Alert Idols

[enska]

Tällä kertaa multa jää tämä kierros välistä. Ihan kokonaan unohtanut koko Alert Idolsin tällä viikolla ja vasta off-topicin viestin nähtyäni muistin koko jutun. Pahoittelen tällä kertaa mutta ei enää tähän aikaa jaksa väkipakolla katsoa otteluita kun väsymys alkaa painaa ilkeästi edelle.

Ensikerralla koitan olla ajoissa. Toivottavasti asia on okei.

Nyt on sellainen homma, että pelissä on tasatilanne. Stefan äänet ratkaisisivat pelin niin, ettei tarvitsisi tiputtaa kahta äijää pois kilpailusta samalla kierroksella.

Pelasta meidät, Stefa, ja katsele ja arvostele matsit vaikka sitten hätäisesti, niin pääsemme hienosti eteenpäin kilpailussa. Jookos?


EDIT: Tai jos Stefa ei ehdi, niin joku muu voi ottaa nyt hätätapauksessa hänen paikkansa!

EDIT #2:

[Stefa]

Tällä kertaa multa jää tämä kierros välistä. Ihan kokonaan unohtanut koko Alert Idolsin tällä viikolla ja vasta off-topicin viestin nähtyäni muistin koko jutun. Pahoittelen tällä kertaa mutta ei enää tähän aikaa jaksa väkipakolla katsoa otteluita kun väsymys alkaa painaa ilkeästi edelle.

Ensikerralla koitan olla ajoissa. Toivottavasti asia on okei.

Nyt on sellainen homma, että pelissä on tasatilanne. Stefan äänet ratkaisisivat pelin niin, ettei tarvitsisi tiputtaa kahta äijää pois kilpailusta samalla kierroksella.

Pelasta meidät, Stefa, ja katsele ja arvostele matsit vaikka sitten hätäisesti, niin pääsemme hienosti eteenpäin kilpailussa. Jookos?


EDIT: Tai jos Stefa ei ehdi, niin joku muu voi ottaa nyt hätätapauksessa hänen paikkansa!

Enköhän mä vielä kerkeä. Tässä on vaan pari muuta tärkeetä asiaa edellä mutta koitan illalla saada hommat kuosiin.

[enska]

Kesän alkaminen ja Alert Idolsin loppuminen lähestyvät viikosta toiseen. Kenen vuoro on tippua kilpailusta pois tällä kertaa?

Huom! Käytössä on nyt uusi arvostelusysteemi. Enää arvosana-asteikkona ei ole 0–10. Nyt tuomarit rankkaavat matsit paremmuusjärjestykseen; paras ottelu saa täydet viisi pistettä, toiseksi paras saa neljä pistettä jne.

Huomioikaa myös se, että tuomaristossa vierailee Saimou!


Paras Bound for Glory -PPV:n ottelu:

Kenitys: LAX (w/ Konnan) vs. A.J. Styles (c) & Christopher Daniels (c) – TNA World Tag Team Championship, Six Sides of Steel Match (TNA Bound for Glory 2006)

enska: Tässä on matsi, jota on pakko rakastaa. Muistan tarkasti, miten jo 15-vuotiaana fanitin tätä ottelua aivan sokeasti. Se oli itse asiassa nimenomaan tämä tag-vääntö, joka kallisti silloisen painikelkkani TNA:n puolelle. En keksi tästä oikeastaan mitään pahaa sanottavaa.

Toki voisin narista siitä, miten tuomari on matsin aikana hieman ulapalla, mutta eipä se rehellisesti sanottuna kiinnosta minua tällä hetkellä yhtään. (Ongelma on siis siinä, että vaihtovuorossa olevien painijoiden on ottelun alussa odotettava kehävuoroon pääsemistä kehäköysien takana, mutta loppumatsin aikana kaikki neljä saa vapaasti temmeltää nuoraneliössä tuomarin "valvovan" silmän alla. Myös se on hieman epäloogista, että ensin Homicide käyttää haarukkaa aseena tuomarin selän takana, mutta pian AJ Styles raastaa Homiciden naamaa suoraan tuomarin silmien edessä ottelun loppuhetkien aikana. Ehkei Murha oivaltanut, ettei häkkiotteluissa tunneta diskauksia...) 15-vuotiasta painipuristia nuo seikat harmittivat jonkin verran ja taisinpa jopa laskea niiden takia matsin arvosanaa vähän, mutta nykyään sitä keskittyy hieman tärkeämpiin asioihin otteluissa ja niiden arvostelemisessa.

Parasta tässä hienossa joukkuematsissa ovat upeat spotit (joista kauneimpana AJ Stylesin loikka häkin katolta Hernandezin päälle), uskomattomat spotit (joista kauneimpana Hernandezin – siis Hernandezin – loikka häkin katolta kanveesiin), uskottavat läheltä piti -tilanteet sekä taistelun komea lopetus. Gringo Killer on ehkäpä karmaisevin liike, jonka olen koskaan nähnyt. Sen estetiikkaa ei ainakaan huononna se, että sen vastaanottavana osapuolena on Stylesin kaltainen tikku-ukko, jonka luut ja lihakset venyvät purukumin lailla.

Pidän hienona yksityiskohtana myös sitä, että Homicide käyttää tässä matsissa aseenaan tequilapulloa. Olen aina pitänyt näistä tällaisista gimmickeihin liittyvistä aseista ja muista pienistä yksityiskohdista hyvin paljon. Pidän myös haarukan käyttämisestä aseena, koska moisen erityisen ja arkipäivää raaemman aseen käyttö luo ottelulle heti sellaista suurta fiilistä, jollaista vuoden suurimmassa show'ssa pitää olla. Tämä on yksi lempparimatseistani TNA:n historiassa.

Spoiler: näytä

5 p.

MR.Off Topic: "Vanhat herrat" jäävät viimeisille sijoille tällä kierroksella ja tiukan mietinnän jälkeen Kenitys ohittaa Gonerin. Tässä ottelussa oli myös mielestäni aivan liian hiljainen tahti varsinkin alussa, mutta Kenityksen onneksi ottelu parani huomattavasti, kun miehet heittivät joukkuesäännöt vessan pönttöön. Siitä lähtien nähtiinkin jonkinmoista tykistystä. Isoimpina juttuina jäi mieleen AJ:n hurja Crossbody kehän päältä, mutta niin myös Hernandezin splash, vaikka se ohi menikin. Haarukalla leikkiminen ei oikein osunut minuun, mutta saatiin sillä silti hienosti miehet "bleidattua". Lopetus toimi. Jäin kuitenkin odottamaan huomattavasti enemmän ja olin hiukkasen pettynyt.

Spoiler: näytä

2 p.

Saimou: Siinä missä saman vuoden Bound for Gloryn Senshi vs. Sabin oli varsin perinteinen keskisarjan ottelu, oli Kenityksen valinta varsin erilainen, mutta jotakuinkin yhtä viihdyttävä matsi. Tässä mentiin alusta alkaen sata lasissa ja spotista spottiin, eikä hengähdystaukoa isojen liikkeiden välille paljoa suotu. Ja kun isoja liikkeitä viljellään, on niiden joukossa varmasti myös monia nappisuorituksia: itselle jäivät parhaiten mieleen Hernandezin brutaali terässeinästä vauhtia hakenut powerbomb, "pakollinen" tower of doom, Stylesin kuvankaunis loikka sekä luonnollisesti Hernandezin vähemmän kaunis, mutta shokeeraavuudessaan suurempi surmansyöksy. Kuten Kenitys jo pohjusti, oli etenkin Hernandez ottelussa elementissään, ja Stylesista on sanottava, että hän on varmaan bisneksen paras botchaaja: hän onnistui toimittamaan melkein kusseen springboard forearmin perille (vaikka yleisö puolittaisen "You fucked up" -chantin saikin aikaan), ja loikka häkin päältä näytti sekin lähtevän todella vaikeasta ja kummallisesta asennosta. Viihdyttävä spotfest, mutta kuten Senshi vs. Sabin, myöskään tämä ei aivan nouse sille korkeimmalle tasolle: pahamaineiset kehäpsykologia ja tarinankerronta tuntuivat olevan välillä sivuseikka, kun äijää vain lensi jokaisesta suunnasta toistensa päälle. ****+

Spoiler: näytä

3 p.

Stefa: Kenitys aloitti kierroksen varsin hyvällä ottelulla. Nämä on näitä aikoja kun itse seurailin TNA:ta jonkun verran joten tutut nimetkin vielä vastakkain. Ai että tykkäsin LAXista aikanaan ja jollain kierolla tavalla tuo TNA:n entinen lelukehä oli melko kivakin. Good times. No anyways, erittäin hyvää tag team actionia. Juuri tämänkaltaista joukkuepainia TNA:n päätapahtuma tarvitseekin. Hernandezin ja AJ Stylesin tekemät loikat häkin päältä olivat suorastaan upeita. Ja on tuo Homiciden finisher niin kaunis.

Spoiler: näytä

3 p.

Ultimate: En jostain syystä syttynyt tähän matsiin mukaan aivan täysin. Tämä häkissä käyty joukkueottelu kun ei tuntunut käyttävän kaikkia ässiä hihastaan noustakseen mahtavaksi otteluksi. Totta kai meno oli silti erinomaista – alkupuoli oli ehkä hivenen perusmenoa, mutta mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä kovemmaksi myös taso nousi. Pidin myös Konnanin roolista kehän ulkopuolella. Miestä ei tuotu mukaan sotkemaan ottelua liikaa, vaan pienehkö rooli toimi tässä juuri sopivasti. Lisäksi meno ei yltynyt liialliseksi spottailuksi, vaan nähdyt spotit sopivat hyvin ottelun kuvaan. Miinusta yleisöstä, joka ei ollut kehätapahtumiin nähden kovinkaan hyvin mukana. Arvosanaksi antaisin tälle matsille ***+.

Spoiler: näytä

3 p.

Kenityksen yhteispisteet:

Spoiler: näytä

16 p.

Goner: Chris Sabin vs. Senshi (c) – TNA X-Division Championship (TNA Bound for Glory 2006)

enska: Kierroksen luuseriksi jää Chris Sabinin ja Senshin taistelu X-divisioonan mestaruudesta, mikä kertonee jotain kierroksen korkeasta tasosta; Sabin ja Senshi kun painivat erittäin hienosti yhteen ja onnistuvat tuottamaan tässä ottelussa monta hyvää spottia. Kompastuskivenä on kuitenkin tunnelman ja draaman puute. Kotiyleisön suosikin, Sabinin, kannustaminen armotonta Senshiä vastaan on toki ihan siistiä, mutta missään vaiheessa kaksikko ei saa minua tunteellisesti matsiin mukaan. Vähän jää nyt ottelu sellaiselle "Sabin–Senshiä on kiva katsella, mutta en välitä siitä, kumpi voittaa" -tasolle. Yllättävästä loppuratkaisusta ja matsinjälkeisistä voitonjuhlista nautin kyllä paljon, mutta niistäkään ei ole nostamaan tätä matsia muiden tämän kierroksen ottelujen tasolle. Mainio ottelu ehdottomasti, sitä en kiistä, mutta ei tarpeeksi hyvä.

Spoiler: näytä

1 p.

MR.Off Topic: Gonerin äkkinäinen valinta mielestäni koituu hänen kohtalokseen. Tässä ottelussa kaikki tuntui toimivan, jos tarkasteltaisiin ottelun tapahtumia paperilta. Katsottuna kuitenkin itselleni jäi sellainen tyhjä fiilis. Kaikki kyllä meni hyvin, mutta en vain osannut innostua tästä sitten yhtään. Toki Low Kin potkut olivat kivoja ja Chris veti omaa hyvää peruspainiaan, mutta jotain enemmän olisin odottanut. Olisiko se sitten ollut yksi järjetön spotti tai jotain muuta, en tiedä. Yleisfiilis jäi kuitenkin jotenkin niin kehnoksi tästä ottelusta. Lopputaistelu oli matsissa ainoa, jonka aikana innostuin edes jokseenkin tästä ottelusta. Lopetuskin oli minusta ihan toimiva. Jokin vain puuttui. Tähdillä antaisin tälle kolme eli ei tämä huono ollut, mutta ei oikein hyväkään.

Spoiler: näytä

1 p.

Saimou: Gonerin otteluvalinta oli sama, joka minulle tuli ensimmäisenä mieleen kierroksen kriteerin lukiessani. Tämä oli siis jättänyt poikkeuksellisen voimakkaan muistijäljen aikanaan yllättäneenä ja todella hyvänä x-divarin otteluna, ja sitä tämä oli myös vuonna 2012. Toiminta oli alusta loppuun todella sulavaa, yleisö hienosti messissä, ja lopetuksen near-fallit toimivat mallikkaasti. Tässä rakennettiin varsin perinteisistä elementeistä erinomainen ottelu, joten sen kummempaa analyysiä on vaikea kirjoittaa. Toisaalta juuri sitä tämä myös oli – erinomainen perusottelu, josta kuitenkin puuttui se viimeinen silaus, joka olisi nostanut sen MOTYC-tasolle. Tähtösin se on helpoin ilmaista:
****+

Spoiler: näytä

4 p.

