Juu, ei tuosta Mason Ryanista oikeen vielä osaa sanoa mitään. Eihän mies siinä ottelussa näyttänyt kuin muutama scoop slami köysiin, joka muute oli iha siistiä, ja sitte se hiuka köykkäne lukko. Itse odottelisin jotain kunnon ottelua ensin Masonilta ennen kuin alan kuuluttamaan miehestä tulevaisuuden tähteä. Muu esiintyminen on kyllä Masonilta ollu vähä köykkästä ja vielä ei minusta pitäisi olla mitään hehkuttamise arvosta. Ihan uskottava look joo, muista ominaisuuksista odotan lisää materiaalia.
Korvaavat painijat/Tulevaisuuden suuruudet ja Legendat
No olihan sillä se näyttävä syöksy jalkoihin, mojovat lyönnit, maihin paiskaamiset ja puskut kulmaukseen. Sitten todellakin nuo mahtavat Scoop Slamit ja hieno lukko, joka ei itseä häirinnyt ainakaan yhtään. Sitten silloin debyytissä nähdyt raju Big Boot ja räjähtävä Side Slam. Mukavaa mörssäystä.
Mitä ihmeellistä Ryanissa on? Muuta kuin lihakset, jotka ovat kyllä vakuuttavat.
Ryan vaikuttaa debyytin ja R-Truth matsin perusteella geneeriseltä hossilta, joita on kolmetoista tusinassa. Ilmeily on naurettavaa, tulee mieleen Iso paha susi JOKA HUHKUU JA PUHKUU TALOSI NURIN BÖÖ.
Scoop Slamit vaikuttivat köykäisiltä kuten myös liikkeiden suoritus ja liikkuminen. Kankea esiintyjä, joka on kyllä liian vihreä ollakseen vielä WWE:ssä. Meneehän se siellä taustalla leikkimässä isoa pahaa sutta, mutta kehässä ja isossa roolissa.. Ei vielä vähään aikaan.
Kasvojen ilmeisiin pitäisi Ryanilla panostaa. Tuo mitä esitti debyytissään ja R-Truth matsissa oli kliseistä, tusinahossin perusilmeilyä.
Ryan vaikuttaa debyytin ja R-Truth matsin perusteella geneeriseltä hossilta, joita on kolmetoista tusinassa. Ilmeily on naurettavaa, tulee mieleen Iso paha susi JOKA HUHKUU JA PUHKUU TALOSI NURIN BÖÖ.
Scoop Slamit vaikuttivat köykäisiltä kuten myös liikkeiden suoritus ja liikkuminen. Kankea esiintyjä, joka on kyllä liian vihreä ollakseen vielä WWE:ssä. Meneehän se siellä taustalla leikkimässä isoa pahaa sutta, mutta kehässä ja isossa roolissa.. Ei vielä vähään aikaan.
Kasvojen ilmeisiin pitäisi Ryanilla panostaa. Tuo mitä esitti debyytissään ja R-Truth matsissa oli kliseistä, tusinahossin perusilmeilyä.
Juuri hyvät ilmeet. Juuri sellaisia ''mulle ei kannata ryppyillä''-ilmeitä, klikkaa täydellisesti tuon lookin kanssa. Antaa todella uskottavan vaikutelman. Ja minusta liikkeiden suoritus ja liikkuminen olivat ainakin hyvällä mallilla, ei valittamista.
Tulee mieleen huonompi versio Batistasta, toisaalta on liian aikaista tuomita. Pidän tuosta jäbän mainitsemasta - intensiivisyydestä. Varmaan tuolla lookilla vähintään kohtalaisen wwe uran vetää, minkähänlaiset miehen mikkitaidot vaan on. :roll:
Derreck Batemanissa on potentiaalia tähdeksi myös 8)
Derreck Batemanissa on potentiaalia tähdeksi myös 8)
Hyvä look, vielä melko nuori kehittyvät painitaidot. Jos äijä ei rupea kusemaan Tripsun, Ortonin tai Cenan muroihin herra pääsee varmaan pitkälle. Sinällään kyllä niin perinteinen WWE-tähti että naurattaa. Eihän Batistakaan koskaan mikään huikea painija ollut. Lähinnä helppo kannettava mutta ei kummempaa.
Noh, jos tarpeeksi nuolee Triple H:n persettä niin kaveri saattaa vetää Sheamukset.
Nimenomaan ne lihakset ja liikkuvuus ovat se juttu. WWE:ssä isojen (samalla isoja, eeppisiä otteluita painivien) painijoiden sarake on todella kapea. Muistakaa nyt kärjistävä kirjoitustyylini, kun sanon, että kingstoneilla ja zigglereillä ei muunmuassa Hunteria korvata. Isot painijat ovat aina olleet keskeisessä roolissa ja juuri kyseisten painijoiden ottelut ovat niitä kaikista eeppisimpiä. Toki näitä superkarismaattisia poikkeuksia löytyy, mutta lähes jokaisessa säännössähän on poikkeus?
Mason Ryan kantaa perinteiden lippua, sekä säväyttää jokaisen katsojan jo ensisilmäyksellä pelkän olemuksensa ansiosta. Ihan jopa tämän palkkauksen ansiosta uskallan vielä herätellä toiveita vanhojen hyvien aikojen paluusta!
Mason Ryan kantaa perinteiden lippua, sekä säväyttää jokaisen katsojan jo ensisilmäyksellä pelkän olemuksensa ansiosta. Ihan jopa tämän palkkauksen ansiosta uskallan vielä herätellä toiveita vanhojen hyvien aikojen paluusta!
Stefa kirjoitti:
Noh, jos tarpeeksi nuolee Triple H:n persettä niin kaveri saattaa vetää Sheamukset.
Voittaa King of the Ringin ja aloittaa merkityksettömän häviöputken?
Muistakaa nyt kärjistävä kirjoitustyylini, kun sanon, että kingstoneilla ja zigglereillä ei muunmuassa Hunteria korvata.
Täytyy sanoa että Zigglerissä näen aika paljon sellaista HBK'n ja Anglen kaltaista potentiaalia jossa taidot korvaavat sen ylimääräisen 30 kiloa lihasmassaa. En muista koska olisin ollut yhtä vakuuttunut tällaisesta nuoresta lupauksesta kuin olen Zigglerin kanssa. Joku vuosi takaperin Ziggler oli harmaata midcard-massaa, mutta 2010 hän todella petrasi ja jäi mieleen. Mies on tällä hetkellä rosterin parhaita myyjiä (ellei paras) Ortonin ja Christianin kanssa. Myös ilmeillään vetää vertoja Kanelle ja Punkille. Tykkään erittäin paljon.
Meni ehkä vähän aiheen vierestä, mutta samapa tuo.
Ziggler on jo tähti, ja kaiken järjen mukaan hänestä tulee vielä todella suuri nimi. Sen verran hyväksi mies on kehittynyt, vaikka ei siitä Spirit Squad heebosta olisi koskaan uskonut.
What kirjoitti:
Ziggler on jo tähti, ja kaiken järjen mukaan hänestä tulee vielä todella suuri nimi. Sen verran hyväksi mies on kehittynyt, vaikka ei siitä Spirit Squad heebosta olisi koskaan uskonut.
Puhumattakaan Kerwin Whiten sidekickistä.
Kelatkaapa hetki WrestleManian main event-otteluita. Hogan-Rock, Austin-Rock, Lesnar-Angle, Undertaker-HBK, Austin-Bret, Bret-HBK ja lista jatkuu. Voitteko ihan käsi sydämellä todeta näkevänne Zigglerin potentiaalisena korvaajana noille superstaroille? Jos pystytte, meillä on täysin toisenlaiset näkemykset asiasta.
Coca kirjoitti:
Kelatkaapa hetki WrestleManian main event-otteluita. Hogan-Rock, Austin-Rock, Lesnar-Angle, Undertaker-HBK, Austin-Bret, Bret-HBK ja lista jatkuu. Voitteko ihan käsi sydämellä todeta näkevänne Zigglerin potentiaalisena korvaajana noille superstaroille? Jos pystytte, meillä on täysin toisenlaiset näkemykset asiasta.
Kukaan ei sanonut, että tulevaisuuden suuri nimi = wrestlingin historian suosituimpiin painijoihin lukeutuva henkilö. Listasit kolme sellaista henkilöä, kenties historian parhaimman ottelun, sekä 5* koitoksen. Sitten siellä on mukana Bret - HBK, jonka tasolle Zigglerillä riittäisi tulevaisuudessa ehkä rahkeetkin.
Onhan Zigglerillä vielä paljon aikaa kehittyä starana pidemmälle, sitä ovea on turha sulkea vielä. Onhan kaveri niin kovassa nousussa ihan kokoajan.
Ja totta kai se on nyt ymmärrettävää että sinne tulee väkisinkin kokonaan uusia kavereita ME-kuvioihin. Del Rio, Ziggler, Barrett, Miz ynnä muut jampat vetävät kokoajan kehitystä korkeimmaksi, ja kyllä he jonain päivänä onnistuvat korvaamaan näitä isoja nimiä. Ja oikeastaan aikalailla pakollistakin, kun rupeaa mietttimään tuota ikää 'Takereillä, Edgeillä ynnä muilla kavereilla. Ei heitä voi siellä ikuisesti pitää jolloin paikat vapautuvat kaikesta huolimatta uusille tahoille. Kyllä minä voin kuvitella esimerkiksi nuo kaverit mitä mainitsin, niin joskus 'manian ME:ssä painimassa. Hei, onhan sinne Batista, John Cena, Orton ynnä muut jampatkin päässyt. Esimerkiksi en olisi koskaan uskonut heitä ketään olevan siellä kun heitä uran alkupuolia katsonut. Joten miksi ei olisi mahdollista Ziggleriä ja kumppaneita sinne päästää.
Ja otetaan vielä huomioon että Coca sanoi aikalailla vain niitä Manian matseja jotka on käyty siellä 90-luvun puolella ja 2000-alkupuolella. Uusin noista matseista on kai Taker-Michaels. Ja siitä uusin oli Lesnar-Angle. Ajat muuttuvat hyvä mies.
Ja totta kai se on nyt ymmärrettävää että sinne tulee väkisinkin kokonaan uusia kavereita ME-kuvioihin. Del Rio, Ziggler, Barrett, Miz ynnä muut jampat vetävät kokoajan kehitystä korkeimmaksi, ja kyllä he jonain päivänä onnistuvat korvaamaan näitä isoja nimiä. Ja oikeastaan aikalailla pakollistakin, kun rupeaa mietttimään tuota ikää 'Takereillä, Edgeillä ynnä muilla kavereilla. Ei heitä voi siellä ikuisesti pitää jolloin paikat vapautuvat kaikesta huolimatta uusille tahoille. Kyllä minä voin kuvitella esimerkiksi nuo kaverit mitä mainitsin, niin joskus 'manian ME:ssä painimassa. Hei, onhan sinne Batista, John Cena, Orton ynnä muut jampatkin päässyt. Esimerkiksi en olisi koskaan uskonut heitä ketään olevan siellä kun heitä uran alkupuolia katsonut. Joten miksi ei olisi mahdollista Ziggleriä ja kumppaneita sinne päästää.
Ja otetaan vielä huomioon että Coca sanoi aikalailla vain niitä Manian matseja jotka on käyty siellä 90-luvun puolella ja 2000-alkupuolella. Uusin noista matseista on kai Taker-Michaels. Ja siitä uusin oli Lesnar-Angle. Ajat muuttuvat hyvä mies.
Coca kirjoitti:
Kelatkaapa hetki WrestleManian main event-otteluita. Hogan-Rock, Austin-Rock, Lesnar-Angle, Undertaker-HBK, Austin-Bret, Bret-HBK ja lista jatkuu. Voitteko ihan käsi sydämellä todeta näkevänne Zigglerin potentiaalisena korvaajana noille superstaroille? Jos pystytte, meillä on täysin toisenlaiset näkemykset asiasta.
