Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

[What]

Rakastan tuota DX vs Rated R-KO feudia, johon tuli niin harmittavalla tavalla tuo HHH:n loukkaantuminen. Siinä oli sitä ns. aitoa vihaa toisia kohtaan, joka myös näkyi feudissa erilaisilla tavoilla. Sen jälkeen jotenkin oli hieman hankalaa sumplia, että miten tätä feudia nyt jatkossa viedään eteenpäin.

Harmittava tuo HHH:n loukkaantuminen, mutta tuo feudi olisi kyllä joka tapauksessa loppunut. Tuo NYR:in ottelu oli nimittäin selkeästi rakennettu sarjan viimeiseksi kohtaamiseksi.

[Merovingi]

Kenny Dykstra a.k.a Kenn Doane on paininut indyissä WWE-potkujensa jälkeen. Ainakin Dragon Gate USA:ssa ja EVOLVEssa käynyt painimassa, samoin yhden try-outin TNA:lle ja kieltäytynyt toisesta. Kävi myös muutama vuosi sitten dark matchissa WWE:n puolella jobbaamassa.

Doane on vielä nuori sälli painijaksi. Ikää kuitenkin 27, joten paluu WWE:hen on ihan mahdollista. Tosin on nykyään Collegessa ja pelaa siellä jenkkifutista, joten paini on saattanut jäädä taka-alalle.

Jannu on myös kirjoittanut yhden lastenkirjan.

Dykstra oli kyllä todella vammainen sukunimi enkä jannussa oikein ikinä mitään kovin suurta nähnyt. Okei, potentiaalia oli havaittavissa, mutta jokin puuttui. Ehkä se kuuluisa tekijä X, jonka puute sai minut nihkeäksi miehen uran menestystä kohtaan.

[Kenitys]

Dykstrastahan piti tulla seuraava todellinen supertähti, ja pitkän aikaa uumoiltiin, että kaveri liittyisi Edgen ja Ortonin seuraksi Rated RKO:hon. Itse pidin kyllä Kennystä paljon, ja olisin tahtonut nähdä, että hänelle olisi annettu ainakin yksi kunnon mahdollisuus. Sellainen jäi kuitenkin saamatta - ainakin toistaiseksi. Kyseessä on tosiaan nuori kaveri, joka voisi hyvinkin tehdä vielä paluunsa ainakin johonkin promootioon (köh, TNA), jos vain omia haluja on.

Viimeinen New Year's Revolution on kieltämättä jäänyt mieleen varsin positiivisena yllätyksenä ja hyvänä avauksena vuodelle 2007. Samaa mieltä näyttää olevan Whattikin. Erityisesti ME oli positiivinen yllätys, ja joukkueottelu oli ikävästä loukkaantumisesta huolimatta kova suoritus.

Krizskille piti kommentoida jo aiemmin, mutta nyt vasta ehdin. Tykkään tosiaan projektin ideasta, mutta Migun tavoin itsekään en noille ranskalaisille viivoille ainakaan tuossa tyylissä syty. Ymmärrän periaatteessa idean tehdä tuollaisia "selotustyylisiä" tai Tale of the Tape -tyylisiä huomioita ottelusta, sen taustasta ja jatkosta, mutta jotenkin se ei ainakaan minulle tarjonnut pahemmin mitään, minkä takia olisin halunnut lukea tekstit tarkasti. Osa, erityisesti HHH vs. Cactus Jack tuntui myös turhan pitkältä tuollaiseksi ranskistyyliksi. Kirjoitusvirheistä tai pienistä ajatuskatkoksista nillittäminen nyt on tosi turhaa hommaa, mutta on silti huomautettava, että "Royal Rumblen perisynti on keskivaiheen flown säilyttäminen, joka tässä Rumblessa hieman epäonnistui" -kaltaisista lauseista huomaa myös sen, että teksti on vähän ekstran roolissa. Videot ovat ehdottomasti näiden arvostelujen parasta antia, joten ehkä joku tähtiarvosanat ja loppukooste tai pienet kokonaisilla lauseilla kirjoitetut kommentit jokaisesta ottelusta voisivat olla enemmän omaan makuuni. Ehdottomasti siis kuitenkin hyvää työtä, ja odotan jatkoa! Jännä vertailla mielipiteitä omiini.

[Krizski]

Kiitos Kenitys rakentavasta palautteesta!

Pitää vielä tosiaan miettiä, miten hommat ratkaisen tällä kirjoittamispuolella. Itse olen sen aina tiennyt ja tulen tietämään, etten osaa suoltaa kieliopillisesti kovin mahtavaa tekstiä. Sen takia oli aikoinaan hemmetin iso kynnys edes lähteä tälle foorumille tai ylipäätänsä mihinkään kirjoittamaan omia ajatuksia.

Lyhyet lauseet voisivat toimia paremmin, joten se voisi olla seuraava kokeiluni tähän projektiin kirjoituspuolellani. Meikä tulee kokeilemaan sitä sunnuntaina, joten jos on suotavaa niin haluaisin siihen taas hieman kommenttia, että oliko se yhtään sen parempi kuin nuo ranskalaiset
No Way Outin kuvaan luultavasti tänä iltana tai huomenna iltapäivällä, kun löytyy sopivasti aikaa. Tosiaan videot ovat pääosassa eikä niinkään tekstit, mutta ymmärrän myös niiden tekstien tärkeyden, joten laitan niihin lisää panostusta.

Onhan se jännää vertailla keskenään, että millaisia mielipiteitä löytyy. Ainakin Rumblen kanssa oltiin hyvin samoilla linjoilla.

[The Rocker]

Olihan tuo Krizskin arvostelu kivaa vaihtelua Whatin ja Kenityksen raporttien sekaan. Voisi itsekin tänne jotain raportoida joskus. Jos saisi aikaiseksi.

EDIT. Itseäni eivät nuo ranskalaiset viivat niin paljoa häirinneet. Tosin saatoin lukeakin raportin vähän toisella silmällä. Toki Kenityksen ehdotus tiivistyksistä oli aika hyvä.

[Kenitys]

TOTAL NONSTOP ACTION WEEKLY PPV #59 (27.8.2003)

Elokuun viimeinen ppv. Selostajaksikon tiedättekin. Haastattelijan roolia tässä jaksossa hoiti Terry Taylor, sillä Scott Hudson oli jossain menossa tämän viikon.


Shane Douglas & Disciples of the New Church w/ James Mitchell vs. 3 Live Krew
Shane Douglas ja Disciples of the New Church olivat käyneet pitkän aikaa sotaa Ravenia ja The Gatheringiä vastaan, eikä se edelleenkään ollut ohi. Tällä viikolla he kuitenkin kohtasivat Killings & Konnan & James -kolmikon, joka edelleenkin ajelehtii tyhjyydessä. James Mitchell muuten ilmoitti tämän ottelun aikana, että Alexis Lareeta ei näkynyt tänään backstagella ja että hänen tietojen mukaan Laree oli jättänyt Gatheringin eikä enää esiintyisi TNA:ssa. Saa nähdä, pitääkö paikkansa. Moni asia on kuitenkin epäselvää edelleen tässä New Church & Douglas vs. Raven & Gathering -kuviossa. Kuka on se Mitchellin mysteerinen apuri, joka on useamman kerran piessyt Ravenin?

Pakko antaa sen verran kehuja tähän mennessä 3LK:n toiminnasta, että kehässä äijät ovat olleet paljon viihdyttävämpiä kuin olisin luullut. Viikottaiset videoanglet olivat lähes pelkkää paskaa, mutta kehätoiminnassa 3LK ei ole ollut ollenkaan niin huono kuin olisi voinut luulla. Siihen on auttanut paljon se, että Konnan on ymmärretty pitää porukan puhemiehenä ja samalla tyyppinä, joka on kaikkein vähiten kehässä. Killingsille on puolestaan annettu eniten kehäaikaa, ja hän on ollutkin hyvässä iskussa. Jameskin on tuntunut olevan tavallista virkeämpi. Tämäkin ottelu New Churchia ja Douglasia vastaan oli ihan kivaa menoa, vaikka minkäänlaista pohjustusta ei tälle ottelulle ollutkaan. Erityisesti Killings, Slash ja Sinn näyttivät hyvältä mäiskiessään toisiaan. Ei tässä silti mitään normaalista kivasta 6-Man Tagista poikkeavaa nähty, joten mistään varsinaisesti hyvästä ottelusta ei puhuta. Lisäksi lopetus oli sen verran typerä, että se tiputtaa tämän tv-ottelun arvosanojen tasolle. Silti ihan ok alku illalle.
** (7:09)
Voittajat:

Spoiler: näytä

No Contest (Referee stopped the match after CM Punk & Julio Dinero interfered)

Sonny Siaki w/ Trinity vs. D-Lo Brown
Tämän viikon show'n alussa mainostettiin, että jakson aikana ratkaistaisiin otteluissa mahdollisimman monta meneillään olevaa feudia. Tämä oli näistä "ratkaisevista otteluista" ensimmäinen, kun Sonny Siaki ja D-Lo Brown päästettiin ottelemaan toisiaan vastaan. Tämä feud oli saanut alkunsa jo hyvän aikaa sitten, kun Siaki oli kerta toisensa jälkeen aiheuttanut Brownille tappion mestaruusotteluissa AJ Stylesiä vastaan. Lopulta Siaki oli tullut tempuistaan niin ylimieliseksi, että hän oli mielestään valmis päättämään Brownin uran. Niinpä hän yritti järjestää edellisellä viikolla hautajaiset Brownin uralle, mutta tuo kuvio sai Siakin kannalta ikävän käänteen, kun Brown pomppasi ringsidellä olleesta arkusta ja pieksi Siakin. Myöhemmin illalla Brown vielä eliminoi Siakin ykköshaastajuus-Gauntletista.

Vähän laimeaksi jäi Siakin ja Brownin kohtaaminen. En minä toisaalta tältä ihan hirveästi odottanutkaan, koska jotenkin Siaki vs. Brown ei vain kuulosta sellaiselta otteluparilta, joka saisi aikaan jotenkin huikean kohtaamisen. Tämä saattaa nyt kuulostaa hieman oudolta, kun juuri edellisessä arviossa sanoin, että Siakin ja Brownin feud kuulostaa hyvältä. Olen edelleen sitä mieltä, mutta lähinnä siis sen takia, että se tuo vähän tuoreutaa näihin muuten jämähtäneisiin kuvioihin. Lisäksi Siaki ja Brown esittelivät kyllä ihan nättejä liikkeitä, ja esimerkiksi Brownin ASAI Moonsault ja Siakin vakuuttava Powerbomb kehän ulkopuolella olivat oikeasti näyttäviä hetkiä. Ottelulla ei kuitenkaan ollut aikaa erityisen paljon, ja siitäkin osa meni Trinityn sekaantumisten kanssa säätämiseen. Niinpä tästä jäi lähinnä sellaisen kivan tv-ottelun fiilis, mutta parempaankin voi hyvin olla mahdollisuuksia oikealla buukkauksella.
** (4:55)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Sonny Siaki (Siakalypse Now)

Michael Shane (c) vs. Jerry Lynn - NWA X Division Championship
Michael Shane oli tosiaankin voittanut X-Divisioonan mestaruuden edellisessä show'ssa nähdyssä historian ensimmäisessä Ultimate X Matchissa, sillä Chris Sabin ja Frankie Kazarian keskittyivät lopussa liikaa toistensa telomiseen. Shane oli käyttäytynyt jo useampana viikkona ylimielisesti, ja mestaruusvoitto oli vain pahentanut tilannetta. Nyt Shane kuvitteli olevansa vähintäänkin TNA:n suurin tähti, ja hän hehkutti ennen ottelua nähdyssä haastattelussa olevansa Shawn Michaelsin serkku. Ensimmäisessä mestaruuspuolustuksessaan Shane sai vastaansa TNA:n X-Divisioonan suurimman legendan Jerry Lynnin, jolla oli ollut viime aikoina suuria ongelmia TNA:n hallintokonsultin Don Callisin kanssa. Callis oli viime viikkoina estänyt Lynnin pääsemisen show'ihin, yhyttänyt turvamiehet tämän kimppuun ja antanut tälle jopa sakot liiallisesta aggressiivisesta käyttäytymisestään. Callisin mukaan Lynn ei ollut millään tavalla sopiva ykköshaastaja törkeän käytöksensä vuoksi, mutta NWA:n Director of Authority Erik Watts oli silti antanut Lynnille tämän mestaruusottelun.

Hyvä X-Divisioonan mestaruusottelu kuten sopi odottaa. Ikävä kyllä osasin odottaa myös sitä, että ei tästä mitään suurta klassikkoa kehkeytynyt. Taisin jo jossain aikaisemmassakin arvostelussa sanoa, että jollain tavalla Lynn ei ole viime aikoina ollut ihan parhaassa iskussaan, ja samanlainen fiilis jäi myös tästä ottelusta. Jotenkin Lynn on ehkä ajautunut painityyliltään aika kauas X-Divarin menosta, vaikka vielä viime vuonna ja tämän vuoden alkupuolellakin hän tarjosi todella vauhdikkaita otteluita. Nyt Lynnin otteluissa on enemmän ykkösasiana kehäpsykologia ja otteluiden rakentelu sen sijaan, että nähtäisiin erityisen räjähtävää toimintaa. Ei siinä periaatteessa mitään vikaa ole, mutta toivoisin ehkä vähän menevämpää touhua näiltä X-Divarin otteluilta. No, Lynnin piipahdus tässä divisioonassa tuskin oli paljon tätä ottelua pidempi. Ja olihan tämä koitos ehdottomasti hyvä ja mukavan pitkäkin tasaväkinen kamppailu, jossa molemmat pääsivät näyttämään osaamistaan. Harmi vain, että lopetus oli taas laimea.
*** (12:22)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Michael Shane (Superkick after red-shirted TNA Securitys interfered)

Abyss vs. Sandman
Abyss oli edellisviikon Gauntlet Matchin ehdottomasti vakuuttavin painija, joka kylvi koko ottelun ajan tuhoa ja eliminoi suurimman osan painijoista. Abyss eliminoi ottelun aikana jopa Kid Kashin, jonka apurina hän oli tähän asti toiminut. Samalla tavalla Abyssin eliminoimaksi joutui myös Sandman, ja nyt nämä kaksi hyvin poikkeuksellista painijaa pistettiinkin toisiaan vastaan rematch-hengessä. Ennen ottelua Kid Kash saapui vaatimaan Abyssiä tilille viime viikon tempuistaan.

Eipä tästä ottelusta ole hirveästi sanottavaa, sillä paljoa ei kolmessa minuutissa ehdi tapahtua. Abyss oli jälleen vakuuttavan oloinen jyrätessään Sandmanin maahan sekä kehässä että kehän ulkopuolella näyttävillä power-liikkeillä. Sandmankaan ei ollut mitenkään kamalan huonossa iskussa tällä kertaa, mutta alkaahan hän olla jo aika väsynyt näky tässä TNA:n rosterissa. Ensimmäiset kuukaudet Sandmanin kanssa toimivat vielä hyvin, mutta nyt kaverille ei ole enää hyvään aikaan keksitty mitään järkevää käyttöä. Kun tähän lisätään se, että Sandman ei ole varsinainen painiparkettien partaveitsi, niin minun puolestani koko tyypistä voitaisiin vähitellen luopua. Koittakaa sen sijaan vaikka hankkia se Sabu vielä kerran takaisin. Tästä ottelusta sen verran, että tämä lähti kyllä käyntiin ihan siedettävästi, mutta paljon sen enempää ei ehtinytkään tapahtua, kun hommaan sotkettiin Kid Kashin sekaantuminen. Sen jälkeen nähtiin vain Kashin ja Abyssin huutoa toisilleen, yksi botchattu spotti ja laimea lopetus. Lyhyeksi jäi ja ehkä hyvä niin. Puhtaasti huono ottelu.
* (3:31)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Abyss (Black Hole Slam)

America's Most Wanted (c) vs. Simon Diamond & Johnny Swinger - NWA Tag Team Championship
Tätä feudia on varmaan turha enää selittää. America's Most Wanted ja Diamond & Swinger ovat olleet toistensa kimpussa viikko toisensa jälkeen. Viime viikkoon asti AMW oli hallinnut feudia otteluissa, ja Diamond & Swinger olivat puolestaan ottaneet omansa takaisin pieksemällä Harrisin ja Stormin postmatch- tai backstage-angleissa. Viime viikolla tilanne kuitenkin kääntyi, kun Diamond ja Swinger voittivat AMW:n non title -ottelussa. Nyt tuo kaksikko sai voittonsa ansiosta vielä yhden mestaruusottelun AMW:tä vastaan.

Jo totuttuun tapaan nämä kaksi joukkuetta pistivät pystyyn hyvän ottelun. En ole enää ihan varma omistakaan laskuistani, mutta tämä oli joko neljäs tai peräti viides näiden joukkueiden välinen kohtaaminen parin viime kuukauden aikana, mutta vieläkään en ole kyllästynyt katsomaan näitä otteluita. Jotenkin tässä kuviossa on toiminut erinomaisesti se, että tämä nelikko on ottanut yhteen lähes joka viikolla. Nyt tässä oli lisäksi vielä vähän uutta särmää mukana, kun Diamond ja Swinger olivat vihdoin onnistuneet päihittämään AMW:n, ja he olivat kertaheitolla paljon uskottavamman näköisiä haastajia. Otteluna tämä kohtaaminen oli aika lähellä parasta, mitä näiltä joukkueilta on nähty, mutta vieläkään ei ihan päästä sille ***½-tasolle. Suurin syy oli tästä show'sta tuttu teema, eli laimea lopetus. Toisaalta lopetus oli sopivan erikoinen, joten siinä mielessä se oli hyvä. Parasta ottelussa oli kuitenkin kaikkien neljän totaalinen omistautuminen, joka näkyi muun muassa huikeassa kulmaspotissa, jossa Johnny Swinger paiskasi Powerbombilla kolmen miehen tornin kulmauksesta alas. Aivan pirun hienon näköinen bumppi. Kokonaisuutena siis hyvä joukkueottelu, joka olisi tarvinnut hienoon arvosanaan vain hieman toisenlaisen päätöksen tai vielä vähän lisää jotain uutta.
*** (9:08)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Simon Diamond & Johnny Swinger (Diamond pinned Harris after Glenn Gilberti's interference and Problem Solver)

Glenn Gilberti vs. Dusty Rhodes - Bullrope Match
Tämä ottelu alkoi suoraan edellisen jälkimainingeista, sillä sekä Glenn Gilberti että Dusty Rhodes olivat sekaantuneet äskeiseen joukkuemestaruusotteluun. Rhodes oli sekaantunut tähän AMW vs. Diamond, Swinger & Gilberti -kuvioon kaksi viikkoa sitten saavuttuaan Harrisin ja Stormin avuksi 6-Man Tag Team Matchiin. Tuossa ottelussa Gilberti ja Rhodes olivat piesseet toisiaan pahasti, ja nyt miehet saivat mahdollisuuden selvittää välinsä 1 on 1 -ottelussa. Stipulaatioksi oli määrätty Rhodesin bravuuriottelu Bullrope Match.

Tämähän ei edes ollut niin kamala kuin luulin. Toisaalta kun pelkäsin etukäteen tästä lähinnä DUD-tasoista kohtaamista, niin tuo komentti ei vielä liikoja tarkoita, eikä tältä ottelulta liikoja kannatakaan odottaa. Tämä oli aivan ehdottomasti huono ottelu, mutta tähän kuvioon liittyvänä osana tämä oli yllättävän toimiva harmiton minikohtaaminen. Rhodes näytti itse asiassa tässä ottelussa paremmalta kuin monissa muissa TNA-otteluissaan, ja Gilbertikin hoiti taas vaihteeksi sen tehtävän, minkä hän osaa, eli turpiin ottamisen. Rehellisyyden nimissä on tosiaan vielä kerran muistutettava, että tässä ei oikeastaan nähty painia nimeksikään. Ottelu koostui lähinnä Gilbertin pakoiluyrityksistä, ja Dustyn kyynärpääiskuista sekä lehmikellolla mäiskimisestä. Ottelun huonoin osuus oli illan teemaan sopien lopetus. Christopher Danielsin sekaantumisessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta ei sitä ihan kaikkein uskottavimmalla tavalla hoidettu.
* (4:11)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Glenn Gilberti (Pinned Rhodes after Daniels interfered and knocked him down with one punch)

AJ Styles (c) w/ Vince Russo vs. Raven - NWA World Heavyweight Championship
AJ Stylesille haettiin edellisen viikon Gauntlet Matchissa uutta ykköshaastajaa, ja Ravenhan tuon ottelun lopulta voitti. Raven oli TNA-debyytistään lähtien puhunut siitä, kuinka NWA World Heavyweight -mestariksi nouseminen oli hänen kohtalonsa, ja tämä oli hänen ensimmäinen mahdollisuutensa Jarrettille huhtikuussa koetun tappion jälkeen saavuttaa tuo himoittu asema päämestarina. Raven veti ennen tätä ottelua suorastaan briljantin promon, jossa Raven puhui siitä, että Shane Douglasin ja James Mitchellin kanssa käydyt sodat olivat vain pieniä sivupolkuja ennen lopullisen päämäärän saavuttamista.

Ehdottomasti parhaimpia tämän firman tarjoamia päämestaruusotteluita. Raven ja Styles todella pistivät kroppansa täysillä peliin ja ennen kaikkea lähtivät tähän otteluun todella energisenä mukaan. Kumpikin paahtoi ihan täysillä, eikä ottelussa ollut hetkeäkään mitään tylsää rest hold -hetkeä. Jopa submission-vaiheet olivat oikeasti uskottavan ja kivuliaan näköisiä ja ihan jotain muuta kuin perus Chin Lockeja. Styles bleidasi heti alussa, ja molemmat ottivat kovaa bumppia vastaan. Erityisesti Ravenin viisi Russian Leg Sweepiä turva-aitaa päin näyttivät tosi pahalta, ja Styles puolestaan vastasi niihin huikeilla high flying -liikkeillään. Olin siis kokonaisuudessaan todella fiiliksissä tästä ottelusta, mutta ikävä kyllä loppu pilattiin ylibuukkauksella. Yksi sekaantuminen oli vielä ok, ja toinenkin menetteli, mutta lopussa oli niin paljon sekaantumisia, että koko mielessäni vallinnut jännitys ottelun lopputuloksesta meni lopulta yli. Sen jälkeen minulle oli ihan sama, mitä ottelussa kävi, joten taas kerran TNA pilasi liialla ylibuukkauksella päämestaruusottelunsa lopun. Toisenlaisella lopetuksella olisi voinut olla huippuottelu, nyt vain hieno. Ottelun jälkeen nähtiin vielä huikea joukkotappelu, jossa AMW, Raven, Jeff Jarrett, Erik Watts ja D-Lo Brown kävivät AJ Stylesiä, Sonny Siakia, Simon Diamondia, Johnny Swingeriä ja Christopher Danielsia vastaan.
***½ (15:02)
Voittaja:

Spoiler: näytä

AJ Styles (Styles Clash after Douglas interfered)

*** Raven
** AJ Styles
* Chris Harris

Kokonaisarvio Total Nonstop Action Weekly PPV #59:stä: Ihan toimiva show. Pari huonoa ottelua toki aiheutti taas sen, ettei tälläkään kuuhun päästä, mutta vastapainona jakson aikana nähtiin kuitenkin yksi hieno ja pari hyvää ottelua. Kun vielä TNA oppisi buukkaamaan otteluidensa lopetuksia paremmin, oltaisiin jo pitkällä. Nyt on kuitenkin menossa ehdottomasti parempi vaihe buukkauksessa, ja monet juonikuviotkin ovat vähintään ok:ita. Saa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan. Tämä oli Kehno mutta vuoden 2003 keskiverto-TNA:ta parempi.

1. WWE WrestleMania XIX - Loistava
---------------
2. WWE Vengeance - Hieno
---------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. WWE Backlash - Ok
6. WWE SummerSlam - Ok
7. WWE Bad Blood - Ok
---------------
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #58 - Kehno
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #32 - Kehno
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #34 - Kehno
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #41 - Kehno
12. WWE Judgment Day - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #40 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #42 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #38 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #59 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #28 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #35 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #39 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #50 - Kehno
21. WWA The Reckoning - Kehno
22. WWE Insurrextion - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #56 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #57 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #52 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #37 - Kehno
27. WWA The Retribution - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #33 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #44 - Kehno
---------------
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #36 - Surkea
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #49 - Surkea
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #51 - Surkea
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #54 - Surkea
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #31 - Surkea
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #26 - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #55 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #45 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #27 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #53 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #48 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #47 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #43 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #29 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #30 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #46 - Surkea

Seuraavaksi Unforgiven.

[Krizski]

Videoni on vasta latautumassa Youtubeen, koska tänä päivänä oli hiukan erilasia kiireitä ja kommervenkkejä. Joten tässä teille ensin tekstimuodossa ja lisään loppuun linkin videooni, kun se on sinne Youtubeen latautunut. Nostalgiakatsaus alkakoon!!!!

The Krizskin nostalgiakatsaus: WWE No Way Out 2000

Hartford Civic Center, Hartford, Connecticut

Jotenkin tuosta posterista tulee mieleen, että Triple H pitäisi lekaansa käsissään, joka on sitten editoinnissa poistettu pois posterista. Joku viisaampi voisi muuten kertoa, että koska HHH käytti ensimmäisen kerran lekaansa WWE:ssä. En nyt nopealla googlauksella sitä löytänyt..

No Way Out 2000 on ensimmäinen No Way Out PPV tässä saagassa, jonka paikka sementoitui ennen Wrestlemaniaa. Elimination Chamber sitten jossain vaiheessa kampesi tämän nostalgisen väliPPV:n pois paikoiltaan. Selostajina tutut JR ja Jerry Lawler!

Singles Match for The WWE Intercontinental Championship: Chris Jericho (c) w/ Chyna vs Kurt Angle

Timanttinen ottelupari ennakkoon! Chris Jericho ja Kurt Angle siis vastatusten, joka on varmasti monen painifanin unelma ottelupari. Pitää kuitenkin muistaa, että tässä vaiheessa miehet olivat vasta uriansa WWE:ssä, joten se varmasti vaikutti tämän ottelun ajalliseen antiin.
Jericho kääntyi Royal Rumblen jälkeen faceksi ja samalla muodosti liiton pahimman kilpakumppaninsa Chynan kanssa. Sillä aikaa Kurt Angle nappasi itselleen WWE European Championshipin suunnaten heti katseensa seuraavaan kultaiseen vyöhön, joten näin on ottelun taustat siis selvillä.
Kymmenen minuuttia aikaa, jonka aikana nähtiin hyvää painia, mutta jokin ei vain minuun iskenyt. Johtuiko se sitten mielestäni pienestä hätäilystä, joka juurikin johtui kohtuu tiukasta aikarajasta? Myös ottelun lopetus sai harmaita hiuksia päähäni. Aika heppoinen mestaruusvyön käyttö tuotti ottelun lopetuksen. Pidemmällä ajalla ja paremmalla lopetuksella tämä olisi noussut kovemmaksi kamppailuksi. Nyt jäätiin sellaiseen ihan kivaan, mutta varmasti nämä jätkät saa tulevaisuudessa parempaa aikaan keskenään

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winner: Kurt Angle via Pinfall (New WWE Intercontinental Champion)

Tag Team Match for The WWE Tag Team Championship: NAO (c) vs Dudley Boyz

Kaksi heeljoukkuetta vastakkain, joka helposti vaikuttaa yleisön reaktioihin. Tässä ottelussa niin ei käynyt vaan NAO oli niin over yleisön silmissä, että heitä yleisö kohteli kuin facejoukkuetta konsanaan. Billy Gunn satutti itseään edellisessä Smackdownissa, jonka takia herraa pidettiin aika paljon pimennossa tässä ottelussa. Mies lähtikin parantelemaan kättään tämän ottelun jälkeen, joka suoritettiin kayfabessa ikävän näköiselle rautaputkispotilla. Tuli varmasti kipeää.
Ottelussa oli ihan mukavaa joukkuepainia, jossa molemmat joukkueet pyrki näyttämään pahimmat heeltaktiikkansa. Ihan kelvollinen ottelu heel vs heel otteluksi!

Arvosana: **½

Spoiler: näytä

Winners: Dudley Boyz via Pinfall (New WWE Tag Team Champions

Singles Match: Mark Henry vs Viscera

Nyt nähdään ehkä kauhujen pariskunta tanssimassa kehässä! Mark Henry vs Viscera on ehkä kauhein ottelupari paperilla, mitä tuohon aikaan saatiin WWE:ssä. Ottelussa oli jopa taustatarinaa, kun Viscera hyppäsi Big Splashin raskaana olleen Mae Youngin päälle, joka tietenkin suututti Mark Henryn. Mae Young siis on Mark Henryn tyttöystävä, joka on tämän ajan WWE:n kieroa ja sadistista huumoria.
Ottelu oli jopa yllättävän laadukas siihen nähden, mitä osasin odottaa. Jollain kierolla tavalla jopa jotenkin nautin näkemästäni. Nämä puskutraktorit tekivät heidän näköisensä ottelun, joka ansaitsee minulta yhden, mutta komean tähden

Arvosana: *

Spoiler: näytä

Winner: Mark Henry via Pinfall

Tag Team Match: Edge and Christian vs The Hardy Boyz w/ Terri

Ensin heel joukkueiden kohtaaminen, seuraavaksi facejoukkuiden kohtaaminen, jossa ratkotaan joukkuemestaruuksien ykköshaastajuudet.
Nämä joukkueet ovat ottaneet ennenkin yhteen ja ottavat vielä tulevaisuudessakin yhteen. Senpä takia tähän otteluun ei ehkä ihan niitä kovimpia panoksia laitettu, mutta silti me nähtiin komeaa joukkuepainia. Ehkä jopa minun makuuni haettiin liiankin monta kertaa jotain isoa liikettä, jonka takia kehäpsykologia vähän kärsi. Näinhän se välillä sattuu menemään kahden facejoukkueen kohdatessa.
Ottelun lopetus oli kuitenkin aika ikävä, kun puskista Terri kääntyi Hardyja vastaan, joka tietysti auttoi Edgen ja Christianin voittoon. Kaiken huippuna ottelun jälkeen Terrin suojelijat Faaroq ja Bradshaw hyökkäsivät Hardyjen kimppuun. Että sellaasta..

Arvosana: ***½

Spoiler: näytä

Winners: Edge and Christian via Pinfall

Singles Match: Tazz vs Big Boss Man

Ei tätä edes otteluksi voinut laskea, mutta kai se on pakko. Tazzin upeasta debyytistä päädyttiin tähän, joka kertoo ehkä oleellisen. Ottelulle ei edes anneta minuuttia aikaa, joka päättyy Prinssi Albertin sekaantumiseen. Albert on muuten ehkä karvaisin painija, mitä olen koskaan nähnyt. Tuotahan voisi kutsua turkiksi.
Täysi nollahan tämä oli eikä herättänyt muita tuntemuksia kuin vain syvän huokauksen!

Arvosana: DUD

Spoiler: näytä

Winner: Tazz via DQ

No Holds Barred Match: Kane w/ Paul Bearer vs X-Pac w/ Tori

Tämän feudin piti olla ohi, mutta niin vain se jatkui uusilla ja mielenkiintoisilla juonenkäänteillä. Kanen tyttöystävä Tori kääntyi miestään vastaan ja petti Kane X-Pacin kanssa. Juuri hieman inhimillisiä piirteitä esittänyt Kane joutui mielisairaalaan, mutta palasi sieltä julmempana kuin koskaan Paul Bearerin kanssa. Tombstonea sai matkan varrella Tori ja monet muut. Lopulta X-Pac sai kostonsa, kun hieman korvensi Kanen kasvoja LIEKINHEITTIMEN kanssa! Tuollaista en ole ennemmin nähnyt ja pelottavan näköinen se olikin.
Näin massiivisen taustan takia tämä ottelu oli aika paha pettymys! Ihan perus brawl saatiin aikaan, jossa ei kuitenkaan nähty tämän ottelumuodon hienouksia. Ehkä huumoripuolelta parasta oli Bearerin ja Torin hippaleikit. Lopetus oli ihan näppärä, josta pidin! Kuitenkin feudin lopetusotteluksi aika kova pettymys!

Arvosana: **+

Spoiler: näytä

Winner: X-Pac via Pinfall

6 Man Tag Team Match: Too Cool and Rikishi vs Radicalz (Chris Benoit, Dean Malenko and Perry Saturn w Eddie Guerrero

Radicalzit vihdoin ja viimein WWE:ssä! Harmittavasti Eddie Guerrero heti loukkasi itseään, joka oli herralle aika kova pala.
PPV-debyytissä Radicalzit kohtasivat Too Coolin ja Rikishin, joiden kanssa Radicalzit saivat aikaan pientä nokkapokkaa. Ihan siis sellainen perusvarmatausta takana tähän mukavaan ja oikeasti kohtuullisen hyvään otteluun.
Sopivasti huumoria ja tiukkaa teknistä hyvää painia, jonka takia meikäläinen tästä piti oikein paljon. Tähän mennessä illan paras ottelu, joka jo hilppasi todella läheltä neljää tähteä. Muutama lisäminuutti niin olisin lätkäissyt neljä tähteä tälle ottelulle.

Arvosana: ***½

Spoiler: näytä

Winners: Too Cool and Rikishi via Pinfall

Singles Match: The Rock vs Big Show

Big Show vaatimalla vaati uusintaa Royal Rumble -ottelun lopetuksen takia. Big Shown mielestä Rockin jalat osuivat maahan ennemmin kuin Big Show eliminoitui. Viikkojen ajan Big Show etsi todisteita, kunnes lopulta videotodisteet löysi tästä valitettavasta tilanteesta. Sen jälkeen nähtiin kakkosnelosta ja miestä lentämässä ikkunan läpi, joten tulikuumana tämä feudi kävi Royal Rumblen jälkeen. Kuka saisi haastaa WWE Championin Wrestlemaniassa?
Pelon sekaiset tunteet tästä otteluparista. Big Show painii tiettyjä painijoita vastaan kohtuu hyviäkin otteluita, mutta onko The Rock sellainen vastustaja. Kohtuu mukavaa brawlia, jonka aikana nähtiin molempien lempiliikkeitä sopivaan tahtiin. Myös aikaa tämä sai juuri sopivasti, jotta meno ei tuntunut liian puuduttavalta.
Lopetus oli sitten se, mistä tämän ottelun voi muistaa. Shane McMahon palasi WWE:hen kusettaen The Rockia liittoutuen Big Shown kanssa. Shane iski hyppyn aikana terästuolilla Rockia, jonka jälkeen Show onnistui nappaamaan ykköshaastajuuden itselleen. Mitä tämä merkitsee tulevaisuudessa?
Jos vertaa nykyisyyden Show vs Ortonia niin tämä onnistui paremmin, mutta ei kuitenkaan mikään superi ollut. Show osaa parempiakin otteluita otella. Ihan semifiilikset illan vetonaulaa!

Arvosana: **½

Hell In a Cell match for The WWE Championship (Title vs Career): Triple H (c) vs Cactus Jack

Cactus Jackin viimeinen mahdollisuus WWE Championshipiin ja Wrestlemanian pääotteluun. Cactus Jackin ura on vaakalaudalla, koska muuten HHH ei olisi suostunut tähän uusintaotteluun. Ottelumuodoksi Cactus Jack valitsi empimättä Hell in a Cellin, joka sai Triple H:n valkoiseksi. HHH joutuisi tuon pähkähullun idiootin kanssa julmimman rakennuksen sisään vailla mitään apuja.
Verta vuodatettiin taas aika paljon, kuten tähän aikaan tapana oli. Kyllähän PG-eran säädökset ovat vieneet tästä ottelumuodosta hohdon, joten näin brutaalia Hell In a Celliä oli mukava nähdä vaihtelun vuoksi. Hemmetin hyvä ottelu, joka valitettavasti kärsi hiukan herrojen edellisen loistavan kohtaamisen burn outista. Tämä ei ihan yltänyt samalle tasolle jostain syystä, mutta hyvin lähelle sitä. Joku voisi tälle antaa myös täydet arvosanat.
Ottelun spotit olivat ilkeitä, kuten myös Foleyn tippuminen häkin katolta. ONNEKSI WWE tajusi hieman gimmickitoida kehää, muuten Foley olisi voinut oikeasti halvaantua tai kuolla tuossa spotissa. Iso vaara tuossakin oli, mutta niin vain hullu Foley halusi tuon ottaa vastaan. Lopetus kävikin äkkiä sen jälkeen, kun HHH vielä viimeisteli yhdellä Pedigreellä Foleyn unelmat murskaksi kaikesta. Mielestäni ottelun lopetus oli loistava eikä olisi tarvinnut mitään jatkoa.
Hyvin vahva neljän ja puolen tähden ottelu ja kirkkaasti MOTN!

Arvosana: ****½

Spoiler: näytä

Voittaja: Triple H via Pinfall (Still WWE Champion)

Tasaisempi tämä oli laadultaan kuin Royal Rumble, mutta ei kovinkaan paljon parempi. Juurikin tuon tasaisen hyvän laadun takia No Way Out 2000 nousee Rumblen edelle. Kaksi todella lähellä olevaa neljän tähden ottelua ja yksi melkein viiden tähden ottelu. Mukana sopassa pitää olla myös huonoja klimppejä, joten se annettakoon anteeksi. Sellainen PPV, joka kannattaa aikankin jossakin vaiheessa katsastaa! Kokonaisuutena: HYVÄ

Arvosteluskaala:

Katastrofi
Kehno
Heikko
OK
Hyvä
Erinomainen

Krizskin PPV Ranking:

1. WWE No Way Out 2000 HYVÄ
2. WWE Royal Rumble 2000 HYVÄ

Krizskin MOTY-kandinaatit

1. Triple H vs Cactus Jack (Royal Rumble 2000) *****
2. Triple H vs Cactus Jack (No Way Out 2000) ****½


Linkki videoarvosteluuni: The Krizski nostalgiakatsaus - No Way Out 2000

[Kenitys]

Hyvää settiä taas Kirzskiltä. Tykkään kyllä tästä koostetyylistä enemmän, ja varmasti tyyli (ehkä vielä vähän tiivistetympänä) alkaa hahmottua vähitellen. Videot ovat kuitenkin näissä ehdottomasti se ykkösjuttu. Hyvää työtä!


UNFORGIVEN 2003

Unforgiven on kuulunut WWE:n ppv-kalenteriin vuodesta 1998 lähtien, ja joka kerta se on järjestetty ensimmäisenä ppv:nä SummerSlamin jälkeen. Nyt kun kaikki ppv:t neljää isoa lukuun ottamatta oli tarkoitettu pelkästään toisen brändin painijoille, oli Unforgivenistä tehty Raw'n painijoiden tapahtuma. Selostajinamme tutut JR ja King.


La Résistance (c) & Rob Conway vs. Dudley Boyz - 3 on 2 Handicap Tables Match for the World Tag Team Championship
Amerikan lippua ylväästi edustaneet Dudleyn veljekset olivat jatkaneet edelleen sotaansa ylimielisiä ranskalaisia Sylvain Grenieriä ja Rene Dupréetä vastaan. Tilanne oli käynyt SummerSlamin jälkeen entistä pahemmaksi, kun La Résistance -kaksikko oli saanut uuden apurin Rob Conwaystä, entisestä Yhdysvaltain sotilaasta, joka oli nyttemmin pettynyt maan surkeaan tilanteeseen. Ranskasympatisoija Conway oli nyt siis tiivis osa La Résistance -kaksikkoa, mutta ei D-Vonin ja Bubba Raynkaan onneksi tarvinnut kahdestaan näitä kolmea vastaan otella, koska heillä oli apuna velipuoli Spike Dudley. Dudley-kolmikko ja La Résistance & Conway olivat ottaneet männäviikkoina yhteen useaan otteeseen tosi rajusti. Pari viikkoa sitten nähtiin ikävä tilanne, jossa Résistance heitti Spiken ulos kehästä tarkoituksenaan paiskata tämä ringsidellä olleesta pöydästä läpi. Homma kuitenkin botchattiin sillä tavalla, että Spike ei lentänyt pöydälle asti, vaan jysähti suoraan maahan ja iski laskeutuessaan päänsä takaosan pöydän reunaan. Spike loukkaantui tuossa tilanteessa sen verran pahasti, ettei voinut osallistua tähän Tables Matchiin, joka oli alun perin buukattu kuuden miehen kohtaamiseksi. Eric Bischoff kuitenkin päätti, että ottelu käydään Spiken puuttumisesta huolimatta, mutta vastapainoksi Steve Austin ilmoitti, että sitten otteluun lisätään panokseksi Résistancen joukkuevyöt.

Tämä oli perusviihdyttävää Dudleyiden pöytämäiskintää muttei kuitenkaan sen enempää. Oikeastaan minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tästä, koska kaikki viisi liikkuivat ottelun aikana oikein mallikkaasti ja ottivat myös pöytäbumppinsa kunnialla vastaan. Toisaalta minulla ei ole mitään järisyttävän suuria kehujakaan jaeltavana, koska ottelu oli aika perusvarmaa joukkuepainisuoritusta ilman yllätyksiä, ja kaikki pöytäeliminoinnitkin olivat tyylikkyydestään huolimatta sellaisia, että eivät ne mitään uniikkiuspalkintoja voita. Joka tapauksessa kokonaisuutena tämä oli ehdottomasti viihdyttävämpi kuin perus tv-show'n joukkueottelu, koska kaikki viisi kuitenkin pistivät kroppansa peliin ja pöytiäkin osattiin tosiaan käyttää hyödyksi ihan tehokkaasti. Mukavalla rytinällä ja rymistelyllä aloitettiin siis tämän vuoden Unforgiven, mutta onhan tämä Raw'n joukkuemestaruusdivari ollut jo tovin sellaisessa tilassa, että edes ***-tasolle pääseminen on tuntunut vaikealta.
**½ (10:17)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Dudley Boyz (Bubba Ray last eliminated Duprée)

Test w/ Stacy Keibler vs. Scott Steiner
En voi uskoa todeksi, että tätä kuviota oli jatkettu edelleen sen jälkeen, kun Scott Steiner oli voittanut Testin Bad Bloodissa ja vapauttanut Stacyn Testin alaisuudesta. Vain muutama viikko onnellisen Bad Bloodin jälkeen Test onnistui nimittäin jotenkin ihmeessä järjestämään uusintaottelun, jossa oli jälleen panoksensa Stacyn palvelukset. Tällä kertaa Test otti ottelussa voiton halpamaisella huijauksella, ja näin Stacy joutui takaisin Testin orjuutukseen. Viikko toisensa jälkeen Test kohteli entistä tyttöystäväänsä huonommin ja huonommin ja yritti muun muassa suudella tätä väkisin useaan otteeseen. Steiner ei ollut lopunut Stacyn suojelemisesta, vaan hän pelasti Stacyn moneen kertaan ikävistä tilanteista. Kun minkäänlaista päätöstä tälle kuviolle ei ollut näkyvissä, päätettiin Unforgiveniin buukata vielä yksi ottelu miesten välille. Panokset olivat selvät: Jos Steiner voittaisi, Stacy olisi lopullisesti vapaa. Jos Test voittaisi, Stacy pysyisi hänellä ja lisäksi Steiner joutuisi Testin palvelukseen.

Kolmas kerta ei todellakaan sano totta silloin, kun puhutaan Scott Steinerin ja Testin ppv-otteluista. Sain näistä kahdesta jo aivan tarpeekseni, kun miehet vetivät lähes tulkoon identtiset ottelut Insurrextionissa ja Bad Bloodissa. Nuo kohtaamiset olivat kuitenkin vielä ihan toimivaa ja tavallaan viihdyttävää perusbrawlausta, jonka voisi varsinkin tv-show'ssa katsoa kummemmin murehtimatta. Olin kuitenkin jo Bad Bloodin kohtaamisen jälkeen varma, että kolmatta kertaa en mielelläni jaksaisi. Niinpä olin iloinen, kun SummerSlamissa tästä feudista ei puhuttu sanallakaan, mutta niin vain nämä kaksi olivat sittenkin jatkaneet feudiaan koko ajan. Tämä kolmas kohtaaminen oli väsyneempi kuin kaksi ensimmäistä, ja tässä nähtiin todella vähän uutta niihin kahteen muuhun verrattuna. Se on myönnettävä, että Testin Big Boot näytti tässä ottelussa paremmalta kuin ikinä, mutta se ei yksin tätä pelasta. Toki Steinerinkin Suplexit ja Testin power-liikkeet olivat ihan kivan näköisiä, mutta mikään ei muuta sitä onnettoman tylsää yleisfiilistä ja kehäpsykologian täydellistä poissaoloa, joka tästä ottelusta oikein loisti. Puhtaasti huono koitos. Ei jatkoon.
*½ (6:56)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Test (Pinned Steiner after Keibler accidentally hit him with a steel chair)

Randy Orton w/ Ric Flair vs. Shawn Michaels
Tämä oli aikaa, jolloin Randy Orton alkoi luomaan itselleen Legend Killer -hahmoa. Kaikki alkoi jo kesällä, jolloin Orton oli brutaalisti hyökännyt Mick Foleyn kimppuun ja paiskannut tämän rappusista alas. Foleyta ei ollut tuon jälkeen näkynyt WWE:ssä, ja Orton ilmoittikin tappaneensa Foleyn legendan. Kesän edetessä Ortonin uhreiksi joutuivat muun muassa Mae Young ja Fabulous Moolah, jotka Orton iski kanveesiin uudella finisherillään RKO:lla. Tämä oli tarpeeksi yhdelle WWE:n suurimmista legendoista Shawn Michaelsille. HBK:lla oli ollut ikuisuuksien ajan suuria erimielisyyksiä Triple H:n ja koko tämän Evolutionin kanssa, eikä tilanne ollut viime aikoina muuttunut yhtään paremmaksi. Niinpä ei ole ihme, että Michaels ei arvostanut ylimielisen nuorukaisen temppuilua vaan tahtoi pistää lopun sille. Orton puolestaan ilmoitti, että Michaels olisi seuraava legenda, jonka hän onnistuisi tappamaan. Michael vastasi tähän muistuttamalla, että moni muukin oli yrittänyt sitä, mutta kukaan ei ollut onnistunut. Mutta kuinka monella muulla oli ollut apunaan Ric Flair?

En ole mikään ottelun lopetuksen suurin fani, mutta muuten tämä oli sen verran upeasti rakenneltu kamppailu legendan ja legend killerin välillä, että eihän tästä voi olla tykkäämättä. Ehdottomasti hieno tekninen painiottelu, joka eteni alusta loppuun todella loogisesti ja samaan aikaan myös viihdyttävästi. Eikä se lopetuskaan ollut mistään kamalimmasta päästä, vaikka tällainen jo kerran ratkenneen ottelun yhtäkkinen jatkaminen on aina vähän tylsä ratkaisu. Lopetuksessa oli myös se heikkous, että sellainen huikean jännittävä lopputaistelu jäi aika pitkälti puuttumaan, vaikka lähes 20-minuuttiselta ottelulta sellaista vähän kaipailisin. Mutta jos siis lopetusta ei oteta huomioon, ottelu oli muuten erinomaista painiviihdettä. Molemmat myivät toistensa iskut hienosti. Molemmat olivat myös erittäin hienossa kunnossa ja väläyttivät parhaita otteitaan, kuten Michaelsin kuvankaunis Crossbody yläköydeltä ulos kehästä. Ottelussa oli myös hyvä rakenne, kun Orton teloi suuren osan ajasta Michaelsin olkapäätä todella tehokkaasti, ja Michaels myös myi vammansa ammattilaisen ottein. Hyvää työtä äijät, tällaisia otteluita katselee mielellää lisää.
***½ (18:47)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Randy Orton (Michaels had pinned Orton after a Sweet Chin Music but Flair put Orton's leg on the ropes and forced referee to restart the match. After that Orton pinned Michaels after hitting him with Flair's brass knuckles)

Gail Kim & Molly Holly vs. Trish Stratus & Lita
Women's-mestari oli esiintynyt edellisen kerran ppv:ssä Insurrextionissa, joten lienee paikallaan avata viime kuukausien aikana muuttuneita kuvioita. Vielä kesäkuun alussa Women's-mestari oli Jazz, mutta hän hävisi vyönsä kesäkuun lopulla järjestetyssä Battle Royalissa, jossa WWE-debyyttinsä teki uusi ja lahjakas naispainija Gail Kim. Kim voitti heti kehädebyytissään Women's-mestaruuden, muttei ehtinyt pitää sitä kovinkaan kauan, kun hän hävisi sen jo Molly Hollylle. Samalla Kim teki kuitenkin heel-turnin ja liittoutui sen samaisen naisen kanssa, jolle hän oli hieman aikaisemmin vyönsä hävinnyt. Kim ja Holly kävivät yhdessä WWE:n suosituimman diivan Trish Stratuksen kimppuun, ja Trish olikin aikamoisessa hädässä, kunnes Lita teki comebackinsa lähes puolentoista vuoden tauon jälkeen viimeisessä Raw'ssa ennen Unforgiveniä. Lita saapui pelastamaan Stratuksen kahden heelin pieksennältä, ja tuon tilanteen seurauksena ppv:hen buukattiin tämä joukkueottelu.

Mahtavaa nähdä Litaa ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen ja Gail Kimiä ensimmäistä kertaa ppv-historiassa. Siinä on kaksi huippuluokan naispainijaa, jotka molemmat kuuluvat vieläpä omiin suosikkeihini. Samaa voi sanoa myös Trish Stratuksesta, eikä Molly Hollykään missään tapauksessa onneton painija ole. Siinä mielessä tämä ottelu oli ehkä jopa pienoinen pettymys. En tiedä, johtuiko se sitten puutteellisesta ajasta vai siitä, että ottelu lähti käyntiin turhan rauhallisesti, mutta ihan sellaista odottamaani naispainin tykitystä ei tässä nähty. Viimeinen puolitoista minuuttia oli kyllä täyttä tykitystä, mutta ottelun alkupuoli oli loppujen lopuksi aika perustyylistä naisten painia. Se olisi toiminut hyvin sellaisenaan, jos tämä kamppailu olisi saanut lähemmäs 10 minuuttia aikaa. Silloin rauhallinen pohjustus alkuun olisi ollut ihan paikallaan, mutta nyt tuo pohjustusvaihe vei turhan ison osan ottelusta. Oli tämä silti ehdottomastiihan kiva comeback-ottelu Litalla, mutta jään odottamaan vielä parempaa.
** (6:46)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Trish Stratus & Lita (Lita pinned Holly after a Moonsault)

Kane vs. Shane McMahon - Last Man Standing Match
Kanen ja Shane McMahonin välinen feud oli lähtenyt räjähdysmäisesti, kun maskinsa menettämisen jälkeen jumalattoman julmaksi monsteriksi muuttunut Kane oli iskenyt Shanen äidin Lindan Tombstone Piledriverillä sisääntulorampille. Shane oli tuon jälkeen tehnyt pitkään odotetun comebackinsa ja vaatinut kostoa äitinsä pieksijälle. SummerSlamissa Shane ei vielä kostoaan saanut, mutta nyt siihen oli mahdollisuus. Sitä ennen oli kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon. Ensinnäkin Shanen isä Vince oli lopullisesti hylännyt oman poikansa Shanen ja oman vaimonsa Lindan. Sen sijaan Vince oli liittoutunut Bischoffin ja Kanen puolelle ja jopa auttanut Kanea hyökkäämään Shanen kimppuun. Ensimmäisellä kerralla Shane O'Mac vei kuitenkin pidemmän korren, kun hän onnistui heittämään Kanen backstagella jättiläismäiseen roskalavaan, jonka Kane oli vain hetkeä aiemmin sytyttänyt tuleen. Seuraavalla viikolla Shane joutui maksamaan teostaan, kun Kane onnistui kahlitsemaan Shanen kehätolppaan kiinni, ja tämän jälkeen hän... no, iski sähkövirtakaapelit kiinni Shanen perhekalleuksiin ja iski tuhoisilla volttimäärillä Shanen kulkusiin. Semmoista. Tämän jälkeen molemmat olivat valmiita kohtaamaan toisensa Last Man Standing Matchissa ja vieläpä allekirjoittamaan sopimuksen, jossa he vapauttavat WWE:n vastuusta siitä, mitä ottelun aikana tapahtuu.

