Tähän haluan jättää eriävän mielipiteen. Joulun ja uudenvuoden pyhinä monestikin on vapaata ja sitä myöten aikaa uppoutua tällaiseen projektiin. Jos tämän ajatuksen kanssa tekee, niin aikaa menee tuntitolkulla. Yksittäisen vastauksen editointi ei liene mitenkään ylitsepääsemätön tehtävä.ViiZei kirjoitti:Enska hei! Sovitaanko, että ensi vuonna äänestysaika alkaa vasta, kun viimeinenkin show on käyty. Itse toki kävin äsken editoimassa ja lisäilemässä muutamaan kohtaan jos jotain kiinnostaa lukea, mutta kaikki eivät varmaan niin tee.
TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Re: WrestlingAwards 2014
Re: WrestlingAwards 2014
WrestlingAwards.. Tästä onkin "jokunen" tovi, kun viimeksi olen näissä karkeloissa jakanut mielipiteitäni ja ottanut osaa. Ja nyt teen sen kyllä ylpeänä, sillä vuosi 2014 oli minulle ensimmäinen kokonainen painivuosi sitten vuoden 2007. Kokonaisella tarkoitan sitä, että olen katsonut kaikki PPV:t sekä viikottaiset. Jokunen main event tai Smackdown on saattanut jäädä välistä mutta pakko myöntää, ettei niitäkään montaa. Ja yhtäkään Raakaa ei ole. Voisi siis todeta, että tuolloin 2013 loppuvuodesta puraissut painikärpänen on tehnyt tehtävänsä. Höpinät sikseen ja aletaan äänestämään:
Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
- Tämä on kyllä hankala kategoria. Huonoja otteluja aivan valtavasti ja varmasti tätä valintaanikin huonompia mutta aivan, kuten Viizei sanoi, niin ei viitsi valita mitään randomdivamättöä. Ääneni saa Batista vs. Alberto Del Rio @Elimination Chamber. Koko Batistan visiitti oli yksi iso floppi. Aika, paikka ja tapa olivat vääriä mutta väkisin naamana syöttäminen sai näkemään punaista. Tämä ottelu oikeastaan tiivisti aika hyvin Batistan comebackin. Batista-ADR oli jo kuviona typerä ja tästä ei hyötynyt kyllä yhtään ketään millään tapaa.
2. Vuoden huonoin feudi
- Aika paha.. Paha siksi, että vaihtoehto on paljon. Rusevin samaa kaavaa toistavat feudit, Bryanin päälle paskominen Kanen kanssa feudin muodossa, Big Shown ja Mark Henryn tylsyyden tuotos, Bray Wyattin ja Chris Jerichon pettymykseksi jäänyt feudi.. Ääni menee kyllä Bellojen feudille. En keksi mitään hyvää sanottavaa kyseisestä feudista ja pakko mainita myös se, että huonon näyttelyn ohella tässä nähtiin aivan v***n huonoja segmenttejä...
3. Vuoden huonoin segmentti
- ... Aivan kuten äsken sanoin niin Bellojen feudi tarjosi roppakaupalla paskaa. Vuoden huonoimmaksi segmentiksi on pakko valita Jerry Springer ja Bellat. Edelleen ihmetyttää, että miksi Brietä piti viljellä kaikkeen tälläiseen, jossa tarvitaan vähän näyttelijänkin vikaa? Sitä hänellä ei nimittäin ole tipan tippaa.
4. Vuoden huonoin gimmick
- Cesaro. Mies ilman gimmickiä. Potenttiaalia olisi vaikka kuinka mutta ei. Surullista miten tämä vuosi meni hänen osaltaan. 'Manian jälkeen oli kovassa nosteessa mutta kaikki lopahti aivan hetkessä ja vuoden hän nyt sitten lopettikin siten, että painii turhia tag team otteluja Tyson Kiddin kanssa.
5. Vuoden pettymys
- Heitetääs myös, että Bryanin loukkaantuminen. Ei varmaan sen kummemmin tarvitse selitellä, kuin että sattuipa erittäin huonoon saumaan. Pitkään odotettu mestaruuskausi jäi nyt hyvin tyngäksi ja suorastaan p**ka maku suuhun Kane-feudin ansiosta. Toki toinen yhtä hyvä vaihtoehto olisi ollut CM Punkin lopettaminen tai vaikkapa se, ettei Bryan osallistunut Rumbleen.
6. Vuoden huonontunein painija
- Saako sanoa Batistan? Ei kyllä tässä on pakko kallistua Kanen kelkkaan. Ainut edes vähänkin parempi ottelu, joka tulee mieleen on hardcore matsi Bryania vastaan. Yhtään muuta hyvää ottelua en nyt äkkiseltään ainakaan herralta keksi. Ja ei, mitään 5 vs. 5 matseja en ota nyt huomioon. Tilastollisesti tämä on varsin surkeaa, sillä Kane on kuitenkin ollut paljon esillä ja otellut jatkuvasti kovia ukkoja vastaan. Meno näyttää kuitenkin niin kömpelöltä ja laiskalta, että voi hyvää päivää. Ja pakko ihmetellä, että olisiko ollut 'Manian jälkeen neljä seuraavaa PPV:tä, kun Kane oli mukana ottelemassa päämestaruudesta. Ei näin.
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
- En viitsi lähteä tähän millään Great Khali kortilla, joten olkoon tämä nyt se Batistan kategoria. Vaihtoehtoja olisi ollut monia mutta näin tällä kertaa. Odotin huomattavasti paljon enemmän, kun mies palasi. Näitä odotuksia ei kuitenkaan täytetty edes puoleen väliin saakka. Palkinto menee siis puhtaasti siksi, että odotin edes vähän enemmän, kuin mitä Batista tarjosi. Kunniamaininnat Khalille, Kanelle sekä Henrylle.
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
- NXT on ollut vähän tuollainen "silloin tällöin" kokemus itselleni vaikkakin h**vetin hyvää kamaa lähes poikkeuksetta onkin. Yhdeksi suosikiksi tuolta puolelta on noussut Neville, jonka Red Arrow on kyllä huikea liike. Ääni siis sinne mutta kunniamaininta myös Seth Rollinsille.
9. Vuoden turn
- Kyllähän minulle mieleenjäävin oli Seth Rollinsin turn. Tämä oli hyvä jo siksi, koska itse en osannut sekunttiakaan odottaa, että se olisi Rollins, joka kääntyisi. Hyvä näin, sillä Rollins on ollut roolissaan mahtava mutta palataan siihen aivan kohta..
10. Vuoden face
- Vaikka on ollut hyviä faceja niin ei tämän kategorian voitto kuulu, kuin vain ja ainoastaan Daniel Bryanille. WrestleManiaan mentäessä ja tämän jälkeenkin Bryan räjäytti yleisön illasta toiseen ja sai aivan mahtavia reaktioita aikaan. Pieni mies suurta voimaa vastaan toimi ja ehdottomasti vuoden paras naama.
11. Vuoden heel
- Aivan kuten mainitsin jo, niin Seth Rollins on ollut pirun hyvä roolissaan ja mielestäni vielä kasvanut kokoajan paremmaksi. Ehdottomasti yksi lafkan parhaita "pahiksia" mutta jos ajatellaan vuotta kokonaisuutena niin itsekkin hyppään kyllä Triple H:n kelkkaan. Auktoriteetti roolissa aivan huikeaa suorittamista vaimokkeensa kanssa ja vetää kyllä niin luontevasti tuon ilkeän, ylimielisen kusipään roolin.
12. Vuoden paluu
- Hmm.. Sanotaan nyt, että Ultimate Warrior, sillä se oli hetki, jota en kyllä osannut odottaa. Hetken mietein myös Ambrosen paluuta vaikka aika "mitätön" olikin niin silti koin sen kyllä hienoksi hetkeksi.
13. Vuoden gimmick
- Paljon on ollut hyviä mutta itselleni se kovin on ollut sekopää Ambrose. Huikeita hetkiä ja suorittamista aivan liukuhihnalta. Kokonaisuudessaan koko hahmo on aivan loistava ja pitkään hän tarjosikin järjestään joka showssa ne parhaat palat. Harmi, että loppuvuodesta joutui surkean bookkauksen uhriksi mutta ei se hänen hahmonsa loistavaa vuotta sen suuremmin haitannut. Bray Wyatt olisi ollut toinen vaihtoehto mutta harmillinen ero tuli siinä, että lähes läpi vuoden Wyattin feudit kulkivat samaa kaavaa ja useat niistä floppasivat enemmän tai vähemmän.
14. Vuoden uutinen
- Ultimate Warriorin kuolema tuli puskista ja oli sinäänsä ehkä "merkittävin" uutinen. Kokonaisuudessaan koko kuvio oli kummallinen, kun otetaan huomioon tätä edeltäneet tapahtumat. Annan silti ääneni Punkin UFC-sopimukselle. Tämä oli kuitenkin huomattavasti positiivisempi uutinen ja vaikka olisin mieluusti miehen nähnyt WWE-kehissä niin kyllä tätäkin odotan suuresti. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen keissi.
15. Vuoden spotti
- Tähän löytyi yllättävän paljon vaihtoehtoja ja pakko todeta, että Seth Rollins ehti olla monessa mukana menneenä vuonna. Arvoin hetken kahden parhaan välillä mutta kyllä se ääni menee Rollinsin loikalle parvekkeelta. Toisena vaihtoehtona ja kunniamaininta Ambrosen sekä Rollinsin HiaC-spotille eli tälle, kun miehet tippuivat häkin kyljeltä pöytien päälle.
16. Vuoden "mark out moment"
- Tätä ei kauaa tarvinnut miettiä. Survivor Series vuosimallia 2014 tullaan muistamaan varmasti parhaiten siitä, kun itse Sting teki WWE debyyttinsä. Uskomaton hetki. Ei varmaan tarvitse, enkä edes lähde puuttumaan siihen mitä Sting nykypäivänä on kehässä. Sillä ei ole mitään väliä tämän kanssa. Tuo hetki kuitenkin, kun Sting käveli kesken huikean ottelun loppurähinän kehään ja oli nokikkain itse Triple H:n kanssa.. Ihokarvat pomppaavat yhä pystyyn.
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
- Aika paha. Riippuu varmasti vähän millä mittarilla tätä sitten mitataan mutta sanotaan Roman Reings. Yleisesti ei tunnu olevan foorumilla se pidetyin painija ja tuntuukin, että on helppo haukun kohde. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kokoajan kehittyy lisää vaikka kieltämättä oli selvästi vaikeuksia sopeutua singles-uraan. En epäile hetkeäkään, etteikö hänestä vielä tulisi jotain suurta.
18. Vuoden yliarvostetuin painija
- Tämäkin aika paha.. Tekisi mieli sanoa Dolph Ziggler mutta mies on kyllä ollut hyvä vaikkakin se hehkutus on välillä lyöty hyvin hyvin yli. Sanotaan Rusev. En selvästikkään pidä itse häntä niin hyvänä, kuin useat täällä. Alkuhuuman jälkeen ollut mielestäni varsin tylsä niin kehässä, kuin sen ulkopuolellakin. Tässä samalla tarkoitan siis myös Lanaa. Promot ovat hyviä mutta suurin ongelma on aika pitkälti sama, kuin Bray Wyattilla eli mennään feudista ja illasta toiseen liian samaa kaavaa.
19. Vuoden kehittynein painija
- Monet ovat tulleet hyvin eteenpäin mutta sanotaan Seth Rollins. Illasta toiseen hän on viihdyttävä ja välillä Shield aikoina hän oli "vain" se spottiapina mutta on todistanut, että vetää oikein mainioita singles otteluja. Erittäin viihdyttävä tapaus ja rosterin tämän hetken ehdotonta eliittiä, kuten myös tulevaisuuden.
20. Vuoden debytantti
- Vaikka tuossa "mollasinkin" kyseistä miestä niin kyllä Rusev on vuoden debytantti. Edelleen olen sitä mieltä, että suurin hohto on kadonnut mutta on se tunnustettava, että Lana rinnallaan kaksikko on ollut hyvinkin viihdyttävä paikoitellen ja onhan Rusev vetänyt pitkin vuotta hyviä otteluja. Hahmon kehityksen kannalta olisi kuitenkin tärkeää keksiä jotain uutta, sillä tuo USA-RUS kuvio on nyt käytetty lähes samanlaisena jo useaan otteeseen Swaggeriä, Showta sekä Henryä vastaan ainakin. Anyhow, kyllä Rusev ansaitsee debytantin tittelin.
21. Vuoden promottaja
- Monia hyviä vaihtoehtoja on tähän kategoriaan. Aluksi jo aioin antaa ääneni Paul Heymanille, joka on jälleen ollut promoissaan huikea mutta kuitenkin pitkiäkin aikoja poissa. Lopulta ääni menee Triple H:lle. Paljon esillä ja paljon mikissä. Hunter on vetänyt roolinsa uskottavasti, ollut hyvä heel sekä promoissaan ollut tasaisen vahva. Näillä perusteilla ääni siis Auktoriteetti jengin isonenäiselle johtajalle.
22. Vuoden manageri
- No nyt päästiin Paul Heymanin kategoriaan. Lana on ollut myös erittäin hyvä manageri Ruseville mutta kyllähän Heyman on tässä kategoriassa aivan omaa luokkaansa. Olen ollut ja olen yhä sitä mieltä, että Paul Heyman on yksi kaikkien aikojen parhaista managereista. Cesaron ja Heymanin yhteistyö ei tuottanut toivottua hedelmää vaan voisi sanoa, että Cesaron momentum kuoli tuon yhteistyön aikana. Jäi maku, että Cesaroa käytettiin vain, jotta Heyman pääsi esille puhumaan Lesnarista, jota ei paikalla nähty. Sinällään tuo ei haitannut, sillä Heyman on vetänyt oikein hyvin, kun Lesnar on ollut poissa. Limanuljaska-Heyman on täyttänyt roolinsa loistavasti ja on kyllä lähes poikkeuksetta ilo katsella hänen suorittamistaan.
23. Vuoden selostaja
- Tämä onkin taas paha, kun kaikissa tuntuu olevan hyvät ja huonot puolensa. Ääneni saa kuitenkin JBL. Välillä mies ärsyttää suunnattomasti mutta välillä taas on selostamossa aivan suvereeni.
24. Vuoden segmentti
- Hyviä segmenttejä oli menneenä vuonna niin paljon, että osa on jo unohtunutkin. Yksi suurimmista suosikeista oli se, kun Bryan valtasi faneineen kehän. Tykkäsin siitä kovasti ja ehdottomasti yksi vuoden kovimpia. Kuitenkin yksi segmentti meni täysin oman luokkaansa. Se oli segmentti, jossa aikakautensa parhaat kohtasivat. Upea segmentti, hieno tunnelma ja loistavat esiintyjät. Eli siis, The Rock, Steve Austin sekä Hulk Hogan @WrestleMania.
25. Vuoden tv-show
- Tasaisin suorittaja olisi varmasti NXT mutta sitä katsoin kyllä niin epäsäännöllisesti, etten voi sille ääntäni antaa. Main Event koki kesällä jonkun buustin, kun hyviä jaksoja tuli monta putkeen. Silti yleisesti ottaen viikosta toiseen kuraa. Smackdown meni täysin laidasta laitaan laadun suhteen mutta ei ansaitse tätä vain siksi, koska vuoden aikana nähtiin muutama h**vetin hyvä SD. Näin ollen jäljelle jää tuttu ja turvallinen Raw, joka kyllä ansaitsee tämän jo siksi, että vaika laatu heittelee niin kyseessä on kuitenkin se pääshow, jossa merkittävät asiat tapahtuvat. Edelleen olen sitä mieltä, että show on liian pitkä. Tiiviimpi paketti saisi jaksot tuntumaan paremmilta muttei siitä tässä sen enempää.
26. Vuoden tv-ottelu
- Cena ja Cesaro vetivät pirun hyvän matsin Raw'ssa. Shield ja Wyatt Family vetivät pirun kovan matsin Main Eventissä. Smackdownissa nähtiin helkutin piukka triple threat. Siltikin ääni menee Ambrosen ja Rollinsin street fightille, joka Rawssa nähtiin. Samainen ottelu siis, jonka lopuksi Ambrose pää murskattiin tiiliskivistä läpi ja hän jäi tauolle. Tuo on itselle ollut se sykähdyttävin viikottaisissa nähty ottelu viime vuodelta.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
- Hajoamisestaan huolimatta The Shield oli kultaa alkuvuoden. Hyviä otteluita poikkeuksetta, viihdyttävää esiintymistä illasta toiseen ja yksi vuoden parhaista feudeista Wyatt Familyn kanssa. Ja vielä, kun ajatellaan, että mitä nämä kolme herraa ovat saaneet aikaan eroamisen jälkeen niin valinta on valmis. Tässä on tulevaisuus. Kunniamaininta myös Auktoriteettien porukalle sekä Wyatt Familylle.
28. Vuoden tag team
- Tag team jaosto on mielestäni ollut varsin ristiriitainen. Paljon on ollut hyviä tai vähintäänkin tyydyttäviä joukkueita mutta harvoin tag team divisioona on päässyt kunnolla loistamaan. Ääni menee Usoille, sillä he vetivät koko vuoden tasaisen hyvin ja painivat hyviä otteluja. Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että koko divisioona tarvitsisi kunnon uudistuksen ja parempaa bookkausta. Suurena ongelmana on nimittäin huono bookkaus sekä se, että samat matsit nähdään monta monta kertaa kuukaudessa, jolloin syntyy "pieni" ähky.
29. Vuoden promootio
- Ikinä en ole muuta aktiivisesti seurannut, kuin itse WWE:tä, joten valinta on selkeä. Enkä kyllä usko, että esim. TNA nousisi tässä ohi vaikka kuinka aktiivisesti sitä seuraisin. WWE on kuitenkin minulle se juttu vaikka kiinnostaisi kovasti kyllä esim. Japanin toimintaan tutustua.
30. Vuoden feudi
- Daniel Bryan ja Auktoriteettien yhteinen matka oli pääosin viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Shield sekä Wyatt Family veti hyvän "mini-feudin". Cenan ja Auktoriteettien kuvio oli maininnan arvoinen. Huolimatta näistä, mielestäni vuoden suvereenisti loistavin feudi oli Ambrosen sekä Rollinsin välinen. Tuli jotenkin sellaiset HHH-HBK vibat tästä ja olihan tuo feudi yhtä ellei vuoden parasta antia. Ja ehdottomasti tässä todistettiin, että tulevaisuus on hyvissä käsissä. Kunnon pohjustus, henkilökohtaiset syyt, hyvä tarina, kaksi huikeaa staraa.. Tässä oli oikeastaan kaikki elementit, jota kunnon kuvioon ja tulikuumaan feudiin tarvitaankin. Ja mielestäni kyllä varsin onnistunut kokonaisuus vaikkakin ainut pieni miinus siitä, että kuvion loppu olisi saanut olla selkeämpi. Tosin, haluan uskoa, että tämä jatkuu vielä jossain kohtaa.
31. Vuoden show
- NXT Revolution oli vahva kokonaisuus ja kaikinpuolin hyvä show mutta itse koen, että siitä puuttui se suuruuden tuntu, joka on tärkeää, kun puhutaan isoista spektaakkeleista. PPV tarjonta oli yleisesti vain mukiin menevää. Hyviä tapahtumia oli mutta mitään sellaista häkellyttävää ei mielestäni nähty. Ja nyt siis nimenomaan kyse kokonaisuuksista. Ihan odotetusti kuitenkin ääni Wrestlemanialle. Painillisesti ei loistava mutta ihan hyvä. Showna kuitenkin 'Mania on se selkeä ykkönen ja jäihän tästä vuodesta paljon muistettavaa, kuten legendaarisen putken katkaisu. Ja nähtiinhän tässä huikea segmentti heti shown alkuun, Triple H:n sekä Bryanin hyvä koitos sekä main event, jonka lopuksi nähtiin upea hetki Daniel Bryanin tarjoamana.
32. Vuoden ottelu
- Nyt on kategoria, jossa on pakko antaa kiitos NXT:lle. Valintani on siis Sami Zayn vs. Adrian Neville @NXT Revolution. Kaksi loistavaa esiintyjää, kaksi loistavaa painijaa ja aivan huikea ottelu. Yleisö loistavasti mukana ja tunnelma oli juuri ottelun arvolle sopiva. Hieno tarina, hieno voittaja. Kunniamaininta myös Shieldin ja Evolutionin kohtaamiselle Extreme Rulesissa. Huikea ottelu sekin ja itse vielä koin sen upeaksi, sillä Evolution kuului suosikkeihini nuorempana. Tietynlainen nostalgia nousi tästä. Ja toki muita kovia matseja, kuten SurSerin pääottelu, Cenan ja Wyattin LMS sekä tietty 'Manian main event.
33. Vuoden naispainija
- AJ Lee kuuluu omiin suosikkeihin ja vetikin varsin vahvan vuoden. Tosin, hän oli pitkään sivussa. AJ'n vuoteen kuului helkutin kova (ja paras naisten) feudi, jonka toinen osapuoli Paige ansaitsee tämän tittelin. Ansaitsee ihan jo siksi, että harkitsin häntä naispainijana vuoden debytantiksi. Teki mieli äänestää aluksi NXT:n puolelta Charlottea mutta tosiaan, olen niin huonosti katsonut NXT:tä, etten viitsi. Paige toi hyvää säpinää kuvioihin ja voitti ainakin minut puolelleen vaikka loppuvuoden olikin taas pienemässä roolissa.
34. Vuoden painija
- Huhhuh. Viimeistä viedään. Randy Orton suoritti tasaisen hyvin mutta loppuvuodesta oli kyllä aivan loistava. Brock Lesnar teki kovia temppuja, kuten katkaisi Takerin putken ja nousi päämestariksi suorastaan raiskatessaan Cenan. Roman Reings kehittyi tasaisesti ja oli kyllä pääosin viihdyttävä tapaus. Dean Ambrose nosti todella profiiliaan tämän vuoden aikana ja nousi ehdottomasti kovien nimien kirkkaaseen joukkoon. Bray Wyatt paini uransa kannalta kovan vuoden ja ehdottomasti ansaitsee siitä kredittiä mutta hänen suorituksensa eivät tähän skabaan riitä. Ketä jää jäljelle? Daniel Bryan, John Cena sekä Seth Rollins. Empimättä valitsisin Bryanin mikäli hän ei olisi loukkaantunut. Hänellä oli kuitenkin upea alkuvuosi ja oli yksi ellei rosterin kirkkain timantti. John Cena oli tuttuun tyyliin kova tekijä mutta jos ajatellaan yhtenä kriteerinä sitä, että miten paljon painija pystyy nostamaan tasoaan niin Seth Rollins on helppo valinta. Hän ei voittanut Royal Rumblea, hän ei tähdittänyt 'Maniaa, hän ei katkaissut Takerin putkea, eikä hän noussut päämestariksi. Silti Seth Rollins paini aivan upean vuoden ja oli läpi vuoden kaikkien huulilla. Hän oli mukana kovimmissa spoteissa, hän oli mukana kovimmissa matseissa, hän oli mukana hyvissä segmenteissä ja hän teki vuoden kovimman turnin. Hänestä kehittyi todella kova singles ottelija sekä loistava promottaja. Hän sopeutui uskomattoman nopeasti singles tiellä ja nousi aivan kiistatta yhdeksi kovimmista pahiksista koko rosterissa. Jos joka osa-alueella kehityksen tahti on tämä niin saamme nyt todistaa aikaa, jolloin luotiin perustaa tulevalle legendalle. Ja jos vuosi 2014 oli upea niin voin vain kuvitella mitä Seth Rollins saa aikaan vuonna 2015 mikäli pysyy terveenä.
Semmoista tällä erää, huh. Ei ehkä mikään painin supervuosi ollut 2014 mutta kyllä siltikin hyvin tapahtumarikas ja varmasti sellainen, jota tullaan muistelemaan. Monet nuoret tähdet löivät läpi, Takerin putki katkaistiin, Sting debytoi.. Nämä ovat niitä asioita, jotka kuitenkin tekivät vuodesta hienon kokonaisuuden vaikka huonoja ja surullisiakin juttuja mukaan mahtui.
Ja vielä pähkinänkuoressa;Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
- Tämä on kyllä hankala kategoria. Huonoja otteluja aivan valtavasti ja varmasti tätä valintaanikin huonompia mutta aivan, kuten Viizei sanoi, niin ei viitsi valita mitään randomdivamättöä. Ääneni saa Batista vs. Alberto Del Rio @Elimination Chamber. Koko Batistan visiitti oli yksi iso floppi. Aika, paikka ja tapa olivat vääriä mutta väkisin naamana syöttäminen sai näkemään punaista. Tämä ottelu oikeastaan tiivisti aika hyvin Batistan comebackin. Batista-ADR oli jo kuviona typerä ja tästä ei hyötynyt kyllä yhtään ketään millään tapaa.
2. Vuoden huonoin feudi
- Aika paha.. Paha siksi, että vaihtoehto on paljon. Rusevin samaa kaavaa toistavat feudit, Bryanin päälle paskominen Kanen kanssa feudin muodossa, Big Shown ja Mark Henryn tylsyyden tuotos, Bray Wyattin ja Chris Jerichon pettymykseksi jäänyt feudi.. Ääni menee kyllä Bellojen feudille. En keksi mitään hyvää sanottavaa kyseisestä feudista ja pakko mainita myös se, että huonon näyttelyn ohella tässä nähtiin aivan v***n huonoja segmenttejä...
3. Vuoden huonoin segmentti
- ... Aivan kuten äsken sanoin niin Bellojen feudi tarjosi roppakaupalla paskaa. Vuoden huonoimmaksi segmentiksi on pakko valita Jerry Springer ja Bellat. Edelleen ihmetyttää, että miksi Brietä piti viljellä kaikkeen tälläiseen, jossa tarvitaan vähän näyttelijänkin vikaa? Sitä hänellä ei nimittäin ole tipan tippaa.
4. Vuoden huonoin gimmick
- Cesaro. Mies ilman gimmickiä. Potenttiaalia olisi vaikka kuinka mutta ei. Surullista miten tämä vuosi meni hänen osaltaan. 'Manian jälkeen oli kovassa nosteessa mutta kaikki lopahti aivan hetkessä ja vuoden hän nyt sitten lopettikin siten, että painii turhia tag team otteluja Tyson Kiddin kanssa.
5. Vuoden pettymys
- Heitetääs myös, että Bryanin loukkaantuminen. Ei varmaan sen kummemmin tarvitse selitellä, kuin että sattuipa erittäin huonoon saumaan. Pitkään odotettu mestaruuskausi jäi nyt hyvin tyngäksi ja suorastaan p**ka maku suuhun Kane-feudin ansiosta. Toki toinen yhtä hyvä vaihtoehto olisi ollut CM Punkin lopettaminen tai vaikkapa se, ettei Bryan osallistunut Rumbleen.
6. Vuoden huonontunein painija
- Saako sanoa Batistan? Ei kyllä tässä on pakko kallistua Kanen kelkkaan. Ainut edes vähänkin parempi ottelu, joka tulee mieleen on hardcore matsi Bryania vastaan. Yhtään muuta hyvää ottelua en nyt äkkiseltään ainakaan herralta keksi. Ja ei, mitään 5 vs. 5 matseja en ota nyt huomioon. Tilastollisesti tämä on varsin surkeaa, sillä Kane on kuitenkin ollut paljon esillä ja otellut jatkuvasti kovia ukkoja vastaan. Meno näyttää kuitenkin niin kömpelöltä ja laiskalta, että voi hyvää päivää. Ja pakko ihmetellä, että olisiko ollut 'Manian jälkeen neljä seuraavaa PPV:tä, kun Kane oli mukana ottelemassa päämestaruudesta. Ei näin.
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
- En viitsi lähteä tähän millään Great Khali kortilla, joten olkoon tämä nyt se Batistan kategoria. Vaihtoehtoja olisi ollut monia mutta näin tällä kertaa. Odotin huomattavasti paljon enemmän, kun mies palasi. Näitä odotuksia ei kuitenkaan täytetty edes puoleen väliin saakka. Palkinto menee siis puhtaasti siksi, että odotin edes vähän enemmän, kuin mitä Batista tarjosi. Kunniamaininnat Khalille, Kanelle sekä Henrylle.
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
- NXT on ollut vähän tuollainen "silloin tällöin" kokemus itselleni vaikkakin h**vetin hyvää kamaa lähes poikkeuksetta onkin. Yhdeksi suosikiksi tuolta puolelta on noussut Neville, jonka Red Arrow on kyllä huikea liike. Ääni siis sinne mutta kunniamaininta myös Seth Rollinsille.
9. Vuoden turn
- Kyllähän minulle mieleenjäävin oli Seth Rollinsin turn. Tämä oli hyvä jo siksi, koska itse en osannut sekunttiakaan odottaa, että se olisi Rollins, joka kääntyisi. Hyvä näin, sillä Rollins on ollut roolissaan mahtava mutta palataan siihen aivan kohta..
10. Vuoden face
- Vaikka on ollut hyviä faceja niin ei tämän kategorian voitto kuulu, kuin vain ja ainoastaan Daniel Bryanille. WrestleManiaan mentäessä ja tämän jälkeenkin Bryan räjäytti yleisön illasta toiseen ja sai aivan mahtavia reaktioita aikaan. Pieni mies suurta voimaa vastaan toimi ja ehdottomasti vuoden paras naama.
11. Vuoden heel
- Aivan kuten mainitsin jo, niin Seth Rollins on ollut pirun hyvä roolissaan ja mielestäni vielä kasvanut kokoajan paremmaksi. Ehdottomasti yksi lafkan parhaita "pahiksia" mutta jos ajatellaan vuotta kokonaisuutena niin itsekkin hyppään kyllä Triple H:n kelkkaan. Auktoriteetti roolissa aivan huikeaa suorittamista vaimokkeensa kanssa ja vetää kyllä niin luontevasti tuon ilkeän, ylimielisen kusipään roolin.
12. Vuoden paluu
- Hmm.. Sanotaan nyt, että Ultimate Warrior, sillä se oli hetki, jota en kyllä osannut odottaa. Hetken mietein myös Ambrosen paluuta vaikka aika "mitätön" olikin niin silti koin sen kyllä hienoksi hetkeksi.
13. Vuoden gimmick
- Paljon on ollut hyviä mutta itselleni se kovin on ollut sekopää Ambrose. Huikeita hetkiä ja suorittamista aivan liukuhihnalta. Kokonaisuudessaan koko hahmo on aivan loistava ja pitkään hän tarjosikin järjestään joka showssa ne parhaat palat. Harmi, että loppuvuodesta joutui surkean bookkauksen uhriksi mutta ei se hänen hahmonsa loistavaa vuotta sen suuremmin haitannut. Bray Wyatt olisi ollut toinen vaihtoehto mutta harmillinen ero tuli siinä, että lähes läpi vuoden Wyattin feudit kulkivat samaa kaavaa ja useat niistä floppasivat enemmän tai vähemmän.
14. Vuoden uutinen
- Ultimate Warriorin kuolema tuli puskista ja oli sinäänsä ehkä "merkittävin" uutinen. Kokonaisuudessaan koko kuvio oli kummallinen, kun otetaan huomioon tätä edeltäneet tapahtumat. Annan silti ääneni Punkin UFC-sopimukselle. Tämä oli kuitenkin huomattavasti positiivisempi uutinen ja vaikka olisin mieluusti miehen nähnyt WWE-kehissä niin kyllä tätäkin odotan suuresti. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen keissi.
15. Vuoden spotti
- Tähän löytyi yllättävän paljon vaihtoehtoja ja pakko todeta, että Seth Rollins ehti olla monessa mukana menneenä vuonna. Arvoin hetken kahden parhaan välillä mutta kyllä se ääni menee Rollinsin loikalle parvekkeelta. Toisena vaihtoehtona ja kunniamaininta Ambrosen sekä Rollinsin HiaC-spotille eli tälle, kun miehet tippuivat häkin kyljeltä pöytien päälle.
16. Vuoden "mark out moment"
- Tätä ei kauaa tarvinnut miettiä. Survivor Series vuosimallia 2014 tullaan muistamaan varmasti parhaiten siitä, kun itse Sting teki WWE debyyttinsä. Uskomaton hetki. Ei varmaan tarvitse, enkä edes lähde puuttumaan siihen mitä Sting nykypäivänä on kehässä. Sillä ei ole mitään väliä tämän kanssa. Tuo hetki kuitenkin, kun Sting käveli kesken huikean ottelun loppurähinän kehään ja oli nokikkain itse Triple H:n kanssa.. Ihokarvat pomppaavat yhä pystyyn.
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
- Aika paha. Riippuu varmasti vähän millä mittarilla tätä sitten mitataan mutta sanotaan Roman Reings. Yleisesti ei tunnu olevan foorumilla se pidetyin painija ja tuntuukin, että on helppo haukun kohde. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kokoajan kehittyy lisää vaikka kieltämättä oli selvästi vaikeuksia sopeutua singles-uraan. En epäile hetkeäkään, etteikö hänestä vielä tulisi jotain suurta.
18. Vuoden yliarvostetuin painija
- Tämäkin aika paha.. Tekisi mieli sanoa Dolph Ziggler mutta mies on kyllä ollut hyvä vaikkakin se hehkutus on välillä lyöty hyvin hyvin yli. Sanotaan Rusev. En selvästikkään pidä itse häntä niin hyvänä, kuin useat täällä. Alkuhuuman jälkeen ollut mielestäni varsin tylsä niin kehässä, kuin sen ulkopuolellakin. Tässä samalla tarkoitan siis myös Lanaa. Promot ovat hyviä mutta suurin ongelma on aika pitkälti sama, kuin Bray Wyattilla eli mennään feudista ja illasta toiseen liian samaa kaavaa.
19. Vuoden kehittynein painija
- Monet ovat tulleet hyvin eteenpäin mutta sanotaan Seth Rollins. Illasta toiseen hän on viihdyttävä ja välillä Shield aikoina hän oli "vain" se spottiapina mutta on todistanut, että vetää oikein mainioita singles otteluja. Erittäin viihdyttävä tapaus ja rosterin tämän hetken ehdotonta eliittiä, kuten myös tulevaisuuden.
20. Vuoden debytantti
- Vaikka tuossa "mollasinkin" kyseistä miestä niin kyllä Rusev on vuoden debytantti. Edelleen olen sitä mieltä, että suurin hohto on kadonnut mutta on se tunnustettava, että Lana rinnallaan kaksikko on ollut hyvinkin viihdyttävä paikoitellen ja onhan Rusev vetänyt pitkin vuotta hyviä otteluja. Hahmon kehityksen kannalta olisi kuitenkin tärkeää keksiä jotain uutta, sillä tuo USA-RUS kuvio on nyt käytetty lähes samanlaisena jo useaan otteeseen Swaggeriä, Showta sekä Henryä vastaan ainakin. Anyhow, kyllä Rusev ansaitsee debytantin tittelin.
21. Vuoden promottaja
- Monia hyviä vaihtoehtoja on tähän kategoriaan. Aluksi jo aioin antaa ääneni Paul Heymanille, joka on jälleen ollut promoissaan huikea mutta kuitenkin pitkiäkin aikoja poissa. Lopulta ääni menee Triple H:lle. Paljon esillä ja paljon mikissä. Hunter on vetänyt roolinsa uskottavasti, ollut hyvä heel sekä promoissaan ollut tasaisen vahva. Näillä perusteilla ääni siis Auktoriteetti jengin isonenäiselle johtajalle.
22. Vuoden manageri
- No nyt päästiin Paul Heymanin kategoriaan. Lana on ollut myös erittäin hyvä manageri Ruseville mutta kyllähän Heyman on tässä kategoriassa aivan omaa luokkaansa. Olen ollut ja olen yhä sitä mieltä, että Paul Heyman on yksi kaikkien aikojen parhaista managereista. Cesaron ja Heymanin yhteistyö ei tuottanut toivottua hedelmää vaan voisi sanoa, että Cesaron momentum kuoli tuon yhteistyön aikana. Jäi maku, että Cesaroa käytettiin vain, jotta Heyman pääsi esille puhumaan Lesnarista, jota ei paikalla nähty. Sinällään tuo ei haitannut, sillä Heyman on vetänyt oikein hyvin, kun Lesnar on ollut poissa. Limanuljaska-Heyman on täyttänyt roolinsa loistavasti ja on kyllä lähes poikkeuksetta ilo katsella hänen suorittamistaan.
23. Vuoden selostaja
- Tämä onkin taas paha, kun kaikissa tuntuu olevan hyvät ja huonot puolensa. Ääneni saa kuitenkin JBL. Välillä mies ärsyttää suunnattomasti mutta välillä taas on selostamossa aivan suvereeni.
24. Vuoden segmentti
- Hyviä segmenttejä oli menneenä vuonna niin paljon, että osa on jo unohtunutkin. Yksi suurimmista suosikeista oli se, kun Bryan valtasi faneineen kehän. Tykkäsin siitä kovasti ja ehdottomasti yksi vuoden kovimpia. Kuitenkin yksi segmentti meni täysin oman luokkaansa. Se oli segmentti, jossa aikakautensa parhaat kohtasivat. Upea segmentti, hieno tunnelma ja loistavat esiintyjät. Eli siis, The Rock, Steve Austin sekä Hulk Hogan @WrestleMania.
25. Vuoden tv-show
- Tasaisin suorittaja olisi varmasti NXT mutta sitä katsoin kyllä niin epäsäännöllisesti, etten voi sille ääntäni antaa. Main Event koki kesällä jonkun buustin, kun hyviä jaksoja tuli monta putkeen. Silti yleisesti ottaen viikosta toiseen kuraa. Smackdown meni täysin laidasta laitaan laadun suhteen mutta ei ansaitse tätä vain siksi, koska vuoden aikana nähtiin muutama h**vetin hyvä SD. Näin ollen jäljelle jää tuttu ja turvallinen Raw, joka kyllä ansaitsee tämän jo siksi, että vaika laatu heittelee niin kyseessä on kuitenkin se pääshow, jossa merkittävät asiat tapahtuvat. Edelleen olen sitä mieltä, että show on liian pitkä. Tiiviimpi paketti saisi jaksot tuntumaan paremmilta muttei siitä tässä sen enempää.
26. Vuoden tv-ottelu
- Cena ja Cesaro vetivät pirun hyvän matsin Raw'ssa. Shield ja Wyatt Family vetivät pirun kovan matsin Main Eventissä. Smackdownissa nähtiin helkutin piukka triple threat. Siltikin ääni menee Ambrosen ja Rollinsin street fightille, joka Rawssa nähtiin. Samainen ottelu siis, jonka lopuksi Ambrose pää murskattiin tiiliskivistä läpi ja hän jäi tauolle. Tuo on itselle ollut se sykähdyttävin viikottaisissa nähty ottelu viime vuodelta.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
- Hajoamisestaan huolimatta The Shield oli kultaa alkuvuoden. Hyviä otteluita poikkeuksetta, viihdyttävää esiintymistä illasta toiseen ja yksi vuoden parhaista feudeista Wyatt Familyn kanssa. Ja vielä, kun ajatellaan, että mitä nämä kolme herraa ovat saaneet aikaan eroamisen jälkeen niin valinta on valmis. Tässä on tulevaisuus. Kunniamaininta myös Auktoriteettien porukalle sekä Wyatt Familylle.
28. Vuoden tag team
- Tag team jaosto on mielestäni ollut varsin ristiriitainen. Paljon on ollut hyviä tai vähintäänkin tyydyttäviä joukkueita mutta harvoin tag team divisioona on päässyt kunnolla loistamaan. Ääni menee Usoille, sillä he vetivät koko vuoden tasaisen hyvin ja painivat hyviä otteluja. Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että koko divisioona tarvitsisi kunnon uudistuksen ja parempaa bookkausta. Suurena ongelmana on nimittäin huono bookkaus sekä se, että samat matsit nähdään monta monta kertaa kuukaudessa, jolloin syntyy "pieni" ähky.
29. Vuoden promootio
- Ikinä en ole muuta aktiivisesti seurannut, kuin itse WWE:tä, joten valinta on selkeä. Enkä kyllä usko, että esim. TNA nousisi tässä ohi vaikka kuinka aktiivisesti sitä seuraisin. WWE on kuitenkin minulle se juttu vaikka kiinnostaisi kovasti kyllä esim. Japanin toimintaan tutustua.
30. Vuoden feudi
- Daniel Bryan ja Auktoriteettien yhteinen matka oli pääosin viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Shield sekä Wyatt Family veti hyvän "mini-feudin". Cenan ja Auktoriteettien kuvio oli maininnan arvoinen. Huolimatta näistä, mielestäni vuoden suvereenisti loistavin feudi oli Ambrosen sekä Rollinsin välinen. Tuli jotenkin sellaiset HHH-HBK vibat tästä ja olihan tuo feudi yhtä ellei vuoden parasta antia. Ja ehdottomasti tässä todistettiin, että tulevaisuus on hyvissä käsissä. Kunnon pohjustus, henkilökohtaiset syyt, hyvä tarina, kaksi huikeaa staraa.. Tässä oli oikeastaan kaikki elementit, jota kunnon kuvioon ja tulikuumaan feudiin tarvitaankin. Ja mielestäni kyllä varsin onnistunut kokonaisuus vaikkakin ainut pieni miinus siitä, että kuvion loppu olisi saanut olla selkeämpi. Tosin, haluan uskoa, että tämä jatkuu vielä jossain kohtaa.
31. Vuoden show
- NXT Revolution oli vahva kokonaisuus ja kaikinpuolin hyvä show mutta itse koen, että siitä puuttui se suuruuden tuntu, joka on tärkeää, kun puhutaan isoista spektaakkeleista. PPV tarjonta oli yleisesti vain mukiin menevää. Hyviä tapahtumia oli mutta mitään sellaista häkellyttävää ei mielestäni nähty. Ja nyt siis nimenomaan kyse kokonaisuuksista. Ihan odotetusti kuitenkin ääni Wrestlemanialle. Painillisesti ei loistava mutta ihan hyvä. Showna kuitenkin 'Mania on se selkeä ykkönen ja jäihän tästä vuodesta paljon muistettavaa, kuten legendaarisen putken katkaisu. Ja nähtiinhän tässä huikea segmentti heti shown alkuun, Triple H:n sekä Bryanin hyvä koitos sekä main event, jonka lopuksi nähtiin upea hetki Daniel Bryanin tarjoamana.