Kuvitteliko kukaan vuonna 2002, kun näki Lesnarin ensimmäistä kertaa heittelemässä Rikishiä, että jo seuraavan vuoden Wrestlemaniassa tuo lupaava, iso mies on pääottelussa?
Entäs kun John Cena hengaile Bull Buchananin kanssa ja räppäsi hassuja? En miä ainakaan olisi heti uskonut, että jo muutaman vuoden päästä sama mies on firman suurin tähti, suosituin painija sekä Wrestlemanian pääottelussa.
Käsi sydämellä voin myös myöntää, että nähdessäni APA:n pojat pelaamassa pokeria, juomassa kaljaa ja häviämässä Billy & Chuckille, en uskonut toisen näistä läskistä vielä ottelevan Wrestlemanian pääottelussa.
Coca kirjoitti:
Kelatkaapa hetki WrestleManian main event-otteluita. Hogan-Rock, Austin-Rock, Lesnar-Angle, Undertaker-HBK, Austin-Bret, Bret-HBK ja lista jatkuu. Voitteko ihan käsi sydämellä todeta näkevänne Zigglerin potentiaalisena korvaajana noille superstaroille? Jos pystytte, meillä on täysin toisenlaiset näkemykset asiasta.
Ei Ziggleristä uutta Austinia, Hogania tai Anglea tule, mutta onko tarvettakaan? En minä ainakaan näe minään mahdottomuutena, että Dolphster vaikkapa vuoden päästä ottelisi WrestleManian pääottelussa ja vetäisi huippumatsia. Eli kyllä, meillä taitaa olla vähän toisenlaiset näkemykset asiasta. :wink:
Ziggler on jo tähti, ja kaiken järjen mukaan hänestä tulee vielä todella suuri nimi.
Mutta Ziggler on ollut WHC-kuvioissa vasta yhdessä PPV:ssä, joten en näe hänessä vielä ME-ainesta Wrestlemaniassa.
Uskon että tänä vuonna Ziggleriä pushataan enemmän kuin ketään muuta midcardia, ja esim. MITB-voitto toisi ison harppauksen kohti pysyvää maineventteriä. Ja toivotaan että hän etenee urallaan ilman Vickie "colen puuma" Guerreroa, jonka avulla Ziggler saa pääosin likaisia voittoja.
Joten summa summarum, 2-3 vuoden päästä Ziggler on yksi WWE:n viihdyttävimpiä painijoita ME-kuvioissa. Tähän uskon!
BustUout kirjoitti:Ziggler on jo tähti, ja kaiken järjen mukaan hänestä tulee vielä todella suuri nimi.
Mutta Ziggler on ollut WHC-kuvioissa vasta yhdessä PPV:ssä, joten en näe hänessä vielä ME-ainesta Wrestlemaniassa.
Uskon että tänä vuonna Ziggleriä pushataan enemmän kuin ketään muuta midcardia, ja esim. MITB-voitto toisi ison harppauksen kohti pysyvää maineventteriä. Ja toivotaan että hän etenee urallaan ilman Vickie "colen puuma" Guerreroa, jonka avulla Ziggler saa pääosin likaisia voittoja.
Joten summa summarum, 2-3 vuoden päästä Ziggler on yksi WWE:n viihdyttävimpiä painijoita ME-kuvioissa. Tähän uskon!
Sen takia puhuinkin ensi vuodesta, jolloin tilanne voi olla täysin eri. Vuosi on pitkä aika.
Coca kirjoitti:
Kelatkaapa hetki WrestleManian main event-otteluita. Hogan-Rock, Austin-Rock, Lesnar-Angle, Undertaker-HBK, Austin-Bret, Bret-HBK ja lista jatkuu. Voitteko ihan käsi sydämellä todeta näkevänne Zigglerin potentiaalisena korvaajana noille superstaroille? Jos pystytte, meillä on täysin toisenlaiset näkemykset asiasta.
Komppaan, aika huonosti WWE:llä menee jos hänestä pysyvä ME jamppa tulee, mies on juuri parhaimmillaan tuollaisena midcard /upper midcard heelinä, erittäin taitava ja viihdyttävää katsottavaa mutta olemuksessa ei ole tähti-ainesta sen pidemmälle. Eiköhän mies silti pari mestaruus runia ennenpitkää saa.
Mutta mitä mieltä olette Derreck Batemanista, tuossa jampassa olisi potentiaalia top 5 faceksi WWE:ssä 8)
Haha! APA:n poikien, Cenan tai Lesnarin tuominen esiin oli täysin typerää. Koen jo tuoneeni selväksi, mielestäni koko merkitsee todella paljon. Näistä jokaisella oli lihasmassaa luidensa ympärillä. Vertaapa Ziggleriä kehen tahansa näistä. Miesten karismaattisuus on täysin erilaista ja Ziggler on täysi kukkakeppi verrattuna Blasterpiecen esimerkkeihin. Omat esimerkkini toivat esiin sen, että pelkkä painitaito ei ole se, joka luo big time-fiiliksen. Hoganin väitetään olevan yksi kaikkien aikojen huonoimmista painijoista ja silti hän sai aikaan vitun suurta reaktiota yleisössä. Uudempana esimerkkinä voisin mainita vaikka Batistan. Hänenkään liikkeensä kehässä eivät välttämättä säväyttäneet tekniseltä kantilta kovinkaan montaa katsojaa, mutta koko ja sen myötä luontainen karisma sai katsojat pähkinöiksi.
Jos näette tulevaisuuden nimistä Zigglerin potentiaalisimpana, niin kyllä - Ziggleristä on leivottava uusi supernimi. Jos WWE ei saa kenestäkään tehtyä ikonimaista superstaraa, miltä näyttääkään lajin tulevaisuus? Ei enää suurtakin suurempia ja eeppistäkin eeppisempiä kohtaamisia, vain karismattomia, mukiinmeneviä spotfestejä.
Nyt ei ole kyse siitä, että kitisisin etukäteen nuorten lupausten mahdollisuuksista buukkauksen kannalta, vaan kitisen heidän puuttuvista elementeistään. Sen takia langetan odotukseni Mason Ryanin harteille. Hän täyttää supertähteyden kriteerit näin ensisilmäyksellä.
Ei Ziggleristä uutta Austinia, Hogania tai Anglea tule, mutta onko tarvettakaan?
Jos näette tulevaisuuden nimistä Zigglerin potentiaalisimpana, niin kyllä - Ziggleristä on leivottava uusi supernimi. Jos WWE ei saa kenestäkään tehtyä ikonimaista superstaraa, miltä näyttääkään lajin tulevaisuus? Ei enää suurtakin suurempia ja eeppistäkin eeppisempiä kohtaamisia, vain karismattomia, mukiinmeneviä spotfestejä.
Nyt ei ole kyse siitä, että kitisisin etukäteen nuorten lupausten mahdollisuuksista buukkauksen kannalta, vaan kitisen heidän puuttuvista elementeistään. Sen takia langetan odotukseni Mason Ryanin harteille. Hän täyttää supertähteyden kriteerit näin ensisilmäyksellä.
^ Minusta Coca nyt vähän sivuuttaa sen faktan, että jokainen laji muuttuu. Ei ne superstarojen tarvitse tulla aina sen saman muotin mukaan, ei niiden uusien superstarojen tarvitse olla mitään Austinien, Rockkien ja muiden klooneja. Ehkä 'restling maailma nyt evolvoituu niin, että painitaidot ovat yhä tärkeämmässä osuudessa ja paini muuttuu vähitellen enemmän spotfesteiksi. Tuskin, mutta en usko, että tulevaisuudessa nähdään enää pelkkiä lihaskörmyjä main eventissä, vaan uskon, että Zigglerin kaltaisilla kärpäsen paskoillakin on mahdollisuus olla lajin ykkösheeli. Muutenki näen WWE:n tilanteen ihan hyvänä tällä hetkellä, vaikka koko lajin parhaat main stream talentit onkin TNA:ssa.
Hassua, että Coca tuntuu sivuuttavan täysin kärpäsenpaskan kokoiset Bret Hartin, Shawn Michaelsin, Kurt Anglen, Ric Flairin, Rey Mysterion ja muut pienemmät kaverit, jotka ovat main eventanneet WrestleManioita ja nousseet nykyisiksi ja tuleviksi Hall Of Fame jätkiksi. Ja kun oikein ajattelee, ei se Stone Coldkaan Ziggleriin verrattuna jättiläinen ole. Painoeroa ehkä se max. 10 kiloa, lihaserottuvuus samaa luokkaa ja Ziggler taitaa olla vielä Austinia pidempi kaveri.
Jotenkin todella ahdaskatseista ajatella, että saavuttaakseen jonkin mystisen "eeppisyyden tason", tulisi painijan olla Batistan näköinen ja kokoinen, promottaa kuin The Rock ja painia kuin Austin.
Tuleeko Ziggleristä sitten sitä kaipaamasi "ikonista staraa." En tiedä, enkä välttämättä pistäisi rahojani likoon asian puolesta, mutta kaikki työkalut ja mahdollisuudet hänellä kyllä siihen on. Ainakin vakio main eventer hänestä tulee ihan varmasti, kunnian hallien jäsen, kenties. Mutta jos Ziggleristä ei koskaan kasva sitä ikonia, niin kyllähän tuolla vaihtoehtoja on kuten Drew McIntyre, Alberto Del Rio, CM Punk ja monet muut. WWE:n tulevaisuus näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä ja turvatulta omasta mielestäni.
Jotenkin todella ahdaskatseista ajatella, että saavuttaakseen jonkin mystisen "eeppisyyden tason", tulisi painijan olla Batistan näköinen ja kokoinen, promottaa kuin The Rock ja painia kuin Austin.
Tuleeko Ziggleristä sitten sitä kaipaamasi "ikonista staraa." En tiedä, enkä välttämättä pistäisi rahojani likoon asian puolesta, mutta kaikki työkalut ja mahdollisuudet hänellä kyllä siihen on. Ainakin vakio main eventer hänestä tulee ihan varmasti, kunnian hallien jäsen, kenties. Mutta jos Ziggleristä ei koskaan kasva sitä ikonia, niin kyllähän tuolla vaihtoehtoja on kuten Drew McIntyre, Alberto Del Rio, CM Punk ja monet muut. WWE:n tulevaisuus näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä ja turvatulta omasta mielestäni.
Sori tuplaposti, mutta haluan havoinnoida asiaa Cocalle hiekkalaatikko tason esimerkin kautta.
Otetaan kaksi painijaa: Mason Ryan ja Daniel Bryan. Mitään muuta yhteistä heillä ei ole kuin työnantaja ja sukunimet erehdyttävän samankaltaiset.
On mielestäni täysin selvää, että Ryanin kaltaisella lihaskimpulla on LÄHTÖKOHTAISESTI paremmat mahdollisuudet nousta megatähdeksi, koska on aivan totta, että isot miehet myyvät pieniä paremmin. Jos otetaan vertailukohdaksi nyrkkeily, niin kyllä ne raskaan sarjan mörssärit niitä lippuja ja PPV-ostoja myyvät, vaikka teknisesti he eivät välttämättä ole kevytsarjalaisten tasolla otteluissaan.
Verrattuna lihaksikkaseen Ryaniin, pienikokoisella Daniel Bryanilla on suurempi työ nousta tähdeksi, mutta mahdotonta se ei missään nimessä ole. Jos yksinkertaisesti olet tarpeeksi hyvä, ja pystyt kaptivoimaan katsojien mielenkiinnon muulla kuin pelkällä olemuksellasi ja tuijottamalla vihaisesti kameraan, niin pakkohan silloin johtoportaankin on saada se ahaa-elämys, "tässä kaverissa on sitä jotain." Hahmonkehityksen, luontaisen karisman (joka on toki tässä Bryan esimerkissä pieni epäkohta) ja upeiden kehäotteiden avulla tulet kyllä nousemaan tähdeksi, siihen saattaa vain kestää pidemmän aikaa kuin lahjakkaalla lihaksikkaalla kaverilla kuten Lesnar. Ehkäpä Shawn Michaels on hyvä esimerkki. Hän ei ollut mikään iso mies, mutta kuitenkin niin pirun hyvä ammatissaan, että hänestä tuli megatähti ja Hall Of Famer.