Olipahan aikamoinen HC-ottelu. Ihan tällaista en ollut uskaltanut etukäteen odottaa, joten kyseessä oli selvästi isoin positiivinen yllätys tähän mennessä tässä show'ssa. Minusta tuntuu, että olen saattanut viime aikoina käyttää turhankin heppoisin perustein välillä kehua siitä, kuinka molemmat painijat ovat ottelun aikana pistäneet kroppansa likoon täysillä. Siltä minusta on kuitenkin kaikissa noissa tapauksissa tuntunut, mutta tässä tuo kroppansa likoon pistäminen sai vielä aivan uuden tason. Kane ja Shane mäiskivät toisiaan aivan kaikella mahdollisella, ja sen lisäksi he ottivat tajuttoman hurjaa bumppia. Jo ensimmäisen viikon aikana oli käytetty kaikki perusaseet terästuoleista teräsportaisiin, ja sen jälkeen siirryttiin vain koko ajan hurjempaan meininkiin. Molemmat näyttivät hyvältä hallitessaan ottelua, eikä homma käynyt lähes 20-minuuttisenakaan kamppailuna ollenkaan tylsäksi. Erinomainen esimerkki huikean viihdyttävästä HC-ottelusta, joka ei kuitenkaan nouse huipputasolle, koska ei tässä paljon varsinaista painia nähty. Kaikkea muuta sitten nähtiinkin, ja erityisesti loppubumppi on aivan ainoa laatuaan.
***½ (19:42)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Kane

Christian (c) vs. Chris Jericho vs. Rob Van Dam - WWE Intercontinental Championship
Christian oli ollut Intercontinental-mestari siitä lähtien, kun vyö palasi WWE:hen toukokuussa. Haastajapuolella oli ollut hiljaisempaa sen jälkeen, kun Christian oli useaan otteeseen päihittänyt Booker T:n. Viime aikoina Christianin ja hänen ystävänsä sekä entisen joukkueparinsa Chris Jerichon välille oli alkanut kehittyä erimielisyyksiä, ja miehet olivat jopa otelleet toisiaan vastaan Raw'ssa. Samaan aikaan Jericho ja Christian olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Steve Austin oli luokattoman huono co-GM ja että hänet pitäisi vihdoin ja viimein savustaa ulos Raw'sta. Tätä ajatusta erityisesti Jericho oli toitottanut Highlight Reelissä, ja samaa hän jatkoi tässä ppv:ssä. Samalla Jericho pääsi kuitenkin ottelemaan IC-mestaruudesta Christiania ja RVD:tä vastaan. Austin oli nimittäin buukannut aikaisemmin ykköshaastajuusottelun Jerichon ja RVD:n välille, ja tuo oli päättynyt siihen, että Christian oli kolkannut molemmat haastajat tajuttomaksi mestaruusvyöllä. Koska voittajaa ei ottelulle saatu, Austin nimesi molemmat miehet ykköshaastajaksi.

Tämäpä oli varsin erikoinen ottelu. Oli poikkeuksellisen vaikea päättää, mitä mieltä olin tästä. Ensimmäinen fiilikseni ottelusta oli tavallaan ihan hyvä, koska tämä lähti painillisesti oikein vauhdikkaasti käyntiin. Kolmikko väläytteli oikein näyttäviä otteita, ja erityisesti RVD oli liekeissä iskiessään muun muassa Moonsaultin ulos kehästä. Toisaalta alku ei kuitenkaan ollut ihan niin vakuuttava kuin olin toivonut, koska yleisö oli aivan kuollut äskeisen ottelun loppubumpin takia. Sen jälkeen alkoi ottelun keskivaihe, jossa yleisö oli edelleen kuollut, ja painikin muuttui vähän tylsäksi. Pari botchiakin nähtiin. Juuri kun olin menettää uskoni tähän otteluun, kolmikko aloitti lähes 10 minuuttia kestäneen lopputaisteluosion, joka muuttui sitä huikeammaksi, mitä pidemmälle se kesti. Luulin jo monta kertaa ottelun päättyvän, mutta niin vain se jatkoi. Loppuosiossa nähtiin muun muassa pirun hieno Powerbombin ja Superplexin kombinaatio ja RVD:n Five Star Frog Splash päällekkäin maanneille Jericholle ja Christianille. Yleisökin syttyi ihan huomaamatta lopputaisteluihin taas täysillä. Aikaa ottelu sai lopulta lähes 20 minuttia ja oli aikamoinen IC-kamppailu. Tunneskaala oli sen verran laaja ottelun aikana, että ihan huippuotteluun tämä ei yllä, mutta hieno kamppailu ehdottomasti.
***½ (19:03)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Christian (Pinned RVD after hitting him with the title belt)

Jonathan Coachman & Al Snow vs. Jim Ross & Jerry Lawler
Tämä on yksi niistä otteluista, joita ei ihan ensimmäisenä luulisi näkevän ppv:ssä. Tähän on joka tapauksessa tultu. Kaikki alkoi siitä, kun Coach teki SummerSlamissa "shokeeraavan" heel-turnin saapuessaan Eric Bischoffin avuksi Shane McMahonin pieksennässä. SummerSlamin jälkeen Bischoff antoi Coachille kuukauden työntekijän palkinnon, ja Coach paljasti heel-turninsa syyn: hän oli katkeroitunut siitä, kuinka JR oli keväällä tuosta vain sivuuttanut hänet Raw'n selostamossa saatuaan työnsä takaisin. Kukaan ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota Coachin tulevaisuuteen. Nyt Coach aikoi saada ansaitsemansa kunnioituksen takaisin. Niinpä hän aloitti sodan JR:ää ja Kingiä vastaan. Coach ja King ottelivatkin toisiaan vastaan Raw'ssa, ja tuo ottelu päättyi Coachin voittoon sen jälkeen, kun Coachin Heat-selostajapari Al Snow saapui paikalle ja auttoi Coachin voittoon. Erinäisten vaiheiden ja yhteenottojen jälkeen ppv:hen buukattiin näiden selostajajoukkueiden välille ottelu, jonka voittajasta saisi kunnian toimia Raw'n selostajina seuraavasta Raw'sta lähtien.

Aikamoisen turha ottelu, eipä tästä ole paljon muuta sanottavaa. Al Snow ja Jerry Lawler olivat tässä vaiheessa kaukana uransa huippuhetkistä, ja JR:llä tai Coachilla ei sellaisia painijana ole koskaan ollutkaan. Täytyy kuitenkin nostaa hattua Kingille ja Snow'lle siitä, että ensimmäisen viiden minuutin ajan he yrittivät rakentaa tästä ihan perinteistä painiottelua. Harmi vain, että paria huippuhetkeä (kuten Kingin legendaarista Piledriveriä) lukuun ottamatta tuo paini ei ollut millään tavalla mielenkiintoista katsottavaa. Ei se mitenkään kamalan huonoa ollut (olen nähnyt esim. TNA:ssa ihan viime aikoina paljon huonompaakin), mutta ei se millään tavalla kiinnostavaakaan ollut. Siinä vaiheessa, kun JR ja Coach päästettiin kehään, painin laadusta ei voitu enää edes puhua, mutta toisaalta yleisö repesi hurrauksiin JR:n astuessa kehään. Kaikin puolin siis täysin turha ja varsin huono ottelu, joka sai turhan paljon aikaa. Jännittävintä tässä oli se, ettei kukaan selostanut tätä koitosta. Varmaan WWE-historian ainut kerta ppv:ssä.
½ (8:16)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Jonathan Coachman & Al Snow (Coachman pinned JR after Chris Jericho interfered)

Triple H (c) vs. Goldberg - World Heavyweight Championship
Tämä feudi ei tosiaankaan ollut päättynyt SummerSlamiin, jossa Triple H säilytti mestaruusvyönsä halpamaisesti lekansa avulla. Ottelun jälkeen koko Evolution pieksi Goldbergin verille. Seuraavassa Raw'ssa Goldberg saapui vaatimaan uutta mestaruusottelua, koska SummerSlamin kohtaamista ei hyvällä tahdollakaan voinut kutsua rehdiksi kamppailuksi. Triple H saapui paikalle, muttei suostunut Goldbergin vaatimuksiin, kunnes Goldberg ilmoitti vainoavansa HHH:tä niin pitkään, kunnes saa ottelunsa. Lopulta Hunter suostui, mutta vaati vastineeksi, että Goldberg pistää ottelussa uransa peliin. Jos Goldberg häviää, hän lopettaa koko painiuransa. Goldberg suostui. Seuraavien viikkojen aikana miehet sitten ottivat yhteen useaan otteeseen, ja pari viikkoa ennen ppv:tä Steve Austin lisäsi otteluun vielä stipulaation siitä, että Triple H häviäisi mestaruutensa myös diskauksella tai uloslaskulla.

Olihan tämä ehdottomasti yksi tämän vuoden heikoimmista päämestaruusotteluista, eikä tämä kovin korkealle pääse kaikkien aikojenkaan listalla. Olen useasti miettinyt, että on oikeastaan hieman hämmästyttävää, kuinka heikkoja esityksiä nämä HHH:n ja Goldbergin ottelut todella olivat. Periaatteessa kaikki edellytykset ihan kohtuullisen toimivaan entertainment brawliin oli kyllä olemassa, koska HHH on otellut urallaan huippuotteluita vaikka millä mitalla, ja Goldberg on pystynyt oikean vastustajan kanssa parhaimmillaan oikein mallikkaisiin isoihin otteluihin. Tämä ei kuitenkaan ollut ollenkaan mallikas iso ottelu vaan lähinnä tv-ottelulta tuntunut mäiskintä, joka olisi ollut pettymys Raw'n Main Eventissäkin. Ottelu lähti vielä käyntiin ihan vauhdikkaasti ja hyvin, kun Goldberg jysäytti HHH:n parilla hienolla power-liikkeellä, ja yleisö oli hyvin mukana. Vähitellen ottelu kuitenkin muuttui laiskemmaksi ja laiskemmaksi, ja erityisesti HHH:n hallinta oli aika mitäänsanomatonta. Asiaa ei auttanut Goldbergin jumalattoman huono myyminen. Loppupuolella nähtiin vielä pari kivaa bumppia, joilla tätä kokonaisuutta pelastettiin edes vähän, mutta eipä tästä silti mitään mestariteosta tosiaan syntynyt.
** (14:57)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Goldberg (Jackhammer)

*** Shawn Michaels
** Rob Van Dam
* Shane McMahon

Kokonaisarvio Unforgivenistä: Eihän tämä nyt kovin onnistunut kokonaissuoritus ollut. Pääottelu oli vuoden heikoin WWE:n Main Event tähän mennessä, eikä se ollut illan ainut pettymys. Coach & Snow vs. JR & King oli kamalaa kuraa, enkä pahemmin lähtisi Steinerin ja Testinkään ottelua kehumaan. Naisten ottelukin jäi odotettua laimeammaksi. Toisaalta vastapainona oli kolme hyvin erilaista mutta tasaisen hienoa ottelua. Raw'nkin puolella on siis ehdottomasti omat vahvuutensa, mutta tällä hetkellä päähuomio tuntuu olevan lähes täysin Evolution vs. Goldbergissä, mikä ei ole millään tavalla mielenkiintoinen kuvio. Kaikki muu tuntuu vähän filleriltä. Kehnon puolelle tässä jäädään, mutta ei tämä niin kamala tapahtuma ole kuin jotkut antavat ymmärtää.

1. WWE WrestleMania XIX - Loistava
---------------
2. WWE Vengeance - Hieno
---------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. WWE Backlash - Ok
6. WWE SummerSlam - Ok
7. WWE Bad Blood - Ok
---------------
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #58 - Kehno
9. WWE Unforgiven - Kehno
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #32 - Kehno
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #34 - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #41 - Kehno
13. WWE Judgment Day - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #40 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #42 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #38 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #59 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #28 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #35 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #39 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #50 - Kehno
22. WWA The Reckoning - Kehno
23. WWE Insurrextion - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #56 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #57 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #52 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #37 - Kehno
28. WWA The Retribution - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #33 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #44 - Kehno
---------------
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #36 - Surkea
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #49 - Surkea
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #51 - Surkea
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #54 - Surkea
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #31 - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #26 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #55 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #45 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #27 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #53 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #48 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #47 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #43 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #29 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #30 - Surkea
46. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #46 - Surkea

[Krizski]

Sunnuntaista lähtien videoarvostelu on ollut pihalla, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa oikeastaan yhtään mitään näin joulukiireiden keskellä. Kenitykselle kiitos pienistä, mutta tärkeistä kommenteista. Kyllä se oma tyyli on löytymässä ja aion jatkaa tällä pienellä koostetyylilläni jatkossakin.

The Krizski - Nostalgiakatsaus Wrestlemania 2000

The Krizskin nostalgiakatsaus: WRESTLEMANIA 2000

Honda Center, Anaheim, California

Nostalgiakatsaukseni tämän kertaisessa jaksossa käsittelen Wrestlemania 2000:nen. Koska kyseessä on showpainin vuoden isoin spektaakkeli, on odotettavissa jotain hyvinkin isoa. JR ja King olkaa hyvä!

The Godfather & D'Lo Brown w/ Ice T & Hos vs Big Boss Man & Bull Buchanan

Hyvin erikoinen ottelu openeriksi ja vielä erikoisempi WM:n otteluksi. Ottelulla ei ole käytännössä minkäänlaista taustatarinaa, joka kuulostaa hyvin pahaenteiseltä. Nykypäivän PPV:ssä tämä varmaan oltaisiin käyty siellä Pre Shown puolella, mutta ei tähän aikaan sellaisia käytetty.
Jos jotain positiivista tästä ottelusta joulumielellä hakee, se on D'Lo Brownin suoritus. Oikein mallikasta ja esimerkillistä toimintaa kehässä eikä myöskään muut heput kovin pahasti jalkoihin jääneet. Kuitenkin täysin mitättömäksi tämä jäi aiheuttaen litsarin poskelle. Ei näin pidä aloittaa vuoden suurinta tapahtumaa..

Arvosana: *½

Spoiler: näytä

Voittajat: Big Boss Man & Bull Buchanan via Pinfall

Hardcore Battle Royal for The WWE Hardcore Championship
Crash Holly (c), Tazz, Viscera, Pete Gas, Joey Abs, Rodney, Hardcore Holly, TAKA Michinoku, Funaki, Headbanger Mosh, Headbanger Thrasher, Bradshaw, Faarooq

Ensimmäistä kertaa projektissani tuli vastaan Hardcore Championship. Hieman ennen tätä Wrestlemaniaa uusi mestari Crash Holly julisti puolustavansa mestaruuttaan milloin tahansa ja missä tahansa. Näin saatiin mestaruudelle 24/7 sääntö, joka toi monta mukavaa hetkeä vastapainona myös monta myötähäpeää aiheuttanutta hetkeä.
Tämä Battle Royal kesti tasan 15 minuuttia, jonka aikana saattoi mestari vaihtua useaan otteeseen. Tulee mieleen Championship Scramblen esimuoto, kun ottelua katsastin. Meikä on Hardcorepainin ystävä, mutta en nyt sentään ihan tämän ottelun ystävä. Aika heikko ottelu, jonka aikana oikeasaan Tazz esiintyi edukseen erilaisine Suplexineen. Headbangersseja en halua nähdä enää koskaan projektissani. HYI!
Muutama nätti liike, muutama mukava hetki, mutta ikävän paljon heikkoja hetkiä. En pitänyt ja kauhukseni näin miehiä tissiliiveissä.. Myös ottelun lopetus oli ikävällä tavalla epäonnitunut. Kalkkia juotetaan jouluna..

Arvosana: *½

Spoiler: näytä

Winner: Hardcore Holly (New WWE Hardcore Champion)

Steve Blackman & Al Snow w/ Chester McCheeserton vs Test & Albert w/ Trish Stratus

Miksi WWE halusi laittaa Wrestlemaniaan jo toisen ottelun, jossa joukkueiden välillä ei oikeastaan ollut mitään taustatarinaa. Ainoastaan Steve Blackmanin ja Al Snown välillä oli jutun juonta, jossa Al Snow pyrki muokkaamaan Steve Blackmanista mielenkiintoisempaa hahmoa. Tähän liittyy todella voimakkaasti JUUSTO! Herran jestas, Pelastuspartion Jaska olisi mennyt aivan sekaisin tässä vaiheessa. Senpä takia Al Snowlla ja Steve Blackmanilla oli maskottina juustomies... Hauskaa...
Trish Stratus teki PPV-debyyttinsä Wrestlemaniassa kunnon povipommimanagerina Testille ja Albertille. Myöhemmin tämä povipommi osasi muitakin sulojaan käyttää kuin vain niitä, joihin yleensä miehet keskittyvät Trishissä.
Ottelu oli hyvinkin Openerin tapainen, vaikka pikkuisen mielestäni tasoltaan parempi kuin Opener. Al Snow veti kohtuu hyvää settiä ja T & A toimi joukkueene mukiin menevästi. Silti tässäkin haisi pahasti TV-ottelun lemu eikä olisi tälläisenä kuulunut Maniaan.

Arvosana: **

Spoiler: näytä

Winners: T & A via Pinfall

Ladder Match for The WWE Tag Team Championship: Dudley Boyz (c) vs Edge & Christian vs Hardy Boyz

Jos Wrestlemania lähti käyntiin käsijarru pohjassa, nyt laitettiin kutonen sisään suoraan! Illan MOTN ja selvästi!
Nämä kolme joukkuetta keskenään saavat aina aikaan timanttisen kovan ottelun. Nähtiin hemmetin kovia spotteja, painijat ottivat loistavasti iskuja vastaan, pöytää meni palasiksi, hypittiin tikapuiden väliltä, pelkäsin Jeff Hardyn puolesta ettei taittaisi niskojaan hulluissa spoteissa ja nautin tästä tason noususta.
Jos jotain kritiikkiä pitää antaa, niin ehkä liikaa keskityttiin ainoastaan näihin spotteihin. Peruspaini jäi vähemmälle huomiolle, jolloin sitä kehäpsykologiaa ei saatu aina toimimaan priimasti. Tämän takia en pysty antamaan tälle viittä tähteä, mutta hyvin lähelle sitä päästiin. Pitää muistaa, ettei näiden tiimien kahnaukset todellakaan jääneet ainoastaan tähän PPV:hen!

Arvosana: ****½

Spoiler: näytä

Winners: Edge & Christian (New WWE Tag Team Champions

Catfight Match: Terri Runnels w/ Fabulous Moolah vs The Kat w/ Mae Young (Special Referee: Val Venis)

..................
..............................
........................................
Ei v***u!
Miksi tuo hurjan tason noston jälkeen piti se kaikki momentum vetäistä vessanpöntöstä alas paskalaariin? Kissatappelu, jossa oli kaksi painitaidotonta diivaa taistelemassa. Voittajana se, joka saa vastustajan poistettua kehästä. Tämä oli myös Wrestlemania 2000:n ainoa yksi vs yksi ottelu.
Ainoa positiivinen asia oli Val Veniksen temppuilut, joka kukki edes jonkinlaista huumoria tähän. Ei se kuitenkaan pelastanut minun katselunautintoani. Jos vanhat leidit haluavat selvittää välinsä nuorien kissojen avulla, älkää tehkö sitä vuoden suurimmassa tapahtumassa. Myös ottelun jälkimainingit aiheuttivat oksennusrefleksin.

Arvosana: DUD

Spoiler: näytä

Winner: Terri Runnels

Radicalz (Eddie Guerrero, Dean Malenko & Perry Saturn) vs Chyna & Too Cool (Scotty Too Hotty & Grand Master Sexay)

Latino Heatin sydän sykki Chynalle, johon tämä vastasi kylmästi. Karua, todella karua. Pitää olla todella kylmät tunteet ettei kiinnosta Eddie Guerreron tapainen kuuma latinomies.
Näistä lähtökohdista itse otteluun, joka oli hiukan No Way Outin tasoon nähden heikompi. Silti tämän Wrestlemanian tasoon nähden oikein viihdyttävä ottelu, jossa nähtiin teknistä painia, huumoria ja tunteiden leiskua. Hyvää taistelua, joka olisi voinut kääntyä miten päin vain. Miksi perustaso ei voisi olla tämän kaltaista vuoden suurimmassa tapahtumassa?

Arvosana: ***+

Spoiler: näytä

Winners: Chyna & Too Cool

Two-Fall Triple Threat Match for The WWE Intercontinental Championship and The WWE European Championship: Kurt Angle (c) vs Chris Jericho vs Chris Benoit

Paperilla olisi ehdottomasti viiden tähden arvoinen ottelu! Käytännössä se ei sitä valitettavasti ollut vaan aika pahastikin sai pettyä. Pitää kuitenkin edelleen muistaa etteivät vielä herrat olleet niin korkealla kortissa, joten aikaa oli aika niukasti jaossa. Se aiheutti tähän otteluun pienen hätäilyn, joka näkyi vähän kaikessa. Ei tullut sellaisia viboja, mitä odotin.
Ottelu oli teknisesti hyvää painia, ehkä jopa liiankin teknistä. Jokainen suoritti osuutensa mallikkaasti, mutta jotenkin tuntui heidän tankeissaan olevan vielä lisää potkua. Se ei ole sopivaa, koska WM:ssä pitäisi pistää kaikki peliin. Pettymys, mutta silti WM:n tasoon nähden hyvä ottelu!

Arvosana: ***+

Spoiler: näytä

1st Fall Winner: Chris Benoit (New WWE Intercontinental Champion)
2nd Fall Winner: Chris Jericho (New WWE European Champion)

DX (Road Dogg & X-Pac) w/ Tori vs Kane & Rikishi w/ Paul Bearer

Eli X-Pacin ja Kanen feudi ei jäänyt No Way Outiin vaan se vielä venytettiin Wrestlemaniaan. Koska ei haluta yksi vs yksi otteluita, liitetään kiistakumppaneille partnerit.
Ottelun taso oli juuri jotain TV-ottelun tasoa, aikaa hyvin vähän ja aika nähtyä tavaraa. Kuitenkin tämä jollain tasolla nappasi paremmin kuin alun täysin feudittomat joukkueottelut. En kuitenkaan ymmärrä tämän PPV:n logiikkaa. Kaksi edellistä olivat aikamoista tykitystä, nyt vuoden suurimmassa tapahtumassa mennään käsijarru pohjassa oikeastaan kaikessa paitsi joukkuemestaruusottelussa.
Ottelun jälkimainingit oikeastaan hieman häpäisee edellä käynyttä ottelua, koska tämä angle kesti pidempään kuin koko ottelu. Pete Rose kävi sitten taas vastaanottamassa Kanelta selkäsaunan. Jippikaejeijei!

Arvosana: **

Spoiler: näytä

Winners: Kane & Rikishi via Pinfall

Fatal Four Way Elimination Match for The WWE Championship: Triple H (c) w/ Stephanie McMahon vs Big Show w/ Shane McMahon vs Mick Foley w/ Linda McMahon vs The Rock w/ Vince McMahon

WWE päätti laittaa kaikki munat koriin tähän Main Eventtiin. Kärkinimet samassa ottelussa tavoittelemassa WWE:n kirkkainta palkintoa. Mukana sopassa tietenkin omistajaperhe McMahon! Miksipäs ei...
Taustaa tälle tarinalle on todella paljon. Jokainen painija ansaitsi paikkansa otteluun tavalla tai toisella. Samalla kipinöitä lensi Vince McMahonin ja hänen lastensa välillä. Kun vielä vaimo sekoitetaan soppaan, siitä sopasta tulee todella paksu ja hämmentämiseen tarvitaan jättiläisen kauha.
Ottelu oli mielestäni turhan pitkä. Tästä oltaisiin voitu leikata osa pois ja tiivistää hieman kompaktimmaksi paketiksi. Nyt sieltä löytyy liikaa tylsiä ja heikkoja kohtia. Lopputaistelu on muuten oikeastaan yhden kokonaisen ottelun pituinen.
Oli tässä myös paljon hyvääkin. Mick Foley painoi kuin vimmattu eteenpäin teloen itseänsä, muita ja espanialaisten pöytääkin. Ketutus ja surku oli suuri, kun Foley ei vain saanut napattua mestaruutta vuoden suurimmassa tapahtumassa.
Selostuspöydät menivät hajalle, Piledriver teräsportaiden päälle ja kunnon McMahon-perheen sekoilut loppuun. Ottelun lopetus on varmaan aika paljon mielipiteitä jakava. Itse en osaa valita puolta. Tuore idea, mutta hieman heikosti toteutettu. Ottelun jälkimainingit taas yritettiin pelastaa, jonka jälkeen McMahon-Helmsley faction makasi pitkin ja poikin ympäri kehää Rockin toimesta. Ristiriitainen Main Event hyvin ristiriitaiselle Wrestlemania 2000:lle! Joulumieltä kuitenkin löytyy sen verran, että arvosana pomppaa mielentilassa maksimiin, mitä tälle ottelulle voi antaa.

Arvosana: ****

Spoiler: näytä

Winner: Triple H via Pinfall (Still WWE Champion)

Vuoden suurin tapahtuma... Aika pahan tuntuinen floppi oli Wrestlemania 2000. Joukkuemestaruusottelu oli loistava, joka ansaitsee todella suuren erityismaininnan. Pääottelun bookkaus aiheutti harmaita hiuksia, mutta pätevästi se toimitti sen, mitä sen piti toimittaa. Perustaso oli kuitenkin liian matalalla, jonka takia meikä pystyy vain vaivoin antamaan OK:n tälle tapahtumalle. Ilman oikein hyvää joulumieltä olisin voinut tämän heikoksi tiputtaa.

Seuraava nostalgiakatsaus pyritään saamaan pihalle 29.12.2013, kun tartun Backlashiin.
Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Arvosteluskaala:

Katastrofi
Kehno
Heikko
OK
Hyvä
Erinomainen

Krizskin PPV-Ranking 2000:

1. WWE No Way Out 2000 HYVÄ
2. WWE Royal Rumble 2000 HYVÄ
3. WWE Wrestlemania 2000 OK

Krizskin MOTY-Kandinaatit 2000:

1. Triple H vs Cactus Jack (Royal Rumble 2000) *****
2. Dudley Boyz vs Edge & Christian vs Hardy Boyz (Wrestlemania 2000) ****½
3. Triple H vs Cactus Jack (No Way Out 2000) ****½

[Krizski]

Kinkkuja sulatellen on hyvä laskeutua DeLoreanilla vuoteen 2000 ja katsoa, mitä Backlashissa tapahtui. Videoarvostelu tulee heti linkattua tähän viestiin, kun se on latautunut Youtubeen.

Linkki: The Krizski - Nostalgiakatsaus Backlash 2000

The Krizskin Nostalgiakatsaus: BACKLASH 2000

Verizon Center, Washington, D.C.

Ensimmäinen pelkkänä käyty Backlash näki päivänvalon 2000. Edellisenä vuonna käytiin In Your House: Backlash, joka päätti pitkään perinteenä olleen In Your House -saagan. Backlash vakiinnutti paikkansa moneksi vuodeksi Wrestlemaniaa seuranneena PPV:nä. Selostajina tutut JR ja Jerry "The King" Lawler.

WWE Tag Team Championship Match: Edge & Christian (c) vs DX (Road Dogg & X-Pac) w/ Tori

Edge ja Christianin heelstatus on vielä hieman häilyvä, mutta tulevaisuudessa tuo punainen väri on todellakin paikallaan. E&C voittivat Wrestlemaniassa joukkuemestaruudet hurjassa tikapuuottelussa. Roadd Dog X-Pacin kanssa kiinnostuivat joukkuemestaruuksista, joten tässä ottelussa tavallaan kohtaavat uusi aikakausi ja vanha aikakausi.
Heelit vs heelit asetelma ei häirinnyt tässä ottelussa, koska yleisö kannusti hienosti Edgeä ja Christiania. DX hoiti hienosti leiviskänsä täss ottelussa. Ei mikään huippusuoritus, mutta taattua joukkuepainilaatua. Ottelun lopetus myös toimi ja aika brutaalisti X-Pac vuoti verta kelloiskun jäljiltä. Hyvä aloitus tapahtumalle!

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winners: Edge & Christian via Pinfall (Still WWE Tag Team Champions)

WWE Light Heavyweight Championship Match: Dean Malenko (c) vs Scotty Too Hotty

Projektini ensimmäinen Light Heavyweight Championship -ottelu ja voi pojat millaiseksi se kehkeytyi! Todella iso harmi, ettei enää Light Heavyweight tai Cruiserweight Championshipia nähdä nykypäivän WWE:n tuotteessa.
Radicalzien ja Too Coolin feudia jatkettiin tällä mestaruusottelulla, joka toimi hemmetin hyvin. Scotty Too Hottysta onnistuttiin muovaamaan pois huumoriosasto tässä ottelussa. Vauhtia riitti, kuten myös hienoa painia. Janosin lisää, kun ottelu loppui todella näyttävään yläköyden DDT:hen. Yleisö oli mukavasti mukana, joka lisäsi sitä urheilujuhlan tuntua.

Arvosana: ****

Spoiler: näytä

Winner: Dean Malenko via Pinfall (Still WWE Light Heavyweight Champion)

Big Boss Man & Bull Buchanan vs Acolytes (Faarooq & Bradshaw)

Todella pelottavan oloinen ottelu paperilla. Kaksi ensimmäistä ottelua onnistuivat todella hyvin, mutta nyt sai jännittää rystyset valkoisena.
Sen takia on ilo todeta, että neljä brawleria saivat aikaan yllättävän hyvän ottelun aikaan. SIIS heidän tasoonsa nähden varmaan parasta mahdollista A-luokkaa! Ei tullut sellaista tylsää fiilistä ollenkaan, vaikka TV-otteluna RAW:ssa olisi mieluummin voinut katsoa. Ei tajunnan räjäyttävää, mutta ylitti odotukseni

Arvosana: **

Spoiler: näytä

Winners: Big Boss Man & Bull Buchanan via Pinfall

Hardcore Match for The WWE Hardcore Championship: Crash Holly (c) vs Tazz vs Jeff Hardy vs Matt Hardy vs Hardcore Holly vs Perry Saturn

Kiitos 24/7 säännön, Hardcore Championship oli Wrestlemanian jälkeen vaihtanut tiuhaan omistajaa. PPV:tä edeltäneessä Smackdownissa mestari Matt Hardy puolusti mestaruuttaan veljeään Jeff Hardya vastaan, jonka aikana Crash Holly tuli ja voitti omansa takaisin. Viisi nälkäistä haastajaa saatiin täten Crash Hollylle Backlashiin, jossa ainoastaan voitiin selättää tai pistää luovuttamaan Crash Holly. Eli mestarilla oli tiukka paikka selviytyäkseen tästä ansasta.
Parempi kuin Wrestlemanian ottelu, vaikka siltikään ei noustu kovinkaan korkeisiin pisteisiin. Hardyn pojat olivat liekeissä, jotka esittivätkin ottelun parasta antia. Tikapuutkin tulivat esiin tässä ottelussa.
Lopetus oli hieman kökkö, joka hieman verottaa arvosanaani. Sellainen huomionarvoinen seikka ettei Cash Holly kertaakaan ponkaissut selätyksestä irti vaan aina, joku muu stara tuli keskeyttämään ratkaisuyrityksen. Positiivista oli se, että taso hieman nousi Wrestlemaniasta.

Arvosana: **+

Spoiler: näytä

Winner: Crash Holly via Pinfall (Still WWE Hardcore Champion)

Kurt Angle vs The Showster (Big Show)

Hahahaha, Big Show imitoimassa Hulk Hogania! Wrestlemanian jälkeen Big Show heitti ranttaliksi alkaen imitoimaan suosikkipainijoitaan muuttuen faceksi. Kaikkea tämä jättikin on saanut kokea WWE-stintillään.
Lopulta sukset ajautuivat ristiin Kurt Anglen ja Big Shown välillä. Angle oli katkeroitunut hävitessään WM:ssä molemmat mestaruutensa ilman, että oli edes mukana ratkaisusuorituksissa. Ei mikään massiivinen taustastoori, mutta ajoi ok:sti asiansa.
Otteluhan oli täysin huumorilla maustettu, kun Big Show tuli kehään Hulk Hoganina. Hienosti Show veti roolinsa, kuten myös Kurt Angle. Show Upit ja Leg Dropit nähtiin, kunnes Show sai tarpeekseen Anglesta. Näin se huumoriosuus pitäisi tuottaa, joten tämäkin ajoi asiansa.

Arvosana: **

Spoiler: näytä

Winner: Big Show via Pinfall

Test & Albert w/ Trish Stratus vs Dudley Boyz

Dudleyt ovat paiskanneet naisia pöytien läpi... Yrittäen osoittavansa olevan iso uhka WWE:ssä. Kunnes vastaan tuli Trish Stratuksen johtama duo Test ja Albert. Bubba Ray Dudleylta meni huuli pyöreäksi, kun povipommi Trish vietteli Bubban tisuillaan. Tästä tämä feudi sitten syntyi, kun Bubban yrityksistä huolimatta Trish onnistui joka kerta viettelemään Bubban. Lopulta T&A pieksivät Dudleyt ennen Backlashia Dudley Boyzien signaturepöytien avulla.
Ennakkoon pelottava paperilla, mutta pojat selviytyivät kuivin jaloin tästä ottelusta. Dudley Boyzien orastava faceturni oli havaittavissa, jonka takia myös areenan yleisö seisoi Dudley Boyzien takana. Test ja Albert työskentelivät hyvin tasoihinsa nähden, joten kelpo ottelu saatiin. Ehkä hieman TV-ottelun tasoa, mutta positiivinen yllätys. Ottelun jälkimainingeissa Trish vastaanotti pöytäspotin, joka muuten oli ihan komea.

Arvosana: **½

Spoiler: näytä

Winners: Test & Albert via Pinfall

WWE European Championship Match: Eddie Guerrero (c) w/ Chyna vs Essa Rios w/ Lita

Litaa pääsin näkemään ensimmäisen kerran projektissani. HIENOA!
Ennen Wrestlemaniaa Eddie Guerrero pyrki karismallaan kaataa Chynan mukaansa, mutta Chyna ei silloin lämmennyt ajatukselle. Kuitenkin WM:n jälkeen European Championship -ottelussa Chyna avusti Guerreron voittoon laittaen oman lusikkansa Guerreron soppaan. Tämä pariskunta on loistavaa viihdettä!
Essa Rios oli ensimmäinen haastaja ja nämä kaksi latinoa saivat aikaan oikein mukavan ottelun. Kertoo paljon, jos haluaisin nähdä tätä pidemmänkin aikaa. Harmittavasti sitä ei annettu, mutta tämäkin riitti tosi hyvin. Guerrero näytti hauskalta puvun housujen kanssa kehässä. Myös valetit ajoivat asiansa ottelussa. Ottelun jälkeiset meiningit olivat varmasti joillekkin katsojille silmäkarkkia.. Lisää tätä projektini aikana kiitoooos!

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winner: Eddie Guerrero via Pinfall (Still WWE European Champion)

WWE Intercontinental Championship Match: Chris Benoit (c) vs Chris Jericho

Nyt on luvassa puhtaasti todella kova painiottelu! Jericho hävisi Guerrerolle European Championshipin Eddie Guerrerolle Wrestlemanian jälkeen, joka ei tätä Winnipegiläistä rockstaraa pysäyttänyt. Suuremmat mestaruudet silmissään hän lähti haastamaan tuoretta Intercontinental Championia Chris Benoitia.
Teknistä, täysin puhdasta painia sisältänyt ottelu. Ei varmaan tarvitse sanoa, että miesten välinen ottelu oli kultaa painillisesti. Enemmän aikaa niin oltaisiin ehkä puhuttu klassikosta. Nyt tähän piti laittaa kökön oloinen diskauslopetus, joka antoi pahat mahanpurut tästä ottelusta. Ilman kökösti toteutunutta lopetusta ja enemmän aikaa niin taivas olisi ollut rajana. Silti tämä ansaitsee neljä tähteä lopetuksesta ja ajan puutteesta huolimatta.

Arvosana: ****

Spoiler: näytä

Winner: Chris Benoit via DQ (Still WWE Intercontinental Champion)

Special Referee Match for The WWE Championship: Triple H (c) w/ Stephanie McMahon-Helmsley and Mr.McMahon vs The Rock (Special Referee: Shane McMahon)

Alkuperäinen WM:n Main Event Royal Rumblen perusteella käytiin nyt Backlashissa! Taustatarina oli massiivinen, jossa Mr.McMahon petti Rockin liittäen McMahon Familyn Triple H:n taakse. Ainoastaan Linda McMahon ei tästä pitänyt ja ilmoitti Backlashissa Steve Austinin olevan Rockin kulmauksessa. Ilmestyykö Texasin Rattlesnakea ollenkaan oli varmaan illan isoin kysymys.
Ottelu oli tarinaltaan varmaan tapahtuman kovin, vaikka painillisesti tämä hieman jäi vajaan puoleiseksi. Ylibookkaus oli kovaa tässä ottelussa, mutta tällä kertaa se toimi mainiosti. Tunnelma areenalla oli h**vetin kuuma, kun pahamaineiset McMahonit kätyrineen yrittivät estää The Rockin nousua firman päämestariksi. Shane sai maistaa HHH:n kanssa Rockin Double Rock Bottomia selostuspöydän lävitse. Ehkä illan komein spotti!
Sitten se tapahtui: Lasit hajosivat ja Steve Austin oli areenalla. Terästuoli-iskuja sateli varmaan maailmanennätys tahtiin minuutin ajan, jonka jälkeen kaikki paitsi Rock ja Stephanie saivat maistaa terästuolista. Sen jälkeen Linda McMahon toi erotetun Earl Hebnerin tuomaroimaan ottelun lopun. Se hetki, kun viimeisen kerran Hebnerin käsi löi mattoon: Uskomaton tunnelma!
Painillinen anti ei noussut todellakaan korkealle, mutta kaikki muu tämän ympärillä antoivat tälle syyn olla illan pääottelu!

Arvosana: ****

Spoiler: näytä

Winner: The Rock via Pinfall (New WWE Champion)

Wrestlemanian pettymys huuhtoutui pois mielestä, kun tämän Backlashin katsoi. Perustaso oli äärettömän kova, ainoa harmituksen aihe oli sen huippuottelun puuttuminen. Silti uskallan tämän PPV:n nostaa rankingin ykköspaikalle. Huipputapahtuma, jonka kannattaa katsastaa joskus uudestaan. HYVÄ kuvastaa tätä tapahtumaa todella hyvin!

Krizskin PPV-Ranking 2000:

1. WWE Backlash 2000 HYVÄ
2. WWE No Way Out 2000 HYVÄ
3. WWE Royal Rumble 2000 HYVÄ
4. WWE Wrestlemania 2000 OK

Krizskin MOTY-Kandinaatit 2000:

1. Triple H vs Cactus Jack (Royal Rumble 2000) *****
2. Dudley Boyz vs Edge & Christian vs Hardy Boyz (Wrestlemania 2000) ****½
3. Triple H vs Cactus Jack (No Way Out 2000) ****½

EDIT: Videoarvostelu lisätty

[Krizski]

Flunssainen katsaus InsurreXtioniin! Tiedossa on hyvin töyssyinen matka Lontoon kaduilla kohti sumupilveä.

The Krizski - Nostalgiakatsaus InsurreXtion 2000

WWE InsurreXtion 2000

Earls Court, London, England

"London Bridge isn't the only thing Falling Down"

Ensimmäinen InsurreXtion on siis kyseessä, mikä tuli No Mercyn tilalle. Englannissa ollaan järjestetty PPV:tä pari kertaa vuodessa 1997 alkaen. Pelon sekaisin tuntemuksin lähdin tätä PPV:tä katsastamaan kortin perusteella. Myös se pieni kutina Englannin PPV:den "heikosta" tasosta kalvasi mieltä. Tapahtuman selostivat JR ja Jerry Lawler!

Too Cool (Scotty Too Hotty & Grand Master Sexay) vs Dean Malenko & Perry Saturn

Herrojen feudi luultavasti sai päätöksensä nyt InsurreXtionissa. Radicalzien porukka on kevään aikana hajonnut palasiksi, mutta vielä viimeiset liimat Malenkon ja Saturnin välillä pyrittiin käyttämään tässä ottelussa. Aika köyhäksi jäi stablen anti, ainoastaan Guerrero ja Benoit pääsivät isoimpiin kuvioihin Isossa E:ssä!
Too Cool oli todella kuumaa kamaa yleisön keskuudessa, mikä siivitti tätä ottelu pitkälle. Myös tekninen, lennokas ja perusvarmat joukkuepainin niksit nähtiin tässä Openerissa. Pidin tästä, vaikka ajanpuutteen vuoksi tämä ei mihinkään huippuarvosanoihin noussut. Myös ottelun jälkimainingit oikeastaan varmistivat Radicalzien hajoamisen lopullisesti. Oikein mukava avaus illalle!

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winners: Too Cool via Pinfall

Bull Buchanan vs Kane w/ Paul Bearer

Big Boss Man ja Bull Buchanan hajottivat Kanen käden terästuolin avulla viikkoja takaperin RAW:ssa, jonka takia Kane jäi pienelle sairauslomalle. Nyt oli koston retki ja kosto oli todellakin suloinen....
Mielestäni tätä ei olisi tarvinnut käydä ollenkaan koko PPV:ssä. Buchanan ei ole minua vakuuttanut projektini aikana yhtään eikä Kane osaa valitettavasti säkkiä kantaa hyvään otteluun. Minulle ei jäänyt tästä käteen kuin huonohko TV-ottelu, joka ansaitsee juuri ja juuri yhden tähden. Hiivattiin tälläiset ottelun PPV:stä!!

Arvosana: *

Spoiler: näytä

Winner: Kane via Pinfall

Road Dogg w/ Tori vs Bradshaw

Mitähän mä äsken sanoin TV-ottelulta haisevista otteluista PPV-tasolla? Tietenkin heti perään toinen samanlainen, millä ei tietenkään ole minkäänlaista taustatarinaa. Roadd Dogg ei mikään maaginen taituri ole kehässä puhumattakaan tämän ajan Bradshawsta.
Aika tylsä brawl tästä tuli, hieman laiskaa menoa eikä noussut millään tasolla kehuttavaksi teokseksi. Ehkä hiukan parempi kuin edellinen ottelu, mutta surku on puserossa kohtuu mukavan aloituksen jälkeen. Eikä tämä tästä parantunut...

Arvosana: *+

Spoiler: näytä

Winner: Roadd Dog via Pinfall

Arm Wrestling Match: Terri Runnelss w/ Fabulous Moolah vs The Kat w/ Mae Young

Mä jo luulin päässeeni tästä feudista eroon, mutta niin vain pomppasi vielä eteeni tässä projektissa. Tämän käden väännön jälkeen kuulemma kaikki olisi selvitetty.. paskan marjat sanon vaan.
Jätti pahat traumat, huumori ei vain toiminut, Jerry Lawler pomppi kehässä tutkien Terrin stringipersettä kuin kiimainen teinipoika ja ottelun jälkeinen topin poistaminen oli siis se iso juttu. Gimme a break.. Roskalaatikkoon, roska-autolla kaatopaikalle ja toivottavasti vielä maatuu joku päivä. Kuraa!!

Dudley Boyz vs Showkishi (Big Show) & Rikishi

En nyt tiedä taustasta oikeastaan mitään. Joten luultavasti sitä ei ollut. Dudleyt ovat hieman näyttäneet facemaisia piirteitä jo Backlashissa, joten ihan täysiä heelejä eivät pojat olleet. Silti tämän ottelu tähdet löytyvät toisesta joukkueesta! Big Show aka Showkishi ja Rikishi vetivät ottelun hauskat setit muun muuassa tupla Stink Facen muodossa. Muutenkin Big Shown imitaatio oli onnistunut.
Silti nämä hauskuuttelut eivät poista faktaa, että hyvin TV-ottelumainen tästä tuli. Ihan ok painia, mutta eivät nämä varmaan kovinkaan paljoa parempaan edes pystyisi keskenään. Myös ottelun lopetus oli vähän meh, mutta ainakin se lisäsi joukkuemestareiden heelstatusta lisää.
Ottelun jälkimainingit olivat mukavat ja kuten yleisö niin myös meikäkin viihtyi tanssin parissa. Näin niitä hyviä tunteita pitää nostattaa.

Arvosana: **

Spoiler: näytä

Winners: Showkishi & Rikishi

Kurt Angle vs Chris Benoit

Erikoinen valinta tapahtumaan, mutta otteluna tämä toimi oikein hyvin. Heel vs heel asetelma ei oikeastaan haitannut, koska tämä oli bookattu oikein hyvin. Suurin harmitus oli kuitenkin hyvin vähäinen aika, mitä tämä ottelu sai. Ei kuudessa minuutissa voi saada aikaan korkeampia arvosanoja. Viikolla Smackdownissa Benoit hävisi Jericholle Intercontinental Championshipin saaden aika pahan näköisen mustan silmän ottelun aikana.
Ottelu oli vauhdikas, tekninen ja hienoja heittoja ja lukotuksia nähtiin ottelun aikana. Loppuratkaisussa Benoitin musta silmä oli ratkaisevassa roolissa. Vakuuttavaa jälkeä nälkäisiltä kavereilta. Olisi luultavasti noussut illan parhaammaksi otteluksi, mikäli olisi saanut aikaa enemmän. It's true, it's DAMM TRUE!!

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winner: Kurt Angle via Pinfall

Hardcore Match for The WWE Hardcore Championship: Crash Holly (c) vs British Bulldog

Edellisen ottelun aikana Crash Holly tuli selostuspöydän taakse manaamaan sitä, ettei ole vielä löytänyt sopivaa englantilaista haastamaan häntä Hardcore Championshipista. Täytyy sanoa, etten pitänyt Crashin piipityksestä oikeastaan yhtään.
Lopulta haastaja löytyi, kun British Bulldog ryntäsi kehään tuomarin kanssa haastamaan Crash Hollyä HC-mestaruudesta. Harmittavalla tavalla Bulldog näytti huonokuntoiselta eikä myöskään miestä paljoakaan tämän jälkeen nähty. 2002 mies sitten saikin sydänkohtauksen, joka sulki Bulldogin surullisen tarinan.
Ottelun ainoa tarkoitus oli saada yleisölle hyvä mieli ja siinä se onnistuikin. Muuten tämä oli kaukana hardcoresta, eikä sisältänyt oikeastaan mitään maata mullistavaa. Hyvästä mielestä annan sen yhden tähden tälle ottelulle.

Arvosana: *

Spoiler: näytä

Winner: British Bulldog via Pinfall (New WWE Hardcore Champion)

WWE Tag Team Championship Match: Edge & Christian (c) vs Hardy Boyz

Edgen ja Christianin heelturn on edennyt eteenpäin. Miehet ovat koko ajan muuttuneet röyhkeämmiksi faneja kohtaan. Vaativat rahaa allekirjoituksista ja eivät enää tule entranceissa yleisön joukosta. Tänään joukkuemestarit kohtasivat vanhat verivihollisensa Hardyn veljekset, joten etukäteen ajateltuna nyt olisi tiedossa loistava joukkueottelu.
Harmittavalla tavalla tämä ottelu ei onnistunut minua säväyttämään. Älkää käsittäkö väärin, otteluna tämä oli taattua perusjoukkuepainin laatua, mutta nämä nuoret miehet pystyisivät paljon parempaakin. Ei laitettu isoja vaihteita silmään vaan mentiin sitä turvallista ja tavallaan hieman tylsääkin reittiä kohti maalia. Myös lopetus jätti hieman pahan maun suuhun. Harvoin tuollaiset lopetukset ovat onnistuneita. Perus joukkueottelu näiltä kahdelta tiimiltä!
Jälkimainingeissa nähtiin Dudleyden toimesta oikein mukava pöytäspotti, jolla miehet kostivat joukkuemestareiden aikaisemmat toimet.

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winners: Hardy Boyz via DQ (Edge & Christian still WWE Tag Team Champions)

WWE European Championship Match: Eddie Guerrero (c) w/ Chyna vs Chris Jericho

Chris Jericho nousi InsurreXtionia edeltäneessä Smackdownissa IC-mestariksi ja aikoi nyt ryöstää vihamieheltään Eddie Guerrerolta European Championshipin takaisin. Guerrero siis nousi European Championiksi juurikin Chris Jerichon kustannuksella, kun Chyna auttoi Guerreroa kyseisessä ottelussa, joten taustaa tältä ottelulta ei puutu.
Tämän illan trendi on ollut hyvinkin synkän puhuvaa eikä tämäkään noussut sille tasolle, jolle sen odotin nousevan. Illan paras ottelu kuitenkin nähtiin, mutta se enemmänkin kertoo tämän tapahtuman tasosta. Varmasti nämä painijat saisivat aikaan parempiakin otteluita keskenään. Aloitus oli onnistunut, mutta sen jälkeen yksinkertaisesti bensa loppui tankista. Ei noussut sellaiseen liitoon kuin olisin odottanut, mutta annetaan nyt se kuitenkin anteeksi.

Arvosana: ***+

Spoiler: näytä

Winner: Eddie Guerrero via Pinfall (Still WWE European Champion)

Triple Threat Match for The WWE Championship: The Rock (c) vs Triple H vs Shane McMahon

Tämä oikein sai oman promovideon tapahtumaan! Taustatarina tähän otteluun oli melkoinen, kun Backlashin sekavien tapahtumien jälkeen The Rock nousi WWE Championiksi. Tästä ei McMahon Family pitänyt ja Mr.McMahon halusi pitää huolen siitä, että Rockin kausi loppuu lyhyeen. Kysymys olikin vain se, että kumman perheen jäsenistään pomo halusi WWE:n keulakuvaksi.
Ennakkoon tämä oli illan suurin ottelu ja kyllähän sitä se myös oli tunnelmaltaan. Harmittavalla tavalla kuitenkin se painin osuus hieman petti ja välillä tämä näytti aika kankealtakin. Kaiken tämän kuitenkin pelasti bookkaus, joka tietenkin oli tälläiseen otteluun yliampuvaa. Se ei kuitenkaan haitannut allekirjoittanutta vaan oikeastaan pelasti tämän Main Eventin. Ihmiset varmasti lähtivät kohtuu hyvillä mielillä kotiin tämän ottelun jälkeen, vaikka muuten InsurreXtion 2000 oli valtaisa pettymys.

