Suosikkibändisi/-artistisi huonoimmat/parhaat biisit?

[DeadManWalking]

Jack varsinkin rakastaa musatopiceja, joten on ihan aiheellista aloittaa yksi sellainen jälleen. Tällä kertaa ei listata parhaita biisejä tai levyjä, eikä myöskään kovimpia bändejä. Nyt on vuorossa suosikkibändien paskimmat biisit. Vaikka miten hardcore-fani jotain bändiä kohtaan olisi, niin silti jokaiselta bändiltä löytyy niitä paskojakin biisejä.

Ja jotta tämä topic ei tulisi tuhoutumaan bittiavaruuteen jonkun armollisen moderaattorin toimesta, niin kirjoitellaan ihan oikeasti kunnon perusteluja että miksi jonkun bändin biisi X on niin huono, että siitä pitää ihan erikseen mainita. Vältellään myös pelkkien "koko levy" kirjoittamista ilman perusteluita, vaikka joskus se on ihan aiheellisesti sanottu, kuten nyt omassa avauksessani.

Muttajoo, asiaan:

Sentenced julkaisi vuonna 2000 huikean Crimson-albumin. Levy ei ollut huikea musiikillisesti, vaan se oli Senareiden mittapuulla ihan huikean huono. Yksi p**ka biisi nousee joka tapauksessa muiden yli; My Slowing Heart. Kyseinen biisi on niin täysin ulkona Senareiden muusta linjasta, että oikein pahaa tekee. Muutenkin koko Crimson on sellainen albumi, että sen sisältämät ranteiden aukomisesta ja muusta valituksesta kertovat lyriikat ovat niin järkyttävän teiniangstista settiä, että en vaan oikeasti voi ymmärtää miksi sellaista on suollettu ulos. Bändin jäsenet ovat jossain todenneet, että albumin biisit ovat jotain pöytälaatikkomateriaalia, mutta joku roti nyt voisi siinäkin olla. Toinen toistaan huonompia biisejä, ja muussa tapauksessa varmasti heittäisin levyn johonkin Suonenjoen mansikkaviljelmille jos en omistaisi kaikkia Sentencedin levyjä. Voisinkin nyt ostaa toisen kappaleen tätä levyä ihan vain tuota varten.

Amorphis julkaisi Pasi Koskisen loppuaikoina jotain aivan uskomatonta materiaalia, mutta se ei vedä vertoja ollenkaan sille, että bändi on levyttänyt cover-biisinä The Doorsin kappaleen Light my fire. En tiedä mikä erinomainen älynväläys on pojille sattunut, kun tätä ollaan väännetty. Yhden kerran vielä jotenkin ymmärtäisin, mutta sama biisi on levytetty kahdesti ja kahden eri laulajan voimin. Noh, ehkä se on bändille itselleen tärkeä.

Metallican materiaali 90-luvulla on legendaarista. Nimittäin legendaarisen paskaa. En kuitenkaan lähde valtavirran mukaan ja hauku kappaleita Load ja ReLoad levyltä, sillä jokainen tietää niiden huonouden. Lisäksi biisit ovat jopa niin mitäänsanomattomia, ettei niitä yksittäisinä voi oikein edes muistaa.

Black Albumilla on jo kuultavasti selkeästi yhtyeen tuleva alamäki (ihan kuin tätäkään ei kukaan tiennyt). Sinänsä levyhän on edelleen vielä ihan kelvollinen metallilevy, mutta pari aivan selkeää täytebiisiä sieltäkin löytyy. Räikeimpänä esimerkkinä nyt joku Don't tread on me, joka jättää niin totaaliseti HMV-fiilikset kuuntelun jälkeen. Toki levyn kaksi ensimmäistä biisiä ovat varmaankin bändin yliarvostetuimmat, mutta eivät sentään niin HMV:itä kuin Don't threat on me. Black Albumia ei saa pitää Metallican parhaana levynä, vaikka monet sitä tekevät. Soo soo.

