Sain tuossa toissailtana yhden ikuisuusprojektin loppuun, kun Alan Waken lopputekstit pyörähtivät ruutuun. Pelihän oli oikeasti maltillisen pituinen, mutta useamman kuukauden tauot sessioiden välissä venäyttivät kokemuksen taas jonnekin puolen vuoden paremmalle puolelle.
Nämä meikäläisen kolme vuotta myöhässä tulevat arviot tuskin vaikuttavat enää kenenkään ostopäätökseen, mutta muotoiltakoon vaikka näin, että Alan Wake oli keskiverto mutta silti pelaamisen arvoinen teos. Pelistä pystyi aistimaan tekijöiden kunnianhimon: pyrittiin elokuvamaiseen tarinankerrontaan, kiinnostaviin mysteereihin, kauhutunnelmaan ja vielä samalla menevään toimintaan. Lopputulos ei kuitenkaan ole täysosuma, vaan monelta osin vesitetty kompromissi: gameplay on melko itseääntoistavaa, viholliset eivät yksinkertaisesti ole pelottavia, ja mitä pidemmälle tarina eteni sitä mälsemmäksi se muuttui. Meikäläistä olisi luultavasti miellyttänyt enemmän versio, jossa painoa olisi pistetty enemmän tarinankerronnalle ja vähemmän toiminnalliselle pelaamiselle, hyviä räiskintöjä kun maailmasta löytyy valtavasti hyviä tarinavetoisia pelejä enemmän.
Pelin tarinasta tuli mieleen takavuosien tv-sarja Lost. Hirveästi annettiin ymmärtää että uskomattomia käänteitä ja temaattisia kerroksia riittää joka lähtöön, mutta lopulta luultavasti edes kirjoittajat eivät tienneet, mihin kaikki on johtamassa. Jäljelle jää joka suuntaan rönsyilevä, vihjaileva ja avoimia loppuja jättävä sillisalaatti, josta foorumeiden innokkaimmat nörtit voivat vääntää mitä ihmeellisimpiä teorioita. Vähemmät innokkaat nörtit eivät vaivaudu, sillä tarina ei pitänyt riittävän hyvin otteessaan, eikä niitä "oikeita" tulkintasuuntia tarjottu riittävän hanakasti. Pirstaleisen kerronnan ymmärtämisessä ei myöskään auttanut se, että jätin pelaamisen väliin aivan liian pitkiä taukoja. Ärsyttää myös kovasti, että niitä juonta selventäviä kirjoitusliuskoja oli pitänyt piilottaa niin innokkaasti; kivaa hc-pelaajille, mutta kun peli on pääasiassa hyvin lineaarinen putkijuoksu ei pimeitä metsiä jaksa koluta, etenkään kun koluamalla ei yleensä löytänyt yhtään mitään.
Kritiikistä huolimatta peli oli ihan perusviihdyttävää meininkiä, sellainen 7½. Lopullinen arvosana nousee kuitenkin
8:aan: puolikkaan pisteen verran arvostusta siitä, että tylsämielisten Assassin's Creedien ja Call of Dutyjen maailmassa joku vielä uskaltaa yrittää jotain erilaista isollakin rahalla
(+ alitajuinen SOUMI-FINLAND KIITOS 6-1 TALVISOTA 39-45 -lisä tietty myös).
Jos vaikka seuraavaksi sitten joulun alla ostamani Dishonored. Onneksi senkin tuolloin hankin enkä vasta nyt alelaarista. Ajattelin kerrankin pelaavani ihan uuden pelin, mutta kuinkas sitten kävikään.