Arvosana: ***+

Spoiler: näytä

Winner: The Rock pinned Shane McMahon (Still WWE Champion)

Tämä tuntui enneminkin pitkältä RAW:n lähetykseltä kuin joltain PPV:ltä. Nykypäivänä nähdään parempia viikottaisia lähetyksiä kuin, mitä tämä InsurrXtion oli. Paljon pettymyksiä, turhia otteluita, aikaa annettiin väärille asioille (Kädenvääntö) ja koko tapahtumaa vaivannut käsijarru pohjassa -meininki. Tämä saa valittevan huonon arvosanan, mutta sen InsurreXtion myös ansaitsee. Kehno kuvaa todella hyvin tätä tapahtumaa.

Arvosteluskaala:

Katastrofi
Kehno
Heikko
Ok
Hyvä
Erinomainen

Krizskin PPV-Ranking 2000:

1. WWE Backlash 2000 HYVÄ
2. WWE No Way Out 2000 HYVÄ
3. WWE Royal Rumble 2000 HYVÄ
4. WWE Wrestlemania 2000 OK
5. WWE InsurreXtion 2000 KEHNO

Krizskin MOTY-Kandinaatit 2000:

1. Triple H vs Cactus Jack (Royal Rumble 2000) *****
2. Dudley Boyz vs Edge & Christian vs Hardy Boyz (Wrestlemania 2000) ****½
3. Triple H vs Cactus Jack (No Way Out 2000) ****½

Seuraavana sunnuntaina (toivottavasti) onkin vuorossa Judgment Day!

[Kenitys]

Kiskaisen taas esiin elämä-kortin, jolla selitän sitä, että tässä parin viime viikon aikana ei ole paljon ehtinyt postata arvosteluja. Nyt aukesi pieni tauko kaiken kiireiden keskeltä, katsotaan ehtiikö vielä Bali-aikana postata lisää... Mahdollisesti ensi viikolla.


NWA TOTAL NONSTOP ACTION - SYYSKUU 2003

Ette uskokaan, kuinka kauan olen halunnut kirjoittaa nämä sanat: HARRISIN VELJEKSIÄ EI OLE NÄHTY TNA:SSA YLI KUUKAUTEEN! Edellisen kerran veljekset esiintyivät ihan lyhyesti jossain elokuun alun PPV:ssä, jossa he istuivat katsomossa 3 Live Krew'n ottelun aikana, mutta sen jälkeen heitä ei ollut näkynyt enää ollenkaan. Voisiko todella olla niin, että tämä oli Harrisin poikien TNA-uran loppu? Aivan mahtavaa. Tervemenoa.

Mainitseminarvoista on myös se, että Brian Lee oli tosiaan jättänyt TNA:n kokonaan. Vielä elokuun alussa Lee oli ollut mukana New Churchin kuvioissa, mutta sitten Sinn oli korvannut hänet. Syykin oli selvä: Leen heroiiniriippuvuus oli mennyt niin pahaksi, että mies oli pakko siirtää kuvioista pois. Riippuvuuksista kärsi varmaan myös Sandman, jota ei syyskuussa TNA:ssa nähty. En jää kaipaamaan, jos Sandmanin ja TNA:n yhteinen taival päättyi tähän.

Harmillisin katoaminen oli ehdottomasti se, että Elix Skipperiä ei ollut nähty enää elokuun alkupuolen jälkeen. Skipperillä oli hyvä kuvio meneillään Jerry Lynnin kanssa, kunnes hän yhtäkkiä katosi kokonaan. Saa nähdä, milloin paluu tapahtuu. Samaa voi pohtia toisen entisen Triple X:n jäsenen Low-Ki'n kohdalla. Low-Ki teki elokuussa taas yhden TNA-esiintymisen, mutta katosi saman tien uudestaan. Harmi, sillä Ki olisi todella arvokas osa rosteria. Harmillista on myös se, että Alexis Laree on kadonnut rosterista ja jättänyt Gatheringin edustamisen CM Punkin ja Julio Dineron harteille. Satunnaisista vierailijoista muun muassa Devon Storm, Vampire Warrior, Danny Doring, Joey Matthews ja Bobby Eaton eivät esiintyneet syyskuun aikana.

---------------------------------------

Weekly PPV #60 (3.9.2003) - Super X Cup Tournament Special

Singles Match
Lazz vs. Mad Mikey
½ (1:50)

Super X Cup Tournament First Round Match
Juventud Guerrera vs. NOSAWA
**½ (4:31)

Super X Cup Tournament First Round Match
Ted Hart vs. Jonny Storm
** (3:42)

Super X Cup Tournament First Round Match
Chris Sabin vs. Jerry Lynn
*½ (3:30)

Super X Cup Tournament First Round Match
Frankie Kazarian vs. Michael Shane
** (3:25)

Super X Cup Tournament Semi Final Match
Juventud Guerrera vs. Ted Hart
*** (9:59)

Super X Cup Tournament Semi Final Match
Chris Sabin vs. Frankie Kazarian
*** (7:31)

Super X Cup Tournament Final Match
Chris Sabin vs. Juventud Guerrera
**** (14:46)

Wednesday Bloody Wednesday Match (Special Referee: Erik Watts)
Christopher Daniels & AJ Styles & Simon Diamond & Shane Douglas & Johnny Swinger w/ Vince Russo vs. Jeff Jarrett & Chris Harris & D-Lo Brown & James Storm & Raven w/ Dusty Rhodes
*** (20:38)

Tulokset:

Spoiler: näytä

Mad Mikey def. Lazz
Juventud Guerrera def. NOSAWA
Ted Hart def. Jonny Storm
Chris Sabin def. Jerry Lynn
Frankie Kazarian def. Michael Shane
Juventud Guerrera def. Ted Hart
Chris Sabin def. Frankie Kazarian
Chris Sabin def. Juventud Guerrera to win the Super X Cup Tournament
Raven & James Storm & Chris Harris & D-Lo Brown & Jeff Jarrett def. Shane Douglas & Simon Diamond & Johnny Swinger & Christopher Daniels & AJ Styles

Yhteenveto:

• Tämä jakso oli hyvin poikkeuksellinen normaaleihin TNA-viikottaisiin verrattuna, sillä tällä kertaa katsojille tarjottiin X-Divarin menoa koko rahan edestä. Luvassa oli nimittäin Super X Cup -turnaus, joka oli historian ensimmäinen TNA:n X-turnaus. Tulevina vuosina luvassa oli erityisesti monia neljän maan joukkueiden välisiä World X Cup -turnauksia, jotka ovat varmaan suurimmalle osalle tuttuja. Tosin viimeisin World X Cup -turnauskin järjestettiin vuonna 2008. Joka tapauksessa tämä turnaus erosi World X Cup -turnauksista siten, että tässä ei ollut kyse eri maiden joukkueiden mittelöistä, vaikka tässäkin yhteen ottivat USA:n, Japanin, Meksikon, Britannian ja Kanadan edustajat. USA:n edustajat lienevätkin kaikille tuttuja, mutta muut kaipaavat ehkä hieman selitystä. Meksikolaisen Juventud Guerreran edellisestä TNA-esiintymisestä oli aikaa lähes puoli vuotta, samoin kuin Brittejä edustaneen Jonny Stormin. Japanilainen NOSAWA ja Hartin suvun pahin spottiapina ikinä Ted(dy) Hart puolestaan tekivät tässä TNA-debyyttinsä. Kaikki kahdeksan painijaa edustivat kuitenkin loppujen lopuksi ihan itseään, ja yksinkertaisen turnauksen voittaja sai palkinnoksi Super X Cup -pokaalin. Shanen mestaruus ei ollut turnauksessa pelissä. Kaikki turnauksen ottelut käytiin yhden illan aikana...
• ...Minkä takia ensimmäisen kierroksen ottelut jäivätkin ajaltaan harmillisen lyhyeksi. Siitä huolimatta täytyy kehua koko turnausta painilliselta anniltaan todella korkeaksi. Vain Sabin vs. Lynn oli laadultaankin pienoinen pettymys, ja sekin lähinnä siksi, että 4 minuutin ottelusta turhan iso osuus käytettiin Lynnin ja Don Callisin feudin selvittämiseen. Muuten jopa nuo ihan muutaman minuutin pyrähdykset olivat aika lailla niin viihdyttäviä kuin vain saattoivat ajansa puolesta olla. Oikeastaan kaikki kahdeksan painijaa ansaitsevat suorituksistaan hatunnoston. Ehkä hieman alkoi Hartin samat spotit ja aika paha no-sellaus ärsyttää tuossa pidemmässä ottelussa Guerreraa vastaan, mutta toisaalta ottelu oli muuten niin näyttävää menoa, että eihän siitä voinut samalla olla nauttimatta. Turnauksen todellinen helmi oli kuitenkin Guerreran ja Sabinin huikea 15-minuuttinen finaali, joka oli koko vuoden toinen ****-ottelu TNA:ssa. Aivan mahtavaa X-Divisioonan painia, tällaista pitäisi olla paljon enemmän. Kokonaisuudessaan turnaus oli siis hienoa viihdettä, vaikka aikaa tälle jaksolle olisi saanut antaa kolme tuntia. Jos niin olisi ollut, silloin olisi voitu jo puhua TNA:n historian tähänastisen historian kirkkaasti parhaasta ppv:stä.
• Niin ja toki aikaa olisi ehkä silloinkin ollut tarpeeksi, jos viimeistä puolta tuntia (ja ensimmäistä viittä minuuttia) ei olisi käytetty ihan muihin juttuihin. Toisaalta en viitsi tuosta viimeisestä puoltuntisesta valittaa ihan hirveästi, koska myös Main Event oli erinomaisen viihdyttävä, ja samalla se onnistui kasaamaan oikeastaan kaikki tärkeimmät feudit yhteen vieläpä ihan kiinnostavasti. Paljon auttaa se, että tässä facet (NWA) vs. heelit (TNA/Russo) -feudissa on vaikkapa SEX-kuvioon verrattuna paljon vähemmän turhia painijoita ja paljon enemmän mielenkiintoisia nimiä.
• Mielenkiintoisista nimistä puheen ollen: Wednesday Bloody Wednesday on ehkäpä historian huonoin nimi erikoisottelulle. Käytännössä oli kyse TNA:n versio WarGames Matchista, eli tämä oli vähän niin kuin ensimmäinen Lethal Lockdown Match. Tosin pieniä eroja sekä WarGamesiin että Lethal Lockdowniin verrattuna oli. Lethal Lockdowniin lähinnä se, että tässä ei ollut sitä kattoa ollenkaan ja että aseet roikkuivat käytettävissä koko ajan eivätkä vasta, kun kaikki 10 painijaa olivat astuneet häkkiin. WarGamesiin verrattuna selvin ero oli lähinnä se, että kehiä oli kahden sijaan vain yksi ja että ratkaisusuorituksiksi kelpasi luovutuksen lisäksi myös selätys. Laadultaan ottelu oli oikein viihdyttävää entertainment brawl henkistä HC-mäiskettä. Erityisesti AJ Styles, Christopher Daniels ja AMW loistivat tässä ottelussa. Kokonaisuudessa hyvä ME-ottelu vaikkei mikään klassikko. Ottelun jälkeen Shane Douglas yritti leikata Ravenin hiukset, jotka hän ja James Mitchell ovat jo useassa show'ssa yrittäneet riistää Ravenilta.
• Sitten jostain syystä tässä show'ssa nähtiin myös Mad Mikeyn ottelu random indy-painija Lazzia vastaan. Tuo show'n openerina toiminut ottelu ei kestänyt edes kahta minuuttia, eikä siinä tapahtunut yhtään mitään. Lazz oli siis jonkinlainen nykypäivän versio Adrian Streetistä sillä erotuksella, että Lazzista ei koskaan tullut mitään. Ei tämä ottelu onneksi paljon aikaa show'lta vienyt, mutten silti tajua, miksi sitä tähän tarvitsi edes tunkea.
• Jes! Vuoden ensimmäinen Ok viikottainen TNA-PPV. Jos tosiaan aikaa olisi ollut kaikille turnausotteluille vielä enemmän, olisi voitu puhua jo vähintään Hyvästä show'sta. Nyt vain välierät ja erityisest finaali olivat oikeasti otteluina erinomaisia. Tärkeintä oli kuitenkin se, miten hyvän kokonaisfiiliksen tämä show jätti. Asiaa paransi vielä se, että ME-kuviotkin toimivat tässä jaksossa hyvin, ja itse ME-ottelu oli oikein viihdyttävää toimintaa. Super X Cupia ei kuitenkaan joka viikko voida järjestää, joten TNA:n pitäisi keksiä joku muukin tapa päästä Ok-tasolle.

*** Juventud Guerrera
** Chris Sabin
* AJ Styles

---------------------------------------

One Cent Special (10.9.2003)

Jostain syystä tällä viikolla ei järjestetty normaalia ppv:tä ollenkaan. Sen sijaan ppv-ostajat pystyivät hankkimaan yhden sentin hinnalla itselleen jakso, jossa näytettiin tähän mennessä vuoden parhaat TNA-ottelut. Ilmeisesti TNA ei taaskaan 9/11-aikaan halunnut järjestää ppv:tä, kuten viime vuonna. Tarjolla olivat muun muassa Ultimate X Match, XXX vs. AMW teräshäkissä, Stylesin mestaruusvoittoon johtanut ottelu ja tietenkin Raven vs. Jarrett. Jakson juontivat Don West ja Mike Tenay. Eipä minua tämän jakson katsominen paljoa kiinnostanut, koska kaikki ottelut olin äskettäin nähnyt, joten kelasin läpi.

---------------------------------------

Weekly PPV #61 (17.9.2003)

NWA Tag Team Title Shot Match
3 Live Kru (James & Killings) w/ Konnan vs. Kid Kash & Abyss vs. Disciples of the New Church w/ James Mitchell vs. America's Most Wanted
**½ (7:16)

Casket Match
Sonny Siaki w/ Trinity vs. D-Lo Brown
**½ (5:24)

6-Man Tag Team Match
NOSAWA & Chris Sabin & Michael Shane vs. Eric Young & Frankie Kazarian & Juventud Guerrera
*** (9:12)

Tag Team Match
Simon Diamond & Johnny Swinger w/ Glenn Gilberti vs. Mad Mikey & Shark Boy
** (4:54)

NWA World Heavyweight Championship Match
AJ Styles (c) w/ Trinity vs. Jerry Lynn
***½ (9:05)

Hair vs. Hair Match
Shane Douglas vs. Raven
** (17:01)

Tulokset:

Spoiler: näytä

3 Live Kru def. Abyss & Kid Kash, America's Most Wanted, Disciples of the New Church to become #1 contender for the NWA Tag Team Championship
Sonny Siaki def. D-Lo Brown
Michael Shane & Chris Sabin & NOSAWA def. Juventud Guerrera & Frankie Kazarian & Eric Young
Simon Diamond & Johnny Swinger def. Mad Mikey & Shark Boy
AJ Styles (c) def. Jerry Lynn for the NWA World Heavyweight Championship
Shane Douglas def. Raven

Yhteenveto:

• Tämä oli kenties se viikko, jolloin Ravenin ja Shane Douglasin feud sai lopullisen päätöksensä. Toisaalta tuon ottelun post match -meiningit antavat kyllä mahdollisuuden vielä feudin jatkolle, mutta saapa nähdä. Joka tapauksessa Douglasin ja Mitchellin pakkomielle Ravenin hiusten leikkaamiseen oli mennyt niin pahaksi, että ainut tapa ratkaista tilanne oli pistää miehet ottelemaan toisiaan vastaan Hair vs. Hair Matchissa. Tämän ottelun perusteella on kyllä sanottava, että Shane Douglasin tilanne ei näytä kovin vahvalta. Tämä on nimittäisen se kuuluisa ottelu, jossa Douglas oksentaa kesken ottelun. Olen aikaisemmin törmännyt kyseiseen klippiin Youtubessa, mutta nyt sitä ei löydy. Ehkä ihan hyvä niin. Ei ole nimittäin kaunista katsottavaa, vaikka ei tuo kestä kuin hetken. Jos tätä pientä sivuseikkaa ei oteta huomioon, ottelu oli muuten yllättävän hyvää menoa. Ei mitään huikean hienoa tai kehuttavaa painia mutta kuitenkin ihan toimivaa HC-painia, jossa nähtiin useampi hieno bumppi, kuten Top-Rope DDT pöydästä läpi. Etukäteen pelkäsin, että nämä Douglasin ja Ravenin 1 on 1 -ottelut olisivat ollet täyttä kuraa (no pun intended), mutta ei suinkaan. Myös ottelun buukkaus toimi kohtuullisen hyvin, vaikka olenkin vähän skeptinen sen suhteen, että Vampiro teki TNA-debyyttinsä paljastuttuaan Mitchellin ja Douglasin mysteeriseksi apuriksi. ME oli siis ihan kohtuullinen paketti, johon voisi suhtautua paljon neutraalimmin ilman tuota oksennusinsidenttiä.
• Tällä viikolla saatiin myös Russo & Callis (TNA) vs. facet (NWA) -kuvioon aivan uusi käänne, kun Roddy Piper teki tässä jaksossa TNA-comebackinsa. Viimeksi Piper sotki TNA:n pakkaa viime vuoden joulukuussa, jolloin hänen promonsa oli todellinen katastrofi. Tarkempia tietoja voi katsoa joulukuun raportistani. Nyt Piper saapui kehään ensin puhumaan niistä syistä, jonka takia hän sai potkut WWE:stä. Lisäksi hän fiilisteli omaa NWA-historiaansa ja sanoi, että paluu TNA:han oli kuin paluu juurille, sillä NWA oli Piperin koti. Samalla hetkellä Piperin promon keskeytti Vince Russo, joka ei ollut unohtanut Piperin törkeitä Owen Hart -syytöksiä viime joulukuulta. Russo sanoi, että Piper oli tullut TNA:han, koska kukaan muu ei enää huolinut häntä promootioonsa, eikä huoli Russokaan. Russo asetti TNA:lle ja NWA:lle ehdot: jos Piper saa jäädä, niin Russo lähtee, ja Russon mukana lähtee myös NWA World Heavyweight -mestari AJ Styles. Ratkaisua Russo vaati illan aikana tehtäväksi. Myöhemmin illalla Dusty Rhodes saapui kehään puhumaan Stylesille siitä, kuinka tämän kannattaisi vihdoin tajuta, että Russo vain käyttää häntä hyväkseen. Hetken jo näytti, että Styles hylkäisi Russon, mutta lopulta koko homma oli vain kusetusta. Styles ja Russo pieksivät Rhodesin samalla, kun Don Callis ja TNA:n turvamiehet raahasivat Piperin pois areenalta. Lopulta Rhodesin avuksi saapui Jeff Jarrett, mutta Piperin tilanne jäi vähän epäselväksi.
• Päämestari-Stylesillä ja Jarrettilla oli muuten kana kynittävänä edelleen, vaikka nyt heidän feudia oli vähän lykättykin. Tässä jaksossa Jarrett piti promon, jossa hän suuntasi suurimman osan huomiostaan ensisijaiselle feudikumppanillen Christopher Danielsille (joka oli usuttanut joukon jotain seurakuntansa seuraajia Jarrettin kimppuun). Samalla hän kuitenkin antoi kritiikkiä Erik Wattsille: tämä oli jakanut mestaruusotteluita viikko toisensa jälkeen kaikille muille, mutta jostain syystä Jarrett ei ollut saanut vieläkään uusintaotteluaan. Ilmeisesti kyse on siitä, että Russo on saanut kiristettyä sellaisen tilanteen, että Jarrettille ei mestaruusottelua myönnetä. Jarrett tahtoi siis edelleen päästä pieksemään Stylesin, mutta sitä ennen hän tahtoi selvittää välinsä Danielsin kanssa. Samaan aikaan Styles puolusti mestaruuttaan Jerry Lynniä vastaan ottelussa, joka toi mieleen ihan TNA:n ensimmäisten kuukausien meiningin. Viime vuoden kuumin feudpari ei ollut kohdannut toisiaan sitten viime vuoden marraskuun, ja tuolloin kaksikon ottelut olivat alkaneetkin maistua puulta. Nyt ottelussa oli taas ihan uutta energiaa, ja kyseessä oli aivan ehdottomasti pirun hieno, viihdyttävä ja ennen kaikkea äärimmäisen vauhdikas ottelu. Aikaa oli vain harmillisesti liian vähän. Viisi minuuttia lisää, niin TNA olisi saanut taas yhden huippuottelun. Silti kirkkaasti MOTN.
• Myös joukkuemestaruusmeiningit ja X-Divarin touhut saivat jatkoa. Joukkuemestaruuskuvioissa ilmeisesti America's Most Wanted on nyt siirtymässä hetkeksi syrjään sen jälkeen, kun he yllättäen toissaviikolla hävisivät joukkuemestaruutensa Diamondin ja Swingerin vakuuttavasti esiintyneelle joukkueelle. Tosin kyllähän AMW oli mukana show'n openerissa nähdyssä neljän joukkueen ykköshaastajuusottelussa, mutta uusiakin joukkueita (Kid Kash & Abyss ja joukkueensa kirjoitusasun 3 Live Kru'ksi muuttanut porukka) oli tuossa kuviossa mukana. Hyvä, että saadaan vähän taas tuoretta verta. Itse ykköshaastajuusottelu oli ihan mukavaa menoa muttei mitään ennennäkemätöntä. Ihan kiva opener kuitenkin. Joukkuemestarit itse puolestaan kohtasivat Mad Mikeyn ja Shark Boyn erikoisen kaksikon. Ei kovin huikea ottelu, mutta sellaista tv-ottelutasoista kivaa peruspainia kuitenkin. Sen sijaan kuuden X-Divarilaisen 6-Man Tag Team Match oli ehdottomasti illan toiseksi paras ottelu, joka olisi pidempänä versiona ollut varmasti vielä parempaa menoa. Tälläisenäänkin se oli kuitenkin hyvä ottelu, jossa jatkettiin mestari Michael Shanen kärhämää monia haastajia vastaan. Ottelussa TNA-debyyttinsä teki Eric Young, joka tässä vaiheessa uraansa keskittyi komediaroolin sijaan taidokkaaseen painimiseen.
• Jatkoa sai myös Sonny Siakin ja D-Lo Brownin ottelu, kun miehet kohtasivat TNA:n historian ensimmäisessä Casket Matchissa. WWE:n arkkuotteluista eroten tässä kamppailussa arkku oli kehässä, ja niinpä miehet käyttivätkin sitä hyödykseen aseena. Tämäkin oli ihan mukavaa ja viihdyttävää painia, ja parempi kuin miesten edellinen singles-kohtaaminen. Pidemmällä ajalla olisi voitu puhua vielä paremmasta ottelusta. Ehkäpä sitten ensi kerralla. HC-stipulaation tapaista näiden kahden ottelut selvästi kaipaavat. Ottelussa TNA-debyyttinsä teki Eddie Fatu, joka saapui maanmiehensä Siakin apuriksi. Fatu oli tuttu WWE:stä Jamal-nimellä, ja tässä jaksossa selostajat puhuivatkin hänestä Jamalina, vaikka kyseinen nimi varmasti WWE:n omistuksessa olikin.
• Ei ollut huono tämänkään viikon show, vaikka ihan edellisen jakson tasolle ei päästy. Päämestaruusottelut ovat olleet viime aikoina oikein viihdyttävää katsottavaa, vaikka päämestari Styles tuntuukin kelluvan nyt tyhjän päällä, kun hänen ja Jarrettin feudia ei jostain syystä uskalleta aloittaa kunnolla. Pääkuvioista ei ole muuten muuta moitittavaa kuin, että toivoisin selkeyttä tähän NWA vs. TNA -kuvioon. Kokonaisuutena meno on ihan vakuuttavaa, ja semmoisen ärsyttävän paskan määrä on vähentynyt aika minimiin. Toivottavasti TNA jatkaa samalla kehityssuunnalla. Kehno.

1. WWE WrestleMania XIX - Loistava
---------------
2. WWE Vengeance - Hieno
---------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. WWE Backlash - Ok
6. WWE SummerSlam - Ok
7. WWE Bad Blood - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #60 - Ok
---------------
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #58 - Kehno
10. WWE Unforgiven - Kehno
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #32 - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #34 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #41 - Kehno
14. WWE Judgment Day - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #40 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #42 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #61 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #38 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #59 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #28 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #35 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #39 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #50 - Kehno
24. WWA The Reckoning - Kehno
25. WWE Insurrextion - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #56 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #57 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #52 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #37 - Kehno
30. WWA The Retribution - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #33 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #44 - Kehno
---------------
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #36 - Surkea
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #49 - Surkea
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #51 - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #54 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #31 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #26 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #55 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #45 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #27 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #53 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #48 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #47 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #43 - Surkea
46. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #29 - Surkea
47. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #30 - Surkea
48. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #46 - Surkea

[Kenitys]

Kone on hajoamassa käsiin, joten en tiedä, milloin voin julkaista arvosteluja seuraavan kerran, mutta laitetaanpa nyt vielä yksi ainakin teidän luettavaksi ennen Suomeen-paluuta. Jos saan lainakoneen, niin sitten ehkä tilanne on toinen.


TOTAL NONSTOP ACTION WEEKLY PPV #62 (24.9.2003)

Syyskuun viimeineinen show alkoi sillä, kun Director of Authority Erik Watts ja Managing Consult Don Callis ottivat yhteen areenan ulkopuolella. Watts raivosi Callisille siitä, että tämä oli viime viikolla valinnut Russon ja Piperin väliltä Russon ja antanut Piperille potkut. Callis selitti Wattsille, että tämän on rauhoituttava, sillä nämä asiat eivät kuulu Wattsille. NWA:n edustajana Watts vastaa ainoastaan siitä, mitä tapahtuu kehässä. TNA:n edustajana Callis puolestaan vastaa siitä, mitä tapahtuu kehän ulkopuolella. Callis jopa uhkaili Wattsia potkuilla. En tarkalleen tiedä, miten se olisi mahdollista.

In ring angle w/ 3 Live Kru, Simon Diamond, David Young, Glenn Gilberti, Raven & The Gathering
Kehän puolella homma aloitettiin varsinaisella joukkoanglella, joka sai alkunsa siitä, että 3 Live Kru saapui ringsidelle esittämään "uuden hittisinglensä". Yllättäen tuon musisoinnin keskeyttivät Simon Diamond, Glenn Gilberti ja David Young. Young teki taas parin kuukauden poissaolon jälkeen TNA-comebackinsa, ja hän otti nyt paikan joukkuemestari-Diamondin joukkueparina, koska Diamondin oikea joukkuepari Johnny Swinger oli loukkaantunut kuluneen viikon aikana. Diamond, Young ja Gilberti pieksivät 3LK:n ja nousivat sitten kehään haukkumaan 3LK:ta, joita vastaan heillä pitäisi olla mestaruusottelu tässä show'ssa. Tätä kesti siihen asti, että Raven nousi yhtäkkiä kehään ja pieksi Gilbertin ilman mitään selitystä. Heelporukka häipyi nopeasti paikalta, ja hiuksensa menettänyt ja äärimmäisen raivostunut Raven alkoi promota Shane Douglasista, James Mitchellista, Disciples of the New Churchista ja Vampirosta. Samalla Ravenin uskolliset seuraajat Julio ja CM Punk seisoivat taustalla. Ravenin mukaan hiusten menettäminen viime show'n päätteeksi oli kamalinta, mitä hänen urallaan oli tapahtunut, ja hän aikoo kostaa tämän nöyryytyksen koko tuolle Mitchellin johtamalle heel-poppoolle niin brutaalisti, ettei kukaan ole nähnyt. Sitä odotellessa hän ilmeisesti purkaa raivoaan satunnaisten midcardilaisten pieksemiseen. En ollut erityisemmin innostunut siitä, että tämä Ravenin ja Douglasin kuvio näyttää jatkuvan edelleen ihan samalla mallilla.


NOSAWA vs. Frankie Kazarian vs. Juventud Guerrera vs. Chris Sabin vs. Jerry Lynn - NWA X Division Title Shot
Nämä viisi kaveria (ja tietenkin X-Divisioonan mestari Michael Shane) ovat tällä hetkellä keskeisimmät nimet TNA:n X-Divarissa. Tai no, NOSAWA ja Guerrera ovat olleet kuvioissa vasta tämän kuun alusta lähtien, mutta sen jälkeen he ovat pyörineet tiiviisti ydinpiirissä. Katsotaan, kuinka kauan he pysyvät TNA:n palkkalistoilla. Oma toiveeni on, että mahdollisimman kauan. Molemmat ovat todella taidokkaita kavereita. Jerry Lynn puolestaan on tehnyt X-Divarissa pyörimisen ohella kaikkea muutakin, mutta nyt hän ilmeisesti hakee pysyvää paluuta näihin kuvioihin. Ennen ottelua Lynn nimittäin promosi siitä, kuinka hän on viime aikoina kuullut monien suusta epäilyjä siitä, että Lynn ei ole enää samassa kunnossa kuin TNA:n alkuaikoina, jolloin hän oli koko X-Divarin kulmakivi. Lynn sanoi osoittavansa tässä ottelussa kaikki epäilijänsä vääräksi. Ottelun osanottajista pitää muuten mainita vielä Frankie Kazarian, jolla on meneillään uusi hahmonkehitys. Viime viikon show'ssa Kazarian keskittyi omassa ottelussaan enemmän ringsidellä olleiden naisten vikittelyyn kuin painimiseen. Tälläkin viikolla Kazarian jäi sisääntulonsa jälkeen ylimielisesti flirttailemaan häkkitanssija Lollipopin kanssa, ja hän meinasi unohtaa koko ottelun kokonaan. Ollaanko Kazariania kääntämässä heeliksi?

Kovatasoisella X-Divisioonan ottelulla aloitettiin tämän viikon show painin osalta. Oikeastaan tässä oli periaatteessa kaikki edellytykset jopa huipputason otteluun, mutta ihan sellaista tästä ei kuitenkaan syntynyt. On jopa hieman vaikea sanoa, miksi tämä jäi hieman alle huippuarvosanan, mutta jostain syystä tästä ei välittynyt ihan vain tarvittavaa fiilistä. Ehkä se oli sitten se, että tässä ei nähty kamalasti mitään uutta, mitä ei ole aikaisemmissa X-Divarin vastaavissa kohtaamisissa nähty. Kritiikistä huolimatta en voi kiistää, etteikö paini olisi ollut hemmetin kovatasoista. Huikeita spotteja eikä oikeastaan botcheja ollenkaan. Kaikki pistivät parastaan joka kerta astuessaan otteluvuoroon, ja se näkyi myös meiningissä. Juuri tällaistä X-Divarin touhun kuuluisi aina olla, ja tällaista se on mukavan pitkään nyt myös ollut. Alkuvuoden kankeat ajat taitavat olla lopullisesti ohi. Harmi vain, että jotenkin tällä hetkellä X-Divarissa on turhan vähän kiinnostavia kuvioita tai ylipäänsä kuvioita ollenkaan.
***½ (15:11)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Jerry Lynn (Last eliminated Sabin after a Cradle Piledriver)

Recorded interview w/ Roddy Piper
Tässä välissä nähtiin lyhyt etukäteen nauhoitettu haastattelu Mike Tenayn ja Roddy Piperin välillä. Haastattelu oli Tenayn mukaan tehty edellisen viikon torstaina, jolloin Piper oli saapunut TNA:n päätoimistolle kuulemaan päätöksen siitä, että hänet oli päätetty potkia, jotta Vince Russo ja AJ Styles pysyvät firmassa. Haastattelu itsessään oli varsin yhdentekevä, eikä siitä jäänyt mieleen paljon mitään. Pääpointti oli siinä, että Piperin mukaan TNA:n johto, Don Callis ja Vince Russo olivat aivan p****estä. Katsotaan, miten tämä kuvio jatkuu.

In ring angle w/ Don Callis, Red Shirt security, Erik Watts, Black Shirt security
Piper-tilannetta jatkettiin vielä kehässä anglella, kun Managing Consult Don Callis saapui kehään TNA:ta edustavien punapaitaisten turvamiesten Ryan Wilsonin ja Kevin Northcuttin kanssa. Callis puhui siitä, kuinka hänen mielestään Piperin potkiminen oli paras päätös TNA-historiassa. Callis jatkoi vielä Piperin pilkkaamista ja samalla Russon kehumista. Callisin mukaan katsojat tahtovat syvällä sisimmässään nähdä ennemmin Russoa kuin Piperiä. Sen jälkeen Callis siirtyi Jeff Jarrettin haukkumiseen. Viime viikolla Jarrett oli vetänyt Callisia turpaan puolustaakseen Piperiä. Nyt Callis aikoi aloittaa kurinpitotoimenpiteet, koska hänen mukaansa Jarrettilla ei ollut mitään oikeutta koskea TNA-authorityyn. Niinpä Callis aikoi saman tien erottaa Jarrettin, mutta juuri sillä hetkellä Erik Watts keskeytti Callisin ja oli käydä tämän kimppuun. Callis ehti kuitenkin paeta paikalta, ja myös punapaitaiset köriläät vetäytyivät paikalta, kun NWA:n mustapaitaiset hintelät turvamiehet hyökkäsivät heidän kimppuunsa terästuolien kanssa.

Kehään jäänyt Watts ilmoitti, ettei Jarrett todellakaan saa potkuja vaan vihdoin sen toivomansa päämestaruusottelun seuraavan 30 päivän aikana. Olipa todellinen antikliimaksi tämä Jarrettin mestaruusottelun buukkaus. Miksi nyt yhtäkkiä Watts pystyi buukkaamaan ottelun tuosta vain, mutta aikaisemmin mestaruusottelua ei ole voinut millään antaa Jarrettille? Minkäänlaista järkevää käännettä ei näköjään edes yritetty keksiä tähän. Lisäksi Watts buukkasi tälle illalle kourallisen otteluita, joista ensimmäinen alkoi saman tien.


Chris Vaughn & Rick Santel w/ Erik Watts vs. Ryan Wilson & Kevin Northcutt
NWA:n ja TNA:n edustajien rajut erimielisyydet olivat jo jonkun aikaa sitten edenneet siihen pisteeseen, että NWA:n mustapaitaiset turvamiehet (hintelät indy-jantterit Chris Vaughn ja Rick Santel) ja TNA:n punapaitaiset turvamiehet (WCW:n kouluttamat köriläät Ryan Wilson ja Kevin Northcutt) olivat olleet toistensa kimpussa. Punapaitaiset turvamiehet olivat siis sortaneet faceja ja puolustaneet heelejä ja ennen kaikkea Don Callista. Mustapaitaiset turvamiehet puolestaan olivat yrittäneet tehdä työtään mahdollisimman tasapuolisesti. Aikamoinen mismatch oli kyseessä näiden turvamiesten välienselvittelyssä, mutta siitä huolimatta Erik Watts päätti, että nyt oli vihdoin aika päästää Vaughn ja Santel ottelemaan Wilsonia ja Northcuttia vastaan.

Pitkitetty squash, sitä tämä lähinnä oli. Eikä sellaisena edes erityisen mielenkiintoinen, vaikka ottelussa nähdyt power-liikkeet olivatkin aika näyttäviä. Kevin Northcutt ja Ryan Wilson (joka tultaisiin myöhemmin tuntemaan nimellä Trytan) eivät vain ole hoss-osaston kiinnostavimpia nimiä. Chris Vaughn ja Rick Santel puolestaan saattaisivat olla taidoiltaan ihan ok-painijoita, mutta heidän ei annettu näyttää sitä osaamistaan käytännössä ollenkaan tässä ottelussa. Erityisesti Vaughn pääsi sen sijaan näyttämään myymistaitojaan, ja sen hän hallitsi kyllä ihan hyvin, mutta itseään toistavan pieksennän katsominen kävi parin minuutin jälkeen aikamoisen tylsäksi hyvästä myymisestä huolimatta. Lisäksi on todettava, että ei Vauhgnilla tai Santelilla ole yhtään minkäänlaista painija-lookkia, joten ei ole mikään ihme, ettei heistä koskaan mitään erikoista tullut, vaikka TNA heitä kuinka yritti buukata "tulevaisuuden suurniminä". Toivottavasti tämä ottelu nyt päätti feudin näiden turvamiesjoukkueiden välillä, koska tämä ei mitenkään erityisen jännittävää katsottavaa ole.
* (6:24)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Chris Vaughn & Rick Santel (Santel pinned Northcutt after Watts interfered)

Kid Kash w/ Abyss vs. Terry Taylor w/ Chris Harris & James Storm
Kid Kash ei siis suinkaan ollut lopettanut feudiaan vanhojen NWA-partojen kanssa, vaikka pariin viime viikkoon se ei ollut otteluissa näkynytkään. Yksinkertainen selitys tuohon epäkohtaan oli se, että Kash oli parina viime viikkona rakennellut suurempia erimielisyyksiä Terry Taylorin kanssa. Kaikki alkoi siitä, kun WCW:stä ja WWF:stä tuttu Taylor saapui paikkaamaan Scott Hudsonia backstage-haastattelijana pariksi viikoksi, ja Kash alkoi hyppimään konkarin nenille. Taylor ei tätä niin vain sulattanut, ja hän vastasi Kashin loukkauksiin samalla mitalla takaisin. Tilanne eteni niin pitkälle, että viime viikolla Kash sylki Tayloria kasvoille. Nyt kun Hudson oli palannut haastattelijaksi, saattoi Taylor jättää nuo hommat taakseen ja pukea painivermeet päälleen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1995. Taylor päätti antaa Kashille opetuksen, eikä hän tehnyt sitä yksin, koska hän oli hankkinut avukseen America's Most Wantedin. Miksi juuri AMW? Koska Harris ja Storm nyt vain olivat Pirun Rehtejä Kavereita (TM), jotka tahtoivat auttaa kaikkia faceja kamppailuissaan heelejä vastaan.

Kashin aikaisemmista veteraaniotteluista tuttu kaava jatkui tässäkin ottelussa. Vaisusta tasosta huolimatta tämä oli parempaa menoa kuin esimerkiksi Eaton vs. Kash, sillä Taylor pystyi tässä ottelussa jopa ihan kohtuullisiin kehäotteisiin. Erityisesti Taylorin submission-liikkeet näyttivät jopa yllättävän tehokkailta, mistä sopii toki kiittää myös Kashin myymistä. Kashia sopii kiittää myös siitä, että hän piti tämän ottelun muuten hengissä ja ainakin siedettävän vireällä tasolla. Kash liikkui kehässä vauhdikkaasti ja teki sen verran high flying -liikkeitä, mitä ottelussa Terry Tayloria vastaan vuonna 2003 nyt ylipäänsä voi. Näistä (lievistä) kehuista huolimatta on siis todettava, että ei tämäkään ottelu ollut millään tavalla erityisen viihdyttävä tai edes sellainen, joita haluaisin välttämättä nähdä viikottaisissa ppv:eissä. Koko Kashin ja NWA-veteraanien feud on ollut aika väsynyttä menoa, enkä tahdo tietää, miten se huipentuu. Ottelun hienoin hetki oli muuten Chris Harrisin tekemä Spear Kid Kashille.
*½ (6:11)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Terry Taylor (Pinned Kash after Harris interfered and hit Kash with a Spear)

Christopher Daniels w/ Unnamed followers vs. Jeff Jarrett
Näiden kahden feud oli alkanut heinäkuun lopussa, jolloin Daniels oli comebackissaan hyökännyt suoraan Jeff Jarrettin kimppuun, koska Jarrett edusti sitä kaikkea painitraditiota, jota Daniels halveksi. Tuon jälkeen Daniels ja Jarrett olivat ottaneet yhteen lukemattomissa backstage-tappeluissa, ja pariin kertaan he olivat päässeet mäiskimään toisiaan myös kehässä joukkueotteluiden muodossa. Daniels oli näyttänyt yllättävän vahvalta tässä sodassa Jarrettia vastaan, ja osittain siitä sopii kiittää Vince Russoa, joka oli toiminut tiiviisti Danielsin apuna. Nyt Danielsilla ei ollut ringsidellään Russoa, mutta sen sijaan kehän laidalla oli kolme Danielsin jonkinlaiseen uskonlahkoon kuuluvaa apuria, jotka olivat ottaneet viime viikolla turpaansa Jarrettilta. Jarrett tahtoi nyt vihdoin päättää tämän feudinsa Danielsin kanssa, jotta hän pääsisi ottelemaan NWA World Heavyweight -mestaruudesta. Tuota tilaisuutta Jarrett on odottanut kesäkuun alusta lähtien.

Vähän pettymykseksi jäi tämä kohtaaminen. Periaatteessa nähtiin ihan mukavaa painia, jossa Daniels sai hallita ottelua yllättävänkin paljon. Etukäteen olin ajatellut, että tuleva ykköshaastaja Jarrett buukataan tässä ottelussa nyt lähes tulkoon squashaamaan Daniels, jolle ei kuitenkaan ole suunnitteilla mitään ME-feudia. Sen sijaan Fallen Angel saatiin ottelun aikana näyttämään ihan hyvältä, mutta siitä huolimatta tämä ei ollut millään tavalla ikimuistoinen ottelu. Danielsin hallintaosuus oli ihan kivaa katsottavaa muttei kuitenkaan mitään huikean säväyttävää. Samoin Jarrettin vastaiskut olivat ihan toimivia, mutta eipä niistäkään jäänyt paljoa kerrottavaa. Hienoimpia hetkiä ottelussa olivat ne Danielsin pari varmaa high flying -liikettä, kuten Double Jump Moonsault. Oikeastaan "varmat high flying -liikkeet" kuvaavat tätä ottelua aika hyvin. Koko homma oli varmaa ja kivaa suoritusta, mutta minkäänlaisia mainittavia yllätyksiä ei nähty - jos huonoa lopetusta ei sellaiseksi sitten halua laskea.
**½ (7:18)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Jeff Jarrett (Pinned Daniels after Daniels' followers accidentally knocked him down)

Simon Diamond (c) & David Young & Glenn Gilberti vs. 3 Live Kru - NWA Tag Team Championship
3 Live Kru oli siis noussut NWA Tag Team -mestaruuksien ykköshaastajaksi, ja nyt he pääsivät haastamaan uudet mestarit näiden ensimmäisessä mestaruuspuolustuksessa. Oikeastaan tässä ottelussa uusista mestareista oli mukana vain Simon Diamond, sillä tämän joukkuepari Johnny Swinger oli loukkaantunut. Swingeriä paikkasi tässä ottelussa David Young, joka oli aikaisemminkin tehnyt yhteistyötä mestarikaksikon managerin Glenn Gilbertin kanssa. Alun perin tämän ottelun piti siis olla Diamond & Swinger vs. BG James & Ron Killings, mutta Erik Watts muutti tilannetta sen jälkeen, kun heelit olivat show'n alussa yrittäneet estää koko ottelun hyökkäämällä 3LK:n kimppuun. Joukkueottelusta tehtiinkin 6-Man Tag Team Match, mutta mestaruudet olivat edelleen pelissä.

Ihan mukavaa menoa oli tälläkin kertaa tarjolla TNA:n joukkuemestaruuskuvioissa. Olin oikeastaan ihan positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka toimivan rymistelyn tämä kuusikko sai aikaan. Etukäteen nimittäin pelkäsin, että AMW:n jääminen pois mestaruuskuvioista romauttaa koko joukkuemestaruuskentän otteluiden tason, mutta ei se nyt ainakaan tämän perusteella siltä näytä. Toki on myönnettävä, että Diamond, Young, Gilberti ja 3 Live Kru eivät nyt ihan AMW:n viimeaikaisten otteluiden tasolle yltäneet, mutta joka tapauksessa tätäkin mestaruustaistelua oli ihan kiva katsoa. Erityiskiitos pitää antaa taas Ron Killingsille, josta on aivan kiistatta tullut 3LK:n valttikortti, vaikka James ja Konnankin omat osuutensa hoitavat ihan siedettävästi. Myös Young toimi tässä ottelussa Swingerin korvikkeena ihan mallikkaasti. Kokonaisuutena siis ihan mukavaa kuuden miehen rymistelyä, jossa ei kuitenkaan ollut mitään kovin erikoista tai säväyttävää, mikä olisi nostanut tämän ylitse "ihan kivasta" sinne hyvän tasolle.
**½ (9:57)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Simon Diamond & David Young & Glenn Gilberti (Young pinned James after a Spinebuster)

AJ Styles w/ Vince Russo vs. Dusty Rhodes - Bunkhouse Brawl Match
AJ Stylesin ja Dusty Rhodesin välit eivät ole olleet kovin kehuttavat sen jälkeen, kun Dusty tässä syksyllä teki comebackinsa. Syykin siihen on aika selvä, sillä Stylesillä on meneillään pitkä ja hitaasti etenevä feud Jeff Jarrettin kanssa, ja Jarrett puolestaan on Dustyn hyvin läheinen ystävä. Niin ja lisäksi Rhodes ei voinut sietää Russoa, joka oli Stylesin manageri ja lähin ystävä. Viime viikolla Rhodes ja Styles ajautuivat kuitenkin lopullisesti verisesti erimielisyyksiin, kun Dusty saapui kehään ja yritti houkutella Stylesiä kääntymään faceksi ja hylkäämään Russon. Ensin näytti siltä, että AJ suostuisi, mutta arvatenkin koko homma oli vain kusetusta, joka päättyi siihen, että Styles ja Russo pieksivät Rhodesin yhdessä. Niinpä Erik Watts buukkasi tälle viikolle Non title Bunkhouse Brawl -ottelun Stylesin ja Rhodesin välille, kerran Styles niin kovasti haluaa mäiskiä Dustyä.

Eipä tästä ottelusta hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa, koska sen enempää aikansa kuin buukkauksenkaan puolesta tälle ei kovin suuria mahdollisuuksia annettu. Toisaalta ehkä se oli ihan vain hyvä asia, koska tuskinpa edes AJ Styles olisi saanut revittyä varsinaista mestariteosta irti Dusty Rhodesista vuonna 2003. Itseäni ottaa päähän muutenkin se, kuinka paljon TNA on tunkenut Dustya otteluihin tämän vuoden aikana, koska harvoin (jos koskaan) Dustyn ottelut ovat olleet millään tavalla nautinollista katsottavaa. Backstage-roolissa Rhodes toimii vielä ihan hyvin, ja hän tuo tiettyä arvokuutta TNA:n touhuun nimellään, mutta painikehässä hän ei ole siinä iskussa, että hänestä voisi edes puhua samana päivänä vaikkapa WWE:ssä vaikuttavan Ric Flairin kanssa. Joka tapauksessa tämä lyhyt HC-pyrähdys oli aluksi ihan hauskaa mäiskintää areenan ulkopuolella, mutta sitten hommaan piti sotkea turhia sekaantumisia ja yksi erittäin vaivaannutava hetki, jossa Dusty läimii Stylesiä paljaalle perseelle. Ei lisää tätä kiitos.
* (4:24)
Voittaja:

Spoiler: näytä

No Contest (Referee stopped the match after Trinity and Jeff Jarrett interfered)

Shane Douglas & Disciples of the New Church vs. Raven & The Gathering - Dog Collar Match
Jos vielä oli jollekin jäänyt epäselväksi, niin Raven tosiaankin hävisi Shane Douglasille viime viikon Hair vs. Hair Matchin sen jälkeen, kun Mitchellin ja Douglasin yllätysapuriksi paljastunut Vampiro sekaantui otteluun. Tällä viikolla Raven oli raivoisampi kuin koskaan, ja hän tietenkin janosi kostoa Vampirolta... ei vaan sittenkin Douglasilta ja Disciples of the New Churchilta! Kaikki oli siis täsmälleen kuin ennallaan, ja edelleenkin Raven johdatti uskolliset seuraajansa CM Punkin ja Julio Dineron ottelemaan Shane Douglasia, Sinniä ja Slashia vastaan. Vampirosta ei etukäteisvalmisteluissa mainittu kuin pari halaistua sanaa, joten tämä feudi junnaa tällä hetkellä täysin paikallaan. Erik Wattsin määräyksestä tämä ottelu käytiin Dog Collar -stipulaatiolla. Jippii.

Nyt alkoi tulla jo korvista ulos tämä New Church & Douglas vs. Raven & Gathering -homma. Laskeskelin ottelun aikana, että Ravenin ja Douglasin feud oli alkanut jo neljä kuukautta sitten, joten tuon viimeviikkoisen ottelun olisi pitänyt ihan vihoviimeistään olla se paikka, jossa tämä feud päätettiin. Sen sijaan nämä porukat pistetään taas heti seuraavalla viikolla toisiaan vastaan ihan samalla tavalla kuin menneinä viikkoina. Ainut ero on se, että tällä viikolla HC-stipulaationa on Dog Collar Match, ja jonkun pitäisi olla vielä oikeasti kiinnostunut siitä. Olisitte edes laittaneet sen viime viikolla debytoineen Vampiron ottelemaan, mutta ei! Vampiro tekee jo toisena viikkona putkeen lyhyen miniesiintymisen, mikä kertoo kaiken oleellisen siitä, kuinka paljon hän on luultavasti parantanut otteitaan WCW-ajoista. Itse ottelu oli varsinkin alkupuolella ihan katsottavaa HC-menoa (kiitos Punkin, Slashin ja Dineron), mutta en vain jaksa olla enää yhtään millään tavalla kiinnostunut näistä otteluista. Loppua kohti homma muuttui vielä tylsäksi painiksi, ja buukkauskin kustiin. Varsinainen lopetusratkaisusuoritus jäi jopa kameroilta kuvaamatta, eli kyseessä oli selvästi h**vetin Tärkeä Ottelu. Post match -meiningit olivatkin sitten niin brutaaleja, etten malta odottaa jatkoa. Jepjep.
*½ (7:50)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Raven & The Gathering (Dinero pinned Sinn after something)

*** Chris Sabin
** Juventud Guerrera
* Jerry Lynn

Kokonaisarvio Total Nonstop Action Weekly PPV #62:sta: TNA on elo- ja syyskuussa tarjonnut pääasiassa sen verran tasokkaita (verrattuna koko vuoden TNA-keskiarvoon) viikottaisia ppv:eitä, että kai se yksi perhanan puuduttava show oli jo ihan odotettavissa. Toivottavasti tämä oli kuitenkin vain poikkeus, ja ensi viikolla tarjolla on taas tuoretta meininkiä. Pahalta kuitenkin näyttää, kun uusia kuvioita on taas vaihteeksi vähemmän, ja samoja vanhoja venytetään turhan paljon. Illan parasta antia oli X-Divari, mutta sekin tuntuu jostain syystä vähän laimealta tällä hetkellä. Se porukka tarvitsisi jonkun säväyttävän juonikuvion sen perus "olen parempi kuin sinä" -mittelyn sijaan. Samat sanat joukkuedivarille, jossa 3LK vs. Diamond & jokujokakorvaaswingeriä -kuvio ei toivottavasti jatku kovin pitkään, koska se ei yksinkertaisesti ole kovin kiinnostavan kuuloinen kuvio. Vampiron rooli vähän pelottaa. Eniten kai odotan tällä hetkellä Styles vs. Jarrettia, jonka rakentelu Russon ja Dusty Rhodesin välille ei kuitenkaan vaikuta hyvältä. Tämä show oli auttamatta Surkea.

