Mitä sä teet elämässä?

[Darien Fawks]

Ensimmäinen ketjuni sitten... pitkään aikaan! Ja vielä Muu keskusteluun, no less. Olen alkanut taas hieman innostua kirjoittelemaan tänne.

Voi olla, että tämä siirretään roskakoriin tai jonkin jo olemassa olevan keskustelun jatkoksi, mutta koitetaan...

Eli olen sen verran kauan ollut poissa täältä, että jokunen uusikin kasvo on tänne tullut. Siis sellaisia, joita en ole männävuosina nähnyt tai sitten vain yksinkertaisesti huomannut. Siis käytännössä joko Suomi24:stä tänne päärosteriin nousseita tai sitten vain entisiä Avoin vapaapainikeskustelu -jobbereita. Esimerkkinä nyt vaikka sellaisia nimiä kuin TheChosen, Griffin, Krizski, Kossi5, luulokuningas, Ravenwood, Dedu ja Ultimate. En tiedä, oliko kaikissa oikea kirjoitusasu.

Anywayzee, olen vähän tullut siihen tulokseen, etten dyykkailisi tuota Roskakoria. Sen sijaan panostan enemmän painikeskusteluihin ja ehkä jossain vaiheessa tänne muuhun keskusteluunkin. On täällä kirjoittelu kuitenkin vähän sellainen kotiinpaluu. Mutta Roskiksen ulkopuolella ei samalla tavalla ehkä tutustu kaikkiin käyttäjiin nimimerkin takana.

Asiaan. Tänne voisi siis hieman kertoa, että mitä ylipäätään tekee elämässä. Minulle on esimerkiksi hieman kysymysmerkki, mitä moni foorumin vanhoistakaan parroista tekee. Onko DeadManWalking töissä Urheiluruudun kulisseissa? Opiskeleeko Offari putkimieheksi? Kuuluuko Migu.22 vasemmistonuoriin? Onko Jack DiBiase porho, joka sijoitti aikanaan omaisuuden silloiseen uuteen firmaan nimeltä Nokia? Opiskeleeko Japeet humanistisella alalla? Eli lyhykäisyydessään kysymys kuuluu: mitä sä teet elämässä? Millä alalla, millaisia hommia, mihin suuntaunut, mitkä on intohimot? Kukin tulkitsee kysymyksen omalla tavallaan, ja varmasti muutama pakollinen "vedän viinaa viikolla ja viikonloppuisin" -vastaus mahtuu mukaan (I'm looking at you, The Rocker... no joo, no offense, mut aattelin, et kaveri vois itse sanoa noin), ja se on ihan fain.

Heitin läpällä foorumijättiläisen Ravenwoodin nimen tuonne alkuun. Se oli siellä todistamassa pointtiani.

[Phenomenon]

I wanna rock!

[Darien Fawks]

I wanna rock!

Asianmukainen kevennys.

Olen muuten luullut, että tuossa yhdessä kohtaa lauletaan maksu-tv:stä:

"We don't want nothing, not a thing from you". Ajattelin aina "We don't want nothing on pay-per-view!"

https://www.youtube.com/watch?v=4xmckWVPRaI#t=119

[Ravenwood]

Elämäni meni juuri murskaksi kun et muka muista mua.

[Migu.22]

Kuuluuko Migu.22 vasemmistonuoriin?

Hauska veto, sillä tämä on lähestulkoon todellisuutta. Olen osallistunut kyllä kyseisen järjestön tilaisuuksiin pariinkin otteeseen, ja ainakin tällä haavaa oma äänestyslipuke on punainen, enkä näe että asia tulisi muuttumaan - ellei jokin pienpuolueista nouse senverran vahvasti esille, että heille annettu ääni ei mene tuhkana tuuleen. Vasemmistonuoriin en kuitenkaan ole "virallisesti" koskaan liittynyt, koska en koe tämänkään tasoisella sitoutumisella olevan varsinaista hyötyä itselleni. Toki tukisin varmasti sen itselleni läheisimmän suuntaumuksen toimintaa ja löytäisin enemmän samanhenkisiä ihmisiä. Varjopuolella on se, etten tosiaan allekirjoita kaikkia vassareiden aatoksia, ja keskustelen mieluummin asioista nimenomaan erilaisen mielipiteen omaavien henkilöiden kanssa, kuin runkkaan ristissä ja mietin kuinka hienoa olla kerrankin samaa mieltä... En kyllä tiedä. Pitäisi varmaan liittyäkkin. Etenkin vasemmistonuorten ajatukset tulevaisuuden työtilanteesta ja sen rakenteellisesta muutoksesta on kutkutellut omia makuhermoja.


Tällä hetkellä vedän päihteitä viikolla ja viikonloppuisin (jasiis tälläkin hetkellä). Näin raskaalla kädellä viihteily niillä perusteilla, että oma kesäloma jäi tänä vuonna kolmen viikon pituiseksi, ja kelien jo ollessa tuonkaltaiset kuin ne ovat jne jne. Kaikenlaisia itsepetoksellisia perusteluja on mahdollista heittää, mutta ei se sitä muuta mihinkään. Veän ku veän.

Kuukauden vaihtuessa on tosin paluu arkeen, ja itselleni se tarkoittaa opintojen jatkumista Tampereen Yliopistossa. Tietojenkäsittelytiedettä luen, mutta "erikoistumisesta" ei ole vielä varmuuksia. Vuorovaikutteinen teknologia vaikuttaisi sinällään mielenkiintoiselta ratkaisulta, että siinä pääsee oletusarvoisesti lähemmäs niitä "käden töitä", eikä tarvitse ihan koodiorjana painaa. Automaatiotekniikkaa sivuavia aihepiirejä ajattelin myös ottaa niin paljon kuin mahdollista (lue: häviävän vähän, kun en missään teknillisellä kuitenkaan ole) opintoihini, sillä niissä hommissa näen tulevaisuudessa olevan ainakin töitä. Ainoa varma täky opintojeni kannalta on se, että lähden vaihto-opiskelemaan käytännössä hinnalla millä hyvänsä, ja suosittelen sitä myös vilpittömästi kaikille muillekkin.

Opiskelu on siis se "vakio" elämässäni vielä muutaman vuoden, mutta en kuitenkaan pidä sitä millään tavalla tärkeimpänä tekijänä. En edes kovinkaan tärkeänä, jos tarkkoja ollaan. Se on toki se vastaus, joka annetaan silloin kun joku tuntematon/puolituttu kysyy "mitä sä teet? niinku elämässä nyt?". Se oikea versio siitä, mitä teen elämässä (taisiis, enemmänkin elämällä) on taasen täysin mahdotonta muotoilla ja pudottaa mihinkään keskustelun lomaan. Kai se on lyhykäisyydessään kokemista ja oppimista, kaatumista ja kasvamista, oman maanpäälisen taivaan rakentamista pala kerrallaan. Ikinä ei voi olla täydellinen, mutta jos 99-prosenttinen onnellisuus siihen omaan elämään on saavutettavissa, tähtään mielelläni siihen. "Hipihtävää paskaa", kuten jotkut asian ilmaisisivat, löytyy omasta maailmankatsomuksesta hyvinkin paljon, mutta minkäs minä sille voin että niillä on niin järkeviä ajatuksia.