Mason Ryan taas on helpompi ja turvallisempi valinta pushin kohteeksi kuin Daniel Bryan. Mies on kaapin kokoinen ja pelkällä olemuksellaan herättää yleisön mielenkiinnon. Ja sitten jos kaveri osaa jollain tasolla myös painia ja omistaa edes hitusen luontaista karismaa, niin käsissähän on melkein valmis stara. Mutta jos tilanne on se, että tällä lihaksikkaalla miehellä ei ole karismaa, eikä painitaitoja niin eihän jää mitään muuta jäljelle kuin hänen vakuuttava ulkonäkönsä. Tiettyyn pisteeseen hän pääsee jo pelkästään olemuksensa vuoksi, mutta jos kaikki muut tarvittavat attribuutit uupuvat, ei hän tule koskaan nousemaan todelliseksi tähdeksi, vaan jää pysyväksi midcarderiksi. Esimerkkeinä vaikka Tomko, Test ja Vladimir Kozlov.
Summa summarum: Batistamainen ulkonäkö on PLUSSAA, mutta ei elinehto megatähdeksi nousulle. Olemmeko nyt samaa mieltä?
Otetaan kaksi painijaa: Mason Ryan ja Daniel Bryan. Mitään muuta yhteistä heillä ei ole kuin työnantaja ja sukunimet erehdyttävän samankaltaiset.
On mielestäni täysin selvää, että Ryanin kaltaisella lihaskimpulla on LÄHTÖKOHTAISESTI paremmat mahdollisuudet nousta megatähdeksi, koska on aivan totta, että isot miehet myyvät pieniä paremmin. Jos otetaan vertailukohdaksi nyrkkeily, niin kyllä ne raskaan sarjan mörssärit niitä lippuja ja PPV-ostoja myyvät, vaikka teknisesti he eivät välttämättä ole kevytsarjalaisten tasolla otteluissaan.
Verrattuna lihaksikkaseen Ryaniin, pienikokoisella Daniel Bryanilla on suurempi työ nousta tähdeksi, mutta mahdotonta se ei missään nimessä ole. Jos yksinkertaisesti olet tarpeeksi hyvä, ja pystyt kaptivoimaan katsojien mielenkiinnon muulla kuin pelkällä olemuksellasi ja tuijottamalla vihaisesti kameraan, niin pakkohan silloin johtoportaankin on saada se ahaa-elämys, "tässä kaverissa on sitä jotain." Hahmonkehityksen, luontaisen karisman (joka on toki tässä Bryan esimerkissä pieni epäkohta) ja upeiden kehäotteiden avulla tulet kyllä nousemaan tähdeksi, siihen saattaa vain kestää pidemmän aikaa kuin lahjakkaalla lihaksikkaalla kaverilla kuten Lesnar. Ehkäpä Shawn Michaels on hyvä esimerkki. Hän ei ollut mikään iso mies, mutta kuitenkin niin pirun hyvä ammatissaan, että hänestä tuli megatähti ja Hall Of Famer.
Mason Ryan taas on helpompi ja turvallisempi valinta pushin kohteeksi kuin Daniel Bryan. Mies on kaapin kokoinen ja pelkällä olemuksellaan herättää yleisön mielenkiinnon. Ja sitten jos kaveri osaa jollain tasolla myös painia ja omistaa edes hitusen luontaista karismaa, niin käsissähän on melkein valmis stara. Mutta jos tilanne on se, että tällä lihaksikkaalla miehellä ei ole karismaa, eikä painitaitoja niin eihän jää mitään muuta jäljelle kuin hänen vakuuttava ulkonäkönsä. Tiettyyn pisteeseen hän pääsee jo pelkästään olemuksensa vuoksi, mutta jos kaikki muut tarvittavat attribuutit uupuvat, ei hän tule koskaan nousemaan todelliseksi tähdeksi, vaan jää pysyväksi midcarderiksi. Esimerkkeinä vaikka Tomko, Test ja Vladimir Kozlov.
Summa summarum: Batistamainen ulkonäkö on PLUSSAA, mutta ei elinehto megatähdeksi nousulle. Olemmeko nyt samaa mieltä?
Summa summarum: Batistamainen ulkonäkö on PLUSSAA, mutta ei elinehto megatähdeksi nousulle. Olemmeko nyt samaa mieltä?
Voin vastata melkein kaikkien puolesta, että samaa mieltä ollaan!
Äh. Tuonkohan pointtini turhan vaikeasti tai kierrellen esille, kun niitä ei tunnuta ymmärtävän.
Dolph Ziggler on oman aikakautensa edustaja. Hänellä on karismaa, painitaitoa ja omanlaisensa look. Täysin kuten look, on karismakin täysin toisenlaista, kuin vaikkapa Steve Austinilla. Ziggler on yksi WWE:n tämänhetkisen perusmuotin painijoista. Tulokkaat ovat sulavaliikkeisiä, lennokkaita ja hyvännäköisiä nuorukaisia. Massaa kenelläkään ei ole nimeksikään ja lähes jokaiselta puuttuu painijalle tyypillinen särmä. Oli kyse Triple H:sta, Kevin Nashista tai Randy Savagesta, coolin olemuksen takaa paljastuu myös äijämäinen perusluonne. Se äijämäinen perusluonne on takuuvarma elementti, joka saa yksinkertaisempiinkin kokonaisuuksiin luonnetta. Zigglereiltä äijämäinen perusluonne kuitenkin puuttuu. Coolin ja tyylikkään ulkokuoren sisältä ei löydy yhtikäs mitään. Ilman esim. perheeseen liittyvää henkilökohtaista virikettä Zigglerin kaltaisilla painijoilla ei kovin helposti rakenneta raivontäytteisiä feudeja ja niiden kohokohtia - otteluita.
Tästä päästäänkin seuraavaan pisteeseen. Mieltymyksieni mukainen painiottelu saa rutkasti aikaa ja sisältää taistelua verenmaku suussa. Painijoiden silmissä loistaa epätoivon loimuava liekki, joka saa myös fanit hikoilemaan kuin siat. Viime hetkillä yksikin epätoivon varassa toimitettu clothesline voisi päättää ottelun. Ilmassa leijuu odotuksen tuntua kun kumpikin osaanottajista makaa matossa hammastaan purien. Jokainen katsekontakti ja viimeisillä voimilla suoritettu finisher ja siitä irtaantuminen saa koko katselijakunnan räjähtämään.
*Zig-Zag! Fame Asser! Moonsault! 3456464654600 Splash... Trough a flaming table!!!*
Ajat toki muuttuvat, mutta ilman edellämainittua litanjaa ei-niin-ikoniset painijat eivät pysty saavuttamaan sitä tiettyä rajaa, jonka muunmuassa Triple H rikkoi joka kerta astuessaan merkittäviin otteluihin. Otteluiden runko oli kasassa eikä perinteisen suplexin ja finisherin lisäksi kummempia liikkeitä nähty. Mies pystyi rakentamaan otteluistaan klassikoita käyttämällä lähes pelkkiä lyöntejä ja korvalukkoja. ''Turha'' atleettisuus ei siis jyllännyt kehässä, vaan yksinkertaisuus kantoi hedelmää. Nyt esitänkin kysymykseni uudelleen: Pystyisikö Dolph Ziggler samaan? Ei helvetissä pystyisi.
Vaikka painimaailma on muutaman vuoden aikana edennyt huikean harppauksen, oletan silti painijoiden kykenevän siihen samaan peruspaskapainiin, jota muunmuassa muuan Nasty Boysit harrastivat telmiessään kehässä. Tuhannen erilaisen voltin osaaminen ei auta, kun psykologian avulla täytyy luoda sähköinen side painijan ja katsojan välillä. Upeat temput ovat plussaa vasta sen jälkeen, kun niiden ajoittaminen ja sitä seuraava myyminen ovat kunnossa. Painiottelu siis ei tarvitse finisherraiskausta osakseen. Tämän takia näen tulevaisuuden olevan viihdyttävyytensä osalta hataralla pohjalla. Koko ja sen tuomat plussat ja miinukset edesauttavat eeppisyyden tunnun luomista sekä panostusta siihen perusjuttuun. Jos painat toistasataa kiloa, tärkein alueesi on keskittyä oleennaiseen kuten ajoitukseen ja myymiseen, ei loputtomaan hyppelyyn.
Vaikka kovasti puolustelenkin suuria painijoita ja suuria otteluita, en missään nimessä sano vihaavani nykymenoakaan. Tunnetusti olen vannoutunut indyfanaatikko, mutta siitä huolimatta haluaisin WWE:n olevan perinteitä rakastava lafka, joka tuottaa samalla tavalla viihdyttäviä otteluita kuin ennen. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta ottelusta on HBK:n ja HHH:n ikuisuuden kestänyt HIAC, jonka vasta tänään katselin. Siinä on yksi kenties kaikkien aikojen parhaista otteluista. Ottakaa hyppypavut mallia!
Dolph Ziggler on oman aikakautensa edustaja. Hänellä on karismaa, painitaitoa ja omanlaisensa look. Täysin kuten look, on karismakin täysin toisenlaista, kuin vaikkapa Steve Austinilla. Ziggler on yksi WWE:n tämänhetkisen perusmuotin painijoista. Tulokkaat ovat sulavaliikkeisiä, lennokkaita ja hyvännäköisiä nuorukaisia. Massaa kenelläkään ei ole nimeksikään ja lähes jokaiselta puuttuu painijalle tyypillinen särmä. Oli kyse Triple H:sta, Kevin Nashista tai Randy Savagesta, coolin olemuksen takaa paljastuu myös äijämäinen perusluonne. Se äijämäinen perusluonne on takuuvarma elementti, joka saa yksinkertaisempiinkin kokonaisuuksiin luonnetta. Zigglereiltä äijämäinen perusluonne kuitenkin puuttuu. Coolin ja tyylikkään ulkokuoren sisältä ei löydy yhtikäs mitään. Ilman esim. perheeseen liittyvää henkilökohtaista virikettä Zigglerin kaltaisilla painijoilla ei kovin helposti rakenneta raivontäytteisiä feudeja ja niiden kohokohtia - otteluita.
Tästä päästäänkin seuraavaan pisteeseen. Mieltymyksieni mukainen painiottelu saa rutkasti aikaa ja sisältää taistelua verenmaku suussa. Painijoiden silmissä loistaa epätoivon loimuava liekki, joka saa myös fanit hikoilemaan kuin siat. Viime hetkillä yksikin epätoivon varassa toimitettu clothesline voisi päättää ottelun. Ilmassa leijuu odotuksen tuntua kun kumpikin osaanottajista makaa matossa hammastaan purien. Jokainen katsekontakti ja viimeisillä voimilla suoritettu finisher ja siitä irtaantuminen saa koko katselijakunnan räjähtämään.
*Zig-Zag! Fame Asser! Moonsault! 3456464654600 Splash... Trough a flaming table!!!*
Ajat toki muuttuvat, mutta ilman edellämainittua litanjaa ei-niin-ikoniset painijat eivät pysty saavuttamaan sitä tiettyä rajaa, jonka muunmuassa Triple H rikkoi joka kerta astuessaan merkittäviin otteluihin. Otteluiden runko oli kasassa eikä perinteisen suplexin ja finisherin lisäksi kummempia liikkeitä nähty. Mies pystyi rakentamaan otteluistaan klassikoita käyttämällä lähes pelkkiä lyöntejä ja korvalukkoja. ''Turha'' atleettisuus ei siis jyllännyt kehässä, vaan yksinkertaisuus kantoi hedelmää. Nyt esitänkin kysymykseni uudelleen: Pystyisikö Dolph Ziggler samaan? Ei helvetissä pystyisi.