Tässä tällaista pientä aloitusta, jatkakaa ja kertokaa omia näkemyksiänne. Ja huom. ihan oikeasti, älkää vain listatko biisejä, vaan kertokaa myös mielipiteitänne siitä, miksi joku biisi on oikeasti niin huono.

EDIT:

Otsikkoa muutettu, mutta huomio, älkää mielellään listailko biisiä jotka ovat valtavirran mielestä hyviä (esim. Metallica - Master of Puppets), sillä sitä kautta ei saada lähellekään niin hedelmällistä keskustelua. Listatkaa biisejä bändiltä, joista itse pidät mutta muiden mielestä se on täyttä paskaa.

[Goblet]

Minun suosikkibändilläni ei ole yhtään huonoa biisiä. Kaikki ovat loistavia tai erinomaisia.

[Gukumatz]

Heti alkuun, se on Don't Tread on Me. Mutta anyways...

Metallica on pitkään ollut myös yksi allekirjoittaneen lempiyhtyeistä. Huonojen kappaleiden listaan mielelläni liittäisin koko surullisen kuuluisan Load/ReLoad -eran, mutta kerta tässä erotellaan yksittäisiä biisejä, niin kai minäkin yritän... Aloitetaan ensimmäisellä albumilla, vuonna 1996 julkaistu Load on itsessään jo tylsä albumi, mutta etenkin kappale nimeltään Mama Said on Metallican mittapuulla erittäin luokaton biisi, sijoittuu varmasti kolmen huonoimman kappaleen joukkoon koko yhtyeen historiassa. Toki Load/ReLoad -aikakaudella on omat kannattajansa ( ), mutta itse arvostan 'tallicaa juuri noiden 80-luvun thrash-albumeiden ja lähes loistavan live-esiintymisen takia, enkä niinkään 90-luvun lopun kantrirockin takia. Toisena mieleen tulee Metallican tuotoksista heikoimmasta, ReLoadista, kappale nimeltään Low Man's Lyric, jota olen itse aina pitänyt yhtyeen absoluuttisesti huonoimpana kappaleena. Se on mielestäni tylsä, mitäänsanomaton ja kielii pahasti ideoiden loppumisesta, okei, ei välttämättä ideoiden loppumisesta mutta eittämättä niiden puutumisesta. Albumeitahan julkaistiin kaksin kappalein siksi, koska "hyviä kappaleita riitti tupla-albumin verran". Parempi ratkaisu olisi ollut karsia näiden kahden albumin kappaleet yhteen levyyn, lopputulos olisi varmasti ollut hyväksyttävämpi.

Ja sitten, tähän iki-ihanaan Devin Townsendiin, joka jakaa foorumilaisten mielipiteet aikalailla kahtia. Osa porukasta, minä mukaanlukien, pidämme herra Townsendia musiikillisena nerona, kun taas toiset eivät arvosta häntä ollenkaan. Eivät kaikki tykkää samasta, mutta minuun tämän hullun kanadalaisen musiikki iskee kuin metrin halko. Yleisesti ottaen mielestäni Townsendin soolotuotannosta löytyy neljä suurta ja merkittävää, siis oikeasti loistavaa albumia. Debyyttialbumi "Ocean Machine: Biomech" (1997), "Infinity" (1998), "Terria" (2001) ja "Synchestra" (2006) ovat kaikki erittäin laadukkaita, hienoja albumeja. Itse pidän eniten ensimmäisenä mainitusta, joka on todellakin maaginen albumi. Sitten herralta löytyvät nämä porrasta alempana olevat, kuitenkin kauttaaltaan hyvät albumit kuten "Physicist" (2001), "Accelerated Evolution" (2003), ja "Ziltoid the Omniscient" (2007). Myös uuden "Devin Townsend Project" -työnimikkeen alla tehdyt albumit ovat kaikki myös hyviä, tosin eivät yllä parhaimman neljän tasolle.
Okei, nyt on miehen koko soolotuotanto jaoteltu, jäljelle jäävät siis kaksi albumia, eli "Devlab" (2004) ja "The Hummer" (2006), jotka ovat käytännössä yhtä kappaletta, joten en viitsi alkaa jaottelemaan niiden sisältä yksittäisiä "osia". Devinin tuotannosta erittäin rajusti poikkeavat ambient -levyt ovat sellaista musiikkia, jonka Devin on myös itse myöntänyt, ettei se ole kunnolla hahmotettavissa, ellei itse ole perillä Devinin ajatusmaailmasta. Siis tietenkin ambient -musiikin ystävät saattavat löytää nämä albumit hienoina, mutta itse vannoutuneena Townsendin raskaamman musiikin ystävänä pidän näitä albumeita/"kappaleita" surkeina.

