Here we go again!
SM-Liiga, kausi 2011-2012
Hallitseva mestari: Helsingin IFK
Runkosarjan voittaja viime kaudelta: JYP
No niin, kausi siis alkaa torstaina, ja tälläkin kaudella pelataan runkosarjassa 60 ottelua. 60 ottelun runkosarjan jälkeen kuusi parasta pääsevät suoraan puolivälieriin, ja sijoilla 7.-10. sijoittuneet joukkueet pelaavat niin sanotun ”Villi kortti” –kierroksen, jossa 7. ja 10. sekä 8. ja 9. kohtaavat paras kolmesta pelattavassa pudotuspelisarjassa. Tämän kierroksen jälkeen alkavat siis kahdeksan parhaan joukkueen puolivälierät.
Runkosarja-arviot joukkueista, sijat 11.-14.
14. SaiPa, Lappeenranta
Paras puolustaja: Richard Linter
Paras hyökkääjä: Jarno Koskiranta
MVP: Richard Linter
Pelaajalista
SaiPan tilanne ei todellakaan ole kadehdittava. Seura teki lähes miljoonan euron tappiot, mikä on tuon kokoiselle seuralle aivan käsittämättömän järkyttävä lukema. Seuran talous ei varsinaisesti ole kuralla, sillä omistajapohjalla on kuitenkin mahdollisuuksia ja varaa investoida joukkueeseen. Mutta silti, pelkillä kolikoilla ei ole varaa mitään tähtipelaajia hankkia. Richard Lintner on tuossa ilahduttava poikkeus, ja jopa hieman ihmetyttää että edelleen jopa maailmanluokan mittakaavassa oleva huippupuolustaja tulee Suomeen pelaamaan Lappeenrannan SaiPaan jolla ei, kaikella kunniotuksella toki, ole mitään realistisia mahdollisuuksia menestyä. Kaiken lisäksi Lintner saapuu joukkueeseen vasta lokakuun verorajalla, mikä saattaa olla SaiPan kannalta jo liian myöhään.
Uhka/Mahdollisuus:
Seuran suurin uhka on se, että se heikentyy kauden mittaan entisestään ja pelaajat menettävät kaiken itseluottamuksen ja uskon omaan tekemiseen. Lisäksi Richard Lintnerin saapuminen joukkueeseen vasta lokakuussa voi tulla liian myöhään, sillä jo tuolloin se ero toiseksi viimeiseen voi olla liian suuri.
Suurimmat mahdollisuudet ovat siinä, että seuran potentiaaliset pelaajat onnistuvat täydellisesti ja seura välttää karsinnat.
Tuomio:
Runkosarjan viimeinen, karsinnat kutsuvat. Vain pienimuotoinen ihme ja jonkun toisen joukkueen todellinen sukellus voi estää tämän.
13. Tappara, Tampere
Pelaajalista
Paras puolustaja: Juha Leimu (varauksin myös Tuukka Mäntylä)
Paras hyökkääjä: Antti Erkinjuntti
MVP: Juha Leimu
Okei, myönnetään yksi asia; Tapparalla on ainakin paperilla kyllä potentiaalinen joukkue. Sillä on parikin ketjua sellaisia pelaajia, joissa on aineksia ihan huippuluokan tehomiehiksi. Erkinjuntti, Tenute, Strömberg ovat parhaimmillaan jopa 40 pisteen pelaajia, ja joukkueesta löytyy myös kauden 2008-2009 maalikuningas Jussi Makkonen. Sitten se kolikon kääntöpuoli, nämä joukkueen pelaajat ovat melko suurelta osin sitä kuuluisaa kääpiöosastoa (joukkueessa on peräti 10 alle 180cm pelaajaa). Lisäksi joukkueen kärkikasti ei ole mitenkään kovin rutinoitunut tekemään kovia tehoja illasta toiseen, niin huoli tulevasta kaudesta on erittäin aiheellinen. Pahin kilpailija Ilves on vahvistunut kauden aikana, niin sekin lisää varmasti painetta sinne Hakametsän toiseen päähän. Joukkueessa ei ole yhtään rightin pakkia, eikä joukkueessa ole myöskään yhtään pomminvarmaa suorittajaa hyökkäyspäähän. Puolustus on kuitenkin riittävän laadukas siihen, ettei seura valu sarjan pohjalle.
Uhka/Mahdollisuus:
Pahimmassa tapauksessa Tappara hyytyy alkukaudesta sarjan tyvipäähän, ja joukkueen sisäinen harmonia kärsii. Jopa niin pahasti, että Tappara hyytyisi liigakarsintoihin. Tällöin varmasti pahin asia olisi Ilves-leiristä tuleva ilkkuminen, mutta kovin todennäköistä karsintaan joutuminen ei kuitenkaan ole.
Mahdollisuus on puolestaan siinä, että joukkueen kärkiketjuihin kaavaillut hyökkääjät pelaavat hyvän kauden, ja Tappara pelaa pienten pelaajiensa johdolla hienoa taitokiekkoa. Parhaassa tapauksessa Tappara on 10 parhaan joukossa, mutta tuskin kuitenkaan puolivälierissä asti.
Tuomio:
Ei ole niin huono että joutuisi karsintoihin, mutta sijat 11.-13. ovat tämän kauden Tapparan sijoitus.
