teki myös paluunsa Rumblessa hyviksenä, mutta ei ole sen suuremmin ollut Ahmetin ja Yokon kamu. Olihan tämä ihan hyvä avaus 96 'Manialle, varsinkin heel tiimin työskentely oli mukavaa katsottavaa. Vader ei vaan tuntunut kohtaavan kemioissa kenenkään kanssa.
Arvosana: (2,25)
Kesto: 12:51

Goldust vs. Roddy Piper in a Hollywood Backlot Brawl
Tarinana on se, että Goldust on alkanut ihailemaan väliaikaista WWF:n presidenttiä Hotrodia, "Rowdy" Roddy Piperia. Kukaan ei tietenkään tykkää kun friikki-Kultapöly haluaa hinkata karvaista rintakehääsi. Joten tästä tehtiin parkkipaikalla tapeltava "Hollywood Backlot Brawl" (Goldust on Hollywoodista). Ulkona oli roskiksia, molempien painijoiden autot, joku ruokapöytä yms. Ihan ok menoa, joka oli jaettu kahteen osaan, ensimmäinen nyt ja toinen main eventtien välissä. Tälläistä mättöä, sitten kun päätyi kehään, niin ei se ainakaan parantunut.
Arvosana: (2,00)
Kesto: N/A

Steve Austin /w Ted DiBiase vs Savio Vega
Austinin ensimmäinen Mania. Tarina oli, että random arvan takia yhdessä Superstarsissa Vega & Austin olivat tag team. Austin ei halunnut kehään kun Vega otti nekkuunsa, josta Savio suuttui ja iski Austinia nyrkillään. Stone Cold vielä keskeytti Vegan selätysyrityksen ja lähti pinkomaan karkuun. Vega yritti seuraavassa Superstarsissa hyökätä Austinin kimppuun, mutta hänet lukittiin sitten vain Steven finuun, Million Dollar Dreamiin. Yleisöä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tämä matsi, enkä ihmettele miksi. Aikalailla tylsää brawlia kuollella yleisöä. Menetteli kuitenkin.
Arvosana: (1,00)
Kesto: 10:00

Hunter Hearst Helmsley vs The Ultimate Warrior
Ultimate Warriorin paluuottelu. Tämä oli siis se infamous pedigree no-sellaus matsi. Ei kait tässä sen kummempaa.
Arvosana: NR
Kesto: 01:36

Diesel vs. The Undertaker
Royal Rumblessa Diesel keskeytti Takerin ja Bretin ottelun, päättäen sen diskaukseen. Viime In Your Housessa Diesel ja Bret Hart lukittiin häkkiin taistelemaan WWF:n mestaruudesta. Juuri kun Diesel oli pääsemässä ovesta ulos, Taker ilmestyi reiästä kehämaton läpi, repien Dieselin sinne reikään. Samaan aikaan Bret kiipesi ulos häkistä, säilyttäen mestaruutensa. Taker jatkoi mind gamesejen pelaamista, tuoden arkun, jossa oli Diesel kopio, sekä valoen sammuessa kadoten kehästä. Tuloshan on kaikille selvä, joten voin kritisoida vähän tätä surkeaa buukkausta tässä. Mitä järkeä leijua, että on hakannut Takerin pahaan kuntoon kesken ottelua, eikös mielummin selättäisi hänet ja leijusi sitten? Kyllä tämä menetteli näinkin.
Arvosana: (1,75)
Kesto: 16:46

Bret Hart (c) vs. Shawn Michaels in a 60-minute Iron Man Match, for the WWF Championship
Matsi josta tämä Mania tunnetaan. Michaels, kaikkien vastoinkäymisten jälkeen, voitti toisen Rumblensa peräkkäin, sekä puolusti shottiaan viime IYH:sessa Owenia vastaan. Se kumpi saa enemmän selätyksiä / luovutuksia tunnissa voittaa. Tästä ottelusta joka pitää, tai ei pidä. Itse Kenityksen tapaa (oli pakko lukea hänen kommentinsa ottelusta) kuulun ykkösryhmään, meinaan oli tämä niin eeppinen. Tunti vähän hitaampaa teknistä painia, sekotettuna järkevästi sijoiteltuihin lentäviin liikkeisiin, ei mitään sekaantumisia tai muuta järjetöntä. Lopetus myöskin toimii, vaikkakin se oli arvattavissa muutaman tekijän takia. Kaikenkaikkiaan kyllä hyvä main event, kruunaa muuten aika keskinkertaisen eventin täydellisesti.
Arvosana: (3,75)
Kesto: 1h

~~~~~~~~~~~~~~~~

Mainio event, kohtalainen Mania todella hyvällä pääottelulla. Muuten oli aikalailla keskinkertaista menoa. Keskiarvoksi tuli otteluille 2,15 (ilman UW vs. HHH, joka sai siis N(o) R(ating)), joten menee siihen tasapaksun Rumble 1996:n eteen juuri sopivasti.

1. WWF Survivor Series 1995: 2,75
2. WWF Royal Rumble 1995: 2,25
3. WWF WrestleMania XII (1996): 2,25
4. WWF Royal Rumble 1996: 2,25
5. WWF In Your House 6 (1996): 2,00
6. WWF In Your House 2 (1995): 2,00
7. WWF In Your House 5 (1995): 2,00
8. WWF SummerSlam 1995: 1,75
9. WWF In Your House 1 (1995): 1,75
10. WWF WrestleMania XI (1995): 1,5
11. WWF In Your House 3 (1995): 1,5
12. WWF In Your House 4 (1995): 1,00
13. WWF King of the Ring 1995: 1,00

[FlameSnoopy]

WWF In Your House 7: Good Friends, Better Enemies


British Bulldog & Owen Hart vs. Ahmed Johnson & Jake Roberts
Manian kuuden miehen openerin lisäksi tarinaa on Saksan house showsta: Owen sai maistaa "Snaken" DDT:tä, jonka jälkeen Owenin kaveri Bulldog sekaantui otteluun ja jakeli beatdownin veteraani Robertsille. Tämän piti olla alunperin Bulldogin ja Robertsin singles ottelu, mutta monien ihmejuttujen jälkeen tästä tuli.. tag ottelu. Itse matsi olikin sitten aika mitäänsanomaton, tylsä ja kaavamainen. Ahmed on muuten älyttömän vaarallinen kehässä, tuskimpa kukaan haluaa astua hänen kanssaan neljänuoraiseen kehikkoon. Kyllä tämä menetteli kuitenkin openeriksi.
Arvosana: (1,5)
Kesto: 13:47

Goldust (c) vs. Ultimate Warrior for the WWF Intercontinental championship
Warrior teki siis paluunsa Maniassa, tuhoten snobi Helmsleyn muutamassa minuutissa. Ottelu oli vain monta minuuttia täydellistä roskaa, eikä matsi ikinä edes ehtinyt alkaakaan, kun se jo "loppui". Kissa ja hiiri leikkiä, sikarin polttoa ja muuta sekoilua.
Arvosana: NR

Vader /w Jim Cornette vs. Razor Ramon
Vader, yhdessä manageri Cornetten kanssa, ovat tuhonneet lähes kaiken tieltään. Näihin lukeutuu myös massiivinen Yokozuna. Hyllytyksen takia Razor ei ollut Maniassa mukana, mutta teki nyt IYH:sessa paluunsa PPV lähetykseen. Ei paljoakaan tämän jälkeen Razor liittyi WCW:hen, osana nWo:n järjestämistä ja Outsiders tag teamia Dieselin kanssa. Mutta itse otteluun, joka oli aikalailla perusbrawlia vailla tarinaa. Hyvin hidasta brawlia, oudon helposti tulleella lopetuksella. Menetteli kuitenkin.
Arvosana: (2,00)
Kesto: 14:49

The Godwinns /w Hillbilly Jim vs. The Bodydonnas (c) /w Sunny for the WWF tag team championships
WrestleManian pre-showssa Bodydonnasit voittivat Godwinnit, sekä vacantina olleet tag mestaruudet, Sunnyn väläyttelyiden ansiosta. Ilmeisesti sikafarmarit olivat ansainneet uusintaottelun. Toisin kuin voisi odottaa, tämä oli oikeastaan yllättävänkin hyvä, eikä käynyt tylsäksi missään kohtaan, mutta ei kyllä säväyttänytkään missään kohtaan. Ihan ok siis tähän väliin.
Arvosana: (2,00)
Kesto: 07:17

Diesel vs. Shawn Michaels (c) in a No Holds Barred match, for the WWF Championship
Historiaa on tässä siis vaikka muille jakaa; aina Dieselin bodyguard ajoista, jolloin hän oli siis Shawnin apulainen, siihen kun he taistelivat vuoden 1995 WrestleManian semi main eventissä. Siihen väliin mahtui myös tag mestaruudet ja brawlia. WrestleManiassa Bret Hart hävisi eeppisen tunnin iron man matsin jälkeen WWF:n mestaruuden "Heartbreak Kidille". Diesel on hyökkäillyt entisen kaverinsa kimppuun useaan otteeseen, joskus jopa tuolin kanssa. Tästä tehtiin sitten No Holds Barred -ottelu, samantyylinen, jossa Diesel hävisi alunperinkin tittelinsä Bretille SurSeriesissä. Itse ottelu oli taas.. noh, mitä voi odottaakin; eeppinen koitos. Ei mitään tieteellistä, laskelmoitua painia, vaan kunnon grudge -ottelu hienosti rakennetulla tarinalla. Historiasta tulee myös jo helposti plussaa, ja sanoisin tämän ottelun tippuvan juuri siihen 3,75 - 4,00 rajaan; päätin sitten antaa alhaisen nelosen. Kaikenkaikkiaan erinomainen main event siis.
Arvosana: (4,00)
Kesto: 17:53


~~~~~~~~~~~~


Väli-ppv erinomaisella main eventillä. Matsien keskiarvoksi tuli 2,375, joka ei kerro koko totuutta taaskaan. Ne tuhlatut minuutit jotka meni openerin- ja IC-titteli sähellyksiin olisi mielummin nähnyt main eventin lisäminuutteina. Mutta, koska eventissä nähtiin neljän tähden matsi, ansaitsee tämä mielestäni paikkansa kärkiviisikossa, ehkäpä 96 Manian takana.

1. WWF Survivor Series 1995: 2,75
2. WWF Royal Rumble 1995: 2,25
3. WWF WrestleMania XII (1996): 2,25
4. WWF In Your House 7 (1996): 2,25
5. WWF Royal Rumble 1996: 2,25
6. WWF In Your House 6 (1996): 2,00
7. WWF In Your House 2 (1995): 2,00
8. WWF In Your House 5 (1995): 2,00
9. WWF SummerSlam 1995: 1,75
10. WWF In Your House 1 (1995): 1,75
11. WWF WrestleMania XI (1995): 1,5
12. WWF In Your House 3 (1995): 1,5
13. WWF In Your House 4 (1995): 1,00
14. WWF King of the Ring 1995: 1,00

[Darien Fawks]

Goldust (c) vs. Ultimate Warrior for the WWF Intercontinental championship
Warrior teki siis paluunsa Maniassa, tuhoten snobi Helmsleyn muutamassa minuutissa.

Öö??

Edit: Hups. Nyt tajusinkin.

[FlameSnoopy]

WWF In Your House 8: Beware of Dog

Tämä oli siis se In Your House tapahtuma, jossa sähköt katkesivat kesken kaiken. Ensimmäisessä lähetyksessä näytettiin opener ja main event, joiden välissä sähköt olivat katki. WWF lähetti kuitenkin toisen lähetyksen, jossa näytettiin ne matsit jotka jäivät ykköslähetyksestä välistä.

Hunter Hearst Helmsley vs. Marc Mero /w Sable
Tämä jonkintapainen feudin päätös opener nähtiin alkuun; HHH toi Maniassa mukaanaan kehälaidalle Sablen, jonka oikeuksia 'Wildman' ryhtyi puolustamaan. Yhdessä Rawissa ennen tätä tapahtumaa HHH iski pedigreensä Merolle, saanen jonkinlaisen etulyönti aseman tähän otteluun tullessa. Kuten olen jo monia kertoja sanonut arvosteluissani ja foorumilla, en ole mikään HHH:n fani. Onnekseni hän katosikin lähetyksistä moniksi kuukausiksi, ja hänen King of the Ring push annettiin yhdelle toiselle miehelle. Miehelle josta tuli WWF:n tärkein painija Monday Night Warsin aikana. Matsi oli hyvin hidastempoinen ja suht tylsä, eikä HHH:n käden hakkaamisessakaan näkynyt olevan mitään järkeä; eihän pedigree mitään käsiä tuhoa. Juuri kun oli mahdollisuuksia nostaa ottelun vauhtia, niin se pysäytettiin täysin. Lopetuskin oli mitä kummempi.
Arvosana: (1,25)
Kesto: 16:23

British Bulldog /w Owen Hart & Diana vs. Shawn Michaels (c) /w Jose Lothario for the WWF Championship
Matsin takana on tarinaa, johon liittyi myös British Bulldogin vaimo; hän yhdessä miehensä kanssa syyttivät Shawn Michaelsia jonkinnäköisestä himoitsemisesta ja ahdistelusta. Bulldogin vaimo hankki lähestymiskiellon, mutta se ei riitä Brittiläiselle Koiralle, koska hän haluaa kostaa, sekä voittaa WWF:n mestaruuden; mestaruuden, jota hän ei ole ikinä voittanut. Ennen ottelua Owen Hart oli myös hakenut yhden päivän managerointiluvan. Ottelu oli ihan mukava, mutta ei mikään huikea siltikään. Aika hidastempoinen kuten myös opener, mutta pidin jotenkin tästä vähän kummasta lopetuksestakin. Olisi mielummin kyllä ollut hiukan nopeampi ja tasaisempi.
Arvosana: (2,5)
Kesto: 17:21

Steve Austin /w Ted DiBiase vs. Savio Vega in a Caribbean Strap match
Ja sitten kakkososan openeriin. Miehet ovat feudanneet jo vähän aikaa, sekä kohtasivat aika huonossa ottelussa myös WrestleManiassa. Tähän otteluun "Million Dollar Man" laittoi uransa pantiksi Austinin puolesta karibialaisessa strap ottelussa; kaverit ovat siis sidottu toisiinsa kymmenen jalan pituisella nahkavyöllä vai mikä onkaan. Minulla ei ole mitään hajua, miten tämä ottelu oli näin hyvä; se pysyi mielenkiintoisena kokoajan, sisälsi intensiivistä brawlia, hienoja spotteja, sekä mikään ei oikein tuntunut turhalta tässä ottelussa. Kahden hidastempoisen ottelun jälkeen tälläinen kova mättö iski kuin miljoona volttia; ja vielä strap matsissa! Ihme on tapahtunut.
Arvosana: (3,75)
Kesto: 21:27