Emmätiedä, kirjotan kappaleen tekstiä ja poistan sen, kun lähtee rönsyilemään ihan jonnekkin muualle. Älä kysy näin vaikeita. Ja kerro nyt sinäkin Darra jotain. Vaikka mitä muuta elämässä tapahtuu lapsen ohella.

[takaovi]

Maanantaina starttas uus luku elämässä kun tuli alettua AMK opinnot. Kolmen työelämässä vietetyn vuoden jälkeen ihan mukavaa vaihtelua (ainakin vielä). Muuten karavaani kulkee ja koirat haukkuu melkolailla vanhaan malliin, joskin paini on alkanut jäämään kyllä todella vähiin...

[pz0001]

Minäkin mahdan kuulua näihin foorumin tuntemattomiin jäseniin, vaikka johan täällä on kohta seitsemän vuotta tullut notkuttua. Tällä hetkellä muuttohommat paikkakunnalta toiselle on se juttu. Kuun loppuun mennessä pitäisi olla vanha asunto tyhjä. Muutan siis Lapista takaisin Kainuuseen ja ryhdyn lukemaan espanjaa. Vapaa-aikana lähinnä otan olutta, katselen jotain paskoja sarjoja Netflixistä ja mobiilidevaan.

[Jers1]

Kuuluuko Migu.22 vasemmistonuoriin?

Hauska veto, sillä tämä on lähestulkoon todellisuutta. Olen osallistunut kyllä kyseisen järjestön tilaisuuksiin pariinkin otteeseen, ja ainakin tällä haavaa oma äänestyslipuke on punainen, enkä näe että asia tulisi muuttumaan - ellei jokin pienpuolueista nouse senverran vahvasti esille, että heille annettu ääni ei mene tuhkana tuuleen. Vasemmistonuoriin en kuitenkaan ole "virallisesti" koskaan liittynyt

Hauskaa, itse taas olen kuulunut Vasemmistonuoriin kohta pari vuotta mutta en ole kertaakaan osallistunut mihinkään...

Muuten menee elämässä aika kivasti. En päässyt opiskelemaan (hain Helsingin valtiotieteelliseen politiikan tutkimukseen), mutta eipä haittaa oikeastaan koska onnistuin nappaamaan työpaikan kesään saakka. Olin siis entisessä opinahjossani (yläkoulu + lukio) sivarissa vielä pari viikkoa sitten. Työnkuvaan kuului lähinnä avustajan hommia siellä missä tarvitaan (useasti pienryhmän kanssa matikkaa ja seiskaluokkalaisten kanssa teknisen työn tunneilla) ja kaikkea mahdollista tietokoneisiin liittyvien asioiden ratkomista. Lisäksi tuli roudattua ja hallittua äänentoistovehkeitä erinäisissä juhlatilaisuuksissa. Loma-ajat vietin sitten kaupungin ATK-keskuksessa tekemässä sitä sun tätä mitä nyt voisi kuvitella.

Tästä päästäänkin tähän "uuteen" työhön. Nyt syksyllä valmistui sekä täysin uusi koulurakennus että vanhan rakennuksen iso remontti jonka yhteydessä uusittiin ATK-laitteistoa rankalla kädellä, mm. kaikille opettajille tuli omat kannettavat tietokoneet ja luokkiin uudet älytaulut ja lähiheijastusprojektorit ja vaikka mitä muuta vielä. Kaiken muutto- ja remonttihässäkän keskellä onnistuin osoittautumaan erittäin hyödylliseksi kaveriksi joten heti kesälomilta palattuani rehtori kysyi että kiinnostaisiko työpaikka. Tottakai kiinnostaa kun tullaan tarjoamaan. Sivarihommiin tuli sen verran parannusta että palkka on nyt TESin mukaista päivärahan sijaan ja avustajan hommat on jääneet pois koska ei vain ole yksinkertaisesti aikaa tehdä niitä. Käytännössä teen siis niitä hommia joita ATK-keskuksen tyypit tekisi jos niillä vaan olisi resursseja päivystää jatkuvasti täällä. On tämä työ ihan palkitsevaa, kehuja on tullut viime aikoina paljon mikä on tietysti mukavaa.

[Coca]

Muutin viikonloppuna Nurmijärvelle opiskelujen perässä. Yhteisöpedagogiopinnot pyörähtävät käyntiin ensimmäinen päivä. Olen koittanut tässä tutustua tähän pieneen paikkaan rundailemalla ympäriinsä, mutta jengi ei täällä päin taida notkua kummemmin ulkosalla. Uutta Sims-tyylistä omakotitaloa vierivieressä ja kadulla vastaantulevat ovat poikkeuksetta alakouluikäisiä lapsia. Ärrältä voi spotata kourallisen vanhuksia ja törmäsin eilen muutamaan teiniin kirjastossa. Muuten pidellyt tosi hiljaista. Tässäkin on kuitenkin puolensa. Metsät ovat ihan hullun kauniita ja saan seesteisesti asustella kauniimman puoliskoni kanssa prameassa saunallisessa kerrostalokämpässä!

Vanhat harrastukset jatkuvat yhä. Aamut käynnistyvät meditaatiolla, lueskelen päivittäin itämaista filosofiaa ja nautin pikkujutuista! Kaikki on oikeastaan tosi hyvin! Muutoksen aikoja elellään ja portit ovat auki! Uusia ihmisiä virtanee elämään lähipäivinä. Jos joku asuu tässä lähellä, yhteyttä saa totta kai ottaa!

[Griffin]

Teen elämässä töitä, vietän perhe-elämää, urheilen ja pidän hauskaa.

Töissä olen ollut aina samassa mestassa. Perus tehdasrotta. Hyvin kyllä viihtynyt, sillä tämä suhteellisen pieni työporukka on vähän niinkuin kasa kavereita. Pari vähän ulkopuolisempaa mutta muutoin kaikki tuntee jo entuudestaan ja on ystäviä ihan vapaa-ajallakin. Itse työ on ihan kivaa ja erityisen hyvin viihdyn siis juuri siksi, koska ilmapiiri on todella hyvä. En ole ainakaan vielä kokenut, että tarvitsisi mitään muutosta nykyiseen tällä rintamalla.

