Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

[Krizski]

Survivor Series 2002 on mahtava PPV kaikenkaikkiaan.
Voisi suorastaan sanoa, että käsissä oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun tämä PPV lähti käyntiin.
Scott Steinerin sireenit ovat mahtavaa kuultavaa, vaikka mies ei kehässä mikään velho koskaan ollutkaan.
Tämä ensimmäinen Elimination Chamber ottelu oli jollakin tavalla hyvin nostalginen. Tämä oli hieno oivallus saada uusi matsimuoto WWE:hen mukaan. Nyt se on hieman kärsinyt inflaatiota, kun tapahtumalle on nimetty se oma PPV. Olisi hienoa, jos joskus tulevaisuudessa saataisiin joku uusi, järkevä ottelumuoto.
Hieno arvostelu Kenitykseltä! TNA-pakettia odotellessa, kuten myös Armageddonia

[Kenitys]

Kiitos Krizskille ja takaovelle kommenteista :)


NWA TOTAL NONSTOP ACTION - MARRASKUU

Marraskuu oli ilmeisesti aika harmaata aikaa TNA:n kulissien takana, koska en ole saanut käsiini mitään merkittäviä tietoja yhtiön kehityksestä. Panda Energyn rahat olivat kelvanneet TNA:lle, ja nyt TNA Entertainmentiksi nimensä muuttanut yhtiö jatkoi vakaata eloaan Nashvillessä. Myös yhteistyö NWA:n kanssa jatkui entisellään. Marraskuun alussa National Wrestling Alliance juhli 54:ttä syntymäpäiväänsä Anniversary-tapahtumassa, jossa olivat mukana myös kaikki TNA:n kärkinimet.

On hauskaa seurata, miten TNA:n roster on elänyt tässä kuukausien aikana, koska TNA:lla ei selvästikään ollut tapana tiedottaa mitenkään painijoiden lähtemisistä tai saapumisista. Esimerkiksi Ken Shamrock oli kadonnut pysyvästi firmasta hävittyään päämestaruutensa, ja myös Sabu oli käynyt vain pikaisella visiitillä. Apolo oli saanut TNA:n ensimmäisillä viikoilla suurta pushia, mutta sitten hän hävisi ykköshaastajuusottelunsa Jeff Jarrettille, eikä häntä ole sen jälkeen firmassa näkynyt. Myös Monte Brown on ollut jo yli kaksi kuukautta poissa. Disco Infernokaan ei jäänyt talk show'ineen kovin pysyväksi osaksi tarjontaa. Joukkuedivarista olivat kadonneet pysyvästi Duppit, mikä ei ole tosin kummoinenkaan menetys. Edes selostaja Ed Ferraran katoamista ei aikanaan selitetty mitenkään. Viimeisin katoaja on Low-Ki, joka esiintyi viimeksi lokakuun alussa. Häntä toivon pian takaisin.

TNA hehkutti jokaisessa show'ssaan sitä, miten heillä on "open door policy", jonka ansiosta ketkä tahansa lahjakkaat painijat saisivat tulla kokeilemaan siipiään TNA:n riveissä. Sen takia TNA:n show'issa onkin pyörinyt tämän vuoden aikana aikamoinen kasa painijoita, joista monet indy-kaverit ovat käyneet vain ranskalaisella visiitillä ja muutama harva on jäänyt pysyväksi osaksi rosteria. Ilmeisesti open door policy toimii myös sen osalta, että säännöllisesti lähetyksissä esiintyneet painijat saatetaan heittää samasta avoimeista ovesta ulos koska tahansa ilman kummempia selityksiä. Jossain vaiheessa he voivat myös kömpiä siitä ovesta takaisin sisään, kuten on käynyt välillä kadoksissa olleiden Mortimer Plumtreen, Disciples of the New Churchin, Tony Mamaluken ja Scott Hallin kanssa.

---------------------------------------

Weekly PPV #19 (6.11.2002)

Singles Match
Jorge Estrada w/ Priscilla vs. Bruce w/ Lenny
*½ (8:48)

NWA World Heavyweight Title Shot Tournament Semi Final Match
Sonny Siaki vs. BG James
*½ (7:09)

NWA Tag Team Championship Match
Chris Harris & James Storm (c) vs. Disciples of the New Church (Slash & Brian Lee) w/ James Mitchell
**½ (7:48)

NWA World Heavyweight Title Shot Tournament First Round Match
Brian Lawler w/ April vs. Syxx-Pac
*½ (5:01)

Tables Match for the NWA X Division Title Shot
Kid Kash vs. Jose Maximo vs. Joel Maximo vs. Tony Mamaluke vs. Ace Steel w/ Mortimer Plumtree
***½ (12:52)

Singles Match
Jeff Jarrett vs. Curt Hennig
*½ (4:32)

NWA X Division Championship Match
AJ Styles (c) w/ Mortimer Plumtree vs. Jerry Lynn
**** (20:59)

Tulokset:

Spoiler: näytä

Jorge Estrada def. Bruce via Count Out
BG James def. Sonny Siaki to advance into the Final Match of the NWA World Heavyweight Title Tournament
James Storm & Chris Harris (c) def. Disciples of the New Church (Slash & Brian Lee) via DQ to retain the NWA Tag Team Championship
Syxx-Pac def. Brian Lawler to advance into the Semi Final Match of the NWA World Heavyweight Title Tournament
Kid Kash def. Tony Mamaluke, Ace Steel, Jose Maximo, Joel Maximo to become the #1 Contender for the NWA X Division Championship
Jeff Jarrett def. Curt Hennig via DQ
Jerry Lynn def. AJ Styles (c) for the NWA X Division Championship

Yhteenveto:

• Tällä viikolla jatkettiin viime viikolla alkunsa saanutta NWA World Heavyweight -mestaruuden ykköshaastajuusturnauksessa. Viimeisessä puolivälieräottelussa toisensa kohtasivat Brian Lawler ja Syxx-Pac, joilla oli meneillään henkilökohtainen feud Lawlerin tyttöystävästä Aprilista. Feudissa nähtiin taas traaginen käänne. Ottelun jälkeen Pac kaappasi Aprilin itselleen, minkä seurauksena Lawler sai kehässä jonkinlaisen kohtauksen, ja April ryntäsi miehensä apuun. Ykköshaastajuusturnauksessa oteltiin myös ensimmäinen välieräottelu, jossa toisensa kohtasivat Sonny Siaki ja BG James. Molemmat ottelut olivat laadultaan aika mitäänsanomattomia ja heikkoja, vaikka Siaki ja Pac tekivätkin ihan hyvää työtä. Siaki/Jamesin heikkous oli tylsyys ja Lawler/Pacin heikkous liika keskittyminen Apriliin.
• Mestaruuskuvioihin liittyvistä kuvioista on mainittava, että Jeff Jarrettin ja Curt Hennigin hyvin henkilökohtaiseksi edennyt feud sai tällä viikolla jatkoa, kun Hennig ja Jarrett mäiskivät toisiaan yllättävän siedettävässä ja tiivissä brawlauksessa. Olisin voinut antaa jopa kaksi tähteä, ellei ottelua olisi lopetettu typerästi diskauksella. Jatkoa lienee luvassa. Jeff Jarrett ehti olla taas muussakin mukana. Tärkein käänne nähtiin kuitenkin show'n alkupuolella, kun Jarrett varmisti, ettei hän ole mystinen Mr. Wrestling III. The Truth (joka ei ollut paikan päällä ollenkaan) oli nimittäin jättänyt Mr. Wrestling III:lle avoimen sopimuksen, jonka allekirjoittamalla tämä mystinen Truthin piinaaja saisi haluamanaan ajankohtana mestaruusottelun Truthia vastaan. Jarrett saapui kehään ja vaati itselleen tätä sopimusta, mutta allekirjoittamisen sijaan hän repi sen palasiksi. Jarrett ilmoitti, ettei hän ole Mr. Wrestling III ja että hän aikoo ansaita mestaruusottelunsa voittamalla meneillään olevan turnauksen.
• Päämestaruuskuviot ovat vihdoin alkaneet saada jollain tavalla toimivaa ja kiinnostavaa rakennetta, vaikka ykköshaastajuusturnauksen ottelut eivät olekaan häikäisseet laadullaan. ME-kuvioiden ulkopuolella tässäkin show'ssa oli vahvasti esillä X-Divarilaisten meininki. Viiden miehen Tables Elimination -ottelussa ratkaistiin uusi ykköshaastaja X-Divisioonan mestaruudelle, ja tuo rymistely olikin aivan ehdottomasti parasta monen X-Divarilaisen mäiskintää pitkään aikaan. Todella viihdyttävä spottailupaketti.
• Silti Tables Matchikin jäi kakkoseksi illan Main Eventille, joka oli ilmeisesti Feud Ending Match AJ Stylesin ja Jerry Lynnin välillä. Tässä kohtaamisessa oli kaikki kunnossa: ennen ottelua nähtiin TNA:n lyhyen historian paras hypevideo, ja itse ottelu oli oikeasti huikea kohtaaminen. Se ei ollut todellakaan tyypillinen X-Divisioonan huikeatempoinen spottailu vaan selvästi rauhallisempi ottelu, jossa kerrottiin mahtava tarina ja jossa yleisö oli aivan täysillä mukana. Huikea 20-minuuttinen tahtojen taistelu, jossa nähtiin myös ne pari vaadittavaa henkeäsalpaavaa spottia. Huipputason kohtaaminen.
• Muista kuvioista tässä show'ssa oli esillä joukkuemestaruusfeud ja Brucen taistelu Jorge Estradaa vastaan. Harris/Storm vs. New Church on selvästi paras feud, jota koko TNA:n tähänastisen historian aikana on joukkuekuvioissa nähty, ja myös ottelu oli oikein miellyttävän brutaalia mäiskintää. Harris ja Storm näyttivät paremmalta kuin pitkään aikaan. Olisin antanut ottelulle kolme tähteä, ellei sitäkin olisi pitänyt lopettaa laimeasti. No, jatkoa on luvassa. Brucen ja Estradan kuvio sitten olikin varsin turha ja tylsä jatko viimeviikkoiselle Tag Team Matchille. Parasta ottelussa oli se, että heinäkuun alusta lähtien poissa ollut Lenny teki tässä show'ssa paluunsa Brucen rinnalle. Bruce vs. Estradan panoksena oli Miss TNA -titteli: jos Estrada voittaisi, Priscillasta tulisi Miss TNA.
• X-Divisioona pelasti tämänviikkoisen PPV:n. Yksi huippuottelu (edellisestä olikin jo aikaa) ja yksi hieno monen miehen mäsikintä auttavat huomattavasti. Tämän lisäksi on kehuttava sitä, että vihdoinkin myös joukkuemestaruuksien ja päämestaruuden kuviot näyttävät oikeasti kiinnostavilta. Joukkuemestaruuksista nähtiin jo ihan kiva ottelu, jossa on kuitenkin (toivottavasti) vielä parannettavan varaa. Päämestaruuskuvion ottelut olivat vielä varsin heikolla tasolla, mutta odotan silti jatkoa. Hattua nostan Hennigille ja Jarrettille, jotka suoriutuivat ottelustaan odotettua paremmin. Ja kun edelleen kaikki pahin p**ka loistaa poissaolollaan, oli tämä keskivertoa parempi TNA-PPV, vaikka Kehnon yläpuolelle ei päästäkään.

*** AJ Styles
** Jerry Lynn
* Kid Kash

---------------------------------------

Weekly PPV #20 (13.11.2002)

Singles Match
Tony Mamaluke vs. EZ Money
**½ (4:51)

Singles Match
Chris Vaughn vs. Sonny Siaki
* (2:06)

Singles Match
Kaos vs. Malice w/ James Mitchell & Bella Donna
* (2:57)

Singles Match
Jorge Estrada w/ Priscilla vs. Brian Lawler w/ April
* (3:20)

NWA X Division Title Shot Match
Jimmy Yang vs. Amazing Red
*** (9:40)

Tag Team Match
Spanish Announce Team vs. Rainbow Express
** (7:19)

Tag Team Match
Hot Shots vs. Don & Ron Harris
*½ (3:55)

NWA World Heavyweight Title Shot Tournament Final Match
BG James vs. Jeff Jarrett
** (7:17)

NWA Tag Team Championship Match
America's Most Wanted (Harris & Storm) (c) vs. Disciples of the New Church w/ James Mitchell & Bella Donna
**½ (9:07)

NWA X Division Championship
Jerry Lynn (c) vs. Kid Kash vs. AJ Styles w/ Mortimer Plumtree
*** (10:49)

Tulokset:

Spoiler: näytä

EZ Money def. Tony Mamaluke
Sonny Siaki def. Chris Vaughn
Malice def. Kaos
Brian Lawler def. Jorge Estrada
Amazing Red def. Jimmy Yang to become the #1 Contender for the NWA X Division Championship
Spanish Announce Team def. Rainbow Express
Ron & Don Harris def. Hot Shots
Jeff Jarrett def. BG James to become the #1 Contender for the NWA World Heavyweight Championship
Disciples of the New Church def. America's Most Wanted (c) for the NWA Tag Team Championship
Jerry Lynn (c) def. AJ Styles, Kid Kash to retain the NWA X Division Championship

Yhteenveto:

• TNA teki tässä show'ssa varmastikin historiaa buukkaamalla enemmän otteluita kaksituntiseen PPV:hen kuin koskaan aikaisemmin amerikkalaisen showpainin historiassa. En toki mene takuuseen tästä, mutta tuskin kovin montaa kertaa on nähty 10:tä ottelua kahden tunnin PPV:ssä. Tässä kuitenkin nähtiin (ja lisäksi useampi in ring -promo), eikä show ollut silti erityisen kamala vaan jopa ihan toimiva paketti. Ei toki lähelläkään parhaita, mutta siitä lisää kohta.
• Yksi syy otteluiden ennätysmäärään oli squashien määrä. Tässä show'ssa nähtiin kaksi puhdasta squashia ja pari hyvin lähellä squashin luokitusta olevaa ottelua. Puhtaista squasheista toisessa Sonny Siaki otti takaisen uskottavuutensa, joka oli kokenut kolauksen viime viikon puhtaan tappion jälkeen, pieksemällä random indy-janarin Chris Vaughnin. Toisessa nähtiin Malicen comeback. Malice oli siis ollut poissa 9. PPV:stä lähtien, ja huhut olivat kertoneet, että hän olisi tehnyt sopimuksen WWE:n kanssa. Näin ei kuitenkaan siis ollut. Edellisen kerran esiintyessään Malice oli tehnyt jonkunlaisen face-turnin sopimalla riitansa Don Harrisin kanssa. Seuraavassa PPV:ssä oli ilmoitettu, että James Mitchell oli erottanut Malicen New Churchista temppunsa takia. Nyt koko tätä välikohtausta (tai Malicen ja Don Harrisin feudia ylipäätänsä) ei selostajien puheiden mukaan ollut tapahtunut ollenkaan, ja Malice oli aivan entiseen tapaan mukana Disciples of the New Churchissa. Paluuottelussan Malice tuhosi toisen random indy-jantterin Kaoksen (ei sama kuin WCW:ssä paininut Kenny Kaos).
• New Churchista ja Harriksista onkin luontevaa siirtyä joukkuekuvioihin. Tällä viikolla jatkettiin siis TNA:n historian selvästi mielenkiintoisinta joukkuemestaruusfeudia, kun America's Most Wanted (nyt virallisesti Harrisin ja Stormin joukkueen nimi) kohtasi uudestaan Disciples of the New Churchin. Tällä kertaa ottelu oli painillisesti hiukan parempi ja lopetus oli selvästi parempi, mutta ottelu oli muuten hetkittäin niin sekavaa sähellystä, että minua alkoi ärsyttää. Niinpä annan arvosanaksi lopulta saman kuin viime viikon ottelulle. Jään edelleen odottamaan sitä oikeasti hyvää/hienoa ottelua. Pitää muuten vielä sanoa New Churchista, että se sai tällä viikolla uudeksi managerikseen Bella Donna -nimisen neidon. Ja jos mietitte, miksi mainitsin Harrisit tässä joukkuemestaruuskohdassa, niin siihenkin on selvä syy. SAT ja Rainbow Express sekä Harrisit (ensimmäistä kertaa joukkueena TNA:ssa) ja Hot Shots ottelivat toisiaan vastaan otteluissa, joiden voittajat kohtaisivat toisensa ensi viikolla. Tämän miniturnauksen voittaja kohtaisi joukkuemestarit sitä seuraavalla viikolla. Kumpikaan otteluista ei ollut mitenkään erityisen hyviä, vaikka SAT tekikin kovasti työtä Expressiä vastaan ja Hot Shotit myivät pirun hienosti Harrisien liikkeet.
• Turnauksesta toiseen. Myös päämestaruusturnaus otti tällä viikolla askelia eteenpäin. Alun perin tässä show'ssa piti nähdä Syxx-Pacin ja Jeff Jarrettin välinen välieräottelu, mutta Pac oli selvästikin ottanut mallia ystävästään Scott Hallista show'iden missaamisen osalta, ja niinpä hän ei saapunut tänä iltana paikalle ollenkaan. Tämän seurauksena Jarrett pääsi automaattisesti finaaliin BG Jamesia vastaan. Aluksi ilmoitettiin, että tuo ottelu nähtäisiin vasta ensi viikolla, mutta Jamesin vaatimuksien jälkeen ottelu päätettiin sittenkin buukata tähän show'hun (en tosin tykännyt yhtään siitä, että ottelu vain alkoi Jamesin ja Jarrettin promottelun päätteeksi ja virallisesti ottelun siirtämistä ei ilmoitettu missään vaiheessa). Itse ottelu oli yllättävän hyvä, kun otetaan huomioon osanottajat. James ja Jarrett mäiskivät ihan kivasti toisiaan katsomossa, ja myös loppuosuus oli buukattu ihan ok:sti. Kokonaisuutena sellainen tv-ottelutasoinen kohtaaminen, vaikka lopputulos olikin aika itsestäänselvä.
• Viikon parhaat ottelut nähtiin taas X-Divisioonan kohtaamisissa. Tosin täytyy todeta, että juuri näissä ajanpuute rokotti laatua kaikkein pahimmin. ME:nä nähty 3-Way X-mestaruudesta (johon Styles pääsi mukaan rematch-diilinsä ansiosta), Amazing Redin ja Jimmy Yangin ykköshaastajuusottelu ja EZ Moneyn TNA-debyyttiottelu Tony Mamalukea vastaan olisivat kaikki voineet olla vähintään puolikkaan parempia, jos niille olisi annettu edes kolmisen minuuttia lisäaikaa. Nyt ne jäivät kaikki kesken juuri sillä ratkaisevalla hetkellä, kun olisi ollut aika pistää se suurin vaihde silmään. Ottelut olivat siis hyviä, mutta jättivät pettyneen fiiliksen, koska parempaan olisi voitu pystyä. EZ Money vakuutti minut ja niin teki myös Jimmy Yang, joka oli taas palannut Japanin-kiertueelta ja samalla kertaa myös eronnut Flying Elviksistä sulassa sovussa Jorge Estradan kanssa. Silti show'n kirkkaimmat tähdet olivat AJ Styles, Amazing Red ja Kid Kash.
• Ainiin, sitten nähtiin myös jatkoa Brian Lawlerin ja Aprilin ikuisuuskuviolle, joka ei varmaan kiinnosta ketään. Aikaisemmin illalla nauhoitetussa haastattelussa nähtiin, kuinka Lawler lähes tulkoon sai Aprilin kiinni seksin harrastamisesta suihkussa toisen miehen kanssa. Myöhemmin paljastui, että tuo mies oli kaikista TNA:n painijoista homoikoni Bruce. En edes yritä ymmärtää tätä kuviota. Myöhemmin illalla Lawler otteli Jorge Estradaa vastaan täysin yhdentekevässä ja turhassa ottelussa.
• Tätä show'ta on hieman vaikea arvioida, koska keskiarvonsa osalta tämä oli aika heikko suoritus. Toisaalta minä en ole koskaan katsonut ensisijaisesti show'ita arvostellessa niiden keskiarvoa vaan kokonaisfiilistä. Minua ei oikeastaan edes haitannut ne pari show'ssa nähtyä squashia, koska ne olivat ihan perusteltuja ja viihdyttäviä. Lawler/Estradan sen sijaan olisi voinut jättää pois, ja Harrisit vs. Hot Shotsin hyväksyn ainoastaan sen takia, että se oli osa joukkuemestaruuksien ykköshaastajuus"turnausta". Ikävästi harmittaa se, että X-Divarilaisten otteluilla olisi ollut selvästi mahdollisuuksia parempaan, jos vain aikaa olisi ollut hieman enemmän. Samoin joukkuemestaruusottelu olisi ollut parempi toimivammalla bukkauksella. Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin aika keskitasoa TNA:n PPV:eistä. Viihdyin tätä katsoessa enemmän kuin monien muiden TNA-PPV:eiden kohdalla, joten siihen nähden suoritus oli ihan jees, vaikka ppv olikin jälleen kerran Kehno.

*** AJ Styles
** Amazing Red
* Kid Kash

---------------------------------------

Weekly PPV #21 (20.11.2002)

Tag Team Match
Divine Storm (Chris Divine & Quiet Storm) w/ Miss Trinity vs. EZ Money & Sonny Siaki
**½ (5:48)

Singles Match
Kory Williams vs. Malice w/ James Mitchell & Bella Donna
DUD (1:58)

NWA Tag Team Title Shot Match
SAT's vs. Ron & Don Harris
** (6:06)

Singles Match
BG James vs. Lenny
½ (2:56)

NWA X Division Title Shot Match
Jorge Estrada w/ Priscilla vs. Crimson Dragon vs. AJ Styles w/ Mortimer Plumtree
*** (11:00)

NWA Tag Team Championship Match
Disciples of the New Church (c) w/ James Mitchell & Bella Donna vs. America's Most Wanted
*** (10:44)

NWA X Division Championship Match
Jerry Lynn (c) vs. Amazing Red
*** (10:02)

NWA World Heavyweight Championship Match
The Truth (c) vs. Jeff Jarrett
**½ (17:37)

Tulokset:

Spoiler: näytä

EZ Money & Sonny Siaki def. Divine Storm
Malice def. Kory Williams
Ron & Don Harris def. SAT's to become the #1 Contender for the NWA Tag Team Championship
BG James def. Lenny
AJ Styles def. Crimson Dragon, Jorge Estrada to become the #1 Contender for the NWA X Division Championship
Disciples of the New Church (c) def. America's Most Wanted via DQ to retain the NWA Tag Team Championship
Jerry Lynn (c) def. Amazing Red to retain the NWA X Division Championship
Jeff Jarrett def. The Truth (c) for the NWA World Heavyweight Championship

Yhteenveto:

• Tämän viikon aivan ehdoton pääjuttu oli Jeff Jarrettin vihdoin ja viimein ansaitsema 1 vs. 1 -mestaruusottelu NWA World Heavyweight -mestaruudesta. Jarrett oli odottanut tätä ottelua ensimmäisestä viikosta lähtien, ja kotiyleisönsä edessä Jarrettista muodostui tässä ottelussa Truthia vastaan jopa hieman facemainen hahmo. Ottelua oli pohjustettu hienosti, ja videopakettikin oli kunnossa. Samoin tunnelma oli huipussaan, ja ottelulla oli aikaa hienosti. Tämä oli ehdottomasti merkittävimpiä otteluita TNA:n vuoden 2002 historiassa, vaikka laadullisesti ottelu ei mikään huippukamppailu ollutkaan. Truth ja Jarrett venyivät kyllä odotuksiin nähden hyviin otteeseen ja esittivät oikein toimivaa peruspainia (sen erikoisempaa he eivät ikävä kyllä pysty), johon yleisön tunnelma toi vielä oman lisänsä. Huolimatta Jarrettin typeristä Stroke-elehtelyistä olisin voinut antaa tälle kolme tähteä, mutta loppu rokotti taas puolikkaan. Minulla on ensinnäkin mennyt lopullisesti hermot siihen, että TNA:ssa ei ratkaisevilla hetkillä tunneta mitään diskauksia, vaikka ottelut eivät olisi millään tavalla No DQ -säänöillä käytäviä. Tässäkin Jarrett ja Truth saivat mäiskiä toisiaan ympäri areenaa terästuoleilla, kunnes yhtäkiä tuomari häipyi kehään ja aloitti uloslaskun. Viihdyttäväähän tämä HC-mäiskintä on, mutta kun siinä ei ole mitään logiikkaa! Tehkää niistä otteluista sitten No DQ Matcheja. Tai älkää ainakaan pistäkä tuomaria puhumaan diskauksen merkityksestä ennen ottelua niin kuin tässä tapauksessa. Lisävalitus pitää antaa vielä siitä, että Mr. Wrestling III piti sekoittaa tämänkin ottelun lopetukseen. Ottelun jälkeen myös Mr. Wrestling III riisui vihdoin maskinsa ja paljastui Vince Russoksi. Kyllä vain. Tätähän me kaipasimme.
• Päämestaruusottelu oli siis lopun sekoiluja lukuun ottamatta onnistunut ja painillisestikin ihan viihdyttävä, mutta ei se silti illan paras ottelu ollut. Se titteli menee taas X-Divarin puolelle, vaikka tälläkään viikolla ei nähty mitään tajunnanräjäyttäviä otteluita. Jerry Lynn ja Amazing Red ottelivat oikein hyvän ja viihdyttävän mestaruusottelun, jossa nähtiin muutama upea spotti mutta joka jäi silti ennakko-odotuksistani harmillisesti vähintään puolikkaan verran. Ykköshaastajuusottelussa toisensa kohtasivat AJ Styles, Jorge Estrada ja Crimson Dragon, joka oli ECW:n loppuajoilta tuttu Chris Hamrick maskin ja kokovartalopuvun alla. Selostajat eivät tosin tätä mukamas tienneet. Ottelu lähti liikkeelle vähän hitaanpuoleisesti, mutta erityisesti Dragonin hienojen potkujen ja muutenkin näyttävien otteiden ansiosta homma muuttui vähitellen paremmaksi. Loppuosuus olikin oikein mukavaa menoa vaikkei taaskaan mitään erityisen hillitöntä. Dragon oli tällä kertaa tuon ottelun tähti, AJ Styles oli poikkeuksellisen laimea.
• Joukkuemestaruuskuvioissa jatkui edelleen feud AMW:n ja New Churchin välillä. AMW:n kaksikko näyttää viikko viikolta paremmalta, ja tällä viikolla he saivat jo yleisönkin täysin mukaansa. Tämä feud on ollut todellinen pelastus TNA:n joukkuedivisioonalle. AMW ja New Church vetivät tällä viikolla myös parhaan ottelunsa tähän mennessä, vaikka tämä oli itse asiassa kaikkein vähiten brutaali näistä nähdyistä otteluista. Tällä kertaa loppu oli kuitenkin buukattu hyvin, eikä edes laimea diskauspäätös haitannut. Blow off jäänee jonnekin myöhemmälle ajankohdalle, koska seuraavaksi New Churchin olisi tarkoitus kohdata voittaja tässä show'ssa nähdystä Harrisit vs. SAT's -ottelusta. Maximoiden joukkueen nimi oli nyt virallisesti SAT, mutta sekään ei auttanut heitä kummoiseen otteluun Harristen kanssa. Meni se tosin paremmin kuin pelkäsin, ja itse asiassa tämä oli varmaan yksi parhaimmista Harristen otteluista. Toinen kaksosista jopa vetäisi loikan yläköyden yli ringsidelle. Oli aika huikea näky, ja pelkästään siitä ottelu sai puolikkaan lisää.
• Disciples of the New Churchista vielä sen verran, että James Mitchell promosi tässä show'ssa, että hän ei tyytyisi vain joukkuemestaruuksieen. Seuraavaksi hänen New Churchinsa ottaisi haltuun myös NWA World Heavyweight -mestaruuden. Ilmeisesti ykköshaastajan viittaa oltiin taas sovittelemassa Malicen harteille, koska tuon promon jälkeen hän tuli vetämään squashin jo toisena viikkona putkeen. Tämän viikon squash oli kuitenkin täysi vitsi edellisviikkoon verrattuna, koska juuri ratkaisevaksi tarkoitetun Top-Rope Diving Clotheslinen hetkellä Malice botchasi homman aivan täysin ja rojahti yläköydeltä mahalleen maahan. Ilkeiden kielien mukaan Malice oli ottelun jälkeen niin raivoissaan, että hän menetti backstagella täysin hermonsa ja paiskoi kamoja ympäriinsä. Olipa totuus mikä tahansa, tämä jäi Malicen viimeiseksi otteluksi TNA:ssa. Tulemme tosin törmäämään häneen vielä pariin otteeseen arvosteluissani, mutta siitä myöhemmin lisää. Jerry Tuite (alias Malice alias The Wall) menehtyi sydänkohtaukseen joulukuussa 2003.
• Malicen squashattavana toimineen Kory Williamsin lisäksi tässä show'ssa TNA-debyyttinsä teki Chris Divinen ja Quiet Stormin joukkue, joka oli paininut indyissä jo parin vuoden ajan. Managerinaan heillä oli ehkä useammallekin tuttu Trinity. Debyyttiottelussaan he kohtasivat EZ Moneyn ja Sonny Siakin, ja itse asiassa tuo ottelu oli varsin pätevä ja viihdyttävä X-Divarilaisten joukkueottelu. Lisäviihdyttävyttä otteluun toivat Trinityn upeat loikat. Tässä olisi nyt ensimmäinen kunnon naispainija TNA:n käytettävänä.
• Niin ja sitten show'ssa nähtiin se pakollinen April/Brian Lawler/Bruce -sähellys. Brian Lawlerille oli nyt siis paljastunut, että Bruce ei ehkä ollutkaan ihan sitä mitä oli antanut ymmärtää, koska hän viihtyi turhan hyvin Aprilin kanssa suihkussa. Lawlerin lisäksi tästä oli Brucelle raivoissaan Lenny, joka väitti Brucen pettäneen hänen luottamuksensa. Lenny otteli tässä show'ssa BG Jamesia vastaan täysin turhassa ottelussa, johon sekaantuivat myös Bruce, Lawler ja April. Eikö tämä kuvio voisi jo loppua?
• Aikalailla samaa tasoa kuin viime viikon ottelu. Pari hyvää ottelua muttei mitään superkohtaamista ja pari ihan viihdyttävää vielä siihen päälle. Sitten seassa oli viime viikon tapaan myös pari onnettomampaa koitosta. Ero viime viikkoon oli lähinnä se, että tässä nähtiin se kauan odotettu suuri päämestaruusottelu, joka tuntui vihdoin nostavan mestaruuden arvoa. Sen ansiosta tämä on juuri ja juuri edellistä show'ta parempi mutta silti selvästi Kehno.

*** Amazing Red
** Crimson Dragon
* Jerry Lynn

1. WWE Survivor Series - Loistava
2. WWE SummerSlam - Loistava
---------------
3. WWE Unforgiven - Hieno
---------------
4. WWF WrestleMania X8 - Hyvä
5. WWF Royal Rumble - Hyvä
6. WWE No Mercy - Hyvä
7. WWE King of the Ring - Hyvä
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #10 - Hyvä
---------------
9. WWE Vengeance - Ok
10. WWE Judgment Day - Ok
11. WWF Backlash - Ok
12. WWF No Way Out - Ok
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #14 - Ok
---------------
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #15 - Kehno
15. WWF Insurrextion - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #19 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #7 - Kehno
18. WWE Rebellion - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #11 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #4 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #8 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #21 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #20 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #1 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #2 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #5 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #6 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #13 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #18 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #17 - Kehno
---------------
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #12 - Surkea
32. WWA The Revolution - Surkea
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #9 - Surkea
34. WWA The Eruption - Surkea
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #3 - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #16 - Surkea
37. WWA The Inception - Surkea

Sunnuntaina lisää TNA:ta.

[What]

Säännöllisen epäsäännöllistä on tämä minun projektin jatkaminen ja Alertissa vierailu ylipäätään. Nytkin on jäänyt tuosta toukokuun alusta lähtien kaikki Kenityksen arvostelut lukematta, mutta koitetaan kiriä jossakin vaiheessa. (viimeisin lukemani No Mercy) Arvostelua lukematta on kuitenkin pakko sanoa se, että Survivor Series 2002 lienee parhaimpia ppv:itä, mitä WWE on ikinä tuottanut. Ainakin muistoissa se on sellaisen aseman saavuttanut. Itse asiassa eilisiltana tuli fiilisteltyä pitkästä aikaa Summerslam 2002:ta dvd:ltä ja mielessä kävi, kuinka mahtava painivuosi silloin oikeasti olikaan kyseessä. Tietoyhteiskunnan kelkasta pudonneena materialistisen omaisuuden hamuajana kävi jopa mielessä se, kuinka mahtavaa olisi omistaa vuosien 2002-03 kaikki ppv:t ihan dvd tai blu ray lättyinä. Eipä taida enää mistään löytyä moisia paketteja


Sunnuntai, 23. Huhtikuuta 2006
Impact Zone, Orlando, Florida

Tämä oli toinen kerta TNA:n historiassa kun tällainen erikoinen pelkästään häkkimatseista koostuva tapahtuma nähtiin. Viime vuoden muistettavimpiin juttuihin kuului ehdottomasti AJ Stylesin ja Abyssin välinen matsi. Tänäkin vuonna kyseiset herrat olivat isossa roolissa. Abyss haastamassa Christian Cagea maailmanmestaruudesta ja AJS mukana Lethal Lockdown ottelussa. Selostajina jo tuttuun tapaan Tenay & West.

Six Man Tag Team Match (Six Sides Of Steel)
Team Japan VS. Team USA
Jälleen yksi osoitus TNA:n ja NJPW:n yhteistyösopimuksen elinvoimasta. Samalla tämä oli mainio tapa mainostaa kohtapuoliin alkavaa World X Cup-turnausta. Japanin joukkuetta edustivat Black Tiger IV, Hirooki Goto ja Minoru Tanaka. Näistä Goto oli pukeutunut häiritsevän pieniin uikkareihin. USA:ta edustivat Chris Sabin, Jay Lethal ja Sonjay Dutt (joka oli tietenkin intialainen, mutta amerikkalaisuushan on mielenlaatu, ei kolme kirjainta passissa )

Nyt täytyy sanoa, että en oikein tykännyt. Kyllähän tässä japanilaistyylisesti tiukkoja potku- ja lyöntisessioita nähtiin, mutta kokonaisuudessaan ottelu oli rasittavan sekavaa katsottavaa, eikä siitä kunnolla saanut kiinni missään vaiheessa. Lopussa nähtiin kieltämättä muutama mukava ”läheltä piti” tilanne, mutta melko kylmäksi tämä jätti. Paremminkin olisi voinut mennä.

Spoiler: näytä

Kesto: 12:03
Voittajat: Team Japan

Arvosana: **

Six Sides Of Steel Match
Christopher Daniels VS. Senshi
Destination X:ssä Daniels voitti Ultimate X matsin Samoa Joeta ja AJ Stylesia ja sitä myöten nappasi X-mestaruuden. Sittemmin Joe oli kuitenkin voittanut vyön takaisin Impactissa ja nyt Danielsille etsittiin yllätysvastustajaa tälle illalle. Ja sellainenhan löytyi. Kyseessä olikin Danielsille varsin tuttu mies, Lo Ki, joka siis nyt tunnettiin nimellä Senshi. Kaksikkohan oli menneisyydessä pitänyt hallussaan jopa joukkuevöitäkin, joten keskinäistä historiaa kyllä löytyi.

Tässä alkoi olla menoa ja meininkiä. Ottelu oli sellainen kuin Danielsista ja Senshiltä saattoi odottaakin. Kovaa intensiteettiä, tiukkoja choppailuja ja potkuja säestettynä näyttävillä riskiliikkeillä. Sitä kaikkea tämä todellakin tarjosi, mutta jostain syystä ihan sille huipputasolle tämä ei siltikään noussut. Tästä huolimatta ottelu oli nautittavaa katsottavaa ja Senshiä kiva nähdä ensimmäistä kertaa tämän projektin aikana. Mies kuitenkin oli X-divisioonan alkuaikojen kantava voima, kuten Kenityksen arvosteluja lukeneet tietävätkin. Kelpo re-debyytti.

Spoiler: näytä

Kesto: 12:07
Voittaja: Senshi (countered Daniels's suplex into pinning combination)

Arvosana: *** ¼

Päästän teidät jännityksestä. Kaikkihan olette varmasti kuumeisesti miettineet, kuinka James Gangin ja LAX:in kihelmöivää jännitysnäytelmää jatkettiin. Vastaus oli kädenvääntökilpailulla, jossa Konnan otti mittaa 66-vuotiaasta 'Bullet' Bob Armstrongista. Panoksena tässä kädenvääntötouhussa oli, että voittajat saisivat läiskiä häviäjäjoukkuetta takapuolelle 10 kertaa nahkavyöllä. Totaalisen turha, tympeä ja ylipitkä segmentti, joka päättyi Jamesin jengin läiskiessä Konnania, Hernandezia ja Homicidea. Suurin juttu tässä oli se, että Hernandez oli nyt korvannut Macheten ja tullut osaksi LAX:ia. Tässä kokoonpanossa LAX maineensa sitten loi, kunhan nyt pääsisi ensiksi irti tästä tuhoontuomitusta kuviosta.