Ja niin, Townsendin johtamalta Strapping Young Ladilta ei sitten huonoja kappaleita löydykään.

[Razorman]

Kiinnostavampaa olisi tietää parhaat biisit bändeiltä, jotka ovat yleisen mielipiteen nojalla tuomittu kuraksi tai joista ei muuten vain saisi julkisesti myöntää pitävänsä. Toisin sanoen, guilty pleasures.

Just my two cents.

[Gukumatz]

Kiinnostavampaa olisi tietää parhaat biisit bändeiltä, jotka ovat yleisen mielipiteen nojalla tuomittu kuraksi tai joista ei muuten vain saisi julkisesti myöntää pitävänsä. Toisin sanoen, guilty pleasures.

Hieno idea tuokin, itse voisin ehdottomasti alkaa tuollaistakin miettimään jos DMW muokkaisi otsikkoa tai kirjoittaisi johdantoon. Luultavasti idea ei kuitenkaan omaa topicia tarvitsisi, eihän?

[Button]

Otsikkoon "parhaimmat/huonoimmat" and problem solved!.. Katsoo jos itse jaksaa postailla, kiinostaako ketään meikäläisen nevöhöörd bändit.

[Riveni]

Kiinnostavampaa olisi tietää parhaat biisit bändeiltä, jotka ovat yleisen mielipiteen nojalla tuomittu kuraksi tai joista ei muuten vain saisi julkisesti myöntää pitävänsä. Toisin sanoen, guilty pleasures.

Just my two cents.

Tämä olisi kyllä varsin mielenkiintoista. Moni varmaan saisi osakseen foorumin progepellejen ja hevisankarien ilkkuja.

[Wankie]

Kaikki bändit ovat olleet paskoja jossain vaiheessa ja paskaa tuotantoa löytyy etenkin omalla pnuk-saralla. Yksi bändi kumminkin yli muiden.

TSOL eli True Sounds of Liberty on yksi omista suurista suosikeista. TSOL oli Long Beach/SoCal vastine Misfitsille eli käytännössä goottipunkkia, kali-vaikutteilla. Bändin ensimmäinen levy on kulttikamaa punkpiireissä. Dance With Me (1981) on nerokas lätty, joka on enemmän kuin kulmakivi omassa musamaussa. Weathered Statues (1982) on myös hieno lätty, jossa on TSOL:n vanhempaa tuotantoa uudelleenjulkaistuna. Beneath the Shadows (1982) ja Change Today (1984) olivat suuri muutos, sillä synat tulivat kehiin ja muutenkin bändin soundi oli enemmän alternativeä kuin perinteistä punkkia. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä musiikki oli hyvänkuuloista. Sitten tuli se pohjanoteeraus Revenge (1986), Hit and Run (1987) ja Strange Love (1990) albumien myötä. Bändi vaihtoi genreä...

punkista...


tukkametalliin...


Goottihenki from the 80's: TSOL - You Don't Have To Die
Tukkajumalointi 80 -luvun lopulta: TSOL - The Name is Love

Lasken siis kaikki kolme tukkametallilevyä paskoiksi biiseksi. Hyi h****tti.

x 1000

Bändi kylläkin teki comebackin vuonna 2001 aivan loistavalla Disapear albumilla, joka kaikkien onneksi oli h**vetin toimivaa punkkia.

