Yleinen Painiblogi

[Kenitys]

Olisipa hauskaa järjestää pitkästä aikaa KnockOut, kun edellisestä on jo niin kauan aikaa.




...Ai eikö olisi?

[ViiZei]

Olisipa hauskaa järjestää pitkästä aikaa KnockOut, kun edellisestä on jo niin kauan aikaa.




...Ai eikö olisi?

Nojoo, saatettaisiin saada uusia kärkisijoituksia, kuten DB ja Punk. Tai Steiner.

[DeadManWalking]

Kulliboi voittoon.

EDIT:

Haistakaa kuulkaa v***u! Alkoholilla ei toki ole mitään teko tämän kanssa, mutta painukaa ulos leikkimään sitä smäkkiänne ja jättäkää nämä äänestykset niille, jotka painista jotain tietävät. Voi v***u!

[Jers1]

Olisipa hauskaa järjestää pitkästä aikaa KnockOut, kun edellisestä on jo niin kauan aikaa.




...Ai eikö olisi?

Onpas jättimäisiä yllätyksiä mukana tässä vaiheessa kisaa. Mitä jos järjestäisitte seuraavan vaikka vuonna 2015, niin saataisiin vähän varianssia näihin. Turhaa palstankäyttöä tämäkin.

Eli jos ensi vuonna.

[Riveni]

Kulliboi voittoon.

EDIT:

Haistakaa kuulkaa v***u! Alkoholilla ei toki ole mitään teko tämän kanssa, mutta painukaa ulos leikkimään sitä smäkkiänne ja jättäkää nämä äänestykset niille, jotka painista jotain tietävät. Voi v***u!

Kyseessä oli pahin oikeusmurha ikinä.

Tämänhetkisellä käyttäjäkunnalla KO voisi olla jopa parempi kun uutta nyyppää ei valu sisään kokoajan äänestämään kulliboytä joka todistetusti pitää kullin mausta.

[DeadManWalking]

Tämänhetkisellä käyttääjkunnalla KO voisi olla jopa parempi kun uutta nyyppää ei valu sisään kokoajan äänestämään kulliboytä joka todistetusti pitää kullin mausta.

Pyh, jengi antaisi kuitenkin protestiääniä. Lisäksi kulliboi taitaa olla nykyiselläkin käyttäjäkunnalla siellä melko kärjessä kun kaikkien aikojen parhaista puhutaan, yhtään toki Flairia väheksymättä.

[Kenitys]

Olisipa hauskaa järjestää pitkästä aikaa KnockOut, kun edellisestä on jo niin kauan aikaa.




...Ai eikö olisi?

Onpas jättimäisiä yllätyksiä mukana tässä vaiheessa kisaa. Mitä jos järjestäisitte seuraavan vaikka vuonna 2015, niin saataisiin vähän varianssia näihin. Turhaa palstankäyttöä tämäkin.

Eli jos ensi vuonna.

Toisaalta:

Jos kuitenkin seuraava järjestettäisiin vasta sitten, kun Tebackankin kivekset ovat laskeutuneet eli vasta 3-4 vuoden päästä. Tebacka voi sitten kertoa, kun on aika. Tai Deadmanwalking, jos toimii "Tebiksen" kivespussien virallisena tarkastajana, kuten jutuista voisi päätellä.

Miten on, DMW?

[DeadManWalking]

Te-who-backa?

[Kenitys]

Te-who-backa?

Tunnet varmaan paremmin Tebiksenä, kuten JDub tuossa arveli.

[Show_Stopper]

Connor The Crusher

[Kenitys]

Ei lisättävää.

[Dorian]

Miks tosta Rusevista piti tehä joku geneerinen amerikkavastainen venakko vol. 666? Putin-trollaus toki ihan vekkulia ja rohkeaa ottaen huomioon Ukrainan tilanteen, mutta toi hahmo on kyllä niin aidan ylittämistä sen matalimmasta kohdasta ja lopputulos tullee olemaan jotain Kozlovin luokkaa.

