Leffat TOP25

[Stefa]

Sain vähän eri käsityksen kun Valkkari puhui alun perin kauhean korkeakulttuurisesta elokuvataiteesta, kaiken takaa paljastuikin vähän erikoisempi lista. Mutta ei se väärin ole, ehkä ihan kiva ettei joka listasta löydy tyyliin Shawshank Redemptionia, Forrest Gumpia, Kummisetää jne IMDB TOP 20 leffoja.

Mortal Kombat on tuttu lapsuudesta mutta muistikuvat on suorastaan mitättömät. Tunnari nyt tietty jäänyt päälle, ja ajatus uusintakattelusta pelkästään pelottaa ohjaajansa vuoksi. (Hyi v***u Paul WS Anderson , tuo RE-leffojen tekijä ja Alien sekä Predator sarjan raiskaaja.) District 9 on oikeastaan aina kiinnostanut, mutta en ole koskaan saanut sitä katselun alle. Pitäisi varmaan kun ideana tuo on ihan kiehtova leffa. Wrong Turniin en taas sano mitään, kun koko sarjaan en ole perehtynyt.

V For Vendetta olisi luultavasti ollut Watchmenin tilalla omassa listassani, mutta tällä kertaa Watchmen vei pidemmän korren. (Kai valkkari tietää Vendettan perustuvan sarjikseen ) Hieno elokuva tuo on, ja V on ehdottomasti yksi suosikkihahmoistani kenties koskaan. Ja pakko antaa kehua että aina tulee kylmät väreet kun se musa alkaa soimaan ja paikat vähän pamahtaa. Upeita kohtauksia. Ja minussa on joku kauhea dystopia-konseptin diggari, esimerkiksi Tirkan ekalla listalla ollut Equilibrium on hieno elokuva.

Antichrist alkaakin sitten edustamaan sitä korkeakulttuurisempaa puolta. Von Trier on kiinnostava ohjaaja, mutta en ole yhtään sen elokuvaa saanut katsotuksi vaikka mielenkiintoa olisi etenkin Dogvilleen. Antichrist myös kiinnostaisi, mutta toisaalta olen melko säikky ihminen, eli itseluottamusta ensin pitäis kerätä.

Nuoreen Hannibaliin ja Grotesqueen en hirveästi osaa kommentoida kun en ole kumpaakaan katsonut. Nuorta Hannibalia kohtaan olen aina ollut turhankin skeptinen kun diggaan hirveästi Uhrilampaista ja Red Dragonista (ja ei, en ole nähnyt sitä Ridley Scottin Hannibalia).

Ei mulla muuta.

EDIT: Missä Rivenin listan jatkuminen? Miksiköhän ei enska jaksanut omaa listaa vääntää ?

[valkopeura]

Sain vähän eri käsityksen kun Valkkari puhui alun perin kauhean korkeakulttuurisesta elokuvataiteesta, kaiken takaa paljastuikin vähän erikoisempi lista. Mutta ei se väärin ole, ehkä ihan kiva ettei joka listasta löydy tyyliin Shawshank Redemptionia, Forrest Gumpia, Kummisetää jne IMDB TOP 20 leffoja.

Ajattelin silloin ennen tämän listan tekemistä, että lista mahdollisesti olisi pelkkä Top 10 lista. Silloin kaikki elokuvat oikeastaan olisivat melko "korkeakulttuuria". Jos oisin vaan enemmän nähnyt leffoja ylipäätänsä ja tollasia leffoja niin todennäköisesti Top lista olisi ollut pelkästään erittäin korkeakulttuurillinen . Kaikista vähääkään mindfuck elokuvista uskosin tykkääväni aika paljon enkä niitä nyt niin hirveämmin ole nähnyt. En tiedä sanoisinko Forest Gumpia ja Kummisetää korkeakulttuuriksi ne ovat kuitenkin sen verta maisntreamia ja tietääkseni populaarikulttuurista pitävien ihmistenkin kovassa suosiossa. No ei nyt tarvitse silti alkaa mennä nussimaan sillä pilkkua siitä että mikä on korkeakulttuuria ja mikä ei. Toi mun Top 8 lista tulee sitten edustamaan paljon enemmän sitä miksi mun listaani alunperinkin kuvasinkin.

Sinäällään oon kanssa aina ollut kiinnostunut suhteessa enemmän tv-sarjoista kuin leffoista. Tv-sarjoissa toki on paljon pienempi valikoima kuin elokuvissa mutta jotenkin tuon ajan pituuden vuoksi uskon, että ne usein kertovat paremman tarinan. Tosi hyvä,kun viitsit kommentoida listaani noin täysin läpikohtaisesti. Pitää vastapainona seuraavaksi sunkin listaa kommentoida, jos pystyn jotain kommenttia laittaa. Jossen ole niistä yhtäkään elokuvaa nähnyt niin kommentointi jää mahdollisesti pois.

(Kai valkkari tietää Vendettan perustuvan sarjikseen

Enpäs enään muistanutkaan tota. Joskus olen kyllä kuullut sen perustuvan sarjikseen. Mun mielestä toi ei mikään perinteinen sarjakuva leffa ole niin sentakia en ajatellutkaan sitä sellaisena. Watchmeniä en koskaan ole nähnyt. Kerta, kun sää tykkäät siitä niin se ei varmaan mikään perinteinen sarjis leffa ole ja voisin pitääkkin siitä. Kun tuolla sanoin etten pidä sarjakuva elokuvista niin taisin tarkoittaa niillä sarjakuva elokuvilla noita Marvelin tyypillisiä sarjakuva elokuvia.


Ehdottomasti kiinnostaisi myös itseänikin Enskan top lista kerta, kun meillä vähän samanlainenkin leffa maku on vissiin. Joten liityn siihen adressiin mukaan, että Enska postaa oman Top listansa.

[Stefa]

Jahas jahas, siirrytäänpä kärkisijoille. Vielä kolme leffaa ennen sitä ykköstä. Noh, tekstiä tuli kirjotettua yllättävänkin paljon, laadusta en kyllä osaa sanoa mitään. Kirjoitin kun teki mieli kirjoittaa. Jälleen kerran tulee ekana ne aikaisemmat sijoitukset näin muistinvirkistykseksi:

25. Watchmen
24. Eternal Sunshine of the Spotless Mind
23. Survive Style 5+
22. 12 Monkeys
21. Desperado
20. Elephant
19. Inglourious Basterds
18. The Wrestler
17. Sympathy for Mr. Vengeance
16. Battle Royale
15. American History X
14. The Boondock Saints
13. Natural Born Killers
12. The Killer
11. Donnie Darko
10. Joint Security Area
9. Mafiaveljet
8. Reservoir Dogs
7. Departures
6. Kellopeliappelsiini
5. Oldboy


4. Magnolia
Tää mun lista on kyllä melko täynnä näitä kehuttuja teoksia, mutta minkäs sille voi että monet kehutut teokset ovat oikeasti hyviä. Etenkin jos puhutaan ohjaajasta nimeltä Paul Thomas Anderson, joka alkaa nousemaan yhdeksi suosikkiohjaajikseni. Magnolia oli eka leffa jonka siltä näin, joka varmaan vaikuttaa siihen miksi nimenomaan Magnolia pääsee listalle muiden sijasta. Boogie Nights on myös hyvin hyvin mainio elokuva kiinnostavasta aiheesta. Punch-Drunk Love on myös erittäin hyvä, jossa musiikkivalinnat vähän pilaavat elokuvaa. Ja onhan tuossa Adam Sandlerin paras suoritus koskaan, joka on hyvin harvinaista siltäkin jätkältä (mitäs tekee niitä surkeita komedioita, vaikka potentiaalia on vakaviin rooleihin). PTA:n ekaa leffaa, Hard Eightiä en ole nähnyt kuten en myöskään There Will Be Bloodia (Hirveä sivistysaukko, joka pitää korjata. Noh, onnneksi on DVD). Mutta joo Magnolia pääsi nyt kaiken muun sijasta.

Magnoliassa on yksi elementti josta yleensä pidän hyvinkin paljon, mikäli tuo on toteutettu oikein: iso määrä näyttelijöitä, joita jokaista seurataan yhtä paljon, jokaisella on tarinansa mutta kuitenkin kaikki liittyvät jotenkin toisiinsa. Joskus tuonkokoinen hahmomäärä voi olla huono idea, mutta Magnoliassa se toimii varsin hyvin (kuten myös Survive Style 5+:ssa, joka nyt no silti eri kaliiberin leffa). Magnoliassa hommahan siis liittyy yhteen kaupunkiin jossa jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa. Näyttelijäkaarti tosiaan on hyvinkin suuri joista mainittakoon nyt Tom Cruise (joka tekee yhden parhaimmista rooleistansa), Philip Seymour Hoffman, John C. Reilly ja Philip Baker Hall. Juonia en rupea juuri selittelemään koska siinä menisi ikuisuus. Magnolia on draama ja kestoakin leffalla on hurjat 3 tuntia. Mutta uskokaa tai älkää, tuo 3 tuntia menee aivan h**vetin nopeasti. Ihan vain siksi että tasapaino on äärettömän hyvin kunnossa. Ja osasyy voi olla Paul Thomas Andersonissa jonka sulava ohjaus on kyllä upeaa, ja juurikin siksi rakastankin häntä ohjaajana. Magnoliasta nimenomaan huomaa että se on PTA:n elokuva. Hyvin hämmentävä kokemus siis Magnolia on kokonaisuudessaan, etenkin loppupuolella homma menee hyvinkin kummalliseksi jonka tulkitsemista en osaa oikeen vieläkään. Leffa missä murheelliset ihmiset elävät elämäänsä samassa kaupungissa samaan aikaan. Ei tarvitse olla tuota suurempia juttuja juonessa että siitä saisi aivan h**vetin upean leffan aikaiseksi.