32. Vuoden ottelu
- Nyt on kategoria, jossa on pakko antaa kiitos NXT:lle. Valintani on siis Sami Zayn vs. Adrian Neville @NXT Revolution. Kaksi loistavaa esiintyjää, kaksi loistavaa painijaa ja aivan huikea ottelu. Yleisö loistavasti mukana ja tunnelma oli juuri ottelun arvolle sopiva. Hieno tarina, hieno voittaja. Kunniamaininta myös Shieldin ja Evolutionin kohtaamiselle Extreme Rulesissa. Huikea ottelu sekin ja itse vielä koin sen upeaksi, sillä Evolution kuului suosikkeihini nuorempana. Tietynlainen nostalgia nousi tästä. Ja toki muita kovia matseja, kuten SurSerin pääottelu, Cenan ja Wyattin LMS sekä tietty 'Manian main event.
33. Vuoden naispainija
- AJ Lee kuuluu omiin suosikkeihin ja vetikin varsin vahvan vuoden. Tosin, hän oli pitkään sivussa. AJ'n vuoteen kuului helkutin kova (ja paras naisten) feudi, jonka toinen osapuoli Paige ansaitsee tämän tittelin. Ansaitsee ihan jo siksi, että harkitsin häntä naispainijana vuoden debytantiksi. Teki mieli äänestää aluksi NXT:n puolelta Charlottea mutta tosiaan, olen niin huonosti katsonut NXT:tä, etten viitsi. Paige toi hyvää säpinää kuvioihin ja voitti ainakin minut puolelleen vaikka loppuvuoden olikin taas pienemässä roolissa.
34. Vuoden painija
- Huhhuh. Viimeistä viedään. Randy Orton suoritti tasaisen hyvin mutta loppuvuodesta oli kyllä aivan loistava. Brock Lesnar teki kovia temppuja, kuten katkaisi Takerin putken ja nousi päämestariksi suorastaan raiskatessaan Cenan. Roman Reings kehittyi tasaisesti ja oli kyllä pääosin viihdyttävä tapaus. Dean Ambrose nosti todella profiiliaan tämän vuoden aikana ja nousi ehdottomasti kovien nimien kirkkaaseen joukkoon. Bray Wyatt paini uransa kannalta kovan vuoden ja ehdottomasti ansaitsee siitä kredittiä mutta hänen suorituksensa eivät tähän skabaan riitä. Ketä jää jäljelle? Daniel Bryan, John Cena sekä Seth Rollins. Empimättä valitsisin Bryanin mikäli hän ei olisi loukkaantunut. Hänellä oli kuitenkin upea alkuvuosi ja oli yksi ellei rosterin kirkkain timantti. John Cena oli tuttuun tyyliin kova tekijä mutta jos ajatellaan yhtenä kriteerinä sitä, että miten paljon painija pystyy nostamaan tasoaan niin Seth Rollins on helppo valinta. Hän ei voittanut Royal Rumblea, hän ei tähdittänyt 'Maniaa, hän ei katkaissut Takerin putkea, eikä hän noussut päämestariksi. Silti Seth Rollins paini aivan upean vuoden ja oli läpi vuoden kaikkien huulilla. Hän oli mukana kovimmissa spoteissa, hän oli mukana kovimmissa matseissa, hän oli mukana hyvissä segmenteissä ja hän teki vuoden kovimman turnin. Hänestä kehittyi todella kova singles ottelija sekä loistava promottaja. Hän sopeutui uskomattoman nopeasti singles tiellä ja nousi aivan kiistatta yhdeksi kovimmista pahiksista koko rosterissa. Jos joka osa-alueella kehityksen tahti on tämä niin saamme nyt todistaa aikaa, jolloin luotiin perustaa tulevalle legendalle. Ja jos vuosi 2014 oli upea niin voin vain kuvitella mitä Seth Rollins saa aikaan vuonna 2015 mikäli pysyy terveenä.
Semmoista tällä erää, huh. Ei ehkä mikään painin supervuosi ollut 2014 mutta kyllä siltikin hyvin tapahtumarikas ja varmasti sellainen, jota tullaan muistelemaan. Monet nuoret tähdet löivät läpi, Takerin putki katkaistiin, Sting debytoi.. Nämä ovat niitä asioita, jotka kuitenkin tekivät vuodesta hienon kokonaisuuden vaikka huonoja ja surullisiakin juttuja mukaan mahtui.
Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu: Batista vs. ADR @EC
2. Vuoden huonoin feudi: Nikki vs. Brie
3. Vuoden huonoin segmentti: Springer ja Bellat
4. Vuoden huonoin gimmick: Cesaro
5. Vuoden pettymys: Bryanin loukkaantuminen
6. Vuoden huonontunein painija: Kane
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija): Batista
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike: Red Arrow
9. Vuoden turn: Seth Rollins
10. Vuoden face: Daniel Bryan
11. Vuoden heel: Triple H
12. Vuoden paluu: Ultimate Warrior
13. Vuoden gimmick: Ambrose
14. Vuoden uutinen: Punk & UFC
15. Vuoden spotti: Rollinsin loikka parvekkeelta
16. Vuoden "mark out moment": Stingin debyytti
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija: Roman Reings
18. Vuoden yliarvostetuin painija: Rusev
19. Vuoden kehittynein painija: Seth Rollins
20. Vuoden debytantti: Rusev
21. Vuoden promottaja: Triple H
22. Vuoden manageri: Paul Heyman
23. Vuoden selostaja: JBL
24. Vuoden segmentti: Austin, Rock & Hogan @Mania
25. Vuoden tv-show: Raw
26. Vuoden tv-ottelu: Ambrose vs. Rollins
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable: The Shield
28. Vuoden tag team: Usos
29. Vuoden promootio: WWE
30. Vuoden feudi: Ambrose vs. Rollins
31. Vuoden show: WrestleMania
32. Vuoden ottelu: Zayn vs. Neville @Revolution
33. Vuoden naispainija: Paige
34. Vuoden painija: Seth Rollins
Re: WrestlingAwards 2014
Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Tyhjä
2. Vuoden huonoin feudi
Bella vastaan Bella. Paskaa. Turhia segmenttejä, p**ka ottelu ja järjetön lopetus. Paskoista segmenteistä puheenollen...
3. Vuoden huonoin segmentti
Jerry Springer ja Bellat Ei s****na mitä kuraa.
4. Vuoden huonoin gimmick
Öööh, Kane. Floppailu demoniksi ja takaisin oli turhaa ja kuraa.
5. Vuoden pettymys
Cesaron buukkaus. Koko Rumble-fiasko tietysti vatutti alkuvuodesta melko kovaa, mutta Mania pelasti edes vähän. Toisin kuin Cesaro, jota on Maniasta lähtien buukattu päin p***että. Tuhat matsia RVD:tä vastaan, ei turnia, Heymanin täysin mitätön vaikutus... Noh, toivotaan että joukkue Kiddin kanssa tuo edes vähäsen nostetta. Kunniakkaan kolmossijan saa Christianin buukkaamattomuus. Herätys pellet!
6. Vuoden huonontunein painija
Heitin tähän viime vuonna muistaakseni Kanen, joka on ollut kyllä tänäkin vuonna tasaisen p**ka. Enemmänkin koskee Chris Jerichon kohtalo. Yhtäkkiä lähes kaikki kiinnostus kaveriin on tipahtanut eikä kehäotteissakaan ole sitä vanhaa liekkiä.
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
Ihmeen vähän huonoja painijoita tuli tänä vuonna katseltua, mutta kyllä Kane vie tämän potin. Yllättävän hyvä matsi Bryania vastaan ei pelasta jos koko muu vuosi on täynnä run-ineja ja tylsänpulleaa brawlaamista.
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
Curb Stomp voitti minut puolelleen, Rainmaker ja Styles Clash olivat hyviä, mutta high flyingin ystävänä sanotaan taas Red Arrow. On se komia.
9. Vuoden turn
Onko muita hyviä kuin Seth Rollins? Olihan se hieman puskista, kun kaikki uskoivat Ambrosen kääntyvän.
10. Vuoden face
Ylivoimaisesti Sami Zayn. Bryanin ollessa saikulla lähes koko vuoden ei maailmasta löydy Zayniä parempaa babyfessiä. Karisma, mikkitaidot ja kehäpsykologia, koko paketti. Toivottavasti ei ei ryssitä kun hänet ehkä ensi vuonna päärosteriin nostetaan.
11. Vuoden heel
Onko heelimpää kaveria kuin se joka uhkaa kylmäverisesti tappaa 2000-luvun legendan keskellä kehää? Ei ole, Seth Rollins vie tämän.
12. Vuoden paluu
Kyllähän se Ultimate Warrior kaikkien "dokumenttien" ja muiden jälkeen oli surrealistista nähdä vielä WWE:ssä. Sitä surrealistisempaa oli vain paluun jälkeinen kuolema.
13. Vuoden gimmick
-
14. Vuoden uutinen
CM Punk tiputti vielä viimeisen pommin lähtemällä aivan yhtäkkiä WWE:stä. Villit huhut ja spekulaatiot tulivat viimein päätökseen Cabanan podcastissa ja Punkin solmiessa sopparin UFC:n kanssa. Eli CM Punkin lähtö.
15. Vuoden spotti
-
16. Vuoden "mark out moment"
Streakin katkeaminen vai Bryanin mestarussvoitto? Bryanin mestaruusvoitto oli täydellinen (ja lähes pakollinen) feel-good hetki Manian loppuun. Streakin katkeaminen... on vaikea kuvata sanoilla, mitä kaikkea päässä liikkui sillä hetkellä. Bryan vie sillä verukkeella, että se oli juurikin iloinen, voitokas hetki.
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Sanotaan nyt Orton. Saa (aiheestakin) paskaa niskaansa, mutta motivoituneena erittäin hyvä kehässä. Koko alkuvuosi hyvää tekemistä mikissä ja kehässä hupentuen timanttiseen Manian kolmiotteluun ja sitä seuranneeseen Shield-feudiin.
18. Vuoden yliarvostetuin painija
Rusev ei minulle mitenkään erityisen taitavana mieleeni jäänyt. Ihan ok kehässä, mutta venäläisgimmick, vuonna 2015? Haloo.
19. Vuoden kehittynein painija
Ennen tätä vuotta vain yhtenä hyppypapuna, yhtäkkiä Ricochetista on tullut varsin kelvollinen all-arounder. Toki edelleen maailman high flyereiden huippua, mutta kehittynyt nyt myös kehäpsykologian alalla.
20. Vuoden debytantti
Pöllin julmasti Migulta eli itselleni vuoden debytantti on myöskin Zach Sabre Jr. Aivan maaginen tämän vuoden BOLA:ssa.
21. Vuoden promottaja
Dean Ambrose piti otteessaan lähes koko vuoden vaikkei ihan täys Moxley tasolle menty.
22. Vuoden manageri
Paul Heyman. Pitääkö muka perustella?
23. Vuoden selostaja
Rawin kolmikko oli aivan hirvittävän surkea edelleenkin. NXT:n selostajat ovat koko vuoden hyvällä tasolla ja Excalibur on indyissä edelleen omaa luokkaansa (varsinkin Chuck Taylorin kanssa). Ääni silti Tom Phillipsille, joka onnistui Smackdownin puolella yllättävän hyvin. Excalibur ja William Ragal jakavat kakkospaikan.
24. Vuoden segmentti
Hogan-Rock-Austin Maniassa. Tästä nostalgiatripistä puuttui vain vanha kunnon JR huutamassa selostamon puolella.
25. Vuoden tv-show
Jos ette vielä katso NXT:tä nyt olisi korkea aika. Naisten divisioona, jolla on oikesti väliä, kaikilla selvät gimmikit ja johdonmukaiset juonikuviot. Eikä unohdeta monta kertaa WWE:n PPV:t päihittäneitä spesiaaleja, jotka tarjosivat klassikoita kuten Zayn/Cesaro IV ja Zayn/Neviile III.
26. Vuoden tv-ottelu
NXT:n puolelta varmasti löytyisi moniakin hyviä ehdokkaita, mutta Smackdownissa nähty Cesaro/Kidd/Ziggler näytti mihin kolme E:n parhaimpiin kuuluvaa kehätaituria oikein pystyy.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
Wyatt Family murhattiin täysin, Evolution oli ihan kiva nostalgiatrippi, joten Shield on aika selvä voittaja tänäkin vuonna. Kolme kovaa PPV-matsia alkuvuonna ja tietysti ja Smackdown jolloin Shield pieksi heelejä koko jakson...
28. Vuoden tag team
Time Splitters tarjosi menevää junior-painia läpi vuoden. Varsinkin Power Strugglen Three-Way jäi mieleen laadukkaana.
29. Vuoden promootio
PWG toimitti jälleen omalla tasollaan. Vaikka muutama lähtö kavensi rosteria (Drake,Wolves ja Steen) tarjoaa PWG silti parasta indypainia parhaan yleisön edessä.
30. Vuoden feudi
Ambrose/Rollins tarjosi laadukkaita matseja sekä hyviä segmenttejä kaiken muun Bella-schaissen keskellä.
31. Vuoden show
Mania vai R-Evolution? Heitän ehdokkaan takavasemmalta ja sanon PWG Battle Of Los Angeles 2014. Kolme iltaa laadukasta painia. Jos on pakko valita vain yksi ilta niin sanotaan Night 3.
32. Vuoden ottelu
Zayn/Neville oli WWE:n puolella ehkäpä vuoden paras singles ottelu, mutta se ei tänä vuonna riitä. Itseeni iski koviten Manian Orton/Bryan/Batista. Batista ei onnistunut pilaamaan tätä spektaakkelia ja lopun ihanaa feel-good hetkeä.
Swerve! Meinasin jo melkein unohtaa, että sellainen pikku tapahtuma kuin G1 Climax 24 käytiin tänä vuonna ja siellä nähtiin AJ Styles vs Minoru Suzuki. Mielestäni lähes viiden tähden ottelu ja pomppasi omaan top kymppiini välittömästi. Katsokee, oikeesti.
33. Vuoden naispainija
Candice LaRae PWG:ssä on aina ilo silmille. Brutaali joukkueottelu Bucksien kanssa oli vuoden yksi parhaimpia tag-matseja missään promootiossa.
34. Vuoden painija
Ja se suurin ja kaunein palkinto... Rollins,Ambrose,Bryan,Zayn,Cena
, vain muutamia ehdokkaita nimetäkseni.Punk poissa, Bryan saikulla, edellisvuosien parhaat sivussa...
Mutta se kaikista paras oli...
*drumroll*
AJ STYLES
Päästyään ulos TNA:sta tarjosi vuoden aikana monia huippuotteluita New Japanin riveissä, kuten tuon oman MOTY:n. Vuoden toiseksi parhaan stablen Bullet Clubin johtohahmo. Vaikkei mikään paras mikkimies olekaan oli Styles silti vuoden 2015 paras painija
Ja äänestyslippu:
- Spoiler: näytä
ZSJ is God
Re: WrestlingAwards 2014
Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Divojen Survivor Series -ottelu näytti aika hyvin kaiken mikä divojen divarissa on pielessä.
2. Vuoden huonoin feudi
Näissä awardseissa ainakin itsellä tuppaa aina painottumaan loppuvuoteen, mutta Dean Ambrose vs. Bray Wyatt pomppaa kyllä mielestäni silti esiin kammottavana painajaisena joka ei suostu loppumaan ja josta pitäisi saada kumpikin painija eroon ja mahdollisimman kauas niin pian kuin suinkin. Odotukset olivat korkealla, mutta nykyään melkein itkettää kun kaksikko vääntelee naamojaan ja selostajat huutavat että katsokaa kuinka hulluja he ovat, feudissa ei ole mitään päätä eikä häntää ja kaikki vähänkin kiinnostava johtaa siihen että mikään ei johda mihinkään. Lisäksi feudi kärsi teema-PPV -mallista, jonka seurauksena esimerkiksi kehä piti väkisin täyttää sisustuselementeillä kymmenen Raw'n aikana koska se nyt vain kuului asiaan. Niin ja minusta tuntuu että WWE:llä ei ole hajuakaan siitä miksi Ambrosesta alunperin tuli suosittu, ja niinpä tämän bookkauskin heittelee sosiopaatin ja vekkulin gadgetmiehen välillä ilman suurtakaan johdonmukaisuutta.
3. Vuoden huonoin segmentti
Ei tule oikein mitään järkyttävää mieleen. Oliko "Roman Reigns myrkyttää Authorityn" viime vuonna?
4. Vuoden huonoin gimmick
Mojo Rawleyn aina hypettynyt olemus ei miellyttänyt. Perintöprinsessana "hullu" Dean Ambrose.
5. Vuoden pettymys
Daniel Bryanin poissulkeminen Rumblesta. Olen yleensä se jätkä joka ei tahdo nähdä perinteistä tuhkimotarinaa Rumblen kautta 'Maniaan -stoorissa (vaikka joku osoittikin että ei se nyt hirveän yleinen kuvio ole), mutta viime vuonna oli sen paikka. Bryania oli sorrettu koko vuosi, ja tämä oli täydellinen paikka näyttää että Daniel pääsee ottelemaan mestaruudesta vaikka kuinka yritettäisiin estää. Ottelua edeltäneet huhut ja kauhukuvat 'Manian kortista, sekä outo Wyatt-feudi olivat saaneet vakuuttuneeksi että ei näin voi käydä, ja kun se hetki realisoitui että Daniel Bryan ei ole Rumblessa en muista hetkeen vastaavaa pettymystä. Lisäksi paskamyrskyn keskelle joutui Rey Mysterio -raukka josta en voi olla pitämättä
6. Vuoden huonontunein painija
Öh, sanotaan Chris Jericho. Jotenkin Jerichon kohdalla se huonontuminen sattuu eniten vaikka se ei olisi suurtakaan. Aina tottunut siihen että Jericho vaan on niin hyvä eikä siitä pääse yli eikä ympäri, ja sitten kun niitä iän merkkejä alkaa näkymään niin rakastettu painija alkaa näyttää epätoivoisesti ajan hammasta vastaan pyristelevältä keski-ikää lähestyvältä hasbeenilta joka yrittää seistä parin vuoden takaisten "you still got it" "I never lost it babe!" sanojen takana. Kaikki lapsellisista promoista ja hidastuneesta ottelutahdista tatuointeihin ja vähentyviin hiuksiin aiheuttaa nykyään haikeutta ja surumielisyyttä.
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
Njah.. olen varma että diivadivarista löytyy joku kammotus, mutta sanotaan silti se Khali.
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
Olen alkanut entistä enemmän kallistumaan yksinkertaisten ja kauniiden perusliikkeiden suuntaan. Tyler Breezen Beauty Shot, eli spinning wheel kick vie voiton.
9. Vuoden turn
Kevin Owens. Malliesimerkki täydellisestä turnista. Loistavasti pelattiin yhteen parin vignetin ja yhden ottelun ajan vakuuttanutta Owensia Sami Zaynin pitkään ristiretkeen, kuitenkin niin että näiden vanha tausta tehtiin selväksi. Taustalla vuoden paras painitapahtuma ja yleinen ilo lahjakkaista esiintyjistä suurissa saappaissa ja kaput!
10. Vuoden face
Sami Zayn. En vain voi kuvitella että joku ei pitäisi tästä kaverista. Hyvän jätkän prototyyppi.
11. Vuoden heel
Äänestän Seth Rollinsia. Vähän vähemmän saisi luottaa Mercuryyn ja Nobleen, mutta on kyllä koko vuoden pelannut pahisrooliaan hyvin. Loppuun vielä asteen nosto Kasarin Pahan Leffapahiksen roolilla Authorityn takaisinsaamiseksi. Moni veikkasi Sethin jäävän Shieldin hajoamisessa tuuliajoille, mutta parhaitenhan se on kolmikosta pärjännyt.
12. Vuoden paluu
En tiedä lasketaanko koska ei varsinaisesti poissakaan ollut, mutta Daniel Bryanin kuntoutusuutinen oli hieno hetki.
13. Vuoden gimmick
Menetin sydämeni Damien Mizdowille. Ainoa huolenaiheeni on että tiettyjä neronleimauksia aletaan ylikäyttämään jokaisessa ottelussa, mutta toistaiseksi on vakuuttanut. Jo ennen varsinaista joukkuetta suurin osa Mizin otteluista meni Damienia seuratessa, eikä meno ole muuttunut.
14. Vuoden uutinen
Ultimate Warriorin poismeno oli epämiellyttävä mutta mieleenpainuva uutinen.
15. Vuoden spotti
Nönnönnö mitä tähän nyt sitten sanoisi. Plääh. Bray Wyatt vs. John Cena @Wrestlemania, yleisön laulaminen. Siinä varmaan parhaiten mieleenjäänyt yksittäinen hetki.
16. Vuoden "mark out moment"
Yleensähän marking out mielletään hyppimiseksi ja huutamiseksi, mutta tänä vuonna suurin aito reaktio oli päinvastainen. Joo, puhun siitä putken katkeamisesta.
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Mielestäni Roman Reigns saa kohtuuttomasti paskaa niskaansa. Ei sillä että se erityisen taitava olisi, tai että hyötyisi WWE:n yrityksestä pakottaa itsensä tiettyyn muottiin jossa ei ole luonteva, mutta ei se kehätyöskentely ole mihinkään huonontunut Shield-ajoista, ja mikkityössäkin on tapahtunut.. muutoksia. Yritys kehittyä siis ainakin on kunnossa, ja silloin meikäläiseltä saa ainakin pisteitä.
18. Vuoden yliarvostetuin painija
Rusev ei ole antanut minulle yhtäkään syytä kiinnostua itsestään. Kehässä on ihan hyvä, mutta ei se gimmick niin nerokas ole kuin täällä annetaan ymmärtää, pikemminkin vyön uudelleenbrändäystä vaille puhkikulutettu klisee.
19. Vuoden kehittynein painija
Kuluneena vuonna olin huomaavinani Ricochetin hyppypapuspottiomghuorauksen vähentyneen asteen tai pari, ja vaikka onkin parhaita korkealentoisia painijoita, on vuoden aikana osoittanut olevansa ihan pätevä all-rounderikin.
20. Vuoden debytantti
Tässä nyt aina saa vähän miettiä, mutta annetaan nyt Stingille sillä edellytyksellä että ei saa Thedemonkane -kohtelua Vigilante-lempinimensä kanssa.
21. Vuoden promottaja
Kovaa tappelua Triple H:n ja John Cenan välillä. Molemmilla huikea kyky ottaa yleisö haltuunsa ja huomioida näiden reaktioita lennosta. Sanotaan silti Nenä koska oli aavistuksen kiinnostavammissa aiheissa vuoden aikana.
22. Vuoden manageri
Paul Heyman. Ei perinteisiä manatsereita liikaa näkynyt, tosin tuskimpa monestakaan olisi ollut Paulia haastamaankaan.
23. Vuoden selostaja
Renee Young vaikka loppuvuodesta ei enää ihan samalla tavalla napannutkaan kuin ennen sitä. Joka tapauksessa yksi virkistävimmistä äänistä kaiuttimissani vuonna 2014.
24. Vuoden segmentti
Sami Zaynin mestaruusvoitto/juhlat. Perusteluja vuoden turnin kohdalla.
25. Vuoden tv-show
NXT on juuri oikean kokoinen show. Laatua alusta loppuun, kaikki on johdonmukaista ja paskaa ei tarvitse kestää kauaa kun sitä eksyy ruutuun. Ainakin uskon niin, toistaiseksi ei ole tullut vastaan.
26. Vuoden tv-ottelu
Tässä taas tätä loppuvuosipainotteisuutta, mutta Tyson Kidd vs. Cesaro vs. Dolph Ziggler oli kyllä huikea. Näytti että päärosterillakin on toivoa.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
Mennään tylsästi Shieldillä. Tykkäsin erityisesti siitä että eroamiskiusoittelujen yli päästiin ja fanit saivat seurata kolmikon edesottamuksia kunnes saatiin paljon dynaamisempi ja luontevampi ero. Tykkäsin.
28. Vuoden tag team
Vaudevillians oli hykerryttävän hyvä. Kaverit näyttivät tosiaan tuntevan hahmonsa, ottivat somen haltuun ja toivat painiin lisää gimmickejä ja esiintymisen iloa. Pelkkää hyvää näiden tulevaisuuteen.
29. Vuoden promootio
Jos aktiivisen määritelmää venytetään niin katsoin kahta promootiota aktiivisesti. WWE:tä, ja NJPW:tä. Näistä toinen tarjosi viikkoon yhden hyvän ohjelman, ja pari segmenttiä joita jaksoi katsoa. Protestiäänestän siis NJPW:tä. NXT oli kultaa, mutta muuten WWE:n tuotanto oli surkeaa.
30. Vuoden feudi
Sami Zayn vs. Adrian Neville oli hyvä alusta loppuun. Erityisesti siihen loppuun jossa ex-mestari kykeni jopa olemaan olematta douche ja antoi itsestään oikein hyvän kuvan. Potentiaalinen tulevaisuuden suuri taistelupari jos vielä pari kertaa kohtaavat eri vaiheissa uraansa.
31. Vuoden show
NXT R-Evolution. Olen useampaan otteeseen tämänkin äänestyksen aikana hehkuttanut show'ta, ja muutenkin puhunut foorumilla, joten ei liene yllätys että tätä äänestän. Ei yksinkertaisesti yhtäkään huonoa puolta koko tapahtumassa. Hyvä!
32. Vuoden ottelu
Ricochet vs. Kota Ibushi - Dominion. Vähän vaihtelua WWE:n touhuihin. Yhtään ainutlaatuista ottelua en viime vuodelta muista, joten otetaan sitten joku niistä melkein klassikoista. Ihan älytöntä settiä heittivät matsin aikana, ja tässä jos jossain sitä mietti itsekin että miten ihmeessä ihmiskeho pystyy tähän kaikkeen. Katsokaa jos ette ole katsoneet.
33. Vuoden naispainija
Candice Lerae. Tästä keskusteltiinkin loppuvuodesta kun joku hämmästeli sukupuolten välisiä matseja. Ei kalpene yhdellekään miehelle, ja on yksi syy sille miksi olen niin iloinen siitä että tänä vuonna en lukenut montaakaan "hyvä naisten otteluksi" -kommenttia.
34. Vuoden painija
Tämä on vaikea. Sydämeni sanoo että japanin kamaralta pitäisi hakea, mutta tahdon silti sanoa Seth Rollinsin. Tämä palkinto oikeastaan niputtaa painivuoden hyvin kasaan, ja siksikin Rollins on hyvä valinta. Ei mitenkään erityinen, mutta silti hyvä. En oikein keksi perustelua miksi Rollins ei tätä ansaitsisi, mutta en kyllä oikeastaan meriittejä väitettä tukemaankaan. Kuitenkin viihdyttänyt koko vuoden, ja taitaa olla Bryanin jälkeen ensimmäinen kunnolla main eventiin juurtunut painija.
1. Vuoden huonoin ottelu
Divojen Survivor Series -ottelu näytti aika hyvin kaiken mikä divojen divarissa on pielessä.
2. Vuoden huonoin feudi
Näissä awardseissa ainakin itsellä tuppaa aina painottumaan loppuvuoteen, mutta Dean Ambrose vs. Bray Wyatt pomppaa kyllä mielestäni silti esiin kammottavana painajaisena joka ei suostu loppumaan ja josta pitäisi saada kumpikin painija eroon ja mahdollisimman kauas niin pian kuin suinkin. Odotukset olivat korkealla, mutta nykyään melkein itkettää kun kaksikko vääntelee naamojaan ja selostajat huutavat että katsokaa kuinka hulluja he ovat, feudissa ei ole mitään päätä eikä häntää ja kaikki vähänkin kiinnostava johtaa siihen että mikään ei johda mihinkään. Lisäksi feudi kärsi teema-PPV -mallista, jonka seurauksena esimerkiksi kehä piti väkisin täyttää sisustuselementeillä kymmenen Raw'n aikana koska se nyt vain kuului asiaan. Niin ja minusta tuntuu että WWE:llä ei ole hajuakaan siitä miksi Ambrosesta alunperin tuli suosittu, ja niinpä tämän bookkauskin heittelee sosiopaatin ja vekkulin gadgetmiehen välillä ilman suurtakaan johdonmukaisuutta.
3. Vuoden huonoin segmentti
Ei tule oikein mitään järkyttävää mieleen. Oliko "Roman Reigns myrkyttää Authorityn" viime vuonna?
4. Vuoden huonoin gimmick
Mojo Rawleyn aina hypettynyt olemus ei miellyttänyt. Perintöprinsessana "hullu" Dean Ambrose.
5. Vuoden pettymys
Daniel Bryanin poissulkeminen Rumblesta. Olen yleensä se jätkä joka ei tahdo nähdä perinteistä tuhkimotarinaa Rumblen kautta 'Maniaan -stoorissa (vaikka joku osoittikin että ei se nyt hirveän yleinen kuvio ole), mutta viime vuonna oli sen paikka. Bryania oli sorrettu koko vuosi, ja tämä oli täydellinen paikka näyttää että Daniel pääsee ottelemaan mestaruudesta vaikka kuinka yritettäisiin estää. Ottelua edeltäneet huhut ja kauhukuvat 'Manian kortista, sekä outo Wyatt-feudi olivat saaneet vakuuttuneeksi että ei näin voi käydä, ja kun se hetki realisoitui että Daniel Bryan ei ole Rumblessa en muista hetkeen vastaavaa pettymystä. Lisäksi paskamyrskyn keskelle joutui Rey Mysterio -raukka josta en voi olla pitämättä
6. Vuoden huonontunein painija
Öh, sanotaan Chris Jericho. Jotenkin Jerichon kohdalla se huonontuminen sattuu eniten vaikka se ei olisi suurtakaan. Aina tottunut siihen että Jericho vaan on niin hyvä eikä siitä pääse yli eikä ympäri, ja sitten kun niitä iän merkkejä alkaa näkymään niin rakastettu painija alkaa näyttää epätoivoisesti ajan hammasta vastaan pyristelevältä keski-ikää lähestyvältä hasbeenilta joka yrittää seistä parin vuoden takaisten "you still got it" "I never lost it babe!" sanojen takana. Kaikki lapsellisista promoista ja hidastuneesta ottelutahdista tatuointeihin ja vähentyviin hiuksiin aiheuttaa nykyään haikeutta ja surumielisyyttä.
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
Njah.. olen varma että diivadivarista löytyy joku kammotus, mutta sanotaan silti se Khali.
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
Olen alkanut entistä enemmän kallistumaan yksinkertaisten ja kauniiden perusliikkeiden suuntaan. Tyler Breezen Beauty Shot, eli spinning wheel kick vie voiton.
9. Vuoden turn
Kevin Owens. Malliesimerkki täydellisestä turnista. Loistavasti pelattiin yhteen parin vignetin ja yhden ottelun ajan vakuuttanutta Owensia Sami Zaynin pitkään ristiretkeen, kuitenkin niin että näiden vanha tausta tehtiin selväksi. Taustalla vuoden paras painitapahtuma ja yleinen ilo lahjakkaista esiintyjistä suurissa saappaissa ja kaput!
10. Vuoden face
Sami Zayn. En vain voi kuvitella että joku ei pitäisi tästä kaverista. Hyvän jätkän prototyyppi.
11. Vuoden heel
Äänestän Seth Rollinsia. Vähän vähemmän saisi luottaa Mercuryyn ja Nobleen, mutta on kyllä koko vuoden pelannut pahisrooliaan hyvin. Loppuun vielä asteen nosto Kasarin Pahan Leffapahiksen roolilla Authorityn takaisinsaamiseksi. Moni veikkasi Sethin jäävän Shieldin hajoamisessa tuuliajoille, mutta parhaitenhan se on kolmikosta pärjännyt.
12. Vuoden paluu
En tiedä lasketaanko koska ei varsinaisesti poissakaan ollut, mutta Daniel Bryanin kuntoutusuutinen oli hieno hetki.
13. Vuoden gimmick
Menetin sydämeni Damien Mizdowille. Ainoa huolenaiheeni on että tiettyjä neronleimauksia aletaan ylikäyttämään jokaisessa ottelussa, mutta toistaiseksi on vakuuttanut. Jo ennen varsinaista joukkuetta suurin osa Mizin otteluista meni Damienia seuratessa, eikä meno ole muuttunut.
14. Vuoden uutinen
Ultimate Warriorin poismeno oli epämiellyttävä mutta mieleenpainuva uutinen.
15. Vuoden spotti
Nönnönnö mitä tähän nyt sitten sanoisi. Plääh. Bray Wyatt vs. John Cena @Wrestlemania, yleisön laulaminen. Siinä varmaan parhaiten mieleenjäänyt yksittäinen hetki.
16. Vuoden "mark out moment"
Yleensähän marking out mielletään hyppimiseksi ja huutamiseksi, mutta tänä vuonna suurin aito reaktio oli päinvastainen. Joo, puhun siitä putken katkeamisesta.
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Mielestäni Roman Reigns saa kohtuuttomasti paskaa niskaansa. Ei sillä että se erityisen taitava olisi, tai että hyötyisi WWE:n yrityksestä pakottaa itsensä tiettyyn muottiin jossa ei ole luonteva, mutta ei se kehätyöskentely ole mihinkään huonontunut Shield-ajoista, ja mikkityössäkin on tapahtunut.. muutoksia. Yritys kehittyä siis ainakin on kunnossa, ja silloin meikäläiseltä saa ainakin pisteitä.
18. Vuoden yliarvostetuin painija
Rusev ei ole antanut minulle yhtäkään syytä kiinnostua itsestään. Kehässä on ihan hyvä, mutta ei se gimmick niin nerokas ole kuin täällä annetaan ymmärtää, pikemminkin vyön uudelleenbrändäystä vaille puhkikulutettu klisee.
19. Vuoden kehittynein painija
Kuluneena vuonna olin huomaavinani Ricochetin hyppypapuspottiomghuorauksen vähentyneen asteen tai pari, ja vaikka onkin parhaita korkealentoisia painijoita, on vuoden aikana osoittanut olevansa ihan pätevä all-rounderikin.
20. Vuoden debytantti
Tässä nyt aina saa vähän miettiä, mutta annetaan nyt Stingille sillä edellytyksellä että ei saa Thedemonkane -kohtelua Vigilante-lempinimensä kanssa.
21. Vuoden promottaja
Kovaa tappelua Triple H:n ja John Cenan välillä. Molemmilla huikea kyky ottaa yleisö haltuunsa ja huomioida näiden reaktioita lennosta. Sanotaan silti Nenä koska oli aavistuksen kiinnostavammissa aiheissa vuoden aikana.
22. Vuoden manageri
Paul Heyman. Ei perinteisiä manatsereita liikaa näkynyt, tosin tuskimpa monestakaan olisi ollut Paulia haastamaankaan.
23. Vuoden selostaja
Renee Young vaikka loppuvuodesta ei enää ihan samalla tavalla napannutkaan kuin ennen sitä. Joka tapauksessa yksi virkistävimmistä äänistä kaiuttimissani vuonna 2014.
24. Vuoden segmentti
Sami Zaynin mestaruusvoitto/juhlat. Perusteluja vuoden turnin kohdalla.
25. Vuoden tv-show
NXT on juuri oikean kokoinen show. Laatua alusta loppuun, kaikki on johdonmukaista ja paskaa ei tarvitse kestää kauaa kun sitä eksyy ruutuun. Ainakin uskon niin, toistaiseksi ei ole tullut vastaan.
26. Vuoden tv-ottelu
Tässä taas tätä loppuvuosipainotteisuutta, mutta Tyson Kidd vs. Cesaro vs. Dolph Ziggler oli kyllä huikea. Näytti että päärosterillakin on toivoa.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
Mennään tylsästi Shieldillä. Tykkäsin erityisesti siitä että eroamiskiusoittelujen yli päästiin ja fanit saivat seurata kolmikon edesottamuksia kunnes saatiin paljon dynaamisempi ja luontevampi ero. Tykkäsin.
28. Vuoden tag team
Vaudevillians oli hykerryttävän hyvä. Kaverit näyttivät tosiaan tuntevan hahmonsa, ottivat somen haltuun ja toivat painiin lisää gimmickejä ja esiintymisen iloa. Pelkkää hyvää näiden tulevaisuuteen.
29. Vuoden promootio
Jos aktiivisen määritelmää venytetään niin katsoin kahta promootiota aktiivisesti. WWE:tä, ja NJPW:tä. Näistä toinen tarjosi viikkoon yhden hyvän ohjelman, ja pari segmenttiä joita jaksoi katsoa. Protestiäänestän siis NJPW:tä. NXT oli kultaa, mutta muuten WWE:n tuotanto oli surkeaa.
30. Vuoden feudi
Sami Zayn vs. Adrian Neville oli hyvä alusta loppuun. Erityisesti siihen loppuun jossa ex-mestari kykeni jopa olemaan olematta douche ja antoi itsestään oikein hyvän kuvan. Potentiaalinen tulevaisuuden suuri taistelupari jos vielä pari kertaa kohtaavat eri vaiheissa uraansa.
31. Vuoden show
NXT R-Evolution. Olen useampaan otteeseen tämänkin äänestyksen aikana hehkuttanut show'ta, ja muutenkin puhunut foorumilla, joten ei liene yllätys että tätä äänestän. Ei yksinkertaisesti yhtäkään huonoa puolta koko tapahtumassa. Hyvä!
32. Vuoden ottelu
Ricochet vs. Kota Ibushi - Dominion. Vähän vaihtelua WWE:n touhuihin. Yhtään ainutlaatuista ottelua en viime vuodelta muista, joten otetaan sitten joku niistä melkein klassikoista. Ihan älytöntä settiä heittivät matsin aikana, ja tässä jos jossain sitä mietti itsekin että miten ihmeessä ihmiskeho pystyy tähän kaikkeen. Katsokaa jos ette ole katsoneet.
33. Vuoden naispainija
Candice Lerae. Tästä keskusteltiinkin loppuvuodesta kun joku hämmästeli sukupuolten välisiä matseja. Ei kalpene yhdellekään miehelle, ja on yksi syy sille miksi olen niin iloinen siitä että tänä vuonna en lukenut montaakaan "hyvä naisten otteluksi" -kommenttia.
34. Vuoden painija
Tämä on vaikea. Sydämeni sanoo että japanin kamaralta pitäisi hakea, mutta tahdon silti sanoa Seth Rollinsin. Tämä palkinto oikeastaan niputtaa painivuoden hyvin kasaan, ja siksikin Rollins on hyvä valinta. Ei mitenkään erityinen, mutta silti hyvä. En oikein keksi perustelua miksi Rollins ei tätä ansaitsisi, mutta en kyllä oikeastaan meriittejä väitettä tukemaankaan. Kuitenkin viihdyttänyt koko vuoden, ja taitaa olla Bryanin jälkeen ensimmäinen kunnolla main eventiin juurtunut painija.
- Spoiler: näytä
Re: WrestlingAwards 2014
En ehdi postata ihan valmista tekstiä edes klo 23.59, koska loppupäivä menee muualla kuin koneen ääressä. Tässä siis kiireessä kirjoitettu, jossa vähintään ääneni ja keskinkertaiset perustelut. Muokkailen tekstiä sunnuntaina.
Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Kelaan yleensä kaiken tosi huonon, joten tässä ja parissa seuraavassa ei siksi ääntä.
2. Vuoden huonoin feudi
-
3. Vuoden huonoin segmentti
-
4. Vuoden huonoin gimmick
Vuonna 2013 äänestin parhaaksi gimmickiksi Real Rock 'n' Rolla Prince Devittiä ja parhaaksi stableksi hänen Bullet Clubiaan. Alkuvuodesta 2014 Devitt jätti promootion ja Bullet Clubista tuli NWO-kopio DX-mausteilla eli kaikki Devittin ajan persoonallisuus muuttui yli 15 vuotta vanhan jutun väsyneeksi matkimiseksi. Bullet Clubin väki sanoo tästä, että sehän se pointti on. Mutta kun se on paskaa niin se paskaa. Jännä juttu että Bullet Clubista on kuitenkin tullut jonkinlainen ilmiö, joka ei kuitenkaan selity hyvillä matseilla, hyvillä promoilla eikä kovalla heatilla.
5. Vuoden pettymys
En tiedä onko pettymys se oikea sana, mutta tässä tuli nyt mieleen mainita vuoden blaah-juttu. Se että WWE oli loppuvuodesta niin hirvittämän mitäänsanomaton. Olen vuosia katsonut WWE:tä siksi että mukana on muutamia painijoita joiden edesottamuksia haluaa seurata. Loppuvuodesta suosikeistani yksi oli loukkaantuneena, ainakin pari oli kuviossa joka oli kaukana alkuvuoden kuumuudesta, yksi oli syöksykierteessä ilman mitään toivoa pushista... ja oikeastaan moni muu samassa tilanteessa. Lokakuussa ei ollut enää mitään katsottavaa, joten yksinkertaisesti lopetin Raw'kin katsomisen ja päärosterin osalta riitti ppv:t.
6. Vuoden huonontunein painija
En tässä äänestä mitään, mutta muistikuvani on sellainen, että monen äänestämä Jericho voi olla tässä oikea valinta. Hänen tasonsa on viime vuosina vaihdellut kuitenkin niin kovasti, että en enää muista milloin oli viimeinen alamäki. Myös KENTAn yritys totuttautua WWE-tyyliin Hideo Itamina on tähän mennessä ollut aika vaisu, mutta en tiedä onko tuollainen tapaus sopiva tähän palkintoon.
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
Suosikkini tässä ovat usein Big Show ja Kane. Alkuvuonna Daniel ja Rolles Gracie olivat ne ehkä hirveimmät virheet New Japanin cardeissa. He eivät kuitenkaan ole kokeneita painijoita. Eivät painijoita ollenkaan. Vain huonoja. Kane on huikean kokenut, eikä huonous selity sillä että ikä painaa.
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
Joskus syksyllä ensimmäisen kerran nähty Meltzer Driver on ehkä kaikkien aikojen uskomattomin liike. Se menee kuitenkin jo liian överiksi. Enkä Young Bucksista tykkää yhtään. Äänestän samaa kuin viime vuonna eli Kazuchika Okadan Rainmakeria. Vuonna 2014 edelleen simppeli liike josta ei juuri kukaan nouse.