[Kuunlento]

Miks tosta Rusevista piti tehä joku geneerinen amerikkavastainen venakko vol. 666? Putin-trollaus toki ihan vekkulia ja rohkeaa ottaen huomioon Ukrainan tilanteen, mutta toi hahmo on kyllä niin aidan ylittämistä sen matalimmasta kohdasta ja lopputulos tullee olemaan jotain Kozlovin luokkaa.

Koska 7 vuoden sääntö ja 'murrica. Jenkeille kaikki ulkomaalaiset ovat pahoja/yksinkertaisia ja uhkaavat heidän vapautta. Enää puuttuisi se, että Rusev tulee kehään Maamme laulun saattamana, koska Suomi on lähellä Venäjää niin ihan sama.

Ja viihdeteollisuus ei muutenkaan osaa esittää venäläisiä muulla tavalla kuin möther rushaa rakastavina äärikommareina.

[Kenitys]

WM28-porukan kanssa kun puhuttiin näistä Rusev ja Kozlov -vertailuista, niin tuli mieleen se, että paras WWE:n teko olisi nyt palkata Kozlov takaisin ja pistää hänet Rusevin joukkuepariksi. Putin-sympatisoija Rusev taggaamassa ukrainalaisen Kozlovin kanssa olisi jo täyttä timanttia, rubiinia ja vaikka norsunluuta.

[enska]

Miks tosta Rusevista piti tehä joku geneerinen amerikkavastainen venakko vol. 666? Putin-trollaus toki ihan vekkulia ja rohkeaa ottaen huomioon Ukrainan tilanteen, mutta toi hahmo on kyllä niin aidan ylittämistä sen matalimmasta kohdasta ja lopputulos tullee olemaan jotain Kozlovin luokkaa.

Minusta Rusev on varsin onnistunut hahmo, joka seilaa sulavasti äksönin ja komedian välimaastossa. Mies on uskottava atleetti, joka kykenee tuhoamaan kenet tahansa mutta joka samaan aikaan naurattaa kivikasvoisena hölmöläisenä. Eniten repesin uusimmassa RAW'ssa sitä, kuinka Rusev kumarsi, kun Lana ripusti sen naurettavan mitalin miehen kaulaan matsin jälkeen. Huvitun joka kerta myös siitä, kun Rusev ja Lana nyökkäävät toisilleen sisääntulorampilla juuri ennen kuin Rusev lähtee kävelemään kehää kohti.

Täytyy kyllä todeta, että WWE:hen on alkanut vihdoin tulla kivoja hahmoja: on Rusevia, Adam Rosea, Bo Dallasta, Bray Wyattia ja niin edelleen. Eniten näissä gimmickeissä kutkuttaa se, että ne – Rusevia lukuun ottamatta – ovat melko neutraaleja sellaisia. Esimerkiksi Adam Rose on hemmo, jota ei juuri voi lokeroida "hyväksi" tai "pahaksi". Miehestä on tähän asti muodostunut kuva biletystä rakastavana jäbänä, joka nauttii toisten ärsyttämisestä. Se on katsojasta kiinni, pitääkö moista miestä sympaattisena vai inhottavana. Myös Bo Dallas on kinkkinen tapaus: onko Bo tekopyhä ihminen, jonka sisällä elää hirviö, vai onko hän yksinkertaisesti oma itsensä? Bray Wyatt puolestaan on sataprosenttisesti paha (minkä hän myös itse avoimesti myöntää), mutta vetoaa yleisöön silti, koska hän on karismaattinen johtaja. Yleisö siis tekee Braysta hyvän, vaikka hän on oikeasti paha. Emmekä me loppujen lopuksi tiedä myöskään sitä, mitä Rusevin päässä liikkuu; voipi olla, että bulgaari on itse asiassa sydämellinen ja vain Lanan vaikutuksesta kylmä äijä.

Tästä aiheesta aion vielä kirjoittaa jonkin sortin kolumnin, kenties jo lähipäivinä.

