LoistavaMarshallsaaret kirjoitti:Tein tälläisen itselleni, saa käyttää vapaasti apuna:
http://www.youtube.com/view_play_list?p ... 65B69F4ABF
Linkin takaa löytyy playlist, jossa on kaikki kierroksen biisit.
Levyraati
-
MR.Off Topic
- Viestit: 3971
- Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
- Paikkakunta: GODLAND
Kuunnellaas taas musiikkia 
Tällä kertaa aion vetää oikealla levyraati meiningillä, eli kuuntelen jokaisen biisin vain yhden kerran.
1. Kent - Om Du Var Här
- Kent ei mikään kovin tuttu bändi ole ja en ole koskaan saanut mielenkiintoa bändiin tutustua. Tämä biisi nyt kuitenkin oli ihan kiva kipale vaikken sanoista mitään ymmärtänytkään. Varmaan jos olisi lukenut sanat samalla kun kuunteli biisiä, niin olisi auennut paremmin. Kiva aloitus tälle raadille ja tästä jäi semmonen hyvä fiilis päälle.
Arvosana: 7
2. Jex Thoth - Nothing Left To Die
- Tämähän oli mielenkiintoinen kipale. Laulajan äänestä tuli mieleen Rushin laulaja Geddy Lee. Ja se on pelkästään plussaa. Ymmärsinkö nyt kuitenkin oikein, että laulaja oli tässä nainen? Hyvä biisi oli kaikenkaikkiaan vaikken tämmöstä musiikkia pahemmin kuuntelekkaan. Ihan jännät saundit oli. Tätä on kuunneltava lisää. Kiitos vaan sille joka postas tän.
Arvosana: 9
3. Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft. K-Rino
- Enpä odottanut tältä paljoa, mutta sit tajusin et Hannibal onkin Tulenkantajista tuttu. Hannibalin räpäytystä on aina ollut ilo kuunnella ja tässäkin biisissä se oli parasta. Oikeastaan siihen englannikieliseen osuuteen asti tykkäsinkin tästä todella paljon, mut sen jälkeen vähän lässähti. Tossa lopussa tuli jotain ihme höpinää jolle repesin. En tiedä kuuluiko se biisiin, mutta ihan hauska oli.
Arvosana: 7
4. Ayreon - Amazing Flight
- Ja taas hyvä biisi! Odotin kyllä biisin pituuden perusteella jotain tuskallista kokemusta, mutta yllätyin taas positiivisesti. Biisi itsessään oli aivan loistava, mutta laulu häiritsi välillä. Jotenkin se ei vain sopinut kappaleen tunnelmaan. Tai ainakin omaan korvaan ei kuulostanut niin hyvältä. Ei se kuitenkaan niin pahasti häirinnyt, että olisi pitänyt kesken lopettaa. Ja vasta kun laulu loppuikin kokonaan, niin tää biisi rupes potkimaan oikein kunnolla. Huikee biisi.
Arvosana: 9
5. Camel - Rhayader
- Ei j******ta joku h**vetin huilu! Siinä oli ensireaktio. Seuraava reaktio olikin: Ei j******ta täähän on hyvä! Tätä biisiä ei voi kuunnella hymyilemättä. Eikä tämä siis ollut mitenkään naurettava. Aloin heti kaipaamaan tuota huilua kun se ei välillä soinut. Onneksi se lopussa taas tuli messiin. Tai en mä edes tiedä onko se huilu vai mikä lie pilli, mut hyvältä kuulosti ja jäi soimaan päähän. Tää piti kuunnella kolme kertaa, kun oli niin loistava kappale. Mun mielestä voittajabiisi, eikä edes ole mun postaama!
Arvosana: 10
6. Raimo - Tää On Aluekeskus
- Hyvä biitti ja hyvät räpit. Kaikenlisäks ihan hauskaa läppää. En ollut aiemmin kuullutkaan kenestäkään Raimosta. Nää nykyiset suomiräppärit on niin typerän nimisiä, ettei niihin ole jaksanut tutustua. Ehkä pitäis.
Arvosana: 8
7. Coheed and Cambria - The Running Free
- Mä en pysty koskaan käsittämään miten tuon näköinen karvanaama pystyy laulamaan tuommoisella äänellä. Ja Claudio Sanchezin ääni se onkin suurin asia mistä tässä bändissä pidän. Välillä se ääni tosin saa mut raivon partaalle ja välillä taas voisin kuunnella sitä jatkuvalla syötöllä. Tätä bändiä kohtaan mulla on todellakin viha/rakkaus-suhde. Tällä hetkellä tää toimii todella hyvin, mutta välillä on pitkiäkin taukoja että en kuuntele ollenkaan. The Running Free on yksi Co&Can parhaita biisejä. Kovaa settiä.
Arvosana: 9
8. Kylesa - Scapegoat
- Taas uusi tuttavuus ja varsin hyvä biisi. Tykkäsin todellakin. En mä oikein osaa mitään fiksua tästä sanoa. Soundit oli kohdallaan ja biisi rullasi todella mainiosti. Menee kategoriaan "tutustun joskus paremmin".
Arvosana: 8
9. Patti Smith - Free Money
- Ensimmäinen minuutti oli aika kamala. En todellakaan pitänyt tuosta laulajan äänestä. Kuitenkin tuossa minuutin jälkeen biisi lähti kunnolla käyntiin ja tuo laulu ei häirinnyt niin paljoa. Ei se kuitenkaan mitenkään miellyttävääkään kuunneltavaa ollut, mutta biisi oli muuten aika menevä joten siitä pisteet. Tähän mennessä kuitenkin heikoin kipale.
Arvosana: 6
10. The Damned - History of the Wolrd Part 1
- Nimeltä tuttu bändi, mutta enpä ole aiemmin tainnut mitään biisiä kuulla. Olihan tässä sitä 80-luvun koomisuutta, mutta ei kuitenkaan vitsiksi ollut vedetty. Tää kuulosti kyllä niin 80-luvulta, että ei voi erehtyä. Ihan kiva kuvaa tätä biisiä täydellisesti. Varmaan joskus ollut kovakin hitti. En tiedä. Nyt toimi ihan hyvin.
Arvosana: 7
No olipas se yllättävä kattaus tällä kertaa. Lähes kaikki biisit kolahti jollakin tapaa, eikä tällä kertaa ollut yhtään todella paskaa biisiä. Paras biisikattaus tähän mennessä, mitä Alertin levyraadeissa on vastaan tullut. Ravenwood tykkää tästä!
Kiitos, anteeks ja öitä!
Tällä kertaa aion vetää oikealla levyraati meiningillä, eli kuuntelen jokaisen biisin vain yhden kerran.1. Kent - Om Du Var Här
- Kent ei mikään kovin tuttu bändi ole ja en ole koskaan saanut mielenkiintoa bändiin tutustua. Tämä biisi nyt kuitenkin oli ihan kiva kipale vaikken sanoista mitään ymmärtänytkään. Varmaan jos olisi lukenut sanat samalla kun kuunteli biisiä, niin olisi auennut paremmin. Kiva aloitus tälle raadille ja tästä jäi semmonen hyvä fiilis päälle.
Arvosana: 7
2. Jex Thoth - Nothing Left To Die
- Tämähän oli mielenkiintoinen kipale. Laulajan äänestä tuli mieleen Rushin laulaja Geddy Lee. Ja se on pelkästään plussaa. Ymmärsinkö nyt kuitenkin oikein, että laulaja oli tässä nainen? Hyvä biisi oli kaikenkaikkiaan vaikken tämmöstä musiikkia pahemmin kuuntelekkaan. Ihan jännät saundit oli. Tätä on kuunneltava lisää. Kiitos vaan sille joka postas tän.
Arvosana: 9
3. Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft. K-Rino
- Enpä odottanut tältä paljoa, mutta sit tajusin et Hannibal onkin Tulenkantajista tuttu. Hannibalin räpäytystä on aina ollut ilo kuunnella ja tässäkin biisissä se oli parasta. Oikeastaan siihen englannikieliseen osuuteen asti tykkäsinkin tästä todella paljon, mut sen jälkeen vähän lässähti. Tossa lopussa tuli jotain ihme höpinää jolle repesin. En tiedä kuuluiko se biisiin, mutta ihan hauska oli.
Arvosana: 7
4. Ayreon - Amazing Flight
- Ja taas hyvä biisi! Odotin kyllä biisin pituuden perusteella jotain tuskallista kokemusta, mutta yllätyin taas positiivisesti. Biisi itsessään oli aivan loistava, mutta laulu häiritsi välillä. Jotenkin se ei vain sopinut kappaleen tunnelmaan. Tai ainakin omaan korvaan ei kuulostanut niin hyvältä. Ei se kuitenkaan niin pahasti häirinnyt, että olisi pitänyt kesken lopettaa. Ja vasta kun laulu loppuikin kokonaan, niin tää biisi rupes potkimaan oikein kunnolla. Huikee biisi.
Arvosana: 9
5. Camel - Rhayader
- Ei j******ta joku h**vetin huilu! Siinä oli ensireaktio. Seuraava reaktio olikin: Ei j******ta täähän on hyvä! Tätä biisiä ei voi kuunnella hymyilemättä. Eikä tämä siis ollut mitenkään naurettava. Aloin heti kaipaamaan tuota huilua kun se ei välillä soinut. Onneksi se lopussa taas tuli messiin. Tai en mä edes tiedä onko se huilu vai mikä lie pilli, mut hyvältä kuulosti ja jäi soimaan päähän. Tää piti kuunnella kolme kertaa, kun oli niin loistava kappale. Mun mielestä voittajabiisi, eikä edes ole mun postaama!
Arvosana: 10
6. Raimo - Tää On Aluekeskus
- Hyvä biitti ja hyvät räpit. Kaikenlisäks ihan hauskaa läppää. En ollut aiemmin kuullutkaan kenestäkään Raimosta. Nää nykyiset suomiräppärit on niin typerän nimisiä, ettei niihin ole jaksanut tutustua. Ehkä pitäis.
Arvosana: 8
7. Coheed and Cambria - The Running Free
- Mä en pysty koskaan käsittämään miten tuon näköinen karvanaama pystyy laulamaan tuommoisella äänellä. Ja Claudio Sanchezin ääni se onkin suurin asia mistä tässä bändissä pidän. Välillä se ääni tosin saa mut raivon partaalle ja välillä taas voisin kuunnella sitä jatkuvalla syötöllä. Tätä bändiä kohtaan mulla on todellakin viha/rakkaus-suhde. Tällä hetkellä tää toimii todella hyvin, mutta välillä on pitkiäkin taukoja että en kuuntele ollenkaan. The Running Free on yksi Co&Can parhaita biisejä. Kovaa settiä.
