Painin suosio 90-luvulla

[What]

Kuten kaikki painihistoriansa lukeneet varmasti tietävät oli tämä rakas suosikkilajimme 90-luvun puolivälistä sinne 2000-luvun alkuun sitä kuuluisaa "kuuminta hottia." Jenkeissä oli kolme suurta promootiota, joilla kaikilla oli viikottaiset ohjelmat ja ppv:t. Kaikille riitti katsojia. Suurimmat tähdet kuten Steve Austin, The Rock, Goldberg, Hulk Hogan, Ric Flair ja Sting olivat mainstreamjulkkiksia. Nyt, reilu 10 vuotta myöhemmin vaikuttaa siltä että tilaa ei ole kuin WWE:lle. Huolimatta siitä että TNA on haalinut rosteriinsa tämän päivän isoja nimiä kuten Jeff Hardy, Rob Van Dam ja Mr. Anderson eivät katsojaluvut ole heilahtaneet minnekään.

Olen tässä katsonut WCW:tä vuodelta 1996 ja siitä kyllä huomaa miten suuri juttu wrestling silloin oli. Show't järjestettiin jättiareenoilla ja porukkaa riitti niin, että tuhansia piti käännyttää ovelta pois. Tänä vuonna TNA joutui jakelemaan ilmaislippuja, että sai vuoden suurimpaan tapahtumaansa edes siedettävän katsojamäärän, ja WWE:n puolella Smackdownia on saatu nauhoitella puolityhjille katsomoille.

90-luvun suosioon keksin itsekin useita syitä. Hogan, Austin, Rocky, Goldberg olivat sellaisia "once in a life time" tähtiä, jotka vetivät perseitä penkkiin. Ohjelmisto oli suunnattu nuorille aikuisille niin WCW:n kuin WWF:n puolella. Kilpailutilanne loi kuluttajalle (katsojalle) ideaalisen ympäristön kun kaikki joutuivat antamaan parastaan. Mutta onko tilanne nykyään sittenkään niin erilainen? Tällä hetkellä aktiiviset Kurt Angle, John Cena, AJ Styles, CM Punk, Jeff Hardy ja muut ovat mielestäni yhtä lailla ainutlaatuisia tähtiä. Tai voisivat olla, mikäli paini olisi edelleen yhtä mediaseksikästä. Yhtenä syynä painibuumin laskuun on pidetty vapaaottelun ja eritoten UFC:n nousua. Mieluumminhan sitä aitoa tappelua katsoo kuin feikkitappelua, ajattelee tavallinen jenkkiläinen tossunkuluttaja.

Mitkä olivat ne syyt, jotka aiheuttivat painibuumin 90-luvulla? Minkä takia paini ei enää kiehdo massoja samalla tavalla kuin silloin? Onko mahdollista että moinen ilmiö tapahtuisi uudestaan? Kertokaa. En itse täysin ymmärrä miksi näin on.

[erkko777]

Sanoisin että MMA on jokseenkin ottanut showpainin paikan nuorten miesten väkivaltaviihdykkeenä livenä vaikkakin kyseessä on kaksi aivan eri asiaa niin silti. Ehkäpä juuri siksi WWE on alkanut lähestyä perheitä enemmän.

En usko että showpainin suosio tulee enää koskaan nousemaan siihen tasolle mitä se on ollut, mutta varmasti se säilyy hengissä. WWE:n kannattaisi jatkossakin ottaa pesäeroa UFC tyyliseen mies-mies vastaan kamppailuun ja keskittyä showpuoleen, juonikuvioihin jne...

[Riveni]

Itse lähtisin liikkeelle vieläkin isommasta muutoksesta kulttuurin kentällä. On jotenkin outoa että paini erotetaan muusta populaarikulttuurista, etenkin kun puhutaan katsojista, sillä samaa porukkaa siellä WWF:n ja WCW:n katsomoissa istui kuin muissakin aikakauden tapahtumissa. Kannattaakin ehkä katsoa miten koko amerikkalainen (ja länsimainen) kultuuri on muuttunut 90-luvusta.

Itse näen painin juuri osana tätä laajempaa kokonaisuutta johon kuuluivat erilaiset extreme-lajit ja niiden suosion kasvu, MTV, raskaampi ja agressiivisempi populäärimusiikki, väkivaltaelokuvat ja pelit, sarjakuvien uusi tuleminen jne. WWF:n attitude kuvastaa juuri sanana 90-lukua aikakautena, kaikkialla oli niin paljon "asennetta", joka tuli jonkin sortin vastareaktiona konservatiivisemmalle 80-luvulle. Mötley Cruen tyylinen p**ka ei enää kiinnostanut vaan haluttiin raskasta musaa, Nirvanaa, Metallicaa jne. MC Hammerin ja kumppaneiden isohousupelleily ei napannut, vaan haluttiin oikeaa asennetta gängstä-räpin muodossa. MTV muutti televisiota tarjoten Beavista ja Buttheadia ja muuta roskaviihdeettä, yleensäkin kaiken piti olla karskia ja siloittelematonta. Alastomuus ja seksuaalisuus muuttuivat entistäkin hyväksytymmiksi asioiksi. Elokuvat olivat hyviä kunhan niissä oli actioniä, räjähdyksiä ja muskelimiehiä. Löytyi Monster Jamia, energiajuomaa, tägäyskultuuria, kaikkea sitä ysäriroskaa.

