Lisää westernteemaa...
70-luvulla genre oli jo suunnilleen kulutettu loppuun... kerrottavaa ei juuri enää ollut... Oli siis aika siirtyä parodioimaan sitä. Jenkithän eivät itse koskaan tajunneet sitä, kuten sielläpäin usein tapahtuu, mutta italialassa leffanteon kulttuuri oli erilaista.. se perustui aaltoihin: Joku keksi jotain ja kaikki seurasivat. 60-luvun puolessa välissä se jokin oli spagettiwestern. Kun se jokin oli kulutettu loppuun, aloitettiin parodioiminen, kun sitä seuraavaa aaltoa odoteltiin.
Niinpä westernejä parodioitiin ensimmäisenä Italiassa. (Tosin mainittakoon, että Spede oli aikoinaan hyvin mukana. Kun ensimmäiset westernparodiat tehtiin Italiassa aivan 60-luvun lopussa, Spede julkaisi omansa 1970.) Jopa Sergio Leone tuli bisnekseen mukaan 1973 tuottamalla (ja osin kirjoittamalla, sekä ohjaamalla leffan, vaikkakin ilman creditsejä) Il Mio nome è Nessunon (suomeksi Nimeni on Nobody). Siinä vaiheessa pääosassa esiintynyt Terence Hill oli jo ehtinyt tehdä jonkinlaisen kumppaninsa Bud Spencerin kanssa Lo chiamavano Trinitàn (suomeksi Nimeni on Trinity). Jos joku on nähnyt jonkin Terence Hillin ja Bud Spencerin elokuvan, tietää kyllä heti mistä on kyse...
Terence Hill on Trinity, eli jonkinlainen legendaarinen lännensankari, jonka suuri elämäntehtävä on tappaa aikaa ("I'm already busy doing nothing."). Hänen veljensä, Bambino (Bud Spencer), on lainsuojaton, jonka suunnitelmiin Trinity sotkeutuu. Hommassa ei ole paljoakaan järkeä, mutta omalla slapsticktyylillään, ne leffat toimivat. Jenkit ihastuivat Trinityn hahmoon niin paljon, että päättivät sitten nimetä monta leffaa hänen mukaansa, vaikka hahmo ei niissä esiintynytkään (ainakaan sillä nimellä). Osin jopa alkuperäistä Trinityä vanhemmat leffat nimettiin hänen mukaansa.
Enpä suosittele kenellekään, joka ottaa leffat liian vakavasti, mutta muuten kannattaa katsastaa ainakin pari parivaljakon leffaa. Toisin kuin esim. eilen mainitsemassani Blazing Saddlesissa, Trinityissa yritetään oikeasti parodioida westernejä, eivätkä ne ole vain oikeaan aikaan ja paikkaan sijoitettuja komedioita. Ääneen en varmaan ole koskaan niden aikana nauranut, mutta kyllä ne voittavat silti monet muut viritelmät...
Leffat
Jotain muuta... paluu westerneihin huomenna...
Katsoin tässä leffan nimeltä Nuovo Cinema Paradiso. En tiedä onko tätä koskaan edes julkaistu Suomessa, koska ainakaan IMDB ei tunnista suomalaista nimeä. Tätä leffaa ei ole kai juuri kukaan nähnyt kansainvälisestikään, koska se oli floppi jo kotimaassaan, Italiassa.
Leffa koostuu lähinnä päähenkilön lapsuuden ja nuoruuden muistoista, joista suurin osa pyörii leffateatterin ympärillä (nimen kirjaimellinen suomennos olisi kai Uusi Elokuvateatteri Paratiisi, mutta koska en osaa italiaa lainkaan, tuohon ei kannata luottaa). Leffa on mielenkiintoinen, ihmisläheinen ja loistavasti kerrottu.
Oikeastaan tuo viimeinen on se, jota halusin kommentoida... Plot dump tai exposition on osa dialogia, jossa henkilö selittää jotain, mitä hän ei normaalisti sanoisi, mutta jonka kirjoittaja on pistänyt hänet sanomaan, jotta tarina olisi järkevä katsojan kannalta.
Usein tuota pyritään välttämään ja sitä pidetäänkin hyvin tyylittömänä tai sitten jonain, mihin alennutaan vain TVssä... paitsi, että tuota leffaa katsoessani tajusin, että jenkit tekevät sitä aivan helvetisti. Tuo leffa ei syyllisty siihen lainkaan. Otetaan esimerkki leffan alusta... Pappi istuu teatterissa ja katsoo elokuvaa. Kun tulee jokin kohtaus, jota hän pitää epäsopivana, hän soittaa kelloa ja projektorin hoitaja merkitsee kohdan muistiin, jotta hän voi leikata sen myöhemmin.
Koko kohtauksessa ei ole lainkaan dialogia. Jos se oltaisiin tehty jenkkilässä, pappi olisi sanonut jollekulle, että hän menee hoitamaan sensurointivelvollisuuksiaan ja kellon merkitys olisi selvitetty perinpohjaisesti. Mitään sellaista ei kuitenkaan tarvittu, koska ohjaaja osasi selittää sen kaiken kuvilla.
Itse asiassa kuvallinen kerronta oli niin hyvää, että minulla ei ollut ongelmia ymmärtää mitään leffassa, siitä huolimatta, että leffan kieli oli Italia ja tekstitys löytyi vain ruotsiksi ja norjaksi (ruotsin osaamiseni on hyvin heikkoa). Riitti, että ymmärsin pari lausetta sieltä täältä ja kaikki oli selvää.
Muutenkin hieno elokuva. Suosittelen. Hankkiminen voi olla hiukan hankalaa, jos suhtautuu ennakkoluuloisesti tekstityksen tai dubbauksen puuttumiseen, mutta kyllä siitä pääsee yli.
Katsoin tässä leffan nimeltä Nuovo Cinema Paradiso. En tiedä onko tätä koskaan edes julkaistu Suomessa, koska ainakaan IMDB ei tunnista suomalaista nimeä. Tätä leffaa ei ole kai juuri kukaan nähnyt kansainvälisestikään, koska se oli floppi jo kotimaassaan, Italiassa.
Leffa koostuu lähinnä päähenkilön lapsuuden ja nuoruuden muistoista, joista suurin osa pyörii leffateatterin ympärillä (nimen kirjaimellinen suomennos olisi kai Uusi Elokuvateatteri Paratiisi, mutta koska en osaa italiaa lainkaan, tuohon ei kannata luottaa). Leffa on mielenkiintoinen, ihmisläheinen ja loistavasti kerrottu.
Oikeastaan tuo viimeinen on se, jota halusin kommentoida... Plot dump tai exposition on osa dialogia, jossa henkilö selittää jotain, mitä hän ei normaalisti sanoisi, mutta jonka kirjoittaja on pistänyt hänet sanomaan, jotta tarina olisi järkevä katsojan kannalta.
Usein tuota pyritään välttämään ja sitä pidetäänkin hyvin tyylittömänä tai sitten jonain, mihin alennutaan vain TVssä... paitsi, että tuota leffaa katsoessani tajusin, että jenkit tekevät sitä aivan helvetisti. Tuo leffa ei syyllisty siihen lainkaan. Otetaan esimerkki leffan alusta... Pappi istuu teatterissa ja katsoo elokuvaa. Kun tulee jokin kohtaus, jota hän pitää epäsopivana, hän soittaa kelloa ja projektorin hoitaja merkitsee kohdan muistiin, jotta hän voi leikata sen myöhemmin.
Koko kohtauksessa ei ole lainkaan dialogia. Jos se oltaisiin tehty jenkkilässä, pappi olisi sanonut jollekulle, että hän menee hoitamaan sensurointivelvollisuuksiaan ja kellon merkitys olisi selvitetty perinpohjaisesti. Mitään sellaista ei kuitenkaan tarvittu, koska ohjaaja osasi selittää sen kaiken kuvilla.
Itse asiassa kuvallinen kerronta oli niin hyvää, että minulla ei ollut ongelmia ymmärtää mitään leffassa, siitä huolimatta, että leffan kieli oli Italia ja tekstitys löytyi vain ruotsiksi ja norjaksi (ruotsin osaamiseni on hyvin heikkoa). Riitti, että ymmärsin pari lausetta sieltä täältä ja kaikki oli selvää.
Muutenkin hieno elokuva. Suosittelen. Hankkiminen voi olla hiukan hankalaa, jos suhtautuu ennakkoluuloisesti tekstityksen tai dubbauksen puuttumiseen, mutta kyllä siitä pääsee yli.
Kirjoitetaanpas parista viime aikoina katsomastani leffasta.
Goodfellas,
Elokuva jossa oikeastaan kaikki on kohdallaan. Hemmetin mukaansa vetävä tarina, katsoin koko leffan aivan silmä kovana, todella rautainen ote pitää koko leffan ajan. Roolisuorituksen ovat upeita, Ray Liotta on hyvä Henrynä, Robert De Niro on vetää taas loistavasti, mutta ehdottomasti minulle mieluisin hahmo oli tässä elokuvassa Joe Pescin esittämä Tommy. Aivan loistava hahmo ja Joe Pesci vetääkin loistavan roolin, hemmetti minä pidän Joe Pescistä. Varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista mafialeffoista.
Maailmojen Sodan kävin katsomassa ihan teatterissa. Ihan hyvähän tämä oli. Ensimmäinen tunti oli todella kiinostava, tehosteet oli tietenkin hienoja, mutta ote lipsui jossain määrin loppua kohden. Oli tietysti mukava nähdä taas Tim Robbinsia vetämässä hyvän roolin, Tom Cruise vetäisi ihan mukavan roolin. Kyllähän tämä katsoa kannattaa katsoa, vaikkei kuulukkaan aivan Spielbergin parhaisiin. Tosin pidän siitä, että joku tuntematon uhka uhkaa maailmaa. Keikkuu arvosteluasteikossa 4 tähden lieppeillä.
Tappavan ase ja Die Hardkin tuli katsottua ja ehdottomasti kumpikin toiminta viihteen parhaimmistoa. Kaikille varmasti tuutuja, niin ei näistä sitten sen enempää. Toimintaa jos etsii niin tässä varmasti kaksi hyvää vaihtoehtoa.
Bloodsport 2 ja 3 katsottiin kaverin luona yöllä, kun ei nukuttanut. Aika naurettaviahan nämä oli, mutta piti kuitenkin katsoa kun skidina pidin ihan hemmetisti Bloodsport ykkösestä. Katsottiin skidinä suurinpiirtein kesälomalla kerran päivään, niin kuin Commandoa, Terminatoreita sekä monia muita leffoja joissa pisteltiin ukkoja lakoon.
Tarkoituksena olisi käydä katsomassa Batman Begins ihan teatterissa, sen verran tuo leffa on alkanut kiinostaa. Kaverin luona aijotaan katsoa Batman - Paluu, mutta prkl ei ole vieläkään tullut, on nimittäin aikaa, kun viimeksi olen tuon nähnyt. Eihän hän tilannut sen kuin reilu kuukausi sitten..
Goodfellas,
Elokuva jossa oikeastaan kaikki on kohdallaan. Hemmetin mukaansa vetävä tarina, katsoin koko leffan aivan silmä kovana, todella rautainen ote pitää koko leffan ajan. Roolisuorituksen ovat upeita, Ray Liotta on hyvä Henrynä, Robert De Niro on vetää taas loistavasti, mutta ehdottomasti minulle mieluisin hahmo oli tässä elokuvassa Joe Pescin esittämä Tommy. Aivan loistava hahmo ja Joe Pesci vetääkin loistavan roolin, hemmetti minä pidän Joe Pescistä. Varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista mafialeffoista.
Maailmojen Sodan kävin katsomassa ihan teatterissa. Ihan hyvähän tämä oli. Ensimmäinen tunti oli todella kiinostava, tehosteet oli tietenkin hienoja, mutta ote lipsui jossain määrin loppua kohden. Oli tietysti mukava nähdä taas Tim Robbinsia vetämässä hyvän roolin, Tom Cruise vetäisi ihan mukavan roolin. Kyllähän tämä katsoa kannattaa katsoa, vaikkei kuulukkaan aivan Spielbergin parhaisiin. Tosin pidän siitä, että joku tuntematon uhka uhkaa maailmaa. Keikkuu arvosteluasteikossa 4 tähden lieppeillä.
- Spoiler: näytä
Tappavan ase ja Die Hardkin tuli katsottua ja ehdottomasti kumpikin toiminta viihteen parhaimmistoa. Kaikille varmasti tuutuja, niin ei näistä sitten sen enempää. Toimintaa jos etsii niin tässä varmasti kaksi hyvää vaihtoehtoa.
Bloodsport 2 ja 3 katsottiin kaverin luona yöllä, kun ei nukuttanut. Aika naurettaviahan nämä oli, mutta piti kuitenkin katsoa kun skidina pidin ihan hemmetisti Bloodsport ykkösestä. Katsottiin skidinä suurinpiirtein kesälomalla kerran päivään, niin kuin Commandoa, Terminatoreita sekä monia muita leffoja joissa pisteltiin ukkoja lakoon.