9. Vuoden turn
-
10. Vuoden face
Tomoaki Honma sai tässä aiemmin kunniamaininnan ja olen samaa mieltä, että G1 Climaxiin tuuraajana tuleminen, näytöt turnauksen suunnilleen parhaana painijana ja kuitenkin jokaisen kymmenen matsin häviäminen rakastettavana altavastaajana on tapaus joka riittää lähes jokaisen muun facen voittamiseen. Honma oli mainio myös muuten, mutta Tomohiro Ishii oli ehkä vuoden aikana tasaisemmin brutaaleissa matseissa kaikkensa antava ja ihan vain menestyneempi. Facen pitää välillä voittaakin. Siksi näistä kahdesta huolimatta annan äänen Daniel Bryanille, jolta olen saattanut unohtaa kaikki negatiiviset piirteet joita ainakin edellisvuotena oli. Mutta huippu oli niin vahva.
11. Vuoden heel
-
12. Vuoden paluu
-
13. Vuoden gimmick
Pitkään piti miettiä. Jotenkin en vuoden parhaille ja karismaattisimmille painijoille osannut sanoa mitään varsinaista gimmickiä. Tai ehkä osaisin, mutta se ei ole se gimmick mikä erottuu. Lähimpänä muista erottuvaa hahmoa on Brock Lesnar. Hänkin on vain Brock Lesnar, mutta kun kukaan muu WWE:ssä ei ole yhtään samanlainen hahmo, niin kai se on gimmick.
14. Vuoden uutinen
Minusta vuoden selkeästi suurin uutinen on ihan oikeasti WWE Network ja kaikki sen seuraukset nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Tilaajamäärä on pettymys ja huolestuttavasti WWE:llä ei ole mitään hajua mitä tehdä asialle. He eivät pysty enää palaamaan ppv-malliin. Ja sen sijaan, että he tekisivät kaikkensa tehdäkseen Networkista houkuttelevamman ja paremman, he keskittyvät vain halpaan hintaan. Ehtivät lisäksi suututtaa brittiläiset peruuntuneella avauksella siellä.
15. Vuoden spotti
G1 Climaxin finaalin kuumilla hetkillä oli tulossa Rainmaker eli käytännössä Okadan voitto. Siihen Rainmakeriin sitten Nakamuran counter:
. Sen vaarallisempia temppuja ei aina tarvita.
16. Vuoden "mark out moment"
Ehkä se Daniel Bryanin Wrestlemania-voitto oli mieltä lämmittävin yksittäinen tapaus vuoden aikana.
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Kuinka monta saa listata?
18. Vuoden yliarvostetuin painija
En ole ymmärtänyt miksi vieläkin vuosien jälkeen kaivataan pushia painijalle, joka osaa kyllä ottaa kuonoonsa (vaikkakin vähän liioitellen), mutta joka hallitsemaan päästessään on täysin keskinkertainen ja epäuskottava. Dolph Ziggler on siis ihan sopiva midcardiin, eikä tarvitsisi edes näitä parin viikon pusheja.
19. Vuoden kehittynein painija
En ole oikein ymmärtänyt Paigelle annettuja ääniä. Hän on vuoden aikana enemmänkin vähitellen tottunut olemaan ison yleisön edessä. Alkuvuodesta NXT:ssä hän oli vähintään yhtä hyvä. Kehittyneimpänä pitäisin Charlottea. Hän debytoi vasta toissa vuonna, ja on vuodessa kehittynyt hyvin lupaavasta atleetista jo nyt ihan valmiiksi päärosteriin. WWE-naisten tasolle pääseminen ei ehkä ole kummoinen kehu, mutta kun hän on oikeasti hyvä. Enkä nyt ainakaan heti muista ketään muuta joka olisi kehittynyt näin nopeasti viimeisen 15 vuoden aikana.
20. Vuoden debytantti
En muista enää mitkä tämän palkinnon kriteerit ovat, mutta jos riittää että joku on ottanut urallaan harppauksen isompiin kuvioihin uudessa promootiossa, niin äänestän AJ Stylesia. TNA-tausta ei vaivannut häntä tai katsojia kovin kauaa. Ensimmäinen matsi New Japanissa oli häneltä vähän vaisu eikä yleisö tuntenut häntä. Sen jälkeen aika pian hänestä tuli kuin tuore uusi tähti ja taas yksi parhaimmista painijoista maailmassa. Hän ei oikein sovellu Bullet Clubiin ja oikeastaan kärsii kaikesta siihen liittyvästä, mutta loistaa yksinään.
21. Vuoden promottaja
Surkea taso ollut. Paul Heyman tulee mieleen lähes ainoana jota jaksaa innolla kuunnella.
22. Vuoden manageri
Lana, Gedo ym. tekevät hommansa hyvin, mutta Paul Heyman on edelleen kuin hänet olisi tuotu aikakoneella jostain hyvien managereiden ajalta. Ihan erityinen.
23. Vuoden selostaja
NXT:ssä kaikki keskinkertaisia (paitsi heel-Saxton joka kamala) ja WWE:ssä kaikki surkeita. Japanilaisia en koe järkeväksi äänestää. En siis äänestä ketään.
24. Vuoden segmentti
-
25. Vuoden tv-show
Toissa vuonna vielä hyvä Total Divas romahti täysin viime vuoden lopussa. NXT toimii edelleen simppelin bookkauksen ja sopivan pituuden vuoksi. Oikeastaan se oli ainut hyvä tv-show, joten ääni NXT:lle.
26. Vuoden tv-ottelu
Yhtään ei meinannut tulla mieleen. Aiemmin tässä threadissa mainittiin kuitenkin Shield vs. Wyatt Family Raw'ssa 3.3.2014, joka toivottavasti on juuri se hyvä tv-kohtaaminen, jonka muistan hämärästi. Näissä matseissa oli ainakin aluksi tunnelmaa ja vaaran tunnetta, jota ei WWE:ssä ole sen jälkeen nähty.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
Bullet Clubin taso romahti, Suzuki-gun on edelleen liikaa Minoru Suzukin varassa, Chaos on hajanainen tai oikeastaan lähes hajonnut. Shield on täysin hajonnut, mutta se varmaan oli paras silloin kun oli vielä pystyssä.
28. Vuoden tag team
Vähän vaisu vuosi ollut. Usot ovat olleet ihan hyviä, mutta viimeistään alkuvuoden jälkeen olen kelannut nekin matsit. New Japanissa Karl Anderson ja Doc Gallows olivat mestareina koko vuoden ja mestaruusmatsit olivat kaikki vähän mitäänsanomattomia. Tämän vuoden puolella mestaruudet voittaneet Hirooki Goto ja Katsuyori Shibata eivät painineet mitään ihan mullistavia tag-matseja hekään, mutta ei ole parempia vaihtoehtoja.
29. Vuoden promootio
Tämä on aika ylivoimaisesti NJPW. Ei tässä kai muita vaihtoehtoja ole, jos ei sitten katso Dragon Gatea ja tykkää erityisesti siitä tyylistä.
30. Vuoden feudi
31. Vuoden show
Kolme vaihtoehtoa. New Japanin Wrestle Kingdom 8 4.1.2014 oli monipuolinen spektaakkeli. Vastaavasti heidän G1 Climax -turnauksen show't 1.8. Korakuen Hallissa ja 3.8. Osakassa olivat painillisesti parempia kokoelmia singles-matseja. Arvostan tässä kuitenkin enemmän suuren tapahtuman tuntua, huikeita sisääntuloja sekä monipuolisia matsityyppejä ja -tyylejä. WK8 ei ollut yhtä hyvä kuin vuotta aikaisempi tai tämä uusin, joten saattaisin muuttaa mieleni jos katsoisin tämän uusimman nähtyäni. Mutta en katso.
32. Vuoden ottelu
Vuoden paras matsi oli AJ Styles vs. Minoru Suzuki 1.8. Tokion Korakuen Hallissa, kunnes tuli G1 Climaxin finaalipäivän Shinsuke Nakamura ja Kazuchika Okada (10.8.2014). Finaalissa kohtasivat Chaos-stablen johtohahmot. Ehkä kaksi maailman parasta painijaa. Hirvittävän hieno ottelu, jonka iso panos kolmen viikon turnauksen päätteeksi oli vielä plussaa. Aluksi mietitytti että onko järkeä bookata heidän ensimmäistä isoa kohtaamista ilman johtohahmojen välistä jännitettä ja feudinpoikasta. Mutta tämä matsi vain nosti odotuksia heidän joskus tulevaisuudessa tulevaa feudia kohtaan.
33. Vuoden naispainija
-
34. Vuoden painija
En muista että mikään vuosi olisi ollut näin hankalaa valita. Etenkin kun Alertin awardseissa joutuu päättämään kriteeritkin itse, eli huomioiko pelkästään matsien tason vai ottaako huomioon menestyksen ja merkityksen tai muuta. Äänestän nyt Shinsuke Nakamuraa. Nakamura aloitti vuoden IC-mestarina Tokyo Domen main eventissä, paini vuoden mittaan mainioita matseja muita hyviä vastaan, sai hyvän matsin irti jopa Bad Luck Falesta, oli keskimäärin viihdyttävin matseissa joiden ei kuulunut ollakaan ihmeellisiä, paini moty:n G1 Climaxin finaalissa ja päätti vuotensa taas IC-mestarina. Oli myös kuin huomaamatta hänen tähdittämien tapahtumien yleisömäärien perusteella yhtä suosittu kuin Okada ja Tanahashi.
Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Kelaan yleensä kaiken tosi huonon, joten tässä ja parissa seuraavassa ei siksi ääntä.
2. Vuoden huonoin feudi
-
3. Vuoden huonoin segmentti
-
4. Vuoden huonoin gimmick
Vuonna 2013 äänestin parhaaksi gimmickiksi Real Rock 'n' Rolla Prince Devittiä ja parhaaksi stableksi hänen Bullet Clubiaan. Alkuvuodesta 2014 Devitt jätti promootion ja Bullet Clubista tuli NWO-kopio DX-mausteilla eli kaikki Devittin ajan persoonallisuus muuttui yli 15 vuotta vanhan jutun väsyneeksi matkimiseksi. Bullet Clubin väki sanoo tästä, että sehän se pointti on. Mutta kun se on paskaa niin se paskaa. Jännä juttu että Bullet Clubista on kuitenkin tullut jonkinlainen ilmiö, joka ei kuitenkaan selity hyvillä matseilla, hyvillä promoilla eikä kovalla heatilla.
5. Vuoden pettymys
En tiedä onko pettymys se oikea sana, mutta tässä tuli nyt mieleen mainita vuoden blaah-juttu. Se että WWE oli loppuvuodesta niin hirvittämän mitäänsanomaton. Olen vuosia katsonut WWE:tä siksi että mukana on muutamia painijoita joiden edesottamuksia haluaa seurata. Loppuvuodesta suosikeistani yksi oli loukkaantuneena, ainakin pari oli kuviossa joka oli kaukana alkuvuoden kuumuudesta, yksi oli syöksykierteessä ilman mitään toivoa pushista... ja oikeastaan moni muu samassa tilanteessa. Lokakuussa ei ollut enää mitään katsottavaa, joten yksinkertaisesti lopetin Raw'kin katsomisen ja päärosterin osalta riitti ppv:t.
6. Vuoden huonontunein painija
En tässä äänestä mitään, mutta muistikuvani on sellainen, että monen äänestämä Jericho voi olla tässä oikea valinta. Hänen tasonsa on viime vuosina vaihdellut kuitenkin niin kovasti, että en enää muista milloin oli viimeinen alamäki. Myös KENTAn yritys totuttautua WWE-tyyliin Hideo Itamina on tähän mennessä ollut aika vaisu, mutta en tiedä onko tuollainen tapaus sopiva tähän palkintoon.
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
Suosikkini tässä ovat usein Big Show ja Kane. Alkuvuonna Daniel ja Rolles Gracie olivat ne ehkä hirveimmät virheet New Japanin cardeissa. He eivät kuitenkaan ole kokeneita painijoita. Eivät painijoita ollenkaan. Vain huonoja. Kane on huikean kokenut, eikä huonous selity sillä että ikä painaa.
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
Joskus syksyllä ensimmäisen kerran nähty Meltzer Driver on ehkä kaikkien aikojen uskomattomin liike. Se menee kuitenkin jo liian överiksi. Enkä Young Bucksista tykkää yhtään. Äänestän samaa kuin viime vuonna eli Kazuchika Okadan Rainmakeria. Vuonna 2014 edelleen simppeli liike josta ei juuri kukaan nouse.
9. Vuoden turn
-
10. Vuoden face
Tomoaki Honma sai tässä aiemmin kunniamaininnan ja olen samaa mieltä, että G1 Climaxiin tuuraajana tuleminen, näytöt turnauksen suunnilleen parhaana painijana ja kuitenkin jokaisen kymmenen matsin häviäminen rakastettavana altavastaajana on tapaus joka riittää lähes jokaisen muun facen voittamiseen. Honma oli mainio myös muuten, mutta Tomohiro Ishii oli ehkä vuoden aikana tasaisemmin brutaaleissa matseissa kaikkensa antava ja ihan vain menestyneempi. Facen pitää välillä voittaakin. Siksi näistä kahdesta huolimatta annan äänen Daniel Bryanille, jolta olen saattanut unohtaa kaikki negatiiviset piirteet joita ainakin edellisvuotena oli. Mutta huippu oli niin vahva.
11. Vuoden heel
-
12. Vuoden paluu
-
13. Vuoden gimmick
Pitkään piti miettiä. Jotenkin en vuoden parhaille ja karismaattisimmille painijoille osannut sanoa mitään varsinaista gimmickiä. Tai ehkä osaisin, mutta se ei ole se gimmick mikä erottuu. Lähimpänä muista erottuvaa hahmoa on Brock Lesnar. Hänkin on vain Brock Lesnar, mutta kun kukaan muu WWE:ssä ei ole yhtään samanlainen hahmo, niin kai se on gimmick.
14. Vuoden uutinen
Minusta vuoden selkeästi suurin uutinen on ihan oikeasti WWE Network ja kaikki sen seuraukset nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Tilaajamäärä on pettymys ja huolestuttavasti WWE:llä ei ole mitään hajua mitä tehdä asialle. He eivät pysty enää palaamaan ppv-malliin. Ja sen sijaan, että he tekisivät kaikkensa tehdäkseen Networkista houkuttelevamman ja paremman, he keskittyvät vain halpaan hintaan. Ehtivät lisäksi suututtaa brittiläiset peruuntuneella avauksella siellä.
15. Vuoden spotti
G1 Climaxin finaalin kuumilla hetkillä oli tulossa Rainmaker eli käytännössä Okadan voitto. Siihen Rainmakeriin sitten Nakamuran counter:
. Sen vaarallisempia temppuja ei aina tarvita.16. Vuoden "mark out moment"
Ehkä se Daniel Bryanin Wrestlemania-voitto oli mieltä lämmittävin yksittäinen tapaus vuoden aikana.
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Kuinka monta saa listata?
18. Vuoden yliarvostetuin painija
En ole ymmärtänyt miksi vieläkin vuosien jälkeen kaivataan pushia painijalle, joka osaa kyllä ottaa kuonoonsa (vaikkakin vähän liioitellen), mutta joka hallitsemaan päästessään on täysin keskinkertainen ja epäuskottava. Dolph Ziggler on siis ihan sopiva midcardiin, eikä tarvitsisi edes näitä parin viikon pusheja.
19. Vuoden kehittynein painija
En ole oikein ymmärtänyt Paigelle annettuja ääniä. Hän on vuoden aikana enemmänkin vähitellen tottunut olemaan ison yleisön edessä. Alkuvuodesta NXT:ssä hän oli vähintään yhtä hyvä. Kehittyneimpänä pitäisin Charlottea. Hän debytoi vasta toissa vuonna, ja on vuodessa kehittynyt hyvin lupaavasta atleetista jo nyt ihan valmiiksi päärosteriin. WWE-naisten tasolle pääseminen ei ehkä ole kummoinen kehu, mutta kun hän on oikeasti hyvä. Enkä nyt ainakaan heti muista ketään muuta joka olisi kehittynyt näin nopeasti viimeisen 15 vuoden aikana.
20. Vuoden debytantti
En muista enää mitkä tämän palkinnon kriteerit ovat, mutta jos riittää että joku on ottanut urallaan harppauksen isompiin kuvioihin uudessa promootiossa, niin äänestän AJ Stylesia. TNA-tausta ei vaivannut häntä tai katsojia kovin kauaa. Ensimmäinen matsi New Japanissa oli häneltä vähän vaisu eikä yleisö tuntenut häntä. Sen jälkeen aika pian hänestä tuli kuin tuore uusi tähti ja taas yksi parhaimmista painijoista maailmassa. Hän ei oikein sovellu Bullet Clubiin ja oikeastaan kärsii kaikesta siihen liittyvästä, mutta loistaa yksinään.
21. Vuoden promottaja
Surkea taso ollut. Paul Heyman tulee mieleen lähes ainoana jota jaksaa innolla kuunnella.
22. Vuoden manageri
Lana, Gedo ym. tekevät hommansa hyvin, mutta Paul Heyman on edelleen kuin hänet olisi tuotu aikakoneella jostain hyvien managereiden ajalta. Ihan erityinen.
23. Vuoden selostaja
NXT:ssä kaikki keskinkertaisia (paitsi heel-Saxton joka kamala) ja WWE:ssä kaikki surkeita. Japanilaisia en koe järkeväksi äänestää. En siis äänestä ketään.
24. Vuoden segmentti
-
25. Vuoden tv-show
Toissa vuonna vielä hyvä Total Divas romahti täysin viime vuoden lopussa. NXT toimii edelleen simppelin bookkauksen ja sopivan pituuden vuoksi. Oikeastaan se oli ainut hyvä tv-show, joten ääni NXT:lle.
26. Vuoden tv-ottelu
Yhtään ei meinannut tulla mieleen. Aiemmin tässä threadissa mainittiin kuitenkin Shield vs. Wyatt Family Raw'ssa 3.3.2014, joka toivottavasti on juuri se hyvä tv-kohtaaminen, jonka muistan hämärästi. Näissä matseissa oli ainakin aluksi tunnelmaa ja vaaran tunnetta, jota ei WWE:ssä ole sen jälkeen nähty.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
Bullet Clubin taso romahti, Suzuki-gun on edelleen liikaa Minoru Suzukin varassa, Chaos on hajanainen tai oikeastaan lähes hajonnut. Shield on täysin hajonnut, mutta se varmaan oli paras silloin kun oli vielä pystyssä.
28. Vuoden tag team
Vähän vaisu vuosi ollut. Usot ovat olleet ihan hyviä, mutta viimeistään alkuvuoden jälkeen olen kelannut nekin matsit. New Japanissa Karl Anderson ja Doc Gallows olivat mestareina koko vuoden ja mestaruusmatsit olivat kaikki vähän mitäänsanomattomia. Tämän vuoden puolella mestaruudet voittaneet Hirooki Goto ja Katsuyori Shibata eivät painineet mitään ihan mullistavia tag-matseja hekään, mutta ei ole parempia vaihtoehtoja.
29. Vuoden promootio
Tämä on aika ylivoimaisesti NJPW. Ei tässä kai muita vaihtoehtoja ole, jos ei sitten katso Dragon Gatea ja tykkää erityisesti siitä tyylistä.
30. Vuoden feudi
31. Vuoden show
Kolme vaihtoehtoa. New Japanin Wrestle Kingdom 8 4.1.2014 oli monipuolinen spektaakkeli. Vastaavasti heidän G1 Climax -turnauksen show't 1.8. Korakuen Hallissa ja 3.8. Osakassa olivat painillisesti parempia kokoelmia singles-matseja. Arvostan tässä kuitenkin enemmän suuren tapahtuman tuntua, huikeita sisääntuloja sekä monipuolisia matsityyppejä ja -tyylejä. WK8 ei ollut yhtä hyvä kuin vuotta aikaisempi tai tämä uusin, joten saattaisin muuttaa mieleni jos katsoisin tämän uusimman nähtyäni. Mutta en katso.
32. Vuoden ottelu
Vuoden paras matsi oli AJ Styles vs. Minoru Suzuki 1.8. Tokion Korakuen Hallissa, kunnes tuli G1 Climaxin finaalipäivän Shinsuke Nakamura ja Kazuchika Okada (10.8.2014). Finaalissa kohtasivat Chaos-stablen johtohahmot. Ehkä kaksi maailman parasta painijaa. Hirvittävän hieno ottelu, jonka iso panos kolmen viikon turnauksen päätteeksi oli vielä plussaa. Aluksi mietitytti että onko järkeä bookata heidän ensimmäistä isoa kohtaamista ilman johtohahmojen välistä jännitettä ja feudinpoikasta. Mutta tämä matsi vain nosti odotuksia heidän joskus tulevaisuudessa tulevaa feudia kohtaan.
33. Vuoden naispainija
-
34. Vuoden painija
En muista että mikään vuosi olisi ollut näin hankalaa valita. Etenkin kun Alertin awardseissa joutuu päättämään kriteeritkin itse, eli huomioiko pelkästään matsien tason vai ottaako huomioon menestyksen ja merkityksen tai muuta. Äänestän nyt Shinsuke Nakamuraa. Nakamura aloitti vuoden IC-mestarina Tokyo Domen main eventissä, paini vuoden mittaan mainioita matseja muita hyviä vastaan, sai hyvän matsin irti jopa Bad Luck Falesta, oli keskimäärin viihdyttävin matseissa joiden ei kuulunut ollakaan ihmeellisiä, paini moty:n G1 Climaxin finaalissa ja päätti vuotensa taas IC-mestarina. Oli myös kuin huomaamatta hänen tähdittämien tapahtumien yleisömäärien perusteella yhtä suosittu kuin Okada ja Tanahashi.
Viimeksi muokannut Goner, Su 11.01.2015 22:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: WrestlingAwards 2014
Josko tästä ennen puolta yötä nyt selviäisi... tulee kyllä varmaan aika harvaanasuttu lomake, mutta tärkeintähän on osallistuminen.
- Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Näemmä jo ensimmäinen kategoria jää tyhjäksi, koska en nyt vaan satu muistamaan mitään mikä olisi ollut todella huono. Varmaan jotain divojen ottelua äänestäisin, mutta ne olen onnistunut aika onnistuneesti skippaamaan.
2. Vuoden huonoin feudi
Kolme ehdokasta: John Cena vs. Bray Wyatt, Los Matadores vs. 3MB ja Brie Bella vs. Nikki Bella. Cena vs. Wyatt siksi että Wyatt painui tämän jälkeen todella syvälle eikä se antanut Cenallekaan mitään uutta, Los Matadores vs. 3MB sentään antoi meille WeeLC:n, mutta päättyi Drew McIntyren potkuihin. Bella vs. Bella sen sijaan antoi koko joukon paskoja segmenttejä ja alkoi ja loppui yllättävästi palaten status quohon. Vastaukseni on siis Brie Bella vs. Nikki Bella.
3. Vuoden huonoin segmentti
Huonoimmasta feudista löytyy myös huonoin segmentti. Vaikka pyrin välttämään kaikkea todella huonoa, Bellojen Jerry Springer -segmentti tuli nähtyä. Livenä, vieläpä. Tarkempia perusteluja voi lukea edellisestä kategoriasta.
4. Vuoden huonoin gimmick
Hyviä tulee mieleen muutama, mutta oikeasti huonoja ei tule yhtään. Tällä kertaa kuitenkin annan ääneni Cesarolle Wrestlemanian jälkeen. Miten noin lahjakkaasta ja selvästi yleisöön vetoavasta hahmosta saadaan noin laimea ilmestys, jonka ainoa piirre on ärsyttävä musiikki?
5. Vuoden pettymys
Daniel Bryanin jäänti pois Royal Rumblesta. Kaikki sitä odotti mutta ei sitä vain tullut. Mysteriolle tuli vain turhan paljon sontaa niskaan siitä kun oli viimeinen. Bookkauspäätös, joka tulee aiheuttamaan puhetta vielä pitkään.
6. Vuoden huonontunein painija
Jerichoa monet on äänestäneet, mutta itse annan ääneni RVD:lle. Ihan siitä syystä, että kyseessä on varmaan kaikkien aikojen kolmanneksi eniten fanittamani painija ja koko Robin vuodesta ei jäänyt mitään käteen. Ottelusarja Cesaroa vastaan tuntuu edelleen pahalta.
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
Painiko Eva Marie tänä vuonna? Jos paini niin hän se on. En näe minkäänlaista kehitystä ja onneksi häntä ei ole loppuvuonna tarvinnut katsellakaan. Nätti tyttö, mutta pitäkää nyt hyvät ihmiset se kaukana otteluista.
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
Näyttää todella ilkeältä, on yksinkertainen ja sopii hahmoon kuin nenä päähän. Se on Seth Rollinsin Curb Stomp se.
9. Vuoden turn
Kaverit ovat voittaneet kaiken. Yksi haluaa olla porukan Michaels. Pettää ystävänsä ja siirtyy yhtiön leipiin. Seth Rollinsista on siis kyse. Turn oli yllättävä, hyvin hoidettu ja omalla tavallaan jopa looginen.
10. Vuoden face
Tähän on kaksi vaihtoehtoa. Joko Sami Zayn tai Daniel Bryan. Molemmat ovat puhtaimpia naamoja mitä olen nähnyt varmaan ikinä. Olisin äänestänyt varmaan Zaynia, jos Bryan ei olisi palannut viimeisessä RAW'ssa ja muistuttanut, miksi hän on mikä on. Harvoin näkee hahmoa, josta tykätään noin paljon ja vieläpä syystä.
11. Vuoden heel
Seth Rollins on kääntymisensä jälkeen ollut niin iljettävä limanuljaska, että häntä on pakko äänestää tässä tilanteessa. Toinen vaihtoehto olisi ollut varmaan Triple H ja kolmas Paul Heyman, mutta Rollinsilla mennään, koska häntä nyt vain haluaa vihata.
12. Vuoden paluu
Oltiin Batistan viimeisestä runista mitä tahansa mieltä, se muutti WWE:n rakennetta pysyvästi. Paluusta tuli itselle hyvä mieli ja innostus, vaikka lopputulema oli mitä oli. Kunniamaininnat Warriorille ja Bryanille.
13. Vuoden gimmick
Tyler Breezen malligimmick ei vanhene ikinä, kuten ei malligimmickit yleensäkään, mutta hän ei ole vastaukseni. Se on Rusev. Jostakin syystä dominoivat voimat, jotka ovat vihattuja toimivat. Rusevissa on vielä lisänä se, että hän ei oikeasti ole mikään opaskirjaheel vaan pyörii USA:n ulkopuolella enemmän harmaalla alueella
14. Vuoden uutinen
Kaksinkamppailu CM Punkin lähdön ja Ultimate Warriorin kuoleman kanssa. Valitsen kuitenkin Warriorin kuoleman, koska se tuli todellakin puun takaa ja oli omalla tavallaan jopa järkyttävä varsinkin sen RAW-promon jälkeen.
15. Vuoden spotti
Monet ehdokkuudet vienyt Seth Rollins on tässäkin osallisena. Hell in a Cellin pöytäspotti tän vie, koska vaikka se oli vähän niinku odotettavissa, se oli silti näyttävä. Ei sen tarvitse olla erityisen brutaali ollakseen hieno ja näyttävä, siksi se.
16. Vuoden "mark out moment"
Jälleen kerran on kaksi vaihtoehtoa. Joko ns. "reverse mark out moment" tai sitten ihan aito sellainen. Puhun siis Undertakerin putken katkeamisesta ja Daniel Bryanin mestaruusvoitosta Wrestlemaniassa. Bryanin voitosta tuli viimein sellainen tunne, että vaikeudet on voitettu ja se on koettu yhdessä. Todella muistettava hetki. Kunniamaininta Sami Zaynin mestaruusvoitolle.
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Randy Orton saa mielestäni suhteettoman paljon paskaa niskaan, vaikka on osana viihdyttävissä otteluissa ja toimittaa kun sille annetaan lupa. Varma kaveri, joka toimii hyvin monessakin roolissa, jos vain annetaan mahdollisuus.
18. Vuoden yliarvostetuin painija
Jollekin Wyatt Familyn jäsenelle tämä menee, koska heitä on kyllä suitsutettu. Bray Wyatt saa silti ääneni, koska häntä ollaan kehuttu liikaa suhteessa taitoihin. Varma mikissä, mutta näyttää siltä, että vain yksi tyylilaji on hallussa. Kehässä niukkaa keskitasoa maksimissaan. Onneksi on kuitenkin nuori kaveri, sillä haluan uskoa.
19. Vuoden kehittynein painija
Vielä 2013 olin sitä mieltä, että Seth Rollinsia ei pidä päästää lähellekään livemikkiä. Nyt hänen kuulemisestaan ja näkemisestään maksaa mielellään 9.99 dollaria kuussa. Lisäksi Rollins on nykyään lähempänä all rounderia kuin sitä spottiapinaa, mikä hän oli vielä pari vuotta sitten. 2014 kehitys oli huimaa.
20. Vuoden debytantti
Toinen maininta Ruseville. Venäläinen bulgaari parantaa jatkuvasti, muuttuu kuumemmaksi ja kuumemmaksi ja näyttää jatkuvasti parempia otteita. Paige kärsii lähinnä bookkauksesta, mutta kyllä tämä Ruseville menee. Paige ei ole vain vakuuttanut tarpeeksi.
21. Vuoden promottaja
Kahden kaupalla mennään taas. Kun Paul Heyman puhuu, muut kuuntelee. Mutta oma ääneni menee silti Triple H:lle. Tripsu tietää asemansa ja näyttää sen. Kaikista promoista löytyy punainen lanka ja hän on muutenkin läsnä tilanteessa ja osaa tarvittaessa ottaa yleisönkin huomioon.
22. Vuoden manageri
Ei liene syytä kysyä, montako vaihtoehtoa on. Joko Lana tai Paul Heyman. Edellä mainitsinkin jo sen, että kun Heyman puhuu, muut kuuntelee. Jos pitäisi pistää joku paikkaamaan talvilomaa viettävää maailmanmestaria pelkällä sanansäilällä, kyllä se olisi Heyman.
23. Vuoden selostaja
Michael Cole on parantanut muutaman vuoden takaisesta huomattavasti ja on lähellä täyttää JR:n saappaat. Hän on ollut kuulemistani selostajista vähiten ärsyttävä, enemmän asiassa kiinni ja ollut paikalla isoissa otteluissa.
24. Vuoden segmentti
Wrestlemanian avaussegmentti Hoganin, The Rockin ja Stone Coldin kanssa sai minut juuri oikealle tuulelle ja sopi juhlavuoden pirtaan. Legendoja on lähes aina mukava nähdä.
25. Vuoden tv-show
(Taas kerran) on ollut kaksi sellaista mitä olen katsonut viikoittain tai lähes viikoittain. RAW ja NXT. NXT vie voiton, koska sitä katson "vapaaehtoisesti" siinä missä RAW on lähinnä pakkopullaa, että saan edes jotain irti isojen tapahtumien buildeista. NXT tarjoaa joka viikko mukavan annoksen urheiluviihdettä siinä missä RAW on liian pitkä, liian itseääntoistava ja liian tylsä.
26. Vuoden tv-ottelu
En valitettavasti osaa eritellä. Tyhjä.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
Tämä onkin vaikea, koska en ole nähnyt paljoa tai eivät ole miellyttäneet muuten. Se on joko Shield tai Authority, samasta syystä. Vastaan silti The Authority, koska se on ollut merkittävässä osassa loppuvuoden muovaamista ja on ollut vielä pidempäänkin kuvioissa. Lisäksi se elää. Wyatt Family hajosi syyttä, Shield syystä, mutta Authority kehittyy.
28. Vuoden tag team
Joukkuepainin alennustilan takia ääni menee Mizille ja Mizdow'lle, koska heistä pidän. Miz on parhaimmillaan joukkueessa ja jälleen kerran vierelle on saatu lähes täydellinen kumppani.
29. Vuoden promootio
Tyhjä, koska vastauksista voi päätellä mikä promootio on dominoinut katselukenttääni.
30. Vuoden feudi
The Shield vs. Evolution oli ehkä lyhyt, mutta tarjosi huippuotteluita. Lisäksi lopputulos oli yllättävä eikä kenenkään uskottavuus tuhoutunut. Se on tärkeää. Kunniamaininnat Rollins-Ambroselle ja Bryan-Authoritylle.
31. Vuoden show
Kun show tuli ulos, olin varma, että NXT R Evolution se on, ei kysymystäkään. Jälkikäteen mietittynä kuitenkin Wrestlemania on aina Wrestlemania. Monia hienoja ja vähemmän hienoja hetkiä, kuten Bryanin seikkailut sekä putken katkeaminen. Tämän show'n muistaa!
32. Vuoden ottelu
Ensimmäisenä tulee mieleen Daniel Bryan vs. Triple H Wrestlemaniasta. Ottelu, jonka tulos oli merkittävä ja sitä sai jännittää. Laadullisesti hyvä ja oikealla paikalla. Se varmaan.
33. Vuoden naispainija
Paigen vuosi nyt on ollut sen verran nousujohteinen ja yhdessä AJ:n kanssa hän on kannatellut koko ohutta divaria harteillaan. Siis hän.
34. Vuoden painija
Tärkeimmän pystin kriteereitä (minulle) ovat ne, että painija on ollut merkittävissä otteluissa, tapahtumissa ja tilanteissa. Osaa asiansa ja on ollut mielellään suurimman osan vuodesta framilla. Nämä kriteerit täyttävät ainoastaan kaksi henkilöä: John Cena ja Seth Rollins, jolle palkinnon annan mieluusti. Jos Daniel Bryan olisi ollut koko vuoden mukana, tämä olisi mennyt hänelle, mutta jälleen kerran joutui vetämään lyhyemmän korren.
- Spoiler: näytä
Re: WrestlingAwards 2014
En mä jaksa kaikkiin kategorioihin miettiä vastauksia, mutta yritetään nyt joihinkin.
Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
- Liikaa vaihtoehtoja.
2. Vuoden huonoin feudi
- Bray Wyatt vs. Dean Ambrose on ollut aika onnetonta pupellusta siihen nähden että kumpikin herroista on aika mielenkiintosia tyyppejä. Tylsä feudi eikä matsitkaan ole onnistuneet säväyttämään.
3. Vuoden huonoin segmentti
- Liikaa vaihtoehtoja.
4. Vuoden huonoin gimmick
- Mojo Rawley. Aivan kamala hahmo, jota ei toivottavasti tarvitse enää ikinä nähdä.
5. Vuoden pettymys
- Aika tylsä vastaus, mutta kyllähän se ettei D-Bryan ollut mukana Rumble-ottelussa oli aika masentava ratkaisu WWE:n osalta. Olisi tähän varmaan muitakin vaihtoehtoja ollut, mutta eipä nyt tuu mieleen.
6. Vuoden huonontunein painija
- Mennään tässäkin massan mukana ja sanotaan Kane. Eipä Kane koskaan mielestäni mikään erityisen hyvä painija ole ollut, mutta viimeaikoina vielä vähempi.
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
- Vieläkö Khali painii? Annetaan nyt ääni kuitenkin Kanelle, koska en muista millon viimeksi olisin Khalin kehässä nähnyt.
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
- Nevillen Red Arrow tuli ekana mieleen, joten ääni sinne. Myös Finn Bálorin Double Foot Stomp on aika brutaalinnäköinen ilmestys. RKO, Busaiku Knee ja Brogue Kick säväyttävät myös aina, mutta menkööt nyt Red Arrowille tuo ääni.
9. Vuoden turn
- No varmaankin se Rollinsin turni, koska se on suunnilleen ainut jonka muistan tapahtuneen.
10. Vuoden face
- Tää on aika helppo, Sami Zayn. Zayn on varmaan paras babyface mitä olen oman painifanitukseni aikana nähnyt.
11. Vuoden heel
- Tekis mieli antaa tää palkinto jollekkin aktiivipainijalle, mutta Triple H oli viimevuonna niin hirvee heeli että pakko antaa miehelle tunnustusta.
12. Vuoden paluu
- No vaikka se Ultimate Warrior. Olihan se huimaa nähdä miestä taas WWE:n kehässä, mutta loppujenlopuksi aika surullinen lopetus Warriorin tarinalle.
13. Vuoden gimmick
- Tyhjää lyö.
14. Vuoden uutinen
- Warriorin kuolema tai Punkin lähtö WWE:stä ja diili UFC:n kanssa. No, sanotaan nyt vaikka toi case Punk, koska kyllähän se pääsi yllättämään aikalailla.
15. Vuoden spotti
- Ohi.
16. Vuoden "mark out moment"
- Daniel Bryanin maailmanmestaruusvoitto sekä Sami Zaynin NXT-mestaruusvoitto olivat kumpikin aika kovia juttuja meikäläiselle. Sanotaan nyt tähän kuitenkin toi Bryanin voitto koska kyllähän se nyt sinällään vähän isompi juttu oli.
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
- Vieläkö Sheamusta dissataan? Mielestäni Sheamus on aina ollut suht viihdyttävä jantteri kehässä, mutta hahmonahan hän on ollut aina semi-retardi. Aliarvostettu kuitenkin.
18. Vuoden yliarvostetuin painija
- Vaikka sanoinkin häntä aiemmin mielenkiintoiseksi, niin Dean Ambrose. En vaan syty tälle lunatic fringe Ambroselle yhtään eikä mies ole kehässäkään onnistunut singles-ottelijana vakuuttamaan. Mieleeni ei tule yhtään hyvää Ambrosen 1vs.1 matsia. Pelkkiä pettymyksiä kuten vs. Rollins HIAC ja vs. Wyatt (kaikki matsit).
19. Vuoden kehittynein painija
- Ohi.
20. Vuoden debytantti
- Finn Bálor debytoi NXT:ssä ja on ollut siitä lähtien tehnyt aika kovan vaikutuksen ainakin meikäläiseen. Kunhan vaan mies pääsisi pian eroon Itamista. Isoa singles-pushia vaan herralle niin olisin tyytyväinen.
21. Vuoden promottaja
- No onhan se Triple H ollut aika omassa liigassaan promojen suhteen. Aika helppo antaa herralle ääni.
22. Vuoden manageri
- Paul Heyman, koska managereiden osalta tarjonta on suoraansanottuna aika heikkoa. Lana ehkä toinen potentiaalinen vaihtoehto, mutta ei ehkä kuitenkaan. Heyman on sen verran kova ukko että jo yksistään nosti Taker-Lesnar matsin tasoa.
23. Vuoden selostaja
- Hemmetti, pakko antaa ääni Renee Youngille. Kun mietin kaikkia WWE:ssä olevia selostajia niin Young on ärsyttänyt selkeästi vähiten. Selostuksen taso on tällähetkellä mun mielestä WWE:ssä päärosterin puolella todella heikko, mutta onneksi NXT:ssä on sentään jotain yritystä.
24. Vuoden segmentti
- Ohi.
25. Vuoden tv-show
- NXT ihan ylivoimaisesti. NXT:llä WWE onnistui pitkästä aikaan herättämään mussa sen pienen painifanin joka on ollut koomassa jo monta vuotta pieniä suonenvetoja lukuunottamatta. NXT Arrivalista lähtien olen NXT:tä seurannut viikottain eikä mukaan ole kovinkaan montaa hetkeä mahtunut joista en olisi nauttinut.
26. Vuoden tv-ottelu
- Ohi.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
- The Authority, koska vaihtoehtoja ei oikein ole. The Shieldille ei viitsi ääntä antaa koska ei ne niin kauaa vuoden 2014 vuoden puolella vaikuttanut.
28. Vuoden tag team
- NXT:n puolella on iso tukku hyviä joukkueita joten aika hankala valinta. The Ascension ja Vaudevillains on ehkä ne jotka eniten tän tittelin ansaitsivat. Annetaan nyt ääni vaikka Vaudevillainsille koska heillä käyrä näytti nousevaa kun vuosi eteni loppua kohti, Ascension taas vähän hiipui hävittyään mestaruusvyöt.
29. Vuoden promootio
- WWE vaikka tekeekin kipeää äänestää näin isoa firmaa pelkästään NXT:n ansiosta. No ovatpahan onnistuneet edes jossain hyvin.
30. Vuoden feudi
- Sami Zayn vs. Adrian Neville. Mun mielestä näiden herrojen välinen feudi oli oikeastaan aikalailla täydellinen enkä olisi muuttanut siitä yhtään mitään. Tässä ei lähdetty kikkailemaan mitään turhaa. Kaksi miestä joista kumpikin tahtoivat kovasti olla mestari. Ei mitään turhaa ylinäyteltyä draamaa ja juonikuvioita. Feudi sai myös arvoisensa päätöksen. Eipä voi valittaa.
31. Vuoden show
- NXT R-Evolution. Kaikki on tästä spektaakkelista jo sanottu. Alusta loppuun täyttä tykitystä.
32. Vuoden ottelu
- Sami Zayn vs. Adrian Neville NXT R-Evolutionista. Matsi itsessään oli jo aivan loistava, mutta ottaen huomioon miesten välinen feudi ja tuo koko Sami Zaynin road to redemption, niin tää matsi nousi ihan omalle tasolleen. Nää tämmöset matsit on syy miksi rakastan tätä lajia.
33. Vuoden naispainija
- No tää on aika helppo. Charlotte. Alkuun en kovinkaan lämmennyt naiselle, mutta viimeistään se matsi Natalyaa vastaan onnistui vakuuttamaan mut. Sen jälkeenkin Charlotten matsit ovat olleet poikeukksetta erittäin hyviä. Viimeisimpänä esimerkkinä R-Evolutionin matsi Sasha Banksia vastaan. Harmi vaan että päärosterin puolella ei pärjää sillä että on hyvä painija.
34. Vuoden painija
-
Tämä mies. Sami Zayn on aikalailla täydellinen showpainihahmo mun makuun. Zayn ei ole mikään sarjakuvista revitty supersankari vaan hän on Sami Zayn, pro wrestler. Zayn on WWE:ssä voittaakseen mestaruuksia. Zayn on good guy Sami, ilman että on liian imelä ja näin ollen vastenmielinen. Zayn ottelee järjestään loistavia otteluita (esim. vs. Cesaro, vs. Neville, vs. Breeze, vs. insert name here). Zayn tuntuu aidolta. Kaikenkaikkiaan aivan h**vetin kova äijä. Kauhunsekaisin tuntein odottelen sitä kun mies siirretään päärosterin puolelle. Tässä miehessä pitäisi olla tulevaisuus, mutta WWE tuntien näin ei ole.
Kiitos ja anteeks.
--
Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
- Liikaa vaihtoehtoja.
2. Vuoden huonoin feudi
- Bray Wyatt vs. Dean Ambrose on ollut aika onnetonta pupellusta siihen nähden että kumpikin herroista on aika mielenkiintosia tyyppejä. Tylsä feudi eikä matsitkaan ole onnistuneet säväyttämään.