Stefa: Hyvästä tag team actionista pääsemme Gonerin valitsemaan erittäin hyvään X-divari äksöniin ja tämä oli melkeimpä parempaakin viihdettä. Senshi/Low Ki (miksi haluaakin kutsua) on kyllä kaikin puolin kiinnostava painija ja tyyli on aina iskenyt minuun. Warriors Way on aina ollut todella näyttävän ja ilkeän näköinen liike joka tässäkin päästiin näkemään. Myös Sabin hoitaa hommansa hyvin ja on muutenkin mukavaa katsottavaa kehän sisällä. Sabin ja Senshi repivät erittäin hyvän matsin irti ja aikaakin on tarpeeksi. Lopetus oikeastaan oli vähän plääh mutta pääasiassa matsin taso oli erittäin hyvä.

Spoiler: näytä

5 p.

Ultimate: Tämä ottelu toimi. Vajaa varttitunti erittäin taidokasta ja yleisöön uppoavaa painia ei jättänyt tilaa tylsille hetkille. Todella tyylikkäitä ja innovatiivisiakin spotteja oli ilo seurata, mutta ne eivät silti vieneet matsin tarinaa sivuraiteille. Paketti pysyi oikein hyvin koossa ja parhaimmillaan voittajaa sai oikeasti jännittää. X-Division vyö ei tuntunut todellakaan miltään turhalta kapistukselta tämän ottelun aikana. Oikein onnistunut koitos, joka saa arvosanaksi ***½.

Spoiler: näytä

4 p.

Gonerin yhteispisteet:

Spoiler: näytä

15 p.

The Jigsaw: Christopher Daniels vs. A.J. Styles (c) – TNA X-Division Championship, 30-Minute Iron Man Match (TNA Bound for Glory 2005)

enska: Lähdin ehkä vähän ylimielisesti katselemaan tätä matsia; olen nähnyt niin monta AJ:n ja Danielsin välistä ottelua, etteivät kaksikon väännöt jaksa enää kiehtoa minua. Kauhukseni jouduin kuitenkin nöyrtymään ja syömään ennakkoluuloni. Tämähän on aivan upea matsi!

Iron Man -matseissa on jotain sellaista urheiluhenkeä, johon ei muissa matsimuodoissa törmää (pl. Best of Three Falls -ottelut tms.), ja minä pidän siitä kyseisestä urheiluhengestä showpainissa todella paljon. Urheiluhenkisyys, tilannetaulukko ja otteluajan väheneminen onnistuvat toisinaan sumentamaan hetkellisesti käsitystä siitä, että paini on käsikirjoitettua, mikä luo matsista kuin matsista erinomaisemman. AJ:n ja Danielsin 30-minuuttisessa tässä on onnistuttu todella hyvin.

Parasta tässä teräsmiesmätössä on ehdottomasti sen viisi viimeistä kehäminuuttia. AJ ja Daniels koettavat ihan vimmatusti saada ratkaisevaa selätystä aikaan, mutta kumpikaan ei tunnu kaatuvan sitten millään eikä kummallakaan tunnu käyvän edes tuuri. Lopulta taistelu muuttuu entistä kuumemmaksi ja sähköisemmäksi sodaksi, kunnes se lopulta päättyy kauneimmalla mahdollisella tavalla. Hienointa tässä räväkässä lopputaistelussa on se, etteivät AJ tai Daniels tee sen aikana ainuttakaan virhettä, vaikka meno äityy välillä todella monimutkaiseksi.

Spoiler: näytä

4 p.

MR.Off Topic: Ehdottomasti TNA:n legendaarisin feudi parivaljakko. Historiaa löytyy miehiltä enemmän kuin tarpeeksi nokat vastakkain asetelmasta, mutta miehet myös ovat toimineet joukkueena. Tämä ottelu ei kuitenkaan lämmittänyt sydäntäni niin paljon kuin olisin sen halunnut niin tekevän. Jokseenkin liian rauhallinen tempo, jossa ei nähty yhtään nopeampaa jaksoa, joissa AJ ja Daniels ovat parhaimmillaan, teki tästä puolituntisesta jopa hieman puuduttavan. Kuitenkin hienot moovit kuten Backdrop suplex kehän ulkopuolelle ja vaikkapa se Danielsin tekemä German suplex AJ:n headstandista olivat mahtavia. Se parhain Daniels VS AJ puristus jäi kuitenkin näkemättä. Lopetuksesta diggailin.

Spoiler: näytä

3 p.

Saimou: Stylesin ja Danielsin matsi oli tässä kategoriassa vähän turhankin ilmiselvä ja helppo valinta (tai no, olisihan kriteerillä voinut mennä myös totaalisen metsään viime BfG:n kohtaamisella). Muistelisin myös, että ottelu oli aikanaan hienoinen pettymys: takana oli kuitenkin mm. täysin sama ottelu 8 kuukautta aiemmin, puhumattakaan TNA:n historian parhaasta ottelusta (Styles vs. Daniels vs. Joe I), joka oli ollut BfG:tä edeltäneen PPV:n main event. Aloittaessani katsomisen ennakkotunnelmat eivät siis olleet Jigsawlle suosiolliset...

...Mutta niin vain ne kääntyivät hiljalleen hänen puolelleen. Vuonna 2005 kokemaani pienoista ähkyä ei ollut katselun rasitteena, ja vaikka Styles ja Daniels feudaavat parhaillaankin TNA:ssa, tuntuivat äijät matsaavan jollain paljon hienommalla tasolla kuin nykyään. Ottelun alkupuoliskon selätysyritykset olisivat ehkä kaivanneet lopputuloksen jännittämistä, mutta jälkipuoliskon rautainen toiminta veti väkisinkin mukaansa. Erityismaininta täysin unohtamalleni ja kivuliaan näköiselle spotille, toteutukseltaan todella hataralta näyttäneelle back body dropille apronilta maahan. Ei sille mitään voi, vaikken lähtökohtaisesti olisi halunnut sitä myöntääkään: Jigsaw veti varmalla pelillä arkistoista kierroksen parhaan matsin. ****½

Spoiler: näytä

5 p.

Stefa: Ja taso on vieläkin kova. Styles ja Daniels pistävät pystyyn todella kovan 30-minuuttisen ottelun jossa saa jännittää ihan loppuun asti. Ainoaa miinusta tulee lähinnä about 10minuutin kohdilla olevasta, vähän turhankin pitkästä headlock sessiosta, mikä vähän latisti fiilistä. Mutta kyllähän siitäkin päästiin taas vauhtiin. AJ Styles ja Daniels ovat molemmat kovia tekijöitä joten totta kai odotukset olivat suht kovat ottelua kohtaan ja hyvin se toimi. Plussaa siitä ettei 30 minuutissa tullut tosiaan mitään 5-5 tuloksia vaan pysyttiin minimäärissä. Ehdottomasti kierroksen toisiksi paras ottelu, vaikk voisi ihan hyvin olla paraskin.

Spoiler: näytä

4 p.

Ultimate: Minä olen suuri Iron Man –otteluiden ystävä. Siksipä odotukset tätä matsia kohtaan olivat suuret, varsinkin kun kehässä oli kaksi tunnetusti erittäin kovatasoista painijaa. Eikä tämä pettänyt, ei. Puolen tunnin ottelun rakentaminen koko kestoltaan kiinnostavaksi ei ole kaikkein helpoin tehtävä, mutta tässä siinä onnistuttiin hyvin. Toki jossain matsin keskivaiheen tuntumassa meno ei ollut alun ja lopun kaltaista kihelmöivää paininäytelmää, mutta toisaalta sen ei tarvinnutkaan olla. Myös yleisö oikeasti välitti ottelijoista ja matsin tuloksesta – se jaksoi pitää hienosti ääntä koko 30-minuuttisen ajan. Lisäksi matsista välittyi oikeasti taistelun tunnelma, kummankin halutessa lähes epätoivoisesti päihittää toisen. Tämän kierroksen selvästi paras ottelu saa minulta arvosanaksi ****.

Spoiler: näytä

5 p.

The Jigsaw'n yhteispisteet:

Spoiler: näytä

21 p.

SkullCrushingFinale: Sting vs. Kurt Angle (c) – TNA World Heavyweight Championship (TNA Bound for Glory 2007)

enska: SkullCrushingFinale löi teistä viidestä pöytään painillisesti ehkäpä sen huonoimman kortin, mutta sen, minkä Angle vs. Sting häviää painissa, se voittaa ylivoimaisesti tunnelmassa. Tämä on kierroksen ainut matsi, jossa on sellaista todellista ison matsin fiilistä.

Painillisesti ottelu jää tosiaan muiden matsien jalkoihin. Sting on vanha hidas ja kankea itsensä, eikä Kurttikaan kykene yksinään kehäloitsuja tekemään (lukuun ottamatta miehen historiallista 450 splash -yritystä, jota olen aina pitänyt kuin tahattomana intertekstuaalisena viittauksena WrestleMania XIX:n Angle–Lesnariin, jossa Brock kokeili Shooting Star Pressiä huonoin seurauksin; kumpikin matsi (Angle–Sting ja Angle–Lesnar) oteltiin suurimmassa mahdollisessa show'ssa ja kumpikin uhkarohkeista yrityksistä myös jäi vain yrityksiksi).

Tästä syystä matsin pelastukseksi keksittiin ylibookkaaminen, joka mielestäni toimi tässä ottelussa hyvin. Kevin Nashin ja Karen Jarrettin sekaantumiset matsin kulkuun eivät olleet innovatiivisinta sorttia, mutta hyvin pahisten työskentely yleisöön yhtä kaikki upposi. Lopputaistelu, jonka aikana pesäpallomaila heilui kuin Laitelan Ismolla konsanaan, oli jo erittäin – bookert:n sanoin – kiimaista settiä, ja kaikki kulminoitui hellyttävään ratkaisuun. Hyvän fiiliksen taisto, joka ei ehkä ihan niin ihmeellinen ollut, mitä Mike Tenay ja Don West antoivat ymmärtää, mutta joka onnistui imaisemaan ainakin minut sisäänsä hienosti.

Spoiler: näytä

2 p.

MR.Off Topic: Tämä oli erinomaisesti rakennettu ottelu, jota ei vaivannut mikään muu kuin lopun sekaantumiset ja nekin minusta hoidettiin todella hyvin. Suurin syy, miksi juuri tämä matsi oli paras, on ehdottomasti ottelun erilainen tunnelma. Muissa ei ollut semmoista ison matsin fiilistä samallalailla kuin tässä. Lisäksi intensiivinen nopea tempo iski itseeni todella hyvin. Stingin kehä heikkoudet otettiin huomioon ja ottelusta oli rakennettu niin, että niitä ei huomannut. Lisäksi tässä on eeppinen 450 Knee Drop.

Spoiler: näytä

5 p.

Saimou: Alkuun täytyy mainita, että tuli hörähdettyä pohjustuksessa mainitulle "Sting's son Garettille" – siinä vasta potentiaalinen tag team nykypäivän Impact Wrestlingiin! Bound for Glory on PPV, jossa on nähty useita maittavia ala- ja keskikortin otteluita (kuten kaikki muut kierroksen matsit), mutta jonka pääottelut ovat olleet järjestään pettymyksiä. Siksi Angle vs. Sting oli yllättävä valinta,jolta on odottanut oikein mitään. Ennakkofiilis oli osoittautumassa vääräksi, kun Sting ja Angle painivat paljon muistamaani parempaa settiä: päässäni pyörivät jo termit kuten "unohdettu neljän tähden mainio main event" ja "Stingin TNA-uran paras ottelu". Tämä siis siihen asti, kunnes SCF:n valintakriteerin ironia paljastui. Ottelu pilattiin täysin TNA:lle (ja etenkin vuoden suurimman tapahtuman pääotteluille) tyypillisellä ylibookkauspaskalla, eikä edes Anglen legendaarinen 450 knee drop pelastanut tilannetta. Potentiaalia olisi selvästi riittänyt jopa klassikkoon, joten karvas makuhan tästä jäi. Erityismaininta vielä lopun tuplableidaukselle, joka oli kuin suoraan Rivenin "TNA:ssa bleidataan joka toisessa takahuonehaastattelussa" -kritiikistä: olikohan ottelu jo jotakuinkin ohi, kun kummatkin ottelijat päättivät avata otsansa ihan vain "eeppisyyttä lisäävän bleidauksen" takia. ***+

Spoiler: näytä

1 p.

Stefa: Nopeasta X-divari meininistä siirryttiin sitten vähän isomman kaliiberin matsiin. Kurt Angle on aina ollut suosikkejani ja Sting on ollut yllättävän kiva vanhoina päivinänsä ja kyllähän se tässäkin on. Kaikin puolin ihan hyvä ottelu. Ottelulle annettiin tarpeeksi aikaa, tunnelma on hyvä kun ollaan poissa Impact Zonelta (Atlanta oli helposti parempi vaihtoehto) ja paini itsessään oli ihan hyvää. Ainoa vittumainen tekijä oli loppupuoli. Kun on kyse vuoden päätapahtuman pääottelusta, toivoisi (varoitus, spoilereita) sen olevan kokonaan puhdas kamppailu ilman mitään sekaantumisia. Tuo yksityiskohta latisti tunnelmaa aika ilkeästi. Muuten ihan hyvä ottelu.