Six Man Xscape Match (Six Sides Of Steel)
Elix Skipper VS. Petey Williams VS. Puma VS. Chase Stevens VS. Shark Boy VS. Chris Sabin
Kädenvääntöhäsmäkkää lukuunottamatta ilta oli aloitettu x-divisioonapainotteisesti ja linja jatkui tällä matsilla. Säännöt menivät siten, että neljä ukkoa eliminoitaisi selätyksillä tai luovutuksilla ja kahden viimeisen kohdalla tuo escape-sääntö astuisi voimaan. Glorian lisäksi suurempaa palkintoa ottelun voittajalle ei ollut tiedossa. Skipperin saatteli häkkiin Simon Diamond ja Peteyn Coach D'Amore. Diamondin ja D'Amoren väittely häkin laidalla toikin matsin kulkuun tarvittavaa huumoria.

Joskus tykkäsin enemmänkin tällaisista useamman miehen spottipainotteisista otteista, mutta nykyään niistä vaan tuppaa jäämään liian sekava mielikuva. Kai se on sitten vanhuutta, kun ei jaksa enää moisessa vauhdissa pysyä mukana. Verrattuna illan avanneeseen kuuden miehen joukkuematsiin tykkäsin tästä kuitenkin enemmän. Ehkäpä siksi, että Elix Skipper, Petey Williams ja Chris Sabin olivat sellaisia nimiä, joista ei voinut olla pitämättä ja myös siksi, että Chase Stevens läiskäytti hurjapäisen Shooting Star Pressin häkin katolta. Olkoonkin, että spotti oli vähän väkinäisesti rakennettu ja teennäisen oloinen, niin kyllähän tuo silti sen verran hurjapäinen temppu oli, että mieleen jäi. Miehen laskeutuminen kun ei sekään mikään ihan nappiin mennyt ollut. Sekava sillisalaatti, jolla oli muutamat huippuhetkensä.

Spoiler: näytä

Kesto: 12:50
Voittaja: Chris Sabin (runner up Petey Williams)

Arvosana: ** ½

X-Division Championship Match (Six Sides Of Steel)
Samoa Joe © VS. Sabu
Paperilla tämä oli varsin mielenkiintoinen ottelu. Saatuaan hurjat taistelunsa Abyssin kanssa ohitse oli Sabu ottanut muutaman kuukauden huilitauon, mutta nyt palannut haastamaan Joen x-mestaruudesta. Kaikki ennusmerkit viittasivatkin siihen, että luvassa olisi hieno matsi. Sen verran hyviä otteita Sabu oli esitellyt muutamia kuukausia sitten ja Joe tunnetusti oli tähän aikaan elämänsä vedossa.

Mutta tästä tulikin pannukakku. Ottelu itsessään oli jo niin erikoisesti bookattu, että alun alkaenkin epäilin, että Sabulla saattaisi olla joku loukkaantuminen taustalla. Wikipedian pohjaton tietopankki osaakin varmistaa epäilyni oikeaksi. Sabulla oli ongelmia oikean kätensä kanssa, jonka vuoksi ottelu oli ilmeisesti pakko vetää läpi niin kuin se tässä tehtiin. Otteluna siis paha pettymys. Mikäli Sabu olisi vain ollut 100% iskussa, niin tältä olisi voinut odottaa paljonkin. Harmi. Samalla tämä jäi Sabun viimeiseksi TNA-esiintymiseksi siihen surullisenkuuluisaan vuoden 2010 EV 2.0 angleen saakka.

Spoiler: näytä

Kesto: 6:13
Voittaja: Samoa Joe (Muscle Buster)

Arvosana: **

Anthem Match (Six Sides Of Steel)
Team 3D VS. Team Canada w./Coach D'Amore
Kuuden miehen matsit eivät ottaneet loppuakseen. Kanukkeja tässä edustivat A-1, Bobby Roode ja Eric Young. Kolme Deetä puolestaan veljien Rayn ja Devonin lisäksi myös veli Runt. Pikku-Spike, eli Brother Runt, oli männäviikkoina tehnyt TNA-debyyttinsä ja liittynyt isompikokoisten veljiensä kanssa taisteluun Team Canadan ilkimyksiä vastaan. Tunnetta tähän matsiin haettiin nationalistisesta pohjalta. Kyseessä nimittäin oli Vince Russon, ah niin rakastama, X on a pole – matsi. Tällä kertaa homma meni niin, että häkin eri puolille oli viritetty Kanadan ja USA:n liput. Ottelun voittaisi se, kumpi ensimmäisenä hakisi oman maansa lipun. Lisäksi voittajien kunniaksi kajautettaisiin ilmoille heidän kansallishymninsä. Sillä lailla, pelottavalta kuulosti.

Olihan tässä ottelussa kieltämättä omat typerät hetkensä. Voisinpa väittää, että melkein jokaisessa 3D:n ppv-matsissa ollaan nähty jonkinlainen tuomaribumppi, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Tällä kertaa se ei sentään noussut ratkaisevaan rooliin, kuten useasti aikaisemmin. Positiivinen yllätys oli, että matsissa nähtiin välillä mukavaa painiakin, eikä tämä taantunut pelkäksi lipun kurkotteluksi häkin laidalta. Lähtökohtiin nähden jopa ihan kiva matsi, mutta se ei vielä tee siitä erityisen hyvää. Katsottavaa roskapainia kuitenkin.

Spoiler: näytä

Kesto: 8:47
Voittajat: Team 3D

Arvosana: ** ½

Larry Zbyszko oli ravannut levottomana takahuoneissa koko illan ajan, sillä hän oli kuullut, että TNA:n johtokunta tekisi tänä iltana jonkinsortin mullistavan ilmoituksen. Tämä ilmoitus oli kirjattuna paperilapulle, jonka Christy Hemme iloisesti hyppelehtien kävi toimittamassa Mike Tenayn näppeihin. Samalla tämä oli siis Christy Hemmen debyytti TNA:ssa. Hänen roolinsa tosiaan rajoittui tuohon lappusen toimittamiseen Tenaylle.

Mitä siinä lapussa sitten luki? Ensinnäkin mestaruuskomitean Larry Zbyszko korvattaisi pikimmiten uudella henkilöllä ja kaiken kukkuraksi yksi Zbyszkon viimeaikaisista päätöksistä kumottaisiin saman tien. Tämä liittyi Raveniin, jolle Zbyszko oli paria kuukautta aiemmin hankkinut potkut. Segmentti päättyikin siihen, kun paluunsa tehnyt Raven pelotteli Zbyszkon karkuun areenalta. Ihan kiva. Samaan viisiminuuttiseen saatiin ujutettua yksi debyytti, yksi paluu ja jätti vielä jännityksen siitä, kuka Larryn saappaisiin tulevaisuudessa astuu. Toimiva välisegmentti.

NWA World Heavyweight Championship (Six Sides Of Steel)
Christian Cage © VS. Abyss w./James Mitchell
Sitten oli jäljellä enää kaksi illan jättimäistä pääottelua. Niistä ensimmäisenä nähtiin tämä vyömatsi. Eripura Christianin ja Abyssin kohdalla oli lipsunut pahasti henkilökohtaisuuksien puolelle. Jopa niin pitkälle, että Abyss & Mitchell olivat käyneet Tampassa Christianin asunnolla pelottelemassa hänen vaimoa ja Abyss yritti jopa hukuttaa Christianin tämän omaan uima-altaaseen hänen omalla takapihalla. Segmentin lopuksi katsoja vieläpä jätettiin siihen käsitykseen, että Abyss olisi tappanut Christianin hukuttamalla, ellei James Mitchell olisi ollut mukana toppuuttelemassa hirviötä. Vastapainoksi Christian oli sitten riehunut Impactissa rengasraudan kanssa ja luvannut ennemmin kuolevansa kuin häviävänsä vyönsä. Joten tuliset olivat lähtökohdat tälle matsille.

Ehkäpä ottelun taustatarinassa käytettiin turhankin räjähdysherkkiä aineksia, mutta yhteen asiaan se ei vaikuttanut. Tämä oli kiistatta kovan tason hardcore painia. Jo ennen kellonsoittoa tappelu oli kestänyt jo pitkän tovin. Abyss nimittäin hyökkäsi Christianin kimppuun jo sisääntulorampilla ja tästä miehet aloittivatkin useita minuutteja kestäneen mättämisen yleisön seassa ja kehän laidalla. Kun miehet lopulta löysivät tiensä häkkiin asti, niin tahti ei ainakaan hiipunut.

Tämä oli sellaista rumaa ja rajua menoa, millaista tämäntyyppiseltä matsilta toivookin. Veri lensi, aseet viuhuivat ja ottelijat tuntuivat venyvän inhimillisen kestokykynsä äärirajojen ylitse. Todella jännittävä ja lukuisia huippuhetkiä sisältänyt matsi. Näistä mainittakoon vaikkapa Christianin sammakonloikka häkin katolta ja nastojen päälle isketty Unprettier. Kestoakin oli rutkasti ja miksipäs ei? Minun kirjoissani Christian ja Abyss kumpainenkin vetelivät tässä parhaita vuosiaan. Mainio ottelu, josta tykkäsin melkein yhtä paljon kuin WrestleManian klassikoksi nousseesta Edge-Foleysta. Kauas ei jääty, ja tämä jätti janoamaan jatko-osaa miesten taistelulle. Hieno ottelu, illan paras.

Spoiler: näytä

Kesto: 14:08
Voittaja: Christian Cage (Unprettier into bed of thumb tacks)

Arvosana: *** ¾

Lethal Lockdown Match
Sting's Warriors (Sting, The Truth, Rhino & AJ Styles) VS. Jarrett's Army (Jeff Jarrett, Scott Steiner & America's Most Wanted)
Viime vuonna Jeff Jarrett johdatti tiiminsä taisteluun Kevin Nashin joukkuetta vastaan, mutta tänä vuonna vastassa oli vielä isomman WCW-ikonin muodostama konklaavi. Erimielisyyksiä ottelijoiden väliltä tietysti löytyi vaikka minkälaisia. Suurin näistä toki liittyi Stingin ja Jarrettin näennäisesti ikuisesti jatkuvaan kiistaan. Destination X:ssä debytoinut Scott Steiner oli oman lusikkansa tähän soppaan heittänyt. Samalla tämä oli Steinerin ensimmäinen virallinen ottelu TNA:n painijana. Tämän myötä oli myös varsin selvää, että Sting oli tullut TNA:han pysyäkseen, tätä ennenhän Sting ei ollut varsinaisesti otellut kuin kertaalleen tammikuun Final Resolutionissa.

Nämä LL-matsit ovat joka vuosi perusviihdyttäviä, niin tämäkin. Häiritsevä epäkohta kuitenkin oli, kun välillä painijat olivat innokkaasti selättämässä toisiaan ja Earl Hebner paukuttamassa mattoa, vaikka selätyksillä ei pitänyt vielä siinä vaiheessa olla mitään merkitystä. Avausperiodin päätteeksi AJ oli kovasti selättämässä Chris Harrisia Styles Clashin jäljiltä, onneksi sentään Harris oli sen verran tolkuissaan, että ymmärsi potkaista siitä irti. Muuten olisi saattanut edessä olla vielä nolompi hetki. Loppujen lopuksi tuo oli kuitenkin vain pieni kauneusvirhe.

Kokonaisuutena ottelu oli viihdyttävää hc-mättöä. Heikkouksina tuon selätyssekoilun lisäksi voisi mainita väkinäisen häkin katolla suoritetun pöytä + tikasspotin, joka näyttävyydestään huolimatta tuntui vain rikkovan ottelun flow'ta, ollen täysin irrallinen osa muuta ottelua. Kameroiden seuratessa sen pitkäaikaista rakentelua olisi teoriassa saattanut häkin sisällä tapahtui matsin ratkaisusuoritus. Mieleen jäivät Steinerin komeat supleksit Rhinolle, AJ Stylesin vimmattu yrittäminen ja Stingin huumaava overius yleisön keskuudessa. Mukava tapa päättää tapahtuma, vaikka mestaruusmatsin rahtusen paremmaksi arvostankin.

Spoiler: näytä

Kesto: 23:51
Voittajat: Sting's Warriors (Sting forced Harris to submit via Scorpion Death Lock)

Arvosana: *** ½

*** Christian Cage
** Abyss
* Senshi

Yhteenveto: Jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Yhtäältä tässä oli kieltämättä hienot kaksi pääottelua ja muitakin hienoja hetkiä, kuten Senshi vs. Daniels. Toisaalta taas tämä oli pullollaan sekavia kuuden miehen otteluita ja jonninjoutavia kädenvääntökilpailuja. Ehkäpä sellainen ”rusinat pullasta” lähestymistapa on toimivin tämän ppv:n suhteen. Ailahtelevainen kokonaisuus, yleisvire kuitenkin kääntyy niukasti positiivisen puolelle, kiitos kahden viimeisen matsin. Koko vuoden mittakaavassa sijoittunee tukevasti keskikastiin.


Pähkinänkuorispoilerit
Team Japan VS. Team USA (12:03) **
Daniels VS. Senshi (12:07) *** ¼
Six Man Xscape Match (12:50) ** ½
Samoa Joe VS. Sabu (6:13) **
Team Canada VS. Team 3D (8:47) ** ½
Abyss VS. Christian Cage (14:08 ) *** ¾ (illan paras)
Lethal Lockdown Match (23:51) *** ½

PPV Ranking 2006
1. WWE - WrestleMania XXII 3,38
2. TNA - Against All Odds 3,03
3. TNA - Final Resolution 2,92
4. WWE - No Way Out (SmackDown) 2,88
5. TNA - Lockdown 2,79
6. WWE - Royal Rumble 2,75 / TNA - Destination X 2,75
7. WWE - New Year's Revolution (RAW) 2,11

Vuoden matsi ehdokkaat
Kurt Angle VS. The Undertaker / No Way Out
John Cena VS. Triple H / WrestleMania XXII

Nyt sitten tässä vaiheessa huomasin, että postaamalla tämän "hautaan" Kenityksen vain hetkeä aiemmin rustaamaan TiiEnEi megapostauksen. Noh, menköön nyt, kun tähän asti pääsin. Seuraavana sitten WWE:n Backlash.

[Kenitys]

Whatille taas tervetulotoivotukset pienen tauon jälkeen. Jopa vakava arvosteluni "hautaaminen" annettakoon tällä kertaa anteeksi. Ei ole tosiaan tullut nähtyä tuotakaan Lockdownia (kuten tuon ajan TNA-ppv:eitä yleensäkään), mutta Whatin tekstejä on silti aina mielenkiintoista ja mukavaa lukea :)


TOTAL NONSTOP ACTION WEEKLY PPV #22 (27.11.2002)

Tämänviikkoinen TNA:n ppv järjestettiin kiitospäivän aattona, ja sen kunniaksi TNA:n oma haastattelijaneitonen ja country-laulaja Goldielocks lauloi show'n aluksi Yhdysvaltain kansallislaulun, koska kaikki patrioottiset katsojat olivat tietenkin kiitollisia siitä, että Yhdysvaltain armeija oli valmis minä hetkenä hyvänsä hyökkäämään Irakiin. Jihaa. Selostajinamme Mike Tenay ja Don West.


The Briscoes (Jay & Mark) vs. Divine Storm w/ Trinity
Kyllä vain, Briscoen veljekset olivat tehneet paluunsa TNA:han. Briscoet kävivät painimassa jonkun pariminuuttisen pätkän Hot Shottien kanssa yhdessä ensimmäisistä TNA-PPV:eistä, mutta tuo ottelu jäi täysin kesken, kun Malice ryntäsi kehään pieksemään kaikki. Nyt Briscoeilla oli vihdoin mahdollisuus päästä näyttämään todellinen osaamisensa, ja vastaansa he saivat edellisessä show'ssa TNA-debyyttinsä tehneet Chris Divinen ja Quiet Stormin.

Tämä oli harmillinen pettymys. Divine Storm vaikutti edellisessä esiintymisessään oikein pätevältä kaksikolta, ja Briscoen taidot me kaikki varmaan tiedämmekin. Niinpä tästä oli lupa odottaa todella vauhdikasta ja viihdyttävää kahden nuoren joukkueen näytön paikkaa. Ehkä sitten nuo liialliset paineet aiheuttivat kummassakin nuorukaiskaksikossa liiallista jännitystä, sillä läpi ottelun molemmilta joukkueilta nähtiin harmillista haparointia, joka tappoi ottelun momentumin pahan kerran. Kaikkein varmimmin esiintyi Trinity, joka väläytti taas pari upeaa high flying -liikettä. Ihan ottelun loppupuolella Briscoet ja Divine Storm alkoivat vihdoin saada jutun juonesta kiinni, mutta sitten ottelu jo päättyikin. Kyllä tässä siis nähtiin myös oikein hienoja otteita, ja lopputaistelut olivat todella viihdyttävää katsottavaa. Lisäplussaa on myös annettava Trinitystä. Ei tämä silti ollut lähelläkään edes sitä kolmea tähteä, jota ajattelin etukäteen miniminä.
** (6:04)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Divine Storm (Divine pinned Jay after a Half Nelson into a Michinoku Driver alias Cradle Driver)

In ring angle w/ Vince Russo
Seuraavaksi nähtiin varsin merkittävä angle, kun Vince Russo tarttui ensimmäistä kertaa mikkiin TNA-urallaan. Russo oli siis paljastunut viime show'n päätteeksi Mr. Wrestling III:ksi, kun tämä maskipainen mysteerimies oli auttanut Jarrettin voittoon mestaruusottelussa Truthia vastaan ja sen jälkeen riisunut maskinsa. Alun perin tässä anglessa Mike Tenayn piti haastatella Jeff Jarrettia ja saada selvitettyä, oliko Jarrett tiennyt Mr. Wrestling III:n henkilöllisyydestä tai onko Jarrett yhteistyössä Russon kanssa. Jarrettin sijaan kehään saapuikin Russo, ja Mike Tenay poistui saman tien paikalta. Tenay oli juuri ennen tätä anglea puhunut selostuspöydän takana siitä, kuinka hän ei voisi sietää Russoa ja kuinka hän lopettaisi TNA:ssa työskentelyn sinä päivänä, kun Russo pääsisi TNA:n johtoon.

Russo aloitti promonsa rohkeasti "shoottaamalla" ja sanomalla, että Tenay voisi koska tahansa lähteä tästä firmasta ja liittyä vaikkapa Sean Waltmanin seuraksi TNA-rejectien joukossa. Russo lupasi heti promonsa aluksi shoottaavansa, mikä tietää aina hyvää... Not. Russo puhui yhteisestä historiastaan Jeff Jarrettin kanssa ja siitä, kuinka ystävystyivät jo 1990-luvun puolivälissä WWF:ssä ja riitautuivat myöhemmin ja kuinka he aikanaan loikkasivat yhdessä WCW:hen (koska Russo oli kiltti ja viitsi ottaa Jarrettin mukaansa). Russo kertoi, että hän teki Jarrettista WCW:n mestarin. Russon mukaan oli paras mahdollinen asia, että WCW ajautui konkurssiin. Russo kertoi, että hän on ollut alusta lähtien mukana TNA:n kehittelyssä Jarrettin pyynnöstä ja että TNA-nimi oli hänen keksintöään. Sen ei tosin pitänyt tarkoittaa Total Nonstop Actionia vaan Tits And Assia. Russo, pliis. Russon mukaan hän ei kuitenkaan päässyt tekemään TNA:ssa mitään, ja Jarrett käski hänen odottaa. Nyt Russo on kyllästynyt odottamaan. Russon mukaan WWE on p****estä ja TNA on yhtä p****estä. Mutta hän on saapunut TNA:han pelastaakseen yhtiön "perinteiseltä wrestlingiltä". Hän aikoo tuoda TNA:han sen Sports Entertainmentin, mikä on tällä hetkellä hukassa koko painibisneksestä. Ensi viikolla koko TNA tulee kokemaan järisyttävän muutoksen, ja Jeff Jarrettilla olisi nyt viimeinen mahdollisuus valita oikea puoli ja liittyä Russon porukkaan. Russo vaati Jarrettilta vastausta illan loppuun mennessä. Jarrett olisi joko Russon puolella tai Russoa vastaan. Russo lupasi auttaa Jarrettin voittoon myös tänä iltana.

En oikein tiedä, mitä mieltä tästä anglesta pitäisi olla. Tavallaan on todella hyvä, että TNA:n Main Event -kuvioihin aletaan saada jotain selkeyttä ja jotain oikeasti suuria kuvioita. Koko homma on ollut pahasti tuuliajolla käytännössä alusta lähtien. Toisaalta minulla ei ole yhtään minkäänlaista kiinnostusta Russon WCW-tyyliseen "shoottaamiseen" ja muuhun turhaan paskaan. Tässäkin Russo ilmoitti heti alunsa pieksevänsä tekniikkatyypit, jos he katkaisisivat hänen mikkinsä. Sitten hän ei sanonut edes mitään oikeasti "shoottia". Eikö tästä osuudesta voitaisi luopua, niin kuviot muuttuisivat heti kiinnostavammaksi? Ainiin, Russolla on aivan jumalattoman rasittava ääni huonolla tavalla. Ei todellakaan sellainen tyyppi, jolta haluan kuulla 10 minuutin promon.


America's Most Wanted vs. Hot Shots
America's Most Wantedilla ja Hot Shoteilla oli ollut jonkinlainen ikuisuusfeud päällä toistensa kanssa ihan ensimmäisistä TNA-lähetyksistä alkaen. Käytännössä se oli päättynyt edellisen kuun viimeisessä PPV:ssä, jossa Disciples of the New Church teki comebackinsa. Tuon jälkeen AMW oli keskittänyt kaikki voimavaransa New Churchin kanssa tappelemiseen, mutta nyt he kohtaisivat Hot Shotit tässä lämmittelyottelussa, koska New Churchilla oli toiset haastajat. Hot Shotien ura oli ollut viime aikoina pelkkää alamäkeä, eikä tässä kaksikossa ollut enää mitään kiinnostavaa. Voi Chase Stevensiä, joka oli mukana varmaan kahdessa TNA:n tylsimmässä joukkueessa (Hot Shots nyt ja Naturals myöhemmin).

Olisin antanut tälle otteluna puoli tähteä vähemmän, mutta pitää antaa puolikas lisää ihan vain AMW:n loistavan kehittymisen ansiosta. Harris ja Storm näyttävät viikko toisensa jälkeen vakuuttavammalta, uskottavammalta ja ennen kaikkea oikeasti TNA:n ykkösjoukkueelta. Tämä feud Disciples of the New Churchia vastaan on todellakin tehnyt heille hyvää. Tässäkin ottelussa AMW täräytteli pirun nättejä liikkeitä, jotka Hot Shotit myivät taas hyvin. Toki Hot Shotitkin pääsivät näyttämään osaamistaan muutaman liikkeen voimin, mutta kyllä Hot Shotit ovat tällä hetkellä TNA:ssa se joukkue, jolla on kaikkein vähiten uskottavuutta jäljellä. Myös storylinen rakentaminen toimi tässä ottelussa hyvin, ja se tämän tarkoitus myös oli. Roolissaan siis toimiva vaikkei muuten mikään erikoinen koitos ollutkaan.
** (5:17)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Hot Shots (via Count Out after James Mitchell & Bella Donna interfered)

Disciples of the New Church (c) w/ James Mitchell & Bella Donna vs. BG James & Curt Hennig - NWA Tag Team Championship
Disciples of the New Church pääsi tällä viikolla puolustamaan joukkuemestaruuksiaan ensimmäistä kertaa joitain muita kuin America's Most Wantedia vastaan. Vastustajikseen he saivat BG Jamesin ja Curt Hennigin joukkuen. Hennig näytti huomattavasti paremmalta kuin vieläpä kuukausi sitten. Olisiko sittenkin vielä toivoa? Saa nähdä. Alun perin New Churchia vastaan piti asettua Hennigin rinnalla Syxx-Pac, mutta Sean Waltman oli kuulema päättänyt lähteä TNA:sta, kun hän sai kuulla Vince Russon olevan TNA:n kuvioissa mukana. Tämä oli siis storyline-selitys, todellisesta en tiedä. Tässä samalla voin muuten myös ihmetellä sitä, että TNA tuntui unohtaneen kokonaan edellisessä show'ssa nähdyn Harris vs. SAT's -ottelun voittaneille Harriksille luvatun mestaruusottelun. Minulla ei ole mitään hinkua nähdä Harriksia mestaruuskuvioissa, mutta olisipa kiva tietää, mistä syystä koko kahden viikon "turnauksen" lopputulos päätettin yhtäkkiä sivuuttaa.

Jo kolmas ihan kiva joukkueottelu putkeen tänä iltana. Tämän ottelun vahvuus oli alkupuoliskossa, koska tämä lähti käyntiin todella vauhdikkaasti. Kaikki neljä näyttivät yllättävän hyvältä. Etukäteen ajattelin, että Hennigin ja Jamesin otteista ei tulisi tässä joukkuemestaruusottelussa mitään, mutta ihan kivasti he alkupuolella heiluivat Slashin ja Leen kanssa. Menoa oli oikeasti mukava katsoa. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä vaisummaksi touhu kuitenkin muttui. Uudet temput alkoivat loppua, ja Slash ja Lee pitivät ottelua hallussa tylsillä rest holdeilla ja mitäänsanomattomilla liikkeillä, jotka James myi aika vaivalloisesti. Lopussa homma muuttui taas vähän energisemmäksi, mutta sitten meille jo tarjoiltiinkin laimeahko lopetus. Kokonaisuutena alkupuolen ansiosta ihan jees, muttei tämä mikään mestariteos ollut. Toisaalta oli tämä varmaan parempi, kuin mitä New Churchin ottelu Harriksia vastaan olisi ollut.
** (10:33)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Disciples of the New Church (via DQ after America's Most Wanted interfered)

Alyx Winters vs. EZ Money
Tämän viikon EZ Moneyn -annoksen aika. Money oli tällä hetkellä selvästi se uusi TNA:n X-Divisioonan kaveri, johon he kiinnittivät kaiken huomionsa. Samalla ruudusta olivat kadonneet Low-Ki, Elix Skipper ja jopa Kid Kash pariksi viikoksi. En edes ala mainita mitään Christopher Danielseja tai muita, jotka pistäytyivät vain parissa show'ssa. Harmillisesti on X-Divari tosiaan "open door policysta" huolimatta kaventunut. No, tällä viikolla Money kohtasi kilometrien päähän squashia huutavassa ottelussa Alyx Wintersin, joka oli paininut indyissä parin vuoden ajan ja oli muuten alun perin Moneyn itsensä kouluttama.

Viihdyttävä squash muttei mitään sen enempää. Money kyllä osaa viihdyttävien liikkeiden tarjoilun, ja hommaa edesauttoi myös se, että tämänkertainen jobberi myi kaikki Moneyn liikkeet todella näyttävästi. Edelleenkin olen ihmeissäni siitä, ettei Moneystä tullut koskaan mitään suurta. Erityisesti WWE:n olisi luullut kiinnostuvan hänestä. Moneylla oli kuitenkin kokoa, taitoa ja lookia. Mutta siis, tämä ottelu oli squashina oikein viihdyttävä, mutta en minä silti tämmöisille kohtaamiselle ala antaa yli yhden tähden arvosanoja, koska nämä eivät mitään kunnon otteluita sinänsä ole.
* (3:19)
Voittaja:

Spoiler: näytä

EZ Money (Vertical Suplex Powerbomb alias Cha Ching)

Crimson Dragon vs. Sonny Siaki
Jos joku ei viime arvostelusta huomannut lukea, Crimson Dragon oli siis ECW:stä tuttu Chris Hamrick, joka paini maskin ja kokovartaloasun alla ja jonka todellisesta henkilöllisyydestä ei jostain syystä puhuttu mitään. Dragonin koko attire oli muuten aivan erilaisen näköinen kuin viime show'ssa. Edellisessä PPV:ssä Dragon oli osallistunut X-Divisioonan ykköshaastajuusotteluun mutta hävinnyt niukasti. Nyt häntä vastaan asettui Sonny Siaki, joka haki edelleen uutta nostetta parin viikon takaisen mestaruusturnaustappionsa jäljiltä.

Toisessa TNA-ottelussaan Crimson Dragon ei ollut niin vakuuttava kuin ensimmäisessä esiintymisessään. Varsinkin alussa Dragonin otteissa oli haparointia, mutta loppua kohti meininki muuttui taas huomattavaksi varmemmaksi, ja Dragon sekä tarjoili näyttäviä liikkeitä että otti niitä hyvin vastaan. Ottelun selvä huippuhetki oli Siakin Pump Handle Suplex kehästä ulos. Vaikka ottelun loppupuolisko olikin taas ihan kivaa kahden ison X-Divarilaisen painia, ei tämä silti ollut mitenkään erityisen säväyttävä ottelu. Dragonin potkut tuovat kieltämättä hieman jotain uutta näihin otteluihin, mutta on tässä silti se "Same Old Shit" -ongelma, mikä monissa muissakin X-Divarin otteluissa tällä hetkellä. TNA tarvitsee laajemman ja ennen kaikkea monipuolisemman X-Divarin. Nyt alkuinnostus on alkanut vaihtua hieman puutuneisuudeksi, vaikka oikeastaan joka viikko tarjolla on myös hyviä otteluita.
** (5:17)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Sonny Siaki (Swinging Neckbreaker alias Siakalypse)

In ring angle w/ Brian Lawler
Ennen seuraavaa ottelua sisääntulorampille saapui promottamaan Brian Lawler. Aikaisemmin illalla Goldielocks oli haastattelut Brucea tämän suhteesta Apriliin, ja Bruce oli myöntänyt, että heillä on tietynlaista kipinöintiä. Oikeastaan Bruce ei ehkä olekaan homo ja hän on myös kyllästynyt esittämään sellaista. Tästä lähtien hänet tunnettaisiin nimellä Allan Funk. Myöhemmin Goldielocks oli haastatellut Aprilia, joka kielsi kaiken. Sekä Bruce että April myös väittivät Goldielocksille, että tämä itse olisi ihastunut Apriliin, koska edellisen show'n Bruce/Lenny/Lawler/April -sotkun päätteeksi Goldielocks oli tullut paikalle ja kävellyt Aprilin kanssa pois käsi kädessä.

Mutta siis, Lawlerin promo. Heti saapuessaan paikalle Lawler näytti siltä, että hän oli poissa tolaltaan ja myös itkenyt koko illan ajan. Lawler osasi näytellä itkupilliä yllättävän hyvin. Lawler promosi siitä, kuinka hänellä oli vihdoin selvinnyt kaikki, mitä April oli tehnyt hänen selkänsä takana. Ensin Aprililla oli ollut suhde Syxx-Pacin kanssa ja sitten Brucen kanssa. Kaikkein järkyttynein Lawler oli kuitenkin siitä, että nyt April oli alkanut heilastella Goldielocksin kanssa. Aikamoista. Tämä kaikki järkytys ja se, ettei hän saanut keneltäkään backstagella tai katsomossa tukea, oli liikaa Lawlerille. Lawler kertoi saaneensa tarpeekseen koko tästä bisneksestä, ja hän ilmoitti lopettavansa painibisneksessä. Kyllä vain. Katsotaanpa, kauan tämä päätös pitää. Joka tapauksessa Lawler oli omien sanojensa mukaan saanut tarpeeksi, ja hän poistui sisääntulorampilta itkien. Olisiko tämä vihdoin koko kuvion lopetus? Toivon todella niin. En myöskään jää kaipaamaan Lawleria, jos hän todella TNA:sta lähtee. Anglen jälkeen nähtiin vielä backstagella, kuinka Lawler oli saanut lohduttajaksi Jorge Estradan managerin Priscillan ja kuinka Lawler alkoi käpälöidä tätä. Mitä helvettiä? Erityisen perverssin tuosta anglesta tekee se, että todellisuudessa Priscilla seurusteli tähän aikaa kenenkäs muunkaan kuin Jerry Lawlerin kanssa. Että semmoista.


Jerry Lynn (c) vs. AJ Styles w/ Mortimer Plumtree - NWA X Division Championship
Ehei, TNA ei todellakaan saanut tästä taisteluparista tarpeekseen. En voinut uskoa silmiäni, kun AJ Styles voitti edellisen viikon PPV:ssä jälleen kerran ykköshaastajuusottelun. Styles ja Lynn kohtasivat alle kuukausi sitten Main Eventissä, joka oli buukattu vaikuttamaan oikeasti siltä viimeiseltä ja ratkaisevalta Feud Ending -ottelulta näiden kahden välillä. Ja paskan marjat. Tässä sitä taas oltiin. Jerry Lynn puolusti jälleen kerran X-Divisioonan mestaruutta AJ Stylesiä vastaan. Tämä oli varmaan jo lähes 10. miesten keskeinen ottelu TNA:ssa.

Jos Christopher Daniels vs. AJ Styles on nykyaikana se ottelu, jonka TNA on buukannut aivan liian monta kertaa, niin vuonna 2002 tuo liian monta kertaa buukattu ottelu oli siis todellakin Jerry Lynn vs. AJ Styles. Olisi pitänyt tietää, että TNA ei osaa lopettaa ajoissa ja että tuo pari viikkoa sitten nähty ottelu ei todellakaan jäisi miesten viimeiseksi keskinäiseksi kohtaamiseksi edes tämän vuoden aikana. No, ei tätä ottelua voi liian paljon moittia, koska tämä oli yksinkertaisesti taas kerran hienoa painia ja aivan ehdottomasti illan paras ottelu tähän mennessä. Lynn ja Styles olivat ottaneet taas vähän eri lähestymistavan, koska nyt spottailun sijaan äijät teloivat toisiaan todella fyysisesti, mikä myös näytti hyvältä. Taidettiin myös nähdä ottelusarjan ensimmäisen bleidaaminen. Lopetus oli vähän laimea, eikä tämä aikansakaan puolesta ollut huippuottelu. Ei siis parasta Lynn vs. Stylesiä. Joko nyt riittäisi?
***½ (12:29)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Jerry Lynn (Pinned Styles after hitting him with a brassknuckles that Plumtree tried to pass to Styles but accidenttally gave them to Lynn)

Jeff Jarrett (c) vs. The Truth - NWA World Heavyweight Championship
Tämä oli illan selvästi suurin ottelu. Jeff Jarrett oli siis viime viikolla onnistunut vihdoin ja viimein tavoitteessaan ja noussut ensimmäistä kertaa urallaan NWA World Heavyweight -mestariksi. Voitto ei kuitenkaan ollut puhdas, koska vanha kunnon Vince Russo oli sekaantunut otteluun ratkaisevalla hetkellä. Aikaisemmin illalla Russo oli ilmoittanut auttavansa Jarrettin voittoon tässä ottelussa. Hän myös vaati Jarrettilta vastausta siihen, aikoisiko hän liittyä Russon puolelle tulevassa suuressa suunnitelmassa. Truth oli tietenkin aivan raivoissaan sekä Russolle että Jarrettille siitä, että hän oli menettänyt kolme ja puoli kuukautta hallussa pitämänsä mestaruuden huijauksella. Jännä asetelma heel vs. heel -ottelulle.

Eipä tämä mainittavasti paremmaksi muuttunut viikossa. Ottelun alkupuoli oli tosin oikeasti asteen verran parempaa ja jännittävämpää painia kuin edellisillä viikolla. Ajattelin jo, että ottelulla voisi olla mahdollisuuksia kolmeen tähteen, jos se pidettäisiin tällaisena vakavana big time -taisteluna. Sitten otteluun piti kuitenkin sotkea pakollinen katsomossa tappelu, joka tuntuu olevan välttämätön osa TNA:n ME-otteluissa. Tässäkään tuo ei tuonut otteluun mitään lisää, vaan sen sijaan söi todella paljon fiilistä. Myös katsomossa nähty pöytäbumppi oli todella heikko, ja sen jälkeen nähty Double Count Out sekä ottelun uudelleen aloittaminen olivat täysin turhia osia ottelussa. Onneksi ottelun loppuosuus sentään hoidettiin hyvin, ja Russon rooli pidettiin yllättävänkin pienenä ratkaisuhetkinä. Tykkäsin ottelun lopusta ja siitä, että Jarrettin orastavaa face-turnia on osattu oikeasti rakentaa hyvin ja rauhallisesti. Kokonaisuutena tämä vaihteleva ottelu oli ihan kiva.
**½ (13:49)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Jeff Jarrett (Pinned Truth after 3 Strokes)

*** Jerry Lynn
** AJ Styles
* Jeff Jarrett

Kokonaisarvio Total Nonstop Action Weekly PPV #22:sta: Ei tässä show'ssa hirveästi ole kehuttavaa. Ilman Styles vs. Lynniä tämä olisi ollut selvästi Surkea, ja nytkin tämä oli todella rajalla. Toisaalta jollain muulla ottelulla tämä olisi voinut olla paljon parempi, koska hyvästä laadustaan huolimatta Styles/Lynn oli oikeasti tosi väsynyttä buukkausta TNA:lta. Suuri plussa pitää antaa TNA:lle siitä, että vihdoin ME-kuviot alkavat tuntua merkittäviltä ja mielenkiintoisilta. Päämestaruuden arvo on noussut hetkessä. Harmi vain, että nämä kuviot tuovat mukanaan Russon in screen -roolin ja hänen rasittavat "shoot"-anglensa. No, ei tuomita liikaa etukäteen. Muuten tämä show oli todella yhdentekevä. Jos suurimman osan arvosana on kaksi tähteä, ollaan aikamoisen tv-show -tasoisen PPV:n äärellä. Se ei ole erityisen hyvä asia. Toisaalta ei tässä nähty yhtään oikeasti paskaakaan ottelua, joten kai sitä voisi mennä huonomminkin. Armollisesti Kehno.