1. WWE WrestleMania XIX - Loistava
---------------
2. WWE Vengeance - Hieno
---------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. WWE Backlash - Ok
6. WWE SummerSlam - Ok
7. WWE Bad Blood - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #60 - Ok
---------------
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #58 - Kehno
10. WWE Unforgiven - Kehno
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #32 - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #34 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #41 - Kehno
14. WWE Judgment Day - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #40 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #42 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #61 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #38 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #59 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #28 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #35 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #39 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #50 - Kehno
24. WWA The Reckoning - Kehno
25. WWE Insurrextion - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #56 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #57 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #52 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #37 - Kehno
30. WWA The Retribution - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #33 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #44 - Kehno
---------------
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #36 - Surkea
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #49 - Surkea
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #51 - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #54 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #31 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #26 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #55 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #45 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #27 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #53 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #48 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #62 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #47 - Surkea
46. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #43 - Surkea
47. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #29 - Surkea
48. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #30 - Surkea
49. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #46 - Surkea

No Mercy seuravaaksi.

[What]

Aion keskittyä nykypainin seuraamiseen ja sen vuoksi oma projekti on tauolla määrittelemättömän ajanjakson. Jos sitä joku on kaipaillut.

[Krizski]

Jälleen oikein mallikas arvostelu Kenitykseltä!

Meikäläisen seuraava pysäkki rundillani on Louisvillessä, Kentuckyssa, missä järjestettiin vuoden 2000 Judgment Day. Katsotaan oliko tämä tapahtuma minkään veroinen!

The Krizski - Nostalgiakatsaus Judgment Day 2000

The Krizski - Nostalgiakatsaus Judgment Day 2000

Freedom Hall, Louisville, Kentucky

Nyt on jotain tuttua tuossa posterissa. Tuota maski-ideaa ollaan käytetty useamminkin eikä jäänyt vain tähän Judgment Dayn posteriin. Ensimmäinen Judgment Day järjestettiin In Your House -tapahtumana 1998 ja nyt Judgment Day sementoi paikkansa toukokuuhun 2009 vuoteen asti. Jälleen tutut selostajat Jim Ross ja Jerry Lawler olivat selostuspöydän takana.

Kurt Angle, Edge & Christian vs Too Cool & Rikishi

Ai että mä rakastan tätä Anglen, Edgen ja Christianin kolmioliittoa. Tämä ryhmä tulisi tarjoamaan monta hienoa ja hauskaa hetkeä tulevaisuudessa. Nyt vasta porukka oli hitsautumassa yhteen, koska jokaisella heistä oli erimielisyytensä Too Coolin ja Rikishin kanssa. Edge ja Christian ovat ottaneet käyttöönsä legendaariseksi muodotuneen viiden sekunnin posensa, mikä olikin joukkueen yksi isoimmista manöövereistä.
Minuun tämä Opener iski oikein mallikkaasti. Ei mikään tajunnan räjäyttävä, mutta oikein kelpo suoritus. Hyvin saatiin yleisö mukaan hallissa muutamalla näppärällä suorituksella ja pakko se on myöntää. Too Cool oli tuohon aikaan todella over yleisön keskuudessa. Näin Openerit pitääkin hoitaa, että saadaan PPV:lle mallikas aloitus.

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winners: Too Cool & Rikishi via Pinfall

Triple Threat Match for The WWE European Championship: Eddie Guerrero (c) w/ Chyna vs Perry Saturns vs Dean Malenko

Radicalzit ovat lähteneet kulkemaan omia polkujaan törmätäkseen heti toisiinsa ensimmäisessä risteyksessä. Paperilla tämä näyttää oikein mallikkaalta ottelulta, mutta buukkaukseltaan ja taustabuukkaukseltaan tämä oli hieman heikko. Oikeastaan kukaan porukasta ei ollut face ja meikä sen takia maalasi punaisella jokaisen painijan.
Tämän takia ottelun aikana fanit olivat vessassa tai muuten vain rapsuttivat haarovälejään. Tunnelma oli kuin hautajaisissa, vain ruumis ja pappi puuttui. Tämän siitä saa pahimmassa tapauksessa, jos kaikki buukataan pahiksina. Myös ottelu muutenkin oli hieman vaisu. Niin kutsuttu käsijarruefekti oli päällä koko ottelun ajan. Teknisesti tämä oli hyvä suoritus, mutta se ei pelkästään riitä. Myös ottelun lopetus oli hieman tökerö johtuen kuvakulmasta. Missähän vaiheessa Malenkon vasen hartia oli matossa? Dumari, herätys siellä!! Illan selkein pettymys minulle.

Arvosana: **½

Spoiler: näytä

Winner: Eddie Guerrero via Pinfall (Still WWE European Champion)

Falls Count Anywhere Match: Big Show vs Shane McMahon

Feudin siemen laitettiin itämään Wrestlemania 2000:ssa, kun Big Show epäonnistui Shane McMahonin manageroinnista huolimatta saavuttamaan yhtiön kirkkainta palkintoa. Saman ottelun aikana Shane liittyi McMahon - Helmsley factioniin, jonka jälkeen hän ei halunnut ollaan missään tekemisissä hassuttelevan Big Shown kanssa.
Haavat repesivät lopulta auki, mikä sitten lopulta johdatti tähän otteluun. Shane McMahon tai siis Simba, kuten ihmepoika itsestään totesi, tulisi kukistamaan kaikkien oddsien vastaisesti ilkeän Scarin eli Big Shown Judgment Dayssa. PPV:n alussa Mr.McMahon lisäsi tähän otteluun vielä stipulaation, joka takasi ratkaisusuorituksen tapahtuvan ihan missä vain. Tämä myös mahdollisti kaiken maailman sekaantumiset.

Niinhän siinä kävi, että ottelu buukattiin todella räikeästi yli. Täysin överiksi vedetty ylibuukkaus kuitenkin pelasti tämän ottelun nostaen ottelun tasoa yllättävän paljon korkeammalle ennakko-odotuksiin nähden. Myös ottelun lopetus oli uskottava. Kuka tahansa menettäisi tajuntansa, jos saisi takaraivoonsa sellaisen tiilimurikan tai mikä nyt olikaan. Todella positiivinen yllätys ja viihdyttävä sellainen myös!

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winner: Shane McMahon via Pinfall

Submission Match for The WWE Intercontinental Championship: Chris Benoit (c) vs Chris Jericho

WWE Intercontinental Championship vaihtoi omistajaa todella usein alkuvuoden aikana. InsurreXtionin aikaan Chris Jericho oli Intercontinental Champion, mutta jollain ihmeen kaupalla Chris Benoit oli saanut hankittua mestaruutensa takaisin hoiviinsa. Nyt tämän haluttiin loppuvan! Kaksi hemmetin teknistä ja viihdyttävää painijaa, jotka taitavat luovutusliikkeet saisivat otella ottelussa, jossa ainoastaan luovutuksella voittaisi ottelun. Panoksena jälleen WWE Intercontinental Championship.

Tämä ottelu on saanut ristiriitaisen vastaanoton fanien keskuudessa. Arvosanat ovat huidelleet neljän ja puolen tähden piikistä kolmeen ja plussaan. Mielestäni molemmat ääripäät ovat liian radikaaleja arvosanoja tähän otteluun. Osa ehkä odotti MOTY -ottelua, mikä saattoi aiheuttaa pettymyksen, koska ei tämä sitä todellakaan ollut. Toisaalta tämä oli oikein mallikas ja tekninen ottelu, mitä näiltä herroilta saattoikin odottaa. Ajan puute myös tämän ottelun draaman kaarta hieman söi eikä tämä stipulaatio lopulta sopinut niin hyvin tähän otteluun, mitä ennakkoon odotin. Hyvää tasoa, mutta edelleen se Jackpot jäi odottamaan itseään. Lopetuksesta plussat! Toimi todella hyvin ja sai molemmat painijat näyttämään vakuuttavilta!

Arvosana: ****

Spoiler: näytä

Winner: Chris Benoit (Still WWE Intercontinental Champion)

Elimination Tag Team Tables Match: DX (Roadd Dog & X-Pac) w/Tori vs Dudley Boyz

Dudleyt tekivät lopullisen Faceturnin InsurreXtionissa ja joutuivat törmäyskurssille auktoriteettien kanssa. DX:n viimeiset mohikaanit Roadd Dog ja X-Pac ottivat tehtäväkseen tuhota Dudley Boyzit, kun taas Dudleyt olivat saaneet pakkomielteen laittaa DX:n managerin Torin pöydästä läpi. Mikä olisikaan sopivampi ottelumuoto tähän kuin Dudley Boyzien nimikko-ottelumuoto eli pöytäottelu!

Jälleen saimme todistaa ihmeen! Ottelumuoto pelasti tämän ottelun, joka olisi voinut olla todella heikko normaalina vääntönä. Nyt kuitenkin saatiin molempien joukkueiden heikkoudet piilotettua gimmickin taakse ja nähtiin viihdyttävä matsi. Pöytää meni palasiksi, kun painijat toisensa jälkeen lensivät pöytien läpi. Jopa ottelun tuomari sai maistaa pöytää ottelun tuoksinassa. Tähän väliin haluan todeta, että meikäpoika markkaa todella paljon Bubba Ray Dudleyn Bubba Bombille eli tuolle Full Nelson Bombille.
Lopetus oli ylibuukattu, mutta se ei minua haitannut kovinkaan paljon. Hieman kismitti lopun sekaantuminen, mutta se kuului storylineen. Sekaantuja saikin ansionsa mukaan ottelun jälkeen. Harmittavaa vain, että tuo kyseinen sekaantuja sattui olemaan Gerald Brisco aka WWE Hardcore Champion. Mitä hittoa tuo vyö teki tuon paapan vyötäisillä? Apua! Mitä minä tulen vielä näkemään tulevaisuudessa?

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winners: DX (Roadd Dog & X-Pac)

60 Minute Iron Man Match for The WWE Championship: The Rock (c) vs Triple H (Special Guest Referee: Shawn Michaels)

Tähän oltiin tultu! Backlashissa The Rock saavutti graalin maljansa pahan Triple H:n kynsistä Linda McMahonin, Steve Austinin ja erotetun Earl Hebnerin ansiosta. Tästä eivät pitäneet McMahon - Helmsley factionin jäsenet vaan järjestivät Triple H:lle uusintaottelun Judgment Dayhin. Ottelumuodoksi valikoitui Iron Man -ottelu, joka tulisi kestämään tunnin verran. Eikä siinä vielä kaikki, kuten legendaarinen mainoslause toteaa. Linda McMahon määräsi Shawn Michaelsin ottelun tuomariksi. Kaikkien keskuudessa kävi kuhina Michaelsin puoluettomuudesta. Näin rakennettiin tämän feudin blow off -ottelu, jonka varaan oikeastaan tämä koko Judgment Day oli rakennettu.

Tämä PPV sai ansaitsemansa Main Eventin. Tyylikästä menoa tunnin verran, minkä aikana The Rock ja Triple H laittoivat kaikkensa peliin kikkavarastoistaan. Oli mukavaa nähdä hieman erilaisia ratkaisusuorituksia kuin mitä yleensä painiotteluissa nähdään. Kunpa joskus nykypäivänäkin näkisi ratkaisusuorituksen tulevan jonkun muun kuin finisherin kautta.
Viimeiset viisi minuuttia keikuttiin jyrkänteen reunalla. Yleisö oli täysillä mukana kannustamassa The Rockia selviytymään kaikesta paskasta, mitä hänen hartioillensa HHH ja kumppanit asettivat. Lopulta halli suoraan sanoen räjähti, kun WWE:n yksi komeimmista Comebackeistä näki päivän valon Judgment Dayssa. American Bad Ass -gimmickillä rebootattu The Undertaker tuli siivoamaan kehän Triple H:n apujoukoista, mikä aiheuttikin tämän ottelun lopetukseen ikävän jälkimaun. Hemmetin komea paluu, mutta kolikon kääntöpuolella hieman ikävähkö lopetus komealle Iron Man -ottelulle. Kun pöly lopulta laskeutui, oli selvää ettei tämä todellakaan jää Judgment Dayhin!

Arvosana: ****+

Spoiler: näytä

Winner: Triple H 6-5 (NEW WWE Champion)

Judgment Day 2000 oli positiivinen tapahtuma. Tämä varmasti jakaa hieman mielipiteitä fanien keskuudessa, mutta meikäläinen viihtyi todella hyvin koko PPV:n ajan. Ainoa iso pettymys tuli European Championship -ottelun aikana, mutta muuten rimat ylitettiin komeasti. Harvoin WWE:ssä ollaan tunnin pituisia otteluita nähty, joten ihan siitäkin syystä kannattaa katsastaa Judgment Dayn Main Event. Erittäin kova alkupuolisko ollaan nähty WWE:n toimesta ja Judgment Day jatkoi tätä linjaa. HYVÄ tapahtuma kokonaisuudessaan!

Arvosteluskaala:

Katastrofi
Kehno
Heikko
OK
Hyvä
Erinomainen

Krizskin PPV-Ranking 2000:

1. WWE Backlash 2000 HYVÄ
2. WWE No Way Out 2000 HYVÄ
3. WWE Royal Rumble 2000 HYVÄ
4. WWE Judgment Day 2000 HYVÄ
5. WWE Wrestlemania 2000 OK
6. WWE InsurreXtion 2000 KEHNO

Krizskin MOTY-Kandinaatit 2000:

1. Triple H vs Cactus Jack (Royal Rumble 2000) *****
2. Dudley Boyz vs Edge & Christian vs Hardy Boyz (Wrestlemania 2000) ****½
3. Triple H vs Cactus Jack (No Way Out 2000) ****½

Seuraavaksi katsastan King Of The Ringin, jonka turnaustyylinen konsepti on aina minua säväyttänyt. Haikailen tämän tyylistä PPV:tä nykyajan kalenteriin. Sunnuntaina pitäisi tulla pihalle videoarvostelu ja tekstiarvotelu tulee pihalle toivottavasti samoihin aikoihin.

[Kenitys]

Okei, koneongelmat ovat hetkeksi ohi, mutta kyllä tämä läppäri alkaa olla aika tiensä päässä. Niin on kohta myös Balilla viettämäni aika: ensi sunnuntaina olen jo Hongkongissa, josta sitten matkataan takaisin Suomeen. Jääköön tämä siis viimeiseksi Balilta postatuksi arvosteluksi.


NO MERCY 2003

No Mercy oli syyskuisen Unforgivenin tapaan ehtinyt ottaa paikkansa SummerSlamin ja Survivor Seriesin välisen ajan ppv:nä vuodesta 1999 lähtien. Brand splitin laajentaminen ppv:eihin tarkoitti sitä, että No Mercystä tuli yksinomaan Smackdownin painijoille tarkoitettu ppv. Selostajinamme tutut SD!-äänet Michael Cole ja Tazz.


Tajiri (c) vs. Rey Mysterio - WWE Cruiserweight Championship
Vielä SummerSlamissa hyvin kunniakkaasti ja ystävällisesti käyttäytynyt Tajiri oli tehnyt heel-turnin syksyn aikana. Mitään sen kummempaa selitystä ei Tajirin heelmäiselle toiminnalle annettu. Erityiseksi tavaramerkikseen Tajiri muodosti mistinsä. Jo aikaisemmin tutun Green Mistin lisäksi Tajiri oli alkanut käyttää polttava Red Mistiä ja vieläkin vaarallisempi Black Mistiä. Black Mist nähtiin ensimmäisen kerran ppv:tä edeltävässä Smackdownissa, jossa Tajiri puhalsi kyseisen sumun faceiksi kääntyneen Nidian silmille. Nidian näkö ei ollut palautunut tuon teon jälkeen. Heel-turninsa jälkeen Tajiri oli myös onnistunut voittamaan Cruiserweight-mestaruuden Rey Mysteriolta Red Mistinsä avulla, mutta nyt Mysterion silmät olivat taas kunnossa, ja hän oli valmis haastamaan viekkaan Tajirin mestaruudesta.

No nyt oli hienoa cruiserweight-meininkiä tarjolla! Edellisen kerran näin tasokas cruiserweight-mestaruusottelu on nähty WWE:n ppv:ssä varmaan vuoden 2002 puolella. Harmittaa kyllä suuresti, kuinka nämä vuodet 2002-2003 olivat omalla tavallaan WWE:n cruiserweight-divarin parasta aikaa, mutta ppv:ssä se ei silti ehtinyt näkyä mitenkään suuresti. No, pitää ottaa irti kaikesta siitä, mitä on tarjolla. Tässä ottelussa nimittäin sekä Mysterio että Tajiri tarjoilivat parastaan, ja sitä oli todella ilo katsoa. Ottelu lähti käyntiin hieman rauhallisesti mutta kokonaisuutta ajatellen oikeastaan juuri sopivalla tahdilla. Molemmat rakentelivat omia vahvuuksiaan, ja vähitellen päästiin koko ajan vauhdikkaampaan ja intenssiiviseen menoon. Lopussa Mysterio sitten väläytteli ihan huikeita high flying -liikkeitä, ja Tajiri tarjoili sekä upeita potkuja että näyttäviä power-otteita. Kokonaisuudessaan siis todella onnistunut opener, joka olisi voinut nousta jopa huipputasolle parilla lisäminuutilla ja paremmalla lopetuksella.
***½ (11:41)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Tajiri (Thrust Kick after two unknown men distracted Mysterio)

A-Train vs. Chris Benoit
Chris Benoit'n ja A-Trainin feud oli alkanut syksyn alussa ja jatkunut siitä lähtien hyvin väkivaltaisena. Mitään kovin kummoista syytä ei kuviolle tarvittu: Train vain yksinkertaisesti oli raivoissaan siitä, että Benoit oli onnistunut nappaamaan hänestä pari voittoa syyskuussa käydyissä otteluissa. Tuon jälkeen A-Train oli ruvennut hyökkäämään Benoit'n kimppuun halpamaisesti, ja piestyään Benoit'n maahan oli Train ilmoittanut, ettei Benoit pystyisi enää voittamaan häntä. Lopulta A-Train oli saanut ensimmäisen kunnollisen voittonsakin Benoit'sta selätettyään hänet 6-Man Tag Team Matchissa. Nyt miehet asettuivat vielä kerran toisiaan vastaan 1 on 1 -kohtaamisessa.

Tämä oli ehdottomasti parempi ottelu kuin olin odottanut. Toisaalta pitäisihän se aina Benoit'n tapauksessa muistaa, että Benoit sai kenestä tahansa irti hyvän ottelu, mutta aina se vain on jonkinasteinen yllätys. Erityisesti kun koko ottelu tuntui pelkältä filleriltä ilman mitään kummempaa tarkoitusta, oli todella kiva seurata, miten painilliselta anniltaan tästä paljastui oikein viihdyttävä kamppailu. Itse asiassa tämä ei ollut edes kaukana hienosta arvosanasta, koska Benoit todellakin teki töitä ottelun eteen. Eikä A-Trainkaan missään tapauksessa ollut onneton tässä kohtaamisessa, vaikka miehen kömpelyyden takia nähtiinkin todella raju botch, jossa Benoit tippui Trainin käsivarsilta suoraan päälleen ja vieläpä terästuolin päälle. Tuo oli todella pahalta näyttänyt hetki, jossa ehdin jo pelätä Benoit'n loukkaantumista (aikakauden dirt sheettien mukaan Benoit oli ilmoittanut tämän ottelun jälkeen, ettei suostu enää painimaan Trainin kanssa). Muuten ottelussa nähtiin paljon hienoja Suplexeja, A-Trainin voimaliikkeitä ja vähän myös viuhumista terästuolin kanssa. Lopetuskin toimi hyvin. Kokonaisuutena hyvä paketti.
*** (12:23)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Chris Benoit (Sharpshooter)

Ennen seuraavaa ottelua nähtiin muuan John Heidenreichin ppv-debyytti, kun sekopäisen oloinen korsto kävi kovistelemassa Matt Hardya ja Shannon Moorea, jotka eivät olleet auttaneet tätä Smackdown-sopparin saamisessa, kuten he olivat sopineet.


Zach Gowen vs. Matt Hardy w/ Shannon Moore
Matt Hardyn ja yksijalkaisen supermiehen Zach Gowenin feud oli alkanut jo kesän lopuilla, kun Hardy ei suostunut ottamaan Gowenia tosissaan. Niinpä miesten välille buukattiin ottelu SummerSlamia edeltävään Heattiin, mutta se jouduttiin perumaan, koska juuri ennen SummerSlamia sekopäinen Brock Lesnar oli piessyt Gowenin verille ja lähes tulkoon murtanut tämän toisenkin jalan. Hardy ei tällaisista selityksistä välittänyt, vaan hän käski tuomaria julistamaan Hardyn ottelun voittajaksi. Zach Gowen teki paluunsa syyskuussa, minkä jälkeen hän oli ollut enimmäkseen tukkanuottasilla (huomaa viittaus Gowenin ajeltuun päähän) Lesnarin kanssa mutta hautonut kostoa myös Matt Hardylle. Nyt Gowenilla oli vihdoin mahdollisuus osoittaa olevansa parempi kuin Matt Hardy. Jos hän pystyisi siihen, tämä olisi hänen uransa ensimmäinen virallinen 1 on 1 -ottelun voitto WWE:ssä.

Pakkohan näitä Gowenin otteluita on joka kerta tietyllä tavalla arvostaa suuresti, koska tämä äijä pystyy yksijalkaisena sellaisiin high flying -liikkeisiin (kuten kuvankauniiseen Moonsaultiin ja huikeaan 450 Diveen kehästä ulos), joihin suurin osa ei pysty kaksijalkaisenakaan. Toisaalta näissä aina vähän mättää se, että tuon epäreilun fyysisen asetelman takia Gowenin ottelut eivät tunnu millään tavalla uskottavilta, ja tässäkin Hardy saatiin näyttämään todella tyhmältä ja huonolta, koska hän ei paikoitellen pärjännyt Gowenille edes Shannon Mooren avustuksella. No, epäuskottavuudesta huolimatta tätä oli kiva katsoa, koska Gowen pystyy tosiaan hienoihin liikkeisiin ja samoin pystyy Hardy. Molemmat myös myivät toistensa liikkeet hyvin. Epäuskottavuudesta pitää myös sanoa sen verran, että Gowenin ottelut eivät mielellään saisi kestää kovin kauaa, joten niissä harvoin päästän kivoistakaan otteista huolimatta ok-menoa paremmaksi, koska tarinan rakentelu niistä puuttuu täysin. Sama ongelma vaivasi myös tätä kohtaamista, joten arvosana jää tv-ottelutasolle. Tämä jäi muuten Gowenin viimeiseksi ppv-otteluksi, mistä Gowen voinee kiittää ylisuurta egoaan, johon WWE-pomot kyllästyivät.
** (5:28)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Zach Gowen (Moonsault)

APA vs. Basham Brothers
APAn konkarikaksikon ja nuorten tulokkaiden Basham-veljesten välillä oli ollut kränää siitä lähtien, kun Bashamit olivat onnistuneet päihittämään Bradshaw'n ja Faarooqin joukkueottelussa. Ihan rehdisti ei Bashameiden voitto tosin tullut, sillä otteluun sekaantui Bashameiden uusi manageri Shaniqua. Bashamit olivat WWE-debyyttinsä jälkeen kehittäneet hyvin erikoisen S&M-fetissigimmickin, johon kuului se, että Shaniqua oli kaksikon "domantrix". Korkeasta asemastaan huolimatta Shaniqua oli joutunut APAn pahoinpitelemäksi, kun Bradshaw ja Faarooq saivat tarpeekseen Bashameiden ja Shaniquan touhusta. Bradshaw lähetti Shaniquan sairastuvalle Clothesline From Hellillä, eikä häntä ollut nähty sen jälkeen. Bashamit tietenkin janosivat kostoa tuosta tempusta.

Tämä oli aika pahasti tv-otteluhenkinen kohtaaminen, enkä ihan ymmärtänyt sitä, minkä takia tämä tarvitsi laittaa ppv:hen. Bashamit ja APA olisivat aivan hyvin voineet selvitellä välejään samanlaisessa ottelussa Smackdownin puolella, eikä ketään varmaan olisi haitannut, etteivät he päässeet ottelemaan ppv:hen asti. En kuitenkaan voi mollata tätä liikaa, koska ei tässä ollut missään tapauksessa kyse mitenkään erityisen huonosta ottelusta. Sen sijaan erityisesti Bradshaw teki ottelun viimeisillä minuuteilla hurjasti töitä ja väläytti muun muassa näyttävän Secod-Rope Fallaway Slamin. Painillinen anti oli siis pääasiassa sellaista perusvarmaa joukkuemäiskintää, jollaiseen jokaisen painikehään astuvan joukkueen pitäisi kyetä normaalina päivänä. Ei millään tavalla ärsyttävää muttei myöskään mieleenpainuvaa. Bashameista pitää sanoa vielä sen verran, että siinä on kyllä onnettoman tylsä ja karismaton kaksikko. Ihme, että he saivat WWE:ssä edes niin paljon huomiota, mitä tulevina vuosina tulevat saamaan.
** (8:54)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Basham Brothers (Doug pinned Bradshaw after Shaniqua made her comeback and hit Bradshaw with a club)

Stephanie McMahon w/ Linda McMahon vs. Vince McMahon w/ Sable - "I Quit" Match
Kyllä vain, tähän oli isän ja tyttären välinen sota edennyt. Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin, mielipuolinen Vince oli pakottanut oman tyttärensä ottelemaan itseään vastaan ppv:ssä. Enkä ole ihan varma, puhuinko kayfabessa vai en tuon äskeisen lauseen aikana, koska dirt sheettien mukaan Stephanien, Lindan, Shanen ja viikko tämän ottelun jälkeen odottavissa häissä Stephanien kanssa naimisiin menevän Triple H:n mielestä tämä ottelu oli kamala idea. Ei varmaankaan vähiten sen takia, että Stephanie olisi voinut saada ottelusta esimerkiksi mustan silmän (tai paljon pahempaa) häihinsä. Oli miten oli, ottelu oli buukattu sen jälkeen, kun Stephanie oli jälleen kerran kyseenalaistanut isänsä arvomaailman määräämällä Undertakerin ykköshaastajaksi uudelle WWE-mestarille Brock Lesnarille, josta oli syksyn aikana tullut Vincen ykkössuojatti. Vince ei enää voinut sietää sitä, kuinka väärin Stephanie hänen mielestään käytti valtaansa SD:n General Managerina, joten Vince päätti tehdä pisteen nykymenolle. Tämän "I Quit" -ottelun erikoisstipulaationa oli se, että Stephanie joutuisi hävitessään eroamaan Smackdownin GM:n paikalta ja että Vince joutuisi hävitessään luopumaan asemastaan WWE:n chairmanina. Stephanie pystyisi voittamaan ottelun myös selätyksellä.

Mitä tästä nyt voi pahemmin sanoa? Koko kohtaamisen kutsuminen painiotteluksi on hyvin kyseenalaista, koska ei tässä ollut kyse mistään painisuorituksista. Tässä oli kyse siitä, että WWE (Vince?) halusi kohauttaa katsojia jälleen kerran järjestämällä sellaisen ottelun, jota kukaan ei olisi ikinä milloinkaan kuvitellut näkevänsä edes pellepainissa. Ja kieltämättä täytyy myöntää, että tuon tunnelman rakentamisessa WWE onnistui timanttisesti. Tämän ottelun katsominen tuntui ihan oikeasti pahalta, vaikka tiesikin kyseen olevan vain showpainista. Harmi vain, että minä en ole koskaan halunnut katsoa painia sen takia, että pääsisin tuntemaan vastenmielisyyden tuntemusta. Samasta syystä kaikkein ällöttävimmät Deathmatchitkaan eivät kuulu katsomislistalleni. No, tämä ottelu oli mitä oli. Annan yhden tähden sekä tuosta rakennellusta tunnelmasta että yleisön osallistumisesta. Koko katsomo oli sataprosenttisesti Stephanien takana. Oikeastaan mitään muuta, mistä haluaisin puhua, ei tässä ottelussa sitten ollutkaan.
* (9:24)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Vince McMahon (Linda threw in the towel as Vince was choking Stephanie with a lead pipe)

John Cena vs. Kurt Angle
John Cena oli lähes koko vuoden ajan yrittänyt hankkia kunnioitusta käymällä WWE:n isoimpien nimien kimppuun. Ensin vuorossa oli Brock Lesnar, sitten Undertaker, ja nyt viimeisimpänä Cenan kohteeksi oli joutunut entinen WWE-mestari Kurt Angle. Kaikki alkoi siitä, kun Cena onnistui voittamaan Kurt Anglen Tag Team Matchissa iskettyään häntä trademark-aseekseen muodostamalla teräsketjulla. Seuraavalla viikolla Cenan ja Anglen välille buukattiin erittäin viihdyttävä rap battle, joka päättyi siihen, että molemmat olivat toistensa kurkuissa kiinni. Lopulta Angle onnistui nöyryyttämään Cenaa tuomalla kehään Cenaksi pukeutuneen kääpiön ja pilkkaamalla tätä parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä ei tosiaankaan ollut sitä kunnioitusta, mitä Cena halusi, joten Johnny-boy päätti piestä Anglen 1 on 1 -ottelussa.

Cena jatkaa onnistuneita otteluita Smackdownin suurnimien kanssa. Tämä menee moneltakin osa-alueelta samaan kategoriaan kuin Cena vs. Lesnar ja Cena vs. Taker. Tämä oli pitkä, monipuolinen ja lopputaisteluidensa aikana oikeasti jännittävä ottelu, kuten nuo kaksi edellä mainittuakin olivat. Sekä konkari-Angle että nuorukais-Cena näyttivät ottelun päättyessä hyvältä. Cenalta nähtiin myös oikeasti komeita liikkeitä, kuten DDT apronille ja Guillotine Leg Drop. Angle myi Cenan liikkeet vakuuttavasti ja tarjoili vastapainona hienoja suplexejaan. Kokonaisuutena tämä oli siis juuri niin hienosti rakenneltu ottelu kuin vain näistä lähtökohdista saattoit oivoa. Vielä vähän parempaa ja erikoisempaa painia olisi edellyttänyt, jotta tämä kamppailu olisi noussut huippuluokan otteluksi. Nyt siitä jäädään ratkaisevasti puolikkaan päähän.
***½
Voittaja:

Spoiler: näytä

Kurt Angle (Angle Lock)

Eddie Guerrero (c) vs. Big Show - WWE United States Championship
Vuoden kameleontti -palkinnon ylivoimainen voittaja Eddie Guerrero oli jälleen kerran tehnyt turnin. Tämä oli nopeiden laskujeni mukaan jo kolmas kerta tämän vuoden aikana, eli kieltämättä ihan hyvä suoritus. Heel-Eddie oli ruvennut pian SummerSlamin jälkeen käyttäytymään taas facemaisemmin, ja lopullisen pisteen i:n päälle turni sai sen jälkeen, kun Eddien veljenpoika Chavo teki paluunsa ja lyöttäytyi setänsä seuraan aivan kuten keväällä, jolloin kaksikko hallitsi SD:n joukkuedivaria rakastettavana huijarikaksikkona. Niinpä Eddie oli taas palannut tähän kaikkien fanittamaan "I lie, I cheat, I steal" -veijarimeininkiin. Eddie oli myös palannut joukkuemestaruuskuvioihin, ja itse asiassa Eddie oli tällä hetkellä tuplamestari, sillä hän kantoi myös joukkuemestaruuksia Chavon kanssa. Tänä iltana ei kuitenkaan ollut kyse joukkuemestaruuksista vaan US-vyöstä, jota monsterimainen Big Show tavoitteli itselleen. Eddiellä ja Big Show'lla oli ollut kuukauden ajan varsin henkilökohtaiseksi äitynyttä kränää, joka alkoi siitä, että Big Show pilkkasi Eddietä ja Chavoa backstagella. Seuraavina viikkoina Eddie muun muassa ruiskutti Show'n päälle rekallisen paskaa (Eddie ei ole selvästikään kuulu maxamaddin tuttavapiiriin) kaikkien muistamassa legendaarisessa anglessa, ja Show puolestaan tuhosi Eddien ppv:tä edeltävässä SD:ssä paiskaamalla Eddien oman low-riderinsä tuulilasista läpi.

Perusvarma ja viihdyttävä ottelu suuren ja julman monsterin sekä viekkaan ja taidokkaan pienen painijan välillä. Eddie hoiti oman roolinsa tässä ottelussa aivan täydellisesti. Hän myi aikaisempia vammojaan todella uskottavasti, ja hänen tilansa myös näytti tosissaan pahalta, koska selkä oli täynnä rajuja arpia. Show puolestaan dominoi ottelun alkupuolta juuri niin varmalla tavalla kuin tältä järkäleeltä vain sopii odottaa. Lopulta myös Eddie pääsi taisteluun mukaan, mikä nosti ottelun tempoa mukavasti. Silti Eddienkään hallintaosuuden aikana tämä ottelu ei tuntunut mitenkään aivan mahtavalta, vaan tässä pysyttiin alusta loppuun asti aika varmassa suorittamisessa. Jopa lopputaisteluista huokui vähän sellainen laskelmoitu varmuus, vaikka molemmat paukuttelivatkin menemään huippuliikkeitään usean minuutin ajan. Joka tapauksessa oikein hyvä kakkosvyökamppailu muttei kuitenkaan millään tavalla historiallisen upea.
*** (11:25)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Big Show (Chokeslam)

Brock Lesnar (c) vs. Undertaker - Biker Chain Match for the WWE Championship
Kuten jo ppv:n aiemmasta kortista saattoi päätellä, Kurt Angle ei enää ollut WWE-mestari, kuten vielä SummerSlamissa. Pian SS:n jälkeen Anglen haastajaksi oli asettautunut Undertaker, joka kuitenkin hävisi mestaruusottelunsa Anglea vastaan, kun sivurooliin joutumisestaan raivostunut Brock Lesnar ryntäsi kehään ja aiheutti Takerille tappion. Pian tuon jälkeen Vince McMahon ilmoitti, että Lesnar kohtaisi Kurt Anglen Iron Man Matchissa, jonka panoksena olisi WWE-mestaruus. Vince ja Lesnar olivat tosiaan ruvennut bondailemaan, ja tämä jumalattoman ilkeän pomon sekä sekopäisen hirviön yhteistyö toimi pelottavan hyvin. Samoin toimi Lesnarin meno kehässä, sillä klassikko-ottelun päätteeksi hän voitti mestaruuden Anglelta. Lesnarin ensimmäiseksi haastajaksi asettui Brockin vanha tuttu Undertaker, joka oli edelleen raivoissaan Lesnarin sekaantumisesta otteluunsa. Sitä paitsi UT ei ollut koskaan saanut sitä revanssia, jota hän oli pyytänyt Lesnarilta jo tammikuisessa comebackissaan. Niinpä Stephanie määräsi, että Lesnar kohtaa Takerin No Mercyssä, ja myöhemmin Taker paljasti, että ottelu olisi Biker Chain Match. Käytännössä se tarkoitti sitä, että yhdestä kehäkulmauksesta roikkui teräsketju, jota saisi käyttää, kunhan sen poimii alas.

Ei päästy tässä ottelussa ollenkaan sille tasolle, minkä Undertaker ja Lesnar asettivat viime vuoden huikeassa kohtaamisessaan No Mercyssä. Tuolloin nähty Hell In A Cell oli heittämällä yksi vuoden parhaista otteluista, mutta tälle Biker Chain Matchille ei samanlaista glooriaa ole tarjolla. On nyt toki heti tämän kritisoinnin alkuun todettava, että kyseessä oli ehdottomasti hyvä ottelu. Hyvä ja viihdyttäväkin muttei kuitenkaan millään tavalla erinomainen tai upea päämestaruusottelu. Suurin osa ottelun annista oli nähty jo viimevuotisissa kohtaamisissa, ja siksi tämä tuntui vähän vanhan kertauksella sillä lisällä, ettei kumpikaan tuntunut olevan ihan parhaassa kunnossa tämän ottelun aikana. Asiaa ei auttanut myöskään se, että ottelun stipulaatio oli aika typerä ja että ottelua oli sotkettu turhilla sekaantumisilla ja ylibuukkaamisilla. Onneksi tässä nähtiin sentään pari upeaa spottia, kuten Piledriver teräsportaille ja Takerin Dive kehästä ulos. Lisäksi miesten brawlaus oli pääasiassa ihan mukavaa katsottavaa, joten kyllä tämä hyvä ottelu ehdottomasti oli. Ei kuitenkaan niin hyvä kuin ppv:n ME:ltä voisi toivoa.
*** (24:17)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Brock Lesnar (Pinned Undertaker after Vince interfered and helped Lesnar to hit Taker with the biker chain)

*** Rey Mysterio
** Tajiri
* Kurt Angle

Kokonaisarvio No Mercystä: Ei päässyt No Mercy ensimmäisen Smackdownin oman ppv:n tasolle, mutta ei tämä silti missään tapauksessa huono ppv ollut. Suurin ongelma oli se, että semmoinen selvästi illan paras ja tajunnanräjäyttävin ottelu puuttui, koska nyt MOTN-titteli menee minulta Tajirille ja Rey Mysteriolle, ja tuokaan ottelu ei ollut edes mitään huipputasoa. Toinen ongelma oli Vince, joka oli turhan paljon esillä tässä show'ssa ja jonka ottelu Stephanien kanssa oli vaivaannuttavaa kuraa. Mutta silti tässäkin tapahtumassa nähtiin kaksi ***½-ottelua ja kolme ***-ottelua, joten huonomminkin voisi mennä. Ihan Ok ppv, mikä on tuntunut olevan vuoden 2003 teema WWE:ssä.

1. WWE WrestleMania XIX - Loistava
---------------
2. WWE Vengeance - Hieno
---------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. WWE Backlash - Ok
6. WWE No Mercy - Ok
7. WWE SummerSlam - Ok
8. WWE Bad Blood - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #60 - Ok
---------------
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #58 - Kehno
11. WWE Unforgiven - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #32 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #34 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #41 - Kehno
15. WWE Judgment Day - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #40 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #42 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #61 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #38 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #59 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #28 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #35 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #39 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #50 - Kehno
25. WWA The Reckoning - Kehno
26. WWE Insurrextion - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #56 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #57 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #52 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #37 - Kehno
31. WWA The Retribution - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #33 - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #44 - Kehno
---------------
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #36 - Surkea
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #49 - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #51 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #54 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #31 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #26 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #55 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #45 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #27 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #53 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #48 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #62 - Surkea
46. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #47 - Surkea
47. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #43 - Surkea
48. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #29 - Surkea
49. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #30 - Surkea
50. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #46 - Surkea

[Krizski]

Viime sunnuntaina julkaistu videoarvostelu saa nyt täytteeksi täällä Alertissa myös kirjallisen version. Tapahtumana toimii King Of The Ring 2000!

The Krizski - Nostalgiakatsaus King Of The Ring 2000

The Krizski - Nostalgiakatsaus King Of The Ring 2000

Fleet Center, Boston, Massachusetts

King Of The Ring... Tuo nostalginen PPV, jota olen aina rakastanut. Vuonna 2000 käytiin siihen mennessä suurin King Of The Ring -turnaus, kun 32 superstaraa osallistui kyseiseen turnaukseen. Koska turnaus on suuri, PPV:ssä käytiin puolivälierät, välierät ja tietenkin finaali. Kortissa on yhteensä 11 ottelua, joten hyvin painipainotteinen tapahtuma on tiedossa. JR ja Jerry Lawler selostamossa.

Quater Final: Rikishi vs Chris Benoit

Rikishi oli voittanut aikaisemmin Chris Benoitilta Intercontinental Championshipin omakseen. Tämä mestaruusvaihdos oli seitsemäs tähän mennessä, kun ollaan kalenterivuoden puolessa välissä. Taustalla siis on enemmän kuin vain ja ainoastaan turnauksessa eteneminen.
Lyhyt tämä oli kuin mikä, mutta niinhän ne jotkut ottelut yleensä ovatkin King Of The Ringissä. Muutama komea Suplex, joista erityismainintana Benoitin komea German Suplex. Lopetus oikeastaan oli todella toimiva johtuen miesten henkilökohtaisista kismoista. Kunnon napsahdus, ragetus päälle ja homma toimi! Silti laadullisesti tämä jäi torsoksi, kun ei edes päästy kunnolla alkuun.

Arvosana: *½

Spoiler: näytä

Winner: Rikishi via DQ

Quater Final: Eddie Guerrero w/ Chyna vs Val Venis w/ Trish Stratus

Eddie Guerrero on leikannut hiuksensa! Sopii paremmin Latino Heatille lyhyt tukka kuin pitkä tukka. Vastassa oli turnauksen yllättäjä Val Venis pääsi näyttämään taitonsa taitavaa latinoa vastaan. Veniksen nurkkauksessa oli kuvan kaunis Trish Stratus, kun vastapuolelta löytyi Chyna Eddien nurkkauksesta.
Illan ehdottomasti positiivisimpia yllätyksiä. Alunperin odotin tämän olevan hyvin lyhyt rykäisy, mutta oikein mukavaa painia saatiin seurata kahdeksan minuutin ajan. Val Venis on aina ollut hyvä kehässä, mutta WWE ei oikeastaan koskaan nähnyt Veniksessä sitä "IT" faktoria. Mut naatitaan näistä ajoista, kun Venis sai olla valokeilassa. Ottelun aikana Chyna ja Stratus tekivät parhaansa auttaakseen suojattiaan jatkoon. Ottelun lopettanut komea Bridging Fisherman Suplex ansaitsee maininnan! Hemmetin komea liike!

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winner: Val Venis via Pinfall

Quater Final: Crash Holly vs Bull Buchanan

Jos äskeisestä ottelusta odotti lyhyttä rykäisyä, tästä odotti vielä lyhyempää rykäisyä. Ennakkoon heikoin puolivälierä ja sitä se myös oli, kun pöly laskeutui Fleet Centerissä (nykyään TD Garden). Onko mun vielä pakko nähdä Bull Buchanania projektissani? En ymmärrä sitä syytä, miksi WWE tuohon aikaan halusi miestä pushata eteenpäin. En ole vielä kertaakaan nähnyt hänessä minkään sortin potentiaalia. Katsoisin mieluummin maalin kuivumista 30 asteen pakkasessa!
Crash Holly paini hyvin altavastaajana, mutta kun vastuksen taso oli mitä oli niin ei tästä jäänyt kuin luu käteen. Illan heikoimpia suorituksia!

Arvosana: *

Spoiler: näytä

Winner: Crash Holly via Pinfall

Quater Final: Chris Jericho vs Kurt Angle

Puolivälieristä ehdottomasti kovin paperilla ja kysyn nyt yhden kysymyksen: Miksi tätä ottelua ei voitu säästää finaaliin? Koko illan aikana, kun tätä tapahtumaa tutkin niin tämä kysymys jäi mieleeni turnauksen edetessä. Näillä kahdella kaiffarilla kuitenkin oli koko alkuvuoden ajan toisiansa kohtaan kaunoja, mitä oltaisiin voitu hyvin käyttää hyödykseen finaalia rakentaessa.
Mitähän tähän voisi sanoa? Noin kymmeneen minuuttiin saatiin rakennettua hieno painiottelu, missä molemmat painijat saivat näyttää parhaat puolensa. Heittoja, lukkoja, yläköydeltä nähtyjä liikkeitä ja hyvää tarinankerrontaa. Harmillisesti ottelun lopetus oli aika typerästi ylibuukattu. Eräs feudin siemen kylvettiin ylibuukkauksen aikana, mutta hieno ottelu sai kyllä ikävän sivumaun.

Arvosana: ***½

Spoiler: näytä

Winner: Kurt Angle via Pinfall

Fatal Four Way Elimination Tag Team Match for The WWE Tag Team Championship: Too Cool (c) vs Edge & Christian vs Test & Albert w/ Trish Stratus vs Hardy Boyz w/ Lita

Puolivälierät saatiin päätökseen ja näin päästiin hieman tuulettumaan joukkuemestaruusottelun parissa. Too Cool nappasi mestaruudet Edgeltä ja Christianilta Judgment Dayn ja King Of The Ringin välissä. Feudi on käynyt kuumana, mutta minkä ihmeen takia tähän otteluun piti lisätä Testin ja Albertin joukkue ja Hardy Boyzit. En näe tässä järkeä, jos se kuumin feudi käytiin Too Coolin ja Edgen ja Christianin välillä. Miksi sinne lisätä porukkaa? Ja ranttia tulee vielä lisää...
Ottelu oli tasoltaan hyvin perustasoa, mitä tuohon aikaan joukkuedivari tarjosi. Ihan hyvää, mutta ei mitään tajunnan räjäyttävää. Edge ja Christian olivat ehdottomasti tämän ottelun parhaimmistoa eikä myöskään Too Cool ja Hardyt jääneet kylmiksi. Myös Test ja Albert pärjäsivät kohtuullisesti buukkauksen ansiosta. Myös Trish Stratus ja Lita ottivat ensimmäistä kertaa yhteen WWE:ssä!
Eliminoinnit hieman katkaisivat flowta, mikä oli anaalista. Juuri kun päästiin vauhtiin, homma pysähtyi seinään eliminoinnin jälkeen. Myös ottelun lopputaistelu entisestään kasvatti tattia otsaan. Olisivat vain voineet jättää tämän ainoastaan Too Coolin ja E & C:n väliseksi kamppailuksi. Kuitenkin kokonaisuudessaan ihan kiva mestaruusottelu

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winners: Edge & Christian via Pinfall (NEW WWE Tag Team Champions)

First Semi Final: Rikishi vs Val Venis w/ Trish Stratus

Rikishi sai selkäsaunan Chris Benoitilta puolivälierän jälkeen, joten Val Venis oli ennakkoon suosikki menemään finaaliin. Tässä sitten tapahtui se kuuluisa joukkuelajien takki auki -efekti, kun ylimielinen Venis lähti hakemaan voittoa jo voitto taskussaan. Rikishi onnistui puolikuntoisena pieksemään Veniksen lyhyessä ottelussa, missä ei nähty oikeastaan kovinkaan paljoa. Myös ottelun lopetus oli hieman outo. Hyvä, ettei finisheriin lopu kaikki ottelut, mutta ottelun lopettanut liike ei vaikuttanut lopettavalta liikkeeltä. Kököltä tuntunut lopetus lyhyessä rykäyksessä ei ollut mieleeni! Feudin siemenet kylvettiin ottelun jälkitapahtumissa näiden kahden välille.

Arvosana: *+

Spoiler: näytä

Winner: Rikishi via Pinfall

Second Semi Final: Crash Holly vs Kurt Angle

Ylimielinen American Hero Kurt Angle vs altavastaaja Crash Holly. Tarinana aivan loistava juoni semifinaaliin, mutta se toteutus... Noin lyhyessä ajassa ei ehdi edes aivastamaan, saatika sitten nauttimaan näkemästään. Eniten tässä kyrpii otteluparin potentiaali. Sitä olisi ollut paljon, mutta nyt nähtiin vain lyhyt teaseri Anglen ja Crashin välillä.
Kuitenkin tässä lyhyessä ajassa saatiin parempaa materiaalia aikaan kuin ensimmäisessä semifinaalissa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin semifinaalit olivat isoja pettymyksiä.

Arvosana: *½

Spoiler: näytä

Winner: Kurt Angle via Pinfall

Hardcore Evening Gown Match for The WWE Hardcore Championship: Pat Patterson (c) vs Gerald Brisco

Ehkä yksi legendaarisimmista wrestlecrapeista, mitä ollaan WWE:ssä nähty. WWE Hardcore Championship on löytynyt Pat Pattersonin olkapäälle erilaisten tapahtumien jälkeen. Tästä ei toinen Stooges Brisco pitänyt ja lopulta miehet ottivat yhteen backstagella pukeutuneena naisiksi... NAISIKSI!!! Patterson myönsi kuviossa olevansa homo, joka tykkää pukeutua naisten vaatteisiin. WWE veti tämän kuvion lopulta niin pahasti yli ettei mitään järkeä. Sen takia tämä varmasti on klassikkokamaa wrestlecrapin puolella. Lopulta Mr.McMahon ei sietänyt tätä tilannetta ja halusi ratkaista tämän Hardcore ottelulla, missä molemmat herrasmiehet ovat pukeutuneena mekkoihin. Tietenkin WWE Hardcore Championship on ottelussa panoksena!
Ei varmaan tarvitse olla professori ymmärtääkseen kuinka tubaa tämä ottelu oikein oli! Yksitoista ottelua koko kortissa, pakostakin otteluiden kestoja joudutaan leikkaamaan niin minkä h**vetin takia tämä ottelu piti käydä tässä tapahtumassa. Tämä oli niin paskaa, ettei se enää edes hauskaksi muuttunut. Onneksi koko homma päättyi onnellisesti ja näin Hardcore Championship ehkä saa takaisin arvostuksensa tulevaisuudessa. Silti...

Arvosana: DUD

Spoiler: näytä

Winner: Crash Holly via Pinfall (24/7 säännön turvin NEW WWE Hardcore Champion)

Three on Two Handicap Table Dumbster Match: DX (Road Dogg & X-Pac) &Tori vs Dudley Boyz

Jos äsken saatiin aimo annos lantaa tupaan, nyt se siivottiin äkkiä maton alle piiloon. DX:n ja Dudley Boyzien feudi on edennyt eteenpäin henkilökohtaisemmaksi. Pöytiä on särjetty, miehiä heitetty roskikseen ja molempien päämäärät olivat selvillä. DX halusi tuhota Dudleyt, kun taas Dudleyt halusivat saada Torin pöydästä läpi.
Stipulaatio-ottelu, jota aluksi karsastin todella paljon, mutta lopulta se pelasti tämän ottelun. Muutenkin olen yllättynyt näiden porukoiden kohtaamisista. Ne ovat olleet positiivisia yllätyksiä. Torin mukaan ottaminen ei tätä pahemmin sekoittanut vaan oikeastaan toi mukavan lisämausteen ottelulle. Pöytäspotit olivat ilkeän näköisiä ja tästä välittyi ns. tappelufiilis. Lopetus oli hieman heikosti toteutettu, mutta toisaalta se toimi hemmetin hyvin ottelun jälkitapahtumien käynnistämiseksi. Illan isoin positiivinen yllätys!

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winners: DX & Tori

King Of The Ring FINAL: Rikishi vs Kurt Angle

Tähän oltiin tultu! Rikishi selvitti itsensä puolikuntoisena finaaliin saaden vielä aimo annoksen teräsportaista semifinaalin päätteeksi. Kurt Angle taas oli loistokunnossa ja ehdottamasti iso suosikki viemään tämän KOTR-turnauksen.
Miksi? Oi miksi? Finaali jäi alle kuuden minuutin pituiseksi. Nyt minua jo hieman ahdistaa tämä, että turnauksen pisimmät ottelut käytiin puolivälierissä. Olisivat hieman ottaneet aikaa pois muualta, jotta koko PPV:n turnauksen finaali olisi saanut ansaitun lopun. Nyt se jäi jotenkin keskeneräiseksi. Muutama komea heitto ja hieno lopetus, mutta ei tämä silti ehtinyt vakuuttamaan. Voitto meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen ja varmasti sai jokainen työntekijä kuulla, kuka voitti King Of The Ring -turnauksen.

Arvosana: **

Spoiler: näytä

Winner: Kurt Angle via Pinfall (King Of The Ring Tournament Winner!)