Tarkoituksena olisi käydä katsomassa Batman Begins ihan teatterissa, sen verran tuo leffa on alkanut kiinostaa. Kaverin luona aijotaan katsoa Batman - Paluu, mutta prkl ei ole vieläkään tullut, on nimittäin aikaa, kun viimeksi olen tuon nähnyt. Eihän hän tilannut sen kuin reilu kuukausi sitten..
"Motherfucker do that to me, he better paralyze my ass, 'cause I'd kill'a motherfucker", Jules
-
PapaShango
- Viestit: 418
- Liittynyt: Ma 22.03.2004 20:53
Dodiii, Seuraavaksi minäkin ajattelen tuon Batmanin käydä elokuvissa katsomassa, sillä onhan se sentään minun lapsuuteni kovin sankari josta pidin. Ajattelin pitää pienen putken katsomalla tuhannet kerrat peräkkäin jokaisen Batmanin ja lopuksi sitten tämän uusimman.
Tänään katselin sitten tuon Fantastic Fourin ja tiesin kyllä mitä oli tulossa. Elokuvahan oli silkkaa paskaa, kuten suurin osa aiemmistakin supersankari-leffoista, eikä kunnon tilanteita tullut kuin vasta lopussa prkl. Dr. Doom oli hirveästi toteutettu, sillä jopa minäkin olisin saanut hänestä paljon enemmän irti.
Tänään katselin sitten tuon Fantastic Fourin ja tiesin kyllä mitä oli tulossa. Elokuvahan oli silkkaa paskaa, kuten suurin osa aiemmistakin supersankari-leffoista, eikä kunnon tilanteita tullut kuin vasta lopussa prkl. Dr. Doom oli hirveästi toteutettu, sillä jopa minäkin olisin saanut hänestä paljon enemmän irti.
-
The Blasterpiece
- Viestit: 544
- Liittynyt: Ti 29.06.2004 12:04
YEAH~! Ensin tuli katottua Scary Movie 3 ja pidin leffasta, vaikka Shortya ei ollut mukana. Mutta sitten kaveri kertoi, että Anttilassa on PRedator ja se maksaa 6 euroa. Tietenkin piti lähteä ostamaan.
Ja tulihan Predator katottua. Helkutin kova leffa. Arskan parhaimmistoa Terminaattoreitten ohella. Hyvin huomaa MGS3:ssa mistä on otettu viitteitä peliin.
Ja tulihan Predator katottua. Helkutin kova leffa. Arskan parhaimmistoa Terminaattoreitten ohella. Hyvin huomaa MGS3:ssa mistä on otettu viitteitä peliin.
Kai hyppäät ainaskin Batman & Robinin yli?Dodiii, Seuraavaksi minäkin ajattelen tuon Batmanin käydä elokuvissa katsomassa, sillä onhan se sentään minun lapsuuteni kovin sankari josta pidin. Ajattelin pitää pienen putken katsomalla tuhannet kerrat peräkkäin jokaisen Batmanin ja lopuksi sitten tämän uusimman.
Jyystä apinareikääni. Olen apina.
-
PapaShango
- Viestit: 418
- Liittynyt: Ma 22.03.2004 20:53
Viimeinen editio tätä loistavaa westernsarjaani...
Pari John Waynen leffaa lisää. Tällä kertaa El Dorado ja Rio Grande. Kumpikin on vielä oman genrensä parhaimmistoa, mutta kuten edellä totesin, se ei välttämättä ole paljon. El Dorado on TOP50-westernien listalla sijalla 38 (tällä hetkellä) ja Rio Grande ilmestyy aina silloin tällöin sijalle 50 (laskutapa vaikuttanee siihen aika paljon). Ohjaajina toimivat legendaariset Howard Hawks ja John Ford...
El Dorado tehtiin vuonna 1966, mikä tarkoittaa, että John Wayne puski jo hyvin lähellä 60. ikävuottaan (hän oli 59, jos tarkkoja ollaan). Sellaisen asesankarin uskottavuus alkaa olla jo hiukan heikkoa... Hänen aisaparinsakin (Robert Mitchum) oli jo 49. James Caan, joka oli ryhmän nuorin jäsen, oli vasta 26, mutta hänet esitettiin aivan surkeana verrattuna vanhempiin tähtiin.
Leffassa on selvästi haettu jonkinlaista repäisevää otetta. Heti alkuun tapahtuu hiukan yllättävä kuolema ja Wayne haavoittuu. Yllättäen se haava muistetaan ja siitä on hänelle myöhemminkin haittaa. Kai sen tarkoitus oli yrittää asettaa Wayne tilanteeseen, jossa hän ei ole aikaisemmin ollut... mene ja tiedä.
Kaikkiaan peruskauraa, jota on yritetty parantaa pienillä gimmickeillä.
Rio Grandessa John Wayne on ratsuväen eversti, joka on saanut paskamaisen homman ja joutuu metsästämään jonkin intiaaniheimon jäänteitä, joilla on paha tapa paeta aina Meksikon puolelle. Hänen poikansa tippuu ulos West Pointista ja tulee ratsumiehenä yksikköön. Myös Waynen vaimo päättää 15 vuoden jälkeen muuttaa kasarmialueelle... ja kuinka ollakaan, juuri silloin initiaanit käyvät jälleen suunnilleen täysimittaiseen sotaan...
Peruskaura on jälleen se sana, jota käyttäisin. Leffa on vuodelta 1950, joten normaalisti antaisin kliseet anteeksi, mutta kun kyse on westernistä, niin ei pidä mennä tekemään (koska ne olivat kliseisiä jo silloin).
Suosittelen vain isoille westernfaneille.
Päivän bonus... virallinen ohjaajien vertailu... Otan joukon ohjaajia, valitsen viisi heidän (IMO) parasta leffaansa ja katsotaan kuka selviää huipulle... Miksi juuri viisi? Koska haluan valita ohjaajia, joilla on niin monta leffaa ja jos raja olisi suurempi se tiputtaisi pari suosikkiani pois (Tarantino ja Leone). 10 voisi olla objektiivisempi, mutta menköön nyt näin... Leffojen arvostelut ovat antamistani IMDB-scoreista...
Aloitettakoon siis noilla kahdella...
Quentin Tarantino:
Sergio Leone:
Sitten kolme historian arvostetuinta ohjaajaa (monin mittarein, vaikka Kurosawa tippuukin usein pois sen takia, että hänen leffansa eivät ole englanninkielisiä... kaikenlaisia natseja sitä löytyykin...)
Stanley Kubrick:
Aflred Hitchcock:
Akira Kurosawa:
Hmm... jostain syystä en ole äänestänyt kovin montaa Kurosawan leffaa... Muuten olisi voinut tulla vieläkin parempi... noh... Yksi piste Kubrickin yli kuitenkin.
Pari henk. koht. suosikkia...
Terry Gilliam:
Tim Burton:
Sitten jatketaan B-squadilla...
Steven Spielberg:
James Cameron:
Coen brothers:
Francis Ford Coppola:
Brian de Palma:
Clint Eastwood:
Ron Howard:
Peter Jackson:
Charlie Chaplin:
David Lynch:
Sam Raimi:
Martin Scorsese:
Ridley Scott:
Tony Scott:
Oliver Stone:
Billy Wilder:
Robert Zemeckis:
Mel Brooks:
David Carpenter:
Kevin Smith:
Tuosta puuttuu aika monta actionohjaajaa ja mahdollisesti myös joitain komediaohjaajia... Myös B-ohjaajia puuttunee, mutta eiköhän tuossa ole jo parhaat...
TOP 5 ohjaajaa ovat siis:
Pari John Waynen leffaa lisää. Tällä kertaa El Dorado ja Rio Grande. Kumpikin on vielä oman genrensä parhaimmistoa, mutta kuten edellä totesin, se ei välttämättä ole paljon. El Dorado on TOP50-westernien listalla sijalla 38 (tällä hetkellä) ja Rio Grande ilmestyy aina silloin tällöin sijalle 50 (laskutapa vaikuttanee siihen aika paljon). Ohjaajina toimivat legendaariset Howard Hawks ja John Ford...
El Dorado tehtiin vuonna 1966, mikä tarkoittaa, että John Wayne puski jo hyvin lähellä 60. ikävuottaan (hän oli 59, jos tarkkoja ollaan). Sellaisen asesankarin uskottavuus alkaa olla jo hiukan heikkoa... Hänen aisaparinsakin (Robert Mitchum) oli jo 49. James Caan, joka oli ryhmän nuorin jäsen, oli vasta 26, mutta hänet esitettiin aivan surkeana verrattuna vanhempiin tähtiin.
Leffassa on selvästi haettu jonkinlaista repäisevää otetta. Heti alkuun tapahtuu hiukan yllättävä kuolema ja Wayne haavoittuu. Yllättäen se haava muistetaan ja siitä on hänelle myöhemminkin haittaa. Kai sen tarkoitus oli yrittää asettaa Wayne tilanteeseen, jossa hän ei ole aikaisemmin ollut... mene ja tiedä.
Kaikkiaan peruskauraa, jota on yritetty parantaa pienillä gimmickeillä.
Rio Grandessa John Wayne on ratsuväen eversti, joka on saanut paskamaisen homman ja joutuu metsästämään jonkin intiaaniheimon jäänteitä, joilla on paha tapa paeta aina Meksikon puolelle. Hänen poikansa tippuu ulos West Pointista ja tulee ratsumiehenä yksikköön. Myös Waynen vaimo päättää 15 vuoden jälkeen muuttaa kasarmialueelle... ja kuinka ollakaan, juuri silloin initiaanit käyvät jälleen suunnilleen täysimittaiseen sotaan...
Peruskaura on jälleen se sana, jota käyttäisin. Leffa on vuodelta 1950, joten normaalisti antaisin kliseet anteeksi, mutta kun kyse on westernistä, niin ei pidä mennä tekemään (koska ne olivat kliseisiä jo silloin).
Suosittelen vain isoille westernfaneille.
Päivän bonus... virallinen ohjaajien vertailu... Otan joukon ohjaajia, valitsen viisi heidän (IMO) parasta leffaansa ja katsotaan kuka selviää huipulle... Miksi juuri viisi? Koska haluan valita ohjaajia, joilla on niin monta leffaa ja jos raja olisi suurempi se tiputtaisi pari suosikkiani pois (Tarantino ja Leone). 10 voisi olla objektiivisempi, mutta menköön nyt näin... Leffojen arvostelut ovat antamistani IMDB-scoreista...
Aloitettakoon siis noilla kahdella...
Quentin Tarantino:
- Pulp Fiction 10
- Reservoir Dogs 10
- Kill Bill vol 1 9
- Kill Bill vol 2 8
- Jackie Brown 7
Sergio Leone:
- The Good, the Bad and the Ugly 10
- Once Upon a Time in the West 10
- Fistful of Dollars 10
- For a Few Dollars More 8
- Once Upon a Time in America 8
Sitten kolme historian arvostetuinta ohjaajaa (monin mittarein, vaikka Kurosawa tippuukin usein pois sen takia, että hänen leffansa eivät ole englanninkielisiä... kaikenlaisia natseja sitä löytyykin...)
Stanley Kubrick:
- Dr. Strangelove... 10
- Full Metal Jacket 10
- Clockwork Orange 9
- Paths of Glory 9
- The Shining 9
Aflred Hitchcock:
- Rear Window 10
- Psycho 9
- Strangers on a Train 9
- Birds 9
- Rope 9
Akira Kurosawa:
- Yojimbo 10
- Rashomon 10
- Shichinin no samurai 10
- Kumonosu jô 10
- Ran 8
Hmm... jostain syystä en ole äänestänyt kovin montaa Kurosawan leffaa... Muuten olisi voinut tulla vieläkin parempi... noh... Yksi piste Kubrickin yli kuitenkin.
Pari henk. koht. suosikkia...
Terry Gilliam:
- Monty Python and the Holy Grail 10 (yhteistyössä Jonesin kanssa)
- Twelve Monkeys 9
- Adventures of Baron Munchausen 8
- Fisher King 8
- Meaning of Life 8 (jälleen yhteistyössä Jonesin kanssa)
Tim Burton:
- Big Fish 10
- Ed Wood 10
- Batman 9
- Batman Returns 9
- Sleepy Hollow 8
Sitten jatketaan B-squadilla...
Steven Spielberg:
- Indiana Jones and the Temple of Doom 10
- Raiders of the Lost Ark 9
- Saving Private Ryan 9
- Jaws 9
- Schindler's List 9
James Cameron:
- Aliens 9
- Terminator 8
- Terminator 2 7
- True Lies 6
- Titanic 5
Coen brothers:
- Big Lebowski 10
- Fargo 8
- O Brother, Where Art Thou? 8
- Raizing Arizona 7
- Intolerable Cruelty 5 (tosin, en muista nähneeni, mutta kai minä sitten olen, kun kerran olen sille äänenikin antanut...)