3. Dogma
Hmm, tätä voisikin sanoa oman listani outolinnuksi etenkin kun puhutaan TOP-10 sijoista. Kun sinällään Dogma ei sovi yhtään tähän joukkoon kun aikaisemmat sijat on täynnä vakavempaa draaamailua yms, mutta eiköhän se ole ihan hyvä että Dogman kaltainen satiiri pääsee väliin. Eiköhän mun avatarista tule selväksi että minä pidän hyvin paljon Kevin Smithistä. Jätkän elokuvat väliltä 1993-2006 ovat mahtavia (Jersey Girlistä en tiedä, sitä en ole nähnyt). On Clerksit, Chasing Amy, Mallrats ja tietysti Dogma. Uudempi tuotanto onkin käsittääkseni paljon heikompaa, vaikka niistäkin olen vain nähnyt Zack & Mirin (joka on kyllä aika huono). Kevin Smith ei välttämättä ole ohjaajana kovin erikoinen, mutta sen taas korvaa hänen käsikirjoittajan taitonsa. Aina kun alan katsomaan Kevin Smith leffaa, kaikista suurin kiinnostukseni on dialogissa (Tarantinon tavoin), sillä huumori lähes aina on pääosin siinä. Myös Smith tuntuu hyvin mukavalta hepulta elämässä muutenkin, kun on noin 10 tunnin edestä katsottuna hänen Q&A-DVD:itä (An Evening With Kevin Smith), ehdottomasti hauskimpia ihmisiä päällä maan.

Noh, pitkä alkupuhe riittää. Siirrytään elokuvaan. Dogma on vuonna 1999 valmistettu komedia, joka käsittelee hyvin pitkälti katolisen uskonnon suuria tabuja, joita tietysti rikotaankin leffan aikana. Kyseessä on siis hyvin kantaanottava satiiri katolisen uskonnon epäkohtiin. Eikä kyseessä nyt ole yksi ateisti joka haluaa pilkata koko uskontoa. Ei, Kevin Smith on itsekin katolilainen, mutta haluaa ottaa esille hänen näkemät epäkohdat uskonnossaan. Joten tabuja kuten Jumala voisi olla nainen tai Jeesus musta, rikotaan leffassa. (Sillä tuloksella että kaverihan sai tästä elokuvasta tappouhkauksia.) Yleisesti ottaen elokuvan dialogi on hyvinkin uskontopainotteista, joten asiaa käsitellään hyvin paljon eikä Smith selvästikään ole unohtanut taustatietoja.

Hahmokaarti on myös hyvin värikäs ja juoni itsessään on melko kummallinen. Linda Florentino esittää pääosassa Bethanya joka on valittu estämään kahden taivaasta karkoitetun enkelin, Lokin (Matt Damon) ja Bartlebyn (Ben Affleck), pääsyä takaisin taivaaseen. Bethanyn matkassa nähdään monia sivuhahmoja ja matkaan vakituisiksi mukaan lähtevät Jay ja Silent Bob (Jason Mewes ja Kevin Smith) sekä taivaasta pudonnut 13. apostoli Rufus (Chris Rock), joka on hänen mukaan poistettu Raamatusta koska hän on musta. Sivuhahmoja tosiaan on tämän pääytimen lisäksi. Alan Rickmanin esittämä Metatron toimi Jumalan äänenä, Jason Lee (Affleckin ja Mewesin ohella Smithin vakionäyttelijä) on Helvetistä tullut Azrael, George Carlin on New Jerseyn katolisen kirkon johtaja ja Salma Hayek esiintyy Muusana. Eli melkonen sekasoppa tämä on ja se on vaan hienoa.

Florentino on tasavarma pääroolissaan, Jay ja Silent Bob ovat mainioita sivuhahmoja kuten aina (nämä kaksi ovat hyvin monessa Smithin leffassa sivuhahmoina), olen varmaan yksi harvoista ketä rakastaa Ben Affleckia sillä näissä Smithin leffoissa jätkä on loistava. Myös Matt Damon on hyvä, vaikka yleensä en kaverista välitä. Alan Rickman on ihan uskomaton pienessä sivuroolissaan, hienomies. Myös Chris Rock toimii hommassaan eikä ärsyttänyt. Jason Lee on myös tasavarma näyttelijä, ja etenkin Smithin leffoissa hän pääsee näyttämään aina taitojaan (Kun vertaa siihen että nykypäivänä kaveri leikkii jossain Alvin & Pikkuoravissa). Toisin sanoen näyttelijäkaarti on aivan h**vetin onnistunut. Juoni on hauskaa seurattavaa ilman ongelmia, huumori on oikeasti hyvin nokkelaa ja uskonnolliset asiat käydään hyvin kiinnostavasti läpi. Kevin Smithin dialogi on nimenomaan parhaimmillaan tässä leffassa. Voin ilomielin sanoa että olen katsonut Dogman kahden vuoden sisällä jotain 6-9 kertaa, ja joka kerta se jaksaa viihdyttää. Joku tässä leffassa kolahti ihan h**vetin kovaa että se voisi ihan hyvin olla ykkösenäkin. Noh, ehkä jonain päivänä.


2. Sin City
Sarjakuvafilmatisoinnit ovat kyllä niin suosittua kamaa nykypäivänä että niitä tehdään liukuhihnassa. Etenkin DC/Marvel tyyppisiä supersankariteoksia. Mutta onneksi näiden supersankarimättöjen ohella on myös näitä vähän synkempiä tarinoita joista Sin City on ainakin erittin hyvä esimerkki. Sin Cityn on ohjannut Robert Rodriguez, joka kuuluu ehdottomasti suosikkiohjaajiini (ja tottakai olen välttänyt jätkän lastenleffat, jottei oma ihannekuvani tästä kaverista muuttuisi huonompaan suuntan) ja paremminhan kaveri tunnetaan Mariachi-trilogiastaan (Desperado olikin listallani). Joten ihan jännä veto laittaa Robert työstämään Frank Millerin sarjakuvaa valkokankaalle. Mielenkiintoni heräsi trailereiden myötä tähän leffaan sillä ulkonäöllisesti leffa oli niin upean synkkä että loppupeleissä sen päätin katsoa...

...Ja Sin City oli aivan upea kokemus silloin vuosia sitten. Sin City kuuluu myös kategoriaan "elokuvat jotka saivat minut innostumaan enemmän elokuvista". Kun ihan oikeasti halutaan olla varsin uskollisia sarjakuvalle, Sin City on aivan h**vetin hieno näyte siitä että tuollainen onnistuu todella hyvin. Koko leffahan on suurin piirtein pelkkää CGI:tä ja kaikenlisäksi se saa elokuvan näyttämään upealta. Yleisesti kun CGI onnistuu hyvin pitkälti pilaamaan elokuvan, mutta tässä tapauksessa oli ihan fiksua tehdä koko h**vetin maailma tuon tekniikan avulla. Ja varmaan osasyyllinen sen upeuteen on mustavalkoinen värimaailma, mikä saa koko teoksen näyttämään vielä paremmalta ja sen lisäksi on vielä enemmän uskollinen sarjakuvalleen. Juurikin hyvä esimerkki siitä kuinka CGI:tä kuuluu käyttää hyväksi, eikä tehdä siitä epärealistista mössöä Transformersien tyyliin.

Juonia en lähde selittämään sillä leffahan sisältää muutaman eri tarinan Sin City-sarjiksista. On Marvin (Mickey Rourke) tarina joka on ehdoton suosikkini kaikista. On Clive Owenin tarina ja Bruce Williksen tarina. Periaatteessa tässä on monta lyhyempää pätkää nidottu yhteen, mutta kaikkia yhdistää sama maailma ja osa henkilöistä pomppiikin eri tarinoissa. Jokainen tarina on erinomainen, ja ne pitävät otteensa alusta loppuun täydellisesti. Sin Cityn maailma on kaikin puolin kiinnostava.