Myös painimaailma muuttui 90-luvun mukana, ja pääsi mukaan ysärin aallonharhalle, tarjosihan se juuri kaikkea mitä haluttiin: roskaviihdettä, muskelimiehiä, extreme-meininkiä, tissejä ja väkivaltaa. Ja oikeasti, roskaahan koko Attitude-era oli, kaikissa kolmessa firmassa.

Mutta, 90-luku loppui, maailma ja kultuuri sen mukana muuttui. PG-13 ikäraja on korvannut R-ikärajan jenkeissä kaikissa valtavirran elokuvissa, mikä tarkoittaa väkivallan vähentymistä. Musiikin "kapinameininki" on kadonnut, ja tehokas massatuotanto on vallanut myös musiikkialan. Extreme-lajeilla on omat katsojansa ja harrastajansa, mutta mainstreamista ollaan pudottu jo aikapäiviä sitten. Nykyään ysärille naureskellaan ja 90-luvun nuorisokultuurista tehdään yleisesti pilaa - hyvässä hengessä toki, koska pilantekijät olivat itse joskus niitä 90's Kidejä pleikkareineen ja lippalakkeineen. Toiset kultuurinalat - kuten pelibisnes - ovat päässeet hyvin eroon sen ajan skismoista, paini taas ei.

Vastaavan suosion saavuttaminen on painilta nykypäivänä bisneksenä sula mahdottomuus. Kaikki ne 90-luvun houkuttimet jota painilla oli, ovat saatavissa jostain muualta. Väkivaltaurheilun saa MMA:sta, tissejä on internet täynnä, extreme-stuntteja voi katsella YouTubesta jne. Kun tämän yhdistää yleiseen valtavirtakultuurin muutokseen vähemmän "edgyyn" suuntaan, ei ole mikään ihme että paini ei kiinnosta. Se ei vain tuotteena kykene tarjoamaan yhtään mitään joka olisi uniikkia ja kiinnostaisi suurta yleisöä, toisin kuin 90-luvulla. Yksi keino olisi jonkin sortin MMA-hybridi, missä ottelut olisivat aitoja mutta ottelijat hahmoja, mutta UFC on jo kovasti menossa siihen suuntaan.

Jos nyt 90-luvun painibuumia vielä pohtii, niin totuus on se että valtaosa katsojista ei halunnut katsoa painia, he halusivat nähdä shokeeraavia tapahtumia, jätkiä lentämässä pöytien läpi, tyhmiä stuntteja, tissejä ja ala-arvoista huumoria. Ne ihmiset eivät koskaan halunnet katsoa painia vaan roskaa jolle paini toimi pelkkänä esiintymislavana. Ja nyt ne ihmiset ovat kasvaneet aikuisiksi, ja uusi sukupolvi on kiinnostunut täysin erilaisista asioista.

[erkko777]

Vastaavan suosion saavuttaminen on painilta nykypäivänä bisneksenä sula mahdottomuus. Kaikki ne 90-luvun houkuttimet jota painilla oli, ovat saatavissa jostain muualta. Väkivaltaurheilun saa MMA:sta, tissejä on internet täynnä, extreme-stuntteja voi katsella YouTubesta jne. Kun tämän yhdistää yleiseen valtavirtakultuurin muutokseen vähemmän "edgyyn" suuntaan, ei ole mikään ihme että paini ei kiinnosta. Se ei vain tuotteena kykene tarjoamaan yhtään mitään joka olisi uniikkia ja kiinnostaisi suurta yleisöä, toisin kuin 90-luvulla. Yksi keino olisi jonkin sortin MMA-hybridi, missä ottelut olisivat aitoja mutta ottelijat hahmoja, mutta UFC on jo kovasti menossa siihen suuntaan.