Arvosana: 9
8. Kylesa - Scapegoat
- Taas uusi tuttavuus ja varsin hyvä biisi. Tykkäsin todellakin. En mä oikein osaa mitään fiksua tästä sanoa. Soundit oli kohdallaan ja biisi rullasi todella mainiosti. Menee kategoriaan "tutustun joskus paremmin".
Arvosana: 8
9. Patti Smith - Free Money
- Ensimmäinen minuutti oli aika kamala. En todellakaan pitänyt tuosta laulajan äänestä. Kuitenkin tuossa minuutin jälkeen biisi lähti kunnolla käyntiin ja tuo laulu ei häirinnyt niin paljoa. Ei se kuitenkaan mitenkään miellyttävääkään kuunneltavaa ollut, mutta biisi oli muuten aika menevä joten siitä pisteet. Tähän mennessä kuitenkin heikoin kipale.
Arvosana: 6
10. The Damned - History of the Wolrd Part 1
- Nimeltä tuttu bändi, mutta enpä ole aiemmin tainnut mitään biisiä kuulla. Olihan tässä sitä 80-luvun koomisuutta, mutta ei kuitenkaan vitsiksi ollut vedetty. Tää kuulosti kyllä niin 80-luvulta, että ei voi erehtyä. Ihan kiva kuvaa tätä biisiä täydellisesti. Varmaan joskus ollut kovakin hitti. En tiedä. Nyt toimi ihan hyvin.
Arvosana: 7
No olipas se yllättävä kattaus tällä kertaa. Lähes kaikki biisit kolahti jollakin tapaa, eikä tällä kertaa ollut yhtään todella paskaa biisiä. Paras biisikattaus tähän mennessä, mitä Alertin levyraadeissa on vastaan tullut. Ravenwood tykkää tästä!
Kiitos, anteeks ja öitä!
-
Marshallsaaret
- Viestit: 928
- Liittynyt: Ma 17.11.2003 21:32
- Paikkakunta: Helsingfors
Kent - Om du var här
Enpä olekaan kuullut tätä biisiä aikoihin. Ala-asteellahan tätä hoilattiin sanoilla "oon myyrähai", mitenkäs muutenkaan. Aika menevä rokkiralli ruotsalaisilta, mutta ei kuitenkaan edes samantyylisistä ruotsalaisista biiseista se paras (paras tässä). Vaikken ollutkaan kuullut biisiä aikoihin, oli se silti edelleen niin monesti kuullun ja kuluneen oloinen, että lasken arvosanaa hieman.
Arvosana: 6
Jex Thoth - Nothing Left to Die
Aivan uusi tuttavuus tässä, piti oikein googlata, että millä vuosikymmenellä levy on tehty kun soundi olisi voinut Sabbath-vibojensa ja matalalle viritettyjen kiraroiden puolesta kuulua ihan minne vain viimeisen 40 vuoden aikana. Kova biisi kyllä on kyseessä. Laulajan ääni on todella voimakas ja tunteita herättävä. Biisi on ehkä rakenteeltaan hieman sekava, mutta se oikeastaan sopii aika hyvin kuvioon klassisen hevin loistavuuden uudelleenluomisen tavoittelussa. Laulaja Thothin ääni on kyllä niin upea, että pakko antaa pisteet ihan yläarvosanoilta.
Arvosana: 9½
Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft. K-Rino
Okei, kornia ateistiräppiä. Luuleeko Hannibal, että häntä pidetään jotenkin älykköräppärinä tai vakavasti otettavana tietäjänä jos hän räppää katolisen kirkon rikoksista? Taustabiitti on muuten todella geneerinen pakasta vedetty gangsta-biitti. Pitkän linjan horrorcore-mies fiittaamassa vetää aika lailla yhtä tyhjänpäiväiset setit. "Miljoonat kuolee sen kortsupolitiikkaan" on ehkä kornein räppilaini aikoihin. Ei tämä kuitenkaan mikään ihan toivoton biisi ole, muttei tällä myöskään mitään asiaa vakiosoittolistaani ole. Suomiräppiäkin on niin paljon parempana ja luovempana saatavilla, että tämän voi huoletta ohittaa olkaa kohauttamatta.
Arvosana: 4
Ayreon - Amazing Flight
Hetkinen, olikos tämä nyt heviä vai 80-luvun funk-vaikutteista AOR-rokkia? Hetkittäin mieleen tulee Faith No More, hetkittäin Van Halen, hetkittäin Eddie Money ja hetkittäin Rainbow. Ensimmäiset 7 minuuttia ovat puuduttavan tylsiä, mutta sitten biisi palkitsee kuuntelijaa variaatioilla ja monipuolisemmilla kuvioilla. Huiluosuuden alkamisesta eteenpäin biisi on oikeastaan varsin hyvä, kitarasoolossa on oiva riffi, piano toimii ja huilu itsekin toki on inspiroivan kuuloinen.
Arvosana: 5
Camel - Rhayader
Onko tämä nyt joku järkätty juttu, että Ayreonin jälkeen tulee sama huilisti jatkamaan samaa biisiä kepeämmissä tunnelmissa? Oh lordy, jos tämä oli puhdasta sattumaa niin voi hellanlettas. Camelin äänimaailmat ovat paljon kutsuvammat kuin edellä kuullulla Ayreonilla ja erilaisia tyylejä on osattu yhdistellä tyylikkäämmin. Camelin kevyt proge on kovin menevää ja uskon myös tietäväni suurella varmuudella, kuka tämän biisin raatiin laittoi.
Arvosana: 8
Raimo - Tää on aluekeskus
Raimon flow on kenties Suomen toiseksi huonoin, mutta miehen ulosanti on silti rytmistä ja läpät tulevat suoraan sydämestä. Miehen retoriikka ei ole todellakaan mitään jenkkiapinointia vaan sitä suomalaista ghetto-kamaa suoraan aluekeskuksen ytimestä. Loistava anastettu biitti jostain keskinkertaisesta r&b-räppibiisistä ja ihan v itun taakit läpät kotikasvattajan kohtaamasta vainosta ja etenkin vainotuksista ovat vain jotain yliluksusta. "Olo on v itun läävä / tää on aluekeskus v itun näätä". Raimo ei teeskente, vaan on AITO.
Arvosana: 10 (ette varmasti arvaakaan, minkä biisin minä raatiin lähetin)
Coheed and Cambria - The Running Free
Pop-metallia... Mitä ideaa tässäkin nyt sitten on? Tausta kuulostaa siltä, mitä Radio Rockilta tulee aamusta iltaan tauotta riippumatta artistin nimestä tai väitetystä alagenrestä. Laulajan ääni on ihan persoonallinen, muttei yhtä hyvällä tavalla kuin esim. Jex Thothilla tai Ayreon-miehellä oli. Sävellyksestä tulee mieleen lähinnä plagiointi, kenties jostain Offspringin biisistä? Ei jatkoon.
Arvosana: 3
Kylesa - Scapegoat
Tällä kierroksella tuntuu olevan suhteessa enemmän raskasta musiikkia kuin edellisellä, ja se on kyllä vähän huono juttu mielestäni. Tässä biisissä on tosi tunkkaisen soundit, ikään kuin diskanttikajarini olisivat yhtäkkiä rikkoutuneet. Parempi tämä on kuin tuo edellinen. Homman clue on vähän hukassa, ja se viimeinen koukku puuttuu.
Arvosana: 5
Patti Smith - Free Money
No niin, palattiin takaisin normaalin kuuloisen musiikin pariin. Jos kehuin aiemmin Jex Thothin ääntä, olisi täysi oikeusmurha jättää mainitsematta Patti Smithin upea ääni. Tämä biisi on kyllä kaikin puolin todella hyvä, äänimaailma kohdallaan ja asennettakin vaikka muille jakaa.
Arvosana: 9
The Damned - The History of the World (Pt. 1)
Tämä oli ihan menevä biisi. Nimen perusteella odotin jotain 15-minuuttista vain muille vittuillakseen laitettua pläjäystä, mutta heti alusta kävi selväksi, että goottivaikutteinen punk on homman nimi. Itse olisin valinnut mieluummin jotain Joy Divisionia tämän sijaan, mutta ei tässäkään valittamista ollut. Kiva tuttavuus!
Arvosana: 7½
Enpä olekaan kuullut tätä biisiä aikoihin. Ala-asteellahan tätä hoilattiin sanoilla "oon myyrähai", mitenkäs muutenkaan. Aika menevä rokkiralli ruotsalaisilta, mutta ei kuitenkaan edes samantyylisistä ruotsalaisista biiseista se paras (paras tässä). Vaikken ollutkaan kuullut biisiä aikoihin, oli se silti edelleen niin monesti kuullun ja kuluneen oloinen, että lasken arvosanaa hieman.
Arvosana: 6
Jex Thoth - Nothing Left to Die
Aivan uusi tuttavuus tässä, piti oikein googlata, että millä vuosikymmenellä levy on tehty kun soundi olisi voinut Sabbath-vibojensa ja matalalle viritettyjen kiraroiden puolesta kuulua ihan minne vain viimeisen 40 vuoden aikana. Kova biisi kyllä on kyseessä. Laulajan ääni on todella voimakas ja tunteita herättävä. Biisi on ehkä rakenteeltaan hieman sekava, mutta se oikeastaan sopii aika hyvin kuvioon klassisen hevin loistavuuden uudelleenluomisen tavoittelussa. Laulaja Thothin ääni on kyllä niin upea, että pakko antaa pisteet ihan yläarvosanoilta.
Arvosana: 9½
Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft. K-Rino
Okei, kornia ateistiräppiä. Luuleeko Hannibal, että häntä pidetään jotenkin älykköräppärinä tai vakavasti otettavana tietäjänä jos hän räppää katolisen kirkon rikoksista? Taustabiitti on muuten todella geneerinen pakasta vedetty gangsta-biitti. Pitkän linjan horrorcore-mies fiittaamassa vetää aika lailla yhtä tyhjänpäiväiset setit. "Miljoonat kuolee sen kortsupolitiikkaan" on ehkä kornein räppilaini aikoihin. Ei tämä kuitenkaan mikään ihan toivoton biisi ole, muttei tällä myöskään mitään asiaa vakiosoittolistaani ole. Suomiräppiäkin on niin paljon parempana ja luovempana saatavilla, että tämän voi huoletta ohittaa olkaa kohauttamatta.