1. WWE Survivor Series - Loistava
2. WWE SummerSlam - Loistava
---------------
3. WWE Unforgiven - Hieno
---------------
4. WWF WrestleMania X8 - Hyvä
5. WWF Royal Rumble - Hyvä
6. WWE No Mercy - Hyvä
7. WWE King of the Ring - Hyvä
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #10 - Hyvä
---------------
9. WWE Vengeance - Ok
10. WWE Judgment Day - Ok
11. WWF Backlash - Ok
12. WWF No Way Out - Ok
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #14 - Ok
---------------
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #15 - Kehno
15. WWF Insurrextion - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #19 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #7 - Kehno
18. WWE Rebellion - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #11 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #4 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #8 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #21 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #20 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #1 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #2 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #5 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #6 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #13 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #18 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #17 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #22 - Kehno
---------------
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #12 - Surkea
33. WWA The Revolution - Surkea
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #9 - Surkea
35. WWA The Eruption - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #3 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #16 - Surkea
38. WWA The Inception - Surkea

Ensi viikolla WWE:n vuoden viimeinen ppv.

[What]

Luulisi työttömällä työnhakijalla olevan aikaa Kenityksen arvostelujen lukemiseen, mutta niin vain päivät tuppaavat täyttymään toisenlaisista aktiviteeteista täällä maaseudun rauhassa. Vielä joku päivä... mutta nyt jatketaan omaa projektia.


Sunnuntai, 30. Huhtikuuta 2006
Rupp Arena, Lexington, Kentucky

WrestleManian jälkipyykkejä pestiin jo tuttuun tapaan huhti-toukokuun vaihteessa nähdyssä Backlashissa. Viime vuoden Backlashista muistetaan Hulk Hoganin kehäpaluu sekä Batistan ja Triple H:n uusintaottelu. Myös tänä vuonna Triple H oli tiukasti kiinni mestaruuskuvioissa, vaikka jahdattava vyö olikin muuttanut nimeään. Hän nimittäin oli Edgen kanssa haastamassa John Cenaa WWE:n mestaruudesta. Lisäksi luvassa oli rikkoutuneiden joukkueiden välienselvittelyjä sekä McMahon-Michaels saagan jatko-osaa. Selostajina legendaarinen parivaljakko JR & King.

Singles Match
Chris Masters VS. Carlito
WrestleManian avausottelussa Masters & Carlito haastoivat Big Show'n ja Kanen joukkuevöistä. Neljä viikkoa myöhemmin kummankin joukkueen osapuolet mittelivät toisiaan vastaan. Carliton ja Mastersin erimielisyydet olivat alkaneet jo WrestleManiassa, jossa Masters erehdyksessä kajautti Carlitoa kalloon asettaen karibialaisen alttiiksi Kanen julmalle kuristusjuntalle. Vaikka Carlito & Masters aluksi yrittivätkin sovintoa hieroa, niin lopputuloksena menneinä viikkoina Masters oli saanut kokea Backstabberin ja Carlito löytänyt itsensä Masterlockin kynsistä. Nyt sitten katsottiin, kumpi joukkuepareista oli se etevämpi osapuoli.

Carlitoa syytettiin useasti WWE-uransa aikana flegmaattisista otteista, mutta nyt facekäännöksensä myötä kolmois-C tuntui saaneen lisää virtaa esitykseensä. Hän nimittäin esitteli komean Somersault Plungen kehän ulkopuolelle ja hienon ”great muta” tyylisen Springboard Elbow iskun. Harmi vaan, että ottelu ei mitään sen erikoisempaa tarjonnut. Etenkin Masters tuntui olevan aivan horroksessa ja tästä todisteena hän onnistuikin tunaroimaan selätyksestä irtautumisen aiheuttaen varsin noloja sekunteja, kun tuomarin piti improvisoida laskunsa kanssa. Hieman kovempaa yrittämistä olisi toivonut, kun kaksi nuorukaista saivat näyttöpaikan. Nyt se jäi käyttämättä.

Spoiler: näytä

Kesto: 9:59
Voittaja: Carlito (Backstabber)

Arvosana: ** ½

Singles Match
Ric Flair VS. Umaga w./Armando Alejandro Estrada
Kuuluisaan samoalaiseen Anoain painiperheeseen kuulunut Ekmo Fatu oli esiintynyt aiemmin WWE:ssä vuosina 2002-03 Eric Bischoffin kätyrinä osana 3 Minute Warning-joukkuetta. Potkujen ja Japanin reissun jälkeen Fatu oli nyt palannut kirkkaiden valojen alle aivan uudella gimmickillä. Tiivistettynä Umaga oli pysäyttämätön tuhoajamonsteri, jota hänen sikareita poltteleva managerinsa Armando yritti jollain tapaa hallita. Umaga oli tehnyt debyyttinsä WrestleManian jälkeisessä RAW:ssa pieksämällä jo valmiiksi heikossa kunnossa olleen Ric Flairin. Nyt Umagan piti sitten todistaa, että hän pystyy tekemään saman kohdatessaan täysikuntoisen Flairin rehdissä ottelussa.

Yleisön rakastama sisukas Flair taistelemassa kaikilla voimillaan isoa samoalaista hirviötä vastaan ei kuulostanut lainkaan huonolta suunnitelmalta. Aivan ottelun alussa tällaista hienoa menoa nähtiinkin, mutta sitten – kuin betonivalliin rysähtäen – ottelu päättyikin. Mahdollisuuksia tällä olisi ollut varsin viihdyttävään alakortin otteluun, mutta syystä X tätä ei täysimääräisesti hyödynnetty. Umaga saatiin toki näyttämään vaaralliselta, mutta olisiko Umaga näyttänyt vähemmän vaaralliselta, jos ottelu 16-kertaisen mestarin kanssa olisi kestänyt 3 ½ minuutin sijaan 8 ½ minuuttia?

Spoiler: näytä

Kesto: 3:30
Voittaja: Umaga (Samoan Spike)

Arvosana: * ½

Women's Championship Match
Trish Stratus VS. Mickie James ©
Chicagossa otellussa WrestleManiassa sekopäisestä Mickie Jamesista lopulta löytyi se nainen, joka päätti Trishin 16 kuukautta kestäneen mestaruuskauden. Tuon jälkeiset neljä viikkoa olivatkin olleet varsin mielenkiintoisia: Trish oli lähtenyt Mickien hullutuksiin mukaan mm. pukeutumalla Mickieksi. Nämä sekoilut eivät kuitenkaan muuttaneet sitä faktaa, että Trishillä oli revanssinsa, jonka hän tässä käytti.

WrestleManian yhteydessä sanoin Mickien ja Trishin matsia toiseksi parhaaksi naisten otteluksi, jonka olen WWE:ssä nähnyt. Joten olikin täysin perusteltua, että odotukset tämän revanssin suhteen olivat kohtuullisen korkealla. Juuri kun kaikki näytti hyvältä, niin Murphyn laki päätti puuttua peliin. Nimittäin jo parin hassun minuutin jälkeen Trish satutti olkapäänsä pahasti pudotessaan kehästä ja tuon jälkeen loppuaika kuluikin matsin päätöksen pikaiseen improvisointiin. Todella harmillista, sillä hyvin harvoin olen näin suurella intohimolla mitään naisten matsia odottanut.

Spoiler: näytä

Kesto: 4:07
Voittaja: Trish Stratus (via DQ)

Arvosana: *

Money In The Bank Contract VS. IC Championship (Winner Takes All)
Rob Van Dam © VS. Shelton Benjamin ©
Tämänkin ottelun juuret löytyivät, ylläri pylläri, WrestleManiasta. Siellä kumpainenkin mies oli osallistunut MITB-tikasotteluun. Matsin päätteeksi Shelton oli viimeinen ottelija, jonka RVD tuuppasi tikkailta alas voiton tieltä. Tämähän oli jäänyt korpeamaan äidistään pikku hiljaa vierottautunutta Sheltonia siinä määrin, että hän oli lupautunut laittamaan IC-vyönsä likoon, mikäli saisi vielä yhden mahdollisuuden kahmaloida salkun haltuunsa. Näinpä oltiinkin päästy tilanteeseen, jossa ottelun voittaja veisi kummankin palkinnon mukanaan.

Kummatkin ovat sellaisia painijoita, jotka kykenevät näyttäviin liikkeisiin ja hyviin otteluihin, mutta eivät siltikään kuulu siihen harvapäiseen eliittipainijoiden joukkoon. Juuri tuohon ”lasikattoon” tämä matsi törmäsi. Loistavaa tekniikkaa ja häikäisevää tasapainoaistia vaativia temppuja kyllä nähtiin. Panosta matsille löytyi, ja kestoa riitti rutkasti. Siltikin, tästä puuttui ”sitä jotain”, mikä olisi tehnyt tästä muistettavan kohtaamisen. Ehkäpä on sittenkin niin, että hieman tiiviimmässä paketissa Shelton ja RVD olisivat toisistaan saaneet enemmän irti. Tällaiseen lähemmäs parinkymmenen minuutin kohtaamiseen kun väkisinkin mahtui niitä hieman tylsempiä hetkiä. Pienistä haukuista huolimatta ottelu oli kuitenkin varsin hyvätasoinen ja jälleen yksi osoitus siitä, miksi brändi-ppv:t olivat paras keksintö ikinä.

Spoiler: näytä

Kesto: 18:43
Voittaja: Rob Van Dam (5 Star Frog Splash)

Arvosana: *** ¼

Singles Match
Kane VS. The Big Show
Pysäyttämättömältä vaikuttanut hirviökaksikko oli hävinnyt joukkuevyönsä heti WrestleManiaa seuranneena iltana. Viisihenkinen Spirit Squad oli erinäisiä kepulikonsteja käyttäen onnistunut kellistämään heidät. Hirviöillä oli toki kaikki mahdollisuudet ottaa vyönsä takaisin revanssissa, ja niin olisi ehkä tapahtunutkin, ellei Kane olisi alkanut kärsimään äänistä päänsä sisällä. Seurauksena niistä Kane paiskasi Big Show'n kuristusjuntalla kanveesiin ja jätti matsin sikseen. (huikea suoritus sinällään) Myöhemmin kävi selväksi, että Kanella oli pakkomielle toukokuun 19. päivästä. Kenenkään ei pitänyt lausuman päivämäärää ääneen tahi tapahtuisi kauheuksia. Se tiedettiin, että Kanen tähdittämä elokuva See No Evil saisi ensi-iltansa tuona päivänä, mutta se ei voinut kokonaan selittää Kanen viimeaikaista outoa ja yltiöväkivaltaista käytöstä. Big Show oli tehnyt kaikkensa ratkaistakseen tilanteen puhumalla, mutta Kanen lähes puhkaistessa Show'n silmän oltiin viimeinenkin raja ylitetty. Showsterin sanoin illan teema oli: ”silmä silmästä.”

Näin rehdisti suomeksi sanottuna: eipä ollut häävi ottelu. Kyllähän miehet tietysti jotain yrittivät, eikä tämä ihan pelkäksi halailuksi mennyt, mutta eipä tästä juurikaan muistettavaakaan jäänyt. Paitsi tietysti ihmetys siitä, kuinka Kanen pään sisällä olevat äänet pystyivät kuulumaan koko kansalle. Kane ja Big Show ovat kumpainenkin WWE-veteraaneja, jotka ansaitsevat arvostukseni, mutta vastakkain heitä ei kyllä oikein jaksa katsella.

Spoiler: näytä

Kesto: 9:30
Voittaja: Ei voittajaa (Kanen pään sisäiset äänet keskeyttivät ottelun)

Arvosana: * ¾

No Holds Barred ”Tag Team Match”
Shawn Michaels & ”God” VS. Shane & Vince McMahon
Tyhmempi olisi luullut tämän tarinan päättyvän WrestleManiaan, mutta totuus oli toinen. Uhmakkaasti keskisormea lääkintäpaareiltakin heristellyt Mr. McMahon oli seonnut vielä entistäkin pahemmin. Hän oli alkanut käyttää uskonnollisia viittauksia ja luonut ympärilleen oman uskontokunnan ”McMahonismin.” Vince oli mm. paasannut kirkossa ja tämänkin illan aikana (omalla erikoisella tyylillään) kävellyt vetten päällä ja muuttanut veden viiniksi. Kaiken huippuna Vince oli nimittänyt itsensä Jumalan Shawn Michaelsin joukkuepariksi tähän otteluun ja hommannut tälle oman entrancensa. ”Jumalaa” tässä yhtälössä näytteli valkea spottivalo. Joten kaikennäköisiä raja-aitoja tässä koeteltiin, mutta isompaa kohua ja mielipahaa McMahon ei tempuillaan tainnut saada aikaan.

Olipahan taas menoa. Jo parin minuutin matsaamisen jälkeen Shawn & Vince loikkasivat sylikkäin sisääntulorampilta pöytähelvetin läpi. Tuo jäikin ottelun näyttävimmäksi yksittäiseksi spotiksi, mutta paljon muutakin kerkesi jälleen tapahtua. Täytyy vaan ihmetellä McMahonien suurta halukkuutta tällaisiin riskialttiisiin otteluihin. Ottelu kertoi hienon tarinan, jonka keskiössä oli Shawn Michaelsin sisukas taistelu ylivoimaiselta vaikuttavan vastapuolen kanssa. Michaelsin otettua minuuttikaupalla turpiin ja hänen ”comebackinsa” alkaessa oli tunnelma harvinaisen huumaava.

Tämä oli kieltämättä viihdyttävä hc-matsi, mutta WrestleManian tasolle ei kyllä ylletty. Syitä oli useita: ensinnäkin ensikohtaaminen on aina ensikohtaaminen, toisekseen tässä ei samanlaisia huikeita spotteja nähty ja kolmanneksi tämän ottelun lopetus oli varsin kehnosti toteutettu antikliimaksi. Mukava ottelu, mutta siltikin tästä kuviosta tuntui se terävin kärki jo tylsyneen. Uskontoviittauksissa liikuttiin hauskuuden ja rienauksen välisellä harmaalla alueella.

Spoiler: näytä

Kesto: 20:00
Voittajat: Vince & Shane (Vince pinned Michaels after Spirit Squad interfered)

Arvosana: *** ¼

Pääotteluiden välisenä välipalahassutteluna nähtiin tällä kertaa oikein harvinaisen typerää tavaraa. Nimittäin jonkinlaista peruskoulun opettajaa esittänyt Matt Striker liitutauluineen kaikkineen valisti kentuckylaisia sivistyksen merkityksestä, kunnes kaupungin oma poika Eugene, tuli paikalle syömään räkää (kyllä) ja kirjoittamaan taululle, että Striker tykkää kakasta. Typeryydessään lähes maailmanennätystasoa hivellyt segmentti päättyi Eugenen versioon Stunner-liikkeestä. Sellaista hölmöilyä siis tällä kertaa.

WWE Championship Match (Triple Threat)
John Cena © VS. Edge w./Lita VS. Triple H
Nämä kolme herraa olivat pyörineet WWE-mestaruuskuvioissa koko vuoden alkupuoliskon ajan. WrestleManian ajaksi Edge oli tuupattu syrjään saadakseen otella Mick Foleyn kanssa klassikoksi nousseen hardcorematsin. WrestleManian tappion Triple H kuittasi sanomalla aliarvioineensa Cenan ja samalla vaati uutta mahdollisuutta. Tässä vaiheessa Edge tuli peliin mukaan ja kertoi, että ykköshaastajan tulisi olla sellainen henkilö, joka oli kyennyt voittamaan WrestleManiassa. Ja tämänhän jäniksenkasvoinen Reuna oli tehnyt. Seuraavien viikkojen aikana RAW:ssa nähtiin liuta tasoitusotteluita kolmikon välillä, joissa tulokset menivät sillä tavalla kivasti ristiin, että jokainen sai voiton tililleen. Niin ja viimeistään tässä vaiheessa John Cenasta oli tullut nykyisenkaltainen ristiriitainen hahmo ”let's go Cena – Cena sucks” huutoineen.

Jätin HHH:n nimen värjäämättä, koska otteluun lähdettäessä asetelmat olivat aika nurinkuriset. Edge oli niin paperilla kuin käytännössäkin puhdas heel, mutta Cenan ja HHH:n osalta tilanne oli erikoinen. Cena oli mielipiteet jakava oma itsensä ja yleisön silmissä kuvion face oli Triple H, joka kuitenkin kayfaben kautta tarkasteltuna käyttäytyi edelleen perin heelmäisesti. Tämä toi omanlaistansa erityistä dynamiikkaa tähän kolmikon kilvanpitoon.

Tasoltaan ottelu oli mitä mainioin. Edgellä oli menossa elämänsä paras painivuosi, Cena oli kasvanut täysimittaisesti pääottelijan saappaisiinsa ja HHH oli edelleen varsin mainiossa iskussa, vaikka ihan ne parhaat huippuvuodet ohi olivatkin. Ottelussa nähtiin runsaasti innovatiivisia vastaiskuja, sopivassa määrin huumoria, komea selostajanpöytäbumppi ja Hunterin todella vuolasta ja näyttävää bleidaamista. Tuohon päälle kun iskee miesten nimikko- ja lopetusiskut, kuuman yleisön ja toimivan ottelun lopetuksen, niin käsissämmä on todella viihdyttävä neljän tähden painiottelu. Tässä WWE on ollut kautta aikojen kilpailijoitaan parempi: vaikka tapahtuma olisi muuten huono, niin yleisö osataan lähettää hyvillä mielin kotimatkalle. Hieno pääottelu jälleen.

Spoiler: näytä

Kesto: 17:37
Voittaja: John Cena (pinned HHH via Roll Up)

Arvosana: ****

*** Triple H
** Edge
* John Cena

Yhteenveto: Hyvä pääottelu antoi jälleen paljon anteeksi, mutta eipä tämä muuten mitään hurraa huutoja aiheuttanut. McMahonin ja Michaelsin hardcoresota sekä RVD:n ja Sheltonin mättö olivat toki ihan mukavia matseja, mutta sekaan mahtui pahoja pettymyksiä. Carlito-Masters oli korkeintaan keskinkertainen, Flair-Umaga yksipuolinen ja lyhyt, Mickie vs. Trish meni pipariksi loukkaantumisen vuoksi, Kanen ja Big Show'n matsi oli vaivaannuttavaa ähellystä ja sitten oli vielä se Eugene syömässä räkää. WrestleMania oli mainio painitapahtuma, mutta tämä palautti WWE:n sinne loppuvuoden 2005 tasolle, joka ei mitään päätähuimaava ollut. Parantamisen varaa jäi ja varauksetta tästä tapahtumasta voisin suositella ainoastaan sen mainiota pääottelua.

Pähkinänkuorispoilerit
Chris Masters VS. Carlito (9:59) ** ½
Umaga VS. Ric Flair (3:30) * ½
Mickie James VS. Trish Stratus (4:07) *
Shelton Benjamin VS. Rob Van Dam (18:43) *** ¼
Kane VS. The Big Show (9:30) * ¾
Shane & Vince McMahon VS. Shawn Michaels (20:00) *** ¼
Triple H VS. John Cena VS. Edge (17:37) **** (illan paras)

PPV Ranking 2006
1. WWE - WrestleMania XXII 3,38
2. TNA - Against All Odds 3,03
3. TNA - Final Resolution 2,92
4. WWE - No Way Out (SmackDown) 2,88
5. TNA - Lockdown 2,79
6. WWE - Royal Rumble 2,75 / TNA - Destination X 2,75
7. WWE - Backlash (RAW) 2,46
8. WWE - New Year's Revolution (RAW) 2,11

Vuoden matsi ehdokkaat
Kurt Angle VS. The Undertaker / No Way Out
John Cena VS. Triple H / WrestleMania XXII

UHRAUS vuorossa seuraavaksi.

[Kenitys]

Ah, legendaarinen Shawn Michaels & God. Voiko tuosta enää joukkue paremmaksi mennä?


ARMAGEDDON 2002

Maailmanloppua povaavalla nimellä varustettu Armageddon-ppv oli nähty ensimmäisen kerran WWE:n ppv-kalenterissa vuoden 1999 joulukuussa. Seuraavana vuonna se palasi samalle paikalleen, mutta vuonna 2001 Armageddonia ei nähty ollenkaan, koska sen paikan joulukuun ppv:nä otti Vengeance. Nyt Vengeance oli siirretty heinäkuulle, ja Armageddon oli palannut tutulle paikalleen. Selostajinamme WWE:n vuoden viimeisessä ppv:ssä tuttuun tapaan JR ja King Raw'n otteluissa ja Cole sekä Tazz SD:n otteluissa.


Chris Jericho & Christian (c) vs. Dudley Boyz vs. William Regal & Lance Storm vs. Booker T & Goldust - World Tag Team Championship
Raw'n joukkuedivisioonassa oli ollut kunnon ryminää viime viikojen aikana. Chris Jericho ja Christian olivat pitäneet mestaruusvöitä onnekkaasti hallussaan jo parin kuukauden ajan, mutta nyt he joutuivat kohtaamaan samassa ottelussa kolme pahaa haastajaa. Dudley Boyzit olivat palanneet yhteen Survivor Seriesissä, jossa D-Von Dudley saapui auttamaan Bubba Rayta. D-Von teki face-turnin, siirtyi SD:stä Raw'hon ja palasi yhteen velipuolensa kanssa. Un-Americansin raunioiden pohjalta muodostettu William Regalin ja Lance Stormin kaksikko puolestaan oli kylvänyt kunnolla tuhoa viime viikkojen aikana. Tähän otteluun tultaessa heillä oli kuuden ottelun voittoputki. Booker T:llä ja Goldustilla ei sen sijaan ollut mennyt viime viikkoina ihan niin hyvin. Kaksikko oli kärsinyt ikäviä tappioita, ja Goldust oli alkanut olla varma siitä, että joukkueen heikko menestys oli hänen syytään. Hän jopa kutsui itseään joukkueen "heikoksi lenkiksi" ja kehotti Bookeria hankkimaan paremman joukkueparin tähän mestaruusotteluun. Booker T ei ottanut näitä sanoja kuuleviin korviinsa vaan ilmoitti haluavansa painia nimenomaan hyvän ystävänsä Goldustin kanssa.

Tämä oli hyvin erikoinen ottelu. Alkuosa (ensimmäiset viisi minuuttia) oli turvallista **½-tasoista monen joukkueen mäiskintää, jossa oli tarjolla sopivasti kivaa painia ja yleisön villitsevää joukkokahakkaa. Erityisesti Dudleyt ottivat yleisönsä, ja tilanne näytti ihan hyvältä. Sitten ottelussa nähtiin yhtäkkiä kaksi eliminointia aivan peräkkäin, ja niistä erityisesti ensimmäinen oli vieläpä botchattu tosi pahasti. Tuo eliminointihetki tappoi koko ottelun fiiliksen, eikä jäljelle jääneen kaksikon taistelu tuntunut mitenkään erityisen kiinnostavalta. Tilanne näytti siis todella pahalta, mutta nämäpä neljä painijaa pelastivat tilanteen jotenkin ihmeessä ja painivat keskenään todella viihdyttävän reilun 10-minuuttisen joukkueottelun. Loppuratkaisut olivat oikeasti jännittäviä, ja lopetuskin oli hyvä. Toimivammalla alkukokonaisuudella tämä olisi ollut vielä parempi, mutta nytkin tämä oli ehdottomasti hyvä alku illalle ja mukava joukkuemestaruusottelu.
*** (16:43)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Booker T & Goldust (Booker T last eliminated Jericho with a Book End)

Edge vs. A-Train
Pitkän aikaa suuntaansa WWE:n alakortissa hakenut Albert oli lopulta löytänyt itsensä pari viikkoa sitten, kun hän oli hieman muuttanut tyyliään ja kehittänyt itselleen entistä julmemman ja ilkeämmän asenteen. Samalla hän oli alkanut auttaa Paul Heymania ja Big Show'ta, ja ennen kaikkea hän oli saanut uuden nimen, kun Albert päätettiin vaihtaa A-Trainiksi. Tajusin vasta tätä ppv:tä katsoessa, kuinka hauskaa olisi, jos suomalaisen painijan nimi olisi A-Train. Hehe. Mutta siis, A-Train oli aloittanut heti nimenvaihdoksen jälkeen todellisen tuhon kylvämisen. Ottelussa Rey Mysteriota vastaan hän oli diskauttanut itsensä tarkoituksella pieksemällä Mysterion jalan niin pahasti, että Mysterio jouduttiin kärräämään paikalta ambulanssilla. ReyReytä ei sen jälkeen ollut nähty SD:ssä, mutta Mysterion ystävä ja joukkuepari Edge kantoi A-Trainille kaunaa. Lopulta hän oli joutunut itsekin iskun kohteeksi, kun A-Train oli piessyt Edgen jalan ennen WWE-mestaruuden ykköshaastajuusottelua, johon Edge osallistui. Edge hävisi ottelun A-Trainin takia, joten nyt hänellä oli kaksi syytä päästä kostamaan tälle monsterille.

Yllättävän toimiva ottelu. En etukäteen odottanut tältä paljoakaan, mutta Edge ja A-Train saivat aikaan varsin toimivan paketin. Jo tässä ottelussa näkyi se, että A-Train ei todellakaan ole huonoimpien isojen mörssäreiden joukossa ja että hän oikeasti pystyy hyviin otteisiin oikean vastustajan kanssa. Edge vastasi tässä ottelussa vauhdikkaista liikkeistä ja korkeista loikista, ja A-Train puolestaan jyräsi Edgen kanveesiin vakuuttavan näköisillä power-liikkeillä. Toisaalta A-Train otti myös bummpia erityisesti Top-Rope Edge-O-Maticissa ja esitteli vikkelyyttään tarjoamalla hienon Bicycle Kick -counterin Edgen Crossbodyyn. Kokonaisuutena siis ihan mukava ja juuri sopivan pituinen välipalaottelu, jonka lopetus oli tosin aika heikko vaikkakin storylineen sopiva.
**½ (7:12)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Edge (via DQ)

Eddie Guerrero vs. Chris Benoit
Chris Benoit'n ja Kurt Anglen välit olivat lopullisesti katkenneet Survivor Seriesin joukkuemestaruusottelussa, jossa miehet olivat käyneet toistensa kimppuun. Samalla Benoit oli alkanut muuttaa taas käytöstään facemaiseen suuntaan. Tässä ppv:ssä Angle ja Benoit eivät kuitenkaan päässeet vielä toistensa kimppuun, sillä Benoit'lla oli kana kynittävänä Eddie Guerreron kanssa. Heti SurSerin jälkeen oli selvää, että niin Benoit, Angle kuin Guerrerokin tahtoivat nousta WWE:n päämestariksi. Nämä kaikki kolme (ja Edge) olivat mukana ykköshaastajuusottelussa, jossa ensimmäisenä eliminoitiin Edge ja sen jälkeen Benoit onnistui eliminoimaan Guerreron. Benoit oli siis hyvin lähellä pitkään haaveilemaansa mestaruusottelua, mutta silloin jo eliminoitu Guerrero pisti näppinsä peliin ja aiheutti Benoit'lle tappion! Kenties Eddie oli katkera Benoit'lle siitä, kuinka miesten tiet erkanivat nopeasti loppukesällä, kun he olivat siirtyneet yhdessä SD:hen. Entiset parhaat ystävykset eivät olleet missään vaiheessa päässeet selvittämään kunnolla tätä välirikkoaan, mutta nyt siihen olisi vihdoin mahdollisuus.

Aivan kiistatta huippuluokan ottelu. Todella hieno Painiottelu isolla P:llä. Guerrero ja Benoit eivät ole tainneet WWE:ssä edes otella ppv-tasolla toisiaan vastaan kunnon Singles Matchissa ennen tätä, joten jälleen kerran aivan loistavaa pelisilmää bookkaajilta heittää heidät toisiaan vastaan väli-ppv:n otteluun sopivalla taustatarinalla. Ehkä ainut miinus ottelulle tulee siitä, että sen alku oli aika tavanomainen eikä millään tavalla suurta hurmiota herättävää, mitä olisin näiltä kahdelta voinut odottaa. Alkuhieronnan ja -lukottelun jälkeen päästiin kuitenkin hyvin pian asiaan, ja sitten nähtiinkin mahtavia submission-liikkeitä, näyttäviä high flying -hetkiä ja komeita Suplexeita sekä muita heittoja. Kokonaisuutena upea kamppailu, jossa oli hieno tarina loppuun saakka. Myös selostajat olivat hienosti mukana. Monet arvostelijat ovat pitäneet esim. No Mercyn joukkuemestaruusottelua reilusti parempana kuin tätä, mutta minusta nämä ovat ihan samalla tasolla.
**** (16:47)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Chris Benoit (Crossface)

In ring angle w/ Dawn Marie & Al Wilson
Tässä välissä nähtiin aivan liian ylipitkä angle, jossa selviteltiin Torrie Wilsonin, Dawn Marien ja Al Wilsonin välejä. Dawn Marie ja Al Wilson olivat siis ehtineet mennä jo kihloihinkin, ja tämän tuhoontuomitun juonikuvion viimeisin käänne oli se, että Dawn Marie paljasti olevansa todellisuudessa kiinnostunut Torriesta. Dawn pakotti Torrien tulemaan hotellihuoneeseen hänen kanssaan lupaamalla, että hän ei menisi naimisiin Alin kanssa, jos Torrie viettäisi yön hänen kanssaan. Torrie suostui tähän vastentahtoisesti, mutta seuravaassa SD:ssä Dawn seisoi yhdessä kehässä Alin kanssa ja ilmoitti sittenkin menevänsä tämän kanssa naimisiin, koska hän välitti niin paljon Alista. Lisäksi Dawn lupasi näyttäväsä ppv:ssä videon siitä, mitä hotellihuoneessa tapahtui. No, tässä me sitten katsoimme yli viisi minuuttia Dawnin ja Torrien välistä pehmopornoa, jossa ei toki sinänsä ole mitään vikaa. Juuri kun hommassa oltiin pääsemässä asiaan, Al Wilson ilmoitti, ettei hän haluaisi nähdä enempää. Dawn suostui tähän, koska hän rakasti miestään, ja pariskunta poistui kehästä. Oikeasti. Tähänkö piti käyttää yli 10 minuuttia ppv:n lähetysaikaa? Mitään oikeasti erikoista ei nähty (naiset pussailemassa toisiaan alusvaatteisillaan tv:ssä on nykyisin aika arkipäivää), ja tämä angle ei edistänyt tätä storylineä yhtään millään tavalla. Olen todella pettynyt WWE:n mielikuvituksen tasoon.


Kane vs. Batista w/ Ric Flair
Kyllä vain, tämä on Batistan in ring ppv-debyytti. Muistamme toki Batistan jo keväisestä Judgment Daysta, jossa Deacon Batista -gimmickillä esiintynyt Dave toimi Reverend D-Vonin ja Stacy Keiblerin apurina. Diakoni Batista olikin otellut joukkueena Pastori D-Vonin kanssa aina alkusyksyyn asti. Tuolloin Batista sai tarpeekseen D-Vonista ja otti loparit porukasta. Tämän jälkeen hän lähti SD:stä, ja pian Raw'ssa alkoi pyöriä uudella monsteri-gimmickillä hehkutetun Batistan debyytin hypevideoita. Lopulta Batista oli valmis tekemään debyyttinsä, ja hän liittoutui saman tien "Nature Boy" Ric Flairin kanssa. Flair auttoi Batistaa pääsemään Raw-urallaan alkuun, mikä onnistui parhaiten hankkimalla paljon vihamiehiä. Ensimmäiseksi vastustajakseen Batista sai Kanen, jonka kanssa hänellä oli ollut ppv:tä edeltävillä viikoilla nokkapokkaa. Nyt konkari-Kanella oli mahdollisuus näyttää tulokkaalle kaapin paikka.

Tämä ei ollut erityisen mairitteleva ottelu sen enempää Kanelle kuin Batistallekaan. Kanelle sen takia, että tällä kertaa hän ei ollut parhaimmassa iskussa, vaikka muuten loppuvuosi olikin ollut kamalasta buukkauksesta huolimatta kovaa yrittämistä. Batistalle taas sen takia, että olisihan sen ppv-debyytin voinut kieltämättä hieman paremminkin tehdä. Tämä ottelu tuntui vain olevan kirottu epäonnistumaan, vaikka kaikki palaset olivat periaatteessa ihan kohdillaan. Batista ei ollut edes mitenkään sysipaska tässä ottelussa, vaikka kieltämättä parin vuoden päästä hän olisi huomattavasti parempi. Tässä Batista oli vain tosi epävarma, mikä näkyi kaikissa haparoivissa kehäotteissa ja parissa todella kömpelössä botchissa (erityisesti se Powerbomb oli tosi heikko suoritus). Lisäksi ottelu oli buukattu heikosti, ja Flairinkin sekaantumiset olivat aivan idioottimaisen oloisia. Yleinen kömpelyyskään ei auttanut asiaa, ja lopputuloksena oli yksinkertaisesti heikko brawli.
*½ (6:38)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Batista (Power Bomb)

In ring angle w/ John Cena & Bling Bling Buchanan
Ensin Batistan ottelu ja sitten John Cenan angle. Tämä oli vain parin minuutin mittainen mutta sen takia mainittavan arvoinen, että tämä oli ensimmäinen ppv-tapahtuma, jossa nähtiin John Cena legendaarisella räppäri-gimmickillä. Cena oli saanut mahdollisuuden uuteen gimmickiin Smackdownin Halloween-jaksossa, jossa hän oli pukeutunut Vanilla Iceksi. Cena vakuutti freestyle-räpeillään sekä katsojat että buukkaajat, sillä hänelle päätettiin antaa mahdollisuus jatkaa gimmickillään pysyvästi. Cena alkoi pukeutua farkkushortseihin ja pelipaitoihin, ja heelmäisesti hän haukkui kaikkia mahdollisia henkilöitä WWE:n rosterissa freestyle-räpeillään. Pari viikkoa sitten hän oli saanut sidekickikseen Bull Buchananin, jolle Cena antoi uudeksi nimeksi Bling-Bling Buchanan. Nyt Cena ja Buchanan saapuivat dissamaan yleisöä parin minuutin promolla ja poistuivat sitten paikalta.


Victoria (c) vs. Trish Stratus vs. Jacqueline - WWE Women's Championship
Victoria oli noussut WWE:n naisten mestariksi, mutta silti tämän Stevie Richardsin kanssa yhteistyön aloittaneen sekopään tilanne oli muuttunut entistä pahemmaksi. Victoria ei edelleenkään voinut sietää Trishin saamaa suosiota, mutta lisäksi hän oli päättänyt eliminoida kaikki muutkin WWE:n diivat, jotka keräsivät yleisöltä häntä enempää huomiota. Niinpä hän oli tonkimassa naisten pukuhuoneessa Jacquelinen laukkua, kun Jacqueline sai hänet kiinni itse teosta. Tästä seurasi tietenkin käsirysy, ja lopulta Jacqueline sai mahdollisuuden haastaa Victoria mestaruudesta ppv:ssä. Myös Trish oli yhä mukana kuvioissa, sillä hänellä oli uusintaottelu vielä käyttämättä. Tässä ppv:ssä Victoria käytti ensimmäistä kertaa sisääntulomusiikkinaan t.A.T.u:n All The Things She Saidia.

Ihan kiva naisten ottelu muttei kuitenkaan vuoden parhaimpia. Yksi ongelma tässä oli se, että ottelu jäi aivan liian lyhyeksi. Muutama minuutti lisää ja samalla kunnon lopputaistelut kehiin, niin oltaisiin voitu puhuakin jo vuoden parhaimpiin naisten otteluihin kuuluvasta koitoksesta. Nyt jäätiin ihan mukavan tasolle, mikä on kuitenkin ihan hyvä suoritus. Ensimmäiset vajaat neljä minuuttia olivat todella intenssiivistä, viihdyttävää ja oikeasti näyttävää painia. Sitten lopussa nähtiin hieman turhaa hapuilua ja turhan äkisti tullut lopetus, jotka söivät tunnelmaa jonkun verran. Silti hatunnosto taas Victorialle, Trishille ja varauksella myös Jacquelinelle, jotka ottivat naisiksi oikein näyttävää bumppia.
** (4:28)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Victoria (Pinned Jacqueline after hitting her with a championship belt)

Big Show (c) w/ Paul Heyman vs. Kurt Angle - WWE Championship
Smackdownin ME-kuviot olivat kokeneet järkyttävän muutoksen, kun Paul Heyman puukotti Brock Lesnaria selkään ja auttoi Big Show'n voittoon miesten mestaruusottelussa Survivor Seriesissä. Heyman oli alun perin tuonut Lesnarin WWE:hen, mutta nyt hän oli saanut tarpeekseen. SurSerin jälkeisessä SD:ssä Heyman ilmoitti virallisesti purkavansa sopimuksensa Lesnarin kanssa. Samaan aikaan Lesnar kävi aivan raivona backstagella. Hän oli tuhonnut kaiken käsiinsaatavan ja eteentulevan, ja Stephanie McMahon oli ilmoittanut, että hänen täytyisi hyllyttää Lesnar, jos Lesnar yrittäisi käydä Show'n ja Heymanin kimppuun. Lesnar ei kuunnellut Stephanieta, vaan hyökkäsi Heymanin ja Show'n promon aikana heidän kimppuunsa terästuolin kanssa. Stephanie antoi Lesnarille vielä yhden mahdollisuuden, mikä ei olisi häntä voinut vähempää kiinnostaa. Myöhemmin samana iltana Lesnar iski Show'lle F-5:n ja joutui lopulta hyllytetyksi. Se ei silti estänyt Lesnaria saapumasta seuravalla viikolla paikalle katsomosta käsin. Lesnar kävi jälleen Show'n kimppuun ja iski tämän F-5:llä selostuspöydästä läpi.

