TULOKSET: WrestlingAwards 2012

enska · Viesti Kirjoittaja **enska** » Ti 25.12.2012 21:58

Äänestysaika päättyy 10.1.2013.

Tuhansia vuosia Paintissa jne.

Vuoden 2007 voittaja: Hornswoggle vs. The Great Khali (Survivor Series)
Vuoden 2008 voittaja: Chavo Guerrero vs. Kane (WrestleMania XXIV)
Vuoden 2009 voittaja: Santina Marella vs. Vickie Guerrero (Extreme Rules)
Vuoden 2010 voittaja: Mr. McMahon vs. Bret Hart (WrestleMania XXVI)
Vuoden 2011 voittaja: Jerry Lawler vs. Michael Cole (WrestleMania XXVII)

Lawlerin Jerry ja Colen Michael ottivat viime vuonna palkinnon suvereenisti nimiinsä, mutta miten käy tänä vuonna? Lokaa niskaansa ovat saaneet mm. John Cenan ja John Laurinaitiksen välinen hirvitysottelu Over the Limitissä, Daniel Bryanin ja Sheamuksen pahamaineinen "18-sekuntinen", Brodus Clayn sieluttomat impromptu-ottelut alkukesän PPV:issä, Against All Oddsin 12-minuuttinen klassikko Gunner (w/ Eric Bischoff) vs. Garett Bischoff (w/ Hulk Hogan), Jeff Hardyn ja Bully Rayn puuduttava koitos Bound for Glory -sarjan voitosta No Surrenderissa sekä No Way Outin karmaiseva John Cena vs. Big Show ja eräässä kesäkuisessa Raw'ssa nähty Michael Cole vs. John Cena. Mikä ottelu oli kaikista huonoin?

Vuoden 2007 voittaja: Batista vs. The Great Khali
Vuoden 2008 voittaja: Armando Alejandro Estrada vs. Colin Delaney
Vuoden 2009 voittaja: Hornswoggle vs. Chavo Guerrero
Vuoden 2010 voittaja: Edge vs. Kane
Vuoden 2011 voittaja: Michael Cole vs. Jerry Lawler & Jim Ross

Myös tämä pysti meni varsin selvästi Colen ja Lawlerin (ja Rossin) nimiin viime vuoden gaalassa. Tänä vuonna ei ole selostajainvälisiä riitoja – onneksi – puitu, joten vastausta on etsittävä toisaalta. Miten olisi vaikkapa Cena–Laurinaitis, Cena–Show taikka Cena–Vickie? Erityisesti nämä Cena–Vickien kaltaiset "salaromanssijuonikuviot" ovat olleet tänä vuonna (jostain synkästä syystä) muodissa, minkä vuoksi myös TNA tarjoaa varteenotettavia voittajia: Bully Rayn ja Brooke Hoganin kuvion sekä tietysti AJ Stylesin ja Christopher Danielsin välisen ikifeudin, jota tänä vuonna pääsivät maustamaan myös Dixie Carter, Sarge ja erityisesti Claire Lynch. Huonoiksi feudeiksi on leimattu myös mm. Sheamus vs. Alberto Del Rio, Hulk Hogan (+ kaikki hänen veljensä & Floridan poliisivoimat) vs. Aces and Eights, Devon vs. Robbie E & T (

) ja Sheamus vs. Big Show, joka ei Sheamus – Del Rion tavoin tunnu loppuvan koskaan.

Vuoden 2007 voittaja: Mr. McMahonin kuolema
Vuoden 2008 voittaja: The Great Khali Kiss Cam
Vuoden 2009 voittaja: The Abraham Washington Show
Vuoden 2010 voittaja: Pee-wee Hermanin Raw-esiintyminen
Vuoden 2011 voittaja: Jim Rossin ja Michael Colen räppibattle

Tässä pitäisi olla onnellinen, sillä mieleeni ei juolahda ainuttakaan todella huonoa segmenttiä männävuoden tarjonnasta.

...ennen kuin muistan, mitä Ric Flair ja Hulk Hogan tekivät Lockdownissa, Aces and Eights oikeastaan joka ikisessä Impact-esiintymisessään, Hornswoggle 1000. Raw'ssa ja Claire Lynch ikimuistoisessa debyytissään. Kauhukuvia herättävät myös Vickie Guerreron ja Mr. McMahonin väliset segmentit, "AJ-skandaalin" kohtaukset, Daniel Bryanin ja AJ:n häät sekä Natalyan ilmavaivasegmentit. Näiden lisäksi Miz TV on jättänyt suuhun pahan maun.

Vuoden 2007 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2008 voittaja: The Great Khali
Vuoden 2009 voittaja: Tyler Reks
Vuoden 2010 voittaja: "All-American" Abyss
Vuoden 2011 voittaja: Michael Cole

Periamerikkalainen Abyss lienee tämän vuosituhannen kamalin tapaus. Tämän vuoden kamalin tapaus voinee sen sijaan olla sekopäinen AJ, tanssiva dinosaurus Brodys Clay, protagonistina taisteleva Miz, huonolla huumorintajulla varustettu Sheamus, flopannut Tensai, paholaismainen nainen Claire Lynch, ilmavaivainen nainen Natalya, Brooke Hogania rakastava Bully Ray tai esim. Jessie Godderz, joka ei välttämättä ihan jokaisen mieleen ole. Ken kantaa vuoden huonoimman gimmickin titteliä tänä vuonna?

Vuoden 2008 voittaja: CM Punkin kohtelu
Vuoden 2009 voittajat: CM Punkin kohtelu, Sheamuksen mestaruusvoitto
Vuoden 2010 voittaja: Free or fired -kuvion bookkaus
Vuoden 2011 voittaja: Christianin ensimmäinen maailmanmestaruuskausi

Minulle herää ensimmäisenä pettymyksenä mieleen WrestleManian Daniel Bryan vs. Sheamus, josta olin maksanut striimin, jotta näen kyseisen pitkän ja hienon ottelun hyvällä kuvanlaadulla ja ilman häiriötekijöitä. 18 sekunnin jälkeen naamani muistutti pannukakkua. Sheamuksen voitto minua ei ärsyttänyt, sillä siihen olin toki osannut varautua, mutta WrestleMania-ottelun varastaminen ei tuntunut kivalta.

Muita suuria pettymyksiä tänä vuonna (ainakin itselleni) olivat Chris Jerichon hengetön paluu ja se, ettei John Cenan hahmo muuttunut suuntaan tai toiseen The Rockille hävityn WrestleMania-matsin jälkeen. Myös sitä on kritisoitu paljon, ettei Brock Lesnar ollut suuressa paluuottelussaan voitokas. TNA:ssa harmaita hiuksia on syntynyt Austin Arieksen mestaruushäviöstä, Joey Ryanin juonikuviosta, AJ Stylesin kohtelusta ja tietysti Devonin kohtalosta (

). Mikä pettymys riipaisi sydämessäsi eniten?

Vuoden 2010 voittaja: The Undertaker
Vuoden 2011 voittaja: Matt Hardy

Kuka on kehittynyt huonoon suuntaan muita painijoita enemmän? Kenen painijan ote alkaa jo lipsua? Kenen painijan olisi syytä joko parantaa otteitaan tai ripustaa painisaappaansa naulaan? Kuka on tämän vuoden Matt Hardy? Uumoilisin Mr. Andersonin, Kurt Anglen, Stingin, Rob Van Damin, Samoa Joen, The Mizin, Rey Mysterion ja Great Khalin olevan tässä vahvoilla.

Vuoden 2007 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2008 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2009 voittaja: The Great Khali
Vuoden 2010 voittaja: The Undertaker
Vuoden 2011 voittaja: The Great Khali

Big Daddy V -palkinnon saa vuoden huonoin painija. Sen kyseisen painijan nimi kaiverrettakoon Big Daddy V:n, The Great Khalin ja The Undertakerin (

) eliittiseuran sekaan. (Ellei Khali onnistu tekemään hattutemppua ja "voittamaan" palkinnon kolmannen kerran nimiinsä.) Paljon on parjattu mm. John Laurinaitiksen, Michael Colen, The Mizin, Jinder Mahalin, David Otungan, Camachon, Brodus Clayn, Tensain, Vickie Guerreron, Alicia Foxin, Crimsonin, Garett Bischoffin, Gunnerin, Jessie Godderzin, Matt Morganin ja tietysti sen Great Khalin kehäotteita. Kuka oli painijoista huonoin?

Vuoden 2007 voittaja: Sweet Chin Music
Vuoden 2008 voittaja: Air Bourne
Vuoden 2009 voittajat: RKO, Gutwrench powerbomb
Vuoden 2010 voittaja: RKO
Vuoden 2011 voittaja: RKO

Randy Ortonista ei nettifoorumeilla juurikaan pidetä, mutta miehen lopetusliikkeestä nautiskellaan silti. Kykeneekö Kyy voittamaan palkinnon RKO:llaan taas kerran itselleen, vai nouseeko tänä vuonna voittajaksi jonkun toisen painijan finisheri? Vanhojen suosikkien lisäksi tarjolla on liuta uusia lopetusliikkeitä, joista ainakin Rybackin Shell Shocked, Antonio Cesaron Neutralizer, Big E Langstonin Big Ending, Damien Sandow'n Terminus ja Tensain Chokebomb ovat painautuneet ihmisten tajuntoihin. Vahvoilla voi myös olla Dolph Zigglerin Superkick, joka on syksyn mittaan alkanut vahvistaa asemaansa miehen ykkösliikkeenä. Mikä lopetusliike on paras?

Vuoden 2009 voittaja: CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: Jeff Hardy
Vuoden 2011 voittaja: R-Truth

Tänä vuonna käännöksiä ovat tehneet mm. Austin Aries, Big Show, Chris Jericho, Daniel Bryan, Devon, CM Punk, Kane, The Miz, Bully Ray, Kurt Angle, Tara ja AJ. Kenen painijan muutos luonteessa säväytti eniten? Kuka painija puhkesi kukkaansa käännöksen myötä? Kuka ansaitsee paikkansa Punkin, Hardyn ja R-Truthin joukossa?

Vuoden 2008 voittaja: Shawn Michaels
Vuoden 2009 voittaja: Jeff Hardy
Vuoden 2010 voittaja: John Cena
Vuoden 2011 voittaja: Zack Ryder

Trendikästä on se, että vihataan sankareita ja kannustetaan pahiksia, mutta nämä Zack Ryderin ja Shawn Michaelsin kaltaiset painijat todistavat sen, että myös hyviksistä voi yhä tykätä. Tänä vuonna moisia "koko kansan sankareita" ovat olleet eritoten Austin Aries, James Storm, Jeff Hardy, The Rock, Daniel Bryan ja Ryback. Puhdasverisiä naamoja ovat edustaneet näiden painijoiden lisäksi mm. Kofi Kingston, Triple H, John Cena, Sheamus, AJ Styles, Joseph Park(s t.

) ja ikisankari Rey Mysterio. Ketä sankaria oli suurin ilo kannustaa menestykseen?

Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2010 voittaja: Wade Barrett
Vuoden 2011 voittaja: The Miz

Tästä palkinnosta on joka vuosi taisteltu todella tiukasti, ja syy on se, että hyviä pahiksia on paljon. Tämä vuosi ei tarjoa poikkeusta sääntöön: esim. Austin Aries, Alberto Del Rio, Bobby Roode, Bully Ray, Christopher Daniels, CM Punk, Daniel Bryan, Dolph Ziggler, John Laurinaitis, Mark Henry, The Miz, Chris Jericho, Paul Heyman, Shieldin jäsenet ja Brock Lesnar ovat toimineet pahiksina erittäin hyvin. Mitä hahmoa oli suurin ilo vihata?

Vuoden 2007 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2008 voittaja: John Cena
Vuoden 2009 voittaja: Christian
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden 2011 voittaja: The Rock

Vuosi sitten pankin räjäytti Rock, tänä vuonna sen tekee luultavimmin Brock. Lesnarille vastusta antanevat vain Chris Jericho, James Storm, Ric Flair ja eeppinen Devon. Niin, ja Sting, joka tekee paluunsa Total Nonstop Actioniin aina, kun show'ssa esiintyy.

Vuoden 2007 voittaja: AJ Styles
Vuoden 2008 voittaja: Edge
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: CM Punk
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk

Voiko hattutempun tehnyt Punk kasvattaa voittoputkeaan neljään peräkkäiseen voittoon? Ehkä, ehkä ei. Gimmick-taistossa ovat tosissaan messissä myös ainakin Damien Sandow, Ryback, Joseph Park(s t.

), 3MB, Daniel Bryan, Kane, Brock Lesnar, Antonio Cesaro ja Christopher Daniels. Kenellä on ollut vuoden paras gimmick?

Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryanin potkut
Vuoden 2011 voittaja: Edgen eläköityminen

Viime vuosi oli niin raju uutisvuosi, että tämän vuoden tapahtumat jäävät väistämättä sen varjoon. Köyhän uutisvuoden kukkasiin kuuluvat mm. TNA:n ja WWE:n välinen oikeudenkäynti, Jerry Lawlerin sydänkohtaus, Hulk Hoganin "seksivideoskandaali", Kharman keskenmeno, Beth Phoenixin eläköityminen ja Impactin siirtyminen live-lähetyksiin. Mikä painimaailman uutisista kohautti tänä vuonna eniten?

Vuoden 2009 voittaja: John Cenan lento spottivaloon
Vuoden 2010 voittaja: Kurt Anglen moonsault Lockdownissa
Vuoden 2011 voittaja: Ricardo Rodriguezin lento TLC:ssä

Joku voisi sanoa, että Seth Rollinsin loikka puupöytäinfernoon Shieldin ottelussa Rybackin ja Hell No'n tiimiä vastaan TLC-PPV:ssä voittaisi tämän palkinnon helposti, mutta muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Yksi niistä on Brock Lesnarin hurja hyppy kehästä ulos Extreme Rules -PPV:ssä. Myös D-Generation X:n Sweet Chin Music & Pedigree -kombo The Undertakerille oli melkoisen maaginen hetki. Visuaalisesti kaunis oli Rybackin tekemä Shell Shocked CM Punkille Hell in a Cellin katolla. Komeita spotteja nähtiin myös TNA:ssa, jossa Bound for Gloryn Roode–Storm ja Turning Pointin Hardy–Aries olivat hurjia tekoja täynnä. Mikä spotti oli ylitse muiden?

Vuoden 2008 voittaja: Jeff Hardyn mestaruusvoitto
Vuoden 2009 voittaja: CM Punkin MITB-lunastus
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryanin paluu
Vuoden 2011 voittaja: CM Punkin mestaruusvoitto MITB:ssä

Tänäkin vuonna olemme päässeet markkailemaan antaumuksella, mistä pitää olla kiitollinen. Henkilökohtaisesti rakastin The Rockin voittoa WrestleManiassa, Brock Lesnarin paluuta, Austin Arieksen maailmanmestaruusvoittoa, Shieldin debyyttiä, Undertakerin pelastautumista HHH:n ja HBK:n Sweet Chin Music & Pedigree -kombon kynsistä, Santino Marellan taistelemista Elimination Chamberissa, Dolph Zigglerin MITB-voitto(j)a ja Devonin paljastumista Hulk Hoganin Brutukseksi. Vaihtoehtoja riittää niin paljon, että sen oikean valitsemista tullee varsin vaikeata.

Vuoden 2008 voittaja: The Big Show
Vuoden 2009 voittaja: Sheamus
Vuoden 2010 voittaja: Rey Mysterio
Vuoden 2011 voittaja: Alberto Del Rio

Jokavuotinen muistutus kuuluu näin: tarkoituksena on äänestää painijaa, jota me painifanit emme arvosta tarpeeksi. Tällaisia painijoita voisivat olla esim. Alberto Del Rio, Big Show, John Cena, Kofi Kingston, Randy Orton, Rey Mysterio, Ryback, Sheamus, Tensai, James Storm, Jeff Hardy ja Kane – ja ehkä jopa se CM Punk. Kuka painija on sellainen, joka on mielestäsi loistava mutta jota ei rakasteta riittävästi?

Vuoden 2007 voittaja: Batista
Vuoden 2008 voittaja: Batista
Vuoden 2009 voittaja: John Morrison
Vuoden 2010 voittaja: Ted DiBiase
Vuoden 2011 voittaja: Christian

Yliarvostettuja painijoita on useita. Esimerkiksi Dean Ambrosen hypetys on mennyt netissä rankasti yli. Myös CM Punk, Daniel Bryan, Chris Jericho, Dolph Ziggler, Austin Aries, AJ Styles, Cody Rhodes, Christopher Daniels ja Joey Ryan tuntuvat olevan painijoita, jotka saavat anteeksi kaiken, mitä sattuvat tekemään. Kenen arvostus menee överiksi? Kuka arvostetuista painijoista ei mielestäsi ansaitse kaikkea arvostustaan?

Vuoden 2007 voittaja: Jeff Hardy
Vuoden 2008 voittaja: The Miz
Vuoden 2009 voittaja: John Morrison
Vuoden 2010 voittaja: The Miz
Vuoden 2011 voittaja: Cody Rhodes

Hardysta Miziin, Mizistä Morrisoniin, Morrisonista Miziin ja Mizistä Rhodesiin. Jos historiaan on uskominen, Miz tulee pokaamaan pystin tänä vuonna, mutta jos WrestlingAlertin väki päättää toisin, pystin vie joku muu. Kehitystä on ollut havaittavissa esim. Damien Sandow'ssa, John Cenassa, Rybackissa, Sheamuksessa, Sin Carassa, Titus O'Nealissa, Abyssissä, Bully Rayssä, James Stormissa ja Zema Ionissa. Kuka kehittyi eniten?

Vuoden 2007 voittaja: Santino Marella
Vuoden 2008 voittaja: Evan Bourne
Vuoden 2009 voittaja: Sheamus
Vuoden 2010 voittaja: Wade Barrett
Vuoden 2011 voittaja: Sin Cara

Huom! Tässä haetaan painijaa taikka hahmoa (kuten Damien Sandow'n, Rybackin ja Tensain tapauksissa), joka on tehnyt debyyttinsä uudessa federaatiossa v. 2012 aikana. Kuka näistä uusista debytanteista on jättänyt suurimman vaikutuksen? Sandow'n, Rybackin ja Tensain lisäksi uusia kasvoja ovat mm. Big E Langston, Wes Brisco, Dean Ambrose, Seth Rollins, Roman Reigns, Brad Maddox, Sam Shaw, Kenny King, Joey Ryan, D.O.C. ja Joseph Park(s t.

).

Vuoden 2007 voittaja: Christian
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: The Miz
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk

CM Punk oli viime vuonna ehdoton promokuningas. Tänä vuonna Punksterin taso mikrofonimiehenä on laskenut, mutta sanoisin jannun olevan silti yksi isoimmista voittajaehdokkaista tässä äänestyksessä. Muita varteenotettavia valintoja ovat vaikkapa Antonio Cesaro, Dean Ambrose, Damien Sandow, Daniel Bryan, Dolph Ziggler, Kane, Triple H, John Cena, The Rock, Chris Jericho, Austin Aries, Christopher Daniels, Joseph Park(s t.

), Bully Ray ja ehkäpä jopa itse Hulk Hogan. Kenen verbaalinen osaaminen kolahti sisimpääsi parhaiten?

Vuoden 2008 voittaja: Ezekiel Jackson
Vuoden 2009 voittaja: Natalya
Vuoden 2010 voittaja: Vickie Guerrero
Vuoden 2011 voittaja: Ricardo Rodriguez

Ezekiel Jacksonin voitto v. 2008 on edelleen ihana asia. Myös Ricardo Rodriguezin menestyminen lämmittää sydäntäni. Mutta kykeneekö Rodriguez toistamaan voittonsa vuonna, jona managerilegenda Paul Heyman on palannut takaisin kehän laidalle idoleitaan puolustamaan? Managereina/valetteina ovat Heymanin ja Rodriguezin lisäksi kunnostautuneet AJ, Naomi, Cameron, Aksana, Sakamoto, Eric Bischoff ja v. 2010 voittaja Vickie Guerrero. Kuka on ollut managereista paras?

Vuoden 2007 voittaja: JBL
Vuoden 2008 voittaja: Jim Ross
Vuoden 2009 voittaja: Matt Striker
Vuoden 2010 voittaja: Michael Cole
Vuoden 2011 voittaja: Booker T

Selostajain kirous elää yhä. Selostajain kirous tarkoittaa sitä, ettei yksikään selostaja ole onnistunut voittamaan tätä pokaalia kahdesti. Katkeaako kirous tähän vuoteen? Se voi olla, sillä selostajaksi palanneen JBL:n työtä on kehuttu todella vuolaasti. JBL:n lisäksi on mahdollista äänestää mm. Michael Colea, Mike Tenaytä, Tazia, Jerry Lawleria, Scott Stanfordia, Matt Strikeriä, Josh Mathewsia, Jerry Lawleria ja William Regalia. Kenen selostajan ääni ja puheet miellyttävät muita selostajia enemmän?

Vuoden 2007 voittaja: "I will never retire!"
Vuoden 2008 voittaja: Ric Flairin jäähyväiset
Vuoden 2009 voittaja: The Abraham Washington Show
Vuoden 2010 voittaja: Nexusin debyytti
Vuoden 2011 voittaja: CM Punkin "shoot-promo"

Segmenttiehdokkaita löytyy aina Brock Lesnarin paluusta Gut Check -segmentteihin ja Undertakerin, Shawn Michaelsin ja Triple H:n yhteisistä kohtauksista The Rockin "rokkikonserttiin". Mainioita olivat myös ne promot, joissa Daniel Bryan pakotti AJ:tä kehumaan häntä hyväksi rakastajaksi, Shawn Michaels keskusteli Brock Lesnarin kanssa, Aksana kyykytti Antonio Cesaron kanssa Teddy Longia, Daniel Bryan harjoitteli vihanhallintaa Kanen, Haroldin ja tohtori Shelbyn kera ja Austin Aries luopui X-divisioonan mestaruudestaan. Vaihtoehtoja riittää näiden lisäksi runsaasti, joten tässä kannattaa tehdä aivotyötä ennen äänestämistä.

Vuoden 2009 voittaja: SmackDown!
Vuoden 2010 voittaja: Raw
Vuoden 2011 voittaja: Raw

Ensimmäisen voitti SmackDown!, toisen ja kolmannen Raw. Jatkaako Raw voittokulkuaan, vai onko tänä vuonna jonkin toisen show'n vuoro nousta korkeimmalle pallille?

Vuoden 2009 voittaja: Edge vs. John Morrison (SmackDown!)
Vuoden 2010 voittaja: AJ Styles vs. Kurt Angle (iMPACT!)
Vuoden 2011 voittaja: The Miz vs. John Morrison (Raw)

Voisiko esim. Daniel Bryanin ja Sheamuksen Street Fight -matsi olla tänä vuonna ykkönen? Sheamus on otellut mainiosti myös Chris Jerichoa, Damien Sandow'ta, Antonio Cesaroa ja Dolph Ziggleriä vastaan. Hienoja tv-matseja olivat myös Heath Slaterin väännöt erinäköisiä ja -ikäisiä legendoja vastaan keskikesällä ja WrestleManian jälkeinen CM Punk vs. Mark Henry -saaga. Tässä on vain pieni katras vuoden parhaimmistoa. Mikä on sinun suosikkisi?

Vuoden 2008 voittaja: Main Event Mafia
Vuoden 2009 voittaja: The Legacy
Vuoden 2010 voittaja: Nexus
Vuoden 2011 voittaja: New Nexus

Stable-painin tarjonta on ollut v. 2010 kukoistuksen jälkeen alamäessä; etenkin alkukeväällä stable-painia kidutti melkoinen taantuma. Loppuvuodesta tarjonta on parantunut vähän The Shieldin, Three Man Bandin ja *gasp* Aces and Eightsin myötä. Tilanne on siis sellainen, että tänä vuonna jokin mainstream-painin ulkopuolinen talli voi hyvinkin nousta kilpailun voittajaksi. Mahtaako käydä niin?

Vuoden 2007 voittajat: Cade & Murdoch, Briscoe Brothers
Vuoden 2008 voittaja: Miz 'n' Morrison
Vuoden 2009 voittaja: Jeri-Show
Vuoden 2010 voittaja: Motor City Machine Guns
Vuoden 2011 voittaja: Awesome Truth

Joukkuepainin saralla tilanne on täysin toisenlainen; vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla. WWE:stä löytyy Hell No'ta, Team Rhodes Scholarsia, International Airstrikea (Tyson Kidd & Justin Gabriel), Sin Caran ja Rey Mysterion tiimiä, Prime Time Playersia, Uson veljeksiä ja Truthin ja Kingstonin joukkuetta, TNA:sta Bad Influencea, Chavoa & Hernandezia ja Anglea & Stylesiä. Indyissä ovat vaikuttaneet mm. Haas & Benjamin, Young Bucks ja v. 2007 voittaja Briscoe Brothers. Mikä joukkue voittaa?

Vuoden 2007 voittaja: WWE
Vuoden 2008 voittaja: WWE
Vuoden 2009 voittaja: WWE
Vuoden 2010 voittaja: WWE
Vuoden 2011 voittaja: WWE

WWE, WWE, WWE, WWE ja WWE. Tapahtuuko tänä vuonna muutos?

Vuoden 2007 voittaja: Matt Hardy vs. MVP
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho vs. Shawn Michaels
Vuoden 2009 voittaja: Jeff Hardy vs. CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: Rey Mysterio vs. CM Punk
Vuoden 2011 voittaja: John Cena vs. CM Punk

Myös tämä pysti on ollut aina WWE-eksklusiivinen palkinto, mutta tänä vuonna ainakin TNA:lla on kovat piipussa Aries–Rooden, Aries–Hardyn, Roode–Stormin, Bully–Parkin ja Angle–Hardyn ansiosta. WWE:ssä parhaimmiksi feudeiksi on leimattu Cena–Lesnaria, HHH–Undertakeria, Punk–Rybackia, Punk–Bryania, Bryan – Big Show'ta ja HHH–Lesnaria. Mikä on ollut kuluneen vuoden paras feudi?

Vuoden 2007 voittajat: Armageddon (WWE), Bound for Glory (TNA)
Vuoden 2008 voittaja: WrestleMania XXIV (WWE)
Vuoden 2009 voittaja: Turning Point (TNA)
Vuoden 2010 voittaja: WrestleMania XXVI (WWE)
Vuoden 2011 voittaja: Money in the Bank (WWE)

WrestleMania on noussut voittajaksi joka toisena vuotena. Kaavan mukaan WM:n olisi aika voittaa taas, enkä kyllä ihmettelisi, mikäli niin tapahtuisi. Tämän vuoden WrestleMania kun sisälsi huikeita matseja ja unohtumatonta fiilistä. Kovan vastuksen Manialle kuitenkin tarjoavat Extreme Rules, Money in the Bank, TLC, Bound for Glory, Slammiversary, Turning Point ja Ring of Honorin Border Wars. Onko suosikkisi jokin näistä, vai piditkö jostakin muusta show'sta vielä enemmän?

Vuoden 2007 voittajat: Christian vs. Samoa Joe (BFG), Steenerico vs. Briscoe Brothers (Man Up)
Vuoden 2008 voittaja: Ric Flair vs. Shawn Michaels (WrestleMania XXIV)
Vuoden 2009 voittaja: The Undertaker vs. Shawn Michaels (WrestleMania XXV)
Vuoden 2010 voittaja: The Undertaker vs. Shawn Michaels (WrestleMania XXVI)
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk vs. John Cena (Money in the Bank)

Myös taistelu tämän pystin voitosta lienee erittäin tasaista. Tarjolla on näet WrestleMania-klassikoita Rock–Cenasta Punk–Jerichoon ja HHH–Undertakeriin, keskikesän huippumatseja Punk–Bryanista Aries–Roodeen, Extreme Rulesin likipitäen täydelliset Cena–Lesnar ja Sheamus–Bryan sekä loppuvuoden parhaimmistoon lukeutuvat Night of Championsin Cena–Punk, Turning Pointin Aries–Hardy ja TLC-PPV:n ottelut The Shield – Ryback & Hell No ja Cena–Ziggler. Erinomaisia koitoksia on käyty myös mm. Ring of Honorin puolella. Mikä ottelu ansaitsee paikkansa klassikoiden listauksella?

Vuoden 2007 voittaja: Beth Phoenix
Vuoden 2008 voittaja: Beth Phoenix
Vuoden 2009 voittajat: Melina, Mickie James
Vuoden 2010 voittaja: Michelle McCool
Vuoden 2011 voittaja: Beth Phoenix

Naispaini on sukeltanut tämän vuoden aikana syvälle suohon Beth Phoenixin, Bella-kaksosten, Kelly Kellyn ja Kharman lähtöjen myötä, mutta onneksi joistakuista painijoista on yhä pitämään divisioonia yllä. Näistä nimistä mm. Eve, Tara, Tamina ja Gail Kim ovat hoitaneet hommansa kiitettävästi. Uusista (tai uudehkoista) painijoista huipulle ovat nousseet Kaitlyn ja Miss Tessmacher. Kuka naisista on vuoden 2012 kuningatar?

Vuoden 2007 voittaja: John Cena
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk

Entä kuka on vuoden 2012 kuningas? Vaihtoehtoja on niin paljon, että taistelusta on tultava jännittävä. CM Punk voi toistaa viimevuotisen voittonsa, Daniel Bryan saattaa toistaa v. 2010 voittonsa, John Cena saattaa toistaa v. 2007 voittonsa... huh, huh. Vahvoilla ovat myös Austin Aries, Bobby Roode, Brock Lesnar, Sheamus, Ryback, Dolph Ziggler, Jeff Hardy, James Storm ja Christopher Daniels.

Kuka voittaa?

Äänestyslomake on tässä:

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
2. Vuoden huonoin feudi
3. Vuoden huonoin segmentti
4. Vuoden huonoin gimmick
5. Vuoden pettymys
6. Vuoden huonontunein painija
7. Big Daddy V -palkinto

Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
9. Vuoden turn
10. Vuoden face
11. Vuoden heel
12. Vuoden paluu
13. Vuoden gimmick
14. Vuoden uutinen
15. Vuoden spotti
16. Vuoden "mark out moment"

Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
18. Vuoden yliarvostetuin painija
19. Vuoden kehittynein painija
20. Vuoden debytantti
21. Vuoden promottaja
22. Vuoden manageri
23. Vuoden selostaja
24. Vuoden segmentti
25. Vuoden tv-show
26. Vuoden tv-matsi

Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
28. Vuoden tag team
29. Vuoden promootio
30. Vuoden feudi
31. Vuoden show
32. Vuoden ottelu
33. Vuoden naispainija
34. Vuoden painija

Selvyyden vuoksi pyytäisin sellaista, että käyttäisitte tuota nimenomaista lomaketta. Toinen pyyntö on se, että mikäli päätätte olla äänestämättä jossakin kohdassa, jättäkää se silti siihen. Älkää siis pyyhikö mitään palkintoja pois, sillä ääniä laskettaessa on ärsyttävää mennä numeroissa sekaisin ja ihmetellä, missä sitä nyt mennään. Eli siis tämä olisi oikeaoppinen tapa toimia, jos jättää jonkin kohdan tyhjäksi:

1. Vuoden huonoin ottelu: Tale vs. Elias
2. Vuoden huonoin feudi:
3. Vuoden huonoin segmentti: Seppo tuo poppamiehen Marian luokse

Äänestysiloa ja -jännitystä jokaiselle!

P.S. Graafisesta toteutuksesta kiitokset taas Show_Stopperille.

enska · Viesti Kirjoittaja **enska** » Pe 28.12.2012 18:31

1. Vuoden huonoin ottelu
Voi olla, että unohdan nyt jonkin oleellisen ottelun, mutta pakko minun on johonkin John Cenan matseista päätyä. Kyseessä on Cena–Colen (Raw), Cena–Laurinaitiksen (Over the Limit) ja Cena – Big Show'n (No Way Out) välinen kolmen kauppa. Kunniamainintoja jaettakoon WrestleManian Sheamus–Bryanille, joka otti pahasti päähän, Elimination Chamberin Kane–Cenalle, joka ei todellakaan ansainnut asemaansa ko. PPV:n pääotteluna, ja vielä Slammiversaryn Roode–Stingille, joka oli Rooden hienon mestaruuskauden huonoin mestaruusottelu.

Cenan John on siis jo valittuna, mutta saako hän seurakseen Big Show'n, Laurinaitiksen vaiko Colen? Tehdään niin, että ruksataan Cena – Big Show pois, sillä vaikka matsi oli todella puuduttava elämys, se ei ollut niin tyhmä ottelu kuin Cena–Cole tai Cena–Laurinaitis.

Cena–Laurinaitis ärsytti jo siksi, että sen "eeppinen" swerve (eli Big Show'n sekaantuminen) oli ennalta-arvattavuudessaan Sin Caran botchailemisen luokkaa. Enemmän matsissa nakersi kuitenkin se, että WWE teki siitä Over the Limitin pääottelun, vaikka pääottelupaikan olisivat ansainneet CM Punk ja Daniel Bryan, jotka matsasivat samassa PPV:ssä MOTYC-tasoisen ottelun WWE-mestaruudesta. Cena–Colessa puolestaan kiukutti se, ettei Cole olisi ansainnut moista kohtaloa silloin. Cole oli jo muuttunut nöyräksi hepuksi, joka ei enää käyttäytynyt ilkeästi, joten Cenan teko tuntui epäoikeudenmukaiselta.

Voiton vie tasaisen kilpailun päätteeksi John Cena vs. John Laurinaitis. En vieläkään käsitä sitä, miksi 1) WWE bookkasi tällaisen matsin, 2) rankaisi meitä Cenan ja Big Show'n välisellä feudilla ja 3) teki tästä ottelusta Over the Limitin päämatsin. Uskoni WWE:hen oli näiden syiden vuoksi koetuksella kesän aikana.

2. Vuoden huonoin feudi
Brooke Hoganin ja Bully Rayn kuolematon rakkaustarina, jota Hulk-isä ei voi sietää, voisi olla tässä vahvoilla, jos olisin sitä katsellut, mutta pelkkien spoilereitten perusteella en lähde äänestämään. Eikä siis minua häiritse siinä se, että Brooke ja Hulk ovat ruudussa tai että kuvio on kaikin puolin epäuskottava, sillä niistä seikoista irtoaa hulvatonta huumoriarvoa, vaan se, että Bully Ray – yksi TNA:n parhaimmista hahmoista – on kahlittuna kiinni moiseen komediakuvioon.

Huumoriarvon ansiosta en anna pistettä myöskään AJ Stylesin ja Bad Influencen väliselle riidalle. Claire Lynch kun on kuin kävelevä kultti-ilmiö, jota ei voi koskaan ajatella hymyilemättä. Myös Sergin ikimuistoinen tähdenlento pitää Styles–Danielsin positiivisesti camp-huumorin puolella.

WWE:n puolella sen sijaan on nähty niin huonoja feudeja, ettei edes Erkki kykene repimään niistä huumoria irti. Näistä mainittakoon Cena–Laurinaitis, Cena – Big Show ja kaiken kruunaava roskakuvio eli muuan AJ-skandaali. Kuvioista kukin oli niin hirveätä kidutusta, että kelausnapille oli rutkasti käyttöä.

Aces and Eights vs. TNA veti kuitenkin kaikista pisimmän korren. Myös tästä juustoisesta feudista pystyy raastamaan nauruja irti "I brought some females" -repliikkeineen kaikkineen, sitä ei voi kiistää, mutta enempi tästä sai silti harmaita hiuksia kuin hyviä muistoja. Feudi on jatkunut liian pitkään, pilannut hyviä matseja ja kokonaisia PPV:itä, edennyt aivan liian hitaasti ja ajelehtinut kuukausitolkulla tuuliajolla ja on siksi oikeutetusti v. 2012 huonoin feudi.

3. Vuoden huonoin segmentti
Tähän voisin melkein vastata Chris Jerichon paluun, sillä vaikka olin siitä reaaliaikaisesti todella innoissani, jälkeenpäin tarkasteltuna segmentti oli täysi pannukakku. En kuitenkaan sitä tee, sillä segmentti olisi voinut olla miten hyvä tahansa, jos kuviota olisi jatkettu sen jälkeen hyvin eikä huonosti. Nyt kävi epäonni, ja lupaava, uusi ja erilainen paluukohtaus johti ojaan.

Y2J:n paluun sijaan päädyn siihen kohtaukseen, jossa Mr. McMahon imitoi Jim Rossin kasvohalvausta. McMahonin "lievästi" omintakeinen huumorintaju on sellainen, ettei siitä olisi syytä kirjoittaa segmenttejä televisioon. En voi uskoa, etteikö Ross pitänyt tätä segmenttiä idioottimaisena tai etteikö se satuttanut häntä. Minua Vincen apinointi raivostutti entistä enemmän siksi, että pidän Rossia äärimmäisen sympaattisena miehenä ja että Vince on B.A.*-kampanjan isukkina inhottavan tekopyhä ihminen.

Bonusmaininnan saapi Hoganin Hulk, jonka tähdittämissä segmenteissä on harvoin järkeä.

:n logiikka lienee yksi maailmanhistorian ongelmallisimmista mysteereistä.

4. Vuoden huonoin gimmick
Huonoja gimmickejä ovat Chavo Guerreron Eddie Guerrero -rooli, haudanvakava Gunner, sinisilmäinen Kurt Angle, umpitylsä Mr. Anderson, vihainen Samoa Joe, hajuton Hunico (ja Camacho), yleisöä nuoleskeleva The Miz, mielikuvitusystävästään huolehtiva R-Truth, mitäänsanomaton Randy Orton, ailahteleva AJ ja väritön Wade Barrett, mutta gimmickeistä huonoin on ilmavaivainen Natalya.

Pieruhuumori on jotain, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Se ei huvita missään kontekstissa. Miten siis voisin tykätä siitä, että fanittamastani painijasta tehdään ilmavaivoista kärsivä luuseri, josta on mahdotonta innostua vakavasti tahi humoristisesti? En tiedä, mitä Natalya teki, jotta ansaitsi kohtalonsa, mutta sen tiedän, että tällainen gimmick on myrkkyä painijalle. Miksi ihmeessä WWE:n oli pakko toteuttaa tämä lapsellinen fantasiansa näin taidokkaan painijan kustannuksella – etenkin, kun naispuolisista sellaisista on muutoinkin pulaa?

5. Vuoden pettymys
Pettymyksistä suurinta on hankala päättää, sillä pettymyksiä on ollut lukuisia, mutta yksikään niistä ei ole ollut ylitse muiden. Tasavertaisina pettymyksinä pidän Chris Jerichon paluuta, John Cenan hahmonkehitystä (tai pikemmin sen puutetta), Austin Arieksen mestaruuskautta, Daniel Bryanin ja Sheamuksen WrestleMania-ottelua, Raw'n Money in the Bank -matsin osallistujajoukkoa ja sen voittajaa, Tensain floppaamista, Zack Ryderin hautautumista, Kharman kohtaloa ja Joey Ryanin debyyttijuonikuviota, joka vaikutti lupaavalta mutta kulminoitui hirveään otteluun ja siihen, että Morganin Matti sai luvan sukeltaa valokeilaan.

Valitsen näistä "voittajaksi" WrestleMania 28:n Sheamus vs. Daniel Bryanin. Minä ostin WrestleManian, jotta näkisin suosikkini (Bryanin) ottelevan ensimmäisen pitkän WrestleMania-matsinsa, ja sitten sain säkistäni sian. Ottelu korpesi niin, että teki mieli lopettaa koko WrestleManian katseleminen siihen. Moista tunnetta en ole koskaan ennen painin parissa kokenut.

No, onneksi lopussa seisoi kiitos, ja Tanelista tuli ehkäpä koko lafkan suosituin ja puhutuin painija. Miehen utopistinen loppuvuosi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mielipiteeni Sheamuksen ja Vuohennaaman 18-sekuntista kohtaan muuttuisi yhtään suopeammaksi. Se oli kova pettymys.

6. Vuoden huonontunein painija
Jollain kierolla tavalla olisin valmis äänestämään CM Punkia, jonka taso on laskenut lehmän hännän lailla, mutta toisaalta se olisi kovin epäreilua, sillä Punkin taso oli viime vuonna niin korkealla, ettei se mitä luultavimmin tule enää koskaan yhtä korkealle yltämään. Punksterin sijaan pisteeni lähtee Mr. Andersonille, joka on viimeistään tämän vuoden aikana vajonnut hyvin syvälle värittömyyden suohon. Anderson on niin kulunut, väsynyt ja laiska painija, ettei häntä enää kertakaikkisesti jaksa katsella. Kaiken lisäksi on alkanut tuntua siltä, ettei Andersonia itseäkään taida koko ammatti enää pahemmin napostella. Ennen melko innovatiivisena pitämästäni "köyhän miehen Steve Austinista" on tullut tylsistynyt ja rutikuiva haamu entisestään, ja se näkyy myös hänen kehäotteissaan. Jos Anderson ei ensi vuonna petraa, luulen, että eläköityminen voi olla lähellä.