Arvosana: 4
Ayreon - Amazing Flight
Hetkinen, olikos tämä nyt heviä vai 80-luvun funk-vaikutteista AOR-rokkia? Hetkittäin mieleen tulee Faith No More, hetkittäin Van Halen, hetkittäin Eddie Money ja hetkittäin Rainbow. Ensimmäiset 7 minuuttia ovat puuduttavan tylsiä, mutta sitten biisi palkitsee kuuntelijaa variaatioilla ja monipuolisemmilla kuvioilla. Huiluosuuden alkamisesta eteenpäin biisi on oikeastaan varsin hyvä, kitarasoolossa on oiva riffi, piano toimii ja huilu itsekin toki on inspiroivan kuuloinen.
Arvosana: 5
Camel - Rhayader
Onko tämä nyt joku järkätty juttu, että Ayreonin jälkeen tulee sama huilisti jatkamaan samaa biisiä kepeämmissä tunnelmissa? Oh lordy, jos tämä oli puhdasta sattumaa niin voi hellanlettas. Camelin äänimaailmat ovat paljon kutsuvammat kuin edellä kuullulla Ayreonilla ja erilaisia tyylejä on osattu yhdistellä tyylikkäämmin. Camelin kevyt proge on kovin menevää ja uskon myös tietäväni suurella varmuudella, kuka tämän biisin raatiin laittoi.
Arvosana: 8
Raimo - Tää on aluekeskus
Raimon flow on kenties Suomen toiseksi huonoin, mutta miehen ulosanti on silti rytmistä ja läpät tulevat suoraan sydämestä. Miehen retoriikka ei ole todellakaan mitään jenkkiapinointia vaan sitä suomalaista ghetto-kamaa suoraan aluekeskuksen ytimestä. Loistava anastettu biitti jostain keskinkertaisesta r&b-räppibiisistä ja ihan v itun taakit läpät kotikasvattajan kohtaamasta vainosta ja etenkin vainotuksista ovat vain jotain yliluksusta. "Olo on v itun läävä / tää on aluekeskus v itun näätä". Raimo ei teeskente, vaan on AITO.
Arvosana: 10 (ette varmasti arvaakaan, minkä biisin minä raatiin lähetin)
Coheed and Cambria - The Running Free
Pop-metallia... Mitä ideaa tässäkin nyt sitten on? Tausta kuulostaa siltä, mitä Radio Rockilta tulee aamusta iltaan tauotta riippumatta artistin nimestä tai väitetystä alagenrestä. Laulajan ääni on ihan persoonallinen, muttei yhtä hyvällä tavalla kuin esim. Jex Thothilla tai Ayreon-miehellä oli. Sävellyksestä tulee mieleen lähinnä plagiointi, kenties jostain Offspringin biisistä? Ei jatkoon.
Arvosana: 3
Kylesa - Scapegoat
Tällä kierroksella tuntuu olevan suhteessa enemmän raskasta musiikkia kuin edellisellä, ja se on kyllä vähän huono juttu mielestäni. Tässä biisissä on tosi tunkkaisen soundit, ikään kuin diskanttikajarini olisivat yhtäkkiä rikkoutuneet. Parempi tämä on kuin tuo edellinen. Homman clue on vähän hukassa, ja se viimeinen koukku puuttuu.
Arvosana: 5
Patti Smith - Free Money
No niin, palattiin takaisin normaalin kuuloisen musiikin pariin. Jos kehuin aiemmin Jex Thothin ääntä, olisi täysi oikeusmurha jättää mainitsematta Patti Smithin upea ääni. Tämä biisi on kyllä kaikin puolin todella hyvä, äänimaailma kohdallaan ja asennettakin vaikka muille jakaa.
Arvosana: 9
The Damned - The History of the World (Pt. 1)
Tämä oli ihan menevä biisi. Nimen perusteella odotin jotain 15-minuuttista vain muille vittuillakseen laitettua pläjäystä, mutta heti alusta kävi selväksi, että goottivaikutteinen punk on homman nimi. Itse olisin valinnut mieluummin jotain Joy Divisionia tämän sijaan, mutta ei tässäkään valittamista ollut. Kiva tuttavuus!
Arvosana: 7½
永源 遥~!
- Kent - Om Du Var Här (6)
Jex Thoth - Nothing Left To Die (10)
Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft. K-Rino (4)
Ayreon - Amazing Flight (6)
Camel - Rhayader (8)
Raimo - Tää On Aluekeskus (7)
Coheed and Cambria - The Running Free (5)
Kylesa - Scapegoat (8)
Patti Smith - Free Money (9)
The Damned - History of the Wolrd Part 1 (7)
Suurimmat pojot siis Jex Thothille. Aivan uusi tuttavuus minulle, mutta 70 -luvun vibat + synkkä soundi + naissolisti. Olen myyty. Äärettömän kovaa tavaraa juurikin minun makuuni. Pitää pistää levy tilaukseen pikimmiten. Pisteitä heruu myös Patti Smithille. Siinä on nainen, jolla on kolme kertaa suuremmat kivekset kuin allekirjoittaneella. Horses -levy on kulttikamaa, mutta 'Free Money' on jäänyt levyllä monen muun biisin varjoon. Nyt se saa kuulla kunniansa pellepainifoorumilla, tasan tarkalleen kolmelle ihmiselle. Kylesan 'Scapegoat' -biisi on tuttu jostain. Tykkäsin siitä viimeeksi ja tykkäsin vieläkin. Olen suuri hoocee-mies ja siksi sludge metal uppoaa. Vaikka solisteja on käsittääkseeni jopa kolme tässäkin biisissä, silti ovat harmonian löytäneet. Hyvin hyvin makea tapaus. Neljäs biisi, jolle herui enempi pojoja oli Camelin Rhyader. Camel on näistä kaikista ehdokkaista se tutuin ja turvallisin tapaus. Koko tuotanto löytyy levyhyllystä. Rhyader on hyvä biisi, mutta kaukana Camelin parhaimmista.
Perässä tulee Raimo, joka natsasi, muttei ollut tarpeeksi let's go. En ole kovinkaan suuri rap/hip-hop ihminen ja harva iskee lujaa. Tämä oli ihan okei, muttei mitenkään über-erikoinen. The Damned on tuttu tapaus, mutta siinä myös yksi pnuk-bändi joka ei syystä tai toisesta iske. Se on kivaa kuunneltavaa, mutta siinäpä se. Ayreon on kunneltavaa, mutta kyseistä bändiä olen dissannut koko ikäni enkä yksinkertaisesti ymmärrä sen hyvyyttä. Kent taas oli aika perusvarma veto. Kivasti jää soimaan päähän, mutta tuo demonien kieli on liikaa minulle. Coheed and Cambria oli aivan uskomatonta skeidaa enkä halua moista renkutusta toistamiseen kunnella. Hannibal oli tämän raadin mutapohja. Siinä ei iskenyt mikään.
Ensi kerralla arvostelen perinteiseen (pitkään) tapaan. Nyt suihkuun, safkaa naamaan ja jälleen kerran töihin. Fcuk!
[EDIT] Vähän lisää raapustusta, tosin vain tähän muotoon.[/EDIT]
Viimeksi muokannut Wankie, To 17.02.2011 07:00. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
MR.Off Topic
- Viestit: 3971
- Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
- Paikkakunta: GODLAND
Itsellä olisi puoliksi arvosteltuna koko höskö ja ajattelin alkaa nyt loput arvostelemaan ennen deadlineä, mutta Axl ja muiden helpotukseksi siirrettettäköön arvosteluaika TORSTAIHIN 17. PÄIVÄ! Se on sitten ehdoton viimeinen päivä, sillä viikonloppu ja perjantai menevät vahvasti vanhojen tanssien tunnelmissa. Joten, TORSTAINA 17. PÄIVÄ KELLO 24.00 arvostelut oltava tässä topicissa.Axl kirjoitti:Tässä on vasta muutama arvostelu kymmenestä tullut ja CL alkaa kohta, joten anotaan jatkoaikaa esim. viikonloppuun asti.
Sopisi varmaan kaikille ja Wankiekin kerkeisi editoimaan arvostelut kokonaisiksi...
-
Bushmeister
- Viestit: 439
- Liittynyt: To 20.11.2003 17:32
- Paikkakunta: katso profiilista
-
Bushmeister
- Viestit: 439
- Liittynyt: To 20.11.2003 17:32
- Paikkakunta: katso profiilista
-
The Blasterpiece
- Viestit: 544
- Liittynyt: Ti 29.06.2004 12:04
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
Minäkin tulen messiin. Tässä nyt jäi yksi kiekka välistä joten kyllä tähän pitäisiehtiä mukaan.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
Ei ihan yhtä tasokas kierros kuin viime kerralla, mutta kohtuullisen mielenkiintoista ja uuttakin musiikkia tuli silti vastaan.
1. Kent – Om du var här
Kent on vähän kuin Ruotsin The Crash. Kentin musiikki on tummempaa (kerrankin näin päin), mutta molemmilla bändeillä on oivia popbiisejä. Om du var här kuuluu siihen kategoriaan, vaikkei bändin parhaita olekaan. Itselleni biisi on tutumpi Eläkeläisten Humppamediana, joten kieltämättä tätä oli vaikea kuunnella assosioimatta siihen. Mutta eipä se mitään, mainion version ovat humppakuomatkin tehneet. Noiden apulantajousten kanssa olen aina ollut vähän kahden vaiheilla, sillä useimmiten ne kuulostavat vain noloilta onton dramatiikan lisäyksiltä. Ehkä se oli tämänkin biisin jonkinlainen kompastuskivi, sillä Joakim Bergin surumielinen kailotus olisi riittänyt aivan hyvin rullaavan kitarapopin päälle. Vaikutelma olisi saattanut olla jopa toimivampi.
Arvosana: 7
2. Jex Thoth – Nothing Left to Die
Niinsanotun metallimusiikin muuttuessa alati teknisemmäksi ja kliinisemmäksi urheilusuorittamiseksi, on yksinomaan virkistävää, että on olemassa bändejä jotka haluavat tutkia juuriaan ja palata sinne yksinkertaiseen, raskaaseen bluesiin. Toki doom on elänyt omaa elämäänsä kaikki nämä vuodet vaikkapa St Vitusin tai Electric Wizardin avulla, mutta tietynlainen retroilu on nostanut päätään vasta viime vuosina. Jex Thoth on tämän liikkeen tasokkain edustaja. Laulaja Jessicassa on morrisonmaista karismaa ja mystiikkaa, jollaista ei pahemmin näinä päivinä tule oikein missään vastaan. Tämä debyytin avausraita on yksi pysäyttävimpiä albumin aloittajia mitä olen pitkiin aikoihin kuullut, tuodessaan heti esille bändin kaikki parhaat puolet. Aavistuksen parempi miksaus olisi voinut tuoda bändin energiaa paremmin esille, mutta onhan tämä silti 2000-luvun parhaita hevibiisejä.