[Merovingi]

Curt Hawkins kommentoi eräässä haastattelussa miten Zack Ryderin kohtelu pari vuotta takaperin tappoi pukukopin moraalin:

On The LAW: Live Audio Wrestling he said:
"The worst part of that whole thing is that it really kind of broke the spirit of the locker room. For years, we were told in all these pep talks that there's a brass ring, you've gotta reach for it and it's there for the taking if you work hard enough and get yourself over. And he did it; he defied the odds and actually does it, and all the boys are rooting for him, like 'Oh wow, this is cool as sh*t. This has never been done before.' He got over without the office, without TV time. It was pretty mind-blowing. And then they did just crush it and take it all away from him. To me, I felt the example that set for the rest of the boys was pretty brutal, because then it's like it almost feels hopeless. It's like, you're not going to get pushed unless they pick you to get pushed, and that's kind of it. I thought, above all, that message they sent to the boys was the worst part. They crushed the spirits of a lot of people, like 'Okay, so my hard work here isn't going to pay off, huh?'"

[Kuunlento]

Muualla oli puhetta kayfabesta ja kuinka sitä nykypäivänä ei enää ole (ja joo joo, on muitakin fedejä kuin WWE, mutta viis niistä). Se keskustelu sai kyllä itseni miettimään, että kuinkakohan kauan menee kunnes pro wrestling lajina kuolee tai ainakin menee hyvin undergroundiksi. Vaikka Jim Cornette toisinaan on aika katkera tyyppi niin hän oli siinä oikeassa, että nykyisin sport entertainment faneja on vähemmän kuin entisiä pro wrestling faneja ja jengin määrä tulee vaan laskemaan.

Loppupelissä kaikki me täälläkin ollaan aloitettu pellepainin katsominen nuorena ja jotta tykkäsit lajista niin piti sinun myös uskoa, että joku prosentti siitä on totta. Nyt kun sitä kayfabea tuskin on niin eipä jengi tykästy lajiin. Lajin hiipuminen näkyy jo nykypäivänä, koska jos mietitään, että John Cena on ollut WWE'n kasvot jo 8 vuotta ja 8 vuotta alkaa olemaan jo sen verran pitkä aika (ja eihän Attitude Erastakaan ole kuin 15 vuotta ja silti jengi muistaa Rockit ja Austinit), että lapset jotka katsoivat silloin, alkavat olemaan jo aikuisia. Siltikään et kuule nykypäivänä keneltäkään aikuiselta, että John Cena oli heidän ikoninsa ja inspiraationsa lapsena. Enkä usko, että tilanne on yhtään eri 10 vuoden päästä. Eli todistaa aika hyvin, että wrestling ei kyllä nykyään jätä kehenkään oikee mitään pysyvää vaikutusta johtuen siitä kun kayfabe on kuollut.

[Show_Stopper]

Mitäh, NXT:ssä tuomarina Drake Younger. Ihan vakkarina vielä. Kappas. Tästä seuraa siis epäuskottavinta ref bumpia ikinä.

[Mr.Perfekt]

Tullut katseltua Networkin kautta näitä vanhoja RAW jaksoja jo jonkun aikaa. Alusta aloitin ja seuraavaksi vuorossa olisi sitten SummerSlam 1993. Jospa kerkeisi tuonne vuoteen 1995 ennenkö aloittavat Nitrojen uploadaamisen.

[Show_Stopper]

Joku krizki voisi tehdä aloitteen Battleground-ketjun suhteen että pääsen valittamaan.

[Krizski]

Joku krizki voisi tehdä aloitteen Battleground-ketjun suhteen että pääsen valittamaan.

Teen ehtoolla, kun löytyy sopiva rako

[Show_Stopper]

Pro Wrestlers vs. Zombies

Oh it's real. It's damn real.

[Griffin]

Tulipas katseltua Breaking the Code: Behind the Walls of Chris Jericho. Eli siis tämä Jerichon dokkari. Pakko suositella oli nimittäin hyvä ja mielenkiintoinen pläjäys. Mukana tietysti myös Jerichomaista huumoria.