Samaan aikaan Kurt Angle oli onnistunut nousemaan uudeksi ykköshaastajaksi, ja seuraavalla viikolla hän ilmaantui Brock Lesnarin nimmaritilaisuuteen. Siellä hän ehdotti Brockille diiliä: hän suostuttelisi Stephanien purkamaan Brockin hyllytyksen, jos Lesnar auttaisi Anglea ottelussa Big Show'ta vastaan Armageddonissa. Angle sai kuin saikin puretuksi Lesnarin hyllytyksen, joten nyt jäljellä oli vain yksi kysymys: auttaisiko Lesnar Anglea?

Tyypillinen esimerkki entertainment-brawlista, vaikka Angle toki toi teknisen lisän tähän kohtaamiseen. Silti tämä ottelu oli buukkaukseltaan ja painilliselta anniltaan suurimman osan ajasta vahvasti juuri suuriin yksittäisiin liikkeisiin painottunutta ja yleisön tunnelmalla elänyttä brawlausta. Kunniaa toki pitää antaa Anglelle hienoista lenteilystä ottelun aikana (ensin alussa ulos kehästä suoraan Heymanin päälle ja myöhemmin sekä Missile Dropkick että Moonsault). Big Show'kin liikkui aika hyvin siihen nähden, että hän oli varmaan isommassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin urallaan. Kokonaisuutena tämä ottelu siis hoiti tehtävänsä oikein hienosti, vaikka ottelun loppuosuus olikin lähinnä maassa makoilua höystettynä parilla isolla liikkeellä ja sillä kaikkien odottamalla sekaantumisella. Kokonaisfiilis ottelusta oli siis kaikin puolin hyvä, vaikkei kyseessä mikään superottelu ollutkaan.
*** (12:36)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Kurt Angle (Pinned Show after a F-5 by Lesnar)

Shawn Michaels (c) vs. Triple H - 2 out of 3 Falls Match for the World Heavyweight Championship
Vuoden kuumin feud paluunsa tehneen Shawn Michaelsin ja Triple H:n välillä saisi tässä huikeassa ME:ssä päätöksensä. HHH ja Michaels olivat olleet parhaita ystäviä, kunnes HHH oli heinäkuussa tehnyt maailman halpamaisimman tempun ja puukottanut Michaelsia selkään. Yli 4 vuotta painikehistä poissa ollut HBK palasi yhden ottelun ajaksi kehään otellakseen uutta vihamiestä vastaan SummerSlamissa. Michaels voitti ottelun, mutta HHH pieksi HBK:n ottelun jälkeen lekalla niin pahasti, että kaikki olivat varmoja HBK:n uran lopullisesta päätöksestä. Sen sijaan Michaels teki uuden paluunsa muutamia viikkoja ennen Survivor Seriesiä, ja tällä kertaa hän oli tullut jäädäkseen! Michaelsilla oli SurSerin Elimination Chamberissa ainoana tavoitteena estää se, että HHH säilyttäisi mestaruuden, mutta sen lisäksi Michaels shokeeraasi kaikki voittamalla WWE:n päämestaruuden itse ensimmäisen kerran lähes viiteen vuoteen. Triple H ei voinut sietää tätä tilannetta, ja niinpä nämä veriviholliset olivat toistensa kimpussa kaikin mahdollisin tavoin seuraavien viikkojan Raw'issa. Lopulta Raw'n GM Eric Bischoff ei nähnyt mitään muuta mahdollisuutta tämän feudin päättämiseksi kuin buukata Armageddonniin paras kolmesta ottelu... Eikä mikä tahansa paras kolmesta ottelu. Tässä nimittäin ensimmäinen osa käytäisiin Street Fight -säännöillä, toinen Steel Cage Matchina ja tarvittaessa kolmas Ladder Matchina. Ric Flair häädettiin kehänlaidalta ennen ottelun alkua.

Huikean upea ottelu ja mahtava päätös illalle. Toisaalta eihän mitään muuta ollut lupa odottaakaan niistä lähtökohdista, joista tähän Main Eventiin tultiin. Michaels ja Hunter tekivät jälleen kerran sen ja toimittivat yleisölle parasta mahdollista painiviihdettä. Silti minun on hieman napistava, koska tämä ei ollut samanlainen viiden tähden klassikko kuin miesten ottelu SummerSlamissa tai Elimination Chamber Survivor Seriesissä. Syytä on vaikea sanoa, mutta ehkä selvin sellainen oli se, että ensimmäisen osion loppupuoli ja toisen osion alkupuoli olivat yllättävän vaisua menoa, jossa ei oikein tapahtunut mitään ja jotka jättivät toivomaan hieman parempaa. Myös pitkä kökkiminen teräshäkin päällä oli vähän blah. Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä vikoja, jotka eivät paljon paina siinä vaiheessa, kun miehet muuten antavat ottelulle kaikkensa, ja tunnelma on niin korkealla kuin ikinä vain voi olla. Tässä oli kaikkea palavista piikkilankalankunpätkistä huikeaan lopetusspottiin. Mahtava ottelu.
****½ (38:35)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Triple H

*** Shawn Michaels
** Triple H
* Chris Benoit

Kokonaisarvio Armageddonista: Tämä ppv muistuttaa kokonaisrakenteeltaan todella paljon No Mercyä. Huippuluokan ME ja toinen huippuottelu alakortissa, lisäksi pari hyvää ottelua (joista toinen käytiin päämestaruudesta) ja pari kivaa n. **½-ottelua, sekä lisukkeena yksi heikompi ottelu ja turha pätkä Dawn Marie/Torrie Wilson -feudista. Näillä sanoilla voi siis kuvata sekä No Mercyä että Armageddonia. Melkein tekisi siis mieli pistää nämä kaksi ppv:tä täysin samalle viivalle, kun ne tuntuivat niin paljon toisiaan muistuttavan, mutta ehkä tämä Armageddon jää silti ihan hiuksenhienosti No Mercyn taakse. Kokonaisuutena tämä oli selvästi Hyvä.

1. WWE Survivor Series - Loistava
2. WWE SummerSlam - Loistava
---------------
3. WWE Unforgiven - Hieno
---------------
4. WWF WrestleMania X8 - Hyvä
5. WWF Royal Rumble - Hyvä
6. WWE No Mercy - Hyvä
7. WWE Armageddon - Hyvä
8. WWE King of the Ring - Hyvä
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #10 - Hyvä
---------------
10. WWE Vengeance - Ok
11. WWE Judgment Day - Ok
12. WWF Backlash - Ok
13. WWF No Way Out - Ok
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #14 - Ok
---------------
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #15 - Kehno
16. WWF Insurrextion - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #19 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #7 - Kehno
19. WWE Rebellion - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #11 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #4 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #8 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #21 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #20 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #1 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #2 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #5 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #6 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #13 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #18 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #17 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #22 - Kehno
---------------
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #12 - Surkea
34. WWA The Revolution - Surkea
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #9 - Surkea
36. WWA The Eruption - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #3 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #16 - Surkea
39. WWA The Inception - Surkea

Ensi viikolla vuoden 2002 viimeiset TNA:t.

[What]

Kenityksen arvostelujen lukeminen kyllä palauttaa mieliin sen, miksi Shawn-Hunter todellakin oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kovin feudi. Etenkin kun mähinät jatkuivat yhtä kovatasoisina vielä vuonna 2004. Muutenkin nyt on edetty niihin aikoihin, että jokaisesta ppv:stä on vähintään tullut yksittäisiä matseja nähtyä, joten niitä ilolla lueskelee ja muistelee. TNA:n alkuaikojen meininki taasen on täysin hämärän peitossa ja sen vuoksi on mukava "sivistää" itseään niillä, painitieteiden maisterin tutkinto mielessään.

Koska Kenitys todennäköisesti huomenna pläjäyttää ruuduille oman TNA-annoksensa niin ajattelin itse kiirehtiä ensin.


Sunnuntai, 14. Toukokuuta 2006
Impact Zone, Orlando, Florida

Näin alkoi tämäkin painivuosi lähennellä puoliväliään. Viime vuonnahan Sacrifice oteltiin vasta elokuulla, mutta vuodeksi 2006 tapahtuma oli siirretty toukokuulle, jossa paikalle se sitten pysytteli aina vuoteen 2012 saakka, jonka jälkeen TNA rajusti karsi ppv-kalenteriaan. Ennakolta suurin mielenkiinto tapahtumassa keskittyi World X Cupiin sekä Abyssin ja Christianin mestaruusotteluun. Selostajina Tenay & West.

World X Cup Tournament Match
Petey Williams VS. Jushin Liger w./ Team Japan
Ihan aluksi lienee syytä hieman avata, mikä kumma tämä World X Cup oikein oli. Kyseessä oli neljän maan välinen turnaus. Mukana olivat USA, Kanada, Meksiko sekä Japani, jotka kaikki koostuivat neljästä eri painijasta. Nämä painijat sitten keräsivät maalleen pisteitä turnauksessa, joka koostui kolmesta osasta: ensiksi oteltaisiin tukku joukkueotteluita, sitten yksilömatseja ja suurena finaalina tässä nimenomaisessa tapahtumassa Gauntlet-ottelu, jonka jälkeen voittajamaa pitäisi olla selvillä. Palkinnoksi tästä huhkimisesta olisi luvassa maineen ja mammonan lisäksi komea pysti. Ja tämän turnauksen myötä saatiin ihmeteltäväksi monia (Amerikassa) vähemmän tunnettuja painijoita, mutta siitä lisää vaikkapa sen gauntlet-matsin yhteydessä.

Toista kertaa tämän projektin aikana päästiin ihmettelemään japanilaisen paini-ikoni Jushin Ligerin otteita. Edellinen kertahan oli Bound For Gloryssa ottelu Samoa Joeta vastaan, joka ei aivan odotuksiensa tasolle yltänyt. Tämä Kanadan ja Japanin joukkuiden kapteenien välinen ottelu sen sijaan oli hieman parempaa menoa kuin lokakuinen Joe-Liger, mutta ei siltikään mitään kovin muistettavaa. Verrattuna niihin 90-luvun WCW-otteisiin Liger oli (luonnollisestikin) hidastanut paljon, eikä tätä ottelua auttanut sekään, että kummatkin osapuolet olivat heelejä. Pienestä negaamisesta välittämättä tässä kuitenkin nähtiin useita näppäriä liikkeitä ja ajoittain tulistakin painia, joten ei tätä aivan täydeksi sudeksi voi väittää. Kohtuullinen avausmatsi illalle.

Spoiler: näytä

Kesto: 7:17
Voittaja: Jushin Liger (after Team Japan interfered)

Arvosana: ** ½

NWA World Tag Team Championship Match
AJ Styles & Christopher Daniels VS. America's Most Wanted ©
TNA:n vuoden 2005 vahvimpiin alueisiin kuului nimenomaan vankka joukkuedivisioona. Vuoden 2006 puolella kuviot olivat kuitenkin alkaneet ikävästi hieman junnamaan paikallaan, eikä uusia kiinnostavia ottelupareja oikeastaan oltu nähty koko vuonna. Nyt tämä kurja tilanne oli tajuttu myös kabineteissa kun x-divaripainijoiksi profiloituneet AJ & Daniels oli laitettu joukkueeksi. Ja kuten kuka tahansa painista vähääkään tietävä osaa arvata, tämä joukkue toikin kertaheitolla kiinnostavuutta kuvioihin. Lisäjuonteena tässä ottelussa oli, että Gail Kim ei saanut olla kehän laidalla ollenkaan. Mainitsemisen arvoista lienee myös se, että Jeff Jarrettin tallissa mukana ollut Miss Jackie teki viimeisen esiintymisensä TNA:n kameroiden edessä matsia edeltäneessä haastattelussa. Siinä hän itkuisena tunnusti maailmalle olevansa raskaana, ja Gail Kimin tylytyksen jälkeen jätti TNA:n ikuisiksi ajoiksi. Jackien ja Charlie Haasin ensimmäinen mukelo sitten putkahti maailmaan joulukuussa.

Vauvajutuista sitten itse otteluun. Odotukset olivat kovat, eikä suotta. AJS & Daniels ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet olevansa TNA:n arvokkaimpia pelureita ja Storm & Harris olivat jo neljän vuoden ajan isännöinneet joukkuedivisioonaa. Eikä tämä ottelu tosiaan pettänyt. Heti alusta alkaen matsi soljui ja rullasi eteen päin ikään kuin omalla painollaan, eikä tylsää tullut vaikkei se tahti mikään hurja etenkään heti alussa ollut. Lopulta tämä äityi niin hurjaksi tykitykseksi, että yhtä kovaa 2vs.2 – ottelua en muista ihan hetkeen nähneeni. Ainakin pariin otteeseen matsissa nähtiin superuskottavia läheltä piti tilanteita, jotka saivat minut kynsiäni purren jakkaran reunalle jännittämään. Luultavasti edellinen yhtä kovatasoinen rykäisy oli alkuvuodesta 2005 Team Canadan ja AMW:n välillä. AJ:n ja Danielsin yhteistyö oli odotetun hedelmällistä ja sitä myöten myös AMW tuntui venyvän parhaimpaansa pitkään aikaan. Niin hävyttömän paljon tästä ottelusta nautin, että alle neljän tähden arvosana olisi täydellinen vääryys. Mahtava joukkuematsi, näitä kun saisi lisää niin tyytyväinen olisin!

Spoiler: näytä

Kesto: 15:32
Voittajat: AMW (Storm pinned AJS after Harris hit him with a night stick)

Arvosana: ****

Singles Match
Raven VS. A1 w./ Larry Zbyszko
Edeltäneen huippumatsin jälkeen olikin jo korkea aika palata kökömmän painiviihteen pariin. Lockdown oli mestaruuskomitean Larry Zbyszkolle ikävä ilta. Ensinnäkin hän sai kuulla, että TNA:n johto oli etsimässä toista henkilöä pestiin ja lisäksi Zbyszkon päätös antaa potkut Ravenille oli kumottu. Lockdownissa Raven sitten teki paluunsa TNA:han kuukausien tauon jälkeen ja vihanpito Zbyszkon kanssa jatkui entisellään. Lisäksi juuri ennen ottelun alkua takahuonehaastattelussa oli selvinnyt, että TNA:n johtoportaan uusi naama selviäisi kuukauden päästä Slammiversaryn yhteydessä ja sehän toi Zbyszkolla huolia entisestään lisää.

Taukonsa aikana Ravenin kehäkunto oli harmillisesti päässyt lässähtämään. Verrattuna vaikkapa vuoden takaiseen, painoa oli tullut lisää ja sitä myöten myös otteet hidastuneet. Sitten kun ottaa huomioon sen, että ei Raven silloinkaan mikään huikea kehävelho ollut niin kehnot olivat lähtökohdat. Kun vieläpä vastustajana oli varmastikin yksi koko rosterin turhimmista ja kankeimmista tapauksista, Alastair Ralphs, niin lopputulos oli myöskin sen mukainen. Pari näyttävää voimaliikettä ja Zbyszkon sekoiluja. Turha ja suorastaan huono ottelu.

Spoiler: näytä

Kesto: 5:21
Voittaja: Raven (Raven Effect DDT)

Arvosana: * ½

Singles Match
Rhino VS. Bobby Roode w./Coach D'Amore
Vuoden 2006 mittaan Roodea oltiin nähty entistä useammin yksilömatseissa ppv-tasollakin ja tässä niitä tuli taas yksi lisää. Matsin taustat eivät olisi voineet olla simppelimmät. Roode oli eräässä Impactissa nimeä tehdäkseen käynyt tyrmäämässä Rhinon Northern Lariatilla kanveesiin ja Virtahepo ei tietenkään moisesta tempusta innostunut. Nyt oli aika selvitellä kumpi on kampi.

Rhinon kohdalla minulle on kehittynyt ikävä ennakkoasenne. Aina tulee oletettua, että matsista ei kovin hääppöistä tule, vaikka tosiasiallisesti Rhino on tämänkin projektin aikana vetänyt monet viihdyttävät ottelut mm. Abyssia ja Ravenia vastaan. Joten ehkäpä seuraavalla kerralla en enää ylläty, kun Rhino vetää menevän matsin jotain perustaitavaa jantteria, kuten Bobby Roodea, vastaan. Tämä matsi ei nimittäin ollut alkuunkaan huono. Rhinon ja Rooden tyylit tuntuivat sopivan varsin mukavasti yhteen ja D'Amore toi tietysti oman mausteensa matsin kulkuun. Keskivaihe oli ehkä turhan hidasta, eikä painin taso muutenkaan ihan sitä terävintä kärkeä ollut, mutta joka tapauksessa viihdyttävä keskikortin ottelu, josta ei suurempaa moitittavaa löydy.

Spoiler: näytä

Kesto: 12:08
Voittaja: Bobby Roode (Northern Lariat)

Arvosana: ***

Tag Team Match
James Gang VS. Team 3D
Tässäpä oli sellainen ottelu, joka TNA:n oli yksinkertaisesti pakko bookata. New Age Outlaws ja Dudley Boyz olivat ysärin lopussa ja 2000-luvun alussa painimaailman kuumimpia tiimejä, ja vaikka he hetken yhtä aikaa WWF:ssä vaikuttivatkin, keskinäisiä kohtaamisia ei Mike Tenayn mukaan oltu nähty kuin yksi kappale. Se oli tapahtanut No Way Outissa vuonna 2000. Matsi oli päättynyt Dudleyden voittoon ja samaisessa ottelussa Billy Gunn oli hajottanut kätensä pahoin. Samalla tuo oli viimeinen kerta, kun New Age Outlaws nähtiin yhdessä WWF:n kehissä ja ”yhteenpaluu” oli tapahtunut vasta vuoden 2006 puolella TNA:ssa. Ehkäpä hieman yllättäen tämän matsin pohjustuksessa laajalti viittailtiin tuohon WWF:ssä reilu 6 vuotta sitten käytyyn otteluun. Joten etenkin Kip Jamesilla oli paljon hampaankolossa kun nämä kaksi fanien suosiossa ollutta rutinoitunutta tiimiä ottivat yhteen.

Olosuhteet huomioon ottaen ihan mukava matsi. Eritoten BG James esitti tässä pirteämpiä otteita kuin pitkään aikaan ja kehäosuuksissa Brother Rayn kanssa oli sopiva annos myös huumoria mukana. Muutenkin nelikko sai ottelusta rakennettua varsin fiksun ja toimivan paketin, vaikka mitään huikaisevaa paininäytöstä ei arvatenkaan tarjolla ollut. Välillä hidasta ja kankeaa, mutta toisaalta ihan toimiva matsi, ja osalle katsojista varmastikin mukava nostalgiapläjäys.

Spoiler: näytä

Kesto: 9:37
Voittajat: James Gang (BG pinned Devon after hitting him with a lead pipe)

Arvosana: ** ½

World X Cup Gauntlet
Osallistujat: Minoru Tanaka, Puma, Petey Williams, Chris Sabin, Hirooko Goto, Incognito, Johnny Devine, Sonjay Dutt, Black Tiger, Magno, Eric Young, Alex Shelley, Jushin Liger, Shocker, Tyson Dux, Jay Lethal
Tämä oli sitten World X Cupin ”huikaiseva” finaali. Kaikki turnauksen 16 osanottajaa oli lyöty samaan otteluun. Ottelu käytiin ”royal rumble” säännöillä siihen saakka, kunnes jäljellä olisi enää kaksi, joiden välillä ratkaisisi selätys tahi luovutus.

Jos tätä yhdellä adjektiivilla pitäisi kuvailla niin sanoisin rasittava. Jotenkin tämä oli tympeää katsottavaa. Mitään punaista lankaa ja kantavaa tarinaa matsilla ei tosiaan ollut ja asiaa ei auttanut se, että useat painijoista olivat itselleni täysin tuntemattomia suuruuksia. Välillä nähtiin kyllä ihan näppäriä keskisarjalaisten riskiliikkeitä, mutta yleiskuva oli äärimmäisen sekava, eikä matsissa oikein tuntunut olevan päätä eikä häntää. Ymmärrän kyllä hyvin eriävätkin mielipiteet tämän ottelun kohdalla, mutta minulle tässä oli pakkopullan makua.

Spoiler: näytä

Kesto: 18:26
Voittaja: Petey Williams (last eliminated Puma via Canadian Destroyer)

Arvosana: * ½

Peteyn voitto sitten toi eteen sellaisen ikävän tilanteen, että Kanadan ja USA:n joukkueet päätyivät tasapisteisiin. Näin ollen tänä iltana kukaan ei saanut hamuttua pokaalia käsiinsä, vaan lopullinen voittaja ratkaistiin seuraavassa Impactissa Peteyn ja Chris Sabinin välisessä yksilömatsissa. USA voitti.

Matsin jälkeen nähtiin sitten varmasti monien kieli pitkällä odottama hetki, kun Kevin Nash näytti naamaansa TNA:n maksutapahtumassa ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun 2005. Erilaisten loukkaantumishuolien vuoksi paljon sivussa ollut Nash oli palannut Impactiin huhtikuun 27. päivänä ja samantien aloittanut yhden miehen sodan koko x-divisioonaa vastaan. Nyt hän jatkoi tätä elämäntehtävänsä täyttämistä iskemällä Jacknife Powerbombin Pumalle ja laukomalla loukkaavia sanoja pienempikokoisista painijoista mikrofoniin. Könsikkään paluu osa paljon.

Tag Team Match
Samoa Joe & Sting VS. Scott Steiner & Jeff Jarrett w./ Gail Kim
Jos haluaisi tämän ottelun taustat oikein seikkaperäisesti selittää, niin saisi mennä kaivelemaan WCW:n raunioita, sillä pitkälle sinne kolmikon Steiner, Sting & Jarrett erimielisyydet ulottuvat. TNA:n puolella Sting & Jarrett olivat vihoitelleet siitä lähtien, kun Sting tammikuussa ensi kertaa kehään astui ja maaliskuussa Steiner oli ilmestynyt kuvioihin hyökkäämällä juuri Stingin kimppuun. Luonteva tapa jatkaa tätä ikuisuuskuviota oli tällä erää joukkuematsi, jossa Sting sai vapaasti valita partnerinsa. Impacteissa oli kiusoiteltu sellaisilla nimillä kuten Buff Bagwell, Lex Luger tai Rick Steiner, mutta lopulta Sting oli päätynyt valitsemaan varmasti paremman vaihtoehdon kuin yksikään edellä mainituista: Samoa Joen. Tässä vaiheessa 11kk mittaisessa voittoputkessa liidellyt Joehan ei tunnetusti kovinkaan sosiaalista sorttia ollut, mutta kunnioituksesta Stingiä kohtaan oli lupautunut matsiin. Tosin tärkeämpää saattoivat olla Joen itsekkäät etupyrkimykset. Hän nimittäin palavasti halusi todistaa pärjäävänsä myös raskaassa sarjassa, ja halusi luoda nimeään etenkin Steinerin kustannuksella.

Hyvää tunnelmaa ja sinne tänne ripoteltuja isoja liikkeitä, eli hyvin perinteinen entertainment brawl oli siis kyseessä. Tämä ei kuitenkaan ollut sellaisen pomminvarmaa tasalaatuista pakertamista, vaan sisälsi mutkia ja heittoja. Sting oli matsissa jotenkin yllättävän jäinen. Mistä lienee johtunut, mutta tämä oli selkeästi Stingin heikoin esiintyminen tällä TNA-urallaan. Toisaalta taas Joen ja Steinerin kehäosuudet olivat sähköä täynnä. Jättivät oikein janoamaan miesten yksilömatsia, mikä ilmeisesti lähitulevaisuudessa onkin luvassa. Jarrettin ja etenkään Stingin otteissa ei suurta kehumisen aihetta ollut, mutta Steinerin ja Joen liekehdintä nosti tämän matsin keskivertoa selkeästi pirteämmäksi tapaukseksi ja hyvin asiansa ajaneeksi semi pääotteluksi.

Spoiler: näytä

Kesto: 14:27
Voittajat: Samoa Joe & Sting (Joe pinned Jarrett via Muscle Buster)

Arvosana: *** ¼

NWA World Heavyweight Championship (Full Metal Mayhem)
Christian Cage © VS. Abyss w./James Mitchell
Jeremy Borashin komealta kalskahtavat kehäkuulutukset johdattelivat meidät jälleen illan pääottelun pariin, joka oli tällä kertaa uusinta Lockdownista. Siellä Christian ja Abyss vetivät kerrassaan mallikelpoisen hardcoremätön, joka sisälsi hieman kaikkea. Lopulta Christian onnistui säilyttämään mestaruuden, mutta vyön kanssa paikalta poistui Abyss. Kapistusta hän oli pitänyt oikeudetta hallussaan tähän päivään saakka, mutta nyt hän joutui siitä ainakin hetkeksi luopumaan. Nimittäin Full Metal Mayhem-stipulaatio käytännössä tarkoitti TNA:n versiota TLC-ottelusta.

Lockdownin raju ja rujo häkkiottelu oli nostanut tämän osalta odotukset pilviin. Nimittäin siinä kävi selväksi, että Abyssin ja Christianin kemiat kohtasivat hienosti ja kummatkin vetivät kenties elämänsä parasta painivuotta. Rajua, rujoa, intensiivistä ja aggressiivista menoa oli tämäkin. Ainoa syy miksi tämä jää rahtusen jälkeen Lockdownista on, että tässä ei keksitty yhtä innovatiivisia ja yllättäviä spotteja. Tosin se, että spotti ei yllätä ei poista sitä faktaa, että pöydän läpi iskeytyminen ja nastakasaan laskeutuminen on komean näköistä ja tekee varmasti kipeää. Vahva pääottelu jälleen ja se onkin ollut varsin mukava trendi näissä vuoden 06 TNA:n tapahtumissa. Jäi taas hyvä maku suuhun lähetyksen loppuessa ja niinhän sen pitäisi poikkeuksetta mennäkin.

Spoiler: näytä

Kesto: 16:13
Voittaja: Christian Cage

Arvosana: *** ½


*** AJ & Daniels
** AMW
* Christian Cage

Yhteenveto: Edelleenkin odotuttaa itseään se synkeän kurja TNA:n tapahtuma vuodelta 2006. World X Cup hulinat sekä kamala A1 vs. Raven olivat illan pahimpia pettymyksiä, mutta vastapainoksi saatiin maittavat joukkue- ja maailmanmestaruusmatsit. Joukkuematsi mahtuu suurella todennäköisyydellä koko vuoden 20:n parhaan matsin joukkoon. Muutama harmittava notkahdus, mutta kokonaisuutena kuitenkin selkeästi plussan puolelle jäänyt tapahtuma. Erityisesti lämmittää se, että TNA:lle epätyypillisesti viime kuukausien tapahtumien pääottelut ovat rokanneet.


Pähkinänkuorispoilerit
Jushin Liger VS. Petey Williams (7:17) ** ½
AJ Styles & Chris Daniels VS. America's Most Wanted (15:32) **** (illan paras)
Raven VS. A1 (5:21) * ½
Rhino VS. Bobby Roode (12:08 ) ***
Team 3D VS. James Gang (9:37) ** ½
World X Cup Gauntlet (18:36) * ½
Samoa Joe & Sting VS. Jeff Jarrett & Scott Steiner (14:27) *** ¼
Abyss VS. Christian Cage (16:13) *** ½

PPV Ranking 2006
1. WWE - WrestleMania XXII 3,38
2. TNA - Against All Odds 3,03
3. TNA - Final Resolution 2,92
4. WWE - No Way Out (SmackDown) 2,88
5. TNA - Lockdown 2,79
6. WWE - Royal Rumble 2,75 / TNA - Destination X 2,75
7. TNA - Sacrifice 2,72
8. WWE - Backlash (RAW) 2,46
9. WWE - New Year's Revolution (RAW) 2,11

Vuoden matsi ehdokkaat
Kurt Angle VS. The Undertaker / No Way Out
John Cena VS. Triple H / WrestleMania XXII

Aikanaan jatketaan WWE:n ja tuomiopäivän parissa.

[Krizski]

Sekä Kenitykselle että Whatille taas plussaa!

Armageddon jatkaa hyvää väli-PPV linjaa WWE:ssä. Tuli ihan mielenkiinnosta siitä muutama ottelua katsottuakin eilen ehtoolla. Varsinkin tuo Three Stages Of Hell oli loistavaa materiaalia. HHH vs HBK on mahtava rivalry.

TNA Sacrificen olen myös aikoinani katellut ja pidän sitä hyvänä PPV:nä, jossa ei mahdottomia notkahduksia tapahtunut. Ehkä hieman enemmän pidin tuosta pääottelusta kuin What, mutta se voi myös johtua pienestä Christian fanista sisälläni.

Judgment Day 2006.... Hyrrrr... Nämä fiilikset se aikoinaan jätti. Ehkä pitää sekin uudestaan katsastaa, jos olisi mielipiteet muuttuneet.
TNA:n 2002 viimeiset PPV:t ovat myös hämärän peitossa, joten jälleen saa mukavan pläjäyksen uutta tietoa. HYVÄ JÄTKÄT!

[Kenitys]

Kiitos Whatille ja Krizskille kommenteista :) Tuo Sacrifice on pitänyt katsoa monesti ihan pelkästään World X Cupin takia, yksi TNA:n parhaista keksinnöistä ikinä.


NWA TOTAL NONSTOP ACTION - JOULUKUU

Joulukuussa järjestettiin vain kolme TNA-PPV:tä, koska joulupyhien aikaan ei ole järkeä tunkea ulos pay per view -materiaalia. Niinpä tässä arvostelussa on käsittelyssä vain kaksi show'ta. Vuoden loppu oli muuten ilmeisesti aika rauhallista aikaa TNA:lle, koska mitään suuria uutisia ei tältä ajalta ole löydettävissä. TNA:n ja Panda Energyn yhteistyö jatkui kulisseissa entiseen tapaansa, ja jonkinlainen power strugle Jerry Jarrettin ja Vince Russon välillä oli varmaan edelleen olemassa, mutta ainakin se saatiin tuotua myös juonikuvioihin mukaan.

Vaihtuvuus TNA:n rosterissa jatkui edelleen, mutta on mahdotonta sanoa, ketkä olivat lähteneet pysyvämmin ja ketkä vain vähäksi aikaa esimerkiksi loukkaantumisten takia, koska TNA ei lähetyksissä tiedottunut katsojille asiasta mitenkään. Ainakaan Syxx-Pacia, Scott Hallia ja Low-Ki'tä ei vakituisista kasvoista ollut nyt nähty hyvään toviin. Ace Steelkin oli kadonnut kokonaan, ja Mortimer Plumtree oli keskittynyt pelkästään AJ Stylesin manageroimiseen. Myös Bruce, Brian Lawler ja April olivat nyt joulukuun ajan olleet poissa, kun kuvio oli saanut onnellisesti päätöksensä marraskuun viimeisessä ppv:ssä. Lähtijöiden vastapainoksi oli toki tullut taas uusia nimiä, joista osa (mm. Crimson Dragon) pyörähti vain parissa ppv:ssä mutta osa jäi myös pysyvämmäksi osaksi rosteria.

Selostajina edelleen Mike Tenay ja Don West, joista jälkimmäinen ei vielä 24:kään selostetun paini-ppv:n jälkeen osaa erottaa Suplexia ja Powerbombia toisistaan.