Spoiler: näytä

2 p.

Ultimate: Tämä ottelu oli pettymys, vaikka sen alkuasetelmat olivat suorastaan mahtavat. Anglen ja Stingin välinen ottelu maailmanmestaruudesta kun tuntui oikeasti erittäin isolta kohtaamiselta. Siksi olikin harmillista, ettei tämä taisto noussut oikeastaan missään vaiheessa odotustensa tasolle. Ei se painin taso kuitenkaan mitään huonoa ollut – miehet pistivät pystyyn oikein hyvääkin menoa, mutta vuoden suurimpaan show’hun ja otteluun kuuluvaa fiilistä kehä-äksöni ei kyllä saavuttanut. Niin, ja ylimääräiset sekaantumiset eivät todellakaan edesauttaneet matsin tasoa. Tällaisten koitosten kuuluisi ehdottomasti pysyä vain ottelijoiden välisinä kamppailuina – tämän kaltaisissa ME-matseissa sekaantumiset toimivat vain äärimmäisen harvoin. Välttää kuitenkin niukasti tämän kierroksen huonoimman ottelun tittelin. Arvosanaksi ***+.

Spoiler: näytä

2 p.

SkullCrushingFinalen yhteispisteet:

Spoiler: näytä

12 p.

Zaber: Abyss vs. Jeff Hardy vs. Rhino vs. Sabu – Monster's Ball II (TNA Bound for Glory 2005)

enska: Muistikuvissani tämä Monster's Ball oli ottelutyyppinsä historian paras. Muistin oikein.

On jotenkin hienoa ja suurta, että (TNA:n) vuoden suurimmassa show'ssa nähdään hardcore-matsi, jossa ottelee neljä todellista hardcore-painin ikonia vastakkain. Rhino on eläimellinen ottelija, joka on paalujuntannut monia painijoita puisesta pöydästä lävitse elämänsä aikana. Sabu on arvaamaton, omaperäinen, kekseliäs ja huimapäinen hullu, joka tunnetaan terästuolispesialistina. Jeff Hardy on uhkarohkea isojen areenojen tähti, joka elää ottaakseen riskejä. Abyss on masokistinen TNA-kasvatti, joka rakastaa kipua ja sen tuottamista. Kasassa on siis todella kova poppoo hardcore-ottelun kokoonpanoksi.

Ja se näkyy. Abyss, Sabu, Jeff ja Rhino ovat kuin kotonaan nimenomaan tällaisissa matseissa, joissa saa koheltaa ja rellestää. Ottelun spotteja ammutaan jatkuvalla sarjatulella. Matsin jalokivikruunu on Jeff Hardyn uskomaton Swanton Bomb sisääntulorakenteista alas Abyssin päälle. Spottitarjonta on ensiluokkaista. Pöytiä hajoaa ja terästuoleja vääntyy jatkuvalla syötöllä. Hengähdystaukoja ei tunneta.

Jokainen ei ehkä syty tällaisista matseista, mutta minuun nämä aina aika ajoin kolahtavat ja kovaa. Sähköinen ja ennen muuta viihdyttävä matsi.

Spoiler: näytä

3 p.

MR.Off Topic: Tämän ja numero kolmosen paikkaa pähkäilin pitkän aikaa. Kummatkin ovat niin erilaisia matseja, että päätös oli todella vaikea. Lopulta kuitenkin päätin, että viihdyin tämän parissa toiseksi parhaiten. Tämä matsi on minusta ehdotonta roskapainin eliittiä, sillä mikään ei kuse tässä ottelussa. Tässä ei ole myöskään yhtään tylsää hetkeä vaan pelkkää Total Nonstop Actionia. Jeff Hardyn täysin hullu spotti taas kerran nostaa matsin arvoa kuten myös nappiin onnistunut triple jump moonsault sekä Rhinon normi Gore pöydän läpi. Lopetus on myös jotain hienoa ja muistuttaa itseäni siitä originaali ECW:stä. Fun fact, Rhino käyttää nykyaikana samoilla kuvioilla olevia trikoita, ehkäpä ne on juuri samat.

Spoiler: näytä

4 p.

Saimou: Kierroksen yllättävin valinta, jonka olemassaoloa en muistanut lainkaan (vuoden 06 MB on jäänyt paremmin mieleen). Ja täytyy sanoa, että tämä unohtamani hardcore-rymistely oli lajityypissään viihdyttävä paketti. Kaikki ottelijat vetivät intensiivisesti ja kovalla temmolla (jopa näihin aikoihin paljon paskaa niskaansa saanut Hardy), ja erityismaininta on annettava Sabulle: botchauksen synonyymi veti matsissa kolme isoa spottia, eikä botchannut kertaakaan! Ottelun vahvin ja samalla heikoin anti oli sitten Hardyn sairas loikka lavasteista Abyssin päälle, joka näytti valitusta kamerakulmasta kilometrin mittaiselta. Spotti oli siis todella näyttävä ja ikimuistoinen, mutta jostain kumman syystä sen vaikutukset nonsellattiin täysin: meniköhän kolme minuuttia, kun sekä Hardy että Abyss heiluivat jo kehässä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilman mainittua kauneusvirhettä oltaisiin päästy neljään tähteen, mutta nyt jäätiin sen alle. ***½

Spoiler: näytä

2 p.

Stefa: Nautein tästä erittäin paljon. HC-ottelut kun ovat lähes aina mieleeni. Koko 15 minuuttinen oli täysillä vedettyä alusta loppuun jossa ei aseita säästelty. Eikä myöskään upeita spotteja. Jeff HArdyn spotti oli kyllä melko sairas ja varsin toimiva. Ehdoton kohokohta ottelulle. Abyss oli tuohon aikoihin oikeasti kova monsteri kun nykypäivänä Abyss on mennyt vain huonoon suuntaa. Rhino on jollain tapaa ollut aina markituslistallani. Mutta kyllähän tämä on pakko rankata kierroksen huonoimmaksi otteluksi. Eihän tämä hc-mättö ole oikeastaan mitään verrattuna aikaisempiin otteluihin. Huono tämä ei ollut tosiaankaan, mutta nykyisen ranking systeemin takia siitä tulee ns. huonoin.

Spoiler: näytä

1 p.

Ultimate: Tämä oli tyylipuhdas roskapainimättö. Parhaimmillaan sellaiset toimivat oikein hyvin, mutta huonoimmillaan tämän kaltaiset tapaukset tarjoavat hyvin puuduttavaa viihdettä. Onneksi tämä kuitenkin edusti enemmän ensimmäistä, kuin jälkimmäistä kategoriaa. Vaikka matsi tuntuikin alussa leviävän käsiin, pysyi se silti parin ensiminuutin jälkeen puitteisiinsa nähden hyvin kasassa. ”Spottia spotin perään” tuntui olevan ottelun johtolauseena, mikä ei tullut varmaankaan nimilistaa ja matsimuotoa katsoen kenellekään yllätyksenä. Plussaa täytyy antaa oikein mainiosti kohdilleen osuneesta ajasta, jonka ottelu sai – 12 minuutin tiukka mättö ei ehtinyt muuttua tylsäksi puuroksi, mutta sen aikana ehdittiin silti nähdä koko lailla kaikki tarpeellinen ottelijoiden arsenaalista. Ottelun kohokohta oli ehdottomasti Jeff Hardyn hillitön loikka lavasteiden päältä, liikkeessä kun oli varsin iso epäonnistumisen vaara. Lisätenhoa matsiin toi myös mahtavasti mölyä pitänyt yleisömassa. Kolmen tähden ottelu, johon yleisö tuo vielä ylimääräisen plussan – arvosanaksi siis ***+.

Spoiler: näytä

1 p.

Zaberin yhteispisteet:

Spoiler: näytä

11 p.

Näin ollen jatkoon pääsevät seuraavat henkilöt:

1.

Spoiler: näytä

The Jigsaw (21 p.)

2.

Spoiler: näytä

Kenitys (16 p.)

3.

Spoiler: näytä

Goner (15 p.)

4.

Spoiler: näytä

SkullCrushingFinale (12 p.)

Zaberin on siis sanottava hyvästit ja poistuttava kesäloman viettoon. Kierros oli todella tiukka, sillä ennen Stefan antamia ääniä Zaber, SkullCrushingFinale ja Goner olivat tasatilanteessa; heillä kaikilla oli silloin 10 pistettä.

Tämän viikon aiheena on paras 1 vs. 1 vs. 1 vs. 1 -ottelu. Ottelun matsimuodolla tai muilla seikoilla ei ole mitään merkitystä, kunhan kyseessä on neljän eri painijan välinen matsi.

Kuka haluaisi tulla tällä viikolla vieraaksi tuomaroimaan?




Loppuun vielä Saimoun loppusanat Bound for Glory -kierroksesta. (En löytänyt näille mitään muutakaan paikkaa.)

Kokonaisuudessaan kierroksen kolme ensimmäistä ottelua olivat sellaisia joita osasin odottaa, kaksi jälkimmäistä ei. Tämähän osoitti myös pettämättömän muistini ja tietämykseni, olivathan jälkimmäiset kaksi myös ensimmäistä kolmea heikompia valintoja. Tasapisteisiin päätyneissä Senshi vs. Sabinissa ja Styles & Daniels vs. LAX:ssa vaaka kallistuu Senshi vs. Sabinin puolelle: pidän kyllä viihdyttävistä spotfesteista, mutta kun ottelut on pakko laittaa paremmuusjärjestykseen, nousee puristikriteereillä perinteinen ottelu häkkimälläilyn edelle. Mukavan nostalginen kierros joka tapauksessa, ja samalla jotenkin surullista, että kaikki valinnat olivat vähintään 4½ vuotta vanhoja. Toisaalta olin hyvin kiitollinen, ettei kukaan valinnut villinä korttina viime vuoden Hogan vs. Stingiä, siinä vasta olisi ollut pähkinä purtavaksi sijoituksen suhteen.

[The Jigsaw]

Eddie Guerrero vs. Edge vs. Chris Benoit vs Kurt Angle No.1 Contenders Match, Smackdown 12/5/2002

http://www.youtube.com/watch?v=QpR1k1-5BCM

Positiivisinpana mieleen jäänyt four way-ottelu.

[Goner]

NWA-TNA 19.6.2002 - AJ Styles vs. Psicosis vs. Low Ki vs. Jerry Lynn

Taaskaan en päässyt mitään old school -valintaa tekemään ja harmittelin, kun melkeinpä kaikki ihan hyvätkin 4-wayt ovat olleet niin helposti unohdettavia. Mutta sitten muistinkin tämän. Tämän ottelun takia aikoinaan kiinnostuin x-divarista ja näistä neljästä painijasta. Viimeksi olen katsonut ottelun joskus yli kahdeksan vuotta sitten, joten en ole yhtään varma toimiiko se enää nykyään tyylin vakiinnuttua. Täytyy siis itsekin katsoa lähipäivinä.

[SkullCrushingFinale]

Backlash 2007

John Cena (c) vs. Shawn Michaels vs. Randy Orton vs. Edge
Fatal 4-Way for the WWE Championship

Yksi ehdottomia suosikkejani, kun puhutaan monen miehen otteluista. Tässä ei ollut ainuttakaan ottelijaa, joka ei olisi otteluun kuulunut. Edge ja Orton olivat polkeneet tandemilla eteenpäin aina Rated RKO-ajoista tähän päivään, kun taas Cenan ja HBK:n vääntö oli perua Triple H:n loukkaantumisesta johtuneesta joukkuemestaruuskaudesta. Tuon jälkeen Michaels kukisti kaksi muuta ottelijaamme, Edgen sekä Ortonin, RAW'n Triple Threatissa, voittaen ykköshaastajuuden WrestleManiaan. Tuolla Cena toki oli parempi, jatkaen maailmanmestaruuskauttaan jo hyvin päälle puolen vuoden pituiseksi, mutta nyt Michaels saisi uuden mahdollisuutensa - kuten WrestleManiassa kullanarvoista Money in the Bankia tavoitelleet ex-maailmanmestarit, Orton ja Edge.

[The Rocker]

Minä voisin vaikka tuomaroida. Ellei jollakulla ole jotain sitä vastaan?

[enska]

Minä voisin vaikka tuomaroida. Ellei jollakulla ole jotain sitä vastaan?

Sopii.

[Kenitys]

Pyh sanon teille Saimou ja kumppanit ;) Ette ymmärrä loistavan spottailun ylivertaisuutta kaikkiin muihin painin muotoihin verrattuna.

Olen varmaan jo kuinka monella kierroksella aloittanut postauksen puhumalla kierroksen vaikeudesta, mutta taas on vähän purnattava siitä. En nimittäin ole tajunnut ennen tälle kierrokselle ottelun valitsemista, kuinka paljon enemmän olen nähnyt mahtavia Triple Threat/3-Way Dance-matseja verrattuna siihen hyvin pieneen hienojen 4 Corners/Fatal 4-Way-otteluiden määrään. Toki ensimmäisiä on myös järjestetty paljon enemmän, erityisesti tällä projektini aikakaudella, jossa molemmat olivat vielä aika vähissä. No ehkäpä ensi kierroksella sitten koittaa minun vuoroni ;) Sinne pitäisi tosin päästä ensin.