12. Blues, Espoo
Pelaajalista
Paras puolustaja: Ville Varakas
Paras hyökkääjä: Toni Kähkönen
MVP: Ville Varakas
Espoolainen jääkiekko on tulevalla kaudella suuressa muutoksessa. Monivuotinen päävalmentaja Petri Matikainen siirtyi IFK:hon ja päävalmentajan paikan otti Matikaisen monivuotinen kakkosvalmentaja Lauri Marjamäki. Noh, muutokset eivät jääneet tähän, sillä myös tärkeitä pelaajia poistui joukkueesta, suurimpina menetyksinä Jere Karalahti ja Iiro Tarkki. Karalahden paikkaajaksi saapui Ari Vallin, joka on SM-Liigan tasolla ihan mukiinmenevä puolustaja, mutta Iiro Tarkin tilalle hankittu Petri Koivisto ei ole lähellekään samalla viivalla Tarkin kanssa, ja tämä jo itsestään heikentää Bluesin mahdollisuuksia alkavalla kaudella.
Joukkueessa on toki paljon potentiaalisia pelaajia, sitä ei käy kiistäminen. Ongelma on vain siinä, että kärkiketjuihin kaavailtujen pelaajien parhaista otteista on jo hieman pidempi aika kuin yksi vuosi. Ykkössentteriksi on kaavailtu Teemu Ramstedtia, joka sai kaksi vuotta sitten pelata erään Mikael Granlundin kanssa, mutta kun myöhemmin ei Granlundia enää vierestä löytynyt, myös tehot katosivat. Sama pätee myös Kristian Kuuselaan, jonka tehot ovat olleet laskusuunnassa nyt muutaman kauden ajan. Petri Lammassaari on myös pieni kysymysmerkki, vaikka onkin toki suomalaiseksi pelaajaksi harvinaisen orientoitunut maalintekijä.
Uhka/Mahdollisuus:
Suurin uhka piilee siinä, ettei Bluesin peli lähde toimimaan millään tavalla, ja maalinteko on jälleen sitä suurta tervanjuontia. Joukkueesta ei kuitenkaan löydy niitä luontaisia maalintekijöitä kuin pari kappaletta, ja heidän yhtäaikainen loukkaantuminen olisi katastrofi. Lisäksi Petri Koiviston täytyy onnistua, sillä myös hänellä on suuri rooli kannettavanaan.
Mahdollisuus puolestaan piilee siinä, että Bluesin ykkösnyrkiksi kaavaillut pelaajat palaavat parhaimmalle tasolleen, ja johdattavat Bluesin hyviin esityksiin. Tällöin pudotuspelipaikka on realismia, mutta kovan työn takana se tulee olemaan. Toki täytyy muistaa, että huonoista lähtökohdista huolimatta Blues onnistui viime kaudella nousemaan jopa sensaatiomaisesti hopealle, joten taistelu Espoossa ei pääty kuin vasta lopulliseen kuoliniskuun.
Tuomio:
Kamppailee tasaväkisesti viimeisestä pudotuspelipaikasta, mutta heikentynyt maalivahti- ja puolustusosasto taitaa kuitenkin kääntää vaakakupin sille puolelle, että Espoossa ei pudotuspelejä ensi keväänä pelata.
11. HPK, Hämeenlinna
Pelaajalista
Paras Puolustaja: Mathias Porseland
Paras Hyökkääjä: Janne Laakkonen
MVP: Janne Laakkonen
Rohkea veto pistää allekirjoittaneelta viime kaudella täällä Kuopiossa epäonnistunut Janne Laakkonen MVP:ksi, mutta toisaalta vastakysymyksenä voi esittää, että milloin Laakkonen on epäonnistunut Hämeenlinnassa? Laakkosen henkinen koti tuntuu olevan Hämeenlinnassa, ja siellä hän myös tällä kaudella löytää tutun rentouden ja tekemisen meiningin otteisiinsa.
Noh, HPK on kyllä muutoin sitten heikentynyt viime kaudesta. Teemu Lassila lähti, tilalle tuli Mika Järvinen. Toisaalta, HPK on ennenkin osannut kasvattaa näistä pääkaupunkiseudulla epäonnistuneista pelaajista ihan huipputekijöitä, ja Järvisellä kuitenkin löytyy KalPan vuosilta myös onnistuneita pelejä paljonkin.
Joukkueesta poistui myös Juuso Puustinen, joka viime kauden hyvistä otteista johtuen kolkutteli jopa MM-kisojen portteja. Janne Laakkonen pystyy osittain korvaamaan hänet, mutta myös Ville Viitaluoma poistui Rinkelinmäeltä, eikä hänen tilalleen ole saatu yhtä pätevää korvaajaa. Ykkössentteriksi kaavailtu Marek Zagrapan on toki mielenkiintoinen pelaaja, sillä onhan mies Buffalon ykköskierroksen varaus vuodelta 2005. AHL:stä löytyy ihan kohtalaisia tehoja, mutta isossa kaukalossa ei ole koskaan onnistunut.
Puolustusosasto kerholla on kunnossa, ja puolustuksen kaksi kärkiparia kestävät kyllä vertailun tämän päivän SM-Liigassa. Mathias Porseland tuikkii kirkkaimpana tähtenä, eikä ikinuori Marko Tuulolakaan varmasti ole turisti tulevalla kaudella.
Uhka/Mahdollisuus:
Uhka piilee monen muun alakerran joukkueen tavoin siinä, että joukkueen hyökkäyskalusto osoittautuu liian köykäiseksi. Joukkueen ykkösketjuksi kaavailtu Laakkonen-Zagrapan-Barney on jo puolillaan kysymysmerkkejä, eikä kakkosketjussakaan viilettävä Marko Luomala ole toissa kauden huikeasta maalimäärästään huolimatta mikään pomminvarma pistenikkari. Uhka on myös siinä, että ykköseksi kaavailtu Mika Järvinen on kadottanut itsensä Helsingissä, eikä enää onnistu palaamaan parhaiden pelipäiviensä tasolle.