[DeadManWalking]

Heti alkuun, se on Don't Tread on Me. Mutta anyways...

Jep, sori tuli ajatuskatkos.

Kiinnostavampaa olisi tietää parhaat biisit bändeiltä, jotka ovat yleisen mielipiteen nojalla tuomittu kuraksi tai joista ei muuten vain saisi julkisesti myöntää pitävänsä. Toisin sanoen, guilty pleasures.

Jeps, teenpäs ihan tuossa sekunnissa muutoksen topicin nimeen.

Ja kyllä, Gukumatz haukkui tuota Metallican Mama saidia, niin minä kyllä itse pidän siitä biisistä. Kuten sanottu, niin Load/ReLoad ovat ihan täyttä kuraa, mutta Mama said iskee kaikessa olemuksessaan itselleni. Loadeilla on yhteensä ehkä neljä biisiä joista pidän, ja Mama said on niistä yksi.

EDIT:

Otsikkoa siis hieman muutettu yleisön pyynnöstä, mutta tosiaan niitä suuren yleisön mielestä paskoja biisejä ja omaa mieltä lämmittäviä.

[Gukumatz]

Heti alkuun, se on Don't Tread on Me. Mutta anyways...

Jep, sori tuli ajatuskatkos.

No problemos! Mielestäni se on hyvä biisi, varsin jykevä kitarasoundi. Mutta tämähän on juuri tämä topicin suola ja tarkoitus, saada keskustelua aikaan näistä "huonoimmista" kappaleista, jotka heti alkuun Metallican osalta totesimme eroavan aika lailla!

Ja kyllä, Gukumatz haukkui tuota Metallican Mama saidia, niin minä kyllä itse pidän siitä biisistä. Kuten sanottu, niin Load/ReLoad ovat ihan täyttä kuraa, mutta Mama said iskee kaikessa olemuksessaan itselleni. Loadeilla on yhteensä ehkä neljä biisiä joista pidän, ja Mama said on niistä yksi.

Jälleen hienoa saada erilaisia mielipiteitä ja edelleen se on se syy joka synnyttää lisää keskustelua. Mama Said on kyllä ollut suhteellisen kovassa soitossa noista Load/ReLoad -kappaleista, mutta en itse vain syty sille. Mielestäni tuo liiallinen "kantrimaisuus" ylittää jo hyvän maun. Puhumme sentään Metallicasta, yhdestä aikojemme suurimmasta thrashmammutista (ja ei, en todellakaan kyllästy käyttämään tuota termiä, joten luultavasti kuulette sitä minun suusta yhä uudelleen).

EDIT: Ja ei, en tarkoita etteikö Metallica saisi uudistaa musiikkiaan ja tehdä jotain erilaista, odotan itse innolla tulevaa albumia Lou Reedin kanssa, mutta onhan se karu fakta että Load ja ReLoad ovat paskoja.

[DeadManWalking]

Jälleen hienoa saada erilaisia mielipiteitä ja edelleen se on se syy joka synnyttää lisää keskustelua. Mama Said on kyllä ollut suhteellisen kovassa soitossa noista Load/ReLoad -kappaleista, mutta en itse vain syty sille. Mielestäni tuo liiallinen "kantrimaisuus" ylittää jo hyvän maun.

Sinänsä tuo Mama Said eroaa jo aika paljon jopa muista Loadin/ReLoadin biiseistä, ja jotenkin itse miellän sen kappaleen enemmän James Hetfieldin soolobiisiksi kuin Metallican biisiksi. Vaikka onhan se Metallican biisi ja Metallican levyllä, niin silti kaikki biisissä esiintyvät teemat ja sanoitukset ovat suoraan James Hetfieldin sisältä. Sama pätee toki pariin muuhunkin Loadien biiseihin (Until it sleeps yms), mutta ne ovat kuitenkin enemmän linjassa noiden levyjen muun sisällön kanssa.