Arvosana: 10
3. Hannibal & Joku Roti Mafia – Porteillas ft. K-Rino
Hannibal on näemmä katsonut zeitgeistinsa. Useimmiten siitä innostuneet ihmiset ovat vaivaantuneita, omaa ”toisinajattelijuuttaan” mainostavia tylsimyksiä. Tämäkin biisi sisälsi kosolti väärinkäsityksiä ja kärjistyksiä, sillä tuosta paavin lausahduksesta noussut kohu kertoi lähinnä vain median sisälukutaidottomuudesta – yhtään sen enempää katolista kirkkoa puolustelematta. Yllättävän pitkä biisi oli saatu aikaiseksi kahdesta säkeistöstä, ja Hannibalin osuutta vaivasi melko aneeminen flow. Tuo feattaaja veti taas paljon mielenkiintoisemmin, vaikka perusgangstailua toki olikin. Biittikin oli aika lailla miljoonaan kertaan kuultu. Mutta paljon huonompaakin on tullut kuultua.
Arvosana: 4
4. Ayreon – Amazing Flight
En ole koskaan jaksanut tutustua Ayreoniin sen 15-vuotiaiden-opeth-filosofien-urheiluproge-statuksen takia, mutta alkuun biisi yllätti. Toki tuollainen Marshinkin mainitsema AOR-funk on aika kulunut juttu, mutta tässä kontekstissa se synnytti mielenkiintoisen ristiriidan, todennäköisesti siksi, että odotin jotain muuta. Zappa tuli mieleen viimeistään silloin, kun laulu alkoi ja kun kitarasoolo lähti noin neljän minuutin kohdalla. Sekin oli yllättävän tyylitajuinen. Toimivan lilluntakohdan jälkeen lähtenyt riffi taas toi soundiensa puolesta vähän niitä tympeitä neoproge-viboja, eikä se huilu oikein tuntunut istuvan kokonaisuuteen. Tätä seurannut iskelmällinen melodia oli taasen vähän korni. Eli loppua myöten meininki vähän karisi. Mutta positiiviselle puolelle kyllä uskallan silti tämän nostaa.
Arvosana: 6
5. Camel – Rhayader
Camel tuo sitten progen kääntöpuolen. Kodikkaasti soundaavaa vanhan koulun meininkiä. Snow Goosea tuli jokunen vuosi sitten kuunneltua enemmänkin, ja minusta se on Camelin onnistunein kokonaisuus ainakin niistä, mitä olen kuullut (debyytti, Mirage ja tämä). Kuitenkin Camelista tuntuu puuttuvan se jokin kipinä, joka saisi minut innostumaan bändistä enemmänkin. Tämäkin on oikein mukava biisi sinällään, eikä sorru turhanpäiväiseen paisutteluun, mutta toisaalta tämä pienieleisyyskään ei toimi ihan täysillä. Teema on kuitenkin sen verran komea ja sovitus toimii, joten kyllähän tämä kova biisi kaikesta huolimatta on.
Arvosana: 8
6. Raimo – Tää on aluekeskus
Flow kohtuullisen vaappuvaa, sanoitukset taas melko hämmentävää tajunnanvirtaa, mutta kaikesta lähiöromantiikastaan huolimatta niissä on jotain aidompaa kuin Hannibalin väsyneessä valittamisessa. Toisaalta Hannibalilla oli biisissään mielenkiintoisempi aihe, vaikka lopputulos olikin mitä oli, sillä tätä genitaalitermein höystettyä ghettotarinointia tulee kuultua myös suomalaisessa räbänderissä vähän liiankin kanssa. Tausta ei taasen ollut yhtä rasittava mitä edellä, ja kaikessa minimalistisuudessaan toimikin ihan kelvohkosti. Mutta harvemminpa tämä suomalainen ug-setti mitään erityisen häikäisevää minulle tuo, ei myöskään tässä.
Arvosana: 5
7. Coheed and Cambria – The Running Free
Siis häh, eikö C&C olekaan progea? Vai kävikö tässä kuten 30 Seconds to Marsin tapauksessa, että artisti itse mainostaa progeuttaan, musiikin ollessa sitten jotain ihan muuta (muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jutun missä Jared Leto intoili Yesistä). Laulajasta tuli vähän mieleen Cedric Bixler-Zavala (The Mars Volta), joka onkin yksi tämän ajan mielenkiintoisimpia äänenkäyttäjiä, mutta siihenpä biisin mielenkiintoisuus jää. Sävellyksenä ja sovituksena täysin yhdentekevä rallatus. Hävettäisi tehdä näin tylsiä biisejä. Mutta laulaja oli ihan jees.
Arvosana: 2
8. Kylesa – Scapegoat
Tässä oli sentään jotain ideaa ja asennetta, vaikka ehkä hieman radiorock-viboja biisistä tulikin, huutamisineen kaikkineen. Sopivan tuhnuinen soundipolitiikka kuitenkin toimi, tuoden biisiin kaivattua raivokkuuden tuntua. Tuota kahden rumpalin politiikkaa olisi voinut kuitenkin käyttää hieman luovemmin (vaikka ihan toimivia komppeja loivatkin), sillä molemmat soittivat käytännössä samanlaista komppia koko ajan. Puolet väliosasta oli aika tekemällä tehtyä, ja loppua kohden tuo jauhaminen pisti puuduttamaan.
Arvosana: 4
9. Patti Smith – Free Money
Olen niin sivistymätön ihminen, etten ole tainnut Horses-albumia koskaan kokonaan kuulla. Smith on monta monituista vuotta keikkunut listalla ”arvostan, mutten tunne/tutustunpa siis”, mutta jostain kumman syystä eivät artistin äänitteet ole omaan kuunteluuni sen ihmeempää eksyneet. Mutta Because the Nightin lisäksi myös tämä on kuin onkin tuttu biisi. Se alkaa voimaballadimaisesti, mutta kasvaa upeasti energiseen rockrevittelyyn, unohtamatta Smithin melkeinpä iggypopmaista, vahvaa tulkintaa. Rehellistä rokkenrollia hienoimmillaan.
Arvosana: 9
10. The Damned – The History of the World Part 1
Post-punk-aalto oli musiikilliselta rikkaudeltaan ehdottomasti samaa luokkaa mitä 70-luvut progeilut, monien bändien kokeillessa uusia juttuja hyvin laajoilla aloilla. The Damned oli yksi niistä, joskin tässä bändi tarjoili paljolti ajan henkeä mukailleen poppisbiisin. Itse kyllä tykkään punkimmasta Damnedista enemmän, joskin tämä ”gootimpi” puoli ei hirveän tuttua olekaan. Sävellyksenä tämä oli kyllä vähän kulunut. Mutta soundi ja meininki olivat ihan jees. Joka tapauksessa Damnedilta löytyy parempiakin biisejä.
Arvosana: 6
Ja voisihan tässä samalla ilmoittautua seuraavallekin rundille.
1. Kent – Om du var här
Kent on vähän kuin Ruotsin The Crash. Kentin musiikki on tummempaa (kerrankin näin päin), mutta molemmilla bändeillä on oivia popbiisejä. Om du var här kuuluu siihen kategoriaan, vaikkei bändin parhaita olekaan. Itselleni biisi on tutumpi Eläkeläisten Humppamediana, joten kieltämättä tätä oli vaikea kuunnella assosioimatta siihen. Mutta eipä se mitään, mainion version ovat humppakuomatkin tehneet. Noiden apulantajousten kanssa olen aina ollut vähän kahden vaiheilla, sillä useimmiten ne kuulostavat vain noloilta onton dramatiikan lisäyksiltä. Ehkä se oli tämänkin biisin jonkinlainen kompastuskivi, sillä Joakim Bergin surumielinen kailotus olisi riittänyt aivan hyvin rullaavan kitarapopin päälle. Vaikutelma olisi saattanut olla jopa toimivampi.
Arvosana: 7
2. Jex Thoth – Nothing Left to Die
Niinsanotun metallimusiikin muuttuessa alati teknisemmäksi ja kliinisemmäksi urheilusuorittamiseksi, on yksinomaan virkistävää, että on olemassa bändejä jotka haluavat tutkia juuriaan ja palata sinne yksinkertaiseen, raskaaseen bluesiin. Toki doom on elänyt omaa elämäänsä kaikki nämä vuodet vaikkapa St Vitusin tai Electric Wizardin avulla, mutta tietynlainen retroilu on nostanut päätään vasta viime vuosina. Jex Thoth on tämän liikkeen tasokkain edustaja. Laulaja Jessicassa on morrisonmaista karismaa ja mystiikkaa, jollaista ei pahemmin näinä päivinä tule oikein missään vastaan. Tämä debyytin avausraita on yksi pysäyttävimpiä albumin aloittajia mitä olen pitkiin aikoihin kuullut, tuodessaan heti esille bändin kaikki parhaat puolet. Aavistuksen parempi miksaus olisi voinut tuoda bändin energiaa paremmin esille, mutta onhan tämä silti 2000-luvun parhaita hevibiisejä.
Arvosana: 10
3. Hannibal & Joku Roti Mafia – Porteillas ft. K-Rino
Hannibal on näemmä katsonut zeitgeistinsa. Useimmiten siitä innostuneet ihmiset ovat vaivaantuneita, omaa ”toisinajattelijuuttaan” mainostavia tylsimyksiä. Tämäkin biisi sisälsi kosolti väärinkäsityksiä ja kärjistyksiä, sillä tuosta paavin lausahduksesta noussut kohu kertoi lähinnä vain median sisälukutaidottomuudesta – yhtään sen enempää katolista kirkkoa puolustelematta. Yllättävän pitkä biisi oli saatu aikaiseksi kahdesta säkeistöstä, ja Hannibalin osuutta vaivasi melko aneeminen flow. Tuo feattaaja veti taas paljon mielenkiintoisemmin, vaikka perusgangstailua toki olikin. Biittikin oli aika lailla miljoonaan kertaan kuultu. Mutta paljon huonompaakin on tullut kuultua.