Six Man Tag Team Match for The WWE Championship: Triple H (c), Shane McMahon & Mr.McMahon vs The Rock, The Undertaker & Kane

Kuuden miehen joukkueottelu, missä on panoksena yksilömestaruus. Kuulostaako oudolta? Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun WWE Championshipia puolustettiin kuuden miehen joukkueottelussa. Judgment Dayn tapahtumat poikivat tälle ottelulle juuret ja lopulta niistä kehittyi tälläinen matsi. The Rock, Undertaker ja Kane voittivat jokainen oman ykköshaastajuusottelunsa ja lopulta Linda McMahon suorastaan pakotti miehensä buukkaamaan tämän erikoisen joukkueottelun King Of The Ringin Main Eventiksi. Jos HHH:n joukkue voittaa niin mestaruus säilyisi HHH:lla. Mikäli The Rock, Undertaker tai Kane saa ratkaisusuorituksen tililleen, voittaisi kyseinen superstara WWE Championshipin.
Tämän ottelun ongelmana olikin juuri ottelumuoto. Myös kaksi Non Wrestleriä ei auttanut tilannetta yhtään. Onneksi Shane McMahon ei ole täysi säkki siellä kehässä vaan osaa kohtuu hyvin painiakin. Silti Shane on tunnettu rajuista bumpeistaan ja yksi loistava esimerkki nähtiin tässä ottelussa, kun Undertaker paiskasi yläköydeltä Chokeslamilla Ihmepojan selostuspöydästä läpi. Brutaali tilanne!
Kuitenkin painin puolelta tämä ottelu ei ollut kovinkaan muistettava. Undertaker oli vielä hieman ruosteessa eikä näin päässyt näyttämään kaikkia kykyjään. Ottelun lopetus muistuttaa hyvinkin paljon monta vuotta myöhemmin tapahtuneen Once In a Lifetimen lopetusta. Myös tätä ratkaisua en ymmärtänyt, että minkä ihmeen takia tuota mestaruusvyötä piti nyt pompotella eessun taassun. Ei mikään maaginen suoritus, mutta luultavasti fanit lähtivät tyytyväisinä kotiin.

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winner: The Rock via Pinfall (NEW WWE Champion)

Vaikka mä pidän King Of The Ring PPV:n konseptista niin pakko on myöntää tämän 2000 version heikkous. Turnauksen potentiaalia ei päästy hyödyntämään kunnolla ja ainoastaan muutama onnistunut turnausottelu nähtiin itse PPV:ssä. Kun siihen lisätään fakta, että yksi vuoden karmaisevimmista otteluista käytiin juurikin tässä PPV:ssä niin sonnan määrä vain lisääntyy talon lattialle. Onneksi sieltä löytyi muutama valonpilkahdus harmaan massan seasta. Kaikenkaikkiaan King Of The Ring 2000 jäi HEIKOKSI tapahtumaksi.

Arvosteluskaala:

Katastrofi
Kehno
Heikko
OK
Hyvä
Erinomainen

Krizskin PPV-Ranking 2000:

1. WWE Backlash 2000 HYVÄ
2. WWE No Way Out 2000 HYVÄ
3. WWE Royal Rumble 2000 HYVÄ
4. WWE Judgment Day 2000 HYVÄ
5. WWE Wrestlemania 2000 OK
6. WWE King Of The Ring 2000 HEIKKO
7. WWE InsurreXtion 2000 Kehno

Krizskin MOTY-Kandinaatit 2000:

1. Triple H vs Cactus Jack (Royal Rumble 2000) *****
2. Dudley Boyz vs Edge & Christian vs Hardy Boyz (Wrestlemania 2000) ****½
3. Triple H vs Cactus Jack (No Way Out 2000) ****½


Nyt viikonloppuna ei tule nostalgiakatsausta Youtubeen, koska keskityn Royal Rumbleen. Seuraava nostalgiakatsaus tulee siis viikon päästä sunnuntaina, kun Fully Loaded tulee käsittelyyni. Kenitykselle jälleen pisteet kotiin oivasta arvostelusta. Tuota No Mercyä en ole koskaan katsonut kokonaisuudessaan, joten en edes tiennyt kaikkia otteluita ennakkoon. Ainakin arvostelusi perusteella No Mercy 2003 vaikuttaa sellaiselta tasapaksulta PPV:ltä. Saa nähdä, mitä mieltä itse olen tapahtumasta joskus tulevaisuudessa

[Kenitys]

Jaaha, jos sitten jatkettaisiin taas tätäkin, kun on vihdoin Suomi-elämään totuttu. Aika kamalaahan tämä on, mutta ei voi mitään. Päivä kerrallaan selkä kyyryssä kohti uusia pettymyksiä, ja koska niitä pettymyksiä tarjoillaan erityisesti nykypainin puolella, on turvallista palata taas ajassa 10 vuotta taaksepäin. Samalla myös kehut Krizskille, joka jaksaa oman projektinsa kanssa. KOTR on aina ollut itselleni nostalginen tapahtuma, vaikka niiden laatu on vähän ollutkin heikommanpuoleista.


NWA TOTAL NONSTOP ACTION - LOKAKUU 2003

Nyt oli historiallisen vähän ruudusta kadonneita hahmoja. Ainoat merkittävät poistumiset olivat Super X Cupin aikana yhdessä tai useimpien tapauksessa parissa show'ssa vierailleet X-Divarin tähdet, jotka olisivat saaneet mielellään jäädä pidemmäksikin aikaa. Hei hei Juventud Guerrera, NOSAWA, Jonny Storm ja Teddy Hart. Niin ja syyskuun ensimmäisessä show'ssa esiintynyttä omituista eksentrikko-gimmickiä vetävää Lazzia ei ole näkynyt, voi harmi.

---------------------------------------

Weekly PPV #63 (1.10.2003)

Tag Team Match
America's Most Wanted vs. Kid Kash & Abyss
** (11:24)

NWA X Division Championship Match
Michael Shane (c) vs. Jerry Lynn
**½ (9:54)

Singles Match
Christopher Daniels w/ Unnamed followers vs. D-Lo Brown
**½ (7:59)

Tag Team Match
Sonny Siaki & Ekmo w/ Trinity vs. Shark Boy & Mad Mikey
*½ (4:40)

Singles Match
David Young vs. Sandman
*½ (4:13)

6-Man Tag Team Match
Disciples of the New Church & Vampiro w/ James Mitchell & Shane Douglas vs. 3 Live Kru
** (7:03)

Tag Team Match
AJ Styles & Vince Russo w/ Trinity vs. Jeff Jarrett & Dusty Rhodes
*½ (9:33)

Tulokset:

Spoiler: näytä

Kid Kash & Abyss def. America's Most Wanted
Michael Shane (c) def. Jerry Lynn to retain the NWA X Division Championship
Christopher Daniels def. D-Lo Brown
Sonny Siaki & Ekmo def. Mad Mikey & Shark Boy
Sandman def. David Young
3 Live Kru def. Vampiro & Disciples of the New Church via DQ
Jeff Jarrett & Dusty Rhodes def. AJ Styles & Vince Russo

Yhteenveto:

• Tämä jos mikä oli täysin yhdentekevä jakso. Main Eventinä ja show'n pääkuviona muutenkin toimivat päämestaruusmeiningit, jossa yritetään nyt kovasti lämmitellä AJ Stylesin ja Jeff Jarrettin feudia. Tykkään kyllä Stylesin ja Jarrettin feudista paperilla, koska kunnon intenssiivinen feud näiden TNA:n kahden suurimman vakkarinimen välillä on toistaiseksi jäänyt puuttumaan. Ikävä vain, että tässä kuviossa on monta ongelmaa. Ensinnäkin tätä feudin aloittamista on pitkitetty aivan liian kauan. Styles voitti päämestaruuden Jarrettilta jo kesäkuun alussa, ja sen jälkeen miehet olivat vain pari viikkoa toistensa kimppuun. Sen jälkeen Jarrett pistettiin feudailemaan kaiken maailman Russon kätyreiden kanssa, ja Styles puolestaan puolusti mestaruuttaan random-vastustajia vastaan. Sitten aivan yhtäkkiä Erik Watts vihdoin ilmoitti viime viikolla, että nyt Jarrettille voitiin antaa se uusintaottelu, joka häneltä evättiin Russon painostuksen takia kuukausien ajan. Mitään järkevää selitystä ei tilanteen muutokselle annetty. Kirsikaksi kakun päälle tämän feudin keskiössä tuntuvat enemmänkin olevan Dusty Rhodes ja Vince Russo eivätkä Styles ja Jarrett. Niin ja sitten vielä ME:nä nähtiin kaikin puolin varsin tylsä ja heikko joukkueottelu, jossa parhaat hetket olivat ne pätkät, jolloin Styles ja Jarrett ottelivat toisiaan vastaan. Ensi viikoksi Dusty haastoi AJ:n päämestaruusotteluun, minkä vuoksi Jarrett raivostui Dustylle ja samalla Russo hermostui Stylesille, koska tämä suostui otteluun, jota Russo ei olisi halunnut käytävän.
• Päämestaruuskuvioiden lisäksi myös X-Divarin ja joukkuemestaruuksien tilanne junnaavat vähän liikaa paikallaan. Vielä viime viikolla X-Divari tarjosi oikeasti hienon ottelun, vaikka kuviot vähän tylsiltä tuntuivatkin. Nyt homma meni entistä huonompaan suuntaan, sillä Lynn ja Shane ottelivat yllättävän keskinkertaisen mestaruusottelun, jonka tempo tuntui hitaahkolta X-Divarin otteluksi. Toisaalta se oli silti illan paras ottelu, mikä kertookin kaiken tarpeellisen illan tasosta. Ottelun aikana annettiin ymmärtää, että Lynnin ura saattaa mahdollisesti olla ohi, jos hän ei voita. Vähän tylsältä vaikuttaa myös 3 Live Krun ja Diamond & Swingerin kuvio, vaikka tällä viikolla sitä meininkiä ei otteluilla jatkettukaan. Swinger oli toipunut yllättävän nopeasti loukkaantumisestaan, jonka takia David Young korvasi hänet viime viikolla. Nyt Swinger oli taas Diamondin ja Gilbertin kanssa kehissä, ja tämä kolmikko pisti tällä viikolla Youngin ottelemaan comebackinsa tehnyttä Sandmania vastaan. Jos Young voittaisi tuon ottelun, hän ansaitsisi paikkansa Gilbertin manageroimassa porukassa. Ottelun jälkeen 3 Live Kru hyökkäsi joukkuemestariporukan kimppuun.
• Show'ssa keskityttiin myös turhan paljon Don Callisin ja Erik Wattsin keskinäisiin ongelmiin. Callis ja Watts ottivat useammankin kerran illan aikana yhteen, ja molemmilla oli tukenaan omat turvamiehensä, vaikka NWA:ta edustavista mustapaitaisista turvamiehistä Rick Santel olikin loukkaantunut viime show'n ottelussa. Lisäksi show'ssa nähtiin toinen osa Roddy Piperin toissaviikkoisesta haastattelusta. Piper lupasi, että hänen uransa ei vielä ole ohi. Niin ja Don Callis tuntui keskittäneen huomionsa taas uuteen painijaan. Lynnin ja Callisin keskenäiset erimielisyydet oli yhtäkkiä haudattu kokonaan, mutta sen sijaan Callis oli aloittanut D-Lo Brownin uhkailun. Brown kohtasi Christopher Danielsin illan aikana ihan kivassa muttei millään tavalla mieleenpainuvassa ottelussa. Sen jälkeen Callis yritti saada Brownia lähtemään areenalta, jottei tämä kävisi pitkäaikaisen feudkumppaninsa Sonny Siakin kimppuun tämän ottelun aikana. Sen sijaan Brown jäi paikalle ja hyökkäsi Siakin sekä tämän apurina pari viikkoa sitten TNA-debyyttinsä tehneen Ekmon (aka Jamalin) kimppuun, kunnes Callisin johtamat punapaitaiset turvamiehet raahasivat hänet pois areenalta. Siakin ja Ekmon ottelu Mad Mikeytä ja Shark Boyta vastaan oli mitäänsanomaton. Yleisö oli täysin hiljaa. Tämä jäi muuten Michael Lockwoodin alias Crash Hollyn/Mad Mikeyn elämän viimeiseksi ppv-otteluksi, sillä noin kuukausi myöhemmin Lockwood menehtyi traagisesti ilmeisesti päihteiden väärinkäytön seurauksena.
• Kokonaan oma osansa oli Disciples of the New Churchin, James Mitchellin, Vampiron ja Shane Douglasin seikkailut. Viime viikon show'n päätteeksi Douglas ja New Church pieksivät Ravenin ja Gatheringin henkihieveriin ja yrittivät kuristaa koko jengin - ja onnistuivatkin siinä aika hyvin. New Church, Mitchell ja Douglas olivat varmoja, että nyt koko tarina oli tullut päätökseen. Raven ja Gathering olivat pysyvästi pyyhitty pois maailmankartalta, ja New Church voisi siirtyä uusiin haasteisiin, jotka Mitchellillä kuulemma olivat selvillä mutta joita hän ei tahtonut vielä paljastaa. Samalla vihjailtiin, että Douglas ja New Church olivat päättämässä yhteistyötään tämän show'n jälkeen sulassa sovussa. Douglasillakin oli kuulema uusia suunnitelmia: hän tahtoi löytää uuden "Franchisen" jatkamaan Douglasin perintöä. Vampiro puolestaan... No, Vampiro ilmeisesti toimi nyt Mitchellin apuna ja teki samalla TNA-debyyttinsä otellessaan Slashin ja Sinnin kanssa 3 Live Kru'ta vastaan. Ottelu itsessään oli ok muttei millään tavalla erikoinen. Noilla sanoilla on tullut kuvailtua aika monta muutakin ottelua. Niin ja sitten tietenkin ottelun jälkeen Raven saapui paikalle, pieksi koko heel-poppoon ja julisti julmaa kostoa. En enää jaksa tätä.
• Illan openerina nähtiin Kid Kashin ja Abyssin ottelu America's Most Wantedia vastaan. Tämä oli jatkoa viime viikolta, kun AMW saapui Kashin feudkumppanin Terry Taylorin avuksi ja auttoi Tayloria ottelussa Kashia vastaan. Nyt Kash ja hänen apurinsa Abyss ottelivat AMW:tä vastaan ihan kivassa mutta jälleen kerran aika mitäänsanomattomassa ottelussa. Post match -meiningissä luvailtiin taas jatkoa Kashin ja Taylorin väliseen feudiin. Kuinkakohan kauan tämä Kash vs. veteraanitkin kuvio jatkuu? Toivottavasti ei kovin kauan, koska feud ei ole tarjonnut vielä yhtään hyvää ottelua.
• Johan tämä tulikin aika hyvin laitettua pakettiin tuossa edellä. Mikään tässä jaksossa ei ollut sen enempää juonikuvioidensa kuin painillisenkaan antinsa osalta erityisen mielenkiintoista. Homma junnaa pelottavan pahasti paikallaan. Toivottavasti minun ei tarvitse katsella kovin montaa tällaista välijaksoa. Ja toivottavasti TNA keksii pikaisesti mielenkiintoisia kuvioita. Tämä jakso oli Surkea.

*** Michael Shane
** Jerry Lynn
* Christopher Daniels

---------------------------------------

Weekly PPV #64 (8.10.2003)

Tag Team Match
Red Shirt Security (Wilson & Northcutt) w/ Don Callis vs. D-Lo Brown & Chris Vaughn w/ Rick Santel
*½ (4:44)

NWA X Division Championship Match
Michael Shane (c) vs. Chris Sabin
**½ (7:32)

6-Man Tag Team Match
Simon Diamond & Johnny Swinger & Glenn Gilberti vs. 3 Live Kru
** (11:12)

Singles Match
Frankie Kazarian vs. Christopher Daniels w/ Unnamed followers
**½ (5:59)

Tag Team Match (Special Referee: Terry Taylor)
Kid Kash & Abyss vs. America's Most Wanted
**½ (7:51)

Singles Match
Sinn w/ James Mitchell vs. Raven
* (2:54)

NWA World Heavyweight Championship Match
AJ Styles (c) w/ Vince Russo & Trinity vs. Dusty Rhodes
*½ (15:43)

Tulokset:

Spoiler: näytä

Red Shirt Security def. D-Lo Brown & Chris Vaughn
Michael Shane (c) def. Chris Sabin to retain the NWA X Division Championship
Simon Diamond & Johnny Swinger & Glenn Gilberti def. 3 Live Kru
Christopher Daniels def. Frankie Kazarian
America's Most Wanted def. Abyss & Kid Kash
Raven def. Sinn
AJ Styles (c) def. Dusty Rhodes to retain the NWA World Heavyweight Championship

Yhteenveto:

• Tämän viikon päähuomio oli AJ Stylesin ja Dusty Rhodesin välisessä päämestaruusottelussa, joka oli illan Main Event. Homma sai vauhdikkaan startin jo show'n alussa, kun Jeff Jarrett saapui kehään raivoamaan Dusty Rhodesille. Jarrett käyttäytyi tosi heelmäisesti, ja näytti siltä, että hän oli valmis pistämään poikki koko ystävyytensä Dustyn kanssa. Jarrettin mukaan Rhodes oli varastanut hänen mestaruusottelunsa haastamalla AJ:n tälle illalle mestaruusotteluun, mutta en ihan ymmärtänyt tuota syytöstä, koska kyllä Jarrettilla silti se ottelu kahden viikon päästä on. Rhodes saapui paikalle ja yritti selittää tilannetta, mutta Jarrett ei antanut tälle puheenvuoroa ollenkaan. Lopulta Jarrett häipyi paikalta ja sanoi vievänsä mestaruuden kahden viikon päästä, olipa mestarina AJ tai Dusty. Samaan aikaan ongelmia oli myös AJ:llä ja Russolla, koska AJ oli viime show'n päätteeksi tönäissyt Russon maahan, kun tämä yritti estää AJ:tä suostumasta mestaruusotteluun Dustya vastaan. Russoa ei näkynyt show'ssa ollenkaan ennen ME:tä, jolloin hän saapui AJ:n pukuhuoneeseen umpihumalassa. En ihan ymmärtänyt sitä, miksi Russo buukattiin paikalle känniörveltämään, mutta kai hän oli sitten niin suuttunut AJ:lle. Sitten olikin itse ottelun vuoro. Kohtaamisen parasta antia olivat hieno tunnelma, AJ:n pari huikeaa spottia ja Dustyn bleidaaminen. Muuten se olikin sitten aika laimea ja turhan pitkä kohtaaminen, joka ei kuuluisi mihinkään mainstream-painitapahtumaan vuonna 2003. Ottelun jälkeen Russo, Styles, Trinity, Ekmo ja Siaki yrittivät piestä Rhodesin joukolla, mutta America's Most Wanted ja lopulta myös Jarrett saapuivat Dustyn avuksi.
• NWA:n (ja Erik Wattsin) feud TNA:n (ja Don Callisin) kanssa jatkuu tasaisen hitaasti. Tällä viikolla Callisin manageroimat punapaitaiset TNA-turvamiehet Northcutt ja Wilson ottelivat NWA:n mustapaitaisia turvamiehiä edustavaa Chris Vaughnia ja Callisin ykkösinhokiksi noussutta D-Lo Brownia vastaan. Vaughnin turvamiespari Santel oli loukkaantunut pari viikkoa sitten ottelussa, ja nyt hän oli Brownin ja Vaughnin apuna ringsidellä. Joukkueottelu itsessään oli varsin vaisu kohtaaminen, jossa parhaiten esiintyi Brown. Toisaalta myös Northcuttin lopussa täräyttämä Driver oli hiton hienon näköinen. Myöhemmin illalla Callis vielä promosi siitä, kuinka hän ei todellakaan aio maksaa pienintäkään osaa Santelin sairauskuluista. Jollain tavalla tähän Callisin kuvioon liittynee myös se, että vielä vähän aikaa sitten Callisin kanssa tiukkaa feudia käyneen Jerry Lynnin ura tuntuu olevan nyt kokonaan vaakalaudalla. Tällä viikolla näytettiin videopätkä siitä, kuinka Lynn oli viimeviikkoisen tappionsa jälkeen häipynyt areenalta ja vihjaillut uran lopettamisesta.
• Mestaruusrintamalla oli aika rauhallista. Chris Sabin pisti tällä viikolla Super X Cup -pokaalinsa peliin mestaruusottelussa NWA X Divison -mestaria Michael Shanea vastaan. Muuten ottelu kuulosti ihan lupaavalta, mutten ollut kovin kiinnostunut kahden heelin kohtaamisesta. Lisäksi ottelu oli painilliselta anniltaan yllättävän vaisu - mutta silti illan paras ottelu. Sanon tämä saman nyt jo toisena viikkona putkeen X-Divarin mestaruusottelusta, mikä on huono merkki sekä X-Divarin että erityisesti show'iden tason osalta. Sekä viime viikon Shane vs. Lynnissä että tämän viikon Shane vs. Sabinissa on se ongelma, että niistä oli nähty jo paljon paremmat versiot aiemmin. Nämä tuntuivat vain lyhyiltä ja heikommilta kopioilta aiemmista otteluista. Mutta kuten siis sanoin, oli tämä ihan hyvää menoa muttei silti mitään kovin erikoista. Niin ja joukkuemestaruusmeiningeissä jatkui sama joukkuesota 3 Live Krun ja joukkuemestarikaksikon sekä Glenn Gilbertin välillä. Swingerkin oli taas painikunnossa. Kuuden miehen eliminointiottelu oli paikoitellen ihan hyvää menoa mutta osittain yllättävän laimeaa. Pari botchiakaan eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Tämänkin kuvion viihdyttävyys laskee viikko viikolta.
• Illan random-ottelu oli Frankie Kazarianin ja Christopher Danielsin (tulevaisuuden joukkueparin) kohtaaminen. Samaan tyyliin kuin viime viikolla nähty filler Danielsin ja Brownin välillä, myös tämä oli ihan mukavaa meininkiä muttei mitään, mitä jäisin fiilistelemään jälkeenpäin. Aikaakin oli turhan vähän. Ennen ottelun alkua Kazarianin hahmonrakentelua jatkettiin, kun Kazarian yritti jälleen vokotella TNA:n häkkitanssijanaisia. Ilmeisesti Kazarianista yritetään luoda jonkinlaista naistenmiestä. Ikävä kyllä en ole erityisen kiinnostunut tästäkään gimmick-kehityksestä. Daniels tuntuu olevan Jarrett-feudinsa jälkeen aika tyhjän päällä. Toinen illan väliottelu oli Kid Kash & Abyss vs. America's Most Wanted, mikä oli ihan hyvää joukkuemenoa. Itse asiassa tämä oli varmaan illan positiivisin yllätys, mikä ei tee silti tästäkään ihan hyvää parempaa. Yllätys johtuu lähinnä siitä, että viimeksi AMW ja Kash & Abyss vetäisivät laimeamman ottelun, ja tällä kertaa mukana oli erikoistuomarina Kashin vihamies Terry Taylor, jonka ei olisi luullut ainakaan parantavan ottelua. Joka tapauksessa kokonaisuus toimi ihan kivasti. Ottelun jälkeen Kash ja Abyss ajautuivat pahaan erimielisyyteen, ja Kash hyökkäsi monsterimaisen apurinsa kimppuun kunnes sai turpiinsa.
• Myös Ravenin taistelu Disciples of the New Churchia ja James Mitchelliä vastaan jatkuu. Raven ilmoitti viime viikolla aloittavansa kostoretken, jonka aikana hän meinaa piestä jokaikisen New Churchin jäsenen, Mitchellin apurin ja viimeisenä tietenkin Mitchellin itsensä. Hommansa hän aloitti Sinnistä, jota vastaan Raven vetäisi aikamoisen lyhyen ja mitäänsanomattoman ottelun. Ottelun jälkeen Slash ja Vampiro hyökkäsivät Ravenin kimppuun ja yrittivät jälleen hirttää tämän, kunnes Dinero ja Punk saapuivat ystävänsä avuksi. Ensi viikolla on varmaan luvassa jatkoa. Olisi vain saanut päättyä koko kuvio jo, tämä kostomeininki ei tuo tilanteeseen enää mitään uutta. Shane Douglas on ilmeisesti tästä kuviosta tippumassa kokonaan pois, sillä hän ei pyörinyt enää ollenkaan Mitchellin joukossa. Sen sijaan hän promosi backstagella siitä, kuinka hän aikoo etsiä painijan, joka jatkaa Franchise-perinnettä.
• Koska TNA päätti käytännössä vain toistaa viime viikon surkean jakson muutamalla pienellä muutoksella ilman yhtäkään mielenkiintoista uutta juonikuviota, voin minäkin vain toistaa viime viikon tiivistelmäni: Johan tämä tulikin aika hyvin laitettua pakettiin tuossa edellä. Mikään tässä jaksossa ei ollut sen enempää juonikuvioidensa kuin painillisenkaan antinsa osalta erityisen mielenkiintoista. Homma junnaa pelottavan pahasti paikallaan. Toivottavasti minun ei tarvitse katsella kovin montaa tällaista välijaksoa. Ja toivottavasti TNA keksii pikaisesti mielenkiintoisia kuvioita. Tämä jakso oli Surkea.

*** Chris Sabin
** Michael Shane
* Frankie Kazarian

---------------------------------------

Weekly PPV #65 (15.10.2003)

6-Man Tag Team Match
Sonny Siaki & Ekmo & Legend w/ Trinity vs. America's Most Wanted & Dusty Rhodes
**½ (8:41)

NWA X Division Championship Match
Michael Shane (c) vs. Christopher Daniels w/ Unnamed followers
*** (9:56)

Singles Match
Kevin Northcutt w/ Ryan Wilson vs. Erik Watts w/ Chris Vauhgn & Rick Santel
* (4:28)

Tag Team Match
Eric Young & Sonjay Dutt vs. El Fuego & Jerelle Clark
**½ (7:02)

Tag Team Match
Simon Diamond & Johnny Swinger w/ Glenn Gilberti & David Young vs. Danny Doring & Roadkill
** (6:12)

Singles Match
Kid Kash vs. Abyss
** (5:37)

Tag Team Match
Slash & Vampiro w/ James Mitchell vs. The Gathering
*½ (4:18)

Tulokset:

Spoiler: näytä

Dusty Rhodes & America's Most Wanted def. Sonny Siaki & Ekmo & Legend
Michael Shane (c) def. Christopher Daniels to retain the NWA X Division Championship
Kevin Northcutt def. Erik Watts
Sonjay Dutt & Eric Young def. El Fuego & Jerrelle Clark
Danny Doring & Roadkill def. Simon Diamond & Johnny Swinger
Abyss def. Kid Kash
Vampiro & Slash def. The Gathering

Yhteenveto:

• Tämän viikon pääuutinen ei näkynyt millään tavoilla otteluissa eikä tulisi missään vaiheessa näkymäänkään (koska TNA kusi neuvottelut ratkaisevalla hetkellä), mutta siitä huolimatta se nosti tämän yksittäisen jakson kiinnostavuutta selvästi. Mistäkö oikein on kyse? Siitä, että Jeff Jarrett oli käynyt vierailemassa Japanissa, jossa hän tunkeutui Hulk Hoganin lehdistötilaisuuteen ja täräytti tämän kitaralla maahan. TNA näytti parhaat palat sekä Hoganin comeback-ottelusta Masa Chonoa vastaan että Hoganin lehdistötilaisuudesta, jossa hän ilmoitti haluavansa nousta seuraavaksi NWA World Heavyweight -mestariksi. Hoganin saapuminen TNA:han näytti erittäin todennäköiseltä, erityisesti kun tässä jaksossa rakenneltiin muutenkin Jarrettin ja Hoganin erimielisyyksiä. Jarrett käyttäytyi entistä heelmäisemmin Mike Tenayn haastattelussa, jossa hän ilmoitti tajunneensa Dusty Rhodesin itsekkyyden jälkeen, että ainut tapa pysyä ravintoketjun huipulla on olla itsekäs paskiainen ja hankkiutua muista vastaavista eroon. Niinpä Jarrett päätti tehdä saman tien selvää Hoganista, jottei tämä koskaan pääsisi TNA:han viemään rahoja, mestaruuksia ja kunniaa. Show'n lopussa kuultiin vielä Hoganin managerin Jimmy Hartin haastattelu, jossa Hart kehotti Jarrettia olemaan erittäin, erittäin varuillaan.
• Sinänsä Hoganin ja Jarrettin erimielisyydet olivat juuri sitä jotain uutta, mitä olin toivonut jo useamman viikon ajan. Siinä oli kuitenkin yksi ongelma: Jarrettilla piti olla uransa isoin mestaruusottelu ensi viikolla AJ Stylesiä vastaan, mutta koko feudin rakentelu Stylesin kanssa oli jäänyt aika minimitasolle. Tässäkin show'ssa sitä rakenneltiin lähinnä niin, että Stylesin manageri Russo hyökkäsi Jarrettin kimppuun mutta joutui lopulta todella brutaalisti Jarrettin pieksemäksi. Muut Russon apurit (Siaki, Ekmo, Trinity ja comebackinsa tehnyt Legend) saapuivat Russon avuksi, mutta Stylesiä ei näyttänyt kiinnostavan managerinsa kohtalo. Show'n päätteeksi Mike Tenayn oli tarkoitus haastatella Stylesiä tämän ja Russon tilanteesta. Tuota haastattelua ei kuitenkaan nähty ollenkaan, koska Jarrett hyökkäsi Stylesin kimppuun jo sisääntulorampilla. Show päättyi kaksikon tappeluun. Russon porukasta pitää mainita tässä samalla se, että illan openerina Ekmo, Siaki ja Legend kohtasivat Dusty Rhodesin ja America's Most Wantedin ihan viihdyttävässä ja yllättävän vauhdikkaassa kuuden miehen joukkueottelussa. Oli tuo parempi avaus illalle kuin pari viimeisintä.
• Ennen avausottelua oli tosin ehditty selvitellä muitakin kuin Jarrettin, Stylesin, Hoganin ja Russon välejä. Tuon kuvion lisäksi paljon aikaa tällä viikolla sai Ravenin ja Gatheringin sota James Mitchellin porukkaa vastaan. Ravenin eliminoima Sinn todellakin loisti tässä show'ssa poissaolollaan, ja Ravenin olikin tarkoitus kohdata seuraavaksi Slash. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun heti show'n alussa Raven yritti kuristaa Mitchellin teräsketjunsa avulla. Homma meni Ravenin kannalta hyvin, kunnes Vampiro ja Slash saapuivat managerinsa avuksi ja pistivät Ravenin pöydästä läpi. Ilmeisesti tuo oli niin brutaali isku, että Ravenin ja Slashin ottelu jouduttiin perumaan. Sen sijaan korvausotteluksi buukattiin Punk & Dinero vs. Vampiro & Slash, joka oli harmillisen lyhyt. Pidempänä versiona se olisi voinut olla yllättävänkin kiva joukkueottelu. Ottelun jälkeen Raven hyökkäsi heelien kimppuun.
• Jos Ravenin kuviot junnaavat paikallaan, niin mestaruuspuolella nähtiin tuoretta väriä. Erityisesti joukkuemestaruuspuoli sai kivan piristysruiskeen, kun Danny Doring ja Roadkill ilmestyivät TNA:han ottelemaan ECW:stä tuttuja Simon Diamondia ja Johnny Swingeriä vastaan. Tässäkin aikaa oli harmillisen vähän. Tällä ajalla tämä jäi vielä niukasti tv-ottelun tasoiseksi, mutta mahdollisuuksia on parempaan. Lisää on myös luvassa, sillä ensi viikolla näiden joukkueiden välillä nähdään mestaruusottelu. 3 Live Kru'ta ei show'ssa näkynyt ollenkaan. Minua ei harmita. Ja tosiaan myös X-Divarin puolella oli tuoretta menoa, kun Christopher Daniels sai viime viikkojen voittojensa ansiosta X-Divarin mestaruusottelun. Kohtaaminen Michael Shanen kanssa oli hyvä ja ehdottomasti paras X-Divarin mestaruusottelu pariin viikkoon vaikkei vieläkään mitään hämmästyttävän erikoista menoa. Ottelun jälkeen Chris Sabin hyökkäsi sekä Shanen ja Danielsin kimppuun, ja minun tulkintani perusteella alkaa näyttää vahvasti siltä, että Sabinista ollaan tekemässä facea. Kuulostaa hyvältä. Myös kaipaamiani uusia X-Divarin nimiä nähtiin pitkästä aikaa, kun kuukausi sitten yhdessä show'ssa esiintynyt Eric Young otteli debytoivan Sonjay Duttin kanssa kahta tulokasta Jerelle Clarkia ja El Fuegoa vastaan. Ottelu oli tosi vauhdikas ja täynnä makeita spotteja, mutta ajan puutteen ja osittain ikävän haparoinnin takia ei silti ihan kivaa parempi. Toivottavasti näitä miehiä nähdään kuitenkin lisää. Erityisesti Dutt loisti ottelun aikana.
• NWA:n ja TNA:n keskinäinen sota jatkui tällä viikolla Kevin Northcuttin ja Erik Wattsin ottelulla. Don Callisia ei tällä viikolla nähty. Wattsin ja Northcuttin kohtaaminen oli auttamatta illan huonoin, vaikka Watts yritti sitä pelastaa Hurracanranallaan ja muilla yksittäisillä opetelluilla liikkeillään. Ymmärtäisit nyt suosiolla pysyä poissa kehästä, Erik. Ottelun paras anti nähtiin post match -meiningeissä, kun TNA:n historian ensimmäisten kuukausien ajan turvamiehenä toiminut Don Harris teki comebackinsa turvamiesasussaan ja hyökkäsi Northcuttin ja Wilsonin kimppuun. Lisäyllätyksenä Wattsin kayfabe-tyttöystävä Goldylocks teki ensimmäisen esiintymisen kuukausiin ilmestyessään yhtäkkiä ringsidelle Wattsin avuksi. Jos Don Harrisin ja Goldylocksin esiintymiset ovat kuvion parasta antia, joku on pahasti vialla... Ai niin, ennen otteluaan Northcutt tuhosi backstagella Roddy Piperin haastattelunauhan, jossa oli ilmeisesti joku ylläri ja joka oli alun perin tarkoitus nähdä tällä viikolla.
• Myös Kid Kashin meininki sai kaivattua tuoreutta, kun Abyss oli selvästi tehnyt face-turnin ja kääntynyt "pomoaan" vastaan. Tällä viikolla Kash ja Abyss sitten ottivat yheen aikamoisessa mismatchissa, joka oli paikoitellen todella viihdyttävää katsottavaa ja paikoitellen harmillisen tönkköä meininkiä. Kokonaisuus oli ihan kiva, mutta olisin toivonut ehkä vähän parempaa. No, tämä feud ei taatusti ole ohi. Saa nähdä, vieläkö Kash jatkaa kuviotaan NWA-legendojen kanssa. Muista pikkukuvioista on varmaan aiheellista mainita, että Shane Douglas jatkoi uuden Franchisen etsimistä scouttaamalla tämän viikon painijoita näiden otteluiden aikana.
• Nipin napin Kehno ja vain pelkästään sen takia, että kehityssuuntaus oli oikea. Painillinen anti ei nimittäin edelleenkään ollut kovin häävi (vaikka nyt nähtiin sentään yksi ***-ottelu), ja suurin syy siihen oli se, että otteluille annettiin turhan vähän aikaa illan aikana. Kaiken maailman anglet saivat kyllä aikaa vaikka millä mitalla, mutta erityisesti neljä viimeistä ottelua tuntuivat pahasti juosten kussuilta, vaikka oikeastaan kaikki niistä olisivat tarvinneet enemmän huomiota. No, ehkä ensi viikolla homma hoituu vielä paremmin. Suunta on sentään oikea.

*** Christopher Daniels
** Michael Shane
* Hulk Hogan

---------------------------------------

Weekly PPV #66 (22.10.2003)

6-Man Tag Team Match
Sonny Siaki & Ekmo & Legend w/ Trinity vs. 3 Live Kru
**½ (5:47)

Singles Match
Kid Kash vs. Sonjay Dutt
**½ (4:40)

NWA Tag Team Championship Match
Simon Diamond & Johnny Swinger (c) w/ Glenn Gilberti & David Young vs. Danny Doring & Roadkill
** (7:00)

NWA X Division Championship Match
Michael Shane (c) vs. Christopher Daniels vs. Chris Sabin
*** (10:12)

Dog Collar Match
Raven vs. Slash w/ James Mitchell
*½ (4:25)

Tag Team Match
The Naturals (Andy Douglas & Chase Stevens) w/ Glenn Gilberti & David Young vs. America's Most Wanted
*½ (6:04)

NWA World Heavyweight Championship
AJ Styles (c) vs. Jeff Jarrett
*** (12:13)

Tulokset:

Spoiler: näytä

3 Live Kru def. Sonny Siaki & Ekmo & Legend
Kid Kash def. Sonjay Dutt
Simon Diamond & Johnny Swinger (c) def. Danny Doring & Roadkill to retain the NWA Tag Team Championship
Michael Shane (c) def. Christopher Daniels, Chris Sabin to retain the NWA X Division Championship
Raven def. Slash
America's Most Wanted def. The Naturals
Jeff Jarrett def. AJ Styles (c) for the NWA World Heavyweight Championship

Yhteenveto:

• Nyt täytyy myöntää, että on poikkeuksellisen vaikeaa tehdä yhteenvetoa tästä jaksosta, koska katsoin ensimmäisen puolikkaan tästä show'sta lentäessäni elokuun lopussa Balille. Sitten alkoikin olla niin jumalattomasti menoa, että jälkimmäisen puoliskon katsoin noin kuukautta myöhemmin, kun yhtenä iltana Bangkokissa oli hetki tyhjää aikaa eikä mitään tekemistä. Kokonaiskuva ei tästä jaksosta ole siis erityisen vahva, mutta aika tämmöinen perusviikottainen vuoden 2003 TNA:n mittapuulla tämä vaikuttaa arvosanojensa puolesta olevan, ja se ei ikävä kyllä ole erityisen hyvä asia.
• Show'n päähahmo oli Jeff Jarrett, joka teki show'n aikana lopullisesti heel-turninsa, jota on vihjailtu jo vaikka kuinka kauan. Oikeastaan Jarrettin voi sanoa lopullisesti kääntyneen heeliksi show'n puolivälissä nähdyssä anglessa, jossa Jimmy Hart saapui TNA-areenalle puhumaan ystävänsä Hulk Hoganin puolesta. Mike Tenay haastatteli Hartia, joka vakuutteli Hoganin janoavan kostoa Jarrettille. Tenay hehkutti jo Hoganin TNA-esiintymistä kuin Kristuksen seuraavaa tulemista, vaikka samaan aikaan Jimmy Hart kertoi, että Hogan on loukkaantunut (..."loukkaantunut"), eikä alun perin marraskuun supershow'ksi suunnitellun Bound For Gloryn Main Event sittenkään voi olla Hogan vs. Jarrett. Tyhminkin katsoja tajusi samalla hetkellä, että Hogan ei ole tulossa TNA:han, mutta TNA yrittää silti nitistää kaiken mahdollisen irti tuosta viime viikon välikohtauksesta ilmeisesti nyt sitten Jarrett vs. Jimmy Hart -kuvion avulla. Jarrett nimittäin keskeytti Hartin promon ja pieksi puolustuskyvyttömän managerin pahasti verille...
• ...Ja jos tuossa ei ollut tarpeeksi heeleilyä, niin kauan odotetussa Main Eventissä (Styles vs. Jarrett) Jarrett sitten bondaili TNA:n heel-authorityn Don Callisin kanssa. Selvä peli. AJ Styles puolestaan käyttäytyi taas pitkästä aikaa selvästi facemaisesti, sillä hänen yhteistyönsä Vince Russon kanssa oli ilmeisesti nyt lopullisesti historiaa, ja samoin oli selostajien mukaan Russon TNA-ura. Häädettiinkö Russo todella TNA:sta tuon viimeviikkoisen selkäsaunan avulla? Aikamoista. No, se Russosta ja face/heel-jaosta. Toisaalta ihan luontevaa, että meinaan unohtaa itse päämestaruusottelusta puhumisen, sillä samalla tavalla TNA on tuntunut unohtavan koko ottelun hypettämisen. Styles vs. Jarrettin uusintaottelusta olisi voitu saada Ihan v***n Iso Ottelu oikealla hypetyksellä, mutta sen sijaan TNA munasi homman aika lailla täydellisesti, ja lopulta tämä kohtaaminen tuntui ihan vain perusmestaruusottelulta. Laadultaan tämä oli ehdottomasti hyvä ottelu (kiitos Stylesille, joka teki aivan pirusti työtä), mutta ei missään tapauksessa mitenkään erityinen tai ikimuistettava. Siksi lopetus sapettaakin niin paljon. p****le.
• Se ME-kuvioista. Mitäs muuta tässä show'ssa sitten tapahtui? Michael Shane puolusti X-Divarin vyötään hyvässä mutta ikävä kyllä vähän pettymykseksi jääneessä ottelussa Christopher Danielsia ja Chris Sabinia vastaan. Sabin tuntuu nyt olevan selvästi face. Simon Diamond ja Johnny Swinger puolustivat joukkuevöitään Danny Doringia ja Roadkilliä vastaan ottelussa, jossa oli paljon potentiaalia, josta onnistuttiin lunastamaan vain murto-osa. Kid Kash ja jo toisessa show'ssa peräkkäin (vieläpä viihdyttävästi) esiintyvä Sonjay Dutt vetivät kivan mutta liian lyhyen ottelun. Ottelun jälkeen Abyss hyökkäsi molempien kimppuun. Epämääräisen ex-Russo porukan muodostavat Siaki, Ekmo ja Legend kohtasivat 3 Live Krun kivassa mutta yhdentekevässä ottelussa. Raven pieksi Slashin varsin vaisussa HC-mäiskinnässä ja sai ottelun jälkeen Vampiron kimppuunsa, kunnes Gathering saapui Ravenin avuksi. Raven raivosi Gatheringille siitä, että nämä auttoivat tätä, vaikka Raven ei tarvitse heidän apuaan. Niin ja sitten vielä maailman värittömin joukkue Naturals (Andy Douglas & Chase Stevens) teki debyyttinsä Glenn Gilbertin uutena aseena America's Most Wantedia vastaan. AMW:n ja Naturalsien ensimmäinen ottelu oli onnettoman surkean buukkauksen takia aikamoinen floppi. Potentiaalia on enempään. Ottelun jälkeen taas punapaitaiset turvamiehet, Erik Watts ja face-roolia vetävä Don Harris ottivat yhteen.
• Siinäpä ne ottelut tulikin hienosti niputettua kasaan. Mitäs muita huomioita olen kirjoittanut jaksosta? "Shane Douglas vihjailee anglessaan, että ensi viikolla paljastetaan uusi Franchise." Ok. Jostain syystä Michael Shane saapui jo tällä viikolla kehään Douglasin sisääntulomusiikilla (veikkaan vahvasti tuotantotiimin botchia), joten homma taidettiin jo spoilata etukäteen. "Don Callis lupaa backstage-anglessa järjestelevänsä BFG:n uusiksi. Ei siis hätää. Ja Piper ei palaa, vaikka Vince Russo on poissa." Niin siis tosiaan, Callis lupasi, että Bound For Glory järjestetään lähitulevaisuudessa siitä huolimatta, että Hogan ei ole esiintymiskunnossa. Ja illan aikan spekuloitiin sitäkin, voiko Roddy Piper nyt palata TNA:han, kun hänen paluunsa estänyt Vince Russo on poissa TNA:sta. Callis kuitenkin sanoi haastattelussaan, että Piperiä on turha odottaa näkevänsä.
• Tämmöistä. Lupaan, että tulevaisuudessa en tee arvosteluja tällä tavalla pätkimällä katsomista. Tämä oli nyt vain poikkeus, mutta kun aikanaan palaan arkirytmiin, tilanne normalisoituu varmaan taas. Tiukan tieteellisesti olen laskenut tälle show'lle arvosanaksi Kehnon, vaikka kokonaiskuvaa ei jaksosta oikein olekaan. Show'n lopetus laskee sitä kokonaisfiilistä joka tapauksessa.

*** AJ Styles
** Christopher Daniels
* Michael Shane

1. WWE WrestleMania XIX - Loistava
---------------
2. WWE Vengeance - Hieno
---------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. WWE Backlash - Ok
6. WWE No Mercy - Ok
7. WWE SummerSlam - Ok
8. WWE Bad Blood - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #60 - Ok
---------------
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #58 - Kehno
11. WWE Unforgiven - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #32 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #34 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #41 - Kehno
15. WWE Judgment Day - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #40 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #42 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #61 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #38 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #59 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #28 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #35 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #39 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #50 - Kehno
25. WWA The Reckoning - Kehno
26. WWE Insurrextion - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #56 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #66 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #57 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #52 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #37 - Kehno
32. WWA The Retribution - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #33 - Kehno
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #44 - Kehno
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #65 - Kehno
---------------
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #36 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #49 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #51 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #54 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #31 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #26 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #55 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #45 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #27 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #53 - Surkea
46. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #48 - Surkea
47. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #62 - Surkea
48. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #47 - Surkea
49. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #63 - Surkea
50. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #64 - Surkea
51. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #43 - Surkea
52. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #29 - Surkea
53. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #30 - Surkea
54. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #46 - Surkea

Hupaisaa, että mulla oli niin paljon arvosteluja varastossa, että ehdin julkaista ensimmäisen Balilla kirjoitellun arvostelun juuri, kun olen tullut saarelta jo pois. Noniin, tästä on hyvä jatkaa. Postaan varmaan jo huomenna lisää TNA:ta, niin päästään taas jonkinlaiseen Suomi-rytmiin tässä hommassa.

[Kenitys]

TOTAL NONSTOP ACTION WEEKLY PPV #67 (29.10.2003)

Lokakuun viimeistä viedään. Halloween-viikon kunniaksi TNA:n häkkitanssijatytöt olivat pukeutuneet Halloween-asuihin. Harmi kyllä selostajamme Don West ja Mike Tenay sekä backstage-haastattelijamme Scott Hudson eivät jostain syystä olleet lähteneet Halloween-teemaan mukaan.


Glenn Gilberi & David Young vs. America's Most Wanted
America's Most Wanted hävisi joukkuemestaruutensa kaksi kuukautta sitten Glenn Gilbertin manageroimalle Simon Diamondin ja Johnny Swingerin joukkueelle. Tuon jälkeen AMW ei ole päässyt kertaakaan ottelemaan NWA Tag Team -mestaruuksista, koska Gilberti on tehnyt kaikkensa pitääkseen entiset mestarit poissa mestaruusottelusta. Viimeisimpänä yrityksenä oli viime viikolla pistää AMW ottelemaan uutta Naturals-joukkuetta vastaan ottelussa, jonka panoksena oli, että hävitessään AMW ei saisi enää koskaan mestaruusottelua. Chris Harris ja James Storm kuitenkin voittivat Andy Douglasin ja Chase Stevensin, ja nyt Gilbertin viimeisenä toiveena oli asettua itse yhdessä juoksupoikansa David Youngin kanssa AMW:tä vastaan. Youngin ja Gilbertin välit olivat edelleen varsin mielenkiintoiset, koska Gilberti ei ollut edelleenkään kelpuuttanut Youngia virallisesti "joukkoonsa", vaan Young vain teki kaikki Gilbertin hanttihommat saadakseen tämän hyväksynnän.

Ihan mukava muttei millään tavalla ainutlaatuinen tai edes erityisen hyvä joukkueottelu. Erityisesti alku lähti käyntiin aika kömpelösti, ja ehdin jo pelätä, että tästä tulee täysi floppi. Onneksi Harrisin, Stormin ja Youngin (ja no myös Gilbertin) kaltaiset ammattilaiset osaavat ottaa homman haltuunsa hieman haparoivan alunkin jälkeen, ja lopulta ottelu lähti parin ensimmäisen minuutin jälkeen käyntiin oikeasti ihan hyvin ja vauhdikkaasti. Sekä heelit että facet pääsivät väläyttämään ihan kivoja liikkeitäkin, mutta ei tässä nähty yhtään sellaista juttua, mitä ei olisi jossain muussa kohtaamisessa nähty. Samoin ottelun runko oli niin viimeisen päälle perusoppikirjamainen "heelit hallitsee kunnes hot tag" -suoritus, että jotain vähän erikoisempaa olisi ehkä tähän openeriin kaivannut. Lopputaistelutkin olivat ihan hyvin hoidettu, mutta... nekin oli nähty monesti ennen. Kokonaisuutena siis ihan toimiva joukkueottelu, mutta ei tässä tosiaan pyörää vaivauduttu keksimään uudestaan.
**½ (11:30)
Voittajat:

Spoiler: näytä

America's Most Wanted (Storm pinned Young after a Death Sentence)

Sonjay Dutt vs. Michael Shane
Kuten kuvasta näkyy, Michael Shane oli edelleenkin NWA X Division -mestari, mutta tällä viikolla hänen ei tarvinnut puolustaa mestaruuttaan. Sen sijaan Shane oli buukattu Non title -otteluun uutta ja erittäin lupaavaa Sonjay Duttia vastaan, joka oli vakuuttanut TNA:n buukkaajat kahdessa edellisessä esiintymisessään. Jos Dutt onnistuisi voittamaan ylimielisen mestarin, olisi hänellä taatusti sen jälkeen mahdollisuudet päästä ottelemaan X-Divarin mestaruudesta. Koppava Shane oli kuitenkin ennen ottelua täysin varma, ettei Duttin kaltaisella noviisilla olisi mahdollisuuksia Shawn Michaelsin serkkua vastaan.

Parista loppupäässä nähdystä harmillisesta botchista huolimatta tämä oli ehdottomasti hyxä X-Divisioonan ottelu. Silti on hiukan moitittava sitä, että varsinkin loppua kohden Duttin otteissa tuntui tällä kertaa näkyvän sellainen turha jännittäminen. Jotenkin liikkeet eivät olleet ihan niin sulavia kuin viime viikkoina, ja pari pientä botchiakin tosiaan nähtiin (vaikka Dutt paikkasi ne itse hyvin). Myyminenkin oli vähän puolittaista. Näistä moitteista huolimatta Dutt hoiti spottailun taas niin jumalattoman vakuuttavalla omistautumisella ja huikealla intenssiteetillä, että ei tuota nuoren kaverin menoa voi kuin ihailla. Michael Shane puolestaan näyttää viikko toisensa jälkeen varmemmalta esiintymisissään, ja hänen koko olemuksessaan ja kehäotteissaankin alkaa ihan oikeasti olla sellaista rakastettavan vihattavaa ylimielistä heel-tyyliä. Erittäin hyvä suoritus siis Michael Shaneltakin, ja kokonaisuutena tämä oli oikein toimiva kohtaaminen. Pienien vikojen ja ajanpuutteen takia ei silti hyvää parempi.
*** (7:05)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Michael Shane (Roll up)

Red Shirt Security w/ Don Callis vs. Erik Watts & Don Harris w/ Chris Vaughn
NWA:n Director of Authority Erik Wattsin ja TNA:n Management Consult Don Callisin ikuisuusfeudi sen kuin jatkuu. Callis on kuluneen kuukauden aikana saanut häädettyä TNA:sta molemmat inhokkipainijansa Jerry Lynnin ja D-Lo Brownin, ja lisäksi toinen pienikokoisista mustapaitaisista turvamiehistä (Rick Santel) loukkaantui parin viikon takaisessa ottelussaan niin pahasti, ettei häntäkään ole nähty enää. Kokonaan oma lukunsa on se, että Callis poisti myös Roddy Piperin TNA:n riveistä, vaikka nyt myös ykkössyy Piperin lähdölle (Vince Russo) on kadonnut TNA:sta Jeff Jarrettin pieksennän jälkeen. Joka tapauksessa Erik Wattsilla on siis monta syytä olla pitämättä valtaa väärin käyttävästä "kollegastaan", ja tämä authority-hahmojen vihamielisyys on viime aikoina kulminoitunut turvamiesten väliseen kamppailuun. Alkuperäiset mustapaitaiset turvamiehet Santel ja Chris Vaughn eivät kuitenkaan ole enää painikunnossa, joten Watts on itse joutunut astumaan kehään, ja avukseen hän on parina viime viikkona saanut (ikävä kyllä) comebackinsa TNA-kehiin tehneen Don Harrisin. Harrishan aloitti TNA-uransa turvamiehenä, ja nyt hän on siis palannut tuohon samaiseen rooliin. Samalla hän on päässyt murjomaan Kevin Northcuttin ja Ryan Wilsonin muodostamaa punapaitaisten turvamiesten joukkuetta.