Francis Ford Coppola:
- The Godfather 9
- The Godfather Part II 9
- Apocalypse Now 8
- Godfather Part III 7
- Dracula 7
Brian de Palma:
- Scarface 9
- The Untouchables 8
- Raising Cain 8
- Carlito's Way 8
- Mission Impossible 6
Clint Eastwood:
- The Unforgiven 10
- Mystic River 9
- Outlaw Josey Wales 8
- High Plains Drifter 8
- A Perfect World 7
Ron Howard:
- Willow 8
- Backdraft 7
- Beautiful Mind 7
- Parenthood 6
- Ransom 6
Peter Jackson:
- Meet the Feebles 9 (hmm... mitähän olen ajatellut...)
- Forgotten Silver 8
- Braindead 7
- Lord of the Rings: Fellowship of the Ring 7
- Lord of the Rings: Two Towers 6
Charlie Chaplin:
- Great Dictator 9
- Modern Times 9
- City Lights 9
- Gold Rush 8
- The Immigrant 8
David Lynch:
- Straight Story 9
- Elephant Man 7
- Mulholland Dr. 7
- Twin Peaks: Fire Walk With Me 7
- Eraserhear 7
Sam Raimi:
- Army of Darkness 9
- Evil Dead II 8
- The Quick and the Dead 8 (olenko ainoa, joka tästä piti?)
- Evil Dead 8
- Spider-Man 7
Martin Scorsese:
- Raging Bull 9
- Taxi Driver 8
- Goodfellas 8
- Casino 8
- Mean Streets 8
Ridley Scott:
- Blade Runner 9
- Alien 8 (näköjään pidin jatko-osaa parempana)
- Thelma & Louise 8
- Gladiator 7
- Black Rain 7
Tony Scott:
- True Romance 9
- The Last Boy Scout 9
- Top Gun 7
- Enemy of the State 7
- Crimson Tide 7
Oliver Stone:
- Platoon 9
- Natural Born Killers 8
- Wall Street 8
- JFK 7
- Born on the Fourth of July 7
Billy Wilder:
- Stalag 17 10
- Sunset Blvd. 8
- Witness for the Prosecution 8
- Some Like it Hot 8
- The Private Life of Sherlock Holmes 8
Robert Zemeckis:
- Back to the Future 9
- Forrest Gump 8
- Back to the Future 2 7
- Back to the Future 3 7
- Who Framed Roger Rabbit? 7
Mel Brooks:
- The Producers 10
- Young Frankenstein 9
- Blazing Saddles 9
- History of the World, part I 9
- Spaceballs 8
David Carpenter:
- Halloween 8
- Assault on Precinct 13 8
- Escape From New York 8
- Big Trouble in Little China 7
- Starman 6
Kevin Smith:
- Jay and Silent Bob Strike Back 10
- Dogma 9
- Clerks 8
- Chasing Amy 8
- Mallrats 8
Tuosta puuttuu aika monta actionohjaajaa ja mahdollisesti myös joitain komediaohjaajia... Myös B-ohjaajia puuttunee, mutta eiköhän tuossa ole jo parhaat...
TOP 5 ohjaajaa ovat siis:
- Akira Kurosawa (48)
- Stanley Kubrick (47)
- Hitchcock (46)
- Tim Burton (46)
- Sergio Leone (46)
-
Mahti Ankka
- Viestit: 674
- Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
- Paikkakunta: Mikkeli
- Viesti:
Tuli tuossa muutama päivä sitten taas katsottua tuo Pulp Fiction ja täytyy kyllä sanoa, että kyseessä on todellinen mestariteos. Quentin Tarantinon elokuvissahan yleensä käytetään väkivaltaa joko paljon tai sitten vähän vähemmän. Tämä oli toinen kerta, kun katsoin tämän elokuvan ja toisella kerralla se vaikutti vähemmän sekavalta. Tämä varmaan johtunee siitä, että elokuvassa on neljä eri tarinaa yhdistettynä toisiinsa ja olin hiukan pihalla, kun hypittiin paikasta toiseen. Vasta puolivälin jälkeen aloin ymmärtämään elokuvaa paremmin. Tarinat on yhdistetty kyllä loistavasti toisiinsa ja ne ymmärtää täysin vasta elokuvan loputtua. Yksi asia kuitenkin olisi voinut mennä toisin, kun *SPOILER NIILLE, JOTKA EIVÄT OLE NÄHNEET*
Väkivaltaa tässäkin elokuvassa on kuten odottaa saattaa, mutta se on onnistuttu kuitenkin säilyttämään asiallisena eikä ole menty liiallisuuksiin. Nyrkkien kanssa tässä ei paljoa heiluta, mutta aseita kyllä käytetään tietyin väliajoin.
Kokonaisuudessaan tämä elokuva on yksi elokuva-alan parhaimmista tuotoksista, vaikka en kovin montaa elokuvaa olekkaan nähnyt suhteessa niitten määrään. Tämä elokuva välitti ainakin minulle sellaisen viestin, että maailma on paha paikka ja nautinnolla sekä onnella on hintansa.
EDIT. Sorry...
- Spoiler: näytä
Väkivaltaa tässäkin elokuvassa on kuten odottaa saattaa, mutta se on onnistuttu kuitenkin säilyttämään asiallisena eikä ole menty liiallisuuksiin. Nyrkkien kanssa tässä ei paljoa heiluta, mutta aseita kyllä käytetään tietyin väliajoin.
Kokonaisuudessaan tämä elokuva on yksi elokuva-alan parhaimmista tuotoksista, vaikka en kovin montaa elokuvaa olekkaan nähnyt suhteessa niitten määrään. Tämä elokuva välitti ainakin minulle sellaisen viestin, että maailma on paha paikka ja nautinnolla sekä onnella on hintansa.
- Spoiler: näytä
EDIT. Sorry...
Viimeksi muokannut Mahti Ankka, Ke 20.07.2005 12:37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"
Vasarasta päähän!
Vasarasta päähän!
-
Hatebreeder
- Viestit: 82
- Liittynyt: La 18.09.2004 01:12
- Paikkakunta: Espoo
Tuliko yllätyksenä?Lutkus kirjoitti:s****nan a rse, ihme heppu
Pari kommenttia Pulpista...
Jackson ei ollut tuossa vaiheessa vielä varsinaisesti tunnettu. Hänellä oli toki pitkä joukko sivuosia vyönsä alla ja leffafanit tunnistivat hänet, mutta hän ei ollut aiemmin tehnyt näkyvää pääosaa (no, ehkä Loaded Weapon I voidaan katsoa tuollaiseksi, mutta ei se hänestä tähteä tehnyt).Elokuvassahan näyttelee monia tunnettuja näytteliöitä mm. Bruce Willis, Uma Thurman, jo mainittu John Travolta sekä Samuel L. Jackson.
Bruce Willisin palkkiot olivat tuohon aikaan jo suurempia (saavuttivan 10 miljoonaa jo vuonna 1989) kuin leffan budjetti (noin 8 miljoonaa). Willis kuitenkin otti reilusti paycutin paremman roolin toivossa. Myöhemmin hän teki saman ainakin 12 Monkeysissa ja Sixth Sensessä (josta otti vain pisteitä ja on toistaiseksi tienannut sillä yli 100 000 000 dollaria, mikä taitaa olla maailmanennätys tällä hetkellä). Pulpin hän teki 800.000 dollarilla (eli noin 10% budjetista).
John Travolta oli noihin aikoihin uransa aallonpohjassa. Luultavasti hän oli niin alhaalla, että leffasta saamansa 140 000 oli hänelle merkitystäkin... Siitä ura nousikin sitten nopeasti...
Vincent Vega, Reservoir Dogsissa esiintyvän Vic Vegan (Michael Madsen) veli.Travoltan hahmo (en muista nimeä)
Triviaa: Kill Billien Deadly Viper Assassin Squad perustuu Mia Wallacen mainitsemaan Fox Force Fiveen.
Väkivaltaa on määrällisesti hyvin vähän, vaikka suomennoskin on jostain syystä Pulp Fiction - tarinoita väkivallasta. Se väkivalta, jota leffassa on, on aina nopeasti ohi tai tapahtuu jossain kameran tavoittamattomissa. Vaikutelma väkivaltaisuudesta tulee siitä, että kun väkivallan seuraukset näkyvät selvästi valkokankaalla, ne rekisteröidään helpommin kuin 40. statistin kuolema, joita ei tyypillisesti leffoissa pidetään mitenkään merkittävänä.Väkivaltaa tässäkin elokuvassa on kuten odottaa saattaa, mutta se on onnistuttu kuitenkin säilyttämään asiallisena eikä ole menty liiallisuuksiin. Nyrkkien kanssa tässä ei paljoa heiluta, mutta aseita kyllä käytetään tietyin väliajoin.
Ei muuten kannata liikaa pohtia Tarantino viestejä... niitä ei ole. Hän vain tekee elokuvia parhaansa mukaan. Hän on elänyt koko elämänsä leffojen parissa, eikä hänellä oikeastaan ole muutakaan, joten ne leffat kertovat lähinnä toisista leffoista.
Lopuksi hiukan Hitchcockia...
Hitchcock on "master of suspense", mikä lähinnä tarkoittaa, että hän osaa luoda jännitystä saamalla katsojan odottamaan jotain tiettyä tapahtumaa. Sillä alalla hän on tosiaan paras koskaan. Hän on kuitenkin suhteellisen yksipuolinen ohjaaja. Eilisen analyysini kaksi muuta kärkikolmikon jäsentä tekivät laajalta alueelta leffoja. Kubrick teki sci-fiä, mustaa huumoria, oikeussalidraaman, kauhua, film noiria, sotaleffan ja niin edelleen. Kurosawa teki samuraileffojaan, mutta myös kertomuksia urbaanista köyhyydestä, film noiria ja niin edelleen. Hitchcock kuitenkin pysyi omalla alallaan (ehkä Topaz on jonkinlainen poikkeus, mutta pieni sellainen).
Siitä huolimatta, hän on yksi merkittävimpiä henkilöitä elokuvan historiassa. Itse asiassa joku asiantuntija rankkasi hänet sijalle 6 merkittävimpien elokuvantekijöiden listalla, voittaen jopa Disneyn, Griffithin... ja reilusti Kubrickin ja Kurosawan, jotka sijoittuivat listalla sijoille 37 ja 70.
Tänään siis eräs loistava Hitchcock leffa: Rope.
Rope on mielenkiintoinen asetelma. Kaksi miestä murhaa kolmannen ... ihan vain huvikseen ... kuristamalla hänet heidän asunnossaan. He varastoivat hänet arkkuun, joka heillä on keskellä olohuonetta, jossa he aikovat pitää hänet pienimuotoisen juhlan ajan. Koko leffa käsitteleekin sitten sitä juhlaa.
Edellä mainittu suspense syntyy nyt tietenkin siitä, että katsojat odottavat koko ajan, että arkulle tapahtuu jotain tai, että joku kiinnittää siihen huomiota. Samalla murhaajat alkavat hermoilla, mikä tuo toisen suspense-elementin leffaan.
Leffa on tehty hyvin teatterimaiseen tyyliin. Leikkauksia on melko vähän. Usein otokset ovat noin kymmenminuuttisia (koska sen ajan filmirullat eivät kai sallineet pidempiä) ja ne on pyritty leikkaamaan joissain tapauksissa siten, että leikkaus on mahdollisimman huomaamaton... They aren't but the effort was there...
Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneet leffoista, jotka on rakennettu hiukan eri tavalla kuin yleensä. Hitchcockilla riitti näitä ideoita ja hän käyttää niitä todella hyvin. Muutenkin erinomainen elokuva.
En ymmärrä miksi monille Pulp Fiction on jotenkin sekava elokuva. Ei mulla vaan ollu mitään vaikeutta pysyä perässä siinä. Eihän siinä kerronnan tyylissäkään ollu oikeestaan mitään uutta. Omalta kohdaltani elokuva jäi pahasti hypen jalkoihin, eikä millään vastannut odotuksiaMahti Ankka kirjoitti:Tämä oli toinen kerta, kun katsoin tämän elokuvan ja toisella kerralla se vaikutti vähemmän sekavalta.
Kas, ares onkin harhaoppinen elokuva harrastaja, kun pisteyttää Army of Darknessin paremmin kun aiemmat Evil Deadit. Parempi näin, onhan se elokuvana parempi, joskaan sitä ei saisí sanoa uskottavuuden vuoksiAres kirjoitti:Sam Raimi:
* Army of Darkness 9
* Evil Dead II 8
* The Quick and the Dead 8 (olenko ainoa, joka tästä piti?)
* Evil Dead 8
* Spider-Man 7
Palannut kuolleista 2015
Vaikka minusta ehkä paistaakin välillä läpi se, että en ole pitänyt monista yleisesti suosituista leffoista, niin pohjimmiltani minäkin vain haluan tulla viihdytetyksi. Nuo scoret on annettu lähinnä sen perusteella, kuinka paljon olen nauttinut kyseisestä leffasta.Hyrkanos kirjoitti:Kas, ares onkin harhaoppinen elokuva harrastaja, kun pisteyttää Army of Darknessin paremmin kun aiemmat Evil Deadit. Parempi näin, onhan se elokuvana parempi, joskaan sitä ei saisí sanoa uskottavuuden vuoksi :mrgreen:
Erityisesti se näkyy siinä, että annan mielelläni komedioillekin hyviä scoreja, mikä on kai yleensä definate no-no.