Paras 1 vs. 1 vs. 1 vs. 1 -ottelu:
Triple H (c) vs. Mick Foley vs. Big Show vs. The Rock - Fatal 4-Way Elimination Match for the WWF Championship @ WrestleMania 2000

Tiedän, että tämä on aika riskivalinta, koska toiset (mukaan lukien minä) pitävät tästä tosi paljon ja toiset saattavat pitää tätä hyvinkin heikkona WM:n Main Eventinä. Minusta tämä on kuitenkin todella kova ottelu ja hieno WM:n ME ja samalla tietyn aikakauden alku ja tietyn alku. Hankala tästä on sen enemmän sanoa. Pituutta on todella paljon, mutta missään vaiheessa ei omalla kohdallani tuntunut siltä, että voisi tämä jo loppua. Yllätyn joka kerta, kun katson ottelun kestoa. Myös ottelun lopetuksesta on IWC:n keskuudessa oltu montaa mieltä. Itse tykkään siitä pirusti. Makuasioitahan nämä kuitenkin loppujen lopuksi ovat.

Tämä on kuitenkin kiistatta paras neljän miehen välinen ottelu, jonka olen tämä ppv-arvosteluprojektini aikana nähnyt. Olisi siellä ollut pari cruiserweight/light heavyweight -ottelua WCW:stä tai ECW:stä, mutta ne menevät samaan kategoriaan Gonerin ottelun kanssa ja hävinnevät siinä tuolle koitokselle. Joo, no tällä mennään.

[Tirkka]

Olisinkin ollut yllättynyt jos tuo Wrestlemania 16:n ottelu ei olisi ollut kenenkään valinta. Se ottelu tuli itselleni heti ihan automaattisesti mieleen tuosta kun käskettiin postata neljän miehen ottelu. Piti jopa katsoa tuo ottelu eilen ihan sen takia. Mainio ottelu.

EDIT: Olisi tuo kyllä Youtubestakin löytynyt...

[C2W]

Pakko kommentoida, että olettepas hyvät valinnat saaneet aikaiseksi! Kaikki nämä ovat muistissa, mutta tuon jälkeen onkin vaikea keksiä muistettavia neljän miehen otteluita.

Oma suosikki on ehdottomasti tuo ottelu Smackdownin puolelta, aivan huikeaa mättöä alusta loppuun.

[Kenitys]

EDIT: Olisi tuo kyllä Youtubestakin löytynyt...

Ei kai sillä mitään väliä ole? Kaikki Youtuben versiot tuntuivat olevan turhan monissa osissa, pätkiviä tai kuvanlaadultaan heikompia. Tuo Dailymotionin versio omasta mielestäni näytti parhaalta nopealla vilkaisulla.

[Tirkka]

EDIT: Olisi tuo kyllä Youtubestakin löytynyt...

Ei kai sillä mitään väliä ole? Kaikki Youtuben versiot tuntuivat olevan turhan monissa osissa, pätkiviä tai kuvanlaadultaan heikompia. Tuo Dailymotionin versio omasta mielestäni näytti parhaalta nopealla vilkaisulla.

Ei toki olekaan väliä. Tuumasin vaan että yllättävää kun onkin muualta etsitty, kun yleensä on ollut tapana käyttää YT:tä. Mut hienoa jos löytyi paremmalla kuvanlaadulla varustettu versio kuin se jonka itse katsoin eilen (joka oli kyllä yhtenä pätkänä).

[Ultimate]

Tämän kierroksen myöhästyjä löytyy täältä; työt klo. 11-20 + sen jälkeinen lätkän ratkaisupelien katselu verottavat tehokkaasti tämän päivän. Huomisen vapaapäivä kuitenkin tarjoaa näille arvosteluille ajan – maanantaille siis venyy täällä päässä pisteiden anto.

[Stefa]

ÄÄÄÄÄÄ, pari ottelua vielä katsomatta. Nyt käymään pikasella kaupunkireissulla ja sitten hoidan tämän Idols-homman ennen kuin alan katsomaan Over the Limitiä.

EDIT: ÄÄÄÄ kommentit enää jäljellä! Alle puolen tunnin sisään enskalla!

[enska]

Äärimmäisen tiukka ja jännittävä ja tasainen kierros on täällä! Pitkään näytti siltä, että muuan henkilö olisi tippumassa pelistä pois katastrofilukemin, mutta niin vain tilanne muuttui toiseksi.

Vierastuomarina tällä kierroksella toimii The Rocker.


Paras 1 vs. 1 vs. 1 vs. 1 -ottelu:

The Jigsaw: Chris Benoit vs. Eddie Guerrero vs. Edge vs. Kurt Angle – #1 Contender's Match (WWE SmackDown! 5.12.2002)

enska: Ei tarvitse kahta kertaa miettiä, mikä näistä tämän kierroksen matseista sisältää parhaimman painijanelikon. Edge nyt ei ehkä mikään maailmankaikkeuden taitavin painija ollut, mutta Angle, Eddie ja Benoit olivat kyllä. Ei siis tullut minkäänmoisena yllätyksenä se, että tämä matsi oli laadullisesti kierroksen parasta antia.

Parhaiten tästä jäi mieleen räjähtävä intensiivisyys. Se on jotain, mihin ei nyky-WWE:ssä hirveän usein törmää. Aina, kun painija nousee kanveesista takaisin jaloilleen, joku heittää hänet uudestaan mattoon. Hattua on nostettava erityisesti siksi, koska kyseessä on kaiken lisäksi melko pitkä ottelu. Kaksi viimeistä painijaa – Edge ja Kurt – pitää vauhdin kovana loppuminuuteille saakka.

Suurimpana miinuksena tässä on se, ettei matsissa tapahdu mitään huikean ihmeellistä. Missä ovat ikimuistoiset spotit? Jäin myös kaipaamaan Eddien huijauskeinoja, joilla Guerrero loi otteluihinsa kullanarvoista tunnelmaa. Pisteitä voinee laskea myös siitä, että Eddie ja Benoit eliminoitiin aikaisin ja että lopputaistelussa oli porukan värittömin heppu eli Edge, mutta toisaalta Rated-R Superstar hoiti hommansa niin mallikkaasti, että enpähän jaksa valittaa. Nautin matsin puhtaasta lopetuksesta. Hyvä, joskaan ei paras 1 vs. 1 vs. 1 vs. 1 -ottelu.

Spoiler: näytä

3 p.

MR.Off Topic: Smackdown matsi selviytyy tällä kertaa toiseksi parhaaksi! Tässä oli räminää ja räiskettä alusta loppuun neljän todella hyvän painijan pistäessä homman hösseliksi. Edgelle oli rakennettu tavan omainen, mutta aina toimiva babyface almost beat the odds -story. Lisäksi tästä löytyi sivutarina Benoitin ja Eddien väliltä, kun heillä ilmeisesti tähän aikaan oli kränää toistensa kanssa. Toisinsanoen tällä ottelulla oli tarinalliselta kannalta hienot edellytykset.

Paini oli myös loistavaa! Tässä nähtiin monen monta germania joita rakastan, joten siitä plussaa ehottomasti. Jos jostain haluaa nalkuttaa, niin ensinäkin en tajua ikinä miksi nämä painijat keskeyttää eliminaatio säännöillä olevassa matsissa toisten selätyksiä tai submissioneita. Toisena täytyy sanoa, että lopussa oli älytön määrä near falleja eli toisinsanoen finishereistä potkittiin ulos niin perkeleesti. Laskeskelin, että ainakin viisi ja sitten vielä lisäksi yksi todella pitkä Angle lock. Mutta onneksi mahtava loppuspotti pelasti matsin lopun ja voin ylpeästi sanoa tämän olleen mahtava matsi. Vieläpä Smackdownissa!

Spoiler: näytä

3 p.

Stefa: Tämä olisi voinut yhtä hyvin olla PPV-ottelu. Toisin sanoen jos tämänkaltainen neliottelu käytäisiin Raa'assa tänä vuonna, olisi se helposti vuoden parhaan tv-ottelun arvoinen suoritus. Kaipaan ihan älyttömästi Chris Benoit'n kaltaista painijaa kuvioihin. Miehen tyyli on aina yhtä intensiivinen ja ei sitä voi kuin rakastaa. Guerrero oli myös tyylinsä parhaimmistoa ja kyllähän se tässäkin näkyy. Symppasin myös paljon Edgeä ja hänen altavastaaja-asemaansa ottelussa ja kyllähän siitä kaunis tarina otteluun saatiinkin. Anglesta ei varmaan tarvitse paljoa selitellä. Kyseessä on vaaan hiton kova jätkä. Etenkin lopetuksesta tykkäsin ihan älyttömän paljon ottelussa.

Spoiler: näytä

2 p.

The Rocker: Olen saattanut nähdä tämän ottelun aiemmin. Onpas paljon raatoja kehässä Benoit, Guerrero ja Angle... eiku eihän Angle ookaan kuollu. Noh hyvä ottelu luvassa mikäli kaikki ottelevat tasollaan. Kehässä kuitenkin kolme aivan älyttömän kovaa ottelijaa ja Edge.

Otteluhan oli muuten todella hyvä mutta pari todella typerää spottia kun ottelijat rikkoivat toisten sidontoja/selätyksiä vaikka kyseessä oli eliminaatio-ottelu. Noh nämä ovat melko peruskamaa. Edge veti h**vetin hyvin face-rooliaan. Ottelussa tapahtui pari eliminointia pikkuisen liian aikaisin ehkä mutta loppuun saatiin kuitenkin hyvä tarina rakennettua. Hyvä ottelu, **** lumihiutaleen arvoinen.

Spoiler: näytä

2 p.

Ultimate: Vau, 2002 oli todella SmackDownin kultaisia vuosia. Sen näkee jo tästäkin matsista, ykköshaastajuudesta taisteli nimittäin huipputaitava nelikko. Lisäksi jokainen (kenties Edgeä lukuun ottamatta) paini myös parhaita vuosiaan huipputasolla. Eihän tämä voisi mennä pieleen.

Tässä matsissa oli pari ongelmaa, bookkaus ja hivenen liian pitkä aika. Storylinen mukaan Edge oli loukannut jalkansa ennen ottelua, mutta tätä ei tuotu tarpeeksi uskottavasti esille ottelussa. Kyllähän Edge välillä jalkaansa tuskissaan piteli, mutta jostain kumman syystä miehellä oli silti pakottava tarve kiivetä jatkuvasti kehätolpan päälle – moisen kun ei jalkavaivaisena pitäisi olla todellakaan se offensiivin ykkösvaihtoehto. Kaiketi tästä olisi voinut myös napsaista muutaman minuutin pois tiivistämään menoa, mutta kyllä tämä näinkin toimi. Negatiivisesta palautteesta huolimatta tämä oli toki oikein erinomainen matsi – nelikko onnistui luomaan mitä mainioimman tv-ottelun. Plussaa myös toimivasta lopetuksesta. Arvosanana ***½ mittelö.

Spoiler: näytä

2 p.

The Jigsaw'n yhteispisteet:

Spoiler: näytä

12 p.

Goner: AJ Styles vs. Jerry Lynn vs. Low Ki vs. Psicosis – NWA-TNA X Championship (NWA-TNA 19.6.2002)

enska: Tämä kyseinen ottelu oli ihan ensimmäinen NWA-TNA:n matsi, jonka silloin kymmenen vuotta sitten Kazaalla koneelleni latasin. Lienee tarpeetonta edes mainita, että 11-vuotiasta indypainineitsyttä Stylesin, Lynnin, Kin ja Psicosiksen sarjatulispottailu ravisteli maanjäristyksen lailla. Pikselimössöinen videoelämys sai minut rakastumaan AJ Stylesiin, X-divisioonaan ja Jerry Lynniin toden teolla.

Kymmenen vuotta myöhemmin tämä AJ:n, Lynnin, Kin ja Psicosiksen taistelu on edelleen hemmetin näpsäkkä näytös siitä, mitä TNA on parhaimmillaan. Meno on kirjaimellisesti totaalisen tauotonta äksöniä. Psicosis ottaa ihan älyvapaata iskua, AJ painii jumalallisesti, Ki säväyttää kummallisella kehäpersoonallaan ja vanha kunnon Lynn pitää matsin mestarillisesti koossa. Mielenkiintoa lisää erikoinen matsimuoto, jollaista tuskin on kertaakaan esim. WWE:ssä käytetty. Päädyin silti antamaan tälle ottelulle vain kaksi pistettä. Mistä se johtuu?

No, Goner on oikeassa. Tämä tyyli, joka oli 11-vuotiaalle painifanille jotain aivan ihmeellistä ja uutta, on käynyt harvinaisen puuduttavaksi kymmenen vuoden aikana. Suurin ongelma on siis se, ettei ottelu ole ikääntynyt hyvin; parempia spottifestejä ja hurjempia ilmalentoja yms. on tullut uunista ulos niin paljon, ettei tämä matsi tunnu enää kovin erityiseltä. Lisäksi ottelu häviää tunnelmassa kaikille muille tämän kierroksen matseille, mikä on vähän sääli.