3. Vuoden huonoin segmentti
- Liikaa vaihtoehtoja.
4. Vuoden huonoin gimmick
- Mojo Rawley. Aivan kamala hahmo, jota ei toivottavasti tarvitse enää ikinä nähdä.
5. Vuoden pettymys
- Aika tylsä vastaus, mutta kyllähän se ettei D-Bryan ollut mukana Rumble-ottelussa oli aika masentava ratkaisu WWE:n osalta. Olisi tähän varmaan muitakin vaihtoehtoja ollut, mutta eipä nyt tuu mieleen.
6. Vuoden huonontunein painija
- Mennään tässäkin massan mukana ja sanotaan Kane. Eipä Kane koskaan mielestäni mikään erityisen hyvä painija ole ollut, mutta viimeaikoina vielä vähempi.
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
- Vieläkö Khali painii? Annetaan nyt ääni kuitenkin Kanelle, koska en muista millon viimeksi olisin Khalin kehässä nähnyt.
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
- Nevillen Red Arrow tuli ekana mieleen, joten ääni sinne. Myös Finn Bálorin Double Foot Stomp on aika brutaalinnäköinen ilmestys. RKO, Busaiku Knee ja Brogue Kick säväyttävät myös aina, mutta menkööt nyt Red Arrowille tuo ääni.
9. Vuoden turn
- No varmaankin se Rollinsin turni, koska se on suunnilleen ainut jonka muistan tapahtuneen.
10. Vuoden face
- Tää on aika helppo, Sami Zayn. Zayn on varmaan paras babyface mitä olen oman painifanitukseni aikana nähnyt.
11. Vuoden heel
- Tekis mieli antaa tää palkinto jollekkin aktiivipainijalle, mutta Triple H oli viimevuonna niin hirvee heeli että pakko antaa miehelle tunnustusta.
12. Vuoden paluu
- No vaikka se Ultimate Warrior. Olihan se huimaa nähdä miestä taas WWE:n kehässä, mutta loppujenlopuksi aika surullinen lopetus Warriorin tarinalle.
13. Vuoden gimmick
- Tyhjää lyö.
14. Vuoden uutinen
- Warriorin kuolema tai Punkin lähtö WWE:stä ja diili UFC:n kanssa. No, sanotaan nyt vaikka toi case Punk, koska kyllähän se pääsi yllättämään aikalailla.
15. Vuoden spotti
- Ohi.
16. Vuoden "mark out moment"
- Daniel Bryanin maailmanmestaruusvoitto sekä Sami Zaynin NXT-mestaruusvoitto olivat kumpikin aika kovia juttuja meikäläiselle. Sanotaan nyt tähän kuitenkin toi Bryanin voitto koska kyllähän se nyt sinällään vähän isompi juttu oli.
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
- Vieläkö Sheamusta dissataan? Mielestäni Sheamus on aina ollut suht viihdyttävä jantteri kehässä, mutta hahmonahan hän on ollut aina semi-retardi. Aliarvostettu kuitenkin.
18. Vuoden yliarvostetuin painija
- Vaikka sanoinkin häntä aiemmin mielenkiintoiseksi, niin Dean Ambrose. En vaan syty tälle lunatic fringe Ambroselle yhtään eikä mies ole kehässäkään onnistunut singles-ottelijana vakuuttamaan. Mieleeni ei tule yhtään hyvää Ambrosen 1vs.1 matsia. Pelkkiä pettymyksiä kuten vs. Rollins HIAC ja vs. Wyatt (kaikki matsit).
19. Vuoden kehittynein painija
- Ohi.
20. Vuoden debytantti
- Finn Bálor debytoi NXT:ssä ja on ollut siitä lähtien tehnyt aika kovan vaikutuksen ainakin meikäläiseen. Kunhan vaan mies pääsisi pian eroon Itamista. Isoa singles-pushia vaan herralle niin olisin tyytyväinen.
21. Vuoden promottaja
- No onhan se Triple H ollut aika omassa liigassaan promojen suhteen. Aika helppo antaa herralle ääni.
22. Vuoden manageri
- Paul Heyman, koska managereiden osalta tarjonta on suoraansanottuna aika heikkoa. Lana ehkä toinen potentiaalinen vaihtoehto, mutta ei ehkä kuitenkaan. Heyman on sen verran kova ukko että jo yksistään nosti Taker-Lesnar matsin tasoa.
23. Vuoden selostaja
- Hemmetti, pakko antaa ääni Renee Youngille. Kun mietin kaikkia WWE:ssä olevia selostajia niin Young on ärsyttänyt selkeästi vähiten. Selostuksen taso on tällähetkellä mun mielestä WWE:ssä päärosterin puolella todella heikko, mutta onneksi NXT:ssä on sentään jotain yritystä.
24. Vuoden segmentti
- Ohi.
25. Vuoden tv-show
- NXT ihan ylivoimaisesti. NXT:llä WWE onnistui pitkästä aikaan herättämään mussa sen pienen painifanin joka on ollut koomassa jo monta vuotta pieniä suonenvetoja lukuunottamatta. NXT Arrivalista lähtien olen NXT:tä seurannut viikottain eikä mukaan ole kovinkaan montaa hetkeä mahtunut joista en olisi nauttinut.
26. Vuoden tv-ottelu
- Ohi.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
- The Authority, koska vaihtoehtoja ei oikein ole. The Shieldille ei viitsi ääntä antaa koska ei ne niin kauaa vuoden 2014 vuoden puolella vaikuttanut.
28. Vuoden tag team
- NXT:n puolella on iso tukku hyviä joukkueita joten aika hankala valinta. The Ascension ja Vaudevillains on ehkä ne jotka eniten tän tittelin ansaitsivat. Annetaan nyt ääni vaikka Vaudevillainsille koska heillä käyrä näytti nousevaa kun vuosi eteni loppua kohti, Ascension taas vähän hiipui hävittyään mestaruusvyöt.
29. Vuoden promootio
- WWE vaikka tekeekin kipeää äänestää näin isoa firmaa pelkästään NXT:n ansiosta. No ovatpahan onnistuneet edes jossain hyvin.
30. Vuoden feudi
- Sami Zayn vs. Adrian Neville. Mun mielestä näiden herrojen välinen feudi oli oikeastaan aikalailla täydellinen enkä olisi muuttanut siitä yhtään mitään. Tässä ei lähdetty kikkailemaan mitään turhaa. Kaksi miestä joista kumpikin tahtoivat kovasti olla mestari. Ei mitään turhaa ylinäyteltyä draamaa ja juonikuvioita. Feudi sai myös arvoisensa päätöksen. Eipä voi valittaa.
31. Vuoden show
- NXT R-Evolution. Kaikki on tästä spektaakkelista jo sanottu. Alusta loppuun täyttä tykitystä.
32. Vuoden ottelu
- Sami Zayn vs. Adrian Neville NXT R-Evolutionista. Matsi itsessään oli jo aivan loistava, mutta ottaen huomioon miesten välinen feudi ja tuo koko Sami Zaynin road to redemption, niin tää matsi nousi ihan omalle tasolleen. Nää tämmöset matsit on syy miksi rakastan tätä lajia.
33. Vuoden naispainija
- No tää on aika helppo. Charlotte. Alkuun en kovinkaan lämmennyt naiselle, mutta viimeistään se matsi Natalyaa vastaan onnistui vakuuttamaan mut. Sen jälkeenkin Charlotten matsit ovat olleet poikeukksetta erittäin hyviä. Viimeisimpänä esimerkkinä R-Evolutionin matsi Sasha Banksia vastaan. Harmi vaan että päärosterin puolella ei pärjää sillä että on hyvä painija.
34. Vuoden painija
-
Tämä mies. Sami Zayn on aikalailla täydellinen showpainihahmo mun makuun. Zayn ei ole mikään sarjakuvista revitty supersankari vaan hän on Sami Zayn, pro wrestler. Zayn on WWE:ssä voittaakseen mestaruuksia. Zayn on good guy Sami, ilman että on liian imelä ja näin ollen vastenmielinen. Zayn ottelee järjestään loistavia otteluita (esim. vs. Cesaro, vs. Neville, vs. Breeze, vs. insert name here). Zayn tuntuu aidolta. Kaikenkaikkiaan aivan h**vetin kova äijä. Kauhunsekaisin tuntein odottelen sitä kun mies siirretään päärosterin puolelle. Tässä miehessä pitäisi olla tulevaisuus, mutta WWE tuntien näin ei ole.
Kiitos ja anteeks.
--
Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu: -
2. Vuoden huonoin feudi: Bray Wyatt vs. Dean Ambrose
3. Vuoden huonoin segmentti: -
4. Vuoden huonoin gimmick: Mojo Rawley
5. Vuoden pettymys: Daniel Bryan ei ollut Royal Rumble -ottelussa
6. Vuoden huonontunein painija: Kane
7. Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija): Kane
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike: Red Arrow
9. Vuoden turn: Seth Rollins
10. Vuoden face: Sami Zayn
11. Vuoden heel: Triple H
12. Vuoden paluu: Ultimate Warrior
13. Vuoden gimmick: -
14. Vuoden uutinen: CM Punkin lähtö ja sopimus UFC:n kanssa
15. Vuoden spotti: -
16. Vuoden "mark out moment": Bryanin mestaruusvoitto Maniassa
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija: Sheamus
18. Vuoden yliarvostetuin painija: Dean Ambrose
19. Vuoden kehittynein painija: -
20. Vuoden debytantti: Finn Bálor
21. Vuoden promottaja: Triple H
22. Vuoden manageri: Paul Heyman
23. Vuoden selostaja: Renee Young
24. Vuoden segmentti: -
25. Vuoden tv-show: NXT
26. Vuoden tv-ottelu: -
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable: The Authority
28. Vuoden tag team: Vaudevillains
29. Vuoden promootio: WWE
30. Vuoden feudi: Sami Zayn vs. Adrian Neville
31. Vuoden show: NXT R-Evolution
32. Vuoden ottelu: Sami Zayn vs. Adrian Neville @R-Evolution
33. Vuoden naispainija: Charlotte
34. Vuoden painija: Sami Zayn
Re: WrestlingAwards 2014
Vuoden aikana WWE oli se promootio, jonka tarjonnasta tuli seurattua jokainen RAW, Smackdown ja PPV, jonka lisäksi mukaan mahtui iso tukku NXT-jaksoja. Palkinnot siis puhtaasti WWE:n suuntaan, sillä muista promootioista on satunnaisen seuraamisen takia vaikea luoda järkevää kokonaiskuvaa.
Tulkoon tässä valituksi Mini Gatorin (Hornswoggle) sekä El Toriton ottelun 6.10. esitetystä RAW-jaksosta. Osoitus siitä, kuinka huono huumori pilaa usein fiilistä enemmän kuin varsinaiset huonot otteet. Surkeaa.
2. Vuoden huonoin feudi
Vuoden aikana nähtiin jälleen tukku turhia, epäloogisia, mitättömiä ja suorastaan huonoja feudeja. Onneksi niistä vain muutama (Bryan vs. Kane, Cena vs. Orton ja Batista vs. Del Rio) oli ME-tason kavereiden välisiä erimielisyyksiä, jotka veivät enemmän arvokasta ruutuaikaa laadukkaammalta tuotteelta. Toki vuoteen mahtui myös näitä pienemmän luokan tylsistyttäjiä: Rose vs. Sandow, Show vs. Rowan ja O'Neil vs. Young olivat hyviä esimerkkejä kuvioista, joissa lahjakkaista kavereista saatiin aikaan ainoastaan surkuhupaisia hahmoja. Yksi huonon feudin tunnusmerkki on myös mielikuvituksettomuus, joka yhdistettynä kuvion pitkään kestoon on pahemman luokan kiinnostuksentappaja. Tästä hyvänä (tai pahana) esimerkkinä toimikoon Rhodesin veljesten feudi Rybackia ja Curtis Axelia vastaan, joka jatkui varsin tylsänä kuukausien ajan.
Voittajaksi edellä mainitun puuron seasta nousee silti Batistan ja Del Rion feudi. Alberton kuivat promot, Batistan antikliimaksinen paluu botchattuine liikkeineen ja suorastaan väkinäinen PPV-kohtaaminen Elimination Chamberissa. Kumpikaan ottelija ei näyttänyt hyvältä ja myös otteluiden taso oli sen mukainen. ”Kunniamaininnat” Bryanin ja Kanen keväiselle välienselvittelylle, joka uhkasi tappaa Bryanin upean momentumin tyystin, sekä Prime Time Playersin hajoamiselle, joka oli jokaisella osa-alueella tarkasteltuna huono ratkaisu.
1st Runner Up: Daniel Bryan vs. Kane
2nd Runner Up: Darren Young vs. Titus O'Neil
3. Vuoden huonoin segmentti
Monet RAW:n vierailevista tähdistä saivat vaivaannuttavia segmenttejä aikaan viimekin vuonna ja vierailevista tähdistä päästiin jälleen nauttimaan lukuisissa RAW-episodeissa. Wikipedian mukaan näitä vierailevia tähtiä nähtiin vuonna 2014 yhteensä tusinan verran. Pahimpina kategorian edustajina jäivät mieleen Kathie Lee Gifford ja Hoda Kotb, joiden kehäsegmentti eräässä lokakuisessa RAW'ssa oli suorastaan karmeaa katseltavaa. Ääni siis kyseisen kohtauksen suuntaan.
4. Vuoden huonoin gimmick
WWE-vuoden varrelta mieleen ei painunut kovinkaan montaa erityisen huonoa gimmickiä, mikä johtuu varmasti isolta osin siitä, että erityisen räikeät tai erottuvat hahmot ovat nykypäivän WWE:ssä harvinaisuus. Tästä huolimatta Erick Rowanin vähäsanainen ja suorastaan huikean ohut hahmo lähinnä tylsistytti, eivätkä Matadorienkaan puolikoomiset otteet erityisemmin ilahduttaneet vuoden aikana – kaksikko oli minusta paljon mielenkiintoisempi ilman maskeja Rosa Mendes managerinaan. Myöskään vuoden aikana nähty imitaattori-Sandow ei tehnyt erityisen hyvää Damienin tähdelle, vaikkakin mies toki roolinsa kunnialla läpi vetikin. Onni onnettomuudessa, että paritus Mizin kanssa nosti miehen jälleen parrasvaloihin.
Voittajaksi kuitenkin Los Matadores. Tylsä ja nähty gimmick, jonka vaihtamiselle antaisin ison peukun.
1st Runner Up: Erick Rowen
2nd Runner Up: Damien Sandow
5. Vuoden pettymys
Vuosi oli täynnä isompia ja pienempiä pettymyksiä, joten listataanpa niistä ainakin osa. Rollinsin ja Ambrosen kuuma feudi sai varsin laimean päätöksen, mikä pisti pitkän ja onnistuneen rakentelun jälkeen totta kai harmittamaan. AJ Leen ja Paigen feudille kasattiin odotuksia naispainin uuden nousun ensiaalloksi, mutta flopanneen ensikohtaamisen (PPV-tasolla) ja oudon bookkauksen ansiosta välienselvittely menetti nopeasti ison osan kuumuudestaan. John Cenan hahmolla oli parikin nappipaikkaa kehittyä mielenkiintoiseen suuntaan (Wyatt-feudi sekä SummerSlamin tappio Lesnarille), mutta niin vain saimme katsella myöskin loppuvuoden samaa tylsää super-Johnia. Batistan paluulle en laittanut ennakkoon kovinkaan suuria odotuksia, mutta siitäkin huolimatta kyseessä oli vuoden isoimpia floppeja. Rusevin ja Henryn feudi vaikutti alkuun kiintoisalta, mutta päättyi lopulta todella heikkoon blow offiin. Fandango sai ruutuaikaa, mutta oli silti kokolailla hukassa koko vuoden – myöskään uudistuneena ja mainion sisääntulomusiikkinsa menettäneenä Fandango ei loppuvuodesta kiinnostanut laisinkaan.
Kolme isointa pettymystä erottuvat silti joukosta. Royal Rumble -ottelu ilman Bryania sai painikansan raivoihinsa ja täysin oikeutetusti – hetki jätti kalsean maun koko matsista ja tapahtumasta. Lähes samaan syssyyn tapahtui myös CM Punkin lähtö WWE:stä, mikä oli toki yksi vuoden isoimmista pettymyksistä. Daniel Bryan taas liittyy myös kolmanteen tapaukseen. Miehen loukkaantuminen lähes heti mestaruusvoittonsa jälkeen ja loppuvuoden missaaminen olivat menetys koko painivuodelle (vaikkakin tämä pelasti Bryanin karmealta vaikuttaneelta Kane-feudilta). Voittajaksi kuitenkin Royal Rumble -farssi, joka oli tappaa innostuksen koko WrestleMania-seasonia kohtaan – onneksi kaikki kuitenkin lopulta kääntyi parhain päin.
1st Runner Up: CM Punkin lähtö WWE:stä
2nd Runner Up: Daniel Bryanin loukkaantuminen
6. Vuoden huonontunein painija
Puhtaasti kehäotteita katsottaessa konkariosaston Mark Henry ja Kane alkoivat näyttää vuoden aikana ajoittain pahojakin hyytymisen merkkejä. Varsinkin Kane oli ruudussa ja isoissa kuvioissa todella paljon, verrattuna miehen antiin nuoratussa neliössä. Erick Rowan oli taas kelpo esimerkki painijasta, joka huonontui ennen kaikkea hahmonsa osalta – Wyatt Familyssa kiinnostanut Rowan muuttui yksilöpainijana äkkiä varsin tylsäksi tapaukseksi. Voittajaksi kuitenkin Mark Henry, kenties 2015 on Markin joutsenlaulun vuosi?
1st Runner Up: Erick Rowan
2nd Runner Up: Kane
Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
The Great Khali saakoon palkinnon vielä viimeisen kerran. Tälle palkinnolle ei nimittäin ole muuta voittajaehdokasta niin kauan kuin jätti on(/oli) kuvioissa. Maininnan ansaitsee jokavuotiseen tapaan myös Hornswoggle – ja annettakoon toinen perintösija tällä kertaa ärsyttävälle Adam Roselle.
1st Runner Up: Hornswoggle
2nd Runner Up: Adam Rose
8. Vuoden lopetusliike
Superkick (joita tänä vuonna ovat viljelleet ainakin Ziggler ja Harper) sävähdyttää aina ja onkin yksi kaikkien aikojen omista suosikkiliikkeistäni. Seth Rollinsin Curb Stomp on loistavan erilainen ja oikeasti tehokkaan näköinen finisher. The Accolade on pitkästä aikaa todella uskottava ja vahvaksi tehty luovutusote ja Lesnarin suorittamat F5:t ovat aina näyttäviä ja brutaaleita. Voittajaksi edellä mainituista nouskoon Curb Stomp, joka korostaa hyvin myös Rollinsin lennokasta ja laskelmoivaa kehätyyliä.
1st Runner Up: The Accolade
2nd Runner Up: Superkick
9. Vuoden turn
Hyvä turn on sellainen, joka tarjoaa tapahtumishetkellään hienon ja tunteikkaan elämyksen tai sitten parantaa ja lisää hahmon kiinnostavuutta. Parhaassa tapauksessa toki sekä itse käännöksen hetki että sen seuraukset ovat toimivia. Esimerkiksi Damien Mizdown tapauksessa turni edustaa jälkimmäistä kategoriaa, sillä vaikka Damien olikin erinomainen heel, on miestä suorastaan makoisa nähdä myös välillä hyviksenä. Myöskään Rybackin hyviskäännös ei ollut sinänsä yksittäinen tähtihetki, mutta sen vaikutukset olivat miehen kiinnostavuuden kannalta erinomaiset – mies nousi uuden roolinsa myötä välittömästi nettikansan huulille. Myös Tyson Kiddin hivuttautuminen pahojen puolelle teki miekkosesta kertaheitolla erittäin kiinnostavan hahmon.
Kaksi käännöstä edustaa kuitenkin ehdottomasti sitä turnien kultaisinta luokkaa, jossa molemmat vaatimukset täyttyvät. Ensinäkin Shieldin käännös Authorityn tuhoamisineen WrestleManian jälkeisessä RAW-episodissa oli timanttia ja kuinka mielenkiintoista olikaan seurata vaarallisen hyvis-factionin seuraamuksia ja taistelua Evolutionia vastaan. Tähän juontuu myös toinen vuoden kovimmista turneistä. Kyllä, Seth Rollinsin käännös tovereitaan vastaan oli shokeeraava ja toimiva hetki ja paljasti Sethistä entistä limaisemman ja myöskin yksilönä toimivan heel-hahmon. Voitto kuitenkin tällä kertaa koko Shieldin porukalle.
1st Runner Up: Seth Rollins
2nd Runner Up: Damien Mizdow
10. Vuoden face
Kunniamaininnan tänä vuonna ansaitsevat Chris Jericho ja Damien Mizdow. Jericho esiintyi harvakseltaan, mutta toimi kannustettavan veteraanin roolissaan hyvin. Mizdow taas onnistui lokeroimaan itsensä WWE:lle harvinaiseen kategoriaan eli oikeasti hauskoihin huumorihahmoihin ja saikin puhtaasti omalla loistavuudellaan myös yleisön täysin puolelleen. Kärkikolmikoksi nostan silti Daniel Bryanin, Dean Ambrosen ja Dolph Zigglerin. D-kolmikosta kaikki olivat paitsi kannustettavia, niin myös kiinnostavia seurattavia muutenkin läpi vuoden. Ambrose oli selkeästi erilainen hyvishahmo old school/hardcore-henkisenä kapinoitsijana, kun taas Bryan ja Ziggler lukeutuivat sympaattisten hyvisten joukkoon – yhtäkaikki, kumpikin bookkaustapa toimi. Voittajaksi kuitenkin Daniel Bryan, joka keräsi harvinaisen yksimielisesti kaikki fanit taakseen taistellessaan tietään kohti ikimuistoista WrestleMania-hetkeään.
Erityiskiitos myös NXT:n Sami Zaynille. Kerrassaan rakastettava hahmo ja se R-Evolutionin mestaruusmatsi oli kenties vuoden huikeampia otteluita, kun tarkastellaan yleisön kääntymistä täysin jonkun painijan puolelle. Harmillisesti Zayanin materiaalia näin tänä vuonna sen verran paljon vähemmän kuin edellä mainittujen, etten viitsi palkintoa siihen osoitteeen tällä kertaa antaa.
1st Runner Up: Dolph Ziggler
2nd Runner Up: Dean Ambrose
11. Vuoden heel
Voittajaksi nousee Brock Lesnar, joka oli täynnä vuonna paitsi ylimielinen, niin myös ylivoimainen. Kerrankin näimme vahvan heelin, joka paitsi uhoaa, myös tuhoaa. Kakkossijan nappaa inhottavan ilkeä Triple H – heel-pomo onkin yksi esimerkki niistä klassisista hahmoista, jotka eivät koskaan käy vanhaksi painimaailmassa. Kolmossijan taas kahmii itselleen Paul Heyman, jonka niljakas olemus ja loistavat mikkitaidot saavat yleisön kuin yleisön kääntymään miestä vastaan. Edukseen tässä kategoriassa esiintyivät myös The Miz, Randy Orton, Seth Rollins, Stephanie McMahon ja Tyson Kidd.
1st Runner Up: Triple H
2nd Runner Up: Paul Heyman
12. Vuoden paluu
Sting ei toki varsinaisesti palannut WWE:hen, mutta isoihin painikuvioihin nyt kuitenkin. Ja olihan tuo miehen ensiesiintymisen WWE:ssä sen verran merkittävä ja historiallinen juttu, ettei tälle palkinnolle tänä vuonna oikein ole uhkaajia.
13. Vuoden gimmick
Moni tuntui hyljeksivän Bad News Barrett -hahmoa, mutta minusta kyseinen gimmick oli erinomainen – sitä paitsi mies nousi myös isojen massojen suosikiksi hahmonmuutoksensa myötä. Myös Bo Dallas veti roolinsa aivan erinomaisesti ja kiitoksen ansaitsevat myös Tyson Kidd, Vaudevillains ja Tyler Breeze. Kuitenkin näiden kaikkien yläpuolella oli kerrassaan mainio The Mizin ja Damien Mizdow'n kaksikko – Hollywood-gimmick sopii Mizille kuin nenä päähän ja Mizdow oli parhaita huumorihahmoja pitkään aikaan. Yhtä erinomaiseen kastiin kyseisen duon kanssa nostaisin myös Dean Ambrosen, josta kuoriutui Shieldin jälkeen hiton kiinnostava yksilöpainija kapinallisine hahmoineen. Palkinnon pokkaa kuitenkin The Miz, jolle leffatähtihahmo on kuin luotu.
1st Runner Up: Dean Ambrose
2nd Runner Up: Damien Mizdow
14. Vuoden uutinen
Del Rion lähtö firmasta jäi varsin vähälle huomiolle, mutta taitavan meksikaanin lähtö WWE:stä oli ainakin minulle ikävä juttu. Ikävä uutinen oli niin ikään Ultimate Warriorin kuolema, joka tapahtui hyytävästi juuri jälkeen miehen viimeisten WWE-esiintymisten. Iloisempiin uutisiin lukeutui taas tieto Stingin WWE-sopimuksesta sekä WWE Networkin käynnistymisestä. Isoin pommi oli kuitenkin CM Punkin lähtö firmasta kesken Road to WrestleManian – iso isku ja menetys painimaailmalle. Voitto siis Punkin lähdön suuntaan.
1st Runner Up: WWE Network käynnistyy
2nd Runner Up: Stingin WWE-sopimus
15. Vuoden spotti
Rollinsin parvekeloikka Evolutionia vastaan Extreme Rulesissa vie äänen tässä kategoriassa. Siinä yhdistyi nimittäin kaksi merkittävän spotin tärkeintä osatekijää: näyttävyys ja se, kuinka kyseinen spotti edistää ottelun tarinaa. Yksittäinen näyttävä spottikaan ei tunnu miltään, ellei se ole jollain tavalla kiinteästi sidoksissa ottelun isompaan stooriin ja tässä Rollinsin tapauksessa molemmat vaatimukset täyttyivät. Komea hetki.
16. Vuoden "mark out moment"
Jo pelkästään WrestleMania tarjosi kaksi vuoden kovimmista mark out -hetkistä - ensimmäinen niistä oli Undertakerin The Streakin katkeaminen ja toinen Bryanin mestaruusvoitto ME:ssä. WrestleManian jälkeisen RAW'n tähtihetkiä oli puolestaan Paigen debyytti, jossa nainen voitti mestaruuden AJ:ltä. SummerSlamissa tunteita herätti Lesnarin Cenan dominointi ja loppuvuoden kohokohta oli Sami Zaynin NXT-mestaruuden voitto.
Oma ääneni menee ensimmäisenä mainitulle. Undertakerin huikean putken katkeaminen oli hetkenä täysin epätodellinen ja samalla yksi sykähdyttävimpiä: koko yleisö hiljeni hämmästyksestä ja sen tunteen pystyi aistimaan aina täällä koti-Suomessa asti. Plussaa Colen selostuksesta (”The Streak... is over...”), Heymanin ilmeistä ja Lesnarin silmäniskusta. Hienon hieno hetki ja ehdottomasti tämän vuoden kovin mark out.
1st Runner Up: Daniel Bryanin mestaruusvoitto WrestleManiassa
2nd Runner Up: Lesnar dominoi Cenaa SummerSlamissa
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Bad News Barrett sai ainakin gimmickinsä takia vuoden aikana lokaa niskaansa, vaikka kyseessä on erinomaisen viihdyttävä kaveri ja toimiva hahmo. Myöskään Big E ei saanut minusta vuoden aikana ansaitsemaansa arvostusta – mies oli kehässä useinkin viihdyttävä ja sopivan vastustajan kanssa ylsi erinomaisiinkin otteluihin (esim. Rusev). Goldustin ja Stardustin joukkue laimentui ehkä loppuvuotta kohti, mutta miekkoset ovat silti olleet tasaisen hyviä koko vuoden, eivätkä ainakaan kelausnapin arvoisia. Alicia Foxkaan ei tainnut saada ansaitsemaansa suitsutusta missään vaiheessa, vaikka nainen osoittikin viihdyttäjän kykynsä saatuaan itselleen isompaa spotlightia. Minusta pahiten aliarvostusta keräsi kuitenkin vuoden aikana osakseen Brie Bella, joka oli mukana paitsi mielenkiintoisessa Stephanie-feudissa, niin myös päärosterin puolella kenties vuoden parhaassa naistenmatsissa eli Stephanien ja Brien SummerSlam-kohtaamisessa. Myös naisen näyttelijäntaidot saivat liikaa ryöpytystä kalenterivuoden aikana. Kokonaisuudessaan Brie oli ehdottomasti koko vuoden parhaita divoja.
1st Runner Up: Big E
2nd Runner Up: Goldust & Stardust
18. Vuoden yliarvostetuin painija
Adam Rose ei tehnyt vuoden aikana käytännössä mitään kiinnostavaa, Roman Reigns oli yksilöpainijana tylsä ja mikissä kauhea, Rusev onnistui vain ajoittain viihdyttämään kehässä ja The Ascension ei ollut joukkueena kaiken hypensä arvoinen. Yliarvostetuin tapaus edellä mainituista oli mielestäni Adam Rose. Miestä hypetettiin ja markitettiin, vaikkei herra otellut vuoden aikana yhtään hyvää ottelua, eikä ollut mukana edes missään mielenkiintoisessa kuviossa. Lisäksi miehen bilettäjähahmo oli tylsä, vaikkakin loppuvuoden heel turn vähän asiaa piristikin. Perintösijat Ascensionin varsin värittömälle tiimille ja Reignsille, joka ei vieläkään ole osoittanut mitään syytä miksi hänestä pitäisi yksilöpainijana pitää.
1st Runner Up: The Ascension
2nd Runner Up: Roman Reigns
19. Vuoden kehittynein painija
Big E, Uson veljekset, The Miz, Seth Rollins ja Brie Bella tulevat mieleen vuoden aikana kehittyneistä painijoista. Big E oli vuoden aikana selvästi valmiimpi kehässä kuin vielä 2013 ja Usojen joukkuetoiminta oli viime vuonna parempaa kuin koskaan. The Miz kehittyi taas ennen kaikkea hahmonsa puolesta, mutta myös miehen esiintyjäntaidot ja kehäosaaminen tuntuivat jälleen terävöityvän vuoden aikana. Seth Rollinsin isoin kehityksen osa-alue taas oli mikissä, sillä alkuvuodesta jopa haukuttu Rollinsi veti jo loppuvuonna hyviä ja kiinnostavia promoja. Tästä toki saadaan osittain varmasti kiittää myös sitä isoa mikkiaikaa, minkä mies on itselleen saanut. Brie Bella taas oli varmasti kehittynein naispainija ja oli mukana hyvissä kuvioissa ja otteluissa tänä vuonna enemmän kuin aikaisemmin.
Ääni tällä kertaa Big E:lle, josta on tulossa hyvää vauhtia erinomainen lisä WWE:n mörssäriosastolle.
1st Runner Up: Brie Bella
2nd Runner Up: Seth Rollins
20. Vuoden debytantti
Stingin WWE-debyytti oli hieno hetki, mutta miestä ei sen jälkeen ruudussa liiemmin näkynytkään, joten palkintoa ei siitä hyvästä viitsi antaa. Myöskin Hideo Itamin ja Finn Bálorin ensiesiintymiset NXT:ssä olivat merkittäviä, mutta kumpikaan ei ehtinyt esiintyä viime vuoden puolelle televisiossa kovinkaan paljon. Samaan kategoriaan kuuluu myös Kevin Owens, jonka debyytti oli yksi vuoden parhaista, mutta vähäinen esiintymisaika estää palkinnon antamisen miehelle. Sen sijaan Rusevin, Bo Dallasin ja Paigen muodostama debytanttitrio esiintyi vuoden aikana varsin aktiivisesti ja kukin esitti vuoden aikana mielenkiintoisia otteita. Rusev, sekä totta kai miehen manageri Lana, olivat hahmojensa puolesta kiinnostavia, kuten myös mainio Bo Dallas. Paige taas toi toivottua eloa naistendivisioonaan, vaikkakin englantilaisen hahmonkehityksessä olisi ollut hieman viilaamista. Kaikesta huolimatta voitto Paigelle, jonka debyyttivuosi oli merkittävä jo myös ihan kayfabenkin näkökulmasta.
1st Runner Up: Bo Dallas
2nd Runner Up: Rusev
21. Vuoden promottaja
Aktiivipainijoista vuoden ehdotonta parhaimmistoa olivat Dean Ambrose, John Cena, The Miz sekä naisten puolelta AJ Lee. Varsinkin Ambrose pääsi Shieldin jälkeisellä yksilörunillaan selkeästi paremmin oikeuksiinsa mikissä ja sekopäisen intensiiviset promot herättivät aivan uudenlaista kiinnostusta miestä kohtaan. Parasta antia mikin varressa tarjoilivat kuitenkin tänä vuonna Paul Heyman ja Triple H, jotka paitsi saivat paljon promotusaikaa, niin myös käyttivät sen todella hyvin hyödykseen. Heyman on suorastaan loistava hyödyntäessään erilaisia äänen laatupiirteitä ja ottaessaan mahtavasti huomioon myös yleisönsä – Paulin promot ovat parhaimmillaan taidetta. Myös Triple H oli erinomainen mikissä, kohokohtana nostettakoon esiin esimerkiksi miehen promo ennen WrestleManiaa, jossa mies kiusoitteli kääntyvänsä hyvikseksi. Myös se mainio takahuonesegmentti The Rockin kanssa oli esimerkki Hunterin osuvista mikkitaidoista. Voitto kuitenkin Heymanille, joka on vain yksikertaisesti tämän hetken paras promottaja maailmassa.
1st Runner Up: Triple H
2nd Runner Up: Dean Ambrose
22. Vuoden manageri
Lana, Paul Heyman ja Zeb Colter olivat ne vuoden näkyvimmät managerit WWE:n puolella ja kaikki heistä hoitivat leiviskänsä kunnialla. Lana veti roolinsa Rusevin venäläismanagerina suorastaan loistavasti ja oli esimerkki siitä, kuinka yleisöltä kalastellaan heatia oikein. Colter promotti kelvosti läpi vuoden ja toi lisää kiinnostavuutta manageroimalleen Swaggerille – mies toteutti siis hyvän managerin tärkeimmän tehtävän. Heyman taas oli koko vuoden kovin mikkimies ja loi ehdottomasti loistavaa hypeä manageroimansa Lesnarin ympärille. Oma ääneni meneekin siis juuri Heymanin suuntaan.
1st Runner Up: Lana
2nd Runner Up: Zeb Colter
23. Vuoden selostaja
Minusta Michael Cole on viimeistään tällä vuosikymmenellä noussut hyväksi ja varmaksi WWE:n ykkösselostajaksi ja mies hoiti hommansa hyvin myös viime vuonna. Samoin JBL selvisi heel-kommentaattoriin roolistaan vuoden aikana kiitettävästi. NXT:n puolella vakuuttivat Alex Riley, Jason Albert sekä Renee Young, joka osoitti, että naisetkin sopivat mainiosti selostuspöydän taakse. Voitto kuitenkin Colelle, joka on ansaitusti se tämän hetken WWE:n ääni.
1st Runner Up: JBL
2nd Runner Up: Renee Young
24. Vuoden segmentti
Daniel Bryanin mestaruusjuhlat WrestleManian ME:n jälkeen olivat mieleenpainuva ja liikuttava hetki. Bryan ja fanit saivat pitkän ja kivisen taipaleen jälkeen sen, minkä täysin ansaitsivat.
25. Vuoden tv-show
Osoitetaanpa kunnia tällä kertaa NXT:lle, joka ei ehkä joka viikko tuottanut erinomaista painishow'ta, mutta silti aina jotain kiinnostavaa ilman rimanalituksia. Tietysti erityinen lisäplussa vielä NXT:n live-jaksoista, joista jokainen oli täyttä kultaa. Raw oli tänä vuonna(kin) ailahteleva show, mutta mahtuihan sinne taas iso liuta vuoden kirkkaimpia tähtihetkiä ja erinomaisia matseja. SmackDown! säväytti aina silloin tällöin, vaikkakin vuosi osoitti taas selvästi sen olevan pelkkä B-show. Tiedä sitten, kuinka näitä WWE Networkin ohjelmia tähän kategoriaan mukaan lasketaan (siis muita kuin näitä ns. varsinaisia painiohjelmia), mutta olihan Networkinkin tarjonnassa paljon mielenkiintoista tavaraa aina Monday Night Wars -dokumenteista lähtien. Mutta kuten todettua, ääni NXT:lle, joka on täysin loistava konsepti ikään kuin WWE:n sisällä toimivana indy-promootiona.
26. Vuoden tv-ottelu
Mikäli NXT:n R-Evolution lasketaan tähän mukaan, niin sitten valinta osuu ehdottomasti Nevillen ja Zaynin mestaruusmatsiin. Perusteluita tälle viestin lopussa.
27. Vuoden stable
Shield oli jälleen täyttä timanttia, vaikkei koko vuotta kasassa pysynytkään ja samaa voi suurimmaksi osaksi sanoa myös Wyatt Familysta. Authority oli mukana lähestulkoon koko vuoden ja oli osa monissa mielenkiintoisissa kuvioissa, vaikka toki mukaan mahtui niitä heikompiakin hetkiä. Evolution oli mukava nostalgiatrippi ja mukana parissa erinomaisessa kohtaamisessa Shieldin kanssa. Mutta mikä ryhmittymistä oli sitten kaikkein kovin?
Vastaus on Shield. Trio oli vain yksinkertaisesti kaikkea sitä, mitä toimivan kolmen miehen ryhmittymän pitää ollakin: joukosta löytyi lennokkuutta (Rollins), promotaitoa (Ambrose), voimaa (Reigns) ja kaikkein tärkeimpänä kolmikko täydensi toistensa heikkouksia ja oli enemmän kuin osiensa summa. Esimerkiksi juurikin Reignsin vahvuudet saatiin ryhmässä loistavasti esille Ambrosen ja Rollinsin paikatessa miehen vajaavaisempia puolia. Lisäksi ryhmä oli uhkaavan tuntuinen, mukana toimivissa kuvioissa ja otteluissa (vs. Wyatt Family, vs. Evolution) sekä myös hajosi toimivan storylinen saattelemana. Yksi viime vuosien parhaita ryhmittymiä, jota kyllä tulee ikävä, vaikkakin etenkin Ambrosen ja Rollinsin yksilöurat ovatkin kiintoisaa seurattavaa.
1st Runner Up: Wyatt Family
2nd Runner Up: The Authority
28. Vuoden tag team
Real Americans viihdytti joukkuedivisioonaa alkuvuodesta, The Miz ja Mizdow taas loppuvuodesta. Goldust ja Stardust olivat aktiivisia koko vuoden, kuten myös Usot. Aivan koko vuotta eivät taggailleet myöskään Harper & Rowen, Rollins & Reigns, Lucha Dragons tai Vaudevillains, mutta jokainen näistäkin joukkueista oli mukana viihdyttävissä matseissa vuoden aikana. Tällä kertaa kuitenkin tasainen suorittaminen läpi vuoden, kuorrutettuna muutamilla kohokohdilla, kelpaavat oman ääneni antamiseen Jimmy ja Jey Usolle. Kaksikko myös tuntui eniten aidolta joukkueelta viime vuonna. Vuoden kohokohdiksi sanottakoot joukkuevöiden voitto talvella ja hienot ottelut Wyatt Familya vastaan. Perintösijat Harperille ja Rowenille sekä Rhodesin veljeksille.
1st Runner Up: Wyatt Family (Luke Harper & Erick Rowen)
2nd Runner Up: Goldust & Stardust
29. Vuoden promootio
WWE jaksoi kiinnostaa jälleen koko vuoden, muiden promootioiden jäädessä sivuosaan. Kaiken lisäksi WWE Network sai ison osan painin katseluajasta suuntautumaan vanhempaan materiaaliin nykypäivän menon sijasta.
30. Vuoden feudi
Vuosi oli hyviä feudeja täynnä, alkaen alkuvuoden Shield vs. Wyatt Familysta ja Bryan vs. Authoritystä, jatkuen esimerkiksi kesän Shield vs. Evolutioniin, Swagger vs. Ruseviin ja Brie Bella vs. Stephanieen. Loppuvuoden kohokohdiksi voisi mainita vaikkapa Adrian Neville vs. Sami Zayn feudin ja Authorityn sekä Team Cenan taistelun. Toki vuoteen mahtui lukuisia muitakin toimivia tapauksia: Usos vs. Wyatt Family, Miz vs. Ziggler, Swagger vs. Rusev, Cena vs. Lesnar ja Miz & Mizdow vs. Usos.
Ääni edellä mainituista menee Bryan vs. Authorityn suuntaan. Loistavia segmenttejä, toimivaa käsikirjoitusta ja hieno huipennus WrestleManiassa kera peräti kahden Bryanin ottelun. Juuri tällaisia tunteita ja syvää kannustusta herättäviä kuvioita WWE kaipaa.
1st Runner Up: Shield vs. Wyatt Family
2nd Runner Up: Dean Ambrose vs. Seth Rollins
31. Vuoden show
Vuoden aloitti hienolla tavalla Royal Rumble, joka case-Bryanista huolimatta oli erinomainen show – PPV oli siitä harvinainen, ettei yksikään sen otteluista ollut huono, vaan kaikki ylsivät erinomaiseen arvosanaan. Minusta kolme muuta tapahtumaa ylsi kuitenkin vielä Rumbleakin paremmaksi. Näitä olivat SummerSlam, NXT Takeover R-Evolution ja WrestleMania XXX. SummerSlam piti sisällään monta erinomaista ottelua (Miz vs. Ziggler IC-vyöstä, Swagger vs. Rusev, Ambrose vs. Rollins Lumberjack-ottelu, Wyatt vs. Jericho ja Brie Bella vs. Stephanie) ja kaiken lisäksi huipentui yhteen vuoden parhaimmista matseista eli Cena vs. Lesnariin. R-Evolutionin vahvuus olivat taas tuoreet naamat ja muutenkin freesi meno – Kevin Owensin debyytti oli huikea, Bálor & Itami vs. Ascension oli parhaita 2 vs. 2 Tag Team -otteluita hetkeen, Charlotte ja Sasha Banks ottelivat kenties (WWE:n puolella) vuoden parhaan naistenottelun ja Adrian Nevillen ja Sami Zaynin ME oli aivan täyttä kultaa. Lisäksi show'n jälkimainingit Zaynin juhlineen ja Owensin hyökkäyksineen olivat kuin kirsikka kakun päälle.