Tämän tyyppiset ohjeistukset siitä mistä saisin pitää eivät vain toimi. Katson mielelläni leffoja myös siten, että yritän tutkia minkälaisia teknisiä ja taiteellisia ratkaisuja niissä on tehty, mutta en muuta mielipidettäni leffasta sen takia, että myöhemmin huomaan, että siinä on ollut pitkiä tracking shoteja tai että musiikkia käytettiinkin noin ovelasti jossain kohtaa... Jos se toimi katsellessani leffaa ennen kuin huomasin sen, niin toimii se yleensä jälkikäteenkin, mutta sama toimii myös toisinpäin.
Itse asiassa tuo ohjeistus käytännössä kieltää minua pitämästä tuon tyyppisistä leffoista.. nehän ovat ihan B-leffan näköisiä ja eihän se nyt käy....
Eli Evil Dead Trilogia... IMDBn scoret ovat 7.40, 7.70 ja 7.40 (ohjaajakategorian mukaan). Evil Dead on hiukan korkeammalla kuin Army of Darkness, joten kai se on rankattu korkeammalle, jos katsotaan riittävän tarkkaan (useammalla desimaalilla).
Evil Dead II on kuitenkin monessa suhteessa hyvin väkinäinen jatko ensimmäiselle ja toisaalta, siinä on myös kohtalaisen väkinäinen silta kolmanteen. Se toimii vain välivaiheena noiden kahden välillä. Onhan siinä paljon kivoja pienen budjetin efektejä, mutta en minä muillekaan leffoille anna mitään bonuksia pelkästään efektien perusteella, joten ei tämäkään sellaisia saa. (Tietenkin efektit vaikuttavat elämykseeni, mutta se otetaan huomioon kyllä.)
Kakkonen on vain kokoelma gageja ja gimmickejä, joista on yritetty parsia kasaan jokin leffan tapainen. Pidän siitä edelleen, mutta en niin paljon kuin Army of Darknessista. Enkä myöskään ymmärrä, miksi niin monet muut intoilevat siitä.
Sekavaa, niin sekavaa... en osaa ilmaista itseäni tänään lainkaan...
-
Mahti Ankka
- Viestit: 674
- Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
- Paikkakunta: Mikkeli
- Viesti:
No tarkoitin sitä, kuten tuossa viestissäni mainitsin (tosin hiukan hämäävästi), että puolivälin jälkeen osasin yhdistää tarinat hyvin toisiinsa. Otetaan vaikka alku elokuvasta, kun tapahtuu se kahvila osuus. Sitten alkutekstien jälkeen ollaankin ihan eri paikassa. Tämä siis oli aluksi hiukan sekavaa, mutta kuitenkin homma selkeni elokuvan edetessä.Hyrkanos kirjoitti:En ymmärrä miksi monille Pulp Fiction on jotenkin sekava elokuva. Ei mulla vaan ollu mitään vaikeutta pysyä perässä siinä. Eihän siinä kerronnan tyylissäkään ollu oikeestaan mitään uutta. Omalta kohdaltani elokuva jäi pahasti hypen jalkoihin, eikä millään vastannut odotuksiMahti Ankka kirjoitti:Tämä oli toinen kerta, kun katsoin tämän elokuvan ja toisella kerralla se vaikutti vähemmän sekavalta.
EDIT. Meinasi unohtua...
No juu kiitoksia tästä tiedosta. Itse arvelin kaikkien olleen suosittuja jo silloin, mutta tuosta elokuvastahan onkin jo aikaa jonkun verran. Eikös tuo elokuva ole tehty 1994? Olenko aivan hakoteillä?Ares kirjoitti:Jackson ei ollut tuossa vaiheessa vielä varsinaisesti tunnettu. Hänellä oli toki pitkä joukko sivuosia vyönsä alla ja leffafanit tunnistivat hänet, mutta hän ei ollut aiemmin tehnyt näkyvää pääosaa (no, ehkä Loaded Weapon I voidaan katsoa tuollaiseksi, mutta ei se hänestä tähteä tehnyt).
Bruce Willisin palkkiot olivat tuohon aikaan jo suurempia (saavuttivan 10 miljoonaa jo vuonna 1989) kuin leffan budjetti (noin 8 miljoonaa). Willis kuitenkin otti reilusti paycutin paremman roolin toivossa. Myöhemmin hän teki saman ainakin 12 Monkeysissa ja Sixth Sensessä (josta otti vain pisteitä ja on toistaiseksi tienannut sillä yli 100 000 000 dollaria, mikä taitaa olla maailmanennätys tällä hetkellä). Pulpin hän teki 800.000 dollarilla (eli noin 10% budjetista).
John Travolta oli noihin aikoihin uransa aallonpohjassa. Luultavasti hän oli niin alhaalla, että leffasta saamansa 140 000 oli hänelle merkitystäkin... Siitä ura nousikin sitten nopeasti...
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"
Vasarasta päähän!
Vasarasta päähän!
En puhu paljoa leffoista samasta syystä kuin musiikistakaan: tiedän mistä pidän tai en pidä mutta aika usein mulla ei ole aavistustakaan miksi pidän siitä. Useimmiten keskusteluihin ei ole mitään rakentavaa lisättävää eikä millään "ihan hyvä" kommenteillakaan viitsi itseään nolata. Lisäksi pidän ihan liian monista yleisesti vihatuista tuotoksista, ja jos tulisin kehumaan niitä niin isot pojat hakkais mint.
Mutta näistä estoista huolimatta koen aika turvalliseksi suositella leffaa jota hyvin harvat muut, jos kukaan tältä on nähnyt (ihme metsästämisen takana oli hankkiminenkin): Freeway
Juonena toimii vähän rivo väännös Punahilkan sadusta. 15-vuotiaan tytön white trash-asuntovaunuvanhemmat pidätetään ja tyttö lähtee etsimään isoäitiään, jonka luokse voisi asettua asumaan. Moottoritiellä auto sammuu ja hän ottaa kyydin lipevänoloiselta psykiatrilta, joka hetken jutustelun myötä paljastuukin uutisissa näkyneeksi raiskariksi, tai sopivammin Sudeksi.
Löytyy Kiefer Sutherland Suden roolissa (täydellisen inha kusipää, 24 ei koskaan kiinnostanut niin paljon että olisin jaksanut katsoa mutta tämä on laatua) ja Reese Witherspoon Punahilkkana. Joo joo, se Blondin Koston akka päähenkilönä, hoitaa punaniskatytön osan kotin hienosti. Se Kameleontin jätkä piipahtaa mulkero-isäpuolena, ja ne pari minuuttia on parempaa settiä kuin mitä se on näyttänyt siinä väsähtäneessä sarjassa koskaan.
Leffa on itsessään ihan mahtava, uskokaa pois. Musta huumori puree jatkuvalla syötöllä, mutta niin myös kaikki kieroutunut p**ka ja ihan vakava psykologinen draama. Dialogi toimii, koko ajan tulee jotain lainauskelpoista. (You wanna get shot a whole buncha times!?) Suosittelen kaikille.
Mutta näistä estoista huolimatta koen aika turvalliseksi suositella leffaa jota hyvin harvat muut, jos kukaan tältä on nähnyt (ihme metsästämisen takana oli hankkiminenkin): Freeway
Juonena toimii vähän rivo väännös Punahilkan sadusta. 15-vuotiaan tytön white trash-asuntovaunuvanhemmat pidätetään ja tyttö lähtee etsimään isoäitiään, jonka luokse voisi asettua asumaan. Moottoritiellä auto sammuu ja hän ottaa kyydin lipevänoloiselta psykiatrilta, joka hetken jutustelun myötä paljastuukin uutisissa näkyneeksi raiskariksi, tai sopivammin Sudeksi.
Löytyy Kiefer Sutherland Suden roolissa (täydellisen inha kusipää, 24 ei koskaan kiinnostanut niin paljon että olisin jaksanut katsoa mutta tämä on laatua) ja Reese Witherspoon Punahilkkana. Joo joo, se Blondin Koston akka päähenkilönä, hoitaa punaniskatytön osan kotin hienosti. Se Kameleontin jätkä piipahtaa mulkero-isäpuolena, ja ne pari minuuttia on parempaa settiä kuin mitä se on näyttänyt siinä väsähtäneessä sarjassa koskaan.
Leffa on itsessään ihan mahtava, uskokaa pois. Musta huumori puree jatkuvalla syötöllä, mutta niin myös kaikki kieroutunut p**ka ja ihan vakava psykologinen draama. Dialogi toimii, koko ajan tulee jotain lainauskelpoista. (You wanna get shot a whole buncha times!?) Suosittelen kaikille.
Löytyykö sulta lisää tämäntyylisiä lukuja, eli esim. kuka on lohkaissut kautta aikojen isoimman siivun budjetista itselleen?(eli noin 10% budjetista)
Kyllä me sint muutenkin hakkaamme. Suuri yleisö on kuitenkin aina väärässä. Katso vaikka LotRien rankingit IMDBssä... Samalla monet loistavat komediat saavat heikkoja scoreja ihan vain koska niistä ei saa pitää. Vai onko Police Academy muka tosiaan 5.8 arvoinen? Orgazmo, BASEketball, Hot Shotsit, Jay & Silent Bob Strike Back ja Porky's kärsivät vastaavista vääryyksistä, vain koska ovat komedioita.Hyppynen kirjoitti:En puhu paljoa leffoista samasta syystä kuin musiikistakaan: tiedän mistä pidän tai en pidä mutta aika usein mulla ei ole aavistustakaan miksi pidän siitä. Useimmiten keskusteluihin ei ole mitään rakentavaa lisättävää eikä millään "ihan hyvä" kommenteillakaan viitsi itseään nolata. Lisäksi pidän ihan liian monista yleisesti vihatuista tuotoksista, ja jos tulisin kehumaan niitä niin isot pojat hakkais mint.
Mitään varsinaisia tilastoja ei ole, mutta luulisin, että suurimmat lohkaisut ovat olleet Jim Carreyn, joka nappasi melkein puolet Liar Liarin budjetista (palkkio 20 miljoonaa, budjetti 45 miljoonaa). Törkeimmät palkkiovaatimukset taitavat noin yleisesti olla Tom Cruisella, joka pyytää 25 000 000 dollaria + pisteet... Vanilla Skysta peräti 30 %.Löytyykö sulta lisää tämäntyylisiä lukuja, eli esim. kuka on lohkaissut kautta aikojen isoimman siivun budjetista itselleen?(eli noin 10% budjetista)
Tuo 10% on nykystandardeilla aika vähän... Willisinkin palkkio on usein lähes kolmannes budjetista. Onneksi Hollywoodissa on taas herätty siihen, että kannattaa usein ottaa uusi kasvoton näyttelijä kuin nimekäs, jolla on järjetön palkkiovaatimus.
Rupesi kiinnostamaan sen verran, että mistä sait tuon hankittua? Itseasiassa kaikki missä Sutherland on mukana kiinnostaa. Onkohan se koskaan tehnyt yhtään huonoa roolia?Hyppynen kirjoitti:Blaah blaah...
Tuossa männäviikolla tuli pari ihan hyvääkin leffaa (Vaarallinen Rakkaus, Rakkaus haisee), mutta en nyt niistä jaksa sen enempää turista, eiköhän jokainen jota kiinnosti, katsonut ne.
Katsastin tuossa kesäloman alkupuolella Seven years in Tibet-leffan. Leffa sijoittuu Toisen Maailmansodan aikaan (Hyppyselle: '39-'45) ja kertoo itävaltalaisesta vuorikiipeilijästä, Heinrich Harrerista. Pätkää ainakin mainostetaan true storyna, tiedä sitten mikä on totuus. Harrerina valkokankaalla nähdään ihanainen Brad Pitt, ja muut päähenkilöt ovat David Thewlis sekä B.D. Wong.
Ideana on se, että Harrer lähtee valloittamaan Himalajan vuoria, jättäen viimeisillään olevan vaimonsa hoitamaan kohtapuoleen syntyvää poikaansa yksin. Leffan edetessä selviääkin, että Harrerin vaimo on ottanut miehensä parhaan ystävän uudeksi miehekseen...
No, kiipeäminen ei suju suunnitelmien mukaan, ja erinäisten vaiheiden jälkeen koko retkiryhmä joutuu natsien vangiksi keskitysleirille. Siellä vierähtää muutama vuosi, ja jonkinlaista henkistä kasvua Harrerissä on havaittavissa. Mies ikävöi rajusti vaimoaan ja poikaansa, lähettäen näille kirjeitä tasaisin väliajoin.
Harrer ja muu retkiryhmä onnistuvat karkaamaan leiriltä ja HH jatkaa pakomatkaansa yhdessä Peter Aufschnaiterin (Thewlis) kanssa Tiibetin suunnalle. Sinne päästyään elo rauhoittuu, ja muutaman vuoden aikana parivaljakko tutustuu paikallisiin asukkaisiin ja tapoihin. Peter meneekin naimisiin paikallisen naisen kanssa, kun taas Heinrichistä tulee Dalai Laman "oikea käsi".