Mahdollisuus piilee siinä, että HPK saa jälleen kerran kuin tyhjästä luotua itselleen huikean ykkösketjun, joka monena iltana pelastaa pisteitä, Järvinen löytää huippuvaihteensa ja puolustus on rautaa. Tällöin pudotuspelipaikka on hyvinkin otettavissa, ja kaiken lisäksi HPK:lla on monena vuotena ollut tapana heikosta materiaalista huolimatta tehdä positiivinen lopputulos.
Tuomio:
Kaiken mennessä nappiin, pudotuspelipaikka mahdollinen, mutta tuntuu silti että HPK jää siitä vielä pienen askeleen päähän. Mutta erot eivät kuitenkaan tule olemaan sijojen 9.-13. välillä kovinkaan suuria, ja tuolle välille HPK tulee sijoittumaan.
No niin, kellarikerros on käyty läpi, joten on aika siirtyä sitten pudotuspelipaikkoihin, eli sijat 7.-10. seuraavaksi.
10. TPS, Turku
Pelaajalista
Paras puolustaja: Tomas Mojzis
Paras hyökkääjä: Ville Vahalahti
MVP: Ville Vahalahti
Jokainen TPS:n pelaaja ja kannattaja haluaa unohtaa viime kauden painajaisen. Joukkue sukelsi käsittämättömällä tavalla hallitsevasta Suomen mestarista liigakarsintojen kynnykselle, mutta onnistui viimeisenä mahdollisena hetkenä nousemaan kuilusta pois.
Tilanne on jo nyt huomattavasti parempi kuin vuosi sitten, jolloin mestarivalmentaja Kai Suikkasen tilalle tullut Turun oma poika Heikki Leime oli – kaikella kunnioituksella – aivan käsittämätön valinta hallitsevan Suomen mestarin päävalmentajaksi. Nyt tilalle on palannut toinen turkulainen, hyvää työtä Kuopiossa tehnyt Pekka Virta. Jo pelkästään tämä on selkeä parannus viime kauteen nähden. Myös pelaajamateriaali on mielenkiintoinen, runkomiehistö on kestänyt kasassa ja lisäksi mukaan on tullut ihan päteviäkin vahvistuksia. Ryan Stone tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen pelaaja, lisäksi Virran mukana tulleet luottomiehet Tapio Laakso ja Timo Salo ovat omassa roolissaan tekijämiehiä.
Maalivahtiosasto on edellisiin vuosiin verrattuna orastava kysymysmerkki, mutta Marek Schwarz on lupaava maalivahti, ja Aleksis Ahlqvistilläkin on perusasiat kunnossa joten Urpo Ylösen koulussa tämäkään tuskin on suuri ongelma.
Uhka/Mahdollisuus:
Suurin uhka joukkueessa on se, että Pekka Virran kiekkokontrolliin perustuva pelityyli ei istu turkulaisten nippuun, ja peli alkaa mennä vaikeaksi. Tuolloin monet viime kauden sukelluksessa mukana olleet pelaajat voivat jälleen saada menneisyyden haamut niskaansa.
Suurin mahdollisuus piilee myös tässä Pekka Virran pelitavassa; materiaali kyllä riittää toteuttaa kiekkokontrolliin perustuvaa peliä. Onnistuneet ulkomaalaishankinnat Marek Schwarzin ja Ryan Stonen johdolla voivat avata mahdollisuudet vaikka mihin.
Tuomio:
Etenee pudotuspeleihin viime kauden katastrofin jälkeen. SM-Liigan ollessa nykypäivänä erittäin tasainen, voi jopa kaiken mennessä täydellisesti nappiin – ja pahimpien kilpailijoiden epäonnistuttua – suora pudotuspelipaikka olla mahdollista. Noh, todennäköistä tämä ei ole mutta kuten sanottua, erot ovat pieniä.
9. Ilves, Tampere
Pelaajalista
Paras puolustaja: Ville Koistinen
Paras hyökkääjä: Masi Marjamäki (tai Jesse Niinimäki)
MVP: Ville Koistinen
Ilves oli itse asiassa viime kaudella yksi positiivisimpia yllättäjiä koko kaudella; joukkue lähti viime kauteen oltua edellisellä kaudella liigakarsinnoissa, eikä kukaan oikeastaan odottanut tupsukorvilta tuolloin yhtään mitään. Tällä kaudella tilanne on viime kauteen nähden erittäin hyvä, ja ihan hyvin Ilves siis esiintyi viime kaudellakin.
Puolustus on liigan parhaimmistoa, ja siellä löytyy tekijöitä monenlaiseen rooliin: Järventie ja Koistinen ovat liigan eliittiä kiekollisessa pelissä, Teemu Kesä ja Arto Tukio puolestaan edustavat hyvää perusosaamista ja lisäksi joukkueessa on Jyrki Jokipakan kaltaisia nuoria lupauksia. Puolustus on todella hyvin kasattu ja se on hyvä yhdistelmä kokeneita ja nuoria pelureita.
Hyökkäysosastokin on ihan kohtuullisissa kantimissa; Jesse Niinimäki kasvoi viimein aikuiseksi, Joonas Raskilta odotetaan läpimurtoa ja Masi Marjamäki on jopa maajoukkuetason voimahyökkääjä. Valitettavasti hyökkäyskalusto on harmittavan kapea, ja montaa avainpelaajan loukkaantumista se ei kestä. Lisäksi suuri ongelma on se, ettei joukkueella ole aivan sitä SM-Liigan huipputason ykkösssentteriä.