---------------------------------------

Weekly PPV #23 (4.12.2002)

NWA Tag Team Title Shot Match
SAT's vs. Divine Storm w/ Trinity
**½ (7:33)

Singles Match
Chris Harris w/ James Storm vs. Brian Lee w/ James Mitchell, Bella Donna & Slash
** (5:12)

Singles Match
James Storm w/ Chris Harris vs. Slash w/ James Mitchell, Bella Donna & Brian Lee
** (6:23)

Double Elimination Match for the NWA X Division Title Shot
EZ Money vs. Kid Kash vs. AJ Styles w/ Mortimer Plumtree vs. Joel Maximo
*** (19:15)

2 on 1 Handicap Bullrope Match
America's Most Wanted vs. James Mitchell w/ Bella Donna, Brian Lee & Slash
DUD (4:22)

2 on 1 Handicap Match
Harris Boys vs. Jeff Jarrett
* (5:11)

Tulokset:

Spoiler: näytä

Divine Storm def. SAT's to become #1 Contender for the NWA Tag Team Championship
Chris Harris def. Brian Lee
James Storm def. Slash
EZ Money def. Kid Kash, AJ Styles, Joel Maximo
America's Most Wanted def. James Mitchell
Jeff Jarrett def. Harris Boys

Yhteenveto:

• Tämä jakso keskittyi lähes pelkästään viime viikolla kunnolla alkaneeseen storylineen Vince Russon ympärillä. Otteluista tosin vain yksi (ME) liittyi kyseiseen kuvioon, minkä takia otteluita olikin tässä show'ssa niin vähän. Toivottavasti tämä ei ole pysyvä käänne. Mutta siis, viime viikolla Vince Russo julisti saapuneensa pelastamaan "perinteiseen painiin" luottavan TNA:n tuholta tuomalla mukaan sports entertainmentia, jota tämä yhtiö kaipaa kipeästi. Ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi liittolaisekeen Russo oli kaavaillut Jeff Jarrettia, jonka hän auttoi mestaruusvoittoon pari viikkoa aikaisemmin, mutta Jarrett ei lämmennytkään Russon ehdotuksille. Toisaalta hän ei myöskään ollut ilmoittanut selvästi olevansa TNA:n ja perinteisen painin puolella tässä sodassa Russoa ja sports entertainmentia vastaan, mutta näytti kuitenkin pysyttelevän tiukasti Russoa vastaan. Näistä sekavista asetelmista lähdettiin tämän viikon show'hun, jonka päätapahtumat pitänee käydä läpi kronologisessa järjestyksessä, jotta niissä olisi mitään järkeä.
• Show alkoi sillä, että Roddy Piper teki TNA-debyyttinsä ja ylipäätänsä paluunsa koko painibisnekseen saapumalla kehään vetämään in ring -promon. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa promo vaan shootti tai Russon rakastama "shootti". Tiedä sitten kumpi. Joidenkin internet-lähteiden mukaan Piperin promoa ei oikeasti ollut käsikirjoitettu. Promossaan Piperin oli tarkoitus haukkua Russoa, koska kaikki tiesivät, että Piper ei voi sietää Russoa. Ja Piper todellakin haukkui Russoa: promon alku oli vielä oikein toimivaa perinteistä Russo-dissausta, mutta sitten Piper alkoi syyttää Russoa serkkunsa Owen Hartin (Piper oli siis oikeasti kanadalainen) kuolemasta. Tempauksesta voi olla montaa mieltä, mutta erityisesti tämän takia Piperin promo on jäänyt painihistorian kirjoihin yhtenä inhottavimmista promoista. Minusta oli hienoa nähdä Piperia pitkästä aikaa, ja hän sopi tähän juonikuvioon hyvin, mutta Owen-kortti tuntui todella epämiellyttävältä. Tämän jälkeen Piper vielä syytti Russoa WCW:n ajamisesta konkurssiin, minkä jälkeen Russo saapui katsomosta kehään. Piper karjui Russolle naama punaisena eikä antanut Russolle mikkiä tämän yrittäessä vastata Piperin syytöksiin. Tämän sekametelisopan päätti se, että yhtäkkiä taas TNA:n turvamiehinä toimivat Harrisin veljekset saapuivat paikalle erottamaan kaksikon toisistaan. Nyt Harrisit olivat siis oikeasti menettäneet sen ykköshaastajuutensa ja toimivat siinä tehtävässä, josta Don oli juuri pari viikkoa sitten saanut kenkää? Loogisuutta peliin TNA, jooko?
• Seuraavaksi tässä kuviossa nähtiin Vince Russon in ring -promo. Russo ei puhunut Piperista mitään muuta kuin, että Piper joutuu helvettiin, koska käyttää Owenin nimeä promotakseen uutta kirjaansa, joka oli juuri tullut ulos. Tämän jälkeen Russo lisäsi, ettei hänellä ole muuta sanottavaa Piperille, koska ei halua tyllä syytetyksi kunnianloukkauksesta. Promossaan Russo keskittyi jälleen haukkumaan TNA:n nykytoimintaa ja TNA:ta johtavia vanhoja NWA-pappoja, jotka eivät Russon sanojen mukaan olleet pätkääkään kiinnostuneet siitä, mitä katsojat haluaisivat TNA:ssa nähdä. Russo lupasi tuoda katsojille kaiken, mitä he halusivat (väkivaltaa, seksiä, kiroilua). Tätä varten hän julisti perustavansa Sports Entertainment Xtreme (kyllä, lyhenteenä SEX) -stablen. Ensimmäisenä tekonaan Russo kutsui kehään Athenan, joka oli TNA:n alkuaikojen kehätyttö ja joka oli jostain syystä noussut suureen suosioon TNA-fanien keskuudessa. Viikottain katsomossa oli Athena-kylttejä, ja yleisöltä kuultiin Athena-chantteja. Russo sanoi, että Athena oli hyvä esimerkki NWA-partojen välinpitämättömyydestä. Yleisön reaktiosta huolimatta Athenaa ei ollut buukattu yhtään mihinkään. Nyt Russo halusi antaa Athenalle mahdollisuuden... pakottamalla tämän riisumaan paitansa keskellä kehään. Se siitä herrasmiesmäisyydestä. Russon mukaan yleisö haluaisi nähdä vain Athenan tissit (jotka olivat Russon mukaan pienemmät kuin Dusty Rhodesilla). Athena ei tietenkään suostunut tähän, vaan läimäisi Russoa naamaan. Taas Harris-veljekset saapuivat paikalle rauhoittamaan tilannetta, kunnes Russo puhui heidät hetkessä puolelleen. Ron Harris kertoi olevansa kyllästynyt siihen, kuinka NWA-TNA kohteli heitä, ja nyt he saisivat veljensä kanssa muutoksen aikaan liittymällä Russon porukkaan. Anglen päätteeksi Harrisit pieksivät Athenan tajuttomaksi.
• Näiden kahden pääanglen jälkeen kuviota alettiin rakennella lisää pikkukuvioilla. Ensin Bob Armstrong yritti saada Harrisit vielä takaisin TNA:n puolelle, mutta kaljukaksikko ei NWA-pomoa kuunnellut. Tämän jälkeen Bob Armstrong ja The Truth tekivät sopimuksen: Truth tahtoi päästä kostamaan mestaruustappionsa Russolle, ja Armstrongin mukaan tie siihen olisi ensin tuhota Harrisin veljekset. Armstrongin suostuttelemana Truth ja Jarrett muodostivat epäpyhän liittouman, joka ottelisi yhdessä Harriseja vastaan. Myöhemmin illalla Harrisin veljekset saapuivat kuitenkin kehään pieksemään toisen NWA-päällikön Bill Behrensin. Truth yritti pelastaa hänet, mutta sen sijaan Harrisit pieksivät myös hänet painikunnottomaan tilaan. Niinpä Bob Armstrong pestasi poikansa BG Jamesin ottelemaan Jarrettin kanssa ME:ssä, mutta Jameskaan ei selvinnyt kehään, koska hänet oli hakattu backstagella. Niinpä Jarrett joutui ottelemaan Harrisia vastaan yksin aivan turhassa ottelussa, jonka ainut hyvä puoli oli Jarrettin kova yrittäminen ja yllättävän hyvä face-rooli. Truth sekaantui loukkaantumisestaan huolimatta ottelun lopetukseen, ja Harrisit pieksivät hänet ottelun jälkeen kanveesiin. Tällöin paikalle saapui BG James, joka teki shokeeraavan swerve-turnin (lisää niitä varmasti tulossa tulevissa jaksoissa) lyömällä terästuolilla Truthia ja halaamalla Russoa. Jotta tämä järjetön sotku saisi vielä kirsikkansa kakun päälle, show päättyi kuvaan Paul Bearerista, joka katsoi kehässä juhlivaa Russon porukkaa ja hymyili. Mitä helkkaria täällä oikeasti tapahtuu?
• En saanut edes kaikella tuolla yläpuolella olleella selittämisellä avattua kaikkia tässä show'ssa nähtyjä Russo-kuvion ulottuvuuksia, mutta tässä nyt olivat tärkeimmät. Tässä show'ssa nähtiin kuitenkin myös muita kuvioita ja otteluita, tosin varsin merkityksettömissä rooleissa. Joukkuemestaruusfeud AMW:n ja New Churchin kesken jatkui kahdella Singles-ottelulla, joiden voittajat ottelisivat James Mitchellin kanssa Bullrope Matchissa. Singles-ottelut olivat ihan kivoja välipalakohtaamisia, mutta itse Bullrope Match oli taas täysin turhaa kuraa, jonka ajan olisi voinut käyttää ihan muuhun. Lisäksi show'ssa nähtiin ihan mukava ykköshaastajuusottelu joukkuemestaruuksista. Saa nähdä, pääsevätkö tämänkertaiset voittajat ikinä ottelemaan vöistä. Lisäksi nähtiin illan paras ottelu Double Elimination Match, joka jäi tasoltaan kuitenkin hyvin kauas siitä PPV #2:ssa nähdystä Double Elimination Matchista. Panoksena oli X-Divarin mestaruusottelu muttei kuitenkaan ensi viikolle, koska tällä viikolle kaavailtu mestaruusottelu Sonny Siakin ja Jerry Lynnin välille jouduttiin siirtämään ensi viikolle Lynnin loukkaantumisen takia ja näin ollen Siaki oli edelleen ykköshaastaja. Ennen Double Elimination Matchin alkua AJ Styles iski otteluun alun perin buukatun Amazing Redin sisääntulorampille Styles Clashilla. Feudia luvassa? Redin paikan ottelussa otti Joel Maximo. Varsin ohuelta tuntuu TNA:n keskikortti, jos sen parhaat palat ovat tässä.
• Mitä tästä show'sta jäi kokonaisuudessaan käteen? Kauhea määrä Russo-kamaa, josta osa oli kieltämättä ihan mielenkiintoista ja jännittävää mutta liian suuri osa täyttä kuraa. En voi mitään sille, että tavallaan tämä Russon ja SEX:n tulo on tuonut kahteen viimeisimpään TNA-lähetykseen sellaista jännitystä ja merkittävyyden tuntua, josta on suurimmassa osassa kuivakoista peruslähetyksistä voitu vain haaveilla. Tavallaan siis hieman samanlainen vaikutus kuin Hoganin ja Bischoffin tulolla vuonna 2010. Toisaalta taas Russo on edelleen Russo, ja moni asia kaiken tämän jännittävyyden keskellä on aivan täyttä paskaa. Piper tuomassa Owen Hartin kuoleman mukaan storylineen shoot-promossa, Harris Brothersit ME-kuvioissa, mukahuikeita swerve-turneja ja liian pitkiä promoja, joissa piestään turhia naisesiintyjiä... Todella paljon on vielä parantamisen varaa. Kun tähän lisätään se, että show'n otteluiden taso oli kokonaisuutena todella onneton ja että ppv:ssä ei nähty yhtään mestaruusottelua, niin Surkean puolelle tämä menee. Asiaa ei auta sekään, että kaikki Russo-kuvion ulkopuolella tuntuu tällä hetkellä täysin yhdentekevältä. Monilta osin tämä oli jopa TNA:n historian huonoin ppv, mutta kaiken maailman Pipereiden ja Paul Bearereiden tuomat jännitykset kieltämättä saivat minut sen verran innostuneeksi, että ihan vuoden huonoin tämä ei ollut, vaikka hyvin lähellä sitä oltiin. Nyt skarppausta, TNA.

*** EZ Money
** AJ Styles
* Kid Kash

---------------------------------------

Weekly PPV #24 (11.12.2002)

Singles Match
Jason Cross vs. Tony Mamaluke
**½ (6:29)

Singles Match
Kid Kash vs. Jorge Estrada
** (5:15)

Tag Team Match
America's Most Wanted vs. Divine Storm w/ Trinity
**½ (6:55)

Singles Match
AJ Styles w/ Mortimer Plumtree vs. Amazing Red
***½ (12:05)

NWA Tag Team Championship Match
Disciples of the New Church (c) w/ James Mitchell & Bella Donna vs. Harris Boys
½ (4:16)

NWA X Division Championship Match
Jerry Lynn (c) vs. Sonny Siaki
*** (11:57)

Chair & Chain Match
The Truth vs. BG James
*½ (4:02)

NWA World Heavyweight Championship Match
Jeff Jarrett (c) vs. Curt Hennig
* (8:09)

Tulokset:

Spoiler: näytä

Tony Mamaluke def. Jason Cross
Kid Kash def. Jorge Estrada
Divine Storm def. America's Most Wanted
Amazing Red def. AJ Styles
Disciples of the New Church (c) def. Harris Boys via DQ to retain the NWA Tag Team Championship
Sonny Siaki def. Jerry Lynn (c) for the NWA X Division Championship
The Truth def. BG James
Jeff Jarrett (c) def. Curt Hennig to retain the NWA World Heavyweight Championship

Yhteenveto:

• Tällä viikolla Russo & SEX vs. Armstrong & NWA -kuvio eteni paljon rauhallisemmin kuin viime viikolla, mikä lienee ihan hyväkin viimeviikkoisen jättipaketin jälkeen. Tällä viikolla keskityttiin siihen, että heel-turnin tehnyt BG James ja Harris Boys kävivät show'n aikana promoamassa NWA:n paskuudesta ja jatkoivat feudaamista BG:n isän Bob Armstrongin kanssa. Tykkään SEX vs. NWA:sta, mutta tämä Armstrong vs. Harrisit (& BG James) on kyllä aivan totaalista turhuutta.
• No, myöhemmin illalla Harrisit kohtasivat vihdoin ja viimein joukkuemestarit ottelussa, joka heille oli luvattu jo viikkoja sitten. Itse ottelu oli aikalailla täyttä kuraa, eikä sitä auttanut surkea loppusekoilu, jossa nähtiin BG Jamesin ja Percy Pringlen sekaantumiset ja käännetty ottelun lopputulos. Percy Pringle on siis WWE:ssä Paul Bearerina tunnettu manageri, joka saapui tässäkin show'ssa paikalle ja yritti yllättäen auttaa Disciples of the New Churchia, mutta James Mitchell ei hyväksynyt tätä apua ja usutti painijansa Pringlen kimppuun. Pringlen/Bearerin TNA-ura ei ole lähtenyt liikkeelle kovin kiinnostavasti. Niin ja toisessa SEX:n jäsenten ottelussa BG James kohtasi "Chair and Chain Matchissa" The Truthin, joka on nyt NWA:n puolelle liittouduttuaan ilmeisesti tehnyt face-turnin. Ottelumuoto tarkoitti sitä, että kaksikko oli sidottu toisiinsa ketjulla, jossa oli kiinni myös terästuoli. Ei tässäkään ollut kyse mistään klassikkokohtaamisesta, mutta roolinsa se hoiti kohtuullisesti, mistä voi kiittää lähinnä Truthin hienoja high flying -loikkia ja bumppeja.
• Face-Truthista pitää muuten sanoa, että nyt oli vaikeaa tunnistaa kaikkien painijoiden alignmentia. Jarrett ja Truth ovat käyttäytyneet NWA:n puolelle liittouduttuaan tosi facemaisesti, ja he ovat myös saaneet yleisöltä niin suuri hurrauksia, että minun on pakko pitää heitä facena. Katsotaan, miten tilanne kehittyy. Sen sijaan Divine Storm ja Kid Kash käyttäytyivät tässä show'ssa taas niin heelisti, että merkkasin heidät punaisella. Kashin ottelu Estradaa vastaan oli varsin peruskauraa, ja Divine Stormin ottelu AMW:n kanssa ihan kiva joukkuekohtaaminen yllättävällä lopputuloksella.
• Tässä show'ssa nähtiin taas yksi kunnon debyytti, kun indyjä jonkun aikaa kierrellyt Jason Cross teki TNA-debyyttinsä. Cross oli ensimmäisessä ottelussaan todella vakuuttava, ja hän väläytti muun muassa hiton hienon Shooting Star Leg Dropin (nimeltään Crossfire). Myös hänen vastustajansa Tony Mamaluke näytti hyvältä, ja kaksikko sai aikaan ihan mukavan openerin, joka olisi tosin mielellään voinut olla pidempikin. X-Divarin painijoita nähtiin vielä kahdessa muussakin ottelussa, kun AJ Styles ja Amazing Red selvittelivät viime viikolla alkaneita erimielisyyksiään illan parhaassa ottelussa, joka ei kuitenkaan yltänyt ihan miesten edellisen kohtaamisen tasolle. X-Divisioonan mestaruusottelu Lynnin ja Siakin välillä oli tasaisen hyvä painiottelu, jossa Lynn osoitti taas monipuolisia painitaitojaan. Hyvin samantasoinen kuin miesten edellinen kohtaaminen. Tässäkin lopetus oli varsin yllättävä, mistä plussaa.
• Vince Russoa nähtiin show'ssa ainoastaan ihan viimeisillä minuuteilla, kun hän saapui sekaantumaan Jeff Jarrettin ja Curt Hennigin varsin huonoon mestaruusotteluun. Aluksi näytti vielä siltä, että Hennig ja Jarrett saisivat aikaan ihan ok:n ottelun, mutta ottelun taso alkoi laskea jo parin minuutin jälkeen, kun tempo tipahti rajusti. Menetin toivoni lopullisesti siinä vaiheessa, kun ottelun loppu keskittyi siihen, pitäisikö Jeff Jarrettin käyttää apuna BG Jamesin hänelle aikaisemmin välittämää kitaraa. Kun tähän vielä sotkettiin Russon sekaantuminen, niin eipä tästä ME:stä jäänyt paljon käteen. Russon piti olla BG Jamesin sanojen mukaan show'ssa poista, koska hän oli rekryämässä SEX:ään lisää jäseniä. Saa nähdä, mitä tulema tuo. Ainakin show päättyi jännittävästi, kun yllättäen AJ Styles hyökkäsi Jeff Jarrettin kimppuun. Tähän odotan jatkoa.
• Ei ole ollut viime aikojen TNA-tuotteessa liikaa kehuttavaa. Tässä oli sentään yksi hieno ottelu ja yksi hyvä X-Divisioonan mestaruusottelu. Lisäksi alakortti oli sentään jollain tavalla kunnossa, ja suuriakin storylinejä vietiin eteenpäin rauhallisesti. Silti moni asia tökkii, ja SEX vs. NWA -kuviossakin on vielä paljon parantamisen varaa. Suurin osa otteluista tällä kertaa oli kuitenkin jo ihan kohtuullisesti onnistuneita, joten tällä show'lla päästään Kehnon puolelle vaikka aika niukin naukin.

*** Amazing Red
** AJ Styles
* Jerry Lynn

1. WWE Survivor Series - Loistava
2. WWE SummerSlam - Loistava
---------------
3. WWE Unforgiven - Hieno
---------------
4. WWF WrestleMania X8 - Hyvä
5. WWF Royal Rumble - Hyvä
6. WWE No Mercy - Hyvä
7. WWE Armageddon - Hyvä
8. WWE King of the Ring - Hyvä
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #10 - Hyvä
---------------
10. WWE Vengeance - Ok
11. WWE Judgment Day - Ok
12. WWF Backlash - Ok
13. WWF No Way Out - Ok
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #14 - Ok
---------------
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #15 - Kehno
16. WWF Insurrextion - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #19 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #7 - Kehno
19. WWE Rebellion - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #11 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #4 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #8 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #21 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #20 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #1 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #2 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #5 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #6 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #13 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #18 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #24 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #17 - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #22 - Kehno
---------------
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #12 - Surkea
35. WWA The Revolution - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #9 - Surkea
37. WWA The Eruption - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #23 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #3 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #16 - Surkea
41. WWA The Inception - Surkea

Sunnuntaina vuoden viimeinen ppv.

[Kenitys]

Noniin, sitten se viimeinen.


TOTAL NONSTOP ACTION WEEKLY PPV #25 (18.12.2002)

Vuoden 2002 viimeinen TNA-ppv järjestettiin 18. päivänä joulukuuta, koska joulupäivä ei sattuneesta syystä ole ideaalipaikka ppv:n järjestämiselle. Selostajinamme Mike Tenay ja Don West.

In ring angle w/ Curt Hennig & Sports Entertainment Xtreme
Show alkoi saman tien räväkästi TNA:ta tällä hetkellä hallitsevalla SEX-kuviolla. Curt Hennig saapui kehään raivoamaan Vince Russolle, joka oli viime viikolla aiheuttanut Hennigille tappion NWA World Heavyweight -mestaruusottelussa Jeff Jarrettia vastaan. Hennig kutsui Russoa muun muassa "pelkäksi faniksi", jolla ei pitäisi olla mitään tekemissä painibisneksessä. Hennig uhkasi mäiskivänsä Russoa turpiin, jos tämä uskaltaisi saapua kehään. Yllättäen Russo myös teki sen, mutta ei tietenkään yksin. Hänellä oli kanssaan Harris Boysit, mutta Hennig ei tästä välittänyt vaan lähti saman tien hyökkäämään Russon kimppuun. Tilanne näyttikin hyvältä siihen asti, kun yhtäkkiä Low-Ki, Christopher Daniels ja Elix Skipper juoksivat paikalle ja hyökkäsivät porukalla Hennigin kimppuun. Samalla BG James saapui selostamaan meneillään olevaa hyökkäystä. Ki, Daniels ja Skipper, joita ei ollut nähty TNA:ssa hyvään toviin mutta joita oli mainostettu tämän illan Gauntlet-ottelun osanottajiksi, olivat siis liittyneet Sports Entertainment Xtremeen. Yhdessä he pieksivät Hennigin, ja samalla Harris Boysit ja Russo repivät ringsidellä olevat TNA-bannerit alas. Lopulta SEX oli tehnyt mielestään tarpeeksi tuhoa, ja porukka poistui yhdessä paikalta. Ki'n, Danielsin ja Skipperin lisääminen SEX:ään (ja ylipäänsä takaisin TNA:han) teki tosi hyvää tälle kuviolle.

Backstage angle w/ Bob Armstrong, AJ Styles & Jeff Jarrett
Backstagella Bob Armstrong kävi AJ Stylesiin käsiksi ja yritti estää tämän pääsyn areenalle. Armstrong oli nimittäin varma, että Styles oli liittynyt osaksi SEX:ää, koska hän oli edellisen show'n päätteeksi hyökännyt Jeff Jarrettin kimppuun. Styles kiisti väitteet kokonaan. Styles sanoi, ettei hän ole missään vaiheessa väittänyt tekevänsä yhteistyötä Russon kanssa eikä myöskään ole sitä tehnyt. Stylesiä kiinnostaa vain ja ainoastaan NWA World Heavyweight -mestaruus, johon hänellä pitäisi mielestään olla oikeus, koska hän on osoittanut olevansa X-Divisioonan kirkkain tähti ja paljon arvokkaampi kuin koko X Division -mestaruus. Samalla Jeff Jarrett hyökkäsi AJ Stylesin kimppuun, ja miehet alkoivat mäiskiä toisiaan backstagella.


10 Man Gauntlet For The Gold Match - NWA X Division Title Shot
Participants: Jason Cross, Amazing Red, Tony Mamaluke, Jimmy Rave, Shark Boy, Kid Kash, Ace Steel, Jose Maximo, Joel Maximo, David Young
Alun perin Low-Ki'n, Christopher Danielsin ja Elix Skipperin piti siis olla mukana tässä Gauntlet-ottelussa, mutta aloitusanglen päätteeksi Ki oli huutanut "Screw the gauntlet", eli Russon porukkaa ei tähän otteluun osallistuminen kiinnostanut. Niinpä heidät korvattiin Maximon veljeksillä ja Ace Steelillä. Kyseessä oli siis samanlainen Gauntlet For The Gold Match kuin oli parissa aikaisemmassakin TNA-ppv:ssä nähty, paitsi että tällä kertaa eliminoinnit tehtiin kehäköysien yli viskaamisen sijaan selätyksillä tai luovutuksilla. Ottelun voittaja saisi X-Divisioonan mestaruusottelun. Tässä nähtiin muutama comeback, kun Jimmy Rave, Shark Boy, Ace Steel ja David Young näyttäytyivät TNA:ssa taas pienen tauon jälkeen.

Huhhuh, aivan hillitöntä spottailua. Hetkittäin nautin tämän katsomisesta niin paljon, että olin aivan valmis antamaan tälle huippuarvosanan. Lopulta päädyn kuitenkin nipistämään puolikkaan pois siitä huipputasosta, sillä sen verran älytöntä tämä touhu välillä oli. Olen kyllä suurten spotfestien ystävä, mutta silti välillä rupesi jo oikeasti häiritsemään se, että liian monen kehässä olevan painijan takia kaikkea menoa oli aivan mahdotonta seurata. Niinpä osa oikeasti hienoista hetkistä jäi myös huomaamatta. Lisäksi harmittaa se, että ihan ottelun päättänyt spotti oli hieman botchattu, koska muuten ottelussa ei ollut mitään näkyviä botcheja käytännössä ollenkaan, mikä on huikea suoritus tämmöiseltä 10 miehen rymistelyltä. Vahvimpia otteita esittivät Kid Kash, Amazing Red, Ace Steel ja yllättäen David Young. Mitään tarinaa tästä ottelusta oli turha hakeakaan, mutta ei se tämän pointti ollut. Hieno ja äärimmäisen viihdyttävä vauhtimäiskintä.
***½ (22:09)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Jason Cross (Last eliminated Red with a Crossfires alias Shooting Star Leg Drop)

In ring angle w/ Sports Entertainment Xtreme & Jeff Jarrett
Ensimmäisen ottelun jälkeen oli taas tarjolla lisää SEXiä. Vince Russo saapui kehään koko porukan kera, ja ensimmäisenä hän kertoi, miksi Low-Ki, Christopher Daniels ja Elix Skipper olivat liittyneet osaksi hänen porukkaa. He kaikki olivat pettyneitä NWA:n ja TNA:n toimintaan, ja siksi he luottivat nyt Russoon sen sijaan että välittäisivät vanhojen NWA-partojen mielipiteistä. Low-Ki'n TNA-buukkaukset olivat päättyneet, koska Ki ei tahtonut sitoutua 52 viikon pysyvään sopimukseen. Danielsia ei ollut käytetty parin esiintymisen jälkeen, koska hänen lentolippunsa Kaliforniasta olisivat käyneet liian kalliiksi. Skipperille oli tehty oharit, kun tämä oli pyytänyt palkankorotusta. Russo toivotti heidät kaikki tervetulleeksi SEX:ään ja lupasi pitävänsä henkilökohtaisesti huolen siitä, että heidän toiveensa täyttyisivät.

Tämän jälkeen Russo siirtyi varsinaiseen pääasiaan: hän tahtoisi vihdoin vastauksen Jeff Jarrettilta. Oliko Jarrett Russon puolella vai Russoa vastaan? Jarrett saapui kehään ja kertoi oman versionsa historiastaan Russon kanssa vastauksena Russon parin viikon takaiselle tarinalle. Jarrettin mukaan Russo oli nilkki, joka oli aina roikkunut Jarrettin mukana. Jarrett oli kuitenkin kestänyt kaiken siihen asti, kunnes Russo ylitti rajan. Russo oli sylkenyt Jeffin isän kasvoille mollatessaan TNA:ta ja koko NWA:ta, mikä oli liikaa Jeffin mielestä. He olivat nyt NWA:n kehässä, jossa kuuluu noudattaa NWA:n sääntöjä. Jarrett kertoi, ettei hän ollut ikinä ollut Russon puolella eikä tulisi nytkään olemaan. Tämän jälkeen koko SEX hyökkäsi Jarrettin kimppuun. Jarrett taisteli yksin kaikkia kuutta painijaa ja Russoa vastaan mutta jäi lopulta alakynteen. Jännää, ettei kukaan tullut auttamaan häntä. Tämäkin angle oli siinä mielessä ihan hyvä, että saatiinpa ainakin nyt selvä eteneminen myös Jarrettin osuuteen tässä kuviossa, vaikka vähän turhan pitkäksi tätä oli venytetty.


Disciples of the New Church w/ James Mitchell & Bella Donna vs. America's Most Wanted vs. Harris Boys
Tässä ottelussa ei siis ollut panoksena Disciples of the New Churchin hallussa pitämät NWA Tag Team -mestaruudet, vaan kyseessä oli Mike Tenayn sanojen mukaan Grudge Match. New Churchilla ja AMW:llä oli ollut verinen kauna jo parin kuukauden ajan, ja nyt sellainen oli kovaa vauhtia kehittymässä myös New Churchin ja Harris Boysten välille, koska Harrisit olivat viime viikolla epäonnistuneet mestaruustavoittelussa. Eivätkä AMW ja Harrisitkaan varsinaisesti toisistaan tykänneet, sillä AMW edusti NWA:ta ja "perinteistä painia" tässä taistelussa Vince Russon SEX:ää vastaan.

Tämä oli ihan mukavaa monen miehen joukkuerymistelyä, jonka laadun ylläpitämisestä pitää antaa suuri kiitos Chris Harrisille, James Stormille ja Slashille. Nämä kolme tekivät jälleen kerran ottelussa hurjasti töitä ja saivat muutkin osapuolet näyttämään hyviltä. Tasoero verrattuna viimeviikkoiseen hirveään joukkuemestaruusotteluun on kuin yöllä ja päivällä. Tällä kertaa puhuttiin ihan oikeasta painiottelusta, jossa nähtiin monia hienoja liikkeitä. Ron ja Don Harriskin liikkuivat taas yllättävän siedettävästi, kun kehässä oli useita heitä parempia painijoita. Kokonaisuutena tämä oli semmoinen ihan mukava perusreseptillä valmistettu mäiskintä, joita tykkään katsoa WWE:nkin lähetyksissä, vaikkei näissä mitään kovin ainutlaatuista ole. Oman lisänsä tähän toi kuitenkin ottelun lopussa nähty ja ainakin minulle täysin yllärinä tullut kahden legendan sekaantuminen ja TNA-debyytti. What a rush.
**½ (7:37)
Voittajat:

Spoiler: näytä

America's Most Wanted (Storm pinned Ron Harris after Road Warrior Animal & Road Warrior Hawk interfered)

Sonny Siaki (c) vs. EZ Money vs. Jerry Lynn - NWA X Division Championship
Sonny Siaki todellakin onnistui voittamaan uransa ensimmäisen X-Divisioonan mestaruuden, kun edellisen show'n mestaruusottelun lopussa Jerry Lynniä saapu häiritsemään tuntematon ja viettelijämäinen kaunotar. Siaki korjasi voiton, jonka jälkeen kaunotar vinkkasi tälle silmää ja poistui paikalta. Tällä viikolla Siakin oli alun perin tarkoitus kohdata ensimmäisessä mestaruuspuolustuksessaan EZ Money, joka oli ansainnut itselleen mestaruusottelun parin viikon takaisessa Double Elimination Matchissa. Otteluun lisättiin kuitenkin viime hetkellä ex-mestari Lynn, joka oli Bob Armstrongin mukaan joutunut edellisellä viikolla vääryyden kohteeksi.

Hyvä ja intenssiivinen X-Divisioonan mestaruusottelu. Ei tämä missään tapauksessa jää historian kirjoihin erityisenä klassikkokamppailuna, mutta Lynn, Siaki ja Money tekivät tässä ottelussa juuri sen, mitä heiltä sopi odottaakin. Äijät olivat laittaneet vuoden viimeisen show'n kunniaksi työbuutsit vielä kerran jalkaan, ja jokainen esitteli näyttäviä liikkeitä ja hienoa high flying -menoa. Kolmikolla pelasi kemiat vielä keskenäänkin mukavasti yhteen sillä tavalla, että he saivat esiteltyä tyylikkäitä liikekombinaatioita kolmestaan. Tätä hyvää ja vauhdikasta painia olisi katsonut mielellään paljon pidempäänkin, ja siksi suurin miinus onkin se, että tämä jäi vain noin 8 minuutin mittaiseksi. Muutamalla lisäminuutilla olisi puhuttu jo hienosta ottelusta, nyt jäädään vain hyvän tasolle. Ottelun jälkeen nähtiin lisää mysteerinaista ja Vince Russoa.
*** (7:45)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Sonny Siaki (Pinned Money after a Siakalypse)

The Truth vs. BG James - Street Fight Match
NWA:ta edustava ja perinteistä painia puolustava Truth sekä SEX:n riveihin liittynyt BG James kohtasivat toisensa jo edellisen viikon show'ssa Chain & Chair Matchissa. Tuon ottelun lopputulos ei miellyttänyt SEX-johtaja Vince Russoa, ja niinpä hän sai jotenkin junailtua sen, että James ja Truth kohtasivat toisensa uusintaottelussa. Tällä kertaa stipulaationa oli Street Fight Match, jossa ratkaisusuoritus voisi tulla missä tahansa.

Tämä oli ihan kivaa perus HC-mäiskintää, jossa molemmat ottivat ihan hyvin iskuja vastaan ja kumpikin pääsi käyttämään mitä erikoisempia apuvälineitä toisen pieksemiseen. Olisinkin antanut tälle luultavasti kaksi tähteä, koska tämä oli astetta viihdyttävämpää katsottavaa kuin viime viikolla, mutta sitten hommaan piti sekoittaa taas turha SEX-sekaantuminen. Low-Ki'n, Elix Skipperin ja Christopher Danielsin on toki kiva nähdä saavan pushia, mutta olisi myös mukavaa, jos näitä otteluita ei tarvitsisi päättää sekaantumisiin, jotka vielä näyttävät tökeröiltä. Tämäkin ottelu loppui ihan yhtäkkiä aika töksähtävästi. No, muuten Truthin ja Jamesin mäiskintä oli ihan kivaa, joten annetaan sama arvosana kuin viime viikon ottelulle.
*½ (4:35)
Voittaja:

Spoiler: näytä

BG James (Pinned Truth after Sports Entertainment Xtreme's interference)

SAT's & Amazing Red vs. Low-Ki & Elix Skipper & Christopher Daniels
Edellisen ottelun jälkimainingeista syntyi sitten todella yllättävä illan Main Event. Low-Ki, Elix Skipper ja Christopher Daniels olivat siis sekaantuneet edelliseen otteluun, minkä jälkeen Bob Armstrong alkoi saada tästä touhusta tarpeekseen. Hän toi kehään Maximon veljekset ja Amazing Redin ja esitti ringsidellä pyörineelle Vince Russolle haasteen. Russo oli tähän mennessä koko käymänsä sodan ajan hallinnut tappeluita miesylivoimalla, mutta nyt hänellä olisi mahdollisuus näyttää, että hänen painijansa pärjäisivät myös tasaväkisessä 3 vs. 3 -ottelussa. Russo suostui haasteeseen ja lähetti kolme uutta SEX-painijaansa ottelemaan SAT:tä ja Amazing Rediä vastaan. Maximoilla ja Redillä oli tältä illalta takanaan jo Battle Royal -ottelu.

Olipahan uskomaton näytös vuoden viimeisenä otteluna. Aluksi ajattelin, että TNA on buukannut yhdeksi väliotteluksi ennen ME:tä nämä kuusi taidokasta X-Divisioonan kaveria vetäisemään jonkun tiiviin spotfestin. Sen sijaan ottelun aikana minulle valkeni, että TÄMÄ nimenomaan oli se illan Main Event. Ottelu vain jatkui ja jatkui, ja tahti vain koveni koko ajan. Toki tämä keskittyi loppupuolella ehkä turhankin vahvasti Low-Ki'n ja Amazing Redin välienselvittelyyn, ja olisi ollut kiva nähdä enemmän taidonnäytteitä erityisesti Danielsilta ja Skipperiltä, mutta ei tätä ottelua voi silti kovin paljoa moittia. Aikalailla spotfestiksi tämäkin toki yltyi, mutta eihän mitään muuta nyt voi odottaakaan, jos näin taitavia high flyereita laitetaan kuusi kappaletta kehään ja heille annetaan aikaa 20 minuuttia. Kokonaisuutena aivan mahtava taidonnäyte X-Divisioonan kyvyistä tarjota upeaa painiviihdettä. Tällaisia voisi katsoa vaikka kuinka paljon. Erityisen hienoa tässä oli juuri se yllättävä tapa, jolla tämä rakentui. Yksi vuoden parhaita TNA-otteluita.
**** (21:03)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Low-Ki & Christopher Daniels & Elix Skipper (Ki pinned Red after a Top-Rope Ki Krusher '99)

ME:n aiheuttanutta hienoa fiilistä hieman laimensi se, että tämäkin show piti päättää turhaan ja moneen kertaan nähtyyn SEX vs. NWA -brawliin. Ensin paikalle tuli Curt Hennig, jonka SEX pieksi miehissä. Hennig taisteli jonkun aikaa vastaan, mutta lopulta miesylivoima oli liikaa. Yhtäkkiä katsomosta kehään pomppasi David Flair. David v***n Flair. Hänkin liittyi ilmeisesti SEX:ään, koska hän pisti Hennigin Figure Four Leg Lockiin. Tällöin paikalle saapui Jeff Jarrett, joka onnistui taas näyttämään idioottimaisen vahvalta, koska hän pieksi yksinään lähes koko SEX:n. Lopulta hänetkin iskettiin kanveesiin, ja show päättyi siihen, kun Russo tuhosi kirveellä sisääntulorampin päässä olleen TNA-logon. Semmoista.

*** Amazing Red
** Low-Ki
* Kid Kash

Kokonaisarvio Total Nonstop Action Weekly PPV #25:stä: Viimeksi ppv:ssä on ollut näin vähän otteluita kaikkien aikojen ensimmäisessä TNA-PPV:ssä, joten oli ihan hauskaa päättää vuosi samalla tavalla. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut kaikenlaisten ongelmallisten vaiheiden jälkeiden oikeaan suuntaan, sillä tämä oli selvästi parempi kuin tuo ensimmäinen PPV ja oikeastaan yksi vuoden parhaista TNA:n show'ista. Suurin kiitos siitä kuuluu X-Divisioonalle, joka ei ollut tällä viikolla yhtään väsynyt tai itseääntoistava vaan yhtä virkeä, upea ja häkellyttävä kuin parhaina viikkoinaan ensimmäisten kuukausien aikana. Nyt nähtiin taas sitä menoa, jonka takia X-Divari on parasta, mitä TNA:lla on tarjota. Yksi huippuottelu, yksi hieno Gauntlet Match ja vielä yksi hyvä mestaruusottelukin. X-Divarin ulkopuolella meininki oli ihan kivaa tai ainakin siedettävää. SEX-kuvio oli osittain hieman väsyttävää katsottavaa, mutta toisaalta kuvio eteni taas tällä viikolla parissakin tapauksessa oikeaan suuntaan (Jarrettin turn varmistui, uusia naamoja liittyiä SEX:ään), joten tästä voi tulla vielä ihan hyvä. Kokonaisuutena show oli Ok.

1. WWE Survivor Series - Loistava
2. WWE SummerSlam - Loistava
---------------
3. WWE Unforgiven - Hieno
---------------
4. WWF WrestleMania X8 - Hyvä
5. WWF Royal Rumble - Hyvä
6. WWE No Mercy - Hyvä
7. WWE Armageddon - Hyvä
8. WWE King of the Ring - Hyvä
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #10 - Hyvä
---------------
10. WWE Vengeance - Ok
11. WWE Judgment Day - Ok
12. WWF Backlash - Ok
13. WWF No Way Out - Ok
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #14 - Ok
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #25 - Ok
---------------
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #15 - Kehno
17. WWF Insurrextion - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #19 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #7 - Kehno
20. WWE Rebellion - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #11 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #4 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #8 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #21 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #20 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #1 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #2 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #5 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #6 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #13 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #18 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #24 - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #17 - Kehno
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #22 - Kehno
---------------
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #12 - Surkea
36. WWA The Revolution - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #9 - Surkea
38. WWA The Eruption - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #23 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #3 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #16 - Surkea
42. WWA The Inception - Surkea

Sitten on enää vuoden päätösviestin aika. Se tulee ensi viikon puolivälissä :)

[What]

Jaaha, tuntitolkulla kärräsin polttopuita siinä toivossa, että lopetettuani homman pääsisin lukemaan Kenityksen lupaamaa vuoden 2002 yhteenvetoa, mutta eipä tuota näy. :/

Ja jottei ihan nollasisältöistä viestiä tulisi niin sanotaan vaikkapa se, että SEX vs. NWA-feudi kuulostaa varsin mielenkiintoiselta, vaikka en ole varma onko se sitä hyvässä vai pahassa. Vuosi kokonaisuutena on ollut varsin erilainen verrattuna Kenityksen aiemmin läpi käymiin vuosiin ja etenkin WWE:n osalta kyseessä lienee projektin kovatasoisen vuosi tähän mennessä?

[Kenitys]

Joo, eilinen oli niin pirun kiire päivä, etten päässyt koneelle käytännössä ollenkaan. No nyt annetaan kokoamisviestin tulla, kiitos jo Whatille kommenteista :)

--------------------------------

Olen aloittanut nämä koostepostaukset kertomalla, kauan kyseisen vuoden läpikäyntiin on mennyt aikaa. Viime vuoteen vertaaminen ei ole kovin järkevää, koska silloin oli käsiteltävänä 19 ppv:tä, kun nyt niitä oli 42. Sitä edellisiin vuosiin vertailu onkin jo paljon järkevämpää. Mutta siis: Vuoden 1999 läpikäynti vei aikaa 7 ja puoli kuukautta. Vuosi 2000 ohitettiin 7 kuukaudessa, vaikka loppua kohti postailin arvosteluja kaksi kertaa viikossa. Vuoden 2001 tarkastelu kesti vain 4 kuukautta. Nyt aikaa meni uusimman vuoden läpi kahlaamiseen yhteensä noin 6 kuukautta. Nopeus verrattuna vuosiin '99 ja '00 johtuu tietenkin siitä, että niputin TNA-ppv:eitä isoimmiksi paketeiksi.