Spoiler: näytä

2 p.

MR.Off Topic: Alkuun häytyy sanoa, että Offari raksuttaa Round Robin sääntöjä, Low Kitä ja AJ Stylesiä. Goner siis iski kultasuoneen. Olin toki katsonut tämän matsin tuossa joskus viime vuonna ja oli varsin tuoreessa muistissa, mutta tuli yllätyksenä jälleen kerran kuinka kova tuo lopputaistelu AJ:n ja Lynnin välillä on. Tiesin voittajan ja silti jännitin, että kumpi voittaa.

Matsi itseasiassa ei ollut niin hirveän hyvä ennen tuota Lynnin ja AJ:n lopputaistelua, josta jo mainostin tässä. Ottelu oli siihen asti ihan ok ja sinänsä kiva, mutta tuo lopputaistelu teki tästä klassikon mikä tämä on. Toki jo ottelun alku muistuttaa siitä, miksi rakastan vanhoja X Divari matseja, mutta se ei vielä ihan hirveästi iskenyt. AJ kuitenkin todisti olleensa jo tuolloin jumala ja Lynn, että hän on raudan kova painija. Low Ki ja Psichosis hoitivat hommansa ookoosti.

Spoiler: näytä

4 p.

Stefa: Jännillä säännöillä varustettu ensimmäinen X-division mestaruusottelu oli alusta loppuun aika kovaa tykitystä. Eihän tämän aikana tylsää kerinnyt tulemaan. Etenkin kun kaikki olivat varsin tuttuja naamoja ja vielä taidokkaita sellasia, ei ollut epäselvyyttä etteikö tässä olisi mausteet huippuottelulle. AJ Stylesistä näkee että ollaan vielä siellä ihan alkuvuosilla mutta painityyli oli jo tuohon aikaan enemmän kuin kohdallaan. Mahtavia liikkeitä pääsi näyttelemään. Low Ki, Psicosis ja Lynn vetivät myös erittäin kovaa painia tuohon päälle. Eipä voinut X-divarin alku saada parempaa aloitusta allensa.

Spoiler: näytä

3 p.

The Rocker: Ottelijat jälleen kerran huippuluokkaa. Spotfest tulossa. Säännöt olivat taas pikkuisen hämärät. Noh eli kaksi eliminaatiota niin olet ulkona? Ok.

Kommentaattori oli täysi ääliö. Oikeasti. En muista koska olisi viimeksi vituttanut kommentaattori samalla tavalla. Yleisö oli hyvin mukana kuitenkin. Painia oli ja oli ja oli ja oli... ja sitä oli. Se oli pania ja sitä oli paljon. Jostain syystä ei kolahtanut ihan niin paljoa kuin muut ottelut. Lopussa jälleen kerran 1 vs 1 tilanne... noh mikäs tässä. Alkuun en oikein päässyt mukaan mutta loppua kohden alkoi toimia paremmin. Steamboat oli huonossa kunnossa. Tai sitten laski muuten vaan jatkuvasti hitaasti. Hän oli siis tuomarina.

Ottelu oli ylipäätänsä hyvä. Vähän kärsi pituudesta. Ja selostuksesta. Oikeasti. Tuo tyyppi on ääliö. Voinko viedä sen saunantaakse ja ampua sen? Saanko äiti? ****+

Spoiler: näytä

3 p.

Ultimate: Tämä oli painillisesti kierroksen tasokkain matsi. Ja kenties myös ottelijalistaltaan mielenkiintoisin. Mukana kun oli mielenkiintoinen sekoitus nuoruutta ja kokemusta, sekä erilaisia painityylejä: löytyi ECW-veteraani Lynn, lucha-painija Psicosis, sekä nuoret ja nousevat tähdet AJ Styles ja Low Ki. Tähän lisättynä myös mielenkiintoinen ottelumuoto, niin paketti oli valmis kasattavaksi.

Vaikka ottelu saikin aikaa yli 25 minuuttia, se ei käynyt missään vaiheessa tylsäksi. Sääntö, jonka ansiosta kehässä oli yhtä aikaa aina vain kaksi painijaa kerrallaan, takasi että asetelmat ja meno pysyivät tuoreina. Kaksi ensimmäistä eliminointia suoritettiin toki varsin nopeasti, mutta minua se ei liiemmin haitannut. Viimeinen kaksikko nimittäin osasi kyllä pistää pystyyn show’n varastavaa menoa. ****-tähden otteluksi nousemisen estää pääasiassa yleisö, joka ei ollut mukana ihan niin hyvin, kuin tuollaisen paininäytöksen taustalla kenties pitäisi olla. Joka tapauksessa tämä on minun kirjoissani niukasti kierroksen paras ottelu. Arvosanaksi ****-.

Spoiler: näytä

4 p.

Gonerin yhteispisteet:

Spoiler: näytä

16 p.

SkullCrushingFinale: Edge vs. Randy Orton vs. Shawn Michaels vs. John Cena (c) – WWE Championship Match (WWE Backlash 2007)

enska: Näitä matseja kun katsoo, tulee entistä pahempi ikävä Shawn Michaelsia. HBK oli niin käsittämättömän maaginen painija, että mies sai tähänkin otteluun luotua jotain ihan erityistä taikaa. Cena, Edge ja Orton ovat tylsiä, mutta Shawnin dramaattinen taisteleminen (sekä Jim Rossin uskomaton kyky luoda otteluun kuin otteluun kutkuttavaa tunnelmaa) teki tästä ottelusta loistavan ottelun – kierroksen parhaimman.

Tämän hienon mestaruustaiston ainut haittapuoli on se, miten laiskasti yleisö on matsissa messissä; oikeastaan vasta lopputaistelu herättää katsomon koomastaan. Sen voi kuitenkin antaa anteeksi, koska kaikki muu tässä toimii moitteettomasti. Cena on ennakkosuosikin saappaissa painiva mestari, johon kansa alkaa olla vähitellen kyllästynyt. Edge on limainen opportunisti, joka on valmis tekemään ihan mitä tahansa voittaakseen WWE:n-mestaruuden nimiinsä. Orton on temperamenttinen ja vaarallinen käärme, joka voi koska tahansa puukottaa ketä tahansa selkään. HBK on sympaattinen veteraani, jonka mestaruusvoittoa kaikki toivovat. Kasassa on hahmokatras, joka on onnistunut soppa.

Hahmojen ja painin laadun lisäksi ottelu on tarinallisesti kierroksen parasta antia – tässä puristetaan kaikki mehut irti 1 vs. 1 vs. 1 vs. 1 -matsista. Edge ja Orton on ruutitynnyrimäinen on– off-tiimi, jossa kaksi egoistia saa tehdä yhteistyötä silmät selässä. HBK:ta ja Cenaa ympäröi arvostuksen aura, mutta täysin teletappimaista ei heidänkään elämä ole: vanhaa Michaelsia ei pidättele mikään räiskimästä rankkoja kämmensyrjälyöntejä mestarin, Cenan, rintakehään. Kitka painijoiden välillä luo otteluun jännitystä siitä, mitä siinä tulee tapahtumaan.

Hieno matsi, ei voi muuta todeta. Bonusta heruu kekseliäästä loppuspotista.

Spoiler: näytä

4 p.

MR.Off Topic: SCF jää viimeiseksi tuoreimmalla ottelulla. Tämä ottelu on ihan hyvä, mutta jotkin asiat eivät minusta toimi. Odotin ehkä enemmän nopeaa räminää ja rytkettä, mutta tämä ottelu meni vähillä makailuksi ja kavereiden korviin supatteluksi. Ei tämä missään nimessä huono ole, tämä ei vain pärjää noiden kolmen muun kovan joukossa. Kirjoitin joka ottelusta ranskalaisia viivoja samalla kuin katsoin ja tämän matsin aikana ensinäkin kertyi vähiten niitä viivoja ja samalla ne olivat kaikista nega voittoisempia. Lopetus on kiva, Michaelsia oli kiva nähdä ja oli tässä muitakin muistettavia kohtia, mutta ei kun ei. Liian kovassa seurassa tää matsi.

Spoiler: näytä

1 p.

Stefa: Kertoo aika paljon otteluiden tasosta kun sanon tämän olevan kierroksen "heikoin" suorituks. Hauskaahan se on laittaaa tv-ottelu tämän tasoisen ME:n edelle, mutta ei vaan voi mitään. Kyllähän tämäkin varsin hyvä ottelu oli. Ortonin ja Edgen välinen yhteistyö oli niin perusheeliä mutta silti niin toimivaa. Lue: ollaan kavereita mutta kuitenkin toisen ylimielisyys kerkeää edelle. Sama päti kyllä myös porukan naamoille. Hyvää mättöä tämä oli alusta loppuun, hankalaa sitä on sen kummemmin sanoa. Lopetus oli ehkäpä vähän erikoinen eikä ihan minun mieleeni. Tuntui että päästiin vähän liian helpolla "kusetuksella" tuossa. Kuitenkin ihan hyvä ottelu ja häviää nippanappa tv-ottelulle.

Spoiler: näytä

1 p.

The Rocker: Oli muuten ainoa ottelu jossa ei ole eliminaatiostipulaatiota. Hmm.... toimii varmaan hyvin. Onhan tässä kuitenkin Shawn mukana ja kolme tyyppiä jotka kaikki kykenivät parhaillaan hyviin otteluihin. Tai huippuotteluihinkin.

Noh ottelusta muistin vain typerän lopetuksen. Ja katsoessani hämmästyin star powerin määrästä. Noh ottelu oli hyvinkin tyypillinen monen miehen ottelu WWE:ssä. Eli kaikki ne elementit mitä voikin odottaa. Yksi isompi spotti kehän ulkopuolella, paljon makoilua kehän ulkopuolelle ja huomattavia määriä 1vs1 tilanteita. Ja tietysti tälle ajalle tyypillinen Cenan ulkopuolella makoilu samaan aikaan kun se sympaattisempi face ottaa pataansa. Finisher fest ja sinulla on täysin tyydyttävä ottelu käsissäsi. ****-

Spoiler: näytä

1 p.

Ultimate: En ollut nähnyt tätä ottelu sitten sen ilmestymisvuoden 2007 jälkeen, mutta mieleen se oli silti painunut erinomaisena matsina. Lisäksi lähtökohdat olivat huippumielenkiintoiset WrestleManian jälkimainingeissa: Cenan ja Michelsin feudi oli vielä kuumana ja Edgen sekä Ortonin erimielisyydet olivat tiukentaneet välejä. Tässä ottelussa jokainen oli omillaan ja tilanne auki.

Tämä oli oikeasti erittäin hyvä WWE-mestaruusottelu. Koko 20-minuuttisen kestonsa ajan se tarjosi hyvätasoista painia, mielenkiintoista bookkausta, tarinaa ja erinomaisen yleisön. Ottelun sisällä tapahtuneet liittoumat hajosivat nopeasti ja tässä oli oikeasti sellainen ”mitä tahansa voi tapahtua” fiilis, mikä tämän kaltaisissa otteluissa kuuluu ehdottomasti ollakin. Lisäksi tässä ei sorruttu turhaan finishereiden tuhlailuun, mutta lopputaistelu hoidettiin silti jännittävästi. Niin, ja ottelun lopetus oli jäänyt kirkkaana mieleen vielä viiden vuoden tauonkin jälkeen, sen verran toimiva ja kekseliäs se oli. Jää hiuksenhienosti kierroksen toiseksi parhaimmaksi mittelöksi. Arvosanaksi ****-.

Spoiler: näytä

3 p.

SkullCrushingFinalen yhteispisteet:

Spoiler: näytä

10 p.

Kenitys: Big Show vs. Mankind vs. The Rock vs. Triple H (c) – WWF Championship Match (WWF WrestleMania 2000)

enska: WrestleMania 16:n pääottelu ei ole historian dramaattisin, koskettavin tai paras WrestleMania-ottelu, mutta huonona matsina sitä ei voi mitenkään pitää. Foley, Big Show, Triple H ja Rock valavat mestaruusottelunsa kivijalan ennen muuta sähköisestä tunnelmasta. Paini ei ole laadultaan ihmeellistä eivätkä painijat sen tähden kykene varastamaan Anaheimissa show'ta, mutta kukapa ei tällaisesta attitude-mässäilystä nauttisi.

Ylimpiin pisteisiin ei Kenitys tällä kertaa kuitenkaan yllä. Suurimmaksi ongelmaksi tässä nelinottelussa nousee sen aivan liian pitkä kesto. Normaalisti rakastan sitä, kun WWE:ssä nähdään yli puolituntisia taisteluja, mutta tämä 36-minuuttinen ottelu ei kyllä kykene pitämään minun mielenkiintoani koko matsin ajan yllä. Ottelusta olisi kernaasti voinut karsia vähintään kymmenen minuuttia pois. Lyhyempi kesto olisi tehnyt matsista huomattavasti räväkämmän. Kaiketi tylsin osuus matsissa tulee (hieman yllättäen) sen jälkeen, kun Big Show eliminoidaan ottelusta pois. Foleyn, Rockin ja Tripsun suvantovaihe on harmillisen hidastempoista ja kankeaa katseltavaa.