Perhe-elämään kuuluu tärkeimpänä osana poikani, joka on reilun vuoden vanha. Tärkein asia elämässäni, jota pidän myös hienoimpana saavutuksenani. Tämän lisäksi siis muija ja kaksi tytärpuolta. Näiden lisäksi perhesuhteista lähimpänä ovat isovanhemmat, jotka ovat parhaita ikinä. Sitten äitini ja isäpuoleni, joiden kanssa olemme paljon tekemisissä. Heillä on myös kaksi lasta, pikkuveljeni, jotka ovat 5v. ja 4v. Tämän lisäksi minulla on isosisko. Hänen ja hänen miehensä kanssa myös vietämme paljon aikaa. He itseasiassa odottavat lasta, joten minusta on tulossa eno. Isäni kanssa olen vähemmän tekemisissä mutta jonkin verran kuitenkin. Hänellä on myös naisystävä ja he saivat myös lapsen vähän ennen, kuin me saimme. Kuulostaa vähän hassulta, eikö? Minulla on siis oma poika, isosisko, kaksi pikkuveljeä, yksi pikkusisko ja kaksi tytärpuolta. Ja tulonpäällä siskon poika. Melkoisen lapsipainotteista on siis arkeni. Asustamme omakotitalossa, jonka ostimme viime vuoden lopulla. Hyvin olen viihtynyt ja pikku hiljaa saatu kotia kuntoon ja itsemme näköiseksi. Tätä ennen asuimme rivitalo neliössä sekä kerrostalo kolmiossa.

Ystävät ovat myös todella iso osa arkea ja minulla on niitä paljon. Vuosien varrella on tullut paljon erillaisia "porukoita", joissa olen ollut. Voisi sanoa, että minulla on neljä isoa kaveriporukkaa. Kavereita siis todella paljon mutta hyviä ystäviäkin löytyy monta. Näistä kaksi parasta ja tärkeintä ystävääni on poikani kummisetiä. Ystävien kanssa olen aina viettänyt todella paljon aikaa mutta nyt perhe-elämän myötä se on luonnollisesti vähentynyt. Surullista, että tämän vuoksi osa kavereista on jäänyt todella vähälle huomiolle. Pyrin kuitenkin näkemään paljon ystäviä ja kavereita yhä.

Urheilen eri palloilulajien muodossa. Yhdessä pelaan ihan sarjatasolla, jolloin tottakai se on ihan ykköslaji. Tämän lisäksi paria lajia tulee pelailtua ihan höntsäporukalla ja puhtaasti urheilumielessä. Pyrin kuntoilemaan myös rattailessani pojan kanssa sekä ihan kuntosalikäynneillä. Joskus saliin jopa panostin mutta nyt ei aika yksinkertaisesti riitä.

Vapaa-ajalla siis urheilen, katselen sarjoja/elokuvia, vietän aikaa ystävien kanssa ja viikonloppuisin pidän hauskaa mikäli olosuhteet sen sallii. Aikoinaan aika paljonkin mutta nykyään n. kerran kuukaudessa. Harrastuksiin voisi luokitella myös keräilyn, kun noita sarjoja ja leffoja tulee hyllyyn hankittua. Videopelit on jäänyt pääasiassa nuoruuteen, paitsi änäri, jota tykkään pelailla iltaisin. Jonkinmoisena harrastuksena voisi mainita myös intohimoisen uhkapelaamisen, jonka joku voisi luokitella ihan ongelmaksi. Sitä se paikoitellen on myös ollut..

Foorumilla olen ollut öö.. Vuodesta.. Öö.. Mistä sen näkee? Tuossa profiilissa näkyy vain päivämäärä mutta ei vuotta. Kuitenkin, useita vuosia oli siten, etten painia seurannut juuri lainkaan. Muutos tähän tuli kuitenkin viime vuoden loppupuoliskolla. Nyt seuraan taas intohimoisesti sitäkin mutta vain WWE:n tuotantoa. Tässä nyt jotain tietoa vähän itsestäni..

[Coca]

Hieno ketju muuten, Darien! Tähän mennessä tulleet vastaukset ovat olleet kokonaan forumhahmojen maailman ulkopuolelta. Itseäni ainakin ilahduttaa lukea positiivisella lautauksella varustettua rehellistä tekstiä. Avointa yhteisöllisyyden edistämistä.

[Jack DiBiase]

Onko Jack DiBiase porho

Jep.

[Darien Fawks]

Hieno ketju muuten, Darien! Tähän mennessä tulleet vastaukset ovat olleet kokonaan forumhahmojen maailman ulkopuolelta. Itseäni ainakin ilahduttaa lukea positiivisella lautauksella varustettua rehellistä tekstiä. Avointa yhteisöllisyyden edistämistä.

Olen itsekin yllättynyt vastausten tasosta. Taattua asiaa ollut, ja jokainen nimimerkki on tavalla tai toisella syventynyt. Kuten joku huuteli, niin kertoilen pian itsekin itsestäni. En halunnut aloituspostauksesta liian isoa ja tyhjentävää, kun siitä muutenkin oli suuri osa hiukan offtopicin kaltaista. Kiitos joka tapauksessa kaikille jo tänne vastanneille!

[TheChosen]

Eli olen sen verran kauan ollut poissa täältä, että jokunen uusikin kasvo on tänne tullut. Siis sellaisia, joita en ole männävuosina nähnyt tai sitten vain yksinkertaisesti huomannut. Siis käytännössä joko Suomi24:stä tänne päärosteriin nousseita tai sitten vain entisiä Avoin vapaapainikeskustelu -jobbereita. Esimerkkinä nyt vaikka sellaisia nimiä kuin TheChosen, Griffin, Krizski, Kossi5, luulokuningas, Ravenwood, Dedu ja Ultimate. En tiedä, oliko kaikissa oikea kirjoitusasu.

Ei ihan jobberi, enemmänkin lower midcarderi. Pyörin täällä joskus vuoden 06-08 aikoihin kunnes kiinnostus painiin lopahti. En minä mitään ihmeitä postannut (tosin oli minulla blogi josta tykkäsin paljon) ja Jackia siteraatakseni postaamisessa oli suuri pätemisen halu. Nyt ihan sattumalta eksyin tänne takaisin WWE Networkin takia ja tässä sitä nyt ollaan uutta runnia aloittamassa.

Silloin ennen opiskelin datanomiksi, mutta valmistuminen jäi sitten väliin kun lopetin loppumetreillä kun en halunnut käydä läpi suorittamattomien tuntien ja tehtävien kuormaa. Tällä hetkellä olen suorittamassa toista vuotta ammattikoulun "Korukivi ja jalometalli" artesaani linjaa. Alalle lähdin parempien vaihtoehtojen puutteessa, mutta muuten olen tykästynyt ja voisi tätä kuvitella tekevänsä elääkseen vaikka alalla elättäminen vaatii hieman mielikuvitusta. Muutenkin olen "artistinen sielu" ja on sitä tehty taidetta ennenkin teatterilavoilla monta vuotta. Yli-taiteellisuudesta ja sellaisista asioista kuten abstraktismisi en arvosta kyllä yhtään, vaan olen enemmän käytännöllisyyden, markkinoitavuuden ja viihteellisyyden kannattaja.