7. Big Daddy V -palkinto
Vuosi sitten äänestin Michael McGillicuttya, mutta nyt en yksinkertaisesti voi tehdä niin, sillä McGillicutty nuuhki eräässä NXT-jaksossa Natalyan pikkupöksyjä, ja jo se riittää pelastamaan miehen tänä vuonna. Mr. Perfectin lapsosen sijaan käännän katseeni ryppääseen, joka koostuu Big Show'sta, Brodus Claystä, The Mizistä, Alicia Foxista, Crimsonista, Garett Bischoffista, Gunnerista, Matt Morganista, Mr. Andersonista ja John Laurinaitisista.

Ensimmäisenä poppoosta putoaa Big Show, jota olisi moraalitonta äänestää, sillä Show on – kankeudestaan ja tylsyydestään huolimatta – kykeneväinen ottelemaan myös hyviä matseja, jollaisesta esimerkkinä toimikoon Hell in a Cellin mittelö Sheamusta vastaan. Big Show'n lisäksi karsin myös Laurinaitisin, Alicia Foxin ja Gunnerin, sillä he eivät ole otelleet (taikka en ole katsellut heidän otteluitaan) niin paljon, että heistä olisi kasvanut vuoden aikana todellisia riesoja.

Jäljellä ovat siis Brodus Clay, The Miz, Matt Morgan, Mr. Anderson, Crimson ja Garett Bischoff. Nyt porukasta poistukoon Matt Morgan, sillä vaikka heppu on ottelijana hirveä, mies oli koko kesän ja alkusyksyn kuvioista poissa ja siksi myrkyttänyt painimaailmaa vain vähän. (Pelastavana enkelinä toimii myös ikimuistoinen ja todella dramaattinen "Fuck you!" -letkautus Crimsonille.) Myös Brodus Clay pääsköön pälkähästä, sillä mies oli vielä alkuvuonna freesi ja viihdyttävä näky.

Seuraavaksi putoaa Mr. Anderson, joka on kyllä huono, muttei niin huono, että olisi vuoden huonoin. Sama fraasi pätee myös The Miziin, joten finaalikaksikoksi jää Crimson ja Garett Bischoff. Voiton vieköön Garett Bischoff.

Crimson olisi luultavasti pokaalin voittanut, jos TNA ei olisi tajunnut heivata oliota televisiosta pois. Garett – toisin kuin Crimson – oli riesanamme kokonaisen vuoden verran ja saa siksi olla tänä vuonna kyseenalaisen Big Daddy V -arvonimen väärti. Nepotismin ihana ihmelapsi on inhokkini niin pitkään, kunnes muuttuu tavalla tai toisella viihdyttäväksi. Keskikesän "Poika ja ilves" -vivahteinen ystävystyminen isälliseen Devoniin oli toki tarinana kaunis, mutta loppuvuoden Kurt-setä-touhu ei sen sijaan ole (ainakaan vielä) huumorisuoneeni kirvestään iskenyt.

8. Vuoden lopetusliike
The Undertakerin mystinen Hell's Gate sai ääneni vuosi sitten. Tänä vuonna jätän Tuonelan portin rauhaan. Valintani on näet Rybackin Shell Shocked, joka on todella jykevä ja tunnistettava manööveri näiden nykypäivän mitäänsanomattomien lopetusliikkeitten keskellä. Shell Shocked on pitkästä aikaa sellainen finisheri, joka tuntuu elämää suuremmalta teolta ja josta puristetaan mehuja kunnolla irti (vrt. liikkeen suorittaminen kahdelle painijalle samaan aikaan). Se ei myöskään ole pelkkä juntta, vaan se on rituaali, joka alkaa siitä, että Ryback marssii ympäri kanveesia ennen liikkeensä suorittamista. Kerrassaan onnistunut lopetusliike. Loppuhuomautuksena se, että arvostan suuresti myös Dolph Zigglerin Superkickiä ja toivon, että siitä tulee ensi vuoden kuluessa Dolphin kiistaton ykkösfinisheri.

9. Vuoden turn
Vastaaminen olisi nautinnollisen vaivatonta, jos Devonin prätkähiirielämä olisi johtanut mehevämpiin seikkailuihin kuin miekkosen rehti elämä johti, mutta koska näin ei ole, näin ei ole. Tämä sama ilmiö pätee muuten melkeinpä jokaiseen tämänvuotiseen turniin: Austin Aries, Bully Ray, Chris Jericho ja The Miz toimivat mielestäni paljon paremmin pahiksina kuin hyviksinä ja Big Show paremmin hyviksenä kuin pahiksena. CM Punkin käännös oli siitä syystä myönteinen juttu, että mies alkoi olla sieluttomana hyviksenä kiusallisen huono hahmo, mutta ongelmaksi Punksterin kohdalla koitui se, että hän muuttui kertaheitolla ihan erilaiseksi ihmiseksi käännöksensä myötä. Taran ja Kurt Anglen muutoksissa nakersi puolestaan se, että ne eivät kiinnostaneet allekirjoittanutta laisinkaan.

Voittajaksi nousee siis joko AJ, Daniel Bryan tai Kane, joista jokainen on ollut ainakin jossain vaiheessa vuodetta jonkin sortin hybridihahmo. Potin voittakoon AJ, jonka TLC-temppu painui mieleeni vuoden kohauttavimpana tekona, ja kyllähän AJ on muutenkin pistänyt fanien päitä pyörälle läpi vuoden yllättävillä teoillaan ja ansaitsee senkin vuoksi minulta pisteen.

10. Vuoden face
Tekisi kovasti mieli äänestää Daniel Bryania, sillä miehen kannustaminen on kaunista, mutta koska Taneli oli niin julma ja sydämetön mies vielä alkuvuonna, niin tällaista pokaalia miekkoselle en voi suoda. Toinen tiukka valinta olisi Kofi Kingston, joka on ihailtavan nöyrä ukkeli, mutta Kofeiini jää niukasti hopeasijalle. Kultasijalla kun seisoo Joseph Park(s t. ).

Hikoileva, hengästyvä, panikoiva, ahdistuva, herkkä ja hyväntahtoinen Joosef on niin hellyttävä hemmo, että sydämeen sattuu. Sydänkipua lisää miehen kamala kohtalo Aces and Eightsin kynsissä. Park-parka oli monta viikkoa mm. Kädenmurtajan ja Kaaoksen ohjaajan kammottavilla armoilla. Klubikidutuksen lisäksi lakimiekkonen sai henkisesti selkäänsä ilkikuriselta Bully Rayltä, jolle Josephin kiusaaminen oli rakas harrastus. Kyllä tämä kaikki sai minut säälimään Parkia niin paljon, että miehestä muovautui sympaattisin ja rakastettavin sankarini.

Erikoismaininnan annan viimevuotiselle suosikilleni Zack Ryderille, joka olisi tänäkin vuonna taistellut voitosta, jos WWE ei olisi hitto soikoon haudannut häntä. ;_;

11. Vuoden heel
Zigglerin Dolph on nostanut nyt loppuvuodesta osakkeitaan yhtenä painiuniversumin parhaimmista/pahimmista pahiksista, mutta alkuvuoden kuiva kausi estää sen, että hänelle ääneni antaisin. Ziggleriä parempina pahiksina pidän näitä kuutta kasvoa: Alberto Del Rioa, Bobby Roodea, Brock Lesnaria, Chris Jerichoa, Christopher Danielsia ja Paul Heymaniä.

Lesnarin pudotan kuusikosta ensimmäisenä pois. Brock on mahtava, mutta hän olisi vielä mahtavampi, jos ei pelkäisi ketään eikä mitään. Sitten tippuu Alberto Del Rio, joka kärsii siitä, ettei ole päässyt promottamaan tarpeeksi. Lesnarin ja Del Rion seuraan saa luvan liittyä myös Chris Jericho, jota rokottaa poissaolo syksyn ohjelmistosta.

Pronssia saakoon Christopher Daniels. Daniels on erinomainen pahis, mutta rahkeita voittoon ei ole, sillä miehen pitäisi päästä AJ Stylesistä vähitellen eroon ja saada uusia feudikumppaneita ja juonikuvioita itselleen. Hopea menköön Heymanin Paulille, joka kärsii samasta ongelmasta kuin Jericho – eli siitä, että missasi vuodesta puolet.

Heel-palkinnon voittajaksi äänestän siis Bobby Roodea, joka on ollut ultimaattinen nilkki läpi vuoden. Alkuvuonna mies terrorisoi TNA:n maailmanmestaruusskeneä röyhkeänä ja kontroversiaalisena mestarina, joka feudasi painijoiden lisäksi myös firman johtoportaan kanssa aina Hulk Hogania, Stingiä ja Dixie Carteria myöten. Loppuvuonna mies keskittyi siihen, että James Stormin elämä romahtaisi rajuun alamäkeen. Roode on katkera, pahansuopa, moraaliton, kateellinen, ilkeä ja opportunistinen ihmishirviö, joka ei ajattele ketään muuta kuin itseään. Roode on erinomaisesti käsikirjoitettu pahis.

12. Vuoden paluu
Kahdeksan vuotta sitä odotin ja nyt sen sain. Brock Lesnar on tullut takaisin. UFC-mestarin paluu painikehiin oli erityisen upea siksi, että Lesnar tuntui ainoastaan parantuneen painijana kahdeksan poissaolovuotensa aikana; kehäruosteesta ei ollut tietoakaan. Minä jännitän kovasti kaikkea sitä, mitä Brockille tulevaisuudessa keksitään... niin hyvällä (

) kuin pahalla ( :hhh:

).

13. Vuoden gimmick
Nyt harmittaa se, että on monta sellaista hahmoa, jotka ansaitsisivat voiton, mutteivät sitä saa, koska tarjontaa on liikaa. Esimerkiksi Damien Sandow'n gimmick on niin upea, että pahalta tuntuu olla antamatta hänelle pistettäni. Harmillinen on myös mm. Joseph Parkin kohtalo, sillä miekkosella on todella luova hahmo, joka olisi ilo palkita tällä pokaalilla. Mainintoja annan myös Bobby Roodelle, Rybackille, Brad Maddoxille ja AJ:lle.

Pisteeni sen sijaan annan Daniel Bryanille, joka on hionut gimmickistään täysin uniikin. Ensiksi hän oli sydämetön, viatonta AJ-rukkaa hyväksikäyttävä liero, jolle maailmanmestaruusvyö oli kaikki kaikessa. Mestaruutensa menetettyään hän alkoi vihata tyttöystäväänsä ja mennä vähitellen sekaisin. Myöhemmin hän tappeli tyttösestään CM Punkia ja Kanea vastaan ja aikoi mennä tämän kanssa naimisiin mutta joutui jätetyksi alttarille. Pakkien jälkeen mies sai salakavalasti tag team -partnerikseen Kanen ja terapeutikseen tohtori Shelbyn. Terapeutin ansiosta hän löysi Kanen kanssa yhteisen sävelen ja nousi rakastetuksi joukkuemestariksi. Kaikki tämä kehitys on ollut johdonmukaista, uskottavaa ja viihdyttävää ja luonut Daniel Bryanista omalaatuisen ja massasta erottuvan hahmon.

14. Vuoden uutinen
Tämä menee Jerry Lawlerin sydänkohtaukselle suorassa lähetyksessä. Tuli roikuttua sinä tiistaina koko ajan netissä odottamassa lisätietoa Lawlerin tilanteesta. Kamala tilanne, joka onneksi sai onnellisen lopun. Perintöprinsessoiksi tälle nimeän John Cenan avioeron ja Hulk Hoganin "seksivideoskandaalin". (Lainausmerkeissä siksi, koska uskon, että video ja Hulkin ja Bubban "riita" on lavastettu.)

15. Vuoden spotti
Tämän puolestaan saa Rybackin Shell Shocked HIAC:n katolla. Se oli erittäin näyttävä liike ja kiitettävä lopetus hyvälle PPV:lle. Toiselle sijalle rankkaisin Triple H:n ja Shawn Michaelsin lopetusliikekombon The Undertakerille WrestleManiassa, sillä silloin uskoin oikeasti, että 'Takerin voittoputki olisi vaarassa katketa. Pronssin voittaa Lesnarin Brockin loikka Extreme Rulesissa. Se säväytti todella, ja pelkäsin, että Lesnarin olisi käynyt huonosti. Hyvä spotti oli myös Seth Rollinsin syöksy TLC-ottelussa tikkailta alas. Karmaisevimman spotin palkinnon ansaitsee Mark Haskinsin Shooting Star Press siinä keväisessä Impactissa, kun Haskins teki ns. lesnarit.

16. Vuoden "mark out moment"
Sydän sanoo yhtä, aivot toista, ja nyt kuuntelen kyllä sydäntäni, sillä muuten valehtelisin, ja valehteleminen on väärin. Koko vuoden suurin "mark out moment" oli nimittäin vilpittömästi se, kun Devon palasi TNA:han ja kääntyi heeliksi paljastumalla Aces and Eightsin jäseneksi yhdessä koko TNA-vuoden suurimmista otteluista. Se oli salaisimman toivomukseni euforinen täyttymys. Muistan yhä, miten paljon metelöimme silloin Saimoun kanssa television edessä. Taputimme, hurrasimme, huusimme ja melkeinpä jopa itkimme onnesta, kun "Devonin muotoisen miehen" maskin alta paljastui ihan oikeasti Devonin naama. Se oli jotain niin epäloogista, odottamatonta ja yllättävää, että moinen saattoi olla lähtöisin vain ja ainoastaan Hoganin Hulksterin syntisestä sulkakynästä, ja se oli yksi syy, miksi Devonin eeppinen paluu tuntui niin kovin, kovin hyvältä ja oikealta.

Toisarvoisimpina (mutta silti ihan mahtavina) markkaushetkinä pidän Brock Lesnarin paluuta, The Rockin WrestleMania-voittoa, Daniel Bryan -villitystä WM:n jälkeisessä Raw'ssa, Austin Ariesin maailmanmestaruusvoittoa, Dolph Zigglerin MITB-voittoa, Shieldin debyyttiä ja Santino Marellan sankarillista taisteluhenkeä maailmanmestaruusvyön Elimination Chamber -ottelussa. Yhteenvetona sanoisin, että tänä vuonna pääsimme nauttimaan melko monesta hienosta hetkestä, ja olen siitä kiitollinen.

17. Vuoden aliarvostetuin painija
Minä olen sitä mieltä, että Rybackia on kohdeltu kaltoin. Mies on viihdyttävä, toimiva ja vauhdikas murskaaja, josta on tehty sopivasti sarjakuvamainen sankari. Hän ei ansaitse sitä kaikkea kielteistä palautetta, jota mies mm. tällä foorumilla on osakseen saanut. Ryytipakille en tästä huolimatta ääntäni anna, sillä tiedän vielä erään toisen painijan, jota on kohdeltu vielä epäoikeudenmukaisemmin, ja sen painijan nimi on Sheamus.

Sheamus voi olla hahmona tylsä, väritön, ennalta arvattava ja vastenmielinen, mutta painijana se mies Sheamus-gimmickin takana on ihan huikea tapaus. Moista yhtä onnistunutta old school -tyylistä brawleria ei ole WWE:n kehässä nähty pitkiin aikoihin. Hän on sitkeänä ja itsepäisenä soturina sellainen hyvis, jonka todella tahtoo nähdä tekevän Big Show'n kaltaisista ilkimyksistä veristä jälkeä. Extreme Rulesin ottelu Daniel Bryania vastaan oli MOTYC-tason ottelu ja osoitus siitä, että Sheamus osaa. Tänä vuonna Sheamus on kunnostautunut erityisesti tv-ottelijana.

En myöskään täysin allekirjoita sitä, että Sheamuksen hahmo olisi jotenkin äärimmäisen huono. Ehkä se johtuu leppoisasta ja myönteisestä suhtautumisestani showpainiin, mutta minusta Sheamus on tahattomasti koominen juntti, joka on siksi pikemmin huvittava kuin ärsyttävä ilmestys. Big Show -feudissa irkku on tosin jäänyt vähän liian paljon Show'n jalkoihin, mutta eiköhän Sheamus sieltä suostaan vielä takaisin parrasvaloihin nouse. Feudi esimerkiksi Brock Lesnaria tai Rybackia vastaan olisi jotain, mikä tekisi minut hyvin onnelliseksi.

18. Vuoden yliarvostetuin painija
Vastaukseni on muuan AJ Styles, joka on alkanut junnata pahasti paikoillaan. Tuntuu siltä, kuin Styles vain ratsastaisi maineellaan ja suosiollaan eikä enää oikeastaan tee yhtään mitään. Silti Stylesiä rakastetaan kuin Messiasta ja kaikki, mitä mies sattuu tekemään väärin tai huonosti, annetaan hänelle muitta mutkitta anteeksi. En oikeasti muista, milloin viimeksi AJ olisi paininut ilmiömäisen (pun intended) hypensä veroisesti.

Ja se on sääli, sillä minä olen ollut AJ Stylesin fani vuodesta 2002 lähtien, kun miehen klippejä ja matseja rupesin Kazaalla imuttamaan. Stylesin tarvitsee joko hioa hahmoaan tai uudistaa liikekavalkaadiaan radikaalisti, sillä se nykyinen AJ, joka TNA:ssa toheloi, on ollut samanlainen jo aivan liian kauan. Tilanne kismittää siksi, että tiedän, että Stylesissä on (edelleen) potentiaalia vaikka mihin, mutta liekö miehellä sitten motivaatio kadoksissa? Kaikesta huolimatta AJ Styles on v. 2012 yliarvostetuin painija, koska näillä näytöillä ei tällaista arvostusta minun mielestäni ansaitse.

19. Vuoden kehittynein painija
Jykevän erikoiskunniamaininnan haluan antaa Kanelle, joka on 45-vuotiaana veteraanina kyennyt vetämään tänä vuonna yhden koko uransa parhaimmista painivuosistaan, ja se on Kanen kokoiselle yli kaksimetriselle ja liki 150-kiloiselle monsterille niin uskomaton saavutus, että olen aivan äimän käkenä. Ääntä en Punakoneelle kuitenkaan anna, koska kyse ei välttämättä ole ollut silkasta kehityksestä, vaan sen lisäksi hahmon muutoksesta (tai muutoksista), jotka ovat avittaneet miestä tekemään itsestä freesimmän ja siten paremman eli kehittyneemmän. Sama juttu pätee Abyssiin, joka on Abyssinä jo nähty mutta Joseph Parkina uusi, hyvä ja ihmeellinen painija.

Pronssisen palkinnon annan Sin Caralle, joka on vihdoin oppinut olemaan botchailematta ja löytänyt tavan painia WWE:n kehässä. Hopealusikan saa Sheamus, jolle 2012 oli paras painivuosi ikinä. Kultaisen sijan eli äänestyspisteen saapi ikuisesti kehittyvä Dolph Ziggler.

Dolph ei ole välttämättä painijana pystynyt tasoaan enää parantamaan, eikä ihme, sillä mies on jo nyt WWE:n ehdotonta eliittiä. Esiintyjänä Ziggler on yhtä kaikki muuttunut tänä vuonna entistä paremmaksi ja tehnyt sen myötä gimmickistään entistä tehokkaamman. Ennen Dolph oli taitava ja viihdyttävä midcard-tason painija, nykyään Dolph on taitava ja menestyksenjanoinen tulevaisuuden ykköstähti. Ziggler kerää koko ajan sulkahattuunsa merkittävämpiä ja merkittävämpiä tekoja ja muuttuu koko ajan paremmaksi ja paremmaksi kokonaisuudeksi. TLC-PPV:n promo, joka suorastaan huokui voitontahtoa ja nälkää, sinetöi sen, että Ziggler on "seuraava" ja sen tähden vuoden kehittynein painija.

20. Vuoden debytantti
Viime vuosina tämä kysymys on ollut erityisen vaikea, ja sama linja jatkuu yhä. Sormi siinä menee suuhun, kun pitäisi päättää, kuka katraasta Ambrose/Cesaro/Ryback/Sandow/Rollins/Park olisi se oikea.

Kun tarkemmin miettii, Ambrosen ja Rollinsin voi suosiolla tiputtaa kilpailusta pois, koska he ovat olleet WWE:n (pää-)ohjelmistossa vasta parin kuukauden verran – toisin kuin muut valitsemani vaihtoehdot. Kengänkuvan takalistoonsa saa myös Park, mutta vain siksi, ettei ole otellut vuoden aikana kuin muutaman kerran. Vahvimman vaikutuksen on näin ollen tehnyt joko Cesaro, Sandow tahi Ryback.

Ryback on hurja hirviö, jota ei voi pysäyttää ja joka himoaa sitä, että pääsee murskaamaan vastustajiaan. Sandow on intellektuelli ja ylhäinen elitisti, joka ei voi sietää itseään tyhmempiä kansalaisia ja on siksi erinomainen hahmo. Cesaro on sitkeä eurooppalainen tappelija, joka inhoaa amerikkalaisuutta ja ottelee viikosta toiseen hienoja ja rajuja matseja.

Valinta on vaikea, mutta johtopäätös on helppo – WWE:llä on pullat paremmin kuin hyvin uunissaan. Tässä on kolme nimeä, joista WWE:n tulevaisuus koostuu.

Ryback se kuitenkin on, joka pisteeni saa, ja syy on rehellisesti se, että häntä olen tämän vuoden debytanteista eniten fanittanut. Yksinkertainen mutta juuri siksi niin toimiva mörssäri on hahmo, jota minun on mahdoton vihata. Eikä tilannetta pahenna se, että Ryytipakki on ottelijana yksi WWE:n kiinnostavimmista sälleistä.

21. Vuoden promottaja
Jatketaan viimevuotisella linjalla ja nimetään taas CM Punk. Myönnettäköön, että facena Punkin promoista oli hankala nauttia, mutta heelinä mies on taas löytänyt hedelmällisen taitonsa provosoida kansalaisia. Se johtuu siitä, että CM Punkin on oltava paha – ei suinkaan hyvä. Punkia saa rakastaa kyllä, jos siltä tuntuu, mutta imeläksi kiiltokuvapojaksi chicagolaisesta ei ole. Niinpä WWE-mestarin syyssetti nostaa hänet taas vuoden promottajaksi, eikä suotta, sillä se syyssetti on iskenyt lujaa. Toisinaan mies toki sortuu liialliseen cheap heat -kalasteluun kaikkine futisjoukkueloukkauksineen, mutta yleisesti ottaen Punksterin taso on liki poikkeuksetta kultainen. Heyman-liittoutuma on tehnyt miehestä entistä iljettävämmän ja vastenmielisemmän nilkin, minkä vuoksi hänen promotyötään on entistä helpompi rakastaa. Punk kykenee luomaan promoon kuin promoon tunnelmaa, josta muut rosterin karismattomat tuppisuut voivat vain unelmoida.

22. Vuoden manageri
Ensin se katseli, kuinka Brock Lesnar katkaisi Triple H:n käden, ja sitten se ilmoitti, että CM Punk on maailman paras painija. Puhun tietysti Paul Heymanistä, joka on epäilemättä tämän palkinnon kiistaton kuningas. Arvostan Paulia enemmän kuin ainuttakaan muuta non-wrestleriä tässä maailmassa. Mies on ilmeineen ja eleineen yksinkertaisesti niin täydellinen näyttelijä ja heel, etten voi kuin ihailla häntä. Rodriguezin Ricardo on toki myös hieno ja humoristinen manageri, mutta Heymanille ei meksikaani kykene millään konstilla vertoja vetämään. Erityisellä jännityksellä odotan sitä, mitä tulee tapahtumaan, kun Brock Lesnar palaa takaisin ohjelmistoon ja Paul Heyman on yhä CM Punkin manageri. Käskeekö Lesnar Heymaniä katkaisemaan suhteensa Punkiin, vai pyrkiikö Heyman luomaan Brockista ja Punkista ystävyksiä ja WWE:n historian suurinta joukkuetta?

23. Vuoden selostaja
Lienen mielipiteeni kera yksin, mutta minä äänestän siitä huolimatta Matt Strikeriä. Striker on ainoa selostaja, johon pystyn samaistumaan ja joka sepittää mielenkiintoisia ja tarkkoja tarinoita painijoiden gimmickeistä ja teoista. Niinpä on harmi, ettei Mattia ole enää "isojen poikien selostamossa" nähty, mutta onneksi miestä on päässyt sentään kuuntelemaan PPV:iden pre-show'issa, joissa hän hoitaa hommansa aina hienosti. Täytyy toivoa, että Striker saisi uuden tilaisuuden pääselostajain seurassa vielä jonakin päivänä.

Kakkossijalle jää JBL. JBL oli erinomainen Night of Championsissa, mutta sen jälkeen mies on jäänyt jotenkin taka-alalle. Vikana on kaiketi kolmen selostajan joukko, jossa Bradshaw ei pääse riittävästi ääneen. Colen parina JBL on selostajana parhaimmillaan, joten Jerry Lawlerin eläköitymistä odotellessa...

24. Vuoden segmentti
Tässä saattaisin äänestää jotakin niistä alkukevään segmenteistä, joissa Triple H, The Undertaker ja Shawn Michaels rakensivat HHH:n ja 'Takerin revanssia, mutta koska mieleeni ei juolahda yksittäistä supersegmenttiä ko. feudista, ääneni menee muualle. Äänestää voisin myös Team Hell No'n terapiasessioita (eritoten sitä, joka kuvattiin ruokalassa ja jossa Kane ja Daniel harrastivat kuvaannollisesti seksiä) tai sitä AJ:n ja Daniel Bryanin promoa, jossa Taneli pakotti AJ:n sanomaan kutakuinkin näin: "Sometimes, at night, we even spoon."

Mutta eihän mistään ole voittamaan sitä adrenaliinipiikkiä, joka minuun painautui, kun Brock Lesnar palasi WWE:hen WrestleManian jälkeisessä Raw'ssa. Se oli uskomaton hetki. Paluu oli myös segmenttinä todella onnistunut: Lesnarin ei tarvinnut sanoa yhtikäs mitään – F5 kun kertoi kaiken. Entistä upeamman segmentistä teki se, että se oli vuoden hienoimman Raw-jakson (ja painijakson) viimeinen ja todellakin paras kohtaus. Ei ihan yhtä uskomaton segmentti kuin viime vuoden voittaja (eli CM Punkin "shoot-promo"), mutta erinomainen kohtaus yhtä kaikki.

25. Vuoden tv-show
SmackDownia en voi äänestää, koska en ole sitä pitkään aikaan katsellut. NXT (sekä vanha että uusi versio siitä) voisi olla vahvoilla, mutta sitäkään en ole ikävä kyllä riittävästi seurannut. Impact oli keskikesällä huikeassa vireessä, mutta sairastui Aces and Eights -syöpään liian vakavasti ja on nykyään vähän nihkeä ohjelma. Main Eventiä en ole katsonut laisinkaan ja Saturday Morning Slamia vain yhden episodin verran. Sormeni osoittaapi siis Raw'ta, mutta entä sitten? Raw on tarjonnut tänä vuonna paljon ikimuistoisia hetkiä; näistä mainittakoon The Rockin esiintymiset, Brock Lesnarin esiintymiset, juhlallisen 1000. jakson jutut, HHH–Undertaker-feudin segmentit, Daniel Bryanin hyvät tv-ottelut, CM Punkin kutkuttavat promot ja Rybackin nousu huipulle. Raw on yhä edelleen painikukkulan kuningas.

26. Vuoden tv-ottelu
Verta, mustelmia, stiffejä potkuja, stiffejä lyöntejä, rajua brawlaamista, läheltä piti -tilanteita, kivuliaita pääpuskuja, tasaväkistä menoa ja yllättävän loppuratkaisun sisälsi se kesäkuinen Raw, jossa nähtiin Sheamus vs. Tensai. Muitakin vaihtoehtoja toki löytyisi vaikka millä mitalla, mutta päädyn nyt tähän, sillä muistan, miten paljon tästä aikoinaan tykkäsin (ja tykkäsin myös nyt, kun sen uudestaan katselin). Tensain kaltainen örkki on ideaalinen vastustaja sankarimaiselle Sheamukselle, ja Sheamuksen kaltainen soturi on ideaalinen vastustaja rajulle Tensaille. Tämä oli lyhyt mutta todella intensiivinen ottelu, jossa ei säästelty mitään. En näin ollen pidä laisinkaan siitä, että Tensain ura floppasi pahemman kerran. PPV-tasolla Sheamus ja Tensai olisivat varmasti saaneet ihmeitä aikaan – ainakin gimmick-otteluissa.

27. Vuoden stable
Aces and Eights ääntäni ei ainakaan saa, se on varma, joten kilpailu on Three Man Bandin ja The Shieldin välinen sota.

Three Man Bandissa hyvää on se, että stable tuntuu tuoreelta. Tällaisia heel-painijoiden miehittämiä huumoritalleja ei ole WWE:ssä nähty pitkiin aikoihin, ja siksi 3MB:n olemassaolo on ehdottomasti hyvä juttu. En myöskään tiedä, onko tällaista "rokkiyhtyettä", joka väittää osaavansa soittaa, showpainissa koskaan aikaisemmin nähty. Kekseliäisyydestä siis pointsit kotiin. Kolmen miekkosen orkesteri on rokkaava ilopilleri kuivien gimmickien seassa.

The Shieldiä vaivaa sen sijaan päinvastainen ilmiö – stable on niin nähty. Jos Nexusta ei olisi koskaan ollut olemassa, Shield tuntuisi varmasti erikoisemmalta ja kiinnostavammalta tallilta. Nyt Ambrosen, Reignsin ja Rollinsin liittoutumasta on ikävä kyllä aika vaikeata innostua. Pelastavana tekijänä stablessa toimii se, että stable sentään viljelee tuhoa paremmin kuin yksikään muu näistä moderneista "ulkopuolisista".

Valitsen voittajaksi silti The Shieldin, sillä Shield on päässyt tekemään minuun suuremman vaikutuksen kuin 3MB tässä loppuvuoden aikana. Mikäli Slater, Mahal ja McIntyre saisivat enempi ruutuaikaa ja näytön paikkoja, voisi olla, että tilanne olisi toinen, mutta nyt Shield on ollut kiistattomasti parempi. Hienoimpana meriittinään Kilven jätkillä on upea TLC-ottelu Kanea, Daniel Bryania ja Rybackia vastaan.

28. Vuoden tag team
Loppujen lopuksi aika helppo kysymys: Team Hell No. Tanelin ja Kanen ilmiömäiselle joukkueelle vertoja olisi vetänyt korkeintaan Team Rhodes Scholars, mutta Rhodes ja Sandow jäivät kuitenkin kauas Hell No'n tasosta.

Hell No on malliesimerkki siitä, miten joukkue pitää perustaa. Taustatarinan juuret ovat sidoksissa alun perin CM Punkin ja Daniel Bryanin väliseen feudiin, jossa AJ alkoi leikkiä Tanelin tunteilla. AJ-sekoilun jälkeen Kane ja Bryan löysivät toisensa samasta terapiasalista, jossa he alkoivat (vasten tahtoaan) tutustua hiljalleen toisiinsa. (Terapiassa tavattiin myös kaksi muuta henkilöä eli potilas nimeltä Harold ja terapiaistuntoja johtanut Dr. Shelby, jotka ovat tärkeitä tekijöitä Hell No'n "mytologiassa".) He eivät tutustumisestaan huolimatta tulleet keskenään vielä toimeen, minkä vuoksi joukkuetta vaivasi (tai pikemmin siunasi) ikuinen kitka, joka sai Kanen ja Bryanin tekemään tempauksia, jotka olivat olla kohtalokkaita heidän mestaruuskauden kannalta. Syksyn myötä he lähenivät entisestään ja alkoivat lopulta jopa välittää toisistaan, mikä oli kaiken tämän jälkeen kaunista ja tehokasta. Kane ja Bryan olivat päässeet yli ongelmistaan ja löytäneet toisensa – vaan silti kattilassa kiehuu katastrofi, joka pääsee ilmoille heti, kun joko Kane tai Taneli sattuu raottamaan kattilan kantta hitusen liikaa...

Team Hell No on merkillinen joukkue jo siksi, että se kykeni yksinään pelastamaan WWE:n joukkuedivisioonan sen kamalalta kohtaloltaan. En muista, milloin viimeksi olisin välittänyt tag team -mestaruuksista yhtä paljon kuin juuri nyt.

29. Vuoden promootio
TNA:lla oli erinomainen vauhti päällä kesäkuusta heinäkuuhun. Austin Aries nousi maailmanmestariksi, "87 %" ja "Option C" trendasivat Twitterissä ja mestaruusdivisioonista kukin oli myönteisellä mallilla. Sitten tapahtui jotakin, ja kaikki meni pilalle. Ariesta alettiin bookata vammaisesti, Bound for Glory -sarjasta katosi maku ja fiilis oli yksinkertaisesti huono – ja Aces and Eights teki debyyttinsä yhtiöön. Hyvin pian kävi ilmi, että tilanne oli varsin huono, ja silloin lakkasin katselemasta TNA:n viikoittaisia aktiivisesti. Kesäinen TNA oli kuihtunut kuin maa Rauli Somerjoen laulussa.

WWE siis jatkakoon voittokulkuaan. Eritoten WrestleMania-kausi oli sellaista settiä täynnä, että oli suuri ilo olla showpainin ystävä. Kesällä firma sitten kyllä vajosi tuttuun tapaansa viemärin syvyyksiin, mutta SummerSlamista eteen päin taso alkoi olla taas tyydyttävällä asteella. Juuri nyt tilanne on taas hieno, sillä v. 2013 WrestleMania-kausi starttaa hetkenä minä hyvänsä ja jo nyt on lupa odottaa vesi kielellä huikeita unelmamatseja, joista yksi (Punk vs. Rock) lienee jo Royal Rumblen ottelukattauksessa.

30. Vuoden feudi
Ehdottomasti End of an Era, joka oli suuri ja unohtumaton kulminaatio D-Generation X:n ja The Undertakerin väliselle neljän vuoden vihanpidolle. Erityisen hieno ja mielenkiintoinen tämä feudi oli siksi, että nyt The Undertaker oli ensi kertaa altavastaajan asemassa eli hänen oli oltava se, kenen oli pakko päästä todistamaan jotakin itsestään WrestleManiassa. Tarinankerronnallisesti siis upea ja johdonmukainen kuvio, joka sai kaiken lisäksi lisämaustetta Shawn Michaelsin läsnäolosta ja mahtavasta "That makes you a coward" -promosta. Kaiken kruunasi tietysti WrestleManian Hell in a Cell -ottelu, joka oli äärimmäisen dramaattinen (joskin paikoin jo melodramaattinen) tarina Miamin taivaan alla. Hatunnoston, papukaijamerkin ja kymmenen pisteen veroinen suoritus kaikilta niiltä henkilöiltä, jotka tämän feudin luomiseen tavalla tahi toisella osallistuivat. Kiitos 30.1.2012–1.4.2012.

31. Vuoden show
Miljöö säilyköön samana – suosikkini on WrestleMania XXVIII, johon mahtui kolme huippumatsia (Rock–Cena, Punk–Jericho ja HHH–Undertaker), muutama kiva filleri (Show–Rhodes, Kane–Orton ja Team Johnny – Team Teddy) ja vain kaksi floppia (Sheamus–Bryan ja diivojen matsi). Ottelullisesti en pidä WrestleManiaa kuitenkaan ihan yhtä uskomattamana show'na kuin Extreme Rulesia, jossa oli vielä fantastisempia matseja (Brock–Cena, Punk–Jericho ja Bryan–Sheamus), mutta ratkaisevana tekijänä tässä kaksintaistelussa on tunnelma, jota WrestleManiassa oli moninkertaisesti enemmän kuin Extreme Rulesissa. Oli se yksinkertaisesti maaginen hetki, kun Rock junttasi Cenan kehon kanveesiin säkkipimeässä kevätillassa ja teki sen, mihin olin halunnut uskoa mutta mihin en uskaltanut uskoa, eli selätti ja voitti Cenan. Unohtumaton show, unohtumaton ilta.

32. Vuoden ottelu
Mutta ottelupokaalia en WrestleManialle suo, sillä Punk–Jerichosta, HHH–Undertakerista taikka Rock–Cenasta ei ole päihittämään Extreme Rulesin Brock–Cenaa, joka oli kerrassaan päräyttävä ja (loistavasti) absurdi painiottelu. Cena vuosi verta jo alkuminuuteista lähtien eikä mahtanut hirviömäiselle Lesnarille mitään – ei mitään. Brock nautti tilanteesta täysin rinnoin ja dominoi vastustajaansa pahemmin kuin kukaan muu koskaan ennen. Matsin yleisesti kritisoitu lopputuloskaan ei häirinnyt minua millään lailla, sillä sain sen, mitä halusin (eli Cenalle brutaalin selkäsaunan), ja Cena vaikutti epätoivoisella tuurivoitollaan tyylipuhtaalta pelkurilta. Se oli jotain tosi hienoa. Pitää siis toivoa, että Vince suo meille vielä toisen (2010-luvun) Cena–Lesnarin.

Kuvitella, että Brock on kahdeksan vuotta showpainikehistä sivussa ja ottelee paluuottelussaan (minun asteikollani) MOTY-tasoisen matsin. Brock todella on ilmiömäinen atleetti.

33. Vuoden naispainija
Beth Phoenix olisi ääneni luultavasti saanut, mikäli ei olisi päättänyt imitoida poikaystäväänsä (Edgeä) ja heittää painitrikoitaan pois, mutta nyt voittajaksi nousee WWE:n hallitseva Divas-mestari Eve, joka on noussut kuluneen vuoden aikana yhdeksi naispainin merkittävimmistä nimistä. Parannusta on tapahtunut eritoten gimmickissä, sillä nyt Evestä on kuoriutunut todella tunnistettava ja vihattava hahmo. Kehässä Eeva ei toki paremmilleen pärjää, ja takaperinvolttia sen pitäisi edelleen treenata enempi, mutta kokonaisuutena diiva on naikkosten eliittiä. Nyt toivon ainoastaan sitä, että Eve muuttuu ensi vuonna entistä paremmaksi painijaksi (ja Divas-mestariksi) ja on myös silloin tämän pokaalin väärti.

34. Vuoden painija
Eve oli verrattain helppoa nimetä parhaimmaksi naispainijaksi. Parhaimman painijan valitseminen on sen sijaan huomattavasti hankalampaa. Toisaalta tahtoisin äänestää moiseksi CM Punkia, joka on ollut koko 2012-vuoden ajan hallitseva WWE-mestari, toisaalta esimerkiksi Bobby Roodea, joka oli eritoten alkuvuonna yksi painiuniversumin onnistuneimmista tapauksista. Myös Sheamusta voisin äänestää, sillä 2012 oli miekkosen lopullinen läpimurtovuosi. Dolph Ziggleriäkään ei ole syytä unohtaa – Rybackista puhumattakaan. Sitten on vielä Austin Aries, joka oli kesällä koko painimaailman kuumin nimi. Rankkaisin nämä painijat tähän järjestykseen:

6. Dolph Ziggler
Ziggler on aina hyvä. Vuoden painijaksi hänestä ei kuitenkaan (vieläkään) ole, koska mies ei ehtinyt tehdä tarpeeksi suuria tekoja. Toivon sydämeni pohjasta, että vuosi 2013 on Dolph Zigglerin vuosi.

5. Ryback
Tämä monsteri teki tänä vuonna huikean läpimurron ja nousi todella nopeasti yhdeksi WWE:n ykkösnimistä. Ryback ei ole kuitenkaan ollut riittävästi pinnalla ansaitakseen vuoden parhaimman painijan tittelin.

4. Sheamus
Sheamus oli liekeissä läpi vuoden ja painoi töitä viikosta toiseen hevosen lailla. Varma ja hyvä suorittaja, joka ottelee kaikkia painijoita vastaan hyvin.

3. Austin Aries
Nousi koko kansan suosikiksi voitettuaan TNA:n maailmanmestaruuden. Menetti hohdokkuuttaan typerän bookkauksen myötä, mutta pysyi silti ottelijana loistavalla tasollaan.

2. Bobby Roode
Paini mahtavan alkuvuoden ja oli loppuvuonna katkerana ja kateellisena hahmona tosi viihdyttävä painija.

1. CM Punk
Kantoi WWE-mestaruutta nimissään kokonaisen kalenterivuoden verran. Otteli lukuisia huikeita matseja ja oli painimaailman promokuningas.

...vaan en silti lihavoi CM Punkin nimeä. Miksen? Koska valitsen voittajaksi Daniel Bryanin.