Vaikka painimaailma on muutaman vuoden aikana edennyt huikean harppauksen, oletan silti painijoiden kykenevän siihen samaan peruspaskapainiin, jota muunmuassa muuan Nasty Boysit harrastivat telmiessään kehässä. Tuhannen erilaisen voltin osaaminen ei auta, kun psykologian avulla täytyy luoda sähköinen side painijan ja katsojan välillä. Upeat temput ovat plussaa vasta sen jälkeen, kun niiden ajoittaminen ja sitä seuraava myyminen ovat kunnossa. Painiottelu siis ei tarvitse finisherraiskausta osakseen. Tämän takia näen tulevaisuuden olevan viihdyttävyytensä osalta hataralla pohjalla. Koko ja sen tuomat plussat ja miinukset edesauttavat eeppisyyden tunnun luomista sekä panostusta siihen perusjuttuun. Jos painat toistasataa kiloa, tärkein alueesi on keskittyä oleennaiseen kuten ajoitukseen ja myymiseen, ei loputtomaan hyppelyyn.
Vaikka kovasti puolustelenkin suuria painijoita ja suuria otteluita, en missään nimessä sano vihaavani nykymenoakaan. Tunnetusti olen vannoutunut indyfanaatikko, mutta siitä huolimatta haluaisin WWE:n olevan perinteitä rakastava lafka, joka tuottaa samalla tavalla viihdyttäviä otteluita kuin ennen. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta ottelusta on HBK:n ja HHH:n ikuisuuden kestänyt HIAC, jonka vasta tänään katselin. Siinä on yksi kenties kaikkien aikojen parhaista otteluista. Ottakaa hyppypavut mallia!
Nyt Cocalta tuli ihan hyviäkin pointteja.
Tämän väittämän kanssa olen puoliksi samaa mieltä. Särmää tulokkailta tuppaa puuttumaan, ja siitä asiasta olen menneisyydessä kovaan ääneen valittanutkin. Väritöntä, hajutonta, mautonta WWE brawlausta. Miksi painijat sitten ovat kuin samasta muotista? Koska nykyään WWE signaa kaverit jo todella nuorena FCW:n riveihin, jossa heidät koulutetaan samojen tyyppien johdolla samaan hyväksi havaittuun muottiin. Ja kaikilla on finisherinä Overdrive tai joku modifikaatio siitä :D
Sulavaliikkeisyydestä ja lihaksien puutteesta en kyllä ole laisinkaan samaa mieltä.
Erittäin hyvin kyllä osasit kuvailla asian ja tämä selvensikin mielipidettäsi aika lailla. Yhden ihan pikku jutun kuitenkin unohdit: yleisön ja painin suosion. Austinin ja Rockyn aikana paini oli kuuminta shittiä, ja yleisöt olivat todella äänekkäitä, koostuen niistä parikymppisistä miehistä pääosin. Nykyään taas tilanne on toinen, kuten kaikki tietävät.
Jos viitsit katsoa Rumblesta Edgen ja Zigglerin matsin uudestaan, niin huomaat että kyllä siinäkin noita ihan samoja juttuja nähtiin mitä kuvailit. Minä ainakin keikuin ihan tuolin reunalla kynsiäni purren kun Zig Zag osui, ja kun Edge sitten kickouttasi oli pettymys aivan valtaisa. Ja moni muukin on sanonut samaa. Väitän, että suurimmat syyt miksi et pidä tätä hetkeä yhtä hienona kuin Austinin ja Rockyn aikaansaamia near falleja johtuu yleisöstä sekä kenties henkilökohtaisesta antipatiasta Ziggleriä vastaan.
Kylläpä vaan pystyisi. Edge-matsi oli jo erittäin hyvä, ja ottaen huomioon sen miten paljon Edge on heikentynyt parhaista ajoistaan pystyisi Dolph varmasti aivan eeppiseen otteluun esimerkiksi John Cenan kanssa.
Enkä ymmärrä mitä höpötät noista volteista ja spottipainotteisesta painista, kun eihän WWE:ssä nykyään sellaista nähdä juuri laisinkaan. Ja jos edelleen halutaan puhua Ziggleristä, niin häneltä nyt on turha ainakaaan hakea mitään volttihyppyjä. Dolph rakentaa matsinsa kyllä ihan perusliikkeiden, loistavan myymisen ja hyvän ajoituksen ympärille. Eli etkös tätä juuri halunnut ja menneiden aikoja tähtiä tästä kehunut?
Ja sitä paitsi:
Ei tuo minun mielestä mikään luinen kaveri ole.
Väsymystilasta johtuen saattaa olla vähän ontuvia pointteja ja ajatus karkailla, mutta mielelläni selvennän asiaa myöhemmin jos tarvetta on.
Tulokkaat ovat sulavaliikkeisiä, lennokkaita ja hyvännäköisiä nuorukaisia. Massaa kenelläkään ei ole nimeksikään ja lähes jokaiselta puuttuu painijalle tyypillinen särmä.
Tämän väittämän kanssa olen puoliksi samaa mieltä. Särmää tulokkailta tuppaa puuttumaan, ja siitä asiasta olen menneisyydessä kovaan ääneen valittanutkin. Väritöntä, hajutonta, mautonta WWE brawlausta. Miksi painijat sitten ovat kuin samasta muotista? Koska nykyään WWE signaa kaverit jo todella nuorena FCW:n riveihin, jossa heidät koulutetaan samojen tyyppien johdolla samaan hyväksi havaittuun muottiin. Ja kaikilla on finisherinä Overdrive tai joku modifikaatio siitä :D
Sulavaliikkeisyydestä ja lihaksien puutteesta en kyllä ole laisinkaan samaa mieltä.
Tästä päästäänkin seuraavaan pisteeseen. Mieltymyksieni mukainen painiottelu saa rutkasti aikaa ja sisältää taistelua verenmaku suussa. Painijoiden silmissä loistaa epätoivon loimuava liekki, joka saa myös fanit hikoilemaan kuin siat. Viime hetkillä yksikin epätoivon varassa toimitettu clothesline voisi päättää ottelun. Ilmassa leijuu odotuksen tuntua kun kumpikin osaanottajista makaa matossa hammastaan purien. Jokainen katsekontakti ja viimeisillä voimilla suoritettu finisher ja siitä irtaantuminen saa koko katselijakunnan räjähtämään.
Erittäin hyvin kyllä osasit kuvailla asian ja tämä selvensikin mielipidettäsi aika lailla. Yhden ihan pikku jutun kuitenkin unohdit: yleisön ja painin suosion. Austinin ja Rockyn aikana paini oli kuuminta shittiä, ja yleisöt olivat todella äänekkäitä, koostuen niistä parikymppisistä miehistä pääosin. Nykyään taas tilanne on toinen, kuten kaikki tietävät.
Jos viitsit katsoa Rumblesta Edgen ja Zigglerin matsin uudestaan, niin huomaat että kyllä siinäkin noita ihan samoja juttuja nähtiin mitä kuvailit. Minä ainakin keikuin ihan tuolin reunalla kynsiäni purren kun Zig Zag osui, ja kun Edge sitten kickouttasi oli pettymys aivan valtaisa. Ja moni muukin on sanonut samaa. Väitän, että suurimmat syyt miksi et pidä tätä hetkeä yhtä hienona kuin Austinin ja Rockyn aikaansaamia near falleja johtuu yleisöstä sekä kenties henkilökohtaisesta antipatiasta Ziggleriä vastaan.
Nyt esitänkin kysymykseni uudelleen: Pystyisikö Dolph Ziggler samaan? Ei helvetissä pystyisi.
Kylläpä vaan pystyisi. Edge-matsi oli jo erittäin hyvä, ja ottaen huomioon sen miten paljon Edge on heikentynyt parhaista ajoistaan pystyisi Dolph varmasti aivan eeppiseen otteluun esimerkiksi John Cenan kanssa.
Enkä ymmärrä mitä höpötät noista volteista ja spottipainotteisesta painista, kun eihän WWE:ssä nykyään sellaista nähdä juuri laisinkaan. Ja jos edelleen halutaan puhua Ziggleristä, niin häneltä nyt on turha ainakaaan hakea mitään volttihyppyjä. Dolph rakentaa matsinsa kyllä ihan perusliikkeiden, loistavan myymisen ja hyvän ajoituksen ympärille. Eli etkös tätä juuri halunnut ja menneiden aikoja tähtiä tästä kehunut?
Ja sitä paitsi:
Ei tuo minun mielestä mikään luinen kaveri ole.
Väsymystilasta johtuen saattaa olla vähän ontuvia pointteja ja ajatus karkailla, mutta mielelläni selvennän asiaa myöhemmin jos tarvetta on.
Stone Cold 32, Kevin Nash 35, Triple H 30, Macho Man 35, Hulk Hogan 31, Ric Flair 32, jne. lista jatkuu loputtoman pitkänä eteenpäin. Mitä tämä lista kertoo? Kyseessä on se ikä, milloin kyseiset painijat ensimmäisen kerran alkoivat näyttämään jotain merkkejä karismastaan. Ennen sitä kaikki olivat tuollaisia dolphzigglereitä. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä että karisma tuppaa olemaan sellainen attribuutti, joka kehittyy ihmisen/painijan vanhetessaan. Onhan painimaailmassa nähty jotain teinitähtiäkin vuosien saatossa, mutta todellisuudessa alle kolmekymppisenä on fyysesti hyvin vaikea saavuttaa sitä äijäkarismaa, vaikka olisi kuinka kova kehässä ja mikin varressa. Coca voi vaikka ajankulukseen luetella kaikkia niitä tyyppejä painimaailman historiasta, jotka ovat olleet ÄIJIÄ alle kolmekymppisinä.
Tämän hetken rosteri on varmaan 10 vuotta nuorempi keskimäärin kuin 80 ja 90-luvuilla, joten ei kannata tuomita painijoista äijättömyyden puutteesta heidän ollessaan 25-30 -vuotiaita. Suurin osa nykyhetken yläkortin kavereista ovat siinä kolmenkympin hujakoilla, Cena 33, Orton 30, Barrett 30, Miz 30, Punk 32, Alberto Del Rio 33, Ziggler 30, Morrison 31, ja niin edelleen. Nämä kaikki ovat nyt siinä samassa iässä, jossa yllä mainitut legendat alkoivat vasta näyttää karismaansa. Mikä estää, etteikö heistä voisi kehittyä samanlaisia legendoja, ei mikään.
Tämän hetken rosteri on varmaan 10 vuotta nuorempi keskimäärin kuin 80 ja 90-luvuilla, joten ei kannata tuomita painijoista äijättömyyden puutteesta heidän ollessaan 25-30 -vuotiaita. Suurin osa nykyhetken yläkortin kavereista ovat siinä kolmenkympin hujakoilla, Cena 33, Orton 30, Barrett 30, Miz 30, Punk 32, Alberto Del Rio 33, Ziggler 30, Morrison 31, ja niin edelleen. Nämä kaikki ovat nyt siinä samassa iässä, jossa yllä mainitut legendat alkoivat vasta näyttää karismaansa. Mikä estää, etteikö heistä voisi kehittyä samanlaisia legendoja, ei mikään.
What kirjoitti:
Jos viitsit katsoa Rumblesta Edgen ja Zigglerin matsin uudestaan, niin huomaat että kyllä siinäkin noita ihan samoja juttuja nähtiin mitä kuvailit. Minä ainakin keikuin ihan tuolin reunalla kynsiäni purren kun Zig Zag osui, ja kun Edge sitten kickouttasi oli pettymys aivan valtaisa. Ja moni muukin on sanonut samaa.
Ziggler on siis aivan paska heel jos fanit ovat hänen puolellaan brändin ykkösnaamaa vastaan?
Joo. Rumblen ottelu oli kyllä todella kuuma ja voisin väittää sitä jopa mahdolliseksi kilpailijaksi vuoden top-5 listalle. Matsin laadusta ei käy kiistäminen, mutta ku vanhat, hyvät ajat :cry:
En ymmärrää miten tarrasitkin tuohon volttiesimerkkiin noin tiukasti kiinni. Olen ankarista aikuistumisen vuosista kärsivä pikku paskiainen, joka tykkää tahallaan ärsyttää ihmisiä kärjistämällä esimerkkejään.