Jos jotain haluan kehua kauniin ulkonäön lisäksi, on mahtavasti toteutetut kertojaäänet, johon pääasiassa dialogi pitkälti perustuukin. Ja kertojana joka tarinassa toimii tarinan päähenkilö. Tuo dialogi on kaikin puolin aivan h**vetin hyvin toteutettuja, ja jollain tapaa pidän yleensä muutenkin leffoista joissa kertojaääni on varsin toimiva. Sin Cityssä on kenties toisiksi parhaat kertojadialogit mitä olen kuullut. Se tuo ihan oman fiiliksensä leffaan, ja se on suorastaan aivan h**vetin coolia. Lisää kehuja tulee hyvin vahvoille roolisuorituksille. Mickey Rourke on ehdoton suosikkini. Wrestlerin takia odotin Rourkelta varsin hyvää roolia, ja sitähän se onkin. Ja hienointa on se, kuinka hyvin Rourke sopii rooliinsa Marvina, tuo Sin Cityn kummajainen. Tuntuu kuin Rourke olisi kuulunut tuohon rooliin jo syntyessään ulkonäön suhteen. Ei olisi ollut parempaa valintaa kuin Rourke tähän rooliin. Bruce Willis elää myös tutussa ympäristössään poliisina mutta hoitaa myös roolinsa erittäin hyvin. Clive Oweniin tykästyin myös tämän leffan kautta hirveän paljon. Näiden kolmen lisäksi leffassahan on nimiä kuten Benicio Del Toro ja Elijah Wood, mutta näyttelijäkaarti on kyllä sen verran iso ettei niitä kaikkia pysty luettelemaan. Pääasiassa kuitenkin näyttelijävalinnat ovat varsin onnistuneet.

Sin City on myös siitä hauska, että en ole koskaan ennen elämässäni innostunut lukemaan minkään sarjakuva-adaptaation lähdemateriaalia. Sin Cityä on tultu luettua leffan katsomisen jälkeen jonkun verran, ja tuo suosikkitarinani (Marv) löytyykin hyllystäni. Ja vähintään tuon lukeneena voin vahvistaa Sin Cityn olevan mainio adaptaatio, sillä leffa tuntuu hyvinkin uskolliselta lähdemateriaalilleen. Ehdottomasti paras sarjakuvaan perustuva filmi mitä olen nähnyt. CGI:tä parhaimmillaan, kiinnostava maailma, aivan törkeän cool. Elokuva, joka tuskin koskaan poistuu tästä TOP-25 listastani. Sillä on niin suuri vaikutus minuun.

[The Rocker]

Dogma on ihan v***n tykki leffa. Sin Citykin on äijä leffa kyllä. Toimii kuin piri. Nyt jäin kyllä odottamaan ykköstä sillä 3. ja 2. olivat sen verta yllättäviä.

[Tirkka]

25. Muumipeikko ja pyrstötähti (1992)
24. La Bamba (1987)
23. Into the Night (1985)
22. Rio Bravo (1959)
21. Eyes Wide Shut (1999)
20. Batman (1989)
19. Kiss kiss bang bang (2005)
18. Indiana Jones and the Last Crusade (1989)
17. La tourneuse de pages (2006)

16. North by Northwest (1959)
15. The Departed (2006)
14. Indian Summer (1993)
13. Bourne-trilogia (2002-2007)
12. Fire with Fire (1986)
11. L.A. Confidential (1997)
10. Heartbreak Ridge (1986)

9. Onnen maa (1993)
8. The Incredible Journey (1963)
7. Life of Brian (1979)
6. Millennium-trilogia (2009)
5. The Beach (2000)

------

4. American ninja (1985)



Tää piti listalle toki saada jo ihan nostalgiasyistä Penskana tää oli ihan ylivoimaisesti mun suosikkileffa ja tää tulikin kateltua nauhalta monet monet kerrat aikoinaan. En oo katsonut tätä vuosikausiin mutta varmasti pitäisin vieläkin. Jatko-osistakin ainakin eka on ihan hyvä, ja siinä onkin muistaakseni pääosassa vielä sama jätkä kuin tässäkin.

3. Robin Hood: Men in Tights (1993)



Tässä sitten ensimmäinen mun listan kahdesta omituisemman puoleisesta komediasta, toinen tuossa kakkossijalla. Mel Brooksin tyylin varmaan tuntevat kaikki joten tuskin tätä tarvitsee kovin kauheasti analysoida. Kerrottakoon nyt kuitenkin että crazy-huumorin ystävät tykkäävät varmasti, itse ainakin nauroin melkein koko elokuvan ajan.

2. Wet Hot American Summer (2001)



Tässä sitten se toinen "kreisimmänpuoleinen" komedia tällä listalla. Elokuva ei varmaan useimmille ole kauheen tuttu, joten kerrottakoon että tää on seksiaiheinen komedia joka sijoittuu amerikkalaiselle juutalaisnuorten kesäleirille. Kesäleiriaiheiset elokuvat ovat olleet aina mieleeni ja listalla olikin jo aiemmin yksi sellainen. Samoten leffan omituinen huumori puree myös. Katsokaa ihmeessä jos sen jostain käsiinne saatte.

[bookert]

3. Robin Hood: Men in Tights (1993)



Tässä sitten ensimmäinen mun listan kahdesta omituisemman puoleisesta komediasta, toinen tuossa kakkossijalla. Mel Brooksin tyylin varmaan tuntevat kaikki joten tuskin tätä tarvitsee kovin kauheasti analysoida. Kerrottakoon nyt kuitenkin että crazy-huumorin ystävät tykkäävät varmasti, itse ainakin nauroin melkein koko elokuvan ajan.

2. Wet Hot American Summer (2001)



Tässä sitten se toinen "kreisimmänpuoleinen" komedia tällä listalla. Elokuva ei varmaan useimmille ole kauheen tuttu, joten kerrottakoon että tää on seksiaiheinen komedia joka sijoittuu amerikkalaiselle juutalaisnuorten kesäleirille. Kesäleiriaiheiset elokuvat ovat olleet aina mieleeni ja listalla olikin jo aiemmin yksi sellainen. Samoten leffan omituinen huumori puree myös. Katsokaa ihmeessä jos sen jostain käsiinne saatte.

Yllättävää nähdä jonkun listalla noinkin korkealla tällaisia vähemmän arvostettuja komediahelmiä. Varsinkin Wet Hot American Summer jäi melko pienelle huomiolle eikä muutenkaan sen kummempaa ylistystä ole saanut ikinä. Mutta erittäin hauska pätkä kyseessä. Eikä ihan pelkästään Paul Rudd-fanitukseni johdosta. Mel Brooks-leffat taas ovatkin ihan oma stoorinsa. Ehken niistä parhaimmaksi Robin Hoodia nostaisi, mutta ehdottomasti parhaimpia Brookseja.

Heitänpä nopeasti omaakin listaa tänne ihan vain listauksen ilosta. Huomasin listan olevan melko komediapainotteinen ja muutenkin viihteeseen taipuvainen vaikka periaatteessa ykköslajini draama onkin.

25. Drive
Viime vuoden paras leffa. Edes muista milloin viimeksi ollut niin vaikuttunut jonkun uuden leffan soundtrackista ja tunnelmasta. Tuli fiilisteltyä useaan otteeseen öisillä roadtripeillä paria leffan kipaletta.

24. Mallrats
Perinteistä Kevin Smith-hörhöilyä. Vaikka Clerks onkin virallisesti myös minun mielestä hänen laadukkain tekeleensä, menee tämä silti omalla listallani asteen edelle kaikessa nostalgisuudessaan.

23. Mulholland Drive
David Lynchiltä meinaa monikin leffa päästä listalle, mutta ehkä tämä oli niistä vaikuttavin jääden päähän pyörimään aikoinaan moneksikin päiväksi näkemisen jälkeen.

22. Jane Austenin Mafia!
En voi sille mitään, hyvät parodiat iskee meikäläiseen. Harmi ettei tällaista komiikan ilotulitusta enää näe kaikenmaailman Epic Movien pilatessa tasaista vauhtia koko genren mainetta.

21. Annie Hall
Woody Allenin pisteliäät ihmissuhdekuvaukset ovat aina olleet suurta herkkua. Draamasta puhtaaseen komediaan vaihtelevat Woodypätkät olivat varsinkin tuolla 70-90-luvuilla lähes poikkeuksetta fiksuja ja viihdyttäviä teoksia ja ehkäpä näistä muistettavin tapaus on edelleen Annie Hall.

20. Die Hard
Juu en periaatteessa hirveästi innostu actionleffoista, varsinkaan tänä päivänä mutta kyllähän silloin kultaisella kasarilla osattiin tämä homma niin h**vetin hyvin että pakko rakastaa. John McTiernan oli melkonen epeli!

19. Predator
Oli vaikea päättää kumpi Ahnoldin kulttirainoista listalle asti pääsee ensimmäisen ja ainoan todella hyvän Predatorin ja Commandon väliltä. Commando oli jo lähellä, mutta toisaalta en sitten kelpuuttanut sitä, koska kaikki se tahaton komiikka(mm. kaikki klaffivirheet ja botchit) jotka tuosta juuri niin hyvän tekevätkin pakottavat valitsemaan jo toisen kerran McTiernanin teoksen, joka kuitenkin ihan oikeasti on tajuttoman kova leffa joka suunnasta katsottuna.

18. Anchorman: The Legend of Ron Burgundy
2000-luvun hauskimman miehen Will Ferrellin paras leffa, ja melkoisen nerokas sellainen kaikkine kieroine vitseineen.

17. Evil Dead
Bruce Campbellin fanitus alkoi aikoinaan tästä kulttileffasta, joka oli skidinä pelottavin leffa ikinä. Nyt sen arvo on muuttunut enemmän sinne huumoripuolelle, mutta pakko arvostaa edelleen tuota pikkubudjetin oman aikansa edelläkävijää.