Bryan paini täydellisen ja ihmeellisen vuoden. Alkuun hän loisti tyttöystäväänsä hyväksikäyttävänä ja menestyksestään sokaistuneena maailmanmestarina, sitten mestaruustappiostaan seonneena hulluna ja sen jälkeen koomisena tag team -ottelijana, jota koko WWE-universumi palvoo. Kaiken lisäksi Daniel otteli äärimmäisen hyviä matseja, joista kaksi (vs. Sheamus @ Extreme Rules ja eritoten vs. Punk @ Over the Limit) oli vuoden parhaimmistoa. Taneli sinetöi siis viimeistään tänä vuonna paikkansa WWE:n huipulla ja on siksi todella oikeutetusti vuoden paras painija.

enska · Viesti Kirjoittaja **enska** » Ti 01.01.2013 23:00

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » Ke 02.01.2013 12:22

enska kirjoitti:

Mie ainakin olen kirjotellut näitä vähäsen. Tänään ois tarkoitus postata, kun kerkeän.

What · Viesti Kirjoittaja **What** » Ke 02.01.2013 13:33

MR.Off Topic kirjoitti:
enska kirjoitti:
Mie ainakin olen kirjotellut näitä vähäsen. Tänään ois tarkoitus postata, kun kerkeän.

Joo, mullakin ollu töiden puolesta tosi kiireinen vuodenvaihde, mutta ehdottomasti vastaillaan. Ehkä jo tänään. Jos en kerkeä, niin viikonloppuna ainakin on aikaa syventyä tähän.

Edgefan100397 · Viesti Kirjoittaja **Edgefan100397** » Ke 02.01.2013 13:43

Mulla on tää myös työn alla, viimestää viikonloppuna vois viimeistellä!

Krizski · Viesti Kirjoittaja **Krizski** » Ke 02.01.2013 18:45

1. Vuoden huonoin ottelu
Olihan näitä huonoja otteluitakin valitettavasti 2012 nähtävillä riittämiin. Voittajaksi kuitenkin julistan John Cena vs John Laurinaitis Over The Limit. Ottelu oli tapahtuman pääottelu, joka oli valitettavasti liian pitkä, täynnä huonoa huumoria ja kaiken kruunasi lopun Big Shown kääntyminen. Wrestlecrappia pahimmillaan..
2. Vuoden huonoin feudi
Ässäkasit vastaan TNA on valintani. Valitettavasti potentiaalinen juonikuvio on kyllä ollut todella sekava, välillä on tullut tunne, ettei TNA tiedä mihin suuntaan kuviota lähdettäisiin viemään. Ja feudi jatkuu edelleen.. Toivottavasti parempaan suuntaan..
3. Vuoden huonoin segmentti
Näitä ei ole kovinkaan paljon jäänyt mieleen, mutta uusimmassa RAW:ssa, joka siis oli vuoden viimeinen RAW. Siinä oli segmentti, jossa backstagella otteluun valmistautuva Mae Young sai jonkin sortin kohtauksen ja tohtori totesi hänen olevan jälleen raskaana! Täysin turha ja epäkiinnostava asia. Pois mun ruudustani ja äkkiä!
4. Vuoden huonoin gimmick
Piereskelevä Natalya on valintani. Taitava diiva painimaan, mutta tuollaisen gimmickin jälkeen uskottavuus tipahti vessanpöntöstä alas. Mitähän pahaa Natalya oli tehnyt joutuessaan tuollaiseen koirankoppiin?
5. Vuoden pettymys
Wrestlemania ja avausottelu. Sähköä ilmassa ja tunnelma korkealla. Mitä tapahtuu? 18 sekuntia ja Daniel Bryan häviää vyönsä Sheamukselle. Ei tappiossa valittamista, mutta miten se tapahtui sai vereni kiehumaan. Pettymys se oli ja näin saa ääneni tässä kategoriassa.
6. Vuoden huonontunein painija
Hankala kategoria, koska ei nyt kovinkaan paljon olla nähty painijoita, joiden taidot olisivat menneet alaspäin.. Hmm, pitkän mietinnän jälkeen valintani on Rey Mysterio! Perusteluna siihen ovat, että nyt nämä kaikki vammat ja muut ongelmat näkyvät sen verran paljon painikehässä, ettei Rey ole pystynyt vetämään sitäkään tasoaan mihin hän on yleensä pystynyt. Valitettavan lähellä on Reyn painisaappaiden ripustaminen nauloihin.
7. Big Daddy V -palkinto
Tämän vuoden Big Daddy V-palkinto karahtaa David Otungalle, koska hänellä ei yksinkertaisesti riitä kehätaitoja WWE:n kehään. Silti miestä on tungettu välillä liiaksi painijana. Mieluummin saisi olla jonkun karismattoman jampan manageri, koska niitä puhelahjoja miehellä onneksi riittää. Muuten voisi kutsua kuuluisa kilometritehdas.

8. Vuoden lopetusliike
Hienoja lopetusliikkeitä painijoilta edelleen löytyy. On räjähtävää Super Kickiä @ Dolph Ziggler, aina puskista tuleva RKO @ Randy Orton tai marssin säestyksellä tapahtuvaa Shell Shockedia @ Ryback. Oma valintani on kaunis ja näyttä finisher, jonka pystyy tämä herra tekemään kenelle vaan. Neutralizer @ Antonio Cesaro.
9. Vuoden turn
CM Punkin Heel turn on valintani. Herran kausi naamana jäi Cenan varjoon ja WWE teki oikein, kun käänsi Punkin WWE:n suurimmaksi heeliksi. Vesi kielellä odotan Punkin ja Rockin ottelua.
10. Vuoden face
Tässä voin saada joltain käyttäjiltä vihat niskaan, mutta annan ääneni TNA:n maailmanmestarille Jeff Hardylle. On se vaan hienoa, kun mies pääsi yli aineista ja sai kuin saikin TNA:n yleisön puolelle. Pakko antaa propsit Hardylle tästä kaikkien mokailuiden jälkeen.
11. Vuoden heel
TNA sai tässäkin kategoriassa ääneni, koska en voi olla vaan ihailematta Bobby Roodea ja hänen kusipäistä rooliaan. Mies on egoisti, jolle sääli oli vieras sana. Todella loistava pahis, jota pystyy vihaamaan hahmona yli kaiken.
12. Vuoden paluu
Wrestlemanian jälkeinen RAW ja viimeiseksi jätettiin pommien pommi. Brock Lesnar tuli ja räjäytti pankin. Sitä tunteiden ja kylmän väristysten määrää, kun miehen tunnari lähti käyntiin. Yleisölläkin on näppinsä pelissä, koska sitä huutoa ja tunnetta oli pelissä mielettömän paljon. Loistava paluu kaikenkaikkiaan!
13. Vuoden gimmick
WWE keksi vihdoinkin, että diivoista voi saada myös kovalla tahdolla viihdettä ja jännitystä. Voiton vie AJ Lee, koska hänen gimmickinsä sai tästä tuntemattomasta tytöstä aikaan suuren tähden. Crazy Chick onnistui ja upposi meikään täysin.
14. Vuoden uutinen
Jerry Lawlerin sydänkohtaus nousee kategorian voittajaksi. Onneksi miehelle ei käynyt huonosti ja pystyy jatkamaan elämäänsä kunnolla toipumisen jälkeen. Ikävä uutinen, mutta sen verran pysäyttävä, että valitsen tämän.
15. Vuoden spotti
AJ Styles tekee Style Clashin Danielsille rampilta pöydän läpi. Tämä jäi mieleeni vuoden spottina. Huikea suoritus, jossa olisi voinut käydä todella köpelösti. Youtubesta pätkä kyseiseen spottiin: http://youtu.be/7BG7xkMO56Y?t=6m51s
16. Vuoden "mark out moment"
Tähän olisi voinut valita muutamankin vaihtoehdon, mutta yksi ylitse muiden jäi mieleen ja se oli Brock Lesnarin paluu! Aivan upea ja kuuma yleisö, puskista tullut comeback ja mahtava toteutus. Iho kananlihalle ja nenä ruutuun kiinni. WAU!

17. Vuoden aliarvostetuin painija
Mielestäni tätä miestä ei saisi laittaa tähän kategoriaan, mutta koska hänen niskaansa on välillä satanut liikaa paskaa, vaikka on hyvin paininut ja kehittynyt huimasti vuoden aikana. Valintani on Sheamus, joka ansaitsisi parempaa kunnioitusta ja arvostusta ihmisiltä. Todella kova työmyyrä, joka on jaksanut viihdyttää niin matseissa kuin promoissa. Ääni siis Sheamukselle!
18. Vuoden yliarvostetuin painija
Jokin minussa on varmaan vialla, kun joudun äänestämään Chris Jerichoa tähän kategoriaan. Viimeisin visiitti WWE:ssä ei vakuuttanut. Vaikka hän painikin muutaman hyvän matsin, jäi Jerichosta valju kuva, joka kävi vaan nappaamassa palkkashekkinsä ja sen jälkeen lähti jälleen bändinsä kanssa kiertueelle. Ehkä hänen kannattaisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, jotta voisi näyttää todellisen potentiaalinsa.
19. Vuoden kehittynein painija
Kelttiläinen soturi Sheamus ansaitsee mielestäni tämän palkinnon. Jätkä tosiaan on ollut työmyyrä, joka on myös kehittynyt huimaa tahtia WWE:n parhaimmistoon. Jätkä kuin jätkä vastassa, yleensä ottelu on ollut viihdyttävä. Kukapa olisi uskonut, että juuri Sheamus sai Big Shownkin kanssa aikaan viihdyttäviä taisteluita. Pisteet siis Sheamukselle.
20. Vuoden debytantti
WWE:n uusi kultapoju, jota on mahdoton vihata. Tuhoa aikaan saava ja nälkäinen nuori kaveri on tämän palkinnon ansainnut. Ääni siis Rybackille
21. Vuoden promottaja
Kultakurkun maineen saa tänä vuonna pipebombien kingi CM Punk! Välillä tuntuu siltä, että hänelle rima asetetaan niin maagisiin mittasuhteisiin, että hänen promojaan kritisoidaan turhankin ahkerasti. Punkilla on todella maagiset puheen lahjat ja ei hänen joka kerta tarvitse räjäyttää pankkia suoraan sanottuna. WWE:n paras promottaja on siis CM Punk.
22. Vuoden manageri
Managereita ei kovinkaan tiuhaan tahtiin olla nähty, mutta ylitse muiden on muuan Paul Heyman. Jätkää ei vaan voi kuin ihailla ja samaan aikaan vihata. Iljettävä limanuljaska, jonka puhetaitoja voisi jakaa vähän karismattomille painijoillekin. Niin paljon taitoa Heymanilla riittää!
23. Vuoden selostaja
Kovinkaan paljon hyviä selostajia ei enää ole painin saralla, mutta ääni on annettava tässäkin kategoriassa. Valintani osuu JBL:n, koska häntä on miellyttävä kuulla selostamossa, jonka aikaisempi painikokemus kehässä auttaa paljon selostuksessa. Toivottavasti miestä saadaan kuulla jatkossakin WWE:n selostuspöydän takana.
24. Vuoden segmentti
Kanen ja Daniel Bryanin ravintolasegmentit olivat niin hauskaa ja piristävää katsottavaa, joten ääneni menee heille. Vedet silmissä sai nauraa kaksikon toilailuille vihanhallintakurssilla.
25. Vuoden tv-show
Ei RAW:ta pysty sivuuttamaan tässä kategoriassa, vaikka mieli tekisi. RAW lähetti ikimuistettavimmat tapahtumat vuonna 2012 ja täten saakoon minun ääneni.
26. Vuoden tv-matsi
WWE:n uusi tv-ohjelma on siinä mielessä ollut hyvä, että sieltä on jopa ihan PPV tasoisia matseja saanut ihastella. Valintani nyt osuu The Mizin ja Dolph Zigglerin väliselle mätölle, joka muistaakseni tuli tuossa marraskuun puolella. Nättiä kehätoimintaa ja near falleja. Harmi, kun välillä PPV:ssä on nähty monta paljon heikompaa matsia kuin valitsemani koitos.

27. Vuoden stable
Vaikka stable ei ole ollut pystyssä kummoistakaan aikaa, silti se on onnistunut vangitsemaan ja seuraamaan heidän kehittymistään. The Shield ansaitsee minun ääneni ja innolla odotan kolmikon kehittymistä. Heissä on suurta potentiaalia, jota toivottavasti WWE ei kuse kiville.
28. Vuoden tag team
Kaksi vaihtoehtoa. Danielsin ja Kazarianin tiimi ja Kanen ja Bryanin tiimi. Hmm, lopulta päädyn TNA:n kaksikkoon eli ääni Danielsille ja Kazarianille. Hyvä ja uskottava heel-tiimi, jonka matseissa ei päässyt kyllästyttämään. TNA:n buukkaus välillä otti sydämeen, mutta silti herrat saivat paskastakin loihdittua hyvän aterian.
29. Vuoden promootio
TNA:lta tuli hyvää vaihtoehtokamaa WWE:n rinnalla, mutta kuitenkin silti WWE saa tänä vuonna ääneni. Mieluummin seurasin WWE:tä, jossa säilytettiin taso suurimman osan vuodesta, kun taas TNA:lla oli liian suuria heilahduksia vuoden aikana, johtuen kyllä päättömistä buukkauksista jne.
30. Vuoden feudi
Minun ääneni lähtee Once In a Lifetime feudille eli siis The Rockin ja John Cenan vihanpidolle. Kahden aikakautemme suurimmilla tähdillä oleva vihanpito ja erimielisyydet olivat hienoa katseltavaa. Ottelua odotin kuin kuuta nousevaa ja sain siitä sen mitä halusinkin. Erinomainen ottelu oikealla voittajalla päätti feudin ainakin toistaiseksi.
31. Vuoden show
Tämän tittelin saa Wrestlemania XXVIII, koska siellä nähtiin kolme hienoa kamppailua ja monta hyvää kamppailua ja tietysti tasapainon säilyttämiseksi muutaman pettymyksenkin. Ei ollut nyt muista tapahtumista ottelemaan vuoden 2012 Wrestlemaniaa vastaan.
32. Vuoden ottelu
Nyt on paha paikka. Vuonna 2012 nähtiin muutama loistava kamppailu, joista on hankala päättää voittajaa.. Pohdinnan päätteeksi valitsen Triple H vs Undertakerin Hell In a Cell ottelun Wrestlemania XXVIII. Mainio ottelu, jossa oikeasti saatiin Undertaker näyttämään kuolevaiselta. Kuitenkin haudankaivaja sai jostain voimia, joilla HHH kukistettiin. Mahtava päätös kuviolle.. Toivottavasti 2013 nähdään myös monta loistavaa ottelua!

33. Vuoden naispainija
Voi voi diivoja.. Ei ole montaakaan hyvää vaihtoehtoa valittavaksi. AJ on loistava hahmona, mutta vielä tarvitsee kehitystä kehäotteissaan. Valintani on Eve! Hänen hahmossaan on jonkinlaista särmää ja tietynlaista veemäisyyttä, jota on helppo vihata. Viimeiseen kategoriaan..
34. Vuoden painija
Meikäläinen valitsee vuoden painijaksi CM Punkin kovan pohdinnan jälkeen. Koko kalenterivuoden jo WWE:n mestaruutta kantanut Punk on ollut tasaisen hyvä koko vuoden. Loistavia otteluita hän paini Daniel Bryania, Chris Jerichoa, John Cenaa jne. vastaan. Mies ansaitsee arvostuksensa

Punkilla onkin heti kovat piipussa, kun hän todennäköisesti puolustaa mestaruuttaan The Rockia vastaan Royal Rumblessa. Odotukset ovat korkealla 2013 CM Punkille, kuten myös koko showpainille.

Noin, nyt sain tämän kokoon ja kasaan taistelun jälkeen. Huh huh...

MR.Off Topic · Viesti Kirjoittaja **MR.Off Topic** » Ke 02.01.2013 21:37

Enskan työtä helpottamaan:

Spoiler: näytä: Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu: John Cena VS. "Big" John Laurinaitis
--
2. Vuoden huonoin feudi: AJ Stylesin Daniels feudi Claire Lynchin aikoihin
--
3. Vuoden huonoin segmentti: Chris Jerichon paluu
--
4. Vuoden huonoin gimmick: Sheamus
--
5. Vuoden pettymys: Daniel Bryan VS. Sheamus - Wrestlemania
--
6. Vuoden huonontunein painija: Mr. Anderson
--
7. Big Daddy V -palkinto: Brodus Clay

Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike: End of Heartache - Roderick Strong
--
9. Vuoden turn: Austin Arieksen naamakäännös.
--
10. Vuoden face: El Generico
--
11. Vuoden heel: Bobby Rooder
--
12. Vuoden paluu: Brock Lesnar
--
13. Vuoden gimmick: Daniel Bryan
--
14. Vuoden uutinen: PACin palkkaus WWE:hen
--
15. Vuoden spotti: jommankumman Buckin loikka tikkailta, kehäköyden kautta voltilla ihmisjoukon päälle.
--
16. Vuoden "mark out moment": Wrestlemanian jälkeisen Rawn "Yes, Yes, Yes" chanttaus

Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija: Alberto Del Rio
--
18. Vuoden yliarvostetuin painija: 3MB
--
19. Vuoden kehittynein painija: Dolph Ziggler
--
20. Vuoden debytantti: Antonio Cesaro
--
21. Vuoden promottaja: Kevin Steen
--
22. Vuoden manageri: Paul Heyman
--
23. Vuoden selostaja: JBL
--
24. Vuoden segmentti: Brock Lesnarin paluu
--
25. Vuoden tv-show: Impact Wrestling
--
26. Vuoden tv-matsi: -

Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable: S.C.U.M.
--
28. Vuoden tag team: The Young Bucks
--
29. Vuoden promootio: Pro Wrestling Guerilla
--
30. Vuoden feudi: El Generico - Kevin Steen
--
31. Vuoden show: PWG - Threemendous III
--
32. Vuoden ottelu: Davey Richards VS. Michael Elgin - Showdown In The Sun
--
33. Vuoden naispainija: Sara Del Rey
--
34. Vuoden painija: Austin Aries

--

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu

- Joskus täällä foorumilla mainitsinkin, että minulla on hyvä muisti asioissa, jotka kiinnostavat minua. Paskat matsit eivät minua kiinnosta. Mutta Enskan mainitsemat Cena-matsit ja myös Bryan-Sheamus nousevat melko ylös listalle. Viimeisenä mainittu meinasi pistää vituttamaan niin paljon, että Wrestlemania meinas mennä pilalle. Joten siinä olisi erinomaiset perustelut valita se vuoden huonoimmaksi. Laurinaitiksen ja Cenan ottelu oli sen sijaan kidutusta alusta loppuun. Se oli huono. Iso Show ei parantanut matsia yhtään, joten vuoden huonoin on JOHN CENA VS. BIG JOHN.

2. Vuoden huonoin feudi

- Näissäkin oli pakko luntata Enskalta. Tosin olen siinä erimieltä, että kyllähän tuo AJ:n kuvio Dixien ja Claire Lynchin kanssa oli aivan kauhea. Toki siinä oli huumoriarvoa, mutta tämä kuvio on mielestäni yksi niistä syistä, miksi AJ:n vuosi on ollut aivan järkyttävän huono. Oikeastaan tässä nähdään se, että miten bookkauksella voidaan haudata miestä erittäin paljon. Onneksi Stylesilla on sentään TNA:n messiaan status niin ei ole vielä vajonnut kokonaan, mutta v***ttaa se jo nytkin. Melkein voisivat antaa miehelle potkut sillä mieluummin kattoisin AJ:ta ROH:ssa tai jossain muualla.

AJ Stylesin ja Claire Lynchin kuvio.

3. Vuoden huonoin segmentti

- Tähän kohtaan heitän Chris Jerichon paluusegmentin. Haukuin sitä aikanaan kovasti monien sitä puolustellessa ja vieläkään ei ole mielipiteeni asiasta muuttunut yhtään. Oli kyllä niin "haista p**ka" -segmentti jokaiselle niistä, jotka olivat tulleet näkemään Chris Jerichon paluun. Kai se oli vähän niinkuin ideanakin, mutta sitten tuota vielä jatkettiin viikkoja. Ei iesus kuiten. Melkosta paskaa.

Chris Jerichon paluusegmentti.

4. Vuoden huonoin gimmick

- Tähän voisi heittää melkein kenet tahansa. Koko AA88-jätkien gimmick on jo niin huono. Bully Rayn naama gimmick on myös ollut paskaa siitä lähtien, kun alko hellustelemaan Brooke Hoganin kanssa. Ruutupaidat vei kaikenlisäksi mieheltä uskottavuuden. John Cenan gimmick on vuodesta toiseen täyttä paskaa, mutta ei kyllä huonointa ikinä ansaitse. Mitähän muuta. No Mizin "huonoja vitsejä" heittävä naama on kyllä myös paskaa.

Äänestän Sheamusta. Tämä vaatii varmaan perusteluja. Voittamaton sankari on aina, jokaikinen kerta sen kantajalle erittäin vaativa gimmick, josta kovin moni ei suoriudu kovin hyvin. Cenalle se aiheutti aikanaan lopulta paljon heelreaktiota. Sheamukselle ei ole vielä aiheuttanut ja Big Show häviöt miehelle hyvää tekevät, mutta itseäni mies tylsistyttää mahottomasti. Brogue Kickistä on tullut täysin ennalta-arvattavia. MIehen jutut ärsyttävät. Hymy ärsyttää yhtä paljon kuin Kofilla pahimpina aikoina. Kaveri on kerrassaan niin kuiva, että välillä tulee mietittyä, että puhuuko toi vai katonko maalin kuivumista seinässä. Sitten on vielä moraaliset probleemat. On kyllä kova anti bullying -kampanja päällä, mutta promootion isoimmista feisseistä on samalla promootion pahin "kiusaaja". Sheamus harrastaa tuota kaikenlisäksi aika paljon. Ei näin.

5. Vuoden pettymys

- Ei tarvitse hetkeäkään miettiä, sillä 18 sekunnin aloitusmatsi Wrestlemaniassa vie tämän helposti. Aikaisemmin jo sanoin, että matsi meinasi pilata koko wrestlemanian ja olihan se vuoden pahin "ei v***u mitä paskaa" hetki. Bryanin hahmon kehitys tämän myötä korvaavat tätä vähän sekä hyvä 2 out of 3 falls -matsi myöhemmin miehiltä, mutta kyllä tämä vain jäi vituttamaan.

Daniel Bryan VS. Sheamus - Wrästlemania.

6. Vuoden huonontunein painija

- Enskan mainitsema Mr. Anderson olisi kyllä meleko hyvä tähän. WWE:ssä olleet huonot on aika pitkälti ollut jo huonoja ja hyvät ei ole niin paljoa huonontuneet. Ken Anderson on ollut kyllä käsittämättömän huono. Heitetään se. Mr. Anderson.

7. Big Daddy V -palkinto

- Tekisi mieli äänestää Sheamusta, koska se on kyllä ärsyttävä jamppa. Myönnän kuitenkin miehen ottelevan hyviä matseja viikosta toiseen, että en voi siitä syystä tyyppiä äänestää. Garrett TNA:sta olisi ihan hyvä vaihtoehto, mutta ei se nyt sinänsä ole vituttanut. Ei oikeastaan ole ketään ihan Big Daddy V:n tasoista herraa, joka tulisi mieleen. Pääni puhki kyllä tässä mietin, mutta olen onnistunut aika pitkälti välttelemään ärsyttävän huonoa painia. Brodus Clay alkoi kyllä jo toisella esiintymisellään vituttamaan ja ei ole sen jälkeen muuttunut mihinkään suuntaan. Great Khali kelpaisi tähän myös. Fuck it, sanotaan, että Brodus Clay.

Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike

- Tässä on pakko taas katsoa indyihin, koska siellä ne siisteimmät moovit nähdään. Viime vuonna ääneni saanut Tommaso Ciampan Project Ciampa on edelleen erittäin cool sekä Nick Jacksonin Nick Fate Drop aina lämmittää mieltä. Viime aikoina myös Sami Callihanin liikkeet Stretch Muffler ja Saito Suplex ansaitsevat kunniamerkin. Palkinnosta kuitenkin kilpailevat Elginin combomoovi, jossa nähdään ensin voimapommi kulmaukseen ja perään pyörivä istuva voimapommi, Kevin Steenin ultimaalisen siisti Package Piledriver, Davie Richardsin todella siisti DR Driver ja Roderick Strongin End of Heartache. Voiton vie lopulta äärettömän upea End Of Heartache.

9. Vuoden turn

- Itse tykkäsin kovasti tupla A:n naamaturnin alkuvaiheesta ja Roode feudista, joten miestä äänestän. Muuten on sitten nähty niin paljon noita Enskan mainitsemia hybridikäännöksiä tai muuten vain käännöksen ovat kosahteneet johonkin. Punkin turni oli kyllä positiivinen, mutta ei enää herätä niin paljon tunteita ja olihan se myös ennalta-arvattava. Austin Arieksen naamaksi kääntyminen.

10. Vuoden face

- Muka tiukasti tätä mietin, mutta keksinhän mie tämän jo eilen. Vuoden face on indyjen suurin naama nimeltään sympaattinen geneerinen luchadore El Generico! Miehen taistelut pahuuden tiivistymää Kevin Steeniä vastaan niin ROH:ssa, että PWG:ssä ovat olleet sympaattisia. Toki huippukohdat periaatteessa on aiemmilla vuosilla, mutta toisaalta tänä vuonnakin miehet ovat kohdanneet ROH:ssa useampaan otteeseen. El Generico on feissien face, voidaan verrata Tony-Maniin.

11. Vuoden heel

- Tähän haluttaisi sanoa Kevin Steen, mutta Kevin Steen on liian siisti pahis, joka aiheuttaa sen, että hänelle hurrataan. Mies harrastaa niin suurta käänteispsykologiaa, että yleisö ei vain voi olla pitämättä hänestä. Niimpä joudun miettimään muita vaihtoehtoja. Adam Cole olisi vahva ehdokas, jos olisi ollut heel niissä showssa joita itse olen katsonut koko vuoden, mutta oli ainoastaan PWG:n viimeiseksi näkemässäni. Steve Corinon voisin nostaa myös esille indyistä sekä Roderick Strongin, mutta kummallakaan ei riitä rahkeet.

Paras heel tosiasiassa on jo Enskan nimeämä Robert "Bobby" Roode. Mies on nilkkien nilkki ja pahisten pahis. Miehellä oli tosiaan niin paljon munaa, että kävi jopa firman GM:ää vastaan fyyssisiin taisteluihin. Tosin en muista tapahtuiko tämä 2011 vuoden puolella. Ei kait. Totta se oli tätä vuotta. Paras heel tänä vuonna, jolle ainoastaan Bully Ray pystyisi pistämään kampoihin, jos ei olisi kääntynyt loppuvuodesta.

12. Vuoden paluu

- Olihan se Brockin paluu kovin markout koko vuonna. "Yes Yes Yes" -chantit olivat vetäneet jo kananlihalle ja sitten, kun itse Brock effin' Lesnarin theme lähti soimaan ja smarkyleisö räjähti niin oli fiilikset katossa kotisohvallakin. No brainer. Brock Lesnarin paluu.

13. Vuoden gimmick

- Tähän löytyisi taas muutama hyvä vaihtoehto. Kevin Steen ensinäkin. Noussut gimmickillää indymaailman suurimmaksi tähtöseksi ja hahmo on täysin uniikki. Austin Aries olisi toinen vaihtoehto, jonka gimmick ei ole mitenkään loistakas itsessään, mutta kaveri vetää sitä hyvin. Epäloogisuus kuitenkin vaivaa samoin kuin CM Punkilla. Damien Sandown gimmick on loistava, sitä ei pysty kieltämään. Kanenkaan uudelleen lämmittely ei ole ollut paha. "Unbreakable" Michael Elgin on myös todella onnistunut ja loistakas hahmo, vaikka tosin miehen skilsit kehässä siitä uskottavan tekee. Huomaatta kuitenkin varmasti, että yhden nimen jätän sanomatta?

Jep tämä on Daniel Bryanin vuosi. Enska jo sen parhaiten sanoi eli miehen gimmick on uniikki. Se on myös sellainen, joka takaa Danielille loistokkaan tulevaisuuden nimittäin ei miestä kai enää voida kusta? Parhaita gimmickejä vuosiin.

14. Vuoden uutinen

- Vähän tyhmä kategoria, koska en jaksa uutisia niin paljoa seurata. Kai tämä jollekkin on mahtava. Heitetään nyt PACin WWE-palkkaus. Yllättävä uutinen, mutta samalla positiivinen.

15. Vuoden spotti

- Tää oli tajuton. Eli jommankumman Buckin loikka tikkailta, kehäköyden kautta voltilla ihmisjoukon päälle. Suu jäi auki, tuli mitä v**tua fiilis ja oli vain niin hiton hieno hetki. Oh my goooooooood!

16. Vuoden "mark out moment"

- En jaksa mitään pidempiä perusteluita tähän kirjoittaa. Wrestlemanian jälkeinen Raw oli vain niin hiton hieno "Yes, Yes, Yes" -chantteineen ja lämmitti pitkäaikaisen Bryan-fanin sydäntä. Vastaan siis, että wrestlemania jälkeisen Rawn "Yes, Yes, Yes" -chanttaus.

Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija

- Ei tule hirveän montaa aliarvostettua painijaa mieleen, mutta sentäs yksi! Alberto Del Rio sai alkuvuodesta paljon lokaa niskaan, josta osa oli ansaittua ja osa ei niinkään. Loppuvuodesta mies on kai ansaittuaan arvostusta alkanut saada osalleen miehen bookkauksen parantuessa. Kuitenkin mies on aina ollut solidimies kehässä ja teki ihan hyvää työtä jo alkuvuodesta, vaikka itsekkin taisin miestä silloin hieman aiheettomasti arvostella. Onneksi ei kuitenkaan enää vedä "Destiny" settiä. Alberto Del Rio saa ääneni!

18. Vuoden yliarvostetuin painija

- Näitäkään ei hirveän montaa mieleen tule. Wade Barrett on yksi nimi, josta tietyt henkilöt tuntuvat tykkäävän järjettömän paljon, vaikka miehen hahmo on lähinnä kuiva ja tylsä tällä hetkellä. Wade ei ole kuitenkaan pahin tapaus, koska hänellä on toivoa. 3MB sen sijaan on jo jonkinmoista paskaa. Nauratti ensimmäisellä kerralla. Nauratti toisella kerralla. Ei naurattanu kolmannella kerralla. Ei vain kiinnosta. Menkää pois. En ymmärrä miten herroista voi tykätä noiden ensimmäisen kahden kerran jälkeen.

19. Vuoden kehittynein painija

- Näitä ei tunnu olevan koviin monta. Ongelma on siinä, että vanhat ei oikein ole kehittyneet vaan on tullut uusia debytantteja. On siellä muutama, mutta niissä menee enemmän se gimmickin muutos kuin suoranainen kehitys. Dolphiini Ziggler on kuitenkin kehittynyt esiintyjänä taas tänä vuonna. Kaikin tavoin miehestä on tullut uskottavampi tapaus ja kyseessä ei ole vain bookkauksellisen hahmon kehitys. Mies promottaa, esiintyy, painii, myy paremmin kuin viime vuonna. Tänä vuonna mies alkaa olemaan jo aika kiven kova painija. Ääneni Dolph Zigglerille.

20. Vuoden debytantti

- Tämä on kahden kauppa. Sandow ja Cesaro ovat olleet ne minun silmissä parhaat debytantit tänä vuonna. Sandow on yksi WWE:n valopilkuista aina, kun pääsee mikin varteen. Kehässä mies ei kuitenkaan säväytä niin paljoa ja miksi hitossa sitä Russian Leg Sweeppiä ei voi tehdä KUNNOLLA!!!!

Cesarolla on sen sijaan asiat toisinpäin. Kehässä mies loistaa, mutta mikissä olisi ne kehittymisen askeleet vielä tehtävänä. Toisaalta kokonaispaketti on paremmin kasassa kuin Damienilla ja noh Cesaro on aika täydellinen paketti, kun katsotaan omaa fanituslistaa. Ainoastaan miehen finisheri brakaa. Tänä vuonna ääneni saa Antonio Cesaro ja ehkäpä ensi vuonna toinen painin kuningas.

21. Vuoden promottaja

- Vuoden promottajaksi olisi taas kerran muutama vaihtoehto. Punk, Ray, Daniels, Aries, Bryan, Steen ja Roode. Nopeasti voidaan kuitenkin tipahduttaa Ray huonon feissikauden takia pois, Roodella ei riitä ehkä skillsit kuitenkaan, Daniels tarvitsee Kazarianin valmistelemaan ja no Bryan ei ole loppuvuodesta harrastanut suoranaista promottelua kehässä. Tämä jättää sitten CM Punkin, Austin Arieksen ja Kevin Steenin. CM Punkin huonot feissipromottelut tipahduttaa hänet pois, joten homma jää kahden kaupaksi.

Aries on ollut tasainen koko vuoden. TNA:n valopilkku huonoinakin aikoina ja pari erittäin hyvää välähdystä herra on päästänyt ilmoille. Kevin Steen on kuitenkin tämän vuoden valintani. Heittää aina hyvää läppää, promottaa kesken matsien ja no pari hiton kovaa promoa siivittää miehen voittoon. Nostetaan esille esimerkkinä se promo, jossa mies selitti kuinka fanit ovat ROH:ssa aina kääntyneet mestaria vastaan, mutta niin ei käy hänelle, kun hän ei välitä faneista vittuakaan. Kunnon käänteispsykologian mestari.

22. Vuoden manageri

- Ei tässä oikein ole sanan sijaa kenelläkään muulla, kun Paul Heyman tätä tänä vuonna on harrastellut. Mies on niin suuri niljake, että tuo hiljaa seisomisellaankin lisäarvoa segmentille kuin segmentille. Näyttelytaidot ovat maksimissaan ja luo vielä kaiken päälle aivan tajuttoman tutkaparin CM Punkin kanssa. Kemiat pelaa yms. Äänestän Paul Heymania.

23. Vuoden selostaja

- Tässä ei myöskään ole juuri taistelua JBL:n tehdessä paluun. Kunnon raikastuulahdus on tämä mies WWE:n selostajatiimiin ja tuli oikeaan aikaan, sillä WWE tarvitsi jotain henkilöä antamaan tekohengitystä tosissaan. Ääneni menee JBL:lle.

24. Vuoden segmentti

- Ei tule hirveään monta tajuttoman kovaa segmenttiä mieleen. Näitä miehiä jotka ovat toimittaneet loistavia segmenttejä viikosta toiseen tulee mieleen, mutta yksikään segmenteistä ei ole mitenkään ikimuistoisesti jäänyt mieleen. Hell No ja Kazarian/Daniels saavat siis kunniamaininnat. Vuoden kovin segmentti lopulta oli kuitenkin se Brock Lesnarin paluu. Se oli yksinkertaisesti vuoden hienoimpia hetkiä.

25. Vuoden tv-show

- Ei haluttaisi äänestää yhtään mitään tähän tänä vuonna. SD on ollut melko paskaa koko vuoden. Raw on välillä rämpiny suossa niin myös Impact Wrestling. NXT:tä ja muita noita en ole niin katellut ja ROH on jäänyt myös vähemmälle. RAW on varmaan kokonaisuudessa tarjonnut parhaita hetkiä, mutta kolme tuntia on yksinkertaisesti liian paljon yhdelle jaksolle. Ei sitä koskaan pysty kerralla katsomaan ja monesti se 75% on täyttä paskaa showssa. Impact Wrestlingin sentäs jaksaa pienellä kelailulla yleensä kokonaan katsoa. Joten ihan vain siitä syystä ääneni menee tänä vuonna TNA:n Impact Wrestling -showlle.

26. Vuoden tv-matsi

- Tähän lisäilen jotain ehkä myöhemmin. Ei vain tule mitään niin kovaa matsia mieleen, että mitään viittisin laittaa. Ei tänä vuonna ole ollut mitään Angle versus AJ:ta tai tunnin mittaista Michaels versus Cenaa. Enköhän tähän jotain jossain vaiheessa keksi.

Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable

- Tämä on kahden kauppa. Ehkä tämä olisi kolmen kauppa, jos Ziggler, AJ ja Big E Langston olisivat liittoutuneet aiemmin, mutta nyt tämä on kahden kauppa. WWE:stä tulee stable nimeltään SHIELD, joka on ollut varsin onnistunut heti ensimmäisinä viikkoinaan. TLC-matsi varsinkin oli erittäin hieno ja stablea ei ole vielä onnistuttu raiskaamaan. Tällä stablella on kuitenkin sama ongelma kuin tuolla AJ/Ziggler/Langston kolmikolla. Se on ollut suhteellisen vähän aikaa kasassa. Ääneni saanut on sentään ollut selvästi pidempään.

Äänen saa siis S.C.U.M., joka on ROH:ta terrorisoinut pitkän matkaa tätä vuotta. SCUM koostuu siis Kevin Steenistä, Jimmy Jacobsista ja Steve Corinosta. Jos nimet ovat sinulle tutut, niin tiedät melko varmuudella, että kuinka mahtavaa settiä tämä kolmikko välillä vetää. Ehdottomasti tämän vuoden stable numero yksi!

28. Vuoden tag team

- Tänä vuonna on ollut kyllä hyviä tag teamejä WWE:ssä, että myös TNA:ssa. Ensimmäisestä mainittakoon Hell No ja Rhodes Scholars ja jälkinmäisestä mainittakoon Bad Influence. Voittaja ei kuitenkaan tule kummastakaan. Yksi tiimi on koko vuoden paininut sillä tasolla, että heidän nimet kortissa ovat heti tarkoittaneet neljän tähden tai isompaa leimaa matsin jälkeen. Tämän tiimin nimi on The Young Bucks. Kunnia maininta myös Super Smash Brotherseille.

29. Vuoden promootio

- WWE ja TNA ovat tänä vuonna molemmat olleet loistavia välillä ja välillä aivan paskoja. ROH ottaa itsensä aivan liian vakavasti ja Chikara liian humoristisesti. On kuitenkin yksi promootio, jonka voin pistää televisiosta pyörimään ja popparit ottaa kulhoon mukaan, koska tiedän, että missään vaiheessa ei tule kelaamisen halua. Se on sopivan vakava ja sopivan humoristinen. Se tuottaa viihdettä, josta nautin estoitta. Sen promootion nimi on Pro Wrestling Guerilla.

30. Vuoden feudi

- Onhan näitä ollut joitain ja en nyt kyllä jaksa edes kaikkia miettiä ja vatvoa. Itselle se suurin ja hienoin feudi on Steenin ja Genericon ikifeudi. Se aina jaksaa itseäni kiinnostaa, kun se taas ottaa liekkiään alleen. Muista hyvistä feudeista voisin nimetä ainakin End of an Eran ja CM Punkin ja Cenan feudin ympärivuotta. Mustaan kuitenkin El Genericon ja Kevin Steenin ikifeudi.

31. Vuoden show

- Wrästlemania tämän varmaan voittaa, koska sehän oli hienoin näistä main stream promootion tapahtumista. Itselleni kuitenkin se nautinnollisin tapahtuma tänä vuonna oli PWG:n Threemendous III. Mahtavaa painia matsi toisensa jälkeen, joka huipentui huikeaan kolmen joukkueen Ladder -matsiin. Kunniamaininnan tässä kategoriassa saa myös ROH:n Showdown in The Sun.

32. Vuoden ottelu

- Lesnar versus Cena ja TLC:n SHIELD versus Hell No/Ryback ovat ainoat matsit, jotka main stream yhtiöistä tänä vuonna voivat edes kilpailla tästä palkinnosta. Sitten kilpailuun lähtevät PWG:stä jo aimemmin mainitsemani Threemendous III:n main eventti sekä Super Dragon/Kevin Steen VS. Young Bucks. Voiton vie kuitenkin matsi kunnian kehän puolelta eli Michael Elginin ja Davey Richardsin eeppinen taistelu Showdown in the Sun -tapahtumassa. Jännitystä, suuria mooveja ja yksinkertaisesti jännitystä sisältänyt ottelu. Kaikkea mitä täydelliseltä matsilta toivoin.

33. Vuoden naispainija

- Tämä on kyllä melkoinen no brainer. On olemassa vain yksi nainen, joka on vetänyt tänä vuonna yli neljän tähden matsin ja se on Sara Del Ray. Nainen teki myös sen kahdesti. Olkoonkin, että kumpikin tapahtui miehiä vastaan eli ensin El Genericoa vastaan ja sitten vielä Eddie Kingstonia vastaan. Molemmilla kerroilla jälki oli erittäin nättiä ja tämän vuoksi Sara Del Rey ansaitsee ääneni.