Painin lisäksi kiinnostuksiin kuuluu videopelit, hyvät leffat, huonot leffat, glam rock, Japanin opiskelu, kokiksen juonti ja mikätahansa asia jolla on viihteelistä arvoa.

[Mostal0]

Oma elämäni koostuu tällä hetkellä sopeutumisesta Helsinkiin. Aloitin opiskelut Laajasalon opistossa viime viikon maanantaina ja olen vielä vähän siirtymävaiheessa, kun omaa kämppää ei tahdo löytyä.

Vuoden 2013 alusta tämän vuoden kevääseen oli ehdottomasti elämäni vaikeinta aikaa. Elämähän ei koskaan ole helppoa ja kun on vielä tarpeeksi tyhmä ja jalostettu vielä huonolla tuurilla niin esimerkiksi lukio lähti aivan alusta asti menemään päin helvettiä. Kävin sitä koulua siis neljä vuotta, mutta kun mitään ei saa aikaiseksi niin ei saa ja lopetin neljännen vuoden keväällä. Käymättä jäi neljä kurssia ja kirjoituksetkin onnistuin kusemaan. Äidinkielestä kirjoitin kuitenkin kahta pistettä vaille L:n. Sinänsä siis hyvä että kusin ne, voin korottaa joskus sen, se E kun tuli vasta toisella yrittämällä.

Vuosi 2013 oli epäonnen vuosi ja näin jälkeenpäin tuntui siltä että se vuosi ei vaihdu ikinä. Sen vuoden kevään aikana ehdottomasti paras kaverini, jonka olen tuntenut noin kahdeksanvuotiaasta asti ja jonka kanssa soitettiin samoissa bändeissä aina seiskaluokasta asti, sairastui psykoosiin. Tyypin huoneessa kävi YLEn toimittajia ja Matrix-agentit kuulemma seurasivat baarissa etc. etc. etc. Hänellä on diagnosoitu jo yläasteikäisenä ahdistuneisuutta ja jotain muutakin, että todennäköisesti kaveri olisi sairastunut joka tapauksessa jossain vaiheessa. Tässä tapauksessa ihan maltillinen pilvenpoltto itselääkityksenä toimi aluksi, mutta jos vetelee raakajointteja kuin tupakkaa ja on muutenkin altis, niin lopputulos oli se. Kaksi kuukautta se vietti psykiatrisella ja oli aika raffi näky siellä. Lasittunut katse ja selitykset nurkissa olevista infrapunakavereista eivät ole siistejä parhaalta kaverilta, varsinkaan kun oli vetäissyt psykoosipäissään itselleen aika omituisen hiustyylin ja kulmakarvat pois. Saman vuoden aikana kaksi hyvää kaveria lähestulkoon narkkiutuivat. Tai no, lähestulkoon ja lähestulkoon. Jos ei töihin voi mennä ilman piriä niin eiköhän se ole jo narkkiutumista. Ja ihan kuin tässä ei olisi ollut yhdelle vuodelle tarpeeksi, niin marraskuussa yksi kaveri sairastui kivessyöpään. Nämä kaikki taistelut on kuitenkin voitettu. Tämän parhaan kaverin kanssa jäi sairastumisena myötä myös bänditouhut, mutta ne olisivat jääneet joka tapauksessa, siitä lisää kohta.

Musiikkimakuni oli lähes 90-prosenttisesti metallia jostain ala-asteikäisestä asti, mutta em. harrastuksen myötä olen kyllästynyt siihen täysin. Niin kuuntelemiseen kuin soittamiseenkin. Tämä vaihe oli melko hämmentävä, koska se tapahtui niin nopeasti. Kai se on tässä reilun kahdenkympin korvilla ihan normaalia, mutta se oli silti hämmentävää. En oikeasti edes kuunnellut musiikkia varmaan kolmeen vuoteen. Nykyään en muuta teekään ja teen sitä aivan uusin korvin. Myös soittohommat ovat muuttuneet siitä orjallisesta biisien opettelemisesta rentoon jammailuun. Soittaminen on toki aina ollut kivaa, mutta nykyään rakastan sitä. Siis sitä ei voi oikeasti sanoin kuvailla miten paljon sitä rakastan ja kuinka paljon se merkitsee. Tämä on siis oikeasti melko uusi tunne. Nykyään meillä on kolmihenkinen porukka, joka soittaa rockia. Samassa rakennuksessa on kavereilla v***n kova funkrock-bändi ja jammailemme usein keskenämme. Parhaimmillaan yhdeksänhenkisellä kokoonpanolla on soitettu toimivia jameja nauhalle.

Tässä vaiheessa kerrottakoon ihan elämänkatsomuksellinenkin muutos. Itsetutkiskeluhan on Whatin sanoin ihan homoa eikä kovin uskottavaa näin nuorena, mutta tässä iässähän se maailma kai muutenkin alkaa järjestyä päässä. Olen siis aina ollut kaiken rationaalisen ja järkevän ajattelun kannattaja, enkä ole koskaan uskonut mihinkään. En usko vieläkään. Olen kuitenkin alkanut kelaamaan maailmasta ja elämästä, että se mitä ihminen näkee ja kokee tässä ajassa, ei ole kaikki tässä. h**vetin vaikea edes yrittää selittää, mutta uskon että jossain on vielä liuta uskomattomia ajatuksia ja totuuksia. En tiedä mitä, enkä usko että niitä kukaan löytää, enkä niiden etsimisellä vaivaa päätäni, vaan lähinnä kelailen. Ei varmaan kuulosta kovin mullistavalta, mutta sitä se kyllä hieman oli.

Muutin 2012 syksyllä Valkealasta Kouvolan keskustaan. Silloin minulle luvattiin töitä paikallisesta soitinliikkeestä, mutta se kariutui mitä ihmeellisimmistä syistä. Mitään muuta ei kiinnostanut edes yrittää, niin keskityin vain loisimiseen. Keskustaan muuttaminen oli periaatteessa hyvä juttu, koska Valkealaan ei jäänyt enää ketään. Huonoina puolina sitten taas se, että murheita ja ongelmia oli liiankin helppo upottaa baarissa tuoppiin tai kotona pilvenpolttoon. Kävin niin pohjalla, että vasta keväällä yritettyäni vetää itseäni jojoksi tajusin, että tämä ei ehkä ole elämää mitä haluan elää. En sitä kylläkään selvinpäin yrittänyt. Siitä eteenpäin onkin sitten ollut jyrkkää nousua. Myin auton kun en sillä mitään tehnyt, ostin rummut joita ei tarvitse enää ikinä vaihtaa ja sain pelastettua luottotietonikin. Äidilleni olen tästä suunnattoman kiitollinen, ilman häntä minulla ei luottotietoja olisi. Saimme myös uuden mahtavan treenikämpän näihin aikoihin. Olin huhtikuusta kesäkuun loppuun siinä paikallisessa soitinliikkeessä työkokeilussa ja viimeistään silloin sain oikeasta elämänrytmistä kiinni. Kesä nyt meni miten meni, mutta eikös kesät ole sekoilua varten?
Tällä hetkellä menee siis hyvin. Tuo koulu tuntuu h**vetin hyvältä ja olen päässyt jo ensiviikkojen aikana aika siistien juttujen pariin. Vielä kun löytäisin oman kämpän, mutta eiköhän se tästä.