Vader /w Jim Cornette vs. Yokozuna
Valitettavasti tuon erinomaisen strap matsin jälkeen tulee kahden monsterin slugfest. Taustatarina on sellainen, että Vader on tuhonnut kaiken tieltään WWF:ssä tähän asti, mukaanlukien massiivisen Yokozunan ja hänen jalkansa kolmella Vaderbombilla. Vaderin ja hänen managerinnsa yllätykseksi Vader laitettiin matsaamaan Yokoa vastaan tähän In Your Houseen. Tämä ei kuitenkaan ollut läheskään yhtä huono kun voi odottaa; se pidettiin lyhyenä, sekä suht mielenkiintoisena (alkua lukuunottamatta). Lisäksi edellisestä matsista oli niin hyvä fiilis jäljellä, että se pakostikin puskee arvosanaa ylöspäin.
Arvosana: (2,00)
Kesto: 08:53

Goldust vs. The Undertaker /w Paul Bearer for the WWF Intercontinental championship, in a Casket Match
En tiedä mitä ihmettä tässä tarinassa oli takana. Goldust oli kuitenkin ahdistellut niin Paul Beareria kuin Undertakeria, sekä pelasi hänen kanssaan mindgameseja. Samalla Mankind (Mick Foley) teki debyyttinsä Goldustin puolella, asettaen pohjan Takerin ja Mankindin feudilla. Ottelu nyt oli ihan perus-casket, eli ihan menettelevä. Suht ison miesten brawlia, mutta lopetus olikin sitten yllättävä, sekä fantastinen samaan aikaan. Siitä ehdottomasti plussaa.
Arvosana: (2,25)
Kesto: 12:36

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kaikenkaikkiaan hyvä event yhdellä erinomaisella matsilla, sekä loput kelpo settiä. Ainoa menettelevä oli opener, joka ei iskenyt yhtään. Matsien keski-arvoksi tuli 2.35, eli todella hyvä ka. HHH vs. Wildman oli kuitenkin niin pitkä (ja samalla huono), että tämä menee siihen korkeaan 2.25:seen. Seuraava tapahtuma onkin sitten King of the Ring 1996, jonka voittaja on varmaan kaikille selvillä, mutta eihän se mitään haittaa.

1. WWF Survivor Series 1995: 2,75
2. WWF In Your House 8 (1996): 2,25
3. WWF Royal Rumble 1995: 2,25
4. WWF WrestleMania XII (1996): 2,25
5. WWF In Your House 7 (1996): 2,25
6. WWF Royal Rumble 1996: 2,25
7. WWF In Your House 6 (1996): 2,00
8. WWF In Your House 2 (1995): 2,00
9. WWF In Your House 5 (1995): 2,00
10. WWF SummerSlam 1995: 1,75
11. WWF In Your House 1 (1995): 1,75
12. WWF WrestleMania XI (1995): 1,5
13. WWF In Your House 3 (1995): 1,5
14. WWF In Your House 4 (1995): 1,00
15. WWF King of the Ring 1995: 1,00

[Darien Fawks]

Oisko mistään, jos tän ketjun siirtäis toiselle alueelle? Itse innostun aina uusista WWE:n viikoittaisiin tulleista kommenteista, mutta usein ne ovatkin tänne.

EDIT: Ja eihän tää thread muutenkaan vastaa tän alueen kuvausta.

[Riveni]

Oisko mistään, jos tän ketjun siirtäis toiselle alueelle? Itse innostun aina uusista WWE:n viikoittaisiin tulleista kommenteista, mutta usein ne ovatkin tänne.

EDIT: Ja eihän tää thread muutenkaan vastaa tän alueen kuvausta.

Paras alue tämä tälle on koska enemmistö arvostelluista tapahtumista kuuluvat WWE-universumiin (WWE/F, WCW, ECW, NWA-lafkat), eli organisaatioihin joiden olemassaolon WWE tunnustaa avoimesti ohjelmissaan.

Ketjua ei siirretä mihinkään, se pysyy täällä.

[FlameSnoopy]

Oisko mistään, jos tän ketjun siirtäis toiselle alueelle? Itse innostun aina uusista WWE:n viikoittaisiin tulleista kommenteista, mutta usein ne ovatkin tänne.

EDIT: Ja eihän tää thread muutenkaan vastaa tän alueen kuvausta.

Eihän tänne muutenkaan ilmesty niin paljon viestejä. Mitä nyt yksin spämmäilen tätä topikkia.

Eikä sinun tarvitse vahdata tätä foorumia 24/7

[Darien Fawks]

Oisko mistään, jos tän ketjun siirtäis toiselle alueelle? Itse innostun aina uusista WWE:n viikoittaisiin tulleista kommenteista, mutta usein ne ovatkin tänne.

EDIT: Ja eihän tää thread muutenkaan vastaa tän alueen kuvausta.

Eihän tänne muutenkaan ilmesty niin paljon viestejä. Mitä nyt yksin spämmäilen tätä topikkia.

Eikä sinun tarvitse vahdata tätä foorumia 24/7

En vahtaakaan.

[Kenitys]

Jos et vahtaa, niin sitten kyllä hommassa mättää joku muu tosi pahasti, jos sinua häiritsee niin typerä seikka kuin että "voi kamalaa, jonnekin alueelle on tullut uusi viesti, mutta sepä ei olekaan tullut siihen aiheeseen kuin toivoin!" Sen takia ei aiheita siirrettä toiselle alueelle :) Muuten perustelut kertoikin jo Riveni.

[FlameSnoopy]

King of the Ring 1996

Steve Austin vs. Marc Mero /w Sable in King of the Ring Semi Final match
Austin pääsi tähän semi-finaalin ensin pistämällä Bob Hollyn nukkumaan sleepperillään. Toisessa ottelussa hän hakkasi vihamiehensä Savio Vegan uudella finisherillään; Stone Cold Stunnerilla. Marc Mero taasen selätti Bodydonnasien Skipin, sekä Owen Hartin, joka on nyt kommentoimassa. Muuten paras colour commentator ikinä. Vaikka matsi olikin hyvin rakennettu, näytti Austin olevan aina sillointällöin vähän hukassa kehässä, eikä oikein tahtonut tietää mitä tehdä. Irish whippejäkin nähtiin monta tusinaa, mutta sen lisäksi Mero esitteli lentävää liikearsenaaliaan. Oli tämä kuitenkin kaikenkaikkiaan hyvä ottelu.
Arvosana: (2,75)
Kesto: 16:49

Vader /w Jim Cornette vs. Jake Roberts in a King of the Ring Semi Final match
Toinen semi-finu tulikin heti perään. Siinä uskovainen Jake Roberts, joka voitti Hunter Hearst Helmsleyn (jonka huhujen mukaan piti alunperin voittaa tämä KotR, mutta aika tyylikkäästi haudattiin MSG-incidentin jälkeen) ja Justin Bradshaw:n, kohtasi massiivisen Vaderin, joka hakkasi ainoastaan Ahmed Johnsonin päästäkseen tähän matsiin. Ottelu pidettiin hyvin lyhyenä, joka kelpasi ainakin minulle. Lopetuksesta kyllä miinusta, oli hyvin köyhä tapa lopettaa semi-finu.
Arvosana: (1,5)
Kesto: 03:34

The Smoking Gunns (c) /w Sunny vs. The Godwinns /w Hillbilly Jim for the WWF Tag Team Championships
Jos nyt muistan kaiken ihan tarkalleen, Sunny oli ensin Bodydonnasien manageri, jotka sitten kuitenkin hävisivät mestaruudet Godwinnseille, joten Sunnystä tuli heidän managerinsa. Titteliottelussa Gunnseja vastaan hän, omalla panoksellaan, aiheutti hävion sitten taas Godwinnseille, ja ryhtyi Gunnsien manageriksi. Koska joukkueet jatkoivat feudaamista, heidät heitettiin tähän mestaruusotteluun. Itse ottelu olikin aikalailla täyttä roskaa, köyhällä lopetuksella. Onneksi kehänlaidalla oli sentään Sunny.
Arvosana: (0,5)
Kesto: 10:10

Jerry Lawler vs. The Ultimate Warrior
Tämä matsi syntyi kun Jerry Lawler halusi pelastaa Goldustin managerin, Marlenan, The Ultimate Warriorin "hyökkäykseltä". Seuraavalla viikolla Kunkku halusi pyytää anteeksi Warriorilta, joka ei suostunut vastaanottamaan Lawlerin lahjaa; jonkinlaista potrettia. Lawler sitten iski potretilla Warrioria niskaan, joten heille järjestettiin matsi tähän tapahtumaan. Tietenkään tämä ei lupaillut mitään hyvää, mutta onneksi matsi ei ollut aivan liian pitkä. Painisuoritukset olivat vähissä, mutta Warrior oli niin huippu, että voihan siitä semmoisen puolikkaan heittää.
Arvosana: (0,5)
Kesto: 03:50

Mankind vs. The Undertaker /w Paul Bearer
Tämä ottelu onkin tarjonnut parhaita build-uppeja WWF:n puolelta tältä vuodelta. Mankind, tutummin Mick Foley, on hyökkäillyt Takerin kimppuun useaan otteeseen. Näihin kuuluu niin normaalit, kuin epänormaalit hyökkäykset. Muunmuassa yhdessä Rawissa Mankind ilmestyi kehänalta, pitäen Takerin jalasta, sekä aiheuttaen diskauksen. Viime In Your Housen casket matsissa Undertaker kohtasi Goldustin, ja juuri kun hän oli voittamassa ottelua, Mankind ilmestyi arkusta ja repi Takerin sinne, auttaen Goldustin voittoon. Nyt Takerille annettiin vihdoin mahdollisuus kostaa. Matsi oli tietenkin vain brawlia, ja vaikka tässä olikin diskaukset ym. tuoliakin käytettiin. Hitauskaan ei oikeastaan haitannut yhtään, koska tämä pysyi mielenkiintoisena melkein koko ajan, sekä jäi odottamaan mielenkiinnolla jatkoa.
Arvosana: (2,5)
Kesto: 18:21

Goldust (c) /w Marlena vs. Ahmed Johnson for the WWF Intercontinental title
Viime kuun Rawissa, kun Ahmettia vietiin paareilla pois, Goldust tuli antamaan suusta-suuhun ensiapua, samalla kun hinkkasi hänen rintakehäänsä. Kun Johnson "heräsi", hän ei tietenkään pitänyt siitä, että hänen suu oli täynnä kultaista facepaintia. Valitettavasti ottelu oli tylsä, eikä läheskään yhtä mielenkiintoinen kuin esim. tuo edellinen Mankind vs. Taker. Ahmedinkin taisi saada jopa kaksi liikettä perille.
Arvosana: (0,75)
Kesto: 15:34

Steve Austin vs. Jake Roberts in a King of the Ring final match
Austin oli ollut tikattavana tässä välissä, mutta palasi taistelemaan tähän finaaliin tuon semi-finaali voiton jälkeen Marc Merosta. Jake Roberts oli taas palannut Vaderin tuhoamisen jälkeen teipatuilla kyljillä. Ei siis ollut vaikeaa arvata mihin ottelu keskittyi; juurikin "Snaken" kylkiin. Muistelin, että tämä olisi pidempi, mutta parempi näin. Loppuun vielä "Stone Coldin" nyt-legendaarinen "Austin 3:16" -promo. Hän ei näyttänyt yhtään rispektiä uskollista Jake Robertsia kohtaan.
Arvosana: (1,25)
Kesto: 04:28