Metallicasta vielä sen verran, että itse pidän bändin tuotannonsta varsin paskoiksi haukutuista Trapped under icesta sekä Escapesta, ja näiden lisäksi myös The Unforgiven II:stä.

[Gukumatz]

Itse en ymmärrä alkuunkaan tuota Trapped Under Icen ainaista haukkumista. Tai ainaista ja ainaista, mutta tavallaan yllättää aina se kuinka sitä kappaletta haukutaan enemmän kuin kehutaan, sillä livenä varsinkin erittäin toimiva ja menevä kappale. Albumiversiosta puhumattakaan, Ride The Lightningilläkään tuo kappale ei jää isompiensa varjoon!

[randomdude]

Miten ihmeessä Trapped Under Icea voidaan haukkua unohtaen Escapen? Jjuu mutta Metallicallahan noita kehnoja kipaleita on niin paljon ettei minun lempibändeihin kuulu. Kai jokaisella bändillä on omat huonot hetkensä varsinkin kun vuosia ja albumeja kertyy kiertuebussin alle tästä esimerkkinä kaikkien tuntemat Megadethin ja Slayerin 90-luvun (ja sen jälkeiset) levytykset. White Stripesin aikaisesta tuotannosta löytyy minun ymmärrykseni ylittäviä taidepläjäyksiä, mutta jopa mielestäni yhdeltä kaikkien aikojen parhaalta albumilta, Icky Thumpilta, löytyy käsittämätön St. Andrew-sekoilu, jossa ei ole päätä eikä häntää, eikä (toivottasti) edes sitä hipster-arvoa. Rage Against the Machinen esikoisella on hämmentävä Settle for Nothing, joka on liian blast mulle ja sävellyksen juhlaakaan ei juuri löydy. Stam1nalla on hirvittävä itkuvirsi Ovi, joka tuo mieleen lähinnä perseraiskatun Kauko Röyhkän. Kokeilunmakuinen kappale, jossa ei ole muuta mieleenpainuvaa kuin huonous.Queens of the Stone Agella on stnan ärsyttävä I think I lost my headache ja CCR:llä viimeinen levy jne etc lista jatkuu

Ainii Doorsilla ei oo huonoja biisejä.

[Jack DiBiase]

Kai jokaisella bändillä on omat huonot hetkensä varsinkin kun vuosia ja albumeja kertyy kiertuebussin alle

Ja basisteja.

[Gukumatz]

Ja basisteja.

Erittäin asiatonta.

[DeadManWalking]

Ja basisteja.

Erittäin asiatonta.

Ei ollenkaan. Onhan se täysi fakta, että Cliff Burtonin bussin alle jäämisellä oli huomattavasti negatiivisempi vaikutus siihen että Metallican tuotanto lähti laskusuuntaan, kuin sillä että vuosia ja albumeja kertyi alle.

[Jack DiBiase]

Ei ollenkaan. Onhan se täysi fakta, että Cliff Burtonin bussin alle jäämisellä oli huomattavasti negatiivisempi vaikutus siihen että Metallican tuotanto lähti laskusuuntaan, kuin sillä että vuosia ja albumeja kertyi alle.

Sinun pitäisi varmaan perustaa joku rautalanka-bändi, kun väännät sitä niin hyvin.

[The Rocker]

Metallicasta vielä sen verran, että itse pidän bändin tuotannonsta varsin paskoiksi haukutuista Trapped under icesta sekä Escapesta, ja näiden lisäksi myös The Unforgiven II:stä.

Escape on yksinkertaisesti Metallican neljän ensimmäisen levyn mitäänsanomattomin kappale. Ei siinä muuta vikaa ole. Trapped Under Ice sen sijaan on vallan loistava kappale. Unforgiven II on taas hieman, öh turha. Tai siis lähinnä se nimi häiritsee kyseisessä kappaleessa.