Arvosana: 4
4. Ayreon – Amazing Flight
En ole koskaan jaksanut tutustua Ayreoniin sen 15-vuotiaiden-opeth-filosofien-urheiluproge-statuksen takia, mutta alkuun biisi yllätti. Toki tuollainen Marshinkin mainitsema AOR-funk on aika kulunut juttu, mutta tässä kontekstissa se synnytti mielenkiintoisen ristiriidan, todennäköisesti siksi, että odotin jotain muuta. Zappa tuli mieleen viimeistään silloin, kun laulu alkoi ja kun kitarasoolo lähti noin neljän minuutin kohdalla. Sekin oli yllättävän tyylitajuinen. Toimivan lilluntakohdan jälkeen lähtenyt riffi taas toi soundiensa puolesta vähän niitä tympeitä neoproge-viboja, eikä se huilu oikein tuntunut istuvan kokonaisuuteen. Tätä seurannut iskelmällinen melodia oli taasen vähän korni. Eli loppua myöten meininki vähän karisi. Mutta positiiviselle puolelle kyllä uskallan silti tämän nostaa.
Arvosana: 6
5. Camel – Rhayader
Camel tuo sitten progen kääntöpuolen. Kodikkaasti soundaavaa vanhan koulun meininkiä. Snow Goosea tuli jokunen vuosi sitten kuunneltua enemmänkin, ja minusta se on Camelin onnistunein kokonaisuus ainakin niistä, mitä olen kuullut (debyytti, Mirage ja tämä). Kuitenkin Camelista tuntuu puuttuvan se jokin kipinä, joka saisi minut innostumaan bändistä enemmänkin. Tämäkin on oikein mukava biisi sinällään, eikä sorru turhanpäiväiseen paisutteluun, mutta toisaalta tämä pienieleisyyskään ei toimi ihan täysillä. Teema on kuitenkin sen verran komea ja sovitus toimii, joten kyllähän tämä kova biisi kaikesta huolimatta on.
Arvosana: 8
6. Raimo – Tää on aluekeskus
Flow kohtuullisen vaappuvaa, sanoitukset taas melko hämmentävää tajunnanvirtaa, mutta kaikesta lähiöromantiikastaan huolimatta niissä on jotain aidompaa kuin Hannibalin väsyneessä valittamisessa. Toisaalta Hannibalilla oli biisissään mielenkiintoisempi aihe, vaikka lopputulos olikin mitä oli, sillä tätä genitaalitermein höystettyä ghettotarinointia tulee kuultua myös suomalaisessa räbänderissä vähän liiankin kanssa. Tausta ei taasen ollut yhtä rasittava mitä edellä, ja kaikessa minimalistisuudessaan toimikin ihan kelvohkosti. Mutta harvemminpa tämä suomalainen ug-setti mitään erityisen häikäisevää minulle tuo, ei myöskään tässä.
Arvosana: 5
7. Coheed and Cambria – The Running Free
Siis häh, eikö C&C olekaan progea? Vai kävikö tässä kuten 30 Seconds to Marsin tapauksessa, että artisti itse mainostaa progeuttaan, musiikin ollessa sitten jotain ihan muuta (muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jutun missä Jared Leto intoili Yesistä). Laulajasta tuli vähän mieleen Cedric Bixler-Zavala (The Mars Volta), joka onkin yksi tämän ajan mielenkiintoisimpia äänenkäyttäjiä, mutta siihenpä biisin mielenkiintoisuus jää. Sävellyksenä ja sovituksena täysin yhdentekevä rallatus. Hävettäisi tehdä näin tylsiä biisejä. Mutta laulaja oli ihan jees.
Arvosana: 2
8. Kylesa – Scapegoat
Tässä oli sentään jotain ideaa ja asennetta, vaikka ehkä hieman radiorock-viboja biisistä tulikin, huutamisineen kaikkineen. Sopivan tuhnuinen soundipolitiikka kuitenkin toimi, tuoden biisiin kaivattua raivokkuuden tuntua. Tuota kahden rumpalin politiikkaa olisi voinut kuitenkin käyttää hieman luovemmin (vaikka ihan toimivia komppeja loivatkin), sillä molemmat soittivat käytännössä samanlaista komppia koko ajan. Puolet väliosasta oli aika tekemällä tehtyä, ja loppua kohden tuo jauhaminen pisti puuduttamaan.
Arvosana: 4
9. Patti Smith – Free Money
Olen niin sivistymätön ihminen, etten ole tainnut Horses-albumia koskaan kokonaan kuulla. Smith on monta monituista vuotta keikkunut listalla ”arvostan, mutten tunne/tutustunpa siis”, mutta jostain kumman syystä eivät artistin äänitteet ole omaan kuunteluuni sen ihmeempää eksyneet. Mutta Because the Nightin lisäksi myös tämä on kuin onkin tuttu biisi. Se alkaa voimaballadimaisesti, mutta kasvaa upeasti energiseen rockrevittelyyn, unohtamatta Smithin melkeinpä iggypopmaista, vahvaa tulkintaa. Rehellistä rokkenrollia hienoimmillaan.
Arvosana: 9
10. The Damned – The History of the World Part 1
Post-punk-aalto oli musiikilliselta rikkaudeltaan ehdottomasti samaa luokkaa mitä 70-luvut progeilut, monien bändien kokeillessa uusia juttuja hyvin laajoilla aloilla. The Damned oli yksi niistä, joskin tässä bändi tarjoili paljolti ajan henkeä mukailleen poppisbiisin. Itse kyllä tykkään punkimmasta Damnedista enemmän, joskin tämä ”gootimpi” puoli ei hirveän tuttua olekaan. Sävellyksenä tämä oli kyllä vähän kulunut. Mutta soundi ja meininki olivat ihan jees. Joka tapauksessa Damnedilta löytyy parempiakin biisejä.
Arvosana: 6
Ja voisihan tässä samalla ilmoittautua seuraavallekin rundille.
http://www.istuntosali.net
BLOGI / DeviantArt / Last.fm / Mikseri
the car is on fire
and there's no driver at the wheel
BLOGI / DeviantArt / Last.fm / Mikseri
the car is on fire
and there's no driver at the wheel
Btw, takaan artisteja joista ette ole koskaan kuullut. Toivon vastineeksi, että ette laita mulle mitään Lil' Waynea ja Slayeria.
..RAW commentary
Scott Stanford "Hey punk, this whole straightedge thing, i know its no smoking no drinkin, can i still eat cocoa puffs?" Punk: "Where did you come from?"
Scott Stanford "Hey punk, this whole straightedge thing, i know its no smoking no drinkin, can i still eat cocoa puffs?" Punk: "Where did you come from?"
-
Bushmeister
- Viestit: 439
- Liittynyt: To 20.11.2003 17:32
- Paikkakunta: katso profiilista
Vedetään tässä samantein oma osallistuminen seuraavaan raatiin, mikäli siihen mahtuu. Mielelläni näissä mukana olen vaikka tulenkin aina vähän jälkijunassa.
1. Kent - Om du var här
Noh, mitäs tästä nyt sanoisi. Kyllähän tämä ihan menevä pop rock biisi on vaikka tuo kertsi alkaa tietyssä ajassa ärsyttämään ihan suunnattomasti. Ja pakko myöntää, vaikka kuinka typerältä se kuulostaakin, en oikeastaan pidä ruotsin kielestä ja musiikissa se kuulostii tosi oudolta. Kuulostaahan se suhteellisen lapselliselta "pakkoruotsi on paskaa"-tyyliseltä nipottamiselta mutta kuitenkin, Ruotsin kielellä laulettu ei oikeen kuulosta omaan korvaan kovin mukavalta. Kokonaisuutena siis: menevä biisi, jonka kertsi ottaa päähän ja samoin laulu.
Arvosana: 4
2. Jex Thoth - Nothing Left to Die
Hmmmm, Jex Thothin soundit on kyllä siistit, kun on kerran kyseessä bändi joka on 2000-luvulta. Vaikka voisi kuvitella tämän olevan paljon vanhempaa tavaraa. Joksenkin nuo osuudet missä nainen laulaa, saa minulle pienet Misfits-vibat, siis vuoden 95-kokoonpanon Misfitsin vibat. Samallainen tunnelma kuin muutamassa niiden biisissä, vaikka tyyliltähän Jex Thoth ei ole sinne päinkään. Tässä biisissä on kyllä omalaatuinen tunnelma kokoajan ja tuon naislaulajan ääni on joksenkin hurmaava. Mukavaa fiilistelyä illalla tästä saisi. Muutenkin, pitää varmaan tsekkailla enemmän bändiä kun vain kykenee.
Arvosana: 8
3. Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft. K-Rino
Hannibal on ennestään tuttu nimi ja kyllähän näitä levyä on kerran kuunnellut läpi, mutta jostain syystä aina jäänyt pois kuuntelusta. Vaikka suomiräpistä pidänkin, tämä biisi ei kaikessa korniudessaan vie suuremmin mukaansa. Eiköhän uskonto ole aika loppuunkäsitelty aihe suomiräp-piireissä ja Hannibalin riimit sekä biitti eivät oikeen toimi. Jos tehdään tämän tyyppistä räppiä niin olisi kiva saada noihin lyriikoiden taakse sellasta vielä enemmän kammoksuvaa tunnelmaa taakse, vähän kuin Petoksella, Kallio UG:lla. Ei sen flow'n tarvi aina mikään mahti olla tietenkään. Ihan hauskoja riimikohtia kyllä löytyy en sitä kiellä lainkaan. Mutta Hannibalin ääni ei vaan ole niin suuresti omaan mieleen.
Arvosana: 4
4. Ayreon - Amazing Flight
Odotin tuon Youtuben videon kautta näytetyn levyn kannen, ja tuon Like Metal?-mainostuksen kautta jotain ihan muuta musiikkia. Mutta mitä paljastuukaan? Todella mielenkiintoinen neoprogeilu, joka miellyttää omaa korvaa suunnattomasti. Tämä biisi toimii koko kestonsa ajan todella hyvin, ja tämän tyypin musiikki on alkanut innostamaan enemmän ja enemmän. Progeilu on aina kivaa ja tuo lopetus on ainakin todella eeppisen kuuloinen mikä vie täysillä mukaansa. Pakko tsekata Ayreonia tulvaisuudessa lisää, sen verran hyvin tämä kolahti omiin korviin. Näin parin kuuntelun jälkeen en voi sanoa että biisi on täydellinen. Tarvitsen varmasti lisää kuuntelua.