British Bulldog /w Jim Cornette & Diana vs. Shawn Michaels (c) /w Jose Lothario for the WWF Championship, with Mr. Perfect as the special referee
Feudi jatkuu siis, uusintaottelu viime kuun In Your Housesta, joka päättyi kiistanalaiseen lopetukseen; molempien, niin Bulldogin kuin Heartbreak Kidin, olkapäät olivat matossa, joten ottelu päättyi tupla pinfalliin. Tasapelillä ei mestaruus kuitenkaan vaihda omistajaa, joten tästä järjestettiin uusintaottelu. Kaikenlisäksi Mr. Perfect, jolla oli ollut kränää (sekä joku katubrawli) WWF:n mestarin kanssa, laitettiin ottelun tuomariksi, toisaalta vaan kehän ulkopuolelle. Ottelu oli reilusti parempi kuin se In Your House 8:sin vastaava, mutta tästä jäi kyllä puuttumaan "se jokin". Loppua päin tunnelma koheni aika hyviin lukemiin, mutta keskivaihe oli hyvin hidas, eikä niin mielenkiintoinen. Todella hyvä ME silti, ja lopun massiivinen brawlikin oli kiintoisa.
Arvosana: (3,25)
Kesto: 26:25

~~~~~~~~~~~

Ihan ok event muutamalla hyvällä ottelulla (Opener, ME, MankindvsUT), mutta samalla määrällä roskaa (IC, Tag, sekä UW vs. JL). Matsien keski-arvoksi tuli 1.53125, joka ei kerro kaikkea. Anglejen kanssa sanoisin, että tämä nouseekin korkeaksi 1.75:deksi, siis 95 SumSlamin eteen.

1. WWF Survivor Series 1995: 2,75
2. WWF In Your House 8 (1996): 2,25
3. WWF Royal Rumble 1995: 2,25
4. WWF WrestleMania XII (1996): 2,25
5. WWF In Your House 7 (1996): 2,25
6. WWF Royal Rumble 1996: 2,25
7. WWF In Your House 6 (1996): 2,00
8. WWF In Your House 2 (1995): 2,00
9. WWF In Your House 5 (1995): 2,00
10. WWF King of the Ring 1996: 1,75
11. WWF SummerSlam 1995: 1,75
12. WWF In Your House 1 (1995): 1,75
13. WWF WrestleMania XI (1995): 1,5
14. WWF In Your House 3 (1995): 1,5
15. WWF In Your House 4 (1995): 1,00
16. WWF King of the Ring 1995: 1,00

[Darien Fawks]

Jos et vahtaa, niin sitten kyllä hommassa mättää joku muu tosi pahasti, jos sinua häiritsee niin typerä seikka kuin että "voi kamalaa, jonnekin alueelle on tullut uusi viesti, mutta sepä ei olekaan tullut siihen aiheeseen kuin toivoin!" Sen takia ei aiheita siirrettä toiselle alueelle Muuten perustelut kertoikin jo Riveni.

Ohjelmat ja PPV:t
Jos seuraat WWE:n ja ECW:n tapahtumia reaaliajassa, tämä on oikea paikka sinulle. Mutta älä sitten pillastu jos joku möläyttää seuraavan PPV:n mestaruusottelun voittajan nimen varoittamatta. Täällä se on sallittua.
Moderaattorit Moderaattorit, Ylläpito

Yleinen keskustelu
Kaikkea yleistä vapaapainiin liittyvää (mikä ei muille alueille mahdu). Yritetään kuitenkin pysyä asiallisessa keskustelussa.
Moderaattorit Moderaattorit, Ylläpito

[Jack DiBiase]

Mitä sieniä se Darien taas vetelee. Tuolla logiikalla kaikki painiaiheet pitäisi tunkea tuonne yleiseen. Olisikohan tämä alue, jonka nimi on "Ohjelmat ja PPV:t" sattumalta keskustelulle ohjelmista ja PPV-tapahtumista. EDIT: vai jäikö sinulta huomaamatta tuo kohta lainaamassasi kuvauksessa, missä sanotaan "mikä ei muille alueille mahdu".

EDIT2: Ja muutenkin alueiden kuvaukset ovat pahasti vanhentuneita ja/tai muutenvaan paskoja.

[Riveni]

Darien voisi myös valaista meitä siinä että missä vaiheessa meidän pitäisi alkaa siirtämään vanhoja PPV-aiheita pois täältä yleisen puolelle kun ne muuttuvat "ei-ajankohtaisiksi". Onhan sekin niin ärsyttävää että joku kommentoi muutama kuukausi sitten tullutta tapahtumaa, eikö totta?

[Darien Fawks]

No joo, samapa tuo.

[nWo-Sting]

Pakko Kysyä näiltä jotka arvostelee vanhempaa WWF tapahtumia että katsotteko tapahtumat WWE Tagged Classics DVD levyiltä vai lataatteko netistä kyseiset tapahtumat?

[FlameSnoopy]

Pakko Kysyä näiltä jotka arvostelee vanhempaa WWF tapahtumia että katsotteko tapahtumat WWE Tagged Classics DVD levyiltä vai lataatteko netistä kyseiset tapahtumat?

**.**

[FlameSnoopy]

In Your House 9: International Incident


The Smoking Gunns (c) /w Sunny vs. The Bodydonnas - Non Title
Tag Team mestaruuksia ei laitettu palkkioksi tämän matsin voittajalle, kun nämä kaksi tiimiä taistelevat openerissa. Sunnyhan petti Bodydonnasien tiimin, jotka tekivät sitten face turnin, sekä liittyi heel turnin tehdeiden Smoking Gunnsejen puolelle, jotka ovat siis mestareita. Enpä tiedä mikä idea oli sitten tehdä PPV:ssä mestareiden ja haastajien matsista non-title (eikä syykään siihen ollut kovinkaan hyvä, kts. muutama rivi ylempää.) Yleisö taitaa olla aina kuollut kun WWF:än surkea tag divisioona astuu kehikkoon. Tämä olikin hiukan tylsä, sekä ennalta-arvattava, mutta itse ainakin pidin tästä lopetuksesta. Sekä Sunnysta.
Arvosana: (1,5)
Kesto: 13:05

Mankind vs. Henry Godwinn /w Hillbilly Jim
Mahtava Mankind saikin vastaansa sikafarmarin. Ilmeisesti Mankindin piti alunperin kohdata Jake Roberts, joka oli loukkaantunut (ilmeisesti myi niitä kylkivahinkoja, jota sai KotR:issa). Kuten odottaa saattaa, matsi ei ollut mikään hirveän hyvä. Kaikkien onneksi tämä pidettiin sopivan lyhyenä, sekä simppelinä. Ei mitään erikoista. Foley näyttää muuten ottavan bumppia jokaisessa ottelussaan.
Arvosana: (1,75)
Kesto: 06:54

Steve Austin vs. Marc Mero /w Sable
Uusintaottelu Kehän Kunkun (KotR) semi-finaalista, jossa Austin voitti Meron hyvässä ottelussa, sekä lopulta koko turnauksen. "Wildman" halusi kohdata miehen joka rikkoi hänen voittoputkensa, joten rematch järjestettiin. Tämä ei ollut yhtä hyvä kun se ensimmäinen, mutta "ihan hyvä" silti. Tyylikkäitä lentäviä liikkeitä Merolta, mutta ei sen muistettavampaa "Stone Coldilta". Lisäksi tässä oli jotain ihmesähläystä enemmän kuin tarpeeksi. Toimi kyllä kaikella tavalla hyvin tässä kohtaa korttia, vähän nopeatempoisempi, ei niin pitkä matsi.
Arvosana: (2,5)
Kesto: 10:48

Goldust /w Marlena vs. The Undertaker /w Paul Bearer
Pakko sanoa, että olin vähän pettynyt, että Mankind ja Taker eivät olleet samassa ottelussa. Joku tag olisi varmasti toiminut, missä voitaisiin pelata mind gameseja. Nojaa, fantasiabuukkaus sikseen. Goldust ja Taker kohtasivat jo In Your House 8:n semi/main eventissä (2 osan ME, oikeasti Semi ME) casket ottelussa Intercontinental mestaruudesta. Ahmed Johnson voitti Goldustin KotRissa, joten tässä titteli ei ollut pelissä. Ainoa syy minkätakia Goldust selvisi Casket -ottelussa oli Mankidin avulla; hän ilmestyi arkusta ja viskasi Undertakerin sinne, antaen Kultapölylle tosiaan voiton. Alkuun saatiin taas ne muutaman minuutin pakoilut Goldustilta, jotka näyttävät olevan hänen tavaramerkkinsä, tosin ei kovin viihdyttävä sellainen. Muuten oli kelvollista menoa kiintoisalla lopetuksella, jolla saatiin jatkettua yhtä feudia, joka tietenkin lupaa mainiota tulevaisuutta ajatellen.
Arvosana: (2,25)
Kesto: 12:07

Shawn Michaels (c), Ahmed Johnson (c) & Sycho Sid vs. British Bulldog, Owen Hart & Vader /w Jim Cornette
King of the Ringin päätteeksi Jim Cornetten johtama Camp Cornette jakoi beatdownia WWF:n mestarille, "Heartbreak Kidille", kunnes Ahmed Johnson ja muuan Ultimate Warrior tulivat pelastamaan hänet. Warrior oli erotettu no-showejen takia vähän aikaa ennen tätä tapahtumaa, joten paluunsa teki kukas muukaan kuin Sycho Sid, joka yllättäen liittyi Michaelsin puolelle (ainakin vielä ), vaikka heillä onkin aika pitkä, eikä niin ystävällinen historia takanaan. Kuten olen jo useaan otteeseen sanonut, monen miehen matsit pitävät ottelun tuoreena. Niin oli tässäkin. Ottelu oli siis kiinnostava, lukuunottamatta sitä monen minuutin sleeperiä jota Vader piti. Eeppinen matsi sai myös hyvän lopetuksen, jolla rakennettiin SummerSlamiin mestaruusmatsi.
Arvosana: (3,00)
Kesto: 24:32

~~~~~~

Ehkä selvin esimerkki väli-PPV:stä jos jokin, IYH9 rakensi muutamaa feudia eteenpäin (Mankind-Taker, sekä SummerSlamin main eventtiin HBK-Vader), sekä tarjosi yhden todella hyvän ottelun (ME) ja loput aikalailla keskivertoa. Verrattuna muihin listan tapahtumiin, tämä oli ehkä hiukan parempi kuin IYH kuutonen, joten siihen listan eteen hyppääpi.

1. WWF Survivor Series 1995: 2,75
2. WWF In Your House 8 (1996): 2,25
3. WWF Royal Rumble 1995: 2,25
4. WWF WrestleMania XII (1996): 2,25
5. WWF In Your House 7 (1996): 2,25
6. WWF Royal Rumble 1996: 2,25
7. WWF In Your House 9 (1996): 2,00
8. WWF In Your House 6 (1996): 2,00
9. WWF In Your House 2 (1995): 2,00
10. WWF In Your House 5 (1995): 2,00
11. WWF King of the Ring 1996: 1,75
12. WWF SummerSlam 1995: 1,75
13. WWF In Your House 1 (1995): 1,75
14. WWF WrestleMania XI (1995): 1,5
15. WWF In Your House 3 (1995): 1,5
16. WWF In Your House 4 (1995): 1,00
17. WWF King of the Ring 1995: 1,00

[Supermac]

Projekti jatkuu pitkästä aikaa. Tämä KOTR tuli katsottua melkein kokonaan tuossa puolitoista kuukautta sitten, joten muistikuvat eivät enää ole aivan parhaat. Pahoittelut.


Kyseessä on historian ensimmäinen King of the Ring PPV. KOTR-turnaushan oli järjestetty jo kuusi kertaa aikaisemminkin, mutta nyt siis ensimmäistä kertaa maksu-tv:ssä. Selostushommissa JR, Heenan ja Savage. Ei oikein toiminut.


KOTR Quarter-final
Bret "The Hitman" Hart vs. "The Bad Guy" Razor Ramon
King of the Ring polkaistiin käyntiin kahden huippupainijan kohtaamisella, kun The Hitman ja The Bad Guy ottivat toista kertaa yhteen tämän vuoden PPV:issä. Ramon oli turnauksen ensimmäisellä kierroksella raivannut tieltään veteraani Tito Santanan. Hart sen sijaan oli päässyt suoraan tälle toiselle kierrokselle, koska hän oli WrestleManiassa hävinnyt mestaruusvyönsä kyseenalaisella tavalla. Ottelu oli juuri sellaista perushyvää menoa mitä näiltä kahdelta voisi tällaisessä "ei niin suuressa matsissa" odottaakin. Ei siis Royal Rumblen kohtaamisen tasolla, mutta viihdyttävä kymmenminuuttinen joka tapauksessa.
10:25
***-


KOTR Quarter-final
Mr. Hughes vs. Mr. Perfect
Toisessa ottelussa vastakkain olivatkin sitten kaksi totaalisen eri tasoista painijaa. Herra Perfect kuului ehdottomasti samaan kastiin openerin painijoiden kanssa, kun taas herra Hughes kuului samaan kastiin lähinnä Nasty Boyssien ja Nailz'n kanssa. Perfect oli voittanut KOTR:n avauskierroksella Doink The Clownin ja Hughes sen sijaan Kamalan. Kaksimetrinen ja about 150-kiloinen Hughes oli tehnyt WWF-debyyttinsä aivan hiljattain, mutta oli jo ehtinyt aloittamaan feudin The Undertakerin kanssa ja varastamaan tämän uurnan. Ei siis mitään uutta sillä rintamalla, vaan jälleen kerran oli yksi uusi taidoton iso mies feudaamassa 'Takerin kanssa. Ottelu ei ollut kovinkaan laadukas, mutta Perfect teki jälleen kerran aivan valtavasti töitä ja sai välillä Hughesin näyttämään jopa hyvältä.
06:02
*-


KOTR Quarter-final
Bam Bam Bigelow vs. "Hacksaw" Jim Duggan
Kolmannessakin ottelussa olivat vastakkain hyvin eri tasoiset vastustajat, erityisesti kiinnostavuudeltaan. Ensimmäisellä kierroksella Typhoonin pudottanut Bam Bam Bigelow oli hemmetin viihdyttävä ja kiinnostava painija. Voisi hyvinkin sanoa, että tämä oli BBB:n uran parasta aikaa. Jim Dugganin, joka oli avauskierroksella voittanut Papa Shangon, uran parhaat ajat sen sijaan olivat jo kaukana historiassa (jos siis sellaisia koskaan oli ollutkaan). Nyt hän oli enää vain vanha ja säälittävä. Mutta joo, BBB näytti hyvältä ja matsi pidettiin riittävän lyhyenä, joten ei tämä nyt aivan katastrofi ollut.
04:59
½


KOTR Quarter-final
"The Narcissist" Lex Luger vs. Tatanka
Lähtökohdat viimeiseen neljännesvälieräotteluun olivat mielenkiintoiset (tai "mielenkiintoiset"), sillä kumpikaan kaksikosta ei ollut vielä hävinnyt otteluakaan. Luger oli ensimmäisellä kierroksella pudottanut Bob Backlundin ja Tatanka Giant Gonzalesin (:shock:). Ennen ottelun alkua Lex joutui laittamaan kyynärpäähänsä suojan, jottei hän voisi käyttää salaista asettaan, eli kyynärpään sisällä olevaa metallipalaa! Aikamoinen kuvio. Luulen, että tämä matsi olisi voinut olla oikeinkin viihdyttävä, jos kestoa olisi ollut puolet vähemmän, mutta näin vartin pituisena tämä oli aivan liian pitkä. Kummallakaan ei ollut riittävästi taitoa pitää ottelua pystyssä näin pitkään, joten matsissa nähtiin paljon hetkiä, jolloin kehässä ei yksinkertaisesti tapahtunut mitään.
15:00
**-


KOTR Semi-final
Bret "The Hitman" Hart vs. Mr. Perfect
Bret ja Perfect selvittivät siis tiensä jatkoon toisen kierroksen otteluista, joten yleisö sai jälleen kerran nauttia tämän loistavan kaksikon kohtaamisesta. Summerslam 1991:ssahan he ottelivat klassikko-ottelun (****½), joten odotukset tämän suhteen olivat todella korkealla. Suuri ero tuohon parin vuoden takaiseen kohtaamiseen oli se, että molemmat olivat tällä kertaa hyviksiä. Jotkut voivat pitää tätä jopa parempana kuin tuota Slamin ottelua, mutta itse arvioin tämän neljännestähden verran heikommaksi. Aivan huikea ottelu joka tapauksessa tämäkin. Ei kai tässä muuta.
18:56
****+


WWF Championship
Hulk Hogan (c) vs. Yokozuna
Niin se Hogan vaan jälleen kerran oli Wrestlemanian jälkeen mestari, vaikkei hänellä aluperin siellä edes pitänyt mestaruusottelua olla. On se hurja! Hänenhän oli tarkoitus hävitä vyö Bret Hartille, mutta toisin kävi ja Yokozuna sai revanssinsa. Mielenkiintoinen paikka muuten cardissa päämestaruusottelulle. Hyvin vaisua menoa kolmentoista minuutin verran. Kaikesta näki, ettei Hogania oikein jaksanut kiinnostaa. Mutta kyllähän ottelun lopetus ja varsinkin se yksi eturivin Hogan-fani saavat aina hyvälle mielelle.
13:09
*


