Merovingi kirjoitti:
Pokémonin sanominen yksinkertaiseksi on aika hauskaa. Ymmärrän kyllä mitä sillä haetaan takaa, sillä voihan sen vetää aika yksinkertaisella asenteella läpi, mutta siitä voi myös saada todella monimutkaista ja aikaa vievää puuhaa. Etenkin se sellaiseksi muuttuu, jos haluaa tosissaan pärjätä muita ihmisiä vastaan netin kautta pelatessa. Siellä vedetään aika häröä optimointia ja minmaxausta, jossa kärsimättömämpi luovuttaa nopeasti.
Jos sellaiset termit kuin Effort Value, Nature, Individual Value, Breeding ja Tiers eivät ole tuttuja, niin perehtykää jos huvittaa. Se kertoo, kuinka häröä Pokémon voi yksinkertaisen pintansa alla olla.
IV:t esimerkiksi määrittävät millaisen arvon taskuhirviösi saa statseihin - siis hipareihin, speediin jne. Näitä sitten aletaan minmaxaamaan breedaamalla useita sukupolvia monsuja keskenään, jotta vanhemmille saadaan erinomaiset IV-arvot, jotka sitten toivon mukaan (tähän on olemassa apuja pelin sisällä) periytyvät näiden jälkeläiselle. Tässä samalla pitäisi saada myös sopiva Nature eli luonteenpiirre myös tälle arjalaisen rodunjalostuksen huipentumalle. Mahdollisesti myös poksulle muuten poisolevia liikkeitä. ns. egg moveja, joita Pokemon voi saada toiselta vanhemmaltaan, vaikka poksu ei normaalisti levuttamalla niitä oppisi. Esimerkiksi Charizard ei normaalisti opi Dragon Dance -liikettä, mutta breedauksella se voi sellaisen oppia.
Sairaammaksi tämä menee, kun tajuaa, että poksuja on yhdessä tiimissä kuusi. Roolituksia on useita ja sitten pitäisi olla myös countterit vastustajalle. Pelkästään kuuden Pokemonin saaminen arjalaiseksi huipputuotteeksi vie aikaa - sitten pitäisi vielä saada ne tasolle 100. Mieti kun pitäisi olla mieluusti monta eri tiimikombinaatiota.. Sitten on vielä tuplataistelut, jotka ovat taas ihan oma maailmansa. Yksinotteluissa hyödyllinen poksu voi olla täyttä paskaa kaksintaisteluissa ja päinvastoin.
Meinasin itsekin kirjoittaa tuosta, mutten jaksanut. Itse pelasin Pokémonia netissä DS:llä ja simulaattori-ohjelmilla (mm. NetBattle, Pokémon Online ja Shoddy Battle) kilpailullisesti parin-kolmen vuoden ajan lukiossa ja aina hymähdän, kun ihmiset sanovat niitä ns. lastenpeleiksi tai yksinkertaisiksi jne. Toki, peleissä on naurettavan helppo vetää ingame, eli salipäälliköt ja Elite 4 läpi pelkästään leveluppaamalla, mutta toisia pelaajia vastaan pärjääminen onkin jo sitten ihan toinen juttu. Itse asiassa Pokémon Emeraldista lähtien myös itse peleihin on laitettu Battle Frontier (taisi olla Battle Subway -nimellä Black/Whitessä), joka tarjoaa jo parhaimmillaan erittäin haastavaa pelaamista ja siellä ei pitkälle pötki randomisti koulutetuilla/kasvatetuilla Poksuilla.
Toisia pelaajia vastaan pelaaminen kilpailullisesti on hyvinkin monipuolista ja vaatii helvetisti suunnittelua, kuten sanoit. Sitten vieläpä ns. hyvien yksilöiden hankkiminen (eli joilla on täydet IV:t jokaisessa statsissa ja oikea nature) ja tuohon päälle vielä EV-kouluttaminen on hyvinkin aikaa vievää ja tarkkaa puuhaa. Jos jotain kiinnostaa enempää niin mm.
Smogon-niminen sivusto tarjoaa ihan mielenkiintoista juttua kilpailullisesta Pokémon-pelaamisesta.
Itse kuitenkin lopetin tuon kilpailullisen Pokémonin pelaamisen muutama vuosi sitten kun en pitänyt viidennen ja osittain neljännenkin generaation tuomista uudistuksista enkä siitä mihin suuntaan metagame kehittyi.