Arvosana: 8
5. Camel - Rhayader
Tässä on tämmönen mukava, hyvän mielen soundimaailma. Tämä on juuri sellainen biisi minkä voisi kuulla soivan joskus kesäpäivänä kun aamulla herää sängystä ja katsoo ulos ikkunasta. Kaikki vanhan progeilun ystävät varmasti tappavat minut siitä hyvästä että pidin Ayreonin aikaisempaa progeilua parempana kuin tätä biisiä. Camel ei jostain syystä ihan niin paljoa kolahda että siitä minun pitäisi innostua enemmän, ainakin tämä biisi sai aikaan sellasen mukavan hyvän olon tunteen, ja siihen se melkeimpä jäi. Ja kyllä, on se huilu aika tarttuva. Jostain syystä jotain on koko ajan koukussa kiinni mutta sitten vaan jotenkin lipsahtaa, en tiedä.
Arvosana: 6
6. Raimo - Tää on aluekeskus
Kyllähän Raimo toimii paremmin kuin Hannibal. Kaikin puolin kunnon suomalaista ghetto-leikkiä. Marshallsaaret sanoi aikalailla kaiken Raimosta, flow on p**ka mutta riimit on niin häröt että on pakko tykätä edes jonkun verran.
Arvosana: 7
7. Coheed and Cambria - The Running Free
Hitto tuon laulajan ääni rupee ärsyttäväksi mitä kauemmin kuuntelee. En siis meinaa että en sietäisi korkealta laulavia kavereita, kyllä niitäkin bändejä on mistä pidän. Mutta Coheed and Cambria ei oikeen kolahda, biisi ei tarjoa minulle juuri mitään kummallista. Tämä on niin perus ettei vaan jaksa innostua. Ei mitään hämmästyttävää, todella lineaarinen kokonaisuus mitään suuria viboja.
Arvosana: 4
8. Kylesa - Scapegoat
Perhana kun rakastan Kylesan soundeja ylikaiken. Kylesa nyt on helposti niitä bändejä joiden tuotannon laatu vaan paranee vuosi vuodelta. Static Tensions on ehdottmasti kova levy Kylesalta, ja Scapegoat on todella hyvin toimiva avausraita. Tässä vaiheessa kun myönnän tämän olleen minun valinta, olisin voinut valita jonkun biisin missä tuo kahden rumpalin tekniikka pääsee paremmin esille. Toki myönnän että Scapegoatissa ei ihan niin toimivaksi lähdetä kulkemaan vaikka mukavia kikkoja on sekä kitaran ja rumpujen puolella. Rakastan tätä bändiä, rakastan näitä soundeja. Kylesa on ihan perhanan kova.
Arvosana: 9
9. Patti Smith - Free Money
Pakko myöntää että tämä taisi olla eka kerta kun olen kuunnellut paljon kehuttua Patti Smithia, eikä oikeastaan mitään suurta jäänyt käteen. Ensimmäinen minuutti on oikeasti todella huono ja Patti Smith ei ole suosikkejani naisten lauluäänen puolelta. Tässä alkaa myöhemmin kehittymään semmonen kiva ratsastus-komppi kyllä. Muutamia mukavia kikkoja kyllä mutta paljon jää myös pois. Ei taida Patti Smith olla ihan mun juttu.
Arvosana: 5
10. The Damned – The History of the World Part 1
Tämä oli yllättävän mukaansatempaava biisu. The Damned on täysin tuntematon nimi mulle ennestään mutta kyllähän tämä toimii hyviin. Joksenkin tuo mieleen tuo laulu The Horrorsin, eli jonkinnäköistä vaikutusta on The Damned tehnyt siihen bändiin. Ainakin jollain tapaa. Eihän tämä biisi mikään mestariteos ole mutta kyllähän tätä kuuntelee. On siis sellainen biisi että radiosta kun tulisi niin ei sitä pois ottaisi. Tämä on toimiva alusta loppuun. Mutta se jokin tästä silti puuttuu.
Arvosana: 6
1. Kent - Om du var här
Noh, mitäs tästä nyt sanoisi. Kyllähän tämä ihan menevä pop rock biisi on vaikka tuo kertsi alkaa tietyssä ajassa ärsyttämään ihan suunnattomasti. Ja pakko myöntää, vaikka kuinka typerältä se kuulostaakin, en oikeastaan pidä ruotsin kielestä ja musiikissa se kuulostii tosi oudolta. Kuulostaahan se suhteellisen lapselliselta "pakkoruotsi on paskaa"-tyyliseltä nipottamiselta mutta kuitenkin, Ruotsin kielellä laulettu ei oikeen kuulosta omaan korvaan kovin mukavalta. Kokonaisuutena siis: menevä biisi, jonka kertsi ottaa päähän ja samoin laulu.
Arvosana: 4
2. Jex Thoth - Nothing Left to Die
Hmmmm, Jex Thothin soundit on kyllä siistit, kun on kerran kyseessä bändi joka on 2000-luvulta. Vaikka voisi kuvitella tämän olevan paljon vanhempaa tavaraa. Joksenkin nuo osuudet missä nainen laulaa, saa minulle pienet Misfits-vibat, siis vuoden 95-kokoonpanon Misfitsin vibat. Samallainen tunnelma kuin muutamassa niiden biisissä, vaikka tyyliltähän Jex Thoth ei ole sinne päinkään. Tässä biisissä on kyllä omalaatuinen tunnelma kokoajan ja tuon naislaulajan ääni on joksenkin hurmaava. Mukavaa fiilistelyä illalla tästä saisi. Muutenkin, pitää varmaan tsekkailla enemmän bändiä kun vain kykenee.
Arvosana: 8
3. Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft. K-Rino
Hannibal on ennestään tuttu nimi ja kyllähän näitä levyä on kerran kuunnellut läpi, mutta jostain syystä aina jäänyt pois kuuntelusta. Vaikka suomiräpistä pidänkin, tämä biisi ei kaikessa korniudessaan vie suuremmin mukaansa. Eiköhän uskonto ole aika loppuunkäsitelty aihe suomiräp-piireissä ja Hannibalin riimit sekä biitti eivät oikeen toimi. Jos tehdään tämän tyyppistä räppiä niin olisi kiva saada noihin lyriikoiden taakse sellasta vielä enemmän kammoksuvaa tunnelmaa taakse, vähän kuin Petoksella, Kallio UG:lla. Ei sen flow'n tarvi aina mikään mahti olla tietenkään. Ihan hauskoja riimikohtia kyllä löytyy en sitä kiellä lainkaan. Mutta Hannibalin ääni ei vaan ole niin suuresti omaan mieleen.
Arvosana: 4
4. Ayreon - Amazing Flight
Odotin tuon Youtuben videon kautta näytetyn levyn kannen, ja tuon Like Metal?-mainostuksen kautta jotain ihan muuta musiikkia. Mutta mitä paljastuukaan? Todella mielenkiintoinen neoprogeilu, joka miellyttää omaa korvaa suunnattomasti. Tämä biisi toimii koko kestonsa ajan todella hyvin, ja tämän tyypin musiikki on alkanut innostamaan enemmän ja enemmän. Progeilu on aina kivaa ja tuo lopetus on ainakin todella eeppisen kuuloinen mikä vie täysillä mukaansa. Pakko tsekata Ayreonia tulvaisuudessa lisää, sen verran hyvin tämä kolahti omiin korviin. Näin parin kuuntelun jälkeen en voi sanoa että biisi on täydellinen. Tarvitsen varmasti lisää kuuntelua.
Arvosana: 8
5. Camel - Rhayader
Tässä on tämmönen mukava, hyvän mielen soundimaailma. Tämä on juuri sellainen biisi minkä voisi kuulla soivan joskus kesäpäivänä kun aamulla herää sängystä ja katsoo ulos ikkunasta. Kaikki vanhan progeilun ystävät varmasti tappavat minut siitä hyvästä että pidin Ayreonin aikaisempaa progeilua parempana kuin tätä biisiä. Camel ei jostain syystä ihan niin paljoa kolahda että siitä minun pitäisi innostua enemmän, ainakin tämä biisi sai aikaan sellasen mukavan hyvän olon tunteen, ja siihen se melkeimpä jäi. Ja kyllä, on se huilu aika tarttuva. Jostain syystä jotain on koko ajan koukussa kiinni mutta sitten vaan jotenkin lipsahtaa, en tiedä.
Arvosana: 6
6. Raimo - Tää on aluekeskus
Kyllähän Raimo toimii paremmin kuin Hannibal. Kaikin puolin kunnon suomalaista ghetto-leikkiä. Marshallsaaret sanoi aikalailla kaiken Raimosta, flow on p**ka mutta riimit on niin häröt että on pakko tykätä edes jonkun verran.
Arvosana: 7
7. Coheed and Cambria - The Running Free
Hitto tuon laulajan ääni rupee ärsyttäväksi mitä kauemmin kuuntelee. En siis meinaa että en sietäisi korkealta laulavia kavereita, kyllä niitäkin bändejä on mistä pidän. Mutta Coheed and Cambria ei oikeen kolahda, biisi ei tarjoa minulle juuri mitään kummallista. Tämä on niin perus ettei vaan jaksa innostua. Ei mitään hämmästyttävää, todella lineaarinen kokonaisuus mitään suuria viboja.
Arvosana: 4
8. Kylesa - Scapegoat
Perhana kun rakastan Kylesan soundeja ylikaiken. Kylesa nyt on helposti niitä bändejä joiden tuotannon laatu vaan paranee vuosi vuodelta. Static Tensions on ehdottmasti kova levy Kylesalta, ja Scapegoat on todella hyvin toimiva avausraita. Tässä vaiheessa kun myönnän tämän olleen minun valinta, olisin voinut valita jonkun biisin missä tuo kahden rumpalin tekniikka pääsee paremmin esille. Toki myönnän että Scapegoatissa ei ihan niin toimivaksi lähdetä kulkemaan vaikka mukavia kikkoja on sekä kitaran ja rumpujen puolella. Rakastan tätä bändiä, rakastan näitä soundeja. Kylesa on ihan perhanan kova.
Arvosana: 9
9. Patti Smith - Free Money
Pakko myöntää että tämä taisi olla eka kerta kun olen kuunnellut paljon kehuttua Patti Smithia, eikä oikeastaan mitään suurta jäänyt käteen. Ensimmäinen minuutti on oikeasti todella huono ja Patti Smith ei ole suosikkejani naisten lauluäänen puolelta. Tässä alkaa myöhemmin kehittymään semmonen kiva ratsastus-komppi kyllä. Muutamia mukavia kikkoja kyllä mutta paljon jää myös pois. Ei taida Patti Smith olla ihan mun juttu.