Vuoden kovin show oli silti WrestleMania 30. Bryanin ja Triple H:n ottelu oli kovimpia 'Mania-openereita koskaan ja aloitti muutenkin hienosti illan tarinan. Andre The Giant Battle Royal toimi odotettua paremmin ja oli erinomainen ottelu, Wyattin ja Cenan taisto taas lukeutuu vuoden parhaiden joukkoon. Ilta jatkui yhdellä kaikkien aikojen WrestleMania-hetkistä Lesnarin katkaistessa Undertakerin Putken ja koko spektaakkeli huipentui Main Eventiin, jossa tunteiden vuoristoradan jälkeen Bryan sai vihdoin sen mitä koko painikansa miehelle odotti. Juuri siksi WrestleMania oli vuoden show – se tarjosi paitsi mahtavaa otteluviihdettä, niin myös niitä huikeita yksittäisiä hetkiä ja aitoja tunteita joiden vuoksi tätä lajia seurataan. Tämä oli varmasti yksi kaikkien aikojen suosikkitapahtumiani.
1st Runner Up: NXT Takeover R-Evolution
2nd Runner Up: SummerSlam
32. Vuoden ottelu
WWE tarjosi vuoden 2014 aikana puolen tusinaa matsimassasta ehdottomasti edukseen erottuvaa ottelua. Nämä matsit olivat minusta vuoden parasta antia:
Cesaro vs. Sami Zayn @ NXT Arrival 27.2. Jos kahdelle uransa parhaita vuosia painivalle huipputaitavalle kaverille antaa aikaa yli parikymmentä minuuttia ja ottelun pohjalla on vieläpä toimiva tarina, niin tulos on juuri tämän ottelun mukainen. Loistavaa painia, erinomainen yleisö, tiukkoja near falleja ja harvinaisia spotteja – jos tämä ottelu ei viimeistään herättänyt omaa kiinnostustani NXT:tä kohtaan, niin ei sitten mikään. Tämä oli myös yksi osoitus siitä, miksi Cesaro todella ansaitsisi saada pushia keskikortissa nyhjöttämisen sijaan.
John Cena (c) vs. Brock Lesnar – WWE World Heavyweight Championship @ SummerSlam. Täydellinen matsin rakenne, Cenan kerrankin erilainen ja freesi bookkaus, loputtomat Suplexin, viittaus Lesnarin Undertaker-otteluun WrestleManiasta ja ennen kaikkea kummankin ottelijan (sekä kehänlaidalla toimineen Heymanin) kympin arvoiset suoritukset. Tämä ottelu oli oiva esimerkki siitä, kuinka rohkealla ja kaavoista kaukana pysyvällä bookkauksella voidaan saada aikaan hienoja tarinoita. Ja mikä tärkeintä, ottelun jälkeen kumpikin painijoista tuntui huippumielenkiintoiselta. Mahtava kokonaisuus.
Adrian Neville (c) vs. Sami Zayn vs. Tyson Kidd vs. Tyler Breeze – NXT Championship @ NXT TakeOver Fatal 4-Way. Jälleen yksi esimerkki siitä, miksi NXT rokkasi vuonna 2014. Jokainen ottelijoista oli kiinnostava, taitava ja vetosi yleisöön, minkä jälkeen ei ollut mitään syytä miksei tämä ottelu olisi toiminut. Ja se toimikin. Nevillen ja Zaynin kuvio sai maukasta jatkoa, Kidd veti roolinsa erinomaisesti ja Breezekin väläytteli osaamistaan ihan uudella tavalla. Mukaan vielä aivan mahtava yleisö ja sopivan erikoinen lopetus, niin kasaan saatiin yksi vuoden kovimmista kohtaamisista. Kerrassaan erinomaista työtä.
Randy Orton (c) vs. Batista vs. Daniel Bryan – WWE World Heavyweight Championship @ WrestleMania XXX. Bryan vs. Authority -kuvion huipennus ja suorastaan tunteikkaasti rakennettu ottelu. Tämä matsi oli hyvä esimerkki siitä, että oikeanlainen ylibookkaus voi tuoda matsiin myös jotain ekstraa. Minä nimittäin rakastin niitä kaikkia vastoinkäymisiä, mitä Bryan ottelun aikana koki niin puolueellisesta tuomarista aina Triple H:n sekaantumiseen asti. Tämä oli juuri sitä toimivaa entertainment-painia, joka ei ehkä osu kovinkaan usein nappiin, mutta onnistuessaan tuntuu loistavalta. Lopetus Bryanin juhlineen oli myös yksi vuoden kohokohdista.
Shield vs. Wyatt Family @ Elimination Chamber. Harvoin päästään tilanteeseen, jolloin kaksi lähes tasavahvaa, mielenkiintoista ja vaaralliseksi bookattua stablea olisi aktiivisena samaan aikaan. Tässä tapauksessa oli ja kiinnostus joukkioiden kohtaamisesta oli jo ajatuksena kiehtova – siitä kertoi omaa kieltään myös se, että jo pelkästään joukkueiden ollessa yhtä aikaa kehässä, ilman minkään sortin fyysistä kontaktia, yleisö mylvi ”This is awesomia”. Yleisö olikin yksi iso tekijä ottelun onnistumisen kannalta, vaikkakin se itse kehäaction oli myös suorastaan rautaista. Kummankin kolmikon jäsenten vahvuuksia hyödynnettiin juuri sopivalla tavalla ja matsille myös annettiin rutkasti aikaa, joten kohtaamisesta pystyttiin rakentamaan sellainen, ettei sieltä tarvinnut kiireen takia riisua mitään elementtejä pois. Tarpeeksi kaoottinen, räjähtävä ja kuuma meno ylsi siis parhaaseensa ja oli varmasti yksi kovimpia kuuden miehen joukkueotteluita, joita WWE:n PPV-tapahtumissa on nähty.
Adrian Neville (c) vs. Sami Zayn – NXT Championship @ NXT Takeover R-Evolution. Ensimmäinen ajatus tästä ottelusta on vuoden paras yleisö. Se, että koko areena kääntyy niin täysin yhden ottelijan kannalle, kuin tässä, on todella harvinaista. Yleisö oli muutekin koko ottelun tunteikas, kekseliäs ja todella jaksoi olla hienosti mukana läpi matsin. Ja tietystikään siinä itse painissa ei ollut yhtikäs mitään vikaan. Mutta ennen kaikkea ottelu toimi, paitsi puhtaasti teknisesti katsottuna, niin myös tarinansa osalta. Miesten välinen juonikuvio tuotiin todella hienosti otteluun mukaan ja Zaynin mielenliikkeiden seuraaminen oikeamielisyyden ja menestyksen ristiaallokossa oli kiehtovaa seurattavaa. Vuoden paras ottelu.
33. Vuoden naispainija
Kunniamaininnat Emmalle, Belloille, Bayleylle, Sasha Banksille sekä AJ Leelle. Kaikki heistä olivat mukana joissain vuoden parhaista naistenotteluista ja moni viihdytti kuusikosta muutenkin kuin kehätarjontansa puolesta. Vuoden kovin kaksikko oli kuitenkin Paige ja Charlotte. Paige aloitti vuotensa hienosti NXT:n puolella (painien mm. hienon matsin Emman kanssa) ja naisen debyytti RAW'ssa Divas-mestaruuden voittoineen oli vuoden kohokohtia. Vaikka heikkojakin hetkiä sattui matkan varrelle (lähinnä bookkauksen takia), tarjosi englantilainen silti viihdyttävää menoa ympäri vuoden. Charlotte taas oli kenties painilliselta anniltaan se vuoden paras naispainija. Kohokohtina Charlotten vuodesta voisi nostaa esiin NXT Women's -mestaruudesta käydyt taistot Bayleyta ja Sasha Bankisia vastaan. Muutenkin kyseessä oli ottelija, joka säilytti hienosti tasonsa illasta toiseen. Tasaisuutensa ansiosta oma ääneni meneekin tänä vuonna juuri Charlotten suuntaan.
1st Runner Up: Paige
2nd Runner Up: AJ Lee
34. Vuoden painija
Vuoden alkupuolisko Wyatt Familyn jäsenenä oli Harperin parasta aikaa (Shield-ottelut ja matsit Usoja vastaan), mutta mies onnistui viihdyttämään myös yksilöpainijana. Tykkäsin miehen IC-mestaruusvoitosta ja ottelihan mies myös esimerkiksi erinomaisen Ladder-matsin Zigglerin kanssa TLC:ssä. Harper oli myös viihdyttävä promoissaan, miksi olikin harmi ettei mies saanut kovinkaan paljon aikaa näyttää puhujanlahjojaan runinsa aikana. Ehdottomasti myös Harperin läpimurtovuosi WWE:ssä.
Jo Fatal 4-Way Zaynin, Kiddin ja Breezen kanssa sekä vuoden ottelu Zaynia vastaan ovat riittävä peruste pitää Nevilleä yhtenä vuoden kovimmista tapauksista. Mies toimi myös hyvin täysin puhtaana naamana, mutta kenties kiinnostavimmillaan mies oli Zayn-feudin aikana hyviksenä, joka ei kuitenkaan kaihtanut keinoja säilyttääkseen vyönsä. Kenties tämän hetken kovin high flyer ja yksi vähiten virheitä kehässä tekevistä painijoista. Mies nostetaan varmasti päärosteriin tämän vuoden aikana ja onkin kiintoisaa seurata annetaanko miehelle samanlaisia näytönpaikkoja kuin NXT:n puolella. Täytyy toivoa parasta.
Sanomattakin lienee selvää, että Shield oli tänäkin vuonna huikean kova, mutta mikä tärkeintä, osoitti Seth olevansa eliittiä myös yksilönä. Tyylikäs Shieldin hajoamissegmentti, feudi Ambrosen kanssa, kina Cenaa vastaan, Authority-kuviot ja hienosti kehittyneet promotaidot ovat hyviä nostoja Sethin vuoden varrelta. Vaikka Rollins muodostikin Reignsin kanssa kenties parhaiten toimivat tag teamin koko rosterissa, niin viimeistään viime vuosi osoitti, että Rollins toimii missä roolissa hyvänsä. Yksittäisenä kohokohtana miehen vuodesta voisi nostaa esiin myös esimerkiksi huikean parvekeloikan Extreme Rulesissa. Toivottavasti meno pysyy samanlaisena tänäkin vuonna.
Kuten Rollinsinkin kohdalla, olivat hetket Shieldissä ja sen jälkimainingeissa ehdotonta kultaa, mutta niin vain myös Dean vakuutti kaikki yksilöosaajana. Mainio ja yleisöön vetoava erilainen face-hahmo, sopivan sekopäiset promot ja omalaatuinen painityyli tekivät Ambrosesta hurjan mielenkiintoisen painijan loppuvuodesta. Ambrose oli mukana myös lukuisissa erinomaisissa tv-matseissa läpi vuoden. Push kortissa ylöspäin olisi Ambrosen kohdalla täysin oikeutettu juttu kuluvan vuoden aikana.
Vaikkei Lesnar esiintynytkään vuoden aikana mitenkään aktiivisesti, niin voi pojat millaisissa hetkissä Brock oli mukana. Jo pelkästään The Streakin katkaiseminen oli kenties vuoden mieleenpainuvin hetki, mutta Lesnar loisti täydellä teholla myös SummerSlamin Cena-kohtaamisessa, joka nousikin yhdeksi vuoden parhaista otteluista. Erityisen maininnan ansaitsevat miehen promot, joita nähtiin esim. juuri Cena-matseja hypettämässä. Jep, ne olivat toki nauhoitettuja, mutta Lesnar onnistui niissä tekemään itsestään uhkaavan, omahyväisen ja kiehtovan koneen. Lisäksi harvojen esiintymistensä johdosta jokainen kerta, kun Lesnar esiin asteli oli jollainlailla erityinen. Mahtava vuosi Lesnarille.
Mukana kolmessa vuoden ehdottomista huippuotteluista: Cesaro vs. Zayn, Neville vs. Zayn vs. Kidd vs. Breeze ja kirsikkana kakun päällä vuoden ottelu Nevilleä vastaan R-Evolutionista. Lisäksi mies oli uskomattoman rakastettava ja sympaattinen hyvis ja oli vastuussa koko vuoden parhaimmista yleisöreaktioista juurikin edellä mainitussa MOTY:ssä. Myöskään miehen promotaidoista ja karismasta ei löytynyt valittamisen aihetta. Osoitti kehässä olevansa tällä hetkellä yksi maailman parhaista painijoista, jolta sujuvat niin spottaileva high flying -tyyli, tekninen vääntö kuin puhdas brawlikin. Sami Zaynin tarina oli vuoden kiinnostavimpia juttuja ja kunhan kutsu ylös tulee, niin luvassa on taatusti mielenkiintoisimpia debyyttejä aikoihin. Samilta on syytä odottaa suuria, vaikka rima onkin huikean vuoden 2014 jälkeen korkealla.
Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu Tulkoon tässä valituksi Mini Gatorin (Hornswoggle) sekä El Toriton ottelun 6.10. esitetystä RAW-jaksosta. Osoitus siitä, kuinka huono huumori pilaa usein fiilistä enemmän kuin varsinaiset huonot otteet. Surkeaa.
2. Vuoden huonoin feudi
Vuoden aikana nähtiin jälleen tukku turhia, epäloogisia, mitättömiä ja suorastaan huonoja feudeja. Onneksi niistä vain muutama (Bryan vs. Kane, Cena vs. Orton ja Batista vs. Del Rio) oli ME-tason kavereiden välisiä erimielisyyksiä, jotka veivät enemmän arvokasta ruutuaikaa laadukkaammalta tuotteelta. Toki vuoteen mahtui myös näitä pienemmän luokan tylsistyttäjiä: Rose vs. Sandow, Show vs. Rowan ja O'Neil vs. Young olivat hyviä esimerkkejä kuvioista, joissa lahjakkaista kavereista saatiin aikaan ainoastaan surkuhupaisia hahmoja. Yksi huonon feudin tunnusmerkki on myös mielikuvituksettomuus, joka yhdistettynä kuvion pitkään kestoon on pahemman luokan kiinnostuksentappaja. Tästä hyvänä (tai pahana) esimerkkinä toimikoon Rhodesin veljesten feudi Rybackia ja Curtis Axelia vastaan, joka jatkui varsin tylsänä kuukausien ajan.
Voittajaksi edellä mainitun puuron seasta nousee silti Batistan ja Del Rion feudi. Alberton kuivat promot, Batistan antikliimaksinen paluu botchattuine liikkeineen ja suorastaan väkinäinen PPV-kohtaaminen Elimination Chamberissa. Kumpikaan ottelija ei näyttänyt hyvältä ja myös otteluiden taso oli sen mukainen. ”Kunniamaininnat” Bryanin ja Kanen keväiselle välienselvittelylle, joka uhkasi tappaa Bryanin upean momentumin tyystin, sekä Prime Time Playersin hajoamiselle, joka oli jokaisella osa-alueella tarkasteltuna huono ratkaisu.
1st Runner Up: Daniel Bryan vs. Kane
2nd Runner Up: Darren Young vs. Titus O'Neil
3. Vuoden huonoin segmentti
Monet RAW:n vierailevista tähdistä saivat vaivaannuttavia segmenttejä aikaan viimekin vuonna ja vierailevista tähdistä päästiin jälleen nauttimaan lukuisissa RAW-episodeissa. Wikipedian mukaan näitä vierailevia tähtiä nähtiin vuonna 2014 yhteensä tusinan verran. Pahimpina kategorian edustajina jäivät mieleen Kathie Lee Gifford ja Hoda Kotb, joiden kehäsegmentti eräässä lokakuisessa RAW'ssa oli suorastaan karmeaa katseltavaa. Ääni siis kyseisen kohtauksen suuntaan.
4. Vuoden huonoin gimmick
WWE-vuoden varrelta mieleen ei painunut kovinkaan montaa erityisen huonoa gimmickiä, mikä johtuu varmasti isolta osin siitä, että erityisen räikeät tai erottuvat hahmot ovat nykypäivän WWE:ssä harvinaisuus. Tästä huolimatta Erick Rowanin vähäsanainen ja suorastaan huikean ohut hahmo lähinnä tylsistytti, eivätkä Matadorienkaan puolikoomiset otteet erityisemmin ilahduttaneet vuoden aikana – kaksikko oli minusta paljon mielenkiintoisempi ilman maskeja Rosa Mendes managerinaan. Myöskään vuoden aikana nähty imitaattori-Sandow ei tehnyt erityisen hyvää Damienin tähdelle, vaikkakin mies toki roolinsa kunnialla läpi vetikin. Onni onnettomuudessa, että paritus Mizin kanssa nosti miehen jälleen parrasvaloihin.
Voittajaksi kuitenkin Los Matadores. Tylsä ja nähty gimmick, jonka vaihtamiselle antaisin ison peukun.
1st Runner Up: Erick Rowen
2nd Runner Up: Damien Sandow
5. Vuoden pettymys
Vuosi oli täynnä isompia ja pienempiä pettymyksiä, joten listataanpa niistä ainakin osa. Rollinsin ja Ambrosen kuuma feudi sai varsin laimean päätöksen, mikä pisti pitkän ja onnistuneen rakentelun jälkeen totta kai harmittamaan. AJ Leen ja Paigen feudille kasattiin odotuksia naispainin uuden nousun ensiaalloksi, mutta flopanneen ensikohtaamisen (PPV-tasolla) ja oudon bookkauksen ansiosta välienselvittely menetti nopeasti ison osan kuumuudestaan. John Cenan hahmolla oli parikin nappipaikkaa kehittyä mielenkiintoiseen suuntaan (Wyatt-feudi sekä SummerSlamin tappio Lesnarille), mutta niin vain saimme katsella myöskin loppuvuoden samaa tylsää super-Johnia. Batistan paluulle en laittanut ennakkoon kovinkaan suuria odotuksia, mutta siitäkin huolimatta kyseessä oli vuoden isoimpia floppeja. Rusevin ja Henryn feudi vaikutti alkuun kiintoisalta, mutta päättyi lopulta todella heikkoon blow offiin. Fandango sai ruutuaikaa, mutta oli silti kokolailla hukassa koko vuoden – myöskään uudistuneena ja mainion sisääntulomusiikkinsa menettäneenä Fandango ei loppuvuodesta kiinnostanut laisinkaan.
Kolme isointa pettymystä erottuvat silti joukosta. Royal Rumble -ottelu ilman Bryania sai painikansan raivoihinsa ja täysin oikeutetusti – hetki jätti kalsean maun koko matsista ja tapahtumasta. Lähes samaan syssyyn tapahtui myös CM Punkin lähtö WWE:stä, mikä oli toki yksi vuoden isoimmista pettymyksistä. Daniel Bryan taas liittyy myös kolmanteen tapaukseen. Miehen loukkaantuminen lähes heti mestaruusvoittonsa jälkeen ja loppuvuoden missaaminen olivat menetys koko painivuodelle (vaikkakin tämä pelasti Bryanin karmealta vaikuttaneelta Kane-feudilta). Voittajaksi kuitenkin Royal Rumble -farssi, joka oli tappaa innostuksen koko WrestleMania-seasonia kohtaan – onneksi kaikki kuitenkin lopulta kääntyi parhain päin.
1st Runner Up: CM Punkin lähtö WWE:stä
2nd Runner Up: Daniel Bryanin loukkaantuminen
6. Vuoden huonontunein painija
Puhtaasti kehäotteita katsottaessa konkariosaston Mark Henry ja Kane alkoivat näyttää vuoden aikana ajoittain pahojakin hyytymisen merkkejä. Varsinkin Kane oli ruudussa ja isoissa kuvioissa todella paljon, verrattuna miehen antiin nuoratussa neliössä. Erick Rowan oli taas kelpo esimerkki painijasta, joka huonontui ennen kaikkea hahmonsa osalta – Wyatt Familyssa kiinnostanut Rowan muuttui yksilöpainijana äkkiä varsin tylsäksi tapaukseksi. Voittajaksi kuitenkin Mark Henry, kenties 2015 on Markin joutsenlaulun vuosi?
1st Runner Up: Erick Rowan
2nd Runner Up: Kane
Big Daddy V -muistopalkinto (= vuoden huonoin painija)
The Great Khali saakoon palkinnon vielä viimeisen kerran. Tälle palkinnolle ei nimittäin ole muuta voittajaehdokasta niin kauan kuin jätti on(/oli) kuvioissa. Maininnan ansaitsee jokavuotiseen tapaan myös Hornswoggle – ja annettakoon toinen perintösija tällä kertaa ärsyttävälle Adam Roselle.
1st Runner Up: Hornswoggle
2nd Runner Up: Adam Rose
Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
Superkick (joita tänä vuonna ovat viljelleet ainakin Ziggler ja Harper) sävähdyttää aina ja onkin yksi kaikkien aikojen omista suosikkiliikkeistäni. Seth Rollinsin Curb Stomp on loistavan erilainen ja oikeasti tehokkaan näköinen finisher. The Accolade on pitkästä aikaa todella uskottava ja vahvaksi tehty luovutusote ja Lesnarin suorittamat F5:t ovat aina näyttäviä ja brutaaleita. Voittajaksi edellä mainituista nouskoon Curb Stomp, joka korostaa hyvin myös Rollinsin lennokasta ja laskelmoivaa kehätyyliä.
1st Runner Up: The Accolade
2nd Runner Up: Superkick
9. Vuoden turn
Hyvä turn on sellainen, joka tarjoaa tapahtumishetkellään hienon ja tunteikkaan elämyksen tai sitten parantaa ja lisää hahmon kiinnostavuutta. Parhaassa tapauksessa toki sekä itse käännöksen hetki että sen seuraukset ovat toimivia. Esimerkiksi Damien Mizdown tapauksessa turni edustaa jälkimmäistä kategoriaa, sillä vaikka Damien olikin erinomainen heel, on miestä suorastaan makoisa nähdä myös välillä hyviksenä. Myöskään Rybackin hyviskäännös ei ollut sinänsä yksittäinen tähtihetki, mutta sen vaikutukset olivat miehen kiinnostavuuden kannalta erinomaiset – mies nousi uuden roolinsa myötä välittömästi nettikansan huulille. Myös Tyson Kiddin hivuttautuminen pahojen puolelle teki miekkosesta kertaheitolla erittäin kiinnostavan hahmon.
Kaksi käännöstä edustaa kuitenkin ehdottomasti sitä turnien kultaisinta luokkaa, jossa molemmat vaatimukset täyttyvät. Ensinäkin Shieldin käännös Authorityn tuhoamisineen WrestleManian jälkeisessä RAW-episodissa oli timanttia ja kuinka mielenkiintoista olikaan seurata vaarallisen hyvis-factionin seuraamuksia ja taistelua Evolutionia vastaan. Tähän juontuu myös toinen vuoden kovimmista turneistä. Kyllä, Seth Rollinsin käännös tovereitaan vastaan oli shokeeraava ja toimiva hetki ja paljasti Sethistä entistä limaisemman ja myöskin yksilönä toimivan heel-hahmon. Voitto kuitenkin tällä kertaa koko Shieldin porukalle.
1st Runner Up: Seth Rollins
2nd Runner Up: Damien Mizdow
10. Vuoden face
Kunniamaininnan tänä vuonna ansaitsevat Chris Jericho ja Damien Mizdow. Jericho esiintyi harvakseltaan, mutta toimi kannustettavan veteraanin roolissaan hyvin. Mizdow taas onnistui lokeroimaan itsensä WWE:lle harvinaiseen kategoriaan eli oikeasti hauskoihin huumorihahmoihin ja saikin puhtaasti omalla loistavuudellaan myös yleisön täysin puolelleen. Kärkikolmikoksi nostan silti Daniel Bryanin, Dean Ambrosen ja Dolph Zigglerin. D-kolmikosta kaikki olivat paitsi kannustettavia, niin myös kiinnostavia seurattavia muutenkin läpi vuoden. Ambrose oli selkeästi erilainen hyvishahmo old school/hardcore-henkisenä kapinoitsijana, kun taas Bryan ja Ziggler lukeutuivat sympaattisten hyvisten joukkoon – yhtäkaikki, kumpikin bookkaustapa toimi. Voittajaksi kuitenkin Daniel Bryan, joka keräsi harvinaisen yksimielisesti kaikki fanit taakseen taistellessaan tietään kohti ikimuistoista WrestleMania-hetkeään.
Erityiskiitos myös NXT:n Sami Zaynille. Kerrassaan rakastettava hahmo ja se R-Evolutionin mestaruusmatsi oli kenties vuoden huikeampia otteluita, kun tarkastellaan yleisön kääntymistä täysin jonkun painijan puolelle. Harmillisesti Zayanin materiaalia näin tänä vuonna sen verran paljon vähemmän kuin edellä mainittujen, etten viitsi palkintoa siihen osoitteeen tällä kertaa antaa.
1st Runner Up: Dolph Ziggler
2nd Runner Up: Dean Ambrose
11. Vuoden heel
Voittajaksi nousee Brock Lesnar, joka oli täynnä vuonna paitsi ylimielinen, niin myös ylivoimainen. Kerrankin näimme vahvan heelin, joka paitsi uhoaa, myös tuhoaa. Kakkossijan nappaa inhottavan ilkeä Triple H – heel-pomo onkin yksi esimerkki niistä klassisista hahmoista, jotka eivät koskaan käy vanhaksi painimaailmassa. Kolmossijan taas kahmii itselleen Paul Heyman, jonka niljakas olemus ja loistavat mikkitaidot saavat yleisön kuin yleisön kääntymään miestä vastaan. Edukseen tässä kategoriassa esiintyivät myös The Miz, Randy Orton, Seth Rollins, Stephanie McMahon ja Tyson Kidd.
1st Runner Up: Triple H
2nd Runner Up: Paul Heyman
12. Vuoden paluu
Sting ei toki varsinaisesti palannut WWE:hen, mutta isoihin painikuvioihin nyt kuitenkin. Ja olihan tuo miehen ensiesiintymisen WWE:ssä sen verran merkittävä ja historiallinen juttu, ettei tälle palkinnolle tänä vuonna oikein ole uhkaajia.
13. Vuoden gimmick
Moni tuntui hyljeksivän Bad News Barrett -hahmoa, mutta minusta kyseinen gimmick oli erinomainen – sitä paitsi mies nousi myös isojen massojen suosikiksi hahmonmuutoksensa myötä. Myös Bo Dallas veti roolinsa aivan erinomaisesti ja kiitoksen ansaitsevat myös Tyson Kidd, Vaudevillains ja Tyler Breeze. Kuitenkin näiden kaikkien yläpuolella oli kerrassaan mainio The Mizin ja Damien Mizdow'n kaksikko – Hollywood-gimmick sopii Mizille kuin nenä päähän ja Mizdow oli parhaita huumorihahmoja pitkään aikaan. Yhtä erinomaiseen kastiin kyseisen duon kanssa nostaisin myös Dean Ambrosen, josta kuoriutui Shieldin jälkeen hiton kiinnostava yksilöpainija kapinallisine hahmoineen. Palkinnon pokkaa kuitenkin The Miz, jolle leffatähtihahmo on kuin luotu.
1st Runner Up: Dean Ambrose
2nd Runner Up: Damien Mizdow
14. Vuoden uutinen
Del Rion lähtö firmasta jäi varsin vähälle huomiolle, mutta taitavan meksikaanin lähtö WWE:stä oli ainakin minulle ikävä juttu. Ikävä uutinen oli niin ikään Ultimate Warriorin kuolema, joka tapahtui hyytävästi juuri jälkeen miehen viimeisten WWE-esiintymisten. Iloisempiin uutisiin lukeutui taas tieto Stingin WWE-sopimuksesta sekä WWE Networkin käynnistymisestä. Isoin pommi oli kuitenkin CM Punkin lähtö firmasta kesken Road to WrestleManian – iso isku ja menetys painimaailmalle. Voitto siis Punkin lähdön suuntaan.
1st Runner Up: WWE Network käynnistyy
2nd Runner Up: Stingin WWE-sopimus
15. Vuoden spotti
Rollinsin parvekeloikka Evolutionia vastaan Extreme Rulesissa vie äänen tässä kategoriassa. Siinä yhdistyi nimittäin kaksi merkittävän spotin tärkeintä osatekijää: näyttävyys ja se, kuinka kyseinen spotti edistää ottelun tarinaa. Yksittäinen näyttävä spottikaan ei tunnu miltään, ellei se ole jollain tavalla kiinteästi sidoksissa ottelun isompaan stooriin ja tässä Rollinsin tapauksessa molemmat vaatimukset täyttyivät. Komea hetki.
16. Vuoden "mark out moment"
Jo pelkästään WrestleMania tarjosi kaksi vuoden kovimmista mark out -hetkistä - ensimmäinen niistä oli Undertakerin The Streakin katkeaminen ja toinen Bryanin mestaruusvoitto ME:ssä. WrestleManian jälkeisen RAW'n tähtihetkiä oli puolestaan Paigen debyytti, jossa nainen voitti mestaruuden AJ:ltä. SummerSlamissa tunteita herätti Lesnarin Cenan dominointi ja loppuvuoden kohokohta oli Sami Zaynin NXT-mestaruuden voitto.
Oma ääneni menee ensimmäisenä mainitulle. Undertakerin huikean putken katkeaminen oli hetkenä täysin epätodellinen ja samalla yksi sykähdyttävimpiä: koko yleisö hiljeni hämmästyksestä ja sen tunteen pystyi aistimaan aina täällä koti-Suomessa asti. Plussaa Colen selostuksesta (”The Streak... is over...”), Heymanin ilmeistä ja Lesnarin silmäniskusta. Hienon hieno hetki ja ehdottomasti tämän vuoden kovin mark out.
1st Runner Up: Daniel Bryanin mestaruusvoitto WrestleManiassa
2nd Runner Up: Lesnar dominoi Cenaa SummerSlamissa
Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Bad News Barrett sai ainakin gimmickinsä takia vuoden aikana lokaa niskaansa, vaikka kyseessä on erinomaisen viihdyttävä kaveri ja toimiva hahmo. Myöskään Big E ei saanut minusta vuoden aikana ansaitsemaansa arvostusta – mies oli kehässä useinkin viihdyttävä ja sopivan vastustajan kanssa ylsi erinomaisiinkin otteluihin (esim. Rusev). Goldustin ja Stardustin joukkue laimentui ehkä loppuvuotta kohti, mutta miekkoset ovat silti olleet tasaisen hyviä koko vuoden, eivätkä ainakaan kelausnapin arvoisia. Alicia Foxkaan ei tainnut saada ansaitsemaansa suitsutusta missään vaiheessa, vaikka nainen osoittikin viihdyttäjän kykynsä saatuaan itselleen isompaa spotlightia. Minusta pahiten aliarvostusta keräsi kuitenkin vuoden aikana osakseen Brie Bella, joka oli mukana paitsi mielenkiintoisessa Stephanie-feudissa, niin myös päärosterin puolella kenties vuoden parhaassa naistenmatsissa eli Stephanien ja Brien SummerSlam-kohtaamisessa. Myös naisen näyttelijäntaidot saivat liikaa ryöpytystä kalenterivuoden aikana. Kokonaisuudessaan Brie oli ehdottomasti koko vuoden parhaita divoja.
1st Runner Up: Big E
2nd Runner Up: Goldust & Stardust
18. Vuoden yliarvostetuin painija
Adam Rose ei tehnyt vuoden aikana käytännössä mitään kiinnostavaa, Roman Reigns oli yksilöpainijana tylsä ja mikissä kauhea, Rusev onnistui vain ajoittain viihdyttämään kehässä ja The Ascension ei ollut joukkueena kaiken hypensä arvoinen. Yliarvostetuin tapaus edellä mainituista oli mielestäni Adam Rose. Miestä hypetettiin ja markitettiin, vaikkei herra otellut vuoden aikana yhtään hyvää ottelua, eikä ollut mukana edes missään mielenkiintoisessa kuviossa. Lisäksi miehen bilettäjähahmo oli tylsä, vaikkakin loppuvuoden heel turn vähän asiaa piristikin. Perintösijat Ascensionin varsin värittömälle tiimille ja Reignsille, joka ei vieläkään ole osoittanut mitään syytä miksi hänestä pitäisi yksilöpainijana pitää.
1st Runner Up: The Ascension
2nd Runner Up: Roman Reigns
19. Vuoden kehittynein painija
Big E, Uson veljekset, The Miz, Seth Rollins ja Brie Bella tulevat mieleen vuoden aikana kehittyneistä painijoista. Big E oli vuoden aikana selvästi valmiimpi kehässä kuin vielä 2013 ja Usojen joukkuetoiminta oli viime vuonna parempaa kuin koskaan. The Miz kehittyi taas ennen kaikkea hahmonsa puolesta, mutta myös miehen esiintyjäntaidot ja kehäosaaminen tuntuivat jälleen terävöityvän vuoden aikana. Seth Rollinsin isoin kehityksen osa-alue taas oli mikissä, sillä alkuvuodesta jopa haukuttu Rollinsi veti jo loppuvuonna hyviä ja kiinnostavia promoja. Tästä toki saadaan osittain varmasti kiittää myös sitä isoa mikkiaikaa, minkä mies on itselleen saanut. Brie Bella taas oli varmasti kehittynein naispainija ja oli mukana hyvissä kuvioissa ja otteluissa tänä vuonna enemmän kuin aikaisemmin.
Ääni tällä kertaa Big E:lle, josta on tulossa hyvää vauhtia erinomainen lisä WWE:n mörssäriosastolle.
1st Runner Up: Brie Bella
2nd Runner Up: Seth Rollins
20. Vuoden debytantti
Stingin WWE-debyytti oli hieno hetki, mutta miestä ei sen jälkeen ruudussa liiemmin näkynytkään, joten palkintoa ei siitä hyvästä viitsi antaa. Myöskin Hideo Itamin ja Finn Bálorin ensiesiintymiset NXT:ssä olivat merkittäviä, mutta kumpikaan ei ehtinyt esiintyä viime vuoden puolelle televisiossa kovinkaan paljon. Samaan kategoriaan kuuluu myös Kevin Owens, jonka debyytti oli yksi vuoden parhaista, mutta vähäinen esiintymisaika estää palkinnon antamisen miehelle. Sen sijaan Rusevin, Bo Dallasin ja Paigen muodostama debytanttitrio esiintyi vuoden aikana varsin aktiivisesti ja kukin esitti vuoden aikana mielenkiintoisia otteita. Rusev, sekä totta kai miehen manageri Lana, olivat hahmojensa puolesta kiinnostavia, kuten myös mainio Bo Dallas. Paige taas toi toivottua eloa naistendivisioonaan, vaikkakin englantilaisen hahmonkehityksessä olisi ollut hieman viilaamista. Kaikesta huolimatta voitto Paigelle, jonka debyyttivuosi oli merkittävä jo myös ihan kayfabenkin näkökulmasta.
1st Runner Up: Bo Dallas
2nd Runner Up: Rusev
21. Vuoden promottaja
Aktiivipainijoista vuoden ehdotonta parhaimmistoa olivat Dean Ambrose, John Cena, The Miz sekä naisten puolelta AJ Lee. Varsinkin Ambrose pääsi Shieldin jälkeisellä yksilörunillaan selkeästi paremmin oikeuksiinsa mikissä ja sekopäisen intensiiviset promot herättivät aivan uudenlaista kiinnostusta miestä kohtaan. Parasta antia mikin varressa tarjoilivat kuitenkin tänä vuonna Paul Heyman ja Triple H, jotka paitsi saivat paljon promotusaikaa, niin myös käyttivät sen todella hyvin hyödykseen. Heyman on suorastaan loistava hyödyntäessään erilaisia äänen laatupiirteitä ja ottaessaan mahtavasti huomioon myös yleisönsä – Paulin promot ovat parhaimmillaan taidetta. Myös Triple H oli erinomainen mikissä, kohokohtana nostettakoon esiin esimerkiksi miehen promo ennen WrestleManiaa, jossa mies kiusoitteli kääntyvänsä hyvikseksi. Myös se mainio takahuonesegmentti The Rockin kanssa oli esimerkki Hunterin osuvista mikkitaidoista. Voitto kuitenkin Heymanille, joka on vain yksikertaisesti tämän hetken paras promottaja maailmassa.
1st Runner Up: Triple H
2nd Runner Up: Dean Ambrose
22. Vuoden manageri
Lana, Paul Heyman ja Zeb Colter olivat ne vuoden näkyvimmät managerit WWE:n puolella ja kaikki heistä hoitivat leiviskänsä kunnialla. Lana veti roolinsa Rusevin venäläismanagerina suorastaan loistavasti ja oli esimerkki siitä, kuinka yleisöltä kalastellaan heatia oikein. Colter promotti kelvosti läpi vuoden ja toi lisää kiinnostavuutta manageroimalleen Swaggerille – mies toteutti siis hyvän managerin tärkeimmän tehtävän. Heyman taas oli koko vuoden kovin mikkimies ja loi ehdottomasti loistavaa hypeä manageroimansa Lesnarin ympärille. Oma ääneni meneekin siis juuri Heymanin suuntaan.
1st Runner Up: Lana
2nd Runner Up: Zeb Colter
23. Vuoden selostaja
Minusta Michael Cole on viimeistään tällä vuosikymmenellä noussut hyväksi ja varmaksi WWE:n ykkösselostajaksi ja mies hoiti hommansa hyvin myös viime vuonna. Samoin JBL selvisi heel-kommentaattoriin roolistaan vuoden aikana kiitettävästi. NXT:n puolella vakuuttivat Alex Riley, Jason Albert sekä Renee Young, joka osoitti, että naisetkin sopivat mainiosti selostuspöydän taakse. Voitto kuitenkin Colelle, joka on ansaitusti se tämän hetken WWE:n ääni.
1st Runner Up: JBL
2nd Runner Up: Renee Young
24. Vuoden segmentti
Daniel Bryanin mestaruusjuhlat WrestleManian ME:n jälkeen olivat mieleenpainuva ja liikuttava hetki. Bryan ja fanit saivat pitkän ja kivisen taipaleen jälkeen sen, minkä täysin ansaitsivat.
25. Vuoden tv-show
Osoitetaanpa kunnia tällä kertaa NXT:lle, joka ei ehkä joka viikko tuottanut erinomaista painishow'ta, mutta silti aina jotain kiinnostavaa ilman rimanalituksia. Tietysti erityinen lisäplussa vielä NXT:n live-jaksoista, joista jokainen oli täyttä kultaa. Raw oli tänä vuonna(kin) ailahteleva show, mutta mahtuihan sinne taas iso liuta vuoden kirkkaimpia tähtihetkiä ja erinomaisia matseja. SmackDown! säväytti aina silloin tällöin, vaikkakin vuosi osoitti taas selvästi sen olevan pelkkä B-show. Tiedä sitten, kuinka näitä WWE Networkin ohjelmia tähän kategoriaan mukaan lasketaan (siis muita kuin näitä ns. varsinaisia painiohjelmia), mutta olihan Networkinkin tarjonnassa paljon mielenkiintoista tavaraa aina Monday Night Wars -dokumenteista lähtien. Mutta kuten todettua, ääni NXT:lle, joka on täysin loistava konsepti ikään kuin WWE:n sisällä toimivana indy-promootiona.
26. Vuoden tv-ottelu
Mikäli NXT:n R-Evolution lasketaan tähän mukaan, niin sitten valinta osuu ehdottomasti Nevillen ja Zaynin mestaruusmatsiin. Perusteluita tälle viestin lopussa.
Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
Shield oli jälleen täyttä timanttia, vaikkei koko vuotta kasassa pysynytkään ja samaa voi suurimmaksi osaksi sanoa myös Wyatt Familysta. Authority oli mukana lähestulkoon koko vuoden ja oli osa monissa mielenkiintoisissa kuvioissa, vaikka toki mukaan mahtui niitä heikompiakin hetkiä. Evolution oli mukava nostalgiatrippi ja mukana parissa erinomaisessa kohtaamisessa Shieldin kanssa. Mutta mikä ryhmittymistä oli sitten kaikkein kovin?
Vastaus on Shield. Trio oli vain yksinkertaisesti kaikkea sitä, mitä toimivan kolmen miehen ryhmittymän pitää ollakin: joukosta löytyi lennokkuutta (Rollins), promotaitoa (Ambrose), voimaa (Reigns) ja kaikkein tärkeimpänä kolmikko täydensi toistensa heikkouksia ja oli enemmän kuin osiensa summa. Esimerkiksi juurikin Reignsin vahvuudet saatiin ryhmässä loistavasti esille Ambrosen ja Rollinsin paikatessa miehen vajaavaisempia puolia. Lisäksi ryhmä oli uhkaavan tuntuinen, mukana toimivissa kuvioissa ja otteluissa (vs. Wyatt Family, vs. Evolution) sekä myös hajosi toimivan storylinen saattelemana. Yksi viime vuosien parhaita ryhmittymiä, jota kyllä tulee ikävä, vaikkakin etenkin Ambrosen ja Rollinsin yksilöurat ovatkin kiintoisaa seurattavaa.
1st Runner Up: Wyatt Family
2nd Runner Up: The Authority
28. Vuoden tag team
Real Americans viihdytti joukkuedivisioonaa alkuvuodesta, The Miz ja Mizdow taas loppuvuodesta. Goldust ja Stardust olivat aktiivisia koko vuoden, kuten myös Usot. Aivan koko vuotta eivät taggailleet myöskään Harper & Rowen, Rollins & Reigns, Lucha Dragons tai Vaudevillains, mutta jokainen näistäkin joukkueista oli mukana viihdyttävissä matseissa vuoden aikana. Tällä kertaa kuitenkin tasainen suorittaminen läpi vuoden, kuorrutettuna muutamilla kohokohdilla, kelpaavat oman ääneni antamiseen Jimmy ja Jey Usolle. Kaksikko myös tuntui eniten aidolta joukkueelta viime vuonna. Vuoden kohokohdiksi sanottakoot joukkuevöiden voitto talvella ja hienot ottelut Wyatt Familya vastaan. Perintösijat Harperille ja Rowenille sekä Rhodesin veljeksille.
1st Runner Up: Wyatt Family (Luke Harper & Erick Rowen)
2nd Runner Up: Goldust & Stardust
29. Vuoden promootio
WWE jaksoi kiinnostaa jälleen koko vuoden, muiden promootioiden jäädessä sivuosaan. Kaiken lisäksi WWE Network sai ison osan painin katseluajasta suuntautumaan vanhempaan materiaaliin nykypäivän menon sijasta.