16. Raiders of the Lost Ark
Jep, ennen osattiin. Musiikista lähtien niin naurettavan legendaarisen viihdyttävä ja nautittava leffa. Ja Harrison Fordia coolimpaa sankaria ei voi kuvitella.

15. Il buono, il brutto, il cattivo
U know it.

14. Goodfellas
Scorsese lukeutuu ehdottomiin suosikkeihini ja oli vaikea päättää hänen parhaiden leffojensa kohdalla sitä omaa suosikkia. Departed, Casino ja Taxi Driver jäivät täpärästi häviölle.

13. The Wrestler
Darrenin paras ohjaustyö ei ole tällä listalla todellakaan pelkästään siitä syystä, että satun diggailemaan painia vaan kyseessä on yksi koskettavimmista ja aidoimmista ihmiskuvauksista ikinä ja Rourken paras roolityö.

12. Scarface
Oi kyllä!

11. Rocky
Upea nyrkkeilydraama kaikenkaikkiaan.

10. The Deer Hunter
Ur just too good to be truee..Eeppinen leffa hienojen näyttelijöiden kera.

9. The Shining
Kubrickiltakin olisi voinut puskea listalle pari muutakin tekelettä, mutta tämä Stephen Kingin pohjalta tehty psykologinen kauhuklassikko puistattaa edelleen. Nicholson, tuo näyttelijöiden kuningas tekee yhden elokuvahistorian unohtumattomimmista suorituksista Jack Torrancena.

8. The Naked Gun
Classic!

7. Once Upon A Time In America
Mitä muuta kuin eeppisyyttä voi olla luvassa yhdistämällä DeNiron, Sergio Leonen, Ennio Morriconen sekä hienon, monikerroksisen gangsterikässärin..

6. Blues Brothers
Nuff said.

5. Inglourious Basterds
Yritin välttää laittamasta montaa Tarantinoa tänne, mutta minkäs teet. Ilman Pulp Fictionia tämä tosiaan olisi ollut SE Tarantinon masterpiece mihin Pittin hahmon letkautus lopussa viittaa.

4. Airplane!
Koskaan nauranut näin paljon, ja edelleen naurattaa. Vanha kunnon ZAZ+Nielsen!

3. Pulp Fiction
<3

2. One Flew Over The Cockoosnest
Kuningas vauhdissa!

1. Godfather/Godfather 2
En edelleenkään osaa päättää kumpi näistä on parempi, joten jakakoon ykköspallin. Godfather-leffat joka tapauksessa ovat sellaista elokuvakerrontaa ja historiaa ettei niitä todennäköisesti voi mikään koskaan ylittää.

[valkopeura]

^ Listalla kaikki leffat mitkä oon nähnyt on musta ihan huonoja. Jotkut komediat mun mielestä tappaa täysin aivosoluja. Yleensäkkin sellaset naurattaa enemmän mitä ei oo ollenkaan koitettu tehdä komedia mielessä.

Joku The Shining oli varmasti aikanaan erittäin onnistunut leffa mutta nyt kun tuo tuli tv:ssä 2012 vuonna niin ei siinä kyllä ollut oikein mitään tykättävää. Kauhu ei millään tavalla edes pikkuriikkisesti "pelottanut" kiehtonut tai mitään. Aihe elokuvassa oli mahollisimman kliseinen. Jotai kuolleita näyttäytyy ja mies sekoaa keskellä ei-mitään OOOh Yeaaah.

Taitaa tuo Kubrick olla todella yliarvostettu ohjaaja, tai sitten oon vaan nähny siltä väärät leffat. No Clockwork Orange on hyvä mutta Shining ja Barry Lyndon aika huonoja.

Lupaan saada listan valmiiksi huomenna alkavan 3pv flowreissun jälkeen ja mahdollisesti vielä senjälkeisten yöunien..


Nii ja vielä Pulp Fiction.... Ei se nyt niin hyvä oo oikeesti. Ei ois ainakaan asiaa mun top 25 listalle.

[bookert]

^ Listalla kaikki leffat mitkä oon nähnyt on musta ihan huonoja. Jotkut komediat mun mielestä tappaa täysin aivosoluja. Yleensäkkin sellaset naurattaa enemmän mitä ei oo ollenkaan koitettu tehdä komedia mielessä.

Joku The Shining oli varmasti aikanaan erittäin onnistunut leffa mutta nyt kun tuo tuli tv:ssä 2012 vuonna niin ei siinä kyllä ollut oikein mitään tykättävää. Kauhu ei millään tavalla edes pikkuriikkisesti "pelottanut" kiehtonut tai mitään. Aihe elokuvassa oli mahollisimman kliseinen. Jotai kuolleita näyttäytyy ja mies sekoaa keskellä ei-mitään OOOh Yeaaah.

Taitaa tuo Kubrick olla todella yliarvostettu ohjaaja, tai sitten oon vaan nähny siltä väärät leffat. No Clockwork Orange on hyvä mutta Shining ja Barry Lyndon aika huonoja.

Lupaan saada listan valmiiksi huomenna alkavan 3pv flowreissun jälkeen ja mahdollisesti vielä senjälkeisten yöunien..


Nii ja vielä Pulp Fiction.... Ei se nyt niin hyvä oo oikeesti. Ei ois ainakaan asiaa mun top 25 listalle.

Pakko kysyä että oletko alottanut leffojen katselun vasta viime vuosina jonkun suositellessa tällaisen harvinaisen harrastuksen testaamista. Ei pahalla, mutta puhut leffoista niinkun olisit vastikään löytänyt kyseisen kulttuurimuodon ja vertailet sellaisia elokuvia toisiinsa joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Viittaan mm. uusien vasta nähtyjesi leffojen vertaamista toisiinsa. Ja vastaavanlaista disrispektiä kulttileffoja ja klassikkoja kohtaan olen viimeksi kohdannut puhuessani teini-ikäisen serkkuni kanssa. Ei siinä etteikö mielipiteitä saisi olla ja kaikista leffoista ei tarvitse pitää vaikka ne kuinka ylistettyjä ja hyväksi todettuja yleisesti olisivatkin.

[valkopeura]

Pakko kysyä että oletko alottanut leffojen katselun vasta viime vuosina jonkun suositellessa tällaisen harvinaisen harrastuksen testaamista. Ei pahalla, mutta puhut leffoista niinkun olisit vastikään löytänyt kyseisen kulttuurimuodon ja vertailet sellaisia elokuvia toisiinsa joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Viittaan mm. uusien vasta nähtyjesi leffojen vertaamista toisiinsa. Ja vastaavanlaista disrispektiä kulttileffoja ja klassikkoja kohtaan olen viimeksi kohdannut puhuessani teini-ikäisen serkkuni kanssa.

Mitä vittuu? Mikä viittaa siihen, että olisin aloittanut vasta viimevuosina? Näin Shiningin ekaa kertaa 2012 ? Kauheesti kiinnostaa joku Stephen Kingin kirjaan perustuva elokuva. Ei noi sun leffat oo mitään kulttileffoja. Ne on populaarikulttuurista tykkäävien ihmisten mielestä kulttileffoja.

Tunnen antipatiaa sellasia ohjaajia kohtaan, tai leffoja kohtaan mitkä on yleisellä mielipiteellä pidettynä hyviä ja joista en ollenkaa tykkää itse. Ihan hyvin voi verrata vanhoja klassikoita uusiin. Ei vanhoille klassikoille mitään säälipisteitä tarvii antaa sentakia, että ne on vanhoja. Anteeks nyt, kun kritisoin sun listaa se oli vaan niin tyypillinen ettei voinut olla ärsyttämättä. Kuka vaan voi ihan yhtälailla kritisoida munkin listaani ei haittaa yhtään.

[Stefa]

Pakko kysyä että oletko alottanut leffojen katselun vasta viime vuosina jonkun suositellessa tällaisen harvinaisen harrastuksen testaamista. Ei pahalla, mutta puhut leffoista niinkun olisit vastikään löytänyt kyseisen kulttuurimuodon ja vertailet sellaisia elokuvia toisiinsa joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Viittaan mm. uusien vasta nähtyjesi leffojen vertaamista toisiinsa. Ja vastaavanlaista disrispektiä kulttileffoja ja klassikkoja kohtaan olen viimeksi kohdannut puhuessani teini-ikäisen serkkuni kanssa.

Ei vanhoille klassikoille mitään säälipisteitä tarvii antaa sentakia, että ne on vanhoja.

No kai niitä silti voi hyvinä pitää ilman että mitään säälipisteitä tarvis antaa? Esim diggaan itse paljon 50-luvun Godzillasta.

[valkopeura]

No kai niitä silti voi hyvinä pitää ilman että mitään säälipisteitä tarvis antaa? Esim diggaan itse paljon 50-luvun Godzillasta.