Vuosi 2002 oli jo kahdeksas tarkastelemani kokonainen vuosi, vaikka tosin vuoden '95 arvosteluja en ole koskaan julkaissutkaan (muuta kuin lyhyen tiivistelmän ihan tämän projektin aluksi). Kymmenen vuoden raja lähestyy siis kovaa vauhtia. Sitä odotellessa on kuitenkin hyvä taas pohtia, mikä on katsomieni vuosien keskinäinen paremmuusjärjestys. Täältä löytyy perustelut ensimmäisten vuosien hyvyydestä ja huonoudesta, jos joku niitä kaipailee. Vuoden 2000 perustelut ovat tässä ja vuoden 2001 tässä.

Tässä kaikki vuoden 2002 ppv:t vielä kerran parhausjärjestyksessä:

1. WWE Survivor Series - Loistava
2. WWE SummerSlam - Loistava
---------------
3. WWE Unforgiven - Hieno
---------------
4. WWF WrestleMania X8 - Hyvä
5. WWF Royal Rumble - Hyvä
6. WWE No Mercy - Hyvä
7. WWE Armageddon - Hyvä
8. WWE King of the Ring - Hyvä
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #10 - Hyvä
---------------
10. WWE Vengeance - Ok
11. WWE Judgment Day - Ok
12. WWF Backlash - Ok
13. WWF No Way Out - Ok
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #14 - Ok
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #25 - Ok
---------------
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #15 - Kehno
17. WWF Insurrextion - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #19 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #7 - Kehno
20. WWE Rebellion - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #11 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #4 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #8 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #21 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #20 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #1 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #2 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #5 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #6 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #13 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #18 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #24 - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #17 - Kehno
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #22 - Kehno
---------------
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #12 - Surkea
36. WWA The Revolution - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #9 - Surkea
38. WWA The Eruption - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #23 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #3 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #16 - Surkea
42. WWA The Inception - Surkea

Vuosi 2002 on mielenkiintoinen tarkasteltava kaikkiin edellisiin verrattuna, koska nyt WCW ja ECW olivat virallisesti historiaa. Vuoden aikana nimensä WWF:stä WWE:ksi muuttanut hallitseva promootio ei kuitenkaan jäänyt yksin kentälle, vaan uusiksi haastajiksi nousivat WWA ja TNA. WWA:n toiminta oli kuitenkin hyvin laimeaa ja ppv:t onnettomia, eikä sen merkitys noussut kovin suureksi. Sen sijaan TNA aloitti toiminnan ihan tosissaan sopiessaan yhteistyösopimuksen heti alussa NWA:n kanssa. TNA:n ongelma oli kuitenkin se, että normaalien kuukausittaisten ppv-lähetysten sijaan se petasi koko toimintansa viikottaisten ppv:eiden varaan. Nämä viikottaiset ppv:t eivät taas millään pystyneet olemaan keskiarvoisesti kuukausittaisten ppv:eiden tasolla.

WWE:n tasosta voi sanoa, että se oli aika lailla täsmälleen yhtä kova kuin viime vuonnakin, eli todella hyvä. Nostaisin kuitenkin vuoden 2002 vielä hitusen paremmaksi, koska tänä vuonna nähtiin kaksi aivan huikean kovaa ppv:tä (SummerSlam ja Survivor Series), jotka ovat yksiä kaikkien aikojen suosikkitapahtumistani. Näiden lisäksi oli paljon hienoja tai hyviä ppv:eitä ja vain pari kehnoa (britti-ppv:t). TNA:ta on taas tosiaan varsin vaikea arvioida, koska suurin osa sen ppv:eistä oli tasoltaan kehnoja tai surkeita. Silti sanoisin, että TNA jätti kokonaisuudessaan oikein hyvän maun suuhun ensimmäisen vuoden suoriutumisellaan, vaikka siinä olikin pahoja lapsentauteja. TNA:n tapahtumia oli paljon mielenkiintoisempaa seurata kuin loppuajan WCW:n meininkiä, ja siellä nähtiin oikeasti huippuotteluita, yksi jopa ihan vuoden parhaimpiin yltävä. X-Divisioona on jotain aivan ainutlaatuista, ja TNA toi monia muitakin mielenkiintoisia avauksia kentälle, vaikka sekaan mahtui paljon käsittämätöntä kuraakin. TNA:n mukaantulossa oli parasta juuri se, että se taas herätti tätä painikenttää, joka oli ehtinyt WCW:n ja ECW:n kaatumisen jälkeen muuttua aika kovasta tasosta huolimatta platkuksi.

Niin ja sitten oli vielä tosiaan se WWA. Se oli suurimmaksi osaksi kamalaa kuraa, mutta uusia yrittäjiä pitää ymmärtää vielä. WWA palaa painikentälle vielä vuonna 2003 parin ppv:n kanssa, palataan sitten asiaa. En anna WWA:n vaikuttaa liikaa vuoden kokonaisfiilikseen, joka oli kokonaisuudessaan todella hieno. Vuosi 2002 oli ehdottomasti yksi parhaista tässä projektissa, oikeastaan jopa toiseksi paras. What povaili tästä koko projektin parasta, mutta kyllä vuosi '97 sittenkin jää vielä ykköseksi. Tässäkin vuodessa oli omat ongelmansa.

1. 1997
2. 2002
3. 2001
4. 1996
5. 2000
6. 1998
7. 1999
8. 1995

Sitten on hyvä siirtyä vuoden 2002 parhaisiin (ja kauheimpiin) paloihin.

Toteanpa taas tähän alkuun kuluneesti, että kaikkien aikaisempien vuosien tapaan tältäkään vuodelta en katsonut mitään muuta kuin kaikki amerikkalaisten promootioiden (WWF:n ja TNA:n sekä Amerikassa paljon huomiota keränneen WWA:n) ppv:t. Yhtään indy- tai japanilais-, meksikolais- tai vaikka suomalaispainishow'ta en siis katso, ennen kuin niistä tulee amerikkalaisten promootioiden ppv:itä. Edelleen tiedän, että ne olisivat varmasti tarjonneet aivan toisenlaisen näkökulman, mutta tämän alla olevan kokoelman ei ole siis tarkoituskaan edustaa koko painivuotta 2002, vaan pelkästään omia fiiliksiäni suppeiden katsomisteni perusteella. En olisi muuten tätä kertausta enää laittanut tähän alkuun, mutta olkoonpa vaikka muistutus MutiMille :)

Aluksi pari tilastotietoa vuoden ppv-tarjonnasta:

- Vuonna 2002 nähtiin yhteensä 42 ppv:tä, mikä on enemmän kuin minään muuna vuonna tähän mennessä ja 23 ppv:tä enemmän kuin viime vuonna. Muutos johtuu ennen kaikkea TNA:n viikottaisten ppv:eiden mukaantulosta. Nähdyistä ppv:eistä 14 oli WWF/WWE:n (saman verran kuin vuonna '01), 3 WWA:n ja 25 TNA:n.
- Vuoden aikana nähtiin 2 Loistavaa ppv:tä, 1 Hieno ppv, 6 Hyvää ppv:tä, 6 Ok:ta ppv:tä, 18 Kehnoa ppv:tä ja 8 Surkeaa ppv:tä.
- Vuonna 2001 nähtiin 1 Loistava ppv, 4 Hienoa ppv:tä, 4 Hyvää ppv:tä, 5 Ok:ta ppv:tä, 4 Kehnoa ppv:tä ja 1 Surkea ppv. Tilastojen valossa viime vuosi oli siis tätä parempi, mutta vertailu ei edellä mainituista syistä ole vertailukelpoinen, joten se siitä.

Sitten vuoden 15 parasta ottelua:

15. SAT's & Amazing Red vs. Low Ki & Elix Skipper & Christopher Daniels - **** (NWA Total Nonstop Action Weekly PPV #25)
14. Eddie Guerrero (c) vs. Chris Benoit - **** (WWE Armageddon 2002)
13. Edge & Rey Mysterio (c) vs. Eddie Guerrero & Chavo Guerrero vs. Chris Benoit & Kurt Angle - WWE Tag Team Championship - **** (WWE Survivor Series 2002)
12. Chris Benoit & Kurt Angle vs. Edge & Rey Mysterio - WWE Tag Team Championship Tournament Final Match - **** (WWE No Mercy 2002)
11. Kurt Angle vs. Chris Benoit - **** (WWE Unforgiven 2002)
10. 30 Man Royal Rumble Match - Undisputed WWF Championship Title Shot - **** (WWF Royal Rumble 2002)
9. Hollywood Hogan vs. The Rock - **** (WWF WrestleMania X8)
8. Lo-Ki (c) vs. Jerry Lynn vs. AJ Styles - Ladder Match for the NWA X Championship - **** (NWA Total Nonstop Action Weekly PPV #11)
7. The Rock (c) vs. Brock Lesnar - WWE Undisputed Championship - **** (WWE SummerSlam 2002)
6. Chris Jericho vs. Triple H - Hell In A Cell Match - ****½ (WWE Judgment Day 2002)

5. AJ Styles vs. Psicosis vs. Low-Ki vs. Jerry Lynn - Double Elimination Match for the NWA X Championship - ****½ (NWA Total Nonstop Action Weekly PPV #2)
4. Shawn Michaels (c) vs. Triple H - 2 out of 3 Falls Match for the World Heavyweight Championship - ****½ (WWE Armageddon 2002)
3. Brock Lesnar (c) vs. Undertaker - Hell In A Cell Match for the WWE Championship - ****½ (WWE No Mercy 2002)
2. Shawn Michaels vs. Triple H - Non Sanctioned Match - ***** (WWE SummerSlam 2002)

...

1. Triple H (c) vs. Chris Jericho (c) vs. Booker T vs. Kane vs. Shawn Michaels vs. Rob Van Dam - Elimination Chamber Match for the World Heavyweight Championship - ***** (WWE Survivor Series 2002)

Joo, tämä mielipiteeni on varmaan yleistä mielipidettä vastaan, koska ensimmäinen Elimination Chamber Match ei ehkä ole noussut ihan sellaiseksi klassikko-otteluksi kaikkien silmissä kuin minun mielestäni. Minulle tuo ottelu vain on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikkiotteluistani, ja se ehdottomasti nousee kaikessa tunnelmassaan, ainutlaatuisuudessaan ja muussa mahtavuudessaan vuoden parhaaksi otteluksi. Shawn Michaelsin ja Triple H:n Non Sanctioned Match on kuitenkin todella lähellä sitä. Sen sijaan monissa muissa paikoissa vuoden 2002 parhaaksi otteluksi valittu Kurt Angle & Chris Benoit vs. Edge & Rey Mysterio -ottelu No Mercystä ei minun silmissäni ole edelleenkään muuta kuin huippuluokan ****-ottelu. Ehdottomasti siis upea ottelu muttei lähelläkään vuoden parasta tällaisena vuonna, jolloin oli kaksi *****-ottelua (vain vuonna '97 vastaava) ja neljä ****½-ottelua.

Aikaisempien vuosien kohdalla olen vertaillut sitä, kuinka monta huippuottelua mistäkin promootiosta on tullut. WWE on hallinnut listaa monina vuosina, mutta vuonna '99 ECW tuotti eniten huippuotteluita ja vuonna '98 WCW oli WWF:n kanssa tasoissa. Viime vuonna ei ollut paljon vertailtavaa, ja aika suvereenisti WWE hoiti homman myös tänä vuonna kotiin. 15 huippuottelusta 12 oteltiin WWE:ssä ja 3 TNA:ssa. TNA:ssa nähtiin kuitenkin monia ****-otteluita ja monia sitä lähellä olevia, joten odotan entistä enemmän siltä tulevina vuosina. WWA:ssa ei top-otteluita nähty, vaikka pari ***½-tasoista koitosta siellä käytiinkin.

Tänä vuonna WWE:n huippuotteluiden tyypit jakautuvat pariin eri kategoriaan. Huippuotteluista neljä oteltiin päämestaruudesta (kaikki loppuvuodesta, koska alkuvuonna nähtiin varmaan huonointa päämestaruustarjontaa WWE:ssä sitten vuoden '95), kolme oli ME-feudin huipennusotteluita ja neljä oli loppuvuodesta muodostuneen Smackdown Sixin tarjoamia. Sitten oli vielä Royal Rumble. TNA:ssa jakauma oli huomattavasti yksiselitteisempi: kaikki ottelut olivat osa X-Divisioonan tarjontaa. Saa nähdä, milloin TNA:ssa nähdään ensimmäinen huippuottelu jostain muusta osa-alueesta.

Eniten kärkiotteluita painivat Triple H ja Chris Benoit, jotka molemmat olivat mukana 4:ssä vuoden 15 parhaasta ottelusta. Kolmeen huippuotteluun ylsivät Shawn Michaels (otteli 3 ottelua koko vuonna, aikamoinen paluu), Low-Ki ja Kurt Angle. Kahden kärkiottelun painijoita oli sitten jo huomattavasti runsaampi määrä. Tänä vuonna jakauma oli tässä paljon tasaisempaa kuin aikaisempina vuosina. Royal Rumblesta ei tullut siis pisteitä kenelläkään painijalle.

Ja sitten jälleen awardsit vuoden parhaimmille ja huonoimille. Jokaisen palkitun kohdalla on mainittu myös aikaisemmat voittajat, joiden osalta muistutan jälleen, että vuodelta '95 katsoin vain WWF:n ppv't.

WORST OF THE YEAR

WORST TAG TEAM OF THE YEAR
1995 - The Blu Brothers (Jacob & Eli)
1996 - The Godwinns (Henry O. & Phineas I.)
1997 - The Godwinns (Henry O. & Phineas I.)
1998 - Disciples of Apocalypse (Skull & 8-Ball)
1999 - Da Baldies (Angel & DeVito & Vito & News)
2000 - Harris Brothers/Harris Boys (Don & Ron)
2001 - KroniK (Brian Adams & Bryan Clark)

2002: Harris Boys - Don & Ron (TNA)
Harrisien valinta vuoden huonoimmaksi joukkueeksi alkaa tuntua jo liian itsestäänselvältä. Tämä on nyt neljäs kerta, kun Don ja Ron Harris (myös 8-Ball & Skull sekä Jacob Blu & Eli Blu) vievät tittelin itselleen. Minkäs sille voi, kun nämä kaksi eivät ole muuttuneet yhtään paremmaksi joukkueeksi seitsemässä vuodessa. Sitä paitsi on huomioitava, että vuosi 2002 oli aika jännä tapaus joukkuepainin osalta. Vuoden aikana nähtiin tosi vähän erityisen hyviä joukkueita, mutta toisaallta ne sysipaskatkin loistivat aikalailla poissaolollaan. Hiukan kehnoja olivat esimerkiksi Billy & Chuck, The Dupps, The Johnsons ja Rainbow Express, mutta heidän painiotteensa eivät kuitenkaan olleet järkyttävän huonoja tai muuten erityisen ärsyttäviä. Kun rupesin miettimään oikeasti vuoden huonoimpia joukkueita, ainoastaan Harrisit nousivat kirkkaana mieleen. Harrisit palasivat tänä vuonna yhteen TNA:ssa vasta aivan viimeisten kuukausien aikana, mutta siinäkin ajassa he painivat jo usean hirvittävän ottelun ja nousivat aivan liian merkittävään rooliin pääjuonikuviossa. Niillä meriiteillä he ovat helposti vuoden huonoin joukkue ja edelleen se kaksikko, jonka otteluita en enää ikinä haluaisi joutua katsomaan.

WORST WRESTLER OF THE YEAR
1995 - Bertha Faye
1996 - Loch Ness
1997 - Steve McMichael
1998 - The Warrior
1999 - Fabulous Moolah
2000 - Tank Abbott
2001 - Lana Star

2002: Meatball (TNA)
Rakastamani hirvityslista saa taas hienosti jatkoa. Tällä kertaa ei ollut varsinaista valinnanvaikeutta, kun rupesin miettimään painijan tittelillä kehään päässeitä henkilöitä, joilla ei olisi pitänyt olla mitään asiaa nuoratun neliön sisäpuolella. WWA:ssa nähtiin pyjamabanaanit, mutta jätän heidät tällä kertaa omaan arvoonsa, koska en halua enää ikinä edes puhua kyseisestä kaksikosta samassa yhteydessä painin kanssa. WWE:ssä oli yllättävän vähän aivan paskoja painijoita, mutta TNA:sta näitä herkkupaloja löytyy sitäkin enemmän - kiitos kammottavan "naisten divisioonan", kääpiöpainin ja muun roskan, jota he ensimmäisten kuukausien aikana keksivät buukata. Lopullisen valinnan tein yli 200-kiloisen ihrakasan Cheexin ja maailman lihavimman ja painitaidottomimman kääpiöpainijan Meatballin välillä. Päädyin lopulta Meatballiin, koska hänessä tiivistyi koko tilanteen järjettömyys. TNA buukkaa ppv-tason lähetykseen tajuttoman isokoisen, todella ruman ja lähes tulkoon liikuntakyvyttömän "kääpiöpainijan", jota toinen oikeasti painitaitoinen kääpiö yritti piestä parhaansa mukaan. Tätä ottelua oli jopa hypetetty useaan otteeseen show'n aikana. Meatballin "painimisen" katsominen oli jotain niin hirveää, etten tahdo kokea sitä enää ikinä toiste.

WORST GIMMICK OF THE YEAR
1995 - Dean Douglas
1996 - The Executioner
1997 - Rockabilly
1998 - Scott Hall
1999 - nWo B-Team
2000 - Naked Mideon
2001 - Perry Saturn

2002: The Johnsons (TNA)
WWE:n älyttömät gimmickit eivät loppuneet kokonaan Attitude Erankaan jälkeen. Vuoden 2002 aikana nähtiin muun muassa 70-kymppiseen Al Wilsoniin rakastunut Dawn Marie, mutta yleisesti roskagimmickejä oli WWE:ssä tarjolla vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Onneksi meillä oli vastapainona TNA, joka tarjosi erityisesti yhden gimmickin, jota mikään tänä vuonna nähty ei voisi tässä kategoriassa päihittää. Kyllä vain, puhun The Johnsoneista, eli Jormista, eli (hihihihihihi) Pippeleistä. Kyllä vain, TNA buukkasi Shane Twinsit ottelemaan kondomiasuissa ja antoi heille peniksiin viittaavat nimet, jotta kaikilla katsojilla ja Ed Ferraralla olisi hauskaa. Harmi vain, että kaikkien katsojien huumorintaju ei ollutkaan 5-vuotiaiden tasolla. Tämä oli aivan hirveää paskaa, ja on pienoinen ihme, että tällaisia aivopieruja alkuaikoinaan buukkauksessa harrastanut promootio on yhä pystyssä.

WORST FEUD OF THE YEAR
1995 - Diesel vs. Sycho Sid
1996 - Big Bubba vs. John Tenta
1997 - Steve McMichael vs. Jeff Jarrett
1998 - nWo Hollywood vs. nWo Wolfpack
1999 - Ric Flair vs. Roddy Piper
2000 - Vampiro vs. Sting
2001 - Undertaker vs. Diamond Dallas Page
2002: Triple H vs. Kane (WWE)
WWA on tähän mennessä onnistunut luistamaan kaikista hirveistä palkinnoista, mutta syykin on selvä: WWA:ssa ei varsinaisesti ollut joukkueita, ja gimmickejäkin oli hyvin niukanlaisesti. Feudeja promootiossa oli vielä vähemmän, joten tässäkään kategoriassa WWA ei tule kyseeseen. Sen sijaan WWE:ssä ja TNA:ssa riitti feudeja, ja kaikki niistä eivät olleet kovin kultaisia. TNA:sta esille pitää nostaa alkukuukausina ruutuaikaa hallinnut Jeff Jarrettin ja todella sekavan kokonaisuuden muodostanut NWA:n johtoportaan feud, joka ei oikein edennyt mihinkään ja loppui lopulta ilman mitään kunnon selitystä. WWE:ssä oli sen sijaan kaksi aivan hirveää storylineä, joista ensimmäinen oli jo edellä maininnan ansainnut Torrie Wilsonin ja Dawn Marien feud Torrien isästä. Silti tätäkin pahempi on vielä yksi feud, jolle voisin vaikka tällä rykäyksellä myöntää vuosikymmenen kamalimman feudin tittelin. Se on tietenkin Triple H:n ja Kanen feud, jossa onnistuttiin kuukauden aikana buukkaamaan enemmän paskaa ruutuun kuin useana aikaisempana vuotena yhteensä. HHH:n ja Kanen feud oli niin järkyttävää kuraa, etten tahdo edes kerrata sitä tässä sanallakaan. Jos ette tiedä, mistä puhun, olkaa onnelisia ja pysykää tynnyrissä. Case closed.

WORST MATCH OF THE YEAR
1995 - King Mabel vs. Yokozuna @ In Your House 4 (Great White North)
1996 - The Alliance To End Hulkamania (Ric Flair (c) & Arn Anderson & The Taskmaster & Lex Luger (c) (c) & Meng & The Barbarian & Z-Gangsta & The Ultimate Solution) vs. Randy Savage & Hulk Hogan - Doomsday Cage Match @ Uncensored
1997 - Hollywood Hogan vs. Roddy Piper - Steel Cage Match @ Halloween Havoc
1998 - Team WCW (Diamond Dallas Page & Roddy Piper & The Warrior) vs. Team Hollywood (Bret Hart & Stevie Ray & Hollywood Hogan) vs. Team Wolfpack (Sting & Lex Luger & Kevin Nash) - War Games Match @ Fall Brawl
1999 - Iron Sheik & Nikolai Volkoff vs. Luke & Butch @ Heroes of Wrestling
2000 - Pat Patterson vs. Gerald Brisco - Hardcore Evening Gown Match @ King of the Ring
2001 - Scott Steiner vs. Jeff Jarrett vs. Sid Vicious vs. Animal @ Sin (WCW)

2002: Queen B vs. Violet vs. Adara James vs. Sharon A. Wad - Skin To Win Match @ The Inception (WWA)
Vuoden 2002 aikana nähtiin useita DUDin saaneita otteluita, mutta suurin osa niistä oli aika viattomia squasheja tai muuten helposti unohdettavia otteluita, joita TNA:n viikottaisiin ppv:eihin eksyi jonkun verran. Yleisesti TNA:n ja erityisesti WWE:n taso oli koko vuoden ajan niin korkealla, ettei yhtäkään järkyttävän paskaa ottelua jäänyt näistä kahdesta mieleen. Sen sijaan WWA:ssa asiat olivat hieman toisin. Erityisen kammottava oli promootion ensimmäinen ppv Inception, jossa oli kolme aivan järkyttävän kuraisaa ottelua. Voisin valita niistä minkä tahansa tämän palkinnon voittajaksi. Täydellisesti flopannut mukahauska Battle Royal ja historian vaivaannuttavin Hardcore Match aviopari Vampire Warriorin (Gangrel) ja Luna Vachonin välillä olivat aivan hirveää katsottavaa ja ansaitsevat kunniamaininnan. Silti yksi on vielä pahempi, ja se on Skin To Win Match kolmen mallin ja yhden naista esittäneen miespainijan välillä. Kuten jo arvostelussa aikanaan selitin, yleisölle luvattiin, että ottelu päättyy siihen, kun kolme neljästä painijasta on täysin alastomana. Tietenkään mitään oikeaa alastomuutta ei nähty, ja lisäksi ottelu oli muutenkin kokonaisuudessaan niin hävytön sylkäisy koko showpainin kasvoille, että pahempaa ei ole vuosiin nähty. Tälläisellä toiminnalla ja yleisön todella raskaalla kusettamisella ei pitäisi olla mitään tekemistä edes pellepainitapahtumassa. Aivan järkyttävää kuraa.

WORST PPV OF THE YEAR
1995 - WWF In Your House 2 (The Lumberjacks)
1996 - WCW Uncensored
1997 - WWF Survivor Series
1998 - WCW Fall Brawl
1999 - Heroes of Wrestling
2000 - WCW Slamboree
2001 - WOW Unleashed

2002: WWA The Inception
Noniin, Inceptionin ottelut tulikin jo edellä haukuttua aika tehokkaasti. Harmi vain, että ainoana ongelmana eivät olleet show'n aikana nähdyt kolme vuoden huonointa ottelua. Show'n aikana nähtiin nimittäin kymmenkunta ottelua, ja niistä tasan yksi oli millään tavalla viihdyttävä. Kaikki muut olivat kuraa tai muuten todella heikkoja suorituksia. Mikään tässä show'ssa ei ollut painillisesti tai juonikuviollisesti viihdyttävää, eikä asiaa parantanut se, että tämä oli yksi epäammattimaisista showpainitapahtumista, jonka olen ikinä nähnyt. Kaikki lavastuksista ja valoista päätyen selostukseen ja kameratoimintaan oli hoidettu aivan päin p***että. Tämä oli niin hirveä tapahtuma, että vain WOW Unleashedin ja Heroes of Wrestlingin olemassaolo pelastaa sen kaikkien aikojen huonoimman painitapahtuman titteliltä.

'CLASS B' AWARDS

BEST GIMMICK
1995 - Goldust
1996 - nWo
1997 - D-Generation X
1998 - Al Snow
1999 - Chris Jericho
2000 - Kurt Angle
2001 - The Hurricane

2002: Matt Hardy (WWE)
Vuonna 2002 nähtiin muutamia hyviä gimmickejä, mutta yhtään ihan edellisvuosien tapaista timanttia ei ollut helppo löytää. Tykkäsin paljon esimerkiksi Un-Americansista ja Victoriasta, joka toi sekopäisellä hahmollaan aivan uudenlaista väriä WWE:n naisten divisioonaan. Myös loppuvuodesta syntynyt räppäri-Cena oli ihan kiva lisäys WWE:n hahmokaartiin. TNA:ssa vastaavanlaisia oivalluksia ei ihan samalla tavalla ollut, mutta James Mitchellin johdattama Disciples of the New Church oli kaikesta sekavuudestaankin huolimatta oikein hyvä kehitelmä ja parhaita kokonaisuuksia TNA:ssa. Silti nämä kaikki kalpenevat Matt Hardy Version 1.0:lle, joka oli aivan loistava muutos Mattin hahmoon. Hardy Boyzit alkoivat olla vuonna 2002 jo vähän nähty homma, ja niinpä veljesten erottaminen bränd splitin avulla oli hyvä ratkaisu. Jeff jäi aikalailla paikoilleen, mutta oman Mattitude-kulttinsa kehittänyt ja kaikkien aikojen cooleimman sisääntulon itselleen luonut Matt Hardy lähti aivan uuteen nousuun. Matt Hardy oli aivan kiistatta loppuvuoden paras hahmo, ja hänen nousunsa jatkuisi yhtä toimivana myös vuonna 2003.

BEST TELEVISION ANNOUNCER
1995 - Jerry Lawler
1996 - Bobby Heenan
1997 - Joey Styles
1998 - Bobby Heenan
1999 - Joey Styles
2000 - Jim Ross
2001 - Paul Heyman

2002: Jim Ross (WWE)
JR liittyy Bobby Heenanin ja Joey Stylesin ohella porukkaan, joka on voittanut tämän kategorian kahdesti. Lähellä tosin oli, että olisin antanut palkinnon Mike Tenaylle, joka joutui yksinään vastaamaan koko TNA:n selostuksen tasosta. JR alkoi kuitenkin tässä vaiheessa uraansa saavuttaa jo sen legendaarisuuden tason, että minun on pakko antaa siitä tunnustus Rossille. Suuri kunniamaininta kuitenkin myös Tenaylle, joka jäi yhä ilman palkintoa. Muille tämän vuoden selostajille ei tarvitsekaan antaa paljon kehuja. Jerry Lawler, Michael Cole, Tazz ja WWA:ssa vieraillut Disco Inferno olivat kaikki ihan ok mutta aika mitäänsanomattomia. Ed Ferrara oli tavallaan ärsyttävä mutta silti parempi kuin Don West, joka oli aivan järkyttävän p**ka. Aivan omassa kategoriassaan vielä Don Westin alapuolella painivat WWA:n selostaja Jeremy Borash ja yhdessä show'ssa hänen aisaparinaan toiminut Mark "Tein vielä kerran comebackin teidän kiusaksenne" Madden.

ROOKIE OF THE YEAR
1995 - Ahmed Johnson
1996 - Rocky Maivia
1997 - Bill Goldberg
1998 - Sable
1999 - Kurt Angle
2000 - Sean O'Haire
2001 - Drew Carey

2002: Maven (WWE)
Eipä erityisen suurien valintojen äärellä päästy tässä kategoriassa vielä tänäkään vuonna. Maveninkin valinta on hieman kyseenalainen, koska virallisesti Maven teki debyyttinsä lokakuussa 2001 Tough Enoughin jälkeen, mutta missään kunnollisissa painiotteluissa hän ei ehtinyt olla mukana ennen vuotta 2002, joten menköön tämän kerran. Olisin mielelläni antanut palkinnon jollekin oikeasti vuonna 2002 debytoineelle hienolle painijalle, mutta ei heitä nähty edes TNA:ssa. Esimerkiksi Briscoet ja Maximo-kaksikon nuorempi veli olivat ehtineet aloittaa uransa jo vuonna 2001. TNA, missä olivat kaikki juuri uransa aloittaneet tulokaat? No, suotakoon kunnia Mavenille, joka oli omalla tavallaan vuoden alkupuolella ihan viihdyttävää katsottavaa. Erityisesti Undertakerin eliminointi ja siitä seurannut HC-mestaruuspush oli ihan hauska ratkaisu, ja Maven toimi roolissaan yllättävän hyvin. Ei Mavenista toki koskaan mitään suurta tullut, mutta oli hän ihan sympaattinen tapaus painimaailmassa.

MOST UNDERRATED & MOST OVERRATED
1995 - Hakushi & Sycho Sid
1996 - Owen Hart & Hollywood Hogan
1997 - Vader & nWo
1998 - Chris Benoit & Hollywood Hogan
1999 - Eddie Guerrero & Lex Luger/The Total Package
2000 - Mike Awesome & Undertaker
2001 - Diamond Dallas Page & Undertaker

2002: Chris Jericho (WWE) & Curt Hennig (TNA)
Jos jonkun painijan kohdalla voidaan puhua "pallon pudottamisesta", niin se on vuoden 2002 Chris Jericho. Vuosi 2001 päättyi siihen, että Chris Jericho juhli WWE:n kehässä ensimmäisenä Undisputed-mestarina päihitettyään The Rockin ja Steve Austinin samana iltana. WWE:llä oli kaikki mahdollisuudet tehdä Jerichosta seuraava supertähti. Sen sijaan parissa kuussa Jerichosta tehdään täysi pelkuri ja surkimus, joka ei voita edes Mavenia ilman armotonta kusettamista. Kaikki mestaruuspuolustukset saavat näyttämään hänet huonommalta, ja hän ei ole edes pääroolissa WrestleManiassa... tai edes omassa WM-feudissaan, jossa huomion vie Triple H:n ja Stephanie McMahonin tappelu. Pari kuukautta tämän jälkeen Jericho jobbailee uikkareihin pukeutuneelle John Cenalle ppv:ssä, ja edes siirto Raw'hon ei nosta häntä muualle kuin perusjanariksi joukkuemestaruuskuvioihin. En voi edelleenkään käsittää, ymmärtää tai ennen kaikkea millään tavalla hyväksyä sitä, miten rankasti WWE kusi Chris Jerichon buukkaamisen vuonna 2002.

Curt Hennig on puolestaan todella mielenkiintoinen tapaus, koska olisin nimennyt hänet ehdokkaaksi vuoden aliarvostetuimman palkintoon, jos vuosi olisi päättynyt huhtikuuhun 2002. Hennig teki WWE-paluunsa Royal Rumblessa Mr. Perfectinä ja näytti paremmalta kuin vuosikausiin. Perfect esiintyi Rumble-ottelussa todella vakuuttavasti ja sai jopa yleisön taakseen. Perfect kesti ottelussa aivan loppuun saakka, ja hänen tulevaisuutensa näytti valoisalta... Paitsi, että jotain tapahtui ja Hennig ei päässyt enää ppv:eihin tai mihinkään mainittaviin kuvioihin mukaan. Lopulta Hennig sai tarpeekseen, alkoi tapella Brock Lesnarin kanssa kännissä lentokoneessa ja sai kenkää WWE:stä. Tämä oli ilmeisesti liikaa Curt Hennigille henkilökohtaisessa elämässä, koska tehdessään TNA-debyyttinsä syksyllä 2002 hän oli enää vain varjo siitä loistokkaasta kaverista, joka teki Rumble-paluunsa elämänsä kunnossa vuoden alussa. Harmi vain, että TNA ei missään vaiheessa suostunut tajuamaan tätä tosiasiaa. He buukkasivat Hennigiä viikko toisensa perään ME:hen, vaikka hänellä ei ollut mitään edellytyksiä olla siellä. He antoivat hänen promota Lesnar-tappelustaan, vaikka ketään ei kiinnostanut. Hennig oli ikävä kyllä taitoihinsa nähden kaikkein pahiten ylibuukattu painija alkuajan TNA:ssa. Seuraavan sanominen sattuu minuun paljon, koska olen suuri Hennig-mark, mutta uransa loppuaikoina Hennig oli oikeasti todella huono painija. Jos hän ei olisi menehtynyt traagisesti, Hennig ei olisi taatusti nykypäivänä siinä palvotussa sankariroolissa kuin nyt. Luultavasti hän olisi samanlaisessa vitsin asemassa kuin Scott Hall nykyisin, koska Hennigin toiminta muistutti paljon Hallin vastaavaa vuonna 2002. Toki on mahdollista, että Hennig olisi vielä ottanut uuden suunnan elämälleen, mutta sitä me emme ikinä saa tietää. RIP Curt, mutta vuosi 2002 oli osaltasi aika kammottava.

BEST FLYING WRESTLER
1995 - Hakushi
1996 - Rey Mysterio Jr.
1997 - Ultimate / Ultimo Dragon
1998 - Juventud Guerrera
1999 - Rob Van Dam
2000 - Kid Kash
2001 - Jeff Hardy

2002: AJ Styles (WWA/TNA)
Hehee, WWA:lle yksi huomio myös parhaiden palkintojen joukossa. Todellinen kunnia ei kuitenkaan kuulu WWA:lle vaan TNA:lle ja ennen kaikkea AJ Stylesille, joka oli todellinen vuoden debytantti. Styles oli heti ensimmäisestä TNA:n ppv:stä lähtien koko promootion X-Divisioonan ruumiillistuma. Mies, joka pystyi kehässä lähes mihin tahansa ja myös osoitti sen kerta toisensa jälkeen. Olen kauan odottanut sitä hetkeä, kun AJ Styles debytoisi tässä projektissani, ja nyt se oli vihdoin tullut. Styles on aivan uskomattoman lahjakas painija ja ansaitsee kaiken antamani hehkutuksen. Samalla hän on painija, joka luultavasti murtaa tässä projektissani olleen kirouksen siitä, että vuoden parhaan high flying -painijan palkinnon saanut tyyppi jää seuraavana vuonna pahasti varjoon. Toki Styles-hehkutuksen ohella on muistettava, että promootiossa oli myös Amazing Redin, Kid Kashin ja Low-Ki'n (ei puhdas high flyer) tapaisia huippunimiä, joille monena muuna vuonna tämän palkinnon olisi antanut mielellään. Sama pätee WWE:n Rey Mysterioon. Nyt voiton vie kuitenkin Styles.

BEST BRAWLER
1995 - The Undertaker
1996 - Mankind
1997 - Mankind/Dude Love
1998 - Mankind/Dude Love/Cactus Jack
1999 - Mike Awesome
2000 - Cactus Jack/Mick Foley
2001 - Kane

2002: Brock Lesnar (WWE)
Vuoden tulokkaan palkinto jäi Brock Lesnarilta saamatta, koska painiuransa hän oli aloittanut muun muassa OVW:ssä jo aikaisempina vuosina. Onneksi on kuitenkin yksi palkinto, jossa on helppo antaa tunnustusta ehdottomasti WWE:n parhaalle uudelle isolle nimelle pitkiin aikoihin. On toki totta, että Lesnar kehittyi vuoden 2002 aikana tosi paljon ja että vuoden alussa hän ei ollut vielä aivan parhaimmillaan. Silti vihreänäkin tulokkaana Lesnar oli heti ensimmäisessä ppv-ottelussaan järisyttävän vakuuttava. Tästä meno vain parani vuoden aikana. Lesnarista kuoriutui vuoden 2002 aikana niin huikea tekijä WWE:n ME-kentällä, että vastaavia isoja nimiä ei nähdä montaa edes vuosikymmenessä. Lesnar oli aivan kiistatta vuoden 2002 paras brawlaaja, vaikka hän pystyi kehässä paljon muuhunkin kuin brawlaukseen. Uskomaton kaveri.