Ziggler ei tosissaan loiki voltteja tai ainakaan tähän mennessä ole sytytellyt pöytiä liekkeihin, mutta pointtini taisi taas sujahtaa korvien ohitse. Väitteeni oli tarkoitus luoda mielikuva siitä, että ainakaan tässä vaiheessa Dolph ei kykene silmissäni loistavaan painiotteluun ilman sitä finisherraiskausta, joka WWE:lle tänäpäivänä on tyypillistä. Attitudella totta vieköön paukutettiin Stunnereita ja Rockbottomeja menemään säästelemättä ruutia, mutta se tehtiin tyylillä. PPV-otteluiden alku- ja keskivaiheet eivät koostuneet spottailusta, vaan helvetti pääsi irralleen vasta lähellä lopetusta, jos silloinkaan.
Luehan myös viestini kohdat ajoituksista ja muista arkisista nikseistä, jooko?
Lashley vs. Cena? UT vs. Batista? Triple H vs. Batista?
Mielipideasioistahan noiden otteluiden arvostelussa on kyse, joten niistä on kai turha jauhaa yhtään sen enempää. Tunnen sanoneeni jo kaiken voitavani ja tehneeni kantani selväksi. Painijan (nimenomaan suurimpien nimien)tulisi kyetä huippuotteluun vaikka kädet sidottuina.
En ymmärrää miten tarrasitkin tuohon volttiesimerkkiin noin tiukasti kiinni. Olen ankarista aikuistumisen vuosista kärsivä pikku paskiainen, joka tykkää tahallaan ärsyttää ihmisiä kärjistämällä esimerkkejään.
Ziggler ei tosissaan loiki voltteja tai ainakaan tähän mennessä ole sytytellyt pöytiä liekkeihin, mutta pointtini taisi taas sujahtaa korvien ohitse. Väitteeni oli tarkoitus luoda mielikuva siitä, että ainakaan tässä vaiheessa Dolph ei kykene silmissäni loistavaan painiotteluun ilman sitä finisherraiskausta, joka WWE:lle tänäpäivänä on tyypillistä. Attitudella totta vieköön paukutettiin Stunnereita ja Rockbottomeja menemään säästelemättä ruutia, mutta se tehtiin tyylillä. PPV-otteluiden alku- ja keskivaiheet eivät koostuneet spottailusta, vaan helvetti pääsi irralleen vasta lähellä lopetusta, jos silloinkaan.
Luehan myös viestini kohdat ajoituksista ja muista arkisista nikseistä, jooko?
Erittäin hyvin kyllä osasit kuvailla asian ja tämä selvensikin mielipidettäsi aika lailla. Yhden ihan pikku jutun kuitenkin unohdit: yleisön ja painin suosion. Austinin ja Rockyn aikana paini oli kuuminta shittiä, ja yleisöt olivat todella äänekkäitä, koostuen niistä parikymppisistä miehistä pääosin. Nykyään taas tilanne on toinen, kuten kaikki tietävät
Lashley vs. Cena? UT vs. Batista? Triple H vs. Batista?
Mielipideasioistahan noiden otteluiden arvostelussa on kyse, joten niistä on kai turha jauhaa yhtään sen enempää. Tunnen sanoneeni jo kaiken voitavani ja tehneeni kantani selväksi. Painijan (nimenomaan suurimpien nimien)tulisi kyetä huippuotteluun vaikka kädet sidottuina.
Riveni kirjoitti:What kirjoitti:
Jos viitsit katsoa Rumblesta Edgen ja Zigglerin matsin uudestaan, niin huomaat että kyllä siinäkin noita ihan samoja juttuja nähtiin mitä kuvailit. Minä ainakin keikuin ihan tuolin reunalla kynsiäni purren kun Zig Zag osui, ja kun Edge sitten kickouttasi oli pettymys aivan valtaisa. Ja moni muukin on sanonut samaa.
Ziggler on siis aivan p**ka heel jos fanit ovat hänen puolellaan brändin ykkösnaamaa vastaan?
Tämä nyt oli niitä väsymyksestä johtuvia ajatuskatkoja. Tarkoitukseni oli sanoa, että MINÄ petyin kun Edge kickouttasi koska markkaan Ziggleriä ja toivoin hänen voittoa. Ja tuolla "moni muukin" jutulla tarkoitin, että kyseessä oli erittäin jännittävä near fall, jolla yleisö saatiin mukaan todella hyvin.
Cocalle ei oikeastaan ole enää mitään sanottavaa. Palataan sitten viiden vuoden päästä tähän ketjuun, kun Zigglerillä on puolenkymmentä mestaruuskautta takanaan, mies laukkaa talk showeissa ja Kunnian halleissa aletaan raivata miehelle tilaa ihan siitä Michaelsin ja Austinin välistä. (kärjistys)
Riveni kirjoitti:What kirjoitti:
Jos viitsit katsoa Rumblesta Edgen ja Zigglerin matsin uudestaan, niin huomaat että kyllä siinäkin noita ihan samoja juttuja nähtiin mitä kuvailit. Minä ainakin keikuin ihan tuolin reunalla kynsiäni purren kun Zig Zag osui, ja kun Edge sitten kickouttasi oli pettymys aivan valtaisa. Ja moni muukin on sanonut samaa.
Ziggler on siis aivan p**ka heel jos fanit ovat hänen puolellaan brändin ykkösnaamaa vastaan?
Tai sitten Edge on vaan paska face?
erkko777 kirjoitti:Riveni kirjoitti:What kirjoitti:
Jos viitsit katsoa Rumblesta Edgen ja Zigglerin matsin uudestaan, niin huomaat että kyllä siinäkin noita ihan samoja juttuja nähtiin mitä kuvailit. Minä ainakin keikuin ihan tuolin reunalla kynsiäni purren kun Zig Zag osui, ja kun Edge sitten kickouttasi oli pettymys aivan valtaisa. Ja moni muukin on sanonut samaa.
Ziggler on siis aivan p**ka heel jos fanit ovat hänen puolellaan brändin ykkösnaamaa vastaan?
Tai sitten Edge on vaan p**ka face?
Eli jos firmassa on face josta ihmiset tykkäävät vähemmän kuin Ziggleristä, niin Ziggler ei ole mukamas epäonnistunut roolissaan? Heelin tarkoitus on buustata naaman saamia reaktioita, joten heel on vastuussa myös siitä että yleisö ei käänny naamaa vastaan. Toi nykyajan puolismark-yleisöt ovat oma asianasa, jotka ovat toki myös painin nyktilan takana. Uudet tähdet eivät tunnu tähdiltä koska reaktiot ovat laimeampia kayfaben puuttuessa totaalisesti.
Elikkä viestiketjun ideanahan on keskustella WWE:n nuorista painijoista; heidän tyylistää, mitä he ovat, mitä heidän tulisi olla jne.
Omasta mielestäni WWE voi hyvin nostaa nuoria painijoita huipulle, hyvänä esimerkkinä voidaan varmaankin ottaa Randy Orton ja John Cena. Muistatteko kyseiset herrat vuosilta 2003-2005? He olivat vain ja ainoastaan pienemmän kastin painijoita, joista molemmista on noussut huippuluokan WWE painijoita ja mestaruusehdokkaita. Sama on myös tapahtunut mm. Edgelle, joka tosin on Cenaa ja Ortonia vanhempi painija.
Olen sitä mieltä, että WWE:n tulisi nostaa uusia painijoita muutama kerrallaan keskikastista ylöspäin, joka voisi toimia ihan vaikkapa tavallisten Raw ja Smack Down! ohjelmien yhteydessä; ei sitä junioria tarvitse sinne WrestleManiaan hinata ottelemaan jonkin painikonkarin kanssa, ja sitten heittää häntä takaisin keskikastin otteluihin. Esimerkkinä voidaan pitää Ortonin nousua; hän otteli monien huippuluokan painijoiden kanssa joko tag team tai single matseissa jolloin myös katsojien mielikuva, kuinka kovan luokan painija Randy on kasvoi kasvamistaan, kunnes nousi lopulta mestariksi.
Mielestäni WWE:n nuorille tai uusille painijoille tulisi omata oikeanlainen ulkonäkö (kyllä, ulkonäkö). Ulkonäöllä tarkoitan pääasiassa lihasmassaa. Ei, en tarkoita että hänen tulisi olla steroideja käyttävä, kahden ulko-oven levyinen mies, vaan ihan hyvänä esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Edge ja Christian; kumpikaan heistä ei ole jättiläismäinen sikaniska, mutta ovat silti tähtitasoa.
Nuorille tulisi luoda myös sopivat roolit (niin ulkonäön kuin käytöksenkin osalta), jotta he oikeasti vaikuttaisivat huippuluokanpainijoilta. Vaikka kyseessä olisi naisten mielestä kuinka söpö mies tahansa, tulisi hänen silti käyttäytyä kuin painija, eikä vaikuttaa poikakalenterin mallilta puhuen jatkuvasti ulkonäöstään jne. Esimerkiksi Orton on henkilö, jota monet naiset pitävät hyvännäköisenä, mutta kuinka monta kertaa Orton on saapunut WWE:n kehään öljyttynä puhumaan kuinka kaikki naiset haluavat häntä?
Annan vielä lopuksi muutaman esimerkin painijoiden ulkonäöstä ja rooleista:
Hyvät roolit/ym:
Randy Orton - näyttää lihaksiltaan henkilöltä joka pärjää kehässä, omaa sekopään roolin, joka sopii painijalle
Triple H - Isokokoinen, käyttäytyy normaalisti
John Morrison - Omaa lihasta, jonka vuoksi näyttää painijalle, näyttelee Hollywood staraa, ei poikamieskalenterin kansikuvaa
Huonot roolit/ym:
Sheamus - Tästä saan varmaankin palautetta, mutta listaanpa hänet tähän kuitenkin. Sheamuksella on kaikki muut asiat kunnossa, mutta se ulkoasu... Ne ilmeet ja eleet yhdistettynä siihen tyyliin tuovat enemmän mieleen ruohoa pössyttelevän hipin kuin painijan.
Dolph Zigler - Ihan oikeasti? Oliko herran tarkotus tulla oikeasti painimaan vai erehtyikö hän uusimman poikakalenterin kuvauspaikasta? Öljytty mies liimalettineen ei välttämättä tuo ensimmäisenä mieleen painijaa.
Mielestäni painijan tulisi siis näyttää painijalle (vaikkei showpaini totta olekaan), joka osaa vetää turpaan ja joka kestää useamman kuin yhden iskun.
Omasta mielestäni WWE voi hyvin nostaa nuoria painijoita huipulle, hyvänä esimerkkinä voidaan varmaankin ottaa Randy Orton ja John Cena. Muistatteko kyseiset herrat vuosilta 2003-2005? He olivat vain ja ainoastaan pienemmän kastin painijoita, joista molemmista on noussut huippuluokan WWE painijoita ja mestaruusehdokkaita. Sama on myös tapahtunut mm. Edgelle, joka tosin on Cenaa ja Ortonia vanhempi painija.
Olen sitä mieltä, että WWE:n tulisi nostaa uusia painijoita muutama kerrallaan keskikastista ylöspäin, joka voisi toimia ihan vaikkapa tavallisten Raw ja Smack Down! ohjelmien yhteydessä; ei sitä junioria tarvitse sinne WrestleManiaan hinata ottelemaan jonkin painikonkarin kanssa, ja sitten heittää häntä takaisin keskikastin otteluihin. Esimerkkinä voidaan pitää Ortonin nousua; hän otteli monien huippuluokan painijoiden kanssa joko tag team tai single matseissa jolloin myös katsojien mielikuva, kuinka kovan luokan painija Randy on kasvoi kasvamistaan, kunnes nousi lopulta mestariksi.
Mielestäni WWE:n nuorille tai uusille painijoille tulisi omata oikeanlainen ulkonäkö (kyllä, ulkonäkö). Ulkonäöllä tarkoitan pääasiassa lihasmassaa. Ei, en tarkoita että hänen tulisi olla steroideja käyttävä, kahden ulko-oven levyinen mies, vaan ihan hyvänä esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Edge ja Christian; kumpikaan heistä ei ole jättiläismäinen sikaniska, mutta ovat silti tähtitasoa.