Sitten tuli katseltua tämä WrestleMania rewind vai mikä olikaan, joka kuitenkin käsitteli CM Punkin asemaa ja uraa WWE:ssä "ennen suurutta". Lähinnä siis MITB-voittoja ja niiden välistä aikaa. Sama asia pisti silmään, kuin Punkin varsinaisessa dokkarissa. Eli siis tuo tylyys, joka piilee tuossa bisneksessä. Varmasti aika heikko esimerkki siitä mitä se todella pahimmillaan on mutta anyway. Eli siis tuo, kun Unforgiven (08-09?) tapahtumassa Punkin piti puolustaa vyötään mutta juuri aikaisemmin hänelle ilmoitettiin, että ei ottele. Orton vain tulee ja potkaisee päähän, jolloin Punk ei pysty puolustamaan vyötään. Ja tämä vain siis siksi, että Jericho pääsee nappaamaan ulkopuolisena voiton, jotta vyö saadaan mukaan Jerichon ja Michaelsin tuolloiseen feudiin.

[MR.Off Topic]

Ajattelin kirjoittaa pitkän viestin, mutta skriivaillaan vähän lyhyempi, kun laiskuttaa. Katsoin tuossa eilen Rawn tai no oikeastaan kelailin viimeisimmän WWE:n lippulaivaohjelman. Kovin monesta asiasta en nauttinut koko tuotteessa, koska minun perusoletus vapaapainista lajina ja viihteen muotona tuntuu olevan hyvin erilainen kuin WWE:n nykyinen kuva samasta asiasta. Näes minulle vapaapaini on jotain, missä eri hahmot pyrkivät olemaan maailmanparhaita kuvitteellisesti kilpailullisessa urheilulajissa ja tämän ympärille sitten kehitetään tarinaa. Tuo on minun perusoletus tästä lajista. WWE:tä katsellessa tuo tuntuu olevan hukassa lähes täysin. Se näkyy ainoastaan main event kuvioissa, mutta muuten se loistaa poissaolollaan. Dolph Zigglerit, Adam Roset, Fandangot, yms, eivät tavoittele parhautta, he ovat ainoastaan yrittämässä viihdyttää yleisöä. Matsin lopputuloksella ei tunnu olevan merkitystä, sillä saadaanko mukahauskoja tilanteita aikaiseksi on. Vapaapainista on tullut jotain tilannekomiikkaa tai jotain.

Esimerkiksi otan Bray Wyattin. En toki ole katsonut kaikkia jaksoja nyt ja, jos jotain oleellista on jäänyt välistä niin korjatkaa toki. Minulle on kuitenkin jäänyt kuva, että Bray Wyatt ei oikeastaan ollut moksiskaan siitä, että otti John Cenalta turpaan heidän feudissaan. Tämä ei käy minun järkeeni. Brayn pitäisi olla musertunut siitä, että ei ollutkaan niin hyvä kuin luuli. Jericho feudi oltaisiin voitu rakentaa tämän pohjalle. Brayllä olisi todisteltavaa, että hän on juuri niin hyvä kuin hän sanoo. Että hän on vaarallinen tekijä kehässä, ilman viittäsataa muuta tyyppiä. Mutta ei mies siirtyy kylmänrauhallisesti seuraavaan uhriin ja testaa, että kaatuisko tämä. Unohdetaan koko John Cena seikkailu. Ei osu minun kaaliin.

[enska]

Esimerkiksi otan Bray Wyattin. En toki ole katsonut kaikkia jaksoja nyt ja, jos jotain oleellista on jäänyt välistä niin korjatkaa toki. Minulle on kuitenkin jäänyt kuva, että Bray Wyatt ei oikeastaan ollut moksiskaan siitä, että otti John Cenalta turpaan heidän feudissaan. Tämä ei käy minun järkeeni. Brayn pitäisi olla musertunut siitä, että ei ollutkaan niin hyvä kuin luuli. Jericho feudi oltaisiin voitu rakentaa tämän pohjalle. Brayllä olisi todisteltavaa, että hän on juuri niin hyvä kuin hän sanoo. Että hän on vaarallinen tekijä kehässä, ilman viittäsataa muuta tyyppiä. Mutta ei mies siirtyy kylmänrauhallisesti seuraavaan uhriin ja testaa, että kaatuisko tämä. Unohdetaan koko John Cena seikkailu. Ei osu minun kaaliin.