30. Vuoden feudi
Vuosi oli hyviä feudeja täynnä, alkaen alkuvuoden Shield vs. Wyatt Familysta ja Bryan vs. Authoritystä, jatkuen esimerkiksi kesän Shield vs. Evolutioniin, Swagger vs. Ruseviin ja Brie Bella vs. Stephanieen. Loppuvuoden kohokohdiksi voisi mainita vaikkapa Adrian Neville vs. Sami Zayn feudin ja Authorityn sekä Team Cenan taistelun. Toki vuoteen mahtui lukuisia muitakin toimivia tapauksia: Usos vs. Wyatt Family, Miz vs. Ziggler, Swagger vs. Rusev, Cena vs. Lesnar ja Miz & Mizdow vs. Usos.
Ääni edellä mainituista menee Bryan vs. Authorityn suuntaan. Loistavia segmenttejä, toimivaa käsikirjoitusta ja hieno huipennus WrestleManiassa kera peräti kahden Bryanin ottelun. Juuri tällaisia tunteita ja syvää kannustusta herättäviä kuvioita WWE kaipaa.
1st Runner Up: Shield vs. Wyatt Family
2nd Runner Up: Dean Ambrose vs. Seth Rollins
31. Vuoden show
Vuoden aloitti hienolla tavalla Royal Rumble, joka case-Bryanista huolimatta oli erinomainen show – PPV oli siitä harvinainen, ettei yksikään sen otteluista ollut huono, vaan kaikki ylsivät erinomaiseen arvosanaan. Minusta kolme muuta tapahtumaa ylsi kuitenkin vielä Rumbleakin paremmaksi. Näitä olivat SummerSlam, NXT Takeover R-Evolution ja WrestleMania XXX. SummerSlam piti sisällään monta erinomaista ottelua (Miz vs. Ziggler IC-vyöstä, Swagger vs. Rusev, Ambrose vs. Rollins Lumberjack-ottelu, Wyatt vs. Jericho ja Brie Bella vs. Stephanie) ja kaiken lisäksi huipentui yhteen vuoden parhaimmista matseista eli Cena vs. Lesnariin. R-Evolutionin vahvuus olivat taas tuoreet naamat ja muutenkin freesi meno – Kevin Owensin debyytti oli huikea, Bálor & Itami vs. Ascension oli parhaita 2 vs. 2 Tag Team -otteluita hetkeen, Charlotte ja Sasha Banks ottelivat kenties (WWE:n puolella) vuoden parhaan naistenottelun ja Adrian Nevillen ja Sami Zaynin ME oli aivan täyttä kultaa. Lisäksi show'n jälkimainingit Zaynin juhlineen ja Owensin hyökkäyksineen olivat kuin kirsikka kakun päälle.
Vuoden kovin show oli silti WrestleMania 30. Bryanin ja Triple H:n ottelu oli kovimpia 'Mania-openereita koskaan ja aloitti muutenkin hienosti illan tarinan. Andre The Giant Battle Royal toimi odotettua paremmin ja oli erinomainen ottelu, Wyattin ja Cenan taisto taas lukeutuu vuoden parhaiden joukkoon. Ilta jatkui yhdellä kaikkien aikojen WrestleMania-hetkistä Lesnarin katkaistessa Undertakerin Putken ja koko spektaakkeli huipentui Main Eventiin, jossa tunteiden vuoristoradan jälkeen Bryan sai vihdoin sen mitä koko painikansa miehelle odotti. Juuri siksi WrestleMania oli vuoden show – se tarjosi paitsi mahtavaa otteluviihdettä, niin myös niitä huikeita yksittäisiä hetkiä ja aitoja tunteita joiden vuoksi tätä lajia seurataan. Tämä oli varmasti yksi kaikkien aikojen suosikkitapahtumiani.
1st Runner Up: NXT Takeover R-Evolution
2nd Runner Up: SummerSlam
32. Vuoden ottelu
WWE tarjosi vuoden 2014 aikana puolen tusinaa matsimassasta ehdottomasti edukseen erottuvaa ottelua. Nämä matsit olivat minusta vuoden parasta antia:
Cesaro vs. Sami Zayn @ NXT Arrival 27.2. Jos kahdelle uransa parhaita vuosia painivalle huipputaitavalle kaverille antaa aikaa yli parikymmentä minuuttia ja ottelun pohjalla on vieläpä toimiva tarina, niin tulos on juuri tämän ottelun mukainen. Loistavaa painia, erinomainen yleisö, tiukkoja near falleja ja harvinaisia spotteja – jos tämä ottelu ei viimeistään herättänyt omaa kiinnostustani NXT:tä kohtaan, niin ei sitten mikään. Tämä oli myös yksi osoitus siitä, miksi Cesaro todella ansaitsisi saada pushia keskikortissa nyhjöttämisen sijaan.
John Cena (c) vs. Brock Lesnar – WWE World Heavyweight Championship @ SummerSlam. Täydellinen matsin rakenne, Cenan kerrankin erilainen ja freesi bookkaus, loputtomat Suplexin, viittaus Lesnarin Undertaker-otteluun WrestleManiasta ja ennen kaikkea kummankin ottelijan (sekä kehänlaidalla toimineen Heymanin) kympin arvoiset suoritukset. Tämä ottelu oli oiva esimerkki siitä, kuinka rohkealla ja kaavoista kaukana pysyvällä bookkauksella voidaan saada aikaan hienoja tarinoita. Ja mikä tärkeintä, ottelun jälkeen kumpikin painijoista tuntui huippumielenkiintoiselta. Mahtava kokonaisuus.
Adrian Neville (c) vs. Sami Zayn vs. Tyson Kidd vs. Tyler Breeze – NXT Championship @ NXT TakeOver Fatal 4-Way. Jälleen yksi esimerkki siitä, miksi NXT rokkasi vuonna 2014. Jokainen ottelijoista oli kiinnostava, taitava ja vetosi yleisöön, minkä jälkeen ei ollut mitään syytä miksei tämä ottelu olisi toiminut. Ja se toimikin. Nevillen ja Zaynin kuvio sai maukasta jatkoa, Kidd veti roolinsa erinomaisesti ja Breezekin väläytteli osaamistaan ihan uudella tavalla. Mukaan vielä aivan mahtava yleisö ja sopivan erikoinen lopetus, niin kasaan saatiin yksi vuoden kovimmista kohtaamisista. Kerrassaan erinomaista työtä.
Randy Orton (c) vs. Batista vs. Daniel Bryan – WWE World Heavyweight Championship @ WrestleMania XXX. Bryan vs. Authority -kuvion huipennus ja suorastaan tunteikkaasti rakennettu ottelu. Tämä matsi oli hyvä esimerkki siitä, että oikeanlainen ylibookkaus voi tuoda matsiin myös jotain ekstraa. Minä nimittäin rakastin niitä kaikkia vastoinkäymisiä, mitä Bryan ottelun aikana koki niin puolueellisesta tuomarista aina Triple H:n sekaantumiseen asti. Tämä oli juuri sitä toimivaa entertainment-painia, joka ei ehkä osu kovinkaan usein nappiin, mutta onnistuessaan tuntuu loistavalta. Lopetus Bryanin juhlineen oli myös yksi vuoden kohokohdista.
Shield vs. Wyatt Family @ Elimination Chamber. Harvoin päästään tilanteeseen, jolloin kaksi lähes tasavahvaa, mielenkiintoista ja vaaralliseksi bookattua stablea olisi aktiivisena samaan aikaan. Tässä tapauksessa oli ja kiinnostus joukkioiden kohtaamisesta oli jo ajatuksena kiehtova – siitä kertoi omaa kieltään myös se, että jo pelkästään joukkueiden ollessa yhtä aikaa kehässä, ilman minkään sortin fyysistä kontaktia, yleisö mylvi ”This is awesomia”. Yleisö olikin yksi iso tekijä ottelun onnistumisen kannalta, vaikkakin se itse kehäaction oli myös suorastaan rautaista. Kummankin kolmikon jäsenten vahvuuksia hyödynnettiin juuri sopivalla tavalla ja matsille myös annettiin rutkasti aikaa, joten kohtaamisesta pystyttiin rakentamaan sellainen, ettei sieltä tarvinnut kiireen takia riisua mitään elementtejä pois. Tarpeeksi kaoottinen, räjähtävä ja kuuma meno ylsi siis parhaaseensa ja oli varmasti yksi kovimpia kuuden miehen joukkueotteluita, joita WWE:n PPV-tapahtumissa on nähty.
Adrian Neville (c) vs. Sami Zayn – NXT Championship @ NXT Takeover R-Evolution. Ensimmäinen ajatus tästä ottelusta on vuoden paras yleisö. Se, että koko areena kääntyy niin täysin yhden ottelijan kannalle, kuin tässä, on todella harvinaista. Yleisö oli muutekin koko ottelun tunteikas, kekseliäs ja todella jaksoi olla hienosti mukana läpi matsin. Ja tietystikään siinä itse painissa ei ollut yhtikäs mitään vikaan. Mutta ennen kaikkea ottelu toimi, paitsi puhtaasti teknisesti katsottuna, niin myös tarinansa osalta. Miesten välinen juonikuvio tuotiin todella hienosti otteluun mukaan ja Zaynin mielenliikkeiden seuraaminen oikeamielisyyden ja menestyksen ristiaallokossa oli kiehtovaa seurattavaa. Vuoden paras ottelu.
33. Vuoden naispainija
Kunniamaininnat Emmalle, Belloille, Bayleylle, Sasha Banksille sekä AJ Leelle. Kaikki heistä olivat mukana joissain vuoden parhaista naistenotteluista ja moni viihdytti kuusikosta muutenkin kuin kehätarjontansa puolesta. Vuoden kovin kaksikko oli kuitenkin Paige ja Charlotte. Paige aloitti vuotensa hienosti NXT:n puolella (painien mm. hienon matsin Emman kanssa) ja naisen debyytti RAW'ssa Divas-mestaruuden voittoineen oli vuoden kohokohtia. Vaikka heikkojakin hetkiä sattui matkan varrelle (lähinnä bookkauksen takia), tarjosi englantilainen silti viihdyttävää menoa ympäri vuoden. Charlotte taas oli kenties painilliselta anniltaan se vuoden paras naispainija. Kohokohtina Charlotten vuodesta voisi nostaa esiin NXT Women's -mestaruudesta käydyt taistot Bayleyta ja Sasha Bankisia vastaan. Muutenkin kyseessä oli ottelija, joka säilytti hienosti tasonsa illasta toiseen. Tasaisuutensa ansiosta oma ääneni meneekin tänä vuonna juuri Charlotten suuntaan.
1st Runner Up: Paige
2nd Runner Up: AJ Lee
34. Vuoden painija
6) Luke Harper
Vuoden alkupuolisko Wyatt Familyn jäsenenä oli Harperin parasta aikaa (Shield-ottelut ja matsit Usoja vastaan), mutta mies onnistui viihdyttämään myös yksilöpainijana. Tykkäsin miehen IC-mestaruusvoitosta ja ottelihan mies myös esimerkiksi erinomaisen Ladder-matsin Zigglerin kanssa TLC:ssä. Harper oli myös viihdyttävä promoissaan, miksi olikin harmi ettei mies saanut kovinkaan paljon aikaa näyttää puhujanlahjojaan runinsa aikana. Ehdottomasti myös Harperin läpimurtovuosi WWE:ssä.
5) Adrian Neville
Jo Fatal 4-Way Zaynin, Kiddin ja Breezen kanssa sekä vuoden ottelu Zaynia vastaan ovat riittävä peruste pitää Nevilleä yhtenä vuoden kovimmista tapauksista. Mies toimi myös hyvin täysin puhtaana naamana, mutta kenties kiinnostavimmillaan mies oli Zayn-feudin aikana hyviksenä, joka ei kuitenkaan kaihtanut keinoja säilyttääkseen vyönsä. Kenties tämän hetken kovin high flyer ja yksi vähiten virheitä kehässä tekevistä painijoista. Mies nostetaan varmasti päärosteriin tämän vuoden aikana ja onkin kiintoisaa seurata annetaanko miehelle samanlaisia näytönpaikkoja kuin NXT:n puolella. Täytyy toivoa parasta.
4) Seth Rollins
Sanomattakin lienee selvää, että Shield oli tänäkin vuonna huikean kova, mutta mikä tärkeintä, osoitti Seth olevansa eliittiä myös yksilönä. Tyylikäs Shieldin hajoamissegmentti, feudi Ambrosen kanssa, kina Cenaa vastaan, Authority-kuviot ja hienosti kehittyneet promotaidot ovat hyviä nostoja Sethin vuoden varrelta. Vaikka Rollins muodostikin Reignsin kanssa kenties parhaiten toimivat tag teamin koko rosterissa, niin viimeistään viime vuosi osoitti, että Rollins toimii missä roolissa hyvänsä. Yksittäisenä kohokohtana miehen vuodesta voisi nostaa esiin myös esimerkiksi huikean parvekeloikan Extreme Rulesissa. Toivottavasti meno pysyy samanlaisena tänäkin vuonna.
3) Dean Ambrose
Kuten Rollinsinkin kohdalla, olivat hetket Shieldissä ja sen jälkimainingeissa ehdotonta kultaa, mutta niin vain myös Dean vakuutti kaikki yksilöosaajana. Mainio ja yleisöön vetoava erilainen face-hahmo, sopivan sekopäiset promot ja omalaatuinen painityyli tekivät Ambrosesta hurjan mielenkiintoisen painijan loppuvuodesta. Ambrose oli mukana myös lukuisissa erinomaisissa tv-matseissa läpi vuoden. Push kortissa ylöspäin olisi Ambrosen kohdalla täysin oikeutettu juttu kuluvan vuoden aikana.
2) Brock Lesnar
Vaikkei Lesnar esiintynytkään vuoden aikana mitenkään aktiivisesti, niin voi pojat millaisissa hetkissä Brock oli mukana. Jo pelkästään The Streakin katkaiseminen oli kenties vuoden mieleenpainuvin hetki, mutta Lesnar loisti täydellä teholla myös SummerSlamin Cena-kohtaamisessa, joka nousikin yhdeksi vuoden parhaista otteluista. Erityisen maininnan ansaitsevat miehen promot, joita nähtiin esim. juuri Cena-matseja hypettämässä. Jep, ne olivat toki nauhoitettuja, mutta Lesnar onnistui niissä tekemään itsestään uhkaavan, omahyväisen ja kiehtovan koneen. Lisäksi harvojen esiintymistensä johdosta jokainen kerta, kun Lesnar esiin asteli oli jollainlailla erityinen. Mahtava vuosi Lesnarille.
1) Sami Zayn
Mukana kolmessa vuoden ehdottomista huippuotteluista: Cesaro vs. Zayn, Neville vs. Zayn vs. Kidd vs. Breeze ja kirsikkana kakun päällä vuoden ottelu Nevilleä vastaan R-Evolutionista. Lisäksi mies oli uskomattoman rakastettava ja sympaattinen hyvis ja oli vastuussa koko vuoden parhaimmista yleisöreaktioista juurikin edellä mainitussa MOTY:ssä. Myöskään miehen promotaidoista ja karismasta ei löytynyt valittamisen aihetta. Osoitti kehässä olevansa tällä hetkellä yksi maailman parhaista painijoista, jolta sujuvat niin spottaileva high flying -tyyli, tekninen vääntö kuin puhdas brawlikin. Sami Zaynin tarina oli vuoden kiinnostavimpia juttuja ja kunhan kutsu ylös tulee, niin luvassa on taatusti mielenkiintoisimpia debyyttejä aikoihin. Samilta on syytä odottaa suuria, vaikka rima onkin huikean vuoden 2014 jälkeen korkealla.
Viimeksi muokannut Ultimate, Su 11.01.2015 18:27. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Re: WrestlingAwards 2014
Ultimatella on ajoitus kohdallaan 
Myhvatte kirjoitti:pitäisi kai olla iloinen että Cena ei pistänyt sekä Lesnaria että Rollinsia taputtamaan, pukenut molempia mekkoihin ja pannut p*****seen, samalla vitsaillen Summerslamin beatdownista.
-
Edgefan100397
- Viestit: 287
- Liittynyt: To 07.05.2009 18:13
- Paikkakunta: Porvoo
Re: WrestlingAwards 2014
No, yritetäänpä sitten taas täyttää vuotuinen velvollisuus ja kerätä tähän vähän omia mietteitä painivuodesta! Vuoden aikana katsoin pelkästään WWE:tä. Kaikki PPV:t, suurimman osan RAW'n jaksoista, noin puolet SmackDowneista ja NXT:stä ja muutaman Main Event jakson. Jokaiseen palkintoon ajattelin lisätä voittajan lisäksi kolme kovinta haastajaa jos vain suinkin pystyn.
Crap -kategoria
1. Vuoden huonoin ottelu
Sinänsä hyvän vuoden merkki heti alkuun, että tähän kategoriaan ei ihan heti tule mieleen mitään selkeää voittajaehdokasta. Toki viikottaisissa on oteltu huomattava määrä turhia ja paskoja otteluita, mutta pyrin äänestämään tässä PPV-kokoluokan ottelua. Ja kun muistelin vähän vuoden menneitä tapahtumia, niin päällimmäisenä mieleen nousi Night of Championsista Rusevin ja Mark Henryn välinen mättö. Yksinkertaisesti huono ja kankea ottelu, joka kertoi karua kieltä siitä, että Mark Henryn ajat taitavat olla jo ohitse ja eläke olisi Sexual Chocolatelle se oikea seuraava askel. Vähän harmi äänestää mielenkiintoista ja viihdyttävää Rusevia tähän, mutta ei voi mitään.
1. Layla vs. Summer Rae - Money in the Bank, 2. Batista vs. Alberto Del Rio - Elimination Chamber, 3. Ryback vs. Kane - TLC
2. Vuoden huonoin feudi
Tähänhän nyt on oikeastaan vain yksi voittajaehdokas, ja sehän on Bellan siskosten riita. Kuvio, joka alkoi ärsyttävän ennalta-arvattavasti SummerSlamissa, sisälsi aivan karseaa mikkityöskentelyä, yhden kehnon matsin ja aivan järkyttävän paskasti buukatun "lopetuksen", ei voi olla muutakuin vuoden huonoin feudi.
1. Rusev vs. Mark Henry/Big Show, 2. Layla vs. Summer Rae, 3. Daniel Bryan vs. Kane
3. Vuoden huonoin segmentti
Tähän ikävä kyllä riittää aina paljon vaihtoehtoja, joka on toki ymmärrettävissä, lähetetäänhän vuodessa niin monta tuntia viikottaisia. Esimerkiksi Bellojen feudissa ja Mark Henry/Big Show vs. Rusev riidassa oli paljon hyviä vaihtoehtoja voittajaksi. Jerry Springer ja Bellat ovat selvästi saaneet paljon kannatusta, mutta onnekseni en sitä nähnyt, muistaakseni katsoessani sitä jaksoa dumata sen "katsomatta paskaa" kategoriaan ja kelata yli. Näin olisi varmaan pitänyt tehdä myös äänestämäni segmentin kohdalla, joka on siis Katie Leen ja Hodan segmentti ft. Adam Rose ja Rosebuds/b]. Aivan hirveää kuraa neverheard julkkiksien toimesta, jolla ei ollut mitään tarkoitusta mihinkään. Muutenkin nämä guest starit olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvin turhia.
1. Mark Henryn ja Big Show'n hyökkäys Rusevin kimppuun, 2. Mark Henry itkee USA:n kansallislaulun aikana, 3. Batistan paluusegmentti (ei surkea, mutta heikosti ja antiklimaattisesti toteutettu eli pettymyksen takia tässä)
4. Vuoden huonoin gimmick
Oikeastaan (ja onneksi) ei tule mieleen mitään huonoa gimmickiä jolle voisin tässä äänen antaa, joten jätän tyhjäksi. Toki mukana on pyörinyt huonoja tyyppejä, mutta ei ketään kenellä gimmick olisi tähän se syy.
5. Vuoden pettymys
Bryanin puuttuminen Rumble-ottelusta sekä herran loukkaantuminen olivat kummatkin karmaisevia pettymyksiä, mutta haluan äänestää tässä CM Punkin ja WWE:n välirikkoa. Olen ollut viimeiset vuodet Punkin intohimoinen fani, joten sen takia Royal Rumblen jälkeen alkaneet tapahtumat ovat syöneet itseäni painifanina vielä enemmän kuin Tanelin vastoinkäymiset. WWE vaan tuntuu tyhjältä paikalta ilman Punkia.
1. Daniel Bryanin puuttuminen Royal Rumblesta, 2. Cena pysäytti Wyattien momentumin, 3. Bryanin loukkaantuminen
6. Vuoden huonontunein painija
Kane. Viime vuonna oli vielä muistaakseni kehässäkin ihan semiviihdyttävä, mutta tänä vuonna demonin otteet ovat olleet, noh, demonisen huonoja nuoraneliön sisällä, niin aika selvän äänen saa. Vähän vaikea ymmärtää, kun porukka äänestää Jerichoa tähän joka pystyy kuitenkin edelleen viihdyttämään aivan eri tavalla kuin raihnainen ja köykäinen Kane. Omasta puolestani Kane voisi vaan ripustaa saappaat naulaan ja vakiintua ilkeäksi non-wrestler authority hahmoksi, mutta eiköhän herralle anneta vielä yksi singlesrun ennen eläköitymistä.
7. Vuoden huonoin painija
Khalin jätän pois, koska Intian ihmettä ei tänä vuonna enää edes nähty paljon yhtään, niin en raaski sinne suuntaan ääntä heittää. Ja vaikka Kane olikin karmea, niin yksi oli vielä huonompi. Mark Henry, ole hyvä. Kanen tapaan Henrystä on aika ajanut ohitse. Kehässä hitain kaikista, ja matsit olleet ihan poikkeuksetta kuraa. Päälle vielä surkea feudi Rusevia vastaan. Onneksi feudi Big Show'ta vastaan ei saanut enää tulta alleen, vaan se unohdettiin hyvin nopeasti.
1. Kane, 2. Cameron, 3. Mojo Rawley
Pronssinen kategoria
8. Vuoden lopetusliike
Positiivisien palkintojen puolelle siirryttäessa luontevasti haen tälle voittajan WWE:n positiviisimmasta ilmestyksestä, NXT:stä. Ja selvä voittajan tälle on Adrian Nevillen Red Arrow. Aivan huikean kaunis ilmestys aina kun osuu, omissa kirjoissani hienoin highflying finisher, mitä WWE:ssä olen nähnyt. Nevilleä en valitettavasti pääse palkitsemaan oikein missään muussa kategoriassa, niin tässä britille ansaitsemansa kunnianosoitus.
1. Busaiku Knee, 2. Sister Abigail, 3. Curb Stomp
9. Vuoden turn
Rollinsin turn oli sinällään sydäntäsärkevää nähdä, koska se tuhosi Shieldin, mutta sitten taas olihan se hetkenä hyvin yllättävä ja tärkeä ja avasi tien WWE:n huipulle kolmelle hienolle painijalle. Ja ehkä Shield oli Evolutionin tuhoamisen jälkeen tosiaan tullut tiensä päähän ja aika oli kypsä kolmikon singles-urille.
1. Batistan heelturn, 2. Daniel Bryanin faceturn, 3. Randy Ortonin faceturn
10. Vuoden face
Aika kova kaksintaistelu tässä Daniel Bryanin ja Sami Zaynin välillä. Jo pelkästään yleisöreaktiot nostavat nämä kaksi omalle tasolleenKummatkin vetivät face-roolinsa uskomattoman hyvin ja ovat kyllä putipuhtoisen facen perikuvia. Hienointahan tässä on se, että heistä ei tullut sellaista yleisöä nuoleskelemalla ja lapsia halailemalla, vaan omalla rankalla työllään ja loistavilla taidoillaan kehässä. Kumpikin sai sen oman suuren feelgood momenttinsa hienon tarinan päätteeksi. Huhhuh, on kyllä vaikea valita... No, kun on pakko valita, niin Sami Zaynille tämä menee, pelkästään sen takia, että Sami oli terveenä koko vuoden ja koko sen ajan yhtä puhtaana facena. Tätä miestä ei vaan voi olla kannustamatta.
1. Daniel Bryan, 2. Dolph Ziggler, 3. Adrian Neville
11. Vuoden heel
Tähänkin kyllä vaihtoehtoja riittää. Huikeaa pahiksen roolia vetivät tänä vuonna joitain mainitakseni Triple H, Stephanie McMahon, Seth Rollins, Rusev (ja Lana), Brock Lesnar ja Paul Heyman. Haluan kuitenkin palkita tässä aktiivipainijan, joten ääni Seth Rollinsille. Aloitti heelruninsa hurjalla impactilla kun kääntyi Shieldiä vastaan, ja vuoden jälkimmäisen puolikkaan aikana kehittyi koko WWE:n ykkösheeliksi olemalla täysi kusipäälimanuljaska. Pakko myöntää, että en Shield-aikoina olisi millään uskonut, että Rollins olisi näinkin vakuuttava ilman Shieldiä, ja nimenomaan vielä heelinä. I'm happy to have been wrong.
1. Stephanie McMahon, 2. Brock Lesnar/Paul Heyman, 3. Triple H
12. Vuoden paluu
Kun Sting ei tosiaan paluutaan WWE:hen tehnyt, niin muualle pitää mennä. Täällä mainituista Hoganin ja Batistan paluut vesittyivät ainakin itselleni jonkin verran kun ne julkistettiin etukäteen. Warrior olisi sinällään hyvä vaihtoehto, mutta en ollut nähnyt hänen entisiä WWE-aikojaan käytännössä ollenkaan, niin en pysty häntä äänestämään. Jäljelle jää oikeastaan Rybackin paluu Raw'hon facena. Vaikka en mikään Big Guy'n suurin fani olekkaan, niin olihan se ihan virkistävää nähdä Ryback taas uskottava facena, joka vieläpä nousi ylempään keskikorttiin. Hänessä on kuitenkin potentiaalia hyvin paljon, mielenkiintoista nähdä, pystyykö WWE sitä kokonaan hyödyntämään. Harmi, kun tänä vuonna ei nähty sellaista veret seisauttavaa suuren tähden yllätyspaluuta. Rockin yhden illan visiitti oli hieno, mutta tähän halusin valita paluun, jolla oli tulevaisuutta.
1. Rockin "one-night-only" paluu, 2. Batistan paluu, 3. Bray Wyattin paluu Hell in a Cellissä
13. Vuoden gimmick
Bray Wyatt on ehkä uniikein hahmo, ketä WWE:ssä tällä hetkellä on. Moni on kritisoinut Brayn puheiden tarkoituksettomuutta, mutta itse nautin miehen häiriintyneistä promoista törkeän paljon! Varsinkin alkuvuoden Cena-feudin aikaan gimmick kukoisti. Toki tämä feudi vähän pilasi Wyattia, mutta kyllä ne paljon parjatut Jericho ja Ambrose feuditkin olivat hyviä. Pitää tosín myöntää, että alkuvuodesta Bryan- ja Cena -feudejen aikaan vielä mukana olleet mystiset mindgamesit olivat tärkeä osa Bray'n gimmickiä, ja niitä ei oikein ole nähty loppuvuoden feudeissa. Kuitenkin, ääni kulttijohtajalle.
1. Rusev/Lana, 2. Limanuljaska Seth Rollins, 3. Bo Dallas
14. Vuoden uutinen
Uutinen mikä saa ääneni ei ole yksi tietty uutinen, vaan pikemminkin uutisien ketju, joka vaikutti väkivaltaviihteen faneihin koko vuoden ajan. Puhun tietysti CM Punkin välirikosta WWE:n kanssa ja UFC-sopimuksesta. Tämä saaga sai minut seuraamaan uutissivustoja erittäin tarkasti vuoden ajan, toivoen, että löytäisin joitain isoja uutisia Punkin statuksesta.
1. Ultimate Warriorin kuolema, 2. Daniel Bryanin loukkaantuminen, 3. WWE signaa "indyjumalia" toinen toisensa perään (KENTA, Devitt, Steen)
15. Vuoden spotti
Kauheasti ei spotteja tule mieleen vuodelta 2014, mutta peesaillaan muita ja annetaan ääni Seth Rollinsin loikalle parvekkeelta. Vaikka ei niin hyvin verkkokalvoilleni pinttynytkään, niin olihan kyseessä silti sairas ja komea ilmalento, joka onneksi osui täydellisesti eikä mennyt vikaan.
1. Rollinsin ja Ambrosen tiputus selostuspöytien läpi Hell in A Cellin seinältä, 2. Jerichon Crossbody Steel Cagen huipulta Wyattin päälle, 3. Rollinsin Curb Stomp Ambroselle tiilien läpi
16. Vuoden "mark out moment"
Bryanin ja Zaynin mestaruusvoitot loistavia perintöprinsessoja, Stingin paluu kuitenkin ehdoton kuningatar. Katsoin SurSerin livenä, ja ai j******ta se hetki, kun valot menivät pois päältä, kuului lintujen ääntä ja Stinger pamahti paikalle. Staredown Triple H:n kanssa nosti vielä hetken eeppisyyden aivan omalle tasolleen. Niitä hetkiä, kun on upeaa olla painifani. Kylmät väreet virtasivat koko Survivor Seriesin viimeisen kymmenen minuutin ajan.
1. Sami Zaynin mestaruusvoitto, 2. Daniel Bryanin mestaruusvoitto, 3. Shield kääntyy Triple H:ta ja kumppaneita vastaan
Hopeinen kategoria
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Saimou avasi silmäni faktalle, jonka perusteella annan äänen tässä. Eli siis Seth Rollins. Jätkä on tehnyt huikeaa duunia koko vuoden, ja kehutaanhan häntä myös paljon, mutta tosiaan sitä suurinta ylistystä jonka ansaitsisi, Seth ei tunnu koskaan saavan.
1. Ryback, 2. Randy Orton, 3. Bad News Barrett
18. Vuoden yliarvostetuin painija¨
Tämä ei tosiaan varmasti ole mikään "popular opinion", mutta omissa kirjoissani ihan liikaa arvostusta on tänä vuonna sadellut Ambrosen Deanille. Ei ole missään tapauksessa huono, päin vastoin, toivon Ambroselle hyvää tulevaisuutta. Jätkä on ihan hyvää tasoa kehässä ja mikissä vielä asteen parempi. Mutta siinä piilee se ongelmakin. "Ihan hyvä" eli Deanin taso ei oikeuta siihen ylistyslauluun mitä ympäri nettiä saa jätkästä lukea. Promojen ylistyksen lomassa on tosiaan jäänyt huomaamatta, että Ambrose ei ole yhtään esimerkiksi Reignsiä kummoisempi kehässä. Pystyy hyvien vastustajien (*köh* Rollins *köh*) kanssa loistaviin matseihin, mutta itse ei pysty kantamaan ottelua kummoisesti. Eivätkä ne promotkaan ole "best thing evör" niin kuin tuntuu monen mielestä olevan. Ehkä ajattelen näin, koska tykkään enemmän sellaisista vakavista hahmoista. Ambrosella koko toiminta liukuu aika ajoin ihan liikaa sellaisen pakotetun hulluuden puolelle. Omasta mielestäni Ambrose naamana ei tunnu oikein luonnolliselta, jotenkin siitä huokuu sellainen pahisfiilis.
19. Vuoden kehittynein painija
Paige on näköjään ollut suosittu vaihtoehto, mutta kaksi syytä ei nosta brittiä omaksi voittajakseni. 1) Oli jo niin vakuuttava NXT:ssä, 2) AJ-feudin jälkeen joutui tuuliajolle. Niinpä ääneni menee Luke Harperille. En tiedä muista, mutta itseni Harper on ainakin yllättänyt kehityksellään tänä vuonna. Viime vuonna ja alkuvuodesta ei väläytellyt omaan silmääni mitään niin erikoisia kehätaitoja, mutta paransi otteitaan kuin sika juoksuaan, ja ottelee nykyään ihan pirun hyvin. Tähän voi hyvinkin vaikuttaa se etten tunne Harperia indyistä, vaikkakin olen kuullut, että oli jo siellä kova tekijä. Kuitenkin perustan tämän omiin havaintoihini Harperin noin puolentoistavuoden mainroster uran ajalta. Harper on puhtaasti painitaitoja katsottaessa se Wyatt Familyn kirkkain helmi.
1. Seth Rollins, 2. Nikki Bella (
), 3. Sasha Banks
20. Vuoden debytantti
En tiedä voiko tähän sanoa jonkun indyistä tulleen painijan, joka teki debyyttinsä NXT:ssä. Jos saisi, niin Kevin Owens olisi selvä voittaja tässä. Kuitenkin käsitän tämän ihan uusien painijoiden palkintona ja Steen on kuitenkin jo "established star". Mutta päärosterin debytanteista oikeastaan kahden kauppa Rusevin ja Paigen välillä. Kumpikin viihdytti allekirjoittanutta kovastikin omilla tavoillaan. Sanotaan nyt, että Rusev (ja Lana). Lanaa ei ikinä pitäisi unohtaa! Kuitenkin, omasta mielestäni Rusev onnistui debyyttivuonnaan pääasiallisesti loistavasti. Mukaan mahtui toki surkea feudi Mark Henryä ja Big Show'ta vastaan, mutta sitä en pidä valeryssän vikana. Swagger-feudi oli vastapainoksi loistavaa settiä. Lisäksi Rusev on kehässä hyvä kokoisekseen, ketteryys on varsinkin vahvuus. Kun siihen lisää Lanan loistavat anti-american promot, niin tässä parivaljakossa on ainesta vaikka mihin.
1. Paige, 2. Bo Dallas
21. Vuoden promottaja
Jokavuotiseen tapaan hyviä promottajia on taas liukuhihnallinen. Non-wrestlerit Triple H, Stephanie McMahon, Paul Heyman tekivät kaikki tutun rautaista työtä. John Cena teki konkarina edelleen hyvää työtä mikissä. Uusista kasvoista varsinkin Seth Rollins, Sami Zayn ja Lana säväyttivät. Yhden pitää kuitenkin taas nousta ylitse muiden, ja koska tämä on oikeastaan ainoa kategoria missä voin kyseisen henkilön palkita, ja koska haluan tehdä niin, niin ääni Stephanie McMahonille. McMahon-perheen nuorin ja kaunein tekee aivan loistavaa työtä mikrofoni kädessään aina. Stephanien puhuessa huomaa palon tätä bisnestä kohtaan ja aivan omistautumisen, johon ei moni pysty. Brie Bella -feudissa Stephin karisma vain korostui kun vastassa oli sysipaska Brie. Selvästi on tullut isäänsä karisman ja puhetaitojen suhteen.
1. Paul Heyman, 2. Seth Rollins, 3. Lana
22. Vuoden manageri
Paul Heyman. Ylivoimaisesti kaikkien aikojen paras manageri ja hohto ei ole laskenut yhtään. Ei tarvi muita perusteluja. Katsokaapa vaikka Heymanin promo WM:n jälkeisessä Raw'ssa. Pure gold.
1. Lana, 2. Damien Mizdow, 3. Zeb Colter
23. Vuoden selostaja
Käydään kaikki WWE:n selostajat läpi: Cole on epätasainen, joskin on oppinut luomaan tunnelmaa kokemuksen karttuessa erittäin hyvin; Lawler on enää huono vitsi; Phillips ja Saxton ovat vielä vihreitä ja vähän värittömiä, vaikka hyvin hommansa hoitavatkin, NXT:n Rich Brennanista sama juttu; NXT:n color commentatoreina on ollut ainakin Riley, Regal, Jason Albert ja Corey Graves, jotka kaikki ovat hyviä, Regal loistava, ja Graves omaa huikeaa potentiaalia hommassa; kuitenkin, jäljelle jää vain yksi joka kohoaa muiden yläpuolelle eli tietysti JBL. Vaikka sortuukin välillä olemaan vähän ärsyttävä ja asian vierestä puhuva, niin kokonaispakettina JBL on kuitenkin kaikkien aikojen parhaita värikommentaattoreita. Ero vaikka Lawleriin on nykyään kuin sisäfileepihvillä ja kasalla paskaa.
1. William Regal, 2. Alex Riley, 3. Michael Cole
24. Vuoden huonoin segmentti
Vuoden suurin show. Jättistadion Mercedes-Benz Superdome (=Silverdome). Jättiyleisö. Lajin kolme suurinta legendaa kohtaavat keskellä kehää. Hetki, kun aika seisoi paikallaan. Hetki, josta en usko, että kukaan painifani ei olisi nauttinut. Loistavaa läppää. Huikeat popit. Hulk Hogan, Stone Cold ja Rock samassa kehässä aloittamassa WrestleManian.
1. Daniel Bryanin ensimmäinen segmentti Raw'ssa maailmanmestarina, 2. Rollins kääntyy Shieldiä vastaan, 3. Wyattin lapsikuoro laulaa Cenalle
25. Vuoden tv-show
Raw'sta jäi parhaiten mieleen epätasaisuus. Joukkoon mahtui loistavia jaksoja, mutta sitten taas vastapainoksi aivan järkyttäviä kurapaskaepisodeja. Tosin melkein kaikki suurimmat hetket tapahtuivat Raa'assa. Nekään eivät kuitenkaan pysty NXT:tä kaatamaan. Oppikirjamainen esimerkki siitä miten buukata painiviihdettä. Sanoisin jopa, että olisi hyvä idea pidentää NXT:n kesto vaikka puoli tuntia pitemmäksi, sillä siinä olisi vielä paremmin aikaa kehitellä eri hahmoja ja feudeja missä NXT:n buukkaustiimi on jo nyt onnistunut täyden kympin arvoisesti. Tosin sillä varauksella, että käsikirjoitus säilyttää nykyiset kirjoittajansa ja tasonsa. Joka tapauksessa, NXT on parasta mitä WWE:llä on tarjota.
1. Raw, 2. SmackDown, 3. Main Event
26. Vuoden tv-ottelu
Jätän tässä nyt huomioimatta NXT-spesiaalien matsit, vaikka nekin periaatteessa ilmaistv-matseja olivat. Kuitenkin haluan tässä palkita päärosterin puolelta huikean Dolph Zigglerin, Tyson Kiddin ja Cesaron Triple Threatin IC-mestaruudesta SmackDownista. Totaalista tykitystä, sopiva kesto, kolme s****nan taitavaa painijaa pistämässä kaiken likoon. Näitä näkisi mieluusti niin paljon enemmänkin viikottaisissa Raw'eissa ja Smäkkäreissä.
1. Dean Ambrose vs. Seth Rollins - Raw
Kultainen kategoria
27. Vuoden stable
Shield, Wyatt Family ja Evolution olivat kuvioissa vain osan vuodesta, kun taas The Authority hallitsi suuren osan vuodesta. Näistä voittaja kuitenkin tulee, ja minulle se on The Wyatt Family. Wyatteille kunnia, koska olivat aivan s****nan vaikuttava joukko ensimmäisen puolen vuoden aikana. Ryhmältä jäi mieleen huikeat matsit Shieldiä vastaan, Harperin ja Rowanin taistot Usoja vastaan, Cenan kiusaaminen (vaikka päättyikin pettymykseen) ja all around huikeaa duunia kaikilta kolmelta. Hajottaminen oli mielestäni virhe, koska varsinkin Bray tuntuu liian yksinäiseltä ilman Harperia ja Rowania kehän laidalla. Lisäksi hajoittamisesta oltaisiin saatu varmasti hyvä tarinakin aikaiseksi, nyt se vain tapahtui ja kellään kolmikosta ei tunnu olevan enään mitään siteitä toisiin. Harmi.
1. The Shield, 2. The Authority, 3. Evolution
28. Vuoden tag team
Ääni Usoille, koska ovat olleet koko joukkuedivarin kulmakivi tänä vuonna, ja otelleet siinä sivussa hyvistä huikeisiin matseja melkeinpä viikottain. Tässä on oikeasti joukkue, jota ei pidä koskaan hajoittaa. Niin hyvin veljekset toimivat yhdessä.
1. The Ascension, 2. Lucha Dragons, 3. The Vaudevillians
29. Vuoden promootio
WWE ainoa mitä olen katsonut. Muuten tekisi tiukkaa äänestää niitäkään, mutta kun sieltä kuitenkin tulee NXT.
30. Vuoden feudi
Ambrose-Rollins olisi muuten ollut itsestäänselvä voittaja, mutta kun se tuntui jäävän niin pahasti kesken niin en äänestä sitä vaikka loistava olikin. Bryan vs. Authority oli kyllä hyvä mutta sisälsi myös pettymyksiä (Rumble) ja paskaa (Bryan vs. Kane Manian jälkeen). Päärosterin puolelta en muuta edes harkitse, niin voittaja tulee NXT:stä, ja sehän on Sami Zaynin ja Adrian Nevillen feudi. Loistavasti toteutettu kahden babyfacen riita. Zaynin Road to Redemption oli vuoden parasta viihdettä, ja kummatkin vetivät roolinsa loistavasti; Zayn epätoivoisena, mutta määrätietoisena haastajana ja Neville hieman tweenermäisen ylimielisenä, ylpeänä mestarina. Kaiken kaikkiaan huikeita promoja ja ainoa oikea päätös viiden tähden matsilla.
1. Dean Ambrose vs. Seth Rollins, 2. Daniel Bryan vs. The Authority, 3. Rusev vs. Jack Swagger
31. Vuoden show
WrestleMania oli viime vuoden pettymyksen jälkeen huikea spektaakkeli, joka sisälsi esimerkiksi Bryanin tuhkimotarinan, Cesaron WM-hetken, huikean avaussegmentin ja ainutlaatuisen WrestleMania -tunnelman...
Mutta se ei ollut paras show. Sillä parashan tietysti oli NXT: R Evolution. Show joka alkoi Kevin Owensin täydellisellä debyytillä ja jatkui parilla kivenkovalla alakortin tag-matsilla, joista toisessa nähtiin Balorilta eeppisin sisääntulo sitten.. ikinä? Ja sitten ne kaksi viimeistä matsia, olivat sellaista tykitystä, että oksat poies. Paras näkemäni naisten matsi ja aivan huikea koitos NXT-mestaruudesta. Loppuun vielä koskettavat ja eeppiset juhlat + cliffhanger, jolla sitten kivasti pedattiinkin jo pohja seuraavalle huikealle mestaruusfeudille. Yleisökin oli koko illan messissä niin kunnolla kun vaan voi. Täydellinen painishow.