Maalivahtiosasto on paperilla nimekäs, mutta toisaalta Vesa Toskala vietti viime kauden lähes kokonaan välivuotta, eikä Miika Wiikmankaan onnistunut. Toisaalta, Toskalalla on perusasiat kunnossa, ja jos mies kestää kasassa niin ei Ilves maalivahtiin kaadu.
Uhka/Mahdollisuus:
Suurin uhka piilee hyökkäyspään avainpelaajien kapeudessa, sillä jos pahat loukkaantumishuolet yllättävät joukkueen laajalla rintamalla, niin ratkaisijoiden määrä käy auttamatta vähiin. Myös Vesa Toskala on tietynlainen uhka, sillä vaikka mies on luonutkin hienon uran kansainvälisesti, niin lähes sarjassa kuin sarjassa miehelle on sattunut omituisia mustia hetkiä.
Mahdollisuus piilee huippuluokan puolustuksen hyvissä otteissa, joka varmasti kykenee etenkin ylivoimalla pyörittämään peliä laadukkaasti ja ratkaisemaan otteluita. Ja jälleen on pakko nostaa esille Vesa Toskala – mies kun on kaikesta huolimatta monivuotinen ykkösvahti NHL:stä ja perusosaaminen on hyvällä tasolla.
Tuomio:
Menee pudotuspeleihin, kaiken onnistuessa nappiin jopa suoraan kuuden joukkoon. Se ei kuitenkaan ole kovin realistista, mutta kuten todettua, liiga on erittäin tasainen.
8. Pelicans, Lahti
Pelaajalista
Paras puolustaja: Markus Seikola
Paras hyökkääjä: Matias Loppi
MVP: Niko Hovinen
Pelicans jäi viime kaudella sarjan viimeiseksi, ja joutui liigakarsintoihin. Noh, niissä nyt ei kuitenkaan ollut mitään suuria ongelmia, ja niistä on noustu hienosti. Joukkueeseen on tullut kaikkien tuntema suomalainen huippuvalmentaja, joka nostaa Pelicansin todennäköisesti aivan erilaiseen lentoon kuin viime kaudella. Suikkasella on myös kokemusta siitä, miten heikommasta materiaalista saadaan maksimaalinen suoritusteho irti. Jotkut mediat povaavat Pelicansia jopa liigan kärkitaisteluihin ja ainakin suoraan pudotuspeleihin, mutta toppuutellaan nyt kuitenkin vähän. Joukkueen ykkösketjua ollaan kuitenkin rakentamassa muutaman hieman epäilyttävän kysymysmerkin varaan; ykkössentteri on lähtökohtaisesti Matias Loppi, joka ei ole edellisen Lahden visiittinsä tasolla. Lisäksi ykkösketjuun on kaavailtu Arttu Luttista ja Ryan Laschia, joista ensimmäinen on enemmänkin duunariosaston pelaaja ja jälkimmäinen on vielä täysin katsomaton kortti SM-Liigassa.
Puolustuspeli ja maalivahtiosasto on erinomaisessa kunnossa. Markus Seikola tulee taistelemaan puolustajien pistepörssin voitosta, ja jopa 40-50 tehopistettä voivat olla täysin haarukassa. Taustatukea antavat Aaron Brocklehurst, Jan Latvala sekä Joonas Järvinen. Maalissa puolestaan on SM-Liigan paras maalivahti, Niko Hovinen.
Uhka/Mahdollisuus:
Suurin uhka on hieman vastaava kuin Ilveksellä. Hyökkäyspäässä on paljon kysymysmerkkejä, ja terävin kärki on jälleen melko kapea. Myös Niko Hovisen loukkaantuminen olisi katastrofi.
Mahdollisuudet piilevät Kai Suikkasen laadukkaassa tekemisessä, jolla on kokemusta siitä miten ”paskasta tehdään kultaa”. Kaiken mennessä kuten elokuvissa saatetaan Lahdessa nähdä hieno kausi. Lisäksi joukkueen puolustuksen ja maalivahtipelin kombinaatio on huippuluokkaa SM-Liigassa.
Tuomio:
Menee pudotuspeleihin, tulee taistelemaan loppuun saakka suorasta pudotuspelipaikasta. Luultavasti kuitenkin tosipeleissä vielä melko kokematon joukkue saa tyytyä ”säälipleijareihin”.
7. KalPa, Kuopio
Pelaajalista
Paras puolustaja: Adam Masuhr
Paras hyökkääjä: Sami Kapanen
MVP: Sami Kapanen
Saan varmaan turpaani Kuopiossa tämän rankkauksen takia, mutta KalPan yllä leijuu paljon kysymysmerkkejä. Pekka Virta lähti pois, tilalle tulee keltanokka Tuomas Tuokkola. Tuokkolan onneksi Kuopiossa Jumalan asemassa oleva Sami Kapanen tekee paluun kaukaloon. Kapasen panos on illasta toiseen suuri, ja hän on YLIVOIMAISESTI TÄRKEIN YKSITTÄINEN PELAAJA OMALLE JOUKKUEELLEEN. Koko KalPa on täysin Sami Kapasen joukkue, ja tämä on Tuokkolalle äärimmäisen tärkeä asia. Tämä tilanne vähentää huomattavasti paineita, kun sekä kaukalossa että pukukopissa on se sama vanha Suuri johtaja, joka näyttää esimerkillään mallia muille.
Uhka/Mahdollisuus:
Kapasen loukkaantuminen olisi aivan hirveä asia. Tämä saattaisi syöstä koko joukkueen täydelliseen kadotukseen, vaikka se ehkä hieman uskomattomalta kuulostaakin. Joukkueessa toki löytyy paljon muitakin laatupelaajia, mutta silti Kapasen vaikutus on ylivoimaisesti suurin missään joukkueessa.