En tiedä kuinka hyvin tämä oikeasti aiheeseen vastasi, mutta teki ainakin h**vetin hyvää kirjoittaa.

EDIT: Ja grammarnatseille, tämä oli puhdasta intuitiota, joten kieliopillisesti kauheaa paskaa.

[Darien Fawks]

Elämäni meni juuri murskaksi kun et muka muista mua.

Yo, dude, etkö lukenut alkupostaukseni lopussa ollutta pientä pränttiä?

Ja Mostalo, hienon hieno postaus! Olen grammarnatsi, mutta ei tuo kauheaa paskaa ollut. Definitely good shit. Glad to have you with us. Yllättävän hyviä postauksia... En suotta ole palannut tälle sivustolle.

[Darien Fawks]

Ja no niin, avaudutaanpas nyt sitten hieman itsekin elämästäni.

Ensi viikon maanantaina alkaa viides lukuvuosi yliopistossa, jossa minulla on suomen kieli pääaineena. Valmistun toivon mukaan viimeistään ensi kesänä kandiksi, mutta maisteriksi minulla menee vielä pari vuotta ellei kolmekin. Haaveena on kaiketi valmistua jonain päivänä lukion äidinkielenlehtoriksi, joka mahdollisesti kirjoittelee vapaa-aikanaan tai kesäisin joko kaunokirjallisuutta tai muuten vain lehtiin tai johonkin.

Opiskelutahtini on ollut varsin verkkainen, mihin ovat vaikuttaneet sekä "sivussa" tehdyt työt että ongelmat pakko-oireisen häiriön kanssa. Pakko-oireinen häiriö (eli Obsessive Compulsive Disorder) on kertakaikkinen h****tti, josta olen saanut kärsiä viimeisenä kahtena seurusteluvuotenani hyvin, hyvin paljon, kuten olen tännekin välillä tarinoinut. Työ puolestaan oli minulle tuona pahimpana aikana sellainen pelastusrengas, joka piti minua pinnalla, koska minulla oli kohtuullisen mukava työyhteisö ja uskomattoman hienoja työtehtäviä. Kirjoitin roolipelitarinaa mobiilipeli Fading Fairytalesiin, jota ladattiin maailmanlaajuisesti jotain 300 000 kertaa. Noin kolmen ja puolen vuoden stintin jälkeen toimari firmassa vaihtui, bisnessuunnitelma muuttui ja meikäläinen jäi työttömäksi.

Työttömyysaika on tarkoittanut opintolainan nostamista ja uusien hommien etsimistä. Kenkäähän sain siis käytännössä vapun aikoihin, jolloin opinnotkin olivat jo kevätlukukaudelta loppuneet. Taskuun ei juuri säästöjä jäänyt, tuhlaajapoika kun olen ja koska matkailtuakin tuli avopuolison kanssa suhteen alussakin aika paljon.

Tällä hetkellä teen jonkin verran kirjoitushommia sekä vapaaehtoisena että palkkaa vastaan. Amusa.fi-sivustolle kirjoittelen teatterista, musiikista ja vähän kaikenlaisesta. Siellä minulla on diili, että saan ehdottaa kiinnostavia kulttuurisia juttuja, joista haluaisin kirjoittaa, ja he sitten hankkivat minulle materiaalit eli esimerkiksi liput tai cd-levyt. Nyt keskiviikkona olin yhdessä teatteriensi-illassa kaverini kanssa samoin kuin viime viikollakin. Lisäksi olen arvioinut tuolle sivustolle muun muassa Anna Abreun tuoreimman albumin ja perjantaina olen menossa Serena Pop & Rock -festivaalia katselemaan. Palkkaus on ihan ok, kun laskee mukaan ilmaiseksi saadut hyödykkeet. Hommaa tosin ei ole ollut ihan kauhean paljon, mutta keskiviikkoinen tapaamiseni sivuston johtajan kanssa loi kuvaa, että duunia saattaa olla jatkossa enemmänkin tarjolla.

Elokuva-arvosteluja kirjoitan Gamereactorille, joka lähettää minulle leffalistat, joista saan valita kiinnostavia blu-ray-levyjä. Viime kerralla minulle luvattiin viisi leffaa: Rio 2, Grand Piano, Love Punch, Pompeji ja Huikopeli. Näistä ei tule rahaa, mutta ilmaiset leffat ovat jees vielä kun niitä voi katsoa vaikka avovaimon kanssa ja vastasyntynyttä sylissä pitäen.

Kesä oli vähän raskas, koska minulla ei ollut paljon tekemistä. Muutenkin olen jo täysin vieraantunut esimerkiksi opiskelijabileistä, mutta eipä sinne oikein mieli tee mennäkään, kun kotona on kivaa avovaimon ja vauvan kanssa. Toisaalta olen jo jonkin aikaa etsinyt lisää ystäviä ihan muutenkin, sillä liika kotona oleminen aiheuttaa kitkaa parisuhteeseen. Nyt ensi viikolla aloitan syyslukukauden ja sivuaineekseni valitsemani englannin lukemisen lisäksi myös liikunnallisia harrastuksia. Meidän kodistamme vain noin 500 metrin päässä on liikuntahalli, jossa järjestetään erilaisia lajeja, joista päätin mennä kolmeen mukaan. Tiistaisin kuntojumppaan, keskiviikkoisin pelaan salibandya harrastelijaryhmässä ja perjantaisin käyn joogaamassa. Näitä kaikkia tulee tehtyä siis tunti kerrallaan, ja nämä ovat hyvää vastapainoa sille, että olen viimeisen kahden vuoden aikana lihonnut alimmasta painostani eli noin 78 kilosta sataan kiloon. Tästä syytän osin mielenterveyslääkkeitäni ja osin tuota OCD:tä, jonka vuoksi myös on tullut varmaan haettua lohtua herkuttelustakin.