34. Vuoden painija

- Vielä viimeinen on jäljellä. Tähän on tänä vuonna taas kerran aika monta vaihtoehtoa, mutta mainittakoon nyt CM Punk, Daniel Bryan, Bobby Roode, Austin Aries ja Kevin Steen. Tipautamme heti tästä viisikosta pois Bobby Rooden, koska välillä ei ole ollut niin kova ja no Daniel Bryan saa upeasta vuodesta huolimatta lähtöpassit, koska ei ole loppuvuodesta ollut kehässä niin lennossa, vaikka osakseen tämä johtuu siitä, että on enimmäkseen tagaillut Kanen kanssa. Seuraava kyydistä tippuja on CM Punk, koska alkuvuosi ei mennyt niin putkeen ja vasta loppuvuodesta on päässyt uudelleen lentoon. Jäljelle jää siis kaksi.

Austin Aries on ollut koko vuoden loistava. Muuta ei voi sanoa. Aluksi heelinä dominoiden X Divisioonaa ja taistellen esimerkiksi ilkiö Bully Rayta vastaan. Sitten nähtiin ne tulisimmat hetket feissinä Bobby Roodea vastaan ja loppuvuodesta vielä hieman epäloogisesta heelturnistakin otti parhaat irti. Kevin Steen sen sijaan on ollut indyjen kunkku ollessaan parhaillaan kolmen eri lafkan maailmanmestari yhtäaikaa. Koko vuoden upeita promoja ja toinen toistaan kovempia matseja. Upea herra.

Voittaja on kuitenkin AUSTIN ARIES! Todellinen läpilyönti tänä vuonna, ottanut tilanteesta kuin tilanteesta parhaat irti ja promottaa parhaillaan kuin jumala. Kehässä, tarviiko edes sanoa? Kokonaisuudessaan mies on ollut mahtava koko vuoden kaikilla osa-alueilla ja ei oikeastaan mitään aivan paskoja vaiheita ole kärsinyt missään vaiheessa kuin jotkin kilpakumppaninsa. Ehdottomasti vuoden kunkku.

vendicta · Viesti Kirjoittaja **vendicta** » Ke 02.01.2013 23:33

Pitäs varmaa koittaa joitain (roskaa) rustata.

Huomasin ettei tänä vuonna valita vuoden themeä, se oli oikeastaan kommentoinnin syy.

Kuunlento · Viesti Kirjoittaja **Kuunlento** » To 03.01.2013 01:22

Vihaiset kuvakauppa taidot!

The Jigsaw · Viesti Kirjoittaja **The Jigsaw** » To 03.01.2013 13:36

1. Vuoden huonoin ottelu

Kylmä fakta on se, että kohtuullisen hyvään vuoteen mahtuu myös paljon sontaa. Kivuliainta katsottavaa olivat alkuvuodesta tapahtuneet Brodus Clayn ottelut, joissa viihdytettiin nuoria katselijoita oikeasti parempaa ansaitsevien painijoiden kustannuksella. Dolph Ziggler, Drew McIntyre, Miz..
Yhtäkään noista otteluista en kuitenkaan valitse, sillä Cena vs. Laurinatis Over The Limitistä ansaitsee tämän "palkinnon". Cenan tunkeminen joka pääotteluun oli ärsyttävää, mutta tämä ottelu oli ehdottomasti liikaa.

2. Vuoden huonoin feudi

Yllä mainitulle tekisi mieli suoda tämäkin, mutta voiton vie AJ-Skandaali - kuvio. Tällä ei voitu saavuttaa yhtään mitään eikä tällä saavutettukaan. Silti tämä vain oli pitänyt nähdä, ja mielenkiinto vuoden mielenkiintoisempaan diivaan tapettiin melkein kertaheitolla. (Sentään tämä johti Cena-Ziggler feudiin lopulta)

3. Vuoden huonoin segmentti

Tässä se on. Vuoden huonoin segmentti on Hornswoggle-Anonymous GM. "Low point of the year" nimelläkin mainuttu segmentti todellakin ansaitsee tämän palkinnon..

4. Vuoden huonoin gimmick

Mainittavan arvoisia ovat tylsäksi muuttunut Randy Orton, piereskelevä Natalya ja Brodus Clay. Eniten harmaita hiuksia ja kelausnappia aiheuttanut gimmick oli kuitenkin R-Truthilla. Omissa silmissäni miehen heel turn oli viime vuoden paras, ja lopulta tultiin tähän. Näissä tilanteissa WWE:tä ei vain voi ymmärtää. Mielikuvitusystävä-huumori olisi pitänyt lopettaa ajoissa, eli aikoja sitten.

5. Vuoden pettymys

Vuosi on sisältänyt myös monia pettymyksiä, mutta yksi on ylitse muiden, ja se on RAW'n Money in the Bank-ottelu. Otteluun johtanut buukkaus oli älytöntä. Miksi ihmeessä otteluun pääsisivät vain jo ennen maailmanmestaruuden voittaneet? Lopullisen ottelun laatukin petti pahasti puhumattakaan loppuratkaisusta. Cena ei todellakaan tarvinnut salkkua, ja RAW'n tikapuu-ottelustakin saatiin merkityksetön.

6. Vuoden huonontunein painija

Selvä valinta on Wade Barrett. Engelsmannin otteet ovat nykyyänkin kohtuullisen viihdyttäviä, mutta viime vuosista on pudottu pahasti.

7. Big Daddy V -palkinto

Mies jolle ääneni suon oli paluunsa jälkeen viihdyttävä vain ensimmäisen viikon ja sitten pakkosyöttäminen meni jo aivan uudelle tasolle. Sietämätön henkilö josta puhun on Brodus Clay. Mielipiteeni on ja pysyy samana. Clay on kamalaa katsottavaa.

8. Vuoden lopetusliike

Tänä vuonna eniten säväyttäneisiin liikkeisin voi huoletta laskea ainakin Zigglerin super kickin, GTS:n, RKO:n ja Shell Shockedin. Vaikka Orton onkin muuttunut tylsempään suuntaan on pakko myöntää että RKO jaksaa säväyttää vuodesta toiseen komeudellaan.

9. Vuoden turn

Muuta mainittavaa turnia en keksi paitsi CM Punkin RAW'n 1000. jaksossa todistetun. Tämä turn viimeistän todisti itselleni sen, että Punkin kuuluu olla täysipäiväinen heel. Plussana vielä Rockylle tehty GTS, joka oli hieno hetki.

10. Vuoden face

Cenan hahmo on junnannut alkuvuoden jälkeen paikoillaan koko loppu vuoden, joten hän ei tule kysymykseenkään. Kofi Kingston olisi ihan ok vaihtoehto, mutta vuoden tulokas Ryback pyyhältää ohitse. Omissa silmissäni vuoden viihdyttävin face.

11. Vuoden heel

Sydämetön Jerry Lawlerin pieksäntä teräs häkin sisällä, hyökkäys Rockyn kimppuun ja mahtava TV-Ottelu Vince McMahonia vastaan. Parhain heel tänä vuonna on tietenkin CM Punk. Joku voi sanoa ettei palkinto hänelle kuuluisi, mutta yllä mainutut hetket olivat niin säväyttäviä että on pakko äänestää häntä.

12. Vuoden paluu

Tämä palkinto ei todellakaan tarvitse suurempaa pähkäilyä. Wrestlemania 28- jälkeinen RAW tarjosi tähän mennessä parhaimman 2010-luvun paluun. Brock Lesnarin paluu yleisöreaktioineen ja F5:neen oli unohtumaton hetki kaiken kaikkiaan.

13. Vuoden gimmick

Antonio Cesaro, Damien Sandow, Ryback & Dolph Ziggler. Parhaimmat vaihtoehdot ovat tässä, ja näistä voiton vie Damien Sandow. Sandow'ta vain jaksaa markata jaksosta toiseen. Gimmick on täyttä rautaa sekä erittäin harmahkosta massasta erottuva. Miehellä on tulevaisuutta alalla.

14. Vuoden uutinen

Lawlerin sydänkohtaus se on ainoa mieleen tuleva uutinen. Kyllähän tuo säikäytti aika hemmetisti suorassa lähetyksessä.

15. Vuoden spotti

Seth Rollinsin lento tikkailta TLC:ssä vie ehdottomasti voiton. Spotti sai jopa haukkomaan henkeä, jota ei tehnyt kuin kaksi muuta spottia ja ne olivat Lesnarin loikka Extreme Rulesissa & Sweet Chin Music-Pedigree-Combo Maniassa.

16. Vuoden "mark out moment"

Brock Lesnarin paluu oli mahtava hetki eikä se tarvitse enää enempää mainittavaa.

17. Vuoden aliarvostetuin painija

Ryback on liian aliarvostettu painija. Viihdyttävämpää powerhousea saa WWE:stä tällä hetkellä hakea. Ehkä mieheltä ei ole niitä klassikko-otteluita vielä nähty, mutta joka ottelussa on sitä tarkuuvarmaa viihdettä. Mies toimii eikä sitä voi kieltää. Ei kaikkien tarvitse olla lennokkaita All-Roundereita.

18. Vuoden yliarvostetuin painija

John Cena pokaa tämän palkinnon tänä vuonna. Yhtäkään suurta hehkutusta miehestä en vain kykenen ymmärtämään tänä vuonna. Mies on junnannut liikaa paikoillaan, ja suuri kiitos siitä menee kyllä myös monille roska feudeille. Kuitenkin 2011-kesän jälkeen Cena on palannut liian tuttuun kaavaan ja sitä ei oikein Enää jaksa. (suicide dive ja hurricanrana eivät oikein riitä säväyttämään kaksistaan tällaisen vuoden jälkeen.)

19. Vuoden kehittynein painija

Kanen äänestäminen tässä kategoriassa olisi huutava vääryys. Kehäkonkari on vetänyt aivan uskomattoman paini vuoden tag team-kautensa aikana eikä loppuakaan onneksi näy. Tätä ei vain osannut odottaa.

20. Vuoden debytantti

Ryback ehdottomasti. Syitä mainittu ylempänä.

21. Vuoden promottaja

Tämä palinto on läpihuutojuttu. Kukaan muu ei vain ole viihdyttänyt mikissä CM Punkia enemmän. Jericho-feudin aikana jotkut facepromot olivat kyllä pienoisia pettymyksiä verrattuna siihen parhaimpaan tasoon, mutta promopuolelta on miehellä ollut hyvä vuosi jopa summer of punkin tykityksen jälkeenkin.

22. Vuoden manageri

Vickie ärsyttää aina jtoen hän ei tule kysymykseenkään. AJ olisi ihan passelli vaihtoehto, mutta Paul Heyman on ollut ylitse muiden ajoittain nilkkimäisenä managerinakin. "Kosinta" AJ:lle oli sellainen segmentti joka esitteli hyvin tuota nilkkimäistä puolta. Herra on rautamainen manageri, ja loistava lisä Punkin rinnalle.

23. Vuoden selostaja

JBL oli mahtava yllätys Night of Championsissa, ja vaikka hän liian lyhyen aikaa televisiossa pyörikin niin oli häntä mahtava kuunnella jälleen kerran.

24. Vuoden segmentti

Vuoden segmentti on heittämällä Lesnarin paluu. Tämän vuoden palkintosyöppö ei tarvitse enää tässä vaiheessa perusteluja.

25. Vuoden tv-show

Loppu vuoden RAW'ten taso oli vähän väliä p**ka, mutta syksyyn asti saatiin kyllä nähdä niitä rautaisiakin jaksoja mielin määrin, joten kyllä se voitto RAW'lle nyt menee.

26. Vuoden tv-ottelu

Mahtavassa vedossa oleva Vince, Täydellisen kusipäinen Punk ja täydellinen yleisö. Vuoden tv-ottelu on Vince McMahon vs. CM Punk!

27. Vuoden stable

Mahtava debyytti Survivor Seriesissä sekä sitäkin täydellisempi debyyttiottelu TLC:ssä takaavat tämän palkinnon The Shieldille. Pitkää ikää kolmikolle!

28. Vuoden tag team

Team Hell No vie helpohkon voiton viihdyttävyytensä takia, vaikka olisi tehnyt mieli äänestää myös Rhodes Scholarsseja. Night of Championsista lähtien Hell No on vain tarjonnut joka esiintymisellään takuu varmaa viihdettä isolla V:llä.

29. Vuoden promootio

TNA:lta katsoin vain pari PPV:tä ja ehkä 3 Impactia, joten pääasiassa hyvän vuoden vetänyt WWE vie voiton. Kun unohtaa kaiken paskan niin nähtiin kyllä aivan mahtaviakin hetkiä.

30. Vuoden feudi

Tämä oli hankala kategoria, mutta voitto on myönnettävä kylmiä väreitä syöttävälle Undertaker vs. HHH/Michaelsille eli End of an Eralle. Pohjustus ottelulle oli loistavaa, ja sitten se lopetus.. HBK:n ja Takerin saattaessa Triple H:n Manian lavalle sekä lopun poseeraus oli yksi Wrestlemanian historian hienoimmista hetkistä.

31. Vuoden show

4. Survivor Series, 3. TLC, 2. Extreme Rules ja 1. Wrestlemania XXVIII! Manian tunnelma oli vuonna 2012 aivan maaginen, ja yksi kiistaton klassikko ja kaksi MOTYC-tason ottelua takaavat vuoden show palkinnon.

32. Vuoden ottelu

Päädyin pähkäilemään kolmen ottelun välille. Voiton kuitenkin vie Triple H vs. Undertaker, joka oli täyden viiden tähden ottelu, johon kaksi muuta haastajaa (Cena-Punk Night of Championsista ja Shield vs. Team Ryback TLC:stä) eivät ihan pystyneet.

33. Vuoden naispainija

On myönnettävä kyllä että viihdyttävin kaikista on loppujen lopuksi ollut itse AJ. Crasy Chick on aivan mahtava gimmick.

34. Vuoden painija

Sitten sokerina pohjalla vuoden painija palkinto, joka myös rajoittu aika vähiin ehdokkaisiin. CM Punk tai Austin Aries. Aries veti mahtavan kauden X-division mestarina, ja kyseisestä kaudesta en edes muista yhtään huonoa ottelua. Punk taas veti kuitenkin vielä laadukkaamman kauden WWE:n mestarina, ja miehen vuosi on muutenkin kuin painillisestikkin ollut täyttä rautaa. Palkinnon suon siis CM Punkille toisena vuonna peräkkäin.

eCiuj · Viesti Kirjoittaja **eCiuj** » La 05.01.2013 12:11

Kai tämä ihan valmis on, pitää lukea vielä läpi tänään sitten päivemmällä ja kysyä itseltäni haluanko todella jaata palkinnot niin kuin ne nyt on.

1. Vuoden huonoin ottelu
Tänä vuonna näitä on ollut surullisen monta, koska WWE on päättänyt palata squash-otteluihin jotka ovat aina täyttä paskaa. Vielä kun sama mies squashaa samoja naamoja kolme kuukautta putkeen. Ajalta WrestleMania-SummerSlam en oikein muistakaan muita kun huonoja otteluja, mutta ääneni saa Michael Cole vs. Jerry Lawler. Tapahtui Raw'ssa tuossa kesällä, itse "ottelu" oli lyhyt kuin mikä mutta sitä seurasi tieto että Hornswoggle oli Raw'n anonyymi GM. Todella surkea hetki.
2. Vuoden huonoin feudi
No joku tätä ei kutsuisi feudiksi, mutta koska WWE teki niin teen minäkin. The Miz vs. Brodus Clay. The Mizin viimeiset hetket ennen lähtöä The Marine 3:n kuvauksiin. Jostain käsittämättömästä syystä The Miz halusi tanssikisan Clayta vastaan, sitä seurasi muutama ottelu herrojen välille jotka kaikki voitti Brodus Clay. Täyttä tuskaa.
3. Vuoden huonoin segmentti
Joo, nyt muistan. Oliko se Darien kuka kehui tätä maasta taivaaseen että on se John Cena nokkela, mutta silmäni itkivät verta sekä teki mieli etsiä kaapista terävä sekä ruosteinen veitsi. Cenan ja Laurinaitksen segmentti ennen Over the Limitiä. Kesti h****tti vartin, ja Cena heitti entistä huonompia "vitsejä" "vitsien" perään.
4. Vuoden huonoin gimmick
Vastaan kylmästi Ryback. Alkuvuodesta mies oli niinkin kova heppu, että pieksi paikallisia jobbereita viikosta toiseen ja hänen piti olla joku kovakin heppu. Sitten vastaan tuli Tensai eikä hän jaksanut nostaa sitä. Sitten hänen voittamattomuuskin katkesi Hell in a Cellissä ja sitten hän lopulta hävisi kasalla NXT-junnuja a.k.a. The Shield.
5. Vuoden pettymys
Tähän on niin hankala keksiä vain yksi. Yksi olisi WWE:n käsikirjoitustiimi, mutta saivat he jotain hyvää vuoden aikana aikaan niin en vastaa heitä. Petyin The Miziin (tai miten häntä käsikirjoitettiin) todella pahasti. Aluksi koirankoppiin koska Survivor Series sai huonot buyratet, sitten vihdoin saa vähän suurempaa roolia ja hankkii selätysvoiton uudelle GM:lle WrestleManiassa, sitten jobbaa Brodus Claylle. Intercontinental mestaruuskausi oli ihan jees, mutta rahkeita olisi ollut niin paljon suurempaan. Mutta vastaan Zack Ryderin Z012. Vuosi alkoi ja Ryderilla meni lujaa -- uusi US mestari ja kaikkea. Sitten YouTube show menee WWE:lle, häviää vyönsä ja mies löytää itsensä jobbaamasta Santino Marellan tag team kaverina. Miten näin kävi? Kaikesta huolimatta, iso pettymys.
6. Vuoden huonontunein painija
En vastaa tähän niin painipohjalta, kuten en vastaa vuoden kehittynein painija -kategoriaankaan. Siksi vastaankin Zack Ryder. Perustelin vahvasti viime kohdassa.
7. Big Daddy V -palkinto
Voi hyvänen aika, Brodus Clay. Mies osaa sen 2-3 liikettä, ja nekin kovan työn ja tuskan takana. Silti hänelle on jobannut moni entinen maailmanmestari. Onneksi joku on herännyt, eikä Clay enää niin tee vaan itse on jobbaamassa. Mutta Clay on jopa Great Khalia huonompi painija.

8. Vuoden lopetusliike
Big Show'n WMD. Aluksi olin antamassa palkintoa Antonio Cesarolle, mutta joku voima sai minut antamaan palkinnon Show'lle. Liike on hyvin yksinkertainen -- pelkkä lyönti -- mutta se silti toimii miehellä todella hyvin. Ja kun Show sai selätettyä miehiä kuten Sheamus tällä liikkeellä, liikkeen uskottavuus on kasvanut.
9. Vuoden turn
Tänä vuonna ei nähty montaa dramaattista. Moni turn oli "hiljainen", eli ajan myötä herra x olikin nyt face vaikka oli ollut ennen heel. Ja tästä syystä moni ei jäänyt mieleen, vastaan CM Punk. Turn ei ollut hirvittävän dramaattinen, vaan oikeastaan aika ennalta-arvattava. Kaikesta huolimatta oli jees ja jäi mieleen. Vaikkakin turnia seurannut respect-höpinä ei hienoa ollutkaan, oli turn heeliksi parasta Punkille ja se hoidettiin hienosti.
10. Vuoden face
Tänä vuonna moni face ei mielestäni ole kovinkaan onnistunut. CM Punk kääntyi pahikseksi, John Cena ollut huono face ja siinä sitten se main event kaarti. Eli palkinto menee Sheamukselle. Vaikka pari vuotta sitten hakkasi kaikkien rakkaan John Cenan, on saanut lapset puolelleen.
11. Vuoden heel
Tähän heitän kummajaisen, nimeltä Brock Lesnar. Perusteita tämä varmaan vaatii ja ne tuleekin. Vaikka Lesnar on ollut paljon poissa ja tekee harvoin esiintymisiä, hän on silti todella onnistunut heel. Hän on onnistunut saamaan enemmistön buuaamaan hänelle. Lesnar. Rock ei tässä varmaan onnistuisi, paitsi halvalla heatilla eli kaupunkia haukkumalla. Mutta Lesnar on vain olemalla saanut käännytettyä massat häntä vastaan. Itse kuitenkin hänelle hurraan tapahtui mitä tahansa.
12. Vuoden paluu
Brock Lesnar. Ei perusteluja kaipaa.
13. Vuoden gimmick
Tämä onkin aika hankala, kun niin moni gimmick tänä vuonna mielestäni epäonnistui. Hetken miettimisen jälkeen annan palkinnon Damien Sandowille. Intellectual savior of the masses on iskenyt minuun, ja mies on viihdyttävä sekä saa kunnon heattia. Jos et ole samaa mieltä kanssani, thank you for your irrelevant opinion.
14. Vuoden uutinen
Mieleen ei kyllä tule oikein muita kuin Jerry Lawlerin sydänkohtaus. Siksi ääni sinne.
15. Vuoden spotti
Tänä vuonna mielestäni on ollut harvinaisen vähän hienoja spotteja. Mutta mieleen tulee viimeisin, eli Rollins lentää pöytien läpi TLC:ssä. Olen aina pitänyt näistä, että joku lentää pöytien läpi korkealta ja tämä todellakin oli sellainen. Muuten hiljainen vuosi spottien kannalta (WWE:ssä, Offari).
16. Vuoden "mark out moment"
Vastaan tähän Lesnarin paluu. Vaikka spoilaannuin siitä etukäteen, oli silti h**vetin kova.

17. Vuoden aliarvostetuin painija
The Miz. Mies sai naurettavasti syyt niskoilleen Survivor Serieksen floppauksesta, sekä vaikka hänelle oltiin selvästikin luomassa jotain suurta (selätys WrestleManiassa sen todistaa) hänet pistettiin jobbaamaan Brodus Claylle. Intercontinental mestaruuskausi oli ihan kiva, mutta rahkeet riittää WWE mestaruuteen.
18. Vuoden yliarvostetuin painija
Tämähän on helppo, John Cena. Ziggler ja Punk ovat perustelleet jo kantani. Vuosi oli Cenan huonoin -- hävisi Rockille, Zigglerille, Punkille ja jopa John Laurinaitikselle eikä pitänyt WWE mestaruutta hetkeäkään, silti vuoden painija.
19. Vuoden kehittynein painija
Ei painipohjalta, Heath Slater. Vuosi sitten kaikki odottivat, että mies saa pian potkut. Tai ei sitä sinänsä odotettu, koska hänen olemassaoloaan ei tiennyt kuin vain ne onnettomat jotka katsoivat NXT:tä ja SuperStarsia. Mutta hän onnistui pääsemään televisioon, vaikkakin vain jobbaamaan legendoille. Ja sitä kautta päässyt "johtamaan " 3MB:tä ja voittanut puhtaasti nimiä kuten Brodus Clay televisiossa!
20. Vuoden debytantti
Damien Sandow. Onnistunut gimmick, hyvä kehässä. Ei siinä sen enempää. Mestaruusvyötä vielä ympärille niin jees.
21. Vuoden promottaja
Vastaisin tähän The Miz, jos olisi saanut promottaa enemmän. 80% hänen promottamisesta on tapahtunut nyt MizTV:n uudelleensynnyttyä, eikä hän ole parhaimmillaan siinä. Siksi ajattelinkin vastata Damien Sandow, kuka on oikein hyvä mikissä. Lopulta päädyin Dolph Ziggleriin. Oikein hyvää mikkityöskentelyä parhaimmillaan, harmi vain kun ei ole niin usein päässyt ääneen. Mutta kun pääsee niin tuottaa laatukamaa.
22. Vuoden manageri
Tänä vuonna ei managereilla juhlittu, joten vastaus on helppo. Paul Heyman. Kilpakumppanit tasoa Rosa Mendes, niin ketä muutakaan äänestäisin.
23. Vuoden selostaja
Ajattelin antaa ääneni JBL:lle, kuka on alkukankeuden jälkeen ollut oikeinkin hyvä selostaja. Mutta annan ääneni ei niin kuullulle selostajalle -- The Mizille. Tämä ei tule täysin fanituspohjalta -- ottaen huomioon, ettei ole selostanut ennen ikinä hän tekee ihan hyvää hommaa Main Eventissä.
24. Vuoden segmentti
Jolle ääneni annan, ei ollut yksi segmentti, vaan useiden lyhyiden segmenttien ketju. Ei, en puhu Daniel Bryanin ja Kanen vihanhallintatunneista vaan Heath Slater vs. legendat. Antakaa Slaterille mikki, niin naurattaa jo valmiiksi. Se ylimielisyys ja jatkuva turpaansaanti oli todella loistavaa antia muuten surkeassa loppukeväässä/alkukesässä WWE:ssä. Ja kun Slater voitti Doink the Clownin....
25. Vuoden tv-show
Tämä on hankala. RAW eikä SmackDown kumpikaan ole ollut selvästi toista parempi, vaikka toisessa on ollut ylivoimaisesti paremmat painijat. Muttei se ole SmackDownin hyvyyttä, vaan Raw'n huonoutta. Mutta koska ääni jollekin on pakko antaa, annan sen Main Eventille. Aina kun sen satun katsomaan, se on hyvä melkein aina. Noudattaa joka viikko samaa lyhyttä kaavaansa, mutta se toimii. Vielä kun WWE itse siihen jaksaisi vähän enemmän panostaa, niin saataisiin vakuuttava show pystyyn.
26. Vuoden tv-matsi
Minulle ei ole montaa TV-matsia mieleen jäänyt, hyvää ainakaan. Yksi todella mieleenpainuva oli Heath Slater vs. Doink the Clown, siksi se saa ääneni. Se ei ollut todellakaan mikään painiklassikko, mutta se teki mitä WWE:n pitääkin tehdä -- viihdytti. Sain nauraa koko ottelun, ja sen jälkeen kun Slater p****le voitti.

27. Vuoden stable
Tänä vuonna niitä ei montaa ollut, mutta annan ääneni niistä muutamasta 3MB:lle. Aluksi tuli ihmetys, sitten tuli kauhistus, sitten tuli hyväksyntä ja nyt tuo trio osaa naurattaa aina. Kolme toisiinsa mitenkään liittymätöntä heppua tekee "bändin" vaikkei kukaan osaa soittaakkaan. Slater on toki ainoa syy miksi 3MB toimii, mutta silti pidän heistä. Kunhan vain saisivat oikeita feudeja. Shield ollut kuvioissa liian vähän aikaa, eikä tee muuta kuin hyökkää ihmisten kimppuun ja usein syyttä. Yhden hyvän matsin vetäneet, alkavat jo suroaan sanoen kyllästyttää.
28. Vuoden tag team
Tänä vuonna niitä on ollut monta, joten yhden sanominen on hankalaa. Team Hell No oli todellinen löytö, vaikka mestaruuden voitettuaan täyttä potentiaalia heistä ei saatu. Team Rhodes Scholars on myöskin onnistunut kaksikko, mutta ääneni annan tag teamille joka hankalana alkuvuotena osasi olla viihdyttävä sekä hyvä -- syy miksi tag team divisioona silloin edes vaikutti nousun merkkejä. Puhun Prime Time Playerseistä. Mestaruutta eivät ikävä kyllä voittaneet, vaikka lähellä olivatkin monesti. Nyt jääneet muiden jalkoihin, harmi.
29. Vuoden promootio
Kolme kirjainta, WWE.
30. Vuoden feudi
Olen niin kova, että vastaan Brock Lesnar vs. Triple H. Feudia buildattiin rauhassa, eikä joustu läpi niin kuin kävi Cena vs. Lesnarille. Rauhassa HHH myi murtunutta kättään ja Lesnar veteli lonkkaa kotona kun Heyman hoiti "oikeudenkäyntiä". Lopulta kuvioon vedettiin mukaan Stephanie McMahon, Shawn Michaels ja uusi murtunut käsi. Kaikkea potentiaalia ei irti saatu, mutta paljon huhuillaan rematchia 'Maniaan. Pakko sanoa, että mitä pidempään sitä maiskuttelee suussa sitä paremmalta se kuulostaa...
31. Vuoden show
Tämä on hyvin, hyvin hankala. WWE onneksi osasi monta show'ta eliminoida tästä kamppailusta jo kättelystä, kun olivat vain niin surkeita. Mutta top 3 on (ei järjestyksessä) WrestleMania 28, Extreme Rules ja SummerSlam. Ääneni saa Extreme Rules. Moni ottelu onnistui mielestäni paremmin kuin 'Maniassa, ja Lesnar vs. Cena vaikka feudi jätti toivomisen varaan oli ottelu aivan uskomaton. Tästä pidin, yllättävän paljon.
32. Vuoden ottelu
Kuten vuoden show kertoo, Brock Lesnar vs. John Cena @ Extreme Rules. Kyllä, feudi olisi voinut olla parempikin ja loppu tuotti todellisen antikliimaksin mutta itse ottelu oli niin kova, että muistan kuinka kananlihalla katsoin yksin kotona televisio liki täysillä matsia. Tässä oli kaikki mitä toivoa: Cena saa turpaan, verta, Lesnar. Lesnar vs. HHH ei tälle tasolle yltänyt.
33. Vuoden naispainija
Tänä vuonna diivojen divisioona meni todella ohi. Kunnon feudeja ei ollut kuin pari, eikä niistäkään kai kuin muutama kestänyt enemmän kuin sen kuukauden. Äänen lopulta saa Eve. Beth Phoenixin lähdettyä ainoa joka osaa painia (eikä omaa surkeaa gimmickiä, kuten Natalya tekee) ja kun AJ ei monta ottelua tänä vuonna otellut niin ei titteliä ansaitse.
34. Vuoden painija
The Palkinto... Tänä vuonna ei kovinkaan hankala, CM Punk. Vaikka ajalla WrestleMania-RAW#1000 hän oli aika huono (tylsä, yleisöä nuoleva face, promoista puuttui se sydän joka oli esillä loistavasti viime Raw'ssa) ja jäi Cenan "feudien" varjoon, koko kalenterivuosi WWE mestarina ja kantoi WWE:tä sitten sen loppuvuoden. 331, 356, 400... Pelkillä numerosarjoilla kantoi WWE:tä. Ääni Punkille, sen ansainnut (ainoa joka sen todella tänä vuonna ansaitsi).

What · Viesti Kirjoittaja **What** » La 05.01.2013 18:12

Nyt on sitten lopultakin se hetki, kun on toden teolla aikaa paneutua tähän. Kiitokset enskalla mainiosta ketjun avauksesta. Menneenä vuonna seurasin painia hieman sekalaisesti. Kesäkuuhun asti seuraaminen oli varsin tiivistä. Katsoin jokaisen Impactin, RAW:n ja PPV:n sekä silloin tällöin Smackdownia. Keskikesällä tuli sitten se jo perinteeksi muodostanut totaalitauko, joka tänä vuonna kesti kesäkuun alusta elokuun alkuun. Tuolla välillä tapahtumista jäivät väliin Slammiversary, Destination X, No Way Out ja Money In The Bank. Elokuussa hyppäsin takaisin kelkkaan mukaan, kunnes sitten lokakuussa HIAC-tapahtuman alla viikottaisten seuraaminen unohtui taasen. Loppuvuoden ppv:t sentään katselin. Kahden suurimman promootion ulkopuolelta en ole katsellut kuin kaksi ROH:in tapahtumaa alkuvuoden puolelta. Joten WWE-TNA akselilla tuttuun tapaan valinnoissa liikutaan. Joissakin valinnoissa tämä vuoden ”valikoiva seuraaminen” muodostui ongelmaksi, mutta parhaani yritän. Koitan jokaiseen kategoriaan nimetä kolme ehdokasta.

1. Vuoden huonoin ottelu
Se vuoden aidosti huonoin ottelu löytyy mitä todennäköisemmin jostakin viikottaisesta, mutta moiset ovat sen verran harmittomia tapauksia, että ne pyyhkiytyvät melko pikavauhtia muistista pois. Enemmän tässä painaa ne odotusarvot. Monien mainitsemat Cena-Laurinaitis ja Cena-Cole olivat aivan hirvittäviä, mutta uutena vaihtoehtona mieleen juolahtaa No Surrenderissa nähty Jeff Hardyn ja Bully Rayn BFG-sarjan finaali. Kamalasti bookattu ottelu. Tuossa kuitenkin nähtiin edes rahtusen verran sitä kunnollistakin painia, toisin kuin Cenan ja non-wrestreleiden kohtaamisissa. Sieltä löytyy siis voittaja.
1. John Cena VS. John Laurinaitis / WWE Over The Limit
2. John Cena VS. Michael Cole / WWE RAW
3. Jeff Hardy VS. Bully Ray / TNA No Surrender

2. Vuoden huonoin feudi
Johtuen siitä, että pidin loppuvuoden viikottaisista taukoa, niin olen välttynyt monilta tämän kategorian ”suosikeilta” kuten AJ-skandaalilta sekä Bullyn ja Brooken rakkaustarinalta. Ne voin siis unohtaa. Siltikin vaihtoehtoja riittää. WWE:n puolelta Alberto Del Rion ja Sheamuksen ikuisuusfeudi, Big Show'n ja Cenan aivan turhanpäiväinen kärhämä ja TNA:sta pöllähtää heti mieleen Ässäkasit ja AJS/Claire Lynch.

AJ Stylesia ehkä raiskattiin käsikirjoittajien toimesta ja Del Rio-Sheamus oli myöskin tylsää seurattavaa, niin nämä kumpainenkin feudi kuitenkin tuottivat varsin mehukkaita otteluita. Toisin kuin Ässäkasit. Todella kuiva ja nähty storyline, joka aivan liiaksi dominoi TNA:n vuoden jälkimmäistä puoliskoa, eikä tosiaan tarjonnut yhtään hyvää ottelua. Kelausnappi oli kulua puhki naamiomiesten vuoksi.
1. Aces & Eights VS. TNA
2. AJ Styles / Claire Lynch / Daniels / Kazarian
3. Alberto Del Rio VS. Sheamus

3. Vuoden huonoin segmentti
Olen vuosien mittaan oppinut suodattamaan nämä vaivaannuttavan huonot segmentit mielestäni, joten tähän on hieman hankala valita mitään. Kolmea en pysty tähän nimeämään, mutta kyllähän se Hoganin Hulkin ja Flairin Ricin jutustelu Lockdownissa oli jotain sanoinkuvaamatonta. Mitä sillä haettiin takaa? Ja ennen kaikkea miksi? Miksi, oi luojani, Flair ja Hogan olivat jälleen sotajalalla? Otellakseen Bound For Gloryssa miljoonatta kertaa?
1. Flairin ja Hoganin jutustelu Lockdownissa.

4. Vuoden huonoin gimmick
Monet ovat valinneet piereskelevän Natalyan, ja itsekin saattaisin sen tehdä, mikäli olisin edes kertaalleen tätä todistanut. Olen kuitenkin taidokkaasti onnistunut skippaamaan kaikki ne jaksot, joissa sitä on nähty. Joten suunnataan katseet muualle.

Brodus Clay, David Otunga, Randy Orton, Gunner, R-Truth. Riittähän näitä. Voittajaksi valitsen R-Truthin. Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, kun Truth oli oikeasti yksi kuumimmissa nousussa olevista heelpainijoista, ja haastoi itsensä John Cenan WWE-mestaruudesta ja vaahtosi salaliittoteoriasta. Heti vuoden 2012 alussa nähtiin faceturn, joka loppupeleissä teki miehestä vammaisen skitsofreenikon, joka ei kiinnosta kiviäkään. Enpä usko, että Truth enää koskaan toipuu tästä.
1. R-Truth
2. Gunner
3. Brodus Clay

5. Vuoden pettymys
Nyt on vuosittaisen motkotuksen aika siitä, kuinka perhanan laaja-alainen kysymys tämä oikein on. Pettymyksiä oli taas riittävästi. Kuuluisa 18-sekuntinen, AJS:n bookkaus, John Cenan lupaavan juonikuvion vesittäminen, Zack Ryderin pudotus takaisin Superstars-painijaksi ja niin edelleen.

WrestleManian avausottelua en ottanut niin raskaasti kuin monet muut, ja loppujen lopuksihan kaikki kääntyi parhain päin. Ruksataan se yli. Ikisuosikkini AJ Stylesin kolmas perättäinen vuosi bookkauksellisesti tuuliajolla vitutti sekin, mutta toisaalta siihen oli jo niin tottunut, että asian kykeni vaan nielemään. Eniten tänä vuonna kuitenkin hatutti tapaus John Cena WrestleMania-tappion jälkeen. Rockille ja Lesnarille (mitä siis ei koskaan tapahtunut) tappion kokenut itseään etsivä John Cena olisi ollut jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Sen sijaan Rock-tappio painettiin villaisella ja Cena jatkoi Laurinaitisin ja Big Show'n kanssa sitä samaa wanhaa paskaa, jota on tehnyt viimeiset 7-8 vuotta. Ei näin.
1. John Cenan bookkaus WM-tappion jälkimainingeissa
2. AJ Stylesin bookkaus läpi vuoden
3. Zack Ryderin hautaus

6. Vuoden huonontunein painija
Viime vuonna menin ja äänestin tähän kategoriaan Kanea, ja toivoin miehen löytävän maskistaan taikavoimat. Senhän köriläs on toden totta tehnyt, ja tänä vuonna on ehdolla aivan eri kategorioihin.

Tietynlaisena yllätysnimenä voisin tähän tarjota Christiania, joka keväisen paluunsa jälkeen ei ole esittänyt oikeastaan yhtään mitään. Tietynlainen flegmaattisuus (huonon bookkauksen ohella) on vaivannut myös ikisuosikkiani Andersonia. Tämä meneekin hankalaksi, sillä muita ei tule mieleen, eikä Christianin ja Andersonin otteet sittenkään ole niin radikaalisti huonontuneet, että ääntäni ansaitsivat. Joten äänestän tässä tyhjää.

Vaan enpäs äänestäkään! Tuli nimittäin mieleen herra nimeltä Mike Mizanin. Hän kehittyi ja kehittyi valtavasti vuosina 2007-2011, mutta tämän jälkeen on vaikuttanut siltä, että miehellä on vatsa täynnä ja ”tiikerin silmä” hukassa. Otteet kehässä ovat olleet flegmaattisia, eikä promoissakaan enää ole ollut takavuosien kaltaista intohimon paloa. Joten Miz.
1. The Miz
2. Christian
3. Mr. Anderson

7. Big Daddy V Palkinto
Viime vuonna äänestin Michael McGillicuttya, mutta tänä vuonna WWE on onneksi tajunnut pitää miehen poissa pääohjelmistostaan, joten häneltä on tullut vältyttyä. Nopeasti välähtää mieleen nimet Garett Bischoff, Gunner, Brodus Clay ja The Miz. Viimeksimainittu on kuitenkin unohdettava, sillä ei hän niin huono kuitenkaan ole. Joten kolmikosta Garett, Gunner ja Brodus tämän valinnan joutuu tekemään. Näistä kaikkein yksipuolisin ja eniten faneille syötetyin tapaus lienee Brodus, joten hän on valintani. Toimi ensimmäisen kahden esiintymisen ajan.
1. Brodus Clay
2. Gunner
3. Garett Bischoff

8. Vuoden lopetusliike
Makeita tällejä ovat tarjoilleet ovat tarjoilleet Randy Orton RKO:llaan, Austin Aries Brainbusterillaan, Ryback Shell Shockillaan, James Storm Last Callillaan, Kane kuristusjuntallaan ja toki myös Dolph Ziggler omalla versiollaan Ihmepotkusta. Tuosta katraasta sen valintani teen, joka on viime vuoden tapaan Austin Ariesin Brainbuster. Rakastan suplekseja, ja etenkin isommalle miehelle tehtynä Aivonmurskaaja on aivan upean esteettinen liike. Ensimmäinen BB Bully Raylle oli ihan oikeasti vuoden hienoimpia hetkiä. Muutkaan eivät huonoja olleet, mutta A-Tuplalle voitto.
1. Brainbuster – Austin Aries
2. Last Call Superkick – James Storm
3. Ryback – Shell Shock

9. Vuoden turn
Tänä vuonna on mielestäni nähty paljon epäonnistuneita käännöksiä. Big Show, R-Truth, The Miz, Tara. Onnistuneita onkin sitten paljon vähemmän. AJ Leen TLC-temppu, Austin Ariesin kesäinen faceturn ja CM Punkin kääntyminen Rockya vastaan ovat päällimmäisenä mielessä. Niin ja eihän toki sovi unohtaa Daniel Bryania, jonka yleisö käänsi feissiksi. Näistä parhaiten toteuttu ja merkitykseltään suurin oli Punkin käännös. GTS The Rockille oli todellakin yksi vuoden merkkihetkistä, joten loppupeleissä aika helppo valinta.
1. CM Punk
2. Daniel Bryan
3. AJ Lee

10. Vuoden face
Vakiovalintani tässä vuosien mittaan on ollut AJ Styles, joka on niin kertakaikkiaan sympaattinen kaveri, ettei hänelle vain voi buuata. Tänä vuonna bookkaus oli kuitenkin sellaista hevonkakkaa, että AJ:ta ei tähän voi edes miettiä. Post-kayfabe painimaailmassa tällaisia kaikkien rakastamia facehahmoja on vaan vähemmän ja vähemmän. Ryderin Zack sellainen oli, mutta tänä vuonna hänet haudattiin niin syvälle, että miehen otteita ei ole paljoa seuraamaan päässyt. The Rock oli tietysti yleisöreaktioiltaan aivan ylivertainen feissi, mutta oli sittenkin mukana vain kourallisessa jaksoja. Enskan äänestämään Jooseppi Puistoon en ole yhtä lailla hurahtanut. Daniel Bryan on ollut yleisön silmissä face WrestleManiasta lähtien, ja YES/NO-chantit ovat tuottaneet rutkasti hulvattomia hetkiä, ja miehen esiintymiset ovat aina show'n kohokohtia. Joten huolimatta siitä, että Taneli kerkesi myös hirveä heeli olla, niin annan ääneni sinne.
1. Daniel Bryan
2. The Rock
3. Jeff Hardy

11. Vuoden heel
Tuntuu, että vuosi vuodelta feissivaihtoehdot vähentyvät ja heelit lisääntyvät. Heti äkkiseltään TNA:n puolelta pälkähtää mieleen Daniels, Roode ja Bully Ray ja WWE:stä Ziggler, Lesnar ja CM Punk. Ensimmäisenä karsiutuu Lesnar, joka oli liian vähän mukana. Seuraavaksi voisi pudottaa Danielsin paikallaan junnaavien juonikuvioiden vuoksi. Sitten giljotiinin joutuu CM Punk, joka oli yli puolet vuodesta face, ja heelinäkin ollut ehkä hieman liian geneerinen tapaus.