Niin voi. Tykkään itekkin joistain klassikoista mutta tuo, että klassikoista ei saisi olla pitämättä. Joidenkin "arvostettujen ohjaajien" kritisointi on muutenkin ihan tulisilla kivillä kävelemistä. Itse en jostain syystä pidä mitään Tarantinon elokuvaa sillälailla todella hyvänä. Parhaimmillaan ne on mun mielestä vain hyviä. Siis kyllä jotkut "klassikot" ovat elokuva kokemuksena ihan yhtä hyviä kuin nykypäivänkin elokuvat, elleivät jopa parempia mutta The Shining 2012 luvulla katottuna oli oikeesti mun mielestä ihan pska. Vielä, kun tuo Jack Nicholsonin yli-ilmeily näytteleminen ei ollu musta hyvää vaan ärsytti.

Huomatkaapahan myös tuossa Stanley Kubrick kritisoinnissani tuo sovitteleva sävy "ehkä oon nähny väärät elokuvat" Ei mun mielestä ainakaan Barry Lyndon mikään erikoinen ollut. Olis se ollut ihan kenen vaan ohjaama niin se oli pitkäveteinen ja puuduttava.

[Tirkka]

Mitä tässä kauempaa odottelemaan... en tiiä millon muut meinaa julkaista listansa loppuun vai meinaavatko mut mun listan viimenen osa tulee tässä.

1. My Cousin Vinny (1992)



Tää ois ehdottomasti kuulunut jo ekalle listalle, mutta sillon en ollut katsonut tätä pitkään aikaan joten en myöskään oikeen voinut laittaa tätä listalle vaikka muistinkin tän hyväksi leffaksi.

Yleensähän en erityisemmin edes pidä Joe Pescistä (varsinkaan missään gangsteri/mafialeffoissa) mutta tässä hän on aivan loistava, ja harmillista ettei tästä tipahtanut oscaria Pescille, mut Tomei sentään semmosen sai ja täysin ansaitusti.

En oikeastaan viitsi tätä alkaa sen kummemmin analysoimaan: upea oikeussaliin ja jenkkilän Etelävaltioiden junttiloihin sijoittuva komedia jonka kaikki on kuitenkin nähneet joskus. Ja jos ette ole nähneet, teidän velvollisuutenne on katsoa se HETI VÄLITTÖMÄSTI.

Kitooooooos.

[valkopeura]

ÄÄhh tekis mieli julkasta listan loppu mutta ilman perusteluja se ois aika katteeton, eikä millään jaksais kattavia perustelujakaan vääntää. No toivottavasti on joku päivä milloin ei oo mitään tehtävää ja jaksaa syventyä tohon.

[Mr.Perfekt]

Itsekin voisin tähän jollain tapaa osallistua. Elokuvia on kuitenkin tullut katsottua jos jonkinlaista.
Tosin kahdenkymmenenviiden parhaan elokuvan laittaminen paremmuusjärjestykseen on aika työlästä, mutta mikäs siinä jos ei muutakaan tekemistä ole.

Pitääkin tuo Elephant jossain vaiheessa katsastaa.

[Kenitys]

Perhana, minäkin haluan päättää tämän listani joskus! En minä turhaan pistänyt elokuvia muistioissani paremmuusjärjestykseen. Tässä seuraavat viisi elokuvaa tästä ikuisesta listausprojektistani.

25. Scary Movie (2000)
24. Toinen mahdollisuus (If Only) (2004)
23. Up in the Air (2009)
22. WALL-E (2009)
21. Päiväni murmelina (Groundhog Day) (1993)
20. Halloween (1978)
19. Elephant (2003)
18. Rocky (1976)
17. Kuudes aisti (The Sixth Sense) (1999)
16. Titanic (1997)
15. Batman Begins (2005)
14. Juno (2007)
13. Kill Bill Vol. 1 (2003)
12. American Beauty (1999)
11. Takaikkuna (Rear Window) (1954)
10. E.T. (1982)

9. Paluu tulevaisuuteen (Back to the Future) (1985)

Noniin, tästä onkin ollut viime aikoina puhettakin jo leffa-aiheessa, ja itse asiassa Sub taitaa taas vaihteeksi pyörittää tätä trilogiaa kanavillaan. Eilen tuli kakkososa, joten kolmonen lienee luvassa sitten ensi viikolla. Kyseessä pitäisi siis olla kaikille tuttu elokuvasarja, ja jos ei ole, niin vähän sietää nyt hävetä. Kyseessähän on nimittäin aivan erinomainen sci-fikomedia, jota jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan kerta toisensa jälkeen. Tässäkin toki pätee se sääntö, että elokuvasarjan ensimmäinen osa on se kaikkein paras, mutta ei kahdessa muussakaan mitään vikaa ole. Kolmoseen en ole itse saanut ihan samanlaista otetta koskaan kuin kahteen muuhun, mutta kyllä senkin mielellään varmaan ensi viikolla taas katselen. Paluu tulevaisuuteen on vain idealtaan jo niin yksinkertaisen loistava, ettei sitä katsoessa voi olla viihtymättä. Päähahmot ovat niin hemmetin toimivia ja heidän kehitystään eri aikakausilla on hillitöntä seurata. Omaa hupaisuuttaan tuo ykkösessä esimerkiksi McFlyn ajautuminen vaarallisen läheisiin väleihin oman äitinsä kanssa. Hieno elokuva ja hieno trilogia.

8. The Wrestler (2008)

Tästä nyt on jo sanottu muiden listoissa kaikki tarpeellinen, mutta taidan olla toistaiseksi tämän korkeimmalle sijoittanut postaaja, joten kai minun pitää sitten jotain vielä tästä sanoa. Toisaalta lienee hyvä muistuttaa tässä kohtaa siitä ensimmäisessä viestissäni sanoneestani varoituksesta, että elokuvien listaaminen tiettyyn järjestykseen on itselleni tosi vaikeaa, koska listan sijoitukset voivat heitellä todellakin paljon. Tätä järjestystä tehdessä vain siis yksinkertaisesti tuntui siltä, että Wrestler oli tämän paikan arvoinen, ja kyllä minusta oikeastaan tuntuu edelleen samalta. Miksikö?

Kuten olen jo pariin kertaan tässä listassa todennut, minulle elokuvassa ratkaisee todella paljon se, saako se jollain tavalla kosketettua tai herätettyä minussa tunteita. Ne voivat olla suurta iloa ja huvittuneisuutta, josta edellä ollut Paluu tulevaisuuteen on loistava esimerkki. Se voi olla kauhua tai jännitstä (joista on tosin aika vähän esimerkkejä tässä listassa). Tai sitten vaikkapa ihan vain sitä liikutteneisuutta, joka on itselleni yleisin onnistuneen elokuvan tuntomerkki. Siitä käyvät esimerkiksi listan edellisiltä sijoilta muun muassa Titanic tai Kuudes aisti... Tai The Wrestler. Oikeasti, Micky Rourken suoritus tässä elokuvassa on niin jumalattoman loistava, ettei tuota kohtaloa voi olla surematta. Tietenkin painifanina minulla on tälle aivan oma paikka sydämessäni, koska tämä kertoo koko tuosta bisneksestä ja sen raadollisuudesta käsittämättömän hienosti, mutta lisäksi tuo Rourken hahmon henkilötarina on niin koskettava, ettei tätä tuotosta voi kuin ihailla. Pitäisikin taas katsoa tämä. Mahtava elokuva.

7. Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (LOTR: The Fellowship of the Ring) (2001)

En tiedä, mikä minulla on sen kanssa, että tämmöisissä tasapäisissäkin tirlogioissa (TSH, Paluu tulevaisuuteen, Batman...) juuri se ensimmäinen osa tuntuu lopulta kaikkein parhalta. Se ei ole mikään "ensimmäinen osa on automaattisesti paras" -nillitys, vaan jostain syystä usein se kokonaistarinan alku vain tuntuu lopulta kaikkein parhaalta. Kuninkaan paluu oli kyllä lähellä mennä TSH-trilogiassa ohi, mutta lopula kuitenkin valitsin ensimmäisen osa, sillä en pidä sitä lopputaistelua mitenkään niin mahtavana osiona ja toisaalta taas koko tarinan alku, Klonkun syntyminen, matkalle lähteminen ja ennen kaikkea Boromirin kuolema ovat koko trilogian hienoimpia ja tärkeimpiä hetkiä.

LOTRista itsestään lienee turha edes sanoa enempää. Joko tykkää fantasiasta ja TSH:sta ja rakastaa näitä Jacksonin uskomattoman hienosti kirjaa noudattelevia tuotoksia tai sitten vain ei. Olin lukenut TSH:ni jo ala-asteikäisenä penskana, ja en voinut pysyä housuissani odottaessani tämän trilogian saapumista elokuvateattereihin. On oikeastaan käsittämätöntä, kuinka hienosti tähän elokuvasarjaan on saatu kasattua kaikki se tunnelma ja kaikki ne tärkeimmät hetket upeasta fantasiatarinasta samalla kun ohjaaja toisensa perään tuotti todella kömpelöitä versioita mahtavasta Harry Potter -sarjasta. Olihan niistäkin elokuvista muutama ihan kiva, muttei yksikään sellainen, jota voisin kuuna päivänä harkita tällaiselle listalle. LOTR taas... Hienoimpia elokuvia ikinä.