Mahdollisuus piilee – yllätys yllätys – Sami Kapasessa. No okei, onhan joukkueessa muitakin laatupelaajia jotka kyllä antavat kalakukkojumalalle tukea ja jakavat ainakin pelillistä vastuuta. Tuokkolan saadessa työrauhan voidaan Kuopiossa pelata hieno kausi.
Tuomio:
Pudotuspeleihin mennään, mutta aivan eivät paukut taida kuitenkaan riittää suoraan kuuden joukkoon. Toki samoista sijoista kilpailevien joukkueiden epäonni voi tässäkin kohdassa muuttaa sijoitusta jopa usealla pykälällä.
Jep jep, nyt on säälipleijaripaikat jaettu, käykää tässä välissä vaikka jääkaapilla tai vessassa.
Jatketaan. Eli sijat 1.-6. käännetyssä järjestyksessä.
6. Kärpät, Oulu
Pelaajalista
Paras puolustaja: Mikko Lehtonen
Paras hyökkääjä: Juha-Pekka Haataja
MVP: Jari Viuhkola
Kärppien tilanne on viime kauteen verrattuna aivan h**vetin paljon parempi nyt kuin vuosi sitten. Ensinnäkin, joukkue on nyt valmis (ainakin valmennusjohdon mukaan), eikä joukkueeseen tulla hankkimaan kuin korkeintaan yksi tai kaksi pelaajaa myöhemmin, jos sitäkään. Toisekseen, joukkueen puolustus on ensimmäistä kertaa pariin vuoteen hyvää liigatasoa, eikä esimerkiksi Ilkka Mikkolan tarvitse pelata 25 minuuttia pelissä eikä jäällä tarvitse katsoa Joni Liljebladin tai Juho Jokisen kaltaisia jääkiekkoilijoiden irvikuvia. Kolmannekseen, joukkueella on tänä vuonna osaava valmentaja. Kaikella kunnioituksella Mikko Haapakoskea kohtaan, mutta Mestis on hänelle tällä hetkellä ihan sopiva sarjataso.
Joukkueen tilanne on monessakin mielessä mielenkiintoinen. Jari Viuhkola palaa kehiin puolentoista vuoden tauon jälkeen. Pelituntuma on hakusessa, mutta taidot ja perusosaaminen eivät ole kadonneet mihinkään. Joukkue uskaltaa antaa vastuuta nuorille lupauksille, kuten Joonas Donskoille ja Miikka Salomäelle, lisäksi joukkue on hankkinut ensimmäistä kertaa oikeastaan moneen vuoteen oikeita pelaajia oikeille pelipaikoille. JP Haataja palaa kotiin kypsempänä ja parempana pelaajan kuin mitä Oulusta lähti, puolustukseen on hankittu pari täsmävahvistusta, joista Ville Mäntymaa on hyvä oman alueen pelaaja, ja Oscar Eklund on ilmeisesti esittänyt varsin lupaavia otteita harjoituspeleissä.
Maalivahtiosasto on epäilyttävä, sillä lähtökohtaisesti ykkösvahti on Ville Hostikka. Hostikka pelasi viime kaudella 15 ottelua ihan hyvin, mutta suurin kysymysmerkki on siinä että pystyykö Hostikka pelaamaan koko kauden ykkösmaalivahtina. Mikäli ei pysty, joutuu Kärpät lähtemään maalivahtiostoksille.
Uhka/Mahdollisuus:
Suurin uhka piilee siinä, että viime kauden haamut ottavat jälleen vallan ja pelaajaruletti käynnistyy jälleen samalla tavalla kuin viime kaudella. Tällöin joukkueen sisäinen harmonia kärsii, ja lopputulos tulee olemaan yhtä katastrofaalinen kuin viime kaudella.
Mahdollisuus piilee siinä, että joukkue on ollut kasassa jo usean kuukauden, eikä tilanne ole samanlainen kuin vuosi sitten, jolloin odotettiin Tom Preissingin, Pavel Rosan ja Viuhkolan tulevan ja olevan suuria messiaita ja pelastajia. Tämän ansiosta koostumukset ovat toisilleen tuttuja, ja tämä on aina hyvä asia kauteen lähdettäessä.
Tuomio:
Suora pudotuspelipaikka täyttä realismia, mutta siihen on tehtävä tosissaan töitä. Tämän jälkeen kaikki on mahdollista, ja välieräpaikkakin on tällä joukkueella otettavissa, mutta se vaatii täydellisen onnistumisen.
5. Ässät, Pori
Pelaajalista
Paras puolustaja: Ville Uusitalo
Paras hyökkääjä: Joel Armia
MVP: Ville Uusitalo
Pori on niitä kaupunkeja, jotka ansaitsevat menestyvän jääkiekkojoukkueen. Ässät on perinteinen jääkiekkojoukkue, mitä on aina leimannut taisteleva, energinen ja äärimmäinen työntekoon perustuva peli-ilme. Porissa on varmasti intohimoisimmat fanit ja paras kotiyleisö, ja samalla se on erittäin vittumainen paikka vastustajalle pelata.
Viime kausi oli runkosarjan osalta Ässiltä parasta peliä vuosikausiin, mutta sitten tapahtui jotain ihmeellistä, ja pudotuspeleissä Blues lähestulkoon pyyhki jäätä Ässänipulla. Noh, virheistä on varmasti otettu nyt opiksi, ja varmasti viime kauden epäselvään tilanteeseen vaikutti suurelta osin tälle kaudelle tulleet muutokset. Silloin oli jo varhaisessa vaiheessa selvää, että Pekka Rautakallio ei jatka seurassa enää, vaan valmennukseen tulee Karri Kivi. Jutut kertovat, että Kiven pelitapa on hyvä ja toimiva, ja etenkin Ässille se sopii todella hyvin.