Jäljellä jäävät siis Ray, Roode ja Ziggler. Näistäkin pudotan Rooden pois, sillä mies on olevinaan niin läpeensä paha, että se ei ole enää realistista. Zigglerin ja Bullyn väliseksi kamppailuksi tämä jää, ja huolimatta siitä että Bully vuoden viimeiset hetket face olikin, niin kerkesi hän tehdä valtavasti huipputyötä heelinä. Jooseppi Puiston kiusaaminen, feudi Austin Ariesin kanssa ja jopa se kohtaaminen random-jenkkifutarin kanssa olivat ihan silkkaa mahtavuutta. Ziggler oli myös hyvä, mutta sukelsi liian syvälle suohon vuoden keskivaiheilla.
1. Bully Ray
2. Dolph Ziggler
3. Bobby Roode

12. Vuoden paluu
Voittaja on selviö, mutta koitan tässä miettiä kunniamainintoja. Edge taisi jonkinsortin paluun tehdä, kuten myös HHH, Undertaker ja Jericho. Noista Jerichon paluu tarjosi kyllä hyviä otteluita, mutta muuten ei tarjonnut mitään uutta ja ihmeellistä. Joten tuon yhden valtavan suuren comebackin lisäksi tarjonta oli hieman heikonlaista.
1. Brock Lesnar
2. Chris Jericho
3. The Undertaker

13. Vuoden gimmick
Syömishäiriöinen Ryback on hieno hahmo, vaikka yhtäläisyyksiä takavuosien Goldbergeihin ja Batistoihin paljon löytyykin. Muita hyviä ovat läpeensä paha Bobby Roode, John Cena, joka ei nykyisellään mitään gimmickiä edes tarvitse, hullu AJ Lee ja miksei vaikkapa Kane. Voittajaksi on kuitenkin helppo nimetä Daniel Bryan.

Bryanista tekee spesiaalin se, miten suuri vaikutus yleisöllä on ollut hänen hahmoonsa. Rakastan sitä, kun bookkaajien täytyy lennosta muuttaa ennalta piirrettyjä kuvioitaan, kun joku yksittäinen painija yhtä äkkiä nouseekin elämää suuremmaksi hahmoksi. Bryanin tapauksessa kävi juuri näin, ja onhan hänen gimmickinsä muutenkin aivan ainutlaatuinen.
1. Daniel Bryan
2. John Cena
3. Ryback

14. Vuoden uutinen
Kolmetuntinen RAW, live-Impact, Lesnarin paluu ja Hulkesterin sex tape. Noista mikään kuitenkaan ei ollut niin iso ja pysähdyttävä juttu kuin Jerry Lawlerin sydänkohtaus. Kamala juttu, ja onneksi kaikki kääntyi parhain päin. Tuo oli Lawlerille paras mahdollinen paikka saada se slaagi, muuten saataisi kirjoitella muistopuheita.
1. Jerry Lawlerin sydänkohtaus
2. Brock Lesnarin paluu
3. Impactin siirtyminen live-lähetyksiin

15. Vuoden spotti
Näin äkkiseltään tulee mieleen Austin Ariesin ja Jeff Hardyn tikasottelu, jossa näitä nähtiin useampiakin. Yksikään niistä ei kuitenkaan erottunut ylitse muiden. Ottelu oli kyllä mainio. Ryback riepottelemassa CM Punkia häkin katolla oli myös mieleenpainuva näky, kuten Seth Rollinsin sukellus pöytäkasan läpi TLC:ssä. Eikä sovi myöskään unohtaa henkeäsalpaavaa SCM & Pedigree komboa tahi Jeff Hardyn Swantonia häkin katolta Lockdownissa.

Voittajaksi en kuitenkaan valitse yhtäkään noista, vaan Brock Lesnarin syöksyn kehästä ulos Extreme Rulesissa. Se mikä tässä säväytti, oli sen hallitsemattomuus. Pöytärysäykset ja häkin katolla temmeltämisen luokittelen (mahtavuudestaan huolimatta) perinteisiksi showpainispoteiksi, kun Lesnarin syöksy vastaavasti oli kaikkea muuta. Hallitsemattoman näköinen sukellus, jonka jälkeen sydän jätti pari lyöntiä välistä, kun pelkäsi Brockin satuttaneen itsensä pahemminkin. Maaginen hetki.
1. Brock Lesnarin syöksy Extreme Rulesissa
2. Ryback ja CM Punk häkkihelvetin katolla
3. Seth Rollinsin pöytärysäys TLC:ssä

16. Vuoden "mark out moment"
Tätä kategoriaa mietin jo etukäteen pitkään ja hartaasti, sillä vaihtoehtoja oli monia. Rockyn voitto WrestleManiassa, ilmoitus siitä että lähtee WWE-mestaruuden perään. Brock Lesnarin paluu. YES-fest Manian jälkeisessä Raa'assa. Lesnarin ja HHH:n kädemurtamissegmentti. Punkin käännös ja Ariesin ensimmäinen Brainbuster Bully Raylle.

Lessu sai jo palkintonsa, mutta kauaksi tämä ei heitä, sillä tämä menee samalle maagiselle illalla 2.huhtikuuta. Vuoden suurin ”mark out” oli ehdottomasti tuo RAW-jakso ja siitä toden teolla alkanut YES-fest villitys. Pakko on sanoa, että minun muistikuvieni mukaan tuo 2.4.2012 nähty episodi on paras maanantai-illan Raa'an historiassa. Niin paljon upeita juttuja siinä nähtiin ja kaiken kruunasi Daniel Bryan-villitykseen sairastunut miamilaisyleisö.
1. YES Fest / RAW 2.4.2012
2. Brock Lesnarin paluu
3. Rock – Cena ”Once In A Lifetime” ottelu

17. Vuoden aliarvostetuin painija
Ketäs me ollaan täällä turhanpäiten sorsittu? Ensiksi tulee mieleen Ryback. Myönnetään, että mies ei mikään shawnmichaels ole, mutta omassa tuhoajamonsteri-kategoriassaan hän on maailman ehdotonta eliittiä. Big Show tulee myöskin mieleen. Samat alkusanat pätevät häneenkin, mutta täytyy pitää mielessä että Showster on kuitenkin 40-vuotias ja kokoisekseen aidoksi jättiläiseksi pystyy hämmentävän hyviin otteisiin. Ja sitten on Kane, jonka toimivuus on kyllä noteerattu, mutta siltikään hän ei ole saanut ansaitsemaansa rispektiä tästä uransa auringonlaskussa tapahtuneesta kehityksestä. TNA:n puolelta sellaista yhtä lailla aliarvostettua kaveria ei nyt tule mieleen.

Valintani teen siis kolmikosta Show, Kane ja Ryback. Näistä tällä hetkellä mielenkiintoisin tapaus on Ryback, ja sen vuoksi ääneni annan hänelle. En nyt sano, että kaikkien pitäisi alkaa kuorossa laulamaan Rybackin jumaluudesta, mutta tokkopa kukaan muu tuota hahmoa yhtä hyvin pystyisi vetämään. Sitä täytyy kunnioittaa.
1. Ryback
2. Kane
3. Big Show

18. Vuoden yliarvostetuin painija
Näitähän riittää. Jotkut ovat kehuneet Tensaita, mitä en ymmärrä alkuunkaan. Ihan samaa paskaa mies vetää kuin Albert / A-Train aikoinaan ja miehen pushin hautaaminen oli täysin oikea ratkaisu. Christian saa vanhoilla meriiteillään rakkautta osakseen, vaikka vuosi 2012 ei ole tarjonnut yhtään mitään. The Miz on nykyään puhtaasti huono, mutta silti eräät henkilöt tuntuvat häntä kovasti palvovan. Vakiovalintani John Morrisonkaan ei ole enää tänä vuonna tv:ssä esiintynyt, joten joutuu ajattelemaan laatikon ulkopuolelta.

Koska en pahemmin muita painiaiheisia foorumeita lueskele, niin valinta on hankala. Täällä nimittäin mielestäni pääasiassa osataan rispektiä jakaa oikeille henkilöille. Tensaita tahi Miziä ovat kehuneet vain ne muutamat tietyt henkilöt. Joten ehkäpä laajimmin yliarvostusta nauttii tällä hetkellä meidän oma Kapteeni Karisma. Ehkäpä vuosi 2013 on se, jolloin hän vielä kertaalleen näyttää kyntensä.
1. Christian
2. (Lord) Tensai
3. The Miz

19. Vuoden kehittynein painija
Sin Cara on petrannut huomattavasti debyyttiajoistaan ja näennäisesti Dolph Zigglerin kehitys ei koskaan lopu. Mieleni tekisi mainita myös Eve Torres, josta on viimeistään tänä vuonna kehittynyt oikeasti uskottava naispainija – ja divas mestari. Niin paljon kuin minua korpeaakin tämä tehdä, niin pakosta on myönnettävä, että myös Sheamus on kehätyöskentelyssään ottanut isoja edistysaskeleita.

Yhdenkään edellämainitun painijan kehitys ei ole kuitenkaan tullut yllätyksenä, toisin kuin Kanen. Viime vuonna hän nappasi ”vuoden huonuntuinen” pystin ja samalla esitin toiveen, että hän maskinsa myötä löytäisi taikavoimansa takaisin. Ja senhän mies on tehnyt. 45-vuotiaana kehäveteraanina Kane on vetänyt yhden uransa parhaimmista vuosista. Alkuvuodesta ”embrace the hate” kuvio Cenan kanssa (josta itse tykkäsin) ja perään kaksi mainiota ottelua Randy Ortonin kanssa. Etenkin ER:n hardcore-mättö oli hämmentävän hyvä Ortonin ja Kanen väliseksi matsiksi. Sitten seurasikin vähän aikaa pyörimistä päämestaruuskuvioissa, josta sitten luontevasti siirryttiin taggailuun Daniel Bryanin kanssa, joka onkin ollut ehtaa timangia. Hienoa Kane, löysit sisäisen Bully Raysi!
1. Kane
2. Dolph Ziggler
3. Sheamus

20. Vuoden debytantti
Jotenkin on sellainen kutina, että tämän vuoden debytanteista Dean Ambrose on se, joka merkittävimmän painiuran itselleen luo. Häntä en kuitenkaan valitse, kuten en ketään muutakaan Kilven jäsentä. Olivat liian vähän aikaa kuvioissa ja toisekseen juuri sinä aikana kun en viikottaisia seurannut. Sittenhän löytyy Antonio Cesaro, jota kuitenkin vaivaa keskinkertaiset mikkitaidot ja tylsähkö gimmick. Damien Sandow on ollut hyvä, mutta en ole häneen yhtä lailla hurahtanut kuin monet muut.

Kaksi erottuu ylitse muiden ja he ovat Joey Ryan ja Ryback. Rintakarvamies on näistä ehdottomasti parempi painija, mutta Ryback on ollut merkittävämpi hahmo vuonna 2012. Toisaalta taas Rybackin bookkaus oli kuukausitolkulla itseään toistavaa paikallispainijoiden tuhoamista... Tästä huolimatta kallistun kuitenkin Rybackin puoleen, mutta Joey Ryan ei kyllä kauas taakse jää.
1. Ryback
2. Joey Ryan
3. Dean Ambrose

21. Vuoden promottaja
Vuonna 2011 CM Punk oli aivan ilmiselvä valinta. Tänäkin vuonna Punk on vahvoilla, mutta samanlaisessa lennossa hän ei ole missään nimessä ollut. Miehen facekauden promojen valjuus on tullut esille, mutta tämän syksyisen heelkauden paljon kehutuissa promoissa olen myös nähnyt heikkouksia. Toisinaan ne ovat sitä – ah, niin perinteistä – heelpainijoiden liibalaabaa, että oikein pahaa tekee. Toisinaan taas aivan timanttista kamaa.

Punkin haastajaksi voisi nimetä aina mahtavat The Rockin ja John Cenan sekä kovasti tällä saralla kehittyneen Dolph Zigglerin. Olen myös aidosti nauttinut Hoganin Hulkin päättömistä promoista. TNA:n puolella Austin Aries, Bully Ray ja James Storm ovat myös tehneet työnsä moitteettomasti.

Kaikesta huolimatta voittajaksi valitsen Punkin. Hänen kohdallaan vaikuttaa myös se, että kesä 2011 nosti riman sellaiseen korkeuteen, että sitä lienee mahdotonta enää ylittää. Noista mainituista heikkouksista huolimatta Punkin promot ovat kuitenkin pääasiassa olleet taattua laatua, ja kyllähän sinne joukkoon ihan pari helmeäkin on mahtunut.
1. CM Punk
2. The Rock
3. Bully Ray

22. Vuoden manageri
Vickie Guerrero, AJ Lee ja Ricardo Rodriguez ovat olleet ihan hyviä, mutta kukaan heistä ei kykene ”pitämään kynttilää” itse kuninkaalle, joka on tietysti Paul Heyman. Hänen mahtavuuttaan managerina ei tarvinne erikseen selitellä. Yksinkertaisesti paras.
1. Paul Heyman
2. Ricardo Rodriguez
3. AJ Lee

23. Vuoden selostaja
Nyt minä teen sen, ja äänestän Michael Colea. Pitkän tien on mies kulkenut JR:n varjosta ja yligimmickoidusta apinasta, mutta lopussa kiitos seisoo. Cole on kaiken tämän jälkeen vihdoin löytänyt itsensä selostajana. Ärsyttäviä maneerejaan Cole toistelee yhä harvemmin, ja sen lisäksi hän on mielestäni kehittynyt huomattavasti myös tunnelmanluojana ja ”isojen matsien” selostajana. Etukäteen mm. pelkäsin Colen pilaavan Rock-Cenan, mutta itse asiassa Michael selviytyi siitä kiitettävin arvosanoin. Lisäksi täytyy myös mainita se, kuinka ammattimaisesti Cole hoiti sen ikävän syyskuisen illan, jolloin Jerry Lawlerin sydän petti. Mike Tenay, JBL ja Taz eivät ole myöskään hassumpia selostajia.
1. Michael Cole
2. Mike Tenay
3. JBL

24. Vuoden segmentti
Kyllähän näitä muistettavia hetkiä muutamia oli. Lesnarin paluu tulee tietenkin päällimmäisenä mieleen, kuten myös monet Undertaker-HHH ja Rock-Cena-feudien segmenteistä. Näiden lisäksi myös se, jossa Lesnar mursi HHH:n käden on jäänyt mieleen, eritoten Hunterin hienon näyttelemisen ansiosta. Ja sittenhän meillä on vielä melkoinen läjä hulvattomia Daniel Bryanin ja Kanen segmenttejä, joista kahvilakohtaus ja halaaminen keskellä kehää ovat eritoten painuneet mieleen.

Valtavirrasta hieman poiketen äänestän tässä Rokkikonserttia maaliskuisesta RAW:sta. Tämä tuntui hieman jakavan mielipiteitä, kun jotkut penäsivät vakavempaa rakentelua feudille, mutta samalla tämä oli minulle ylivoimaisesti vuoden hauskin segmentti. Piikkejä Cenan suuntaan sateli, ja tuollaisen segmentin kasassa pitäminen ei onnistu keneltäkään muulta kuin Dwayne Johnsonilta. Segmentin lopettanut we will rock you rallattelu ei nyt ihan kympillä iskenyt, mutta siihen saakka se oli aivan mahtavaa settiä.
1. Rokkikonsertti / RAW maaliskuu
2. Lesnarin paluu / RAW 2.4
3. Lesnar murtaa HHH:n käden / RAW toukokuu

25. Vuoden tv-show
Vain kahta olen seurannut niin paljoa, että ääneni voin antaa. Nämä ovat RAW ja Impact. Kolmetuntinen RAW on välillä ollut puuduttavaa katsottavaa, mutta kyllähän tämä palkinto silti siihen suuntaan lähtee. Pelkästään tammi-huhtikuun aikana nähtiin niin monta upeaa segmenttiä, että jo se riittää voittoon. Impact on ollut myös ihan kiva tv-show, mutta aivopierut kuten Aces & Eights verottavat liiaksi.
1. RAW
2. Impact

26. Vuoden tv-ottelu
Mr. Off Topic sen jo sanoikin. Tänä vuonna ei ole ollut mitään Cena-Michaelsia tai Styles-Anglea. Sitten kun olen tosi paljon missannut viikottaisia, niin vähän hankalaksi menee. Mutta kyllä tässä nyt jotain tulee mieleen. Heti vuoden alkajaisiksi Cody Rhodes ja Booker T ottelivat mukavan pirteän matsin ja eräästä syksyisestä RAW:sta on jäänyt hyvin mieleen Sheamuksen ja Sandow'n välinen matsi, joka avasi silmäni Sandow'n kykyjen suhteen.

Parhaaksi valitsen kuitenkin tunnelmansa – ja vain tunnelmansa – vuoksi CM Punkin ja Mr. McMahonin välisen katutappelun RAW:sta syyskuulta(?) Tässä matsissa oli vaan ”sitä jotain”, mikä erotti sen harmaasta massasta.
1. CM Punk VS. Mr. McMahon / RAW syyskuu
2. Cody Rhodes VS. Booker T / SmackDown(?) tammikuu

27. Vuoden stable
Tässä kohtaa iskee ohisektori. Shieldin seikkailuja en ole riittävästi seurannut, ja Ässäkaseille en tasan taatusti palkintoa anna. Ohi.

28. Vuoden tag team
Ensimmäistä kertaa vuosiin voittaja löytyy WWE:n puolelta. Vuoden jälkimmäisellä puoliskolla tapahtunut joukkudivarin elvytysoperaatio on ollut yhtä hedelmällinen kuin Jerry Lawlerin tapauksessa. Rhodes Scholars on hyvä pahistiimi, PTP hoitaa roolinsa hienosti ja SinTerio on myös vallan mainio lisäys divariin. Mikään joukkue ei ole kuitenkaan tuottanut niin paljon hauskoja hetkiä ja aidosti hyviä matseja kuin Daniel Bryanin & Kanen Team Hell No. Heidän eripuraista yhteistyötään on aivan mahtavaa seurata, ja toiveena onkin että tiimi jatkaa yhdessä ainakin vielä jonkin aikaa. TNA:lla parasta oli Danielsin ja Kazarianin tiimi ja hyvänä kakkosena tulee Anglen & Stylesin unelmajoukkue, joten vuosi ei ollut mitenkään kamala myöskään siellä puolella.
1. Team Hell No
2. Daniels & Kazarian
3. Rey Mysterio & Sin Cara

29. Vuoden promootio
Suuri ja kaunis tämän vieköön. Heillä oli kyllä se tuttu paskakautensa kesällä kaikkine Cena-Show pääfeudeineen, mutta vastapainoksi on tarjota aivan hemmetin upea Road To WrestleMania, ja ppv:iden yleistaso on ollut varsin kova. TNA mielestäni myöskin petrasi vuodesta 11, mutta siltikin oli liian ailahtelevainen ja sisälsi liikaa Ässäkasien kaltaista sekoilua.
1. WWE
2. TNA

30. Vuoden feudi
Tänä vuonna ei ole sellaista päivänselvää Cena-Punkin kaltaista voittajaa, vaan vuosi koostui useimmista melko tasa-arvoisista feudeista. HHH-Undertaker oli mainio, koska siinä asetelma oli saatu käännettyä siten, että Undertaker oli ensimmäistä kertaa altavastaajan roolissa. Cena-Rock tarjosi myös timanttisia segmenttejä, ja historian hypetetyin ottelu oli myös menestys. Siinain ja Punkin feudin uudelleenlämmittely ei myöskään ollut hassumpaa, mutta kliimaksin uupuminen verottaa sitä hieman. TNA:n puolella nautin erityisesti Austin Ariesin ja Bully Rayn feudista, eikä Daniels & Kazarian VS. Angle & Styles (Claire Lynch kontekstista irrotettuna kokonaisuutena) hassumpi myöskään ollut.

Loppupeleissä tämä on kuitenkin kahden kauppa. HHH-Undertaker ja Rock-Cena. Kummatkin tarjosivat hienoja segmenttejä toisensa perään, ja kumpikin saivat arvoisensa päätöksen WrestleManiassa. Näistä itselleni merkittävämpi oli sittenkin Rock-Cena, joten sinne ääneni annan, vaikka feudi ei missään nimessä täydellisesti bookattu ollutkaan.
1. Rock – Cena
2. HHH – Undertaker
3. Cena – Punk

31. Vuoden show
Tämä onkin helppo, sillä WrestleManian voittanutta ei ole. Kortti oli kovin sitten legendaarisen WM 19:ta, eikä tapahtuma pettänyt. Superottelut HHH-Undertaker, Jericho-Punk ja Rock-Cena toimittivat, ja alakortistakin löytyi ihan pirteitä tapauksia kuten Kane – Orton. Ainoa kauneusvirhe oli se kuuluisa 18-sekuntinen. Mutta vaikka voittaja onkin selkeä, niin kyllähän vuoden aikana muitakin kovia tapahtumia nähtiin. WM:n jälkimainingeissa nähty Extreme Rules oli mainio ja TNA:n puolelta vuoden parhaat kokonaisuudet tarjosivat kaiketi Lockdown, Bound For Glory ja Turning Point.
1. WWE – WrestleMania XXVIII
2. WWE – Extreme Rules
3. TNA – Turning Point

32. Vuoden ottelu
Tässä hieman verottaa se, että missasin keskikesän tapahtumissa nähdyt Aries-Rooden ja Punk-Bryanin, jotka monien kirjoissa ovat motyc-kamaa. Mutta kylläpä näitä mainioita matseja siitä huolimatta riitti. Omien suosikkieni joukkoon lukeutuu Rockyn ja Cenan unohtumaton WrestleMania-mittelö, Extreme Rulesin Cena-Lesnar poikkeuksellisuutensa vuoksi, samana iltana nähty hieman kiistelty Jerichon ja Punkin revanssi, Night Of Championsin Cena-Punk ja viimeisemmäksi TNA:n vuoden kovin tuotos, Ariesin ja Hardyn tikassota Turning Pointissa.

Kovia matseja kaikki, mutta voittajaksi valitsen Rock-Cenan. Historian hypetetyin ottelu, ja odotukset sen mukaiset, mutta silti miehet eivät pettäneet ja se on saavutus se. Jotkut skeptikot ovat toki rantanneet sen perus 3,5 ”ihan jees” matsiksi, mutta itse pidin sitä lähestulkoon täydellisenä otteluna, pienoisista heikkouksistaan huolimatta. Se tunnelma, ainutlaatuisuus, kesto, kaikki käänteet, huhhhuh, vieläkin menee kylmät väreet.... Samana iltana nähtyä veteraanien häkkihelvettiä vaivasi ajoittain hitaus, ja matsiparin tuoreuden puute. Voittaja on siis selvä, loput kaksi kunniamainintaa menee enemmän tai vähemmän lotolla.
1. The Rock VS. John Cena / WrestleMania XVIII
2. Chris Jericho VS. CM Punk / Extreme Rules
3. Jeff Hardy VS. Austin Aries / Turning Point

33. Vuoden naispainija
Näkyvin nainen painiohjelmistossa on ollut AJ Lee, mutta koska hän ei varsinaisesti painija ole, niin en häntä valitse. Tässä tulee kaksi nimeä mieleen ja ne ovat Brooke Tessmacher ja Eve Torres. Kummatkin ottivat suuria kehitysaskeleita ja kunnialla kantoivat oman promootionsa naisten mestaruutta. Kaksikosta suuremman kehityksen kävi läpi Tessmacher, joka teki mielestäni vallan mainiota duunia Knockout-mestarina, enkä oikein pysty sulattamaan sitä, minkä ihmeen vuoksi ikälopusta Tarasta tehtiin loppuvuonna divarin keulakuva. Vakionimet Beth Phoenix, Mickie James ja Gail Kim eivät ihan takavuosien tasollaan olleet.
1. Brooke Tessmacher
2. Eve Torres
3. AJ Lee

34. Vuoden painija
Aina yhtä palkitsevaa päästä tähän pisteeseen tuntien kirjoittelun ja pohdiskelun jälkeen. Tämän arvokkaimman palkinnon ehdokkaiksi olen tänä vuonna suodattanut kuusi nimeä: Austin Aries, CM Punk, John Cena, Daniel Bryan, Dolph Ziggler ja Bobby Roode. Aletaanpa perkaamaan.

Austin Aries löi itsensä läpi vuonna 2012. Vuoden ensimmäisen puolikkaan hän vietti X-divisioonan mestarina, ja loppujen lopuksi oli vain niin hyvä, että totaalisesti kasvoi niistä kuvioista ulos. Kääntyminen faceksi ja maailmanmestaruuden voittaminen sitten sementoivat A-Tuplan aseman yhtenä TNA:n merkittävimmistä painijoista. Vuoden varrelta löytyy hienot feudit (ja matsit) Bully Rayn, Bobby Rooden ja Jeff Hardyn kanssa. Aries ei ole todellakaan mikään heittopussi näissä karkeloissa.

CM Punk. Mistähän tämän aloittaisi? No vaikka ensinnäkin siitä, että hän oli koko kalenterivuoden ajan WWE-mestari, mikä on nykyisessä kiivastempoisessa painimaailmassa varsin merkittävä saavutus. Ja mitä matseja tuohon mestaruuskauteen mahtui. Hieno Elimination Chamber, tasokas ottelusarja Jerichon kanssa, Cena-kohtaamiset ja vielä vuoden loppuun vähintäänkin siedettävä Ryback-feudi. Pahempia notkahduksia ei olla nähty, ja mikin varressa mies on edelleen paras, kuten ”vuoden promottaja” kategoriasta voi huomata.

Mutta entäs vanha kunnon Johnny Boy? Mainitsematta häntä ei voi missään nimessä jättää, vai mitä mieltä olette Johnin matseista The Rockin, Brock Lesnarin, CM Punkin ja Dolph Zigglerin kanssa? Kaikki huitelevat siellä neljän tähden paremmalla puolen, ja olihan John tänä(kin) vuonna se WWE:n henki ja elämä. Tämän lisäksi (eritoten alkuvuodesta) Cenan hahmo oli mielenkiintoisempi kuin pitkiin aikoihin. Puheenlahjoista Cenan kohdalla ei tarvinne erikseen mainita.

Daniel Bryanista tuli tänä vuonna kultti-ilmiö. Miehen kehitys huijaavasta pikkupaskiaisesta WWE-universumin rakastetuimmaksi sankariksi on ollut kaunista katseltavaa. Hänen esiintymisensä ovat aina show'n kohokohtia. Vaikka Bryanin nousu ehdokkaaksi perustuukin pitkälti miehen uniikkiin hahmoon, niin eivätpä ne painitaidotkaan ole minnekään kadonneet. Parhaimpana esimerkkinä toimikoon Extreme Rulesin mainio 2/3 Falls kohtaaminen Sheamuksen kanssa.

Dolph Zigglerin vuosi 2012 alkoi lupaavasti, kun hän heti Royal Rumblessa haastoi CM Punkin mestaruudesta. Siinähän tuli takkiin, ja tätä takaiskua seurasi sukellus sinne – ah niin tuttuun – keskikortin suohon. Ziggler on kuitenkin siitä hassu tapaus, että aina vaan hän tuntuu rämpivän sieltä suosta ylös, kuten loppuvuonna nähtiin. Chris Jerichon nimittäminen ”has beeniksi” oli se hetki, kun Dolphin nousu #234 alkoi ja loppua ei näy. Etenkin mikrofonin varressa Dolph on ottanut isoja kehitysaskeleita. Hän on ylivertainen liikkeiden myymisessä ja ottelut alan legendoja, Jerichoa ja Cenaa vastaan eivät todellakaan jättäneet kylmäksi. Eipä olisi suuri vääryys nimetä jälleen itsensä pinnalle kammennutta Dolfiinia vuoden painijaksi.

Sittenpä meillä on vielä jäljellä itse pahuuden ruumillistuma, Bobby Roode. Vuoden ensimmäisen puolikkaan ajan hän hallitsi TNA:ta rautaisella otteella maailmanmestarina, eikä kuvia kumarrellut: Rooden vihan saivat kokea yhtä lailla Dixie Carter, Sting kuin Hulk Hogankin. Kerkesipä Roode myös rikkoa AJS:n ennätyksen, ja nousta pisimpään hallineeksi päämestariksi TNA:ssa. Mestaruustappion jälkeen Roode sitten loppuvuoden ajan keskittyi ikuisen nemesiksensä James Stormin piinaamiseen, ja miekkosten BFG-sota oli todellakin arvoisensa päätös tälle saagalle. Roode on ollut sitä lyhyttä loppukesän breikkiään lukuunottamatta TNA:n isompien kuvioiden ytimessä ja siinä sivussa tuottanut useita mainioita otteluita. Ei huono valinta hänkään.

Kaiken tämän jälkeen on aika valita voittaja, joka on viime vuoden tapaan CM Punk!
-oli koko kalenterivuoden mestarina
- sitä myöten ollut kuvioiden ytimessä
- kesäinen heelturn toi mieheen uutta puhtia
- edelleen mikin varressa maailman paras
- ja eivätpä ne matsitkaan ole hassumpia olleet

1. CM Punk
2. Austin Aries
3. Daniel Bryan
4. John Cena
5. Dolph Ziggler
6. Bobby Roode

Koko päivän urakkahan tästä muodostui, kuten etukäteen tiesinkin. Parasta näissä on kuitenkin se, että kun tämän kerran tekee kunnolla, niin ainakin itse tykkään mehustella näitä valintoja vielä vuosienkin päästä. Tuli tuossa aiemmin henkisesti valmistauduttua urakkaan lukemalla omia valintojani sieltä vuodesta 2007 lähtien, fiksuna miehenä kun olen ne omalle kovolleni tallentanut. Olkaatten hyvät.

Viesti Kirjoittaja **Kenitys** » Su 06.01.2013 15:14

Loistava avausviesti taas enskalta, mutta kummallisesti ovat johonkin äänestäjät kadonneet. Nyt vähän ryhtiä tähän touhuun.

Viime vuonna en itse äänestänyt ollenkaan, koska katsoin niin hävettävän vähän nykypainia. Tänä vuonna saatoin katsoa jopa vielä vähemmän kuin viime vuonna, mutta omatunto ei salli täysin äänestämättä jättämistä, jos on käyttänyt toista tuhatta euroa siihen, että on päättyneenä vuonna pääsyt katsomaan nykypainia paikan päällä. Juuri tuon nimenomaisen Miamin-matkan takia vuosi 2012 olikin heittämällä itselleni paras painivuosi ikinä, joten onhan minun nyt ainakin joihinkin näistä kategorioista osattava vastata jotakin.

...Ja hetkinen, nyt kun rupesin miettimään, niin minähän katsoin vuoden puoliväliin asti jokaisen ppv:n tuon PPV-ranking -projektin ansiosta. Ehkäpä pitää (jälleen kerran) näin uuden vuoden lupauksena koittaa yrittää tänä vuonna ihan oikeasti katsoa kaikki vuoden ppv:t. Tänäkin vuonna kohtaloksi kuitenkin koitui tuo kesän perkeleellinen tason romahtaminen, joka tappoi taas kaiken kiinnostuksen nykypainiin kuukausiksi. Yhteensä olen siis vuoden aikana katsonut kokonaan 12 ppv:tä (Destination X jäi kesken) ja satunnaisia viikottaisia, joten onhan tässä jotain, minkä pohjalta äänestää.

1. Vuoden huonoin ottelu
Hehee, tähän auttaa se, että listasin tuon PPV Ranking -projektin tiimoilta jokaikisen katsomani otteluni paremmuusjärjestykseen. Tuo massiivinen lista löytyy täältä (en ole näköjään laittanut tuonne edes paria viimeisintä katsomaani ppv:tä), ja olisi toki ollut vielä paljon vaikuttavamman näköinen, jos olisin jaksanut jatkaa hommaa vuoden loppuun asti. Tänä vuonna uudestaan siis. Jätän kuitenkin tuon listan häntäpäästä pois turhat Rybackin squashit ja muuan WM:n openerin, koska niitä ei voi samoilla kriteereillä väittää vuoden huonoimmaksi otteluksi. Minä olen myös siinä mielessä hieman sairas tapaus, että minun mielestäni Over The Limitin Cena vs. Laurinaitis ei ollut todellakaan vuoden huonoin ottelu vaan hoiti paikkansa oikein hyvin. Koko feud ja Cenan buukkaaminen tuona aikana oli toki täyttä paskaa, mutta itse ottelussa ei ole minusta suurta moitittavaa. Ei se toki erityisen hyvä ollut, mutta vuoden huonoin? Ei.

Lopulta päädyn tekemään valinnan kolmen ottelun väliltä:

Santino Marella vs. Ricardo Rodriguez oli listani alimmainen ottelu, jota voi jollain tavalla edes nimittää "oikeaksi otteluksi". Pelkästään se, että tuollaista mukahauskaa kuraa pitää buukata ppv:n ajantäytteeksi, raivostuttaa sunnattomasti. En silti viitsi sitä äänestää, koska olin rehellisyyden nimissä unohtanut koko ottelun jo.

Big Show vs. John Cena NWO:ssa ei ole aivan listani häntäpäässä (olen antanut arvosanaksi *½), mutta olosuhteet huomioon ottaen (illan Main Event jne.) se oli kyllä aivan täyttä paskaa. Miksi h****tissä WWE:n mielestä on hyvä idea pistää Show ja Cena toisiaan vastaan vuoden 2012 ppv:n ME:hen? Mutta sekään ei saa kunniaa tämän palkinnon voittamiseen.

Vuoden 2012 huonoin ottelu on nimittäin Against All Oddsissa nähty Gunner vs. Garrett Bischoff. Olen muutamaan kertaan tällä foorumilla jo ilmaissut inhoni Garrett Bischoffia kohtaan. Niinpä tilannetta ei todellakaan paranna se, että hänet laitetaan lähes 15 minuuttia kestävään tasaväkiseen vääntöön tylsän ja turhan brawlerin kanssa ppv:n semi-ME:hen. Aivan järkyttävän kamala ottelu ja hirveää buukkausta.

2. Vuoden huonoin feudi
Lopetin TNA:n katsomisen juuri, kun Ässäkasit ja Claire Lynchit valtasivat ruudun, joten olen onnekkaasti välttynyt tuolta kuralta. Samoin AJ:n pahimmat sekoilut ovat jääneet minulta näkemättä. Niinpä voin tyytyväisenä äänestää tähän John Cena vs. John Laurinaitis (& Big Show) -kuviota ihan jo pelkästään tuossa yläpuolella Whatin "Vuoden pettymys" -kohdassa luettelemista syistä. Cenan hahmolle olisi voitu tehdä WM:n jälkeen vaikka mitä. Heel-turn, hermoromahdus, tauko WWE-kehistä... Siis mitä hittoa? Cenahan jo promottikin jäävänsä tauolle Backlashin jälkeen? Aivoni eivät kestä, kun rupean taas ajattelemaan tätä. Kaikkien noiden vaihtoehtojen sijaan WWE:n mielestä parempi vaihtoehto oli onnettoman puuduttava Cena-Laurinaitis -kuvio. Tämä oli yksi tärkeimmistä syistä siihen, että luovuin kesällä nykypainin katsomisesta.

3. Vuoden huonoin segmentti
Äkkiseltään ei tule mieleen mitään muuta kuin Hoganin ja Flairin sekoilu Lockdownissa. Se olikin sitten niin vaivaannuttavaa kuraa, etten enää ikinä halua nähdä sitä uudestaan. Tai oikeastaan edes muistella sitä. Minulle ei ikinä oikeastaan auennut, mihin tuon segmentin olisi kuulunut johtaa, mutta onneksi siitä ei lopulta seurannut mitään, koska Flair ehti lähteä pois TNA:sta. Koko Flairin TNA-ura oli yhtä huonoa segmenttiä.

4. Vuoden huonoin gimmick
Ei tähän voi äänestää mitään muuta kuin pieru-Natalyata. On ihan oikeasti mahdotonta kuvailla sitä epäuskoisuuden määrää, kun WM-porukalla katsottiin Natalyan ensimmäistä pierusegmenttiä. Pakko nostaa hattua WWE:lle siitä, että he onnistuvat tekemään firman parhaasta jäljellä olleesta naispainijasta täyden vitsin.

5. Vuoden pettymys
Kaikki mieleentulevat vaihtoehdot liittyvät painijoiden buukkaamiseen. Cena-buukkauksen puolestaan äänestin jo vuoden huonoimpaan feudiin, joten en viitsi uudestaan antaa ääntä tässä. Zack Ryderin hautaaminen ja Drew McIntyren jatkuva huono käyttö ovat anteeksiantamattomia seikkoja, joita on vaikea näin suoralta kädeltä edes ymmärtää. Miksi helkkarissa WWE päätti, että kovaa reaktiota keräävä ja suuren fanikannan omistava Ryder ei ollut sittenkään sen arvoinen, että häntä kannattaisi pitää tv-ruudussa ja pushata korkealle? Vuosi 2011 näytti jo Ryderin osalta hyvältä, mutta vuosi 2012 oli taas aivan kamalaa sontaa. Silti Ryderinkin kohtaloa itseäni enemmän raivostutti Chris Jerichon paluun buukkaaminen. Enska ja muutama muu toki tiesivät kertoa meille, että WWE vain workkaa tyhmiä smarkki-markkeja onnettoman paskoilla Jericho-segmenteillä. Kovasti tahdoin itsekin siihen salaa mielessäni toivoa, mutta parin viikon jälkeen jokaisen oli myönnettävä, että ei siinä Jerichon paluukuviossa ollut takana mitään syvempää kuin pelkkä p**ka tapa tuoda Jericho takaisin WWE:hen. Kiinnostaisi ihan oikeasti tietää, oliko WWE vaivautunut yhtään miettimään, mikä se "End of the world as we know it" voisi olla? No, oli sillä ainakin hieno takki.

6. Vuoden huonontunein painija
Jaahas, ensimmäinen oikeasti vaikea kategoria. Minä olen tykännyt tämän vuoden aikana(kin) näkemistäni Mr. Andersonin, Rey Mysterion ja Mizin otteista, joten kukaan heistä ei tunnu sopivalta tämän palkinnon voittajaksi. Ainoaksi varteenotettavaksi äänestettäväksi tulee mieleen kaikkien aikojen suosikkipainijani Rob Van Dam. Kaiken rehellisyyden nimissä jopa minun on myönnettävä, että onhan se RVD tullut aika paljon alaspäin huippuvuosiensa tasosta TNA:ssa. Harmi sinänsä, koska RVD:n TNA-debyytti oli yksi suurimmista syistä, miksi olen koskaan innostunut TNA:n katsomisesta. Ja huonontuneenakin Van Dam pystyy edelleen parhaimmillaan oikein mukaviin otteluihin, joten mitään katastrofia ei ole tapahtunut...