Minusta tällainen emoilu ei sopisi missään nimessä Brayn kryptiselle hahmolle. Miehen mielenkiinto on nimenomaan siinä, ettei kukaan tiedä, mitä hän ajattelee tai tuntee. Olisi haaskausta, jos hän yhtäkkiä avautuisi tuolla tavalla ja muuttuisi siten tavalliseksi kuolevaiseksi.

Mutta muutoin olen samoilla linjoilla. Vika piilee Wanhan Wrestlahmentin mukaisessa kastijärjestelmässä, joka on tylsä ja järjetön. Jos painijoita ei luokiteltaisi näin radikaalisti pää- ja sivuhahmoihin, rosteri olisi pullollaan nälkäisiä yksilöitä, joista liki jokaisesta olisi nousemaan päämestariksi.

Väläytän taas sitä aiemmin käyttämääni Stanley Cup -vertausta. NHL:ssä on 30 joukkuetta, joista osa (Kings, Blackhawks, Bruins jne.) on tällä hetkellä liigan parhaimmistoa ja osa (Oilers, Flames, Islanders jne.) pohjasakkaa. Näiden ääripäiden väliin mahtuu monta tasavahvaa joukkuetta (kuten Stars, Avalanche ja Wild), jotka ovat vaarallisia mutteivät kuitenkaan edusta sarjan eliittiä. Vastaavanlainen jako on periaatteessa olemassa myös WWE:ssä, jossa supertähdet (Cena, Reigns, Lesnar jne.) muodostavat eliitin, vahvat midcarderit (Wyatt, Jericho, Barrett jne.) keskitason ja jobberit (Ryder, Slater, Kingston jne.) pohjasakan.

NHL:n ja WWE:n "kastijärjestelmien" välinen ero on kuitenkin siinä, että NHL:ssä mikä tahansa joukkue voi voittaa minkä joukkueen hyvänsä. Esimerkiksi Calgary Flames voi päihittää Boston Bruinsin, vaikka veikkaussivustoilla Bostonin kerroin olisi rutkasti Calgarya pienempi. WWE:ssä näin ei tapahdu (pl. todella harvinaiset tapaukset), koska ennalta-arvaamattomuuden eli jännittävän viihteen tiellä seisoo kivikautinen oppi siitä, että Vince meiden / olcon sinun tactos nijn maasa quin on taiuassa / sijs erota talonboica Keisarin waldacunnasd eli kynnys midcardista main eventiin on ihan liian korkea. Tätä kynnystä tulisi rohkeasti madaltaa siten, että midcarderit alkaisivat voittaa main eventereitä nykyistä runsaasti useammin ja otteluista valtaosa päättyisi puhtaasti.

Ratkaisu muutokseen löytyy niin ikään NHL-vertauksista. Esimerkiksi Pittsburgh Penguins on joukkue, jonka menestys on pitkälti sidoksissa Sidney Crosbyyn ja Evgeni Malkiniin. Jos siis vaikkapa Crosby loukkaantuu, joukkue haavoittuu ja menettää elintärkeän pelintekijän. Tällaista samanlaista systeemiä voisi soveltaa vaikkapa John Cenaan. Jos Penguins on joukkue, joka koostuu erilaisista pelaajista, Cena on painija, joka koostuu erilaisista tekijöistä – fyysisestä kunnosta, psyykkeestä, painityylistä jne. Cenasta siis saisi heti paljon mielenkiintoisemman hahmon esimerkiksi siten, että mies "loukkaisi" olkapäänsä (vrt. Penguins menettää Crosbyn) ja jatkaisi painimista puolikuntoisena. Tällöin moni nälkäinen midcarderi voisi käydä hyeenan lailla Cenaan käsiksi ja napata hänestä tiukkoja ja ennen kaikkea puhtaita voittoja. Tappiokierre puolestaan vaikuttaisi Cenan psyykkeeseen (vrt. Penguins häviää monta matsia putkeen, ajautuu paniikkiin ja joutuu hädissään taistelemaan playoffs-paikasta), jolloin miehestä tulisi entistä haavoittuvaisempi. Näin voittamattomasta main eventeristä tehtäisiin hetkeksi heikko mutta silti vaarallinen ottelija ja monesta lupaavasta midcarderista ison päänahan napannut nouseva stara.