Nuorille tulisi luoda myös sopivat roolit (niin ulkonäön kuin käytöksenkin osalta), jotta he oikeasti vaikuttaisivat huippuluokanpainijoilta. Vaikka kyseessä olisi naisten mielestä kuinka söpö mies tahansa, tulisi hänen silti käyttäytyä kuin painija, eikä vaikuttaa poikakalenterin mallilta puhuen jatkuvasti ulkonäöstään jne. Esimerkiksi Orton on henkilö, jota monet naiset pitävät hyvännäköisenä, mutta kuinka monta kertaa Orton on saapunut WWE:n kehään öljyttynä puhumaan kuinka kaikki naiset haluavat häntä?
Annan vielä lopuksi muutaman esimerkin painijoiden ulkonäöstä ja rooleista:
Hyvät roolit/ym:
Randy Orton - näyttää lihaksiltaan henkilöltä joka pärjää kehässä, omaa sekopään roolin, joka sopii painijalle
Triple H - Isokokoinen, käyttäytyy normaalisti
John Morrison - Omaa lihasta, jonka vuoksi näyttää painijalle, näyttelee Hollywood staraa, ei poikamieskalenterin kansikuvaa
Huonot roolit/ym:
Sheamus - Tästä saan varmaankin palautetta, mutta listaanpa hänet tähän kuitenkin. Sheamuksella on kaikki muut asiat kunnossa, mutta se ulkoasu... Ne ilmeet ja eleet yhdistettynä siihen tyyliin tuovat enemmän mieleen ruohoa pössyttelevän hipin kuin painijan.
Dolph Zigler - Ihan oikeasti? Oliko herran tarkotus tulla oikeasti painimaan vai erehtyikö hän uusimman poikakalenterin kuvauspaikasta? Öljytty mies liimalettineen ei välttämättä tuo ensimmäisenä mieleen painijaa.
Mielestäni painijan tulisi siis näyttää painijalle (vaikkei showpaini totta olekaan), joka osaa vetää turpaan ja joka kestää useamman kuin yhden iskun.
Nuoret painijat ovat tottakai koko firman tulevaisuus. Tosin heitä ei tällä hetkellä tarvitse nostella kortissa turhan ylös. Main event on turkasen täynnä ja midcarder tarvitsee faceja. Porukkaa nousee vasta silloin kun joku vakiintunut main eventteri (esim. aloituksen Orton ja Cena) loukkaantuu.
Dedu kirjoitti:
Sheamus - Tästä saan varmaankin palautetta, mutta listaanpa hänet tähän kuitenkin. Sheamuksella on kaikki muut asiat kunnossa, mutta se ulkoasu... Ne ilmeet ja eleet yhdistettynä siihen tyyliin tuovat enemmän mieleen ruohoa pössyttelevän hipin kuin painijan.
Tuota en nyt ihan ymmärtänyt. Kuinka ihmeessä saat Sheamuksen näyttämään hipiltä? Mielestäni hän näyttää juurikin siltä vihaiselta keltiltä, jollaiseksi WWE on hänet halunnutkin luoda. Hyvä paketti. Olen alkanut jopa salaa markkailemaan hänelle, kuten taisin joskus aikaisemmin jossain keskustelussa mainita. Tietysti kauneus on katsojan silmissä, mutta omaan silmääni tuo hippivertaus ei ihan osunut.
Mainittiin tuossa tuo vakiintuneiden main eventtereiden loukkaantuminen ja sen vaikuttaminen nuorten tähtien nostamiseen. Triple H ja Undertaker ovat juuri näinä aikoina hyviä esimerkkejä siitä, kuinka heidän lähtönsä tuo varmasti uutta tilaa nuorten tähtien nousulle. Sittenhän kun Hopla ja Taker lopettavat itse painimisen niin he varmasti alkavat tarkastelemaan nuorempia kundeja ihan eri tavalla kuin silloin kun itse vielä heiluivat kehässä. Ei tarvitse enää pelätä että joku tulee ja syrjäyttää sinut vuoren huipulta. Vaikka onhan nyt jonkun nuoren jantterin aika vaikea tulla ja töytäistä Undertakerin kaltainen ikoni pois pallilta.
Onhan niitä nuoria tähtiä tässä lähiaikoina alettukin nostamaan ihan tyydyttävästi. The Miz toiminee hyvänä esimerkkinä. En nyt ala veistelemään taas sitä virttä siitä hänen nousustaan, kun niin moni on sen täällä jo ennenkin kertonut. Mutta joka tapauksessa, hänestä saadaan varmasti tulevina vuosina vakiinnutettua pysyvä main eventteri. Toinen mainitsemisen arvoinen hetki oli se, kun Dolph Ziggleriä alettiin pushaamaan Smackdownin puolella. Nyt se push on kuitenkin valitettavasti alkanut hieman laantumaan, kuten varmasti olette havainneet. Tietysti SD:n ja RAW'n välillä on hieman eri taso, mutta kuitenkin. Ketjun aloittaja on kyllä siinä oikeassa, että tuollainen pornahtava liimaletti ei välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta on sitä huonompaakin varmasti nähty.
Dedun ajatus on kyllä ihan oikea, ja aivan samaa minäkin täällä pari vuotta sitten huutelin. Täytyy kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä WWE mielestäni nimen omaan tekee tuota työtä, eli keskittyy nuoriin painijoihin. Toki nyt WrestleManian alla on fokus luonnollisesti ollut niissä suurimmissa tähdissä, mutta sitä ennen (ja uskon että sen jälkeen) pääsevät nuoremmat taas framille. Ja kyllähän näistä nuorista Del Rio ja Miz ovat olleet aivan keskeisessä roolissa myös matkalla Maniaan.
Mutta kuten sanoin, on edistystä tapahtunut. Vuonna 2009 main event koostui nimistä Triple H, Undertaker, Shawn Michaels, Batista, Edge, Randy Orton, John Cena, Rey Mysterio, Jeff Hardy ja CM Punk. Näistä ainoastaan kahta viimeksi mainittua voi sanoa "nuoreksi" tähdeksi, ja hekään eivät siellä pääottelutasolla läheskään koko vuotta olleet. Vuonna 2010 pääottelutasolle (tai ainakin sitä kolkuttelemaan) nostettiin liuta uudemman sukupolven kavereita. The Miz, Alberto Del Rio, Sheamus, Wade Barrett, Dolph Ziggler, Jack Swagger. (hetkellisesti) Ja tämän lisäksi myös Drew McIntyrea, Cody Rhodesia ja Daniel Bryania bookattiin hyvin vahvoina, vaikka eivät ihan sinne ylimmälle tasolle vielä nousseet.
Itse Vince McMahon oli jossain haastattelussa lausunut, että vanhat vakintuuneet starat vs. uudet nuoret tähdet on se tapa, jolla tulevaisuuden nimiä luodaan. Vince on aivan oikeassa. Del Rio - Edge, Miz - Cena ja Rhodes - Mysterio ovat täysin tämän ideologian luomia ottelupareja.
Pitäkää kuitenkin mielessä, että ei sitä pääottelijakaartia voi kertaheitolla pistää uusiksi. Muutos olisi yhtä äkkiä aivan liian suuri kasuaalifanille, ja miksei meille nettifaneillekin. Yhteenvetona on sanottava, että tässä asiassa WWE tekee mielestäni varsin hyvää työtä. Tulevaisuus näyttää aika hyvältä. TNA:n puolella on sitten pahemman kerran failattu uusien nimien sisäänajossa, mutta se onkin sitten toinen tarina.
Mutta kuten sanoin, on edistystä tapahtunut. Vuonna 2009 main event koostui nimistä Triple H, Undertaker, Shawn Michaels, Batista, Edge, Randy Orton, John Cena, Rey Mysterio, Jeff Hardy ja CM Punk. Näistä ainoastaan kahta viimeksi mainittua voi sanoa "nuoreksi" tähdeksi, ja hekään eivät siellä pääottelutasolla läheskään koko vuotta olleet. Vuonna 2010 pääottelutasolle (tai ainakin sitä kolkuttelemaan) nostettiin liuta uudemman sukupolven kavereita. The Miz, Alberto Del Rio, Sheamus, Wade Barrett, Dolph Ziggler, Jack Swagger. (hetkellisesti) Ja tämän lisäksi myös Drew McIntyrea, Cody Rhodesia ja Daniel Bryania bookattiin hyvin vahvoina, vaikka eivät ihan sinne ylimmälle tasolle vielä nousseet.
Itse Vince McMahon oli jossain haastattelussa lausunut, että vanhat vakintuuneet starat vs. uudet nuoret tähdet on se tapa, jolla tulevaisuuden nimiä luodaan. Vince on aivan oikeassa. Del Rio - Edge, Miz - Cena ja Rhodes - Mysterio ovat täysin tämän ideologian luomia ottelupareja.
Pitäkää kuitenkin mielessä, että ei sitä pääottelijakaartia voi kertaheitolla pistää uusiksi. Muutos olisi yhtä äkkiä aivan liian suuri kasuaalifanille, ja miksei meille nettifaneillekin. Yhteenvetona on sanottava, että tässä asiassa WWE tekee mielestäni varsin hyvää työtä. Tulevaisuus näyttää aika hyvältä. TNA:n puolella on sitten pahemman kerran failattu uusien nimien sisäänajossa, mutta se onkin sitten toinen tarina.
Tällä hetkellä WWE mielestäni nostaa nuoria liiankin innokkaasti. Olen enemmän Nashin linjoilla, eli annetaan aikaa, kuten esimerkiksi Edgelle. Miz on loistava mikissä jolla paikkaa hyvin heikkouksiaan kehässä ja Miz-Cena sopii minulle vallanmainiosti Manian pääotteluksi. Del Rio on kova, mutta RR voitto tuli mielestäni vuoden liian aikaisin. Ziglerin overius on pitkälti Vickien ansiota, missä ei toki ole mitään väärää, mutta vielä aika kaukana ollaan ME:stä. Cenat ja Ortonit ovat poikkeuksia eikä ketään mielestäni pitäisi väkisin syöttää yleisölle.
Tämän alta nostaisin esille kaksi seikkaa, jotka tällä hetkellä hoidetaan ihan päin vittua: IC/US-mestaruudet ja TAG TEAM DIVISIOONA. Aloitetaan ensin mainituista;
IC/US vöillä ei tällä hetkellä ole käytännössä mitään arvoa. Ensin sitä pitää koristeena joku ikuinen midcarder, sitten tulee joku "Chosen one" tai vastaava ja voittaa sen kaksi viikkoa debyyttinsä jälkeen. Sitten sitä joko puolustetaan tai ei puolusteta vailla mitään logiikkaa. Ja jos puolustetaankin, niin toisia noviiseja vastaan. Jerico toi IC vyölle joku aika sitten rutkasti uskottavuutta, joka onnistuttiin vetämään vessanpöntöstä alle vuodessa. US mestaruus muuttui jossai vaiheessa vain Mizin rekvisiitaksi, joka vain sitten siirrettiin alta pois että saatiin äijä isompiin ympyröihin. Sheamuksella olisi nyt mahdollisuus tuoda US-mestaruudelle uskottavuutta, kunhan äijä puolustaisi sitä ihan kunnon otteluissa ja mielellään ihan kunnon vastustajia vastaan, tai vähintäänkin kunnolla rakennettujen feudien päätteeksi. Sin Cara voisi olla hyvä vastus, vaikka uusi firmassa onkin, sillä WWE on jo valmiiksi hehkuttanut häntä maailman luokan tähtenä. Siis WWE, ei mies itse á la Del Rio. IC mestaruus taas on tällä hetkellä Barrettilla tasan siitä syystä, että Corre näyttäisi jotenkin uskottavalta, ei siksi että Barrett olisi jotenkin kivunnut ylös tikkaita. Eikä siis mitään häntäkään vastaan.