Ja luontoni ei sittenkään salli RVD:n äänestämistä! Ei, viime hetkellä muistin toisen vaihtoehdon tähän! Santino Marella oli vielä alkuvuodesta hölmöllä tavalla viihdyttävää katsottavaa, mutta viimeisimmät näkemäni hetket Marellalta ovat olleet pelkästään tylsiä, liian pitkiä ja mukahauskoja. Ehkä Santinon aika meni jo.

7. Big Daddy V -palkinto
Mieleni tekisi äänestää Great Khalia, mutta sen verran vähän olen rakastamastani miehestä kärsinyt tänä vuonna (ja pääsin jopa yhteiskuvaan Khalin kanssa, elämäni hienoin hetki), niin olkoon nyt tänä vuonna. Olet saanut siunaukseni, Khali. Sen sijaan äänestän Garrett Bischoffia, joka on päässyt painikehiin ainoastaan yhdestä kaikkien varmasti tietämästä syystä. Garrettissa ei yksinkertaisesti ole yhtään mitään, miksi haluaisin katsoa häntä a) painimassa, b) promoamassa tai c) tekemässä mitään muutakaan painilähetyksissä. Mene kotiin, Garrett. Ketään ei kiinnosta.

8. Vuoden lopetusliike
Tämäpä onkin vaikea, koska mieleen ei tule yhtään jotenkin äärettömän säväyttävää lopetusliikettä. Äänestän siis ihan piruittani RKO:ta, koska se on yksi niistä, jotka vuodesta toiseen kyllä räjäyttävät yleisön hurraamaan, vaikka Orton ei muuten painijana kiinnostaisikaan.

9. Vuoden turn
Esimerkiksi CM Punkin turn on mennyt minulta ohi, joten en voi sille antaa ääntäni, vaikka kuinka haluaisin. AJ:n kääntyminenkin oli ilmeisesti aika ovela ja pitkään rakenneltu tempaus, mutta loppujen lopuksi minun ääneni menee kuitenkin Daniel Bryanille, jonka turn on niin kummallinen tapaus ja hieno esimerkki siitä, että joskus WWE:n on kuunneltava yleisöä. Jotkuthan täällä olivat etukäteen aivan varmoja, että facena Bryan olisi aivan täyttä kuraa (osa heistä taisi olla samoja, jotka linkittelivät johonkin IWC-kirjoitteluihin siitä kuinka ennen WWF tajusi kuunnella yleisön toivomuksia), mutta eihän se nyt selvästikään ole niin mennyt.

10. Vuoden face
Äänestäisin Zack Ryderia, jos WWE olisi antanut yhtään syytä muistaa häntä vuoden kokoavassa äänestyksessä. Koska niin ei sattuneesta syystä ole, äänestän Sheamusta. En kuulu varsinaisesti miehen suurimpiin faneihin, mutta tämän vuoden aikana hän on kieltämättä osoittanut kuuluvansa WWE:n vankkaan ME-kalustoon. Samalla hän on ollut viikosta toiseen Niin Hiton Mukava Jätkä, että välillä oikein ällöttää - mutta kuitenkin vain sopivasti. Ei sillein John Cena -tavalla. Niinpä Sheamus on ansainnut paikkansa vuoden facena. Toki tähän nyt voisi äänestää jotain Rockiakin, muttei hän oikein tämän palkinnon saajaksi minun silmissäni millään kelpaa. D-Bryanin mahdollisuudet vie se alkuvuoden heel-vaihe.

11. Vuoden heel
Kun äänestin vuoden faceksi oikein perinteisen toimivaa ja kunnioitettavaa facea, annetaan nyt sitten vuoden heelinkin ääni oppikirjamaisen perinteistä hirveän heelin roolia vetäneelle Bobby Roodelle. Roode oli kaikissa näkemissäni esiintymisissään niin inhottava äijä, että kieltämättä hän on tämän paikan ansainnut. Muutenkin tämä vuosi oli ilmeisemmin aika vahva Roodelle, ja toivottavasti hyviä vuosia on tulossa vielä lisää, koska Roode on ansainnut kaiken saamansa pushin. Toinen vaihtoehto tähän palkintoon olisi ollut Dolph Ziggler, joka on WWE:n puolelta heel-kaluston ehdotonta parhaimmistoa.

12. Vuoden paluu
No heh heh. Ei pelkästään vuoden vaan koko painihistorian (siis minulle henkilökohtaisesti) paras paluu ei voi olla mikään muu kuin Brock Lesnarin comeback. Kun lähdin WM-reissulle, en pitänyt pienimpänäkään mahdollisuutena, että Lesnar palaisi oikeasti WWE:hen. Niin monta kertaa sitä oli huhuiltu, ja aina oltiin saatu pettyä yhtä karvaasti. Kun joku fani huuteli WM-bussissa, että hän oli saapunut 'Maniaan katsomaan Lesnarin comebackia, nauroin olemattomaan partaani. 'Maniassa paluuta ei nähtykään, ja seuraavana aamuna lähinnä vitsailimme sillä ajatuksella, että Lesnar palaisi. Itse Raw oli ollut sellaista tykitystä alusta loppuun, että sanoin noin 20 minuuttia ennen show'n loppua Darienille, että eipä näin huikeaan show'hun olisi enää mikään Lesnar mahtunutkaan... Ja sitten se äijä yhtäkkiä tulee ihan oikeasti sisääntulorampille muutaman metrin päähän minusta. Hyvä ettei sydän pysähtynyt. Joo, ihan kiistatta vuoden paluu. Mitään muuta ei tarvitse edes miettiä.

13. Vuoden gimmick
Jotenkin tuntuisi vähän huijaukselta äänestää tähän Daniel Bryania, koska niin paljon hänen loppuvuoden seikkailuistaan on jäänyt näkemättä. En ihan rehellisesti voi siis sanoa, että Bryanin hahmo olisi näkemäni pohjalta jäänyt siis mieleen vuoden parhaaksi, vaikken yhtään epäilekään sen loistavuutta. Kun Bryanin sulkee pois, valinta muuttuukin yllättävän vaikeaksi. Yhtään erityisen mahtavaa hahmoa ei ihan oikeasti tule mieleen. Annan sitten vaikkapa tässä kohdassa sen kunnianosoituksen Dolph Zigglerille, joka jäi niukasti kakkoseksi heel-kategoriassa ja jonka heel-hahmo on yksinkertaisuudessaan loistavuutta.

14. Vuoden uutinen
Kieltämättä tänä vuonna ei mitään kovin suuria uutisia ole ollut, mutta toisaalta se on ehkä ihan hyväkin asia, jos vuoden suurin uutinen oli Jerry Lawlerin sydänkohtaus. Siinä mielessä siis, että ei vastaavia tarvita yhtään lisää. Onneksi Lawlerille kävi lopulta kuitenkin hyvin. Tämän oikeasti pysäyttävän hetken rinnalla jotkut Hulk Hoganin seksinauhat eivät voisi vähempää kiinnostaa.

15. Vuoden spotti
Minulta on varmasti monet vuoden spoteista jääneet näkemättä (jotenkin tuntuu, että erityisesti nämä keskittyivät loppuvuodelle). Esimerkiksi se Shellshock häkin katolle on edelleen näkemättä. Onneksi alkuvuodestakin nähtiin vähintään yksi todella hurja ja pysäyttävä spotti, ja se oli tietenkin Brock Lesnarin syöksy Extreme Rulesissa. Muuten en pidä tuota ottelua samanlaisessa klassikkoasemassa (vaikka huippuottelusta onkin kyse) kuin suurin osa painifaneista, mutta tuo Lesnarin syöksyminen oli niin pysäyttävä hetki, että sellaisia tulee vastaan todella harvoin. On se Lesnar vain älytön äijä.

16. Vuoden "mark out moment"
Äänestän tähän yksinkertaisesti koko 2.4. järjestettyä Raw'ta. Kyse ei ole pelkästään YES-chanttailuista, Lesnarin paluusta tai mistään muustakaan monesta hiton hienosta hetkestä. Ei, kyseessä on nimen omaan se koko kokonaisuus, jonka takia kyseessä oli minulle henkilökohtaisesti historian paras Raw ja ihan objektiivisestikin tarkasteltuna yksi parhaista viikottaisista ikinä. Suurimman mark out momentin siitä tekee tietenkin se, että pääsin näkemään koko homman paikan päältä. Koko kaksituntinen oli tauotonta mark out momentia. Oikeastaan tähän voisi yhtä hyvin äänestää koko WM:n reissun, koska kyllä se hetki, kun tajuaa istuvansa WrestleManian katsomossa on myös jotain täysin mieletöntä. Samoin kuin HOF-seremonian näkeminen livenä. Mahtavia muistoja.

17. Vuoden aliarvostetuin painija
Annan ääneni Alberto Del Riolle, joka tuntuu olevan tämän vuoden randyorton. Suurin osa painifaneista liittää ADR:ään automaattisesti pelkkiä negatiivisiä ajatuksia ja moniulotteisia tylsyyden määrittelyjä. Kaukana ovat ajat, jolloin ADR:ää pidettiin suurimpana ME-niminä WWE:ssä tulevaisuudessa. Itse en ihan ymmärrä tätä, koska minusta ADR on ollut koko uransa ajan tasaisen viihdyttävä. Kieltämättä alkuvaiheissa tuo Del Rion hehkutus meni aivan ylitse, mutta nyt jonkinlaisena vastareaktiona kaverin sättiminen on saavuttanut käsittämättömät ulottuvuudet. Hyvä ja viihdyttävä painija se minun mielestäni on edelleen.

18. Vuoden yliarvostetuin painija
Tämä on enemmänkin WrestlingAlert- kuin koko IWC-kohtainen yliarvostus (tai en oikeastaan ole varma, koska en paljon vaivaudu lukemaan yksittäisiä amerikkalaisia painifoorumeita), mutta annan ääneni Devonille, josta tuli ainakin tämän foorumin TNA-aktiivien silmissä Jumalasta seuraava ihan muutamassa viikossa. Minulle ei Devonin mahtavuus ikinä selvinnyt, koska koko hänen TV-mestaruuskautensa oli omissa silmissäni pelkästään tylsää kuraa. Toki Devon-hypetyksessä on taustalla varmasti oma huumorinsakin, mutta minä en näe nykyisessä Devonin hahmossa tai urassa mitään hehkutettavaa. TV-mestaruusottelut olivat automaatisia haukotushetkiä alkuvuoden TNA-ppv:eissä. No, ehkä olen vain tylsä, brother

19. Vuoden kehittynein painija
Äänestetään nyt tähänkin Dolph Ziggleriä, koska ei minulle tule mieleen ketään parempaakaan ehdokasta palkinnon saajaksi. Ziggler on ollut loistava edellisinäkin vuosina, mutta viimeistään tänä vuonna on noussut taidoiltaan sille tasolle, että hänet voitaisiin koska tahansa iskeä WWE:n ME-kalustoon. Tai no, ottelihan se Ziggler jo vuoden viimeisen ppv:n ME:ssä. Ehkäpä ensi vuonna vihdoin onkin sitten sen lopullisen läpimurron aika.

20. Vuoden debytantti
Minulta on jäänyt melkeinpä kaikki todelliset tulokkaat näkemättä. Shieldin poikia en yhden näkemisen perusteella kehtaa äänestää, samoin kuin en Antonio Cesaroa, vaikka Castagnolin äärettömän suuri markki olenkin. Damien Sandow'kin on jäänyt näkemättä. Helkkari, kai sitä nyt on ihan oikeasti pakko taas alkaa katsoa nykypainia, jos siellä on niin paljon noin mielenkiintoisia hahmoja, enkä tiedä kenestäkään paljon mitään. Joey Ryankin on tehnyt TNA-debyyttinsä, mutta sekin on jäänyt minulla vain kuulotiedon varaan, joten en Ryan-markituksesta huolimatta voi äänestää häntäkään. Sitten on tietenkin se yksi iso WWE:n pushaama möhkäle, jonka erinomaisuutta en edelleenkään tajua. Ehkä siihenkin olisi auttanut se, että olisin jatkanut painin katsomista aktiivisesti loppuvuotena? Toisaalta kun Rybackin puuduttavat squashit olivat yksi syy siihen, että kiinnostus painiin lopahti niin... Joo, jätän äänestämättä.

21. Vuoden promottaja
Sen enempää miettimättä CM Punk. Onhan se nyt vain hieno mies, hieno promottaja ja vaikka mitä muutakin. Punkia jaksaa kuunnela vuodesta toiseen, vaikka miehen buukkaaminen ei aina ihan ensiluokkaista olekaan.

22. Vuoden manageri
Melkein jätin äänestämättä, koska kukaan muu kuin Heyman ei tätä voittoa ansaitse ja koska Heyman & Punkin yhteispeliä olen nähnyt taas aivan hävyttömän vähän. Toisaalta kuin Paulin paluu on niin perkeleen iso juttu, että jo pelkästään pari yksittäistä näkemistä riittää siihen, että voin turvallisesti antaa palkinnon Paul Heymanille.

23. Vuoden selostaja
Ketä siellä selostamossa on nyt oikein ollut? Michael Cole, hyi ei. Jerry Lawler, tylsä kuin mikä. Eipä se Booker T:kään kovin kummoinen ollut, vaikka käytännössä paras noista kolmesta. Niin mielelläni äänestäisin tähän JBL:ää, mutta ensin pitäisi edes jotenkin kunnolla kuulla hänen selostustaan, vaikka se varmaan on yhtä nerokasta kuin ennen. Annetaan se ääni sitten vaikka Mike Tenaylle, jonka selostus TNA:ssa on takuuvarmasti laadukasta, vaikkeikaan mitenkään erityisen säväyttävää.

24. Vuoden segmentti
Äh, varmasti on ollut paljon hyviä segmenttejä, mutta 95 prosenttia niistä on näkemättä, joten vähän vaikeaksi tämä äänestäminen menee. Niinpä menen siitä, mistä aita on matalin, ja äänestän Rock-konserttia, joka oli kieltämättä todella hauskaa katsottavaa ja jonka katsoin jopa vähän aikaa sitten uudestaan. Legenda osaa edelleen yleisön viihdyttämisen. Kunniamaininta täytyy myös antaa Rockin promolle WM:n jälkeen Raw'ssa ihan vain siitä syystä, että "aion nousta WWE-mestariksi" oli semmoinen shokki, että jo sen käsittäminen vei hyvän tovin itseltäni.

25. Vuoden tv-show
Niin vähän olen näitä katsonut, että voin huoletta antaa äänen Raw'lle ihan vain jo sen yhden jakson ansiosta :) Lisäksi se tarjosi alkuvuodestakin ihan kivoja jaksoja, ja kai se on ainakin osittain ollut viime aikoina ihan siedettävää katsottavaa? Raw se olkoon.

26. Vuoden tv-matsi
Tässäkin äänestäminen osoittautuu aavistuksen hankalaksi, kun lähes kaikki parhaat tv-ottelut on varmaan jääneet näkemättä. Onneksi kuitenkin lunttasin Whatin arvostelusta ja muistin, että tuo Cody Rhodesin ja Booker T:n ottelu alkuvuodesta oli kieltämättä sen tasoinen, että sitä voi jo ihan vakavalla naamalla äänestää tähän. Muutenkin Rhodesin ja Bookerin feud oli oikein mallikelpoista seurattavaa.

27. Vuoden stable
Stable-tarjonta on ollut tänä vuonna (erityisesti vuoden alkupuoliskolla) niin onnettoman heikkoa, ettei yhtään hävetä äänestää Shieldiä yhden näkemisen perusteella. Palkinnon arvoista on ihan jo pelkästään se, että WWE on vihdoin ja viimein oikeasti uskaltanut nostaa tuollaisen stablen isoihin kuvioihin ja vieläpä buukannut sitä paperilta seurattuna ilmeisen hyvin. Kunpa WWE ei nyt vain munaisi tätä alkaneena vuonna.

28. Vuoden tag team
Joukkueissa on sitten sen verran enemmän tarjontaa, että ihan yhden näkemisen perusteella ei viitsi palkintoa ojentaa Team Hell No:lle, vaikka se ilmeisen loistava kaksikko onkin. Muuten joukkuetarjonta oli taas vuoden alkupuolella aika heikkoa, mutta onneksi siinäkin oli ilmeisesti selvää parannusta loppuvuodesta. Annan ihan piruittani äänen Tyson Kiddin ja Justin Gabrielin kaksikolle, koska heidän menoaan oli hauska seurata alusta lähtien, ja on hienoa, että WWE on ymmärtänyt tehdä heistä ihan vakituisen joukkueenkin.

29. Vuoden promootio
TNA:lla oli myös omat hetkensä, mutta fanipoika ei voi silti äänestää muuta kuin WWE:tä, sillä se on ainut promootio, jonka mistään liveshow-tarjonnasta maksaisin niin paljon kuin 'Mania-matka tuli kustantamaan.

30. Vuoden feudi
Minun silmissäni tässä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin "Once In A Lifetime" Rock vs. Cena. Ei tuota feudia nyt rakenneltu varmasti ihan niin täydellisesti kuin olisi voitu, mutta todella viihdyttävää rakentelu kuitenkin oli. Jos miesten välinen ottelu on vuoden suurimman show'n vuoden odotetuin ottelu, ei feud voi silloin mielestäni olla epäonnistunut millään tavalla. Tämä oli se klassikkokohtaaminen, jonka buukkaamisesta nostan edelleen WWE:lle suurta kuvitteellista hattua. Homma myös lopetettiin tyylikkäästi, eikä mitään uusintalämmittelyjä ainakaan aloitettu saman tien. Jos ensi WM:ssä nähdään oikeasti uusi Rock vs. Cena (sen paljon esillä olleen Triple Threatin kyllä hyväksyisin), tämän antamani äänen voi viivata yli, koska silloin tuo ottelu vie kaiken pohjan siltä, miten tätä titaanien taistoa alun perin buildattiin.

31. Vuoden show
Mikäpä muu kuin WrestleMania XXVIII. Extreme Rules saattoi tietyllä tavalla olla painitarjonnaltaan jopa WM 28:aa parempi, mutta sillä ei minun silmissäni ole mitään väliä, sillä tämä ppv vain tulee aina olemaan ikimuistoisen mahtava kokemus.

32. Vuoden ottelu
Kuten olen jo sanonut, minun mielestäni se Extreme Rulesin Brock Lesnar vs. John Cena ei ollut niin huikean mahtavan megalomaaninen ottelu kuin suurin osa muista tuntuu ajattelevan, joten sinne osoitteeseen en palkintoa ainakaan anna. Monia mahtavia otteluita olen myös varmasti missannut loppuvuoden aikana missannut, mutta monia upeita on tänäkin vuonna tullut nähtyä. Silti ykkösotteluksi nousee Triple H vs. Undertaker Hell In A Cellissä, sillä olihan tuo ottelu nyt jollain tavalla vain aivan käsittämättömän upea. Ei ehkä viiden tähden painillinen mestariteos, mutta aivan huikeaa katsottavaa alusta loppuun. Mahtava taustarina, käsittämätön tunnelma ja aivan mielttömän hienosti rakenneltu ottelu, joka sai suuri sellaisen lopetuksen kuin oli ansainnutkin.

33. Vuoden naispainija
Saanko äänestää Beth Phoenixia, vaikka tämä vuosi ei ollutkaan Bethin paras ja vaikka Beth loppuvuodesta lähtikin pois WWE:stä? Saan? Hyvä. Ei minun mielestäni kukaan muu naispainija tänäkään vuonna noussut Bethin tasolle. Eve kehittyi kyllä paljon, muttei ole silti kehäotteiltaan edelleenkään erityisen mahtava. Natalyalle ei annettu mahdollisuutta. Brooke Tessmacher oli TNA:ssa piristävä "uusi tulokas", ja Gail Kim hoiti hommansa varmalla rutiinilla, mutta ei yksikään heistä silti minun silmissäni edelleenkään päihitä Bethiä. Katsotaan ensi vuonna uudestaan.

34. Vuoden painija
Tämä on niin vaikea palkinto jakaa erityisesti sen takia, että on nähnyt vain puolet vuodesta, että melkein tekisi mieli jättää äänestämättä kokonaan. En kuitenkaan niin alhaiseen temppuun suostu, mutta en toisaalta pysty mihinkään Whatin tai enskan tasoisiin hurjiin listauksiinkaan vuoden muutamasta parhaasta painijasta. Niinpä tyydyn vain sanomaan, että vuosi 2012 oli CM Punkille sekä buukkauksellisesti että kehäotteiden osalta jälleen niin mahtavaa tykitystä, että mies on kiistatta palkintonsa ansainnut. Koko vuosi läpi mestarina on jo itsessään niin kova juttu, että en mitään järkevää sanottavaa keksi. Monien painijoiden osalta tuollainen kävisi nopeasti tylsäksi, mutta Punk on juuri mahtavasti muuntautumiskykyinen ja ennen kaikkea niin pirun hyvä sekä kehässä että mikissä, että ei se hänen kohdallaan varmaan vain ole mahdollista. Paljon olen toki missannut loppuvuodesta, joten voihan siellä pientä tylsistymistä vähitellen olla esillä, mutta eiköhän tilanne taas korjaannu tämän vuoden aikana. Joo, kyllä Punk tämän palkinnon vie.

Noniin, tämmöistä. Yllättävän hyvin sitä jotakin osasi lähes jokaiseen kategoriaan sanoa. Sitten vain uuden vuoden lupauksia kehiin ja yrityksenä katsoa mahdollisimman moni tämän vuoden ppv:eistä. Ehkä myös postailla taas vähän aktiivisemmin näihin ajankohtaista painia käsitteleviin aiheisiin.

Matias · Viesti Kirjoittaja **Matias** » Ma 07.01.2013 02:35

Vuosi meni pääsääntöisesti WWE:tä seuratessa, mukaan mahtui pari hassua Impactia ja kaksi TNA:n PPV:tä, joten äänestykseni on aika yksiselitteisesti pelkkää WWE:tä.

1. Vuoden huonoin ottelu

Tämän vuoden huonojen ottelujen kirjosta ehdotonta eliittiä tarjosi John Cena vs. John Laurinaitis. Olisin muuten saattanut valita Cenan ja Colen välisen hassuttelun Raw’sta, mutta tosiasiahan on, että se oli vain yhden viikottaisen main event, kun taas tämä kammotus oli bookattu PPV:n Main Eventiin. Muutenkin ottelun pohjustus, itse koko ottelu Cenan pelleilyn kanssa, ja lopun ”uskomaton” swerve, jonka näki kilometrin päähän, ja siitä seurannut Cena Vs. Big Show lisäävät vain tämän ottelun aiheuttamaa verisuonien tykytystä otsalohkossa.

2. Vuoden huonoin feudi

AJ-”skandaali”. Tämä oli sitä Kauniit ja rohkeat –osastoa, joka hyvin toteutettuna on kaikessa camp-huumorissaan ihan menevää aivot narikkaan viihdettä. Tästä feudista vain se kaikki puuttui totaalisesti, ja jäljelle jäi vain käsittämätön läjä jotain ihmissuhdedraamaa muistuttavaa höyryävää sitä itseään. Kaiken kruunasi kesken ”skandaalin” näytetty takahuone-segmentti, jossa Cena paljasti, ettei heillä ollut koskaan ollut mitään, vieden sen viimeisenkin ”jännityksen” pois tästä kuviosta. Ei näin WWE.

3. Vuoden huonoin segmentti

Hornswoggle on vahvasti esillä tässä kategoriassa, ainakin omissa kirjoissani. WWE todisti vuoden viimeisessä jaksossa, että se panostaa tähän crap-osastoon ihan koko vuoden. Mae Youngin raahaaminen tarpeettomasti eläkkeeltä (taas) oli jotain myötähäpeän ja irvokkuuden sekoitusta. Anonyymin GM:n esilletuominen ja sen Hornswoggleksi paljastuminen oli aivan tarpeetonta. Muita ehdokkaita tähän kategoriaan oli Big Show’n ja Sheamuksen välinen väittely, Vincen JR:n pilkkaaminen ja lähes kaikki missä The Great Khali oli mukana. Annettakoon palkinto kuitenkin sille, kun Mae Young synnyttää Hornswogglen.

4. Vuoden huonoin gimmick

R-Truthin, Natalyan ja Sheamuksen välinen ottelu, joka päättyy R-Truthin voittoon. Natalyan pieru-gimmick katosi aika vikkelään, ja vaikka Sheamusksen promot pääsääntöisesti aika kamalia ovatkin, niin kyllä R-Truth nopeammin saa sormet hapuilemaan sitä kelausnappulaa.

5. Vuoden pettymys

Jerry Lawlerin palaaminen selostamoon, Sheamuksen ja Bryanin eeppinen WM-kohtaaminen, jonka pelkäsin päättyvän niin ennen ottelun alkua. No niinhän siinä kävi ja ottelun jättämä paha maku pilasi lähes koko lopputapahtuman. Raw:n MITB-ottelu, MITB-salkun lunastusottelu. Annettakoon tämä palkinto kuitenkin Zack Ryderin pushin kusemiselle. Zack Ryder sai minut aikanaan palaamaan WWE:n pariin Youtube-ohjelmansa myötä. Us-Mestaruuden jälkeinen aika oli kuin: Miten kusta jonkun push 101 –kurssista. Nuori nouseva tähti syötetään vanhalle ja raihnaiselle kehäraakille (joka kuitenkin vuoden aikana kehittyi huimasti), kuin vanhoina hyvinä WCW-aikoina.

6. Vuoden huonontunein painija

Santino Marella. Elimination Chamberin tulikuumudesta, Us-mestaruuden kautta täydelliseen merkityksettömyyteen. Muita ehdokkaita olivat Jack Swagger ja Christian.

7. Big Daddy V -palkinto

Brodus Clay. Sitä itseään. Paljon.

8. Vuoden lopetusliike

Submission-otteiden ystävänä haluaisin antaa tunnustussa tässä kategoriassa Lesnarin Kimuralle, Anaconda Vicelle, tai Yes-No-Maybe-I don’t know-Can you repeat the question –lockille, mutta päädyn kuitenkin valinnassani Cesaron Neutralizeriin. Liike on yksinkertaisuudessaan tehokas, ja näyttää erittäin vakuuttavalta isommalle vastustajalle tehtynä.

9. Vuoden turn

Tässä kategoriassa ei ollut kuin muutama varteenotettava vaihtoehto. CM Punkin kunnioituksen tavoittelu, Daniel Bryanin edestakaisin pomppivat mielipiteet ja AJ:n kuukauden poikaystävä. Näistä kolmesta vahvimmin mieleen on jäänyt Daniel Bryan, josta muodostui tämän vuoden aikana ilmiö.

10. Vuoden face

WWE:n faceja on viime vuodet vaivannut mitäänsanomattomuus. Heidän persoonallisuutensa koostuu lähinnä, no hyvänä olemisesta eikä mistään muusta. Bryanin heeleys vie voiton häneltä tässä, Sheamuksen hahmo on vain jotain niin kamalaa, etten pysty äänestämään häntä, Cenan mukahauskat-jutut eivät vain nappaa, muutamaa referenceä (Manimal) lukuunottamatta. Rybackin squashit eivät vain kiinnosta. Kaivankin tässä vaiheessa täydellisen yllätyskortin, joka ei ole sympaattinen Zack Ryder, vaan... Colt Cabana. Kaikin puolin hieno mies, joka on indy-janttereista ainoa, jota jaksan edes jotenkin epäsäännöllisesti seurata. Ja se podcast, jokaviikkoista mahtavuutta.

11. Vuoden heel

Tämä oli tiukka kaksintaistelu CM Punkin ja Dolph Zigglerin välillä. Olin jo boldaamassa Punkin nimen, kunnes muutin mieltäni. Dolph Ziggler on taas kerran noussut sieltä mid card-limbosta, jonne hän Royal Rumblen jälkeen ajautui, ja millä tavalla. WWE on ilmeisesti vihdoinkin tajunnut alkaa antaa Zigglerin puhua, ja siinä Dolph on ollut vakuuttava. Royal Rumblen (2012) alla Mick Foleyn kanssa käyty kiivas sananvaihto oli vain esimakua siitä, mitä jouduttiin melkein vuoden loppuun odottamaan. Nyt kun miehelle on vihdoinkin annettu saumaa mikissä, hänen hahmonsa on saanut lisää särmää, jota se hieman kaipasi. Show Off –gimmick on kuitenkin varsin hieno sekoitus ylimielisyyttä ja huikeaa taitoa.
Kaikki kunnia Punkille kunnioitusta ruinaavana oikeuden havittelijana, mutta Ziggler-markina, joudun hänet sivuuttamaan.

12. Vuoden paluu

Here comes the pain. Brock Lesnar. Assman-tunnarin paluuta Rumblessa odotellessa.
13. Vuoden gimmick
Bryan, Punk, Ziggler, ehkä jopa Cesaro, jonka perinteinen USA-vastaisuus tuo vanhat hyvät ajat mieleen. Toinen kerta tämän listauksen aikana kun olin antamassa palkintoa Punkille, kunnes muistin Damien Sandow’n. The Genius –gimmick vain yksinkertaisesti toimii. Olemus, eleet, liikkeet, puhetyyli ja jopa mikrofonista kiinnipitäminen. Tämä gimmick on hienoutta. Olisi mielenkiintoista nähdä Sandow’n run jonain mestarina.

14. Vuoden uutinen

Eipä tähän kai muitakaan vaihtoehtoja ole. Livenä seurasin sitä Raw’ta, jossa Jerry Lawler sai sydänkohtauksen. Olihan se aikamoinen pommi.

15. Vuoden spotti

Rollinsin TLC-pudotus. Olen huono muistamaan spotteja, tämä tuli ensimmäisenä mieleen. Toisena mieleen tuli SCM + Pedigree.

16. Vuoden "mark out moment"

Here comes the pain. Brock lesnarin paluu. Sitä segmenttiä tuli pari päivää katsottua ihan kiitettävästi. Ric Flairin WWE-paluulle tsemipeukku, se kuitenkin ilmoitettiin ”etukäteen”, joten kaikista suurin fiilis katosi.

17. Vuoden aliarvostetuin painija

Natalya. Paskaa gimmickiä paskan gimmickin perään, ei kunnon mahdollisuuksia kehässä, vastustajien säkkeys.

18. Vuoden yliarvostetuin painija

Alberto Del Rion käden työstäminen on välillä puuduttavaa. Sheamuksessa on vain jotain luontaantyöntävää, vaikka hänen ottelunsa yleensä kohtalaisia/hyviä ovatkin. Sanotaan vaikka Christian, jonka hienoutta en ainakaan tänä vuonna ehtinyt nähdä. Hän ei tosin paljoa paininutkaan, mutta unohdettava IC-kausi ei vakuuttanut.

19. Vuoden kehittynein painija

Kane. Alkuvuoden kankeudesta ei ollut tietoakaan, kun hänet sijoitettiin D-Bryanin kanssa yhteen. Alkuvuoden jälkeen ei kelausnappulalla ole ollut käyttöä.

20. Vuoden debytantti

Antonio Cesaro. Miehen look on kohdillaan, uppercutit paukkuvat joka puolelta, vakuuttaa mestarina ja kantaa muutenkin itsensä tyylikkäästi. Ambrose vakuutti, mutta vain yhden ottelun nähneenä en häntä halua äänestää. Damien Sandow oli myös mahtava. Ryback ei vain kiinnosta.

21. Vuoden promottaja

Best in the world! CM Punk. Promot jääneet mieleen, puhuu paljon, puhuu asiaa. Viimeisimmän SuperSmackdown liven promo oli erittäin vakuuttava. Tasaisen vahva suorittaja, joka ei petä (lähes) koskaan tällä osa-alueella. Cenan serious-promot ovat olleet hyviä, niitä vain ei ole tarpeeksi usein. Ziggler ei saanut alkuvuodesta tarpeeksi mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia saatuaan on niihin tarttunut.

22. Vuoden manageri

Paul Heyman. Aivan omassa luokassaan tänä vuonna. RR oli viihdyttävä. Paul oli vain huomattavasti vakuuttavampi. Hieno mies.

23. Vuoden selostaja

Cole ärsyttää vähemmän kuin ennen. Jerry Lawlerin parhaat päivät eivät ole tältä vuosituhannelta. JBL heittää hyviä one-linereita, mutta hänenkin itseään toistavuus varsinkin entisiä meriittejä luetellessa vie viihdyttävyyttä. Sanotaan vaikka Scott Stanford. En ole ehtinyt häneen vielä kyllästymään, ei tosin ole ollut ylitarjonnankaan vaaraa.

24. Vuoden segmentti

Anger Management –segmentti. Siis ne ensimmäiset segmentit, jossa Kane kävi mm. koko WWE-historiansa läpi. Pete Rose ja Katie Vick –maininnat olivat parhautta. Brothers of Destruction reunion Raw 1000:ssa oli myös hieno hetki. YES-mania, Punk-Bryan-Rock yhdessä kehässä jne. Pysytään tuossa kuitenkin.

25. Vuoden tv-show

Raw. SmackDown toisena.

26. Vuoden tv-ottelu

Hmm, ihan mikä vaan Punkin ja Bryanin otteluista oli painikultaa. Punk Vs. McMahon, Ziggler Vs. Sheamus pari kuukautta takaperin. Tänä vuonna ei ollut sitä yhtä ottelua, joka olisi ollut ehdoton helmi. Sanotaan nyt vaikka Ziggler Vs Bryan lokakuulta. Ykkönen olisi ollut Raw’ssa käyty Ziggler vs Punk, mutta se taisi olla viime marraskuussa.

27. Vuoden stable

The Shield. Tulevaisuudessa toivoisin enemmän perusteluja heidän hyökkäyksiinsä, mutta menkööt. Hyvänä kakkosena 3MB. TNA:ta en ole seurannut pahemmin, joten AA88:n en osaa ottaa kantaa.

28. Vuoden tag team

Team Hell NO. Viihdyttänyt lähes poikkeuksetta, Bryan ja Kanen kemiat kohtaavat hyvin. Ovat pysyneet kauemmin yhdessä ja mestareina kuin odotin. Rhodes Scholarsille kunniamaininta.

29. Vuoden promootio

WWE. Isoin, kaunein, paras(?)

30. Vuoden feudi

Jostain syystä en koskaan lämmennyt UT:n ja Triple H:n feudille. Triple H – Lesnar ei myöskään napannut. Rock – Cena oli ihan ok road to wrestlemania seasonilla. Sanotaan vaikka Punk Vs. Bryan ihan vain ottelujen tason takia.

31. Vuoden show

Wrestlemanian avausottelun tuoma ärsytys vei tunnelmaa tapahtumalta. Royal Rumble oli karmaiseva pettymys mitäänsanomattomuudellaan. Elimination Chamber oli ihan viihdyttävä. TLC:ssä oli ihan päteviä otteluita. Extreme Rules oli hyvä. Sanotaan nyt kuitenkin se WrestleMania, vaikka en oikeastaan sitä haluaisi äänestää. Se nyt vain oli kuitenkin tasaisin kokonaisuus.

32. Vuoden ottelu

Extreme Rulesin Cena – Brock oli elämys, End Of An Era oli ihan ok, Cena – Rock ei sytyttänyt. Punkin ja Bryanin kohtaamiset vuoden aikana olivat mahtavia. Annetaan ääni kuitenkin The Shield Vs. Team Hell No + Ryback. Ottelu on tuoreimpana mielessä, joten sen mukaan mennään.

33. Vuoden naispainija

Beth Phoenix.Jo pelkästään se SmackDown ottelu Natalyaa vastaan riittää tuomaan tässä kategoriassa voiton. Natalya kakkonen. Eve kolmas.

34. Vuoden painija

The end is here. Viimeinen kategoria. Kolmen kauppa. CM Punk, Daniel Bryan vai Dolph Ziggler.
CM Punkin mestaruuskausi on ollut vakuuttava. Mestaruuspuolustukset ovat olleet pääsääntöisesti vähintään hyviä otteluita, poikkeuksena Raw 1000:n Cena-Punk ja ehkä Ryback-ottelut. Mikissä mies on kultaa, gimmick toimii ja koko paketti on muutenkin kasassa. Jaksaa nostaa viikottaisissakin otteluissa ne työhousut ihan ylösasti eikä heilu vain puolivillaisesti siellä täällä.
Sitten seuraavaan sankariin: Daniel Bryaniin. WHC-mestaruusvoiton jälkeen mies on päässyt elementtiinsä. Painii loistavia otteluita viikosta toiseen, on erittäin viihdyttävä mikissä ja hyvin intensiivinen kehässä. Karismaattisuuskin on noussut aivan uudelle tasolle Yes-No –ilmiön myötä, josta hän osaa ottaa kaiken irti.
Dolph Ziggler, firman paras myyjä. Painiotteet kehittyneet, kärsii ehkä hieman uskottavan finisherin puutteesta, ehkäpä Super Kickistä on tuomaan jotain muutosta tähän. Pisteitä tässä syö se lähes jokavuotinen mid card –palloilu ilmaan minkäännäköistä suuntaa.
CM Punk se siis olkoon. Koko kalenterivuosi mestarina, Best in the world.

Viesti Kirjoittaja **Saimou** » Ma 07.01.2013 15:23

No niin, tässä vihdoin ja viimein kaikkien kaipaamat oikeat mielipiteet. Jokavuotiseen tapaan kiitokset ja liketykset kaikille tähän ketjuun postanneille, aina mukavaa vertailla mielipiteitä ja varastaa vastauksia jos ei itse keksi mitään. Erityiskiitos myös Matiakselle (e: ja näköjään myös eCiujlle) hienosta yrityksestä räjäyttää enskalta pari verisuonta päästä (kts. vuoden aliarvostetuin). Niin ja dislike Kenitykselle, joka julkeni äänestää Devonia vuoden yliarvostetuimmaksi painijaksi.

1. Vuoden huonoin ottelu
Whatin tapaan äänestän vuodesta toiseen ottelua, joka oli räikeintä kakkaa odotuksiin / paikkaansa nähden: jokin viikottaisshow'n divas-ottelu ei siis kelpaa. Tällä perusteella tiputan pois myös palkinnon melko varmasti voittavan Cena vs. Laurinaitiksen, sillä se jollain tapaa aikanaan jopa ylitti odotukset: Lauri pysyi ihan menevästi Cenan mukana, ja mikäli ottelu olisi vain bookattu toisella tavalla (paljon lyhyemmäksi ja ei main eventtiin), olisi se voinut selvitä ilman sen suurempaa paskamyrskyä.

Vuoden huonoin ottelu nähtiin kuukautta myöhemmin. Cenan ja Big Show'n teräshäkkiottelu oli kaikin puolin hyvin vaivaannuttavaa katseltavaa, ja se oli sentään kahden ihan kykenevän aktiivipainijan main event -kamppailu. Aivan hirveä ottelu, jota en halua nytkään edes muistiinvirkistykseksi kelata läpi.

2. Vuoden huonoin feudi
Mieleeni tulee neljä muidenkin postauksissa pyöriteltyä vaihtoehtoa. AJ Leen skandaalin pudotan heti pois, sillä se ei jäänyt mieleeni varsinaisesti feudina, vaan huonona juonikuviona. Sama pätee Aces & Eightsiin - hahmotan kyseisen jengin jokaista TNA-show'ta kalvavana syöpänä, en TNA:ta vastaan nousseena liittoutumana. Stylesin ja Danielsin ikuisuusfeudi Claire Lynchillä höystettynä oli kieltämättä wrestlecrappia kaikkein synkimmästä päästä, mutta silläkin oli odottamaton positiivinen sivuvaikutus: Daniels ja Kaz nousivat (bookkauksellisesti) Hoganin suosioon ja todella viihdyttäväksi over-the-top heel-joukkueeksi.

Vuoden huonoin feudi on John Cenan ja John Laurinaitiksen kiista. Rebel-kuviolla olisi voitu tuoda momentumia jollekin uudelle naamalle, mutta sen sijaan se käytettiin, kuinka ollakaan, John Cenan aseman pönkittämiseen (jotain, mitä Johnny Boy todellakin tässä vaiheessa tarvitsi). Samalla Cena muutettiin alkuvuoden kiinnostavasta hahmosta takaisin raivostuttavaksi Super-Johniksi. Ja aivan kuin tämä ei olisi riittänyt, pilattiin feudilla myös kahden PPV:n pääottelut (ja samalla syötiin PPV:iden kokonaisfiilistä). Tässä kuviossa ei ollut mitään positiivista.

3. Vuoden huonoin segmentti
En voi uskoa, ettei tämä ole vielä saanut yhtäkään ääntä. No, ettei pääsisi unohtumaan, avatkaa linkki ja nauttikaa. Avartaa myös mukavasti niiden maailmankuvaa, jotka eivät ole kyseistä loistavan käsikirjoituksen ja näyttelemisen oppituntia aiemmin nähneet. Ja tiedoksi: violettipaitainen Claire Lynch jätti TNA:n, koska ei halunnut myöhemmin näyttelijänurallaan tulla yhdistetyksi piskuiseen painilafkaan.