Jepa, UFC kyllä tehnyt viime vuosina sairaan hyvää työtä ja UFC:n touhu on monessa mielessä yhtä sirkusta ja monet MMA ottelijat pitää itseään jo "viihdyttäjinä" kuten Leben haastattelussa jo sanoi että "hänelle on tärkempää tarjota faneille kunnon show, kuin voittaa ottelu" kuvastaa hyvin asenteita. TUF formaatin myötä 14 kauden aikana iso osa merkittävistä ottelijoista on tullut tutuiksi suurelle yleisölle ja se luo aivan erilaista syvyyttä ottelujen katsomiseen kun tietää minkälainen on kenenkin luonne jne... Nytkin Dana White juuri julkisti formaatin TUF world cup:sta missä TUF järjestetään samaan aikaan tyyliin 5 eri maassa ja sitten voittajat kohtaa toisensa että aikamoista sirkusta tosiaan fanien iloksi. Ottelijat myöskin käyttäytyy kuin WWE ottelijat konsanaan, promoilua ja juonikuvioita viikosta toiseen kuten vaikka Chael Sonnenin jatkuvat promot A.Silvasta, Jones-Rampage vakoilusekoilut, Frank Mir- Lesnar feudi jossa Mir uhkasi tappaa Lesnarin tai vaikkapa Nick Diaz vs GSP tuleva henkilökohtanen feudi, noille jää moni WWE kuvio kakkoseksi yllätyksellisyydessä ja promoissa.
UFC lähettää 2-3 tapahtumaa kuukaudessa ja viikottain TUF:a ja paria muuta makasiiniohjelmaa niin onko ihme jos fanit alkavat siirtyä MMA:n puoleen, kuten myös showpainijat itsekin kuten Lesnar, Lashley tai Batista.

Jjuuh mutta se siitä mainospuheesta

[Kuunlento]

Hauskaahan MMA'n suosiossa on se, että samat tyypit joka haukkuivat pellepainin homoksi katsovat nyt UFC'tä jossa 2/3 matsissa halaillaan toista matossa. Mutta noh, antaa tuon aiheen olla...

Wrestlingillä on yhtä iso todennäköisyys tulla taas suosituksi kuin Pokemonilla, eli mitätön. Kaikki boomit menee ja tulee aikanaan. Ihmisiä kiinnostaa kaikki asiat vain jonkun aikaa, suomalaisia esimerkkejä voisi olla Pasila tai Salkkarit.

Kyllä minä sitä mieltä olen, että internet on verottanut aika paljon lajilta ja muuttanut vapaa-ajan viettoa. Ysärillä nörtit käyttivät vain nettiä ja valta yleisölle wrestling oli vielä joksenkin arvoitus. Tiedettiin, että se oli näyteltyä, mutta siihen se jäikin. Nykyään on spoilerit, huhut sun muut. Voit YouTubesta nähdä kaikki matsit, kelata parhaimpaan kohtaan ja katsottuasi jatkaa sitten mitä olitkaan tekemässä.

Internet on avannut ihmisille uuden maailman. Voidaan katsoa mitä halutaan milloin halutaan. Sinulla on kaikki pelit ladattavissa, elokuvat, kirjat ja TV-sarjat, mutta et siltikään jaksa katsoa niitä (ja sitten mentäisiin aiheeseen miksi hyvinvointivaltiossa ihmiset ovat masentuneita, mutta ei mennä siihen nyt).

Yritin miettiä miten muotoilisin sanomani, mutta päätän sittenkin vaan sanoa, että Riveni sen tiivisti hyvin. Ihmisten ajanvietto on muuttunut ja kun kaikki on saatavilla kädenulottuvilla, ihmiset mielummin priorisoivat asioita ja käyttävät aikansa juttuihin jotka oikeasti kiinnostavat. Ennen ainakin itse katsoin TV'tä siksi kun ei ollut muuta. Nykyään ohimennen näet TV'stä "Ai House tulee, no voin ladata sen" ja jatkat matkaa.

[Spunkmeyer]

Wrestlingillä on yhtä iso todennäköisyys tulla taas suosituksi kuin Pokemonilla, eli mitätön. Kaikki boomit menee ja tulee aikanaan. Ihmisiä kiinnostaa kaikki asiat vain jonkun aikaa, suomalaisia esimerkkejä voisi olla Pasila tai Salkkarit.

Ehkä on liioittelua puhua mitättömyydestä. Paini vaan tarvitsee jotain mikä saa ihmiset kiinnostumaan taas oikeasti. Ehkä lajin pitää uudistua tai Cenan kääntyä heeliksi, en tiedä. Ei attitude-aika niin uniikki ollut etteikö painilla olisi useita kulta-aikoja jo takanaan. Ei ole mitenkään mahdotonta että sellainen vielä joskus koettaisiin.
Siinähän pähkäilevät Stamfordissa.