Parin vuoden Tiibetissä olon jälkeen Kiinalla onkin jo sanansa sanottavana Tiibetistä ja sen uskonnosta...
Tämä on melko erikoinen elokuva juuri aikajanansa vuoksi, sillä yleensä leffat käsittelevät muutamaa päivää, korkeintaan paria viikkoa. Tässä sen sijaan on lähes vuosikymmen mahdutettu yhteen leffaan. Pituutta löytyy 139min, eli huomattavasti normaalia hollywoodpätkää enemmän.
Ohjaaja on Jean-Jacques Annaud, ainakin minulle tuntematon suuruus ennen tätä pätkää. Valmistusvuosi on 1997.
IMDB:stä löytyy mielenkiintoinen tieto, Thewlis sai nimittäin roolistaan elinikäisen matkustuskiellon Kiinaan. Varmaan särki hänen sydämensä, veikkaan.
IMDB antaa 6.6, ja itse olen melko samaa mieltä, ei mikään erikoinen elokuva. Kannattaa kuitenkin katsoa, mikäli aihepiiri sattuu kiinnostamaan. Ehkä tämä jollain lailla voi myös avartaa maailmankatsomusta. Ilmeisesti tämän tarkoituksen on jotenkin koskettaa ihmisen sisintä, mutta ei ainakaan minun kohdallani siinä onnistunut.
Muuten, Suomessa tämä oli K12, enkä suoraan sanottuna ymmärrä miksi.
Komedioiden mollaaminen kuulostaa joltain mitä leffanörtit tekisivät. Suuri yleisöhän tykkää komedioista, parempien esimerkkien puutteessa vaikka American Piet, Shrekit tms.Ares kirjoitti:Suuri yleisö on kuitenkin aina väärässä. Katso vaikka LotRien rankingit IMDBssä... Samalla monet loistavat komediat saavat heikkoja scoreja ihan vain koska niistä ei saa pitää. Vai onko Police Academy muka tosiaan 5.8 arvoinen? Orgazmo, BASEketball, Hot Shotsit, Jay & Silent Bob Strike Back ja Porky's kärsivät vastaavista vääryyksistä, vain koska ovat komedioita.
Tykkäsin LOTReista.
Kuuluisikin kiinnostaa. Kuten sanoin, ihme metsästyksen takana... mistään nettikaupasta ei löytynyt paitsi Amazonista pari R2-kopiota enkä viitsinyt ruveta maksamaan niistä pariakymmentä puntaa... lopulta menin DC:ssä jollekin kymmenen tuhannen käyttäjän hubille jossa se oli kahdella ihmisellä. Jos vihdoin jaksaisit opetella käyttämään irkkiä tai meseä, voisin ehkä snediä...Rupesi kiinnostamaan sen verran, että mistä sait tuon hankittua?
...tai ehkä sittenkään en.Toisen Maailmansodan aikaan (Hyppyselle: '39-'45)
Haven't seen the film, mutta kuvaustesi perusteella se ei aivan seuraa historiaa... Heinrich Harrer oli nimittäin natsi ja SS-mies, hänen vangitsijansa olivat Intiaa miehittäviä brittejä ja kannattaa muistaa, että "tositarina" on hänen itsensä kertoma eli ei välttämättä aivan tarkin totuus. Leffassa on kai tahallaan vältelty miehen natsisiteitä... Harrer oli muuten vankina vuoteen 1944 asti ja siitä alkoi vasta se 7 vuotta, joka mainitaan leffan (ja kirjan) nimessä eli aikajanan pitäisi kestää sen mukaan vuoteen 1951 asti. Leffasta en tiedä.Katsastin tuossa kesäloman alkupuolella Seven years in Tibet-leffan.
Bradkin sai porttikiellon Kiinaan ja käsittääkseni sen jälkeen, kun paljastui, että suuria osia leffasta oli kuvattu salaa Tiibetissä, aika moni muukin leffan kanssa tekemisissä ollut sai saman kohtelun.
Ne ovat ok, mutta ovatko ne tosiaan kaikkien aikojen parhaita? Tuskin.Tykkäsin LOTReista.
Tiettyjä komedioita, varmaankin, mutta kun hyvin suuri osa niistä saa saman kohtelun, kaikki ei enää ole hyvin. Shrekit ovat muuten kohtalaisen arvostettuja... Ensimmäinen on selvinnyt TOP 250-listallekin ja toinenkin on TOP50 Animaatiot -listalla... Piet eivät ole ehkä aivan yhtä lailla suosittuja...Komedioiden mollaaminen kuulostaa joltain mitä leffanörtit tekisivät.
Ja sitten joku leffa...
On the Waterfront... Menin ostamaan tämän, koska se oli halpa (vain 15 egeä tämä, Arabian Lawrence ja Kramer vs. Kramer). Mietin pitkään, että minulla oli joku syy boikotoida tätä elokuvaa, mutta halpa hinta houkutteli kuitenkin ostamaan sen.
Sitten kotona muistinkin... Leffa on Elia Kazanin ohjaama. Antaa IMDBn selittää:
Jopa Hunter nousi taputtamaan Hoganille tämän saadessa HoF-paikan, joten tuo on aika raju kannanotto ja ymmärrän sen kyllä hyvin. Blacklist tarkoitti kuitenkin monille sitä, että he joutuivat lähtemään maasta hakiessaan tulonlähdettä. Euroopassakin heitä välteltiin, koska heidän käyttämisensä saattoi johtaa vastatoimiin jenkkilän puolella, jos leffa oli tarkoitus viedä sinne. Once Upon a Time in the Westin alkuperäisestä jenkkilään viedystä versiosta mm. leikattiin yksi leffan olennaisimmista kohtauksista pois, koska siinä esiintyi blacklistattu näyttelijä. Leffasta hävisi aika reilusti järkeä sen kohtauksen mukana...His selection for an Honorary Oscar angered many in the filmmaking community on account of him being amoung the first to cooperate with the House UnAmerican Activities Committee in 1952 which led to the Blacklist which ruined many careers in Hollywood because of their political beliefs and publicly stating that he had no regrets for that action. In response, there were loud protests against Kazan's selection of the award and many attendees of the Awards Ceremony itself stayed in their seats and refused to applaud when he received the award. For his part, Kazan quickly received the Oscar and left the stage with only a few thanks in response to the hostility.
Anyway, On the Waterfrontia pidetään yhtenä Marlon Brandon olennaisimmista leffoista. Hän esittää entistä nyrkkeilijää, joka ei koskaan saanut kunnon mahdollisuutta. Tyypillistä. Paikallinen mafia (tmv.) käyttää häntä pelotteena vastineeksi työpaikasta, joita on aika vähän. Satamatyöntekijät yrittävät perustaa liittoa, mutta mafiosot eivät halua sallia sitä.
Omituista, että Kazan, joka selvästi vastusti kommunismia, tekisi tällaisen elokuvan, joka kuitenkin jossain määrin puolustaa sosialismia. Ammattiliitot ovat kuitenkin hyvin vasemmistolainen idea.
Kazan nappasi leffasta parhaan ohjaajan Oscarin, Brando sai parhaan näyttelijän Oscarin, myös käsikirjoitus sai omansa ja leffakin oli kai sitten vuoden paras, jos Akatemia oli sitä mieltä... Leffa sai myös 4 muuta Oscaria.
Kazanin takia, suosittelen boikotoimaan... Tosin, Kazan kuoli jo pari vuotta sitten, joten siinä mielessä ei tarvitse enää välittää tuosta ohjeesta.
Snediä? No, täytyy nyt katsoa...Hyppynen kirjoitti: Kuuluisikin kiinnostaa. Kuten sanoin, ihme metsästyksen takana... mistään nettikaupasta ei löytynyt paitsi Amazonista pari R2-kopiota enkä viitsinyt ruveta maksamaan niistä pariakymmentä puntaa... lopulta menin DC:ssä jollekin kymmenen tuhannen käyttäjän hubille jossa se oli kahdella ihmisellä. Jos vihdoin jaksaisit opetella käyttämään irkkiä tai meseä, voisin ehkä snediä...
Nolo moka. Erittäin nolo moka. Harrerin vangitsivat siis (elokuvassakin) britit, eivät natsit. Pitäisi tosiaan kommentoida näitä leffoja heti tuoreeltaan...Aikajana tässä leffassa on vähän mutkikas. Sen alku on kiistatta v.1939, mutta loppu jää hieman hämärän peittoon. Paremmin historiaa tunteville asia voi olla ihan selväkin, mutta ei minulle. Ei vielä.Ares kirjoitti: Haven't seen the film...clips clips
Aika miettiä elokuvien legendoja, oikeastaan tulevia sellaisia. Elokuvan historiassa on nähty tuhansia näyttelijöitä, harva heistä kuitenkaan nousee ikuiseen maineeseen. Kaikki muistavat (l.tietävät) John Waynen, Marlon Brandon, Charlie Chaplinin, Marilyn Monroen, Humphrey Bogartin, jopa Arnold Schwarzenegger ja Sylvester Stallone ovat legendoja. Ikimuistettavimmat näyttelijät ovat harvoin olleet niitä parhaita, kuten Arskan tapauksesta voi huomata, mutta aika paljon hekin ovat tehneet oikein, kun kerran legendoiksi ovat nousseet.
Haluaisinkin arvuutella, ketkä nykyisistä tähdistä muistetaan vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Aloitetaan miehistä.
Brad Pitt lienee tämän arean suurin, vähintään yksi suurimmista nimistä. Pitt on tehnyt kaikkea. Hän on seksisymboli, jopa melko pysyvä sellainen, eikä hän ei ole jäänyt 'yhden elokuvan nimeksi'. Mies on netonnut varmaan satoja miljoonia elokuvillaan. Suhde Jennifer Anistoniin...Ocean's-leffat, Seven Years in Tibet, Seven...Kyllä sitä mainetta noilla ihan mukavasti on kertynyt. En minä häntä maailman parhaana näyttelijänä pidä, mutta tosiasia on se, että mies on tajuttoman karismaattinen. Pitt on kuin Ric Flair, ei hänen tarvitse voittaa kuin kerran viidessä vuodessa, uskottavuus säilyy silti. Wrestlingpiireissä miestä kuvaa parhaiten termi 'ikuinen Main Eventer'.
Tom Cruiseen pätevät pitkälti samat sanat. Voi olla että hänetkin muistetaan vielä pitkään, mutta tästä en ole aivan varma. Niinkuin Areen viestistä käy ilmi, miehellä on nykyään melko mauttomat palkkapyynnöt, joten varmasti osaltaan siitä johtuen tulevat roolitkin ovat aika vähissä (ainakin IMDB:n mukaan). No, tuskin hänelle rahasta puutetta tulee...
Sitten on Tom Hanks. Forrest Gump, Apollo 13 ja Green Mile ovat leffoja minun makuuni, mutta ei tässä miehessä kyllä ole ainesta legendaksi. Ei vain ole. Hanks on muuten valittu Da Vinci Code-leffaan. Mielenkiintoista.
Johnny Depp on myöskin IMO hemmetin hyvä näyttelijä, mutta se ei vain riitä. Samanlainen tapaus kuin Hanks. Maailma ei ole aina oikeudenmukainen, jos koskaan.
Bruce Williksessä on mielestäni ainesta legendaksi. Vyöltä ainakin löytyy upeita elokuvia.
Entäs nuorempi kaarti...Orlando Bloom on vasta alle kolmekymppinen, ja ehtinyt tehdä vaikka mitä. LotRit, Pirates of the Caribbean(it), Kingdom of Heaven...Ei kuitenkaan juuri pääosia. No, hänellä on vielä aikaa.
Elijah Wood taas on jämähtänyt aivan paikoilleen, mies on pelkkä Frodo. Sin City on Woodin _kolmas_ leffa Kuninkaan Paluun jälkeen. Onko hän edes pääosassa? En ole juuri perehtynyt asiaan, myönnetään...
En muuten pidä yhteen rooliin leimautumista mitenkään hyvänä asiana, en todellakaan...'Alertin leffafanit (pl. Ares, Wesnt ja muut nörtit), sanooko nimi Mark Hamill teille mitään? Eikö? Heh, sitä arvelinkin. Sama vaiva on myös Indiana...Erm, Harrison Fordilla. 95% hänestä on Indiana Jonesta. Ne 5% onkin sitten Han Soloa. Myös James Bondit ovat nollanollaseiskoja lopun ikäänsä.
Takaisin Tuleviin Legendoihin. On myös joukko omia suosikkejani, kohtuullisen suuria nimiäkin, kuten Kiefer Sutherland, Nicolas Cage, Jim Carrey, ehkä myös Will Smith. Varsinkin Cage, Carrey ja Smith ovat netonneet tuhottomasti leffoillaan, mutta ei heitä silti muisteta. Cage sulautuu sittenkin liiaksi massaan. Smithin ja Carreyn kohtalona taas on leimautuminen hassunhauskoiksi komediahepuiksi, heidät muistetaan aina huonommin. Kieferistä saattaa muodostua jonkinnäköinen pienempien piirien kulttihahmo, hän on sentään tehnyt muutamia erittäin hyviä rooleja pienemmän budjetin elokuvissa, mutta todellista ikonia hänestä ei tule millään. No, 24:stähän tehdään nyt elokuvakin, saa nähdä mitä siitäkin tulee...