The Smoking Gunns & The Steiner Brothers vs. The Headshrinkers & Money Inc.
Tässä ottelussa olivatkin sitten mukana hyvin pitkälti WWF:n kovimmat joukkueet. Steinerit, samoalaiset ja Money Inc. ovat näissä arvosteluissa jo aikaisemminkin esiintyneet, mutta The Smoking Gunnsseille, eli Bart ja Billy Gunnille, tämä oli ensimmäinen PPV-esiintyminen. Tämän matsin perusteella ei olisi kyllä uskonut, että Billy tulisi tekemään kahdentoista vuoden pituisen uran WWE:ssä. Tosin tämän matsin perusteella ei nyt mitään muitakaan johtopäätöksiä voinut tehdä, sillä kestoa oli aivan liian vähän kahdeksalle miehelle. Esimerkiksi Rick Steiner ei tainnut päästä kertaakaan kehävuoroon. Itse painissa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta ei tälle kuitenkaan kovinkaan hyvää arvosanaa voi antaa, kun kaikki tapahtui niin nopeasti.
7:02
*


WWF Intercontinental Championship
"The Heartbreak Kid" Shawn Michaels vs. Crush
Ja vielä ennen KOTR-finaalia nähtiin show'n toinen mestaruuspuolustus, kun Shawn Micahels sai vastaansa yhden WWF:n isoimmista painijoista, Crushin. HBK:han itse asiassa oli hävinnyt tässä 'Manian ja KOTR:n välissä IC-vyönsä muutamaksi viikoksi Marty Jannettylle, mutta saanut sen takaisin debytoivan Dieselin avulla. Tässä ottelussa nähtiin siis myös Dieselin PPV-debyytti. Tuskinpa kukaan olisi tässä vaiheessa uskonut, että Diesel tule voittamaan päämestaruuden ennen Shawn Michaelsia. Mutta joo, ottelu oli ihan kohtalaista menoa, mutta olisi kyllä luullut, että Michaels olisi saanut vastustajastaan enemmän irti, sillä Crush ei todellakaan ollut mikään taidoton lihakasa. Pettymys.
11:14
**


KOTR Final
Bam Bam Bigelow vs. Bret "The Hitman" Hart
Bret Hart pudotti aikaisemmin show'ssa Razor Ramonin ja Mr. Perfectin otteluissa, joiden yhteiskesto oli noin puoli tuntia. Bam Bam Bigelow otteli vain yhden viisiminuuttisen ottelun, koska Luger ja Tatanka ottelivat tasapelin eikä kumpikaan päässyt jatkoon. Tähän kun lisätään se, että ottelussa oli jo valmiina iso mies vs. pieni mies-asetelema, niin finaalin tarina olikin jo aikalailla selvillä. Ja tarina toimi koko ottelun ajan, sillä molemmat, etenkin Bret, tekivät työnsä todella mainiosti. Jännitys kasvoi hienosti loppua kohti ja ottelun päätös tuli juuri oikealla hetkellä. Hyvä ottelu.
18:11
***+

Bretin matsit olivat kaikki mainioita, mutta muuten show'ssa ei sitten mitään erityistä nähtykään. Oli tämä kuitenkin selkeästi parempi kuin vuoden kaksi aikaisempaa PPV:tä.

PPV Ranking (1993 - 1994)
1. King of the Ring 1993 (Ok, 1,92)
2. Royal Rumble 1993 (Heikko, 1,90)
3. Wrestlemania IX (Heikko, 1,89)

[Kenitys]

Tahdoin pahoitella Darien Fawksille jo etukäteen sitä mielipahaa, kun hän huomaa Ohjelmat ja ppv-alueelle tulleen uuden viestin, säntää lukemaan sitä ja.. SE ONKIN VANHA PPV-arvostelu. Tiedän, väärinhän tämä on.

EDIT: Ja Supermac oli tässä välissä postannut arvostelun pitkästä aikaa! Hienoa :) Tätä lisää!

Kauan on taas mennyt aikaa edellisestä arvostelusta, ei oikein meinaa ehtiä painia katsoa - puhumattakaan arvostelujen kirjoittamisesta. Sen verran on ihan noita pakollisia kirjoitushommia. Nyt kuitenkin WWF:n One Night Only käsittelyssä.


ONE NIGHT ONLY 1997

Kuten tapahtuman "posterista"kin voi päätellä, tämä oli hyvin poikkeuksellinen ppv. Vuonna 1997 WWF päätti nimittäin kokeilla aivan jotain uutta ja suunnata rapakon yli Brittein mantereille tuottamaan ppv-lähetys! Birminghamissa kuvattu ppv lähetettiin Sky Box Officella, ja lisäksi sitä pystyi katsomaan ppv'nä Euroopassa ja Kanadassa. Jenkeissä tätä tapahtumaa ei siis pystynyt katsomaan ollenkaan livenä, vaan ainoaksi mahdollisuudeksi nähdä ppv oli hankkia myöhemmin tapahtuman VHS. En tiedä, kuinka paljon tämä amerikkalaisi harmitti, mutta ainakin tapahtumassa paikan päällä olleet britit tuntuivat olevan ihan villinä tästä häppeningistä.


Hunter Hearst Helmsley w/ Chyna vs. Dude Love
Tämä oli ensimmäinen Dude Loven ppv-ottelu, vaikka itse hahmo oli jo useamman kuukauden vanha. Kaikkihan alkoi siis jo vuoden '97 keväällä, kun sekopäisestä Mankindistä alkoi paljastua jotain aivan uutta. Niin selostajat kuin mies itsekin alkoivat paljastaa, ettei Mankind oikeastaan ollutkaan maan syöveristä esiin noussut mielipuoli, vaan ympäri maailmaa aikaisemmin Mick Foleyn ja Cactus Jackin nimellä paininut mies! Tämän paljastuksen myötä Mankind alkoi myös vähitellen muuttua hiukan normaalimmaksi ja vähemmän toisia painijoita vihaavaksi, ja niinpä yleisö kääntyi tämän puolelle. Kesällä Jim Rossin haastattelussa paljastui, että Mick "Mankind" Foleyn kotivideoissa Foley esiintyi rauhaa rakastavana Dude Love -hahmona. Kun sitten Steve Austin ei hyväksynyt friikki Mankindia joukkueparikseen eräässä Raw'ssa, teki Loven hahmo debyytin liittyen Steve Austinin joukkuepariksi. Tästä lähtien Foley hieman skitsofrenisesti esiintyikin molempina hahmoina tasaisesti. Mankindillähän oli ollut King of the Ringistä lähtien verinen feud Hunter Hearst Helmsleyn kanssa (se tosin päättyi pitkälti jo SummerSlamiin), ja tämän pohjustuksen kautta nyt Helmsley joutuikin kohtaamaan rakkaan lähettilään Dude Loven, joka muuten oli hieman iskenyt silmänsä Chynaan.

Jälleen kerran kohtaaminen Mick Foleyn ja Triple H:n välillä, ja jälleen kerran tarjolla oli oikein hyvää ja viihdyttävää painia. Näiden kahden ottelut oikeastaan sopivatkin näinä aikoina erinomaisesti openeriksi: miehet tiesivät, mitä tehdä kehässä ja tunsivatkin toisensa suht hyvin, joten kokonaisuutena oli kerrasta toiseen vakuuttavaa menoa, joka sai yleisön aina hyvin mukaan. Brittiyleisöä ei tosin tarvinnut mitenkään erityisesti tempaista mukaan: se oli muutenkin tulikuumana. Silti tästäkään ottelusta ei mitään klassikkoa syntynyt, ja oikeastaan tämä oli kaksikon vuoden '97-otteluista ainakin tähän mennessä kehnoin. Tässä ei ollut enää samaa tarinaa ja intenssiivisyyttä kuin aikaisemmissakin, ja muutenkin tarina jäi vähän vaisummanpuoleiseksi. Joka tapauksessa hyvä mutta jo hieman liian vanha ja tuttu ottelu.
*** (12:51)


Leif Cassidy vs. Tiger Ali Singh w/ Tiger Jeet Singh
Leif Cassidy (aka Al Snow) oli oikeastaan melkein jo siirtynyt ECW:n rosterin puolelle osana WWF:n ja ECW:n talent tradea, mutta tähän ppv'hen mies vielä saapui esittämään vanhaa kunnon pahasti epäonnistunutta Leif Cassidya. Vastustajaksi hänelle asettui WWF:n hyvin uusi hankinta Tiger Ali Singh, joka oli siis legendaarisen Tiger Jeet Singhin poika. En tiedä, kuinka kovaa pushia WWF oli vielä tässä vaiheessa tälle second generation superstarille suunnitellut vielä tässä vaiheessa, mutta aika pannukakuksihan miehen ura sittemmin jäi. Osansa saattoi olla vaikkapa sillä, että facena mies imi kiviä: tässäkin hän sai promonsa aikana lähinnä buuauksia brittiyleisöltä. Ainiin, mitään feudia näiden kahden välillä ei todellakaan ollut.

Ottelu oli lyhyt. En oikeastaan tiedä, oliko se tässä tapauksessa enemmän huono vai hyvä juttu, mutta ehkä kuitenkin hyvä. Jos ottelu olisi jatkunut pidempään, olisi Cassidy saanut ehkä kannettua Singhin kohtuulliseen otteluun, mutta toisaalta taas en osaa kuvitella, miksi se olisi ollut kovin tarpeellista. Ottelu toimitti tällä pituudellaan tarkoituksensa eikä ainakaan vienyt turhaan aikaa tärkeämmiltä otteluilta (joita ei kyllä liikaa tässä cardissa ollut). Laadultaan tämä nyt oli aika heikkoa: Cassidy väläytti muutaman kerran ihan kivoja otteita, mutta siinä ne valopilkut pitkälti olivat. Yleisökin oli harvinaisen kuollut.
*½ (04:06)


The Headbangers (c) vs. Los Boricuas (Vega & Miguel) - WWF Tag Team Championship
Voi pojat, vaikka Night of Champions -arvostelussani dissasinkin nyky-WWE:n joukkuedivisioonaa rankalla kädellä, niin ei se meno nyt kyllä paljon parempaa tältä osin ollut vuonna '97:nkään. Se ero kyllä oli, että joukkuedivisioona oli näkyvämmin esillä ja sitä yritettiin jotenkin pushata, mutta joukkueiden taso oli oikeastaan selkeästi heikompaa. Kaiken tarpeellisen kertonee, että Ground Zeron neljän joukkueen kamppailussa mestaruusvyöt todella voitti Headbangers! Voi pyhä isä. Kaiken lisäksi nämä kaksi sekopäätä olivat kuumaa kamaa Briteissä: engelsmannit hurrasivat kaksikolle kovempaa kuin Elvikselle. No oli miten oli, vuosia myöhemmin WWE Maganizenassa "ei mestaruusvöidensä arvoisiksi" luokitellut, Mosh ja Trasher puolustivat vöitään puertoricolaisjengin Savio Vegaa ja Miguel Perez Junioria vastaan. Mitään kummempaa tarinaa ei tälläkään ottelulla ollut.

Tämä oli yllättävän kivaa menoa. Vaikka aina pahasti mollaankin Headbangerseja, täytyy minun myöntää (kuten Jackillekin jo joskus aikoja sitten totesin), että eivät ne miehet nyt täyttä roskaa olleet. Heikko joukkue kyllä, mutta toivatpa WWF:ään sitä tietynlaista tuoretta high flying -menoa, jota ei tähän aikaan oltu vielä paljon nähty. Lisäksi miesten vastustajat Vega ja Perez Jr. eivät olleet ihan sieltä heikoimmasta päästä, joten kyllä tämä joukkuemestaruuskamppailu toimi aika hyvin. Los Boricuas veti vahvaa heel-roolia, mikä vain kasvatti Headbangersien keräämiä chantteja ja hurrauksia. Ottelu oli siis ihan järkevästi buukattukin aina lopetusta myöten. Kokonaisuutena siis tämä oli ehdottomasti hyvä ottelu, mutta ei sen enempää. Pitää kuitenkin muistaa, ettei tässä se painillinen anti oikeasti nyt mitään huippuluokkaa ollut, ja taustatarina uupui täysin.
*** (13:34)


Flash Funk vs. The Patriot
Viime ppv'ssä Patriot haastoi vielä WWF-mestarin tasaväkisessä ja pitkässä teknisessä kamppailussa päämestaruudesta, ja nyt hän oli jo tippunut ottelemaan WWF:n rosterissa täysin unohtunutta Flash Funkia vastaan. Tämä oikeastaan kertookin kaiken tarpeellisen Patriotin WWF-urasta: mies oli ulkona firmasta ennen vuoden loppua. Ihan hyvä niin, itse en miehestä koskaan kummemmin perustanut. Eikä muuten perustanut brittiyleisökään: facen roolia vetänyt Patriot keräsi ihan kunnon buuaukset yleisöltä, sattuneesta syystä. Kummempaa tarinaa ei (ppv'n teemaa noudattaen) ollut tälläkään ottelulla.

Vaikka en Patriotin suurempi fani olekaan, kyllähän mies nyt ihan hyvin hommansa kehässä osasi hoitaa. Flash Funkin (eli siis 2 Cold Scorpio) taidoista nyt ei kenelläkään mitään epäilyksiä pitäisikään olla. Niinpä kun nämä kaksi laitettiin kehään, oli lopputuloksena ihan mukava ottelu. Jotenkin vaimea fiilis tästä kuitenkin jäi, ehkä sen takia, että ottelussa oli vastakkain kaksi facea, ja WWF:ssä ei face/face ottelut koskaan ole kovin erityisesti toimineet.. Varsinkaan silloin, kun yleisö buuaa toiselle ottelun osanottajalle ja on aika hiljaa toisen osalta. No, Funk ja Patriot kuitenkin yrittivät ihan kunnolla kehässä ja saivatkin aikaan ottelun, jonka kyllä ihan mielellään katsoi. Ei sen enempää, mutta parempi edes näin.
**½ (08:47)


The Godwinns vs. Legion of Doom
Noniin, nyt saatiin sitten vuoroon ottelu, jolla oli sentään pitkä tarina taustalla (itse asiassa pidempi kuin Foley/Helmsleyllä). Kaikkihan oli alkanut siis siitä, kun Henry O. loukkaantui (oikeasti) jossain keväisessä Raw'ssa Doomsday Devicen seurauksena, ja kun Godwinssit palasivat takaisin, eivät he enää olleet leppoisia ja lupsakoita farmareita, vaan ilkeitä ja kostonhimoisia rednecksejä, jotka kantoivat kaunaa erityisesti LOD:lle. SummerSlamissa LOD oli jo voittanut Godwinssit, ja Ground Zerossa joukkueiden välienselvittely meni niin rajuksi, että LOD diskattiin ottelusta. Nyt oli sitten vuorossa jälleen yksi kamppailu tästä sarjasta lisää.