Tällä hetkellä uskon, että tilanne OCD:n kanssa on parempaan päin. Olen viime vuosina tutustunut Eckhart Tollen oppeihin ja aloitellut itsekin (Cocakin ylempänä puhui asiasta) hieman meditaatiota. Voisin kyllä suositella Tollen Power of Now -kirjaa kaikille vähänkin kiinnostuneille. Siinä puhutaan paljon nykyhetkestä nauttimisesta, ja se on antanut minulle hyvin paljon uutta elämään. Lisäksi olen mukana syyskuussa julkaistavassa OCD-kirjassa, johon olen lähettänyt elämäntarinani julkaistavaksi. Olen menossa myös kirjan julkkareihin.

Vastikään minua pyydettiin mukaan myös erääseen tekstiseikkailuprojektiin kirjoittamaan tarinaa. Tämä ei ole palkkatyötä, mutta siitä voisi teoriassa tulla sellaista, jos asiat hyvin menevät. Työstävä porukka ainakin on ammattimaista ja oikeasti asiaan sitoutunutta.

Miksi sitten päätin nyt palata tänne sivustolle, kun minulla on viimein näköpiirissä paljon opiskelua, liikuntaa ja vapaa-ajan työtehtäviä ja harrasteita? Olen henkilö, joka tykkää siitä, että on tekemistä. Tykkään siitä, että minulla on monta erilaista viitekehystä ja porukkaa, jossa ja jonka kanssa puuhastella. Vapaapainilla on edelleen osansa elämässäni, ja tällainen foorumikirjoittelu tuo hyvää vastapainoa työmaailman harkitummille ja hiotummille teksteille. Tämä foorumi on yksi kiva juttu lisää elämässäni, ja nyt kun minun täytyy taas löytää elämääni jonkinlainen oikea rytmi, pitää minun oppia aikatauluttamaan asioita ja sitä myötä uskon puolestaan kykeneväni käyttämään aikani merkityksellisemmin ja miellyttävämmin. Joskus olen tännekin kirjoitellut hyvin paljon, mutta loppujen lopuksi hauskempaa on vain aina silloin tällöin syventyä skriivailemaan sekä toisaalta lukemaan viestejä, joita tänne on kirjoiteltu. Eli jos välillä ehtii vähemmän, niin ei sekään aina huono homma ole. Haluan kuitenkin ajatella, että olen taas tullut jäädäkseni.

Muutes – nyt kun täällä Alertissakin on aika paljon porukkaa myös pääkaupunkiseudulta, niin olisi kyllä mukavaa joskus miittailla. Minulla on jo olemassa kuuden hengen Wrestlemania 28 -porukka, jonka kanssa edelleen tapaamme välillä painin ja yleisen catch-uppailun merkeissä, mutta eivätpä lisätoveritkaan pahaa tekisi. Jos joku kiinnostui, niin esimerkiksi Syyskuun selkäsaunassa (FCF:n tapahtuma) olisi kiva pistää jonkinlainen miitti pystyyn. Ja siis ei tietenkään tarvitse olla kotoisin täältä päin, mutta ajattelin, että paikallisille tämmöinen tapaaminen olisi helpompaa.

[The Rocker]

En kaiketi juuri mitään. Jotain painetta olisi muuttaa pois kotoa ja tehdä jotain elämälleen. Enpä kyllä juurikaan jaksa. Seurustelen edelleen (ihme ja kumma). Tosin sekin tilanne saattaa olla muuttumassa. Noh, ei ole vielä joten turha murehtia. Alkoholia kuluu aika reilusti ja etäisyys kaikkeen rasittaa. Sekä henkinen että fyysinen.

Masennuslääkitys on päällä mutta se ei onneksi reagoi alkoholin kanssa joten ei mene vahingossakaan viihdekäytöksi (luojan kiitos en jaksaisi niitä black outteja). Uneen pitäisi saada jotain kun ei tunnu ikinä yöllä olevan väsynyt. Päivät vietän kyllä miltei nukahtamisen rajamailla mutta kun yö tulee niin sitten jaksaa tehdä vaikka ja mitä.

Välillä tuntuu että musiikin kuuntelu ja viihde ovat ainoita asioita jotka pitävät liikkeellä. Ja erossa päihteistä. Tupakoinnin aloitin tuossa vuosi-puolitoista sitten enkä tiedä haluanko edes lopettaa. Syöpä ja keuhkoahtauma tulevat sitten jos tulevat.

Kirjoittelua tulee harrastettua aina välillä jos jaksaa. Yleensä se on angstista paskaa jota ei jaksaisi jakaa kenellekään mutta teen niin silti. Lukemista tulee harrastettua vähemmän nykyään kun se vaatii keskittymistä liikaa. Välillä tuntuu että vain dopamiinitasoja nostattava toiminta on minulle hyödyttävää ja mieluisaa. Ruokahalukin mennyt tässä. Kai sitä voisi paremminkin mennä... noh keväällä hajoittamaan pää uudestaan oikiksen pääsykokeisiin.

[bookert]

Duunissa Ass we speak joten voisihan tässä avautua joutessani. Parasta elämässä nykyään: uskomattoman mahtava kihlattuni, jonka kanssa päälle pari vuotta on tullut oltua sekä meidän yhteinen viisi & puolikuukautinen lapsemme. Välillä tosin olen melko vakuuttunut jälkimmäisen olevan demoni, mutta oli mikä oli, hyvät hetket Jäbän kanssa on niin eeppisiä ettei tuota epeliä voi olla rakastamatta.

TrueHelsinkiläinen olen, asunut sen päälle 26 vuotta kunnes repäisin ja muutin naisen perässä Järvenpäähän 2012 syksyllä. Siellä siis edelleen, muutimme juuri uuteen rivitalokämppään oman pihan ja muutaman lisäneliön perässä. Aina asunut kerrostaloissa, joten OMALLA pihalla grillaaminen on vieläkin huikea elämys. Myös pihalta aukeava mystinen pelto on rentouttavaa töllisteltävää öisen usvan hivelemänä.

Tradenomiopiskelut viimeisellä suoralla, rästeihin hukkuu, oppariaihe hukassa, mutta sentään duuniharjoittelu hyvällä mallilla paikassa jonka sain tuossa keväällä ihan normiduunina, mutta tuttu työnantaja kun on kyseessä, saan lukea tämän palkallisen ajan harjoitteluksi.

Paini on ollut LifeStyle jo skidistä asti eikä se itselleni ole ikinä ollut mikään finninaaman viikottainen vaihe. Tuli jopa kaveriporukassa harrastettua tätä hienoa lajia viikottain aikoinaan kunnes päähän iskostui ettei tuo bumppaaminen ilmaiseksi parin satunnaisen pikkupojan yleisölle ole kaikista kannattavin ratkaisu. Suosituksista huolimatta en sitten ikinä ajautunut koulutukseen asti. Nyt olen katkera vanha mies, jolla polvi kitisee ja rutisee. Tästä huolimatta puntilla tulee käytyä edelleen ahkerasti. Ahdistun itseasiassa melko tavalla jos en treenaamaan pääse esim. viikkoon.