Claire Lynchin debyytti.

4. Vuoden huonoin gimmick
Kai tämä Pieru-Natalaya tai face-Truth on. Äänestän R-Truthia, sillä hän esiintyi säännöllisesti PPV:issä. Äijä muodosti joukkueen itsensä Nauravan Neekerin kanssa mutta oli silti se, jolla oli tiimin huonompi hahmo.

5. Vuoden pettymys
Eräs maskipäistä koostuva stable onnistui aiheuttamaan todellisen pettymysten ketjureaktion. Impact Wrestling oli keväällä ja alkukesästä viikosta toiseen todella hyvä painishow, jonka katsojaluvut olivat tasaisessa nousussa. Käsissä oli myös tulikuuma juonikuvio, Austin Ariesin nousu maailmanmestaruuskahinoihin. Mitä tekee TNA? Enskan kesäinen arvio ei voisi olla enempää totta jälkikäteen tarkasteltuna: IW tunkee ruutuun pakkopullalta tuntuvan "hot summer anglen", vaikka todellinen sellainen olisi jo valmiina. Katsojaluvut palaavat hiljalleen takaisin vanhalle tasolle. Austin Ariesin ME-nousun momentumia nakertaa se, että prätkäjätkät ovat show'n ykkösasia. Nerokas ratkaisu, Ariesin sotkeminen mukaan kuvioon, tuhoaa hänen maailmanmestaruuskautensa. No, onhan kuitenkin vielä olemassa toivo, että kuvion huipennus on kaikkien uhrausten arvoinen, ja stable tuo ruutuun kiinnostavia uusia painijoita kuten John Morrison? Puolen vuoden jälkeen on selvää, että maskien alla on sellaisia painisuuruuksia kuin Garett Bischoff, Wes Brisco ja D'Lo Brown. Eikä loppuhuipennusta näy.

Aces & Eights.

6. Vuoden huonontunein painija
Enska perusteli Mr. Andersonin täydellisesti. Vuonna 2011 maailmanmestari, vuonna 2012 hädin tuskin televisiossa. Ja silloin kun mies ruutuun pääsi, ei hän esittänyt mitään sellaista, minkä vuoksi hänet pitäisi säännöllisesti show'hun laittaa. Surkea bookkaus ja huonontuneet otteet ovat tuhonneet Peräaukon täysin, enkä yksinkertaisesti halua enää nähdä häntä vuonna 2013 televisiossa.

7. Big Daddy V -palkinto
Brodus Clay se ei ole, sillä tanssiva dinosaurus oli aluksi todella sympaattinen näky - äijää olisi vain pitänyt käyttää säästeliäämmin, ja ehkä samalla sijoittaa tag-divariin taitojaan hiomaan (mahdollisuus pitää antaa). Garett Bischoff ei ole vuoden jälkimmäisellä puoliskolla kovinkaan korkealla kortissa heilunut, ja bawgad, hän on muuttunut melko harmittomaksi tapaukseksi (tämä voi toki muuttua vuonna 2013 jahka suuri ja tunteikas kääntyminen Anglea vastaan vihdoin tapahtuu). Koska mitään uusia khaleja ei kehässä ole nähty, päädyn äänestämään vuoden (ja viime vuosien) vähiten kehittynyttä painijaa.

Walesin lahja ammattilaispainille, Rob Terry, on terrorisoinut TNA-kehää jo vuodesta 2009. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin hän on edelleen se sama täysin toivoton hoss, mutta silti hän saa pitää työnsä. Tälläkin hetkellä Rob on hiomassa taitojaan OVW:ssä (maailmanmestarina

), mutta uskallan vannoa, ettei hänestä koskaan tule edes välttävää ottelijaa. Eiköhän vuodelle 2013 ole siitä huolimatta jokin pienimuotoinen singles-push luvassa.

8. Vuoden lopetusliike
Hyviä vaihtoehtoja on paljon, yksikään ei nouse selväksi ykköseksi. Sheamuksen Brogue Kick voi pamahtaa niin pitkän pohjustuksen päätteeksi kuin "out of nowhere", mutta "teho" laski hieman Big Show -feudin aikana. Shell Shocked on enskan sanoin näyttävä rituaali, mutta kääntöpuolena (pitkä) marssiminen on hieman tökeröä jossain tärkeässä maailmanmestaruusottelussa. Hieman yllättävämpänä ehdotuksena Zema Ionin käsilukko on hyvin tyly ja brutaali lopetusliike.

Voittaja on kuitenkin Brock Lesnarin Kimura. Ryback voi leveillä nostaneensa kaksi miestä olkapäilleen yhtä aikaa, mutta Lesnar j******ta vie mursi kahden legendan kädet murhaavalla lukotuksellaan. Realistinen, mutta silti hyvin painiin ja Brockin hahmoon sopiva finisher.

9. Vuoden turn
Ensimmäinen todella hankala kategoria, sillä vuodesta ei muistu mieleeni yhtäkään kympin arvoista turnia. CM Punkin turn saattoi pelastaa hahmon, mutta käännös oli hetkenä melko laimea ja koko heel-gimmick usein turhan geneerinen kananpaska. Austin Ariesin ja Daniel Bryanin yleisön "pakottamat" face-turnit toimivat, mutta niitä seurannut elämä ei ollut yhtä mehukasta kuin edeltänyt kutkuttava "hyväksymätön" vaihe. Muita ei sitten oikein tulekaan mieleen.

Voittava painija on sama kuin Mr.Off Topicilla, mutta käännös eri. Austin Ariesin heel-turn nosti yhdessä segmentissä A Double:n takaisin loistoonsa, ja loppuvuosi tarjoilikin sitten mainiota settiä katastrofaalisen maailmanmestaruuskauden jälkeen. Turnin ainut heikkous oli sen tuleminen täysin tyhjästä ja lyhyen face-kauden jälkeen, mutta lopputuloksen perusteella paniikkinappulan painaminen kannatti.

10. Vuoden face
Kinkkinen kategoria, sillä kiistattomat sankarit ovat kyynisessä nykymaailmassa harvassa. Daniel Bryania rasittaa parhaiden hetkien sijoittuminen heel/tweener-aikakausille. Sheamus olisi oiva valinta, mutta Yksinkertainen Taistelija ei ole saanut koko yleisön tukea taakseen (todisteena esimerkiksi tietyn IWC:n osan nihkeä suhtautuminen ja laimea yleisöreaktio Eddie Guerrero -tyyppiselle "cheat to win" -loppuratkaisulle jossain PPV:ssä). Impact Zone rakastaa Jeff Hardya, mutta itse en pysty yhtä pyyteettömään rakkauteen kuin joskus 2000-luvun alussa. Jokaisella esiintymisellään comebackin tekevää veteraania Stingiä en voi äänestää, koska "maailman paras painija tällä hetkellä" t:

.

Jäljelle jää TNA:n versio Sheamuksesta: valkea iho vain vaihtuu punaiseen niskaan, ja maailmanmestaruus menetettyihin tilaisuuksiin. James Storm on tyhmä mutta sympaattinen mies, joka rakastaa pientä tytärtään ja yksinkertaista maalaiselämää. Todellinen amerikkalainen sankari.

11. Vuoden heel
Edeltävät kirjoittajat ovat hoitaneet perustelut: Bobby Roode oli vuoden 2012 hirvein heeli. Vaivaannuttavat Dixien riepottelut onkin jo mainittu, ja yhtenä "unohtuneena" huippuhetkenä mainittakoon murtuneena mahdollista jäähyväispuhetta pitäneen Chris Sabinin sydämetön pieksentä jossain kesäisessä Impactissa. WWE:n top3 muodostuisi kahdesta managerista ja naispainijasta, joten jos jotain isolta E:ltä toivon vuonna 2013 niin pahempia pahiksia.

12. Vuoden paluu
Kiistaton Brock Lesnar.

13. Vuoden gimmick
Damien Sandow'n gimmick on nerokas ja auttanut miestä nopeassa nousussa, mutta toisaalta äijä olisi mahdollisesti pystynyt samaan myös jollain toisella hahmolla. Sama pätee Daniel Bryaniin. On kuitenkin yksi painija, jonka täysin muutettu gimmick suorastaan pelasti vuonna 2012.

Abyss oli jo pitkään ollut surullinen tapaus. Nuoruusvuosinaan maskipäinen hirviö uhrasi kehonsa kuukaudesta toiseen hulluissa hc-mätöissä, mutta palkinto oli kaikkea muuta kuin suloinen: nastat kuukaudesta toiseen johtivat turtumiseen, epäonnistuneet hahmonmuutokset tappoivat vuosien varrella kiinnostuksen, ja 2012 jäljellä oli enää lihonut ja hidastunut varjo entisestä, pakkosyötetty Hoganin käsittämätön suosikki. Sitten tapahtui jotain, mitä kaikki olivat jo pitkään toivoneet: Abyss katosi. Odottamatta tilalle tuli Joseph Park, sympaattinen ja leppoisa lakimies, "Abyssin veli". Gimmick on ollut täydellinen menestys niin kehässä kuin sen ulkopuolella: "ei se osaa edes juosta kehäköysiin" on pysynyt freesinä ja viihdyttävänä koska Joseph on otellut muistaakseni vain kolme ottelua, ja ilmeikkääksi ja erinomaiseksi näyttelijäksi paljastunut Park nauttii ainakin meikäläisen silmissä ennätyskorkeaa arvostusta. Ehkäpä paras näkemäni gimmickmuutos koskaan.

14. Vuoden uutinen
Jerry Lawlerin sydänkohtaus suorassa lähetyksessä. Suorastaan kadutti kaikki ilkeät sanat, joita Kingistä olen vuosien mittaan tänne kirjoittanut. Kunniamaininta ROH:n televisiosopparille, jonka PWInsider sai artikkeleissaan vaikuttamaan jotenkin suurelta jutulta, mutta aika mikkihiiriluokan muutoshan tuo taisi lopulta olla.

15. Vuoden spotti
Hankala, ekana tulee mieleen Sin Caran pöytäspotti TLC:ssä, mutta ehkä se oli kuitenkin liian kasuaali tämän voittajaksi. Kevin Steen tarjoili pari aika mojovaa package piledriveria erilaisten rakennelmien päälle, mutta vaikea äänestää suurimmaksi säväyttäjäksi koska ROH. Styles Clash sisääntulorampilta pöydälle oli hyvin brutaali ja vaaralliselta tuntunut manööveri. Valitsen kuitenkin Brock Lesnarin ilmalennon (kiitos kaikille muistuttaneille), maaginen hetki maagisessa ottelussa.

16. Vuoden "mark out moment"
Enska luetteli puolestani vaihtoehdot ja voittajan. Lesnarin paluun piti olla takuuvarma voittaja, mutta niin vain Devonin paluu oli vielä suurempi juttu. Ero on ehkä siinä, että Lesnarin paluu oli jokaisen painifanin unelmien täyttymys, kun taas Devonin paluu oli kuin varta vasten kirjoitettu paljon pienemmälle devonistien klaanille. Hetken kruunasivat "It was always me!" -huutelut, jotka antoivat ymmärtää, että AA88-kuvio vajoaa vihdoin alakortin huumorikuvioksi Devon johtohahmonaan. Totuus ja tulevaisuus oli valitettavasti toinen, mutta yhden illan ajan AA88 ei ollut tylsistyttävän huono juonikuvio.

17. Vuoden aliarvostetuin painija
Tämän ketjun valossa on hieman outoa äänestää Sheamusta, sillä arvostusta tuntuu löytyvän niin tässä kategoriassa kuin muutenkin. Loppuvuodesta kelttiä puolustavat äänet ovat ylipäänsä saaneet enemmän kuuluvuutta foorumilla, mutta kyllä äijä vaan sai etenkin keväällä aivan liikaa lokaa niskaansa. Hieno ottelija, ja riittävän raamikas, jotta uskallan tituleerata "bisneksen parhaaksi isoksi mieheksi".

18. Vuoden yliarvostetuin painija
Kyyninen nettikansa (jonka jäsen olen) osaa kyllä dissata, mutta harvoin ketään liiaksi arvostetaan. Lopulta en anna ääntäni yhdelle painijalle vaan joukkueelle: Team Hell No on ollut segmenteissä ihan hauska ja otteluissa ihan menevä, muttei kummassakaan mitään maailman parasta, toisin kuin suurin osa foorumista tuntuu fiilistelevän. Lisäksi valintaani vaikuttaa se, että huikean alkuvuoden valossa tämä joukkue on ollut väkisinkin pienimuotoista Bryanin talentin haaskausta.

19. Vuoden kehittynein painija
Robbie E näytti hienoja kehityksen merkkejä otellessaan pääottelijoita vastaan BfG-sarjassa, mutta palkinnoksi edistyksestään hän sai vain lisää alakortin limboa. Antonio Cesaro on ollut viihdyttävämpi kuin Claudio Castagnoli koskaan, mutta kunnon otteluiden puuttuminen (ainakin ppv-tasolla) verottaa. Veteraaniosastolla Kane / Big Show uskon ennemminkin jonkinlaiseen uudelleenmotivoitumiseen puhdasta "kehitystä" enemmän. Ziggleristä ei oikein osaa sanoa, onko mies kehittynyt loppuvuonna vai vain yksinkertaisesti saanut mahdollisuuden näyttää taitojaan. Vähän sama pätee Sheamuksen nousuun keväällä. Viimeisenä kandidaattina Sin Cara alkoi vaikuttaa WWE:hen kuuluvalta painijalta joukkueessa Rey Mysterion kanssa.

Alun perin tässä luki Sin Cara, mutta sitten tajusin todellisen voittajan. Daniel Bryan ei ollut ROH-aikoinaankaan se "väritön indyuikkari" joksi häntä usein haukuttiin, vaan melko karismaattinen heppu. Mutta en minäkään olisi koskaan uskonut, että hänestä kehittyy WWE:n overein hahmo ja todellinen sports entertainer. Bryanin kehätaidot ovat tunnetusti olleet jo vuosikausia huippuluokkaa, mutta viimeistään vuonna 2012 Bryanista kuoriutui "total package", siis täydellisempi showpainija kuin mitä esimerkiksi joku Bret Hart koskaan oli.

20. Vuoden debytantti
Hyviä debytantteja on jälleen riittänyt, paras on ollut Damien Sandow. Pystyi todella nopeasti nousemaan ylempään keskikorttiin, ja samalla vaikuttamaan siltä, kuin olisi heilunut siellä jo vuosien ajan.

21. Vuoden promottaja
Bryanin persoonallinen tyyli, Punkin takuuvarmat ja tunteikkaat puheet, Bobby Rooden klassiset heel-promot ja Bully Rayn korkeatasoiset sanailut. Finaaliin nelikosta yltävät CM Punk ja Bully Ray, firmansa parhaat mikkimiehet, jotka tuntuvat aina puhuvan suoraan sydämestään. Punk ei yltänyt ihan samalla tasolle kuin viime vuonna, mutta toisaalta Bullykään ei päässyt enää yllättämään mahtavuudellaan. Melkein vedän jo jokerikorttina voittajaksi Kevin Steenin, mutta eiköhän suurimpien parrasvalojen peloton esiintyjä voiton vie. CM Punk.

22. Vuoden manageri
Voiko tässä muka äänestää jotakuta muuta kuin Paul Heymania?

23. Vuoden selostaja
JBL on ollut paluunsa jälkeen pienoinen pettymys, muut WWE:n ja TNA:n sankarit ovat vetäneet tuttua peruskuivaa settiään. Paitsi se TNA:n uusi play-by-play-hemmo, mutta hänellä on vielä pitkä matka kuljettavanaan lupaavasta alusta huolimatta. Indyjen selostus kuulostaa yleensä amatöörimäiseltä räpellykseltä isompiin promootioihin nähden, mutta ROH:n selostustiimi ja etenkin Nigel McGuinness tekee sääntöön poikkeuksen. Todella hyvä ja asiantunteva colour commentator, joka vaikutti olevan aidosti innoissaan työstään ja otteluiden selostamisesta. Valitettavasti miehen ura selostajana on ainakin toistaiseksi ohi.

24. Vuoden segmentti
Mieleeni tulee kaksi Brock Lesnarin tähdittämää pätkää, paluusegmentti ja Triple H:n käden murtaminen. Jälkimmäinen oli pidempi ja suuremmalla huolella rakenneltu segment, jota kelpasi rullailla uusinnoissa viikkokaupalla. Ensimmäinen oli taas arvaamattomampi, yllättävämpi, epätodelliselta tuntunut. Voittaja on Brock Lesnarin paluu - vaikka se olikin Brockin osuuden puolesta melko lyhyt ja sai paljon boostia megaluokan comebackista, ei sen tunnelatausta pysty kuitenkaan vähättelemään. Hetken aikaa paini tuntui taas ihmeelliseltä ja aidolta. Segmentin ehdoton kruunu oli Cenan lippiksen potkaiseminen F5:n jälkeen, huh huh.

25. Vuoden tv-show
Raw oli keväällä mahtavassa lennossa, mutta WrestleMania-seasonin boosti onnistuttiin katkaisemaan kesään mennessä (kiitos mm. Cena vs. Laurinaitis -kuviolle), ja viimeistään siirtyminen kolmeen tuntiin oli todellista myrkkyä lippulaivashow'lle - siitä tuli minulle jopa liian pitkä kelattavaksi. Impact Wrestling oli keväällä / kesällä viikosta toiseen todella hyvä painishow ilman WrestleManian suurtähtien tuomaa automaattiboostiakin, ja ylipäänsä pitkin vuotta tasaisen viihdyttävä viikottaispaketti. Aivan loppuvuodesta on IW:kin mennyt enemmän viikottaiseksi kelaukseksi, mutta koska samaan aikaan olen jättänyt Raw'n pois aikatauluista kokonaan, on valintani Impact Wrestling.

26. Vuoden tv-ottelu
Mieleeni tulevat kaksi alkuvuoden Impactin ottelua: Lontoossa oteltu Bully Ray vs. James Storm, jossa oli spesiaali tunnelma ja erikoinen tarina (Storm otteli suurimman osan ottelusta ilman toista saapasta), sekä Bobby Roode vs. Jeff Hardy, joka oli parempi kuin yksikään miesten PPV-kohtaamisista. Voiton vie kuitenkin se yksi CM Punk vs. Daniel Bryan Raw'sta, olisikohan mahdollisesti ollut miesten kolmas tv-mittelö. Kuvankaunista, liike liikkeeltä täydellistä showpainia.

27. Vuoden stable
Aces & Eightsiä olen katsellut yli puoli vuotta viikosta toiseen, Shield tuli skeneen aivan loppuvuodesta ja näin siltä yhden PPV-ottelun. Silti The Shield on ilmiselvä valinta. Kakkossijalla ROH:n S.C.U.M., joka olisi voittanut ilman Shieldin TLC-tykitystä.

Btw,

enska kirjoitti:En myöskään tiedä, onko tällaista "rokkiyhtyettä", joka väittää osaavansa soittaa, showpainissa koskaan aikaisemmin nähty.

Rock'n'Rave Infection TNA:sta vuosilta 2007-2008. Vähän eri homma guitar hero -kitaroineen, mutta tuli silti heti mieleen kun 3MB:n ensimmäisen kerran näin. Sitä ennen taas olin koko joukkueen täysin unohtanut...

28. Vuoden tag team
WWE:n tag-divarin henkiinherätys on ollut vuoden 2012 makeimpia juttuja, ja hyviä jengejä kamppailee tästä palkinnosta. Hell No, Rhodes Scholars, Prime Time Players, ReyCara... Hyvällä ja kiinnostavalla tolalla on WWE:n tag-divari ollut suuremman osan vuodesta, ja samaa ei voi sanoa TNA:sta.

TNA:ssa oli kuitenkin yksi joukkue, joka Hell No:n tavoin kannatteli divisioonaa yli synkimpien aikojen, ja toisin kuin Hell No, vaikutti alusta saakka oikealta joukkueelta eikä (toki onnistuneelta) random-paritukselta. Christopher Daniels & Kaz, Bad Influence, World Tag Team Champions of the World. Vuoden parhaat mainstream-joukkueottelut, hyvät segmentit viikosta toiseen. Niin paljon nilkkimäisiä pikkujuttuja, joiden ansiosta jokaista äijien ottelua seurasi innostuneena. Ja kirsikkana kakun päällä Hoganin rispektit TNA-originaaleille (sekä absurdin loistokkaat yhteissegmentit).

29. Vuoden promootio
WWE tarjosi parhaat yksittäiset huippuhetket, mutta TNA oli tasaisempi viihdyttäjä pitkin vuotta. Roolit olivat siis tänä vuonna päälaellaan (olkoonkin, että WWE:n huippuhetket ovat jotakuinkin aina TNA:n hetkiä suurempia ja hienompia), ja tavallisesti TNA:ta riivannut perisynti, järjetön bookkaaminen, tuntui olevan enemmän WWE:n krooninen vaiva. Impactin valitsin jo parhaaksi tv-show'ksi, mutta PPV:issä WWE oli keskimäärin hitusen parempi, etenkin TNA:n huonon PPV-alkuvuoden ansiosta. Tasainen vääntö, mutta annetaan pitkästä aikaa kunniaa haastajalle: TNA, joka paransi edellisvuoteen nähden huomattavasti.

30. Vuoden feudi
Ehkäpä hankalin kategoria. Hyviä otteluita ja hetkiä vuoteen on kyllä mahtunut, mutta klassiset n. kolmen PPV:n feudit ovat olleet vähissä. Kun niitä on nähty (Sheamus vs. ADR / Show), ne eivät ole olleet show'n viihdyttävintä antia. Moraalinen voittaja on koko vuoden jatkunut James Stormin ja Bobby Rooden vihanpito, joka bookattiin oikeastaan täysin sääntöjen mukaan "klassiseksi verifeudiksi" päätösottelun jälkeistä puolittaista jatkamista lukuun ottamatta. Jokin kipinä tuosta vihanpidosta kuitenkin lopulta jäi uupumaan, ja siitä kertoo jo se, ettei vaihtoehtoa ole kauheasti äänestyslapuilla pyöritelty. Feudi kesti lopulta liian pitkään, ja muut kuviot ehtivät nousta sitä kiinnostavammiksi.

Voittaja on Once in a Lifetime, joka periaatteessa ehti pyöriä jo koko vuoden 2011 taustalla. 2012 WrestleMania-sesongilla isot rattaat pistettiin pyörimään, ja vaikka rakentelussa olikin omat pienet heikkoutensa, oli WrestleManian pääottelun aloituskellonsoitto megalomaaninen hetki. Feudin kruunu oli Rockin yllättävä voitto ja vihanpidon siirtäminen syrjään heti kauan odotetun ottelun jälkeen.

31. Vuoden show
"Uskomaton ilta". Sitä toden totta WrestleMania ensimmäistä kertaa vuosiin oli. Ilmiselvä voittaja kolmen riverdanceä tanssivan hymiön mitalla.

32. Vuoden ottelu
Ja WrestleManiassa pysytään: Triple H:n ja Undertakerin HiaC-kamppailu oli puhdasta viiden tähden painiviihdettä. Taker vs. HBK / HHH -tetralogian viimeinen ottelu oli myös sarjan paras, ja harvoin on otteluissa saavutettu vastaava elämää suurempi tunnelma (jopa samana iltana nähty Cena vs. Rock hävisi). Kaikki tiesivät, että Undertaker voittaa, mutta silti kaikki haukkoivat henkeään, kun Triple H iski Kuolleen miehen hartiat mattoon SCM:n ja Pedigreen jälkeen. Todella kova vuosi, kun taakse jää nelikko Punk-Bryan, Cena-Rock, Cena-Brock ja Sheamus-Bryan. Eikä pidä unohtaa vuoden virallista indymättöä, Davey Richards vs. Michael Elginiä, tahi Ariesin ja Hardyn innovatiivista tikasmatsia. Suosittelen lämpimästi koko PPV-ranking ketjusta löytyvää 11 ottelun listaa, mikäli jotain sieltä on jäänyt näkemättä.

33. Vuoden naispainija
Eve on yksi vuoden kehittyneimmistä painijoista ja WWE:n kolmanneksi paras heel Paul Heymanin ja Vickie Guerreron jälkeen. Divas-divisioonan kantava voima nyt, kun kehätalentti on harvemmassa kuin koskaan.

34. Vuoden painija
Ah, viimein se suurin ja kaunein. Kategoriassa on tänä vuonna neljä varteenotettavaa vaihtoehtoa, kaksi WWE:stä ja kaksi TNA:sta. Nämä herrasmiehet ovat CM Punk, Daniel Bryan, Austin Aries ja Bobby Roode.

- CM Punk ei lisäperusteluja kaipaa. Koko vuosi mestarina, huippumatsit ja firman parhaat promot. Ainut taakka on edellinen vuosi, joka oli vielä huomattavasti parempi.

- Daniel Bryanin vuosi oli odottamaton ja uskomattomia käänteitä täynnä. Hän kuitenkin tippuu finaalista, sillä vuoden jälkimmäinen puolisko meni hieman sivuroolissa tag-divarissa. Rahkeita olisi riittänyt koko vuoden kestäneeseen dominanssiin me-kahinoissa ja tämän pokaalin pokkaamiseen, mutta ehkä vuonna 2013.

- Bobby Roode oli maailmanmestarina kiistatta koko TNA:n keskipiste: lähes jokainen Impact käynnistyi Rooden musiikilla ja loppui Rooden otteluun tai segmenttiin. Tämän määrätietoisen pushin ansiosta miehestä kasvoi timantinkova me-nimi, joka voisi hypätä koska tahansa vaikka WWE-mestaruuskahinoihin. Vuoden jälkipuolisko meni Bryanin tavoin sivuroolissa, mutta kuitenkin vähemmän, havittelihan Roode jatkuvasti ainoata asiaa joka hänelle merkitsi, menetettyä maailmanmestaruutta (ja kun hän ei voinut haastaa mestaria, piinasi hän valokeilassaan loisinutta paskiaisjuntti Stormia). Hieno vuosi, mutta Roode ei ollut yhtä kiistaton kehäkuningas kuin Punk tai Bryan.

- Austin Aries paini vuoden alkupuoliskon mahtavia matseja x-divisioonan mestarina, luovutti vyön voittamattomana otellaakseen maailmanmestaruudesta ja nousi kaikkien odotusten vastaisesti firman ykkösnimeksi vain vuoden paluunsa jälkeen. Kuukausi ja mestaruuskauden momentum meni hukkaan Aces & Eigths -sonnassa, mutta heel-turnin jälkeen mies nousi jälleen Impactin kuumimmaksi nimeksi ja otteli kaksi todella hyvää ottelua Jeff Hardya vastaan. Aries oli myös toinen osapuoli kummassakin MOTYC-listalle yltäneessä TNA-matsissa. A Double on aina ollut takuuvarma kehävelho, mutta vuonna 2012 pikkumiehestä kasvoi maailmanmestarin saappaat täyttävä mahtava esiintyjä.

Katsoin viime vuoden vastauslipukettani tarkistaakseni erään toisen seikan ja bongasin hauskan tekstinpätkän liittyen vuoden comebackiksi äänestämääni Ariesiin:

Saimou vuosi sitten kirjoitti:Potentiaalia jopa x-divarin yläpuolelle, mikäli hoganit ottavat päänsä pois perseestään ja / tai kuuntelevat esimerkiksi Jeff Hardya.

CM Punk ja Austin Aries tappelivat. Maailman paras taisteli kunniakkaasti, mutta Hienoin mies ken koskaan eli voitti.

Vuoden painija: Austin Aries.

Ja loppuun lista ääntenlaskua varten kirjoitti:Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu Cena vs. Big Show NWO
2. Vuoden huonoin feudi Cena vs. Laurinaitis
3. Vuoden huonoin segmentti Claire Lynchin debyytti
4. Vuoden huonoin gimmick R-Truth
5. Vuoden pettymys AA88
6. Vuoden huonontunein painija Mr. Anderson
7. Big Daddy V -palkinto Rob Terry

Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike Kimura
9. Vuoden turn Aries heeliksi
10. Vuoden face James Storm
11. Vuoden heel Bobby Roode
12. Vuoden paluu Brock Lesnar
13. Vuoden gimmick Joseph Park
14. Vuoden uutinen Kingin sydänkohtaus
15. Vuoden spotti Brockin ilmalento
16. Vuoden "mark out moment" Devonin paluu

Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija Sheamus
18. Vuoden yliarvostetuin painija Team Hell No
19. Vuoden kehittynein painija Daniel Bryan
20. Vuoden debytantti Damien Sandow
21. Vuoden promottaja CM Punk
22. Vuoden manageri Paul Heyman
23. Vuoden selostaja Nigel McGuinness
24. Vuoden segmentti Brockin paluu
25. Vuoden tv-show Impact Wrestling
26. Vuoden tv-matsi Punk vs. Bryan III

Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable The Shield
28. Vuoden tag team Bad Influence
29. Vuoden promootio TNA
30. Vuoden feudi Rock vs. Cena
31. Vuoden show WrestleMania
32. Vuoden ottelu HHH vs. Taker HiaC
33. Vuoden naispainija Eve
34. Vuoden painija Austin Aries

MutiM · Viesti Kirjoittaja **MutiM** » Ma 07.01.2013 16:29

tähän postaan nyt oikeat vastaukset vaikken edes katso mitään lolpellepainia kun ette kuitenkaan osaa

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
2. Vuoden huonoin feudi - se tna:n moottoripyöräspedeily
- :D
3. Vuoden huonoin segmentti
4. Vuoden huonoin gimmick - piereskelevä nainen
- prööt prööt
5. Vuoden pettymys - wwe:n bookkaus
- oli paskaa
6. Vuoden huonontunein painija
7. Big Daddy V -palkinto

Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike - rainmaker
- tämä on hyvä
9. Vuoden turn
10. Vuoden face - joseph park
- tämä on sympaattinen
11. Vuoden heel - steve corino
- tämä ei ole sympaattinen
12. Vuoden paluu - brock lesnar
- oli ihan ok vaikka kaikki sen jälkeen olikin paskaa
13. Vuoden gimmick - joseph park
- tämä on sympaattinen
14. Vuoden uutinen
15. Vuoden spotti - kevin steenin piledriver tikkaille
- tämä näytti kivalta
16. Vuoden "mark out moment" - ambrose
- tästä minä nautin

Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija - christian
- tämä on aliarvostettu
18. Vuoden yliarvostetuin painija - sheamus
- tämä on yliarvostettu ja muutenkin ihan homo
19. Vuoden kehittynein painija
20. Vuoden debytantti
21. Vuoden promottaja - jay briscoe
- tällä oli hyviä juttuja
22. Vuoden manageri - paul heyman
- hyvä manageri tämä
23. Vuoden selostaja - steve corino
- tälläkin oli aika hyviä juttuja
24. Vuoden segmentti
25. Vuoden tv-show
26. Vuoden tv-matsi

Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable - scum
- aika noloa äänestää jotain kolmessa segmentissä näkynyttä stablea
28. Vuoden tag team - briscoes
- nämä oli hyviä vaikka oli muitakin hyviä joita ette osaa äänestää
29. Vuoden promootio - no ei ainakaan wwe :D
30. Vuoden feudi
31. Vuoden show
32. Vuoden ottelu
33. Vuoden naispainija
34. Vuoden painija

vuoden perseimmän paskan palkinto tna:lle kaikessa mitä ne teki

Wanhus · Viesti Kirjoittaja **Wanhus** » Ma 07.01.2013 21:19

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu Cena vs. John Laurinaitis
2. Vuoden huonoin feudi Aces and Eights vs TNA
3. Vuoden huonoin segmentti Mae Youngin synnyttäminen
4. Vuoden huonoin gimmick Sheamus
5. Vuoden pettymys Chris Jerichon paluu
6. Vuoden huonontunein painija Mr. Anderson
7. Big Daddy V -palkinto Brodus Clay

Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike Dolph Zigglerin Superkick
9. Vuoden turn CM Punk
10. Vuoden face The Rock
11. Vuoden heel CM Punk
12. Vuoden paluu Brock Lesnar
13. Vuoden gimmick Daniel Bryan
14. Vuoden uutinen Kingin sydänkohtaus
15. Vuoden spotti TLC:n Seth Rollinsin spotti
16. Vuoden "mark out moment" WrestleManian jälkeinen Raw, erityisesti Lesnarin comeback

Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija Roman Reigns
18. Vuoden yliarvostetuin painija Sheamus
19. Vuoden kehittynein painija Dolph Ziggler
20. Vuoden debytantti Dean Ambrose
21. Vuoden promottaja CM Punk
22. Vuoden manageri Paul Heyman
23. Vuoden selostaja JBL
24. Vuoden segmentti Team Hell No Anger Management
25. Vuoden tv-show RAW
26. Vuoden tv-matsi

Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable The Shield
28. Vuoden tag team Daniels & Kaz
29. Vuoden promootio WWE
30. Vuoden feudi End of an Era
31. Vuoden show WrestleMania
32. Vuoden ottelu HHH vs. Taker HiaC
33. Vuoden naispainija AJ Lee
34. Vuoden painija CM Punk

Heitän nämä nyt tähän ilman perusteluja ettei unohda. Perustelen sitten jossain vaiheessa toivottavasti.

C2W · Viesti Kirjoittaja **C2W** » Ma 07.01.2013 22:50

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu: -
2. Vuoden huonoin feudi: John Cena vs. Big Show
3. Vuoden huonoin segmentti: Mae Youngin synnyttäminen
4. Vuoden huonoin gimmick: Alberto Del Rio
5. Vuoden pettymys: Sheamus vs. Daniel Bryan @ WM (vaikka se johtikin hyviin asioihin)
6. Vuoden huonontunein painija: -
7. Big Daddy V -palkinto: -

Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike: Brogue Kick
9. Vuoden turn: CM Punk
10. Vuoden face: The Rock
11. Vuoden heel: CM Punk
12. Vuoden paluu: Brock Lesnar
13. Vuoden gimmick: CM Punk
14. Vuoden uutinen: Kingin sydänkohtaus
15. Vuoden spotti: Dolph Ziggler lentelee MITB-PPV:ssä
16. Vuoden "mark out moment": Lesnarin comeback

Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija: Daniel Bryan
18. Vuoden yliarvostetuin painija: Alberto Del Rio
19. Vuoden kehittynein painija: Dolph Ziggler
20. Vuoden debytantti: Antonio Cesaro
21. Vuoden promottaja: CM Punk
22. Vuoden manageri: Paul Heyman
23. Vuoden selostaja: JBL
24. Vuoden segmentti: Anger Management
25. Vuoden tv-show: RAW
26. Vuoden tv-matsi: Sheamus vs. Daniel Bryan (Street Fight)

Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable: -
28. Vuoden tag team: Daniels & Kaz
29. Vuoden promootio: WWE
30. Vuoden feudi: The Rock vs. John Cena
31. Vuoden show: WrestleMania
32. Vuoden ottelu: CM Punk vs. Daniel Bryan @ MITB
33. Vuoden naispainija: Beth Phoenix
34. Vuoden painija: CM Punk

Minäkin saattaisin nämä joskus perustella.

DeadManWalking · Viesti Kirjoittaja **DeadManWalking** » Ma 07.01.2013 23:27

Vaikka pääasiassa pelkästään World Wrestling Entertainment -nimistä painipromootiota onkin tullut seurattua herrain vuonna 2012, niin koen silti olevani etuoikeutetussa asemassa päästessäni vastaamaan tähän topiciin.

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
Jaa-a. Tämä on tosiaan siihen nähden mielenkiintoinen kysymys, koska tuntuisi typerälle vastata joku itsestäänselvä paskamatsi jostain viikottaisesta silloin joskus. Kai tässä pitää ottaa mukaan siis jonkinlaisia odotusarvojakin. Pakko tähän on siis vastata Daniel Bryan vs. Sheamus @ WrestleMania 28. Se on tosin vähän niin ja näin että voiko tuollaista muutaman sekunnin räpellystä sanoa otteluksi, mutta silti tuo oli erittäin huono ja turha matsi.

2. Vuoden huonoin feudi
Kyllähän se on minunkin mielestäni tuo Cena vs. Laurinaitis. Perustelujakin on tullut jo aiemmin, eli todella turha ja geneerinen auktoriteetti vs. painija -asetelma, jossa sitten painijan asemaa piti itsellään tietysti se koko kansan Johnny. Jotain vähän tuoreempaa tuohon olisi voinut keksiä, vaikka tietysti nämä auktoriteetti-feudit ovat aina vähän vanhan vitsin kierrätystä.

3. Vuoden huonoin segmentti
Vuoden 2012 segmentteihin lasketaan ilmeisesti vuoden viimeisen Raw'n tapahtumia myös? Vaikka Suomessa oltiin jo vuoden 2013 puolella, niin USA:ssa se oli vielä vuotta 2012. Vastaan siis siitä ohjelmasta sen tilanteen, kun Mae Young synnyttää Hornswogglen.

4. Vuoden huonoin gimmick
Olkoot vaikka sitten se Brodus Clay. En vaan ole koskaan pitänyt tästä tyypistä, ja nykyään alkaa ärsyttämään joka kerta kun se näkee.

5. Vuoden pettymys
Saan varmaan järkyttävän kasan paskaa niskaan tämän vuoksi, mutta vastaan silti... The Rock vs. John Cena @ WrestleMania 28. Itse matsihan oli toki ihan hyvä, mutta se miten sitä ennakkon hehkutettiin "kaikkien aikojen otteluna" ja ties minkälaisilla superlatiiveilla, ja loppujen lopuksi kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään maailmaa mullistanut supertähtien kohtaaminen. Jää kyseisen illan matseista totaalisesti HIAC-ottelun varjoon, vaikka tätä hypetettiin huomattavasti paljon enemmän.

Ugh.

6. Vuoden huonontunein painija
The Miz. Joo, eihän se ehkä niin p**ka kuitenkaan ole, mutta ihan s****nan tylsä tapaus kaikesta huolimatta, eikä vuoden 2011 tasosta ole tietoakaan.

7. Big Daddy V -palkinto
Vaikka The Great Khalin kohdalla tällainen maininta tuntuu aika itsestäänselvyydelle, niin onhan se nyt totta ettei tuollaisen tyypin pitäisi olla WWE:n kehässä. Khali siis.

Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Kimura Lock oli siisti. Lisäksi kyseessä on uusi ja uskottava liike, joten tätä kelpaa kyllä äänestää.

9. Vuoden turn
Tämä onkin vähän hankalampi. Mutta vastataan nyt silti CM Punk. Olihan se turn toki tiedossa, mutta se että mies pätkii The Rockia kumoon Raw'ssa ja kääntyy sillä tavalla heeliksi, niin olihan se ihan hienoa.

10. Vuoden face
John Cena. Vaikka en miehen fani varsinaisesti olekaan, niin pakkohan se on edelleenkin vaan myöntää että Cena on maailman suurimman promootion suurin nimi ja sen kasvot. Noh, turha mukahassuttelu sikseen, mutta kyllä Cena vaan on niin näkyvä osa WWE:tä, että pakkohan se on nostaa "vuoden faceksi".

11. Vuoden heel
Saako äänestää manageria? Jos saa, niin ehdottomasti Paul Heyman. Vittumainen mul**u, jonka leiristä löytyy sekä v-mäinen Brock Lesnar että CM Punk. Kiero kuin korkkiruuvi, ja kaikki tietävät että Heyman kusettaa kaikkia ja aina.

12. Vuoden paluu
Meinasin vastata Lesnar, mutta vastaan sittenkin sen Undertakerin comebackin ennen WrestleManiaa. Tämä siksi, että tuo kuvio oli paljon mielenkiintoisempi kuin yksikään Lesnarin kuvio comebackinsa jälkeen. Nih.

13. Vuoden gimmick
Best in the woor... Eiku. Tämä on itse asiassa aika hankala, koska nykyään mikään gimmick ei ainakaan WWE:ssä ole mitenkään niin hieno, että sen hienoutta jaksaisi oikein erikseen ajatella. Jääkööt tyhjäksi toistaiseksi.

14. Vuoden uutinen
Kingin sydänkohtaus. Pitääkö tätä ihan oikeasti perustellakin?

15. Vuoden spotti
Kyllähän se Lesnarin syöksy oli minunkin mielestäni aika komea. Itse asiassa en meinannut edes muistaa koko spottia, mutta kun katsoin yksi ilta tuota ottelua niin se muistu mieleeni.

16. Vuoden "mark out moment"
Undertakerin comeback 1000th Raw'ssa.

Hopeinen kategoria:

17. Vuoden aliarvostetuin painija
Kyllähän se Sheamus on. Kyseessä on kuitenkin taitava, viihdyttävä ja over painija, niin siltikin saa välillä turhan paljon paskaa niskaansa. Kuitenkin tasaisen varmaa suorittamista aina, eikä otteissa ole mitään valittamista.