6. Leijonakuningas (Lion King) (1994)

Mufasan kuolema on varmaan koko elokuvahistorian ikuisesti liikuttavin kohtaus, joten yksistään sen ansiosta tämä leffa ansaitsee paikan listani kärkisijoilla. Toki sijoitukseen voi vaikuttaa myös se, että Leijonakuningas oli ensimmäinen elokuvateatterissa katsomani elokuva ja että katsoin tätä useasti lapsena videolta joka kerta yhtä myytynä. Edelleenkin viime vuosina olen tätä piirroselokuvaa katsonut, eikä sen mahtavuus ja tarinan hienous katoa edelleenkään mihinkään. Tämä on vain niin huikea tuotos, ettei voi kuin ihailla. On toki monia muitakin piirrettyjä, joita olen katsonut mielenkiinnolla ja olen pitänyt niistä paljon. WALL-E:n lisäksi yksi viimeisimmistä oli Toy Story 3, joka sai muuallakin todella paljon suitsutusta. Silti ne eivät ole mitään Leijonakuninkaan rinnalla. Tämä tarina on vain syöpynyt minun mieleeni kenties elokuva-animaation suurimpana onnistumisena. Ja voi ne kaikki penskana vuodatetut kyyneleet Mufasan puolesta.

5. Benjamin Buttonin uskomaton elämä (The Curious Case of Benjamin Button) (2008)

Benjamin Buttonista voi sanoa hyvin paljon. Ensin kaikki tuntuivat rakastavan tätä elokuvaa, mutta jossain vaiheessa joku tuntui tajuavan, ettei elokuva voi saada niin paljon hypeä osakseen ilman, että siinä olisi jotain vikaa. Niinpä pian osa elokuvatietäjistä olikin varmoja, että tämä elokuva on aivan ylihypetetty. Tällaista tuotosta kehuvat juuri ne leffakatsojat, jotka tahtovat olla suuria kriitikoita ja yltyvät hehkuttamaan tällaista puolivillaista draamaa. Ja jos mitään muuta vikaa ei keksitty, niin vähintäänkin tämä oli nyt ihan liian pitkä. Kuka muka jaksaisi katsoa samaa elokuvaa lähes kolme tuntia?

Minä. Ja aika moni muukin, mutta sillä ei ole tämän listan kanssa mitään väliä. Hitto soikoon, minä olen edelleen aivan myyty tälle elokuvalle, eikä siihen vaikuttanut minkäänlainen ennakkohype. Oikeastaan olin aika epäileväinen, kun pistin tämän leffan ensimmäistä kertaa DVD-soittimeeni. Mitäköhän tästä nyt oikein tulee? Onko tämä kaiken sen kehun arvoinen, jota kaverini olivat sanoneet? Paljon vaikutti sekin, ettei Brad Pitt ollut koskaan kuulunut omiin suosikkinäyttelijöihini. Tahdoin kuitenkin nähdä tämän tuotoksen, ja se räjäytti tajuntani. Hitto vie. Yksi elokuvahistorian hienoimmista tarinoista vieläpä filmatisoitu aivan uskomattoman näyttävästi - ja jälleen kerran koskettavasti. Maskeeraukselle ja kaikille vastaaville tehosteille toki täytyy antaa ensimmäisenä se 10 pistettä ja papukaijamerkki, mutta olihan tämä elokuva nyt niin paljon enemmänkin kuin pelkät erikoisefektit. Tämä oli juuri niin uskomaton tarina kuin elokuvan nimi saattoi luvata. Mitä pidemmälle leffa eteni, sitä pahemmalta alkoi tuntua kaikkia elokuvan henkilöitä kohtaan ja samalla paremmalta alkoi tuntua, koska leffa parani koko ajan edetessään. Tuossa kuvassa oleva kohtaus alkaa olla yksi niistä koko leffan surullisimmista. Tämä on oikeasti aivan mieletön tuotos ja osoitus David Fincherin taidoista. Ei tähän oikeastaan ole lisättävää.

---------------------------------

Katsotaan, jos seuraavalla kerralla saisin postattua kaikki neljä viimeistä sijaa, niin ei tarvitse turhaan pitkittää tätä ikuista kärsimystä.

[The Rocker]

Olenko jotenkin epänormaali kun olen sitä mieltä että nuo LOTR-leffat eivät noudata kirjoja loistavasti? Tietysti parempia kuin Potter- elokuvat jotka ovat naurettavan tiivistettyjä.

[Kenitys]

Olenko jotenkin epänormaali kun olen sitä mieltä että nuo LOTR-leffat eivät noudata kirjoja loistavasti? Tietysti parempia kuin Potter- elokuvat jotka ovat naurettavan tiivistettyjä.

Niinno en tiedä voiko mitään tuollaista kirjasarjaa täydellisesti noudattaa, mutta omasta mielestäni LOTRissa tehtiin hemmetin hyvää työtä sen yrittämiseksi. Toki aina on nillitettäviä pieniä vikoja, joista päällimmäisenä itseä jäi ensimmäisellä kerralla katsottuna häiritsemään Boromirin kuoleman sijoittaminen ekan leffan loppuun, mutta sittemmin tuommoiset olen antanut anteeksi. Toisaalta kirjojen lukemisesta on niin paljon aikaa, etten edes muista niitä enää täydellisesti, joten voin olla joihinkin puutteisiin hiljaa tyytyväinen.

[MR.Off Topic]

Benjamin Button -leffasta täytyy olla samaa mieltä Kenityksen kanssa. Tunnustan, että muista leffoista en edes tekstiä lukenut, koska kiinnostus tähän ketjuun juuri nyt ei ole huipussaan. Itsellänihän oli ennakkotiedot leffasta ennen katsomista se, että veli sanoi "Tää on se leffa jossa joku jätkää ikääntyy väärinpäin". Kuulostaa mielenkiintoiselta ei muuta kuin pyörimään ja niinhän se osoittautui todella upeaksi leffaksi. Tein myös leffasta puheen, esitelmän, mikä lie se oli mikä piti äidinkielenkurssille tehdä. Tästä se oli btw aika helppo tehdä, koska tätä leffaa pystyi lähestymään niin monesta eri suunnasta.

[Stefa]

Joo, lupasin Tirkalle jo irkissä tämän postauksen aikoja sitten mutta parempi myöhään kunnei milloinkaan. Motivaatio kirjottamiseen on ollut vaan vähän pienempi mutta nyt tulikin sitten kirjotettua sekin. Mutta, ennen kuin julkaisen oman listan viimeisiä juttuja. Muutamat loppusanat.

Mukavaa että edes näin pieni porukka lähti tähän listausprojektiin mukaan. Rivenin listaa jäin edelleen kaipaamaan ja olisin toivonut että enskakin olisi mukaan lähtenyt. Myös Rockerin lista olisi voinut olla ihan jees kun siitä puhuit. Ja ehdottomasti jos Mr. Perfekt vaan kykenee niin julkaisee omansa. Ja valkopeurankin loppulistan voisin nähdä ihan mielenkiinnosta. MutiMin lista oli ehdottomasti myös kiva nähdä ja olihan siellä minullekin mieluisia elokuvia paljonkin. Esimerkkinä Showdown in Little Tokyo oli h**vetin mukava piristys kärkisijoihin joka on helposti ysäritoiminnan eliittiä. Bookert:n lista oli myös hyvin jees. Drive olisi varmaan helposti mahtunut omaan listaan mikäli sen olisin nähnyt aikaisemmin (ehkä jonain päivänä). Eniten innostuin siitä että sinunkin listassa oli Kevin Smithiä. Mallrats on mainio leffa, joka on kaiken lisäksi suhteellisen aliarvostettu Kevin Smith-teos. Ei kuitenkaan esim Dogman ja Chasing Amyn veroinen mutta kuitenkin ehdottomasti hauska kattoa. Kevin Smith + Jason Lee + Ben Affleck on hieno yhdistelmä. Evil Deadista myös ehdotonta plussaa. Tirkan lista oli myös kiinnostavaa luettavaa, samoin Kenityksen jonka kärkisijoja odottelen innolla. The Wrestlerin näkeminen ihmisten listoilla ei ole mitenkään epäselvä juttu, kun painifaneja tässä kaikki ollaan.

Myös sen sanon että mun listausta näkee luultavasti vielä uudelleen vaikkapa tässä samaisessa topikissa. Suunnittelen suuresti sellasta "elokuvat jotka olisivat voineet mahtua listalle"-listaa, jonka aion joskus vielä tehdä. Mutta nyt jos saisi sen oman ykkösen laitettua. Ensin perinteisesti edelliset sijat ja sitten da kohokohta.

25. Watchmen
24. Eternal Sunshine of the Spotless Mind
23. Survive Style 5+
22. 12 Monkeys
21. Desperado
20. Elephant
19. Inglourious Basterds
18. The Wrestler
17. Sympathy for Mr. Vengeance
16. Battle Royale
15. American History X
14. The Boondock Saints
13. Natural Born Killers
12. The Killer
11. Donnie Darko
10. Joint Security Area
9. Mafiaveljet
8. Reservoir Dogs
7. Departures
6. Kellopeliappelsiini
5. Oldboy
4. Magnolia
3. Dogma
2. Sin City

JA NYT RUMPUJEN PÄRINÄÄ!

....