Sitten ne naiset...Tämä on melko helppoa, naisnäyttelijänä on paljon vaikeampaa nousta legendaksi. Olet hetken seksi-ikoni, jonka jälkeen unohdut. Katharine Hepburn on legenda, Ingrid Bergman samoin...Marilyn Monroe taasen aivan oma lukunsa.
Entäs ne nykyiset? Angelina Jolie? Halle Berry? Heh, kuka muistaa heidät viidentoista vuoden päästä? Uma Thurmankaan ei kelpaa...Julia Robertsista tulee auttamatta legenda, halusi Wesnt sitä tai ei. Hän on kiistatta tämän ajan suurin naisnäyttelijä. Itse olen kyllä kurkkuani myöten täynnä Robertsin ja Richard Geren leffoja. Ne ovat _niin_ samanlaisia. Miksi niitä on pitänyt tehdä niin monta? Yksi olisi riittänyt vallan mainiosti. Robertsin roolit ovat aina samanlaisia. Sitäpaitsi sillä on kuulemma kainalokarvoja. Yäk. No, ei niitä elokuvia varmaan ihan minulle ole suunnattukaan. On se silti legenda.
Toinen varteenotettava on Sharon Stone. Hänestä tuli muuten n. viikko sitten kattava E!Entertaiment -dokkari Subilta. Basic Instinctitin kakkososa ilmestyy muuten kohtapuoleen, epäilen vahvasti tuleeko siitä mitään.
Eli jos minulta kysytään, tämän arean legendat ovat Brad Pitt, Bruce Lee, Julia Roberts sekä Sharon Stone. Varauksella Tomit Cruise ja Hanks. Jos seuraavat PotC:t ovat jotain elämää suurempaa (epäilen suuresti), Johnny Deppillä voisi ehkä olla toivoa. Nuorilla kolleilla Woodilla ja Bloomilla on vielä pitkä tie kuljettavana ennenkuin heidät muistetaan. Jos muistetaan.
En keksi millään enempää mainittavia näyttelijöitä, ja väsykin painaa. Se aiheuttanee myös typoja, runsaasti. Huomatkaa myös, että olen vasta melko aloitteleva elokuvafani, joten olen taatusti unohtanut aivan mauttoman määrän legendaarisia (tai sellaiseksi tulevia) näyttelijöitä. Idän näyttelijöihin en viitsinyt edes puuttua. Älkää olko liian ankaria. I'm just a kid.
Pirkkala vaikenee.
Haluaisinkin arvuutella, ketkä nykyisistä tähdistä muistetaan vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Aloitetaan miehistä.
Brad Pitt lienee tämän arean suurin, vähintään yksi suurimmista nimistä. Pitt on tehnyt kaikkea. Hän on seksisymboli, jopa melko pysyvä sellainen, eikä hän ei ole jäänyt 'yhden elokuvan nimeksi'. Mies on netonnut varmaan satoja miljoonia elokuvillaan. Suhde Jennifer Anistoniin...Ocean's-leffat, Seven Years in Tibet, Seven...Kyllä sitä mainetta noilla ihan mukavasti on kertynyt. En minä häntä maailman parhaana näyttelijänä pidä, mutta tosiasia on se, että mies on tajuttoman karismaattinen. Pitt on kuin Ric Flair, ei hänen tarvitse voittaa kuin kerran viidessä vuodessa, uskottavuus säilyy silti. Wrestlingpiireissä miestä kuvaa parhaiten termi 'ikuinen Main Eventer'.
Tom Cruiseen pätevät pitkälti samat sanat. Voi olla että hänetkin muistetaan vielä pitkään, mutta tästä en ole aivan varma. Niinkuin Areen viestistä käy ilmi, miehellä on nykyään melko mauttomat palkkapyynnöt, joten varmasti osaltaan siitä johtuen tulevat roolitkin ovat aika vähissä (ainakin IMDB:n mukaan). No, tuskin hänelle rahasta puutetta tulee...
Sitten on Tom Hanks. Forrest Gump, Apollo 13 ja Green Mile ovat leffoja minun makuuni, mutta ei tässä miehessä kyllä ole ainesta legendaksi. Ei vain ole. Hanks on muuten valittu Da Vinci Code-leffaan. Mielenkiintoista.
Johnny Depp on myöskin IMO hemmetin hyvä näyttelijä, mutta se ei vain riitä. Samanlainen tapaus kuin Hanks. Maailma ei ole aina oikeudenmukainen, jos koskaan.
Bruce Williksessä on mielestäni ainesta legendaksi. Vyöltä ainakin löytyy upeita elokuvia.
Entäs nuorempi kaarti...Orlando Bloom on vasta alle kolmekymppinen, ja ehtinyt tehdä vaikka mitä. LotRit, Pirates of the Caribbean(it), Kingdom of Heaven...Ei kuitenkaan juuri pääosia. No, hänellä on vielä aikaa.
Elijah Wood taas on jämähtänyt aivan paikoilleen, mies on pelkkä Frodo. Sin City on Woodin _kolmas_ leffa Kuninkaan Paluun jälkeen. Onko hän edes pääosassa? En ole juuri perehtynyt asiaan, myönnetään...
En muuten pidä yhteen rooliin leimautumista mitenkään hyvänä asiana, en todellakaan...'Alertin leffafanit (pl. Ares, Wesnt ja muut nörtit), sanooko nimi Mark Hamill teille mitään? Eikö? Heh, sitä arvelinkin. Sama vaiva on myös Indiana...Erm, Harrison Fordilla. 95% hänestä on Indiana Jonesta. Ne 5% onkin sitten Han Soloa. Myös James Bondit ovat nollanollaseiskoja lopun ikäänsä.
Takaisin Tuleviin Legendoihin. On myös joukko omia suosikkejani, kohtuullisen suuria nimiäkin, kuten Kiefer Sutherland, Nicolas Cage, Jim Carrey, ehkä myös Will Smith. Varsinkin Cage, Carrey ja Smith ovat netonneet tuhottomasti leffoillaan, mutta ei heitä silti muisteta. Cage sulautuu sittenkin liiaksi massaan. Smithin ja Carreyn kohtalona taas on leimautuminen hassunhauskoiksi komediahepuiksi, heidät muistetaan aina huonommin. Kieferistä saattaa muodostua jonkinnäköinen pienempien piirien kulttihahmo, hän on sentään tehnyt muutamia erittäin hyviä rooleja pienemmän budjetin elokuvissa, mutta todellista ikonia hänestä ei tule millään. No, 24:stähän tehdään nyt elokuvakin, saa nähdä mitä siitäkin tulee...
Sitten ne naiset...Tämä on melko helppoa, naisnäyttelijänä on paljon vaikeampaa nousta legendaksi. Olet hetken seksi-ikoni, jonka jälkeen unohdut. Katharine Hepburn on legenda, Ingrid Bergman samoin...Marilyn Monroe taasen aivan oma lukunsa.
Entäs ne nykyiset? Angelina Jolie? Halle Berry? Heh, kuka muistaa heidät viidentoista vuoden päästä? Uma Thurmankaan ei kelpaa...Julia Robertsista tulee auttamatta legenda, halusi Wesnt sitä tai ei. Hän on kiistatta tämän ajan suurin naisnäyttelijä. Itse olen kyllä kurkkuani myöten täynnä Robertsin ja Richard Geren leffoja. Ne ovat _niin_ samanlaisia. Miksi niitä on pitänyt tehdä niin monta? Yksi olisi riittänyt vallan mainiosti. Robertsin roolit ovat aina samanlaisia. Sitäpaitsi sillä on kuulemma kainalokarvoja. Yäk. No, ei niitä elokuvia varmaan ihan minulle ole suunnattukaan. On se silti legenda.
Toinen varteenotettava on Sharon Stone. Hänestä tuli muuten n. viikko sitten kattava E!Entertaiment -dokkari Subilta. Basic Instinctitin kakkososa ilmestyy muuten kohtapuoleen, epäilen vahvasti tuleeko siitä mitään.
Eli jos minulta kysytään, tämän arean legendat ovat Brad Pitt, Bruce Lee, Julia Roberts sekä Sharon Stone. Varauksella Tomit Cruise ja Hanks. Jos seuraavat PotC:t ovat jotain elämää suurempaa (epäilen suuresti), Johnny Deppillä voisi ehkä olla toivoa. Nuorilla kolleilla Woodilla ja Bloomilla on vielä pitkä tie kuljettavana ennenkuin heidät muistetaan. Jos muistetaan.
En keksi millään enempää mainittavia näyttelijöitä, ja väsykin painaa. Se aiheuttanee myös typoja, runsaasti. Huomatkaa myös, että olen vasta melko aloitteleva elokuvafani, joten olen taatusti unohtanut aivan mauttoman määrän legendaarisia (tai sellaiseksi tulevia) näyttelijöitä. Idän näyttelijöihin en viitsinyt edes puuttua. Älkää olko liian ankaria. I'm just a kid.
Pirkkala vaikenee.
Analyysisi on mielenkiintoinen (tavallaan...) ja jatkan sitä kunhan ehdin, mutta pari kommenttia...
1. Arviota tehdessä, ei pidä ajatella sitä, että mitä leffoja me nyt katsomme, vaan pitää ajatella, sitä että mitä meidän aikojemme elokuvia tullaan katsomaan vielä tulevaisuudessakin. Useimmat elokuvat häviävät ajan myötä, jotkin poikkeukset elävät ikuisesti.
2. Ovatko ne leffat sellaisia, että näyttelijä jää niistä mieleen?
3. area = alue, era = aikakausi
4. En tiedä johtuuko tämä siitä, että fanitan leffoja melko lailla keskivertoa ankarammin, mutta kun puhutaan näyttelijälegendoista, minulle tulee mieleen ensimmäisenä James Stewart ja Henry Fonda...
On tärkeää, että tässä ei tuijoteta leffoja, jotka ovat tuottaneet shit loadin rahaa, vaan leffoja, joissa on jotain, mikä jaksaa kiinnostaa vielä tulevaisuudessakin.
Palataanpa vaikka esihistoriallisiin aikoihin eli synnyinvuoteeni 1977... Menestyneimmät leffat olivat:
1. Star Wars (now known as Star Wars Episode IV: A New Hope)
2. Rocky
3. Smokey and the Bandit
4. A Star is Born
5. King Kong
6. The Deep
7. Silver Streak
8. The Enforcer
9. Close Encounters of the Third Kind
10. In Search of Noah's Ark
Kuinka monta noista te olette nähneet? Minä olen nähnyt viisi: Star Warsin, joka oli merkittävä, koska tavallaan se on oman genrensä ensimmäinen leffa, Rockyn, koska se voitti parhaan leffan Oscarin, Smokey and the Banditin, koska olen outo, King Kongin, koska joskus lapsuudessani noita hirviöleffoja näytettiin aika paljon ja viimeisenä Close Encountersin, joka ei oikeastaan ole mitenkään erikoinen, mutta koska se on Spielbergin tekemä, se on automaattisesti "hyvä" ja sitä esitetään silloin tällöin. Nuo muut ovat hukkuneet historian hämäriin.
Katsotaanpa sitten ykkösnimesi Brad Pittin historiaa (itse en todellakaan ole samaa mieltä, että hän on todennäköisin, mutta aloitetaan hänestä, huomenna lisää...)
Brad Pittin filmografia järjestettynä IMDB-ratingien mukaan (järjestysnumerot eivät pidä paikkaansa, koska poistin sieltä välistä mm. Oscar Gaala esiintymisiä ja dokumenttielokuvia):
1. (8.60) - Fight Club (1999)
2. (8.40) - Se7en (1995)
3. (8.00) - Snatch. (2000)
4. (8.00) - Twelve Monkeys (1995)
5. (7.90) - Being John Malkovich (1999)
6. (7.70) - True Romance (1993)
7. (7.50) - Ocean's Eleven (2001)
9. (7.30) - Thelma & Louise (1991)
10. (7.20) - Interview with the Vampire: The Vampire Chronicles (1994)
11. (7.10) - Sleepers (1996)
12. (7.10) - Troy (2004)
13. (7.09) - A River Runs Through It (1992)
14. (7.09) - Confessions of a Dangerous Mind (2002)
15. (7.00) - Spy Game (2001)
16. (6.80) - Legends of the Fall (1994)
17. (6.70) - Mr. & Mrs. Smith (2005)
18. (6.60) - Seven Years in Tibet (1997)
19. (6.60) - Meet Joe Black (1998)
20. (6.59) - Kalifornia (1993)
21. (6.48) - Sinbad: Legend of the Seven Seas (2003)
22. (6.11) - Contact (1992)
23. (6.00) - Ocean's Twelve (2004)
24. (6.00) - The Mexican (2001)
27. (5.80) - The Devil's Own (1997)
31. (5.70) - Johnny Suede (1991)
33. (5.60) - Less Than Zero (1987)
35. (5.43) - Across the Tracks (1991)
36. (5.42) - No Man's Land (1987)
37. (5.36) - Happy Together (1989/I)
38. (5.15) - The Favor (1994)
39. (5.01) - Full Frontal (2002)
40. (4.73) - The Dark Side of the Sun (1997)
42. (4.12) - Cool World (1992)
44. (3.98) - Cutting Class (1989)
Suurin osa noista leffoista on keskinkertaista paskaa... Ocean-leffat ovat toiminnan peruskauraa, ne unohdetaan kohtlaaisen nopeasti, Seven Years in Tibet ei ole mikään klassikko, kenelläkään ei ole mitään syytä katsoa sitä vaikkapa 40 vuoden päästä, vaikka se ei varmaankaan vanhene.