Lisää miinusta ottelu saa siitä, ettei se tunnu kovin toimivalta 1 vs. 1 vs. 1 vs. 1 -ottelulta; matsi leimahtaa liekkeihin oikeastaan vasta silloin, kun jäljellä on enää vain kaksi ottelijaa. Neljän painijan ottelun sijaan matsi maistuukin pikemmin The Rockin ja Triple H:n kaksintaistelulta, jossa Big Show ja Foley käväisevät iskemässä ottelijoille muutamat juntat. Onneksi sentään se Rockin ja HHH:n kaksintaistelu on tulista kamaa.

Pakko se on todeta, että tämä jää tämän kierroksen huonoimmaksi otteluksi. SkullCrushingFinalen matsissa on parempi tarina, Gonerin matsissa parempaa painia ja Jigsaw'n matsissa kiihkeämpi tempo.

Spoiler: näytä

1 p.

MR.Off Topic: Kenitys toista kertaa rimaa hipoen jatkoon minun mielestä. Ryhistäydy mies! Tämä ottelu oli luultavasti tähtivoimaltaan ja karismaltaan isohkoin ottelu. McMahonit seuraamassa kehän laidalta, joten jotain hyvää tässä on pakko olla. Toisaalta myös mahdollisuus McMahoneiden liika sekaantumisiin ja däntäräntädäää, niinhän kävi. Suurin miinus jonka annan tälle ottelulle on tuo lopun McMahon painotteisuus. Tuli siinä katellessa useampaan otteeseen varsin hohhoijaa fiilis ja ei paljon kiikannu. Steph sentäs oli hotti.

Paini kuitenkin sitä ennen oli varsin hyvää. Ottelu ei tosiaan tunnu niin älyttömän pitkältä mitä se on, ennen noita ulkopuolisten sekaantumisia ja toisiaan vastaan taisteluita. Showsta otetaan kaikki irti, mitä hänellä on annettavaa ja eliminoidaan sen jälkeen nopeasti. Kiitos. Sen jälkeen vedettiinkin todella pitkään ilman eliminaatiota ja tämä väli oli kaikista viihdyttävin ottelusta. Tosin sille Foleyn lyhyeksi jääneelle elbow dropille repesin ja sen jälkeisille HHH:n ponnistuksille korjata tilanne. Vaimea "Holy Shit" chantti kruunasi kaiken. Lopun HHH:n ja Rockin taistelu oli välillä hyvää settiä, mutta tuo loppu varjostaa pahasti. Repesin JR:n "Don't disrespect your mother, young lady!" heitolle.

Spoiler: näytä

2 p.

Stefa: Ehdottomasti kierroksen paras ottelu. Aikalailla kaikki mitä Kenitys on sanonut PPV-arvostelu-puolella ja tässä vastaa aika hyvin omaan mielipiteeseen. Loistava ottelu, tunnelma on kohdallaan ja jollain tapaa tuo sekasorto sopi loistavasti otteluun. Paremmin kuin edellisen kierroksen Sting-Angleen. Pakko kyllä sanoa että elämäni nopeimpia 40 minuuttisia tämä on helposti. Erittäin skeptinen oli, mutta se kääntyi vain positiiviseen suuntaan.

Spoiler: näytä

4 p.

The Rocker: j******ta kun muuten tykkään Triple Hn tämän aikaisesta entrance themestä. Ottelu on tuttu ja muistelin että tasoltaan sitä 4 tähden luokkaa. Enkä nyt erityisen väärässä ollut.

Rakenteeltaan hyvinkin tyypillinen Fatal Fourway jossa joku monsteri on mukana. Ensiksi monster dominoi ja sitten homma lähtee jotain kauttaa muualle. Näin kävi jo melko aikaisin tässä ottelussa ja kolme osaavaa painijaa pääsivät hoitamaan hommaa loppuun. Hyvä päätös. Seisoskelua melko paljon ja muuta sellaista kivaa. Triple Hn heel-työskentely oli loistavaa. Foley oli myös yllättävän hyvässä kunnossa. ****½

Spoiler: näytä

4 p.

Ultimate: Kenitys kyllä valitsi aikamoisen ”kaikki tai ei mitään” kortin. Tosin siinä vaiheessa kun enska ilmoitti kierroksen aiheen, olin varma että Kenitys nappaisi juuri tämän matsin ;D.

Lähtökohtaisesti tässä ei ollut mitään vikaa. Neljä yhtiön isointa aktiivista nimeä kamppailemassa vuoden suurimman tapahtuman Main Eventissä WWF-mestaruudesta. Lisäksi otteluun johtaneet juonikuviot olivat oikein hyviä, joten minun odotukseni tätä taistoa kohtaan olivat varsin korkealla.

Tässä ottelussa oli paljon hyvää, mutta myös joitain negatiivisia seikkoja. Eliminoinnit oli ajoitettu tapahtumaan oikein hyvin – usein kun tällaisissa matseissa juuri tuo eliminointien ajoitus ottelussa muodostuu pieneksi ongelmaksi. Tässä oli myös oikeasti ison ottelun tuntua. Miesten taistelusta välittyi kyllä se, että tässä kamppaillaan isoista asioita. Lisäksi myös meno oli laadukasta ja viihdyttävää brawlia, jonka nämä miehet kyllä osasivat.

Mutta sitten miinuspuoliin. McMahonien (jokaisella painijalla oli nurkkauksessaan yksi perheen jäsenistä) rooli nousi loppua kohti hieman liian suureksi. Toki ottelun tarinan kannalta oli vain hyväkin, etteivät McMahonit vain seisseet kehän vieressä toimettomina, mutta sekaantumisissa mentiin tässä kohdin jonkin verran yli. Mainitsin edellisellä Bound For Glory –kierroksella siitä, että vuoden isoimman tapahtuman pääotteluiden pitäisi pysyä puhtaina kamppailuina, koska sekaantumiset niissä toimivat vain hyvin harvoin. Tässä ne olisivat voineet toimia, mutta nyt mentiin hieman metsään. Kenityksestä poiketen minä pidän tätä myös jopa liiankin pitkänä matsina. Sekaantujien pienempi rooli olisi varmasti karsinut minuutteja ja auttanut tätä pysymään yhtenäisempänä otteluna. Eihän tätä toki huonoksi voi sanoa millään – laadullisesti mielestäni ***½ -tasoa, mutta mainitut bookkauspäätökset ja liian pitkä aika verottavat arvosanaa. *** ja valitettavasti kierroksen viimeinen sija.

Spoiler: näytä

1 p.

Kenityksen yhteispisteet:

Spoiler: näytä

12 p.

Näin ollen jatkoon pääsevät seuraavat henkilöt:

1.

Spoiler: näytä

Goner (16 p.)

2.

Spoiler: näytä

Kenitys & The Jigsaw (12 p.)

SkullCrushingFinalen taival päättyy ikävä kyllä tähän "puolivälieräkierrokseen".

Ja jottei finaaliin edettäisi ihan vain sormia napsauttamalla ja jotta kilpailu olisi tarpeeksi haasteellinen, semifinaalikierroksella aiheena on paras diskaukseen tai uloslaskuun päättyvä tai ratkaisemattomaksi jäävä ottelu. Aina manataan, että diskaustappio tms. pilaa ottelun kuin ottelun. Nyt on semifinaalikolmikolla näytön paikka.

Kuka haluaa tulla vierailevaksi tuomariksi?



Loppuun vielä MR.Off Topicin tarjoama loppukevennys:

Loppukevennys (Muutamia valintoja Kenityksen matsin aikana tulleista ranskiksista):

- Steph on hotti ilosena:)
- Steph on hotti yllättyneenä<3
- Steph on hotti järkyttyessään<<3
- Steph on hotti uudestaan yllättyneenä:P
- Steph on hotti ilosena:P<3
Nyt voisi googlata pari kuvaa

EDIT:

Voisin tulla vierailevaksi tuomariksi tälle kierrokselle.

Ok.

[Kenitys]

Kenitys toista kertaa rimaa hipoen jatkoon minun mielestä. Ryhistäydy mies!

No toissakierroksella sinä olit puhtaasti väärässä :-) Tällä viimeisimmällä olin oikeasti varma, että nyt koittaisi lähdön hetki. Itse olisin saattanut rankata jopa kaikki kolme muuta ottelua omani edelle (niiden näkemisestä on tosin aikaa), mutta tuolta ppv-projektiaikakaudelta ei vain löytynyt yhtään parempaa neljän miehen ottelua. Lisäksi se on kyllä omasta mielestäni todella kova ****-ottelu ja yksi parhaita neljän miehen otteluita, mutta vastuskin oli tosi kova. Hyvä kuitenkin, että osa arvostelijoista tykkäsi siitä vielä enemmän kuin minä itse.

Tosin siinä vaiheessa kun enska ilmoitti kierroksen aiheen, olin varma että Kenitys nappaisi juuri tämän matsin ;D

Nojoo. Satunnaiset WCW:n CW-nelinottelut olisivat vain olleet varma itsemurha, niin tämä oli sentään riskiydessään todellinen yritys :-D

Paras diskaukseen tai vastaavaan päättynyt ottelu:
Shawn Michaels (c) vs. Mankind - WWF Championship @ WWF In Your House 10: Mind Games

Diskaukseen tai vastaavaan päättyvä ottelu voi olla erinomainen joko silloin, jos DQ tms. toimii ottelun rakenteen kannalta täydellisesti, tai silloin, jos ottelu on muuten vain niin täyttä timanttia, että edes hiukan laimea lopetus ei haittaa sen mahtavuutta. Tämä ottelu on yksi suosikkiotteluistani koko tuon ppv-projektini ajalta siitä huolimatta, että lopetus itsessään ei mikään erityinen olekaan. Unohdettu klassikko, ja nousisi ehdottomasti kyseisen vuoden (1996) parhaaksi otteluksi, jos silloin ei olisi satuttu ottelemaan WM:ssä muuan Iron Man Matchia. Eipä tässä oikeastaan muuta lisättävää olekaan. Olen melkein koko tämän kisan ajan odottanut, että pääsisin linkittämään tämän, koska tämä ottelu ansaitsee paljon enemmän huomiota kuin on koskaan saanut.

[Merovingi]

Voisin tulla vierailevaksi tuomariksi tälle kierrokselle.

[The Jigsaw]

http://www.youtube.com/watch?v=HpatrlZrLbM

Stone Cold Steve Austin vs. Kurt Angle Summerslam 2001

Verta, hikeä ja.. no ei niitä kyyneliä, mutta mikä ottelu! Vanhat hyvät ajat totta tosiaan!

[Goner]

Innostuin kovasti tästä aiheesta, koska monet suosikkimatseistani päättyvät diskaukseen tai uloslaskuun, eikä kukaan muu veisi niitä nenäni edestä, joten tällä kertaa oli pari päivää aikaa miettiä valintaa. Ongelma on tietysti siinä, että kilpailijoita on näin vähän ja he ovat poimineet huikean kovat matsit. Austin vs. Angle oli ainakin ennen yksi suosikkiotteluistani ja Michaels vs. Mankind on tietysti erittäin arvostettu myös, vaikken itse pidä niin hirveän hyvänä. Koska kyse on yhden parhaan poimimisesta monen mainion sijaan, taitaa olla minun vuoro pudota, mutta noh katellaan.

NJPW 23.9.1981 - Stan Hansen vs. Andre the Giant
Andre oli Yhdysvalloissa suuri yleisön suosikki ja Japanissa pelottava heel. Hän oli kaikkialla dominoiva ja karismaattinen jätti, mutta nyt vastaan asettuukin intensiivinen iso paha mies, joka ei pelkää edes mörköjä, vaan on valmis rymyämään niiden kanssa itseään säästelemättä. Oikeasti pahiksena painiva Hansen loistaa tässä samaan aikaan tylynä baaritappelijana ja sympaattisena babyfacena yrittäessään irtautua isomman vastustajan otteesta. Andrea kannustaa vain managerina toimiva Arnold Skaaland, kun taas koko yleisö on altavastaajan puolella. En tiedä uskovatko hekään Hansenin voittoon, mutta ainakin Western Lariatialla hän voisi ehkä voittaa kenet tahansa, minkä näköjään tietää myös Andre.

Olen katsonut tämän useammin kuin minkään muun painimatsin. Niin valtavan viihdyttävä tämä on ja vieläpä paranee jokaisella katsomiskerralla. Auttaa tietysti paljon kun kumpikin painija kuuluu suurimpiin suosikkeihini, mutta onhan tämä muutenkin aika legendaarinen brawl, jota pidetään yleisesti Andren parhaana otteluna. Hansenilta sitten löytyykin lukemattomia yhtä epäpuhtaasti päättyviä huippumatseja, mutta ehkä juuri Andren panos tekee tästä hieman erityisen. Tässä puhdas lopetus on yksinkertaisesti mahdoton ajatus.

[MR.Off Topic]

Kenitys toista kertaa rimaa hipoen jatkoon minun mielestä. Ryhistäydy mies!

No toissakierroksella sinä olit puhtaasti väärässä

Tuomarit eivät ole ikinä VÄÄRÄSSÄ! Kilpailijat ovat usein väärässä ainakin vähän ja harvoin koskaan täysin oikeassa. Tuomarit ovat sen sijaan joka ikinen kerta oikeassa, vaikka heidän oikeansa eroaisivatkin toisistaan.