Itse asiassa tämä ei ollut ollenkaan niin p**ka ottelu kuin etukäteen ajattelin katsoessani ottelun osanottajien nimiä ja aikaisempia saavutuksia. Kyseisten tietojen pohjalta olin aika varma, että tällä ottelulla saatettaisiin onnistua lähentelemään jopa DUDleyvillen portteja, mutta toisin kävi. En missään tapauksessa väitä tätä hyväksi tai edes kivaksi otteluksi, mutta ihan kohtalainen isojen miesten rymistely tämä kieltämättä oli. Kaikki neljä (jopa in ring -paluunsa tehnyt Don Harris) olivat ihan oikeasti päättäneet yrittää parhaansa, ja sen ansiosta tässä ottelussa nähtiin kunnollisia painiliikkeitä vielä ihan hyvin tehtynä. Kevin Northcutt esimerkiksi jysäytti Erik Wattsin kanveesiin Pumphandle Driverillä, ja Harris täräytti ihan näyttävän ison miehen Suplexin. Näistä kehuista huolimatta olihan tämä pääasiassa juuri sellaista kankeaa ja kehnoa brawlia, jota on totuttu näkemään WWE:ssä ja jota en ihan oikeasti kaipaisi kokonaisen feudin muodossa. Kauhulla odotan, miten tätä kuviota jatketaan.
*½ (4:55)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Erik Watts & Don Harris (Harris pinned Northcutt with a roll up)

In ring angle w/ Jeff Jarrett, AJ Styles, Don Callis, Red Shirt Security & Dusty Rhodes
Seuraavaksi oli vuorossa show'n tietynlainen kohokohta, kun uusi NWA World Heavyweight -mestari Jeff Jarrett saapui kehään Mike Tenayn haastateltavaksi. Kyllä, Jeff Jarrett oli voittanut mestaruutensa takaisin AJ Stylesiltä viime viikolla. Samalla kertaa Jarrett oli viimeistellyt heel-turninsa liittoutumalla yhteen Don Callisin kanssa. Samalla AJ Styles oli ilmeisesti tehnyt face-turnin, koska hänen managerinsa Vince Russo oli lähtenyt TNA:sta, ja Stylesillä oli muutenkin ollut kärhämää Russon kanssa jo pitkän aikaa. Niinpä osat olivat nyt kääntyneet, ja pitkästä aikaa (lähes vuoden tauon jälkeen) ylimielisen paskiaisen roolia rehdisti vetävä Jarrett saapui kehään promoamaan uutena mestarina. Heti alkuun Jarrett kutsui itseään Mr. Octoberiksi, mikä oli jonkinlainen viittaus siihen, että NFL:ssä palkitaan lokakuussa kuukauden paras pelaaja kyseisellä tittelillä, koska lokakuu on NFL-vuoden rankin kohta tai jotain muuta yhtä kiinnostavaa (lue: ei yhtään kiinnostavaa). Sen jälkeen Jarrett luki jonkun "fanikirjeen", jonka hän oli omien sanojensa mukaan saanut http://www.nwatna.comin kautta. Siinä ylistetään Jarrettia erityisesti siitä, kuinka tämä oli pari viikkoa sitten piessyt Hulk Hoganin ja estänyt tämän todennäköisen saapumisen TNA:han.

Kirjeen lukemisen jälkeen Jarrett jatkoi Hoganin haukkumista ja vaati kehään Jimmy Hartia, joka oli edellisen show'n päätteeksi luvannut kostaa Hoganin beatdownin tuomalla tällä viikolla mukanaan jonkun vanhan tuttunsa Jeff Jarrettin vastustajaksi. Aikaisemmin illalla olimmekin jo nähneet, kuinka Hart oli hengaillut parkkipaikalla limusiinin vieressä. Limusiinissä odotti Jarrettin yllätysvastustaja, jonka Jarrett tahtoi kohdata nyt. Yllätysvastustajan sijaan Jarrettin keskeytti ex-mestari AJ Styles, joka saapui vaatimaan uusintaottelua. Jarrettin mukaan Styles ei tulisi saamaan rematchiaan koskaan - aivan kuten Jarretkaan ei meinannut saada omaansa. Kaksikko soitti suutaan toisilleen jonkun aikaa, minkä jälkeen Jarrettin uusi BFF Don Callis saapui paikalle turvamiestensä kanssa ja hääti AJ Stylesin areenalta, koska tällä ei ollut buukattua ottelua tälle viikolle. Stylesin poistamisen jälkeen Jarrett esitti kenelle tahansa Jimmy Hartin kaverille avoimen haasteen ottelusta, jossa oli panoksena NWA World Heavyweight -mestaruus. Vieläkään kehään ei saapunut Hart tai tämän yllärivastustaja vaan sen sijaan Dusty Rhodes, jonka välit Jarrettiin ovat tulehtuneet pahasti viime viikkoina. Dusty teki nopeasti selväksi, ettei hän arvosta Jarrettin uutta asennetta ja että itse asiassa hän ottaa mielellään vastaan Jarrettin haasteen. Jarrett vastasi tuohon sanomalla, että haaste oli esitetty vain vakavasti otettaville painijoille. Tuon jälkeen hän läimäisi halpamaisesti hatun Dustyn päästä ja lähti kehästä pois Callisin ja turvamiesten kanssa. Aikamoista.

Sinänsä tykkään taas heel-Jarrettista, koska koko Jarrettin pitkä face-kausi tuntui vähän teennäiseltä - erityisesti silloin, kun Jarrett oli koko TNA:n ykkösface (ns. Steve Austin) taistellessaan Vince Russoa ja tämän SEX:ää vastaan. Samoin tykkään enemmän AJ Stylesistä facena, ja miesten kuvion jatkaminen vaikuttaa ihan hyvältä. Myös Jarrettin ja Hartin rähinät ovat ihan ok, mutta Jarrettin ja Rhodesin kuvio ei kiinnosta. Kaikkein suurin ongelma on kuitenkin se, että Jarrettin ja Stylesin turnit tehtiin aivan liian hätäisesti ja ilman mitään kunnon pidempää ennakkosuunnittelua. Samoin Vince Russo katosi kuvioista aivan tuosta noin vain ilman mitään kummempaa etukäteissuunnittelua. Lisäksi Styles on tehnyt varmaan sata turnia viimeisen vuoden aikana, joten vähän alkaa maistua jo puulta. No, onpahan sentään jotain kuvioita ME-kentällä.


Sonny Siaki & Ekmo w/ Trinity vs. Danny Doring & Roadkill
Vince Russon apurit Sonny Siaki, Ekmo, Trinity ja tässä show'ssa poissaolollaan loistanut Legend ovat nyt taas aivan tyhjän päällä, kun Russo on kadonnut kuvioista, ja Styleskin on tehnyt face-turnin. Tällä viikolla Glenn Gilberti yritti epätoivoisesti saada Siakia avukseen omissa ongelmissaan AMW:n kanssa, joten ehkäpä Siakin poppoo yhdistää seuraavaksi voimansa Gilbertin poppoon kanssa? Tuon porukan kokoonpano alkaakin sitten jo muistuttaa epäilyttävän vahvasti muuan SEX-porukkaa aikaisemmin tältä vuodelta. Ainut ongelma tuossa yhteistyössä tuntui olevan se, että Trinity ei jostain syystä tahtonut olla missään tekemisissä Gilbertin kanssa. No, joka tapauksessa tässä show'ssa Siaki ja tämän uusi joukkuepari Ekmo (eli Jamal eli Umaga) kohtasivat Danny Doringin ja Roadkillin, jotka olivat parina viime viikkona kiusanneet NWA Tag Team -mestareita Simon Diamondia ja Johnny Swingeriä.

Tässäpä oli taas oikein malliesimerkki tv-ottelutasoisesta ihan kivasta joukkuemäiskinnästä. Juuri sellainen ottelu, mistä ei ole mitään hyvää tai pahaa sanottavaa. Niinpä voin puhua Sonny Siakista, joka on koko ajan tippunut enemmän ja enemmän yhdentekeväksi hahmoksi TNA:n rosterissa. Siakin kohtalo on oikeasti hieman surullinen, koska potentiaalia olisi ollut oikeasti viihdyttäväksi ME-painijaksi (ainakin vähäksi aikaa), mutta ehkä karismaa ei sittenkään ollut tarpeeksi tai ehkä buukkaus vain kustiin täysin. X-Divarissa Siaki oli kuitenkin aivan väärässä paikassa, ja mestaruuskautensa jälkeen hän on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän hukassa. Tässäkin ottelussa Siaki oli ehdottomasti turhin pyörä, vaikka juuri Siakin piti olla, se jolta Gilberti janosi apua. Sen sijaan Ekmo ja Roadkill liikkuivat isoiksi miehiksi hienosti ja tarjoiliva ihan kivoja power-liikkeitäkin. Doring oli oma itsensä. Silti mikään tässä ottelussa ei säväyttänyt perusmenoa enempää, joten ei tällä ottelulla kahta tähteä korkeammalle päästä.
** (6:00)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Sonny Siaki & Ekmo (Ekmo pinned Roadkill after a Top-Rope Splash)

Kid Kash vs. Abyss - Chair On A Pole First Blood Match
Kid Kashin feud entistä apuriaan Abyssiä vastaan sen kuin jatkuu. Viime viikolla Abyss pieksi Kid Kashin kehässä sen jälkeen, kun Kash oli otellut ensimmäisen X-Divarin ottelunsa pitkiin aikoihin. Tällä viikolla Kash palasi pois X-Divarin kuvioista, kun hän sai uuden mahdollisuuden Abyssin pieksemiseen. Nyt ei ollut kyse enää perinteisestä Singles Matchista, vaan First Blood -kohtaamisesta, johon oli vieläpä vincerussomaisesti lisätty aina yhtä ihana X On A Pole -stipulaatio. Tällä kertaa X oli perinteinen terästuoli.

Kid Kash ja Abyss jatkoivat mismatch-otteluidensa sarjaa. En usko, että näistä lähtökohdista voi oikeastaan saada erityisen hienoa ottelua, ja sen takia tämä "mentorin" ja "rookien" feudin saisikin minun puolestani päättää mahdollisimman pian. Ikävä kyllä kyse on kuitenkin TNA:sta, joten totta kai tällä Abyssin ja Kashin välisellä feudilla yritetään ratsastaa mahdollisimman pitkälle, koska mitään parempaakaan näille kahdelle ei ole vaivauduttu suunnittelemaan. En kuitenkaan voi liikaa mollata tätä feudia otteluiden pohjalta, koska paljon pahempaakin kuraa voitaisiin taatusti TNA:n lähetyksissä tarjota. Kash ja Abyss kuitenkin tietävät, mitä kehässä pitää tehdä, ja ainahan näiden kahden otteluissa on omat upeat hetkensä, kun Kash myy Abyssin power-liikkeet pirun vakuuttavasti. Silti ongelmaksi muodostuu se, että mitään tasaväkistä klassikkokohtaamista näiden kahden välille on vain mahdoton rakentaa, joten aina näiden kahden otteluista jää vähän puolittainen fiilis.
** (6:37)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Kid Kash

Vampiro w/ James Mitchell vs. Raven - Dream Blood Gallows of Retribution Match
Voi TNA. Sen jälkeen kun WCW kuoli ja kuopattiin, ei mainstream-jenkkishowpainibisneksessä nähty vähään aikaan yhtään täysin idioottimaiselta kuulostavaa stipulaatio-ottelua. Onneksi TNA on kuitenkin paikannut tämän vakavan puutteen muutamalla täysin typerällä ottelulla, joista tämä räpellys on taas suoranainen malliesimerkki. Dream Blood Gallows of Retribution Match tarkoitti käytännössä sitä, että kehään oli kiinnitetty neljä Dog Collaria, joita sai vapaasti käyttää ottelun aikana. Muutenkin diskaukset oli unohdettu tässä ottelussa, kuten oikeastaan kaikki normaalit ratkaisusuoritukset. Ainut tapa vastustajansa päihittämiseen oli nimittäin kuristaa toista yhdellä dog collareista niin kauan, että tältä oli lähtenyt taju. Tämä ottelumuoto oli tietenkin äärimmäisen tarpeellinen tässä Ravenin ja Vampiron kohtaamisessa, koska näiden kahden (ja erityisesti Ravenin ja James Mitchellin) feud oli edennyt niin henkilökohtaiselle tasolle. Vampiro oli viimeinen este Ravenin tiellä, jonka päässä häämötti ottelu James Mitchelliä vastaan.

Ei tämä todellakaan mikään puhtain tai taitavin Hardcore-ottelu ollut, mutta kieltämättä pitää antaa hatunnosto erityisesti Ravenille, joka teki hitosti töitä saadakseen tästä aikaiseksi oikeasti raa'an ottelun. Ja kieltämättä on myönnettävä, että Vampirokin kykeni tässä ottelussa selvästi parempiin suorituksiin kuin vaikkapa WCW-runillaan. Siitäkin huolimatta Vampirolta nähtiin pari kömpelöä liikettä ja toki yksi ikävä botch juuri ratkaisevan spotin hetkellä, mutta näistä vioista huolimatta tästä hommasta jäi kokonaisuutena yllättävän hyvä maku suuhun. Molemmat nimittäin tahtoivat luoda tästä ottelusta oikeasti brutaalin kohtaamisen, ja he olivat valmiita vuotamaan verta ja ottamaan rajuja bumppeja sen vuoksi. Joo, kokonaisuutena siis minua ihan mukavasti viihdyttävä HC-mäiskintä, johon naurettavalta kuulostanut stipulaatio toi yllättävän toimivan lisän. Ehkä tässä Ravenin kuviossa päästään nyt vihdoin lähelle loppua.
**½ (12:37)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Raven

Jeff Jarrett vs. Jim Duggan w/ Jimmy Hart
Koko tämän show'n pääfokus oli ollut ensimmäisestä minuutista lähtien siinä, kenet entisen manageroitavansa Jimmy Hart oli saanut hankittua avukseen Jeff Jarrettin tuhoamisessa nyt, kun Hulk Hogan ei ollut painikunnossa eikä pystynyt ottelemaan Jarrettia vastaan. Useaan kertaan olimme käyneet parkkipaikalla, jossa Hart hihitteli omaan tyyliinsä limusiinin vieressä. Jarrett oli jo vaatinut aikaisemmin tietää vastustajansa, mutta silloin hänelle ei sitä ollut paljastettu. Nyt odotusten aika oli ohi, ja Jarrettin vastustajan oli vihdoin paljastuttava. Niinpä Hart saapui sisääntulorampille, ja pian hänen perässään saapui... Jim Duggan. Jim. v***n. Duggan. Jim Duggan, joka oli about 100-vuotias ja noin 80 vuotta jäljessä parhaista päivistään, joita tuskin koskaan oli ollut. Hän oli se suuri yllätysvastustaja, jota TNA oli hehkuttanut Hoganin ystävänä ja Jimmy Hartin entisenä manageroitavana, joka kostaisi nyt Jarrettille Hoganin puolesta. Täytyy myöntää, että paljoa en etukäteen odottanut tältä yllätykseltä, mutta silti TNA onnistui alittamaan odotukseni todella reippaasti. Hyvää työtä, TNA.

Tämä show järjestettiin Halloween-viikolla, ja kieltämättä aikamoinen hirviö sieltä Jarrettin vastustajaksi paljastui. Minun on äärimmäisen vaikea suhtautua tähän otteluun millään tavalla edes etäisen neutraalisti tai ottelun menoa analysoivasti, koska Jim Dugganin paljastuminen Jarrettin yllätysvastustajaksi oli ehkä huonoin, idioottimaisin ja onnettomin ratkaisu TNA:lta. Jos teillä ei ole mitään parempaa tarjota, niin olkaa tarjoamatta sitten ollenkaan. Asiaa ei auttanut mitenkään se, että selostajat yrittivät epätoivoisesti myydä Duggania jotenkin uskottavana vastustajana, joka on tässä ottelussa yhtä hyvässä kunnossa kuin vuosikymmeniä sitten Mid-South aikoinaan. Voi Luoja. Kaikesta tästä kritiikistä huolimatta täytyy myöntää, että Jarrett ja Duggan tekivät kuitenkin ottelussa miehen työn ja yrittivät tosissaan. Ei se kovin pitkälle kantanut, mutta tuo kova yrittäminen yhdistettynä sopivan lyhyeen otteluaikaan pelasti tämän ottelun kuitenkin aivan karmeimmalta DUD-meiningiltä.
* (3:40)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Jeff Jarrett (Guitar shot to the head)

Jeff Jarrett vs. Rick Steiner w/ Jimmy Hart
Hehee, luulitte väärin (ja niin luulin minäkin)! Äskeinen ottelu ei ollutkaan Main Event, sillä Jarrettin piestessä Jim Duggania postmatch-vaiheessa kuin vierasta sikaa, saapui Jimmy Hart uudestaan sisääntulorampille. Parkkipaikalle oli ilmestynyt limusiinin viereen Hummer, ja Hart sanoi, että tuosta autosta oli astunut ulos hänen toinen yllätysvastustajansa Jarrettille. Jarrett kääntyi sisääntuloramppia päin odottamaan vastustajansa saapumista, mutta samalla tämä yllätysvastustaja, eli Rick Steiner, juoksikin kehään katsomon seasta ja hyökkäsi samantien Jarrettin kimppuun! Steiner oli tehnyt taas paluunsa TNA-kehiin, ja oli hän ainakin hitusen parempi buukkaus kuin Jim Duggan.

Yllättävää kyllä, mutta sain tästä ottelusta vielä vähemmän irti kuin Dugganin ja Jarrettin räpellyksestä. Tässä vaiheessa kiinnostus koko kuvioon oli oikeastaan tuhottu jo tuolla äskeisellä Dugganin esiintymisellä, eikä Rick Steinerkaan ole varsinaisesti sellainen nimi, joka olisi sytyttänyt palavan intohimon. Asiaa ei parantanut sekään, että tämän ottelun tiesi jo etukäteen kestävän vain parisen minuuttia, ja sitten tuostakin parista minuutista suurin osa piti jostain syystä käyttää siihen, että Jarrett ja Steiner mäiskivät toisiaan täysin yhdentekevästi katsomossa. Kun hommassa päästiin kehään asti, Steiner väläytti yhden oikeasti nätin T-Bone Suplexin, mutta siihen nämä ottelun hyvät puolet päättyivätkin. Lopetus oli sekä botchattu että buukkauksellisestkin täyttä kuraa. Miten ottelu voi päättyä kun ainut paikalla oleva tuomari majaa tajuttomana maassa? Paljon ei siis kehuja ole jaettavana, mutta ihan DUDia en tällekään anna. Ylpeä ei TNA:n silti tästä kannata olla. Ensimmäinen oikeasti kiinnostava käänne tälle kuviolle saatiin ottelun jälkeen, kun Jimmy Hart saapui vielä kerran sisääntulorampille ja ilmoitti Jarrettille, että ensi viikolla tätä vastaan asettuu STING!
½ (3:04)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Rick Steiner (via DQ)

*** Michael Shane
** Sonjay Dutt
* Raven

Kokonaisarvio Total Nonstop Action Weekly PPV #67:stä: Surkeaa, Surkeaa. Ei mene taas TNA:lla hyvin, jos show'hun saadaan vaivoin raapaistua yksi kolmen tähden ottelu, ja ME-kuviot ovat laadultaan aivan täyttä kuraa. Tiettyjä ok:ita seikkojakin buukkauksessa on, mutta liian monet jutut hoidetaan aivan liian hätäisesti, ja monet tylsät kuviot saavat aivan liikaa aikaa. Luopukaa jo siitä Hoganilla ratsastamisesta, kun se ei selvästikään ole tulossa. Lisäksi oikeasti kiinnostavia nimiä, kuten Christopher Danielsia tai oikeastaan koko X-Divisionaa, ei osata käyttää kovinkaan järkevästi. Ikävän huonolta vaikuttaa taas. Odotan kauhulla tulevaa.

1. WWE WrestleMania XIX - Loistava
---------------
2. WWE Vengeance - Hieno
---------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. WWE Backlash - Ok
6. WWE No Mercy - Ok
7. WWE SummerSlam - Ok
8. WWE Bad Blood - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #60 - Ok
---------------
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #58 - Kehno
11. WWE Unforgiven - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #32 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #34 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #41 - Kehno
15. WWE Judgment Day - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #40 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #42 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #61 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #38 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #59 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #28 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #35 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #39 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #50 - Kehno
25. WWA The Reckoning - Kehno
26. WWE Insurrextion - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #56 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #66 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #57 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #52 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #37 - Kehno
32. WWA The Retribution - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #33 - Kehno
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #44 - Kehno
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #65 - Kehno
---------------
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #36 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #49 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #51 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #54 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #31 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #26 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #55 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #45 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #27 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #53 - Surkea
46. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #48 - Surkea
47. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #62 - Surkea
48. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #47 - Surkea
49. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #63 - Surkea
50. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #64 - Surkea
51. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #67 - Surkea
52. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #43 - Surkea
53. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #29 - Surkea
54. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #30 - Surkea
55. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #46 - Surkea

Seuraavaksi Survivor Series ensi viikon lopussa.

[Krizski]

Ääh, taas tulee kirjallinen arvostelu hieman myöhässä. Viime sunnuntaista asti on ollut Fully Loadedin videoarvostelu Youtubessa, joten sieltä sen on jo pystynyt kuuntelemaan. Nyt kuitenkin kirjallisen arvostelun vuoro!

The Krizski - Nostalgiakatsaus Fully Loaded 2000

Nostalgiakatsaus WWE Fully Loaded 2000

Reunion Arena, Dallas, Texas

"The Crap Shoot"

Kolmas Fully Loaded ja samalla myös viimeinen laatuaan. Tulevana vuonna Fully Loaded tullaan hautaamaan maan alle Invasionin tieltä. Noh, keskitytään kuitenkin nyt tähän tapahtumaan. PPV:tä mainostettiin Triple Main Eventin avulla, missä uudet, nälkäiset haastajat hyppivät WWE:n Main Event -pelaajien varpaille. Tässä PPV:ssä nähdään siis tuoreita ottelupareja, mikä on loistava asia. Mielenkiintoista iltaa juontamassa JR ja Jerry Lawler!!

Six Person Mixed Tag Team Match: Test, Albert & Trish Stratus vs The Hardy Boyz & Lita

King Of The Ringissä laitettiin kaikki aluilleen erittäin, erittäin, erittäin pitkälle Trish Stratus vs Lita -feudille, joka tuli lopulta päätökseen kuusi vuotta myöhemmin Trish Stratuksen aktiiviuran päättymiseen. Tuon kuuden vuoden aikana ei oikeastaan koskaan saatu lopullisesti selvitettyä näiden kahden diivan paremmutta, mutta nyt kaikki tosiaan oli vasta aluillaan.
Trish ja hänen ilkeät järkäleensä antoivat viikottaisissa Litalle ja Hardyille aikamoisia selkäsaunoja, joista varsinkin Lita kärsi edelleen tässä PPV:ssä. Hienot lähtökohdat mielenkiintoiselle ja arvaamattomalle Openerille.

Nyt täytyy sanoa, että meikäläinen melkein tipahti tuolilta tämän nähtyään. En olisi kuuna päivänä uskonut, että Test ja Albert näyttäisivät näin hyviltä kehässä. Iso kiitos siitä toki kuuluu erittäin kuumille Hardyn veljeksille, jotka saivat nämä mörssärit näyttämään entistä paremmilta. Myös Lita ja Trish hoitivat kunnialla oman osuutensa ja näyttivät, mitä oikeasti diivapaini on! Tässä kohtaa molemmat kuitenkaan eivät olleet lähelläkään sitä tasoa, mitä he tulisivat olemaan vuosien päästä.
Erittäin hyvin rakenneltu ottelu bookkauksellisesti, mikä kertoi ottelun aikana oikein mukavan tarinan. Yleisö oli myös kuumana ja nähtiin muutamia todella näyttäviä liikkeitä molemmilta joukkueilta. Aikaa olisi voinut olla jopa enemmän, mutta niin paljon nautin tästä, että uskallan tälle jopa antaa neljä tähteä! Erittäin vahva aloitus!

Arvosana: ****

Spoiler: näytä

Voittajat: Hardy Boyz & Lita

Singles Match: Tazz vs Al Snow

Tazz joutui olemaan hetken aikaa sivussa lihasvamman takia! Tämä oli muuttanut Tazzin luonteen hurjaksi tuhoajaksi, jonka tunteet olivat suorastaan syväjäädytetyt. Ei armoa vaan tuhoa. Tazz oikeastaan pisti palasiksi WWE:n faceja sitä mukaan, ketä vain tuli vastaan. Hyvä muutos hahmolle, koska alkuvuoden faceruni meni kyllä aika pahasti reisille.

Al Snow vs Tazz... Ei mikään herkullinen paperilla, mutta veteraani Snow ja Suplexkone onnistuivat saamaan aikaan oikein mukavan välipalaottelun hurjan openerin jälkeen. Ehkä hieman enemmän niitä Suplexeja olisin kaivannut, mutta hyvin tämä meni näinkin. Kuten olettaa saattoi, oli tämä aika hyvin Tazzin julmuutta korostava ottelu. Tässä kohtaa entinen ECW:n mestari näki tunnelin päässä valoa WWE:n uralleen.

Arvosana: **½

Spoiler: näytä

Winner: Tazz via Submission

Singles Match for The WWE European Championship: Eddie Guerrero (c) w/Chyna vs Perry Saturn w/Terri

Fully Loadedin ensimmäinen mestaruusottelu käytiin WWE European Championshipista! Eddie Guerrero oli osoittanut facemaisia piirteitä ja nyt lopulta kääntynyt kujeilevaksi, iloiseksi faceksi. Hänen riippakivekseen muodoistui entinen kaverinsa Perry Saturn, joka syyttää Eddie Guerreron Mamacita Chynaa Radicalzien hajoamisesta. Saturn oli myös löytänyt Terrin managerikseen, mikä nostatti ottelun ulkopuolisten seikkojen kiinnostavuutta.

Miten tämän ottelun oikein muotoilisi? Mausteet olivat olemassa oikein hyvään otteluun, mutta jollain tavalla tämä lässähti sellaiseksi perus mukavaksi otteluksi. Silti pitää muistaa, että teknisesti painin osuus oli jälleen hyvällä tasolla, mutta ehkä tämä oli sitten sellainen liian kliininen perussuoritus. Eli odotin joulupukkia, mutta sain vain tontun.
Yksi repeilyn aihe ottelun aikana oli selostuspöydän hajoaminen. Aika heppoisesti JR:n ja Kingin pöytä ruuveilla kiinni, kun Chyna lensi clotheslinen voimasta pöydälle kuperkeikalla ja kas kummaa... Koko pöytä hajosi palasiksi! (Eikä WWE ottanut tästä oppia tulevassa nostalgiakatsaukseni osassakaan!)

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winner: Perry Saturn via Pinfall (NEW WWE European Champion)

Tag Team Match for The WWE Tag Team Championship: Edge & Christian (c) vs APA (Faarooq & Bradshaw)

Tässä vaiheessa on varmasti hyvä todeta, että Mick Foleystä ollaan tehty WWE:n Commisioner (eli GM) ja tämän ottelun buildi PPV:ssä liittyi vahvasti Mick Foleyhin ja mestareihin. Edge kertoi Christianin sairastuneen oksennustautiin ja sen myös tuli vahvistamaan WWE:n tohtori. Koko mestaruusottelu oli peruuntua, mutta niin vain Christian olikin feikannut koko jutun ja jäi lopulta kiinni verekseltään. Mestareiden oli pakko puolustaa vöitään APA:a vastaan, joita mestarit olivat paikoilleet männä viikoilla.

Tämä rypistys pidettiin lyhyenä, mutta se oli varmasti oikein hyvä asia. APA:n heikkoudet kehässä eivät ehtineet tulla esiin vaan haastajat ehtivät esittelemään hyviä puoliaan. APA hyökkäsi, mestarit Edge ja Christian yrittivät keksi kujeita ja jekkuja päästäkseen kuin koirat veräjästä. Tarina oli onnistunut, paini oli kohtuullisella tasolla ja Dallasin yleisö lämpöisenä. Harmillisesti lopetus oli aika plääh, mutta koko kuvion tarinaan se sopi kyllä kuin nenä päähän. Onnistunut teos siinä, mitä tällä mestaruusottelulla haettiin.

Arvosana: **½

Spoiler: näytä

Winners: APA via DQ (Edge & Christian Still WWE Tag Team Champions)

Steel Cage Match for The WWE Intercontinental Championhip: Val Venis (c) vs Rikishi

Oho! Tämä oli iso yllätys! Meillähän on jälleen uusi Intercontinental Champion WWE:ssä. Jotenkin on sellainen tunne, että tämä mestaruus vaihtaa niin useasti omistajaa, ettei meinaa edes allekirjoittanut pysyä perässä. Tosiaan Val Venis on noussut uudeksi Intercontinental Championiksi ja nyt entinen mestari Rikishi on kostoretkellään hakemassa omaansa takaisin. Kaikeksi kauhuksi sain todeta, että Val Venis oli leikannut tukkansa! ÄÄÄÄÄÄÄ!! (Kummelissa se poika, joka ei halunnut tehdä mitään, vaikka isä pyysi -efekti)

Ehkä eniten korttia tutkiessani mietin tämän ottelun kemioiden matsaamista yhteen. Tästä olisi voinut tulla totaalinen pannukakku, mutta onneksi tästä tulikin ehkä yksi illan positiivisimmista yllätyksistä. Oikein mukavan häkkiottelun nämä karpaasit saivat aikaan, eikä missään vaiheessa tullut sellaista typerää ja tylsää hetkeä.
Se, mistä tämä terähäkkiottelu tullaan kunnolla muistamaan on tuo Rikishin hurja hyppy häkin katolta suoraan Val Veniksen päälle! Katsokaa itse, varmasti löytyy clippiä tuosta järjettömästä hypystä. Kaikki vaaran elementit olivat olemassa, mitkä hienosti vältettiin. Sen takia ottelun lopetus tuntui äärettömän tuskaiselta niellä alas. Nytkö se ovipelleily sitten aloitettiin? RISTUS NOTTA!!

Arvosana: ***½

Spoiler: näytä

Winner: Val Venis via Pinfall (Still WWE Intercontinental Champion)

Singles Match: Kurt Angle vs The Undertaker

Koko tapahtumaa myytiin siis tuolla Triple Main Event -konseptilla ja nyt niistä ensimmäinen tulisi uunista ulos. Erittäin mielenkiintoinen ottelupari ennakkoon, jossa kohtaavat uusi, röyhkeä American Hero Kurt Angle ja American Bad Ass The Undertaker! Ennen ottelua miehet viettivät oikein rattoisaa kissa ja hiiri -leikkiä, mikä lopulta päätyi Anglen tekemään väijytykseen. Undertakerin polvi sai maistaa jakoavaimesta, mikä varmasti nostatti ottelun suosikiksi Kurt Anglen.

Ottelu.... Tämä oli erittäin raskas pettymys mulle henkilökohtaisesti, mitä en odottanut. Kyseistä ottelua en ennen tätä katsausta ole nähnyt ja odotukset olivat aika korkealla tätä matsia kohtaan. Sain kuitenkin nähdä hyvin yksipuolisen Squashin lopulta, missä Kurt Anglella ei lopulta ollut oikeastaan mitään mahdollisuuksia Takeria vastaan. Hieman myös ihmetytti tämä bookkaus, koska Angle mielestäni näytti tässä täydelliseltä rääpäleeltä, vaikka hienosti oman osuutensa hoiti ottelussa. Ei napannut, vaikka ei tämä ottelu siis mikään katastrofi ollutkaan. Siinä vain ei natsannut palaset kohdilleen.

Arvosana: **½

Spoiler: näytä

Winner: The Undertaker via Pinfall

Last Man Standing Match: Triple H w/ Stephanie McMahon vs Chris Jericho

Tällä hetkellä oli WWE:ssä käynnissä dramaattiset kuviot Triple H:n vaimon Stephanie McMahonin ympärillä. Kurt Angle liittyy vahvasti HHH:n ja Stephanien kolmiodraamaan, mutta se vasta myöhemmin oikein kunnolla roihahtaa liekkeihin. Chris Jericho taasen meni ja suuteloi Triple H:n vaimoa King Of The Ring -PPV:ssä, kun Stephanie tuli syystä tai toisesta auttamaan Kurt Anglea. Tuon jälkeen Triple H:n otsaan kasvoi niin iso lerssi Chris Jerichon toimesta, että miesten tiet kohtasivat Fully Loadedissa Last Man Standing -ottelussa. Erittäin brutaali feudi takana, missä ollaan nöyryytetty, tapeltu ja uhottu toisilleen!

Ilmeisesti tämä oli WWE:n toinen Last Man Standing -ottelu ja olihan tämä todellista taidetta. Kuten Kenitys omassa arvostelussaan kertoi niin tämä kyllä on yksi unohdettu klassikko vuodelta 2000. Tässä käytettiin erittäin hyvin stipulaatiota hyväksi, ei heti oltu laskemassa yhdeksään laskua pienistä iskuista, verta nähtiin ja oikein hyviä spotteja pitkin ottelua. Aluksi tuli outo fiilis, että tämä päättyy aivan liian aikaisin, mutta näin ei missään vaiheessa käynyt vaan otteluun saatiin täysin uusi vaihde silmään. Lopetus oli myös ihan uskottava, missä Spanish Annoucer Table sai kyytiä! Mukavasti näitä selostuspöytiä on mennyt WWE:llä tuohon aikaan tohjoksi. Ehdottomasti suosittelen kurkkaamaan tämä unohdettu klassikko-ottelu, joka melkein ansaitsee sen erinomaisen arvosanan!

Arvosana: ****½

Spoiler: näytä

Winner: Triple H

Singles Match for The WWE Championship: The Rock (c) vs Chris Benoit w/Shane McMahon

Illan viimeinen Triple Main Eventeista, jossa panoksena firman kirkkain palkinto! The Rock oli King Of The Ringissä saanut takaisin omansa Triple H:lta Mr.McMahonin kustannuksella. Nyt puhaltivat uudet tuulet ja haastaja olikin erittäin tuore tapaus WWE:ssä: Chris Benoit! Shane McMahon oli ottanut Ahman siipiensä suojaan korostaen ainoastaan heidän ystävyyttään. Benoit antoi kunnon ilmoituksen mestari Rockille beat downien muodossa, mikä sai Rockin haastamaan Benoitin Fully Loadedissa. Lopulta Mick Foley oli nähnyt liikaa ja lisäsi otteluun pykälän, että tässä ottelussa mestaruus voi vaihtua myös diskauksella.

Diskauslopetusta buildattiin illan aikana, kun Benoit ja Shane McMahon olivat murtautuneet Rockin pukkariin ja napanneet mukaansa Rockin tavaroita. Meikä tykkää tälläisistä pienistä, mutta tärkeistä pienistä jutuista, jolla saadaan hypeä nousemaan lisää ottelua kohtaan.
Itse ottelu oli jälleen taattua illan viimeisen ottelun kamaa! Ehkä lähdettiin jopa turhan hitaasti liikkeelle, mutta lopulta saatiin se iso vaihde silmään ja nähtiin kunnon vanhan koulukunnan painiottelu! Ainoa iso harmituksen aihe tulee Shane McMahonin liian suuresta roolista. Nyt ei välttämättä tämä ylibookkaus sopinut otteluun, vaikka liveyleisö imi siitä valtaisasti energiaa. Myös ottelun Dusty Finish hieman latisti tunnelmaa. Ns. Jatkoerä alkoi oikein mielenkiintoisesti Chris Benoitin valtaisalla hallinnalla, mutta tuo virallinen lopetus tuli nyt niin puun takaa, ettei se nyt kovin suuria riemun kiljahduksia nostattanut kotisohvalla. Silti edellä mainituista miinuksista huolimatta oikein pätevä WWE Championship ottelu ja yleisö lähti varmasti hyvillä mielillä kotiin.

Arvosana: ****

Spoiler: näytä

Winner: The Rock via Pinfall (Still WWE Champion)

On kyllä hemmetin tiukka vuosi WWE:ltä! Olemme nähneet vain muutaman heikomman suorituksen, mutta tuo tasainen hyvä linja on kyllä suurimmaksi osaksi pitänyt kutinsa. Niin myös tässäkin PPV:ssä, mikä olisi voinut nousta listoillani jopa kärkeen, mikäli muutama ottelu olisi noussut hieman korkeammaksi tasoltaan. Erittäin tyytyväinen olin Fully Loadedin jälkeen ja ehdottomasti pystyn antamaan hyvillä mielin tälle tapahtumalle HYVÄN arvosanan!

Arvosteluskaala:

Katastrofi
Kehno
Heikko
OK
Hyvä
Erinomainen

Krizskin PPV-Ranking 2000:

1. WWE Backlash 2000 HYVÄ
2. WWE No Way Out 2000 HYVÄ
3. WWE Fully Loaded 2000 HYVÄ
4. WWE Royal Rumble 2000 HYVÄ
5. WWE Judgment Day 2000 HYVÄ
6. WWE Wrestlemania 2000 OK
7. WWE King Of The Ring 2000 HEIKKO
8. WWE InsurreXtion 2000 KEHNO

Krizskin MOTY-Kandinaatit 2000:

1. Triple H vs Cactus Jack (Street Fight) (Royal Rumble 2000) *****
2. Dudley Boyz vs Edge & Christian vs Hardy Boyz (Ladder) (Wrestlemania 2000) ****½
3. Triple H vs Cactus Jack (Hell In a Cell) (No Way Out 2000) ****½
4. Triple H vs Chris Jericho (Last Man Standing) (Fully Loaded 2000) ****½


Nyt sunnuntaina tosiaan tulee jo seuraava Nostalgiakatsaus kanavalleni, mikä käsittelee tietenkin WWE SummerSlam 2000 -tapahtumaa. Kiitos myös Kenitykselle propseista ja edelleen on tosi mukavaa myös teikäläisen arvosteluja lukea

[Kenitys]

Tosiaan, uusi viikko ja eilen olisi pitänyt jo laittaa arvostelu, mutta olympialaiset hämäsivät. No, korjataan vahinko nyt. Krizskiltä taas hyvä FL-arvostelu, kyseessä on tosiaan varsin kova tapahtuma, jossa on pari unohdettua huippuluokan ottelua.


SURVIVOR SERIES 2003

Survivor Series vuosimallia 2003 järjestettiin Teksasissa, useampienkin tämän show'n kannalta merkittävien painijoiden kotihuudeilla. SD:n puolella selostushommia hoitelivat tuttuun tapaan Michael Cole ja Tazz. Samoin Raw'ta selostivat tutut nimet JR ja King, vaikka he olivat hävinneet Unforgivenissä ratkaisevan ottelun Al Snow'ta ja Jonathan Coachmania vastaan. Vain pari viikkoa tuon jälkeen JR ja King ansaitsivat paikkansa takaisin, koska Steve Austinin mielestä Unforgiven-ottelun lopetus oli liian epäreilu (Chris Jericho sekaantui siihen). Niinpä hän buukkasi Raw'hon 1 on 1 -ottelun Coachin ja JR:n välille, jossa lopullisesti ratkaistaisiin Raw'n selostajatiimi. JR voitti, ja kaikki palasi ennalleen.



Team Angle (John Cena & Chris Benoit & Bradshaw & Hardcore Holly & Kurt Angle) vs. Team Lesnar (Big Show & A-Train & Nathan Jones & Matt Morgan & Brock Lesnar) - Survivor Series Elimination Match
SurSer aloitettiin hyvin jännittävällä tavalla ottelulla, jossa oli mukana sekä WWE-mestari Brock Lesnar että United States -mestari Big Show (vieläpä samalla puolella, vaikka viimeisen vuoden aikana nämä äijät ovat ottaneet yhteen useammin kuin ketkään muut). Päämestarin esiintyminen openerissa kertoo tässä tapauksessa siitä, että SD:llä ei ollut meneillään mitään kunnon päämestaruusfeudia. Joukkueet oli nimetty Anglen ja Lesnarin mukaan, mutta oikestaan ex-mestarin ja nykyisen mestarinkin feud alkoi olla jo ohi, vaikka viimeisiä mittelöitä nähtiin vielä. Uusin käänne SD:ssä oli se, että Paul Heyman oli tehnyt paluunsa Smackdowniin uutena General Managerina, ja hän oli aloittanut yhteistyön vanhojen tuttujensa Lesnarin ja Show'n kanssa. Angle ja uudestaan hänen kanssaan ystävystynyt Chris Benoit eivät tästä liittoumasta pitäneet. Silti merkittävin juonikuvio päämestaruustintamalla oli itse asiassa Hardcore Hollyn paluu. Kyllä, luitte oikein. HC Hollyn paluu liittyy päämestaruuskuvioihin, sillä Holly oli ollut yli vuoden sivussa sen takia, että hänen niskansa murtuivat ottelussa Lesnaria vastaan botchatun Powerbombin jälkeen. Muuten tapauksesta voisi syyttää Lesnaria, mutta dirt sheetien mukaan Holly ei ollut auttanut Lesnaria ollenkaan tuossa Powerbombissa (koska Hollysta oli tässä vaiheessa uraa muodostunut katkera ja kusipäinen vanha veteraani joka oli ottanut tehtäväkseen uusien painijoiden "kouluttamisen"). Niinpä Holly sai kärsiä seuraukset. Yhtä kaikki WWE päätti hyödyntää tätä todellista tapaturmaa tuomalla Hollyn takaisin aikeenaan kostaa Lesnarille se, että hän oli joutunut yli vuodeksi pois kuvioista.

Muita merkittäviä mainittavia asioita tässä ottelussa on ensinnäkin John Cenan face-turn. Kyllä, nyt se oli tapahtunut. Ilkeä ja kusipäinen Cena oli ohi, ja vähitellen hänestä alkoi kuoriutua se fanien suosikki, jonka me kaikki tunnemme. Tässä face-uransa alkuvaiheessa Cenassa oli tosin edelleen kunnolla särmää: meininki oli vähän itse asiassa sellainen Austin-tyylinen "en piittaa kenestäkään". Turnin valmistelu alkoi siitä, kun Cena otteli A-Trainin kanssa Benoit'ta ja Anglea vastaan. Heelit hävisivät tuon ottelun, minkä jälkeen turhautunut Train hyökkäsi Cenan kimppuun mutta joutuikin FU:n uhriksi. Pari viikkoa myöhemmin Heyman tarjosi Cenalle viimeistä paikkaa Lesnarin joukkueesta, mutta Cena alkoikin dissata räpillään koko muuta joukkuetta. Tällöin paikalle saapui taas A-Train, joka hyökkäsi Cenan kimppuun ja sai avukseen koko Team Lesnarin. A-Train sai viimeisen paikan Lesnarin joukkueesta, ja Angle puolestaan pyysi Cenan mukaan joukkueeseensa, kun alun perin otteluun buukattu Faarooq oli loukkaantunut Team Lesnarin hyökkäyksen takia. Lienee myös tosiaan asiallista huomauttaa, että WWA-meiningeistä tuttu australialainen Nathan Jones ja tulevien vuosien aikana tutuksi tuleva Matt Morgan tekivät tässä ottelussa ppv-debyyttinsä. Jones oli pyörinyt keväällä WWE:ssä Undertakerin kaverina, mutta hänet oli lähetetty OVW:hen kehittämään taitojaan. OVW:ssä paini myös toinen mörssäri, Tough Enough II:stä tuttu nuori Matt Morgan. Lopulta WWE päätti yhdistää tämän kaksikon ja tuoda heidät päärosteriin loppusyksystä. Heelinä esiintynyt kaksikko liittoutui saman tien uuden GM:n Paul Heymanin kanssa, ja heistä tuli eräänlaisia Big Show'n ja Brock Lesnarin apureita. Tämä jäi muuten myös viimeiseksi Jonesin ppv-esiintymiseksi, sillä hän lähti WWE:stä alkuvuodesta 2004 syytettyään liian rasittavaa kiertueaikataulua.

Tämä oli oikein pätevä avaus illalle, vaikka olikin hieman omituista, että Smackdownin kuviot olivat jo tässä vaiheessa ajautuneet tilanteeseen, jossa WWE-mestari ottelee ppv:n openerissa. Eikö Brock Lesnarille olisi todella voitu kehitellä Survivor Seriesiin jotain isoa mestaruusottelua, koska hän ei tuntunut edes olevan tässäkään ottelussa mitenkään merkittävimmässä roolissa (vaikka heel-joukkue periaatteessa kantoikin hänen nimeään)? No, oli miten oli, itse eliminointimäiskintä oli parhaimmillaan oikein viihdyttävää katsottavaa, vaikka alussa nähdyt nopeat eliminoinnitkin ärsyttivätkin ensin. Ottelu oli siinä mielessä buukattu fiksusti, että Anglen ja Benoit'n kaltaisille taitureille annettiin juuri tarpeeksi aikaa näyttää taitonsa. Samalla Morganin sekä Jonesin kaltaiset brawlerit saivat kehäaikaa vain sen verran, etteivät he ehdi alkaa näyttää tylsältä. Loppujen lopuksi tässä mentiin aika perus SurSer-ottelukaavalla, ja semmoinen kunnon erikoisuus sekä todella säväyttävä meininki tästä puuttui, joten hienolle tasolle ei ylletä, mutta oli tämä silti ehdottomasti hyvä ottelu ja mukava avaus illalle.
*** (13:15)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Team Angle (John Cena & Chris Benoit were the survivors; Cena last eliminated Big Show after a FU)

Molly Holly (c) vs. Lita - WWE Women's Championship
Naisten mestaruutta oli edellisen kerran puolustettu ppv:ssä kesäkuussa, jolloin Briteissä järjestetyn Insurrextionin openerissa Jazz puolusti vyötään Trish Stratusta vastaan. Jos haetaan Jenkeissä nähtyä ppv:tä, pitää mennä vielä kuukausi taaemmas Judgment Dayhin. Jotenkin hupaisaa, että brand split -ppv:eiden alkamisen jälkeen Raw'n ppv:eihin ei muka ollut mahtunut yhtä naisten mestaruusottelua. Täytyy tosin muistaa, että Unforgivenissä nähtiin naisten ottelu, mutta se ei ollut mestaruudesta. Oli miten oli, nyt vyö oli pitkästä aikaa linjalla ppv-ottelussa, ja hyvä niin. Erityisesti jos kehään päästetään Litan ja Molly Hollyn tasoisia taitavia naispainijoita. Lita oli tosiaan tehnyt comebackinsa yli vuoden pituiselta sairaslomaltaan juuri ennen Unforgiveniä fanien suureksi ilahdukseksi, ja siitä lähtien hän oli ollut huikeassa nosteessa. Women's-mestari Molly Holly ei ollut ollenkaan niin innoissaan Litan paluusta kuin katsojat, ja hän tahtoi eliminoida vakavan uhan mahdollisimman tehokkaasti. Toistaiseksi hän ei ollut siinä onnistunut, ja nyt Litalla oli vihdoin mahdollisuus riistää mestaruusvyö Molly Hollylta, sillä ennen ppv:tä Lita oli voittanut ykköshaastajuusottelussa ex-mestarit Victorian ja Trish Stratuksen.

Viihdyttävä naisten ottelu. Juuri sellainen, mitä tämän aikakauden naisten divisioonalta on lupa odottaa. Olihan nämä Litan, Mollyn, Trishin, Victorian ja muiden huippunaisten tähdittämät ottelut vain naispainin kulta-aikaa WWE:ssä. Tässäkin ottelussa nähtiin muun muassa pirun näyttävä Powerbomb, loikka ulos kehästä, Moonsault, Molly Go Round ja paljon muuta. Lita ja Molly pistivät paljon peliin ja rakensivat viihdyttävän mestaruusottelun. Tämän hehkutuksen jälkeen onkin vähän tylsää todeta, että joku semmoinen erityisen hyvä fiilis tai todella kova mestaruusottelun meininki puuttui tästä vielä. En myöskään ollut lopetuksen suurin fani, joten lopulta ottelu jätti sittenkin hiukan pettyneen fiiliksen. Siitä huolimatta kyseessä oli oikein viihdyttävä naisten ottelu, jota katson koska tahansa mielelläni ppv:ssä.
**½ (6:48)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Molly Holly (Drop Toe Hold to an exposed turnbuckle)

Kane vs. Shane McMahon - Ambulance Match
Kanen ja Shanen äärimmäisyyksiin mennyt ja alkunsa Shanen äidin pahoinpitelystä saanut feudi ei ollut suinkaan päättynyt Unforgivenin brutaaliin Last Man Standing -otteluun. Shane joutui ottelun loppuspotin (loikka titantronin päältä sisääntulorampin vieressä maanneen Kanen päälle) sairaalaan, jonne Kane teki seuraavassa Raw'ssa yllätysvierailun pieksemällä Shanea lisää. Shane vastasi Kanen kohteliaaseen vierailuun tekemällä comebackin parin viikon päästä Raw'ssa. Tuo ilta päättyi siihen, että Shane sai huijattua Kanen autoon, joka törmäsi täydellä vauhdilla rekan kanssa. Oli Kanen vuoro joutua sairaalaan, jonne Shane saapui haastaakseen Kanen uusintaotteluun. Seuraavalla viikolla Kane teki paluunsa Raw'hon, ja jälleen kerran miehet pieksivät toisiaan armottoman väkivaltaisesti. Lopulta päädyttiin siihen, että ainut tapa ratkaista tämä yksi vuoden henkilökohtaisimmista ja raaimmista feudeista on buukata Ambulance Match, joka päättyy vasta, kun toinen on siinä kunnossa, että hänet voidaan kuljettaa ambulanssilla pois areenalta. Kaikista paras hetki tässä feudissa oli kuitenkin se, että kaiken tämän edellämainitun ja aikaisemmin koetun jälkeen ppv:tä edeltävässä Raw'ssa Shane ja Kane istuivat yhdessä ravintolassa illallisella, kunnes kävivät (yllättäen) toistensa kimppuun. Tahtoisin tietää sen henkilön, kenen mielestä oli hieno idea buukata kolme kuukautta toisiaan kaikilla mahdollisilla tavoilla vahingoittaneet henkilöt yhteiselle illalliselle.