Veikkaisin, että ne elokuvat, jotka noista tullaan muistamaan, ovat ne viisi ensimmäistä. Fight Club saattaa vanhentua, jos sen sisältämät viittaukset populaarikulttuuriin vanhentuvat ja tulevaisuuden sukupolvet eivät ymmärrä niitä. Jos näin ei käy, se tulee elämään pitkään. Se7enin mahdollisuudet selvitä ovat vielä paremmat. Snatch. ja Twelve Monkeys tullaan todennäköisesti muistamaan... mutta Pitt ei ollut niissä pääosassa, vaan vain isossa sivuosassa. Being John Malcovichissa hän taas oli vain cameossa.
True Romance ja Thelma & Louise saattavat myös selvitä hyvin, mutta ne tuskin saavat ketään muistamaan Pittiä vielä kymmenien vuosien päästä.
Oma veikkaukseni: Kaltaiseni leffafanit, jotka jaksavat kaivaa vanhempia leffoja omaehtoisesti esiin ja katsella niitä, tulevat hänet muistamaan, mutta suuret massat ... tuskin... Hänellä on kuitenkin aikaa hankkia vielä kunnon body of work, joten ei sitä koskaan tiedä...
Lopuksi sellainen kommentti, että kulttuuri on muuttunut. Leffat eivät enää ole samanlainen ilmiö kuin ne olivat aikoinaan, kun TVtä ei vielä ollut. On siis täysin mahdollista, että Marlon Brandon, John Waynen, Henry Fondan tai James Stewartin kaltaisia legendoja ei enää tule.
Huomenna yritän ottaa koko kysymykseen sellaisen lähtökohdan, että yritän etsiä leffoja, jotka tullaan muistamaan ja etsiä sitten niistä näyttelijöitä...
1. Arviota tehdessä, ei pidä ajatella sitä, että mitä leffoja me nyt katsomme, vaan pitää ajatella, sitä että mitä meidän aikojemme elokuvia tullaan katsomaan vielä tulevaisuudessakin. Useimmat elokuvat häviävät ajan myötä, jotkin poikkeukset elävät ikuisesti.
2. Ovatko ne leffat sellaisia, että näyttelijä jää niistä mieleen?
3. area = alue, era = aikakausi
4. En tiedä johtuuko tämä siitä, että fanitan leffoja melko lailla keskivertoa ankarammin, mutta kun puhutaan näyttelijälegendoista, minulle tulee mieleen ensimmäisenä James Stewart ja Henry Fonda...
On tärkeää, että tässä ei tuijoteta leffoja, jotka ovat tuottaneet shit loadin rahaa, vaan leffoja, joissa on jotain, mikä jaksaa kiinnostaa vielä tulevaisuudessakin.
Palataanpa vaikka esihistoriallisiin aikoihin eli synnyinvuoteeni 1977... Menestyneimmät leffat olivat:
1. Star Wars (now known as Star Wars Episode IV: A New Hope)
2. Rocky
3. Smokey and the Bandit
4. A Star is Born
5. King Kong
6. The Deep
7. Silver Streak
8. The Enforcer
9. Close Encounters of the Third Kind
10. In Search of Noah's Ark
Kuinka monta noista te olette nähneet? Minä olen nähnyt viisi: Star Warsin, joka oli merkittävä, koska tavallaan se on oman genrensä ensimmäinen leffa, Rockyn, koska se voitti parhaan leffan Oscarin, Smokey and the Banditin, koska olen outo, King Kongin, koska joskus lapsuudessani noita hirviöleffoja näytettiin aika paljon ja viimeisenä Close Encountersin, joka ei oikeastaan ole mitenkään erikoinen, mutta koska se on Spielbergin tekemä, se on automaattisesti "hyvä" ja sitä esitetään silloin tällöin. Nuo muut ovat hukkuneet historian hämäriin.
Katsotaanpa sitten ykkösnimesi Brad Pittin historiaa (itse en todellakaan ole samaa mieltä, että hän on todennäköisin, mutta aloitetaan hänestä, huomenna lisää...)
Brad Pittin filmografia järjestettynä IMDB-ratingien mukaan (järjestysnumerot eivät pidä paikkaansa, koska poistin sieltä välistä mm. Oscar Gaala esiintymisiä ja dokumenttielokuvia):
1. (8.60) - Fight Club (1999)
2. (8.40) - Se7en (1995)
3. (8.00) - Snatch. (2000)
4. (8.00) - Twelve Monkeys (1995)
5. (7.90) - Being John Malkovich (1999)
6. (7.70) - True Romance (1993)
7. (7.50) - Ocean's Eleven (2001)
9. (7.30) - Thelma & Louise (1991)
10. (7.20) - Interview with the Vampire: The Vampire Chronicles (1994)
11. (7.10) - Sleepers (1996)
12. (7.10) - Troy (2004)
13. (7.09) - A River Runs Through It (1992)
14. (7.09) - Confessions of a Dangerous Mind (2002)
15. (7.00) - Spy Game (2001)
16. (6.80) - Legends of the Fall (1994)
17. (6.70) - Mr. & Mrs. Smith (2005)
18. (6.60) - Seven Years in Tibet (1997)
19. (6.60) - Meet Joe Black (1998)
20. (6.59) - Kalifornia (1993)
21. (6.48) - Sinbad: Legend of the Seven Seas (2003)
22. (6.11) - Contact (1992)
23. (6.00) - Ocean's Twelve (2004)
24. (6.00) - The Mexican (2001)
27. (5.80) - The Devil's Own (1997)
31. (5.70) - Johnny Suede (1991)
33. (5.60) - Less Than Zero (1987)
35. (5.43) - Across the Tracks (1991)
36. (5.42) - No Man's Land (1987)
37. (5.36) - Happy Together (1989/I)
38. (5.15) - The Favor (1994)
39. (5.01) - Full Frontal (2002)
40. (4.73) - The Dark Side of the Sun (1997)
42. (4.12) - Cool World (1992)
44. (3.98) - Cutting Class (1989)
Suurin osa noista leffoista on keskinkertaista paskaa... Ocean-leffat ovat toiminnan peruskauraa, ne unohdetaan kohtlaaisen nopeasti, Seven Years in Tibet ei ole mikään klassikko, kenelläkään ei ole mitään syytä katsoa sitä vaikkapa 40 vuoden päästä, vaikka se ei varmaankaan vanhene.
Veikkaisin, että ne elokuvat, jotka noista tullaan muistamaan, ovat ne viisi ensimmäistä. Fight Club saattaa vanhentua, jos sen sisältämät viittaukset populaarikulttuuriin vanhentuvat ja tulevaisuuden sukupolvet eivät ymmärrä niitä. Jos näin ei käy, se tulee elämään pitkään. Se7enin mahdollisuudet selvitä ovat vielä paremmat. Snatch. ja Twelve Monkeys tullaan todennäköisesti muistamaan... mutta Pitt ei ollut niissä pääosassa, vaan vain isossa sivuosassa. Being John Malcovichissa hän taas oli vain cameossa.
True Romance ja Thelma & Louise saattavat myös selvitä hyvin, mutta ne tuskin saavat ketään muistamaan Pittiä vielä kymmenien vuosien päästä.
Oma veikkaukseni: Kaltaiseni leffafanit, jotka jaksavat kaivaa vanhempia leffoja omaehtoisesti esiin ja katsella niitä, tulevat hänet muistamaan, mutta suuret massat ... tuskin... Hänellä on kuitenkin aikaa hankkia vielä kunnon body of work, joten ei sitä koskaan tiedä...
Lopuksi sellainen kommentti, että kulttuuri on muuttunut. Leffat eivät enää ole samanlainen ilmiö kuin ne olivat aikoinaan, kun TVtä ei vielä ollut. On siis täysin mahdollista, että Marlon Brandon, John Waynen, Henry Fondan tai James Stewartin kaltaisia legendoja ei enää tule.
Huomenna yritän ottaa koko kysymykseen sellaisen lähtökohdan, että yritän etsiä leffoja, jotka tullaan muistamaan ja etsiä sitten niistä näyttelijöitä...
-
PapaShango
- Viestit: 418
- Liittynyt: Ma 22.03.2004 20:53
Jaa, no tässä seuraavaksi minun arvioni seuraavista legendoista ja legendarittarista ja ihmisistä jotka unohtuvat 
.
Tom Hanksistaon IMO ihan legendaksi saakka, jos vain saisi vielä muutaman hyvän roolisuorituksen alle. Entisiä mainittavia suorituksia ovat Green Mile, Forrest Gump, Cast Away jne. Hänen ainoa vaikeus on se, ettei hän ole paljonkaan esillä, eli julkisuudessa. Hänellä on jalat maanpinnalla eikä hänen tempauksista ole varmaankaan montakaan kertaan kuullut. (Minä en koskaan)
Brad Pitton ainakin naisten mielestä yleensä se kaikista komein näyttelijä ja on kuuminta kamaa markkinoilla. Mutta sitten kun ajattelee miehen elokuvataustaa niin eipä sieltä löydy kuin muutama mainittava ja minun mielestä ne ovat Fight Club ja Meet Joe Black. Ocean ei iskenyt.. ei sitten millään, IMO se oli paskinta kuraa mitä olen ikinä katsonut ja jakaa sen sijan Random Heartsin kanssa. Pitt:n suosio varmaankin kasvoi entisestään erottuaan kauniista vaimostaan Jennifer Anistonista ja siirtymisestä AJ:n isoiden huulien välieen.
Toinen 'komistus' on varmasti Tom Cruisejonka tuntevat varmasti kaikki. Itse en ole nähnyt kuin muutaman pätkän ja pidänkin miehen merkittävimpänä teoksena Mission Impossiblea. Cruisekin tuli tunnetuksi eron takia, sillä hän eroi superkauniista Nicole Kidmanista ja vaihtoi sen P. Cruziin. En tiedä, mikä oli vialla.. varmaankin se että Cruise on enemmän tummien tyttöjen ihannoija. Sitten 'ruusi' vaihtui Katie Holmesiin joka on nyt ihan ruma eikä näyttelijänäkään ole mikään kummoinen (kuten ei Cruzikaan) IMO. Tämä pari ei ole vain merkittävä, joten Cruisekin unohtuu melko nopeasti.
Elijah Wood ei nappaa, tosi on nuori muttei tällä menolla mitään legendaa tule.. IMO jopa p**ka näyttelijä kaikinpuolin.
Toki nyt kaikki tietävät kuka Mark Hamill on, mutta siinä huomaattekin että vaikka onkin tehnyt tunnetun roolin eräässä elokuvahistorian parhaimmassa tarinaelokuvissa niin silti hänet on unohdettu miltei kokonaan.
Jim Carrey on taasen erinoimainen näyttelijä ja erittäin hauska, ja on saanut listoilleen monia hienoja kokemuselokuvia. Eikös tämä viimesin hitti, en nyt muista mikä (liian pitkä nimi) ollut ihan huippu pätkä, vaikka itse en sitä jaksanutkaan jostain syystä loppuun katsoa. IMO Carreyn parhaat ovat, Dumb and Dumber, Liar Liar, The Mask, The Cable Guy, Me, Myself and Irene, Bruce Almighty (tämä ei nyt niin erikoinen) ja hitto jos jokin unohtui. Muistoihin jää .. tai mistä sitä tietää.. luulisi hänenkin tekevän kauan elokuvia ja sinä aikana voi tulla uusia uskomattomia tähtiä.
No seuraavat konkarit ovat ilmeisesti vielä nykyisiä tähtiä: Al Pacino, Jack Nicholson jne. Kyllä näistä kahdesta tulee olemaan puhetta vielä väh. 50 vuodenkin päästä legendoina. Pacinoltahan on niin monta hyvää elokuvaa etten viitsi edes mainita ja Nicholsonin kohdalla käy samallailla. Pidän myös monista muista konkareista jotka vielä tänäkin päivänä tähdittävät elokuvia.
.. Naisista täytyy mainita heti Nicole Kidman <3. Muutamia tosi hyviä rooleja IMO ja olisi minusta valmis legendaksi vaikka heti, eläväksi sellaiseksi. Kumminkin jos laajemmalta katsoo, niin löytyyhän noita muitakin. Nykyajan Joliet ja Berryt eivät ole koskaan tehnyt minuun vaikutusta näyttelijätaidoillaan tai sitten edes kauneudellaan (hyi). Uma Thurmanista ei ole legendaksi.. ei riitä ulkonäkö jota voisi muistaa eikä elokuvatkaan ole mitään tunnetuimpia (minulle). Julia Roberts.. en pidä näyttelijättärenä.. en pidä ulkonäöstä, itseasiassa olen sitä mieltä että hän on jopa ruma. En kyllä oikein usko että Sharon Stonekaan jäisi muistoihin, vaikka muutama hyvä pätkä löytyykin.