[Jack DiBiase]

Itse lähtisin liikkeelle vieläkin isommasta muutoksesta kulttuurin kentällä. On jotenkin outoa että paini erotetaan muusta populaarikulttuurista, etenkin kun puhutaan katsojista, sillä samaa porukkaa siellä WWF:n ja WCW:n katsomoissa istui kuin muissakin aikakauden tapahtumissa. Kannattaakin ehkä katsoa miten koko amerikkalainen (ja länsimainen) kultuuri on muuttunut 90-luvusta...

Olin jotenkin missannut tämän viestin ja kieltämättä oli siinä aika hyviäkin pointteja. Kuitenkaan Riveni ei tarjonnut juuri mitään ratkaisua, vaan keskittyi ainoastaan saarnaamaan lapsille millaista asiat oli 90-luvulla. Mutta nyt kun eletään jo 2010-lukua olisi hyvä miettiä, että miten showpaini pystyisi pysymään valtavirran mukana tai jopa mahdollisesti johtamaan sitä, kuten aikoinaan 90-luvun lopulla. Networkin myötä tulossa on kaikenlaisia reality-TV-virityksiä, mutta jotenkin tuntuu, että sellaiset ovat niin 00-lukua, ja jotain uutta pitäisi keksiä. Tietysti Jersey Shoren vanavedessä voisi olla päästä pitkällekin, jos WWE:n realitysarjoista saataisiin tarpeeksi kiinnostavia.

Mikä sitten voisi olla se juttu tai se suuntaus, millä WWE saataisiin uuteen nousuun? Mistä 2010-luvun nuoriso ylipäänsä on kiinnostunut, ja miten sitä voitaisiin hyödyntää ohjelmistossa? Riveni? Anyone?

[What]

Mikä sitten voisi olla se juttu tai se suuntaus, millä WWE saataisiin uuteen nousuun? Mistä 2010-luvun nuoriso ylipäänsä on kiinnostunut, ja miten sitä voitaisiin hyödyntää ohjelmistossa? Riveni? Anyone?

Jos joku tuohon osaisi lyhyesti ja tyhjentävästi vastata ja visioida kuinka sitä käytännössä hyödynnettäisi niin siitä tiedosta Paul Michael Levesque luultavasti olisi valmis muutaman dollarin maksamaan.

Sen WWE on ainakin tajunnut että ihmiset ovat koko ajan netissä, jopa katsoessaan televisiota ja kaitpa se interaktiivisuus on "päivän juttu" nykyään, ja sen he ovat hoksanneetkin. Toinen tämän päivän teema on realistisuus. Kiitos internetin, fanitkin ovat paljon viisaampia ja muun muassa tietävät debytoivista painijoista jo etukäteen paljon enemmän kuin joskus ysärillä. Niinpä olisikin mielestäni äärimmäisen fiksua jos WWE entistä enemmän tiedostaisi etteivät painijat vain tupsahda tyhjyydestä rosteriin vaan valottaisivat avoimesti heidän taustojaan, eivätkä vähättelisi faneja syöttämällä iänikuista liibalaabaansa siitä kuinka painia ei ole olemassa muualla kuin WWE:ssä. Mutta tässäkin on jo menty parempaan suuntaan, sillä mm. Daniel Bryanin ja Sin Caran taustoja pienemmissä promootioissa hehkutettiin ihan olan takaa.

Eipä tuossakaan nyt mitään autuaaksi tekevää ratkaisumallia ole, mutta interaktiivisuutta ja realistisuutta painottamalla ei voida mennä pahasti vikaan.

[Tirkka]

Ehkäpä ne juonikuviot voisi siirtää sen Networkin myötä etupäässä muihin, uusiin ohjelmiin ja jättää ne painiohjelmat painiohjelmiksi? Kaiken maailman Hogan knows bestit nyt ovat jo mennyttä aikaa mutta jotain muita vastaavia juttuja voisi keksiä ja sen myötä saada hommaa kiinnostavaksi eri katsojaryhmille ja ehkä sitä myötä myysä niitä PPV-tapahtumia sellaisille katsojille jotka eivät niitä nykyisellään ikinä tilaisi.

Onhan noita painiohjelmia yritetty naittaa jo ties mistä asti muiden tv-ohjelmien ja jopa elokuvien kanssa, tuollaisen myötä sen asian voisi kenties viedä ihan uudelle tasolle. Vähän samaan tapaan kuin Playboy aikanaan luodessaan oman tv-kanavansa mutta ei kuitenkaan sinne päinkään.

Miten minusta tuntuu kuin yhden Rawin katsominen vuosien jälkeen teki minusta kertaheitolla entistäkin tyhmemmän...

EDIT: Niin, en ole seurannut missään vaiheessa sitä mitä sinne WWE:n omalle networkille olisi tarkoitus tulla mutta tuo minun ideani toimisi varmaan vain silloin jos WWE:n painiohjelmatkin olisivat nimenomaan siellä.