"You're not your job. You're not how much money you have in the bank. You're not the car you drive. You're not the contents of your wallet. You're not your fucking khakis. You're the all-singing, all-dancing crap of the world."




1. Fight Club

Elokuva joka tuskin erityisempiä esittelyjä kaipaa. Varmaan lähes jokainen on nähnyt Fight Clubin, ja varmaan moni on voinut jo arvatakin tämän olevan ykköspallilla. Olihan minulla sentään vaikka kuinka kauan Brad Pittin hahmon, Tyler Durdenin yksi lausahdus signaturessa. Mutta anyways, yleisesti ottaen hyvin ylistetty leffa ja onhan tuo IMDB-arvosanakin 8.9 paikkeilla. Vähän ehkä kummallinen vaihtoehto esim Dogman ja Sin Cityn jälkeen mutta siihenkin on ehdottomasti omat syynsä. Juonta en nyt lähde erityisemmin kuvailemaan, kuten taas Sin Cityn ja Dogman kohdalla taisin syventyä niihin vähän enemmänkin. Noh, kysymys varmaan lienee että miksi juuri Fight Club? Noh:

Maailmassa ei ole suoraan sanottuna varmaan yhtään elokuvaa mikä saisi minut yhtä koviin fiiliksiin kuin Fight Club. Tämä on se elokuva, mikä sai mut ihan kunnolla kiinnostumaan enemmän elokuvataiteesta. Fight Club kun oli jotain ihan uutta mulle aikanaan. Sen juoni on oikeestaan parhaimmillaan sillon kun siitä ei tiedä yhtään mitään, kuten minun ekalla kattelukerralla. Kattelin leffan aikanaan sen nimen perusteella, ja voi pojat kuinka leffa sai mut yllättymään. Katsoin sen yhden viikon aikana tämän leffan varmaan kolme-neljä kertaa ja taitaa tässä olla Dogman ohella edelleen se mun katsotuin leffani. En keksi leffasta oikeastaan yhtään pahaa sanottavaa. Sen juoni on ihan h**vetin koukuttava, ja kaikki juonenkäänteet toimii myös ihan törkeän hyvin. Kerrontatyyli on mahtava ja David Fincher ei ole kameran kanssa mikään p**ka jätkä. Ehdottomasti valokeilan varastavat meidän päänäyttelijät, Brad Pitt ja Edward Norton. Brad Pittin roolisuoritus Tyler Durdenina on edelleen niitä mulle elämää suurempia rooleja joita voisin kehua maasta taivaisiin. Juurikin hänen hahmonsa vuorosanat tulee muistettua aika hyvin. Ehdottomasti yksi suosikkiroolejani ja Tyler Durden on ihan filosofisesti ihan h**vetin kiinnostava hahmo. Eikä unohdeta Edward Nortonia. Tämä leffa oikeastaan sai minut rakastumaan Nortoniin ihan täysillä, ja edelleen keräilen hänen leffoja hyllylleni. Eihän Norton nyt sinänsä mikään erikoinen ole, mutta jokin tossa jätkässä vaan iskee ihan jumalattoman paljon. Fight Clubin lisäksi American History X:llä on iso vaikutus siihen miksi kaverista pidän, ja onhan Nortonilla monta hyvää roolia vuosien varrella ollut. Muista näyttelijöistä sen verran että en oikeastaan muista elokuvaa, missä Jared Leto a) ei olisi kuollut b) tai ei olisi vahingoittunut yhtään. Tässä tapauksessa Leto saa ihan helvetisti turpaan ja se on viihdyttävää. Toinen sivunäyttelijöihin liittyvä seikka: en yleensä pidä Helena Bonham Carterista sitten yhtään. Jollain tapaa kyseinen nainen ärsyttää mua, mutta tässä leffassa hän hoitaa roolinsa asiallisesti loppuun. Loppuun asti mainiosti hiottu leffa. Mitä sitä turhaan sen kummemmin vääntämään rautalangasta.

Jos olisin nähnyt Fight Clubin myöhemmin kun elokuvaharrastukseni on päässyt alkuun, en luultavasti diggaisi leffasta ihan näin kympillä. Suuri syy on nimenomaan sen merkityksestä minuun itseeni, kuinka sain sen kunnon potkun harrastukseeni. Mutta onhan se silti ihan mahtava leffa. Ehkäpä yksi mainioimpia tekojani elämässä oli katsoa tämä elokuva. Se on aina hauska kattoa joka kerralla, sen twisti oli yksi kovimmista mulle koskaan ja Tyler Durden on niin ikimuistoinen tyyppi että varmaan vanhana miehenä muistan sen repliikkejä ulkoa. Fight Clubin alkuperäinen kirjaversiokin on pitänyt lukea useaan otteeseen mutta aina sen lainaaminen kirjastosta on vaan jäänyt. Ehkä jonain päivänä. Anyways, katsokaa tämä elokuva, vaikka luultavasti jokaikinen ihminen maan päällä on tämän katsonut. Luultavasti vielä jonain päivänä suostun hyväksymään sen ettei tämä ehkä ihan maailman paras leffa ole, mutta sitä se nyt on ollut mulle jo monta vuotta.

Ja aivan, leffa sai mut myös kiinnostumaan enemmän David Fincheristä, jonka leffoja on kaikin puolin kiva kattoa. Tämä on kylläkin se kovin Fincheri. Zodiac on ihan kiva sarjamurhaajatutkailu, Benjamin Button on ihan ookoo, Social Network on varmaankin toisiksi parasta Fincheriä, Stieg Larssonin kirjan remakea en ole nähnyt ja Alien 3 on myös mukiinmenevää kamaa.

[valkopeura]

Täytyy tämäkin nyt päiväjärjestyksestä hoitaa pois..


8. Fish Tank

Huomasin että olin tehnyt laskuvirheen elokuvia olikin vain 14 vaikka tein Top 15 listan. Tämän ei alunperin kuulunut olla listassa mutta tälläsen voi justiin sopivasti laittaa tänne paikkamaan. En juurikaan usein välitä elokuvista jossa ei ole mitään yliluonnollista tai väkivaltaa. Tämäkin kärsii kovasti sentakia, että kyseinen draama kuvaa niin oikeaa elämää. En ymmärrä mitä kivaa on seurata oikeaa elämää mitä mekin kokoajan eletään. Eihän sellaisessa voi tapahtua mitään kiinnostavaa. Kuitenkin tämä draama on suht ankea ja käsittelee rankkoja asioita. Elokuvan päänäyttelijän joka on nainen roolisuoritus jäi mieleen erittäin hyvänä. Elokuva tietääkseni nauttii suht huikeasta suosiosta niin en ainakaan yksin ole mielipiteeni kanssa.

7 Falling Down Rankka Päivä

Näköjään niinkin vanha kuin 1993 vuonna tehty elokuva. Elokuvassa mies luhistuu Los Angelesin aamuruuhkassa ja alkaa väkivaltainen tie ex vaimonsa luo jolle hänellä on lähestymiskielto. Elokuvassa on viihdyttävä seurata, kun mies on joko hyvin vittuuntunut tai autistinen ja matkallaan exvaimonsa luo hän jättää jälkeensä paljon tuhoa ja muistaakseni kuolleita ihmisiäkin. Elokuvassa kohtaus jossa mies on aseiden kanssa mäkkärissä ja raivoaa miksi hampurilaiset mäkkärin mainostaululla näyttävät isommilta kuin oikeasti ovat on melko paljon huomiota saanut kohtaus. Elokuva on pirun viihdyttävä hauska ja pitää helposti mukanaan elokuvan loppuun saakka.


6 Day Watch

Venäläinen elokuva joka perustuu Venäläiseen johonkin hyvin suosittuun fantasiakirjasarjaan. Tuli vähän ongelmia sillä en ole ihan 100% varma onko tämä se elokuva kyseisestä sarjasta jonka haluan tälle listalle laittaa mutta olen melko varma että on. Katsoin sarjan ekan osan Night Watchin silloin muksuna, kun se ihme ja kumma näytettiin Suomessa elokuvateattereissa. Elokuva silloin ainakin oli minulle liian sekanen enkä pitänyt. En tiedä pitäisinkö nyt, jos katsoisin. Tämä Day Watch kuitenkin joka on Night Watch elokuvan jatko-osa oli ihan äärettömän magee ja hyvä vaikken muistanutkaan enään ollenkaan ensimmäisen osan juonesta juuri mitään. Tätä jollakin tasolla voisi ehkä sanoa mindfuck elokuvaksi sillä melko perinteisestä poikkeavaa menoa on kyllä luvassa. Mieleen on jäänyt toiminta kohtauksista erittäin coolit musiikit ainakin. Fantasia on oikein hyvää ja luovaakin. Joku tyyppi esim: on naisen ruumiissa, vaikka onkin mies ja sitten tässä on myös jotain ihmissusia ja vamppyyrejä. Kaikki on toteutettu todella hyvin eikä mikään tunnu imelältä ja elokuvien perusteella sarja tuntuu hyvin kiinnostavalta. Jossain vaiheessa täytyy lukea nämä kirjat.