Puolustus on hyvää luokkaa, siellä löytyy Ville Uusitalon johdolla vahvaa kiekollista osaamista, sekä Kristian Kudrocin kaltaisia omanpään suojelijoita ja lakaisijoita. Hyökkäyspäässä puolestaan Joel Armialta odotetaan entistä vahvempia peliesityksiä, ja lisäksi pelaajat kuten Patrick Yetman, Aki Uusikartano ja Tomas Zaborsky ovat liigatasolla huippumiehiä. Uusikartano on varsinkin edelleenkin melko aliarvostettu pelaaja, sillä hän on erittäin monipuolinen jokapaikan höylä.
Maalivahtipeli on heikentynyt viime kaudesta, kun Eero Kilpeläinen lähti Jokereihin. Antti Raanta on kuitenkin hyvä paikkaaja, ja varmasti paljon parempi kuin mitä moni osaa ennakkoon odottaa.
Uhka/Mahdollisuus:
Aivan jättimäisiä uhkia Ässien ympärillä ei edes loppujen lopuksi ole. On toki mahdollista, että uusi päävalmentaja Karri Kivi ei olekaan aivan niin hyvin hommaansa istunut kuin voisi olettaa, ja tällöin esimerkiksi seuran urheilutoimenjohtajana nykyään vaikuttava Mika Toivola voi tehdä omia johtopäätöksiään. Lisäksi, vaikka porilainen kiekkoyleisö on intohimoinen, niin myös pahan tappiokurimuksen seurauksena porilaiset ”hitsarit” osaavat kyllä olla omilleenkin vittumaisia.
Mutta kuten todettu, mitenkään äärimmäisen todennäköistä tämä ei ole. Materiaali on laadukas, ja siitä löytyy monenlaisia tekijöitä jokaiseen rooliin. Mahdollisuuksia tällä joukkueella on mennä pitkälle, keväällä jopa mitaleille.
Tuomio:
Mahdollista saada jopa kotietu pudotuspeleihin, mutta ainakin suora pudotuspelipaikka on melko vahvasti haarukassa. Tämän jälkeen onkin sitten taivas auki jo lähes vaikka mihin.
4. Lukko, Rauma
Pelaajalista
Paras puolustaja: Harri Tikkanen
Paras hyökkääjä: Perttu Lindgren
MVP: Perttu Lindgren
Monet pitävät Lukkoa etukäteen ensi kauden mahdollisena floppina, mutta täytyy muistaa muutama tärkeä tosiasia; seuralla on taustallaan vahva taloudellinen tuki ja lisäksi joukkueen jatkuvuus on lähes erinomaisessa tilassa. Sama valmentaja on ollut seurassa pitkään, eikä se varmastikaan ole mikään suuri rasite. Joukkueessa on laadukkaita pelaajia moneen ketjuun, lisäksi maalivahtiosasto on joukkueella kunnossa. Hyökkäyspäässä joukkueen suuria ratkaisijoita tulevat olemaan herrat kuten Perttu Lindgren, Lauri Tukonen ja tuore ulkomaalaishankinta Kris Beech, jolta muuten löytyy pelikokemusta niin Alexander Ovechkinin kuin Mario Lemieuxin viereltä. Puolustuspäässä on osaamista moneen rooliin, Teemu Aalto on kiekollisena koko liigan parhaimmistoa, Otto Honkaheimo pitää huolen omasta päästä ja Harri Tikkanen on monipuolinen monessa roolissa. Ja kun lisäksi laadukkaan puolustuksen takana pelaa Mika Noronen, on joukkueen materiaali vertailukelpoinen minkä tahansa joukkueen kanssa.
Uhka/Mahdollisuus:
Tämä taas onkin erittäin mielenkiintoinen tilanne. Mikä on raumalaisen jääkiekkoilun uhka? Moni ei edes muista sitä, että Lukko oli viime keväänä pronssilla. Joukkuetta leimaa edelleenkin tietynlainen HMV (hajuton, mauton, väritön) –leima, vaikka se on täynnä ihan huippuluokan pelimiehiä jokaiselle pelipaikalle.
Mitkä taas voivat olla mahdollisuudet, jos siellä ei löydy varteenotettavia uhkiakaan? Välillä itsestäni tuntui siltä, että raumalaisia pelaajia tai kannattajia ei tuntunut harmittavan viime kevään välierätappio IFK:lle, mutta toisaalta tämäkin tunne on varmasti pelkkä illuusio. Kiekkokulttuuria Raumalla kuitenkin on, mutta nykyinen seuran imago vaan ei jotenkin muokkaudu tuohon kulttuuriin.
Tuomio:
Runkosarjassa jälleen hyvää suorittamista, mutta mikäli HMV-linja jatkuu, niin mitalipeleissä ei Raumalla tällä kaudella pelata.
3. JYP, Jyväskylä
Pelaajalista
Paras puolustaja: Sami Vatanen
Paras hyökkääjä: Eric Perrin
MVP: Sami Vatanen
Lähtökohdat ovat ”Suomen Ateenassa” alkavaan kauteen jälleen kerran hyvät. Kolmena edellisenä kautena runkosarjassa peli on ollut tappavan tehokasta, monien mielestä tosin kuolettavan tylsää, tasaista ja erittäin tehokasta ja ennen kaikkea voittavaa jääkiekkoa. Risto Dufvan pelitapa on varmasti edelleenkin erittäin toimiva, vaikka tosin tuskin enää niin ylivoimainen kuin parina edellisenä vuotena.