Arvosana: 5
10. The Damned – The History of the World Part 1
Tämä oli yllättävän mukaansatempaava biisu. The Damned on täysin tuntematon nimi mulle ennestään mutta kyllähän tämä toimii hyviin. Joksenkin tuo mieleen tuo laulu The Horrorsin, eli jonkinnäköistä vaikutusta on The Damned tehnyt siihen bändiin. Ainakin jollain tapaa. Eihän tämä biisi mikään mestariteos ole mutta kyllähän tätä kuuntelee. On siis sellainen biisi että radiosta kun tulisi niin ei sitä pois ottaisi. Tämä on toimiva alusta loppuun. Mutta se jokin tästä silti puuttuu.
Arvosana: 6
-
MR.Off Topic
- Viestit: 3971
- Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
- Paikkakunta: GODLAND
Muutamaan kertaan olen kaikki biisit kuunnellu ja aikalailla uusia tuttavuuksia oli. Kolme biisiä oli ennestään tuttuja ja yksi silleen puoliksi, että jossain joskus kuullut.
Kent - Om Du Var Här
Tämä oli se biisi, jonka olen joskus jossain kuullut. Tämä tuntuu aika tämmöiseltä perus kevyt rockkipoppi mitälie, mikä ei ainakaan minuun iske sen kummemmin. Sanoista en tajua oikeastaan mitään, joten lyriikoista on paha sanoa yhtään mitään. En minä tätä mihinkään vakiokuunteluun ikinä ottaisi.
Arvosana: 5
Jex Thoth - Nothing Left To Die
Tämä biisi sai muistelemaan omia metalliaikojani ja niitä hetkiä, kun aina vielä joskus pyöräytän jotain metallimussiikkia soimaan. En kyllä kyseistä artistia/bändiä ole koskaan kuullut, mutta tämän tyyppisestä metallimusiikista minä pidän. Todella hyvä ääni laulajalla ja muutenki diggailen kyllä soundi maailmaa.
Arvisana: 9
Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft. K-Rino
Hannibalin räpäytys tekniikka on kyllä suhtkoht hioutunut ja tässä biisissä on oikeastaan vain kaksi huonoa puolta eli hieman kulunut aihe ja biisin hieman latistuminen K-Rinon verseen. Toki mukava kuulla kansainvälistä soundia suomi-rap levyillä, mutta tuo verse nyt vain sattu huonontamaan biisiä. Biitti ei ole erikoinen, mutta ei myöskään huono. Kertsistä itse diggailen aika paljon.
Arvosana: 8
Ayreon - Amazing Flight
En odottanut tältä kovin paljoa, mutta yllätyin erittäin positiivisesti! Biisissä on tarpeeksi vaihtelevuutta, että siitä noin 8 minsaa jaksaa kuunnella toisellakin kerralla. Pituus onkin minusta biisin pieni kompastusjalka sillä ei tätä oikeen meinannut enää lopussa kuunnella, vaikka siellä meno tuntuukin olevan jopa parempaa kuin alussa. Tykkään kyllä tästä, jopa hieman funkkaavasta laulusta ja soundi maailma varsinki loppupuolella on ihan mahtava. Pituus kuitenki verottaa tältä sen pojon tai no ei pituus vaan se, että biisiä ei kuitenkaa pystytä kuljettamaan koko 10 minuuttia niin, että kiinnostus säilyisi. Vaikea selittää.
Arvosana: 9
Camel - Rhayader
Kerrassaan loistava biisi! Alku tosin vaikutti ekalla kerralla surkealta, mutta kun biisi lähti käyntiin niin eihän tästä voi kuin tykätä. Itselleni tuo välittömästi hyvän mielen, joten se kertoo jo tämän biisin loistavuudesta. Kappale toimii myös ne välit, jolloin huilua ei kuulla ja jos se koko biisin olisi soinut niin siihenhän olisi kyllästynyt. Nyt sitä kuitenki tuli sopivissa määrin. Laulua tämä biisi ei todellakaan kaipaa, vaan on täydellinen itsensä näin. Mestariteos!
Arvosana: 10
Raimo - Tää On Aluekeskus
Raimon tuleminen seuraavana aiheutti melkoisen kontrastin.
Raimon ehdottomasti parhaita biisejä, koska Raimon flow toimii jopa osaksi tässä biisissä. Hyvän biitin on pojat kössineet taustalle ja läpät on meleko kovia. Raimo on kuitenki aina itselleni ollut loistava feattaaja, mutta ei niin hyvä sooloartisti.
Arvosana: 7
Coheed And Cambria - The Running Free
Änäri musaa on ensimmäinen ajatus, joka tästä tulee mieleen. Änäri musiikit on kyllä ihan hyviä yleensä ollut, mutta niillä on aina yksi ongelma, ei niitä oikein muuten sitten kuuntelekkaan. Toki tuo ääni jokseenki on jännä, miten se saa tuommoseksi, mutta loppujen lopuksi se on lähinä ärsyttävä. Tästä tulee jotenki mieleen, että tää on niin perus. Kyllähän tää taustamusana menee, mutta ei oikee muute.
Arvosana: 5
Kylesa - Scapegoat
Alun rummuttelu lupaili paljoa, mutta sitten petyin. Tuntuu jotenki turhalta huutelulta tämä biisi, eikä oikeastaan juuri kiinnosta. On kuitenki huonompiakin myös kuultu ja kyllähän tää livenä ois ehkä iha siisti, mutta ei tää näin koneelta kuunneltuna toimi. Ei vaa iske ja en muutenkaan ole suurimpia ihailijoita metallimusiikille, jossa lauletaan karjumalla, mutta ei tämä sentäs örinää ole.
Arvosana: 4
Patti Smith - Free Money
Ensimmäisenä tulee mieleen, että onpa hyvä ääni, jos ei lasketa alkua. Alussa kuulostaa lähinä surkuhupaisalta, mutta biisin startatessa kunnolla käyntiin laulu kuulostaa huomattavasti paremmalta. Ei tämä kuitenkaan minun ihan lempparibiisiksi tule nousemaan. Kyllä tätä kuitenki aina sillo tällöin voisi jopa kuunnella, mutta mieluummin jotain muuta.
Arvosana: 7
The Damned - The History Of The World Part.1
Nimen perusteella odotin jotain muuta, mitä sain. Sinänsä odotusarvot oli vielä kamalammat, mitä tämä oli. Tämä oli hyvin onnistunut biisi, jos sen tarkoitus oli saada minut hymähtelemään kuinka hassulta tää biisi kuulostaa. Onhan tässä jotain viehätystä, mutta ei iske, kun ei iske.
Arvosana: 6
Kent - Om Du Var Här
Tämä oli se biisi, jonka olen joskus jossain kuullut. Tämä tuntuu aika tämmöiseltä perus kevyt rockkipoppi mitälie, mikä ei ainakaan minuun iske sen kummemmin. Sanoista en tajua oikeastaan mitään, joten lyriikoista on paha sanoa yhtään mitään. En minä tätä mihinkään vakiokuunteluun ikinä ottaisi.
Arvosana: 5
Jex Thoth - Nothing Left To Die
Tämä biisi sai muistelemaan omia metalliaikojani ja niitä hetkiä, kun aina vielä joskus pyöräytän jotain metallimussiikkia soimaan. En kyllä kyseistä artistia/bändiä ole koskaan kuullut, mutta tämän tyyppisestä metallimusiikista minä pidän. Todella hyvä ääni laulajalla ja muutenki diggailen kyllä soundi maailmaa.
Arvisana: 9
Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft. K-Rino
Hannibalin räpäytys tekniikka on kyllä suhtkoht hioutunut ja tässä biisissä on oikeastaan vain kaksi huonoa puolta eli hieman kulunut aihe ja biisin hieman latistuminen K-Rinon verseen. Toki mukava kuulla kansainvälistä soundia suomi-rap levyillä, mutta tuo verse nyt vain sattu huonontamaan biisiä. Biitti ei ole erikoinen, mutta ei myöskään huono. Kertsistä itse diggailen aika paljon.
Arvosana: 8
Ayreon - Amazing Flight
En odottanut tältä kovin paljoa, mutta yllätyin erittäin positiivisesti! Biisissä on tarpeeksi vaihtelevuutta, että siitä noin 8 minsaa jaksaa kuunnella toisellakin kerralla. Pituus onkin minusta biisin pieni kompastusjalka sillä ei tätä oikeen meinannut enää lopussa kuunnella, vaikka siellä meno tuntuukin olevan jopa parempaa kuin alussa. Tykkään kyllä tästä, jopa hieman funkkaavasta laulusta ja soundi maailma varsinki loppupuolella on ihan mahtava. Pituus kuitenki verottaa tältä sen pojon tai no ei pituus vaan se, että biisiä ei kuitenkaa pystytä kuljettamaan koko 10 minuuttia niin, että kiinnostus säilyisi. Vaikea selittää.
Arvosana: 9
Camel - Rhayader
Kerrassaan loistava biisi! Alku tosin vaikutti ekalla kerralla surkealta, mutta kun biisi lähti käyntiin niin eihän tästä voi kuin tykätä. Itselleni tuo välittömästi hyvän mielen, joten se kertoo jo tämän biisin loistavuudesta. Kappale toimii myös ne välit, jolloin huilua ei kuulla ja jos se koko biisin olisi soinut niin siihenhän olisi kyllästynyt. Nyt sitä kuitenki tuli sopivissa määrin. Laulua tämä biisi ei todellakaan kaipaa, vaan on täydellinen itsensä näin. Mestariteos!
Arvosana: 10
Raimo - Tää On Aluekeskus
Raimon tuleminen seuraavana aiheutti melkoisen kontrastin.
Raimon ehdottomasti parhaita biisejä, koska Raimon flow toimii jopa osaksi tässä biisissä. Hyvän biitin on pojat kössineet taustalle ja läpät on meleko kovia. Raimo on kuitenki aina itselleni ollut loistava feattaaja, mutta ei niin hyvä sooloartisti.Arvosana: 7
Coheed And Cambria - The Running Free
Änäri musaa on ensimmäinen ajatus, joka tästä tulee mieleen. Änäri musiikit on kyllä ihan hyviä yleensä ollut, mutta niillä on aina yksi ongelma, ei niitä oikein muuten sitten kuuntelekkaan. Toki tuo ääni jokseenki on jännä, miten se saa tuommoseksi, mutta loppujen lopuksi se on lähinä ärsyttävä. Tästä tulee jotenki mieleen, että tää on niin perus. Kyllähän tää taustamusana menee, mutta ei oikee muute.