Ja sitten se vielä suurempi vitutuksen aihe, eli tag-divisioona. Mikä helvetti siinä on, että kun on hyviä tag teameja, joilla on oikeasti joku tarkoituskin (Chryme Tyme, Hart Dynasty, Usos...), niin ne joko hajoitetaan ensimmäisten vöiden jälkeen tai syötetään jollekkin vitun huumoritiimille? Edge, Shawn Michaels, JBL, Jeff Hardy, jossai määrin Eddie, ovat hankkineet kannuksensa tag-divisioonassa. Osalla meni siinä monta vuotta ja katsokaa missä esim. Edge on nyt. Kauheen vaikea kuvitella, että jostain Tyson Kiddistä tulee yhtään mitään, kun ruutuaikaa riitti vissiin 3 viikkoa Dynastyan hajoamisen jälkeen.
E: otin Ortonin pois tageista, muistelin että olisi Evoluutio aikana tagannut enemmänkin mutta ainoa vyö onkin Edgen kanssa.
Tämän alta nostaisin esille kaksi seikkaa, jotka tällä hetkellä hoidetaan ihan päin vittua: IC/US-mestaruudet ja TAG TEAM DIVISIOONA. Aloitetaan ensin mainituista;
IC/US vöillä ei tällä hetkellä ole käytännössä mitään arvoa. Ensin sitä pitää koristeena joku ikuinen midcarder, sitten tulee joku "Chosen one" tai vastaava ja voittaa sen kaksi viikkoa debyyttinsä jälkeen. Sitten sitä joko puolustetaan tai ei puolusteta vailla mitään logiikkaa. Ja jos puolustetaankin, niin toisia noviiseja vastaan. Jerico toi IC vyölle joku aika sitten rutkasti uskottavuutta, joka onnistuttiin vetämään vessanpöntöstä alle vuodessa. US mestaruus muuttui jossai vaiheessa vain Mizin rekvisiitaksi, joka vain sitten siirrettiin alta pois että saatiin äijä isompiin ympyröihin. Sheamuksella olisi nyt mahdollisuus tuoda US-mestaruudelle uskottavuutta, kunhan äijä puolustaisi sitä ihan kunnon otteluissa ja mielellään ihan kunnon vastustajia vastaan, tai vähintäänkin kunnolla rakennettujen feudien päätteeksi. Sin Cara voisi olla hyvä vastus, vaikka uusi firmassa onkin, sillä WWE on jo valmiiksi hehkuttanut häntä maailman luokan tähtenä. Siis WWE, ei mies itse á la Del Rio. IC mestaruus taas on tällä hetkellä Barrettilla tasan siitä syystä, että Corre näyttäisi jotenkin uskottavalta, ei siksi että Barrett olisi jotenkin kivunnut ylös tikkaita. Eikä siis mitään häntäkään vastaan.
Ja sitten se vielä suurempi vitutuksen aihe, eli tag-divisioona. Mikä helvetti siinä on, että kun on hyviä tag teameja, joilla on oikeasti joku tarkoituskin (Chryme Tyme, Hart Dynasty, Usos...), niin ne joko hajoitetaan ensimmäisten vöiden jälkeen tai syötetään jollekkin vitun huumoritiimille? Edge, Shawn Michaels, JBL, Jeff Hardy, jossai määrin Eddie, ovat hankkineet kannuksensa tag-divisioonassa. Osalla meni siinä monta vuotta ja katsokaa missä esim. Edge on nyt. Kauheen vaikea kuvitella, että jostain Tyson Kiddistä tulee yhtään mitään, kun ruutuaikaa riitti vissiin 3 viikkoa Dynastyan hajoamisen jälkeen.
E: otin Ortonin pois tageista, muistelin että olisi Evoluutio aikana tagannut enemmänkin mutta ainoa vyö onkin Edgen kanssa.
WWE saattaa tosiaan nostaa nuoria, tai sanotaan ainakin uusia, staroja tällä hetkellä nopeasti, mutta mitä vaihtoehtoja heillä on? Lista nykyisistä ME -nimistä näyttää tällä hetkellä suurin piirtein tältä: Rawin puolella John Cena, Randy Orton, The Miz, CM Punk, Triple H, ja pienellä varauksella Sheamus, SD:n riveissä kärkikastia taas edustavat Big Show, Undertaker, Edge, Rey Mysterio, Alberto Del Rio, ja nosteessa oleva Christian. Näistä Tripsu ja 'Taker ovat jo lähtökuopissaan, ja lisäksi ainakin Edge ja Mysterio ovat väläytelleet painikenkien ripustamista naulaan lähiaikoina. Sitten on vielä Christian ja Big Show jotka lähestyvät uhkaavasti sitä neljänkympin faburajaa. Nuoria tähtiä on siis vain kuusi kappaletta, joista Cena, Orton, Punk, Miz ja se Sheamus ovat Raw'ssa, ja Del Rio yksinään SD:ssä.
Itselläni meni muuten ohi mitä Watti tarkoitti puhuessaan nuorista tähdistä. Meinasitko nuoria, vai uusia staroja? Luettelemistasi painijoista nimittäin suurin osa oli melko samanikäisiä: Cena, Del Rio, Jeff Hardy ja Sheamus ovat kaikki 33 vuotiaita, Punk on 32, Orton, Miz, Barrett ja Ziggler taas ovat jokainen 30-vuotiaita. Sitä nuorempia ovat vain Swagger (29), Bryan (29), McIntyre (25) ja Rhodes (25).
Itselläni meni muuten ohi mitä Watti tarkoitti puhuessaan nuorista tähdistä. Meinasitko nuoria, vai uusia staroja? Luettelemistasi painijoista nimittäin suurin osa oli melko samanikäisiä: Cena, Del Rio, Jeff Hardy ja Sheamus ovat kaikki 33 vuotiaita, Punk on 32, Orton, Miz, Barrett ja Ziggler taas ovat jokainen 30-vuotiaita. Sitä nuorempia ovat vain Swagger (29), Bryan (29), McIntyre (25) ja Rhodes (25).
Japeet kirjoitti:
Itselläni meni muuten ohi mitä Watti tarkoitti puhuessaan nuorista tähdistä. Meinasitko nuoria, vai uusia staroja? Luettelemistasi painijoista nimittäin suurin osa oli melko samanikäisiä: Cena, Del Rio, Jeff Hardy ja Sheamus ovat kaikki 33 vuotiaita, Punk on 32, Orton, Miz, Barrett ja Ziggler taas ovat jokainen 30-vuotiaita. Sitä nuorempia ovat vain Swagger (29), Bryan (29), McIntyre (25) ja Rhodes (25).
Sekä että. Ei 33 ole vielä showpainijalle ikä eikä mikään. Hulk Hogankin oli yli kolmekymppinen voittaessaan ensimmäisen WWF-mestaruutensa. Paljon enemmän vaikuttaa se, millainen ura painijalla on takanaan. Jos on aloittanut uransa jo lapsena, sekä kärsinyt loukkaantumisista (esim. Rey Mysterio ja Edge) ei heillä enää 35:n vuoden jälkeen voi olla kovin montaa vuotta huipulla jäljellä. Jos taas on onnistunut pysymään kasassa ja kenties aloittanut uransa hieman korkeammalla iällä, voi olla että pystyy painimaan huipputasolla vielä nelivitosenakin. Yksilökohtaisia asioita, loppujen lopuksi Putte Jutila oli oikeassa todetessaan että ikä on vain numero.
Joo siis tiedän kyllä että painimaailmassa 30 alkaa vasta olemaan sitä kulta-aikaa, ja hyvin ura voi jatkua sinne päälle neljäänkymppiin, mutta lähinnä silmään pisti tämä lause:
Tässä siis ihmettelin että tarkoitatko "nuorella tähdellä" tuoretta ME -kasvoa. Kun Hardy tosiaan on Cenan kanssa saman ikäinen, ja Orton on jopa Punkia nuorempi.
Vuonna 2009 main event koostui nimistä Triple H, Undertaker, Shawn Michaels, Batista, Edge, Randy Orton, John Cena, Rey Mysterio, Jeff Hardy ja CM Punk. Näistä ainoastaan kahta viimeksi mainittua voi sanoa "nuoreksi" tähdeksi
Tässä siis ihmettelin että tarkoitatko "nuorella tähdellä" tuoretta ME -kasvoa. Kun Hardy tosiaan on Cenan kanssa saman ikäinen, ja Orton on jopa Punkia nuorempi.
Tässä siis ihmettelin että tarkoitatko "nuorella tähdellä" tuoretta ME -kasvoa. Kun Hardy tosiaan on Cenan kanssa saman ikäinen, ja Orton on jopa Punkia nuorempi.
Tuossa yhteydessä kyllä.
Joo siis kun täällä nyt kysellään näistä mainitsemistani asioista, niin tein tämän topicin pääasiassa juuri sitä varten, että porukka voi täällä ilmaista omia mielipiteitään asiasta. Esimerkiksi nostaako WWE tarpeeksi painijoita, tulisiko WWE'n nostaa ollenkaan main eventteihin, sekä millaisia kyseisten painijoiden tulisi olla. Aloitusviestilläni siis päasiassa vain avasin kyseisen keskustelun, sekä mainitsin esimerkkejä millaisia rooleja ja luonteenpiirteitä painijalla tulisi olla, mikäli häntä aiotaan tähdistökastiin nostaa.
What kirjoitti:
. Mielipide voi toki muuttua, mutta ainakaan tällä hetkellä en kykene näkemään Codya tulevana main eventterinä toisin kuin vaikkapa Drew McIntyrea tai Jack Swaggeria.
Drew McIntyre ja Jack Swagger? Really? Vaikka Drewillä onkin hieno sisääntulomusiikki niin hänen heatinsa on kyllä hyvin lähellä nollaa ja miehestä/miehistä joka on yks hailee yleisölle ei tule maailmanmestaria. Tosin McIntyren tapauksessa miehestä saatettaisiin löytää enemmän 'syvyyttä', jos mies heittäisi päälle kunnon heel-roolin tai kääntyisi faceksi, mutta tällä erää midcardissa pysyy ja vahvasti. Swaggerin tapauksessa paluu main-eventiin on mahdoton, koska kaikki tietävät, että tuosta miehestä vain puuttuu se jokin. Ollessaan main eventissä yleisö oli joko hämillään vöiden arvoista tai naureskeli pidellen samalla "Jack Swagger Champ = Ratings"-kylttejä. Miehessä ei ole tapahtunut tuon ajan jälkeen merkittävää muutosta, joten en näe miten miehestä voisi ikinä tulla pysyvää main eventeriä. Toki Swaggerin bookkaus oli myös aivan järjetöntä, mutta eipä mies juuri auttanut esiintymisellä asemaansa.
Tämä WWE:n bookkauspolitiikka on muutenkin ollut pienessä kriisissä, kun vanhat tähdet ovat alkaneet ripustaa peräjälkeen trikoita naulaan ja uusia tähtiä ei ole pushattu pitkäjänteisesti. Hutiloimalla ei tule kuin kusipäisiä lapsia ja se on huomattu. Kofi Kingston ja Jack Swagger parhaina esimerkkeinä tässä hosumispolitiikassa. The Mizin main event-statuksen luomisen jälkeen täytyy kyllä vähän antaa lievempää arvosanaa tässä suhteessa ja uskonkin vakaasti, että nyt kun kirjoittajat ovat ilmeisesti taas tajunneet kuinka tähtiä luodaan voimme odottaa vielä useita uusia nimiä pääkuvioihin. Del Rio ja Rhodes sinne nyt ilmeisesti ovat tunkeutumassa.
Onko Rhodesista uskottavaksi main eventeriksi? Tällä erää ei, mutta hieno piristysruiske mies on tuolla harmaassa midcardissa, kun kaikki nuoret jantterit ovat geneerisiä uikkariheeboja ilman särmää. Tästä tullaankin toiseen ongelmaan- hahmojen samankaltaisuuksiin. Nykyään jokainen uusi face on täysin samanlainen, joka johtuu osittain PG-erasta ja osittain kirjoittajien ilmeisestä laiskuudesta. Tämä asia on yksi ärsyttävimmistä WWE:ssä ja suurin syy miksi kaikki nuoret nousevat kaverit ovat heelejä.