Joukkueen materiaali on kaikilta osin laadukas. Puolustuksessa ylivoimaisin tähti on Sami Vatanen, joka on koko liigan paras kiekollinen puolustaja, ja top-3:ssa varmasti ihan kokonaisvaltaisestikin. Paras hankinta tulevalle kaudelle on Arto Laatikainen, joka oli muutama vuosi sitten Bluesin puolustuksen pelillinen johtaja sekä henkinen isäntä Espoossa. Lisäksi mukana ovat edelleen kokeneet ja perusvarmat Kalle Koskinen ja Olli Malmivaara, niin hankala sieltä on suuria heikkouksia löytyää.
Hyökkäyspää on edellisten kausien tapaan myös hyvässä kunnossa; Eric Perrin jatkaa, Tuomas Pihlman on tullut takaisin (ja on ennen kaikkea terve) ja joukkueesta löytyy muutenkin laadukkaita ja ennen kaikkea Dufvan pelitapaan sopivia hyökkääjiä, kuten JP Hytönen, Antti Pihlström ja Jani Tuppurainen.
Maalivahtitilanne on hieman heikentynyt ainakin paperilla, sillä Pekka Tuokkola lähti ja Riku Helenius saapui. Mutta toisaalta, mikäli maalivahdilla on perusasiat hyvässä kunnossa, niin tällöin JYPin puolustuksen takana on helppoa pelata. Joten tämäkään ei tule muodostumaan ongelmaksi.
Uhka/Mahdollisuus:
Uhkakuva piilee jälleen siinä, että keväällä altavastaajana oleva joukkue kyykyttää JYPiä jälleen. Tämä on ollut havaittavissa jokaisena keväänä tähän mennessä, kun JYP on lähtenyt piikkipaikalta pudotuspeleihin. On täysin mahdollista, että JYPin pelitapa saadaan viimeinkin murrettua, ja tämä on pahin uhkakuva joukkueelle tulevalle kaudelle.
Mahdollisuudet piilevät jälleen kerran Dufvan pelikirjassa (vihaan muuten tuota sanaa), ja siinä että se on jälleen kerran liian vaikeaa murrettavaksi, ainakin runkosarjan osalta. Lisäksi joukkueessa on paljonkin kiekollisiin yllätysratkaisuihin kykeneviä pelaajia, jotka pystyvät tuomaan paljon lisää raikkautta JYPin peliin.
Tuomio:
Taistelee ehdottomasti runkosarjan voitosta jälleen, mutta kaksi helsinkiläistä joukkuetta taitavat kuitenkin olla hieman edellä. Runkosarjan kolmonen, ja pudotuspelit ovatkin sitten taas uusi maailmansa.
2. HIFK, Helsinki
Pelaajalista
Paras puolustaja: Toni Söderholm
Paras hyökkääjä: Mikael Granlund
MVP: Ville Peltonen
Hallitseva mestari IFK ei ole ollut näin hyvässä tilanteessa 2000-luvulla kertaakaan. Peli toimii, talous on kunnossa ja joukkue on täynnä laadukkaita pelaajia. Muutoksiakin on tullut, sillä päävalmentajaksi tuli ”ajokoirakiekkoa” peluuttanut Petri Matikainen, ja pelaajistossakin tuli pieniä muutoksia.
Puolustuspää on kunnossa, mutta mielestäni se on kuitenkin aavistuksen verran heikentynyt viime kaudesta. Ei kuitenkaan niin oleellisesti, että tästä tulisi olemaan mitään suurta ja häiritsevää ongelmaa joukkueelle. Mikko Jokela, Toni Söderholm ja Mikko Kousa ovat kiekollisen pelin johtajia, ja omassa päässä kovuutta edustavat Markus Kankaanperä ja Ilari Melart, joka tosin on loukkaantuneena alustavasti kolme kuukautta, eli käytännössä syyskauden. Hyökkäys on myös mielenkiintoinen; sentteriosasto on yksi liigahistorian parhaita, sillä Granlund, Hirschovits, Wirtanen ja Liivik ovat omilla pelipaikoillaan liigan kärkikastia. Varsinkin ”Hirson” rooli on tärkeä, sillä millään joukkueella ei ole tuon tason kakkossentteriä. Mutta mutta, jos on paljon hyvääkin, niin on siellä hyökkäyksessä tapahtunut myös heikennystä. JP Haataja lähti Ouluun, ja tilalle tuli Eero Somervuori. Tehopisteet saadaan varmasti korvattua, mutta taistelua ja muuta hyvää yleispelaamista Somervuori ei tee niin hyvin kuin Haataja, joten siinä on menetys. Lisäksi Lennart Petrell lähti pois, ja nyt hänen saappaitaan täyttävät yhdessä Miikka Tuomainen ja Jerry Ahtola, jotka eivät ole saman tason paikkaajia. Onneksi joukkueessa on kuitenkin Ville Peltonen, suuri tuki ja turva joka on edelleenkin joukkueen arvokkain pelaaja, vaikka Mikael Granlund yksilönä ohitse jo meneenkin.
Maalivahtitilanne on sikäli erikoinen, että joukkueella ei ole maalivahtivalmentajaa, vaan kakkosvahti Jan Lundell vastaa myös tästä. Lisäksi, Juuso Riksmania ovat jälleen vaivanneet selkävaivat, eikä hänen paluustaan kaukaloon tiedetä vielä varmuudella mitään.