WWE:n seuraaminen on siis jatkunut sen about 15 vuotta tauotta ja jatkunee hautaan asti mikäli tuote pysyy jossain järjen raameissa. Kasari- ja ysäripainit myös tullut jälkeenpäin katsottua WWE:n kohdalla jokaisen PPV:n osalta ja tietysti myös kaikkea muuta tullut vuosien varrella satunnaisemmin seurailtua. Jopa TNA:ta. Vaimokkeenikin innostui yhdessä vaiheessa seuraamaan, yllättäen kiinnostus ei ollut ikuista, joten erään kamun kera tulee vahdattua PPV:t ja lähinnä itekseni viikottaiset.

Leffat on sitäkin pitkäaikaisempi intohimo. Teininä tuli ahmittua niitä tolkuttomasti kun aikaa riitti, enkä ollut vielä löytänyt itsestäni sitä urheilevampaa ja dokuilevaa puolta. Sitten jossain vaiheessa tuli baarit ja muu sosiaalisempi elämä mukaan ja meinasi vähän jäädä tuo tärkeä harrastus. Danny Gloveria kanavoiden täytyy kuitenkin ylpeänä todeta että "Im 2 old 4 that shit" viitaten dokailuun ja muuhun sekoiluun. Ensimmäinen opiskeluvuosi AMK:ssa oli melkoista rällästystä kaikin puolin, jonka lopussa löysin tulevan vaimoni ja rauhotuin siltä istumalta. Muutenkin olin alkanut kyllästyä random naisiin ja baareihin, joten kaikki loksahti melko täydellisesti paikalleen tuon maagisen ensisilmäyksen seurauksena. Nykyään tuleekin taas öisin vähän enemmän leffojakin katseltua kun himassa on mukava viettää aikaa. IMDB:n reittauksia vilaistessa on leffoja tullut kyylättyä pyöristettynä neljän tuhannen pätkän verran.

Lätkä on myös asia, joka on lähellä sydäntä, penkkiurheilun merkeissä tietysti. Änäriä tulee seurattua hyvin tiiviisti ja jossain määrin Liigaakin. Lähinnä paikan päällä silloin tällöin.

Laiffi on melko hienoa aikaa.

[Migu.22]

hyvät hetket Jäbän kanssa on niin eeppisiä ettei tuota epeliä voi olla rakastamatta.

Toivon ihan tosissani etten ole ainoa joka joutui lukemaan tämän pätkän pariin otteeseen.

[bookert]

hyvät hetket Jäbän kanssa on niin eeppisiä ettei tuota epeliä voi olla rakastamatta.

Toivon ihan tosissani etten ole ainoa joka joutui lukemaan tämän pätkän pariin otteeseen.

Woot Avaas nyt vähän, elän tällä hetkellä zombimaailmassa tunnin yöunilla, joten en kykene näkemään mikä tuossa oli hulvatonta
Jäbä EI siis ole mikään nahkaan pukeutuva hiippari vaan poikani U know.

[Migu.22]

Woot Avaas nyt vähän, elän tällä hetkellä zombimaailmassa tunnin yöunilla, joten en kykene näkemään mikä tuossa oli hulvatonta
Jäbä EI siis ole mikään nahkaan pukeutuva hiippari vaan poikani U know.

Joo, kyllä meikäläinen ymmärsi, no problems there. Mutta kun tällä foorumilla lukee Jäbästä, tulee ensimmäisenä mielleyhtymänä ex-käyttäjä Jäbä (ja legendaarinen jämä... jäbälandia). Senverran kun muistelen kaverin postauksia, vaikutti enemmänkin kuin mielenkiintoiselta teidän kahden väliset "hyvät hetket".

Sovitaan, että laitetaan molemmat väsymyksen piikkiin. Ei tämän pitäisi edes olla niin hauskaa kuin se mielestäni oli.

[bookert]

Woot Avaas nyt vähän, elän tällä hetkellä zombimaailmassa tunnin yöunilla, joten en kykene näkemään mikä tuossa oli hulvatonta
Jäbä EI siis ole mikään nahkaan pukeutuva hiippari vaan poikani U know.

Joo, kyllä meikäläinen ymmärsi, no problems there. Mutta kun tällä foorumilla lukee Jäbästä, tulee ensimmäisenä mielleyhtymänä ex-käyttäjä Jäbä (ja legendaarinen jämä... jäbälandia). Senverran kun muistelen kaverin postauksia, vaikutti enemmänkin kuin mielenkiintoiselta teidän kahden väliset "hyvät hetket".

Sovitaan, että laitetaan molemmat väsymyksen piikkiin. Ei tämän pitäisi edes olla niin hauskaa kuin se mielestäni oli.

Ainiin SE Jäbä

[MR.Off Topic]

No lähetäämpä tähän leikkiin mukkaan, kun sieltä minunkin nimeäni huhuitiin ihan vähäsen. Alkuun voisin mainita Darralle, että tosiaan putkimieheksi en ole opiskelemassa, mutta opiskelut kylläkin nyt olen aloittanut, josta kerkesinkin jo varotella "opiskelu" -ketjussa. Toisena huomasin tässä, että minullakin näköjään tulee se viides vuosi kaiketi täyteen tällä foorumilla kirjoittajan roolissa ens kuussa, joten ehkä senkin vuoksi ihan hyvä, että avaudun hieman täällä ja paljastan ehkäpä sitä oikeaa minääni, joka on vain toisinaan vilahdellut foorumilla. En siis oikeasti ole "lappalainen piripää", joksi joku minua joskus vissiin sanoi, enkä edes "lappilainen piripää", joka toki olisi lähempänä totuutta. Aika normaali hemmo, jonka päässä kaikessa hiljaisuudessa liikkuu toisinaan jänniä asioita ja toisinaan vähemmän jänniä.

Elikkä tällä hetkellä duunailen sellaista, että aloitin Lapin Yliopistossa opiskelemaan luokanopettajaksi, mutta totuudessa viime vuonna pääsin jo avoimen yliopiston puolella kansanopiston kautta aloittelemaan opintoja. Vuosi 2013 olikin hieno vuosi, sillä samaisessa kansanopistossa tapasin elämäni pelastuksen, vaaleahiuksisen enkelin, jonka kanssa tosiaan vuosi tulee vähitellen täyteen. Olemme myös oikeastaan asuneet yhdessä koko seurusteluajan, sillä tavallaan vahingossa muutin sen nurkkiin samantien. En osannu pysyä poissakaan. Toisinsanoen ollaan nähty 24/7 tässä viime vuoden ajan toisiamme, kun asutaan samassa paikassa ja käytiin koulua samassa paikassa, samaa alaa. Nyt aloitimme molemmat myös luokanopettajan opinnot, joten se tilanne ei muutu yhtään. Kyllästymistä ei ole näköpiirissä ja minusta tuntuu, että tulemme profiloitumaan koulussamme henkilöiksi, jotka osallistuvat kaikkeen mahdolliseen 110-lasissa ja minä yritän pitää järjenki touhussa mukana parhaani mukaan. Vielä tähän hengenvetoon mainittakoon, että isomman asunnon etsintä on käynnissä, joten muuttoa pukkaa jossain vaiheessa.