5 The Butcher Boy

1997-vuonna Neil Jordanin ohjaama elokuva. Yllätyin juuri että tämäkin elokuva on näin vanha ei ole pitkä aika, kun katoin tämän ja vaikutti ihan uudelta. Elokuvassa seurataan pientä jotain ehkä 10-vuotiasta poikaa jolla on jo joko elokuvan alussa skitsofrenia tai sitten hän sairastuu siihen vasta ihan alussa. En tiedä pilaanko nyt elokuva nautintoa, kun paljastin että kyseisellä pojalla on skitsofrenia. Ehkä vähän. Skitsofrenia kuvataan elokuvassa erittäin hyvällä tavalla. Elokuvassa periaatteessa näytetään vaan pojan sekoilua ja sitä kuinka hänen elämänsä menee päin mäntyä skitsofreniansa takia. Hänen ainoa ystävä hylkää hänet jne.. Elokuva on kaikinpuolin erittäin viihdyttävä alusta loppuun poika seikkailee vähän kaikkialla ja pojalle käy vähän kaikkea.

4 Sweeney Todd

Itseltäni elokuva saa vähän lisäpisteitä kaiken goottiuden ym. takia mutta ihan vähän vaan. Elokuva muutenkin on ihan pirun hyvä. Tim Burton on erittäin hyvä elokuvanohjaaja kunhan hän ei tee mitään lapsille suunnattua elokuva. Johny Depp vetää tässä elämänsä roolin. Itse ainakin tykkään Johny Deppistä huikean karismaattinen näyttelijä ja varastaa aina usein suorituksillaan huomion itseensä täysin. Elokuvassa kaikki muutkin näyttelijät vetää kyllä aivan täysillä. Elokuva on musikaali mutta se ei haittaa yhtään tekee oikeastaan elokuvasta vaan vähän taiteellisemman tuntuisen. En nyt ala juonesta kertoa, kun en tosiaan tätäkään elokuvaa ole nähnyt muuta kuin vain elokuvissa niin en muista. Nauroin ainakin usein elokuvan aikana vaikkei ollut mitään kohtaa mille olisi kuulunut nauraa niin se on jo todiste, että elokuva on pirun magee. Lähinnä varmaan Deppin karismaattinen suoritus eniten nauratti.


3 Thirst

Old Boyn ohjaajalta vähän erillainen Japanilainenvamppyyrielokuva. Päähenkilö muuttuu elokuvassa vamppyyriksi sellasen tieteelliseen lääkekokeen kautta. Elokuvassa on romantiikkaa ja myös syödään ihmisiä. Sanotaan nyt sen verran että päähenkilö mies joka muuttuu vamppyyriksi ei halua vahingoittaa ihmisiä vaan hankkii verensä jota hänen elimistönsä janoaa jostain veripankeista sun muista. Sitten tyttö johon päähenkilö rakastuu ja jonka hän muuttaa vamppyyriksi haluaa tappaa ja syödä mahdollisimman paljon ihmisiä. Tuo Japanilainen likka vetää roolinsa erittäin loistavasti ja on älyttömän ihana. Elokuva on pirun kiinnostava ja hyvä täyttä tykitystä loppuun asti. Ei oo mikään perinteinen elokuvamainen elokuva ja kukaan elokuvan hahmo ei mitenkään oo turha tai pintapuoleisen tuntuinen.

2 Fight Club

"Kuinka voit tuntea itsesi ellet ole koskaan taistellut?" " Ketä ihmistä vastaan kaikista mailman ihmisistä haluaisit mieluiten taistella?" Stefan viesti kannattaa lukea tämän elokuvan pohjalta tuosta ylempää. Sen verran sanon että näin tämän leffan ekan kerran, kun olin ihan muksu ja pidin sillon tätä ihan parhaana. Parhaana elokuvana kaikista ennen kuin näin lemppari elokuvani. Näin tämän uudestaan joku pari vuotta sitten ja tykitti vieläkin kyllä aivan ihan yhtä lujaa.

1 Let The Right One In Ystävät Hämärän Jälkeen


"Är Du en Vampyr" Huom. tarkotan tällä elokuvalla vain alkuperäistä Ruotsalaista elokuvaa en Amerikkalaista versiota. Elokuva perustuu John Ajvide Lindqvistin kirjaan. Elokuvassa on päähenkilönä joku 11-vuotias poika jota koulukiusataan ja jolla ei oo kavereita. Tämä 11-vuotias tutustuu taloon juuri muuttaneeseen tyttöön joka on vähän outo mutta hyvin kiinnostava. Tyttö haisee erikoiselta, ei pidä karkista ja vaikuttaa muutenkin salaperäiseltä omituista. Poika ja tyttö alkavat seurustella keskenään ja pian pojalle paljastuukin että tyttö on vamppyyri. Elokuvassa on muuten aika sairaskohtaus tyttö vaihtaa vaatteitansa sitten poika kattoo niin tämän lapsinäyttelijän lapsi on ehkä korkeintaan 13-vuotias pllu näkyy. Varmaan tuo on tehty tietokoneella nimittäin muuten kuulostaa aika sick and twisted kamalta. Muuten elokuva ei ole mitenkään erityisen sairas. Sitä kuinka päähenkilöä kiusataan käsitellään hyvin ja elokuva on vaan täydellisen mahtava. Elokuvan loppukohtaus on äärimmäisen siisti josta en kerrokkaan mitään. Elokuva on kaikinpuolin samaanaikaan erittäin sppö rakkaustarina ja myöskin synkkä ja verinen. Ei ehkä kuulosta kauhean hyvältä mun kuvailusta mutta voitti tää elokuva Cannesissakin jotain palkintoja. Suosittelen kyllä kaikkien kattoo paisti jos teillä on ihan pska leffamaku että tykkäätte kauheesti sellasista perinteisistä elokuvamaisista elokuvista.

[The Rocker]

Määrittele perinteinen elokuvamainen elokuva. Vaikka kertomalla mikä tekee elokuvasta perinteisen elokuvamaisen elokuvan. Tai heittämällä muutamia esimerkkejä elokuvamaisista elokuvista.

[valkopeura]

Kaikki tollaset perinteiset ja elokuvamaiset elokuvat Lähes kaikki leffat on sellasia jotka päätyy noihin normaaleihin kaupallisiin elokuvateattereihin nykyään.. Elokuvat jota näytetään vaan jossai elokuvatapahtumissa ei sillä tavalla ole kaupallisia ja usein ne on myös taiteellisempia niin ne ei mun mielestä tunnu elokuvamaisilta elokuvilta, vaan ne usein on erillaisia ja eroaa massasta näinollen.

[Japeet]

Tunnen itseni vähän huijatuksi valkopeuran listan kanssa. En tosin ole topicia seurannut joten en tiedä oliko tuossa joku "parhaat mainstreamleffat" -teema, mutta odotin kyllä jotain enemmän hipsterigimmickiin sopivaa. Fish Tank ja Thirst ovat ainoat noista joita en ole nähnyt, ja ainoastaan Day Watch on noista sellainen jota en edes voisi harkita tällaiselle toplistalle, aika keskinkertainen elokuva IMO. Sweeney Todd (jos siis se uusin), Ystävät hämärän jälkeen, Rankka päivä ja Fight Club varmaan löytyisivät omalta listalta, tosin noistakin ainakaan yksi ei ainakaan missään nimessä top kympistä. Hyvä lista, mutta tosiaan pettymys epähipsteriytensä takia.

[valkopeura]

Määrittele perinteinen elokuvamainen elokuva. Vaikka kertomalla mikä tekee elokuvasta perinteisen elokuvamaisen elokuvan. Tai heittämällä muutamia esimerkkejä elokuvamaisista elokuvista.

Lisätään nyt tähän vielä että mun mielestä Kenityksen listalla on selvästi eniten kaikkein tälläisiä perinteisiä elokuvamaisia elokuvia. Oon poikkeusketta nähnyt ite jokasen niistä ja karttaisin kyllä Kenityksen listan kaukaa. Autom. jos Kenitys pitäis jostain elokuvasta niin epäilisin itse että se elokuva olisi huono.

[Stefa]

Vähän pientä kommenttia valkopeuran listasta, joka yllätti hyvinkin positiivisesti kun odotin jotain ihme megahipstretöintiä:

Falling Down on hieno elokuva kyllä. Ehdottomasti Michael Douglasin kovimpia rooleja ja varmaankin ohjaajansa ainoita hyviä teoksia kunnes Bätmän. Night/Daywatcheja en ole nähnyt kumpaakaan, vaikkakin ne on joskus jopa kiinnostanut. Sama jätkähän ohjasi Abraham Lincoln: Vampire Hunterinkin (en ole nähnyt). Sweeney Toddista en oikeestaan osaa sanoa muuta kuin sen, että Sascha Baron Cohenin kurkun aukeaminen goremaisella tavalla on yksi elämäni nautinnollisimpia kokemuksia. Thirst tuli kyllä ihan puskista. Minä itse kun pidän sitä suht keskinkertaisena teoksena Chan-wookin tuotannosta. Ihan hyvä leffahan tuo on ja onhan siinä Kang-Ho Song pääroolissa joka on kaikin puolin hieno mies. Sen verran korjaan että Thirst ei ole japanilainen, vaan korealainen Fight Club myös miellytti.