SummerSlamin arvostelussa sanoin, että yllätyin jopa hieman siitä, että nämä kaksi joukkuetta saivat aikaan katsottavan ottelun. Godwinss kun oli tunnetusti suurinta paskaa, mitä WWF:n tagdivari sisälsi, ja LOD ei varsinkaan tässä vaiheessa ollut enää mitenkään erityisen tunnettu kyvystään kantaa huonompia joukkueita hyviin suorituksiin. Tunnelmaa kuitenkin piisasi niin SummerSlamin ottelussa kuin tässäkin, ja pitkälti sen ansiosta ratsastamalla nämä joukkueet saivat taas aikaan siedettävän ottelun. Painillisesti ei todellakaan mitään juhlaa, mutta ihan hyvä tunnelma kaikin puolin, ja kyllä kaikki neljä ihan jonkun verran tuntuivat yrittävänkin saadakseen aikaan parhaan mahdollisen lopputuloksen. Sitä tämä nyt varmaan aikalailla olikin - tuskin näistä tämän parempaan onkaan.
** (10:42)

Sitten saimme kuulla promon Ken Shamrockilta, josta WWF yritti kovasti rakennella tulevaisuuden Main Event Facea (uutta semmoista se todella alkoikin kaivata hillittömän kapean rosterin takia). Nyt ongelmaksi oli muodostunut se, että Shamrock loukkasi itsensä Briteissä järjestetyssä Raw'n nauhoituksissa, ja niinpä mies ei pystynyt painimaan tässä tapahtumassa, kuten hänen oli pitänyt. Alun perin Shamrockin oli ilmeisesti tarkoitus kohdata Owen Hart. Tyhjin käsin Shamrock ei kuitenkaan tässäkään show'ssa jäänyt, kun Rockabilly (Billy Gunn) tuli aukomaan päätään perusfacepromon vetäneelle Shamrockille, ja Shamrock palkitsi miehen lukitsemalla hänet Ankle Lockiinsa. Yleisökin syttyi sentään jonkin verran Shamrockille.


Vader vs. Owen Hart
Koska Shamrock ei Owenia vastaan pystynyt asettumaan, korvaajaksi astui Vader, joka oli pienen paluunsa yhteydessä tehnyt face-turnin. Koko WWF-uransa ajan pelottavana monsterheelinä esiintynyt The Man They Call Vader toimi itse asiassa yllättävänkin hyvin yleisön suosimana facena: itsekin pidin tästä käänteestä. Owen ei sen sijaan selvästikään pitänyt siitä, että hän joutuikin kohtaamaan kahden Shamrockin kokoisen vastustajan. Backstorya tällä? Ei.

Vaikka taustatarinaa ei ollutkaan, niin tämä oli silti oikein mallikas kamppailu. Oikeastaan aika tasoissa openerin kanssa laadultaan. Ottelu oli buukattu hieman tavallisuudesta poikkeavasti, koska yleensä tarkoituksena näin erikokoisten painijoiden ottelussa on saada yleisö säälimään pienempää painijaa. Nyt kuitenkaan sen ei toivottu olevan lopputulos, ja hieman erilainen bookkaus olikin ihan virkistävää katsottavaa - siitä huolimatta, että yleisö oli kuitenkin osittain Owenin puolella (varsinkin kun mies lopulta sai Body Slammatua Vaderin). Aikaakin tällä kamppailulla oli ihan kohtuullisesti, joten kyllä tämä kahden paljon markittamani painijan kohtaaminen onnistui kokonaisuutena ihan hyvin vaikka ei missään vaiheessa noussutkaan sille tasolle, että siitä voisi puhua jotenkin erityisen muistettavana kamppailuna.
*** (12:14)


Bret Hart (c) vs. The Undertaker - WWF Championship
Owenin ottelun jälkeen oli vuorossa toisen Hartin veljeksen kamppailu.. Ja nyt päästiinkin sitten isoihin otteluihin. Odotettu rematch SummerSlamista oli siis säästetty brittikatsojille! SS:n Main Eventissähän siis WrestleManista lähtien päämestaruutta kantanut Undertaker kohtasi Bret Hartin ja oli jo hyvin lähellä voittaakin ottelun, kun ottelun erikoistuomarina toiminut Shawn Michaels provosoitui pahemman kerran Mr. Hartin tempusta (Hart sylkäisi HBK:n kasvoille) ja yritti lyödä tätä terästuolilla, mutta osuikin vahingossa Undertakeriin. Tätä sitten seurasi Michaelsin vastentahtoisesti tekemä 3-count, ja Hart oli uusi mestari. Tästä lähtien Undertaker oli ollut raivoissaan Michaelsille ja lisäksi kantanut kaunaa Hartille siitä, ettei tämä ollut mestaruusvoittonsa arvoinen. Niinpä Undertaker sanoikin promossaan ennen ottelua, että suostuu hyväksymään Hartin mestaruuskauden, jos tämä voittaa ottelun rehdisti.

SummerSlamin ottelu näiden välillä oli oikein hyvää menoa, mutta koko ajan takaraivossani jyskytti joku pieni tunne, että tämä on turhan käsikirjoitettua touhua ja myyminen ei näyttänyt paikoitellen kovinkaan onnistuneelta, minkä takia en ottelulle antanut enempää kuin **** hienosta lopetuksesta huolimatta. Jotkut muut arvostelijat ovat tuota kamppailua kehuneet vuolaammin, mutta minua se ei sytyttänyt ihan niin paljon. Sen sijaan tämä todella sytytti: tämä oli ehdottomasti paras Bretin ja Undertakerin ottelu kaikista näiden kahden otteluista. Tässä vain toimi kaikki lähtien siitä, kuinka Bret heti ottelun alussa poisti kehäkulmauksesta pehmusteen, ja kuinka se useamman kerran myöhemmin tuli näkyville, aina kaksikon huikeisiin loppuvääntöihin. Tässä nähtiin selvästi parempaa myyntiä (vaikka UT siinä edelleenkin olisi voinut vähän parantaa), erinomaista psykologiaa (kumpikin keskittyi vastustajan heikoimpaan ruuminosaan) ja loistavaa tunnelmaa. Myös lopetus oli oikein hyvä, vaikka aluksi jättikin täysin ymmälleen, mutta tilanteen tajuttua oli se sittenkin juuri oikea tapa päättää tämä kamppailu. Todella hieno ottelu.
****½ (28:35)


British Bulldog (c) vs. Shawn Michaels - WWF European Championship
Illan Main Event. Yleisön suurin suosikki, brittien edessä täysi babyface British Bulldog puolustaa helmikuusta asti pitämäänsä European-mestaruutta nyt viimeistään täydeksi ylimieliseksi kusipääksi muuttunutta Shawn Michaelsia vastaan. Ainut motiivi Michaelsilla otteluun tulemiseen (yleisen pahastuksen herättämisen lisäksi) oli se, että mies tahtoi nousta ensimmäiseksi Grand Slam -mestariksi. Kyseisen tittelin HBK oli itse keksinyt kuvaamaan miestä, joka olisi voittanut uransa aikana niin pää-, IC-, joukkue- kuin European-mestaruudenkin. Bulldog puolestaan tahtoi tulla tuhatpäiselle kotiyleisölleen osoittamaan pystyvänsä edelleen voittamaan kenet vain - ja ennen kaikkea säilyttämään avokkaan mestaruusvyönsä.

Kuten edellinenkin ottelu, oli myös tämä erittäin hienoa menoa. Alku oli Bulldogin hyvin viihdyttävää täyttä dominointia, minkä ansiosta yleisö oli aivan hulluna otteluun. Vähitellen kuitenkin Michaels alkoi päästä otteluun kiinni (kun hänen avukseen saapuivat henkilökohtainen ongelmanratkoja Rick Rude ja miehen ystävät Hunter Hearst Helmsley ja Chyna), minkä ansiosta ottelu alkoi rakentua tasaväkisemmäksi ja erittäin mielenkiintoiseksi kamppailuksi. Loppua kohden tunnelma vain tiivistyi, ja ennen kaikkea loppuratkaisut olivat erinomaiset. Ennen kaikkea lopetus oli toteutettu todella hyvin, ja se sai häviäjänkin näyttämään todella vahvalta. Silti, vaikka ottelu olikin siis todella hyvää painia erinomaisella lopetuksella lisättynä, ei tämä ihan edellisen ottelun tasolle yltänyt. Ehkä se sitten on vain se, etteivät Bulldog ja Michaels 'klikanneet' koskaan sillä tavalla, että olisivat todellisen klassikon pystyneet luomaan, tai ehkä ottelun alkupuoli oli vähän turhan yksipuolista. Joka tapauksessa hieno tapa päättää tapahtuma.
**** (25:24)

Minulla oli varmastikin etukäteen hyvin kyyninen asenne tähän ppv'hen, koska näkemäni Britain Exclusive-ppv't WWF:ltä ovat olleet hyvin heikkoa tavaraa. Pahimpana esimerkkinä vuoden 1999 No Mercy, joka oli alusta loppuun täyttä roskaa. Siksi en osannut odottaa muutakaan tältä tapahtumalta, mutta oikeastaanhan tämä oli oikein hyvä ppv! Päämestaruusottelu oli vuoden parhaita (oikeastaan vuoden paras), ME oli jännittävä ja viihdyttävä kamppailu, ja alakortissakin nähtiin kolme hyvää ottelua (jotkut ovat arvostaneet tuota Love vs. Helmsleytä paljon enemmänkin, mutta minä en kyllä pelkän Sweet Shin Musicin takia nähnyt tuota muihin miesten otteluihin tasoltaan yltävänä), eikä mikään (Singh vs. Cassidya lukuun ottamatta) ollut todella heikkoa tavaraa. Ongelma tällä ppv'llä oli lähinnä se, että midcardin ottelut olivat taustarinaltaan aika olemattomia, mitä ei saisi kyllä ppv'issä tapahtua. Toisaalta tämä oli kuitenkin erityisluontoinen tapahtuma, ja saimmepahan nähdä esim. Flash Funkinkin kehässä pitkästä aikaa. Kyllä tämä oli todella onnistunut ppv, mukava yllätys WWF:ltä - ottaen vieläpä huomioon, kuinka kapealla rosterilla tämäkin taas toteutettiin. Vuoden parhaimpia WWF:ltä.

1. WWF In Your House 16: Canadian Stampede - Loistava
---------------
2. ECW Barely Legal - Hieno
---------------
3. WWF In Your House 14: Revenge of the 'Taker - Ok
4. WCW Fall Brawl - Ok
5. WWF One Night Only - Ok
6. WWF Royal Rumble - Ok
7. WWF SummerSlam - Ok
8. WCW The Great American Bash - Ok
9. ECW Hardcore Heaven - Ok
10. WCW Bash At The Beach - Ok
11. WCW Slamboree - Ok
12. WCW Uncensored - Ok
13. WWF In Your House 15: A Cold Day In Hell - Ok
14. WCW SuperBrawl VII - Ok
15. WWF In Your House 13: The Final Four - Ok
16. WCW Spring Stampede - Ok
17. WCW Road Wild - Ok
18. WWF WrestleMania 13 - Ok
---------------
19. WWF King of the Ring - Kehno
20. WWF Ground Zero: In Your House 17 - Kehno
21. nWo Souled Out - Kehno

Seuraavaksi WWF:n Badd Blood: In Your House, mikä tunnetaan muuan legendaarisesta kamppailusta ja muuan legendaarisesta debyytistä.. Mutta siitä lisää, kun joskus ehdin tapahtuman arvostelun kirjoittaa.

[FlameSnoopy]

Kiva nähdä Supermaciltä ja Kenitykseltäkin arvosteluja. Itselläni oli vuorossa kesän suurin tapahtuma, SummerSlam.



SummerSlam 1996


Savio Vega vs. Owen Hart
Austin näytti, että Vegakin voi olla mukana hyvässä ottelussa (Caribbean Strap match, melkein neljän tähden koitos IYH8:sassa.) Vega sai vastaansa "Slammy Award winning" Owen Hartin, joka on tunnetusti hyvä painimaan. Hitaan alun jälkeen päästiin kunnolla vauhtiin, sekä nähtiin muutamia high impact -liikkeitäkin. Loppuun vielä nerokkaasti tehty lopetus, josta tulee ehdottomasti vähän ekstra plussaa pakostikin. Hyvä opener kesän suurimalle tapahtumalle.
Arvosana: (2,75)
Kesto: 13:23

New Rockers (Marty Jannetty & Leif Cassidy) vs. The Bodydonnas vs. The Godwinns /w Hillbilly Jim vs. The Smoking Gunns (c) /w Sunny for the WWF Tag Team Championships
Seuraavaksi vuorossa olikin massiivinen neljän tiimin eliminaatio matsi. Kaksi miestä aloittaa, ja he voivat tagata kenet vain kehään. Mukana olivat siis kopio entisestä Michaelsin ja Jannettyn joukkueesta, New Rockers, jossa Jannettyn lisäksi oli mukana Cassidy, aka Al Snow. Bodydonnasien tiimistä Skipillä oli niskatuki, eikä hän ollut kehässä ollenkaan. Sitten oli tietysti sikafarmarit ja cowboyt, jotka olivat siis mestareita. Valitettavasti matsi kustiin buukkauksen osalta täysin; ensinnäkin kaksi joukkuetta eliminoitiin aivan liian aikaisin ottelun pituuteen katsoen. Ottelu oli liian pitkä, sekä jouduimme taas katsomaan Gunns vs. Godwinns taistelua. Äh. Plussa kuitenkin alusta, jolloin kaikki tiimit olivat vielä mukana, koska silloin tämä pysyi jopa mielenkiintoisena.
Arvosana: (0,75)
Kesto: 12:18

British Bulldog vs. Sycho Sid
Sycho Sid teki paluunsa hyviksenä viime In Your Housen kynnyksellä, taistellen heti main eventissä yhdessä Michaelsin ja Ahmed Johnsonin kanssa. Vastassa oli Cornetten tiimi, johon kuului myös Bulldog, joten tästä saatiin sitten ottelu Slamiin. Matsi oli oikeastaan täysin odotuksien tapainen; hidas ja hyvin epäkiinnostava. Paras kohta oli Sidin "melkein" kip-up. Onneksi pituutta löytyi kuitenkin vain se alle seitsemän minuuttia, jotta ei tarvinnut tuskailla tämän kanssa pidempään.
Arvosana: (1,25)
Kesto: 06:24

Goldust /w Marlena vs. Marc Mero /w Sable
Jos nyt oikein ymmärsin, Goldust oli alkanut havitella Sablea itselleen Marlenan lisäksi, josta Sablen puolustaja "Wildman" Marc Mero ei tietenkään tykännyt. Tämän lisäksi Kultapölyn "kamu" Mankind oli sekoillut Sablen lähellä, kutsuen häntä "mommyksi". Tämän kummempaa ei tainnut olla meneillään. Kahden surkean ottelun jälkeen saatiinkin vähän parempaa settiä, vaikkakin perusottelu tämäkin oli. Mero heitti taas muutamat hienot liikkeet, esimerkkinä shooting star press, joka ei kuitenkaan lopettanut ottelua. Kesken ja matsin jälkeen Mankind & Goldust vielä "ahdistelivat" Sablea. On pakko sanoa, että Mankind on täyttä kultaa, paras gimmick WWF:ässä tällä hetkellä.
Arvosana: (2,00)
Kesto: 11:01

Jerry Lawler vs. Jake Roberts
Colour kommentaattoriksi tuli maailman vahvin mies.. Mark Henry. Henry oli tosiaan tehnyt monen vuoden ja rahakkaan sopimuksen WWF:än kanssa (valitettavasti), eikä ollut näköjään tehnyt kehädebyyttiään Rawissa vielä. Valitettavasti jouduimme myös katsomaan vanhuksia tappelemassa kehässä. Tarina ottelulle oli, että Kunkku oli pilkannut Robertsia jo pidemmän aikaa hänen alkoholi ongelmistaan ynnämuista. Tähän kuului myös kaikenlaisen alkoholin tarjoaminen Jakelle. Matsi oli odotetusti roskaa, mutta onneksi pituutta oli vähän, sekä ottelu pidettiin simppelinä; paha pelkuri Lawler vastaan veteraani Roberts. Loppuun Mark Henry vielä auttoi Jaken backstagelle.
Arvosana: (0,5)
Kesto: 04:07

Mankind vs. The Undertaker /w Paul Bearer in a Boiler Room Brawl
WWF:n paras feudi vuodelta 1996 sai jatkoa tällä Boiler Room Brawl ottelulla; kaikkien hyökkäyksien, brawlien ja sekoilujen jälkeen he taas kohtaavat. Matsi alkaa siis lämmityshuoneesta, jossa Mankind on aikaisemminkin hengaillut, ja päättyy siihen kun jompikumpi ottelijoista saa noudettua Takerin managerilta Paul Bearerilta kuuluisan uurnan. Ainakin omasta mielestäni tämä no DQ, no countouts spessu stipulaatio sopi feudin jatkumoksi. Alun suht yksitoikkoisen aseidenmätkyttelyn jälkeen, ja selostuksen puutteen miettemisen jälkeen päästiin asiaan, ensinnäkin kun päästiin tuolta lämmitysmestasta pois, sekä kun ottelussa alkoi tulla vähän origianalimpeja kohtia. Tämän jälkeen selostajat alkoivat myös oikeasti selostamaan, sekä yleisökin heräsi. Loppuun vielä lopetus, jonka jälkeen paikalla olevat fanitkin jäivät suu auki möllöttämään. Siitä ehdottomasti plussaa, ja vaikka tämä olisikin voinut olla parempikin, toimi tämä näinkin erittäin hyvin.
Arvosana: (3,25)
Kesto: 26:40

Vader vs. Shawn Michaels (c) for the WWF Championship
Tuon kahden miehen "verilöylyn" jälkeen saatiin WWF:n mestaruusottelu, jossa "Heartbreak Kid" taisteli tuota pahamaineista Vaderia vastaan. Historiaa ei ole niinkään pitkälle, meinaan tämä on ollut enimmäkseen perustunut siihen, että Vader on yksinkertaisesti tuhonnut kaiken tieltään, paitsi Michaelsin. Viime tapahtuman main eventissä Vader sai kyllä Shawnin päänahkan selätyksen muodossa, mutta mestaruutta hän ei ollut vielä onnistunut voittamaan, vaan SummerSlamin main eventissä on siihen mahdollisuus. Ottelu olikin aivan mainiosti buildattu, ja meni sulavasti eteenpäin oikeastaan kokoajan, kunnes tuli typerät kaksi feikki lopetusta, jotka jäädyttivät sitten ottelun näistä kohdista aivan täysin. Tämä söi uskomattoman paljon tunnelmaa, mutta ei voinut viedä tuliselta lopetukselta kaikkia pojoja.
Arvosana: (3,25)
Kesto: 28:59


~~~~

Viime vuoden tapaan kesän suurin tapahtuma oli aika laimea, vaikkakin tupla main eventit ja opener pelastivatkin muun undercardin surkeuden jotenkuten. Mielestäni sopii hyvin tuohon kakkos-IYH:n taakse, nähtiinhän tässä sentään kaksi todella hyvää ottelua.

1. WWF Survivor Series 1995: 2,75
2. WWF In Your House 8 (1996): 2,25
3. WWF Royal Rumble 1995: 2,25
4. WWF WrestleMania XII (1996): 2,25
5. WWF In Your House 7 (1996): 2,25
6. WWF Royal Rumble 1996: 2,25
7. WWF In Your House 9 (1996): 2,00
8. WWF In Your House 6 (1996): 2,00
9. WWF SummerSlam 1996: 2,00
10. WWF In Your House 2 (1995): 2,00
11. WWF In Your House 5 (1995): 2,00
12. WWF King of the Ring 1996: 1,75
13. WWF SummerSlam 1995: 1,75
14. WWF In Your House 1 (1995): 1,75
15. WWF WrestleMania XI (1995): 1,5
16. WWF In Your House 3 (1995): 1,5
17. WWF In Your House 4 (1995): 1,00
18. WWF King of the Ring 1995: 1,00

[enska]

Kunpa meikämannellakin olisi aikaa katsoa ja arvostella PPV:itä teidän tahtiin.

Ei siinä mitään – jatkakaa samaan malliin. Näitä on aina ilo lueskella!

[FlameSnoopy]

Heti perään tuleekin sitten In Your House 10, sivutagina "Mind Games".




In Your House 10: Mind Games


Justin Bradshaw /w Uncle Zebediah vs. Savio Vega in a Caribbean strap match
Bradshaw ja Vega ovat feudanneet jo hieman pidemmän aikaa, tosin ei niinkään näkyvästi. Ja vaikka Austinilla ja Vegalla oli erinomainen strap matsi IYH kasissa, ei odotukset JBL:n ja Savion strap matchille ollut korkealla. Matsi oli hyvin perusbrawlia, ja lopetuskin oli täysin sama kun siinä Austin vs. Vega -ottelussa. Samaan tapahtumaan oli myös sattuneet ECW:n pojat; Sandman, mukanaan Dreamer ja Heyman tekivät pientä invaasiota openerin aikana. Tämä oli tietenkin kirjoitettu juttu, eikä he tehneet sen kummempaa kuin sylkeneet kaljat Vegan päälle.
Arvosana: (2,00)
Kesto: 07:09

Jim Cornette vs. Jose Lothario
Jos joku ihmettelee mitä kaksi manageria tekee kehässä niin tässä tulee; Cornetten tiimi, johon kuuluu siis Owen, Bulldog ja Vader, ovat feudanneet Shawn Michaelsin kanssa, jonka mentor Lothario on. Luonnollista oli tietenkin, että managerit feudaavat myös näköjään. "Matsi" olikin sitten vain vähän yli minuutin räpellys, jossa Lothario moppasi Cornettella lattiaa.
Arvosana: NR
Kesto: 00:57

Tähän väliin saatiinkin Brian Pillmanin, Owen Hartin ja Steve Austinin mainio promo -setti. Ensin Pillman pilkkasi kaupunkia yms. perussettiä, kunnes pyysi parhaan Hartin, Owenin kehään promottamaan myös siitä, miksi Bret ei ole tapahtumassa, vaikka hänen piti olla. Owen sanoi, että hän pelkää "Stone Cold" Steve Austinia, joka tuli sitten heittämään hyvää promoa. Mm. WrestleMania -ottelu odotellessa..

British Bulldog & Owen Hart vs. The Smoking Gunns (c) /w Sunny for the WWF Tag Team Championships
Tag Team mestaruudet laitettiin tähän peliin, kun kaksi heel joukkuetta kohtasivat mestarit vs. haastajat tyyppisessä ottelussa. Tiedä sitten, kuka tämänkin neronleimauksen on saanut laittaa kaksi heel joukkuetta vastakkain, mutta Owenin & Bulldogin tiimi kelpaa ainakin allekirjoittaneelle. Matsi oli oikeastaan ihan hyvä; heel alignmentteja käytettiin hyväkseen sillä tavalla, että molemmat tekivät koiruuksiaan. Painikin menetteli, sekä koska Owenista ja Bulldogista tuli tämän jälkeen varsinainen tiimi, se tietenkin lupasi hyvää suht kuolleelle tag divisioonalle.
Arvosana: (2,00)
Kesto: 10:59

Jerry Lawler vs. Mark Henry
Äh.. Viime eventissä Lawler yritti juottaa Robertsia, mutta Mark Henry tuli lopulta pelastamaan hänet. Lawler alkoikin sitten pilkata sankariamme, muunmuassa heittämällä hänen päälleen kahvit. Kuten kaikki luultavasti tietävät, Mark Henry ei ole tosiaankaan maailman paras painija, kuten ei myöskään Lawler ysikyt luvulla. "Yllättäen" tämä olikin täyttä paskaa koko kestonsa ajan, ja Henrykin oli vaarallisen näköinen nuoraneliössä, varmasti yksi syistä jonka takia Henry heivattiin takaisin kehittymään alempiin liigoihin (development territoryyn).
Arvosana: DUD
Kesto: 05:13

Goldust /w Marlena vs. The Undertaker in a Final Curtain Match
Goldust ja Undertaker ovat kohdanneet jo kahdesti, IYH8:ssa ja IYH9:ssä, ensin Casket -ottelussa, jonka Goldust Mankindin avulla voitti, sekä sitten normiottelussa ysissä. Se päättyikin mystisesti no contestiin. Eroja oli muutama; ensinnäkin Paul Bearer petti Takerin, sekä liittyi Mankindin puolelle SSlamissa, sekä että tämä oli "Final Curtain" -ottelu. Tämä ilmeisesti tarkoitti vain, että ottelulle täytyy löytää voittaja (selätyksellä). Matsi olikin perussettiä, jolla saatiin luultavasti lopetettua tämä mini-feud, sekä keskityttyä enemmän siihen maukkaaseen Mankind - Taker feudiin.
Arvosana: (2,00)
Kesto: 10:23

Mankind /w Paul Bearer vs. Shawn Michaels (c) /w Jose Lothario for the WWF Championship
In Your House kympin main eventtinä olikin sitten aika kova matsi; WWF:n mestari Shawn Michaels kohtasi sekopää Mankindin. Tarinaa ei ollut takana muuten, koska tämäkin oli haastaja vastaan mestari -ottelu. Ehkä shokeeraavinta tässä oli, että ottelu oli koko vuoden paras. Täyttä tulitusta melkein puolentunnin ajan hyvin epänormaalilla tavalla; tässä ei ollut niin hirveän paljon mitään teknistä painia tai jalan tuhoamisia, vaan intensiivistä brawlia, jossa käytettiin jopa aseita, ja nähtiin muutama aika kovakin bumppi. Tähän tosiaan lisäksi melkein se puoli tuntia aikaa, sekä originaalisuus, niin tämä on kyllä oikeastaan molempien vuosien paras ottelu. Damn. Kahden vaiheilla, että onko tämä nyt 4,5 vai 4,75.. Kuitenkin kallistun enemmän suuremman puoleen.
Arvosana: (4,75)
Kesto: 26:25


~~~

Hyvinkin perus-PPV main eventtiä lukuunottamatta, joka olikin sitten TÄYTTÄ kultaa. Kolme kahden tähden matsia, yksi DUD, muutama hyvä angle ja sitten pankinräjäyttäjä. Keskiarvoksi tuli 2,15, joten hyppääpi siihen Royal Rumble vuosimallia 1996 eteen.

1. WWF Survivor Series 1995: 2,75
2. WWF In Your House 8 (1996): 2,25
3. WWF Royal Rumble 1995: 2,25
4. WWF WrestleMania XII (1996): 2,25
5. WWF In Your House 7 (1996): 2,25
6. WWF In Your House 10 (1996): 2,25
7. WWF Royal Rumble 1996: 2,25
8. WWF In Your House 9 (1996): 2,00
9. WWF In Your House 6 (1996): 2,00
10. WWF SummerSlam 1996: 2,00
11. WWF In Your House 2 (1995): 2,00
12. WWF In Your House 5 (1995): 2,00
13. WWF King of the Ring 1996: 1,75
14. WWF SummerSlam 1995: 1,75
15. WWF In Your House 1 (1995): 1,75
16. WWF WrestleMania XI (1995): 1,5
17. WWF In Your House 3 (1995): 1,5
18. WWF In Your House 4 (1995): 1,00
19. WWF King of the Ring 1995: 1,00

[Kenitys]

Hetkellisesti taas enemmän aikaa, joten hyödynnettäämpä se ja kirjoitetaan toinenkin arvostelu.


BADD BLOOD: IN YOUR HOUSE 18

Monet tietänevätkin ne kaksi asiaa, joista WWF:n kaikkien aikojen kahdeksastoista In Your House on kuuluisa. Toinen on tietenkin se, että tapahtumassa nähtiin yksi painihistorian parhaista otteluista, historian ensimmäinen Hell In A Cell -ottelu ja samalla tähän liittyen myös muuan edelleenkin aktiivisen painijan debyytti. Toinen, paljon surullisempi tähän ppv'hen liittyvä asia on se, että samana päivänä kuin Badd Blood pidettiin (5.10.1997), oli aikaisemmin päivällä Brian Pillman löydetty kuolleena hotellihuoneestaan. Uudentyyppisen light heavyweight -painin kirkkaimpiin pioneereihin kuulunut Pillmanin viimeisimmät vuodet mm. pahan loukkaantumisen myötä olivat olleet hyvin vaikeita, ja mies olikin lähinnä kalpea varjo aikaisemmista ajoista. Tähän liittyi vahvasti miehen päihteiden väärinkäytökset, ja myöhemmin kuolinsyyksi paljastuikin yliannostus. Yksi hyvin surullinen tarina painin historiassa, itse ainakin pidin Pillmanista kovasti: mies kun oli painimisen lisäksi loistava myös esiintymään. Siinä hän loistikin myös viimeisinä vuosinaan. "Flyin'" Brianin poismeno näkyi varmasti myös monien (erityisesti Hart Family & Austin) miehen läheisten ystävien otteissa tässä tapahtumassa. Pillmanin muuten piti tapahtumassa painia Dude Lovea vastaan.

Tapahtuman selostajat JR, King ja Vince (samoin kuin One Night Onlyssa, kamalaa unohdin mainita!!). Tämä muuten oli viimeinen kerta, kun nämä kolme muodostivat ppv'ssä selostuskolmikon.. Vincellä alkoi seuraavasta ppv'stä lähtien omat kuvionsa.


Nation of Domination (Rocky Maivia & D-Lo Brown & Kama Mustafa) vs. Legion of Doom - 3 on 2 Handicap Match
Tämä on Rockyn ensimmäinen ppv-esiintyminen sitten toukokuisen In Your House -ppv'n. Miehen uran alku oli tosiaankin hyvin vaikeaa, koska megapushista huolimatta yleisö ei oikein ottanut Maiviaa omakseen, ja jo ennen WrestleManiaa IC-mestariksi noussut Rocky keräili facena aika kovia "Rocky sucks" -chantteja. Niinpä WWF:n oli keväällä taannutettava miehen pushin tahtia rajusti, mikä ei suuresti silti auttanut. Maivian ura lähtikin uuteen nousuun vasta, kun hän paikkasi uudesta Nation of Dominationista potkitun Ahmed Johnsonin ja alkoi nousta ylimieliseksi, yleisön entistä enemmän inhoamaksi heeliksi. Se Maiviasta, ottelun tarinahan oli aika simppeli. Ken Shamrock oli loukkaantunut WWF:n Brittien vierailulla NOD-johtaja Faarooqia vastaan käydyssä ottelussa, ja Shamrock kantoi tästä Faarooqille suurta kaunaa. Shamrock oli jo päästä painikuntoon ennen tätä tapahtumaa (ja alunperin ottelun pitikin olla NOD vs. LOD & Shamrock), mutta ppv'tä edeltävässä Raw'ssa Nation pieksi Shamrockin uudestaan niin pahasti, ettei tämä ollut ppv'ssä painikykyinen. Tämän seurauksena Legion of Doom joutui puolustamaan Shamrockin kunniaa altavastaaja-asemasta.

Minusta ottelu oli ihan kiva opener. Ei tässä tosiaan mitään kummoisia catch as catch can -vaiheita nähty, mutta ei niitä tarvitsekaan kaikissa otteluissa nähdä, jos ne muuten onnistuvat olemaan kivoja (tämä on muuten varmaan se seikka, joka erottaa minut muista tämän aikakauden ppv-arvostelijoista, jotka tuntuvat lyttäävän täysin nämä minusta ihan mukavat ottelut ja kehuvan semmoisia, jotka minusta ovat heikkoja tai turhan sekavia). Tässäkin oli varsin onnistunut tunnelma, ja yllättävän hyvä vauhti päällä ottaen huomioon, keitä kaikkia kehässä oikein oli. Road Warriorsitkin näyttivät poikkeuksellisen vauhdikkailta esitellen Dropkickejä ja muita vauhdikkaita liikkeitä. Eikä se NOD:kaan huonolta näyttänyt. Ottelun lopetus oli vähän sekava ja tuli vähän puskista. Kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvä tapa avata show, vaikka ei tämä nyt tosiaan mitenkään erityinen painiottelu ollut.
**½ (12:20)


Tarantula & Mosaic vs. Max Mini & Nova
Ja Vincen kääpiöfetissin näkyminen ppv-tarjonnassa sen kuin jatkuu. Ground Zerossa sentään näkyi myös Light Heavyweight -divisioona Brian Cristopherin ja Scott Putskin ottelulla, tässä ppv'ssä tuon divisioonan näkyvyys oli jo unohdettu (vaikka toki vielä vuoden '97 lopulla WWF:lle kruunattiin ensimmäinen LH-mestarikin), mutta kääpiöt jatkoivat rymyämistään.

Itse en ihan oikeasti tajua, mitä jotkut näkevät näissä kääpiöotteluissa. Max Minin ja El Toriton ottelu Ground Zerossa oli vielä paikoitellen hieman hauskaa ja näyttävää meininkiä. Tämä sen sijaan oli pelkästään sekavaa, tylsää ja mukahauskaa neljän kääpiöpainijan pyörimistä ympäri kehää. Tämän painityypin puolustelijat usein mainitsevat näiden miesten kyvyistä esittää uskomattomia liikkeitä kehässä, mutta tämän ottelun painillinen antikin oli ihan rehellisesti mielestäni huonompaa (ja botchatumpaa) kuin edellisen ottelun. Yhden tähden annan Max Minille, jonka vuorovaikutus Jerry Lawlerin kanssa oli tässäkin ottelun parasta antia parin muutaman näyttävän hetken lisäksi. Tiedän luchapainin olevan erittäin nopeatempoista jne. mutta siitä saa normaalisti kuitenkin selvää. Tästä ei saanut.
* (06:43)


The Headbangers (c) vs. The Godwinns w/ Uncle Cletus - WWF Tag Team Championship
Kuulostaapa aika karmealta tilanteelta. WWF:n joukkuedivarin kaksi pääjoukkuetta ovat Headbangers ja Godwinns? No, onneksi tilanne alkoi tämän jälkeen aika nopeasti kehittyä parempaan suuntaan, kun muuan hyvin kuuluisaksi tulevaisuudessa nouseva joukkue liittyi karkeloihin.. And if you're not down with that, we got two words for ya! Mutta nyt vielä tähän tilanteeseen. Headbangersit olivat siis voittaneet joukkuevyöt pari kuukautta taaksepäin ja monien yllätykseksi onnistuneet pitämään niistä kiinni näinkin kauan. Nyt heitä vastaan asettuivat ilkeät juntit Godwinssit, joiden uusi Hillbilly Jim oli Uncle Cletus. Ottelun tausta lyhykäisyydessään: Godwinnsit olivat viime kuukaudet ottaneet turpaan Legion of Doomilta oikein urakalla, mikä ansaitusti asettaa heidät joukkuevyöhaastajajonossa ykköseksi. Hienoa.

Olisi varmasti paljon arvostetumpaa tykätä jonkun verran tuosta äskeisestä joukkueottelusta ja haukkua tämä taas maanrakoon, mutta en voi itselleni mitään. Oletin tämän ottelun olevan sysimustinta paskaa, mitä tämän ajan WWF:n tagdivari voisi tarjota, mutta tämä ottelu yllätti minut todella pahan kerran. En tarkalleen tiedä, mistä se johtui, mutta minusta tämä oli ihan mukavaa katsottavaa! Kyllä, voitte syyttää minua painiaymmärtämättömäksi idiootiksi, mutta ei tämä minusta ollenkaan niin kauhea koitos ollutkaan. Ei tämä tosiaan painillinen mestariteos ollut, ja hiukan botchejakin oli ottelun kulussa mukana, mutta kaikki neljä näyttivät työskentelevän oikeasti perseensä ruvelle saadakseen kivan ottelun aikaan. Alussa vahvaa menoa esittivät Headbangersit, jotka liikkuivat tavallista paremmin ja väläyttivät tavallista näyttävämpiä high flying -liikkeitä saaden yleisön mukaan ja minut yllättyneeksi. Godwinssien hallintaosuus oli bookattu sopivan lyhyeksi, mikä oli myös ottelun vahvuus: heikkoudet oli onnistuttu piilottamaan hyvin. Tämän jälkeen nähtiinkin hyvin bookattu loppukahina ja minut täysin yllättänyt lopetus. Kyllä, minusta tämä oli niin hyvä ottelu kuin nämä kaksi joukkuetta ikinä varmaan saavat aikaan. Ei siis tosiaan edes mitenkään oikein hyvä ottelu, mutta silti aika kiva, ja eipä tätä katsoessa tarvinnut yhtään tuskailla - toisin kuin edellisen kamppailun kohdalla. Hyvä pojat!
**½ (12:17)

Tässä välissä nähtiin Jim Rossin juontamaja jonkinlainen Legends Ceremony St. Louisin (jossa tämä ppv siis järjestettiin) alueen painiin jotenkin liittyvien legendojen kunnioittamiseksi. Mistään HOF-tilaisuudesta ei ollut kyse, mutta joku vastaava kaiketi. Kunnianosoitukset saivat Gene Kiniski, Jack Brisco, Dory Funk Jr, Harley Race, Terry Funk, Lou Thesz ja promoottori Sam Muchnik, jotka kaikki saapuivat myös kehään. Thesz oli aika vanha.


Faarooq vs. Owen Hart - WWF Intercontinental Championship
Kyllä, kaksi heel-painijaa kamppailemassa IC-mestaruudesta ppv'ssä. Aika mielenkiintoinen tilanne. Kaikkihan lähti siis SummerSlamin hienosta Owen vs. Austin IC-mestaruuskamppailusta, joka kuitenkin päättyi pahasti töksähtäen johtuen pahasta botchista, jossa Owen lähti suorittamaan Tombstone Piledriveriä, ja Austin lähti vastaanottamaan normaalia. Seurauksena Austinin loukkaantuminen ja IC-vyön vakatoiminen (Austin oli buukattu siis voittamaan ottelu, ja tuon botchin jälkeen mies sitten vain roll uppasi Owenin vaivoin), koska tästä ei ollut vyötä puolustamaan loukkaantumisen jälkeen. Vakantista IC-mestaruudesta järjestettiin turnaus, jonka finaaleihin olivat edenneet Owen ja Faarooq. Owen, joka oli SS:n tapahtumista lähtien egoboostaillut murtaneensa Austinin niskat, oli turnauksessa päihittänyt Goldustin ja Brian Pillmanin. Faarooq oli jo ensimmäisellä kierroksella hävinnyt Ken Shamrockille, mutta tämän loukkaannuttua samassa ottelussa, eteni hän toiselle kierroksella, jossa voitti Ahmed Johnsonin.

Tästä ottelusta on hankala sanoa paljoa, koska suuren osan huomiosta vei entinen IC-mestari Austin, joka oli tähän asti kantanut mukanaan mestaruusvyötä ja tuli nyt luovuttamaan sen Comissioner Slaughterin käskystä. Austin aloitti show'nsa jo ennen ottelun alkua, aloitti sitten itse ottelun lyöden ajanottajan kelloa ja kävi ottelun aikana kaikkien kolmen selostuspöydän (WWF, Spanish & French) luona riehumassa ja promoamassa. Ottelun lopetuksessakin Austinilla oli vahva rooli. Mitä nyt itse ottelusta sitten voi sanoa, niin kyllähän Faarooq ja Owen ihan taidokkaita herroja kehässä olivat, ja Owen jonkinlaista tarinaakin yritti ottelulle rakentaa, mutta aika laihaksi (ja lyhyeksi) tuo kyllä jäi. Plussaa kuitenkin Austinista ja tämän sekä Owenin kuvion rakentelusta.
** (07:12)



Los Boricuas (Vega & Miguel & Jesus & Jose) vs. Disciples of the Apocalypse (Crush & Chainz & 8-Ball & Skull)
Minusta DOA:kin on koko tämän kuvion ajan kyllä ollut ihan selkeä heel-tiimi käytökseltään jne, vaikka tässä ottelussa joukkuekin sai yleisön puolelleen hyvin tehokkaasti. Niin tosiaan, tämä ottelu lisättiin ylimääräisenä vetona korttiin Love vs. Pillmanin tilalle. Ainakin itse olisin kyllä aika paljon mielummin nähnyt Dude Loven edes jollain tapaa esiintymässä show'ssa. Tämän ottelun taustalla oli edelleen ihan sama, kesästä asti jatkunut, jengisota Nationin, Boricuasin ja DOA:n välillä. Ei mitään uutta, mutta hommaa ei vain voitu ilmeisesti lopettaakaan, koska feud ei tähänkään vielä päättynyt.

SummerSlamissa nähtiin tismalleen samojen joukkueiden kohtaaminen, mikä oli todella heikko ottelu. Se johtui pitkälti siitä, ettei siinä näiden painijoiden edes annettu yrittää mitään, vaan homma oli pelkkää epämääräistä sähellystä, johon pistettiin Nation of Domination hillumaan mukaan. Nyt näiden kahden joukkueen annettiin painia rauhassa keskenään, ja kun DOA sai yleisön puolelleen, eikä sen tarvinnut vetää missään vaiheessa vahvaa hallintaroolia, ei heidän paininsa todellinen yksipuolisuus ja tylsyys ehtinyt paljastua, vaan nelikko näytti lähinnä vahvalta. Samaan aikaan Boricuas onnistui säväyttämään parilla ihan näyttävällä liikkeellä. Niinpä tämä olikin kokonaisuutena ihan ok ottelu, vaikka painillisesti homma olikin suurelta osin Clotheslinejä, Big Bootteja ja nyrkiniskuja (joku raja siinä minunkin kestämisessäni on) ja ottelun kuvio oli jo niin nähty. Yleisö kuitenkin osti tämän ottelun ja sai minutkin katsomaan tämän ilman suurempia tuskia. Olisi tämä voitu hoitaa paljon heikomminkin. Selvää parannusta siis.
** (09:11)


Bret Hart (c) & British Bulldog vs. Vader & The Patriot - Tag Team Flag Match
Kortin kuudes ottelu ja viides joukkueottelu. Ei ollut tapahtuma ainakaan Singles-kohtaamisilla pilattu. Tämän (ja muutaman muunkin, jotka kerron ottelun arvostelussa) ongelman olisi voinut korjata buukkaamalla Bulldog vs. Patriot ja Bret vs. Vader -ottelut. Itseä ainakin tuo Bretin ja Vaderin kohtaaminen olisi kiinnostanut kovasti. Tämä jäi Bretin viimeiseksi WWF:n ppv-otteluksi, jossa oli Hartinkin tiedossa oleva päätös, ja aika surullisesti päättyi tämä todella pitkä historia. Kaikesta oikein huomasi, kuinka pieni luotto WWF:llä enää tässä vaiheessa oli päämestari-Hartiin. Ei edes mestaruusottelua? Mestaruusottelun puute kyllä johtunee myös siitä, että kovin paljon suurempi luotto ei WWF:llä ollut myöskään Vaderiin, jonka WWF-ura alkoi myös olla ehtoopuolella, vaikka mies sentään oli melkeinpä firman overein kunnossa oleva face Undertakerin jälkeen tässä vaiheessa. Aika karu tilanne. Ottelun taustatarina oli se, että Vader oli paluunsa yhteydessä tehdystä face-turnista lähtien ollut Hart Familya vastaan puolustaen USA:n kunniaa näiden Kanada-hehkutusta vastaan, ja ystäväkseen tähän kamppailuun oli saanut Patriotin. Teemaan sopien saimmekin nähdä harvinaisen Flag Matchin.