Slayerillä on noita huonoja kappaleita aika lailla kun asiaa oikein miettii. Uusimmalta levyltä jos etsitään mitäänsanomattominta kappaletta niin Beauty Through Order on melkoinen pettymys. Se on TYLSÄ. Dissident Agressor coveria en olisi välittänyt kuulla ikinä. Sitten ovat tietysti God Hates Us All ja Diabolus in Musica levyt joita en jaksa juurikaan kuunnella. Molemmilla noin viisi biisiä jotka ovat kelvollisia.

Sepultura taasen on melkoisen hankala tapaus arvioitavaksi. Ensimmäinen levy on keskinkertainen, toinen levy on hyvä seuraavat neljä mestariteoksia ja sen jälkeen... paskaa. Ainakin valtaosa niistä kappaleista jotka olen kuunnellut. En ole siihen niinkään jaksanut perehtyä.

Tähän väliin voisi mainita myös Dimmu Borgirin pari viimeisintä levyä, Cradle of Filthin tuotannon Midianin jälkeen ja Darkthronen uudemman tuotannon joka ei oikein kolahda.

[Genghis Khan]

Escapessa ja Trapped Under Icessa ei pohjimmiltaan ole mitään vikaa. En ymmärrä miksi esimerkiksi kyseisen levyn jokaisen kappaleen pitäisi olla jotenkin tyylillisesti iso. Nuo molemmat toimivat hengähdystaukoina hyvin.
Ja mitä tulee Loadiin ja Reloadiin, niin onhan ne levyinä rutkasti uskottavampia kuin esimerkiksi pari viimesintä yritystä: keski-ikäiset miehet yrittävät soittaa kuin parikymmpiset. Kyllä se viriilin katseen muuttuminen kapisen eläimen katseeksi kuuluu tuon intensiteetin tekemisessä.

Ja onhan nyt tiettävästi tulossa vuosikausiin(vuosikymmeniin?) kiinnostavin Metallica-juttu, kun työstävät Lou Reedin kanssa levyä. Lou Reedin sävellykset takaavat ainakin sen, ettei levyllä yritetä apinoida säälittävästi omaa saundiaan 25 vuoden takaa.

[DeadManWalking]

Saamari kun olisi pitänyt jo ajat sitten vastata tähän topiciin, mutta jotenkin on jäänyt nyt vähille kirjoittelu yleisesti ottaen muutenkin tänne. Noh, anyway...

Escapessa ja Trapped Under Icessa ei pohjimmiltaan ole mitään vikaa. En ymmärrä miksi esimerkiksi kyseisen levyn jokaisen kappaleen pitäisi olla jotenkin tyylillisesti iso. Nuo molemmat toimivat hengähdystaukoina hyvin.

Sinänsä kyllä ihan totta, mutta pitää nyt mainita vielä että itse en pidä Trapped Under Icea mitenkään "hengähdystaukona", vaan onhan kyseessä oikeastikin ihan helkkarin menevä biisi. Hartwall Areenan livekeikalla 2009 pidin kuulemastani, vaikka bändi nyt hieman sedättynyt olikin.

Ja mitä tulee Loadiin ja Reloadiin, niin onhan ne levyinä rutkasti uskottavampia kuin esimerkiksi pari viimesintä yritystä: keski-ikäiset miehet yrittävät soittaa kuin parikymmpiset. Kyllä se viriilin katseen muuttuminen kapisen eläimen katseeksi kuuluu tuon intensiteetin tekemisessä.

Sinänsä muuten melko mielenkiintoinen näkökanta, eikä ollenkaan hassumpi sellainen. Silti vaan omasta mielestäni hieman erikoinen veto bändiltä muuttaa tyyliä noin rajusti, mutta minkäs sille tekee.

Ja onhan nyt tiettävästi tulossa vuosikausiin(vuosikymmeniin?) kiinnostavin Metallica-juttu

Omaan mieleeni ainakin Death Magnetic oli paljon kiinnostavampi juttu kuin St. Anger (olkoonkin että olin siihen aikaan vasta 13 enkä hirveästi bändiä kuunnellut). St. Angerista on vaan sellaisen väkisin väännetyn paskapökäleen oloinen fiilis, kun hieman sekavalla porukalla väsättiin heikko levy. Vaikka samaan hengenvetoon on todettava, että tuon levyn teko taisi olla ihan noin terapiamielessä fiksu veto, lisäksi Some Kind of Monster on laadukas dokkari.