BEST TECHNICAL WRESTLER
1995 - Bret Hart
1996 - Dean Malenko
1997 - Eddie Guerrero
1998 - Chris Benoit
1999 - Chris Benoit
2000 - Chris Benoit
2001 - Kurt Angle

2002: Kurt Angle (WWE)
Chris Benoit'n kolmen vuoden voittoputki tuli tässä kategoriassa viime vuonna päätökseensä, kun Benoit loukkaantui vuoden puolivälissä ja joutui luovuttamaan kunnian Kurt Anglelle. Tänäkään vuonna Benoit'sta ei ollut kilpailemaan kategorian voitosta, koska hän oli vielä poissa vuoden alkupuoliskon. Kurt Anglelle myös vuosi 2002 oli ehjä ja kokonainen, ja sen aikana hän ehti esittää taas useaan otteeseen uskomattomat teknisen painin taitonsa. Ei Anglen taitoja voi kuin ihailla. TNA:stakaan ei löytynyt yhtään todellista kilpailijaa Anglen painitaidoille.

MOST CHARISMATIC
1995 - Shawn Michaels
1996 - Shawn Michaels
1997 - Steve Austin
1998 - Steve Austin
1999 - The Rock
2000 - Triple H
2001 - The Rock

2002: Shawn Michaels (WWE)
Valintani saattaa olla monen mielestä hieman yllättävä, mutta hetken pohdinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että tässä kategoriassa on vain yksi oikea voittaja. Voittajaksi voi ehdotella toki esimerkiksi Hulk Hogania, The Rockia, Undertakeria, Steve Austinia tai Triple H:ta, mutta yksikään heistä ei nouse nyt kolmatta kertaa palkinnon vievän Heart Break Kidin tasolle. Michaelsin comeback painikehiin ja samalla paluu ME-kuvioihin ja jopa päämestariksi asti oli jotain aivan uskomatonta - ennen kaikkea sen takia, että yleisö suorastaan söi Michaelsin kädestä. Jopa Madison Square Garden oli aivan pähkinöinä, kun Michaels kruunattiin ensimmäisen kerran viiteen vuoteen WWE:n päämestariksi. Esimerkiksi Rockin ja Austinin aika alkoi vuonna 2002 olla ohi, eikä yleisö käynyt heihin enää samalla tavalla villinä kuin aikaisempina vuosina, mutta samaan aikaan Shawn Michaelsin aika oli alkanut uudelleen.

BEST ON INTERVIEWS
1995 - Razor Ramon
1996 - Steve Austin
1997 - Steve Austin
1998 - Chris Jericho
1999 - Triple H
2000 - Chris Jericho
2001 - Steve Austin

2002: Paul Heyman (WWE)
Tänäkin vuonna ehdolla oli tuttuja nimiä, kuten Chris Jericho ja Triple H, jotka myös vuoden 2002 hoitivat promottamisen ensiluokkaisella tavalla. TNA:ssa parhaiten mikkiä pitivät kädessään rutiinilla ja varmuudella promottanut Jeff Jarrett sekä New Churchia hienosti luotsannut James Mitchell. Suurin erityismaininta pitää antaa Kurt Anglelle, jonka olin itse asiassa todella lähellä valita tämän palkinnon voittajaksi. Viimeistään tämän vuoden aikana Angle osoitti promoissaan sen, ettei ole pelkästään huippupainija vaan täysin kokonaisvaltainen viihdyttäjä. Silti Anglekin jää kakkoseksi Paul Heymanille, jota ilman Brock Lesnarin nousu WWE:n huipulle olisi ollut paljon vaivalloisempi ja jäänyt mahdollisesti toteuttamatta kokonaan. Paul Heyman oli jokaisessa vuoden 2002 aikana nähdyssä esiintymisessään timanttisen mahtava promottaja ja kaikilla muillakin tavoilla tilanteen herra. Heyman on ensimmäinen tämän palkinnon vienyt manageri, mutta hän sen myös ansaitsee.

MOST IMPROVED
1995 - Hunter Hearst Helmsley
1996 - Diamond Dallas Page
1997 - Hunter Hearst Helmsley/HHH
1998 - Rocky Maivia/The Rock
1999 - Shane McMahon
2000 - Jeff Jarrett
2001 - Test

2002: Goldust (WWE)
Valintani tässä kategoriassa ovat olleet välillä hieman jännittäviä, ja jatkan samalla linjalla myös nyt. Ennen voittajan perusteluja täytyy myöntää, että harkitsin esimerkiksi Brock Lesnaria ja Amazing Rediä, joiden taidot nousivat vielä usean pykälän ensinäkemästä vuoden aikana. Hyvin lähellä olin antaa palkinnon America's Most Wantedille, mutta he saavat kunniansa myöhemmin. Niinpä palkinto menee Goldustille, joka osoitti hienosti vuoden aikana, ettei kehittyminen ole vain tuoreiden nimien juttu. Kun Goldust teki WWE-paluunsa vuoden 2002 alussa, en ollut kovin kiinnostunut. 'Dust oli ollut edellisen WWE-runinsa loppuaikoina aika väsynyttä katsottavaa, ja WCW:ssä hän ei ollut onnistunut olemaan millään tavalla kiinnostava. Niinpä minun on todellakin annettava kaikki kunnia Goldustille siitä, kuinka hän onnistui vuoden 2002 aikana luomaan vielä kerran samasta hahmostaan oikeasti kiinnostavan. Samalla hän paransi huomattavasti promojensa tasoa ja muuttui myös paljon monipuolisemmaksi painijaksi kehässä. Hienoa kehitystä Goldustilta, jolle vuosi 2002 oli taas paras pitkiin aikoihin. Goldustin kehitystä auttoi myös se, että hänen ja Booker T:n joukkueesta muodostui hitaasti mutta varmasti yksi WWE:n joukkuedivisioonan kulmakivistä.

BEST OF THE YEAR

PPV OF THE YEAR
1995 - WWF Survivor Series
1996 - WWF Survivor Series
1997 - WWF In Your House 16: Canadian Stampede
1998 - ECW Heat Wave
1999 - ECW Anarchy Rulz
2000 - WWF No Way Out
2001 - WWF WrestleMania X-Seven

2002: WWE Survivor Series
Tällä valinnalla on helppo saada paljon kritiikkiä, koska SummerSlam 2002 on yleisen mielipiteen mukaan kaikkien aikojen paras SummerSlam ja yksi parhaista ppv:eistä ikinä. Olen näistä mielipiteistä aivan samaa mieltä, mutta minusta Survivor Series 2002 on vielä aivan hitusen parempi. Se on vain yksi kaikkien aikojen suosikki-ppv:eistäni, jossa yksinkertaisesti toimii ihan kaikki ensimmäisestä minuutista viimeiseen. Siinä nähtiin vuoden paras ottelu, vuoden paras naisten ottelu, ikimuistoinen joukkuemestaruusottelu, mahtava Scott Steinerin WWE-comeback ja hyviä alakortin otteluita. Tapahtuman rakenne oli mietitty täydellisen tarkasti. Upeaa työtä WWE:ltä.

MATCH OF THE YEAR
1995 - Diesel (c) vs. Bret Hart - Anything Goes Match @ Survivor Series
1996 - Bret Hart (c) vs. Shawn Michaels - 60 Minute Iron Man Match @ WrestleMania XII
1997 - Bret Hart vs. Steve Austin - Submission Match (Special Referee: Ken Shamrock) @ WrestleMania 13
1998 - The Rock (c) vs. Triple H - Ladder Match @ SummerSlam
1999 - Taz (c) vs. Masato Tanaka vs. Mike Awesome @ Anarchy Rulz
2000 - Triple H (c) vs. Cactus Jack - Street Fight Match @ Royal Rumble
2001 - Triple H vs. Steve Austin - Three Stages of Hell Match @ No Way Out

2002: Triple H vs. Chris Jericho vs. Booker T vs. Kane vs. Shawn Michaels vs. Rob Van Dam - Elimination Chamber Match @ Survivor Series (WWE)
Kolmas vuosi, jolloin Triple H on mukana vuoden parhassa ottelussa. Triple H oli mukana myös siinä toisessa *****-arvosanan minulta ansainneessa ottelussa, joka oli myös todella lähellä vuoden parhaan ottelun tittelin ansaitsemista. Näistä syistä on todella vaikeaa ymmärtää sitä, miten Wrestling Observerin mukaan Triple H oli vuoden 2002 yliarvostetuin. Itse EC:n hienoutta (verrattuna vaikkapa siihen legendaariseen Angle/Benoit vs. Edge/Mysterioon) en ala enää käsittelemään. Olen sen perustellut jo yllä.

TAG TEAM OF THE YEAR
1995 - Two Dudes With Attitudes (Shawn Michaels & Diesel)
1996 - The Outsiders (Kevin Nash & Scott Hall)
1997 - Dudley Boyz (D-Von & Buh Buh Ray Dudley)
1998 - New Age Outlaws (Road Dogg & Billy Gunn)
1999 - The Jersey Triad (Diamond Dallas Page & Bam Bam Bigelow & Kanyon)
2000 - Edge & Christian
2001 - Hardy Boyz (Matt & Jeff)

2002: America's Most Wanted - Chris Harris & James Storm (TNA)
Sanoin jo vuoden huonoimman joukkueen palkinnon kohdalla, että vuosi 2002 oli joukkuepainin osalta jännittävä. Ei montaa aivan kammottavaa joukkuetta muttei montaa huippujoukkuettakaan. Hardyjen, Dudleyiden ja E & C:n aika oli lopullisesti historiaa, mutta uusia korvaajia ei alkuvuodesta tuntunut WWE:ssä löytyvän. Joukkuepaini oli historiallisen vaisua, kunnes vasta aivan loppuvuodesta se virkistyi. En silti millään voi antaa palkintoa Angle & Benoit'lle, Edge & Mysteriolle tai Los Guerreroseille, jotka kaikki muodostettiin vasta aivan loppuvuodesta. Lisäksi Angle & Benoit hajosi jo, ja Guerrerot eivät mielestäni olleet alussa edes erityisen vakuuttavia. Mietin myös Un-Americansin tai Booker T:n ja Goldustin palkitsemista, mutta eivät he ihan vuoden parhaita olleet. Niinpä on ilo antaa kunnia America's Most Wantedille, josta muodostui todellinen joukkue vuoden 2002 aikana. Ensimmäisen ottelun aikana he olivat randomilla yhteen pistetty kaksikko, ja alussa heidän otteensa eivät olleetkaan erityisen mieleenpainuvia tai huikeita. Niin vain tilanne muuttui, ja kuukausien aikana Harrisista ja Stormista hitsautui yhteen kaksikko, josta tuli koko TNA:n joukkuepainin kulmakivi. Erityisesti New Church -feudin aikana myös miesten painiotteet ottivat suuria harppauksia eteenpäin. Miesten painia oli oikeasti tosi ilo katsoa. Näillä meriiteillä AMW ansaitsee tämän kunnian.

FEUD OF THE YEAR
1995 - 1-2-3 Kid vs. Razor Ramon
1996 - nWo vs. WCW
1997 - Hart Foundation vs. Steve Austin
1998 - Steve Austin vs. Vince McMahon
1999 - Rob Van Dam vs. Jerry Lynn
2000 - Triple H vs. Cactus Jack
2001 - Steve Austin vs. Kurt Angle
2002: Triple H vs. Shawn Michaels (WWE)
Tänä vuonna oli kaksi muiden yläpuolelle noussutta feudia, joiden välillä tein lopullisen valinnan. Toki esimerkiksi Edge vs. Kurt Angle ja Jerry Lynn vs. AJ Styles olivat hyviä mutteivat kuitenkaan ikimuistoisia. Sen sijaan Undertaker vs. Brock Lesnar ja Triple H vs. Shawn Michaels olivat yksinkertaisesti upeita feudeja, vuoden todellisia huippuhetkiä. Lopulta päädyin valinnassani kuitenkin HHH vs. Michaelsiin, jossa oli vielä jotain enemmän kuin parissa kuukaudessa hoidetussa ja siinä mielessä todella intenssiivisessä 'Taker vs. Lesnarissa. Michaels vs. HHH:ssa oli taustalla yli neljä vuotta vanhat asiat D-Generation X:n ajoilta. Kyseisistä syistä feudin aloitusangle on yksi ikimuistoisimmista hetkistä painihistoriassa. Lopullinen syy voitolle on tietenkin se, että kaikki feudin ottelut ppv:ssä olivat omalla tavallaan ikimuistoisia, ja aivan kirkkaasti MOTY(C)-otteluita. Michaelsin paluuottelu SummerSlamissa ja lopullinen paluu sekä mestaruusvoitto SurSerissä ovat sellaisia hetkiä, joihin pääsee käsiksi todella harvoissa juonikuvioissa.

WRESTLER OF THE YEAR
1995 - Bret Hart
1996 - Shawn Michaels
1997 - Bret Hart
1998 - Mankind/Dude Love/Cactus Jack
1999 - Steve Austin
2000 - Triple H
2001 - Steve Austin

2002: Kurt Angle (WWE)
Edelleenkin vuoden painijan täytyy minun mielestäni olla suurimman osan vuodesta mukana ME-kuvioissa tai olla muuten vuoden aikana todella merkittävä nimi promootiossaan. Näin ollen monet hienot midcarderit ja vuoden aikana paljon poissa olleet karsiutuvat heti pois. Itse asiassa tänä vuonna valinta ei ollut edes erityisen vaikea. On toki annettava kunniaa WWE:stä Brock Lesnarille, jolla oli uskomaton tulokasvuosi, ja TNA:sta AJ Stylesille, jonka voidaan katsoa olleen ehdottoman merkittävä nimi promootiossaan, vaikka hän ei kertaakaan päämestaruudesta vuoden aikana otellut. WWE:stä erityiskunniamaininta täytyy antaa paluunsa vuoden alussa tehneelle Triple H:lle, joka nousi saman tien päämestaruuskuvioihin ja pysyi siellä myös koko vuoden otellen siinä ohessa muutamassa vuoden parhaassa ottelussa. Silti HHH:n vuoteen mahtui myös ikävää kuraa (Kane-feud) ja monia muitakin pettymykseksi jääneitä hetkiä (Jericho-feud, ensimmäinen mestaruuskausi, ottelu Hogania vastaan, nouseminen WHW-mestariksi ilman mitään ottelua), joten kokonaisuutena hän ei tunnu vuoden painijalta. Sen sijaan vuosi 2002 oli aivan kiistatta täydellinen suoritus Kurt Anglelta, joka oli vahvasti ehdolla palkinnon voittajaksi jo viime vuonna mutta jäi niukasti kakkoseksi. Nyt mikään ei estä Anglen voittoa. Vuoden aikana Angle on ehtinyt olla useampaan otteeseen päämestaruuskuvioissa (ja nousta vuoden lopussa kuvioiden huipulle), nostaa muun muassa Edgen virallisesti isoksi nimeksi ja ennen kaikkea painia yksinkertaisesti aivan huikeita otteluita. Kaikki, mihin Angle tarttui, muuttui kullaksi. Angle sai irti jopa Hulk Hoganista ikimuistoisen kamppailun. Vuosi 2002 oli Anglen vuosi, joten WWE:n oma kaljupää on tittelinsä ansainnut.

Sitten vielä muutaman nippelitilaston kärkitiivistelmät.

Tähtiarvosanat:

Olen taas jokaisen ppv:n lopussa postannut aina, ketkä ovat mielestäni ansainneet kyseisen ppv:n kohdalla kolme, kaksi tai yhden tähden. Parin seuraavan vuoden ajan nämä tilastot eivät ole kovin vertailukelpoisia, koska tapahtumien määrän vuoksi TNA-painijat hallitsevat listaa. Postaan ne silti tähän vaikka ihan vain omaksi ilokseni. Vuonna '02 eniten tähtipisteitä sai AJ Styles yhteensä 56 pisteellä (Styles esiintyi 27 ppv:ssä, eli tähtiä tuli keskimäärin **/PPV). Toiseksi tuli Low-Ki 29 pisteellä. Kolmanneksi nousi Jerry Lynn (23) ja neljänneksi Amazing Red (20). Myös yksi WWE-painija mahtuu kaikesta huolimatta viiden kärkeen, kun vuoden painija Kurt Angle nousee viidenneksi 13 pisteellä.

Lisäksi edelleen kokoan tilastoa siitä, ketkä painijat ovat koko projektin aikana eniten saaneet niitä tähtipisteitä. Tässä top 5, jossa TNA:n ylivoima ei näy vielä tänä vuonna. Tässäkin pitää muistaa se häikkä, että vuoden '95 WCW ei ole mukana.

1. Steve Austin (WWE) - 76
2. Chris Benoit (WCW/WWE) - 75
3. Shawn Michaels (WWE) - 69
4. Chris Jericho (WCW/WWE) - 66
5. The Rock (WWE) - 59

Steve Austin ja Chris Benoit jatkoivat listan ykkös- ja kakkossijalla. Piste-ero pysyi edelleen tasan yhdessä, kuten myös viime vuoden päätteeksi. Ensi vuonna muutoksia alkaa tähän varmaankin tulla. Viiden kärki on muutenkin täsmälleen sama kuin viime vuonna. Ainut muutos on se, että paluunsa painikehiin tehnyt Shawn Michaels paranteli heti sijoitustaan yhdellä nousemalla Chris Jerichon ohi kolmannelle sijalle. Michaels hallitsi tämän listan kärkipaikkaa vuosikaudet. Saa nähdä, ottaako hän paikkansa vielä takaisin. Rock jatkaa edelleen viitossijalla.

Lisäksi kärkiviisikko eniten näinä vuosina huippuotteluita painineista painijoista:

1. Steve Austin (WWE) - 16
2. Triple H (WWE) - 15
3. Shawn Michaels (WWE) - 14
4. Bret Hart (WWF/WCW) - 13, Undertaker (WWE) - 13

Myös tällä listalla ykkössija pysyi edelleen Steve Austinin hallussa, vaikkei hän yhtään huippuottelua saanutkaan tililleen. Sen sijaan viime vuoden nelonen Triple H nousi nyt kakkossijalle hätyyttelemään Austinia vain yhden ottelun päähän. Myös Shawn Michaels (viime vuonna jaetulla 4. sijalla HHH:n kanssa) aloitti uuden kirin ja nousi kolmanneksi. Näiden kirimisten seurauksena viime vuonna vielä 2. sijalla ollut Bret Hart ja 3:tta sijaa pitänyt Undertaker jäivät nyt jaetulle nelossijalle. Hart hallitsi tämän listan kärkipaikkaa vuosikausien ajan, mutta nyt eläkkeellä olevan Hartin aika alkaa vähitellen olla ohi. Tässäkin listalla kärkiviisikko pysyi siis samojen miesten käsissä.

Mestaruudet:

Lisäksi loppuun se sama tilastoknoppiosio, jonka olen postannut kahdella viime kerralla. Olen siis karmeana tilastofriikkinä koonnut kaikkien muiden tietojen lisäksi joka vuodelta tiedot siitä, ketkä painijat ovat esiintyneet eniten mestareina vuoden ajan. Kyseessä ei ole siis mestaruuskausien tai mestaruusvoittojen mittauksesta vaan siitä, kuinka monta kertaa painija on esiintynyt ppv:issä jonain mestarina. Jos kantaa samassa ppv:ssä kahta vyötä, saa huomiot molemmista. Laitan tähän silti kaikki yli 20 mestarina esiintymistä koko projektin aikana saaneet. Olen edelleen sitä mieltä, että nämä kertovat mielenkiintoisia tietoja painijoiden bookkauksesta. Toisaalta tässäkin alkaa näkyä tulevaisuudessa TNA:n vääristymä mahdollisesti aika rajusti.

40 - Steve Austin / The Ringmaster - MILLION DOLLAR CHAMPION (3) & WWF TAG TEAM CHAMPION (8) & WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (4) & WWF CHAMPION (25)
35 - Kevin Nash / Diesel - WWF CHAMPION (9) & WWF TAG TEAM CHAMPION (1) & WCW TAG TEAM CHAMPION (20) & WCW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (5)
35 - Booker T / Booker / G.I. Bro - WCW TAG TEAM CHAMPION (12) & WCW TELEVISION CHAMPION (9) & WCW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (9) & WCW US (HEAVYWEIGHT) CHAMPION (2) & WWF HARDCORE CHAMPION (2) & WORLD TAG TEAM CHAMPION (1)
34 - The Rock / Rocky Maivia - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (11) & WWF/WWE (UNDISPUTED) CHAMPION (17) & WWF TAG TEAM CHAMPION (1) & WCW/WORLD CHAMPION (5)
32 - Chris Jericho - WCW CRUISERWEIGHT CHAMPION (10) & WCW TELEVISION CHAMPION (3) & WWF/WWE INTERCONTINENTAL CHAMPION (8) & WWF EUROPEAN CHAMPION (1) & WCW/WORLD CHAMPION (3) & WWF (UNDISPUTED) CHAMPION (4) & WORLD TAG TEAM CHAMPION (3)
32 - Triple H / Hunter Hearst Helmsley / HHH - WWF/WWE INTERCONTINENTAL CHAMPION (8) & WWF EUROPEAN CHAMPION (5) & WWF (UNDISPUTED) CHAMPION (12) & WWF TAG TEAM CHAMPION (3) & WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (4)
32 - Jeff Jarrett / Double J - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (10) & WCW US HEAVYWEIGHT CHAMPION (5) & NWA NORTH AMERICAN CHAMPION (2) & WWF TAG TEAM CHAMPION (2) & WWF EUROPEAN CHAMPION (1) & WCW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (5) & WWA WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (2) & NWA WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (5)
32 - Billy / Billy Gunn / Rockabilly / Mr. Ass - WWF/WWE TAG TEAM CHAMPION (28) & WWF HARDCORE CHAMPION (2) & WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (2)
31 - Hollywood Hogan / Hulk Hogan - WCW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (28) & WWF/WWE UNDISPUTED CHAMPION (2) & WWE TAG TEAM CHAMPION (1)
26 - Shawn Michaels - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (4) & WWF TAG TEAM CHAMPION (2) & WWF CHAMPION (14) & WWF EUROPEAN CHAMPION (4) & WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (2)
25 - Scott Hall / Razor Ramon - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (5) & WCW TAG TEAM CHAMPION (17) & WCW US HEAVYWEIGHT CHAMPION (2) & WCW TELEVISION CHAMPION (1)
25 - Christian / Dos - WWF LIGHT HEAVYWEIGHT CHAMPION (1) & WWF/WWE/WORLD TAG TEAM CHAMPION (17) & WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (2) & WWF EUROPEAN CHAMPION (4) & WWF HARDCORE CHAMPION (1)
24 - Rob Van Dam - ECW TELEVISION CHAMPION (10) & ECW TAG TEAM CHAMPION (3) & WWF HARDCORE CHAMPION (6) & WWF/WWE INTERCONTINENTAL CHAMPION (5)
23 - Owen Hart / Blue Blazer - WWF TAG TEAM CHAMPION (16) & WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (6) & WWF EUROPEAN CHAMPION (1)
23 - Eddie Guerrero / Eddy Guerrero - WCW US HEAVYWEIGHT CHAMPION (4) & WCW CRUISERWEIGHT CHAMPION (4) & WWF EUROPEAN CHAMPION (6) & WWF/WWE INTERCONTINENTAL CHAMPION (6) & WWA INTERNATIONAL CRUISERWEIGHT CHAMPION (1) & WWE TAG TEAM CHAMPION (2)
23 - Edge / Uno - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (8) & WWF/WWE TAG TEAM CHAMPION (13) & WCW UNITED STATES CHAMPION (1) & WWE TAG TEAM CHAMPION (1)
22 - X-Pac / 1-2-3 Kid / Syxx / Syxx-Pac - WWF TAG TEAM CHAMPION (5) & WCW CRUISERWEIGHT CHAMPION (6) & WWF EUROPEAN CHAMPION (6) & WWF LIGHT HEAVYWEIGHT CHAMPION (2) & NWA X DIVISION CHAMPION (3)
21 - Scott Steiner - WCW TAG TEAM CHAMPION (5) & WCW TELEVISION CHAMPION (3) & WCW US HEAVYWEIGH CHAMPION (7) & WCW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (5) & WWA WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (1)
21 - Jerry Lynn / Mr. JL - ECW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (2) & WWF LIGHT HEAVYWEIGHT CHAMPION (1) & NWA X (DIVISION) CHAMPION (11) & NWA TAG TEAM CHAMPION (7)
21 - Road Dogg / Road Dog / The Roadie / Jesse James / BG James - WWF TAG TEAM CHAMPION (19) & WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (1) & WWF HARDCORE CHAMPION (1)
20 - British Bulldog - WWF TAG TEAM CHAMPION (9) & WWF EUROPEAN CHAMPION (10) & WWF HARDCORE CHAMPION (1)

Joo-o, Austin jatkaa myös tällä listalla kärjessä oloa, vaikkei yhtään uutta mestarina esiintymistä tullutkaan vuonna 2002. Jaetulle kakkossijalle nousi Kevin Nashin seuraksi Booker T, ja The Rock jäi näin ollen Bookerin taakse.

-------------------

Noniin. Nyt en enää edes kysele mitään, että haluatteko minun jatkavan. Jatkan, vaikkette haluaisi. Muunlaista palautetta kuuntelen kuitenkin erittäin mielellään (no toki myös sitä "älä jatka"- palautetta kuuntelen, mutta jatkan luultavasti siitä huolimatta niin kauan, kun tällä on yhtään lukijaa) varsinkin näin vuoden lopussa, jolloin on hyvä hetki muuttaa tyyliä. Mitä olette erityisesti tykänneet TNA:n mukaantulosta? Tai kaikesta muusta? Kertokaa!

Ja jatkoa seuraa taas piakkoin. Vuosi 2003 pyöräytetään käyntiin Royal Rumblella.

[DeadManWalking]

Ihan h**vetin hyvää tekstiä, ja sitä lukee mielellään vaikka ei ole niin perillä tapahtumista (lähinnä TNA yms.). Aina ei tule mitään kommentoitavaa, mutta jokaisen postauksen luen kyllä aina. Samaan malliin vaan...

... tai muuten tulee PATAAN!

[What]

Millä perusteella valitset tuon vuoden tulokkaan? Minun laskutapani mukaan vuonna 2002 debyyttinsä tekivät Lesnar, Cena, Orton ja Batista, mutta valintasi on *drumroll* Maven?

Hieno yhteenveto. Foorumin ja ehkä koko valtakunnan suurimpana Angle-markkina Kurtun valinta vuoden parhaaksi lämmittää mukavasti mieltä.

[Kenitys]

Olen tuon vuoden tulokas -jutun aikaisemmissa valinnoissa selittänytkin: tulokkaaksi kelpaa siis kriteereilläni vain sellainen, joka on oikeasti painiuransa aloittanut kyseisenä vuonna. Mavenkin on tuon suhteen vähän siinä rajalla, mutta paras vaihtoehto silti. Lesnar, Cena, Batista ja Orton (joista vika ei edes paininut yhtään ppv-ottelua tänä vuonna) ovat kaikki aloittaneet painiuransa jo aikaisemmin. Samasta syystä ei vaikkapa AJ Styleskään kelvannut vuoden 2002 tulokkaaksi, yhtä pienissä promootioissa hänkin oli ennen TNA:ta paininut.

[What]

Olen tuon vuoden tulokas -jutun aikaisemmissa valinnoissa selittänytkin: tulokkaaksi kelpaa siis kriteereilläni vain sellainen, joka on oikeasti painiuransa aloittanut kyseisenä vuonna. Mavenkin on tuon suhteen vähän siinä rajalla, mutta paras vaihtoehto silti. Lesnar, Cena, Batista ja Orton (joista vika ei edes paininut yhtään ppv-ottelua tänä vuonna) ovat kaikki aloittaneet painiuransa jo aikaisemmin. Samasta syystä ei vaikkapa AJ Styleskään kelvannut vuoden 2002 tulokkaaksi, yhtä pienissä promootioissa hänkin oli ennen TNA:ta paininut.

Paskat säännöt sulla

[DeadManWalking]

Paskat säännöt sulla

Joo. Shawn Michaels olisi ollut myös hyvä valinta vuoden tulokkaaksi.

[Kenitys]

Paskat säännöt sulla :D

Onhan ne vähän, mutta tajusin sen vasta, kun olin jo parisen vuotta palkintoja jakanut tietyllä kaavalla, enkä sitten enää tahtonut tyyliä muuttaa. Periaatekysymys. Toisaalta on mielekästä pohtia, olisivatko AJ Styles, Christopher Daniels tms. oikeasti kelvanneet vuoden 2002 tulokkaaksi. Ja jos ei, miksi esim. Lesnar jne. olisivat kelvanneet. Tämän hämmenyksen välttää tuolla, kun säännöt on tältä osin tosi yksiselitteiset.

[Krizski]

Tuo yhteenveto viesti oli loistava!

Kuinka hyvin pystyt ennakkoon lähteä neutraalisti kyseistä tapahtumaa kohti jota arvostelet vai tuleeko helposti sinulla ennakkoluuloja kyseisestä arvosteltavasta tapahtumasta? Itselleni voisi helposti näin käydä, kun lähtisin jotain vanhaa PPV:tä arvostelemaan, varsinkin tietäessäni jo jotain tapahtumasta.

Rumblea sitten innolla odottamaan!

[The Blasterpiece]

Ehkä olisin valinnut Brock Lesnarin tulokkaaksi. Voidaanhan NHL:ssäkin valita vuoden tulokkaaksi sellainen kokematon pelaaja, jolla on vähän pelejä alla ennen kyseistä "tulokaskautta".

Onhan Maven nyt parempi valinta vuoden tulokkaaksi kuin Cena tai Orton, vaikka Mavenia vihasinkin ja vihaan edelleen. Cenalla oli räväkkä alku, mutta sen jälkeen katosi kuvioista. Ortonin lähes ainoa meriitti oli voitto debyytissä Hardcore Hollya vastaan SmackDown!:ssa. Maven sentään pudotti Undertakerin Royal Rumblessa, ja oli muutenkin hyvin esillä alkuvuoden. Undertakerin pudottaminen on muuten yksi suosikkihetkiäni Royal Rumblen historiassa. On kyllä sääli, että mitään tällaista yllättävää ei enää tehdä Rumblessa.

[Ravenwood]

Ei mulla muutaku semmosta vaan että onhan nää Kenityksen arvostelut parasta mitä WrestlingAlertilla on tarjota. Kiitos siitä.

Noita TNA juttuja on ollut todella mielenkiintoista lueskella koska itselläni kosketus koko lafkaan on ollut todella pintapuolista eikä noista alkuvuosista ole mitään tietoa ennen näitä tietopaketteja. WWE:n kohdalla taas mielenkiinto on korkealla sen takia että vuosi 2002 oli se vuosi jolloin itse aloin seuraaman lajia (en taida olla ainut) ja näiden arvostelujen pohjalta oli mukava mehustella vanhoja muistoja. Muutama matsikin tuli katsottua uudelleen vuosien tauon jälkeen näiden arvostelujen perusteella.

Jatkat vaan kuule samaan malliin niin kaikki on tyytyväisiä...

... tai muuten tulee PATAAN!

Näin.

[Kenitys]

Tuhannet kiitokset vielä palautteista, on aina kiva kuulla, että arvostelut kelpaavat :) On myös mukava kuulla, että TNA-arvostelut kiinnostavat, koska itsekin olen noiden tapahtumien katsomisesta innostunut juuri sen takia, etten ole tuon ajan TNA:sta aikaisemmin tiennyt paljon mitään. Blasterin kanssa olen samaa mieltä siitä, että vuoden 2002 ppv:eiden perusteella Maven hakkaa helposti Ortonin ja Batistan. Cenan kanssa on aika tasaväkistä. Näitä tulokaspalkintoja kun ei pitäisi tälläisessä projektissa jakaa tulevien vuosien meriittien perusteella. Lesnar olisi toki ykkönen, mutta olen edelleen sitä mieltä, että miehen otteet OVW:ssä ovat verrattavissa vaikkapa Stylesin otteisiin WCW:n painikoulussa ja NWA:n minipromootioissa. Mutta tosiaan, näillä mennään ja uusi vuosi aloitetaan.


ROYAL RUMBLE 2003

Royal Rumble. Miten perinteikäs ja kunniakas tapa aloittaa painivuosi 2003. Oikeastaan vuosi oli aloitettu ppv:eidenkin osalta jo parilla TNA-PPV:llä, mutta tämä on ensimmäinen 'Alertiin päätyvä ppv-arvostelu. TNA:t saavat odottaa vielä hetken. Royal Rumblesta ei ole oikeastaan muuta mainittavaa kuin se, että viime huhtikuussa alkunsa saanut brand split toi pari muutosta itse Rumble-otteluun. Tästä lähtien Rumble-otteluun pääsi 15 painijaa Smackdownista ja 15 Raw'sta, ja ottelun voittaja saisi mahdollisuuden haastaa nimenomaan oman brändinsä päämestarin WrestleManian Main Eventissä.


Big Show w/ Paul Heyman vs. Brock Lesnar - Royal Rumble Qualifying Match
Armageddonissa ja sen jälkeen oli tapahtunut paljon Smackdownin maailmanmestaruuskuvioissa, mutta yksi asia ei ole muuttunut mihinkään: Brock Lesnarin ja Big Show'n välillä vallitsi edelleen syvä viha. Se oli saanut alkunsa viimeistään Survivor Seriesissä, jossa Lesnarin manageri Heyman puukotti tätä selkään ja yhdisti voimansa Big Show'n kanssa. Armageddonissa Brock Lesnar oli aiheuttanut Big Show'lle mestaruustappion, mikä ei ollut varsinaisesti parantanut Lesnarin ja Show'n välejä. Lesnar oli alkanut Armageddonin jälkeen viritellä feudia myös Kurt Anglen kanssa, sillä Angle oli pettänyt Lesnarille antamansa lupauksen mestaruusottelusta ja liittoutunut yhteen Paul Heymanin kanssa. Heyman manageroi nyt siis sekä nykyistä että entistä mestaria. Aluksi Show ei voinut hyväksyä Heymanin ja Anglen liittoumaa, mutta Heyman sai puhuttua hänet puolelleen. Niinpä Show suostui auttamaan Anglea tässä Rumblessa. Hän haastoi Lesnarin Rumblessa käytävään otteluun, jossa oli panoksena viimeinen paikka Rumble-ottelussa. Show'n tarkoitus oli varmistaa, että Lesnar ei pääsisi otteluun ja että näin ollen hän ei ikinä pääsisi ottelemaan mestaruudesta Anglea vastaan.

Olipahan todella intenssiivinen aloitus tämän vuoden Rumblelle. Molemmat mäiskivät toisiaan todella rajun näköisesti, mutta kaikkein näyttävimpiä olivat silti Lesnarin Belly To Belly Suplexit Big Show'lle. Niissä on vain jotain aivan huikeaa, vaikka niitä nähtiin tässäkin useampi. Erityismaininta pitää antaa aivan järisyttävän hienolle hetkelle, kun Show heitti Lesnarin kahdella kädellä ulos kehästä. Hetken aikaa näytti, että Lesnarille kävi tilanteessa oikeasti pahasti. Lisäksi Lesnar tempaisi tutut German Suplexit ja äfviitoset. Show vastapainona paiskoi Lesnaria Chokeslamilla kanveesiin ja täräytti tämän kanveesiin upealla Big Bootilla. Tykkään näistä Lesnarin ja Show'n otteluista juuri sen takia, että näissä nähdään isoja miehiä tekemässä toiselle isolle miehelle näyttäviä power-liikkeitä. Samalla näistä kuitenkin puuttuu se kunnon tarina, ja tämäkin jäi aika lyhyeksi, joten ei näitä erityisen hienoina otteluina voi pitää. Silti tämä oli oikein viihdyttävä alkurymistely.
**½ (6:29)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Brock Lesnar (F-5)

William Regal & Lance Storm (c) vs. Dudley Boyz - World Tag Team Championship
Raw'n joukkuemestaruuskuvioissa oli tapahtunut taas muutoksia. Booker T ja Goldust eivät ehtineet juhlia mestaruusvoittoaan kovin kauaa, koska tammikuun alussa William Regalin ja Lance Stormin joukkue onnistui viemään heiltä mestaruudet. Mestaruusottelussa Regalia ja Stormia auttoi Eric Bischoffin uusi oikea käsi Sean Morley, joka on aiemmin tunnettu Val Veniksenä. Bischoffilla oli näppinsä pelissä myös Regalin ja Stormin mestaruusottelun ansaitsemisessa. Bischoffilla oli nimittäin ollut omat erimielisyytensä Raw'n selostajien Jim Rossin ja Eric Bischoffin kanssa. Lopulta hän oli kyllästynyt JR:n ja Kingin mollaukseen niin paljon, että pisti heidät otteluun 3 Minute Warningia vastaan. Dudleyn veljekset auttoivat Raw'n selostajakaksikon tuosta piinasta, minkä takia Eric kiinnitti huomionsa seuraavaksi Dudleyihin. Regal ja Storm auttoivat Bischoffia Dudleyiden pieksemisessä, minkä ansiosta he joukkuemestaruusottelunsa saivat. Vastapainona tälle Dudleyt kuitenkin saivat taisteluiden kautta ansaittua itselleen mestaruusottelun Regalia ja Stormia vastaan Rumbleen.