Sen lisäksi, että ottelu oli tyypiltään aika karu päätös Hartin historialle WWF:n kanssa, oli se kyllä laadultaankin aika järkyttävä. Ei siis tietenkään kamalan surkea, mutta aikamoinen shokki kuitenkin. Bretiltä kun ei ole tottunut näkemään oikeastaan koskaan alle kolmen tähden otteluita (edellinen varmaan Lawler-feudin ajalta), mutta tässä se nyt tuli. Syitä oli varmaan monia, kuten se, että Bret ei ihan parhaalla mielialalla ottelussa paininut ja ennen kaikkea se, että ottelu oli aivan liian pitkä. Alussa homma näytti vielä kiinnostavalta ja intenssiiviseltä brawlilta, mutta vähitellen se alkoi muuttua sekavaksi pyöriskelyksi kehässä, jossa ei tuntunut olevan edes mitään sääntöjä. Välillä kaikki heiluivat tasaisesti kehässä ja välillä taas taggailivat toisiaan sisään. Epäilen, tiesikö aina välillä kukaan ottelun painijoista, miten tätä ylipitkää hommaa tahdottaisiin edes jatkaa. Välillä ottelussa olikin pitkiä pätkiä, jolloin ei oikeastaan tuntunut tapahtuvan mitään. Lippujen tavoittelukin tolppien päistä (mikä oli siis yksi tapa päättää ottelu) oli aika onnettoman näköistä. Ottelun parhaista hetkistä vastasi mielestäni ehdottomasti Vader: erityisesti säväytti huikea Moonsault ja sen kääntäminen vielä jaloilleen. Todella näyttävä suoritus. Haukuista huolimatta siis laadultaan ihan ok-ottelu, mutta sai tämmöisen ryöpytyksen, koska harvoin joutuu Bret Hart -otteluiden osalta näin pahasti pettymään.
** (23:13)


Shawn Michaels vs. The Undertaker - Hell In A Cell Match
Niin.. Ja sitten oli tämä ottelu, jonka takia koko aikaisemman arvostelun voikin oikeastaan unohtaa. Shawn Michaelsin ja Undertakerin feud oli alkanut vain yhdestä tuolinlyönnistä, joka osui Bret Hartin sijaan Undertakeriin, ja nyt se oli edennyt tähän. Otteluun, jota ei oltu koskaan aikaisemmin käyty. Otteluun, josta muotoutui tämän kamppailun myötä niin suuri legenda WWE:n historiassa, ettei sitä pilannut kuin vasta viime vuonna keksitty Hell In A Cell -ppv. Monesti puhutaan, ettei joku feud ole HIAC:n arvoinen, koska se ei ole niin pitkä jne. ties mitä humpuukkia, mutta loppujen lopuksi ei koko tämä perinteen aloittanutkaan feud niin erityisen pitkä ollut. Se oli vain muuttunut parissa kuussa niin intenssiiviseksi vihaksi, jonka aikana Michaelsista oli kehittynyt egomaanikko kusipää, joka oli muodostanut parin kaverinsa (HHH, Chyna, Rick Rude) kanssa ryhmittymän, joka pian alettiin tuntea D-Generation X:nä. Tämä porukka oli tehnyt Undertakerin elämästä yhtä helvettiä, ja Undertaker oli vastannut tähän hyödyntämällä kaikki tilaisuutensa purkaa Michaelsiin kaikki se viha, jota oli tuntenut SummerSlamin ME:stä lähtien. Niinpä näiden kahden feud oli pakko päättää ottelussa, jonne ei pääsisi kukaan muu. Otteluun, jossa taatusti nämä kaksi saisivat keskenään päättää koko homman. Ilman "DX":ää tai vaikkapa UT:n elämää piinannutta Paul Beareria.

En oikeastaan tiedä, mitä sanoa tästä ottelusta. Tai tiedänpäs. Minä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tätä ottelua, joten odotin innolla sen näkemistä. Monet olivat kehuneet paljon sitä, ja tiesin myös, että ultimaattinen totuuden ääni Dave Meltzerkin oli antanut tälle ottelulle viisi tähteä. Suhtauduin silti hieman epäileväisesti etukäteen tähän otteluun ja sen maineeseen. Hyvin harva ottelu on minusta ihan sen viiden tähden ottelu, ja esim. Meltzerin tai vaikka meidän oman Wankien hehkuttama Steamboat vs. Savage (@ WM III) ei ole minusta niin hyvä kuin annetaan ymmärtää.

Noh, tämä oli. Tämä oli juuri niin hyvä, kuin arvostelut antavat ymmärtää. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista näkemistäni painiotteluista. Upeasti rakenneltu aivan alusta loppuun asti. Huikeita bumppeja, hienoja keksintöjä häkin hyödyntämiseen, sopivan brutaali kamppailu.. Mitään ei tehty kehässä ihan muuten vain, vaan kaikelle oli mietitty tarkka seuraus, mihin jokaisesta vaiheesta sitten edetään. Tätä nyt voisi kehua loputtomasti, ja tästä voisi mainita vaikka millä mitalla hienoja hetkiä (mm. kameramiehen piekseminen ja sen seuraukset, Michaelsin tippuminen pöydän läpi jne.) mutta ei se ole tässä tapauksessa tarpeellista. Tämä oli vain loistava ottelu, jonka todellisen huipennuksen tarjosi ottelun lopetus, josta seurasi sitten jotain aivan uutta kuukausiksi ja kuukausiksi (ja oikeastaan vuosiksi, nämä seuraukset kun näkyvät tulevassa HIAC-ppv'ssäkin). Tämä ottelu oli tämä ppv.
***** (30:00)

WWF:llä oli selvästikin vuonna 1997 kummallinen tapa buukata kaksi parasta otteluaan vuosikausiin (joista toinen oma All Time -suosikkiotteluni, eikä toinenkaan kaukana siitä) ppv'ihin, jotka muuten voisi unohtaa olankohautuksella. WM 13 oli vielä astetta kauheampi tapaus kahdesta syystä: 1) Se oli WrestleMania, jonka nyt kaikista ppv'istä viimeisenä pitäisi olla yhden ottelun ppv ja 2) siinä muut ottelut olivat lähinnä pelkkiä pettymyksiä. Tässäkään show'ssa yksikään muu ottelu ei yltänyt edes kolmeen tähteen, mutta tässä sentään pari oli positiivisia yllätyksiä (Tag Team -mestaruusottelu, Boricuas vs. DOA). Tämän lisäksi tässä tämä huikea ottelu oli ymmärretty buukata kortin viimeiseksi otteluksi. Niinpä vaikka tällä on sama kohtalo kuin WM:llä (olla Ok-ppv vain yhden ottelun takia), menee se silti hitusen WM:n edelle. Mutta vain hitusen. Toki nämä huippuottelut ovat aivan loistavaa antia, mutta kyllä ne kokonaisuutena hienot ppv't ovat vielä parempia.

1. WWF In Your House 16: Canadian Stampede - Loistava
---------------
2. ECW Barely Legal - Hieno
---------------
3. WWF In Your House 14: Revenge of the 'Taker - Ok
4. WCW Fall Brawl - Ok
5. WWF One Night Only - Ok
6. WWF Royal Rumble - Ok
7. WWF SummerSlam - Ok
8. WCW The Great American Bash - Ok
9. ECW Hardcore Heaven - Ok
10. WCW Bash At The Beach - Ok
11. WCW Slamboree - Ok
12. WCW Uncensored - Ok
13. WWF In Your House 15: A Cold Day In Hell - Ok
14. WCW SuperBrawl VII - Ok
15. WWF In Your House 13: The Final Four - Ok
16. WCW Spring Stampede - Ok
17. WCW Road Wild - Ok
18. WWF Badd Blood: In Your House 18 - Ok
19. WWF WrestleMania 13 - Ok
---------------
20. WWF King of the Ring - Kehno
21. WWF Ground Zero: In Your House 17 - Kehno
22. nWo Souled Out - Kehno

Seuraavaksi WCW:n Halloween Havoc.

[FlameSnoopy]

Hyvää settiä taas Kenitykseltä, pistää odottamaan mielenkiinnolla noita tulevia tapahtumia. Itselleni iski tuon mahtavan Michaels vs. Mankind -ottelun jälkeen vimma sitten tarkistaa seuraava tapahtuma heti seuraavana päivänä, joka on siis tietenkin..



WWF In Your House 11: Buried Alive


Hunter Hearst Helmsley vs. Steve Austin
In Your House 11:n aloitti muuan Austin ja HHH, josta jälkimmäinen oli taas päässyt PPV:hen MSG:n incidentin de-pushin jälkeen. Kummallakin oli omat feudit alla, kun HHH feudasi Mr. Perfectin kanssa, sekä Austin oli yrittänyt pidemmän aikaa haastaa Bret Hartia otteluun. Opener olikin ihan hyvä, mutta ei niin hyvä, mihin nämä kaksi pystyisivät, tosin ei se niin paljoa haitannutkaan. Ja vaikka tämä olikin heel vs. heel, yleisö oli selvästikin enemmän coolin Austinin puolella kuin snobi-HHH:n. Plussaa myös erinomaisesta heel duosta Jim Ross ja Jerry Lawler.
Arvosana: (2,5)
Kesto: 15:30

The Smoking Gunns vs. British Bulldog & Owen Hart (c) /w Clarence Mason for the WWF Tag Team Championships
Viime tapahtumassa Bulldog & Owen voittivat Gunnseilta tag mestaruudet, jonka jälkeen Sunnyllä meni hermot, ja hän "erotti" Gunnsit. Entiset mestarit halusivat mestaruudet takaisin eri syistä; Billy sen takia, että saisi Sunnyn takaisin, koska heillä oli ollut vähän juttua, sekä Bart sen takia, että saisi olla vain mestari. Molemmat tiimit olivat tässäkin vielä heelejä, eikä tämä ollut muutenkaan kovinkaan erilainen viime otteluun verrattuna.
Arvosana: (2,00)
Kesto: 09:17

Goldust /w Marlena vs. Marc Mero (c) /w Sable for the WWF Intercontinental Championship
Goldust hävisi Intercontinental mestaruutensa Ahmed Johnsonille IYH 9:ssä, mutta Ahmed loukkaantui oikeasti, ja mestaruus vacatoitiin. Marc Mero voitti mestaruuden, sekä sai nyt vastaansa taas Goldustin. "Wildman" kohtasi Kultapölyn jo keskinkertaisessa ottelussa SummerSlamissä. Tämä oli ehkä hiukan parempi kuin se Kesän Suurimman Tapahtuman kohtaaminen, tosin ei niin hirveän paljon. Mero teki taas muutamia hienoja temppuja kuten aina, muunmuassa taas se shooting star press, sekä nähtiimpähän tässä colour kommentaattorina Mr. Perfectkin. Ihan mukava lisä tähän väliin siis.
Arvosana: (2,25)
Kesto: 11:38

Sycho Sid vs. Vader /w Jim Cornette no #1 Contendership match for the WWF Championship
Tämä isojen miesten mini-feud alkoi, kun Vader syytti Sidiä hänen powerbombin "varastamisesta". He kohtasivat tässä In Your Housessa no #1 contendership -ottelussa, jossa voittaja siis taistelisi Shawn Michaelsia (joka oli myös colour kommentaattorina) vastaan Survivor Seriesissä mestaruusmatsissa. Kuten näiltä kahdelta voi odottaakin, tämä ei ollut mitenkään kovin kummoinen ottelu. Hidasta isojen miesten brawlia build uppina toiseen otteluun.
Arvosana: (1,75)
Kesto: 08:00

Mankind /w Paul Bearer vs. The Undertaker in a Buried Alive match
Ja sitten itse THE otteluun; main eventtiin, jossa on takana jo yli puolen vuoden aktiivinen feud. Kaikki alkoi WrestleManian jälkeen, jolloin Mankind teki debyyttinsä, sekä sekaantui useaan otteeseen Takerin matseihin. Tämän jälkeen he ovat kohdanneet kahdesti, normi matsissa, sekä mukavassa Boiler Room Brawlissa, jossa myös Paul Bearer kääntyi Takeria vastaan. Tämä olikin sitten "Buried Alive" -ottelu, eli vastustaja pitää brutaalisti haudata elävältä. Pelkäsin alkuun, että pitkän feudin päätteeksi tämä ottelu floppaa, ja on huonompi kuin tuo BRB, mutta alun jälkeen tämä pääsikin hyvin käyntiin ja tästä saatiin kunnon sota jälleen. Kaikella tavalla mielenkiintoinen ottelu, joka pysyi uskollisena ottelijoiden aikaisemmillekin matseille, sekä oli feudin paras kohtaaminen tähän asti (tässä nähdään vielä yksi kohtaaminen seuraavassa tapahtumassa, eli Survivor Seriesissä.) Onneksi tämä oli myös pistetty main eventiksi, ettei tämän jälkeen pitänyt nähdä mitään räpellystä.
Arvosana: (3,5)
Kesto: 18:25


~~

Joo, siinä on taas yksi In Your House paketissa. Hyvinkin unohdettavissa oleva tapahtuma, jossa kuitenkin nähtiin maukas main event, sekä hyvä opener, ja THE EXECUTIONERIN~ debyytti. Keskiarvoksi tuli erittäin hyvä 2.4, joka kuitenkin valehtelee tyylillä, koska tämä eventti oli aika keskivertainen kokoajan. Tämä oli mielestäni aikalailla samassa kastissa In Your House 10:n kanssa (joka näin jälkeenpäin ajateltuna on parempi kuin 7. Sekavaa, eikö?), mutta tässä eventissä ei nähty sentään Mark Henryä, joten ansaitsee paikkansa 10:n edessä.

1. WWF Survivor Series 1995: 2,75
2. WWF In Your House 8 (1996): 2,25
3. WWF Royal Rumble 1995: 2,25
4. WWF WrestleMania XII (1996): 2,25
5. WWF In Your House 11 (1996): 2,25
6. WWF In Your House 10 (1996): 2,25
7. WWF In Your House 7 (1996): 2,25
8. WWF Royal Rumble 1996: 2,25
9. WWF In Your House 9 (1996): 2,00
10. WWF In Your House 6 (1996): 2,00
...
20. WWF King of the Ring 1995: 1,00