1. WrestleMania 30, 2. NXT: Arrival, 3. NXT: Takeover
32. Vuoden ottelu
Sami Zayn vs. Adrian Neville. Aivan selvä juttu ainakin minulle. WWE:n päärosterin puolella ei nähty yhtään huippumatseja lukuunottamatta SurSerin Main Eventtiä, joka ei kuitenkaan kokonaispakettina millään yltänyt R Evolutionin Main Eventin tasolle. Lisäksi NXT:ssä aikaisemmin vuonna nähdyt Zayn - Cesaro ja muut jäivät loistavuudestaan huolimatta himpun verran Zayn - Nevillen jälkeen. Kympin arvoinen paini, Zaynin uskomattomat popit, tuliset nearfallit ja täydellinen lopetus, ja tämä kaikki huikean feudin jälkeen, nostavat tämän omaksi suosikkimatsikseni vuodelta 2014.
1. Survivor Series Main Event, 2. Sami Zayn vs. Cesaro - NXT: Arrival, 3. Sami Zayn vs. Adrian Neville vs. Tyler Breeze vs. Tyson Kidd - NXT Takeover: Fatal Four-Way
33. Vuoden naispainija
NXT:n naiset ovat olleet läpi vuoden kivenkovia Charlotten, Sashan, Baileyn ja muiden tähdittämänä ja sieltä onkin nähty kaksi parasta näkemääni naisten matsia, Charlotte vs. Natalya ja Charlotte vs. Sasha Banks. Mikä näillä on yhteistä? Charlotte. Kyllä Ric Flairin tytär niin vain on seuraamassa isänsä jalanjäljissä ja nousi kehässä jo ensimmäisen kokonaisen vuoden aikana naispainin kaikkien aikojen parhaimpien joukkoon omissa silmissäni. Päärosterissa AJ ja Paige olivat varsin kovia ja viihdyttäviä, mutta edellä mainitut huippumatsit nostavat Charlotten kuitenkin naisten valtiaaksi.
1. Paige, 2. AJ, 3. Sasha Banks
34. Vuoden painija
Ja sitten muutaman tunnin kirjoittelun jälkeen se Graalin malja. Kuka oli vuoden painija 2014? Vaihtoehtoja on kyllä riittämiin Sami Zayn, Adrian Neville, John Cena, Seth Rollins, Dolph Ziggler, Brock Lesnar, Daniel Bryan, Cesaro, joitain mainitakseni. Jokainen edellä mainituista erottui edukseen jollain tavalla vuoden aikana. Joukosta voi kuitenkin pudottaa pois ensinnäkin Bryanin ja Lesnarin, jotka olivat ne joita nähtiin vähiten, vaikka ironisesti myös ne jotka tarjosivat ne suurimmat hetket. Lisäksi Cesaro huikeista kehäotteistaan huolimatta on ollut koko loppupuolikkaan vuodesta pimennossa, joka on suuri sääli. Aina kun sveitsiläinen astuu ottelemaan, luvassa on ollut herkkua. Jäljellä jää viisi. Zayn, Neville, Rollins, Cena ja Ziggler. Ja kun tästä vielä karsitaan, niin jäljelle jääkin lopulta se kahden kauppa Sami Zaynin ja Seth Rollinsin välillä.
Niin, kumpi oli sitten se vuoden paras painija? Kumpikin oli kuvioissa vuoden alusta loppuun. Kummatkin hoitivat hommansa kehässä ja sen ulkopuolella huikealla taidolla. Kumpikin paini joukon loistavia matseja. Kumpikin oli omalla tahollaan tärkeimmissä kuvioissa mukana, Zayn NXT:ssä, Rollins Raw'ssa ja SmackDownissa. Kumpikin löysi omalla tavallaan ainutlaatuisen yhteyden yleisöön, Zayn naamana, Rollins kantapäänä. Vaikea on valinta, mutta kyllä se vaan pojat Sami Zayn oli vuoden painija! Loistavan Rollinsin edelle Zaynin nostaa kaksi viiden tähden painimatsia (vs. Neville, vs. Cesaro), jotka Rollinsilta jäivät vain uupumaan SurSerin ME:stä huolimatta.
Hienoa nähdä näiden indyjätkien onnistuvan näin hyvin painimaailman korkeimmalla huipulla. Ajatelkaa vain sitä kun muutaman vuoden päästä WWE:n kärjen muodostavat Tyler Blackin, El Genericon, Kevin Steenin, Kentan, PACin ja Prince Devittin kaltaiset jätkät.
Loppuun vielä, että jokuhan täällä pari vuotta sitten lanseerasi ylimääräisen "Vuoden painikone" arvonimen Bryanille, kun ei tälle muuten saanut palkintoja annettua. Nyt haluan käyttää tuota huomionosoitusta ja palkita sillä kenenkä muunkaan kuin Cesaron. Huikea painija väärinkäytettynä..
Äänet:
Vähän lipsahti määräajan yli, toivottavasti ei haittaa.
Crap -kategoria
1. Vuoden huonoin ottelu
Sinänsä hyvän vuoden merkki heti alkuun, että tähän kategoriaan ei ihan heti tule mieleen mitään selkeää voittajaehdokasta. Toki viikottaisissa on oteltu huomattava määrä turhia ja paskoja otteluita, mutta pyrin äänestämään tässä PPV-kokoluokan ottelua. Ja kun muistelin vähän vuoden menneitä tapahtumia, niin päällimmäisenä mieleen nousi Night of Championsista Rusevin ja Mark Henryn välinen mättö. Yksinkertaisesti huono ja kankea ottelu, joka kertoi karua kieltä siitä, että Mark Henryn ajat taitavat olla jo ohitse ja eläke olisi Sexual Chocolatelle se oikea seuraava askel. Vähän harmi äänestää mielenkiintoista ja viihdyttävää Rusevia tähän, mutta ei voi mitään.
1. Layla vs. Summer Rae - Money in the Bank, 2. Batista vs. Alberto Del Rio - Elimination Chamber, 3. Ryback vs. Kane - TLC
2. Vuoden huonoin feudi
Tähänhän nyt on oikeastaan vain yksi voittajaehdokas, ja sehän on Bellan siskosten riita. Kuvio, joka alkoi ärsyttävän ennalta-arvattavasti SummerSlamissa, sisälsi aivan karseaa mikkityöskentelyä, yhden kehnon matsin ja aivan järkyttävän paskasti buukatun "lopetuksen", ei voi olla muutakuin vuoden huonoin feudi.
1. Rusev vs. Mark Henry/Big Show, 2. Layla vs. Summer Rae, 3. Daniel Bryan vs. Kane
3. Vuoden huonoin segmentti
Tähän ikävä kyllä riittää aina paljon vaihtoehtoja, joka on toki ymmärrettävissä, lähetetäänhän vuodessa niin monta tuntia viikottaisia. Esimerkiksi Bellojen feudissa ja Mark Henry/Big Show vs. Rusev riidassa oli paljon hyviä vaihtoehtoja voittajaksi. Jerry Springer ja Bellat ovat selvästi saaneet paljon kannatusta, mutta onnekseni en sitä nähnyt, muistaakseni katsoessani sitä jaksoa dumata sen "katsomatta paskaa" kategoriaan ja kelata yli. Näin olisi varmaan pitänyt tehdä myös äänestämäni segmentin kohdalla, joka on siis Katie Leen ja Hodan segmentti ft. Adam Rose ja Rosebuds/b]. Aivan hirveää kuraa neverheard julkkiksien toimesta, jolla ei ollut mitään tarkoitusta mihinkään. Muutenkin nämä guest starit olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvin turhia.
1. Mark Henryn ja Big Show'n hyökkäys Rusevin kimppuun, 2. Mark Henry itkee USA:n kansallislaulun aikana, 3. Batistan paluusegmentti (ei surkea, mutta heikosti ja antiklimaattisesti toteutettu eli pettymyksen takia tässä)
4. Vuoden huonoin gimmick
Oikeastaan (ja onneksi) ei tule mieleen mitään huonoa gimmickiä jolle voisin tässä äänen antaa, joten jätän tyhjäksi. Toki mukana on pyörinyt huonoja tyyppejä, mutta ei ketään kenellä gimmick olisi tähän se syy.
5. Vuoden pettymys
Bryanin puuttuminen Rumble-ottelusta sekä herran loukkaantuminen olivat kummatkin karmaisevia pettymyksiä, mutta haluan äänestää tässä CM Punkin ja WWE:n välirikkoa. Olen ollut viimeiset vuodet Punkin intohimoinen fani, joten sen takia Royal Rumblen jälkeen alkaneet tapahtumat ovat syöneet itseäni painifanina vielä enemmän kuin Tanelin vastoinkäymiset. WWE vaan tuntuu tyhjältä paikalta ilman Punkia.
1. Daniel Bryanin puuttuminen Royal Rumblesta, 2. Cena pysäytti Wyattien momentumin, 3. Bryanin loukkaantuminen
6. Vuoden huonontunein painija
Kane. Viime vuonna oli vielä muistaakseni kehässäkin ihan semiviihdyttävä, mutta tänä vuonna demonin otteet ovat olleet, noh, demonisen huonoja nuoraneliön sisällä, niin aika selvän äänen saa. Vähän vaikea ymmärtää, kun porukka äänestää Jerichoa tähän joka pystyy kuitenkin edelleen viihdyttämään aivan eri tavalla kuin raihnainen ja köykäinen Kane. Omasta puolestani Kane voisi vaan ripustaa saappaat naulaan ja vakiintua ilkeäksi non-wrestler authority hahmoksi, mutta eiköhän herralle anneta vielä yksi singlesrun ennen eläköitymistä.
7. Vuoden huonoin painija
Khalin jätän pois, koska Intian ihmettä ei tänä vuonna enää edes nähty paljon yhtään, niin en raaski sinne suuntaan ääntä heittää. Ja vaikka Kane olikin karmea, niin yksi oli vielä huonompi. Mark Henry, ole hyvä. Kanen tapaan Henrystä on aika ajanut ohitse. Kehässä hitain kaikista, ja matsit olleet ihan poikkeuksetta kuraa. Päälle vielä surkea feudi Rusevia vastaan. Onneksi feudi Big Show'ta vastaan ei saanut enää tulta alleen, vaan se unohdettiin hyvin nopeasti.
1. Kane, 2. Cameron, 3. Mojo Rawley
Pronssinen kategoria
8. Vuoden lopetusliike
Positiivisien palkintojen puolelle siirryttäessa luontevasti haen tälle voittajan WWE:n positiviisimmasta ilmestyksestä, NXT:stä. Ja selvä voittajan tälle on Adrian Nevillen Red Arrow. Aivan huikean kaunis ilmestys aina kun osuu, omissa kirjoissani hienoin highflying finisher, mitä WWE:ssä olen nähnyt. Nevilleä en valitettavasti pääse palkitsemaan oikein missään muussa kategoriassa, niin tässä britille ansaitsemansa kunnianosoitus.
1. Busaiku Knee, 2. Sister Abigail, 3. Curb Stomp
9. Vuoden turn
Rollinsin turn oli sinällään sydäntäsärkevää nähdä, koska se tuhosi Shieldin, mutta sitten taas olihan se hetkenä hyvin yllättävä ja tärkeä ja avasi tien WWE:n huipulle kolmelle hienolle painijalle. Ja ehkä Shield oli Evolutionin tuhoamisen jälkeen tosiaan tullut tiensä päähän ja aika oli kypsä kolmikon singles-urille.
1. Batistan heelturn, 2. Daniel Bryanin faceturn, 3. Randy Ortonin faceturn
10. Vuoden face
Aika kova kaksintaistelu tässä Daniel Bryanin ja Sami Zaynin välillä. Jo pelkästään yleisöreaktiot nostavat nämä kaksi omalle tasolleenKummatkin vetivät face-roolinsa uskomattoman hyvin ja ovat kyllä putipuhtoisen facen perikuvia. Hienointahan tässä on se, että heistä ei tullut sellaista yleisöä nuoleskelemalla ja lapsia halailemalla, vaan omalla rankalla työllään ja loistavilla taidoillaan kehässä. Kumpikin sai sen oman suuren feelgood momenttinsa hienon tarinan päätteeksi. Huhhuh, on kyllä vaikea valita... No, kun on pakko valita, niin Sami Zaynille tämä menee, pelkästään sen takia, että Sami oli terveenä koko vuoden ja koko sen ajan yhtä puhtaana facena. Tätä miestä ei vaan voi olla kannustamatta.
1. Daniel Bryan, 2. Dolph Ziggler, 3. Adrian Neville
11. Vuoden heel
Tähänkin kyllä vaihtoehtoja riittää. Huikeaa pahiksen roolia vetivät tänä vuonna joitain mainitakseni Triple H, Stephanie McMahon, Seth Rollins, Rusev (ja Lana), Brock Lesnar ja Paul Heyman. Haluan kuitenkin palkita tässä aktiivipainijan, joten ääni Seth Rollinsille. Aloitti heelruninsa hurjalla impactilla kun kääntyi Shieldiä vastaan, ja vuoden jälkimmäisen puolikkaan aikana kehittyi koko WWE:n ykkösheeliksi olemalla täysi kusipäälimanuljaska. Pakko myöntää, että en Shield-aikoina olisi millään uskonut, että Rollins olisi näinkin vakuuttava ilman Shieldiä, ja nimenomaan vielä heelinä. I'm happy to have been wrong.
1. Stephanie McMahon, 2. Brock Lesnar/Paul Heyman, 3. Triple H
12. Vuoden paluu
Kun Sting ei tosiaan paluutaan WWE:hen tehnyt, niin muualle pitää mennä. Täällä mainituista Hoganin ja Batistan paluut vesittyivät ainakin itselleni jonkin verran kun ne julkistettiin etukäteen. Warrior olisi sinällään hyvä vaihtoehto, mutta en ollut nähnyt hänen entisiä WWE-aikojaan käytännössä ollenkaan, niin en pysty häntä äänestämään. Jäljelle jää oikeastaan Rybackin paluu Raw'hon facena. Vaikka en mikään Big Guy'n suurin fani olekkaan, niin olihan se ihan virkistävää nähdä Ryback taas uskottava facena, joka vieläpä nousi ylempään keskikorttiin. Hänessä on kuitenkin potentiaalia hyvin paljon, mielenkiintoista nähdä, pystyykö WWE sitä kokonaan hyödyntämään. Harmi, kun tänä vuonna ei nähty sellaista veret seisauttavaa suuren tähden yllätyspaluuta. Rockin yhden illan visiitti oli hieno, mutta tähän halusin valita paluun, jolla oli tulevaisuutta.
1. Rockin "one-night-only" paluu, 2. Batistan paluu, 3. Bray Wyattin paluu Hell in a Cellissä
13. Vuoden gimmick
Bray Wyatt on ehkä uniikein hahmo, ketä WWE:ssä tällä hetkellä on. Moni on kritisoinut Brayn puheiden tarkoituksettomuutta, mutta itse nautin miehen häiriintyneistä promoista törkeän paljon! Varsinkin alkuvuoden Cena-feudin aikaan gimmick kukoisti. Toki tämä feudi vähän pilasi Wyattia, mutta kyllä ne paljon parjatut Jericho ja Ambrose feuditkin olivat hyviä. Pitää tosín myöntää, että alkuvuodesta Bryan- ja Cena -feudejen aikaan vielä mukana olleet mystiset mindgamesit olivat tärkeä osa Bray'n gimmickiä, ja niitä ei oikein ole nähty loppuvuoden feudeissa. Kuitenkin, ääni kulttijohtajalle.
1. Rusev/Lana, 2. Limanuljaska Seth Rollins, 3. Bo Dallas
14. Vuoden uutinen
Uutinen mikä saa ääneni ei ole yksi tietty uutinen, vaan pikemminkin uutisien ketju, joka vaikutti väkivaltaviihteen faneihin koko vuoden ajan. Puhun tietysti CM Punkin välirikosta WWE:n kanssa ja UFC-sopimuksesta. Tämä saaga sai minut seuraamaan uutissivustoja erittäin tarkasti vuoden ajan, toivoen, että löytäisin joitain isoja uutisia Punkin statuksesta.
1. Ultimate Warriorin kuolema, 2. Daniel Bryanin loukkaantuminen, 3. WWE signaa "indyjumalia" toinen toisensa perään (KENTA, Devitt, Steen)
15. Vuoden spotti
Kauheasti ei spotteja tule mieleen vuodelta 2014, mutta peesaillaan muita ja annetaan ääni Seth Rollinsin loikalle parvekkeelta. Vaikka ei niin hyvin verkkokalvoilleni pinttynytkään, niin olihan kyseessä silti sairas ja komea ilmalento, joka onneksi osui täydellisesti eikä mennyt vikaan.
1. Rollinsin ja Ambrosen tiputus selostuspöytien läpi Hell in A Cellin seinältä, 2. Jerichon Crossbody Steel Cagen huipulta Wyattin päälle, 3. Rollinsin Curb Stomp Ambroselle tiilien läpi
16. Vuoden "mark out moment"
Bryanin ja Zaynin mestaruusvoitot loistavia perintöprinsessoja, Stingin paluu kuitenkin ehdoton kuningatar. Katsoin SurSerin livenä, ja ai j******ta se hetki, kun valot menivät pois päältä, kuului lintujen ääntä ja Stinger pamahti paikalle. Staredown Triple H:n kanssa nosti vielä hetken eeppisyyden aivan omalle tasolleen. Niitä hetkiä, kun on upeaa olla painifani. Kylmät väreet virtasivat koko Survivor Seriesin viimeisen kymmenen minuutin ajan.
1. Sami Zaynin mestaruusvoitto, 2. Daniel Bryanin mestaruusvoitto, 3. Shield kääntyy Triple H:ta ja kumppaneita vastaan
Hopeinen kategoria
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Saimou avasi silmäni faktalle, jonka perusteella annan äänen tässä. Eli siis Seth Rollins. Jätkä on tehnyt huikeaa duunia koko vuoden, ja kehutaanhan häntä myös paljon, mutta tosiaan sitä suurinta ylistystä jonka ansaitsisi, Seth ei tunnu koskaan saavan.
1. Ryback, 2. Randy Orton, 3. Bad News Barrett
18. Vuoden yliarvostetuin painija¨
Tämä ei tosiaan varmasti ole mikään "popular opinion", mutta omissa kirjoissani ihan liikaa arvostusta on tänä vuonna sadellut Ambrosen Deanille. Ei ole missään tapauksessa huono, päin vastoin, toivon Ambroselle hyvää tulevaisuutta. Jätkä on ihan hyvää tasoa kehässä ja mikissä vielä asteen parempi. Mutta siinä piilee se ongelmakin. "Ihan hyvä" eli Deanin taso ei oikeuta siihen ylistyslauluun mitä ympäri nettiä saa jätkästä lukea. Promojen ylistyksen lomassa on tosiaan jäänyt huomaamatta, että Ambrose ei ole yhtään esimerkiksi Reignsiä kummoisempi kehässä. Pystyy hyvien vastustajien (*köh* Rollins *köh*) kanssa loistaviin matseihin, mutta itse ei pysty kantamaan ottelua kummoisesti. Eivätkä ne promotkaan ole "best thing evör" niin kuin tuntuu monen mielestä olevan. Ehkä ajattelen näin, koska tykkään enemmän sellaisista vakavista hahmoista. Ambrosella koko toiminta liukuu aika ajoin ihan liikaa sellaisen pakotetun hulluuden puolelle. Omasta mielestäni Ambrose naamana ei tunnu oikein luonnolliselta, jotenkin siitä huokuu sellainen pahisfiilis.
19. Vuoden kehittynein painija
Paige on näköjään ollut suosittu vaihtoehto, mutta kaksi syytä ei nosta brittiä omaksi voittajakseni. 1) Oli jo niin vakuuttava NXT:ssä, 2) AJ-feudin jälkeen joutui tuuliajolle. Niinpä ääneni menee Luke Harperille. En tiedä muista, mutta itseni Harper on ainakin yllättänyt kehityksellään tänä vuonna. Viime vuonna ja alkuvuodesta ei väläytellyt omaan silmääni mitään niin erikoisia kehätaitoja, mutta paransi otteitaan kuin sika juoksuaan, ja ottelee nykyään ihan pirun hyvin. Tähän voi hyvinkin vaikuttaa se etten tunne Harperia indyistä, vaikkakin olen kuullut, että oli jo siellä kova tekijä. Kuitenkin perustan tämän omiin havaintoihini Harperin noin puolentoistavuoden mainroster uran ajalta. Harper on puhtaasti painitaitoja katsottaessa se Wyatt Familyn kirkkain helmi.
1. Seth Rollins, 2. Nikki Bella (
), 3. Sasha Banks20. Vuoden debytantti
En tiedä voiko tähän sanoa jonkun indyistä tulleen painijan, joka teki debyyttinsä NXT:ssä. Jos saisi, niin Kevin Owens olisi selvä voittaja tässä. Kuitenkin käsitän tämän ihan uusien painijoiden palkintona ja Steen on kuitenkin jo "established star". Mutta päärosterin debytanteista oikeastaan kahden kauppa Rusevin ja Paigen välillä. Kumpikin viihdytti allekirjoittanutta kovastikin omilla tavoillaan. Sanotaan nyt, että Rusev (ja Lana). Lanaa ei ikinä pitäisi unohtaa! Kuitenkin, omasta mielestäni Rusev onnistui debyyttivuonnaan pääasiallisesti loistavasti. Mukaan mahtui toki surkea feudi Mark Henryä ja Big Show'ta vastaan, mutta sitä en pidä valeryssän vikana. Swagger-feudi oli vastapainoksi loistavaa settiä. Lisäksi Rusev on kehässä hyvä kokoisekseen, ketteryys on varsinkin vahvuus. Kun siihen lisää Lanan loistavat anti-american promot, niin tässä parivaljakossa on ainesta vaikka mihin.
1. Paige, 2. Bo Dallas
21. Vuoden promottaja
Jokavuotiseen tapaan hyviä promottajia on taas liukuhihnallinen. Non-wrestlerit Triple H, Stephanie McMahon, Paul Heyman tekivät kaikki tutun rautaista työtä. John Cena teki konkarina edelleen hyvää työtä mikissä. Uusista kasvoista varsinkin Seth Rollins, Sami Zayn ja Lana säväyttivät. Yhden pitää kuitenkin taas nousta ylitse muiden, ja koska tämä on oikeastaan ainoa kategoria missä voin kyseisen henkilön palkita, ja koska haluan tehdä niin, niin ääni Stephanie McMahonille. McMahon-perheen nuorin ja kaunein tekee aivan loistavaa työtä mikrofoni kädessään aina. Stephanien puhuessa huomaa palon tätä bisnestä kohtaan ja aivan omistautumisen, johon ei moni pysty. Brie Bella -feudissa Stephin karisma vain korostui kun vastassa oli sysipaska Brie. Selvästi on tullut isäänsä karisman ja puhetaitojen suhteen.
1. Paul Heyman, 2. Seth Rollins, 3. Lana
22. Vuoden manageri
Paul Heyman. Ylivoimaisesti kaikkien aikojen paras manageri ja hohto ei ole laskenut yhtään. Ei tarvi muita perusteluja. Katsokaapa vaikka Heymanin promo WM:n jälkeisessä Raw'ssa. Pure gold.
1. Lana, 2. Damien Mizdow, 3. Zeb Colter
23. Vuoden selostaja
Käydään kaikki WWE:n selostajat läpi: Cole on epätasainen, joskin on oppinut luomaan tunnelmaa kokemuksen karttuessa erittäin hyvin; Lawler on enää huono vitsi; Phillips ja Saxton ovat vielä vihreitä ja vähän värittömiä, vaikka hyvin hommansa hoitavatkin, NXT:n Rich Brennanista sama juttu; NXT:n color commentatoreina on ollut ainakin Riley, Regal, Jason Albert ja Corey Graves, jotka kaikki ovat hyviä, Regal loistava, ja Graves omaa huikeaa potentiaalia hommassa; kuitenkin, jäljelle jää vain yksi joka kohoaa muiden yläpuolelle eli tietysti JBL. Vaikka sortuukin välillä olemaan vähän ärsyttävä ja asian vierestä puhuva, niin kokonaispakettina JBL on kuitenkin kaikkien aikojen parhaita värikommentaattoreita. Ero vaikka Lawleriin on nykyään kuin sisäfileepihvillä ja kasalla paskaa.
1. William Regal, 2. Alex Riley, 3. Michael Cole
24. Vuoden huonoin segmentti
Vuoden suurin show. Jättistadion Mercedes-Benz Superdome (=Silverdome). Jättiyleisö. Lajin kolme suurinta legendaa kohtaavat keskellä kehää. Hetki, kun aika seisoi paikallaan. Hetki, josta en usko, että kukaan painifani ei olisi nauttinut. Loistavaa läppää. Huikeat popit. Hulk Hogan, Stone Cold ja Rock samassa kehässä aloittamassa WrestleManian.
1. Daniel Bryanin ensimmäinen segmentti Raw'ssa maailmanmestarina, 2. Rollins kääntyy Shieldiä vastaan, 3. Wyattin lapsikuoro laulaa Cenalle
25. Vuoden tv-show
Raw'sta jäi parhaiten mieleen epätasaisuus. Joukkoon mahtui loistavia jaksoja, mutta sitten taas vastapainoksi aivan järkyttäviä kurapaskaepisodeja. Tosin melkein kaikki suurimmat hetket tapahtuivat Raa'assa. Nekään eivät kuitenkaan pysty NXT:tä kaatamaan. Oppikirjamainen esimerkki siitä miten buukata painiviihdettä. Sanoisin jopa, että olisi hyvä idea pidentää NXT:n kesto vaikka puoli tuntia pitemmäksi, sillä siinä olisi vielä paremmin aikaa kehitellä eri hahmoja ja feudeja missä NXT:n buukkaustiimi on jo nyt onnistunut täyden kympin arvoisesti. Tosin sillä varauksella, että käsikirjoitus säilyttää nykyiset kirjoittajansa ja tasonsa. Joka tapauksessa, NXT on parasta mitä WWE:llä on tarjota.
1. Raw, 2. SmackDown, 3. Main Event
26. Vuoden tv-ottelu
Jätän tässä nyt huomioimatta NXT-spesiaalien matsit, vaikka nekin periaatteessa ilmaistv-matseja olivat. Kuitenkin haluan tässä palkita päärosterin puolelta huikean Dolph Zigglerin, Tyson Kiddin ja Cesaron Triple Threatin IC-mestaruudesta SmackDownista. Totaalista tykitystä, sopiva kesto, kolme s****nan taitavaa painijaa pistämässä kaiken likoon. Näitä näkisi mieluusti niin paljon enemmänkin viikottaisissa Raw'eissa ja Smäkkäreissä.
1. Dean Ambrose vs. Seth Rollins - Raw
Kultainen kategoria
27. Vuoden stable
Shield, Wyatt Family ja Evolution olivat kuvioissa vain osan vuodesta, kun taas The Authority hallitsi suuren osan vuodesta. Näistä voittaja kuitenkin tulee, ja minulle se on The Wyatt Family. Wyatteille kunnia, koska olivat aivan s****nan vaikuttava joukko ensimmäisen puolen vuoden aikana. Ryhmältä jäi mieleen huikeat matsit Shieldiä vastaan, Harperin ja Rowanin taistot Usoja vastaan, Cenan kiusaaminen (vaikka päättyikin pettymykseen) ja all around huikeaa duunia kaikilta kolmelta. Hajottaminen oli mielestäni virhe, koska varsinkin Bray tuntuu liian yksinäiseltä ilman Harperia ja Rowania kehän laidalla. Lisäksi hajoittamisesta oltaisiin saatu varmasti hyvä tarinakin aikaiseksi, nyt se vain tapahtui ja kellään kolmikosta ei tunnu olevan enään mitään siteitä toisiin. Harmi.
1. The Shield, 2. The Authority, 3. Evolution
28. Vuoden tag team
Ääni Usoille, koska ovat olleet koko joukkuedivarin kulmakivi tänä vuonna, ja otelleet siinä sivussa hyvistä huikeisiin matseja melkeinpä viikottain. Tässä on oikeasti joukkue, jota ei pidä koskaan hajoittaa. Niin hyvin veljekset toimivat yhdessä.
1. The Ascension, 2. Lucha Dragons, 3. The Vaudevillians
29. Vuoden promootio
WWE ainoa mitä olen katsonut. Muuten tekisi tiukkaa äänestää niitäkään, mutta kun sieltä kuitenkin tulee NXT.
30. Vuoden feudi
Ambrose-Rollins olisi muuten ollut itsestäänselvä voittaja, mutta kun se tuntui jäävän niin pahasti kesken niin en äänestä sitä vaikka loistava olikin. Bryan vs. Authority oli kyllä hyvä mutta sisälsi myös pettymyksiä (Rumble) ja paskaa (Bryan vs. Kane Manian jälkeen). Päärosterin puolelta en muuta edes harkitse, niin voittaja tulee NXT:stä, ja sehän on Sami Zaynin ja Adrian Nevillen feudi. Loistavasti toteutettu kahden babyfacen riita. Zaynin Road to Redemption oli vuoden parasta viihdettä, ja kummatkin vetivät roolinsa loistavasti; Zayn epätoivoisena, mutta määrätietoisena haastajana ja Neville hieman tweenermäisen ylimielisenä, ylpeänä mestarina. Kaiken kaikkiaan huikeita promoja ja ainoa oikea päätös viiden tähden matsilla.
1. Dean Ambrose vs. Seth Rollins, 2. Daniel Bryan vs. The Authority, 3. Rusev vs. Jack Swagger
31. Vuoden show
WrestleMania oli viime vuoden pettymyksen jälkeen huikea spektaakkeli, joka sisälsi esimerkiksi Bryanin tuhkimotarinan, Cesaron WM-hetken, huikean avaussegmentin ja ainutlaatuisen WrestleMania -tunnelman...
Mutta se ei ollut paras show. Sillä parashan tietysti oli NXT: R Evolution. Show joka alkoi Kevin Owensin täydellisellä debyytillä ja jatkui parilla kivenkovalla alakortin tag-matsilla, joista toisessa nähtiin Balorilta eeppisin sisääntulo sitten.. ikinä? Ja sitten ne kaksi viimeistä matsia, olivat sellaista tykitystä, että oksat poies. Paras näkemäni naisten matsi ja aivan huikea koitos NXT-mestaruudesta. Loppuun vielä koskettavat ja eeppiset juhlat + cliffhanger, jolla sitten kivasti pedattiinkin jo pohja seuraavalle huikealle mestaruusfeudille. Yleisökin oli koko illan messissä niin kunnolla kun vaan voi. Täydellinen painishow.
1. WrestleMania 30, 2. NXT: Arrival, 3. NXT: Takeover
32. Vuoden ottelu
Sami Zayn vs. Adrian Neville. Aivan selvä juttu ainakin minulle. WWE:n päärosterin puolella ei nähty yhtään huippumatseja lukuunottamatta SurSerin Main Eventtiä, joka ei kuitenkaan kokonaispakettina millään yltänyt R Evolutionin Main Eventin tasolle. Lisäksi NXT:ssä aikaisemmin vuonna nähdyt Zayn - Cesaro ja muut jäivät loistavuudestaan huolimatta himpun verran Zayn - Nevillen jälkeen. Kympin arvoinen paini, Zaynin uskomattomat popit, tuliset nearfallit ja täydellinen lopetus, ja tämä kaikki huikean feudin jälkeen, nostavat tämän omaksi suosikkimatsikseni vuodelta 2014.
1. Survivor Series Main Event, 2. Sami Zayn vs. Cesaro - NXT: Arrival, 3. Sami Zayn vs. Adrian Neville vs. Tyler Breeze vs. Tyson Kidd - NXT Takeover: Fatal Four-Way
33. Vuoden naispainija
NXT:n naiset ovat olleet läpi vuoden kivenkovia Charlotten, Sashan, Baileyn ja muiden tähdittämänä ja sieltä onkin nähty kaksi parasta näkemääni naisten matsia, Charlotte vs. Natalya ja Charlotte vs. Sasha Banks. Mikä näillä on yhteistä? Charlotte. Kyllä Ric Flairin tytär niin vain on seuraamassa isänsä jalanjäljissä ja nousi kehässä jo ensimmäisen kokonaisen vuoden aikana naispainin kaikkien aikojen parhaimpien joukkoon omissa silmissäni. Päärosterissa AJ ja Paige olivat varsin kovia ja viihdyttäviä, mutta edellä mainitut huippumatsit nostavat Charlotten kuitenkin naisten valtiaaksi.
1. Paige, 2. AJ, 3. Sasha Banks
34. Vuoden painija
Ja sitten muutaman tunnin kirjoittelun jälkeen se Graalin malja. Kuka oli vuoden painija 2014? Vaihtoehtoja on kyllä riittämiin Sami Zayn, Adrian Neville, John Cena, Seth Rollins, Dolph Ziggler, Brock Lesnar, Daniel Bryan, Cesaro, joitain mainitakseni. Jokainen edellä mainituista erottui edukseen jollain tavalla vuoden aikana. Joukosta voi kuitenkin pudottaa pois ensinnäkin Bryanin ja Lesnarin, jotka olivat ne joita nähtiin vähiten, vaikka ironisesti myös ne jotka tarjosivat ne suurimmat hetket. Lisäksi Cesaro huikeista kehäotteistaan huolimatta on ollut koko loppupuolikkaan vuodesta pimennossa, joka on suuri sääli. Aina kun sveitsiläinen astuu ottelemaan, luvassa on ollut herkkua. Jäljellä jää viisi. Zayn, Neville, Rollins, Cena ja Ziggler. Ja kun tästä vielä karsitaan, niin jäljelle jääkin lopulta se kahden kauppa Sami Zaynin ja Seth Rollinsin välillä.
Niin, kumpi oli sitten se vuoden paras painija? Kumpikin oli kuvioissa vuoden alusta loppuun. Kummatkin hoitivat hommansa kehässä ja sen ulkopuolella huikealla taidolla. Kumpikin paini joukon loistavia matseja. Kumpikin oli omalla tahollaan tärkeimmissä kuvioissa mukana, Zayn NXT:ssä, Rollins Raw'ssa ja SmackDownissa. Kumpikin löysi omalla tavallaan ainutlaatuisen yhteyden yleisöön, Zayn naamana, Rollins kantapäänä. Vaikea on valinta, mutta kyllä se vaan pojat Sami Zayn oli vuoden painija! Loistavan Rollinsin edelle Zaynin nostaa kaksi viiden tähden painimatsia (vs. Neville, vs. Cesaro), jotka Rollinsilta jäivät vain uupumaan SurSerin ME:stä huolimatta.
Hienoa nähdä näiden indyjätkien onnistuvan näin hyvin painimaailman korkeimmalla huipulla. Ajatelkaa vain sitä kun muutaman vuoden päästä WWE:n kärjen muodostavat Tyler Blackin, El Genericon, Kevin Steenin, Kentan, PACin ja Prince Devittin kaltaiset jätkät.
Loppuun vielä, että jokuhan täällä pari vuotta sitten lanseerasi ylimääräisen "Vuoden painikone" arvonimen Bryanille, kun ei tälle muuten saanut palkintoja annettua. Nyt haluan käyttää tuota huomionosoitusta ja palkita sillä kenenkä muunkaan kuin Cesaron. Huikea painija väärinkäytettynä..
Äänet:
- Spoiler: näytä
Vähän lipsahti määräajan yli, toivottavasti ei haittaa.
Viina on viisasten juoma
Re: WrestlingAwards 2014
Crap:
- 1. Vuoden huonoin ottelu
Ääneni saa Roman Reigns vs. Kane vs. Randy Orton vs. John Cena (WWE Battleground), joka oli kaikin puolin tylsä tapaus. Kane ja Orton olivat tuossa vaiheessa niin kuivia hahmoja, ettei ottelussa kiehtonut mikään muu kuin Cenan ja Reignsin vastakkainasettelu, josta siitäkään ei puristettu erityisemmin mehuja irti. Tämän matsin takia koko heinäkuu maistui kamalalta suvantovaiheelta.
2. Vuoden huonoin feudi
Moni sanoo, että Cena-feudi oli se, joka imi Bray Wyattista mielenkiinnon, mutta minusta Brayn ongelmallisin kuvio oli feudi Chris Jerichoa vastaan. Myös Batistan ja Alberto Del Rion feudi oli hirveä (joskin toisaalta mielenkiintoinen), mutta lappuun kirjoitan Brie vs. Nikki Bellan. Kaksoissiskosten kuvio oli Survivor Seriesiin asti ainoastaan puuduttava, mutta Survivor Seriesin jälkeen siitä kehittyi puuduttavan lisäksi täysin käsittämätön.
3. Vuoden huonoin segmentti
Olen Migun tavoin camp-huumorin hyvä ystävä, joten ainoastaan rakastan huonoiksi leimattuja segmenttejä, sillä ne ovat viihdyttäviä, mutta tämä oli jo niin huono, etten edes minä kyennyt nauttimaan sen typeryydestä. Käsittämätön, hirveä kohtaus.
4. Vuoden huonoin gimmick
Kunnian saa Zeb Colter, joka oli sen ensimmäisen Rusev-feudin aikana hirvittävä hahmo. Ennen niin fiksusta ja viihdyttävästä Colterista kuoriutui lapsellisia vitsejä ja olkiukkoja laukova klovni. Muutos korpesi erityisesti siksi, että olin odottanut vesi kielelläni oikein hyviä ja ajankohtaisia USA vs. Venäjä -väittelyjä. Enkö minä koskaan opi?
5. Vuoden pettymys
CM Punkin lähtö oli kova pettymys, vaikka myöhemmin toki käsitin, että se oli se oikea ratkaisu. Vaan kyllä se silti harmittaa, jos Punkin kaltaisen superstaran viimeiseksi paini- tai ainakin WWE-otteluksi jää jokin satunnainen Rumble-matsi.
6. Vuoden huonontunein painija
Ajattelin ensiksi äänestää Roman Reignsiä ja sitten Chris Jerichoa, mutta lopulta tajusin, että huonontuminen vain parantaa heitä: Reigns naurattaa esittäessään katastrofaalista roolia, Jericho taistellessaan ikäkriisiään vastaan. Ääni lähteköön siis Kanelle, kaikkien kuvioiden kuokkavieraalle.
7. Big Daddy V -muistopalkinto
Tietyllä tavalla tuntuu epäoikeudenmukaiselta äänestää tässä sellaista painijaa, joka on vasta NXT-tasolla, mutta Baron Corbin on ainut vaihtoehto pokaalin voittajaksi. Vaan kuten DDP sanoo, kyseessä ei ole huono vaan hyvä juttu, koska fanitan Corbinia nimenomaan siksi, että hän on niin koomisen huono. Susiliivi, irstas hymy ja hyönteismäinen ruumiinrakenne on aika lailla fantastinen kombo.
- 8. Vuoden lopetusliike
Curb Stomp on hyvä – ja Lesnarin keksimä Mr. Curb Stomp hieno lempinimi, joka kuvastaa erinomaisesti sitä, ettei Lesnarin hahmo ole kiinnostunut WWE:stä senkään vertaa, että jaksaisi opetella uusien painijoiden nimiä! – mutta Red Arrow parempi. Näyttävä ja uskottava lopetusliike, joka säväyttää aina.
9. Vuoden turn
Hatunnosto Rollinsille, ääni Kevin Owensille. Leukahan siinä loksahti auki, kun WWE:ssä tapahtui jotain sellaista, jota normaalisti tapahtuu vain meidän hikisten nörttien TEW-fantasioissamme. Lievä hatunnosto myös Big Show'lle, jonka jokainen tuleva käännös lienee tästä lähtien legendaarinen.
10. Vuoden face
Äänestän Daniel Bryania, vaikka eipä se Sami Zayn kauaksi voitosta jäänyt. Tämä oli yhtä kaikki Tanelin vuosi, joka teki miekkosesta maksimaalisen sankarin sekä fanien että entusiastien silmissä. "YES! Movement" on yksi mielenkiintoisimmista paini-ilmiöistä koskaan.
11. Vuoden heel
The Authority symboloi jännittävästi lafkan johdon pahuutta ja kykenee sen vuoksi manipuloimaan jopa tätä 2010-luvun valveutunutta WWE-universumia. Authority on moderni pahis, jonka kaltaisia meta-hahmoja nähdään tulevaisuudessa entistä useammin.
12. Vuoden paluu
Ultimate Warriorin paluu oli mieleenpainuvan mystinen elämys, ja The Rockin Raw-visiitti sai sen kuuluisan adrenaliinin virtaamaan, mutta tämän palkinnon ansaitsee vain yksi ikoni, ja se on totta kai Sting. Enkä kuuntele vastalauseita siitä, etteikö Stingin paluu ollut mukamas paluu. Sting vain ja ainoastaan palaa.
13. Vuoden gimmick
Rocky IV -leffan fanaattisena ystävänä nimeän tähän Rusevin, joka kera Lanan on viihdyttävä näky viikosta toiseen. Gimmick on niin hyvä, että se säilyi kiinnostavana läpi vuoden. Kunniamainintoja annan Damien Mizdow'lle, Tyson Kiddille, Bo Dallasille, Stardustille, Marcus Louis'lle ja The Vaudevillainsille. Ensi vuonna toivon äänestäväni tässä Adam Rosea, joka on muuttunut psykopaatiksi.
14. Vuoden uutinen
Networkin kohtaloa on ollut mielenkiintoista seurata, mutta eniten säväytti kyllä CM Punkin UFC-sopimus. Tuli ihan yllättäen ja suoraan päin näköä. Pakko se on chicagolaisen taivalta seurata, vaikka vapaaottelun maailma ei nappaa laisinkaan. Tullee olemaan melkoisen surrealistinen fiilis, kun Punk aikanaan Octagoniin astuu.
15. Vuoden spotti
Se kun Bray Wyatt hyökkäsi Dean Ambrosen kimppuun Hell in a Cellissä. Rakastan näitä tällaisia hetkiä, jotka yllättävät ja säväyttävät samaan aikaan. Myös tämä Kofi Kingstonin hullu Royal Rumble -spotti jäi mieleen.
16. Vuoden "mark out moment"
Äänestäisin tässä Undertakerin WrestleMania-tappiota, jos en olisi todistanut Mr. McMahonin SmackDown-visiittiä Liverpoolissa. Se oli yksinkertaisesti uskomaton kokemus, nähdä 69-vuotias ja kukaties jo lähivuosina kuolla kupsahtava McMahonin Vince lihana ja verenä. I had some fun, dammit!