-------------
Kyllähän muistoihin jää monia varmasti, kuten paljon joita en nyt tuossa mainitsinut, mutta luulen myös että ihmiset muistavat Tom Hanksin, Carreyn ja ehkä nyt Brad Pitt:nkin pitkään. + ainakin minä muistan Kidmanin.
-------------
PS, kohta pitäisi postiin mennä hakemaan neljä DVD:tä; The Others, Moulin Rouge, Cold Mountain ja Scarface.
.Tom Hanksistaon IMO ihan legendaksi saakka, jos vain saisi vielä muutaman hyvän roolisuorituksen alle. Entisiä mainittavia suorituksia ovat Green Mile, Forrest Gump, Cast Away jne. Hänen ainoa vaikeus on se, ettei hän ole paljonkaan esillä, eli julkisuudessa. Hänellä on jalat maanpinnalla eikä hänen tempauksista ole varmaankaan montakaan kertaan kuullut. (Minä en koskaan)
Brad Pitton ainakin naisten mielestä yleensä se kaikista komein näyttelijä ja on kuuminta kamaa markkinoilla. Mutta sitten kun ajattelee miehen elokuvataustaa niin eipä sieltä löydy kuin muutama mainittava ja minun mielestä ne ovat Fight Club ja Meet Joe Black. Ocean ei iskenyt.. ei sitten millään, IMO se oli paskinta kuraa mitä olen ikinä katsonut ja jakaa sen sijan Random Heartsin kanssa. Pitt:n suosio varmaankin kasvoi entisestään erottuaan kauniista vaimostaan Jennifer Anistonista ja siirtymisestä AJ:n isoiden huulien välieen.
Toinen 'komistus' on varmasti Tom Cruisejonka tuntevat varmasti kaikki. Itse en ole nähnyt kuin muutaman pätkän ja pidänkin miehen merkittävimpänä teoksena Mission Impossiblea. Cruisekin tuli tunnetuksi eron takia, sillä hän eroi superkauniista Nicole Kidmanista ja vaihtoi sen P. Cruziin. En tiedä, mikä oli vialla.. varmaankin se että Cruise on enemmän tummien tyttöjen ihannoija. Sitten 'ruusi' vaihtui Katie Holmesiin joka on nyt ihan ruma eikä näyttelijänäkään ole mikään kummoinen (kuten ei Cruzikaan) IMO. Tämä pari ei ole vain merkittävä, joten Cruisekin unohtuu melko nopeasti.
Elijah Wood ei nappaa, tosi on nuori muttei tällä menolla mitään legendaa tule.. IMO jopa p**ka näyttelijä kaikinpuolin.
Toki nyt kaikki tietävät kuka Mark Hamill on, mutta siinä huomaattekin että vaikka onkin tehnyt tunnetun roolin eräässä elokuvahistorian parhaimmassa tarinaelokuvissa niin silti hänet on unohdettu miltei kokonaan.
Jim Carrey on taasen erinoimainen näyttelijä ja erittäin hauska, ja on saanut listoilleen monia hienoja kokemuselokuvia. Eikös tämä viimesin hitti, en nyt muista mikä (liian pitkä nimi) ollut ihan huippu pätkä, vaikka itse en sitä jaksanutkaan jostain syystä loppuun katsoa. IMO Carreyn parhaat ovat, Dumb and Dumber, Liar Liar, The Mask, The Cable Guy, Me, Myself and Irene, Bruce Almighty (tämä ei nyt niin erikoinen) ja hitto jos jokin unohtui. Muistoihin jää .. tai mistä sitä tietää.. luulisi hänenkin tekevän kauan elokuvia ja sinä aikana voi tulla uusia uskomattomia tähtiä.
No seuraavat konkarit ovat ilmeisesti vielä nykyisiä tähtiä: Al Pacino, Jack Nicholson jne. Kyllä näistä kahdesta tulee olemaan puhetta vielä väh. 50 vuodenkin päästä legendoina. Pacinoltahan on niin monta hyvää elokuvaa etten viitsi edes mainita ja Nicholsonin kohdalla käy samallailla. Pidän myös monista muista konkareista jotka vielä tänäkin päivänä tähdittävät elokuvia.
.. Naisista täytyy mainita heti Nicole Kidman <3. Muutamia tosi hyviä rooleja IMO ja olisi minusta valmis legendaksi vaikka heti, eläväksi sellaiseksi. Kumminkin jos laajemmalta katsoo, niin löytyyhän noita muitakin. Nykyajan Joliet ja Berryt eivät ole koskaan tehnyt minuun vaikutusta näyttelijätaidoillaan tai sitten edes kauneudellaan (hyi). Uma Thurmanista ei ole legendaksi.. ei riitä ulkonäkö jota voisi muistaa eikä elokuvatkaan ole mitään tunnetuimpia (minulle). Julia Roberts.. en pidä näyttelijättärenä.. en pidä ulkonäöstä, itseasiassa olen sitä mieltä että hän on jopa ruma. En kyllä oikein usko että Sharon Stonekaan jäisi muistoihin, vaikka muutama hyvä pätkä löytyykin.
-------------
Kyllähän muistoihin jää monia varmasti, kuten paljon joita en nyt tuossa mainitsinut, mutta luulen myös että ihmiset muistavat Tom Hanksin, Carreyn ja ehkä nyt Brad Pitt:nkin pitkään. + ainakin minä muistan Kidmanin.
-------------
PS, kohta pitäisi postiin mennä hakemaan neljä DVD:tä; The Others, Moulin Rouge, Cold Mountain ja Scarface.
Nopeasti ajatellen, parempi varmaan, että en käsittele kaikkia mahdollisia tulevia legendoja samassa postissa, kun pitäisi ehtiä tänään tehdä töitä, syödä, käydä suihkussa ja niin edelleen. Niinpä otan nämä vain yksi kerrallaan ja yritän aloittaa niistä, joita on jo aiemmin kommentoitu...
Alustava lista tulevista tarkasteltavista:
En tiedä, mikä oli todellinen tilanne, mutta onko varmaa, että nimenomaan Cruise jätti Kidmanin? Noin loogisesti ajatellen, en yhtään ihmettelisi, jos tilanne olisi ollut päinvastainen, koska Cruise on oikeasti menossa sekaisin ja pahasti. Kidman oli myös varmasti tietoinen, että Cruisella on taipumuksia ottaa vapauksia vastanäyttelijöidensä suhteen ja Kidmanhan jätti skientologian.
Anyway, ette maininneet kuin yhden elokuvan: Mission Impossible. Epäilen, että se ei tee hänestä mitenkään legendaarista, koska se on vain actionpläjäys. Niitä tulee kyllä uusia tilalle. Jos sarja menestyy tulevaisuudessakin, niin silloin ehkä niitä näytetään ikuisesti TVssä ja Cruisekin muistetaan. Muuten ne katoavat nopeasti historian hämäriin.
Cruisekin on kuitenkin onnistunut änkeämään leffoihin, joilla on hyvät mahdollisuudet vanheta tyylikkäästi. Magnolia, Rain Man, A Few Good Men, Jerry McGuire, Born on the Fourth of July... Siihen se taitaa tällä hetkellä jäädäkin. Niin, noh... sitten on Top Gun, mutta en tiedä, että kiinnostaako se edes nykynuoria enää?
Anyway, Cruise ehkä muistetaan, mutta tulee uusia kauniita poikia paikkaamaan häntä, kun Botox ei enää riitä. Tuskin kukaan tulee kaipaamaan... Näyttelijänä hän on kuitenkin hyvin erikoinen, mutta tasoltaan heikko tai keskinkertainen. Aikana, jona suositaan minimalistista tyyliä, hän huutaa ja heiluu kuin hän olisi jonkin omituisen huumeen vaikutuksen alaisena. Eikä hän edes tee sitäkään kovin hyvin. Monet koomikot osaavat sen paljon paremmin. Maailma tulee olemaan parempi paikka, kun Cruise ei enää ilmesty valkokankaalle. Luultavasti hänen uransa uskottavana näyttelijänä on jo ohi. Hän tulee tekemään blockbustereita, kunnes hänen tähtensä sammuu ja niistä tuskin tullaan muistamaan kovin montaa. Myönnettäköön, että en ole nähnyt Collateralia...
Alustava lista tulevista tarkasteltavista:
- Bruce Willis
- Samuel L. Jackson
- Edward Norton
- Kevin Spacey
- Anthony Hopkins
- Pierce Brosnan
- Ewan McGregor
- Liam Neeson
- Robert De Niro
- Al Pacino
- Jack Nicholson
- Mel Gibson
- Michael Madsen
- Harrison Ford
- Sigourney Weaver
- Russell Crowe
- ... ja muut, jotka tulivat jo aiemmin mainittua muiden viesteissä... joista osan taisin jo tässä mainitakin...
Spoken like a true Kidman-fan...PapaShango kirjoitti:Toinen 'komistus' on varmasti Tom Cruisejonka tuntevat varmasti kaikki. Itse en ole nähnyt kuin muutaman pätkän ja pidänkin miehen merkittävimpänä teoksena Mission Impossiblea. Cruisekin tuli tunnetuksi eron takia, sillä hän eroi superkauniista Nicole Kidmanista ja vaihtoi sen P. Cruziin. En tiedä, mikä oli vialla.. varmaankin se että Cruise on enemmän tummien tyttöjen ihannoija. Sitten 'ruusi' vaihtui Katie Holmesiin joka on nyt ihan ruma eikä näyttelijänäkään ole mikään kummoinen (kuten ei Cruzikaan) IMO. Tämä pari ei ole vain merkittävä, joten Cruisekin unohtuu melko nopeasti.
En tiedä, mikä oli todellinen tilanne, mutta onko varmaa, että nimenomaan Cruise jätti Kidmanin? Noin loogisesti ajatellen, en yhtään ihmettelisi, jos tilanne olisi ollut päinvastainen, koska Cruise on oikeasti menossa sekaisin ja pahasti. Kidman oli myös varmasti tietoinen, että Cruisella on taipumuksia ottaa vapauksia vastanäyttelijöidensä suhteen ja Kidmanhan jätti skientologian.
Hän ei näyttele taiteen, vaan rahan takia, joten eipä kai sillä hänelle ole väliä, vaikka töitä ei olisikaan. Tosin, niitäkin tuntuu riittävän ihan tarpeeksi. MI-3 ehkä vain vie enemmän hänen aikaansa, koska hän myös tuottaa sen, ei pelkästään näyttele.Tom Cruiseen pätevät pitkälti samat sanat. Voi olla että hänetkin muistetaan vielä pitkään, mutta tästä en ole aivan varma. Niinkuin Areen viestistä käy ilmi, miehellä on nykyään melko mauttomat palkkapyynnöt, joten varmasti osaltaan siitä johtuen tulevat roolitkin ovat aika vähissä (ainakin IMDB:n mukaan). No, tuskin hänelle rahasta puutetta tulee...
Anyway, ette maininneet kuin yhden elokuvan: Mission Impossible. Epäilen, että se ei tee hänestä mitenkään legendaarista, koska se on vain actionpläjäys. Niitä tulee kyllä uusia tilalle. Jos sarja menestyy tulevaisuudessakin, niin silloin ehkä niitä näytetään ikuisesti TVssä ja Cruisekin muistetaan. Muuten ne katoavat nopeasti historian hämäriin.
Cruisekin on kuitenkin onnistunut änkeämään leffoihin, joilla on hyvät mahdollisuudet vanheta tyylikkäästi. Magnolia, Rain Man, A Few Good Men, Jerry McGuire, Born on the Fourth of July... Siihen se taitaa tällä hetkellä jäädäkin. Niin, noh... sitten on Top Gun, mutta en tiedä, että kiinnostaako se edes nykynuoria enää?
Anyway, Cruise ehkä muistetaan, mutta tulee uusia kauniita poikia paikkaamaan häntä, kun Botox ei enää riitä. Tuskin kukaan tulee kaipaamaan... Näyttelijänä hän on kuitenkin hyvin erikoinen, mutta tasoltaan heikko tai keskinkertainen. Aikana, jona suositaan minimalistista tyyliä, hän huutaa ja heiluu kuin hän olisi jonkin omituisen huumeen vaikutuksen alaisena. Eikä hän edes tee sitäkään kovin hyvin. Monet koomikot osaavat sen paljon paremmin. Maailma tulee olemaan parempi paikka, kun Cruise ei enää ilmesty valkokankaalle. Luultavasti hänen uransa uskottavana näyttelijänä on jo ohi. Hän tulee tekemään blockbustereita, kunnes hänen tähtensä sammuu ja niistä tuskin tullaan muistamaan kovin montaa. Myönnettäköön, että en ole nähnyt Collateralia...