18. Vuoden yliarvostetuin painija
Ryback. En vaan tajua. En ole koskaan tajunnut tyypin hienoutta, enkä sitäkään että tästä miehestä yritetään väkisin leipoa jotain uutta Goldbergia. Etenkin kun tyypillä on sitä karismaa Goldbergiin nähden yhtä paljon kuin meikäläisen varpaanvälillä.

19. Vuoden kehittynein painija
Sheamus. Nostanut mielestäni tasoa, vaikka oli toki jo aiemminkin tasainen suorittaja. Kaikesta huolimatta vuonna 2012 aloin kiinnittämään Sheamuksen otteisiin vielä vähän tarkemmin huomiota, ja olen niistä pitänyt.

20. Vuoden debytantti
Jääkööt vielä tyhjäksi.

21. Vuoden promottaja
Kyllähän se taitaa CM Punk olla. Viihdyttävää settiä sekä heelinä että facena. Heelinä tietysti aikalailla yliveto.

22. Vuoden manageri
Paul Heyman. Onko siellä muitakin?

23. Vuoden selostaja
JBL. Pitkästä aikaa oli kiva kuulla JBL:n selostamista, ja onhan se pätevä kaveri sinne selostuspöydän taakse.

24. Vuoden segmentti
No olkoot tämä nyt sitten se Brockin paluu. Olihan se varsin sähköinen segmentti.

25. Vuoden tv-show
SmackDown. Muuten olisin voinut vastata ehkä Raw, mutta taso laski radikaalisti kun lähetyksistä tehtiin kolmituntisia. "Smäkissä" nähtiin painiakin.

26. Vuoden tv-matsi
Niin aktiivisesti en ole kuitenkaan seurannut, että olisi reilua sanoa joku yksittäinen ottelu.

Kultainen kategoria:

27. Vuoden stable
The Shield. Eihän se pitkään ehtinyt yhdessä olla vuoden 2012 aikana, mutta silti aika ylivoimainen vaihtoehto tämän voittajaksi. Viihdyttävää settiä.

28. Vuoden tag team
Team Hell No. Tämä tiimi palautti uskottavuuden WWE:n joukkuediviisionaan ties miten monen vuoden jälkeen.

29. Vuoden promootio
World Wrestling Entertainment. Ainoa promootio, mitä jaksan seurata. En halua tietenkään väheksyä TNA:ta, mutta kun painin katsominen on nykyään niin vähäistä, että WWE:n seuraaminen on se ykkösvaihtoehto.

30. Vuoden feudi
The Undertaker vs. Triple HHH. Vanhan toisintoa, mutta sisälti sentään paljon timanttisemman ottelun kuin jonkun Hollywood-näyttelijän ja Johnny-boyn feudi. Lisäksi tämä oli huomattavasti kiehtovampi.

31. Vuoden show
Olihan se WrestleMania. Potentiaalia olisi ollut paljon parempaankin tapahtumaan, niin silti kyseessä oli ensimmäistä kertaa vuosiin todellinen WrestleManian tuntuinen tapahtuma.

32. Vuoden ottelu
The Undertaker vs. Triple H @ WrestleMania. Uskomaton ottelu, uskomattomat painijat ja uskomaton tunnelma. Suoraa lähetystä tuhruiselta striimiltäkin seuranneena täällä kaukana Suomessa tuo silti tuntui todella maagiselle ottelulle.

33. Vuoden naispainija
En tiedä.

34. Vuoden painija
CM Punk. Kovaa ja varmaa suorittamista, ja myös mestaruuden pitäminen koko vuoden itsellään ansaitsee kyllä maininnan. Hieno mies ja tulee olemaan vielä vuosia kova vaihtoehto tällaisen palkinnon voittajaksi.

What · Viesti Kirjoittaja **What** » Ti 08.01.2013 01:28

DeadManWalking kirjoitti:Saan varmaan järkyttävän kasan paskaa niskaan tämän vuoksi, mutta vastaan silti... The Rock vs. John Cena @ WrestleMania 28. Itse matsihan oli toki ihan hyvä, mutta se miten sitä ennakkon hehkutettiin "kaikkien aikojen otteluna" ja ties minkälaisilla superlatiiveilla, ja loppujen lopuksi kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään maailmaa mullistanut supertähtien kohtaaminen.

Ok. No, kerropa miten sinä olisit homman hoitanut?

Demarin viestissä on kyllä paljon muitakin kohtia, joille haluaisin lisäperusteluja.

7. Big Daddy V -palkinto
Vaikka The Great Khalin kohdalla tällainen maininta tuntuu aika itsestäänselvyydelle, niin onhan se nyt totta ettei tuollaisen tyypin pitäisi olla WWE:n kehässä. Khali siis.

Money talks & shit walks. Kyllä sää tiiät. WWE hyötyy siitä, että heillä on intialainen painija, ja kaiken lisäksi Khalin rasittavuusaste on laskenut miljoonalla pykälällä, kun mieshän on nykyisin pelkkä komediapläjäys, eikä maailmanmestari kuten sinä hirveänä painivuotena 2007.

10. Vuoden face
John Cena. Vaikka en miehen fani varsinaisesti olekaan, niin pakkohan se on edelleenkin vaan myöntää että Cena on maailman suurimman promootion suurin nimi ja sen kasvot. Noh, turha mukahassuttelu sikseen, mutta kyllä Cena vaan on niin näkyvä osa WWE:tä, että pakkohan se on nostaa "vuoden faceksi".

Cena on nykyään facen ja heelin nimikkeen yläpuolella pyörivä hemmo, ja lisäksi sai varmasti ne vuoden kovimmat buuaukset niskaansa, niin aika hassu valinta.

Lisäksi esim. Smackdownin äänestäminen vuoden tv-ohjelmaksi hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Ja sitten vielä yksi juttu

30. Vuoden feudi
The Undertaker vs. Triple HHH. Vanhan toisintoa, mutta sisälti sentään paljon timanttisemman ottelun kuin jonkun Hollywood-näyttelijän ja Johnny-boyn feudi. Lisäksi tämä oli huomattavasti kiehtovampi.

Hunter Hunter Hunter Hearts Hearts Hearts Helmsley Helmsley Helmsley?

Myönnän itsekin, että nuo muut lainaukset nyt ovat vähän turhia, mutta tuohon ensimmäiseen ihan toden teolla haluaisin vastauksen.

DeadManWalking · Viesti Kirjoittaja **DeadManWalking** » Ti 08.01.2013 01:49

What kirjoitti:
DeadManWalking kirjoitti:Saan varmaan järkyttävän kasan paskaa niskaan tämän vuoksi, mutta vastaan silti... The Rock vs. John Cena @ WrestleMania 28. Itse matsihan oli toki ihan hyvä, mutta se miten sitä ennakkon hehkutettiin "kaikkien aikojen otteluna" ja ties minkälaisilla superlatiiveilla, ja loppujen lopuksi kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään maailmaa mullistanut supertähtien kohtaaminen.
Ok. No, kerropa miten sinä olisit homman hoitanut?

Siis lähinnä sitä meinasin, että ottelu ei laadultaan minun mielestäni vastannut noita megalomaanisia odotuksia ja hehkutuksia. Hyvä ottelu, mutta ei mikään elämää suurempi tai edes koko illan paras ottelu, kuten olisi voinut hypetuksen perusteella odottaa.

Money talks & shit walks. Kyllä sää tiiät. WWE hyötyy siitä, että heillä on intialainen painija, ja kaiken lisäksi Khalin rasittavuusaste on laskenut miljoonalla pykälällä, kun mieshän on nykyisin pelkkä komediapläjäys, eikä maailmanmestari kuten sinä hirveänä painivuotena 2007.

Toki, mutta ei minun siltikään tarvitse millään tapaa perustaa yhtään mitenkään kyseisestä painijasta.

Cena on nykyään facen ja heelin nimikkeen yläpuolella pyörivä hemmo, ja lisäksi sai varmasti ne vuoden kovimmat buuaukset niskaansa, niin aika hassu valinta.

Voipi olla, mutta silti kuitenkin WWE:n kasvot ja kaikesta huolimatta myös face.

Lisäksi esim. Smackdownin äänestäminen vuoden tv-ohjelmaksi hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Myönnetään, että omalta osaltani kohdistin SmackDownia äänestäessäni kritiikkiä enemmänkin Raw'n yleiseen laskuun sen vuoksi, että ohjelmasta tuli kolmetuntinen ja se sisältää sen vuoksi niin paljon kaikkea turhaa paskaa. Mutta Smäkki silti.

Hunter Hunter Hunter Hearts Hearts Hearts Helmsley Helmsley Helmsley?

Oho, hyvä typo.

Jos haluut Whatti vastailla niin siirrä tuonne Yleiseen painiblogiin vaikka vastaukset?

What · Viesti Kirjoittaja **What** » Ti 08.01.2013 01:58

DeadManWalking kirjoitti:Siis lähinnä sitä meinasin, että ottelu ei laadultaan minun mielestäni vastannut noita megalomaanisia odotuksia ja hehkutuksia. Hyvä ottelu, mutta ei mikään elämää suurempi tai edes koko illan paras ottelu, kuten olisi voinut hypetuksen perusteella odottaa.

Rahtunen realismia ei tekisi pahaa.

Kirjoitin jo pitkän litanian perusteluita, mutta pyyhin pois, koska luotan älykkyytesi tajuta asia itsekin. Rock oli ollut 8 vuotta kehistä poissa, Cena on Cena jne...

Merovingi · Viesti Kirjoittaja **Merovingi** » Ti 08.01.2013 04:54

Alkuun huomautuksena kaikille, että painivuoteni on ollut tänä vuonna vajavainen. Katsoin vuoden alusta asti ainoastaan RAW:ta niin pitkään, kunnes siitä tuli kolmituntinen, jolloin painin seuraamiseni loppui. Kolmen tunnin RAW oli yksi iso syy, mutta asiaan vaikutti myös valtava tason syöksykierre noihin aikoihin, jolloin seuraaminen oli jo kahden tunnin jaksoissa väkinäistä. Kolme tuntia RAW:ta silloisella laadulla ei houkuttanut ja ei houkuta vieläkään, joten painia en ole katsonut sitten kesän. Impactia seurasin välissä, mutta siinä jäin lopulta jälkeen ja luettuani Impactin raportteja muilta, totesin ettei sitäkään ole mieltä enää seurata. Impact ja TNA olivat ihan viihdyttäviä, mutta vähäisen seuraamiseni vuoksi, en ota sitä niin paljon huomioon, kuin WWE:tä.

Ongelmana palkintojen nimeämisessä on todella huonot muistikuvat tästä painivuodesta. Ei meinaa millään muistaa feudeja tai tapahtumia vuoden ajalta, joka vaikuttanee palkintojen jakamiseen. Kertooko se sitten huonosta vuodesta, kun muistettavia asioita ei ole? Kenties.

1. Vuoden huonoin ottelu

Sheamus Vs. Bryan on liian ilmiselvä vaihtoehto tähän. Okei, olihan se "ottelu" huono ja pilasi puolet WrestleManiasta, mutta sillä on pelastavia tekijöitä. Se ei ollut pitkä ja huono ottelu, jonka läpikatsominen oli kärsimystä ja tuskaa, mikä saa miettimään miksi edes painia seuraat. Sellaisia viboja aiheutti ainoastaan John Cenan kaksi ottelua ja ne ovat tietysti ottelut John Laurinaitista ja Big Show'ta vastaan. Molemmista ei ole (varmaan onnekseni) kummoisia muistikuvia, mutta ottelu Big Johnnya vastaan vie voiton. Miksi? Perusteluni on, että vaikka häkkiottelu Big Slow'ta vastaan vuonna 2012 PPV'n Main Eventissä on roskaa, niin sillä on mahdollisuutta olla sentään siedettävä. Ottelu huonokuntoista ex-painijaa vastaan PPV'n Main Eventissä, joka on squash ja sisältää typerimmän ja ilmiselvimmän käänteen ikinä, on huonompi vaihtoehto. Ääni siis John Cena Vs. John Laurinaitis @ Over the Limit.

2. Vuoden huonoin feudi

John Cena Vs. John Laurinaitis oli vuoden järkyttävin feudi. Tämä feudi ei tarjonnut minkäänlaista viihdettä, ainoastaan kärsimystä. Se vei suurimman huomion RAW:ssa (koska Cena), vaikka se oli ihan täyttä tuubaa ja ei tarjonnut mitään viihdyttävää. Loppuhuipennuksena kamala ottelu Over the Limitissä, jossa oli mukana uskottavin erikoisstipulaatio koko WWE:ssä - Cena saa potkut jos häviää. Vastapuoleisesti, jos Cena voittaa, Big Johnny saa potkut. Laurinaitis voitti ottelun, mutta eihän Cena (Yllättäen) saanut potkuja vaan Laurinaitis itse Vinceltä, tuhoten jo valmiiksi surkean ja huonon ottelun stipulaation ja lopputuloksen merkityksen, tehden ottelusta vielä turhemman. Lisäksi, tämä feudi johti Cenan feudiin Big Show'n kanssa, joka oli myös täyttä jöötiä.

3. Vuoden huonoin segmentti

Yksi tulee nyt ylitse muiden mieleeni ja se on John Cenan ja Michael Colen -välinen ottelu/segmentti erään RAW:n lopussa. Tuo segmentti oli vain vastenmielinen ja soti täysin Cenan hahmoa ja sen esittämiä periaatteita vastaan. Cena kiusasi Colea ilman mitään syytä, sillä Cole oli muuttunut jo paljon siedettävämmäksi hahmoksi vuoden takaisesta. Mitä me näimme kehässä oli Cena käyttäytymässä kuin koulukiusaaja Colea vastaan, vaikka hän itse puhui samaan aikaan vahvasti koulukiusaamista vastaan. Ei näin. Mieluummin katson wrestlecrappia, sillä sille voi jopa nauraa tulevaisuudessa. Mae Youngin synnytys on jo hauskaa parin vuoden sisällä.

4. Vuoden huonoin gimmick

Natalyan gimmick on toki huono, mutta sen näkyvyys oli aika rajoittunutta, joten siltä säästyi paljon. Paljon enemmän kärsimystä aiheutti Sheamuksen John Cena Lite -gimmick, joka on oksettavan siirappinen ja imelä. Voisin todennäköisesti pitää Sheamuksesta, jos hänellä ei olisi tätä järkyttävää gimmickiä. Myös Kofi Kingstonin Naurava neekeri -gimmick oli vahva ehdokas, mutta Kofi ei ole Main Eventer ja ei promoa.

5. Vuoden pettymys

Pidin Zack Ryderista erittäin paljon ja pidän edelleen, vaikka WWE jostain typerästä syystä päätti tuhota hänen uransa. Mikä oli kyllä todella ihmeellistä, sillä heillä oli käsissään main event -tason poppeja keräävä midcarderi, jollaista heillä ei ole ollut sitten.. Attitude Eran? En nyt ole vielä antamassa tuota palkintoa Ryderin tuhoamiselle, sillä John Cenan hahmonkehitys on erittäin varteenotettava kandidaatti. Kerrataanpa:

Cenalle annettiin ensin mahdollisuus feudissa Kanea vastaan kehittää hahmoa. No kehittyikö? Ei. Seuraavaksi alkaa Once in a Lifetime -feudi, jossa Cena vahvasti promottaa ja linjaa, miten hän ei voi missään nimessä hävitä otteluaan Rockylle, sillä se olisi hänen maailmansa loppu. WrestleManian jälkeinen RAW ja mitä tekee Cena? Unohtaa täysin puheensa ennen WrestleManiaa ja jatkaa samalla linjalla, mitä on seurannut viimeiset seitsemän vuotta. Seuraavaksi Cenan hahmokehitykselle tarjotaan Brock Lesnaria, joka tuhoaa Cenaa Extreme Rulesin ottelussa, mutta Cena silti voittaa. Cenan hahmo ei vieläkään kehity, sillä jälleen hän voittaa ison lohikäärmeen ja vaikka selkäsauna tarjoaisikin mahdollisuuden kehitykselle, sitä ei tapahdu. Seuraavaksi onkin vuorossa Laurinaitis-feudi, jossa Cena jatkaa samaa vanhaa paskaansa, jota on tehnyt jo vuosia. Sori Ryder, jäät tässäkin kakkoseksi - voittaja on selvästi Cenan hahmonkehitys. Edes Sheamus Vs. Bryan ei pärjää Cenalle, sillä se pilasi ehkä yhden illan, mutta Cenan hahmonkehityksen puute tekee jokaisesta hänen esiintymisestään tuskallista seurattavaa.

6. Vuoden huonontunein painija

The Miz on taantunut tämän vuoden aikana ja hän ei ole enää se sama vanha, Awesome, itsensä kuin ennen.

7. Big Daddy V -palkinto

Pidin Brodus Clayn debyytistä ja hahmosta, mutta lopulta Broduksen kohtaloksi koitui etenemisen puute ja se, että hän otteli käytännössä samaa ottelua joka tapahtumassa vuoden putkeen (Hei, sehän kuulostaa ihan Rybackilta?). Ja ne ottelut eivät olleet hyviä ja Enskan sanoin sieluttomia.

8. Vuoden lopetusliike

Rakastan kaikenlaisia erilaisia lukkoja, joten Lesnarin Kimura Lock on valintani. Järkyttävän brutaali ja upea liike.

9. Vuoden turn

CM Punkin turn näyttää olevan muiden alertistien suuressa suosiossa, mutta minusta se oli aika väkinäinen ja heikko turn, jolla tahdottiin saada vain shokkihetki RAW:n 1000-jakson kunniaksi. Perusteet turnille olivat toki olemassa, mikä on aina tärkeä tekijä, mutta se ei poista sen.. Sieluttomuutta. Enska jo asian ilmaisi hyvin - Punk muuttui liian nopeasti liian paljon. Turneille tärkeää kypsymistä ei ollut yhtään, joten ääneni saa Daniel Bryan.

10. Vuoden face

Vaikka ylhäällä sanoin katsovani vähän TNA:ta, niin palkinto menee sinne siitä huolimatta. Joseph Park oli aina erittäin sympaattinen naama ja hoiti roolinsa loistavasti esimerkiksi ottelussa ilkeää kiusaajaansa, Bully Rayta, vastaan.

11. Vuoden heel

Daniel Bryan oli täysi mul**u kesään asti. Valtavaa ylimielisyyttä, Big Show'n kohtelu ja kaiken huipennuksena sympaattisen AJ:n misogynistinen kohtelu ja laiminlyönti.

12. Vuoden paluu

Oikeasti? Pitää tästä edes äänestää? Tietysti Abraham Washingtonin paluu oli se merkittävin! Nah, just kidding. Lesnar.

13. Vuoden gimmick

Damien Sandow on loistava gimmick, mutta se ei ole niin viihdyttävä kuin Daniel Bryanin gimmick, joka on oikealla tavalla ylilyöty gimmick.

14. Vuoden uutinen

Lesnarin paluu oli aika kova pommi, mutta Lawlerin sydänkohtaus oli isompi, sillä kyseessä oli elämä ja kuolema suorassa lähetyksessä.

15. Vuoden spotti

Ziggler kokeilee siipiään lentäjänä @ Money In The Bank.

16. Vuoden "mark out moment"

WrestleManian jälkeinen RAW oli YESfestinsä kanssa täyttä mark-outtia alusta loppuhuipennukseen saakka. Areena täynnä vihaisia ja sekopäisiä smarkkeja huutamassa YESsiä protestina kaksi tuntia taukoamatta, oli jotain uskomatonta katsottavaa.

17. Vuoden aliarvostetuin painija

Big Show. Onhan hän minustakin aika huono valinta Main Eventiin nykyään, mutta hän on silti kyvykäs ottelemaan ihan ok-tason matseja sopivan vastustajan kanssa. Mikissäkään ei yhtään hassumpi. Ei lopulta niin kauhea tapaus kuin voisi luulla.

18. Vuoden yliarvostetuin painija

Ryback. Saanut nykyfoorumin mittapuilla paljon kehuja itselleen, mutta on lopulta vain geneerinen hossi, joita on kolmetoista tusinassa. En ymmärrä arvostusta.

19. Vuoden kehittynein painija

Tälle on vain kaksi vaihtoehtoa. Sheamus ja Daniel Bryan.

Sheamus on kehittynyt hyväksi ja tasapainoiseksi (anglofiileille, "solidiksi") painijaksi, joka painii tasaisesti hyviä otteluita ja on osoittanut, miksi hänet pushattiin niin nopeasti Main Eventiin.

Daniel Bryan on kehässä ollut varmasti yksi maailman parhaimpia painijoita jo useita vuosia, mutta hänestä on aina puhuttu karisman mustana aukkona ja promotustaidottomana indypainijana. Kuinka vääriä nuo puheet nyt ovatkaan. Daniel Bryan on kehittynyt showmiehenä, esiintyjänä ja promottajana aivan huikeasti tänä vuonna. Ehkä ne taidot ovat olleet siellä aina, mutta niitä ei ole käytetty - sillä ei ole väliä. Sheamuskin on aina voinut olla noin hyvä, mutta mahdollisuutta ei ole annettu. Jossittelu on turhaa, sillä Daniel Bryanista on kehittynyt tänä vuonna kokonaisvaltainen paketti, jolla on kaikki vaadittava kunnossa. WWE:n uusi Kurt Angle on tässä.

20. Vuoden debytantti

Ryback vie kategorian Sandow'n ja Cesaron nenän edestä. Rybackista en henkilökohtaisesti ole kummoisesti perustanut ja miehen hypetystä en kovinkaan ole ymmärtänyt, niin ei häntä voi millään objektiivisella tasolla syrjäyttää voittajan paikalta tässä kategoriassa. Nousu alle vuodessa Main Eventtiin ja Rybackmania ovat hienoja saavutuksia.

21. Vuoden promottaja

CM Punk on yksi parhaimmista mikkimiehistä WWE:ssä ja on jatkanut vahvoja otteitaan myös tänä vuonna. Vahvin haastaja on Daniel Bryan, joka on ollut puhdasta kultaa mikissä Jumalan vuonna 2012. Alkuvuoden kusipääheel-promot olivat timanttisia ja lopulta sekaan tuli komediallisia elementtejä, jotka eivät yhtään vähentäneet viihdyttävyyttä. Punk on ollut enemmän tosikkomaisella linjalla, vaikka läpänder on sieltäkin päin lentänyt. Ääni menee Punkin erinomaisista promoista huolimatta Bryanille, joka on ollut yksinkertaisesti viihdyttävämpi.

22. Vuoden manageri

Paul Heyman on ollut vähäisen näkemiseni perusteella kuin Kobe Bryant hotellihuoneessa - täysin pysäyttämätön. Ääni Heymanille.

23. Vuoden selostaja

Vuoden selostajan kohdalla on enemmän kyse siitä, kuka on ärsyttänyt vähiten vuoden aikana. Joten King, sinä et saa tätä palkintoa, sillä mieluummin myöntäisin sinulle Mike Adamle Memorial Awardin vuoden huonoimpana selostajana. Josh Matthews on toiminut enemmän SmackDownin puolella, joten jäljelle jää Michael Cole. Cole on hyvä selostaja nyky-WWE:ssä ja Matthews on hänen kruununprinssinsä. Kuulostipa muuten homolta.

24. Vuoden segmentti

Anger Management -segmentti, jossa Kane kertoi elämänkertansa. Hulvatonta, yksinkertaisesti hulvatonta.

25. Vuoden tv-show

En ole katsonut kuin RAW:ta ja hyvin vähän Impactia, joten jätetään väliin.

26. Vuoden tv-matsi

CM Punk Vs. Daniel Bryan 28.5.2012 @ RAW oli vuoden vakuuttavin TV-ottelu. Kyse oli lähinnä siitä, mikä kaksikon kolmesta ottelusta tämän vie. Kunniamaininta YESFest-RAW:n CM Punk Vs. Mark Henry -ottelulle, joka oli kolmen tähden televisio-ottelu. Mukana vielä Mark f'n Henry.

27. Vuoden stable

En ole painivuoteni aikana kokenut 3MB:iä tai Shieldiä. Ainoa kokemukseni on AA88, mutta sitä näin aika vähän ja se ehtinyt vielä vajota siihen kaameuteen mitä se ymmärrykseni mukaan nyt on. Jätetään väliin.

28. Vuoden tag team

Ei ole muita kuin yksi joukkue ja se on Hell No! Tämä joukkue nosti yksin Tag Team -divisioona siitä syvästä suosta, johon se oli vajonnut ja tarjosi samalla hyvää viihdettä.

29. Vuoden promootio

Jätän kategorian väliin, koska en ole nähnyt tarpeeksi TNA:lta voidakseni verrata sitä WWE:hen.

30. Vuoden feudi

Daniel Bryanin Vs. CM Punk feat. AJ oli erittäin viihdyttävä feudi kesällä, jonka käänteitä ja tapahtumia odotti vesi kielellä joka viikko. Bonuksena tuo feudi ei kärsinyt ennalta-arvattavuudesta - päinvastoin. Se ei kuitenkaan riitä, sillä siinä ei ollut sitä suuruuden ja valtavuuden tuntua kuin HHH Vs. Undertaker ja Once in A Lifetimessa. Ääni Once In a Lifetimelle, jossa oli sitä suuruutta enemmän ja kovaa promottelua.

31. Vuoden show

Kaksi vahvinta tapahtumaa vuoden aikana olivat WrestleMania ja Extreme Rules. 'Manian taakkana oli tosin ensinmäisen puoliskon paha floppaaminen 18 sekunnin maailmanmestaruusottelun jälkeen, mutta se tarjosi silti kolme kovaa ottelua. Ääni menee WrestleMania XVIII:lle, sillä siinä oli kaksi todella kovaa ja muistettavaa ottelua, joista toinen on klassikko. Extreme Rules tarjosi toki kolme vahvaa ottelua, mutta siinä ei ollut sitä suuruuden tuntua mitä WrestleManiassa eikä Once in A Lifetimen -kaltaista klassikkoa.

32. Vuoden ottelu

Triple H Vs. The Undertaker @ WrestleMania XVIII. Viiden tähden ottelu, jossa oli kaikki: Loistava tunnelma, loistava tarina ja loistavaa painia. Tämän vuoden kiistattomasti paras ottelu.

33. Vuoden naispainija

Eipä ole tälle saralle oikein ehdokkaita minulla antaa. Jätetään väliin.

34. Vuoden painija

The Palkinto. Ääni menee..

Daniel Bryanille. Useita hienoja otteluita, Main Event -paikan vakiinnuttaminen, paras gimmick, hoiti sekä hirveän heelin että naaman rooleja hyvin, nosti Kanen kanssa tag-team divisioonan uuteen kukoistukseen, feudi Punkin kanssa.. Oikeasti, Daniel Bryanilla ei ollut juuri yhtään heikkoa vaihetta koko vuoden aikana ja onnistui tekemään sen lopullisen läpimurtonsa WWE:n tähtipainijoihin. Daniel Bryan viihdytti niin kehässä kuin sen ulkopuolella poikkeuksetta koko vuoden ajan minua kaikista parhaiten. Ja siitähän painista on kyse - viihdyttämisestä. Sen homman Bryan hoiti parhaiten kaikista painijoista tänä vuonna.

______________

Siinä ääneni. Välillä on vähän isompaa ranttia, kun niitä olen ensin kirjoitellut. Viimeisimmät on hoidettu suorimpaan, koska väsymys ja halu saada viesti valmiiksi.

Ääniä antaessa tajusin, miten huonon vuoden John Cena on paininut ja se sai minut harkitsemaan hänen äänestämistään vuoden huonoimmaksi painijaksi. Kyllä Cena osaa painia hyviä otteluita, mutta hänen ottelunsa ja feudinsa ovat tänä vuonna olleet todella huonoja. Jotain se kertoo, jos kolme Cenan feudia näyttävät vahvasti olevan vuoden huonoimpia WWE:n puolella ja on paininut vielä kaksi vuoden huonointa otteluakin. Siispä esitän mielenkiintoien kysymyksen.. Olisiko mielekästä päivittää Big Daddy V -palkinnon saamisen edellytyksiä? On aika helppoa ja tylsää äänestää sinne se jokavuotinen Khali, kun voitaisiin miettiä sellaista kuvioiltaan ja otteluiltaan huonoa painijaa. Kysymys olisi enemmänkin siitä, kuka on ollut kokonaisvaltaisesti huono.

zemppari · Viesti Kirjoittaja **zemppari** » Ti 08.01.2013 10:32

CRAP

1. Vuoden huonoin ottelu:
Paljon sontaa on taas vuoteen mahtunut, mutta päällimmäisenä mieleen puksahtaa Cena vs.Laurinaitis Over the Limitistä. Huonoa huumoria, hirveää "painia", ME-paikka ja vuoden ennalta arvattavin, epäloogisin ja ylipäätänsä paskin turni.

2. Vuoden huonoin feudi:
AJ-skandaali (se WWE:n) oli kyllä aikamoisen hirveää settiä. Kun ohjelmasta pitää uhrata aikaa tyhjänpäiväiselle romanssille ja Vickie Guerrerolle mikissä, on Vuoden huonoin feudi valmis.

3. Vuoden huonoin segmentti:
Vuoden viimeisessä Rawissa alitettiin taas kaikki hyvän maun rajat, kun Mae Young "synnytti" Hornswogglen. Nuff said.

4. Vuoden huonoin gimmick:
Ei ole kauhiasti huonoja gimmickejä tullut tänä vuonna ollut (tai siis en muista), joten heitetään vaikka Sheamus. Ärsyttävä virne, ärsyttävät promot. Kaveri olisi toiminut paremmin juuri vähän bad-assimpana tappelijana eikä generic babyface #293847. Vähan parempi loppuvuoden Big Show-feudissa, mutta se ei pelasta, jos 3/4 vuodesta on ollut samaa sontaa.

5. Vuoden pettymys:
Wrestlemania 28 on alkamaisillaan ja jännitys on huipussaan. Openeriksi on pistetty WHC-matsi. Kaikki näyttää hyvältä. Mahdollisuudet on erittäin kovaan openeriin ja sitten koko p**ka ryssitään oikein kunnolla ja pilataan koko WM:n alkupuolisko ja lähes tapetaan Bryanin kaikki momentum. WM28 18 sekunnin Bryan - Sheamus, mitä helvettiä siellä ollaan taas ajateltu.

6. Vuoden huonontunein painija:
Yksi vaikea kategoria, sillä en yleensäkään huomaa pieniä painijoiden huonontumisia. No heitetään palkinto Rey Mysteriolle joka ei ole loukkaantumisensa jälkeen ollut enää viime vuosien kuosissa.

7. Big Daddy V -palkinto:
Jonkun verran paskoja painijoita on taas nähty ja vaikka tekisi mieli antaa kunnia iki-inhokilleni David Otungalle, niin silti yksi on edelleen ylitse muiden. Great Khali. Vaikka tätä roskaa ei ole paljon tarvinnut katsella, niin kukaan ei ole niin kökkö kehässä kuin Khali. Pitäisiköhän harkita palkinnon nimeämistä Great Khali- palkinnoksi

PRONSSINEN KATEGORIA:

8. Vuoden lopetusliike:
RKO:han on lähes aina voittajasuosikki, mutta nykyään tämä "out of f'n nowhere" vain ärsyttää. Broque Kick vatutti koko vuoden, uusien kavereiden finisherit eivät säväyttäneet, joten voittajaksi jää Zigglerin Superkick. Superkickihän on yksi suosikkiliikkeistäni ja vain Bournen SSP olisi sen voinut syrjäyttää.

9. Vuoden turn:
Öh, sanotaan nyt että CM Punkin turni. Ei ihan oikesti jäänyt muuta mieleen kuin tämä ja Shown läpimätä turn.

10. Vuoden face:
Likaisena smarkkina on vaikea sanoa facea joka olisi tänä vuonna säväyttänyt. Cena ja Sheamus en vaan siedä, Kofi ei oikein herätä tunteita, TNA:n kavereista en oikein osaa mitään sanoa, Bryan oli puolet vuodesta heel. Jätetään tämä nyt tyhjäksi.

11. Vuoden heel:
Nyt alkaa löytymään edes muutama varteenotetteva ehdokas. HYviä pahiksia löytyy tänä vuonna paljon, mutta voiton ratkaisevat CM Punk ja Bobby Roode. Punkki oli aika niljake loppuvuodesta ja muutenkin mahtavuutta Heyman rinnallaan. Mutta koska Punkki oli (hyvä) naama alkuvuodesta palkinnon pokkaa Bobby Roooooooooooo... Loistavat perustelut voi katsoa enskan viestistä.

12. Vuoden paluu:
Y2J:n paluun lässähtäessä pannukakuksi vuoden paluun kirkkaasti pokkaa Brock Lesnar. Se hetki, kun musiikki iski, katsomo räjähti ja itse Bork f'n Laser asteli lavalle... Huh huh, ei muuta sanottavaa, asia on käsitelty moneen kertaan.

13. Vuoden gimmick:
Damien Sandow on ollut aivan loistava ja Brad Maddoxin kehitys kiinnostaa, ylivoimainen voittaja on Daniel Bryan, hyvin kehittynyt eikä ole (kauheasti) jäänyt polkemaan paikallaan.

14. Vuoden uutinen:
Jerry Lawlerin sydänkohtaus oli kyllä aika shokki ja siinä vaiheessa todella vain toivoi parasta, että herra toipuisi. Ja ihan onnellisestihan siinä kävi. Mikään muu uutinen ei ole jäänyt mieleen.

15. Vuoden spotti:
Kaikki kunnia kaikille Offarin sairaille indy-spoteille, mutta kun oma katselu on rajoittunut enimmäkseen WWE:hen niin ääni menee Pedigree & SCM-kombolle Wrestlemaniassa. Oli oikesti sellinen tunne, että streakki oli siinä, jollainen oli viimeksi tullut, öh, viime vuoden Tombstonessa Takerille... Ehkei ollut kauhian hyvä vertaus.

16. Vuoden "mark out moment":
Lesnarin paluu. Ei enää mitään sanottavaa.

Hopeinen kategoria

17. Vuoden aliarvostetuin painija:
Ei, ei ainakaan Sheamus, joka on saanut paljonkin hehkutusta tv-matseistaan. Joten tämän äänen saa saa (pitkin hampain) Alberto Del Rio. Vaikka kaveri saa suht paljon kuraa niskaansa aina välillä ja en minäkään kyseisestä herrasta kauhisti innostu, on Del Burrito kumminkin solidi kehässä ja mikissäkin kestovertoa parempi.

18. Vuoden yliarvostetuin painija:
Valitettavasti Christian oli lyhyellä käynnillään yksinkertaisesti keskinkertainen, varsinkin verrattuna vuoden 2011 alkukesään ja koviin Orton-matseihin. Olihan tänäkin kesänä yksi hyvä PPV-ottelu Rhodesia vastaan ja eräs tv-matsi, mutta onhan Karisman Kapteenia hieman yliarvostettu tänä vuonna. Hyvänä kakkosena on Sheamus, mutta saa loppujen lopuksi sen verran lantaa niskaansa ettei kelpaa voittajaksi.

19. Vuoden kehittynein painija:
Kahden kauppa. Dolph Ziggler on kehittynyt kokonaisvaltaisesti ja on pikkuhiljaa kohonnut jo ME-tasolle. Kane taasen on hirveän viime vuoden jälkeen muistuttanut "taikamaskinsa" avulla yhä enemmän sitä vanhaa hyvää punakonetta. Mutta sanotaan nyt vaikka Dolph Ziggler. On viimein kaiken paskan buukkauksen jälkeen kohonnut huipulle ja toivottavasti myös pysyy siellä. Eihän kukaan enää muista, kun keväällä Dolph syötettiin Brodus Claylle, Eihän?

20. Vuoden debytantti:
Joku Shiediläisistä veisi palkinnon, jos olisivat ehtineet vaikuttaa pidemmän aikaa, mutta kun näin ei ole niin Ryback on selvin läpimurtaja. Suht viihdyttävä monsteri, josta en tosin ole innostunut yhtä paljon kuin muut. Sandow ja Cesaro olivat myös lähellä, mutta Sandowilla on parannettavaa kehässä ja Cesarolla mikissä.

21. Vuoden promottaja:
Vaikkei alkuvuodesta mitään ikimuistettavaa matskua syntynytkään niin loppuvuoden kovat promot kohottavat CM Punkin ykköseksi. Kuten muut ovat monta kertaa todenneet, Punkki asetti viime vuonna liian korkean riman, jota tulee olemaan aika hankala ylittää.

22. Vuoden manageri:
Ei tänä vuonna ole kuin yksi voittajasuosikki. Paul Heyman on tänä vuonna managerien kuningas. Kunniamaininta Ricardo Rodriquezille, joka toi edes välillä väriä Del Burriton tylsään hahmoon.

23. Vuoden selostaja:
Ääni olisi mennyt Matt Strikerille, jos jätkä pääsisi pääshoweihin selostamaan. Tosin ääni olisi myös voinut mennä Jim Rossille, jos olisi palannut selostajanpöytään kokoaikaisesti. Mutta koska näin ei käynyt, äänen saa loisteliaan paluun tehnyt JBL, jonka Colen haukkumiset saavat aina hymyilemään.

24. Vuoden segmentti:
Olin jo äänestämässä Lesnarin paluuta, mutta Whatin viesti sai minut muistamaan The Rock Consertin. Vuodin hauskinta settiä, johon vain vihanhallintasessiot pääsivät edes lähelle.

25. Vuoden tv-show:
Koska Impactia katsoin vain pari jaksoa, Smäkissä oli paljon roskaa ja tuskaa, joten vuoden tv-show on Raw. Piti yllä tasaista linjaa lähes koko vuoden, lukuunottamatta muutamia lipsahduksia.

26. Vuoden tv-matsi:
Vaikkei Christianilla mikään paras vuosi ollutkaan, hän onnistui silti vetämään mielestäni vuoden kovimman tv-matsin. Kyseinen otteluhan oli The Miz vs. Christian 1000. Rawin jälkeisetä Smackdownista (muistaakseni). Hyvänä kakkosena Punkin ja Vincen kohtaaminen, jossa tunnelma oli omaa luokkaansa.

Kultainen kategoria

27. Vuoden stable:
Ässäkasithan ovat olleet aikamoista tuubaa ja 3MB nauratti pari ekaa kertaa, mutta vuoden stablen vie The Shield. Kaverit, joista en ole paljon kuullut räjäyttivät pankin TLC:ssä ja Ambrose on todistanut olevansa maineensa veroinen mikkimies. WWE, älkää ryssikö tätä.

28. Vuoden tag team:
Joukkue, joka lähes omakätisesti elvytti WWE:n tagdivarin ja oli kesän huumorisegmenteissä aika tulessa eli Team Friendship A.K.A Team Hell No.

29. Vuoden promootio:
Sanotaan nyt WWE, vaikka TNA:ta tullut paljoakaan katsottua. WWE kumminkin tarjosi loistavia hetkiä varsinkin Road to Wrestlemanian aikaan sekä monia hyviä PPV:tä.

30. Vuoden feudi:
End Of An Era. Tulisia segmenttejä ja pirullisen kova Hiac-matsi WM:ssä. Jos miesten ura olisi tuohon loppunut olisi se ollut aikamoisen täydellinen päätös.

31. Vuoden show:
Kompataan muita ja sanotaan Wrestlemania XXVIII. Vaikka Extreme Rules pääsi lähelle, WM oli kuitenkin tunnelmaltaan ja megamatseiltaan vielä parempi, vaikka se yritettiinkin ryssiä heti alkuunsa.

32. Vuoden ottelu:
Taistelen yleistä mielipidettä vastaan, sillä minusta End Of An Era ei ollut vuoden kovin matsi, vaikka loistava olikin. Ei myöskään Cena - Lesnar, sillä en missään vaiheessa ymmärtanyt sitä hehkutusta. Vuoden otteluni on siis Over The Limitin CM Punk vs Daniel Bryan. Pirullisen kova näytös molemmilta miehiltä muuten kehnossa PPV:ssä.

33. Vuoden naispainija:
Naispaini menee yleensä skippaukseen, joten jätetään tyhjäksi

34. Vuoden painija:
Grande Finale, vuoden painija. En joidenkin muiden tapaan ala listaamaan kaikkia ehdokkaitani vaan sanon vaan, että CM Punk. Koko vuosi mestarina, monia kovia PPV-matseja, vuoden paras mikkimies ja hyvä turn. Vaikka D.Bryan antoikin kovan vastuksen, on Punkki silti Best In The World (ainakin tänä vuonna)

No huh huh, tulihan tätäkin sontaa väännettyä melkein viikko. Toivottavasti pointeissa on jotain järkeä ja tekstissä jotain selkeää

WrestlingAlert

TULOKSET: WrestlingAwards 2012

TULOKSET: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012

Re: WrestlingAwards 2012