- 17. Vuoden aliarvostetuin painija
Monta eri vaihtoehtoa, mutta ääneni menee Big Show'lle. Show on oikeasti tosi hyvä puhumaan ja näyttelemään ja osaa esittää hyvistä ja pahista yhtä hienosti. Perintöprinsseiksi nousevat Alberto Del Rio ja Randy Orton, joista kumpikaan ei tunnu saavan ansaitsemaansa kiitosta hyvistä painiotteistaan.
18. Vuoden yliarvostetuin painija
Tähän täytyy nimetä Bad News Barrett, joka nauttii aikamoisesta suosiosta vaikka on niin hahmona kuin ottelijanakin kuiva tapaus. Pidän kyllä miehen sisääntulosta ja sisääntulomusiikista, mutta sen jälkeen mielenkiinto kuihtuu nopeasti.
19. Vuoden kehittynein painija
Rusev kehittyy koko ajan eritoten promottajana. Hieno esiintyjä, joka ei tee mitään väärin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Tyson Kidd, sillä Kidd puhkesi vasta viime vuonna kukkaansa viihdyttäjänä. Siksipä on sääli, että mies on jumittunut tylsään tag teamiin Cesaron kanssa.
20. Vuoden debytantti
Ääni päivänselvästi Ruseville. Kevin Owens oli myös todella vahva debytantti, mutta kukaan ei vedä vertoja Ruseville. Toivon todella, että Rusev nousee maailmanmestariksi ja mahdollisimman pian.
21. Vuoden promottaja
Pakkohan se on äänestää Paul Heymania, koska Paul on ihan eri tasolla kuin kaikki muut. Painijoista parhaiten promottaa Fandango, joka lausuu joka ikisen sanan huvittavasti ja ennen muuta persoonallisesti. Myös Stardust ja Bray Wyatt ovat suoltaneet sulavaa settiä suuaukoistaan ulos.
22. Vuoden manageri
Paul Heyman ansaitsee myös tästä ääneni, vaikka Lana ja Zeb Colter olivat niin ikään hyviä. Kiva juttu, ettei tässä tarvitse äänestää jotakuta Ezekiel Jacksonin kaltaista "manageria" vaan että palkinnosta pitää oikeasti taistella.
23. Vuoden selostaja
Moni vihaa, minä rakastan yli kaiken. Matt Striker oli loistava Lucha Undergroundissa ja etenkin siinä eräässä House of Hardcoressa, jonka satuin katsomaan. WWE:n ja TNA:n selostajat eivät Strikerille pärjää.
24. Vuoden segmentti
En ole tehnyt tätä koskaan aikaisemmin, mutta kerta se on ensimmäinenkin: äänestän hypevideota. Tämä kyseinen video on edelleen yhtä eeppinen kuin WrestleManiassa. Sivuhuomautuksena totean, että rakastin myös sitä Bray Wyattin ja John Cenan ottelua hypettänyttä videota.
25. Vuoden tv-show
Raw on puuduttavan pitkä ja tylsä ohjelma verrattuna NXT:hen, joka ei petä koskaan. Pakko kiittää kerran vielä Ravenwoodia siitä, että hän kehotti meitä kaikkia katsomaan NXT:tä; olin koukussa ensimmäisestä jaksosta lähtien.
26. Vuoden tv-ottelu
Tässä on vain yksi vaihtoehto: Cesaro vs. Tyson Kidd vs. Dolph Ziggler. Kyseinen matsi oli paitsi paras näkemäni tv-ottelu koko vuonna myös paras livenä näkemäni ottelu kautta aikojen, jopa parempi kuin se Suomen historian ensimmäisen house show'n Edge & Rey Mysterio vs. Kurt Angle & Chris Benoit.
- 27. Vuoden stable
Ilo oli lyhyt mutta upea. Evoluutio tuli, näki ja veti kaksi kovaa ottelua. Sääli kyllä, ettei Triple H:n poppoo koskaan kohdannut Wyatt Familya, se vasta olisikin ollut mielenkiintoinen matsi. Ja se Evoluution tunnari.
28. Vuoden tag team
Young Bucks olisi luultavasti valintani, jos olisin nähnyt tiimiltä enemmän kuin pari matsia. Nyt täytyy tyytyä The Vaudevillainsiin, joka on NXT:n parhaiten varjeltu salaisuus. Hopea menee Mizille ja Mizdow'lle, pronssi Uson veljeksille. Lucha Dragons oli myös hyvä, muttei yllä ihan kärkikolmikkoon saakka.
29. Vuoden promootio
WWE on edelleen eniten mieleeni, vaikka myös muut firmat osaavat viihdyttää. Ehkä positiivisin yllätys oli Tommy Dreamerin House of Hardcore, joka vaikutti yhden show'n perusteella todella mielenkiintoiselta. Lucha Undergroundia seuraan myös innolla, ja TNA:lle olen luvannut antaa vielä yhden mahdollisuuden. Saa nähdä, pysyykö WWE:n johtoasema vastaavanlaisena itsestäänselvyytenä ensi vuoden palkintogaalassa.
30. Vuoden feudi
Daniel Bryan vs. The Authority ei ollut pelkästään hahmojen vaan myös tuottajan ja vastaanottajien välinen taistelu – ja kiihkeä sellainen. Kihelmöivä kuvio, jossa Taneli symboloi WWE:n viimeistä toivoa Luke Skywalkerin tavoin. Muita erinomaisia ehdokkaita olivat Cena–Lesnar, Neville–Zayn ja Shield–Evolution.
31. Vuoden show
WrestleMania XXX:ssä oli muutama spektaakkelimainen hetki, kun taas NXT R-Evolution oli kauttaaltaan täydellinen show. Owensin debyytti, Bálorin sisääntulo, käsittämätön Charlotte–Banks ja täydellisesti suunniteltu Neville–Zayn tyydyttivät toden teolla.
32. Vuoden ottelu
Ehdottomasti SummerSlamin Brock Lesnar vs. John Cena, josta tuli kertaheitolla yksi kaikkien aikojen suosikkiotteluistani. Ei mikään draaman kaarta raadollisesti noudattava viiden tähden mestariteos, vaan todellinen paukku! Kävi todella sääliksi Cenaa, joka laskeutui koko ajan hurjemman näköisesti niskoilleen kanveesiin ja vaikutti olevansa vaarassa. Kirsikkana kakun päällä Lesnarin kyborgimainen Undertaker-nousu ja mielipuolinen naureskelu heti sen perään. Täydellinen showpainiottelu.
33. Vuoden naispainija
Tämän saisi voittaa Charlotte, joka otteli kaksi erinomaista ja monta hyvää ottelua. Kesti ehkä kaksi viikkoa, kun aloin jo fanittaa naista ihan täysillä. Natalya on toinen, jolle olisin pystin voinut antaa, mutta AJ tai Paige eivät voittoa mielestäni ansaitse (vaikka Paigesta paljon pidänkin).
34. Vuoden painija
Tämä on Rusevin ja Brock Lesnarin välinen kilpailu, joka päättyy niukasti Lesnarin voittoon. Brock on yksinkertaisesti hätkähdyttävä painija, jonka presenssi on suorastaan hypnoottinen. Joka kerta kun Lesnar astuu ruutuun, tunnelma muuttuu ja silmät liimautuvat televisioon. Hyytävän presenssin lisäksi Lesnarin valttikorttina on uskomaton painityyli, joka säväyttää aina. On todella sääli, jos Lesnar lähtee takaisin UFC:hen ja jättää monet WWE:n unelmaottelut ottelematta.
Re: WrestlingAwards 2014
Äänet on laskettu sittenkin jo nyt, mutta kuusi eri äänestystä päättyi tasatilanteeseen. Tässä siis vielä lisä-äänestykset noista tasapeleistä, jotta kukin pokaali saa yhden ja ainoan voittajan. Äänestysaika sulkeutuu perjantaina klo 23.59!
Vuoden huonoin ottelu:
http://strawpoll.me/3409318
Vuoden huonoin segmentti:
http://strawpoll.me/3409322
Vuoden aliarvostetuin painija:
http://strawpoll.me/3409324
Vuoden yliarvostetuin painija:
http://strawpoll.me/3409326
Vuoden kehittynein painija:
http://strawpoll.me/3409329
Vuoden selostaja:
http://strawpoll.me/3409330
HUOM! Ethän äänestä vuoden kehittyneintä painijaa, jos Ricochet on sinulle tuntematon painija.
Vuoden huonoin ottelu:
http://strawpoll.me/3409318
Vuoden huonoin segmentti:
http://strawpoll.me/3409322
Vuoden aliarvostetuin painija:
http://strawpoll.me/3409324
Vuoden yliarvostetuin painija:
http://strawpoll.me/3409326
Vuoden kehittynein painija:
http://strawpoll.me/3409329
Vuoden selostaja:
http://strawpoll.me/3409330
HUOM! Ethän äänestä vuoden kehittyneintä painijaa, jos Ricochet on sinulle tuntematon painija.
Re: WrestlingAwards 2014
Crap:
Pronssinen kategoria:
Hopeinen kategoria:
Kultainen kategoria:
WrestlingAlertin päivitetty palkintohistoria:
Mitä mieltä olette voittajista? Menikö jokin pysti väärään osoitteeseen? Entä menikö jokin pysti nimenomaan sille, joka/mikä sen myös ansaitsi? Itse osallistun keskusteluun myöhemmin.
- Vuoden huonoin ottelu
1. Team Fox vs. Team Paige (WWE Survivor Series) – 49 %
2. Batista vs. Alberto Del Rio (WWE Elimination Chamber) – 46 %
3. Paige vs. AJ Lee (c) (WWE Battleground) – 5 %
Vuoden huonoin feudi
1. Nikki Bella vs. Brie Bella – 10 ääntä
2. Kane vs. Daniel Bryan – 3 ääntä
3. Dean Ambrose vs. Bray Wyatt / Rusev vs. Big Show & Mark Henry – 2 ääntä
Vuoden huonoin segmentti
1. Kathie Lee Giffordin ja Hoda Kotbin Raw-esiintyminen – 65 %
2. Jerry Springerin Bella-segmentti Raw'ssa – 35 %
3. Big Show ja Mark Henry hyökkäävät Rusevin kimppuun – 2 ääntä
Vuoden huonoin gimmick
1. Cesaro – 4 ääntä
2. "Corporate" Kane – 3 ääntä
3. Mojo Rawley / Sheamus – 2 ääntä
Vuoden pettymys
1. Royal Rumble -ottelu – 7 ääntä
2. Cesaron kohtalo / CM Punk lähtee WWE:stä – 4 ääntä
Vuoden huonontunein painija
1. Kane – 8 ääntä
2. Chris Jericho – 6 ääntä
3. Rob Van Dam – 2 ääntä
Big Daddy V -muistopalkinto
1. The Great Khali – 8 ääntä
2. Kane – 5 ääntä
3. Mark Henry – 2 ääntä
Pronssinen kategoria:
- Vuoden lopetusliike
1. Curb Stomp – 8 ääntä
2. Red Arrow – 6 ääntä
Vuoden turn
1. Seth Rollins – 12 ääntä
2. Daniel Bryan / Batista / Kevin Owens – 2 ääntä
Vuoden face
1. Daniel Bryan – 12 ääntä
2. Sami Zayn – 6 ääntä
3. Dean Ambrose – 2 ääntä
Vuoden heel
1. Seth Rollins – 8 ääntä
2. Triple H – 6 ääntä
Vuoden paluu
1. The Ultimate Warrior – 8 ääntä
2. Ryback – 4 ääntä
3. Batista / Sting – 2 ääntä
Vuoden gimmick
1. Dean Ambrose – 5 ääntä
2. Bray Wyatt – 4 ääntä
3. Rusev – 2 ääntä
Vuoden uutinen
1. CM Punkin UFC-sopimus – 12 ääntä
2. The Ultimate Warriorin kuolema – 6 ääntä
Vuoden spotti
1. Seth Rollinsin loikka Extreme Rulesissa – 7 ääntä
2. Ambrose ja Rollins lentävät Hell in a Cellin seinältä alas – 4 ääntä
3. Daniel Bryan joutuu RKO:n ja Batista Bombin uhriksi WrestleManiassa – 2 ääntä
Vuoden "mark out moment"
1. Daniel Bryanin mestaruusvoitto WrestleManiassa – 7 ääntä
2. Brock Lesnar katkaisee The Undertakerin WrestleMania-voittoputken – 6 ääntä
3. Stingin WWE-debyytti – 5 ääntä
Hopeinen kategoria:
- Vuoden aliarvostetuin painija
1. Randy Orton – 47 %
2. Ryback – 31 %
3. Sheamus – 22 %
Vuoden yliarvostetuin painija
1. Bray Wyatt – 60 %
2. Rusev – 40 %
3. Dean Ambrose – 3 ääntä
Vuoden kehittynein painija
1. Paige – 61 %
2. Ricochet – 39 %
3. Seth Rollins – 2 ääntä
Vuoden debytantti
1. Rusev – 9 ääntä
2. Paige – 4 ääntä
3. Bo Dallas / Finn Bálor / Zack Sabre Jr. – 2 ääntä
Vuoden promottaja
1. Paul Heyman – 6 ääntä
2. Triple H – 5 ääntä
3. Dean Ambrose – 3 ääntä
Vuoden manageri
1. Paul Heyman – 15 ääntä
2. Lana – 3 ääntä
3. Triple H – 2 ääntä
Vuoden selostaja
1. JBL – 62 %
2. Michael Cole – 38 %
3. Renee Young / Tom Phillips – 2 ääntä
Vuoden segmentti
1. Hulk Hogan, Stone Cold ja The Rock avaavat WrestleMania XXX:n – 9 ääntä
2. Seth Rollins pettää The Shieldin / Sami Zaynin mestaruusjuhlat – 2 ääntä
Vuoden tv-show
1. NXT – 14 ääntä
2. Monday Night Raw – 5 ääntä
Vuoden tv-ottelu
1. Tyson Kidd vs. Cesaro vs. Dolph Ziggler (c) (WWE SmackDown! 14.11.) – 6 ääntä
2. The Shield vs. The Wyatt Family (WWE Raw 3.3.) – 3 ääntä
Kultainen kategoria:
- Vuoden stable
1. The Shield – 12 ääntä
2. The Authority – 6 ääntä
Vuoden tag team
1. The Usos – 10 ääntä
2. The Vaudevillains – 4 ääntä
3. The Miz & Damien Mizdow – 3 ääntä
Vuoden promootio
1. WWE – 11 ääntä
2. NJPW – 4 ääntä
Vuoden feudi
1. Dean Ambrose vs. Seth Rollins – 6 ääntä
2. Daniel Bryan vs. The Authority / Sami Zayn vs. Adrian Neville – 4 ääntä
Vuoden show
1. WWE WrestleMania XXX – 10 ääntä
2. NXT R-Evolution – 7 ääntä
Vuoden ottelu
1. Sami Zayn vs. Adrian Neville (c) (NXT R-Evolution) – 5 ääntä
2. Brock Lesnar vs. John Cena (c) (WWE SummerSlam) / The Shield vs. The Wyatt Family (WWE Elimination Chamber) – 3 ääntä
Vuoden naispainija
1. Paige – 10 ääntä
2. Charlotte – 5 ääntä
3. Candice LeRae – 3 ääntä
Vuoden painija
1. Seth Rollins – 7 ääntä
2. Daniel Bryan – 4 ääntä
3. Sami Zayn – 3 ääntä
WrestlingAlertin päivitetty palkintohistoria:
Vuoden painija
Vuoden 2007 voittaja: John Cena
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk
Vuoden 2012 voittaja: CM Punk
Vuoden 2013 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden 2014 voittaja: Seth Rollins
Vuoden naispainija
Vuoden 2007 voittaja: Beth Phoenix
Vuoden 2008 voittaja: Beth Phoenix
Vuoden 2009 voittajat: Melina, Mickie James
Vuoden 2010 voittaja: Michelle McCool
Vuoden 2011 voittaja: Beth Phoenix
Vuoden 2012 voittaja: Eve
Vuoden 2013 voittaja: AJ Lee
Vuoden 2014 voittaja: Paige
Vuoden ottelu
Vuoden 2007 voittajat: Christian vs. Samoa Joe (BFG), Steenerico vs. Briscoe Brothers (Man Up)
Vuoden 2008 voittaja: Ric Flair vs. Shawn Michaels (WWE WrestleMania XXIV)
Vuoden 2009 voittaja: The Undertaker vs. Shawn Michaels (WWE WrestleMania XXV)
Vuoden 2010 voittaja: The Undertaker vs. Shawn Michaels (WWE WrestleMania XXVI)
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk vs. John Cena (WWE Money in the Bank)
Vuoden 2012 voittaja: The Undertaker vs. Triple H (WWE WrestleMania XXVIII)
Vuoden 2013 voittaja: Brock Lesnar vs. CM Punk (WWE SummerSlam)
Vuoden 2014 voittaja: Sami Zayn vs. Adrian Neville (NXT R-Evolution)
Vuoden show
Vuoden 2007 voittajat: Armageddon (WWE), Bound for Glory (TNA)
Vuoden 2008 voittaja: WrestleMania XXIV (WWE)
Vuoden 2009 voittaja: Turning Point (TNA)
Vuoden 2010 voittaja: WrestleMania XXVI (WWE)
Vuoden 2011 voittaja: Money in the Bank (WWE)
Vuoden 2012 voittaja: WrestleMania XXVIII (WWE)
Vuoden 2013 voittaja: SummerSlam (WWE)
Vuoden 2014 voittaja: WrestleMania XXX (WWE)
Vuoden feudi
Vuoden 2007 voittaja: Matt Hardy vs. MVP
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho vs. Shawn Michaels
Vuoden 2009 voittaja: Jeff Hardy vs. CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: Rey Mysterio vs. CM Punk
Vuoden 2011 voittaja: John Cena vs. CM Punk
Vuoden 2012 voittaja: John Cena vs. The Rock
Vuoden 2013 voittaja: CM Punk vs. The Undertaker
Vuoden 2014 voittaja: Dean Ambrose vs. Seth Rollins
Vuoden promootio
Vuoden 2007 voittaja: WWE
Vuoden 2008 voittaja: WWE
Vuoden 2009 voittaja: WWE
Vuoden 2010 voittaja: WWE
Vuoden 2011 voittaja: WWE
Vuoden 2012 voittaja: WWE
Vuoden 2013 voittaja: WWE
Vuoden 2014 voittaja: WWE
Vuoden tag team
Vuoden 2007 voittajat: Cade & Murdoch, Briscoe Brothers
Vuoden 2008 voittaja: Miz 'n' Morrison
Vuoden 2009 voittaja: Jeri-Show
Vuoden 2010 voittaja: Motor City Machine Guns
Vuoden 2011 voittaja: Awesome Truth
Vuoden 2012 voittaja: Team Hell No!
Vuoden 2013 voittaja: The Shield
Vuoden 2014 voittaja: The Usos
Vuoden stable
Vuoden 2008 voittaja: Main Event Mafia
Vuoden 2009 voittaja: The Legacy
Vuoden 2010 voittaja: Nexus
Vuoden 2011 voittaja: New Nexus
Vuoden 2012 voittaja: The Shield
Vuoden 2013 voittaja: The Shield
Vuoden 2014 voittaja: The Shield
Vuoden tv-ottelu
Vuoden 2009 voittaja: Edge vs. John Morrison (SmackDown!)
Vuoden 2010 voittaja: AJ Styles vs. Kurt Angle (iMPACT!)
Vuoden 2011 voittaja: The Miz vs. John Morrison (Raw)
Vuoden 2012 voittaja: CM Punk vs. Daniel Bryan (Raw)
Vuoden 2013 voittaja: CM Punk vs. John Cena (Raw)
Vuoden 2014 voittaja: Tyson Kidd vs. Cesaro vs. Dolph Ziggler (SmackDown!)
Vuoden tv-show
Vuoden 2009 voittaja: SmackDown!
Vuoden 2010 voittaja: Raw
Vuoden 2011 voittaja: Raw
Vuoden 2012 voittaja: Raw
Vuoden 2013 voittaja: Raw
Vuoden 2014 voittaja: NXT
Vuoden segmentti
Vuoden 2007 voittaja: "I will never retire!"
Vuoden 2008 voittaja: Ric Flairin jäähyväiset
Vuoden 2009 voittaja: The Abraham Washington Show
Vuoden 2010 voittaja: Nexusin debyytti
Vuoden 2011 voittaja: Pipe Bomb
Vuoden 2012 voittaja: Brock Lesnarin paluu
Vuoden 2013 voittaja: CM Punk kaataa Paul Bearerin tuhkat The Undertakerin ylle
Vuoden 2014 voittaja: Hulk Hogan, Stone Cold ja The Rock avaavat WrestleMania XXX:n
Vuoden selostaja
Vuoden 2007 voittaja: JBL
Vuoden 2008 voittaja: Jim Ross
Vuoden 2009 voittaja: Matt Striker
Vuoden 2010 voittaja: Michael Cole
Vuoden 2011 voittaja: Booker T
Vuoden 2012 voittaja: JBL
Vuoden 2013 voittaja: JBL
Vuoden 2014 voittaja: JBL
Vuoden manageri
Vuoden 2008 voittaja: Ezekiel Jackson
Vuoden 2009 voittaja: Natalya
Vuoden 2010 voittaja: Vickie Guerrero
Vuoden 2011 voittaja: Ricardo Rodriguez
Vuoden 2012 voittaja: Paul Heyman
Vuoden 2013 voittaja: Paul Heyman
Vuoden 2014 voittaja: Paul Heyman
Vuoden promottaja
Vuoden 2007 voittaja: Christian
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: The Miz
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk
Vuoden 2012 voittaja: CM Punk
Vuoden 2013 voittaja: Paul Heyman
Vuoden 2014 voittaja: Paul Heyman
Vuoden debytantti
Vuoden 2007 voittaja: Santino Marella
Vuoden 2008 voittaja: Evan Bourne
Vuoden 2009 voittaja: Sheamus
Vuoden 2010 voittaja: Wade Barrett
Vuoden 2011 voittaja: Sin Cara
Vuoden 2012 voittaja: Ryback
Vuoden 2013 voittaja: Bray Wyatt
Vuoden 2014 voittaja: Rusev
Vuoden kehittynein painija
Vuoden 2007 voittaja: Jeff Hardy
Vuoden 2008 voittaja: The Miz
Vuoden 2009 voittaja: John Morrison
Vuoden 2010 voittaja: The Miz
Vuoden 2011 voittaja: Cody Rhodes
Vuoden 2012 voittaja: Dolph Ziggler
Vuoden 2013 voittaja: Roman Reigns
Vuoden 2014 voittaja: Paige
Vuoden yliarvostetuin painija
Vuoden 2007 voittaja: Batista
Vuoden 2008 voittaja: Batista
Vuoden 2009 voittaja: John Morrison
Vuoden 2010 voittaja: Ted DiBiase
Vuoden 2011 voittaja: Christian
Vuoden 2012 voittaja: Ryback
Vuoden 2013 voittaja: Dolph Ziggler
Vuoden 2014 voittaja: Bray Wyatt
Vuoden aliarvostetuin painija
Vuoden 2008 voittaja: The Big Show
Vuoden 2009 voittaja: Sheamus
Vuoden 2010 voittaja: Rey Mysterio
Vuoden 2011 voittaja: Alberto Del Rio
Vuoden 2012 voittaja: Sheamus
Vuoden 2013 voittaja: Ryback
Vuoden 2014 voittaja: Randy Orton
Vuoden "mark out moment"
Vuoden 2008 voittaja: Jeff Hardyn mestaruusvoitto
Vuoden 2009 voittaja: CM Punkin MITB-lunastus
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryanin paluu
Vuoden 2011 voittaja: CM Punkin mestaruusvoitto Money in the Bankissa
Vuoden 2012 voittaja: Yleisön luoma tunnelma WrestleManian jälkeisessä Raw'ssa
Vuoden 2013 voittaja: Daniel Bryanin mestaruusvoitto SummerSlamissa
Vuoden 2014 voittaja: Daniel Bryanin mestaruusvoitto WrestleManiassa
Vuoden spotti
Vuoden 2009 voittaja: John Cenan lento spottivaloon
Vuoden 2010 voittaja: Kurt Anglen moonsault Lockdownissa
Vuoden 2011 voittaja: Ricardo Rodriguezin lento TLC:ssä
Vuoden 2012 voittaja: Brock Lesnarin loikka Extreme Rulesissa
Vuoden 2013 voittaja: Bryan iskee Cenalle Busaiku Kneen SummerSlamissa
Vuoden 2014 voittaja: Seth Rollinsin loikka Extreme Rulesissa
Vuoden uutinen
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryanin potkut
Vuoden 2011 voittaja: Edgen eläköityminen
Vuoden 2012 voittaja: Jerry Lawlerin sydänkohtaus Raw'ssa
Vuoden 2013 voittaja: Paul Bearerin kuolema
Vuoden 2014 voittaja: CM Punkin UFC-sopimus
Vuoden gimmick
Vuoden 2007 voittaja: AJ Styles
Vuoden 2008 voittaja: Edge
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: CM Punk
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk
Vuoden 2012 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden 2013 voittaja: Bray Wyatt
Vuoden 2014 voittaja: Dean Ambrose
Vuoden paluu
Vuoden 2007 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2008 voittaja: John Cena
Vuoden 2009 voittaja: Christian
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden 2011 voittaja: The Rock
Vuoden 2012 voittaja: Brock Lesnar
Vuoden 2013 voittaja: Goldust
Vuoden 2014 voittaja: The Ultimate Warrior
Vuoden heel
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2010 voittaja: Wade Barrett
Vuoden 2011 voittaja: The Miz
Vuoden 2012 voittaja: Bobby Roode
Vuoden 2013 voittaja: Bully Ray
Vuoden 2014 voittaja: Seth Rollins
Vuoden face
Vuoden 2008 voittaja: Shawn Michaels
Vuoden 2009 voittaja: Jeff Hardy
Vuoden 2010 voittaja: John Cena
Vuoden 2011 voittaja: Zack Ryder
Vuoden 2012 voittaja: Joseph Park
Vuoden 2013 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden 2014 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden turn
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: Jeff Hardy
Vuoden 2011 voittaja: R-Truth
Vuoden 2012 voittaja: CM Punk
Vuoden 2013 voittaja: Triple H
Vuoden 2014 voittaja: Seth Rollins
Vuoden lopetusliike
Vuoden 2007 voittaja: Sweet Chin Music
Vuoden 2008 voittaja: Air Bourne
Vuoden 2009 voittajat: RKO, Gutwrench powerbomb
Vuoden 2010 voittaja: RKO
Vuoden 2011 voittaja: RKO
Vuoden 2012 voittaja: Kimura lock
Vuoden 2013 voittaja: Busaiku Knee
Vuoden 2014 voittaja: Curb Stomp
Big Daddy V -muistopalkinto
Vuoden 2007 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2008 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2009 voittaja: The Great Khali
Vuoden 2010 voittaja: The Undertaker
Vuoden 2011 voittaja: The Great Khali
Vuoden 2012 voittaja: Brodus Clay
Vuoden 2013 voittaja: The Great Khali
Vuoden 2014 voittaja: The Great Khali
Vuoden huonontunein painija
Vuoden 2010 voittaja: The Undertaker
Vuoden 2011 voittaja: Matt Hardy
Vuoden 2012 voittaja: Mr. Anderson
Vuoden 2013 voittaja: The Miz
Vuoden 2014 voittaja: Kane
Vuoden pettymys
Vuoden 2008 voittaja: CM Punkin kohtelu
Vuoden 2009 voittajat: CM Punkin kohtelu, Sheamuksen mestaruusvoitto
Vuoden 2010 voittaja: Free or Fired -kuvion bookkaus
Vuoden 2011 voittaja: Christianin ensimmäinen maailmanmestaruuskausi
Vuoden 2012 voittaja: 18 Seconds
Vuoden 2013 voittaja: Rybackin kohtalo
Vuoden 2014 voittaja: Royal Rumble -ottelu
Vuoden huonoin gimmick
Vuoden 2007 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2008 voittaja: The Great Khali
Vuoden 2009 voittaja: Tyler Reks
Vuoden 2010 voittaja: "All-American" Abyss
Vuoden 2011 voittaja: Michael Cole
Vuoden 2012 voittaja: Natalya
Vuoden 2013 voittaja: Big Show
Vuoden 2014 voittaja: Cesaro
Vuoden huonoin segmentti
Vuoden 2007 voittaja: Mr. McMahonin kuolema
Vuoden 2008 voittaja: The Great Khali Kiss Cam
Vuoden 2009 voittaja: The Abraham Washington Show
Vuoden 2010 voittaja: Pee-wee Hermanin Raw-esiintyminen
Vuoden 2011 voittaja: Jim Rossin ja Michael Colen räppibattle
Vuoden 2012 voittaja: Mae Young synnyttää Hornswogglen
Vuoden 2013 voittaja: Miz TV w/ Total Divas
Vuoden 2014 voittaja: Kathie Lee Giffordin ja Hoda Kotbin Raw-esiintyminen
Vuoden huonoin feudi
Vuoden 2007 voittaja: Batista vs. The Great Khali
Vuoden 2008 voittaja: Armando Alejandro Estrada vs. Colin Delaney
Vuoden 2009 voittaja: Hornswoggle vs. Chavo Guerrero
Vuoden 2010 voittaja: Edge vs. Kane
Vuoden 2011 voittaja: Michael Cole vs. Jerry Lawler & Jim Ross
Vuoden 2012 voittaja: AJ-skandaali
Vuoden 2013 voittaja: Aces and Eights vs. TNA
Vuoden 2014 voittaja: Brie Bella vs. Nikki Bella
Vuoden huonoin ottelu
Vuoden 2007 voittaja: Hornswoggle vs. The Great Khali (WWE Survivor Series)
Vuoden 2008 voittaja: Chavo Guerrero vs. Kane (WWE WrestleMania XXIV)
Vuoden 2009 voittaja: Santina Marella vs. Vickie Guerrero (WWE Extreme Rules)
Vuoden 2010 voittaja: Mr. McMahon vs. Bret Hart (WWE WrestleMania XXVI)
Vuoden 2011 voittaja: Jerry Lawler vs. Michael Cole (WWE WrestleMania XXVII)
Vuoden 2012 voittaja: John Cena vs. John Laurinaitis (WWE Over the Limit)
Vuoden 2013 voittaja: Big Show vs. Randy Orton (WWE Survivor Series)
Vuoden 2014 voittaja: Team Fox vs. Team Paige (WWE Survivor Series)
Mitä mieltä olette voittajista? Menikö jokin pysti väärään osoitteeseen? Entä menikö jokin pysti nimenomaan sille, joka/mikä sen myös ansaitsi? Itse osallistun keskusteluun myöhemmin.
-
luulokuningas
- Viestit: 813
- Liittynyt: Ma 23.02.2004 18:52
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Itse en kyllä ymmärrä Khalia vuoden huonoimpana painijana. Siis onhan hän ollut aivan p**ka, mutta eihän häntä miltei edes nähnytkään viimeisten parin kuukauden ajan WWE:ssä, mitä siellä oli.
Muuten ihan tyytyväinen. Etenkin vuoden painija meni niin oikeaan osoitteeseen omasta mielestä.
Muuten ihan tyytyväinen. Etenkin vuoden painija meni niin oikeaan osoitteeseen omasta mielestä.
"Sometime people think you have to take viagra because you have to or you need to. I take viagra because I can."
-Teddy Long
-Teddy Long
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Liian paljon liian aikaisin on tuo Rollinsin vuoden painija pysti. Lisäksi hämmästyttää kovin, että vuoden otteluksi valikoitui joku WWE:n maksutapahtumien ulkopuolelta.
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Jos olisit nähnyt tuon ottelun, niin et hämmästelisi yhtään.What kirjoitti:Lisäksi hämmästyttää kovin, että vuoden otteluksi valikoitui joku WWE:n maksutapahtumien ulkopuolelta.
Hyvät listat. En valita. Paitsi Ambrose "Vuoden gimmick", no joo. Eipä mulla siihen parempaakaan vaihtoehtoa ollut, joten...
-
DeadManWalking
- WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
- Viestit: 8632
- Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
- Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Mulle tuli mieleen eräs tuore gimmick. The Undertaker -niminen painija esittää kuollutta miestä, ihme ettei valittu?!Ravenwood kirjoitti:Eipä mulla siihen parempaakaan vaihtoehtoa ollut, joten...
Ihme muuten ettei vuoden heel -palkinnon kohdassa äänestetty Paul Heymania juurikaan (ollenkaan?). Vai johtuuko siitä että sai tuohon manageri -kohtaan niin paljon ääniä. Itsehän pidän Heymiestä yhtenä kaikkien aikojen parhaista heeleistä mitä koko bisneksessä pyörii. Sopivan niljakas mulkvisti joka ajelee vain omaa etuaan. Jos WWE:llä olisi yhtään pelisilmää, niin kayfabessa Heyman toimisi kuin Star Warsin kansleri Palpatine, ja yrittäisi vähitellen hivuttautua kohti WWE:n johtoporrasta ja äijä yrittäisi kaapata vallan koko kioskissa itselleen.
Noh, liekö WWE:llä sitten hinkua katsella asiaa näin pitkällä tähtäimellä, mutta olisihan tuo mielenkiintoista.
Four passes break any defenseRiveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä.
-
MR.Off Topic
- Viestit: 3971
- Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
- Paikkakunta: GODLAND
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
WWE ollut kokovuoden jokseenkin rampautunut ja Rollins on tullut ja kantanut promootio periaatteessa harteillaan. En nyt tarkoita sitä, että mies olisi ollut se suurin tähti ja jonkinlainen naama promootiolle, mutta on koko vuoden ollut eräänlainen tukipilari. Työhevonen, juhta ja vetänyt kaikkea muuta perässä ja tarjonnut varmaa viihdettä kokoajan. Loppuvuodesta loistanut. Jumala olisi luultavasti myös äänestänyt Rollinsia WWE:n parhaaksi.What kirjoitti:Liian paljon liian aikaisin on tuo Rollinsin vuoden painija pysti.
Jumala unohti äänestää, joten siitä en voi valittaa kuin itseäni. Olen iloinen kuitenkin NXT:n kahmittua paljon palkintoja, vaikkakin vuoden feudi olisi tosiaan sinne myös saanut mennä. Omat ääneni olisivat sisältäneet varmaan aika paljon NJPW:hen liittyvää, joten tuskin olisin tuloksiin vaikuttanut.
onneksi pystyn vielä vaikuttaan tän v***n "jumalan" kirjotuksiin...
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Hyvin on Rollinsin pää tuntunut kestävän koko ajan kasvaneen vastuun, mutta ymmärrän kyllä, että tämä palkinto on toistaiseksi monumentaalisin koetinkivi. Kunhan ei nyt ylpistyisi liiaksi...What kirjoitti:Liian paljon liian aikaisin on tuo Rollinsin vuoden painija pysti. Lisäksi hämmästyttää kovin, että vuoden otteluksi valikoitui joku WWE:n maksutapahtumien ulkopuolelta.
Ei paljoa yllätyksiä tuloksissa. Luulokuninkaan kanssa samaa mieltä Khalista, vähän enemmän olisi saanut äänestäjillä olla yritystä. Onneksi ensi vuonna taitaa olla pakko.
Rollinsin "vuoden painija" -titteli on siinä rajoilla ettei olisi Whatin kommentin mukaista yliarvostusta - samaa problematisoin jo päädyttyäni ukkoa äänestämään - mutta kyllä selvin "too much too soon" -keissi oli jossain Ziggler-SurSerin veroisessa massahysteriassa valittu NXT-kohtaaminen vuoden otteluna. Olihan se kaikin puolin mallikelpoinen mättö, mutta c'mon, farmi on kuitenkin farmi. Joku kyynikko voi tähän kommentoida ettei Zaynilla ja Nevillellä edes välttämättä ole mahdollisuutta otella yhtä hienoja matseja isossa E:ssä, mutta paskanmarjat sanon minä. Väärin voitettu, ei me suomalaiset vain osata, tämä Alertin hommakin kuin pienoisversio Urheilugaalasta.
Ai niin, loppuun
kaikille vätyksille jotka jättivät äänensä antamatta, ja teitä oli paljon. "Ei olisi kuitenkaan vaikuttanut lopputuloksiin" on huono tekosyy - näissä karkeloissa kiinnostavinta antia on kuitenkin vastausten vertailu, ei niinkään se, kuka kerää kollektiivisen gloorian.-
MR.Off Topic
- Viestit: 3971
- Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
- Paikkakunta: GODLAND
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Toisaalta olisi ollut epäreilua äänestää. Kuka olisi uskaltanut äänestää toisin kuin Jumala?
v***u mikä ylimielinen mul**u.. Camoon guys tehkää jotain.
v***u mikä ylimielinen mul**u.. Camoon guys tehkää jotain.
-
luulokuningas
- Viestit: 813
- Liittynyt: Ma 23.02.2004 18:52
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Haetaanko tällä gimmickillä jotain jännää palkintoa ensawardseihin vai onko tämä joku sosiaalinen koe?MR.Off Topic kirjoitti:v***u mikä ylimielinen mul**u.. Camoon guys tehkää jotain.
"Sometime people think you have to take viagra because you have to or you need to. I take viagra because I can."
-Teddy Long
-Teddy Long
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Kukaan ei estä sitä, että täyttää vastauslomakkeen vielä jälkikäteen. Tuloksiin ei voi enää vaikuttaa, mutta so what? 
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Itse äänestin Khalia koska hän oli mielestäni koko rosterin heikoin painija, vaikkei paljoa näkynytkään. Eikös poissaolonkin voi tulkita niin, että mies ei vain ollut tarpeeksi hyvä esiintymään, kun takana ei kuitenkaan ollut loukkaantumista tai muuta vastaavaa? Mielestäni Khali oli tänä vuonna(kin) sellainen painija jolle ei ollut mitään käyttöä ja ne harvat kerratkin, kun hän esiintyi, olivat mielestäni surkeaa katsottavaa. Eikö tämän voi siis tulkita niin, että Khali vain sattui olemaan huonoin?Saimou kirjoitti:Ei paljoa yllätyksiä tuloksissa. Luulokuninkaan kanssa samaa mieltä Khalista, vähän enemmän olisi saanut äänestäjillä olla yritystä. Onneksi ensi vuonna taitaa olla pakko.
Oli todella vaikeaa päättää ketä äänestää, koska tuolla rosterissa ei yksinkertaisesti ole ketään joka olisi ollut ylitse muiden. Cena oli hyvä muttei minkäänlainen vetonaula, Bryan vietti about puolet vuodesta lasaretissa ja Orton oli kovin epämielenkiintoinen suuren osan vuodesta. Eipä noiden kolmen jälkeen sitten jääkään kuin nuoria kavereita jäljelle ehdokkaiksi.Saimou kirjoitti:Rollinsin "vuoden painija" -titteli on siinä rajoilla ettei olisi Whatin kommentin mukaista yliarvostusta - samaa problematisoin jo päädyttyäni ukkoa äänestämään - mutta kyllä selvin "too much too soon" -keissi oli jossain Ziggler-SurSerin veroisessa massahysteriassa valittu NXT-kohtaaminen vuoden otteluna. Olihan se kaikin puolin mallikelpoinen mättö, mutta c'mon, farmi on kuitenkin farmi.
Vuoden ottelu taas on niin.. no.. niin ja näin. Toisaalta tuo oli todella hyvä matsi mutta, kuten sanoit, NXT on kuitenkin farmi. Tämän takia en itse kyseistä ottelua äänestänyt, mutta ymmärrän kuitenkin miksi jotkut sitä äänestivät, sillä olihan se hieno mittelö.
Myhvatte kirjoitti:pitäisi kai olla iloinen että Cena ei pistänyt sekä Lesnaria että Rollinsia taputtamaan, pukenut molempia mekkoihin ja pannut p*****seen, samalla vitsaillen Summerslamin beatdownista.
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Itse en vain pysty sulattamaan tuota Khalin äänestystä. Ihan selvästi nyt tässä yritettiin hakea Khalille jotain "muistopalkintontoa". Ja tuo on ihan p**ka argumentti, että äänestää Khalia sen takia, ettei häntä käytetty juuri yhtään ruudussa. Eikö tällä periaatteella esim. Zack Ryder olisi ansainnut "Vuoden huonoin painija" -palkinnon?
Rollinsiin taasen suhtauduin ensin erittäin skeptisesti, mutta eräs alkoholisti tuolla skypen puolella takoi järkeä päähäni aika hyvin. Tämä mysteerimies saa itse selittää asiansa, jos jollakulla kiinnostaa.
Rollinsiin taasen suhtauduin ensin erittäin skeptisesti, mutta eräs alkoholisti tuolla skypen puolella takoi järkeä päähäni aika hyvin. Tämä mysteerimies saa itse selittää asiansa, jos jollakulla kiinnostaa.
Big Show ja Kane
Make wrestlingalert rage again
Make wrestlingalert rage again
Re: TULOKSET: WrestlingAwards 2014
Mutta Ryderissa on se ero, että häntä seuraa mielellään. Khali sen sijaan näyttää kaverilta joka kävelee puujaloilla eikä kuvioista irtoa oikein mitään positiivista. Itse näen vuoden huonoimman painijan palkinnon kysymyksenä "kenet bookkaisit vihoviimeisimpänä mihinkään kuvioon", ja omalla kohdallani tähän vastaus on Khali.ViiZei kirjoitti:Itse en vain pysty sulattamaan tuota Khalin äänestystä. Ihan selvästi nyt tässä yritettiin hakea Khalille jotain "muistopalkintontoa". Ja tuo on ihan p**ka argumentti, että äänestää Khalia sen takia, ettei häntä käytetty juuri yhtään ruudussa. Eikö tällä periaatteella esim. Zack Ryder olisi ansainnut "Vuoden huonoin painija" -palkinnon?
Rollinsiin taasen suhtauduin ensin erittäin skeptisesti, mutta eräs alkoholisti tuolla skypen puolella takoi järkeä päähäni aika hyvin. Tämä mysteerimies saa itse selittää asiansa, jos jollakulla kiinnostaa.
Myhvatte kirjoitti:pitäisi kai olla iloinen että Cena ei pistänyt sekä Lesnaria että Rollinsia taputtamaan, pukenut molempia mekkoihin ja pannut p*****seen, samalla vitsaillen Summerslamin beatdownista.