Painin kannalta minulla on menossa hieman hiljaisempi elämänvaihe. Toki minun painin katselu tälläkin hetkellä voi vaikuttaa paljolta monelle, kun sanon, että seuraan WWE:tä päällisin puolin ja vähintäänkin PPV:t, mutta yritän parhaani mukaan katsoa kaiken PWG:ltä ja NJPW:ltä. NJPW:stä onkin tullut oma uusi intohimoni ja se on valanut itseeni hiukan uutta tuulta vapaapainiin, joka tuntui jo niin kaavoihin kangistuneelta lajilta, joka oli menettänyt perusmerkityksensä. Ei se New Japankaan ole täydellinen, ei lähellekkään, mutta on mielenkiintoisempaa katsoa tuotetta, jonka jäävuoren huippu ei ole hirveän terävä, mutta samalla on uusiutuva ja sisältää mielenkiintoisia painijoita. Matsien tarinallisuus myös! Kuten siis huomaatte olen edelleen yhtä intohimoinen vapaapainista kuin aina ennenkin. Oma harmi tosiaan on, että tämä harrastus tuppaa olemaan hieman yksinäinen. Foorumilaisista en ole oikeaa nimeäni jakanut kuin Meron kanssa, kun istahdettiin samalle soffalle katsomaan viimeisintä Wrestlemaniaa. Matkustan turhan vähän myös Suomen eteläosiin, joten sinnepäin miitteihin tulo ei näytä todennäköiseltä vähäänaikaan. 'Alert kuitenkin ainakin jokseenkin pitää harrastukseni elossa, koska on pakko päästä välillä suoltamaan sanoja tästä hienosta lajista.

Muuten harrastuksiini kuuluu edelleen jossain määrin jääkiekko. Viime kaudella en luistimien päällä kovinkaan montaa kertaa ollut vaan ihan sormet riittää laskemiseen. Nyt kuitenkin hieman pidemmän aikajakson aikana olen taas innostunut urheilusta ja tiputtanut painoni aika sopiviin puitteisiin. Tänä vuonna olisikin sitten mahdollisuuksien mukaan tarkoitus jatkaa jääkiekkoa jossain höntsäporukassa, mutta se on vielä suuremmin auki. Tapahtuu tai ei, sitä en osaa vielä sanoa. Urheilu ja muutenkin terveet elämäntavat ovat tulleet jäädäkseen. Olen innostunut ruuan laitosta, katson välillä syömisiäni liiankin tarkkaan, mutta olen oppinut, että höllätäkkin pitää säännöistä välillä. Itselleni kuitenkin nauttiminen on tärkeä osa elämää ja en jaksa aina ottaa elämää niin vakavasti.

Tekstiä varmaan kertyisi omasta elämästäni ja sen absoluuttisesta mahtavuudesta tällä hetkellä, vaikka kuinka paljon. Ehkä en kuitenkaan tähän sellaista kunnon tutkielmaa itsestäni lataa ja pidän omalta osaltani tietystä määrästä yksityisyyttä. Sen verran sanottakoon, että kyllähän se "foorumiminäkin" ihan samalla tavalla siihen oikeaan minään kuuluu kuin kaikki muutkin minät. Smileyland ja kaikki tuohon lokerokkoon asettelemat jutut kuitenkin heijastavat minua jossain määrin tai vähintäänkin jotain mielipuolista sopukkaa aivoistani. Tietynlainen hulluus pitää ainakin minun elämäni mielenkiintoisena, vaikka muuten ei tapahtuisi mitään.

PS. Hieno ketju, hienoja tekstejä.

[ViiZei]

Hyviä tekstejä. Koitetaas itsekin kertoa lyhyesti.

Viime toukokuussa jätimme avovaimoni ja kahden koiramme kanssa ison ja kauniin HESAn taakse. Muutimme Seinäjoelle muijani kotipaikkakunnalle. Olin ensimmäiset kaksi ja puoli kuukautta eräässä paikallisessa ketjuravintolassa kokkina. Tiivistettynä itse työnteko oli siellä ihan ok, kaikki oli perusmukavia jne. Mestarina oli face-to-face mukava, mutta puhui selän takana ulkopuolisille paskaa. Kuten muijalleni. Jätin siis sen (ei voi varmaan sanoa uppoavan, koska yrityksellä on niin vankka tuki erään monopoliasemassa olevan pienyrittäjän toimesta) veneen, ja siirryin erääseen pieneen hotelli-ravintolaan töihin. Tällä hetkellä en paljon parempaa työpaikkaa voisi kuvitella noin niin kuin kehityksen kannalta. Melkein kaikki tehdään alusta alkaen itse, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ei hävetä yhtään laittaa ruokaa pihalle. Lisäksi paikassa on paljon (viikottain) erilaisia tilaisuuksia, jotka tuovat mukavaa vaihtelua työhön. Tavoitteeni elämässä on, ettei tarvitsisi mennä enää ikinä töihin A) Ketjupaikkaan ja B) Eräälle monopolifirmalle , joka ei ole Kesko. #greencard

Tällä hetkellä asumme rivitalossa Seinäjoen kaupungin asunnoissa. Koko kesän olemme haaveilleet oman asunnon ostamisesta (tähän kohtaan otan muuten mielelläni vinkkejä, jos jollain on antaa). Pankissa olemme käyneet jo juttelemassa, ja erään tahon ansiosta tilanne on se, ettemme tarvitse käsirahaa ja selviämme pelkillä takaajien nimillä paperissa. Ensi viikolla luultavasti teemme tarjouksen eräästä rivarikaksiosta järven läheltä.

Elämässä pyyhkii siis hyvin. Jos jostain pitäisi valittaa, niin harmittaa etten ole ehtinyt täältä vielä yhtään kaveria hommaamaan. Suurin osa tästä porukasta on asunut täällä koko ikänsä, joten piirit ovat melko tiiviit.. Suomeksi sanottuna tämä meinaa siis sitä, että juon olutta joko yksin, tai muijan kanssa. Tai joskus harvoin jonkun muijan kaverin kanssa. Melko ikävystyttävää näin pidemmän päälle.

Mutta joo, siinä isoimmat asiat, mitä elämääni kuuluu. Niijoo, torstaina lähemä Turkkiin viikoksi.