1. Rush - Tom Sawyer
Olipahan tiukka aloitus. Aina silloin tällöin kävi oksettamaan tämä kasarin rokkisoundi. Ei musiikin, vaan assosiaatioiden vuoksi. Otin uuden kuuntelukerran ja keskityin pelkkään musisointiin ja jätin omat keikkakokemukseni pois laskuista.
Progressiivisia, moniulotteisia kitarasoundeja ja hassua, paikoin kovinkin taitavaa laulantaa. Sitähän tämä kappale tarjosi. Jotenkin progelle tyypillisestä rakenteen monimutkaisuudesta huolimatta tuntui kuitenkin, että biisin kokonaisuus oli eheä ja yhtenäinen. Tuon laulajan ääni oli tosi siistin kuuloinen. Muutenkin olen aina tykännyt edukseen äänellään erottuvista solisteista. Paljon hyvää!
8
____________
2. Sepultura - Mass Hypnosis
Onpahan vaikeaa tarkastella näin raskasta musiikkia objektiivisesti. Päällimmäisenä kappale herätteli hikistä ja painostavaa tunnelmaa alusta saakka. Ei se mitään, mutta viimeistään siinä kohtaa kun laulaja kävi koomisesti kakomaan mikkiin, hoksasin, ettei tämä ole yhtään minun juttuni. Millaiseen mielentilaan lähettäjä tätä kuuntelee? Eikö biisi toimisi instruna paljon paremmin? Tässä on ihan varmasti joku punk-tyylinen viimeistelemättömyys''juttu'', jota en skeneen perehtymättömänä tietenkään osaa tuolta rivien välistä lukea.
Vaikka yleisilme vaikuttikin mielestäni negatiiviselta, on pakko nostaa peukkua vajaan kolmen minuutin kohdalta alkavalle kitarasoololle. Etenkin alkumainigit ja vinkuvat ''epävireiset'' soundit kuullostivat tosi siisteiltä. Toisenlaisella laulannalla olisi tästä saanut mielestäni ihan menevän kappaleen.
5½
____________
3. Tarot - Wings Of Darkness
Tällä kertaa osasin jo nimestä päätellä vähän mitä sieltä olisi tulossa. Teeman mukaista sankariränkytystä. Nahkahousuja, tukkaa, ketjuja, nastoja, kiljuvaa laulantaa. Voi herranen aika. Kunnon rokkimenoa! Ajatella, että ala-asteella monet luokan pojista hurahtivat tällaiseen kepittelyyn. Toivottavasti skene on muuttunut vuosien varrella
JEEE JEEE JEEE JEEE~!
5
_____________
4. Jermaine Stewart - We Don't Have To Take Our Clothes Of
Aah jo alkaa helpottaa! Nyt uidaan puolestaan siirapissa. Läskiä, mutta kepeää poppisoundia. Tämä on ehkä sitten enemmän omaa sydäntä lähellä. Funk-henkinen komppikitara luo biisiin mukavan kesäistä tunnelmaa, puhallinsoittimet puolestaan lisäävät pontevuuden tunnetta. Ihme jossei biisiä löydy jostain kliseisestä kasarileffasta. Saisipa tällaista kamaa joltain uudemmalta globaalilta artistilta päivitetyssä muodossa.
Jos jostain miinusta, niin se on kyllä ehdottomasti biisin pituus. Tai ei välttämättä pituus, mutta tuo kertsin laini olisi voinut soida muutaman kerran vähemmänkin. Jäi nimittäin ilkeästi päähän soimaan.
8
_____________
5. When In Rome - The Promise
Onneksi kevyempi linja jatkuu vielä toistaiseksi. Mielellään sitä silloin tällöin kuuntelee myös raskasta musiikkia, mutta siinä on kyllä jokin muutaman kappaleen yläraja. Käy päätä särkemään.
Tämä biisi tuo välittömästi mieleeni nykypäivän indierock-skenen. Rumpukoneen älytön pauke ei sitä mielikuvaa kyllä aiheuttanut, mutta jos luetaan ne vain pieneksi osaksi kokonaisuutta. Se oli varmasti tuo laulajan hitusen koneella säädelty henkevä ääni ja taustalla hiljaisesti lämmintä tunnelmaa puhaltanut syna. Oikein miellyttävän kuuloinen ralli. En olisi ikinä uskonut, että raadista löytyisi jotain tämänkin kuulosta kamaa. Pakko antaa bändille propsien lisäksi myös lisäkuunteluja
9
_______________
6. The Specials - Ghost Town
Whoaa! Miellyttävästä yleisilmeestään huolimatta biisi herätti myös ristiriitaisia ajatuksia. Tuntuu ihan, että tässä oltaisiin ihan mässäilemällä mässäilty eri tyylien elementeillä ikäänkuin lipittelymielessä. Muutenhan tämä oli oikein hauska kokeellinen julkaisu. Etenkin tuo arabihenkinen keinuva ääni vietteli minut. Tunnelmallisuutta ei ainakaan puuttunut. Pitäisiköhän se siirtää tämä tsibale soittimeen? Voisi toimia muualla kuin koneen äärellä vielä paremmin.
8
________________
7. Suicidal Tendencies - Join The Army
Aaa! Nyt alkaa aueta! Olipahan hyvä, että Turtles-henkiset säröiset kitarat tulivat vinkumaan juuri tähän väliin. Teki nimittäin täydellinen täyskäännös kappaleiden tyylissä hyvää tähän väliin. Siitä siis selvää etua tälle biisille arvosteluun katsoessa.
Muutenhan kappale on todella keskinkertainen. Näitä tuntuu löytyvän se yksitoista tusinassa, mutta mitäpä sitä kerran toimivaksi todettua konseptia liikaa muuttamaan. Varmasti keikalla fanit pähkinöinä.
7
_________________
8. Cockney Rejects
Ooojiii! Kyllä lähti menojalka vipattamaan alkuränkytyksistä lähtien. Punkki nyt ylipäänsäkin on ollut mielestäni aina siisti genre, eikä tämäkään tapaus kyllä tee poikkeusta. Peukkua ylöspäin ja arvostelua eteenpäin -->
7½
_________________
9. Michael Jackson - Billie Jean
Olipahan tylsä valinta, kuka ikinä tämän lähettikin. MJ:lläkin on niin kattava diskografia, että sotii melkolailla kaikkea vastaan laittaa mukaan tälläinen harmaan varma valinta. Ihan hyvä biisihän tämä on, mutta tuhannet radiosoitot ovat kyllä imeneet klassikosta viimeisetkin mehut. Olisi ollut kiva kuulla einiinraiskattua samantyyppistä kasaripoppia.
Neutraali 5
________________
10. De La Soul - Me Myself & I
George Clinton-samplet bangaavat aina mehukkaasti. Tyylillisesti tässä biisissä on kaikki kohdallaan, mutta löytyy De La Soulilta vakuuttavampiakin klassikoita. Joku tuolla ylempänä taisi mainita, että kasari oli tuollaista yhteiskuntakriittisen gangstarapin aikaa. Ehei. New York oli näihin aikoihin hip hopin tyyssija ja kyllähän sitä De La Soulin tapaan Big Daddy Kanet sun muut vetelivät paljon smuutimmalla linjalla. Ja se smuutti linja toimii. Mitään tarvetta kääntää katsetta kummemmin itärannikon ulkopuolelle vielä moneen vuoteen tästä eteenpäin mentäessä.
9