If I ruled the world, painottaisin myös painityylejä. Tekisin jokaisesta painijasta yksilön, jolla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Esimerkiksi em. Penguins on joukkue, joka on pelottavan hyvä tekemään maaleja mutta jonka maalivahti ei lukeudu liigan parhaimmistoon. Siksi Penguinsiä vastaan on helppo luoda taktiikka: puolusta kärkiketjuja vastaan vimmatusti ja pommita Fleurya niin paljon kuin mahdollista. Jos myös painijoilla olisi hyvät ja huonot puolensa, vastaavanlaista taktikointia (eli tarinankerrontaa) voisi hyödyntää myös WWE:ssä. Tästä syystä diggaan suurikokoisten painijoiden kuten The Great Khalin otteluista, koska niissä on aina vesiselvä tarina: pienemmän vastustajan taktiikka on käyttää hyväkseen valtavan Khalin kankeutta. Kun taas joku Cena kohtaa Ortonin, narratiivi on olematon, koska kummallakaan painijalla ei ole kiinnostavia yksilöllistäviä ominaisuuksia, jotka loisivat heistä uniikkeja eli erilaisia ottelijoita.

Jos painijoiden tyylejä hyödynnettäisiin kunnolla (ja tiukalle kastijaolle sanottaisiin sayonara), jo pelkän otteluparin ilmoittaminen paperilla herättäisi kysymyksiä (ja siten itse ottelua ennakoivan tarinan):

Miten pienikokoinen Bo Dallas kykenee päihittämään valtavan Khalin?

Miten Calgary Flamesin heikohko hyökkäyskalusto onnistuu murtamaan Boston Bruinsin erinomaisen puolustuksen?

Keksiikö submission-spesialisti Daniel Bryan jonkin sellaisen lukon, jolla saisi äärimmäisen sitkeän John Cenan luovuttamaan submission-ottelussa?

Keksiikö New York Rangersin valmentaja jonkin sellaisen ykkösketjun, joka kykenisi tekemään maaleja Jonathan Quickin selän taakse?

Kannattaisiko Sheamuksen otella Brock Lesnaria vastaan tyypillisellä intensiivisellä tyylillään vai pitäisikö hänen otella maltillisemmin ja viekkaammin?

Kannattaisiko Chicagon peluuttaa Patrick Kanea ja Jonathan Toewsia eri ketjuissa vai pitäisikö heidän muodostaa hirviömäinen ykkösketju?

Onko kenestäkään voittamaan Cesaroa battle royal -ottelussa?

Onko kenestäkään torjumaan Jussi Jokisen rangaistuslaukausta?

Mutta ei, todellisuudessa painijoiden mielenkiintoisia ominaisuuksia ei alleviivata. Cesaro on joo "ilmiömäisen voimakas atleetti" ja Sheamus "todella sitkeä mies", mutta miksi näitä vahvuuksia ei viedä pidemmälle? Siis selvästi pidemmälle? Sitkeä Sheamus olisi varsin mielenkiintoinen vastustaja esimerkiksi Ruseville, joka hermostuisi siitä, ettei koskaan saisi irlantilaista luovuttamaan (vaan Sheamus häviäisi austinmaisesti pyörtymällä). Sitten taas joku Roman Reigns olisi kiehtova näky Daniel Bryanin kaltaista painimasiinaa vastaan, koska silloin raaka voima ja rohkeus kohtaisivat teknisen taidon ja oveluuden. Kanveesissa Reigns olisi pulassa, mutta pystypainissa heikompi Bryan ei mahtaisi Romanille mitään. Tällaisia ominaisuuksia alleviivaamalla kenestä tahansa painijasta voisi luoda uskottavan pääottelijan. Enemmän RVD:n kaltaisia hardcore- ja Bryanin kaltaisia submission-spesialisteja ja vähemmän esim. The Mizin kaltaisia (painityylillisiä) haamuja.