Ihan mukava ja vauhdikas joukkuemestaruusottelu muttei kuitenkaan mitään erikoista tai ainutlaatuista. Tavallaan tykkään tästä Raw'n aktiivisesta joukkuedivisioonasta, jossa on paljon tasaväkisiä joukkueita kilpailemassa keskenään. Se ei ehkä pysty tarjoamaan samanlaisia ylistyslauseita kerääviä superotteluita kuin Smackdownin vastaava, mutta silti on ilo seurata tätä aikakautta, kun joukkuepaini oli näin aktiivista. Vuonna 2002 elettiin välillä pientä horrosta, mutta nyt siitä on päästy tosissaan yli. Tässä ottelussa molemmat joukkueet pääsivät hallitsemaan kamppailua ja näyttämään omaan taitoonsa, mutta mihinkään kovin erikoisiin suorituksiin eivät Dudleyt, Regal tai Storm yltäneet. Hyvää työtä, mutta vielä parempaakin voisi ppv:ssä ehkä toivoa.
**½ (7:24)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Dudley Boyz (D-Von pinned Storm after hitting him with Regal's brass knuckles)

Dawn Marie vs. Torrie Wilson
Voi Jumalan pyssyt tätä feudia. Pahemmaksi oli vain menty Armageddonin jälkeen. Dawn Marie ja Al Wilson olivat vihdoin päättäneet virallistaa suhteensa loppuelämänsä ajaksi, ja niinpä pariskunnan häitä juhlittiin vuoden ensimmäisessä Smackdownissa. Seuraavan viikon SD:ssä julistettiin huikea Stepmother vs. Stepdaughter -ottelu Royal Rumbleen, mutta todellinen pommi nähtiin vasta saman ohjelman päätteeksi. Katsojille paljastui, että Al Wilson oli menehtynyt häämatkallaan, koska hänen sydämensä oli pettänyt liian rankkojen fyysisten suoritusten jälkeen. PPV:tä edeltävässä Smackdownissa saimme vielä seurata Alin hautajaisia, jossa tuore leski Dawn Marie syytti Alin omaa tytärtä Torrieta isänsä kuolemasta. En tarkalleen ottaen tahdo tietää, miten Dawn oli tähän päätelmään ajautunut, koska Alin kuoleman syy oli nimenomaan liiallinen sekstailu.

Noniin, jokohan tämä feudi olisi vihdoin tässä? Ainakin otteluiden osalta? Olen jo useaan otteeseen morkannut tätä feudia, ja tämä vain muuttuu aste asteelta mauttomammaksi. Asiaa ei mitenkään auta se, että itse ottelut ovat täysin turhia ja huonoja. WWE:llä oli tähän aikaan varmaan paras naisten divisioona ikinä, joten minun ymmärrykseni ei yksinkertaisesti riitä siihen, että kyseisen divarin mestaruusottelun sijaan ppv:hen pitää buukata naisten otteluksi Dawn Marie vs. Torrie Wilson. Tämä ottelu oli tylsä, mielikuvitukseton ja painilliselta anniltaan todella kehno. Torrie tuntui yrittävän vähän ja tarjoili pari ihan kivaa liikettä, mutta siihenpä tämä sitten jäikin. Olin tyytyväinen siihen, että yleisökin uskalsi tuoda mielipiteensä esiin "Boring"-chantilla. Harmi vain, että se jäi aika vaisuksi. Tämä oli ehdottomasti yksi huonoimmista WWE:n naisten otteluista ikinä. Ei lisää tätä enää, kiitos.
½ (3:36)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Torrie Wilson (Neckbreaker)

Triple H (c) w/ Ric Flair vs. Scott Steiner - World Heavyweight Championship
Ai että, Big Poppa Pumpin ensimmäinen ppv-ottelu WWE:ssä sitten vuoden 1994 Royal Rumblen. Paljon oli tapahtunut yhdeksässä vuodessa, ja nyt Steiner oli ainakin imagonsa puolesta valmis päämestaruuskuvioihin. Tämän ottelun taustatarina juontuu Survivor Seriesiin, jossa Steiner teki legendaarisen comebackinsa. Ensimmäisen kuukauden ajan Steiner oli pyörinyt WWE:ssä free agentina, mutta lopulta Bischoff oli saanut suostuteltua hänet liittymään Raw-brandiin lupaamalla tälle päämestaruusottelun. Steiner päätti lunastaa lupauksen Armageddonin jälkeisessä Raw'ssa, jossa oli menossa "Triple H Appreciation Night" HHH:n mestaruusvoiton kunniaksi. Steiner uhosi pystyvänsä pieksemään Hunterin koska tahansa, eikä HHH:lla ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua mestaruusotteluun. Steiner olisi tahtonut käydä ottelun saman tien, mutta tilanteesta pois vetäytynyt Hunter sai lykättyä ottelua Rumbleen asti. Koko tämän feudin päätarina oli, että kaikkien mielestä HHH pelkäsi Steineria eikä uskonut pystyvänsä voittamaan tämän Rumblessa. Rumblea edeltävinä viikkoina nähtiin järkyttävän onnettomia angleja, joissa Triple H ja Steiner kilpailivat toisiaan vastaan kädenväännössä, Pose Down -kilpailussa (häiritsevän homoeroottinen segmentti) ja lopulta punnerruskilpailussa. Viimeinen näistä päättyi siihen, että HHH:n palkkaamat herrasmiehet pieksivät Steinerin kanveesiin kesken punnertamisen. Steinerin ja HHH:n välillä oli paljon pahaa verta, joten kaikki edellytykset suurelle mestaruusottelulle olivat olemassa.

Tämän feudin ottelut ovat saaneet IWC:ssä jopa tietynlaisen myyttisen paskaotteluiden maineen, joiden perusteella näitä voisi erehtyä luulemaan DUD-tasoisiksi kohtaamisiksi. Niinpä on hyvä selventää heti alkuun, etteivät tämä todellakaan ollut täyttä kuraa. Tässäkin oli omat hyvät hetkensä. Erityisesti alku oli oikein vauhdikasta ja jopa menevää toimintaa, jossa Steiner mäiski HHH:ta vakuuttavasti ja Triple H myi iskut hyvin. Vähitellen tästä muodostui kuitenkin hyvin vaivaannuttava ottelu. Ongelmat alkoivat kasaantua siinä vaiheessa, kun yleisö kääntyi täysin Steineria vastaan muttei erityisemmin tykännyt heel-HHH:stakaan. Yleisö ei ollut siis kummankaan puolella. Samaan aikaan ottelu alkoi junnata pahasti paikallaan, ottelussa nähtiin pari pahaa botchia ja myös buukkaus muuttui typeräksi. Steinerin Suplexit näyttivät ottelun alussa hienoilta, mutta kun Steiner iski sadannen Belly To Belly Suplexin, alun vaikuttavuus oli kadonnut. Kun tähän vielä lisätään tosi heikko lopetus, ei ottelua voi kieltämättä liikaa kehua. Tämä oli heikko ottelu ja erittäin huono päämestaruusottelu. Kaiken kruunasi post match -näkymä, jossa Scott Steiner juhlii kehässä yleisön buuatessa raivokkaasti, ja Steinerin housujen alla olevat violetit stringit vilkkuvat tosi häiritsevästi.
** (18:14)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Scott Steiner (via DQ; Triple H retained World Heavyweight Championship)

Kurt Angle (c) vs. Chris Benoit - WWE Championship
Kuten hieman openerin juonikuvion selostuksessa jo tilannetta avasin, Kurt Angle oli tosiaan voittanut WWE-mestaruuden Armageddonissa. Voitostaan Angle voi kiittää puhtaasti Brock Lesnaria, jolle Angle oli luvannut mestaruusottelun lähitulevaisuudessa, jos Lesnar auttaa häntä. AG:n jälkeen nähtiin kuitenkin shokeeraava käänne, kun Angle liittoutuikin Paul Heymanin kanssa ja ilmoitti, ettei Lesnar tulisi saamaan mestaruusotteluaan ikinä. Lesnar tietenkin raivostui tästä ja paiskasi Kurt Anglen todella rajusti F-5:llä kehätolppaa päin niin, että Anglen polvi tuhoutui. Loukkaantumisen takia Angle ei voinut painia seuraavaan kuukauteen (oikeasti tällä kuviolla yritettiin antaa monista pienloukkaantumisista kärsineelle Anglelle lepoaikaa), mutta Rumblessa hän kuitenkin joutui puolustamaan mestaruuttaan. Vastaan asettui Anglen arkkivihollinen Chris Benoit, joka onnistui voittamaan Big Show'n ykköshaastajuusottelussa. Benoit'n ja Anglen välit olivat tulehtuneet lopullisesti Survivor Seriesissä, jossa heidän alusta alkaen tuhoontuomittu joukkueensa oli kokenut päätöksensä. Vähitellen loppuvuoden aikana Benoit'sta oli alkanut kuoriutua hyväsydäminen tyyppi, joka alkoi tehdä yhteistyö muun muassa Edgen ja Rey Mysterion kanssa. Face-turnin tehnyt Benoit oli valmis haastamaan Anglen tässä mestaruusottelussa, jonka oli samalla tarkoitus päättää Anglen ja Benoit'n vihamielisyydet lopullisesti.

Huhhuh, tämä mestaruusottelu oli sitten hieman toista luokkaa kuin tuo äskeinen. Tämä oli yksi hienoimpia kuuluisan ison P:n Painiotteluita, joita WWE:n kehässä on oteltu. Joitakin vielä tunnelmaltaan mahtavampia ja kokonaisuutena huikeampia koitoksia on vuosien saatossa ollut jonkun verran, mutta puhtaasti painillisesti kovin moni kamppailu ei pysty päihittämään tätä koitosta. Tässä Kurt Angle ja Chris Benoit yksinkertaisesti antoivat aivan kaikkensa. Jotenkin tämän kohtaamisen mahtavuus rakentui ihan salakavalasti. Alku oli hienoa meininkiä (mm. DDT apronille), mutta vajaan 10 minuutin kohdalla oli parin minuutin rauhallisempi vaihe. Silloin epäilin hetken sitä, olisiko tämä kuitenkaan ihan klassikkomenoa, jota muistin tämän olevan. Lopulta tuo rauhallisempi vaihe osoittautui sopivan hienosti juuri tuohon kohtaan ottelussa, ja vähitellen siitä edettiin aivan mahtavaan meininkiin, joka päättyi upeaan lopetukseen. Tämä oli huikea ottelu ja MOTY-kandidaatti, joka pelasti paljon tästä Rumblesta.
****½ (19:50)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Kurt Angle (Ankle Lock)

30 Man Royal Rumble Match - WrestleMania XIX Title Shot
Participants: Shawn Michaels, Chris Jericho, Christopher Nowinski, Rey Mysterio, Edge, Christian, Chavo Guerrero, Tajiri, Bill DeMott, Tommy Dreamer, B², Rob Van Dam, Matt Hardy, Eddie Guerrero, Jeff Hardy, Rosey, Test, John Cena, Charlie Haas, Rikishi, Jamal, Kane, Shelton Benjamin, Booker T, A-Train, Maven, Goldust, Batista, Brock Lesnar, Undertaker
Royal Rumblen tarinan tietävät edelleen kaikki, joten mainitsen tässä taustaselityksessä vain jollain tapaa poikkeukselliset osanottajat. Shawn Michaels ja Chris Jericho olivat tässä vaiheessa aloittelemassa feudiaan. Jericho oli promonnut viikkojen ajan siitä, että vuonna 2003 hän aloittaisi uuden nousunsa voittamalla Rumble-ottelun. Jerichon keskeytti Michaels, joka kehuskeli vuoden 1995 saavutuksellaan (ensimmäisenä kehään ja voittajana ulos), mikä sai Jerichon raivon partaalle. HBK valitsi itselleen tähän comeback-Rumbleensa nimenomaan sisääntulonumeron 1, mutta Jericho päätti valita numeron 2 osoittaakseen pystyvänsä samaan kuin HBK. Bill DeMott tunnetaan paremmin Hugh Morruksena tai General Rectionina. DeMott oli ollut painikuvioista pois vakavan moottoripyöräonnettomuuden vuoksi, ja hän nousi uudestaan esille vasta, kun hänet nimitettiin Tough Enough 3:n pääkouluttajaksi. Samalla hän otti käyttöönsä syntymänimensä ja palasi päärosteriin badass-heelin gimmickillä. B² eli entinen Bull (tai Bling Bling) Buchanan oli John Cenan entinen apuri, jolle Cena oli kuitenkin antanut kenkää töppäilyjen vuoksi pari viikkoa aikaisemmin SD:ssä. Tämä Rumble jäi B²:n viimeiseksi esiintymiseksi WWE:ssä. Test oli taas vaihteeksi tehnyt face-turnin ja hankkinut managerikseen Stacy Keiblerin. Tämä oli aikaa, jolloin Testin faneja kutsuttiin Testicleiksi. No kidding. Shelton Benjamin ja Charlie Haas tunnettiin paremmin Team Anglena. He olivat tehneet WWE-debyyttinsä vuodenvaihteen aikoihin, kun Paul Heyman oli hankkinut kaksi nuorta atleettista kaveria Kurt Anglen apureiksi. Undertaker oli ollut No Mercyn jälkeisestä Smackdownista lähtien poissa ruudusta, mutta nyt hän teki paluunsa. Tähän aikaan IWC:ssä huhuttiin, että 'Taker olisi palaamassa Dead Man -gimmickillään, mutta niin ei tapahtunut.

Tämä oli kokonaisuutena hyvin vahva Royal Rumble vaikkakin ehkä hieman poikkeuksellinen. Tässä nähtiin vain yksi suuri comeback, eikä tarjolla ollut oikeastaan yhtään yllätysosanottajaa, muuta tosi yllättävää buukkausta tai yksittäisiä erityisen hauskoja hetkiä. Sen sijaan tarjolla oli paljon enemmän hyvää painia kuin keskiverto-Rumblessa. Tämä taas johtui siitä, että osanottajissa oli huomattavan vähän isoja mörssäreitä, ja heistäkin monet joko eliminoitiin nopeasti hommasta pois tai pidettiin pienessä roolissa. Sen sijaan pienet ja taitavat painijat saivat paljon aikaa rellestää ja esitellä erinomaisia taitojaan. Ottelussa myös kerrottiin mahtava Chris Jerichon ja Shawn Michaelsin tarina. Kokonaisuutena tämä Rumble jätti oikeasti hyvän fiiliksen, koska tässä monet lahjakkaat painijat pääsivät tosissaan näyttämään osaamistaan. Myös loppumeiningit kaikkine Undertakerin comebackeineen olivat hienoa katsottavaa, vaikka lopputaistelu ei mainittavan erikoinen ollutkaan. Hieno Rumble-ottelu, joka jatkaa parin viime vuoden Rumble-ottelun aloittamaa linjaa.
**** (53:41)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Brock Lesnar (Last eliminated Undertaker)

*** Kurt Angle
** Chris Benoit
* Chris Jericho

Kokonaisarvio Royal Rumblesta: Olipahan aika kahtia- tai oikeastaan kolmijakoinen tapahtuma. Show'n ensimmäiset kaksi ottelua olivat ihan mukavia avausotteluita mutteivat kuitenkaan millään tavalla tajunnanräjäyttäviä. Sen jälkeen keskivaiheilla nähtiin tosi huono naisten ottelu ja poikkeuksellisen heikko World Heavyweight -mestaruusottelu. Tästä taas lähdettiin aivan uuteen nousuun, kun Kurt Angle ja Chris Benoit tarjoilivat yhden hienoimmista WWE-mestaruusotteluista pitkiin aikoihin, ja show'n huipensi oikein hieno Rumble-ottelu. Kahden viimeisen ottelun ja kohtuullisen toimivan aloituksen ansiosta tämä ppv on juuri ja juuri Hyvä, mutta keskivaiheen huonouden takia oltiin hyvin lähellä Ok:ta.

1. WWE Royal Rumble - Hyvä

Ensi viikolla TNA:ta.

[What]

Viime viikolla jäikin oma projekti jatkamatta Kenityksen yhteenvetoa ja uuden vuoden aloitusta ihmetellessä. Jatketaanpas nyt.


Sunnuntai, 21. Toukokuuta 2006
US Airways Center, Phoenix, Arizona

WWE:n painivuosi jatkoi rullaamistaan eteenpäin tuttuun tapaan Smackdown-brändin järjestämällä Judgment Daylla. WrestleManiasta oli jo reilusti aikaa, joten luvassa oli uusia kuvioita ja yksi tietyllä tapaa merkittävä ja muistettava ppv-debyytti. Selostajina sinisen brändin vakionaamat Cole & Tazz.

WWE Tag Team Championship Match
Paul London & Brian Kendrick VS. MNM w./Melina ©
Vuoden alusta saakka tiiminä toimineet London & Kendrick olivat menneen reilun kuukauden aikana nöyryyttäneet Nitroa, Mercurya ja Melinaa pahemman kerran. Erilaisissa matsityypeissä Londrick oli lyönyt MNM hyypiöt peräti viisi kertaa. Noilla voitoilla kuitenkaan ei ollut minkään valtakunnan merkitystä, koska vyöt eivät niissä olleet panoksena. Nyt viimeinkin hurjapäiset nuorukaiset saivat tilaisuuden voittaa silloin, kun sillä on merkitystä. Tässä vaiheessa MNM:n mestaruuskausi oli jo varsin vakuuttavan mittainen; he olivat pitäneet vöitä joulukuusta saakka.

Kaikki raaka-aineet olivat olemassa, mutta syntyisikö tästä siltikään maukasta soppaa? Toisinaan kun lopputulos on vähemmän kuin osiensa summa. Tällä kertaa näin ei käynyt, sillä Londrick & MNM vetivät juuri sellaisen energisen ja räjähtävän joukkuematsin, jota heiltä saattoi odottaakin. Ottelu oli mukava sekoitus WWE-tyylistä rauhallisempaa painia ja indyistä tuttua ”all out” tykitystä. Etenkin Londonin ja Kendrickin otteista oikein huomasi, että näytönhalu oli palava ppv:n valojen alla. Londonin hämmästyttävän upea Dropsault-muuvi on sellainen, joka jaksaa kerta toisensa jälkeen sykähdyttää. Tuliset ja monia käänteitä sisältäneet loppuhetket vielä entisestään nostivat tämän tasapainoisen ja vahvan matsin osakkeita. Ja draamaa riitti vielä kellonsoiton jälkeenkin, lisää spoilerissa. Mallikelpoinen avausmatsi ja vielä vähän enemmänkin.

Spoiler: näytä

Kesto: 13:44
Voittajat: London & Kendrick (London pinned Mercury via Roll Up)

Arvosana: *** ½

Liittyen matsin jälkeisiin tapahtumiin

Spoiler: näytä

Tappio osoittautui liian kovaksi palaksi Melinalle & Nitrolle. Matsin jälkeen Melina alkoi voimakkaasti syyttämään Mercurya häviöstä. Ensiksi syyttely oli verbaalista, mutta ennen pitkää Melina jo läiskäytti Mercurya poskelle. Tähän asti Nitro oli esiintynyt jonkinlaisena rauhansovittelijana kaksikon välillä, mutta yhtä äkkiä hyökkäsikin rajusti Mercuryn kimppuun. Vähän aikaa kestäneen tappelunujakan seurauksena Nitro & Melina poistuivat pukkariin kaksistaan ja Mercury yksinään. Tämähän enteili MNM:n hajoamista, ja tarina jatkui vielä illan aikana toisellakin segmentillä...

Singles Match
Chris Benoit VS. Finlay
King Of The Ring. Nuo neljä sanaa varmasti tuovat jokaiselle painifanille muistoja mieleen. Tuota turnausta ei oltu WWE:ssä nähty vuoden 2002 jälkeen laisinkaan, mutta tänä vuonna KOTR teki paluunsa. Tosin hieman pienemmässä mittakaavassa. Turnaus käytiin pelkästään Smackdownin puolella ja siihen osallistui 8 painijaa. Turnauksen historiassahan osallistujia oli saattanut olla jopa 32, joten hieman köyhän miehen versiohan tämä eittämättä oli. Joka tapauksessa tämän ottelun taustat juonsivat tuohon turnaukseen. Benoit ja Finlay olivat kohdanneet turnauksen avauskierroksella Smackdownissa ja tuon ottelun Finlay oli voittanut kajautettuaan kanukkia shillelaghilla päähän. Sitten kun Finlay oli välierävaiheessa itsekin pudonnut turnajaisista, niin Benoit sai mahdollisuutensa tasata tilit ja kuitata korkotuotot itselleen.

Jos oli joukkuematsi hyvää painia, niin sitä oli tämäkin. Näiden kahden ottelun katsominen peräjälkeen osoittikin hienosti, kuinka monella eri tavalla lajissa showpaini voi otella viihdyttävän ottelun. Siinä missä Londrick-MNM luotti kiihkeään tempoon ja näyttäviin riskiliikkeisiin, niin tämä oli jotain ihan muuta. Rujoa ja intensiivistä tappelua, jossa turvauduttiin simppeleihin lukotuksiin ja kivuliaisiin iskuihin ja heittoihin. Finlaylle ja Benoit'lle oli selvästikin annettu vapaat kädet otella omanlaisensa ottelu ja aikaa rutkasti. Resepti toimi ja lopputuloksena oli harvinaisen old school henkinen turpiinmättö, jossa nähtiin hieman kaikkea. Kivuliaita submission-otteita, rajuja lyöntejä, muutamia isompia spotteja. Itse asiassa kehäköydet vaikuttivat ottelun aikana varsin turhilta kapistuksilta. Nimittäin Finlay & Benoit eivät paljoa mitään irish whippejä käyttäneet, vaan ottelivat lähietäisyydellä keskellä kehää. Oikeastaan ainoat poikkeukset olivat takavyöheitto kehän ulkopuolella ja Diving Headbutt tärskäys yläköydeltä.

Kyseessä olikin mitä mainioin vanhan koulukunnan matsi, joka sisälsi myös hienon tarinan Finlayn kohdistaessa iskunsa Benoit'n operoituun niskaan. Tuon tarinan kehittymistä oli upeaa seurata. WWE:lle epätyypillinen turpiinmättömatsi, josta oli karsittu kaikki kuorrutteet ja glitterit pois. Minä tykkäsin, vaikka ymmärränkin hyvin ettei tämäntyylinen paini enää 2000-luvun yleisöön välttämättä vetoakaan.

Spoiler: näytä

Kesto: 21:12
Voittaja: Chris Benoit (Crippler Crossface Submission)

Arvosana: ****

Singles Match
Jillian Hall VS. Melina w./Johnny Nitro
Yberilkimys JBL oli WrestleManian jälkeen antanut ”imagokonsultilleen” Jillian Hallille lähtöpassit hommasta. Melina ei ollut paljoa myötätuntoa osoittanut kovia kokeneelle Jillianille ja niinpä kaikennäköisten meikkauspistebrawlailujen myötä naiset pääsivät selvittelemään välejään maksutapahtumassa.

Plussaa siitä, että yritystä tuntui olevan. Miinusta siitä, että lyhyen keston ja vajavaisten painitaitojen vuoksi se ei erityisen pitkälle kantanut. Tosin tuo lyhyt kesto nyt oli enemmän positiivinen asia, koska sen vuoksi tämän jaksoi katsoa läpi sellaisena pienenä suupalana Benoit-Finlayn jälkimainingeissa. Huono, mutta ”harmiton” matsi.

Spoiler: näytä

Kesto: 4:18
Voittaja: Jillian Hall (Roll Up)

Arvosana: * ½

Cruiserweight Championship Match
Gregory Helms © VS. Super Crazy
Supersankarirytkynsä kaapin pohjalle mytännyt Helms oli pitänyt keskisarjan vyötä hallussaan tammikuun lopun Royal Rumblesta saakka. Tällä kertaa haastajaksi oli valikoitunut Mexicoolsia edustanut Super Crazy, joka ansaitsi asemansa voittamalla kolmen miehen ykköshaastajuusmatsin Smackdownissa. Sen ihmeempiä juonikoukeroita tämän matsin takana ei sitten ollutkaan.

Bookkajien mielikuvituksen puute taustatarinan luomisessa ei kuitenkaan muuttanut sitä, että Helms & Crazy kumpikin olivat perustaitavia keskisarjalaisia, joilta saattoi onnistuessaan odottaa melko paljonkin. Matsin katsottuani jäin hieman kahden vaiheille: yhtäältä tämä kyllä oli ihan kunnollinen painiottelu, jossa yritystä riitti ja näyttäviäkin liikkeitä läiskittiin. Toisaalta taas matsi tuntui välillä laahaavan paikoillaan ja oli vähän sellainen väkinäisen oloinen. Periaatteessa olen kyllä tyytyväinen, että näinkin hyvätasoinen cw-matsi nähtiin, mutta ihan sinne Helmsin & Crazyn potentiaalin äärirajoille ei ylletty.

Spoiler: näytä

Kesto: 9:56
Voittaja: Gregory Helms (Powerbomb; pinned Crazy with feet on the ropes)

Arvosana: ** ¾

Jatkoa ensimmäisen ottelun jälkeisille tapahtumille

Spoiler: näytä

Tässä tapahtuman keskivaiheilla oli sitten aika jatkaa avausmatsin jälkimainingeissa alkanutta MNM-draamaa. Nyt hurjistuneet Melina & Nitro rynnivät kenraalimanageri Teddy Longin toimistoon, vaatien oikaisua kokemiinsa vääryyksiin tämän illan aikana. Teddyn kertoessa, että häntä ei oikeastaan kiinnosta tehdä asian eteen yhtään mitään päätti Melina sitten tarjota illan toisen poskiläpsynsä. Tuon läpsyn seuraukset olivat varsin kohtalokkaat: Long nimittäin siltä seisomalta antoi sekä Nitrolle että Melinalle POTKUT Smackdownista! Tämä sitten avasi Nitron uralla aivan uuden kappaleen, siitä lisää kesän ja syksyn tapahtumien yhteydessä.

Singles Match
Kurt Angle VS. Mark Henry
Royal Rumblessa tämä kaksikko otteli maailmanmestaruudesta, ja nyt muutaman kuukauden rauhallisemman vaiheen jälkeen välit olivat jälleen pahasti tulehtuneet. Tällä kertaa päällimmäisenä syynä oli, että Henry oli murskannut Anglen kylkiluut hyppäämällä pöydän (ja Kurtin) läpi eräässä Smackdownissa. Tuon vuoksi Angle oli joutunut jättämään KOTR-turnauksen välieräottelun väliin ja unohtamaan kunkun vetimet tältä erää. Nyt Angle oli saanut lekureilta vihreää valoa, ja luonnollisesti halusi maksaa Henrylle potut pottuina.

Liian erilaisia painijoita ovat Angle & Henry. Se tuli selväksi jo Rumblessa ja tämä oli aika lailla toisinto siitä ottelusta. Toki ottelussa oli muutamia hienoja hetkiä ja yleisö todella hyvin mukana, mutta siltikin kuilu miesten välillä oli liian iso. Itse asiassa kaikkein kiivaimmat sekunnit nähtiin vasta ottelun virallisesti jo loputtua, kun Angle nimikkojuntallaan slammasi körilään selostajainpöydän läpi. Varsin keskinkertainen ottelu.

Spoiler: näytä

Kesto: 9:11
Voittaja: Mark Henry (count out)

Arvosana: ** ½

King Of The Ring Final Match
Bobby Lashley VS. Booker T w./Sharmell
Tämänvuotinen ”köyhän miehen kotr” siis huipentui tämän kaksikon kohtaamiseen. Lashley oli tähän mennessä voittanut puolivälierässä Mark Henryn ja välierässä arkkivihollisensa Finlayn. Booker puolestaan oli kukistanut Matt Hardyn ja päässyt suoraan finaaliin Kurt Anglen joutuessa loukkaantumisen vuoksi jättämään välierän sivuun. Nuori ja nälkäinen voimanpesä Lashley vai kokenut ja viekas KirjaMies? Siinäpä kysymys.

Booker & Lashley olivat kumpikin vahvoja B-luokan painijoita. Siis sellaisia, jotka huippuvastustajan kanssa pystyivät venymään todella hyviin suorituksiin, mutta keskenään otellessa hommasta löytyi heikkoutensa. Juuri sellainen tämä ottelu oli. Periaatteessa tässä kyllä oli kaikki kunnossa, mutta sellaista luontevaa ja eheää kokonaisuutta tästä ei koskaan syntynyt. Kohtuullinen viihdemättö, jonka lopputuloksella oli kauaskantoiset seuraukset

Spoiler: näytä

Kesto: 9:16
Voittaja: Booker T (Scissors Kick after Finlay hit Lashley with a shillelagh)

Arvosana: ** ¾

Singles Match
The Undertaker VS. The Great Khali w./Daivari
Tässä nähtiin se tietyllä tapaa merkittävä ppv-debyytti, jonka jo prologissa mainitsin. Heti ensimmäisen WrestleManian jälkeen käydyn Smackdownin päätteeksi Daivari oli marssittanut kehään uuden asiakkaansa. Seitsenjalkaisen ja yli 400 paunaisen jättiläisen Intian viidakoista. Great Khalin debyytti WWE:ssä oli vähintäänkin vakuuttava; hän käytännössä tuhosi kehässä olleen Undertakerin muutamalla rajulla iskullaan ja lähetti tämän sairauslomalle, joka päättyi vasta tänä iltana. Toki, tällä välillä Undertaker oli Theodore Longin kautta esittänyt haasteen, jonka Khali hyväksyi. Aina debyytistään alkaen tähän JD-tapahtumaan saakka Khalia oli bookattu ylivoimaisena tuhoajana, jolle kukaan ei mahtanut mitään. Olikin mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkälle WWE tämän suunnitelmansa kanssa oli valmis menemään?

Olihan tämä kauhistuttava ja shokeeraava ottelu useastakin näkövinkkelistä. Kasuaalifani varmasti järkyttyi Khalin musertavasta ylivoimaisuudesta ja itseni kaltainen fani taasen kauhistui siitä, että WWE tosiaan oli luomassa tästä hädin-tuskin-kävelemään-kykenevästä köntyksestä uutta nimeä pääkuvioihin. Painillisesti ottelu oli anniltaan aika lähellä nollaa: se kun näet koostui Khalin todella hitaasta hallinnasta ja muutamasta Undertakerin signature-liikkeestä. Ainoastaan se, että yleisö jaksoi olla hienosti mukana ja ottelun kiistaton shokkiarvo nostavat tämän arvosanan niinkin hyväksi kuin nyt annan.

Spoiler: näytä

Kesto: 8:32
Voittaja: The Great Khali (Kick to the head)

Arvosana: **

World Heavyweight Championship Match
John 'Bradshaw' Layfield VS. Rey Mysterio ©
WrestleMania oli kummallekin herralle menestys. Rey toteutti unelmansa ja Eddie Guerreron kunniaksi voitti maailmanmestaruuden. JBL puolestaan oli voittanut samana iltana US-mestaruuden. Tapahtuman jälkeisinä viikkoina mestareiden välit olivat kuumentuneet kiehumispisteeseen. JBL:n mielestä Reyn koko mestaruuskausi oli lähinnä huvittava vitsi, jonka hän voisi päättää minä hetkenä hyvänsä. Vielä varmistaakseen tämän oli Bradshaw vedonnut Mysterion ylpeyteen, ”machismoon” ja saanut puristettua Reyn suusta tutun lorun: tappelen ketä vastaan tahansa, missä tahansa. Tuohon lauseeseen takertuen JBL olikin sitten laittanut Reyn ottelemaan menneinä viikkoina Great Khalia, Mark Henryä ja Kanea vastaan. Joten kovin hankalista olosuhteista ReyRey tähän tittelipuolustukseen lähti. Ja tosiaan, JBL:n hallussa pitämä US-vyö ei ollut tässä matsissa linjalla.

Melko usein otteluista jää hieman kaksijakoinen fiilis, mutta harvemmin näin selkeästi. Otteluhan oli periaatteessa ihan hyvä. Se kertoi selkeän tarinan, jossa sympaattinen yleisön suosikki taisteli kaikkia todennäköisyyksiä vastaan isompikokoisempaa ja kaikin puolin etulyöntiasemassa ollutta ilkimystä vastaan. Lisäsyvyyttä asetelmiin haettiin mm. siitä, että symppiksen perheenjäsenet olivat eturivissä ja ilkimys kävi näitä välillä kiusaamassa sekä Reyn harvinaislaatuisesta bleidaamisesta. Lisäksi ottelijoiden kemiat sopivat hyvin yhteen, painin taso oli ihan mukavaa ja ottelun loppuhetkillä riitti jännittäviä käänteitä. Siis varsin hyvä ottelu.

Toisaalta taasen tämä ottelu oli ihan kamala. Tympeän kaavamaista ja ennalta-arvattavaa bookkausta. Totta kai Rey piti saada kaikin tavoin altavastaajan asemaan ja itse ottelukin eteni varsin tuttuja latuja pitkin. Juuri tämä ”ultimate underdog” bookkaus osoittautuikin Mysterion mestaruuskauden riippakiveksi.Hyvä ja tasapainoinen hienon tarinan kertonut painiottelu, mutta toisaalta tympeän kaavamaista menoa. Pitää nyt yrittää joku kultainen keskitie arvosanan kanssa löytää.

Spoiler: näytä

Kesto: 15:57
Voittaja: Rey Mysterio (619 & Frog Splash combo)

Arvosana: *** ¼


*** Chris Benoit
** Finlay
* Rey Mysterio

Yhteenveto: Vuosia 2006-07 on totuttu pitämään Smackdown-brändin synkimpinä. Ainakin sinne vuoteen 2010 saakka, jonka jälkeen koko ohjelman on annettu suosiolla mennä retuperälle. Mutta se on jo toinen tarina. Ne ihan hirveimmät ajat olivat kuitenkin tämän perusteella vielä edessä. Tämä tapahtuma oli kuin viestijuoksu, jossa vikkelin kaksikko tuli ensin. Nimittäin illan avannut joukkuematsi ja etenkin sitä seurannut Finlay-Benoit olivat selkeästi illan parasta antia. Tahti sitten tuntui hiipuvan, mutta toki tuo pääottelu sitten onnistui osan kiimasta palauttamaan. Ehkäpä mainettaan parempi tapahtuma, sillä kyllä tämä parempi paketti oli kuin RAW:n järjestämä Backlash.

Pähkinänkuorispoilerit
London & Kendrick VS. MNM (13:44) *** ½
Finlay VS. Chris Benoit (21:12) **** (illan paras)
Jillian Hall VS. Melina (4:18 ) * ½
Gregory Helms VS. Super Crazy (9:56) ** ¾
Kurt Angle VS. Mark Henry (9:11) ** ½
Bobby Lashley VS. Booker T (9:16) ** ¾
The Undertaker VS. The Great Khali (8:32) **
JBL VS. Rey Mysterio (15:57) *** ¼

PPV Ranking 2006
1. WWE - WrestleMania XXII 3,38
2. TNA - Against All Odds 3,03
3. TNA - Final Resolution 2,92
4. WWE - No Way Out (SmackDown) 2,88
5. TNA - Lockdown 2,79
6. WWE - Judgment Day (SmackDown) 2,78
7. WWE - Royal Rumble 2,75 / TNA - Destination X 2,75
8. TNA - Sacrifice 2,72
9. WWE - Backlash (RAW) 2,46
10. WWE - New Year's Revolution (RAW) 2,11

Vuoden matsi ehdokkaat
Kurt Angle VS. The Undertaker / No Way Out
John Cena VS. Triple H / WrestleMania XXII

Seuraavaksi ei olekaan vuorossa TNA:ta vaan ehkäpä vuoden erikoisin tapahtuma, "ECW" One Night Stand.

[DeadManWalking]

Miten h****tissä kukaan voi antaa kaksi tähteä Khalin ja Undertakerin väliselle oksennukselle? Kaksi tähteä on kuitenkin ihan ok-tason ottelu, mutta kun tuosta Takerin ja Khalin välisestä ripulista ei saa OK:ta mitenkään. Ja...

Spoiler: näytä

Etenkin ottelun lopetus oli typerä. Hehkutit tuota yleisöä, niin yleisössä kukaan ei ollut kyllä mitenkään valmistautunut siihen että Khalin potku johtaisi voittoon, ja oikeastaan minkäänlaista reaktiota koko yleisöstä ei lähtenyt tuon kolmeen laskun jälkeen. Paskasta ei saa konvehtia, tai edes OK-tason suklaata.

[What]

Miten h****tissä kukaan voi antaa kaksi tähteä Khalin ja Undertakerin väliselle oksennukselle? Kaksi tähteä on kuitenkin ihan ok-tason ottelu, mutta kun tuosta Takerin ja Khalin välisestä ripulista ei saa OK:ta mitenkään. Ja...

Spoiler: näytä

Etenkin ottelun lopetus oli typerä. Hehkutit tuota yleisöä, niin yleisössä kukaan ei ollut kyllä mitenkään valmistautunut siihen että Khalin potku johtaisi voittoon, ja oikeastaan minkäänlaista reaktiota koko yleisöstä ei lähtenyt tuon kolmeen laskun jälkeen. Paskasta ei saa konvehtia, tai edes OK-tason suklaata.

No kyllähän tuossa ottelussa sellaista suuruuden tuntua oli ja omat vahvat hetkensäkin 'Takerin (harvojen) hallintaosuuksien aikana. Ja yleisöhän oli ihan oikeasti hienosti menossa mukana, ainakin siihen lopetukseen asti, mikä tosiaan hiljensi sen täysin. Sellaista reaktiota varmaan haettiinkin. Olihan tuo toki rehellisesti sanoen huono ottelu, mutta on sitä paljon kamalampiakin kokonaisuuksia tullut nähtyä. Batistan ja Great Khalin feudia odotellessa