Tältä kohtaamiselta oli lupa odottaa brutaalia meininkiä, ja sellaista myös saatiin. Erityisesti Shane antoi ottelulle taas kerran kaikkensa, mihin ehkä tällä kertaa vaikutti se, että Shane saattoi tietää tämän jäävän hänen viimeiseksi ottelukseen hyvään toviin. Pian tämän SurSerin jälkeen nimittäin kaikki McMahonit katosivat ruudusta, ja WWE:n ohjelmistossa alkoi varmaan pisin McMahoniton aikakausi sen jälkeen, kun Vince oli aloittanut roolinsa ilkeänä pomona vuonna 1998. Tai sitten näitä suunnitelmia ei ollut vielä tehty ollenkaan, ja Shane oli vain oma sekopää itsensä. Erityisen paljon hattua pitää nostaa todella rajulta näyttäneelle Coast To Coastille, jonka Shane teki tällä kertaa hyppäämällä ambulanssin katolta samalla, kun Kane makasi sisääntulorampilla. Ja kyllä Kanekin otti kunnioitettavaa bumppia lentämällä muun muassa lasitetun turvakopin läpi backstagella. Kokonaisuudessaan siis erittäin toimivaa HC-mäiskintää, jota aina sopii olla ohjelmistossa. Silti tämä jäi osittain vähän turhan paljon Unforgivenin LMS-ottelun toistoksi, ja erityisesti loppu oli ehkä jopa hieman vaisu. Jäin odottamaan vielä sitä viimeistä suurta spottia, mutta sitä ei tullut. Siksi arvosana jää puolikkaan verran Unforgivenistä, vaikka kova ottelu tämä olikin.
*** (13:34)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Kane

In ring angle w/ Jonathan Coachman, Mark Cuban, Eric Bischoff & Randy Orton
Tätä varsinaista in ring anglea ennen nähtiin backstagella Goldbergin ja Brock Lesnarin ensimmäinen kohtaaminen (jolla aloitettiin buildaus tulevaa suurottelua varten), joka oli paljon tarpeellisempi ja mielenkiintoisempi kuin tämä turhuus. Tällä hetkellä hirveää heel roolia vetävä Coach saapui kehään hehkuttamaan parasta kamuaan Eric Bischoffia, kunnes hän huomasi Dallas Mavericksin omistajan Mark Cubanin katsomossa. Tämän jälkeen Coach käveli Cubanin luokse ja haastatteli tätä, kunnes Bischoff saapui paikalle ja alkoi aukoa päätään kotikylän suosikille. Lopulta Bischoff haastoi Cubanin astumaan kehään, ja tietenkin Cuban teki työtä käskettyä. Pienen nokkapokan päätteeksi Evolutionin jäsen ja Bischoffin nykyinen kamu Randy Orton hiipi kehään ja iski Cubanin kanveesiin RKO:lla. Minun mielestäni tätä anglea ei olisi tarvittu mihinkään, mutta saatiinpahan aikaa hyvin kulutettua...


Basham Brothers (c) w/ Shaniqua vs. Los Guerreros - WWE Tag Team Championship
S/M-gimmickiä vetävät Bashamin veljekset Doug ja Danny olivat olleet viime aikoina kovassa iskussa (pun intended), ja pian No Mercyn jälkeen he olivat onnistuneet voittamaan joukkuemestaruudet ensimmäistä kertaa urallaan, sillä Eddie oli yhä puolikuntoinen NM:ssä käydyn Big Show -ottelun jälkeen. Samalla Eddien ja Chavon väliset erimielisyydet jatkoivat kasvamistaan, sillä Chavon mukaan Eddie oli aiheuttanut heidän joukkueellen jatkuvasti ongelmia, eikä tuo mielipide muuttunut siitä, että he hävisivät joukkuevyönsä pitkälti Eddien takia. Niinpä seuraavalla viikolla Eddie saapui kehään pahoittelemaan Chavolle epäonnistumistaan, mutta Bashamit keskeyttivät tilanteen ja pieksivät Guerrerot. Tämän jälkeen Eddie ja Chavo keskittyivät taas olennaiseen ja yrittivät voittaa joukkuevyöt takaisin itselleen. Eddie jopa onnistui voittamaan Bashamit Handicap-ottelussa ansaitakseen mestaruusottelun. Alun perin mestaruusottelu piti käydä jo ppv:tä edeltävässä Smackdownissa, mutta ottelu peruttiin viime hetkellä, kun Eddie lähti areenalta kuultuaan sisarensa joutuneen onnettomuuten. Chavo sai suostuteltua GM Paul Heymanin lykkäämään tämän ottelun ppv:hen sillä ehdolla, että Chavo ottelisi Smackdownissa yksin Bashameita vastaan. Tällä kertaa Bashamit olivat valppaita Handicap Matchissa, ja he pieksivät Chavon pahasti pehmittääkseen tätä mestaruusottelua varten.

Perusviihdyttävä joukkueottelu, jollaisia on viime aikoina nähty aika paljon myös TNA:n viikottaisissa ppv:eissä. Tätäkin kamppailua oli siis oikein mukava katsoa, ja kumpikin joukkue liikkui mukavan vauhdikkaasti, mutta ei tässä kuitenkaan ollut mitään sellaista oikeasti erityisen ainutlaatuista, mikä olisi nostanut tämän kamppailun edes ihan sille hyvän tasolle. Suurin syy siihen on luultavasti Bashamit, jotka kyllä pystyvät juurikin siihen ihan kivaan joukkuemäiskintään, mutta minä en usko, että sen enempää Danny kuin Dougkaan on missään vaiheessa urallaan oikeasti kyennyt vetämään huippuotteluita. Ei heillä vain ole siihen millään osa-alueella edellytyksiä. Toki tämä olisi voinut helposti nousta hyväksi, jos aikaa olisi annettu enemmän, ja Guerreroille olisi annettu isompi vastuu, mutta tällaisena välipalaotteluna tämä oikeastaan hoiti tonttinsa kaikkein parhaiten. En minä mitään enempää tältä odottanutkaan. Vähän on harmillisesti tippunut taso Smackdowninkin joukkuemestaruustaistoissa.
**½ (7:31)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Basham Brothers (Danny pinned Chavo with a roll up)

Bischoff's Team (Chris Jericho & Mark Henry & Christian & Scott Steiner & Randy Orton) w/ Eric Bischoff, Theodore Long & Stacy Keibler vs. Stone Cold's Team (Booker T & Dudley Boyz & Rob Van Dam & Shawn Michaels) w/ Steve Austin - Survivor Series Elimination Match
Tämä feud oli ollut käynnissä siitä lähtien, kun Steve Austin teki huikeasti hehkutetun comebackinsa WWE:hen helmikuussa ja kohtasi yhdessä uransa viimeisimmistä otteluista Eric Bischoffin. Tuon ottelun taustatarinassa tuotiin esille Austinin ja Bischoffin oikean elämän vihamielisyydet, jotka olivat alkaneet siitä, kun Bischoff antoi Austinille kenkää WCW:stä 1990-luvun puolivälissä. No Way Outin ottelussa Austin pieksi Bischoffin 100-0, mutta tarina ei päättynyt tuohon. Keväällä Linda McMahon teki Steve Austinista Raw'n co-GM:n, koska Bischoff oli käyttänyt valtaansa törkeällä tavalla väärin kuukausien ajan. Bischoff ja Austin eivät voineet sietää toisiaan, mutta silti he joutuivat kuukausien ajan työskentelemään yhdessä. Syksyllä Linda McMahon joutui puuttumaan Steve Austininkin käytökseen, sillä hänen mielestään Austin ei authority figurena voinut piestä painijoita vapaasti mielensä mukaan. Uuden säädöksen mukaan Austin voisi käyttää väkivaltaa vain, jos häntä on ensin provosoitu fyysisesti. Perseenwhippaamisestaan tuttu Austin ei voinut sietää tätä uutta sääntöä, ja lopulta Bischoff hyödynti tilannetta pyrkimyksessään saada Austin savustettua kokonaan ulos WWE:stä. Bischoff nimittäin ehdotti Austinille, että he kokoavat viiden hengen joukkueet Survivor Seriesiin ottelemaan toisiaan vastaan. Jos Austinin joukkue voittaa, hän saa taas piestä kaikkia täysin vapaasti. Mutta jos Bischoffin joukkue voittaa... Austin menettää työnsä co-GM:nä. Austin tietenkin suostui haasteeseen.

Molemmat alkoivat koota joukkueitaan nopeasti. Erityisesti Austinille tämä oli vaikea paikka, sillä hän ei koko uransa aikana ollut luottanut kehenään, ja nyt hänen piti luottaa koko uransa viiden painijan käsiin. Austinin ensimmäinen valinta oli Booker T, joka teki paluunsa kuvioihin parin kuukauden mittaisen sairasloman jälkeen. Bischoff puolestaan valitsi joukkueeseensa ensimmäisenä Chris Jerichon ja Scott Steinerin, joista jälkimmäinen oli tehnyt pian Unforgivenin jälkeen heel-turnin jouduttuaan Testin alaisuuteen ja turhauduttuaan tilanteesta niin paljon, että hänestäkin tuli kusipäinen ja Stacy Keibleriä huonosti kohteleva kusipää. Seuraavalla viikolla Austin lisäsi joukkueeseensa IC-mestari Rob Van Damin ja joukkuemestari Dudleyt. Bischoff vastasi valitsemalla Christianin ja Mark Henryn. Henry on ollut poissa ppv-tasolta yli kolme vuotta. Tuona aikana hän oli viettänyt paljon aikaa OVW:ssä kehittääkseen painitaitojaan. Lisäksi hän oli käyttänyt puoli vuotta treenatakseen kovatasoiseen voimamieskilpailuun (jonka hän voitti), ja toki Henryn tyyliin hän oli ollut loukkaantuneenakin. WWE:n pääohjelmistossa hän piipahti syksyllä 2002 mutta palasi takaisin OVW:hen, kunnes lopulta elokuussa 2003 hän teki paluunsa ja liittyi Teddy Longin Thuggin and Buggin Enterpriseen. Viimeiset jäsenet joukkueisiin valittiin seuraavalla viikolla. Bischoff lisäsi porukkaan Randy Ortonin, ja Steve Austinin yllätysvalinta oli Shawn Michaels, jonka kanssa Austin ei ollut ollut kertaakaan on screen -tekemisissä sen jälkeen, kun Austin kohtasi Michaelsin WrestleMania XIV:n Main Eventissä. Nyt Michaels oli Austinin kanssa samalla puolella.

Tämä oli selvästi MOTN ja tavallaan jopa illan isoin ottelu. Itse asiassa olisi kaikkine merkittävine postmatch-meinkeineen sopinut ihan hyvin vaikka koko illan Main Eventiksi, koska oli tässä vain niin huikea tunnelma ja niin huikea tarina. Pallottelin pitkään sen välillä, annanko tälle huippuarvosanan, vai jääkö tämä sittenkin vain hienon puolelle. Olin jo päätyä ***½:een, mutta lopulta annoin sen yhden puolikkaan lisää. Miksi? Kaikkein eniten sen takia, että tämä ottelu oli buukattu niin täydellisesti kuin SurSer-ottelu voidaan buukata. Eliminoinnit tulivat täsmälleen oikeissa kohdissa. Kaikille painijoille oli oma tärkeä roolinsa, ja merkittävimmät nimet (Michaels, Orton, Jericho, RVD...) hoitivat oman ison roolinsa niin uskomattoman hyvin kuin vain voivat. Erityisesti Michaelsin suoritukselle pitää antaa Teksasin kokoinen hatunnosto. Lisäksi ottelun tarina ja jo hehkuttamani tunnelma olivat ensiluokkaisia. Oikeastaan ainut syy, miksi edes harkitsin alle huippuarvosanaa oli se, että erityisesti alkupuolella painillinen anti oli ehkä vähän... No ei vaisua muttei millään tavalla huikean erikoistakaan. Loppua kohti tuokin tilanne kuitenkin paikattiin, joten eihän tästä ottelusta voi olla tykkäämättä. Huippuottelu.
**** (27:27)
Voittajat:

Spoiler: näytä

Team Bischoff (Randy orton was the sole survivor; Orton last eliminated Michaels after Batista interfered and hit a Demon Bomb)

Undertaker vs. Mr. McMahon - Buried Alive Match
Mielipuoliseksi sekopääksi viime kuukausien aikana kehittynyt Mr. McMahon oli ajautunut brutaaliin feudiin Undertakerin kanssa sen jälkeen, kun Undertaker oli saanut tarpeekseen McMahonin toiminnasta ja oman perheensä piinaamisesti. Undertaker asettui McMahonia vastaan kasvotusten ja sanoi tekevänsä kaikkensa, että McMahon ei pystyisi enää aiheuttamaan tuskaa perheelleen. McMahon ei Undertakerin moraalisaarnasta välittänyt, ja niinpä No Mercyn ME:ssä nähtiin ratkaiseva käänne tälle feudille, kun Vince aiheutti Undertakerille tappion päämestaruusottelussa Brock Lesnaria vastaan. Pian NM:n jälkeen Smackdownin uusi GM Paul Heyman buukkasi Undertakerin 2 on 1 -otteluun Big Show'ta ja Brock Lesnaria vastaan. Jos Taker voittaisi, hän saisi valita minkä tahansa ottelun itselleen SurSeriin. UT meni ja voitti tuon ottelun ja shokeerasi kaikki valitsemalla Buried Alive Matchin Mr. McMahonia vastaan. Tämän jälkeen UT katosi SD:n lähetyksistä aina SurSeriin asti, mutta jatkoi McMahonin moralisointia videohaastatteluissa. Undertaker lupasi, että SurSerissä McMahon joutuu maksamaan kaikesta viime kuukausien teoistaan. Vince puolestaan vakuutti, että Survivor Seriesissä hän tappaa Undertakerin.

Mitä tästä ottelusta nyt oikein sanoisi? Jos tahdotte nähdä, miltä WWE:n mittapuulla mahdollisimman brutaali squash näyttää, niin tämä on varmaan aika lähellä totuutta. Tai ei oikeastaan ole, koska ei tässä nähty edes mitään kamalan rajuja spotteja. No, kieltämättä se lapionisku päähän täydestä vauhdista oli aika pahan näköinen, samoin McMahonin jalan telominen rajusti teräsportaisiin. Muutenkin iskut olivat kyllä ihan tyylikkäitä ja näyttäviä, mutta mitään jätti-isoja spotteja tässä ei tosiaankaan ollut. Sen sijaan ne korvattiin sillä, että Vince vuoti verta enemmän kuin 10 pistettyä sikaa. Harvoin tekee pahaa katsoa verenvuotoa pellepainissa, mutta tässä kyllä tekee. Tämä oli varmaan kolmas kerta, kun katson tämän ottelun, ja joka kerta silti yllätyn siitä, kuinka älyttömästi Vince vuotaa verta tässä heti ensisekunneilta lähtien. Ilmeisesti Vince sitten yritti sillä saada tähän otteluun lisäviihdyttävyyttä tai jotain. Tavallaan onnistui ja tavallaan taas ei. Annan tälle arvosanaksi ihan ok:n, koska oli tämä tavallaan ihan mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen ottelu (erityisesti mahtavan lopetuksensa takia), mutta eihän tämä mikään varsinainen painispektaakkeli tosiaan ollut.
** (11:59)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Mr. McMahon (Kane interfered the match)

Goldberg (c) vs. Triple H w/ Ric Flair - World Heavyweight Championship
Niinhän siinä oli tosiaan käynyt, että Goldberg päätti Triple H:n 10 kuukautta kestäneen mestaruuskauden Unforgivenissä ja nousi World Heavyweight -mestariksi. Pian UG:n jälkeen Triple H jäi hetkeksi aikaa sivuun WWE:n kuvioista, jotta hän voisi vihdoin parantaa kunnolla nivusvammansa (vieläkin niistä oli tosin jälkenä tässä ottelussa nuo puolipitkälahkeiset trikoot). Lisäksi HHH:ta odotti häät muuan Stephanie McMahonin kanssa, joten vähään aikaan Raw'ssa ei paljon Hunteria nähty. Kayfabessa tämä hoidettiin niin, että heti Unforgivenin jälkeen Triple H asetti palkkion Goldbergin pieksemisestä. Kuka tahansa, joka ensimmäisenä onnistui pieksemään Goldbergin painikyvyttömään kuntoon, saisi Triple H:lta 100 000 dollaria. Tämän jälkeen uusi mestari oli todellakin merkitty mies. Lähestulkoon jokainen Raw'n rosteriin kuuluva yritti ansaita HHH:n rahat pieksemällä Goldbergin läpikotaisin. Lähestulkoon jokainen myös epäonnistui yrityksessään - kunnes vuoden alussa loukkaantunut Batista teki paluunsa hyökkäämällä Goldbergin kimppuun. Batista pisti Goldbergin nilkan terästuolin väliin ja tuhosi tällä tavalla päämestarin toisen jalan. Samalla HHH saapui rampille Ric Flairin ja Randy Ortonin kanssa ja toivotti vanhan Evolution-kumppaninsa takaisin WWE:hen ojentamalla tälle 100 000 dollarin rahasalkun. Goldberg loukkaantui Batistan hyökkäyksestä, ja Triple H ehti jo vaatia, että mestaruus luovutettaisiin takaisin hänelle. GM Steve Austin ei tuohon kuitenkaan suostunut, vaan hän buukkasi SurSeriin uusintaottelun HHH:n ja Goldbergin välille. Lopulta jalkapuoli Goldberg teki paluunsa Raw'hon pari viikkoa ennen (HH)H-hetkeä ja onnistui pieksemään Triple H:n lähes painikyvyttömänä.

Voi Goldberg. Mitä sinun kanssa pitäisi oikein tehdä? Tai tärkeämpi kysymys on oikeastaan se, mitä sinun kanssa olisi pitänyt tehdä, jotta olisit joskus urallasi oppinut kunnolla, mitä esimerkiksi myyminen tarkoittaa showpainissa. Enkä puhu nyt fanituotteiden myymisestä, jonka olet kieltämättä hanskannut aina kohtuullisen hyvin. Puhun siitä myymisestä, mitä vaaditaan erityisesti silloin, jos koko ottelun tarina rakentuu täysin sen varaan, että toinen jalkasi on käytännössä tohjona. Silloin myymisellä tarkoitetaan sitä, että et voi tulla kehään ja rynnistää siellä ensimmäisten minuuttien ajan kuin villivarsa tuhoten samalla kaiken eteen tulevan. Myyminen ei ole sitä, että sitten kesken rynnistyksen ilman mitään logiikkaa kamala kipu iskee toiseen jalkaasi, ja kaadut tuosta noin maahan. Eikä se tosiaan ole sitä, että ottelun lopussa et taas muista tuosta kamalasta kivusta mitään. Että sellaista. Muutenhan tämä oli sitä samaa Goldberg-höttöä, jota painifaneille on tarjoiltu jo vuodesta 1998. Ei mitään paskinta mahdollista brawlausta mutta pidemmän päälle aika tylsää. Tässäkään ei nähty (Evolutionin sekaantumista lukuun ottamatta) mitään, mitä ei olisi jo Unforgivenissä nähty. Kokonaisuutena jätti siis aikamoisen heikon fiiliksen vaikkei ollutkaan umpisurkea ottelu.
*½ (11:44)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Goldberg (Jackhammer)

*** Shawn Michaels
** Rob Van Dam
* Chris Jericho

Kokonaisarvio Survivor Seriesistä: Täytyy antaa hyvin paljon kiitosta tuolle Team Austin vs. Team Bischoff -ottelulle, koska ilman sitä tämä SurSer olisi ollut todella huono tapahtuma ja heittämällä yksi Survivor Series -historian paskimmista vuosikerroista. Mutta kiitos tuon ottelun kokonaisuus näyttää paljon valoisammalta. Vielä parempi fiilis olisi jäänyt, jos tuo ottelu olisi ollut Main Eventinä tuon heikon Goldberg vs. HHH -rymistelyn sijaan. On toki muistettava, että myös opener oli hyvä ja että Kane sekä Shane McMahon vetivät myös varsin pätevän HC-ottelun. Myös joukkue- ja Women's-mestaruusottelut olivat ihan kivoja, ja toki Undertaker vs. McMahonkin oli omalla tavallaan historiallinen koitos. Oikeastaan ainut, mistä ei ole hyvää sanottavaa, on Main Event. Se ei ole kovin toivottava rakenne ppv:lle. Joka tapauksessa yhden huippuottelun ja muuten ihan siedettävän kortin ansiosta tämä ppv on Ok muttei silti mitään, mitä tarvitsisi erityisesti hehkuttaa jälkeenpäin.

1. WWE WrestleMania XIX - Loistava
---------------
2. WWE Vengeance - Hieno
---------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. WWE Backlash - Ok
6. WWE No Mercy - Ok
7. WWE SummerSlam - Ok
8. WWE Survivor Series - Ok
9. WWE Bad Blood - Ok
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #60 - Ok
---------------
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #58 - Kehno
12. WWE Unforgiven - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #32 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #34 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #41 - Kehno
16. WWE Judgment Day - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #40 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #42 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #61 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #38 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #59 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #28 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #35 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #39 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #50 - Kehno
26. WWA The Reckoning - Kehno
27. WWE Insurrextion - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #56 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #66 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #57 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #52 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #37 - Kehno
33. WWA The Retribution - Kehno
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #33 - Kehno
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #44 - Kehno
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #65 - Kehno
---------------
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #36 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #49 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #51 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #54 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #31 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #26 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #55 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #45 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #27 - Surkea
46. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #53 - Surkea
47. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #48 - Surkea
48. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #62 - Surkea
49. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #47 - Surkea
50. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #63 - Surkea
51. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #64 - Surkea
52. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #67 - Surkea
53. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #43 - Surkea
54. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #29 - Surkea
55. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #30 - Surkea
56. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #46 - Surkea

[Kenitys]

Jatketaan yksinpuhelua :D Piti postata tämä jo alkuviikosta, mutta en ehtinyt/muistanut.


NWA TOTAL NONSTOP ACTION - MARRASKUU 2003

Ensimmäisenä pitää mainita, että jo toisen kerran vuoden 2003 aikana TNA:ssa aivan äskettäin paininut henkilö oli menehtynyt ennenaikaisesti. Viimeisen kerran lokakuun alussa TNA-show'ssa näkynyt Mike Lockwood alias Mad Mikey (WWE:ssä Crash Holly) löytyi 6.11.2013 kaverinsa Stevie Richardsin kämpiltä omaan oksennukseensa tukehtuneena. Lockwood oli juonut itsensä tajuttomaksi ja vetänyt päälle lääkkeitä. Ilmeisesti viimeinen niitti Lockwoodin elämälle oli ollut se, että hän oli äskettäin joutunut eroamaan vaimostaan. Rauha miehen muistolle näin 10 vuotta myöhemminkin.

Tämän jälkeen mainittakoon sitten niitä normaalilla tavalla ainakin toistaiseksi TNA-kuvioista marraskuun aikana poistuneita nimiä, joita olikin aika liuta. Non-wrestlerinäkin ruutuaikaa tolkuttomasti kuluttanut Vince Russo oli tosiaan poistunut aivan yhtäkkiä (ja mahdollistanut Jeff Jarrettin heel-turnin), eikä häntä ollut sen jälkeen nähty. Painijoista merkittävimpiä huomioita on Disciples of the New Churchin (Slash, Sinn + Vampiro), Jerry Lynnin, D-Lo Brownin ja Frankie Kazarianin katoamiset. Lynnin ja Brownin poistumiset oli kytketty storylineen, jossa Don Callis tahtoi savustaa heidät pois firmasta, mutta heitä ei tosiaankaan ole nähty nyt puoleentoista kuukauteen. Saa nähdä, tuleeko paluuta. Feud Ravenin kanssa ilmeisesti tiesi New Churchin loppua. Harmi, olisin ainakin Slashia nähnyt mielelläni jatkossakin. Vampiron visiitti oli lyhyenpuoleinen. Kaikkein kummallisin on kuitenkin selittämätön Frankie Kazarianin katoaminen. Kazarianille oltiin jo rakentelemassa uutta gimmickiä ja heel-turnin tapaista, ja nyt hän on kadonnut. Vähemmän merkittäviä nimiä poistuneiden listalla ovat Danny Doring, Roadkill, The Naturals, Eric Young ja onneksi vain yhdessä show'ssa esiintyneet Rick Steiner ja Jim Duggan.

---------------------------------------

Weekly PPV #68 (5.11.2003)

Tag Team Match
Kid Kash & Lazz vs. The Gathering
**½ (7:22)

Singles Match
Shane Douglas vs. Sandman
*½ (4:51)

Tag Team Match
Sonny Siaki & Ekmo Fatu w/ Trinity vs. America's Most Wanted
**½ (9:09)

NWA X Division Title Shot Triple Chance Tournament First Round Match: 8 Man Battle Royal
Participants: Low Ki, Chris Sabin, Sonjay Dutt, Shark Boy, Johnny Storm, Chad Collyer, Christopher Daniels, X
*** (10:17)

Tag Team Match
Glenn Gilberti & David Young vs. 3 Live Kru (James & Killings) w/ Konnan
*½ (4:15)

Last Man Standing Match
James Mitchell vs. Raven
*½ (4:59)

Singles Match
Jeff Jarrett vs. Sting
** (8:45)

Tulokset:

Spoiler: näytä

The Gathering def. Kid Kash & Lazz
Shane Douglas def. Sandman
Sonny Siaki & Ekmo Fatu def. America's Most Wanted
X won a battle royal to advance straight to the finals of NWA X Division Title Shot tournament
3 Live Kru def. Glenn Gilberti & David Young
Raven def. James Mitchell
Sting def. Jeff Jarrett via DQ

Yhteenveto:

• Tällä viikolla jakson ykkösjuttu oli Stingin comeback TNA-kehiin, jota hypetettiin pitkin jaksoa ja joka ansaitusti huipensi show'n. Storylinessä Sting oli päättänyt palata TNA:han opettaakseen täydeksi mulkuksi muuttuneelle Jeff Jarrettille tapoja ja auttaakseen Jimmy Hartia, joka oli ilmeisesti joku Stingin hyväkin kaveri. Kesällähän Jarrett ja Sting olivat otelleet joukkueena Vince Russon johtamia AJ Stylesiä ja Syxx-Pacia vastaan. Nyt tilanne oli kääntynyt päälaelleen. Stingin ja Jarrettin Main Event -ottelu oli siis oikeasti iso Main Event ja varmasti heittämällä TNA:n tähänastisen historian suurimpia otteluita. Harmi vain, että se a) buukattiin ihan tyhjästä viikon varoitusajalla ja ilman mitään kunnon rakentelua (miksi Sting haluaa auttaa Hartia?) ja b) buukattiin non title -otteluksi. Miksi ihmeessä Jarrettin mestaruus ei ollut pelissä? No, itse kohtaaminen oli erityisesti alkupuoliskonsa ajan ihan viihdyttävää ja yllättävän vauhdikasta entertainment brawlia, mutta sitten taas loppupuoliskon sähellykset ja tuhannet sekaantumiset veivät aika paljon pois katselunautinnosta. Lopputuloksena "ihan kiva ottelu".
• Sting ja Hart eivät kuitenkaan olleet ainoita, joista Jarrettin piti olla jakson aikana huolissaan: toinen suuri päänvaiva on entinen päämestari AJ Styles, joka vaati tässä jaksossa jälleen uusintaottelua itselleen, mutta Jarrett ei ole sitä valmis hänelle antamaan. Styles vaikutti muuten tässä jaksossa vihaista face-gimmickiä vetäessään ja yleisön seasta promottaessaan oikeasti uskottavalta. Homma muuttui vielä paremmaksi, kun Styles hyökkäsi kaksi kertaa vakuuttavasti Jarrettin kimppuun - jälkimmäinen hyökkäys nähtiin juurikin Main Eventin jälkeen. Eikä Styles ollut edes ainut Jarrettin kimppuun tuolloin käynyt, sillä omat kuvionsa aikaisemmin illalla lopettanut Raven ilmoitti saman tien janoavansa edelleen päämestaruutta, ja hän päätti osoittaa sen hyökkäämällä saman tien Jarrettin kimppuun. Show'n lopussa Jarrettin kimpussa oli siis Sting, Styles ja Raven, mutta onneksi hän sai avukseen taas Don Callisin ja Red Shirt Securityt... sekä Abyssin, joka teki show'n päätteeksi aivan selittämättömän heel turnin. Abyss saapui ensin facejen avuksi (Abyss oli aikaisemmin illalla tapellut punapaitaturvamiesten kanssa) lopputappelussa, mutta sitten hän iskikin Stylesin ja Ravenin kanveesiin ja liittoutui heelien kanssa. En jaksa ymmärtää. Show'n loppuhuipennus saatiin, kun Sting ja AJ Styles haastoivat Jarrettin ensi viikolle otteluun. Jarrett suostui ja ilmoitti, että hänen joukkueparinsa on... LEX LUGER. Buh gawd.
• Abyssistä täytyy sanoa vielä sen verran, että aikaisemmin illalla monsteri oli vielä jatkanut feudiaan Kid Kashin kanssa hyökättyään Kashin kimppuun tämän joukkueottelun jälkeen. TNA:n buukkaustiimi oli ilmeisesti rangaissut ylimielistä Kashia buukkaamalla tämän joukkuepariksi erikoisen eksentrikon Lazzin, ja vastaansa he saivat CM Punkin ja Julio Dineron. Itse ottelu oli ihan mukava muttei mitenkään huikea. Ottelun jälkeen Abyss tosiaan kävi Kashin kimppuun, mutta ehkä tämä kuvio on nyt ohi, kun Abyss tekikin yhtäkkiä heel-turnin? Gatheringillakin oli muuten taas omia ongelmia pomonsa Ravenin kanssa sen jälkeen, kun Raven oli saanut vihdoin lopetettua feudinsa tyylipuhtaalla tavalla ihan viihdyttävässä squash-tyylisessä HC-mäiskinnässä James Mitchellin kanssa. Raven nimittäin ilmoitti, ettei edelleenkään tarvitse Gatheringin apua, minkä jälkeen CM Punk alkoikin anella kehässä Ravenin hyväksyntää. Hyvä suoritus Punkilta. Saa nähdä, mitä jatko tietää Gatheringille. ME-kuvioihin liittyvänä sivuhuomiona pitää vielä sanoa, että Roddy Piper veti pitkästä aikaa videopromon, jossa hän lupaili palaavansa hetkenä minä hyvänsä nyt, kun Vince Russo on poissa TNA:sta. Lisäksi Piper heitti pari piikkiä Hulk Hoganille, jonka mahdollista debyyttiä hehkutettiin vielä tässäkin show'ssa. Jaa-a.
• Päämestaruuden lisäksi myös molemmat muut mestaruuskuviot kävivät kuumana, vaikka X-Divarin mestaria ei tässä show'ssa nähtykään. Sen sijaan tässä show'ssa aloitettiin ihan mielenkiintoiselta kuulostava Triple Chance -ykköshaastajaturnaus. Yksinkertaistaen turnauksen runko menee niin, että ensin (tässä show'ssa) käydään kahdeksan miehen Battle Royal, jonka voittaja etenee suoraan kahden viikon päästä odottavaan 1 vs. 1 vs. 1 -ykköshaastajuusotteluun. Sen sijaan Battle Royalin jälkeisellä viikolla Battle Royalista viimeisenä eliminoitu kohtaa neljänneksi viimeisenä eliminoidun ja toiseksi viimeisenä eliminoitu kolmanneksi viimeisenä eliminoidun. Voittajat pääsevät tuohon mainittuun ykköshaastajuusotteluun. Tällä viikolla siis nähtiin Battle Royal, joka olikin show'n paras ottelu ja oikein hauskaa sekä samalla myös painilliselta anniltaan aika viihdyttävää mäiskintää. Battle Royaliksi oikein hyvä. Erityismaininta pitää antaa taas comebackinsa tehneelle Low Ki'lle ja Christopher Danielsille, joiden keskinäinen mäiskintä oli selvästi ottelun parasta antia. Myös mysteerimäisen ja isokokoisen X:n hallinta oli viihdyttävää, eivätkä brittiläinen Johnny Storm tai debyyttinsä tehnyt ja Dean Malenkon kouluttama Chad Collyerkään huonosti vetäneet.
• X-Divarissa haettiin siis uutta haastajaa, ja vähän samanlainen tilanne oli myös joukkuemestaruuskuvioissa, vaikka hieman käänteisesti. Simon Diamond ja Johnny Swinger tai itse asiassa kaikkein voimakkaimmin heidän managerinsa Glenn Gilberti nimittäin yritti vältellä viimeiseen asti sitä tilannetta, että Diamond ja Swinger joutuisivat puolustamaan vöitään ylipäänsä ketään vastaan. Vihoviimeisen tilanne olisi, jos America's Most Wanted saisi joukkuemestaruusottelun. Nyt tuo hetki oli kuitenkin lähellä, jos vain AMW voittaisi Gilbertin avukseen hankkiman Siakin ja Ekmo (Fatu)n joukkueen. Tuo ottelu oli ihan hyvää joukkueviihdettä mutta taas kerran ei mitään erityisen huikeaa toimintaa. Myöhemmin illalla nähtiin toinen ottelu, jossa Gilberti ja David Young kohtasivat 3 Live Krun. Tuo ottelu olikin sitten aika vaisuhko veto, ja mielenkiintoisempia olivat ottelun post match -meiningit, jossa niin 3LK, AMW kuin Siaki & Ekmokin vaativat itselleen mestaruusottelua. Muuten hyvin hoidettu kuvio, mutta missä perkeleessä se Erik Watts oli loppuanglen aikana? Juuri tuollaisten tilanteiden ratkomiseenhan Watts alun perin palkattiin, kun hänestä tehtiin DOA, mutta nyt hän vain keskittyy omaan feudailuunsa.
• Niin ja sitten Shane Douglas palasi painikehiin! Douglas oli koko viime kuukauden promoillut hakevansa uutta Franchiseä, ja jo kahtena viime viikkona oli hypetetty, että ensi viikolla tuo uusi tyyppi paljastetaan. Niinpä oli tosi outoa, että Douglas itse astui kehään ja vieläpä taas comebackinsa tehnyttä Sandmania vastaan. Ottelu oli osanottajat nähden yllättävän toimiva mutta silti aikamoisen vaisu. Kaikkein vaisuinta ja erikoisinta oli kuitenkin se, että "uuden Franchisen" paljastamisen sijaan Douglasin otteluun sekaantui pari kuukautta poissa ollut Tracy, ja ottelun jälkeen Douglas ilmoitti tämän naisen olevan ensimmäinen jäsen uudessa Franchises-stablessa. Siis mitään uutta Franchiseä ei tulekaan, vaan nyt TNA on päättänyt rakentaa uuden stablen? Hienosti taas näkee, kuinka TNA buukkaa näitä kuvioitaan täysin lennosta. Voi pyhä p**ka mitä tästäkin vielä tulee.
• Surkea kovasta yrityksestä huolimatta. Nyt oli sentään jo Stingiä ja ihan oikea Main Event ja ihan hyvin etenevät X-Divarin sekä joukkuemestaruuskuviot ja vaikka mitä muutakin, mutta vieläkin niin moni asia kusee. En oikeastaan jaksa niitä sen enempää listata, kun ne tuossa jo edellä tuli selitettyä, mutta edelleenkin TNA:lta puuttuu niin monesta hommasta suunnitelmallisuus ja logiikka. Miksi Abyss ensin feudailee pitkään Kid Kashin ja sitten tekee täysin varoittamatta heel-turnin? Miksi Shane Douglasin kuvioita muutetaan lennosta? Miksi Stingin ja Jarrettin kohtaamista ei rakenneltu rauhassa? Miksi Erik Watts ei hoida authority figure -rooliaan? Tilannetta ei paranna se, että monet pitkään ja rauhassa rakennetuista kuvioista muuttuvat tylsiksi. Niin kävi esimerkiksi Raven vs. New Churchille, jolle pitää tosin antaa vielä kiitosta siitä, että tässä show'ssa se sai nyt ilmeisesti täysin puhtaan ja jossittelua vaille jäävän lopun. Harmi vain, että kiinnostukseni feudia kohtaan on kadonnut ajat sitten. Näillä eväillä jatketaan kohti vuoden loppua.
  
  ---------------------------------------
  
  Weekly PPV #69 (12.11.2003)
  
  10 Man Gauntlet For The Gold Match for the NWA Tag Team Title Shot
  Participants: BG James, Chris Harris, Sonny Siaki, Glenn Gilberti, David Young, CM Punk, James Storm, Ekmo Fatu, Julio Dinero, Ron Killings
  ** (13:01)
  
  NWA X Division Title Shot Triple Chance Tournament Semi Final Match
  Christopher Daniels vs. Low Ki
  ***½ (9:45)
  
  NWA X Division Title Shot Triple Chance Tournament Semi Final Match
  Chad Collyer vs. Sonjay Dutt
  **½ (6:22)
  
  Singles Match
  Abyss w/ Don Callis vs. Don Harris w/ Chris Vaughn
  *½ (7:08)
  
  Tag Team Match
  Red Shirt Security vs. Raven & Sandman
  ** (7:48)
  
  Tag Team Match
  Sting & AJ Styles w/ Jimmy Hart vs. Jeff Jarrett & Lex Luger w/ Don Callis
  ** (10:35)
  
  Tulokset:

  Spoiler: näytä

  Ron Killings won Gauntlet For The Gold to earn #1 contendership for 3 Live Kru
  Christopher Daniels def. Low Ki
  Sonjay Dutt def. Chad Collyer
  Abyss def. Don Harris
  Red Shirt Security def. Raven & Sandman
  Sting & AJ Styles def. Jeff Jarrett & Lex Luger

  Yhteenveto:
  
  • Tämän show'n pääjuttu oli ei enempää eikä vähempää kuin LEX LUGERIN paluu amerikkalaisiin painikehiin. Mike Tenayn mukaan Luger ei ollut paininut kertaakaan Jenkkilässä WCW:n kaatumisen jälkeen, mikä ei ole mielestäni enää mikään meriitti vaan osoitus siitä, että Lugerin pitäisi olla aivan jossain muualla kuin TNA:n Main Eventissä. Toisaalta on Luger nyt miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin vaikkapa Jim Duggan, Lugerilla kun on oikeasti jotain nimeä... Kuten olisi Hulk Hoganilla, jos hän vain ilmestyisi TNA:han ennen vuotta 2010. Harmi vain, että niin ei tapahdu. Silti tässäkin show'ssa Jeff Jarrett saapui haukkumaan ja uhkailemaan Hogania, kunnes hänet keskeytti Raven, joka on yksi monista Jarrettin tämänhetkisistä huolista. Ravenista huolehtivat tässä jaksossa kuitenkin punapaitaiset turvamiehet.
  • Takaisin Lugeriin, joka tosiaan saapui tässä show'ssa auttamaan Jarrettia ottelussa Stingiä ja AJ Stylesiä vastaan. Tämän kuvion päätarinaksi on selvästi muodostumassa se, että Jarrettin mielestä AJ Styles ei ole ollenkaan samalla tasolla hänen kanssaan ja Styles yrittää (yhdessä Jimmy Hartin kanssa) osoittaa Jarrettin olevan väärässä. Sinänsä ihan hyvä peruskaava feudille, mutta siihen nähden Main Event oli buukattu ihan päin p***että. Yleisö on nimittäin oikeasti kääntynyt todella vahvasti AJ:n puolelle (jota hieman ihmettelen jatkuvien turnien jälkeen), ja Stylesin uskottavuutta ei todellakaan auta se, että 95 prosenttia ME:stä meni siinä, että Jarrett ja Luger murjoivat AJ:tä tauotta. Eli onko Jarrett nyt sitten oikeassa? AJ ei tosiaan ole hänen tasollaan? Laskin muuten huvikseni, että AJ ei saanut yhtään liikettä perille Lugeria vastaan. Siellä on taas Lugerilla ollut omat pykälät sopimuksessa. Onneksi sentään Sting yritti saada AJ:n näyttämään hyvältä. Olisin antanut sinänsä ihan viihdyttävällä ME:n entertainment brawlille arvosanaksi **½ (kiitos AJ:n kovan työskentelyn), mutta paskasta buukkauksesta verotan puolikkaan pois.
  • Kun se Raven tuli aikaisemmin jo mainittua, niin jatketaan vielä vähän näistä ME-kuvion sivukäänteistä. Lasken tällä hetkellä ME-kuvion sivukäänteiksi kaiken, johon liittyy jotenkin Don Callis, josta on muodostunut päämestari Jarrettin manageri. Ensisijainen sivukuvio on siis Ravenin kähinä Callisin alaisuudessa toimivia Red Shirt Securityjä vastaan, joka sai alkunsa viime viikolla, kun punapaidat hoitelivat Jarrettin kimppuun käyneen Ravenin pois päiväjärjestyksestä. Tällä viikolla sama toistui, mutta lopulta Raven sai mahdollisuuden kostoon, kun hän kävi punapaitoja vastaan joukkueottelussa, jossa Ravenin pariksi liittyi tämän ikiaikainen vihamies Sandman, jolla on ollut omat erimielisyytensä Don Callisin kanssa alusta lähtien. Ottelu oli yllättävän ok ja ihan mukavaa meininkiä. Ei mitenkään hieno koitos mutta ihan jees. Ottelun jälkeen Legend ilmestyi paikalle ja auttoi punapaitoja Ravenin ja Sandmanin pieksemisessä, kunnes Erik Watts pelasti facet. Toisessa ME:n sivukuvio-ottelussa toisensa kohtasivat Don Harris ja Abyss, joka teki täysin käsittämättömän heel-turnin viime jaksossa ja liittyi samalla Callisin porukkaan. Tässä jaksossa Callis selitti käännöstä joillain perhesyillä. Joka tapauksessa Harrisin ja Abyssin ottelu oli varsin yhdentekevä ja kehno, mikä oli arvattavissa. Abyssiä nähtiin lisää ME:n jälkeen, kun hän kävi brutaalisti AJ Stylesin kimppuun.
  • Se ME-meiningeistä. Sen jälkeen tärkeintä onkin varmaan puhua X-Divisioonan ykköshaastajuusturnauksesta. Tälläkään viikolla Michael Shanea ei näkynyt missään, mutta sen sijaan uuden Franchise-stablen jäsen Tracy seurasi molempia turnauksen otteluita tiiviisti katsomosta ja raportoi jollekulle henkilölle kaiken puhelimitse. Jälkimmäisessä ottelussa toisensa kohtasivat Dean Malenkon aikoinaan kouluttama X-Divarin uusin nimi Chad Collyer ja myöskin äskettäin TNA:ssa debytoinut Sonjay Dutt. Itse asiassa Duttin paikalla piti alun perin olla Chris Sabin, mutta tämä oli loukkaantunut viime viikon ottelun lopussa, kun Battle Royalin voittanut mysteerinen X oli iskenyt hänet kanveesiin Piledriverillä. Dutt ja Collyer vetivät ihan mukavan X-Divarin ottelun, mutta eihän se ollut mitään verrattuna Low Ki'n ja Christopher Danielsin helkkarin kovaan taisteluun. Tämä kauan toivomani entisen Triple X:n jäsenten välinen ottelu oli todella kovaa tykitystä, jonka ainut ongelma oli aivan liian lyhyt aika. Viisi minuuttia lisää, ja olisi puhuttu varmasti huippuottelusta. Nyt jäätiin hienolle tasolle, mutta oli tämä silti paras ottelu viikkoihin.
  • Myös joukkuedivaripuolella etsittiin uutta ykköshaastajaa 10 miehen Gauntlet For The Gold Matchissa. Joukkeista edustettuina olivat America's Most Wanted, 3 Live Kru, Sonny Siaki & Ekmo Fatu, David Young & Glenn Gilberti ja The Gathering. Kokonaisuutena tämä TNA:n oma miniversio Royal Rumblesta oli ihan kivaa katsottavaa, mutta ei tämä millään tavalla ollut erityisen mieleenpainuva ja ikimuistoinen ottelu. Peruskiva mäiskintä, jossa oli tyypilliset Battle Royal -ongelmat. Lopputaistelu kahden viimeisen painijan välillä oli ihan mukava.
  • Mentiinhän tässä jaksossa nyt jo taas vähän parempaan suuntaan. Paljon auttoi Low Ki'n ja Christopher Danielsin hieno ottelu, mutta ei tässä muutenkaan ollut niin paljon paskaa kuin monissa jaksoissa aikaisemmin. ME-kuviossa on omat ongelmansa, mutta ainakin AJ Styles on pidetty niissä mukana, mikä on ehdottomasti hyvä ratkaisu. Myös Ravenin rooli on ihan kiinnostava, ja katsotaanpa, mihin asemaan Abyss tässä kaikessa vielä päätyy. Voisi ME-puolella paljon tylsempiäkin nimiä olla. Olen myös tykännyt Stingin otteista, vaikka miehen visiitti aika lyhyeksi taitaakin jäädä. Lex Luger taas... mene takaisin kotiin. Edelleenkin aiemmissa arvosteluissani mainitsemat ongelmat häiritsevät taka-alalla, mutta on tässä jotain hyvääkin tapahtumassa. Arvosanaksi Kehno.

---------------------------------------

Weekly PPV #70 (19.11.2003)

Clockwork Orange House of Fun Match
Red Shirt Security (Wilson & Northcutt & Legend) w/ Don Callis vs. Erik Watts & Sandman & Raven
** (8:22)

Singles Match
Kid Kash vs. Shark Boy
** (3:56)

Tag Team Match
Sonny Siaki & Ekmo Fatu w/ Trinity vs. Julio Dinero & CM Punk
** (5:15)

Singles Match
David Young w/ Glenn Gilberti vs. Chris Sabin
* (2:22)

NWA Tag Team Championship Match
Simon Diamond & Johnny Swinger (c) w/ Glenn Gilberti vs. 3 Live Kru (Killings & James) w/ Konnan
*½ (8:56)

NWA X Division Title Shot Triple Chance Tournament Final Match
Sonjay Dutt vs. X vs. Christopher Daniels
**½ (10:41)

Singles Match
Abyss w/ Don Callis vs. AJ Styles
**½ (13:53)

Tulokset:

Spoiler: näytä

Raven & Erik Watts & Sandman def. Red Shirt Security
Kid Kash def. Shark Boy
Julio Dinero & CM Punk def. Sonny Siaki & Ekmo Fatu
Chris Sabin def. David Young
Simon Diamond & Johnny Swinger (c) fought a no contest with 3 Live Kru; NWA Tag Team Titles were held up as a result
Sonjay Dutt def. X, Christopher Daniels to become #1 contender for the NWA X Division Championship
AJ Styles def. Abyss

Yhteenveto:

• Olipa taas niin yhdentekevä jakso, ettei mitään järkeä. Päämestaruuskuvioissa ei tapahtunut käytännössä mitään uutta tai merkittävää. Viime viikkoina kuviota nimellään ryydittäneet Sting ja Lex Lugerkin loistivat poissaolollaan: taisi TNA:lta loppua rahat heidän kanssaan samalla tavalla kuin Hoganin tapauksessa. Tälläkin viikolla tosin Jimmy Hart jatkoi edelleen Hoganin hehkuttamista, ja Jeff Jarrett puolestaan vaati tietää, milloin Hogan lopulta saapuu. Tällä viikolla kuvio käännettiin taas enemmän vuoden 2000 Bash At The Beachin tapahtumiin (Jarrett antoi Hoganin selättää itsensä). Ensin nähtiin jossain oikeassa radioshow'ssa kuvattu pätkä, jossa Hart oli ollut promoamassa viime viikkojen tapahtumista. Kun keskustelu kääntyi BATBin tapahtumiin, Jeff Jarrett rynnisti studioon ja kävi Hartin sekä radiojuontajan kimppuun. Tässä show'ssa Jarrett oli päästä pieksemään Hartin uudestaan, kun tämä vaati kehässä promotessaan selityksiä BATBin tapahtumille, mutta viime hetkellä Hartin uusi kaveri AJ Styles saapui pelastamaan hänet...
• ...Mistä tulikin mieleen, että TNA-tyylisesti ilman mitään selityksiä tai pohjustuksia AJ Stylesille oli luvattu mestaruusottelu Jeff Jarrettia vastaan kahden viikon päähän. Koko asia kävi ilmi show'n alussa nähdyn anglen sivulauseessa. Eikö tätäkään olisi voitu pohjustaa yhtään paremmin? No, nyt ottelu on luvassa - jos vain AJ selviää sinne asti. Tässä show'ssa hän nimittäin joutui kohtaamaan Jeff Jarrettin uuden ystävän Don Callisin suojatiksi ajautuneen Abyssin 1 on 1 -ottelussa. Itse kohtaaminen oli varmaankin illan paras, mikä tosin kertoo karun totuuden illan otteluiden heikkoudesta. Oli se ottelu ihan ok muttei millään tavalla edes erityisen hyvä. Ottelun jälkeen nähtiin joukkobrawlaus, jossa Don Callis, tämän johtamat Red Shirt Securityt, Jeff Jarrett ja Abyss kävivät AJ Stylesiä, Ravenia, Erik Wattsia ja Sandmania vastaan. Kun facet olivat jäädä alakynteen, Dusty Rhodes teki comebackinsa ja kävi vanhan ystävänsä Jeff Jarrettin kimppuun. Lopuksi Dusty haastoi Jeffin siihen kauan odotettuun 1 on 1 -otteluun ens viikolla. Jipii.
• Hulk Hoganin (tai lähinnä siis Jimmy Hartin) ja AJ Stylesin lisäksi Jeff Jarrettin kiusana päämestaruuskuvioissa oli edelleen myös Raven, jonka kohtalo oli edelleenkin hänen omasta mielestään nousta NWA World Heavyweight -mestariksi. Nyt kuitenkin Raven oli ajautunut enemmän feudaamaan Red Shirt Security -porukan kanssa. Jeff Jarrettin manageri ja uusi paras kaveri Don Callis oli tehnyt kaikkensa, jotta Kevin Northcutt, Ryan Wilson ja tuon punapaitaturvamiesten uusin jäsen Legend tekisivät Ravenin TNA-urasta lopun. Avukseen Raven oli saanut ikiaikaisen vihamiehensä Sandmanin ja Don Callisin kanssa loputonta sotaa käyvän Erik Wattsin. Facet kohtasivat turvamiehet show'n avanneessa Clockwork Orange House of Fun Matchissa, joka oli kaikin puolin aika mitäänsanomaton. Ei mitenkään p**ka ottelu, mutta harmillisen yllätyksetöntä HC-mäiskintää. Kyllä sen nyt ihan ongelmitta katsoi, mutta perusmäiskintää kummoisempi se ei millään tasolla ollut.
• Muista mestaruuskuvioista mainittakoon, että X-Divarin mestari Michael Shanelle (joka esiintyi tässä show'ssa ensimmäisen kerran pariin viikkoon) ratkaistiin vihdoin uusi ykköshaastaja, kun Christopher Daniels, Sonjay Dutt ja mystinen sekä jättiläismäinen X ottivat yhteen ratkaisevassa ottelussa. Tuokin ottelu oli harmillisesti laadultaan pettymys, sillä ihan mukavaa meininkiä paremmalle siinä ei päästy. Suurin syy siihen lienee se, että kieltämättä lihaskimppu-X ei millään tavalla sopinut otteluun. Shane Douglas ja tämän uuden Franchise-porukan ainut jäsen Tracy ovat muuten taas seuranneet koko turnauksen kaikkia otteluita kiinostuneena yläkatsomosta. Joukkuemestaruuskuvioissa puolestaan nähtiin harmillisen kehnoksi paljastunut ottelu Simon Diamondin ja Johnny Swingerin sekä 3 Live Krun välillä. Erityisen kehnon tuosta ottelusta teki sen aivan järkyttävän kamala lopetus, joita on TNA:n puolitoistavuotisen historian aikana käytetty varmaan valehtelematta viisi kertaa joukkuemestaruuskuvioissa ja joka on jokaisella kerralla aivan yhtä hirveä idea. Lopettakaa jo TNA näiden kuvioidenne täydellinen muniminen. Ei p****le.
• Mitäs muuta tässä jaksossa tapahtui? Eipä mitään kovin jännittävää. Edelleenkin Glenn Gilbertin hyväksyntää hakeva David Young kohtasi yhden viikon "loukkaantumiseltaan" palanneen ja nykyään tosiaan faceroolia vetävän Chris Sabinin erittäin lyhyessä ja siksi mitäänsanomattomassa ottelussa. Kid Kash otteli Shark Boyta vastaan ihan ok:ssa muttei millään tavalla kehuttavassa ottelussa. Ottelun jälkeen Kash yritti riisua Shark Boyn maskin, mutta taas kerran pienten puolia pitävä Don Harris saapui pelastamaan hänet ja hyökkäsi öykkäri-Kashin kimppuun. Hauska anekdootti: pari kuukautta aikaisemmin Harris veljensä kanssa oli yrittänyt viikkojen ajan riisua Sharkyn maskia. Ravenin hylkäämänä omilleen ajautuneet Julio Dinero ja CM Punk kohtasivat Sonny Siakin ja Ekmo Fatun ihan ok:ssa perusottelussa, joka tuntui olevan illan teema. Se ei ole hyvä asia. Ottelun jälkeen Ekmon ja Siakin ongelmat heidän managerinsa Trinityn kanssa jatkuivat.
• Eipä ollut paljon kerrottavaa tästä show'sta. Kaikin puolin täysin turha välishow, johon buukkaajillakaan ei näyttänyt olevan yhtään kunnon ideaa. Suorastaan harmittaa, kuinka paljon TNA käyttää ruutuaikaa tämän Hogan-kuvion promoamiseen, vaikka he varmaan jo nyt tiesivät, että se ei johda mihinkään. Tässäkin show'ssa Jimmy Hart lupasi, että ensi viikolla tulee lisää tietoa Hoganista ja Bound For Glorysta. Sen kun näkisi. Tämä oli puhtaasti Surkea suoritus.