Ettei menisi pelkäksi Metallicaksi, niin tuodaanpa vähän uuttakin verta juttuihin:

Iron Maidenin The Trooper. Siis voi v***u. Joka kerta alkaa vituttamaan kun tämän biisin kuulee, ja syytän siitä vain ja ainoastaan suomalaisia radiokanavia (köh, Radio Rock, köh) jotka eivät ilmeisesti tiedä että tällä bändillä on ihan helvetisti: A. parempia B. ylipäätään muitakin biisejä kuin The Trooper. Noh, onhan siellä ilmeisesti joskus soinut Run to the Hills ja Fear of the Dark. Joka kerta meinaa pää haljeta, sillä Truupperi on yksinkertaisesti niin kulunut biisi kuin olla ja voi. Lisäksi on mainittava, että itse biisikin on loppujen lopuksi aika keskinkertainen.

Periaatteessa samasta syystä muuten en pidä juurikaan Run to the Hillsistä. Fear of the Dark sentään toimii ihan kivasti, mutta siitäkin kuuntelen nykyään enemmän tuota alkuperäistä albumiversiota kuin puhkisoitettua livevetoa Rock in Riosta.

[Mostal0]

Sentenced julkaisi vuonna 2000 huikean Crimson-albumin. Levy ei ollut huikea musiikillisesti, vaan se oli Senareiden mittapuulla ihan huikean huono. Yksi p**ka biisi nousee joka tapauksessa muiden yli; My Slowing Heart. Kyseinen biisi on niin täysin ulkona Senareiden muusta linjasta, että oikein pahaa tekee. Muutenkin koko Crimson on sellainen albumi, että sen sisältämät ranteiden aukomisesta ja muusta valituksesta kertovat lyriikat ovat niin järkyttävän teiniangstista settiä, että en vaan oikeasti voi ymmärtää miksi sellaista on suollettu ulos. Bändin jäsenet ovat jossain todenneet, että albumin biisit ovat jotain pöytälaatikkomateriaalia, mutta joku roti nyt voisi siinäkin olla. Toinen toistaan huonompia biisejä, ja muussa tapauksessa varmasti heittäisin levyn johonkin Suonenjoen mansikkaviljelmille jos en omistaisi kaikkia Sentencedin levyjä. Voisinkin nyt ostaa toisen kappaleen tätä levyä ihan vain tuota varten.

GMW varmaan muistaa vuoden-parin takaisen Sentenced-väittelymme? Noh, kuitenkin. Silloin väitin kivenkovaa Cold White Lightin olevan Sentencedin huonoin suoritus. Nyt muutaman viime kuukauden aikana olen käynyt läpi noita Sentencedin levyjä ja sanoisin Frozenin olevan jopa vielä kehnompi kuin Crimsonin. Juu, muistan kyllä miten haukuin CWL:ää ja kehuin Crimsonia. Ihmettelen jälkeenpäin että miksi, vaikka siltäkin toki muutama kuunneltava ralli löytyy. CWL on itseasiassa ihan hyvä levy, vaikka aika poppia onkin.

Jossain määrin off-topic mut meni jo.

[Genghis Khan]

Suurin osa Kim Gordonin laulamista Sonic Youth -kappaleista (varsinkin 80-luvun jälkeen).
Paradoksaalisesti myös yhtyeen paras yksittäinen kappale on Kim Gordonin laulama, eli Tunic (Song for Karen).

Ja Escapen ja Trapped Under Icen hengädystaukomaisuudella tarkoitin, että kyseessä on kaksi lyhyttä ja verrattain suoraviivaista biisiä. Eli toimivat hyvinä taukoina esimerkiksi Bellsin tai Creeping Deathin kaltaisten möhkäleiden seassa.