[MR.Off Topic]

Et kai oo unohtanu?

Joo tosiaan olen unohtanut tämän, p****le. Tässä ollu muuttoa ja muuta alla, mutta nyt tässä ootellessa, että saan porukat roudaan lopukki tavarat pois täältä (odotusaikaa about 3 tuntia) niin voisin nämä katella ja heittää Enskalle ne pisteytykset, jos et oo ihan justiinsa noita vielä julkasemassa.

[enska]

Nyt se on nähty. Alert Idolsin lyhykäisen historian tiukin kierros. Ketkä kaksi jatkaa finaaliin ja ken on kokenut karmaisevan tappion?

Vierailevana tuomarina toimii tällä kierroksella Merovingi.

Paras diskaukseen tai uloslaskuun päättyvä tai ratkaisemattomaksi jäävä ottelu:

Kenitys: Mankind (w/ Paul Bearer) vs. Shawn Michaels (c) – WWF Championship Match (WWF In Your House 10: Mind Games)

enska: Luin pari vuotta sitten netistä, että Shawn Michaels on paininut loistavan matsin Mankindia vastaan. Järkyttävänä HBK-fanina minun oli tietysti heti päästävä käsiksi tuohon minulle täysin uuteen tuttavuuteen, jota nettikansa oli kutsunut mm. "unohdetuksi klassikoksi". Odotukseni elämäni ensimmäistä Foley–HBK-ottelua kohtaan olivat pilvissä.

Ehkä nimenomaan siitä syystä tämä matsi on aina tuntunut minusta pettymykselliseltä. Periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta eipä ottelu mielestäni mikään euforinen elämys ole. Jokin tässä on yksinkertaisesti pielessä. Kenties tätä vaivaa se sama ongelma kuin Kenityksen viime kierroksen valintaa: liian pitkä kesto. Matsissa on minun makuuni liian pitkiä suvantovaiheita, mikä vaikuttaa myös siihen, ettei yleisö ole kohtaamisesta aivan banaaneina.

HBK ja Foley vetävät kuitenkin niin hienoja ässiä hihoistaan, ettei tätä voi millään pitää huonona matsina. Ajoittain tylsänä kyllä, mutta huonona ei sitten millään. HBK:n sotasuunnitelman toteuttamista on mielenkiintoista vahdata. Foley näyttelee hahmoaan mestarillisesti. Karmaisevan Paul Bearerin läsnäolo tuo otteluun oman pienen mausteensa. Sadistisia katsojia viehätetään brutaaleilla spoteilla, joista ehkäpä kauhein on Foleyn voltti teräsportaitten päälle ja kaunein äijien putoaminen kehätolpalta selostajainpöydälle. Nähtävää siis riittää. Silloin kun jotain tapahtuu.

Eniten miinusta tämä saa yhtä kaikki lopetuksestaan, joka on ärsyttävä, masentava ja tv-ottelumainen päätös hyvälle PPV-ottelulle (ja PPV:lle). Nämä tällaiset diskaukset ovat mielestäni juuri niitä huonoja ja turhia diskauksia. Tämä matsi olisi tarvinnut puhtaan ratkaisun.

Spoiler: näytä

1 p.

Merovingi: Helposti kierroksen paras ottelu. Todella timanttista kehätoimintaa, jossa on kaikki kunnossa. Matsin rakennetta pitää erityisesti kehua, sillä heti alussa lähdetään vauhdilla liikkeelle Michaelsin nopeiden potkujen ja yleisen liikkuvuuden ansiosta. Hyvä aloitus, jolla saatiin heti sellainen taistelufiilis pystyyn. Michaels oikeastaan kantoi tätä matsia ja tässä oli hyvää kehäpsykologiaa ja tarinaa - HBK workkasi hienosti alussa Mankindilta jalat rikki ja myöhemmin sormia, jotta välttyisi Mankindin karmeimmalta aseelta. Hyvää ja viihdyttävää entertaiment-brawlia, jossa lähdettiin lopputaistelussa sille asteelle numero yksitoista ja nähtiin pari komeaa spottia lopuksi. Ottelu oli niin hyvä, että diskaus ei edes haitannut minua ja sekin oli hoidettu niin, että yleisö saatiin pidettyä tyytyväisenä. Todella raju singles-ottelu, vaikka sääntöjen rajamailla kuljettiinkin. Erityisesti pidin Mankindista, joka sai tuotua gimmickkinsä esille erinomaisesti ottelussa ja luotua tiettyä pelkoa. HBK vielä myi tätä Mankindin pimeyttä hyvin, mutta ei silti näyttänyt heikolta. Lisäksi on pakko mainita vielä ottelun erityinen tunnelma - yleisö ei ollut mitenkään äänekäs, mutta ilmassa oli silti sellainen taistelun ja merkittävyyden mystinen tunnelma, joka loi oman mausteensa otteluun. Kenitys oli oikeassa sanoessaan "Diskaukseen tai vastaavaan päättyvä ottelu voi olla erinomainen joko silloin, jos DQ tms. toimii ottelun rakenteen kannalta täydellisesti, tai silloin, jos ottelu on muuten vain niin täyttä timanttia, että edes hiukan laimea lopetus ei haittaa sen mahtavuutta.". Tämä on timanttinen ottelu ja unohdettu klassikko, joka ansaitsisi suuremman maineen. ****+

Spoiler: näytä

3 p.

MR.Off Topic: Kenitys onki jo kauon aikaa roikkunut tässä mukana ja nyt viimein minä tiputan herran viimeiselle sijalle. Toki jostain kumman syystä oletan, että tämä kuitenkin jatkoon pääsee. Loisto matsi, ei sitä tältä voi pois ottaa, mutta häviäjän asema on aina häviäjän asema. Tältä puuttui Angle/Austinin puhdas paini ja Andre/Hansenin viihdyttävyys oli yli tämän. Tässä oli toki sopivaa brutaaliutta ja jokseenkin tämäkin matsi osoitti sen, että ei aina tarvi olla mikään maailman v***n paras technical wrästlel, että saadaan aikaiseksi todella hyvä matsi. Toki tätä matsia auttoi hirveästi Michaelsin koko valtainen mahtavuus ja Foleyn kyky rakentaa mistä tahansa paskasta katsottavaa ja muutenkin miehen yleinen karisma. Iso markkaus siitä, kun Foley jäi kaulasta kiinni köysiin, kerrassaan brutaalia. Lopussa katoin, että mitä v**tua Luger, mutta soliki Sid.

Spoiler: näytä

1 p.

Stefa: Hyvä otteluhan tämä oli, vaikka en välttämättä arvosta tätä ihan niin paljoa kuin Kenitys. Michaels ja Mankind vuonna '95 kuulostaa varsin hyvältä ja sitä se kyllä olikin. Bookkaukseltaan tämä oli varsin hyvin toteutettu. Ihan sellaset pikkujutut kuin tiettyjen raajojen hakkaaminen on tehty varsin pätevällä tavalla. Ja ehdottomia plussia parille kohdalle: Mankindin kiinnittyminen köysiin ja loppupuolen pöytäspotti. Ehdottomia kohokohtia ja Mankindin kuristuminen köysiin jatkui vielä erittäin kivalla tavalla. Hyvä ottelu, todella hyvä. Hiton hyvä sanoisinko.

Spoiler: näytä

3 p.

Ultimate: Tämä oli harmittava ”melkein” ottelu. Meno oli melkein sillä tasolla, että olisi noussut oikein erinomaisesta mahtavaksi. Yleisö oli melkein niin hyvä, että se olisi nostanut ottelun arvosanaa. Ottelu oli melkein valmis paketti, ennen kuin lopetus omalla tavallaan pilasi sen.

Koitos oli rakennettu oikein hyvin. Sen voi todeta jo siitäkin simppelistä faktasta, että matsi kesti lähemmäs puoli tuntia, muttei ei silti menettänyt kiinnostavuuttaan missään kohdin. Tosin ottelun tarinaa sekopäisestä Mankindista ja tämän kynsistä selviytymistä yrittävästä Michaelsista oltaisiin voitu tuoda vielä paremmin pinnalle. Miinusta tämä ottelu saa jo kertaalleen mainitusta lopetuksesta. Näin pitkien ja raastavien kamppailuiden ei vain kuuluisi päättyä tylsään sekaantumiseen. Tällä oli ehdottomasti ainekset nousta paremmaksikin otteluksi, mutta tällä kertaa se jäin ”vain” erinomaiseksi taistoksi. Arvosanaksi ***+.

Spoiler: näytä

2 p.

Kenityksen yhteispisteet:

Spoiler: näytä

10 p.

The Jigsaw: Kurt Angle vs. "Stone Cold" Steve Austin (c) – WWF Championship Match (WWF SummerSlam 2001)

enska: Jigsaw pisti tiskiin nuorta Anglea ja armotonta Austinia. Ei huono valinta.

Angle–Austin on sähköinen matsi, jossa mässäillään lukemattomilla heitoilla, lopetusliikkeillä ja läheltä piti -tilanteilla ja jossa äksöni leviää kehästä myös sen ulkopuolelle. WWF-mestari Austin on valmis tekemään ihan mitä tahansa pysyäkseen mestarina, mutta sisukas Kurt Angle se ei luovuta sitten millään. Mitä Austinin on tehtävä, jotta Kurt kaatuu, ja kykeneekö Kurt pysymään hullun Austinin kyydissä?

Ottelussa on jännä tarina, jossa Angle ja Austin vaihtavat roolejaan. Kun Kurt – jonka kasvot ovat visusti veren peitossa – pääsee lopulta niskan päälle, mies sekoaa. Hän hymyilee ja juhlii maanikon lailla pitäessään Stone Coldia nilkkalukossa. Austinista tulee mies, joka koettaa pelastautua vastustajansa kynsistä, ja Kurt muuttuu sadistiseksi hallitsijaksi. Lopulta ottelu kulminoituu värikkäästi kirjoitettuun taisteluun, jossa voittajaksi voi nousta kumpi tahansa painija. Korruptoituneen WCW-tuomarin vaikutus matsin lopputulokseen on hyvä päätös tälle matsille, kun miettii asiaa juonikuvion kannalta. Mallikas matsi.

Spoiler: näytä

2 p.

Merovingi: Austin vastaan Angle herran vuonna 2001 ei kuulosta yhtään huonommalta. Angle oli vielä hyvässä kunnossa ja ura vielä alussa näin retrospektissä. Austin oli vastakohta - paikat rikki ja uran auringonlaskun vaiheessa, mutta toki uransa huipulla vielä. Lähtökohdat olivat siis hyvät.

Valitettavasti tämä ottelu ei vaan ollut sitä tasoa, mitä näiden kahden veljen voisi kuvitella vetävän. Siinä missä HBK:n ja Mankindin ottelussa oli rakenne erinomainen, tässä se ei toiminut. Ottelu tuntui melkoiselta sekamelskalta, sillä ottelun tyyli - tai oikeastaan Austinin tyyli - vaihteli 3-4 kertaa ottelun sisällä ja se tuntui todella erikoiselta. Sen takia tuntui ettei tässä ottelussa tavallaan päästy niistä ottelun ensitasoista ikinä irti, vaan jäätiin niinsanotusti lähtötelineisiin. Koko ajan odotti milloin se ottelu alkaa ja sitten se loppuikin. Kaksikon ottelu oli vielä vähän liian yksipuolinen, sillä Austin hallitsi ottelua täysin ja riepotteli Anglea täysin, mikä osittain liittyy rakenteen ongelmiin - aina odotti sitä Anglen comebackia, joita tuli ajoittain, mutta sitten hallinta siirtyi Austinille. Ottelussa oli vielä typerähkö botchi, jossa Austinin low blowsta ei annettu diskausta, vaikka hän teki sen tuomarin edessä ja sitten se itse diskaus oli huonolaatuinen diskaus. ***

Spoiler: näytä

1 p.

MR.Off Topic: Selvä ykkönen, muilla ei ollut mitään tsäänsejä tätä vastaan. Paini toimi täydellisesti, tässä nähtiin hitosti germaneita, ei yhden yhtä tylsää hetkejä, jopa pitkä Cobra Clutch toimi, täydellisen brutaali, lopetus toimi ja oli looginen ja mikä tärkeintä, tässä nähtiin moonsault. Muut matsit oli hyviä, mutta tässä nähtiin moonsault. Aikalailla kaikki tuli jo sanottua tästä ottelusta. Tuolle brutaaliudelle markkailin kovasti ja olen sitä mieltä, että Whatin pitäisi ottaa avaksi kohta, jossa Angle vääntää Ankle Lockia niin sanotusti v***n kova crimson maski päällä. Tykkäilin myös siitä kuinka Austin joutui "taistelemaan", että sai sen diskauksen. Tämä matsi on malli esimerkki siitä, miten jumala (Austin) tekee normipainijasta (Angle) jumalan.

Spoiler: näytä

3 p.