*** AJ Styles
** Sonjay Dutt
* Christopher Daniels

1. WWE WrestleMania XIX - Loistava
---------------
2. WWE Vengeance - Hieno
---------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. WWE Backlash - Ok
6. WWE No Mercy - Ok
7. WWE SummerSlam - Ok
8. WWE Survivor Series - Ok
9. WWE Bad Blood - Ok
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #60 - Ok
---------------
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #58 - Kehno
12. WWE Unforgiven - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #32 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #34 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #41 - Kehno
16. WWE Judgment Day - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #40 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #42 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #61 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #38 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #59 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #28 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #35 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #39 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #50 - Kehno
26. WWA The Reckoning - Kehno
27. WWE Insurrextion - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #56 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #66 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #57 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #69 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #52 - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #37 - Kehno
34. WWA The Retribution - Kehno
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #33 - Kehno
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #44 - Kehno
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #65 - Kehno
---------------
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #36 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #49 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #68 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #51 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #54 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #31 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #26 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #55 - Surkea
46. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #45 - Surkea
47. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #27 - Surkea
48. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #53 - Surkea
49. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #48 - Surkea
50. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #62 - Surkea
51. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #47 - Surkea
52. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #63 - Surkea
53. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #64 - Surkea
54. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #67 - Surkea
55. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #70 - Surkea
56. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #43 - Surkea
57. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #29 - Surkea
58. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #30 - Surkea
59. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #46 - Surkea

Marraskuun vikan TNA-ppv:n arvio huomenna, jos olen kirjoituskunnossa.

[Krizski]

Kiireiset viikot jatkuvat, joten Summerslamin katsaus tulee vasta nyt! Video on ollut siis tietenkin pihalla jo viime sunnuntaista lähtien.

The Krizski - Nostalgiakatsaus Summerslam 2000

Nostalgiakatsaus Summerslam 2000

Raleigh Entertainment and Sports Arena, Raleigh, North Carolina

Kortti on tungettu tupaten täyteen, mikä ennakkoon hieman antaa pelottavia viboja. Saavatko ne tärkeimmät ottelut tarpeeksi aikaa ja kuinka paljon turhaa täytettä pursuaa kesän suurin tapahtuma? JR ja King ovat jälleen selostuspöydän takana.

Six Man Tag Team Match: Right To Censor (Steven Richards, Bull Buchanan & The Goodfather vs Too Cool & Rikishi

Oh God... Right To Censor, tuo pahamaineinen ryhmittymä, joka vihasi kaikkea attitude eran pahuutta. Tuo ryhmä halusi kitkeä väkivallan, alastomuuden ja kaikki ne rakkaat asia, mistä attitude era oli luotu. Myös ryhmittymän Entrance musiikki oli legendaarinen tööttäys, mikä sai varmasti jokaisen korvat vuotamaan verta. Aivan loistava heelstable tähän aikakauteen!

Ottelun taustat liittyivät RTC:n arvoihin. He halusivat Rikishin takapuolen käytön vähemmmälle tms. minkä takia nämä ryhmittymät ottivat Summerslamin avauksessa yhteen. Ottelu oli sellainen ihan kiva avaus illalle, mutta jotenkin tämä ei vain noussut sen korkeammalle. Yleisö kyllä oli hyvin mukana, mikä auttoi tätä ottelua paljon. Myös huumorinkukka hieman kukki Openerin ikana, joten tästä saatiin sellainen ihan nätti avaus illalle, mutta paljon parempaa odotin.

Arvosana: **½

Spoiler: näytä

Winners: Right To Censor

Singles Match: Road Dogg vs X-Pac

DX:n vihoviimeiset mohikaanit halusivat selvittää välinsä. Aluksi tämä oli mukavaa kaverusten välillistä kilpailua, mutta lopulta homma näytti riistäytyvän käsistä erilaisten väärin käsitysten takia. Nyt Summerslamissa tämä DX:n paremmuus tultaisiin selvittämään.

Kahden heelin välinen kamppailu, vaikka Road Dogg olikin yleisön silmissä se face. Eipä tästäkään ottelusta mitään ihmeellistä käteen jäänyt. Ihan mukavaa painia, mutta harmittavan harmaata sellaista. Tämä on myös sellainen ihan nätti, mutta ei se nyt pitkälle riitä kesän kuumimmassa tapahtumassa. Lopetus oli ihan hienosti toteutettu, vaikka se olikin arvattavissa. Silti se ei missään nimessä haitannut.

Arvosana: **½

Spoiler: näytä

Winner: X-Pac via Pinfall

Mixed Tag Team Match for The WWE Intercontinental Championship: Val Venis (c) & Trish Stratus vs Eddie Guerrero & Chyna

Nämä hieman erikoiset joukkueottelumuodot ratkaisemassa singles mestaruuksia eivät ole mitään parhaimpia ratkaisuja, mutta ihan hienosti tuo handlattiin King Of The Ringissa. Nyt kuitenkin oli hieman erikoisempi ottelu tiedossa, kun joukkuetovereina löytyikin naisia. Mestaruuden säilyttämiseen Veniksen tai Stratuksen piti ottaa ratkaiseva suoritus tililleen. Mikäli Eddie voittaa, hän nousee mestariksi tai jos Chyna voittaa, hän nousee mestariksi. Ei siinä mitään, Chyna ja Trish ovat ihan kelvollisia painijoita kehässä, vaikka Chyna välillä laiskalta näyttääkin ja Trish ei todellakaan ollut vielä siinä kunnossa, mitä hän tulisi olemaan joskus.

Taustat olivat kunnossa ja odotin sellaista aika intensiivistä mättöä tästä mestaruusottelusta. Sellaisen myös sain, vaikka ei ihan siinä mittakaavassa. Eddie Guerrero ja Val Venis hoitivat leiviskänsä ihan hyvin, mutta ehkä hieman liikaa keskityttiin tässä ottelussa näihin naikkosiin. Myös minua jo hieman on alkanut risoamaan tämä IC-vyön lenteleminen käyttäjältä toiselle. Ei siinä, ihan kiva tämäkin oli, mutta paljon parempaa aloitusta olisin toivonut Summerslamille!

Arvosana: **½

Spoiler: näytä

Winner: Chyna via Pinfall (NEW WWE Intercontinental Champion)

Singles MatchJerry Lawler vs Tazz

Tazz oli muuttunut mies paluunsa jälkeen. Hän tuhosi kaikki facet määrätietoisesti, ketkä nousivat häntä vastaan. Tästä ei JR pitänyt vaan ilmoitti mielipiteensä selostuksissaan. Jostain Tazz sai nämä kuultua ja tuli uhkailemaan sympaattista JR:ää selostuspöydän luokse. Provosoiminen meinasi tuottaa tulosta, kunnes King sai tarpeekseen. Hän löylytti Tazzia oikein urakalla, mikä muutti Kingin statuksen luultavasti ensimmäistä kertaa faceksi.
Feudi muuttui henkilökohtaisemmaksi, mitä lähemmäksi Summerslamia tultiin. Tazz kaappasi JR:n Kingin autoon ja hajotti auton pesäpallomailan avulla aiheuttaen JR:lle silmävamman. Vasta Summerslamissa JR palasi selostuspöydän ääreen.

Raju feudi ja tuo maaginen tunnelma nostattivat tämän ottelun uusiin sfääreihin. Ilman sitä, tämä olisi ollut hyvin puuduttavaa seurattavaa, mutta nyt tätä katsoi oikein mieluusti. Tazzin No-sellaaminen harmitti, koska kyllä tuo Piledriver pitäisi olla ottelun päättävä liike. Ottelun loppuratkaisu oli todella brutaali, ehkä hieman brutaalimpi, mitä oli alunperin suunniteltu. Hyvän olon tunne valtasi kehoni ja totesin itselleni: Damm, tämähän oli yllättävän viihdyttävä, vaikkei ottelu ollut ihmeellinen!

Arvosana: **

Spoiler: näytä

Winner: Jerry Lawler via Pinfall

Hardcore Match for The WWE Hardcore Championship: Shane McMahon (c) vs Steve Blackman

Voi Steve Blackman... Kuinkahan mones kerta tämä on sinulle, kun tarjotaan pushia? Look kohdallaan, painitaidot kohdallaan, mutta karisman musta aukko on pahasti laskeutunut Blackmanin päälle.
Shane McMahon oli voittanut HC-mestaruuden Steve Blackmanilta vähän vastoin tahtoaan. Mick Foley pakotti ihmepojan vihamiestään vastaan rangaistuksena monista sekaantumisistaan. Ihmepoika nappasi jollain ilmeellä mestaruuden Blackmanilta ja nyt joutui puolustamaan sitä Summerslamissa. Shane yritti päästä mestaruudesta eroon ennen tätä ottelua, mutta Mick Foley poisti 24/7 säännön kreivin aikaan.

Nyt päästiin jo vähän paremmin asiaan. Ottelu kertoi hienosti tarinan, jossa pelkuri McMahon juoksi vihaista mustaa aukkoa karkuun minkä kintuistaan pääsi. Sekaantumiset ja ylibookkaus myös pelasti tätä ottelua, vaikka hieman irrallisilta nuo sekaantumiset tuntuivat.
Ottelu kuitenkin parhaiten muistetaan tuosta järkyttävästä loppuspotista. Ei voi vain kuin ihailla Ihmepoika Shane McMahonin uhrautumista. Julman näköinen pudotus, eikä mua haitannut ollenkaan alustan gimmickitointi. Nyt nähtiin välähdyksiä siitä, mitä kesän kuumin tapahtuma voisi olla.

Arvosana: ***

Spoiler: näytä

Winner: Steve Blackman via Pinfall (NEW WWE Hardcore Champion)

2 out 3 Three Falls Match: Chris Benoit vs Chris Jericho

Oi, ikuisuusfeudi siis vielä sai jatkoa! Koko kevään toistensa kurkuissa olleet kanukit järjestivät vielä kerran draaman keskenään. Benoit kilahti totaalisesti Fully Loadedin jälkeen ja sen sai tuta Benoitin arkkivihollinen Chris Jericho. Jostain ihmeestä nämä kanukit saivat vielä kerran sen kipinän feudilleen, jonka nyt oli tultava päätökseen tässä stipulaatio-ottelussa.

Ottelumuoto ei vain toiminut, minkä suurin syy oli ajan puute. Tuossa ajassa tämä ottelumuoto ei todellakaan päässyt oikeuksiinsa vaan oikeastaan teki hallaa tälle ottelulle. Nuo Fallit tulivat ihan perustellusti, mutta eivät olleet todellakaan mitään tajunnan räjäyttäviä. Myös ottelun lopetus tuli aika halvalla tavalla, mikä nostatti veren painettani.
Kuitenkin haluan korostaa, että bookkauksellisista heikkouksista huolimatta Y2J ja Chris Benoit saivat aikaan oikein messevän painiottelun aikaan. Harmittavasti tämä ei kuitenkaan ansaitse huippuarvosanaa, mutta tähän mennessä selvästi Summerslamin paras ottelu!

Arvosana: ***½

Spoiler: näytä

Winner: Chris Benoit 2-1

Tables, Ladders & Chairs Match for The WWE Tag Team Championship: Edge & Christian (c) vs The Hardy Boyz vs The Dudley Boyz

Nyt se on käsissäni! WWE ensimmäinen TLC -ottelu, mihin oli laitettu koko joukkuedivarin kerma. Tämä kolmikko oli jo WrestleMania 2000:ssa otelleet Ladder -ottelun, joka paikoitellen vastasi hyvinkin TLC:n meininkiä. Nyt kuitenkin oteltiin ensimmäistä kertaa noiden kolmen kirjaimen alaisuudessa.
Edge ja Christian olivat hallinneet WrestleManiasta lähtien mestaruuksia pientä Too Coolin vaihetta lukuunottamatta. Näillä kolmella joukkueella on paljon historiaa keskenään, mikä entisestään nosti fiiliksiä tätä ottelua kohtaan.

Mitähän tästä voisi sanoa? Katsokaa ihmiset ihan itse tämä ottelu ja nauttikaa tästä armottomasta tykityksestä. Uskomattoman raju ja komea ottelu, missä ei säästelty sitä omaa kehoa missään vaiheessa. Myös Hardyjen manageri Lita vastaanotti rajun Spearin kehän ulkopuolella, josta pitää naikkoselle antaa propsit.
Käsittämätön suoritus ja en kyllä itse osaa tästä ottelusta sakottaa mitään pois. Jos kerrankin on paikka lätkäistä se täydellinen arvosana, niin kyllä se paikka pitää käyttää hyödykseen. Ehdottomasti MOTY-kandinaatti!

Arvosana: *****

Spoiler: näytä

Winners: Edge & Christian (STILL WWE Tag Team Champions)

Stink Face Match: The Kat w/ Al Snow vs Terri w/ Perry Saturn

Eih... Eih... Eiiiiih!!! Miksi? Miksi vitussa tähän piti tunkea näin järjetön ottelu?

The Kat ja Terri olivat siis luultavasti WrestleManiasta asti feudanneet tähän saakka ja ihan PPV-tasollakin niitä otteluita ollaan nähty. Samaan hengen vetoon totean, että kauheaa kuraa ne ovat olleet. En yhtään ihmettele tätä naisten divarin tasoa, mutta ONNEKSI toivon kipinä on syttynyt myös kauniimman sukupuolen edustajien rosterissa.

Stink Face Match... Luoja paratkoon, mitä siitä seurasi. Jos äsken oltiin vuoren huipulla, se köysi katkesi ja tiputtiin maan läpi manalaan. Tämä oli tuskastuttavaa, vaikka se omanlaisensa huumoripläjäyksen antoikin. Älkää enää näyttäkö tälläistä sontaa minun nostalgiakatsauksissani!!

Arvosana: DUD

Spoiler: näytä

Winner: The Kat

Singles Match: The Undertaker vs Kane

Jostain täysin käsittämättömästä syystä Kane oli kääntynyt veljeään vastaan. Tietysti edelleen taustalla kyti veljesten iso riita ja historia, mitä ei koskaan saatu päätökseen. Mutta hemmetti soikoon, mikäli ainoa syy tähän oli vain se, että Kane on vain monsteri ja tekee mitä huvittaa, niin hyvin heikolla pohjalla oli veljesten uudelleen lämmitetty feudi. Paremminkin miehiä oltaisiin voitu käyttää, joten skeptinen olen tätä feudia kohtaan.

Ottelu oli taas... No eihän se edes oikein ottelu ollutkaan vaan täysi brawl, missä tuhon veljekset yrittivät repiä toistensa päät irti. Toisaalta loistava veto bookata tästä täysin erilainen koitos, mutta jotenkin vaivanloinen tuo brawl oli kaikenkaikkiaan.
Ehkä illan isoimpia OMG-hetkiä TLC-ottelun spottien kanssa oli Kanen maskin poistaminen. Ensimmäistä kertaa koskaan Kanen naamalta revittiin maski pois ja se tietenkin ajoi monsterin pakomatkalle. Kritisoin kuitenkin sitä toteutusta, koska sitä ei heti tajunnut kuvaruutua katsellessa, että nyt se Taker repi Kanen maskin irti. Kokonaisuutena kuitenkin tämä ei ollut mitenkään kohahduttava vaan yksi illan isoimmista pettymyksistä.

Arvosana: **+

Spoiler: näytä

Winner: No Contest

Triple Threat Match for The WWE Championship: The Rock (c) vs Triple H vs Kurt Angle

Mikä tässä ottelussa on erikoista? Se, ettei WWE Championship ollut ollenkaan se pääasia, mihin tässä mestaruusottelussa fokusoitiin. Pääjuttu oli se, että Triple H:lla ja Kurt Anglella oli menossa vuosituhannen riita, jonka keskuudessa oli HHH:n vaimo Stephanie McMahon. HHH ei voinut sietää vaimonsa kaveeravan Anglen kanssa, mikä taas kummastutti sekä Stephanieta että Anglea. Lopulta PPV:ltä edeltäneessä Smackdownissa Kurt Angle meni suutelemaan Stephanieta tämän ollessa pökerryksissä illan aikana saaduista vammoista.
Eli siis tässä oli The Rock täysin statistin roolissa, mutta jollain ilmeellä HHH ja Angle onnistuivat molemmat yhtä aikaa nappaamaan ykköshaastajan roolit, joten Triple Threat oli ainoa vaihtoehto tälle mestaruusottelulle.

Ottelu alkoi rajulla HHH:n ja Kurt Anglen brawlilla, mikä päättyi erittäin ikävästi espanialaisten pöydän lauetessa ennen aikaisesti. Vaaralliselta näyttänyt tilanne, mutta ottelun tarina luultavasti ei muuttunut missään vaiheessa, vaikka pöytä tekikin tepposet.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia nähtiin mestari Rockin ja haastaja HHH:n intensiivistä painimättöä, mikä on parhaimmillaan viihdyttävää katseltavaa. Lopulta ihmeen kautta Kurt Angle saapui myös taistelemaan WWE:n kirkkaimmasta mestaruudesta ja soppa olikin valmis hämmennettäväksi. Lopputaistelut olivat jännittävät, vaikkakin hieman sekavat. Silti se tarjosi aimo annoksen viihdettä ja seuraavan askeleen Anglen ja HHH:n välisessä vihanpidossa. Kaiken sorron keskellä The Rock tuli, näki ja peittosi haastajansa. Ritarin lailla Angle ottelun jälkeen kaappasi Triple H:n vaimon syliinsä tämän kärsiessä miehensä hurjasta mätkäisystä. Hyvä tapa päättää Summerslam!

Arvosana: ****

Spoiler: näytä

Winner: The Rock via Pinfall (STILL WWE Champion)

Pakko se on myöntää, mutta hieman petyin Summerslamin antiin, vaikka siellä nähtiinkin yksi täydellisyyttä hipova ottelu. Main Event ajoi asiansa, mutta varsinkin alakortin tasapaksuus on rokottava tekijä. Tämä Summerslam olisi ansainnut paremman aloituksen. Nyt sitä piti odottaa todella pitkälle ennen kuin nuotion liekki syttyi kunnon roihuun sammuakseen hetkeksi aikaa uudelleen. Kyllä tämä silti kohtuu positiivisen arvosanan saa, kun OK:n mätkäisen tiskiin.


Krizskin PPV- Ranking 2000:

1. WWE Backlash 2000 HYVÄ
2. WWE No Way Out 2000 HYVÄ
3. WWE Fully Loaded 2000 HYVÄ
4. WWE Royal Rumble 2000 HYVÄ
5. WWE Judgment Day 2000 HYVÄ
6. WWE Summerslam 2000 OK
7. WWE Wrestlemania 2000 OK
8. WWE King Of The Ring 2000 HEIKKO
9. WWE InsurreXtion 2000 KEHNO


Match Of The YEAR -kandinaatit:

1. Triple H vs Cactus Jack (Street Fight) (Royal Rumble 2000) *****
2. Edge & Christian vs The Hardy Boyz vs The Dudley Boyz (TLC) (Summerslam 2000) *****
3. Dudley Boyz vs Edge & Christian vs Hardy Boyz (Ladder) (Wrestlemania 2000) ****½
4. Triple H vs Cactus Jack (Hell In a Cell) (No Way Out 2000) ****½
5. Triple H vs Chris Jericho (Last Man Standing) (Fully Loaded 2000) ****½

Uusi nostalgiakatsaus on jo Youtubessa, joten mahdollisimman pian tulen siitä kirjallisen version postaamaan

[Kenitys]

Varmaa Krizski-laatua taas :) Itse olin tosiaan eilen siinä kunnossa, ettei paljon arvostelupostaukset kiinnostaneet.

Eih... Eih... Eiiiiih!!! Miksi? Miksi vitussa tähän piti tunkea näin järjetön ottelu?

http://www.urbandictionary.com/define.p ... rtain-jerk


TOTAL NONSTOP ACTION WEEKLY PPV #71 (26.11.2013)

Don West ja Mike Tenay selostivat marraskuun viimeisen TNA-ppv:n, kuten kaikki muutkin tämän vuoden TNA-ppv:t. Show aloitettiin varsin räväkästi, kun ensin Jimmy Hart ilmestyi ruutuun katsomosta käsin hehkuttamalla illan Main Eventiä, joka oli historian ensimmäinen Fan's Revenge Match Dusty Rhodesin ja Jeff Jarrettin välillä. Ottelun stipulaatio oli se, että 10 onnekasta fania toimisi ottelussa lumberjackeina, ja Jimmy Hart valitsisi nuo lumberjackit. Jostain syystä Jimmy Hart ei alkupuheessaan maininnut mitään Hulk Hoganista, vaikka vielä viime viikolla hän oli luvannut seuraavalla viikolla uutta tärkeää tietoa Hoganista ja parin kuukauden ajan hehkutetusta Bound For Glory -super-ppv:stä, joka piti muuten ensimmäisten tietojen mukaan järjestää marraskuun lopussa...

...Tuo syy sitten selvisikin aika nopeasti, kun Jeff Jarrett saapui kehään Don Callisin ja Red Shirt Securytien kanssa promoamaan. Heti alkuun Jarrett ilmoitti, että hän oli vihdoin saanut varman tiedon siitä, ettei Hogan ole saapumassa ollenkaan TNA:han ja että Hogan ei tule koskaan ottelemaan NWA World Heavyweight -mestaruudesta. Samalla kertaa Jarrett julisti virallisen lopun Hulk Hoganin uralle, mitä kunnioitettiin hiljaisella hetkellä ja kymmenellä kellonlyönnillä. Toivon todella, että TNA oli vihdoin luopunut toiveistaan Hoganin osalta ja että Hogania ei enää tämän jälkeen mainita lähetyksissä. Seuraavaksi Jarrett alkoikin yhdessä TNA Managing Consult Callisin kanssa linjaamaan uutta suuntaa TNA:lle. Jarrett julisti, että TNA:ssa alkaa uusi aika, jossa hän ja Callis johtavat koko lafkaa. Kaikkien on oltava joko heidän puolellaan tai muussa tapauksessa Jarrett mieltää heidät vihollisekseen. Lopulta Jarrettin promottelun keskeytti Erik Watts, joka jatkoi Jarrettin piinaamista kysymällä jälleen, miksi tämä luovutti ottelun Hogania vastaan Bash At The Beach 2000:ssa. Tämän jälkeen Watts ilmoitti, että kaikki ongelmat Jarrettin tiellä viime viikkoina (Jimmy Hartin saapuminen, Stingin hankkiminen, Stylesin ja Hartin parittaminen ja Stylesin mestaruusottelu) olivat Wattsin ansiota: Watts oli tehnyt kaikkensa saadakseen savustettua Jarrettin (ja samalla Callisin) ulos päämestaruuskuvioista. Tämän promon pointti meni vähän ohi. En ymmärrä, miksi tämä Wattsin ja Callisin turhuusfeud pitää sekoittaa päämestaruuskuvioihin. Angle päättyi siihen, että Callisin uusin hankinta Abyss hyökkäsi Wattsin kimppuun, mutta lopulta AJ Styles, America's Most Wanted ja Raven saapuivat Wattsin avuksi.


Kid Kash vs. Low Ki
Kid Kash oli ilmeisesti tekemässä pientä paluuta X-Divarikuvioihin, sillä viime viikolla hän kohtasi Shark Boyn ja nyt hänen vastaansa asettui yksi TNA:n X-Divarin alkuaikojen ykkösnimistä Low Ki, joka on ilmeisesti tekemässä ihan vakinaisempaa paluutaan TNA:han. Loistava asia, kunpa Ki nyt vain oikeasti jää pidemmäksi aikaa. Toki Kashilla oli muitakin kuvioita edelleen menossa: Kash oli nimittäin kehittänyt kärhämän TNA:n face-turvamiesten ykkösnimen Don Harrisin välillä. Viime viikolla Kash oli juossut pakoon, kun Harris oli yrittänyt hyökätä hänen kimppuunsa sen jälkeen, kun Kash yritti riistää Shark Boyn maskin heidän ottelunsa jälkeen. Tällä viikolla Kash saapui kehään "I Don't Fear Anyone, Especially Don Harris" -kyltin kanssa. Selostamossa ottelua seurasi Low Ki'n entinen joukkuepari Christopher Daniels. Daniels ja Ki olivat jo näyttäneet sopivan riitansa, kun heidän parin viikon takaisen ottelunsa jälkeen miehet olivat lyöneet kättä päälle, mutta tuon jälkeen mysteerinen X hyökkäsi Danielsin kimppuun, ja Ki jätti Fallen Angelin taistelemaan yksin. Erimielisyyksiä oli ilmassa siis edelleen entisen Triple X:n jäsenten välillä.

Olipa kivaa nähdä pitkästä aikaa kahden X-Divarin konkarin välinen kohtaaminen. Tai no, pitkästä aikaa, vastahan toissaviikolla nähtiin tuo mainitsemani Low Ki'n ja Christopher Danielsin ottelu, muttei näitä silti liikaa ole ollut. On näissä aina ihan erilainen tekemisen meininki, kun kaksi oikeasti hommansa hienosti osaavaa tyyppiä pistetään ottelemaan kunnon energinen X-Divarin ottelu. Kid Kashkin on ollut viime kuukausien aikana vähän alavireessä, eikä mieheltä ole nähty montaakaan mainittavan hyvää ottelua. Nyt siihen oli hieno mahdollisuus, kun vastaan asettui Low Ki. Ottelu olikin oikein viihdyttävää ja mukavaa katsottavaa, eli se hoiti openerin roolin vallan mainiosti. Silti olin ehkä hieman pettynyt erityisesti lopetukseen (olisin kaivannut vielä viittä minuuttia lisää aikaa), joten mietin hetken, kallistuuko arvosana kuitenkin vain **½:een, koska ei tämä millään tavalla erityisen huikeaksi koitokseksi kuitenkaan yltänyt. Annan kuitenkin hyvän arvosanan, koska kyllä tätä sen verran mielellään katsoi. Ottelun jälkeen sekä Ki ja Daniels että Kash ja Harris ottivat yhteen.
*** (9:25)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Kid Kash (Roll up after Daniels's interference)

Shark Boy vs. Abyss w/ Don Callis
Tämä jos mikä oli tarinaltaan ja muutenkin täysin tarpeeton ottelu ppv:ssä käytäväksi. Eikö näitä voida käydä ihan tarpeeksi siellä pikkukanavilla lähetettävässä Xplosionissa? TNA:lla oli tosiaan tässäkin vaiheessa jo tv-show, joka oli kuitenkin varsin mitäänsanomaton lähetys, joka näkyi vain joillain paikalliskanavilla. No, tässä ottelussa tarinana oli tietenkin se, että Don Callis ja hänen pomottamansa Abyss janosivat edelleen kostoa ykköshaastaja AJ Stylesilta. Abyss ei ollut viime viikkona onnistunut tuhoamaan Stylesiä, mutta jonain päivänä hän sen vielä tekisi. Nyt Abyss tahtoi treenata AJ Stylesin pieksemistä ottelemalla TNA:n vakiojobberiface Shark Boyta vastaan. Callis oli saanut lietsottua Abyssin sellaiseen mielentilaan, että hän kuvitteli Shark Boyn itse asiassa olevan Styles.

Tämä oli kaikin puolin turha ja mitäänsanomaton squash. Ikävä kyllä tällaisia tulee aina välillä näissä TNA:n viikottaisissa ppv:eissä vastaan, koska nämä paikkaavat sitä puuttuvan ykköstv-ohjelman paikkaa ohjelmistossa, joten sitten välillä ppv:hen on iskettävä jotain storylineä jatkava squash. Tai minun mielestäni se ei olisi mitenkään pakollista, mutta ilmeisesti TNA kokee sen välttämättömäksi. Oli miten oli, tässä siis pyrittiin jatkamaan Abyssin ja AJ Stylesin sekä laajemmin koko Don Callisin poppoon ja AJ Stylesin / Erik Wattsin poppoon feudia. Ottelusta itsestään ei ole paljoa kerrottavaa, vaikka squashiksi se oli poikkeuksellisen pitkä ja siksi ei myöskään huonoimpia squasheja missään tapauksessa. Shark Boy myi Abyssin voimaliikkeet pirun vakuuttavan näköisesti, ja Sharky sai myös oman huippuhetkensä hallittuaan ottelua hetken aikaa ja hauskuutettuaan yleisöä omalla tutulla tyylillään. Näistä hyvistä puolista huolimatta tämä oli silti vain squash, eikä siksi mitenkään erityisen kiinnostava.
* (3:32)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Abyss (Black Hole Slam)

X vs. Chris Sabin
Mysteerinen X-Divisioonan dominoija, yli 350-paunainen X oli tehnyt debyyttinsä tämän kuun alussa järjestetyssä X-Divarin Battle Royalissa. Kerrottakoon vielä kerran, että X:n maskin takaa löytyi oikeasti siis Carl Ouellett (tunnettu muun muassa WWF:stä Quebecers-joukkueen toisena osapuolena), mutta tätä ei TNA:ssa mainittu. Kayfabessa X oli vain täysin mysteerinen mörssäri, joka oli pyrkinyt ottamaan X-Divarin haltuunsa. Heti ensimmäisessä esiintymisessään X oli voittanut koko Battle Royalin, ja viimeisenä häntä vastassa oli ollut juurikin Chris Sabin, joka kärsi X:n ottelun lopussa tekemästä järisyttävästä Piledriveristä niin pahasti, että hän joutui olemaan viikon sivussa loukkaantumisen takia. Sabin teki viime viikolla comebackinsa, ja nyt hän oli ottanut suureelliseksi tavoitteekseen päästä kostamaan X:lle 1 on 1 -ottelussa.

Ihan kiva ottelu muttei yhtään enempää. Suurin ongelma oli se, että viimeistään tässä ottelussa X todisti, että hän ei ole millään tavalla tarpeellinen osa X-Divisioonaa tai oikeastaan ylipäänsä TNA:n rosteria. Ymmärrän kyllä TNA:n idean, että he halusivat jonkun ison monsterin osaksi X-Divariaan (koska no limits jne.) mutta olisitte nyt odottaneet sitä Samoa Joeta tai vastaavaa sen sijaan, että palkkaatte kehäraaki Carl Ouellettin ja pistätte tälle maskin päähän. Ouellet ei ole missään vaiheessa uraansa ollut varsinaisesti X-Divari-tyylinen painija, ja nyt hän on sitä erityisen vähän. Plussaa pitää toki antaa miehelle siitä, että kovasti hän tässäkin ottelussa yritti parhaansa, mutta kun puolet hommasta on botchattua, kiinnostus katoaa nopeasti. Onneksi Sabin teki hurjasti töitä ottelun aikana ja sai tästä revittyä irti ihan kivan koitoksen. Kunniaa on myös annettava X:lle lopussa nähdystä tosi rajusta Senton Bombista yläköydeltä sisääntulorampille.
** (6:20)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Chris Sabin (Future Shock)

Red Shirt Security (Legend & Northcutt) vs. Raven - 2 on 1 Handicap Gauntlet Match
Ravenin sota TNA:n punapaitaisten heel-turvamiesten kanssa oli alkanut pian sen jälkeen, kun Raven oli saanut lopetettua ikuisuuskamppailunsa James Mitchellin ja Disciples of the New Churchin kanssa. Heti seuraavalla viikolla Raven ilmoitti ottavansa seuraavaksi tavoitteekseen sen tehtävän, jonka takia hän alun perin saapuikin TNA:han: Raven tahtoi nousta vihdoin NWA World Heavyweight -mestariksi. Tämä idea ei kuulostanut Jeff Jarrettin ja Don Callisin mielestä hyvältä, ja niinpä Callis pisti henkivartijansa Red Shirt Securityt pieksemään Ravenin mahdollisimman pahasti. Tämän jälkeen Raven onkin ottanut punapaitojen kanssa yhteen moneen kertaan varsin väkivaltaisesti, sillä Ravenilla ei selvästikään ole pääsyä päämestaruuskuvioihin, ennen kuin hän on saanut tuhottua punapaidat tieltään. Yhden kolmesta Raven on tosin saanut jo suistettua tieltään, sillä edellisessä show'ssa Raven onnistui murtamaan Ryan Wilsonin käden, joten nyt jäljellä olivat "vain" Kevin Northcutt ja Legend, jotka Raven tahtoi piestä samalla kertaa, jotta hän pääsisi nopeammin eteenpäin tavoitteessaan. Lisäkäänteenä Ravenin kuvioihin oli se, että jo parin kuukauden ajan Raven on yrittänyt päästä eroon häntä seuraavista Julio Dinerosta ja CM Punkista (Gatheringistä), sillä Ravenin sanoin hän tahtoo nyt edetä urallaan yksin. Dinero ja Punk eivät ole kuitenkaan tahtoneet hylätä johtajaansa. Kun Raven jälleen kieltäytyi Punkin ja Dineron avusta tässä show'ssa, kaksikko ilmoitti tekevänsä oman roolinsa selväksi tämän illan aikana.

Olipa taas turha ja mitäänsanomaton ottelu. Olin jo etukäteen aika varma, etten tule suuremmin nauttimaan tämän ottelun katsomisesta, mutta silti tämä onnistui alittamaan odotukseni. Varmaan jollain tavalla alitajunnassani olin silti elätellyt toivon kipinää siitä, että Raven onnistuisi saamaan tästäkin koitoksesta mielenkiintoisen, mutta turhaa oli tuo toivoni. Ottelu oli yksinkertaisesti tylsä ja huono. Harmittaa vähän se, että Ravenilla on tavallaan meneillään mielenkiintoinen kuvio päämestaruussotkussa, mutta se ei vain näy millään tavalla otteluissa. Tästä saa suurimmaksi osaksi syyttää sitä, että Ravenin roadblockiksi on pitänyt buukata Red Shirt Security -porukka, joka on aika lailla epäkiinnostavinta paskaa, mitä TNA:n rosterissa tällä hetkellä on - siitäkin huolimatta, että ainakin Legendissä on hitusen potentiaalia. Tämän ottelun voi tiivistää kahteen sanaan: kankeaa brawlia. Raven teki parhaansa, ja sen ansiosta tämä ei DUD-tasolle joudu, mutta huonolta arvosanalta tätä ei pelasta mikään. Ottelun jälkeen Gathering pelasti Ravenin heel-poppoon beatdownilta, mikä oli aikamoinen antikliimaksi tuoksi Punkin ja Dineron lupaamaksi ratkaisevaksi käänteeksi. Olin jo varma, että Punk ja Dinero kääntyisivät heeleiksi kyllästyttään Ravenin yhteistyökyvyttömyyteen.
* (5:51)
Voittaja:

Spoiler: näytä

No Contest (The match was stopped after Abyss's interference)

Michael Shane (c) vs. Sonjay Dutt - NWA X Division Championship
Michael Shane ei ole paininut TNA:n lähetyksissä kuukauteen. Itse asiassa edellinen ottelu oli juuri kuukausi sitten, ja silloinkin vastassa oli Sonjay Dutt. Tällä kertaa pelissä oli kuitenkin Shanen hallussa pitämä X-Divisioonan mestaruus, jonka ykköshaastajuudesta oli viimeisen kolmen viikon aikana järjestetty Shanen ideoima turnaus. Ensin kahdeksan X-Divarin painijaa otteli Battle Royalissa, jonka voittaja pääsi suoraan turnauksen finaaliotteluun. Kaksi muuta paikkaa tuohon finaaliotteluun ratkaistiin siten, että Battle Royalin toinen kohtasi viidennen ja kolmas neljännen. Alun perin Sonjay Duttin ei olisi pitänyt päästä ollenkaan jatkoon turnauksessa, koska hän oli Battle Royalin kuudes, mutta Chris Sabinin loukkaannuttua Dutt sai hänen paikkansa. Ensin Dutt voitti Chad Collyerin, ja kolmen painijan välillä käydyssä finaalissa Dutt hämmästytti kaikki selättämällä X:n. Dutt oli tehnyt TNA-debyyttinsä vasta pari kuukautta sitten, mutta hän on jo nyt pelottavan kovassa iskussa. Shanen tilanne oli sen sijaan paljon epäselvempi, koska kuukauden tauko ei voi tehdä kenellekään hyvää. Lisähuomiona mainittakoon, että Shane Douglas ja hänen uusi apurinsa Tracy olivat jälleen seuraamassa tätä ottelua, kuten he olivat olleet katsomassa kaikkia edellä mainitsemani turnauksenkin koitoksia. Douglasilla oli edelleen meneillään uuden "Franchisen" rakentaminen.

Jälleen Shane ja Dutt pelasivat enemmän kuin mallikkaasti yhteen ja tarjoilivat hemmetin viihdyttävää ja vauhdikasta X-Divisioonan painia, mutta ikävä kyllä ottelu jäi aivan liian lyhyeksi. Ottelua ehti kulua vain pikkaisen rapiat viisi minuuttia, kunnes hommaan sekoitettiin Shane Douglas ja tämän Franchise-kuvio. Tuota storylineä oli ilmeisesti ollut pakko venyttää ylimääräisen kuukauden ajan (minkä takia Shanekin oli varmaan poissa ruudusta sen kuukauden), ennen kuin tämä ilmiselvä käänne vihdoin saatiin. Olen aika varma, että kuvio venyttäminen johtui siitä, että joku TNA:n työntekijä kusi homman pahasti pistämällä silloin noin kuukausi sitten vahingossa Michael Shanen sisääntulomusiikiksi Franchisen pätkän, joten kaikki tiesivät koko ajan, että Shanesta se uusi Franchise tuli, vaikka TNA yrittikin epätoivoisesti saada tilanteen näyttämään toisenlaiselta. No, oli miten oli, ottelu oli itsessään tosiaan oikein kivaa menoa, ja molemmilta nähtiin jopa ihan uusia liikkeitä, joita ei ole aikaisemmissa kohtaamisissa nähty. Harmi vain, että aikaa oli liian vähän ja lopetus oli huono. Kunnon pituudella (vähintään 15 minuuttia) ja buukkauksella näiden kahden ottelusta voisi tulla huippulaatuinen, nyt jäätiin ikävän kauas siitä.
**½ (6:21)
Voittaja:

Spoiler: näytä

Michael Shane (Pinned Dutt after Shane Douglas's interference and a brass knuckles shot)

Simon Diamond & Johnny Swinger & Glenn Gilberti vs. 3 Live Kru - NWA Tag Team Championship
Tämä oli TNA:n alle puolitoistavuotisen historian kolmas kerta, kun mestaruusvyöt vakatoitiin täsmälleen samasta syystä. Kaksi tuomaria laski samaan aikaan kaksi eri selätystä, ja toinen julisti mestarin voittajaksi ja toinen haastajan voittajaksi. Tästä seuranneen sekavuuden takia vyöt vakatoitiin. Kuulostaako omaperäiseltä idealta? Minusta se ei ollut sitä edes ensimmäisellä kerralla, mutta jatkuvasti toistettuna se on jo aivan täysin idioottimaista, koska kuvio on täsmälleen identtinen jokaikisellä kerralla. Joukkuemestaruuskuvioiden lisäksi sama sotku on nähty ainakin kerran X-Divarin mestaruuskahinoissa, ja olen aika varma, että tuota tuplaselätystä on haettu myös pariin muuhunkin otteeseen joukkuemestaruuskahinoissa, koska se tuntuu toistuvan ihan jatkuvasti. Tämän omaperäisen buukkauksen ansiosta joukkuemestaruusvyöt oli nyt siis vakatoitu, ja nyt niiden kohtalo ratkaistaisiin kuuden miehen joukkueottelussa. Vastakkain olivat siis viime viikolla toisensa kohdanneet Diamond & Swinger ja 3 Live Kru, mutta tällä kertaa otteluun oli buukattu mukaan myös Diamondin ja Swingerin manageri Glenn Gilberti ja 3LK:n kolmas jäsen Konnan, jotteivät he pilaisi ottelua sekaantumisillaan.

Yhden asteen parannus viimeviikkoisesta ottelusta ihan jo sen takia, että tällä viikolla ottelulle saatiin kunnollinen lopetus. Toisaalta ei tämänkään viikkoisessa lopetuksessa ollut liikaa kehuttavaa, sillä homma meni lopussa ihan turhan sekavaksi, kun soppaan piti sekoittaa America's Most Wantedin sählääminen. Muuten tämä kohtaaminen oli aika peruspullajoukkuepainia, mikä ei ole kovin hyvä kehityssuuntaus, sillä nyt puhutaan firman joukkuemestaruusdivisioonasta, jonka pitäisi tarjota huipputasoisia otteluita. Viime kuukausina huippuottelut ovat kuitenkin olleet erittäin vähissä, ja tilalla on ollut suhteellisen laiskaa suorittamista. Tässäkin ottelussa tuntui, että lähinnä Ron Killings teki parhaansa saadakseen otteluun edes vähän kunnollista nostetta. Muut vetivät todella rutiininomaisen suorituksen, ja erityisesti Konnan oli taas ihan pihalla. En ole kovin innostunut tästä suunnasta, mihin TNA:n joukkuedivari on menossa. Mestaruusotteluissa pitäisi pystyä parempaan kuin tv-ottelutasoisiin koitoksiin.
** (8:58)
Voittajat:

Spoiler: näytä

3 Live Kru (Killings pinned Swinger after a Sitout inverted suplex slam alias Truth Conviction)

Video angle w/ Roddy Piper
Tässä välissä nähtiin taas vaihteeksi Roddy Piperin esiintyminen etukäteen nauhoitetussa videoanglessa. Nyt Piper puhui jo siitä, kuinka hän tekee paluunsa minä hetkenä hyvänsä, kun sen enempää Vince Russo kuin Hulk Hogankaan eivät ole häntä estämässä. Russon ja Hoganin mainitsemista huolimatta Piper ensisijaisesti sanansa Don Callisille, joka oli edellisen kerran ajanut Piperin pihalle TNA:sta. Piper sanoi, että Calliskaan ei pysty tekemään enää mitään sille, että Piper ilmestyy TNA:han takaisin hetkenä minä hyvänsä. Jaa-a, saa nähdä, mitä Roddy saa aikaan TNA:ssa.


Jeff Jarrett vs. Dusty Rhodes - Fan's Revenge Match
Tämä oli kieltämättä ottelu, jota TNA oli rakennellut pitkään. Harmi vain, ettei se kiinnostanut minua pätkän vertaa ja että olin koko ajan toivonut, ettei tarvitsisi nähdä. Jarrett oli tehnyt Dusty Rhodesin kanssa yhteistyötä TNA:ssa siitä lähtien, kun Rhodes teki TNA-debyyttinsä vuoden 2003 alussa liittymällä sotaan Vince Russoa vastaan. Rhodesilla ja Jarrettilla oli historiaa takanaan WCW:stäkin roppakaupalla, ja niinpä he vähitellen kuukausien aikana hitsautuivat yhteen niin, että Rhodes toimi tietyllä tavalla Jarrettin mentorina sodassa Russoa vastaan. Välillä Rhodes katosi kuvioista mutta palasi aina takaisin. Kaikki meni hyvin, kunnes Jeff Jarrett alkoi syksyllä käyttäytyä koko ajan heelmäisemmin. Samalla Rhodes otti varsin merkittäviä voittoja Russon joukoista, ja hän alkoi vihjailla haluavansa otella maailmanmestaruudesta Russon manageroimaa AJ Stylesiä vastaan. Styles oli saman tien suotuvainen tuohon otteluun, mutta Russo ei tahtonut, että sitä käytäisiin... Eikä tahtonut Jeff Jarrettkaan, joka oli alkanut olla sitä mieltä, että Dusty on koko ajan käyttänyt häntä hyväkseen vain päästäkseen vielä kerran maailmanmestaruuskuvioiden huipulle, jonne hän ei enää raihnaisena paskana kuuluisi missään tapauksessa.

Dustyn mielestä Jarrettin harhaiset kuvitelmat olivat typeriä, ja lopulta ottelu American Dreamin ja Stylesin välille myös buukattiin. Samalla Jarrett sanoi irti ystävyytensä Dustyn kanssa, ja hän mollasi pariinkin otteeseen entistä mentoriaan promoissa (erityisesti sen jälkeen, kun Dusty epäonnistui mestaruuden voittamisessa). Lopullinen sota syttyi, kun Dusty saapui haukkumaan Jarrettia kesken tämän promon kuukausi sitten ja haastoi Jarrettin otteluun, mutta Jarrett ei suostunut ja nöyryytti Dustya lyömältä tämän lakin päästä. Tuon välikohtauksen jälkeen Dustya ei nähty pariin viikkoon, kunnes viime show'ssa hän teki paluunsa ja hyökkäsi kunnolla Jarrettin kimppuun. Nyt Jarrett ja Dusty vihdoin kohtaavat toisensa ottelussa, jossa Jimmy Hart ja kymmenen fania toimivat Lumberjackeina. Kun Jarrett joutuisi ringsidelle, nämä onnekkaat fanit saisivat läimiä häntä nahkavöillä.

En yleensä anna otteluille kovin heppoisesti DUDia, koska mielestäni tosi onnettomassakin suorituksessa on yleensä joku ihan ok juttu, jonka ansiosta juuri ja juuri voin laskea ottelun vielä painikamppailuksi. Tämän takia esimerkiksi Jeff Jarrett vs. Rick Steiner edellisen kuun viimeisessä ppv:ssä oli sentään vielä puolikkaan tähden arvoinen. Ikävä kyllä tässä ottelussa ei ollut yhtään mitään, minkä ansiosta tälle voisi antaa edes puolikasta tähteä. Ensin meinasin kyllä laittaa ½:n arvosanaksi, mutta sitten rupesin miettimään, tykkäsinkö tässä ottelussa yhtään mistään edes hitusen, eikä mitään tullut mieleen. Tunnelma? No, kai se oli ihan ok silloin kun Jarrett sai vyöstä, mutta eipä se silti kovin kummoinen ollut? Tarinankerronta? Paskat, ei tässä mitään sellaista ollut. Buukkaus? Aivan p****estä. Jarrett saatiin näyttämään idiootilta, ja parin minuutin sekoilun jälkeen hommaan piti sotkea tuhat sekaantumista. Miksi Dustyä edes buukataan näihin otteluihin yhä? Niin ja sitten tietenkin se painin laatu... Harmi vain, että tässä ottelussa ei taidettu nähdä yhtään painiliikettä tai mitään siihen viittaavaakaan. Pelkkää Jarrettin karkailua, Dustyn egoboostailua ja satunnaisia vyöniskuja + ne tuhat sekaantumista. Tästä ottelusta ei ollut kenellekään mitään hyötyä, kaikkein vähiten tästä paskasta kärsineille katsojille. Tiesin, että tämä Dusty vs. Jarrett -feud päättynee kamalasti, mutta siltikin tämä alitti odotukseni.
DUD (6:20)
Voittaja:

Spoiler: näytä

No Contest (The match was stopped because of numerous interferences)

*** Low Ki
** Michael Shane
* Sonjay Dutt

Kokonaisarvio Total Nonstop Action Weekly PPV #71:stä: En oikeastaan jaksa enää edes kommentoida, kun TNA tuuttaa tämmöistä taspaksua paskaa viikosta toiseen ulos. Periaatteessa esim. ME-kuvioissa on ihan toivoa, ja X-Divarissakin on taitavia kavereita taas roppakaupalla, mutta jotenkin mikään tämä ei näy show'iden tasossa ollenkaan. Jospa vaikka vuoden loppu toisi taas jonkun huipputapahtuman, kuten viimeeksi. Tämä oli todella Surkea.

1. WWE WrestleMania XIX - Loistava
---------------
2. WWE Vengeance - Hieno
---------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. WWE Backlash - Ok
6. WWE No Mercy - Ok
7. WWE SummerSlam - Ok
8. WWE Survivor Series - Ok
9. WWE Bad Blood - Ok
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #60 - Ok
---------------
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #58 - Kehno
12. WWE Unforgiven - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #32 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #34 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #41 - Kehno
16. WWE Judgment Day - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #40 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #42 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #61 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #38 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #59 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #28 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #35 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #39 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #50 - Kehno
26. WWA The Reckoning - Kehno
27. WWE Insurrextion - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #56 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #66 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #57 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #69 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #52 - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #37 - Kehno
34. WWA The Retribution - Kehno
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #33 - Kehno
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #44 - Kehno
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #65 - Kehno
---------------
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #36 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #49 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #68 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #51 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #54 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #31 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #26 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #55 - Surkea
46. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #45 - Surkea
47. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #27 - Surkea
48. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #53 - Surkea
49. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #48 - Surkea
50. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #62 - Surkea
51. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #47 - Surkea
52. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #63 - Surkea
53. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #64 - Surkea
54. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #67 - Surkea
55. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #70 - Surkea
56. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #43 - Surkea
57. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #71 - Surkea
58. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #29 - Surkea
59. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #30 - Surkea
60. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #46 - Surkea

[Krizski]

Surullista katsottavaa nuo tilastot TNA:n osalta. Luultavasti tuo OK -tapahtuma kannattaa laittaa isolla punaisella viivalla ylös. Aikamoista kuraa tuo on näyttänyt olevan ja jotenkin noista kuvioista on tullut mieleen eräs konkurssiin mennyt painifirma. Ehkä vaikeuksien kautta jossain vaiheessa saamme lukea Kenityksen kehuvan TNA:n tapahtumaa. Sitä sitten ei taas tiedä, että milloin tuo tapahtuu. Kiitos taas mukavasta lukuelämyksestä