Uhka/Mahdollisuus:
IFK:n suurin uhka piilee pelottavan paikallisvastustajan ohella siinä, että Petri Matikaisen ”äijäkiekko” eli olisikaan IFK:n nykyiseen ilmeeseen soveltuvaa kiekkoa. Lisäksi suuria kysymysmerkkejä leijuu toistaiseksi vielä maalivahtipelin ympärillä, mutta varsinaisesti suuria uhkia ei ole.
Mahdollisuudet IFK:lla on tälläkin kaudella mennä mihin vain. Vaikka Matikainenkin mielletään ”äijäksi” (onkohan tullut jo selväksi?) niin hänellä on toki myös kokemusta taitavienkin pelaajien valmentamisesta. Seurassa on monipuolisia pelaajia monenlaiseen rooliin, alkaen sieltä rouhijaosaston Robert Nyholmista hattutempun finaalissa tekevään Ville Peltoseen asti.
Tuomio:
Taistelee runkosarjan voitosta yhdessä Jokereiden kanssa. Ainoastaan suuri epäonnistuminen keväällä voi estää pelaamisen mitaleista tällä kaudella.
Ja varmaan sitten tässä vaiheessa arvaattekin, mikä seura on omissa papereissani ykkönen.
1. Jokerit, Helsinki
Pelaajalista
Paras puolustaja: Ossi Väänänen
Paras hyökkääjä: Teemu Pulkkinen
MVP: Teemu Pulkkinen
Kyllä, nostan Jokerit runkosarjan ennakkosuosikiksi ja parhaaksi joukkueeksi ohi IFK:n. Syy tähän on selvä: joukkueella on sarjan paras valmentaja, parhaat resurssit sekä laajin pelaajamateriaali. Lisäksi joukkuetta johdetaan sellaisella ammattitaidolla, että vastaavaa ei olla Suomessa nähty aikoihin. Jarmo Kekäläinen on toimitusjohtajana aivan suvereeni kaveri, ja varsinkin kun Hjallis Harkimo on viimein ymmärtänyt pysyä poissa päättävistä asioista, on Jokerit erittäin vaarallinen joukkue tulevalla kaudella.
Joukkueen puolustuksessa on mittava määrä monenlaista taitoa. Kapteeni ja isäntä Ossi Väänänen on Euroopan huippuluokkaa oman pään varjelussa, Markus Nordlund tykitti viime kaudella 16 maalia ja John Klinberg, Jeremy Dehner ja Teemu Eronen ovat nuoria kavereita, joilla on kykyjä vaikka mihin. Varsinkin ku Dehner ja Eronen ovat jo näyttäneet tasonsa liigassa.
Hyökkäyksessä riittää leveyttä vaikka muille jakaa. Ilari Filppula, Janne Lahti ja Teemu Pulkkinen ovat SM-Liigan supertähtiä, ja kun kakkos- ja kolmosketjuihin riittää myös huippupelaajia, on hyökkäyskalusto erittäin hyvä. Lisää mielenkiintoa joukkueeseen tuo eräs Jarkko Ruutu, joka voi loppujen lopuksi olla yllättävän korkeallakin pistepörssissä. Ainakin hyvää alivoimapeliä ja kahden suunnan peliä on lupa odottaa.
Maalivahtitilanne on mielenkiintoinen, sillä Eero Kilpeläinen on ainakin paperilla hyvä ja pätevä maalivahti. Ainoa uhkakuva voi olla se, että Kilpeläiselle käy kuten Mika Järviselle; Hartwall Areenan valot ovat sittenkin liian kirkkaat.
Uhka/Mahdollisuus:
Uhka piilee naapurissa, sekä siinä, että joukkue jostain käsittämättömästä syystä sortuu maalinteko-ongelmiin tai mahdollisiin sisäisiin skismoihin. Myös maalivahtipeli on orastava uhkakuva, sillä niin monesti maaseudulta tulleet maalivahdit ovat sortuneet Stadin kirkkaissa valoissa ja ajautuvat kadotukseen.
Mahdollisuus on puolestaan siinä, että joukkuetta johtaa Erkka Westerlund. Westerlundin valmentamissa joukkueissa ei ole ikinä ollut minkäänlaista sooloilua, ja hän on kyennyt tekemään pieniksi ihmeiksi lueteltavia tekoja valmentajana. Westerlund sai jo viime kauden aikana Hannu Jortikan sekoilut osaltaan jo paikattua, ja yleensä toinen kausi on jo paljon helpompi. Itselläni löytyy pelonsekainen kunnioitus ja usko Erkka Westerlundin kykyyn johtaa Jokerit mestaruuteen asti, ja olen oikeastaan jo vuosia ollut kova Westerlundin fani.
Tuomio:
Runkosarjan voitto on haarukassa, ja tulee taistelemaan mestaruudesta.
No niin, tässä nyt oli tällainen pienimuotoinen ennakkopaketti tulevaa kautta ajatellen. Rohkeaa keskustelua vaan peliin ja arvostelua tulee antaa joistakin asioista, joista ette ole samaa mieltä. Loppuun vielä hyvää alkavaa jääkiekkokautta kaikille, käykää hallilla ja seuratkaa peliä mahdollisuuksien mukaan televisiosta.
Sokerina pohjalla, tulevan kauden All Stars-ketju näyttää tältä:
Sami Kapanen – Mikael Granlund – Teemu Pulkkinen
Ossi Väänänen – Sami Vatanen
Niko Hovinen
Pistepörssin voittaja: Teemu Pulkkinen
Paras puolustaja: Sami Vatanen
Paras Maalivahti: Niko Hovinen
Ensimmäiset potkut: Ari-Pekka Selin, SaiPa