Arvosana: 5
Kylesa - Scapegoat
Alun rummuttelu lupaili paljoa, mutta sitten petyin. Tuntuu jotenki turhalta huutelulta tämä biisi, eikä oikeastaan juuri kiinnosta. On kuitenki huonompiakin myös kuultu ja kyllähän tää livenä ois ehkä iha siisti, mutta ei tää näin koneelta kuunneltuna toimi. Ei vaa iske ja en muutenkaan ole suurimpia ihailijoita metallimusiikille, jossa lauletaan karjumalla, mutta ei tämä sentäs örinää ole.
Arvosana: 4
Patti Smith - Free Money
Ensimmäisenä tulee mieleen, että onpa hyvä ääni, jos ei lasketa alkua. Alussa kuulostaa lähinä surkuhupaisalta, mutta biisin startatessa kunnolla käyntiin laulu kuulostaa huomattavasti paremmalta. Ei tämä kuitenkaan minun ihan lempparibiisiksi tule nousemaan. Kyllä tätä kuitenki aina sillo tällöin voisi jopa kuunnella, mutta mieluummin jotain muuta.
Arvosana: 7
The Damned - The History Of The World Part.1
Nimen perusteella odotin jotain muuta, mitä sain. Sinänsä odotusarvot oli vielä kamalammat, mitä tämä oli. Tämä oli hyvin onnistunut biisi, jos sen tarkoitus oli saada minut hymähtelemään kuinka hassulta tää biisi kuulostaa. Onhan tässä jotain viehätystä, mutta ei iske, kun ei iske.
Arvosana: 6
Kent - Om du var här
Hieno tunnelmallinen kappale ruotsinsuomalaisilta. Ei yritä liikaa, eikä turhaa tilpehööriä. Yksinkertaisuus on kaunista. Laulaja vetää erittäin nätisti koko homman. Aina kun lähtee "på nålarrrrr" tulee melkein kylmät väreet. Pakko huomauttaa tuosta kuvasta sen verran, että kaverit näyttää harvinaisen tylsiltä identtisiltä nelosilta.
Vahva 8 En viitsi nyt sählätä puolikkailla, joten olkoon 8
Jex Thoth - Nothing left to die
Melkoinen tunnelmatykitys. Kunnon hyvää! Tämä meni taas luokkaan "Spotifyissa listoille saman tien ja esittäjä korvan taakse". Täysin tuntematon nimi tämä Jex Thoth. En ole kuin silmäillyt hieman muiden arvosteluja, mutta tämän kappaleen kohdalla kaikki olennainen on jo mielestäni sanottu.
9
Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft.K-Rino
Suomiräppi on pääosin tuntematon alue minulle. Suurimmat nimet on tuttuja ja Pikku-G on edelleen ainut, jolta olen kuullut enemmän kuin kaksi biisiä. Ennakkoluuloinen en todellakaan silti ole, vaan kaikelle pitää olla avoin. Steen1:sen Sinisiä rappuja... on oma suosikkini. Tämä Hannibal on kuitenkin pelkkä tuttu nimi ja tämä kappale oli tietääkseni ensimmäinen kuulemani kappale herralta. Inhottava taustabiitti ja omituinen aihe suomiräppiin (lisäksi nuo argumentit olivat ainakin itselleni täysin itsestään selviä). "K-Rine" voisi lisäksi painua helvettiin tästä kappaleesta. Peruskakkaa, ei sysipaskaa, muttei todellakaan hyvääkään.
4
Ayreon - Amazing Flight
Melkoinen sillisalaatti. Alku ei vakuuttanut, mutta kappaleen edetessä alkoi tulemaan ihan mukavaa settiä. Itse laulaminen oli aluksi melkoinen turn-off, muttei kestänyt onneksi kauaa. Robottiäänet eivät ärsyttänet yhtä paljoa, kuin ehkä olisi pitänyt. Lopun eeppinen seikkailu toimi hienon leikkisästi. Hyvä Hollanti! WOO
8
Camel - Rhayader
Alkureaktio: Kamelihan vetää Muumilaakso-musaa. Ei se mitään, hymynhän tuo pakotti. Hieno. Todellakin kesäinen feelgood raita.
7
Raimo - Tää on aluekeskus
Ehdottomasti positiivisempi suomiräppi kuin tuon ensimmäinen! Hienoa "väärin" riimittelyä. Tausta revitty jostain Seinfeldista . Hauskin kuulemani biisi pitkään aikaan! Hyvä alkuillan fiiliksen aloittaja. Meinasin revetä joka kerta kun kertsi alkoi (kusiset kädet...).
8
Coheed and Cambria - The Running Free
Tämä biisi olikin tuttu (sellainen kuva olisi että jostakin pelistä). Mukavasti lentävä kappale. Laulajan naamakerrointa on vaikea yhdistää tuohon ääneen. Heikommalla tunnelmalla tämä kappale masentaisi, mutta nyt meni ihan mukavasti. Ei kuitenkaan mitään erikoista ja o-oo-o-oo-o-o-o rasitti.
6
Kylesa - Scapegoat
Tälläinen laulanta ei toimi korvaani yhtään. Rupeaa vituttamaan kun kuuntelee tälläistä. Sanoistahan ei tietenkään saa mitään selvää. En tajuu
2
Patti Smith - Free Money
Hienosti rakentuva kappale. Pakkohan tälläista on kunnioittaa, mutta tämä ei omaan makuuni oikein iske. Hyvä kappale, muttei nostanut itselleni minkäänlaista fiilistä.
6
The Damned - The History of the World (Pt. 1)
Alku viety Pokemonin tunnarista! Huvittavan mahtipontinen syntikkarallatus. Olenko nyt h**vetin ignorantti jos ihmettelen, onko tämä goottipunkkia?
5
Tulen mukaan seuraavaankin, kunhan aikaa en enemmän kuin mitä nyt oli. Jostain syystä jäi kirjoittelut viimeiseen iltaan, jonka takia arvostelut jäivät ehkä hieman lyhyiksi ja mielikuvituksettomiksi...
Hieno tunnelmallinen kappale ruotsinsuomalaisilta. Ei yritä liikaa, eikä turhaa tilpehööriä. Yksinkertaisuus on kaunista. Laulaja vetää erittäin nätisti koko homman. Aina kun lähtee "på nålarrrrr" tulee melkein kylmät väreet. Pakko huomauttaa tuosta kuvasta sen verran, että kaverit näyttää harvinaisen tylsiltä identtisiltä nelosilta.
Vahva 8 En viitsi nyt sählätä puolikkailla, joten olkoon 8
Jex Thoth - Nothing left to die
Melkoinen tunnelmatykitys. Kunnon hyvää! Tämä meni taas luokkaan "Spotifyissa listoille saman tien ja esittäjä korvan taakse". Täysin tuntematon nimi tämä Jex Thoth. En ole kuin silmäillyt hieman muiden arvosteluja, mutta tämän kappaleen kohdalla kaikki olennainen on jo mielestäni sanottu.
9
Hannibal & Joku Roti Mafia - Porteillas ft.K-Rino
Suomiräppi on pääosin tuntematon alue minulle. Suurimmat nimet on tuttuja ja Pikku-G on edelleen ainut, jolta olen kuullut enemmän kuin kaksi biisiä. Ennakkoluuloinen en todellakaan silti ole, vaan kaikelle pitää olla avoin. Steen1:sen Sinisiä rappuja... on oma suosikkini. Tämä Hannibal on kuitenkin pelkkä tuttu nimi ja tämä kappale oli tietääkseni ensimmäinen kuulemani kappale herralta. Inhottava taustabiitti ja omituinen aihe suomiräppiin (lisäksi nuo argumentit olivat ainakin itselleni täysin itsestään selviä). "K-Rine" voisi lisäksi painua helvettiin tästä kappaleesta. Peruskakkaa, ei sysipaskaa, muttei todellakaan hyvääkään.
4
Ayreon - Amazing Flight
Melkoinen sillisalaatti. Alku ei vakuuttanut, mutta kappaleen edetessä alkoi tulemaan ihan mukavaa settiä. Itse laulaminen oli aluksi melkoinen turn-off, muttei kestänyt onneksi kauaa. Robottiäänet eivät ärsyttänet yhtä paljoa, kuin ehkä olisi pitänyt. Lopun eeppinen seikkailu toimi hienon leikkisästi. Hyvä Hollanti! WOO
8
Camel - Rhayader
Alkureaktio: Kamelihan vetää Muumilaakso-musaa. Ei se mitään, hymynhän tuo pakotti. Hieno. Todellakin kesäinen feelgood raita.
7
Raimo - Tää on aluekeskus
Ehdottomasti positiivisempi suomiräppi kuin tuon ensimmäinen! Hienoa "väärin" riimittelyä. Tausta revitty jostain Seinfeldista
. Hauskin kuulemani biisi pitkään aikaan! Hyvä alkuillan fiiliksen aloittaja. Meinasin revetä joka kerta kun kertsi alkoi (kusiset kädet...).8
Coheed and Cambria - The Running Free
Tämä biisi olikin tuttu (sellainen kuva olisi että jostakin pelistä). Mukavasti lentävä kappale. Laulajan naamakerrointa on vaikea yhdistää tuohon ääneen. Heikommalla tunnelmalla tämä kappale masentaisi, mutta nyt meni ihan mukavasti. Ei kuitenkaan mitään erikoista ja o-oo-o-oo-o-o-o rasitti.
6
Kylesa - Scapegoat
Tälläinen laulanta ei toimi korvaani yhtään. Rupeaa vituttamaan kun kuuntelee tälläistä. Sanoistahan ei tietenkään saa mitään selvää. En tajuu
2
Patti Smith - Free Money
Hienosti rakentuva kappale. Pakkohan tälläista on kunnioittaa, mutta tämä ei omaan makuuni oikein iske. Hyvä kappale, muttei nostanut itselleni minkäänlaista fiilistä.
6
The Damned - The History of the World (Pt. 1)
Alku viety Pokemonin tunnarista! Huvittavan mahtipontinen syntikkarallatus. Olenko nyt h**vetin ignorantti jos ihmettelen, onko tämä goottipunkkia?
5
Tulen mukaan seuraavaankin, kunhan aikaa en enemmän kuin mitä nyt oli. Jostain syystä jäi kirjoittelut viimeiseen iltaan, jonka takia arvostelut jäivät ehkä hieman lyhyiksi ja mielikuvituksettomiksi...
-
Mahti Ankka
- Viestit: 674
- Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
- Paikkakunta: Mikkeli
- Viesti:
Jex Thoth aika osuva biisivalinta näköjään (Orava?), kun kukaan ei tunnu oikein tietävän bändiä ja kaikki tykkää. Hieno bändi on kyllä, harmittaa kun jäi Suomen keikka väliin.
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"
Vasarasta päähän!
Vasarasta päähän!