Stefa: En tiedä johtuuko se jonkin sortin markituslisästä kun molemmat ottelijat kuuluvat siihen omaan all time favorite listaan mutta tämä vain kolahti ihan uskomattoman paljon. Hyvin nopeatempoinen ottelu, missä ei sinänsä nähty mitään ikimuistettavaa mutta toimi se loppuun asti varsin hyvin. Anglen tutut manööverit tuli jälleen kerran samoin Austinin ja se vain yksinkertaisesti toimii hiton hyvin. Angle kun on semmonen kaveri ketä saa hyvän ottelun vaikkapa luudan kanssa. Anglen pään vuotaminen on melko sick, lopun tuomarisekoilu oli jees ja tulipahan nähtyä kunnolla heel-Austinia.

Spoiler: näytä

2 p.

Ultimate: Pidän tästä ottelusta erittäin paljon. Sen huikea intensiivisyys ja armoton kamppailu nostavat fiiliksen aina kattoon. Austin ja Angle ovat yksi henkilökohtaisista lempitaistelupareistani – kaksikolla kun yksinkertaisesti tuntuu natsaavan yhteen, oli kyse sitten otteluista tai segmenteistä. Ja kaikki toimii mainiosta myös tämän ottelun rooleilla, jossa Angle on WWF:n puolia pitelevä face ja Austin taas Invasionin ilkeä johtohahmo.

Harvoissa otteluissa tämän matsin loppupuolen kaltainen ylibookkaaminen toimii, mutta tähän taisteluun tuomareiden tuhoaminen sun muu lopun hälinä sopi loistavasti. Myös itse ottelun ratkaisu toimi mitä mainioimmin. Ehdottomasti **** -arvoinen matsi.

Spoiler: näytä

3 p.

The Jigsaw'n yhteispisteet:

Spoiler: näytä

11 p.

Goner: Andre the Giant vs. Stan Hansen (NJPW 23.9.1981)

enska: Goner tästä ottelusta jo sanoikin kaiken oleellisen, mutta kehutaan nyt vielä vähän lisää.

Tässä on esimerkki hienosta ja toimivasta tarinasta. Suuri ja paha Andre on jättiläinen, jota ei voi voittaa. Stan Hansen ei kuitenkaan ole kuka tahansa painija. Stan Hansen on Stan fucking Hansen. Stan Hansen ei jumankekka sentään luovuta tahi pelkää. Cowboy-hattuinen viiksivallu käy jätin niskaan kymmenen pubipukarin voimalla – hammasta purren ja kettinkiä paskantaen. Ja sen kyllä huomaa.

Välillä tuntuu jopa siltä, että Andre pelkää Hansenia. Stän on niin hullunrohkea ja periksiantamaton veijari, että Giant alkaa vajota pienoiseen paniikkiin. Hansen ei luovuta eikä väsy millään. Sen sijaan Stan yllättää Andren taatusti sillä sekunnilla, kun mahdollisuus pahamaineisen pyykkinarun iskemiseen aukeaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Hansen junttaa Andren body slamilla kanveesiin, jätti tietää, mikä Stan Hansen on miehiään.

Diskauspäätös on todella tässä ottelussa se pakollinen päätös. Harvassa ottelussa asia on niin. Jo se kertoo jotain tämän matsin tarinan hyvyydestä.

Spoiler: näytä

3 p.

Merovingi: Gonerin ottelu erottuu kyllä joukosta kirkkaasti. 80-luvun alun Nousevan auringon maan paini on aika erilaista 90- ja 2000-luvun alun WWF:ään verrattuna.

Tämän ottelun kohdalla sanon ensimmäiseksi ydinasian tästä ottelusta. Tämä ei ollut painiottelu - tämä taistelu, tämä oli sotaa. Jopa minä, puroresun ummikko, näin että tämä ottelu oli helvetillistä brawlia ja täyttä sotaa. Eihän tämä mitään kovin nopeaa brawlia ollut vaan arvattavasti hidasta, mutta kaksikko hoiti sen sellaisella intensiteetillä että huh heijjaa. Japanissa yleisö on yleensä kunnioittavan hiljainen, mutta tässä se oli täysillä mukana ja reagoi oikeissa kohdissa todella lujaa. Bodyslam räjäytti hallin, Lariatista puhumattakaan. Kehäpsykologiaa ja tarinaa tässä oli myös - Andre keskittyi Hansenin ainoan toivon, Western Lariatin eliminoimiseen ja yritti runnoa Hansenin kädestä mureaa filettä. Hansen taas taistelu kuin vimmattu p****le ja teki kaikkensa Andren kaatamiseen. Ottelun lopetus taas oli kierroksen diskauslopetuksista selvästi järkevin, koska se oli molempien kannalta paras vaihtoehto, ja mikä tärkeintä - molemmat näyttivät hyviltä. Yllättäen tässä oli paras tunnelma kaikista kolmesta, vaikka oletin japanilaisen yleisön perusteella huonointa. ***½

Spoiler: näytä

2 p.

MR.Off Topic: Kauon mietin tätä toista sijaa taas kerran. Pakko oli kuitenkin taipua tähän matsiin ja hyvin pitkälti siksi, että tämä jätti semmosen fiiliksen ottelun jälkeen, että oisko näitä Hansen vs Gianteja lisääki? Goner kertoo! Täydellinen brawl. Yksinkertasilla jutuilla saatu mielenkiintoinen matsi, jossa on uskottava ja hyvä tarina. Se on ihmeellistä, miten Andrea vastaan pieninki 'rästling move on iso spotti, kuten Hansenin scoop slam tai arm drag. Markkaukset Hansenin Lariatooolle!!!! sekä sille kun Andre päätti tappaa ärsyttävän itikan (tuomarin). Oisko näitä lisää, siis King of lariat VS. King of kimuran matseja?

Spoiler: näytä

2 p.

Stefa: En nyt ihan osaa arvostaa tätä ottelua ihan niin paljoa kuin Goneri, mikä on harmillista kun yleisesti Goner on aina onnistunut valitsemaan sellasen mittelön mikä kolahtaa minuun vähintään hyvin. En nyt sitä ole sanomassa että tämä huono olisi. En tiedä mistä se johtuu ettei nyt oikeen klikannut mun kanssa. Johtuneeko siitä etten ole mikään iso old school-filistelijä painin suhteen (HYI MINUA) vaikka hirveästi historia kiinnostaa. Hyvää brawlausta tämä kyllä oli ja tuollainen iso mies - pieni mies (vaikkei Hansen mikään kovin pienenkokoinen ole) asetelma on vain jotenkin kiva lisä. Ja pakko sanoa että Andre oli kokoisekseen yllättävän ketterä.

Spoiler: näytä

1 p.

Ultimate: Tämä ottelu tukeutui täysin tarinaansa sekä yleisöön. Ja Hansen ja Andre kyllä osasivat hyödyntää tuon tarinan mahdollisuudet. Siksipä yleisökin kävi erittäin kuumana – kuten Goner totesi, katsojien suosikista ei ollut epäselvyyttä. Ottelun lopetuksesta voi kuitenkin olla montaakin mieltä. Epäpuhdas loppukuvio kyllä sinänsä pelasi matsin pussiin, mutta sekavahko lopetus olisi voitu kuitenkin hoitaa vieläkin paremminkin. Myös matsin saama aika rokottaa hieman pisteitä. Kukaan ei toki varmaan tosissaan vaadi (tai olisi vaatinut) tälle kaksikolle mitään huikean pitkää ottelua, mutta kahdeksan minuuttinen taisto on jo aikansa puolesta sellainen, ettei sillä ole mahdollisuuksia klassikoksi nousta. Kaikkiin taustatekijöihin verrattaessa kuitenkin mitä erinomaisin ottelu – valitettavasti tällä kierroksella se ei kuitenkaan riitä haastamaan kahta muuta. Arvosanaksi ***.

Spoiler: näytä

1 p.

Gonerin yhteispisteet:

Spoiler: näytä

9 p.

Näin ollen finaaliin pääsevät seuraavat henkilöt:

1.

Spoiler: näytä

The Jigsaw (11 p.)

2.

Spoiler: näytä

Kenitys (10 p.)

Huikea semifinaalikierros koitui siis Gonerin kohtaloksi, niin kuin mies postauksessaan ehtikin jo uumoilla. Pieni oli kuitenkin se ero, jolla finalistit paikkansa viimeiselle kierrokselle ansaitsivat.

Finaalikierroksen aiheena on totta kai postata paras ottelu. Kuka tulee vierailevaksi tuomariksi?

Postaan ensi viikolla finaalipostauksen yhteydessä analyysin tästä kilpailusta ja kaikkea muuta kivaa. En sen takia sepittele tällä viikolla sen enempää.

Loppuun vielä Merovingin loppusanat kierroksesta:

Odotin kierroksesta mielenkiintoista kierroksen idean perusteella, sillä diskaukseen päättyvät voitot ovat todella hankalia arvostella. Joskus ne sopivat ottelun tarinaan, mutta joskus ne tuottavat vain suonisen ja ruhjoisen peeniksen otsaan. Parhaiten diskausvoitto toimii sen ollessa osoitus toisen painijan epätoivosta ja siitä ajatuksesta, ettei hän voi voittaa vastustajaansa - silloin diskaus toimii hyvin ja mahdollistaa jatkon. Myös yksi toimiva tapa päättää ottelu diskaukseen on ottelu, jossa painijat vetävät tiukkaa ja vihan täyttämää kamppailua, missä tunteet ovat täysillä mukana. Lopulta tunteet keittävät yli ja kumpaakaan ei kiinnosta voitto, vaan toisen satuttaminen. Huono tapa on varmasti kaikille tuttu, sillä jokainen painifani on kokenut sen suonikkaan peeniksen otsassaan jonkin diskauksen kohdalla. Angle vs. Austin ottelun diskaus oli tälläinen p**ka diskaus, vaikka se oli varmasti sen hetkisessä storylinessa oikea ratkaisu - se ei muuta sitä faktaa, että tuonkin olisi voinut hoitaa fiksulla tavalla.

Itse otteluiden oletin olevan todella tasaisia, mutta Kenityksen ottelu oli lopulta selvästi muita parempi ja taistelu käytiin lopulta kakkossijasta. Tässä Hansen Vs. Andre otti voiton paremman tunnelman, rakenteen ja yleisesti painin taso oli parempaa, mutta otin huomioon myös sen, että ottelun diskaus oli toimiva ratkaisu. Austin Vs. Angle ei nyt ollut mikään surkea ottelu, ihan hyvä se oli ja voisin oppia pitämään siitä enemmän, mutta tällä kertaa kierroksen hyvä taso jätti sen varjoonsa.

EDIT:

Voisin ihan mielenkiinnosta tulla vierailemaan finaalikierrokselle, mikäli kellään ei sitä vastaan mitään ole. Alert Idols on ainakin tähän asti osoittautunut erinomaiseksi ideaksi ja nelospaikasta saa olla ylpeä

Sovittu!

[SkullCrushingFinale]

Voisin ihan mielenkiinnosta tulla vierailemaan finaalikierrokselle, mikäli kellään ei sitä vastaan mitään ole. Alert Idols on ainakin tähän asti osoittautunut erinomaiseksi ideaksi ja nelospaikasta saa olla ylpeä

[The Jigsaw]

http://www.youtube.com/watch?v=fojhN94-pkk

Se ottelu: Shawn Michaels vs. The Undertaker Wrestlemania 25



Selvä se. Moni voi olla pitämättä tätä kaikkien aikojen parhaana otteluna, mutta aikomukseni on pienen harkinnan jälkeen silti postata itselleni kaikkien aikojen ottelu ja katsoa mihin se riittää.

Ensimmäistä kertaa katsoessa tätä ottelua kaikki oli kohdallaan sisääntuloista lähtien. Jopa tietokoneen ruudulta katsottuna tunnelma ottelun aikana oli jotain käsin kosketeltavaa. Hickenbottom ja Calaway tekivät tästä taijanomaista. Ehdottomasti lajin katsomisaikani parhaimmat puolituntia.

Ja kaikkien aikojen paras otteluhan tarjosi myös kaikkien aikojen jännittävimmät hetket WWE:n parista:

http://www.youtube.com/watch?v=bM4UpmcMk8I

HBK kick outtaamassa Tombstone Piledriverista. Vuonna 2009 Tombstonesta irti potkaiseminen oli jotain ihmeellistä jopa Wrestlemaniassa, sillä ennen tuota kukaan ei liennyt tehnyt sitä ennen? (Valaiskaa ihmeessä muistia jos niin on käynyt) Yleisö oli liikkeen aikana aivan loistava, mutta entäpä kick outin jälkeen? Moista mölinää en muista kuulleeni koko PG-eran aikana, ja vetihän se vertoja jopa vanhoilla hyville ajoille.

http://www.youtube.com/watch?v=wRE1VU3vi1M

Ja sitten se Undertakerin loikka, jonka aikana kuka tahansa luuli että jotain pahaa sattui. Takerin laskeutiminen ja se ääni saivat sydämen jyskyttämään toden teolla ja näin jälkeen päin tuo on yksi parhaimmista, mutta ei niinkään mainituista Mania-hetkistä.

***** / *****

Kaikkien aikojen ottelu itselleni. (olen kyllä tietoinen kaiken maailman Steamboat-Savageista ja Austin-Harteista, mutta tämä vain kolahtaa kaikkia noita otteluita enemmän)