[DeadManWalking]

GMW varmaan muistaa vuoden-parin takaisen Sentenced-väittelymme? Noh, kuitenkin. Silloin väitin kivenkovaa Cold White Lightin olevan Sentencedin huonoin suoritus.

Kyllä muistan, ja sehän oli aikanaan erittäin hyvä ja hedelmällinen keskustelu! Tosin silloin vain ihmettelin, että miten kehuit Crimsonia ja samalla haukuit The Cold White Lightia. Mutta mutta...

Nyt muutaman viime kuukauden aikana olen käynyt läpi noita Sentencedin levyjä ja sanoisin Frozenin olevan jopa vielä kehnompi kuin Crimsonin.

... en edelleenkään aivan allekirjoita tätäkään mielipidettä. Frozenilla sentään on vielä pientä karheutta ja särmää, lisäksi levyllähän on Sentencedin lukuisia lähes klassikon asemassa olevia biisejä (puhutaan nyt siis Sentencedistä Amokin jälkeen). The Rain Comes falling down, Farewell, The Suicider ja Drown Together olivat keikoilla yleisöön uppoavaa tavaraa, mutta näiden lisäksi esimerkiksi Let Go (Final Chapter), Dead Leaves ja bändin todennäköisesti paras instumentaali ja tunnelmallisin biisi Mourn. Lisäksi levyjen biiseissä on niin paljon erilaista mustaa huumoria, että tämän jälkeen Crimsonin biisit kuulostavat entistä enemmän itkuiselta ja katkeralta teinin viiltelypaskalta. Ihan oikeasti.

Juu, muistan kyllä miten haukuin CWL:ää ja kehuin Crimsonia. Ihmettelen jälkeenpäin että miksi, vaikka siltäkin toki muutama kuunneltava ralli löytyy.

Broken ja The River. Killing me Killing you oli aikanaan ihan toimiva, mutta toisaalta sekin on nykyään ihan hemmetin kulunut ja loppujen lopuksi melko tylsä.

CWL on itseasiassa ihan hyvä levy, vaikka aika poppia onkin.

CWL voi olla poppia, mutta valehtelematta tuosta Crimsonista tulee ajoittain sellaiset fiilikset että siellä on joku Jonne Aaron tullut esiin biisien tekoon. Bleed in my arms on sitä 15v tytön viiltelymusaa ja Fragilessa kerrotaan miten olisi helpompaa jos en olisikaan syntynyt. Ihan oikeasti, mitä v**tua? Loput biisit ovatkin suorastaan niin mitäänsanomattomia, että oksettaa.

P.S Niin ja onhan Sentenced ollut tietyllä tavalla "aika poppia" jo North From Heren jälkeen, mutta se nyt onkin taas ihan kokonaan eri asia. Ja hyvää musiikkia se on silti.

[Mostal0]

Eipä tuohon hirveästi ole lisättävää, PAITSI

Broken ja The River.

No More Beating As One ja Dead Moon Rising.

Niin ja tosiaan, itsehän olen niitä ihmisiä joille laulu on enemmän instrumentti muiden joukossa, kuin mikään tarina. Tietenkin sanat tulee kuunneltua ja joskus luettuakin läpi, mutta harvemmin jaksan muihin kuin selkeisiin balladibiiseihin sen kummemmin syventyä. Ymmärrän kyllä mistä laulu kertoo, mutta harvemmin sen enempää rivien välistä jaksan kuunnella. Varmaan myös siiitä johtuen tykkään Crimsonin biiseistä vähän enemmän kuin Frozenin, koska yksinkertaisesti ovat tarttuvampia kuin Frozenin biisit. Vähän topiciin liittyen, For the Love I Bear on varmaan se Sentencedin huonoin biisi.

[The Blasterpiece]

Metallicasta kun tässä topikissa on ollut puhetta, niin sanonpa vaan sen, että Nothing Else Matters on ihan v***n p**ka biisi. v***n Radio Rock.