Kaiken kaikkiaan WWE:llä on kuitenkin pullat uunissa paljon paremmin, kuin pari vuotta sitten jolloin lähes jokainen main eventteri oli kulunut ja pääkuviot maistuivat puulta. Nykyään dinosaurusten väistyttyä nuorilla kavereilla on enemmän tilaa kehittyä pelkäämättä sitä että bookkaajat päättävät yhtäkkiä syöttää sinut Triple H:lle tai Batistalle. Ja kuten sanottu Rhodesin suhteen ei ole vielä mikään kiire, nuori kaveri kun on kyseessä ja aikaa riittää kehittää tuosta miehestä vaikka mitä. Sama ei päde kaikkiin keltanokkamidcardereihin.
Randomduden viestiin vastauksena : kyllä ihan tosissani näen Swaggerin ja McIntyren potentiaalisempina tulevaisuuden suurniminä kuin Rhodesia.
McIntyren saama heat viime aikoina ei tosiaan ole ollut mitään korviahuumaavaa luokkaa, joka johtuu aika pitkälti siitä, että mies ei ole ollut missään juonikuviossa oikeastaan mukana. Pyörinyt pitkän aikaa keskikortissa ja silloin tällöin aina otellut IC-vyöstä, ilman minkäänlaista taustatarinaa. Bookkaustiimin välinpitämättömyydestä huolimatta on Drew ainakin minun silmissäni pystynyt pitämään yllä tietyn kiinnostavuuden tason, jota pidän yhtenä hyvän painijan tunnusmerkkinä. Pystyy ottamaan huonosta tai käytännössä olemattomasta juonikuviosta kuitenkin kaiken irti. Kaverin kehäotteet ovat olleet oikein pirteitä ja energisiä. Esimerkiksi Elimination Chamberissa Drew oli aivan liekeissä, ja on osoittanut SD-otteluissa pystyvänsä myös laajentamaan liikearsenaliaan. Jossain jaksossa teki sheltonbenjaminmaisen loikan yläköydelle, joka oli äärimmäisen vakuuttavan näköinen. Lisäksi pidän tätä uniikin aksentin omaavaa skottia kohtuullisen karismaattisena tyyppinä, ja tällä alueella hän varmasti kehittyy vielä. Eihän miehellä ole ikää kuin 24-26 vuotta. (en muista tarkalleen) Kunhan bookkaustiimi vaan antaa McIntyrelle jonkun kunnon juonikuvion (kuten feudi Teddy Longin kanssa) tulee miehen saama heat varmasti nousemaan eksponentiaalisesti. Ei minulla ole pienintäkään syytä epäillä, etteikö tässä miehessä olisi potentiaalia vaikka kuinka moninkertaiseksi WWE:ssä.
Jack Swaggerin ensimmäinen kausi pääottelijana möhlittiin, eihän siitä päästä minnekään. Mies nostettiin keskikortin jobberista suoraan maailmanmestariksi, ja sen myötä häntä ei myöskään bookattu todellisena varteenotettavana maailmanmestarina. Mestaruuskautensa aikana Swagger kuitenkin osoitti pystyvänsä repimään yleisöstä kovaakin reaktiota irti, ja että hänen promonsa ovat varsin toimivia. Kehitettävää tällä alueella riittää, ja uskon että hän vieläkin kehittyy. Verrattuna McIntyreen tai Rhodesiin, on Swagger kehässä parempi. On osoittanut mattopainin lisäksi pystyvänsä myös muunlaisiin otteluihin. Esimerkkinä pari hienoa matsia Cenaa vastaan vuodelta 2009. Tähän kun lisätään miehen vakuuttava ulkonäkö, niin taivas vaan on rajana. Ei se yksi epäonnistunut me-run pilaa ikuiseksi ajoiksi mahdollisuuksia onnistuneelle sellaiselle kuten randomdude viestissään vihjailee. Kunhan bookkaustiimi osaa fiksulla tavalla nostattaa Swaggerin overiutta fanien silmissä, niin kyllä hänestä uskottavan maailmanmestarin saa leivottua. Ei kukaan (tai ainakin hyvin harva) ajattele niin, että ei tästä äijästä mitään tule kun ei silloin 2010 onnistunut nousemaan tyhjän päältä firman overeimmaksi jätkäksi. Jälleen kerran: minulla ei ole syytä epäillä, etteikö Swaggerista saataisi uskottavaa maailmanmestaria aikaiseksi. Samaa en edelleenkään pysty sanomaan Cody Rhodesista. Voi olla, että joskus joudun syömään sanani, mutta toistaiseksi näen asian niin, että Swagger sekä McIntyre ovat potentiaalisempia kuin Rhodes.
McIntyren saama heat viime aikoina ei tosiaan ole ollut mitään korviahuumaavaa luokkaa, joka johtuu aika pitkälti siitä, että mies ei ole ollut missään juonikuviossa oikeastaan mukana. Pyörinyt pitkän aikaa keskikortissa ja silloin tällöin aina otellut IC-vyöstä, ilman minkäänlaista taustatarinaa. Bookkaustiimin välinpitämättömyydestä huolimatta on Drew ainakin minun silmissäni pystynyt pitämään yllä tietyn kiinnostavuuden tason, jota pidän yhtenä hyvän painijan tunnusmerkkinä. Pystyy ottamaan huonosta tai käytännössä olemattomasta juonikuviosta kuitenkin kaiken irti. Kaverin kehäotteet ovat olleet oikein pirteitä ja energisiä. Esimerkiksi Elimination Chamberissa Drew oli aivan liekeissä, ja on osoittanut SD-otteluissa pystyvänsä myös laajentamaan liikearsenaliaan. Jossain jaksossa teki sheltonbenjaminmaisen loikan yläköydelle, joka oli äärimmäisen vakuuttavan näköinen. Lisäksi pidän tätä uniikin aksentin omaavaa skottia kohtuullisen karismaattisena tyyppinä, ja tällä alueella hän varmasti kehittyy vielä. Eihän miehellä ole ikää kuin 24-26 vuotta. (en muista tarkalleen) Kunhan bookkaustiimi vaan antaa McIntyrelle jonkun kunnon juonikuvion (kuten feudi Teddy Longin kanssa) tulee miehen saama heat varmasti nousemaan eksponentiaalisesti. Ei minulla ole pienintäkään syytä epäillä, etteikö tässä miehessä olisi potentiaalia vaikka kuinka moninkertaiseksi WWE:ssä.
Jack Swaggerin ensimmäinen kausi pääottelijana möhlittiin, eihän siitä päästä minnekään. Mies nostettiin keskikortin jobberista suoraan maailmanmestariksi, ja sen myötä häntä ei myöskään bookattu todellisena varteenotettavana maailmanmestarina. Mestaruuskautensa aikana Swagger kuitenkin osoitti pystyvänsä repimään yleisöstä kovaakin reaktiota irti, ja että hänen promonsa ovat varsin toimivia. Kehitettävää tällä alueella riittää, ja uskon että hän vieläkin kehittyy. Verrattuna McIntyreen tai Rhodesiin, on Swagger kehässä parempi. On osoittanut mattopainin lisäksi pystyvänsä myös muunlaisiin otteluihin. Esimerkkinä pari hienoa matsia Cenaa vastaan vuodelta 2009. Tähän kun lisätään miehen vakuuttava ulkonäkö, niin taivas vaan on rajana. Ei se yksi epäonnistunut me-run pilaa ikuiseksi ajoiksi mahdollisuuksia onnistuneelle sellaiselle kuten randomdude viestissään vihjailee. Kunhan bookkaustiimi osaa fiksulla tavalla nostattaa Swaggerin overiutta fanien silmissä, niin kyllä hänestä uskottavan maailmanmestarin saa leivottua. Ei kukaan (tai ainakin hyvin harva) ajattele niin, että ei tästä äijästä mitään tule kun ei silloin 2010 onnistunut nousemaan tyhjän päältä firman overeimmaksi jätkäksi. Jälleen kerran: minulla ei ole syytä epäillä, etteikö Swaggerista saataisi uskottavaa maailmanmestaria aikaiseksi. Samaa en edelleenkään pysty sanomaan Cody Rhodesista. Voi olla, että joskus joudun syömään sanani, mutta toistaiseksi näen asian niin, että Swagger sekä McIntyre ovat potentiaalisempia kuin Rhodes.
Ihan hyviä pointteja mutta joo aika mielipideasiahan tämä on kun kaikki kolme miestä ovat periaatteessa samalla viivalla. Palataan asiaan sitten, kun joku miehistä lyö läpi.
randomdude kirjoitti:
Palataan asiaan sitten, kun joku miehistä lyö läpi.
Johan se Swagger on kertaalleen World Heavyweight Championshipin voittanut? Sekö ei mielestäsi ole läpilyönti?
No okei, onhan se sanottava että mitä olen sen aikaisia/sen jälkeisiä tapahtumia seurannut, niin Swaggerin ME-run kustiin aivan totaalisesti. Silti se ei kuitenkaan poista sitä faktaa historiankirjoista, että Jack Swagger on entinen raskaansarjan maailmanmetari.
Ehkä käsityksemme termistä on eri, mutta mielestäni on mahdollista lyödä useasti läpi. Jack Swagger on toki entinen mestari, mutta nykyään hän on pelkkä midcarderi, jolla vain sattuu olemaan tuollainen meriitti. Ja kun miestä bookataan midcarderina niin se mestaruus painaa enää aika vähän, mitä nyt sillä voi silloin tällöin brassailla.
DeadManWalking kirjoitti:
Johan se Swagger on kertaalleen World Heavyweight Championshipin voittanut? Sekö ei mielestäsi ole läpilyönti?
No okei, onhan se sanottava että mitä olen sen aikaisia/sen jälkeisiä tapahtumia seurannut, niin Swaggerin ME-run kustiin aivan totaalisesti. Silti se ei kuitenkaan poista sitä faktaa historiankirjoista, että Jack Swagger on entinen raskaansarjan maailmanmetari.
Ellet satu tietämään, niin WWE on feikkiä, ja mestaruudet sovitaan etukäteen. Se, että jotain Swaggeria kokeiltiin surkealla menestyksellä päämestarina ei tarkoita, että hän olisi saavuttanut mitään. Ainoastaan sillä on väliä, missä kohtaa olet kortissa ja kuinka paljon vedät rahaa. Mestaruusvoitot itsessään ovat turhia kilkkeitä.
Jack DiBiase kirjoitti:
Ellet satu tietämään, niin WWE on feikkiä, ja mestaruudet sovitaan etukäteen.
No shit. :shock:
Pilasit illuusioni. :cry:
Se, että jotain Swaggeria kokeiltiin surkealla menestyksellä päämestarina ei tarkoita, että hän olisi saavuttanut mitään. Ainoastaan sillä on väliä, missä kohtaa olet kortissa ja kuinka paljon vedät rahaa. Mestaruusvoitot itsessään ovat turhia kilkkeitä.
Tästä olenkin samaa mieltä. Kunhan vain toin sen asian esille, että kyseessä kuitenkin on entinen maailmanmestari. Jos asiaa haluttaisiin ajatella vain siltä kantilta mitä siellä kehässä tapahtuu, niin Swagger olisi lyönyt läpi, mutta kuten sanoit, niin se on pelkkää "turhaa kilkettä", eikä se katsomistapa ole mitenkään noin yksinkertainen.
DeadManWalking kirjoitti:
No okei, onhan se sanottava että mitä olen sen aikaisia/sen jälkeisiä tapahtumia seurannut, niin Swaggerin ME-run kustiin aivan totaalisesti. Silti se ei kuitenkaan poista sitä faktaa historiankirjoista, että Jack Swagger on entinen raskaansarjan maailmanmetari.
Niin on David Arquette ja Vince Russokin, vieläpä samaa vyötä pitäneet. :wink: