Hmm... Ehkä jobberina, tosin koulutusta saisi tulla reilusti ennen kehään astumista. Kivunsietokykyni on omintakeisella tavalla hyvä, kestän iskuja reilustikin, mutta kun aletaan raajoja vääntämään niin huudan aika äkkiä leipää. No, tuon mukaan olisin varmasti hyvä myymään lukkoja...
Sinustako painija?
"Velocity" kirjoitti:"Tebacka" kirjoitti:
Luettuani Mass Transit Incidentistä päätin, ettei minusta tule koskaan painijaa,
vaikka maksettaisiinkin.
Hei lil-boy, kyse on New Jackista. New Jack on hullu. New Jack on vainoharhainen. New Jack on NIIN v***n SAIRAS ÄIJÄ. Luulisi että esim. PWF:ssä on hituc:n turvallisempaa kuin New Jackin hoivissa.
http://en.wikipedia.org/wiki/New_Jack
Lue tuo, ja opit New Jackista paljon.
Esim. New Jack on yrittänyt tappaa painijan matsissa yms., PALJON yms.
Tiedän sen että New-Jack on umpihullu, mutta olen silti tehnyt päätökseni ja aion pysyä siinä
Itse olen haaveillut vapaapainijan urasta WWE:ssä mutta minusta tuntuu että on aika mahdotonta löytää tiensä WWE:n rosteriin.
Saako Suomesta enää vapaapainikoulutusta? Kävin tuolla fight club finlandin sivuilla, eikä siellä ollut edes puolikasta sanaa koulutuksesta. Onko teillä tietoa, vai pitäsköhän kysellä noilta FCF:n heeboilta?
"What" kirjoitti:
Saako Suomesta enää vapaapainikoulutusta? Kävin tuolla fight club finlandin sivuilla, eikä siellä ollut edes puolikasta sanaa koulutuksesta. Onko teillä tietoa, vai pitäsköhän kysellä noilta FCF:n heeboilta?
"FCF:n sivut" kirjoitti:
Fight Club Finlandissa halukkaiden on mahdollista saada maailmanluokan ammattipainikoulutusta, jonka yhteydessä valmentajina toimivat mm. useita eri mestaruuksia voittanut, "The Canadian Rebel" Starbuck sekä Suomen oma Euroopan painikehien sensaatio ja hallitseva Suomen mestari Stark Adder.
Eli kyllä tuolla koulutusta saa, mutta en tiedä ovatko ne jaksotettu, vai pitääkö vain pyytää koulutusta maksua vastaan.
Joo, olinpas huolimaton lukiessani noita sivuja. Painiminen kyllä kiinnostaa, mutta pitää ensin käydä armeija pois alta ja hankkia jostain rahaa ja sen jälkeen kysellä koulutuksesta. Jos silloin vielä kiinnostaa
Ehkä, osaanhan mä jonkunverran heitellä. Mutta muuten ei sitten tiedä.
Kokoni puolesta ainakin voisin kyllä olla painija. Musta vois tulla ehkä suomen vapaapainin Big Show No ei ny sentään. Oon miettinytkin että nimeni olisi El Diablo ja Finishereitä en oo viä keksiny nimeltä.
"Gathering" kirjoitti:
Oon miettinytkin että nimeni olisi El Diablo
[OFFtopic]Et voinut sitten korninpaa nimeä keksiä . Ihme ettei sinun nimesi ole mikään Killer.[/OFFtopic]
Miekin ajattelin ehkä armeijan jälkeen yrittää jtn, jollei salibandy enään kiinnosta sitten.
Painijanimi olisi Finnboy ja finisheri olisi Finnslam tai Finnspear tai joku klisempi.. Ja ei varmana olisi kovin paha gimmick :D
Ette sitten pölli tätä ideaa :DD
Painijanimi olisi Finnboy ja finisheri olisi Finnslam tai Finnspear tai joku klisempi.. Ja ei varmana olisi kovin paha gimmick :D
Ette sitten pölli tätä ideaa :DD
"Slap" kirjoitti:
Miekin ajattelin ehkä armeijan jälkeen yrittää jtn, jollei salibandy enään kiinnosta sitten.
Painijanimi olisi Finnboy ja finisheri olisi Finnslam tai Finnspear tai joku klisempi.. Ja ei varmana olisi kovin paha gimmick
Ette sitten pölli tätä ideaa D
Jos FCF:aan meinasit, niin aikamoinen Suomi-Poika klooni kyllä olisi.
Aika hieno/nokkela nimi olisi myös Fin-Nisher.
"Trimoon" kirjoitti:
Aika hieno/nokkela nimi olisi myös Fin-Nisher.
Oikeastaan Finisher olisi hyvä lopetusliikkeenä.
"hamalainen" kirjoitti:"Slap" kirjoitti:
Miekin ajattelin ehkä armeijan jälkeen yrittää jtn, jollei salibandy enään kiinnosta sitten.
Painijanimi olisi Finnboy ja finisheri olisi Finnslam tai Finnspear tai joku klisempi.. Ja ei varmana olisi kovin paha gimmick :D
Ette sitten pölli tätä ideaa :DD
Jos FCF:aan meinasit, niin aikamoinen Suomi-Poika klooni kyllä olisi. :lol:
Eiku wwe:hen, siellä gimmick varmana toimisi.
Minusta ei enää olisi siihen, olen liian wanha. Jos kymmenisen vuotta sitten joku olisi tullut ehdottamaan vapaapainijan uraa, niin olisin voinut ruvetakin. Harrastuksen vuoksi olen muutamaa kamppailulajia treenannut.
Jos sitten täysi-ikäisenä, armeijan jälkeen alkaa sitä vasta pohtia. Jos vain kunto on tarpeeksi hyvä niin mikäs siinä.
Kyllähän sitä voisi kokeilla onneaan alalla. Hapkidoa kun harrastan ei olisi niin hankala juttu. Ja jos urasta ei tulisi mitään, niin voisi ajatella managerointia tai muuta sellaista. Kuitenkin haluaisin mukaan tähän bisnekseen.
Voisi olla toisaalta hauskaa olla joku WWE.n supertähti, mutta miun tuurilla hahmostani tehtäisiin joku kaamea diiva (olen naispuolinen myös). Taidan kuitenkin pysytellä mieluummin ruudun tällä puolella. Ja jos on joskus mahdollista nähdä joku ottelu ihan livenä, niin sehän ois ihan huippua. Nytkun ollaan kämppiksen kanssa katsottu pari viikkoa putkeen lähes joka päivä painia, ja pelattu Smack Down vs. RAW peliä, on hiukan omituinen olo ainakun ohitetaan toisemme, tekisi mieli kokeilla hienoja painiliikkeitä. Ymmärrän kyllä hyvin miksi WWE.n ohjelmissa sanotaan: Please, don't do this at home. Liikkeet on hirmu vaarallisia amatöörien tekeminä. Ammattilaiset itse (esim Edge ja Jeff Hardy) kehottavat ihmisiä menemään painikouluun jos ala kiinnostaa.
Ite harrastin joskus aikanani kuntonyrkkeilyä, mukavimpia urheilulajeja mitä tiedän. Ja se on paljon sanottu ihmiseltä, joka inhoaa suurinta osaa urheilulajeista. Olisi kivaa aloittaa joku itsepuolustuslaji, mutta ottaakohan ne enää näin vanhoja? :O
Mutta jos joku haluaa, ja tietää että pystyisi painijan uralle, niin siittä vaan! Mie ainakin mielelläni näkisin suomalaisia ruudussa.
Ja naispainista pikkuinen kommentti: kyllä heilläkin on rankka työ, eivät ole vain nättejä naamoja. Ymmärrän kyllä et pitää olla nättejä tyttöjä siellä shown vuoksi. Mutta olisipa hienoa nähdä naisten tikasmatsi! Tuo tuskin ikinä toteutuu, mutta saahan sitä haaveilla... ^^
Ite harrastin joskus aikanani kuntonyrkkeilyä, mukavimpia urheilulajeja mitä tiedän. Ja se on paljon sanottu ihmiseltä, joka inhoaa suurinta osaa urheilulajeista. Olisi kivaa aloittaa joku itsepuolustuslaji, mutta ottaakohan ne enää näin vanhoja? :O
Mutta jos joku haluaa, ja tietää että pystyisi painijan uralle, niin siittä vaan! Mie ainakin mielelläni näkisin suomalaisia ruudussa.
Ja naispainista pikkuinen kommentti: kyllä heilläkin on rankka työ, eivät ole vain nättejä naamoja. Ymmärrän kyllä et pitää olla nättejä tyttöjä siellä shown vuoksi. Mutta olisipa hienoa nähdä naisten tikasmatsi! Tuo tuskin ikinä toteutuu, mutta saahan sitä haaveilla... ^^
Unelmien tasolla painiminen on hauskaa, mutta tosielämässä? Ei, minusta ei luultavimmin olisi siihen. Kaikki se treenaus ja etenkin jatkuva matkustus olisivat liikaa. Kipu taas...no kaikkeen tottuu.
Tuskin tulee, saa nähdä... Noh, jos jotain kiinnostaa, FCF hankkii nyt koulutettavia.
"meredith" kirjoitti:
Unelmien tasolla painiminen on hauskaa, mutta tosielämässä? Ei, minusta ei luultavimmin olisi siihen. Kaikki se treenaus ja etenkin jatkuva matkustus olisivat liikaa. Kipu taas...no kaikkeen tottuu.
Tuosta matkustelusta sen verran, että ei noissa indyissä taidata paljoakaan matkustella. Melko suuri osa noista on vain jollain tietyllä salilla/hallilla, eikä sen enempää muualla. Ja sitten on tietenkin vielä TNA.
"hamalainen" kirjoitti:
Tuosta matkustelusta sen verran, että ei noissa indyissä taidata paljoakaan matkustella. Melko suuri osa noista on vain jollain tietyllä salilla/hallilla, eikä sen enempää muualla. Ja sitten on tietenkin vielä TNA.
TNA:ssakin matkustellaan kyllä käsittääkseni aika vähän. Impactit ja ilmeisesti ainakin aika suuri osa PPV:istäkin on samassa paikassa. Jonkin verran on sitten House show -kiertueita mutta niitäkin huomattavasti vähemmän kuin WWE:ssä.
"Tirkka" kirjoitti:"hamalainen" kirjoitti:
Tuosta matkustelusta sen verran, että ei noissa indyissä taidata paljoakaan matkustella. Melko suuri osa noista on vain jollain tietyllä salilla/hallilla, eikä sen enempää muualla. Ja sitten on tietenkin vielä TNA.
TNA:ssakin matkustellaan kyllä käsittääkseni aika vähän. Impactit ja ilmeisesti ainakin aika suuri osa PPV:istäkin on samassa paikassa. Jonkin verran on sitten House show -kiertueita mutta niitäkin huomattavasti vähemmän kuin WWE:ssä.
Sitähän minä tuossa sanoinkin, mutta hieman epäselvästi sen laitoin.
Kyllähän se on unelma ollut aina paikka WWE:ssä. Tietenkin matka tähtiin on haasteellinen, mutta takapihalta se lähtee.
Mutta ottaen humioon tämänhetkisen yleiskunnon, voi Rumblevoitosta vain haaveilla...
Mutta ottaen humioon tämänhetkisen yleiskunnon, voi Rumblevoitosta vain haaveilla...
Enpä kauheasti ole miettinyt asiaa mutta olisi, kuin unelma päästä ainakin kokeilemaan lajia jossain. Suomessa vaan tähän on melko huonot mahdollisuudet joten pitäisi matkustaa amerikkaan tai muualle missä laji on suositumpaa.
Onhan sitä tullut mietittyä, mutta mitäköhän siitäkin sitten tulisi. Kokeilla haluaisin tottakai, jos vain pystyisin mutta kun asuu jumalan selän takana niin aika vaikeaa se on. Ammattilaispainijan uraa en sitten olekaan miettinyt sen tarkemmin.
Missä päin Suomea vapaapainia voisi harrastaa/kokeilla? Näin btw.
Missä päin Suomea vapaapainia voisi harrastaa/kokeilla? Näin btw.
Kokeille ne nyt tiiä, mutta harrastaa... Fight Club Finland(googleta en muista osoitetta...)
Ite vastasin myöntävästi. Oonhan mä ajatellu painija uraa itekkin. On ollu trampoliini kokemuksia, esim. kun tuli legdropist niskoihin
Mutta olishan se kivaa olla painija ja viihdyttää sillä yleisöä, oon tässä hiljattain nostellu painoja jne. Mutta se kaikki on sitten tulevaisuuteen päin.
Mutta olishan se kivaa olla painija ja viihdyttää sillä yleisöä, oon tässä hiljattain nostellu painoja jne. Mutta se kaikki on sitten tulevaisuuteen päin.
Painijan uraa olen jonkin verran harkinnut uravalintana. Jos lähtisin niin muuttaisin Amerikkaan asumaan johonkin halpaan kämppään ja hankkisin jonkunlaisen työn. Painikouluista olen mietiskellyt Killer Kowalskin koulua ( mm. Triple H:n ura alkoi tuolta) ja Texas Wrestling Academya.
"kalis" kirjoitti:
Painijan uraa olen jonkin verran harkinnut uravalintana. Jos lähtisin niin muuttaisin Amerikkaan asumaan johonkin halpaan kämppään ja hankkisin jonkunlaisen työn. Painikouluista olen mietiskellyt Killer Kowalskin koulua ( mm. Triple H:n ura alkoi tuolta) ja paria muuta.
Tai sitten Sal Bandinin. Yhtä vanhoja.
http://www.youtube.com/watch?v=j6eO_UFgDCM
"Tap out, punk"
http://www.youtube.com/watch?v=oS3szMD7wMc 01:45-01:51
Ja parin vuoden päästä joku random tyyppi kysyy miten sille yhdelle kävi kun lähti Kowalskin kouluun.
Enpä usko tällä ruumiinmuodolla. Mutta mikäs siinä, ehtisihän sitä vielä bodaamaan.
Tottakai näin itserakkaalla tyylillä voisin sanoa "Tottakai, mähän oonkin seuraava Randy Savage!". Ei myöskään itse painimassa ajatus miellytä, saattaisi pokka pettää tälläisissä Staredown tilanteissa. Ei pokka pidä kavereidenkaan pärstän edessä. Myöskin pelkuruus, en tiedä uskaltaisinko alkaa vetämään voltteja tai muita Extreme temppuja.
Mitä sitä turhaa alkaa unelmoimaan, tulevaisuus tuo tullessaan kuitenkin työpaikan kaupan tiskiltä.
Tottakai näin itserakkaalla tyylillä voisin sanoa "Tottakai, mähän oonkin seuraava Randy Savage!". Ei myöskään itse painimassa ajatus miellytä, saattaisi pokka pettää tälläisissä Staredown tilanteissa. Ei pokka pidä kavereidenkaan pärstän edessä. Myöskin pelkuruus, en tiedä uskaltaisinko alkaa vetämään voltteja tai muita Extreme temppuja.
Mitä sitä turhaa alkaa unelmoimaan, tulevaisuus tuo tullessaan kuitenkin työpaikan kaupan tiskiltä.
Tietenkinhän se on ollut suurena unelmana jo kauan, päästä painimaan johonkin liigaan. Jos kehään asti pääsisin, ei tärkeintä todellakaan olisi mestaruuksien haaliminen ja Hall Of Fameen pääsy, vaan yksinkertaisesti se painimisen nautinto ja fanien toiveiden täyttäminen. Niin usein on mielessä kulkenut jonkun Street Fightin katselun aikana, että "hemmetti kun ne älyä käyttää tota terästuolia, nyt ois NIIN hyvä tilaisuus" ja fanit buuaavat. Edes sillä promootiolla ei niin väliä olisi, edes FCF kävisi, kunhan pääsisi vetämään sitä omaa settiä, mitä on aina halunnut kehässä toteuttaa.
Ainoa este en nykyisen yleiskunnon heikko (painotan heikko) taso, jota pitäisi kohentaa ihan ajalla ja tunteella, koska tällä hetkellä se ei riittäisi edes trampoliinipaini- mestaruuteen (no, 1x mestari)
Oma epätoivoinen utopiakuvani pysyy unelmissa...
Ainoa este en nykyisen yleiskunnon heikko (painotan heikko) taso, jota pitäisi kohentaa ihan ajalla ja tunteella, koska tällä hetkellä se ei riittäisi edes trampoliinipaini- mestaruuteen (no, 1x mestari)
Oma epätoivoinen utopiakuvani pysyy unelmissa...
Ei painimaan. Se on nössöille ja karismaattisille. Kovanaamoille tarkoitettu UFC ja PRIDE ringit on meikäläisen makuun. Gonna kick some ass.
Ei olisi. Yli-inhimilliset määrät treenaamista (ehkä 'roideilla boostattuna), jatkuva tien päällä oleminen, olematon vapaa-aika ja fyysisiin riskeihin nähden heikko palkka (kun kukaan ei ole Stone Cold syntyessään) ovat vain muutamia syitä, jotka pitävät meikäläisen huomattavasti mieluummin katsojana.
Jos kuitenkin olisi pakko ryhtyä painijaksi, olisin mieluiten Bret Hart -tyyppinen tekniikkapainija, jonka "high flying" -liikkeet rajoittuvat second rope elbow droppeihin. Vaaleanpunaisen puvun ja itkupilliasenteen jättäisin kuitenkin kopioimatta.
Jos kuitenkin olisi pakko ryhtyä painijaksi, olisin mieluiten Bret Hart -tyyppinen tekniikkapainija, jonka "high flying" -liikkeet rajoittuvat second rope elbow droppeihin. Vaaleanpunaisen puvun ja itkupilliasenteen jättäisin kuitenkin kopioimatta.
Minä itse kirjoitin 11.10.2006
Kuten tuostakin huomaa, on sisälläni palanut jotain (CM Pun(k) intended) jo vuosia. Itse asiassa 2006 vuoden joulukuussa, hieman ennen inttiin lähtöä rohkenin sähköpostilla kysellä koulutuksesta. En siis laittanut hakemusta tietenkään intin vuoksi, vaan kertoilin vähän itsestäni. Vastauksena tuli, että saattaisin hyvinkin olla sopiva koulutukseen. Inttivuoden aikana tulikin sitten melkoisen paljon takapakkia hulluille haaveilleni. Väsymys, stressi, lievä masennus ja huono asenne laitosta kohtaan johtivat painon nousuun ja yleiskunnon (lue:aerobisen) laskemiseen. Sotkun munkit + 3x lämmin ateria päivässä lihottivat minua lähes kymmenen kiloa yhdeksässä kuukaudessa ja niiden kilojen kanssa tappelen edelleen. Voimatasot tosin jostain kumman syystä paranivat. 90 kiloisena morttina sain saman verran leukoja vedettyä kuin 98 kiloisena gonaspollarina. Tulos oli 10. Nykyään tuo tulos on päässyt laskemaan, ehkä kahdeksan menee.
Intistä siviiliin tuli mukana yksi erittäin paha tapa:tupakointi. Urheilu ja sauhuttelu kun eivät sovi huonostikaan yhteen. Näinä päivinä tulee vuosi täyteen tervakeuhkoilua. Viime ajat on mennyt tappavalla aski/päivä tahdilla. Tupakoinnin lopettaminen olisi varmasti helpompaa, jos ottaisi esimerkiksi tämän tavoitteekseen. Tietyn tavoitteen asettamisen, ja sen määrätietoisen tavoittelemisen olen kokenut elämässäni todella tärkeäksi. Harva uskoo, että joskus olen juossut Cooperin testissä maagiset 3000metriä. Nykyinen tulos asettuisi todennäköisesti välille 2400-2600. Nyt olen kuitenkin käynyt parin viikon ajan 2-3x/viikko juoksulenkillä, ja vaikka vauhti ei olekaan kuin murto-osa entisestä, on suunta silti hyvä. Vielä kun saisi tuon tupakoinnin pois, olisi juokseminenkin nautittavampaa hommaa. Saisi välillä sitä happeakin elimistöön.
Vapun ja koko viikonlopun olen 100% vakavissani harkinnut muuttamista Järvenpäähän, ja tämän kuppaisen kylän jättämistä. Siellä ja lähialueilla olisi aivan eri tavalla töitä ja elämää. FCF:n koulutus järjestetään nykyään Kellokoskella, joka on osa Tuusulaa?? Ja Tuusula sijaitsee aivan Järvenpään kyljessä. Nyt on kyse lähinnä siitä, uskallanko tehdä näin suuren elämänmuutoksen? Täällä koulussa en ole viihtynyt kovin hyvin, enkä kyllä kovin hyvin pärjännytkään, johtuen useista syistä. Voisin tietysti hakeutua turvallisuusalalle (vartija) ja samalla käydä FCF:n koulutuksessa. Se olisi itselleni mieluista työtä, ja ammatinhan kerkeää käydä sitten vaikka aikuisopiskeluna. Mutta.... uskallanko elää "Rocky Balboa" elämänfilosofiani mukaan, vai viekö rationaalinen ajattelu voiton? Tätä dilemmaa olen pyöritellyt päässäni monta vuotta, mutta etenkin viime aikoina todella paljon.
Mitäs tapahtuu sitten, jos lähetän hakemuksen, saan kutsun tryout-viikonlopuksi, mutta minulle tylysti sanotaan, ettei sinussa ole ainesta? No, haen varmaan puolen vuoden päästä uudestaan Tai sitten en. Paha sanoa, kun en itseänikään kunnolla tunne. Jos ajatellaan pelkästään fyysisiä ominaisuuksia, niin hyvinhän minä sekaan sopisin. Painoa on noin markka, pituutta tosin vain 178cm. Eli melkoinen kääpiö olen. FCF ei kuitenkaan ole WWE, sen todistaa useat pienikokoiset painijat. Toisaalta, koska en ole mikään jättiläinen, enkä koskaan tulisi olemaan Stark Adderin tai Salama Suomisen veroinen kehätaituri, millä saisin vaikutuksen tehtyä? Yliammutulla gimmickillä, johonka mahdollisesti liittyy vielä naamio? Kaikkihan joutuvat aloittamaan pohjalta, mutta jos roolini olisi vetää muutama komediamatsi hassussa puvussa, ja unohtua ikiajoiksi, en tiedä olisiko se kaiken vaivan arvoista.
Täydellisessä maailmassa saisin vaikuttaa itse paljon omaan hahmooni joka muodossa. Gimmickin rakentamisessa pohjois-karjalaiset juuret olisivat varmasti hyödyksi, sieltä suunnalta kun ei ketään ole Suomen painiskeneen vielä noussut. Uskon kyllä kovan harjoittelun avulla pystyväni tekemään ne aivan pakolliset voltit, mitkä joka heebon tulee osata. Mutta mitään leg scissorseja, hurricanranoja tai moonsaulteja en koskaan kykenisi tekemään tappamatta itseäni. Myöskään non-wrestlerin roolia en sulkisi pois. Ihan sama, olisinko kehän laidalla jonkun managerina, tai kulissien takana taustapiruna, kunhan saisi jollain tavalla olla leikissä mukana.
Eli tässä on vielä muutama porras kiivettävänä. Ensiksi täytyisi muuttaa Järvenpäähän, tai lähialueelle ja saada sieltä töitä. Toiseksi en ole lähellekään siinä kunnossa, mihinkä tiedän pystyväni. Kolmanneksi voisi käydä jotain kamppailulajien peruskursseja alle. Tiedän, aivan eri laji, ja eri metkut, mutta kyllä siitä vähän tuntumaa saisi. Eli kunhan saisi asunto-, ja työasiat kuntoon sekä itsensä kuntoon ei mikään olisi esteenä. Kaikki tämä on realistista vielä tämän vuoden nimissä.
Tulipas avauduttua. Helpotti. Mietteenne.
"What" kirjoitti:
Joo, olinpas huolimaton lukiessani noita sivuja. Painiminen kyllä kiinnostaa, mutta pitää ensin käydä armeija pois alta ja hankkia jostain rahaa ja sen jälkeen kysellä koulutuksesta. Jos silloin vielä kiinnostaa
Kuten tuostakin huomaa, on sisälläni palanut jotain (CM Pun(k) intended) jo vuosia. Itse asiassa 2006 vuoden joulukuussa, hieman ennen inttiin lähtöä rohkenin sähköpostilla kysellä koulutuksesta. En siis laittanut hakemusta tietenkään intin vuoksi, vaan kertoilin vähän itsestäni. Vastauksena tuli, että saattaisin hyvinkin olla sopiva koulutukseen. Inttivuoden aikana tulikin sitten melkoisen paljon takapakkia hulluille haaveilleni. Väsymys, stressi, lievä masennus ja huono asenne laitosta kohtaan johtivat painon nousuun ja yleiskunnon (lue:aerobisen) laskemiseen. Sotkun munkit + 3x lämmin ateria päivässä lihottivat minua lähes kymmenen kiloa yhdeksässä kuukaudessa ja niiden kilojen kanssa tappelen edelleen. Voimatasot tosin jostain kumman syystä paranivat. 90 kiloisena morttina sain saman verran leukoja vedettyä kuin 98 kiloisena gonaspollarina. Tulos oli 10. Nykyään tuo tulos on päässyt laskemaan, ehkä kahdeksan menee.
Intistä siviiliin tuli mukana yksi erittäin paha tapa:tupakointi. Urheilu ja sauhuttelu kun eivät sovi huonostikaan yhteen. Näinä päivinä tulee vuosi täyteen tervakeuhkoilua. Viime ajat on mennyt tappavalla aski/päivä tahdilla. Tupakoinnin lopettaminen olisi varmasti helpompaa, jos ottaisi esimerkiksi tämän tavoitteekseen. Tietyn tavoitteen asettamisen, ja sen määrätietoisen tavoittelemisen olen kokenut elämässäni todella tärkeäksi. Harva uskoo, että joskus olen juossut Cooperin testissä maagiset 3000metriä. Nykyinen tulos asettuisi todennäköisesti välille 2400-2600. Nyt olen kuitenkin käynyt parin viikon ajan 2-3x/viikko juoksulenkillä, ja vaikka vauhti ei olekaan kuin murto-osa entisestä, on suunta silti hyvä. Vielä kun saisi tuon tupakoinnin pois, olisi juokseminenkin nautittavampaa hommaa. Saisi välillä sitä happeakin elimistöön.
Vapun ja koko viikonlopun olen 100% vakavissani harkinnut muuttamista Järvenpäähän, ja tämän kuppaisen kylän jättämistä. Siellä ja lähialueilla olisi aivan eri tavalla töitä ja elämää. FCF:n koulutus järjestetään nykyään Kellokoskella, joka on osa Tuusulaa?? Ja Tuusula sijaitsee aivan Järvenpään kyljessä. Nyt on kyse lähinnä siitä, uskallanko tehdä näin suuren elämänmuutoksen? Täällä koulussa en ole viihtynyt kovin hyvin, enkä kyllä kovin hyvin pärjännytkään, johtuen useista syistä. Voisin tietysti hakeutua turvallisuusalalle (vartija) ja samalla käydä FCF:n koulutuksessa. Se olisi itselleni mieluista työtä, ja ammatinhan kerkeää käydä sitten vaikka aikuisopiskeluna. Mutta.... uskallanko elää "Rocky Balboa" elämänfilosofiani mukaan, vai viekö rationaalinen ajattelu voiton? Tätä dilemmaa olen pyöritellyt päässäni monta vuotta, mutta etenkin viime aikoina todella paljon.
Mitäs tapahtuu sitten, jos lähetän hakemuksen, saan kutsun tryout-viikonlopuksi, mutta minulle tylysti sanotaan, ettei sinussa ole ainesta? No, haen varmaan puolen vuoden päästä uudestaan Tai sitten en. Paha sanoa, kun en itseänikään kunnolla tunne. Jos ajatellaan pelkästään fyysisiä ominaisuuksia, niin hyvinhän minä sekaan sopisin. Painoa on noin markka, pituutta tosin vain 178cm. Eli melkoinen kääpiö olen. FCF ei kuitenkaan ole WWE, sen todistaa useat pienikokoiset painijat. Toisaalta, koska en ole mikään jättiläinen, enkä koskaan tulisi olemaan Stark Adderin tai Salama Suomisen veroinen kehätaituri, millä saisin vaikutuksen tehtyä? Yliammutulla gimmickillä, johonka mahdollisesti liittyy vielä naamio? Kaikkihan joutuvat aloittamaan pohjalta, mutta jos roolini olisi vetää muutama komediamatsi hassussa puvussa, ja unohtua ikiajoiksi, en tiedä olisiko se kaiken vaivan arvoista.
Täydellisessä maailmassa saisin vaikuttaa itse paljon omaan hahmooni joka muodossa. Gimmickin rakentamisessa pohjois-karjalaiset juuret olisivat varmasti hyödyksi, sieltä suunnalta kun ei ketään ole Suomen painiskeneen vielä noussut. Uskon kyllä kovan harjoittelun avulla pystyväni tekemään ne aivan pakolliset voltit, mitkä joka heebon tulee osata. Mutta mitään leg scissorseja, hurricanranoja tai moonsaulteja en koskaan kykenisi tekemään tappamatta itseäni. Myöskään non-wrestlerin roolia en sulkisi pois. Ihan sama, olisinko kehän laidalla jonkun managerina, tai kulissien takana taustapiruna, kunhan saisi jollain tavalla olla leikissä mukana.
Eli tässä on vielä muutama porras kiivettävänä. Ensiksi täytyisi muuttaa Järvenpäähän, tai lähialueelle ja saada sieltä töitä. Toiseksi en ole lähellekään siinä kunnossa, mihinkä tiedän pystyväni. Kolmanneksi voisi käydä jotain kamppailulajien peruskursseja alle. Tiedän, aivan eri laji, ja eri metkut, mutta kyllä siitä vähän tuntumaa saisi. Eli kunhan saisi asunto-, ja työasiat kuntoon sekä itsensä kuntoon ei mikään olisi esteenä. Kaikki tämä on realistista vielä tämän vuoden nimissä.
Tulipas avauduttua. Helpotti. Mietteenne.
Anna palaa vain. Kukapa meistä wrestlingfanaatikoista ei olisi joskus pyöritellyt mielessään unettomina öinä ajatusta itsestään viihdyttämässä tuhansia faneja paikan päällä ja miljoonia kotikatsojia pyrojen paukkuessa ja tunnelman noustessa kattoon.
Aikoinani ollessani kova Kurt Angle ja Chris Benoit -fani, (tokihan heidän saavutuksiaan ja omistautumistaan lajille edelleenkin kunnioitan) juuri kyseisten miesten asenne ja intohimo kehässä tekivät itseeni lähtemättömän vaikutuksen. Kuulostaa ehkä jollain tapaa oudolta, mutta voin jopa väittää oppineeni wrestlingistä jotain hyödyllistä, nimittäin juuri tämän Anglelta ja Benoitilta (vaikka sitten teki mitä tekikin) asenteen, joka vie eteenpäin elämässä yleensäkkin. Itse olen tämän omalla kohdallani muutaman vuoden kuluessa huomannutkin, ja se on auttanut selviämään elämän suuremmista vastoinkäymisistä kuten juuri masennuksesta, jota itsellänikin on ollut.
Itsellänikin on ollut myös jonkinlainen "Rocky Balboa"-filosofia ja juuri sen voimalla kyllä ihminen pysytyy nousemaan syvimmästäkin suosta, kurkottamaan vaikka sitä kuuta taivaalta ja menemään sen kuuluisan harmaan kivenkin läpi, vaikka se kuinka tuntuisi mahdottomalta utopialta. Kliseitähän nämä ovat, mutta kuten juuri Angle taisi jossain haastattelussa todeta, että se tunne, jonka saa fanien viihdyttämisen kautta tulevasta onnistumisen kokemuksesta, korvaa kaikki aikaiset aamut, hikiset treenit ja pitkät päivät tiellä. Vain ne, jotka uskaltavat nousta, nostavat itsensä horisonttien yläpuolelle.
Herra isä, tulipas horistua paljon näin yön tunteina Mutta juu, pitäkää ihmiset unelmistanne kiinni. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin elämä kuljettaa.
Aikoinani ollessani kova Kurt Angle ja Chris Benoit -fani, (tokihan heidän saavutuksiaan ja omistautumistaan lajille edelleenkin kunnioitan) juuri kyseisten miesten asenne ja intohimo kehässä tekivät itseeni lähtemättömän vaikutuksen. Kuulostaa ehkä jollain tapaa oudolta, mutta voin jopa väittää oppineeni wrestlingistä jotain hyödyllistä, nimittäin juuri tämän Anglelta ja Benoitilta (vaikka sitten teki mitä tekikin) asenteen, joka vie eteenpäin elämässä yleensäkkin. Itse olen tämän omalla kohdallani muutaman vuoden kuluessa huomannutkin, ja se on auttanut selviämään elämän suuremmista vastoinkäymisistä kuten juuri masennuksesta, jota itsellänikin on ollut.
Itsellänikin on ollut myös jonkinlainen "Rocky Balboa"-filosofia ja juuri sen voimalla kyllä ihminen pysytyy nousemaan syvimmästäkin suosta, kurkottamaan vaikka sitä kuuta taivaalta ja menemään sen kuuluisan harmaan kivenkin läpi, vaikka se kuinka tuntuisi mahdottomalta utopialta. Kliseitähän nämä ovat, mutta kuten juuri Angle taisi jossain haastattelussa todeta, että se tunne, jonka saa fanien viihdyttämisen kautta tulevasta onnistumisen kokemuksesta, korvaa kaikki aikaiset aamut, hikiset treenit ja pitkät päivät tiellä. Vain ne, jotka uskaltavat nousta, nostavat itsensä horisonttien yläpuolelle.
Herra isä, tulipas horistua paljon näin yön tunteina Mutta juu, pitäkää ihmiset unelmistanne kiinni. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin elämä kuljettaa.
Kyllähän varmaan lähes jokainen painifani on joskus haaveillut urasta WWE:ssä, tai jossain toisessa painilafkassa. Kun kuitenkin ikää alkaa karttumaan, me suomalaiset yleensä opimme hyväksymään elämän reaaliteetit, ja hylkäämme näin omat unelmamme. Niin se vain on. Silti on pieni joukko niitäkin ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä jotain "hullua" ja lähteä esim. juuri painijakoulutukseen. Onko siinä sitten mitään järkeä? Noh, varmasti joillekin on. Vaikka se kuinka saattaisi toisen korvaan kuulostaa tyhmältä, ainakin minussa se herättää syvää kunnioitusta sitä henkilöä kohtaan, joka oikeasti jaksaa tavoitella hieman hullumpiakin unelmia. Toivon totisesti What, että ainakin koitat pääsyä koulutukseen, jos se sinulle niin suuri unelma on.
Itsekin sitä joskus miettisin, mutta sitten tuli aika pian mieleen se asia, että mitä jos jäisin vain Suomeen painimaan (niin kuin siinä todennäköisesti kävisi, JOS edes pääsisin koulutukseen), ja se minua ei hirveämmin innostanut. Tästä huomasin heti, että todellinen rakkaus painimiseen minulta puuttuisi heti aluksi, joten minun olisi ihan turha lähteä tuollaista haavetta toteuttamaan yhtään sen enempää. Ja hei, sitä paitsi, jos minä joskus jotenkin kummasti olisin päässyt jenkkeihin, olisin todennäköisesti joku Charlie Haas- tyyppinen karismaltani, joten joutuisin käyttämään sitä ihanaa naamaria ja painitaitoni olisivat ehkä jotain Lower Midcard- tyyppistä, joten tuskin koskaan WWE:hen edes pääsisin, ellen hankkisi 100-kiloa lisää tähän 192 senttiseen runkooni. Ei tuo 85 kiloa varmaankaan oikein herätä kunnioitusta kenellekään.
Itsekin sitä joskus miettisin, mutta sitten tuli aika pian mieleen se asia, että mitä jos jäisin vain Suomeen painimaan (niin kuin siinä todennäköisesti kävisi, JOS edes pääsisin koulutukseen), ja se minua ei hirveämmin innostanut. Tästä huomasin heti, että todellinen rakkaus painimiseen minulta puuttuisi heti aluksi, joten minun olisi ihan turha lähteä tuollaista haavetta toteuttamaan yhtään sen enempää. Ja hei, sitä paitsi, jos minä joskus jotenkin kummasti olisin päässyt jenkkeihin, olisin todennäköisesti joku Charlie Haas- tyyppinen karismaltani, joten joutuisin käyttämään sitä ihanaa naamaria ja painitaitoni olisivat ehkä jotain Lower Midcard- tyyppistä, joten tuskin koskaan WWE:hen edes pääsisin, ellen hankkisi 100-kiloa lisää tähän 192 senttiseen runkooni. Ei tuo 85 kiloa varmaankaan oikein herätä kunnioitusta kenellekään.
Itsellänikin on ollut myös jonkinlainen "Rocky Balboa"-filosofia ja juuri sen voimalla kyllä ihminen pysytyy nousemaan syvimmästäkin suosta, kurkottamaan vaikka sitä kuuta taivaalta ja menemään sen kuuluisan harmaan kivenkin läpi, vaikka se kuinka tuntuisi mahdottomalta utopialta.
"Stuff in the basement"
Kiitos kannustuksesta! Eipä ole vielä yhtään negatiivista vastausta tullut. Tänään aloitan sitten ihan toden teolla työnhaun Järvenpäästä. Lumihiutaleelle piti sanoa, että tokihan minäkin joskus kuvittelin WrestleMania-kehistä, mutta nämä nykyunelmat ovat pienemmässä mittakaavassa: kotimaisen showpainin näkeminen livenä vakuutti minut, vaikka Porissa olikin varmaan FCF:n ja PWF:n historian hiljaisin yleisö. Sellaisen "puolen vuoden projektin" olen itselleni ottanut. Kuusi kuukautta riittää siihen, että saan itseni kuntoon ja laitan paperit vetämään. Kuusi kuukautta. Nyt on päällimmäisenä nämä muuttohommat ja työnhaku.
Kyllähän itsekin olen tätä asiaa joskus pohtinut, ja olen jopa vakavissani harkinnut käyväni jonkinlaisessa painikoulussa. Näytteleminen on aina kiinnostanut, joten miksei siihen voisi lisätä loistavaa vapaapainiakin?
Painitaidoistani minulla ei ole minkäänlaista tietoa, sillä en ole sitä koskaan varsinaisesti kokeillut, mutta olen tosiaan harkinnut meneväni jonkinlaiseen painikouluun ihan kokeilemisen vuoksi. Vaihto-oppilas vuosi on hyvinkin mahdollinen Amerikassa noin vuoden päästä, jolloin voisin tämän "koulutuksen" hankkia. Pituutta minulle on tulossa ennustuksien mukaan noin 185 cm (tällä hetkellä olen 175 cm), joka on mielestäni ihan siedettävä määrä, jolla saattaa päästä kohtalaisen pitkälle. Muuten olen ruumiinrakenteeltani hyvin CM Punkmainen, vaikka massaa voisi hankkia hieman lisää. Ruumiinrakenne hyvän treenin kanssa menee siis varmaankin läpi peräti Vincen seulasta .
Painijana menisin varmasti parhaiten eteenpäin hyvien mikkitaitojen ja karisman avulla, sillä sitä löytyy rehellisesti sanottuna ihan luonnostaan. Näyttelijänä olen mielestäni hyvä, ja sitähän tunnetusti tarvitaan myös wrestlingpiireissä. Olisin gimmickiltäni siis hyvin Chris Jericho- tai Rockmainen mies, joka olisi itserakas ja mollaisi vastustajiaan, oli sitten face tai heel (joka ehkä miellyttää minua enemmän).
Nämä ovat asioita, joita tekisi todenteolla mieli edes kokeilla. Löytyisiköhän minusta loppujen lopuksi ainesta tähän hommaan. Vaikea sanoa, sillä paininut en ole koskaan kunnolla, mutta mikkitaitoa ja karismaa pitäisi löytyä ihan riittävästi. Ehkä managerin rooli toimisi? Kuka tietää...
Painitaidoistani minulla ei ole minkäänlaista tietoa, sillä en ole sitä koskaan varsinaisesti kokeillut, mutta olen tosiaan harkinnut meneväni jonkinlaiseen painikouluun ihan kokeilemisen vuoksi. Vaihto-oppilas vuosi on hyvinkin mahdollinen Amerikassa noin vuoden päästä, jolloin voisin tämän "koulutuksen" hankkia. Pituutta minulle on tulossa ennustuksien mukaan noin 185 cm (tällä hetkellä olen 175 cm), joka on mielestäni ihan siedettävä määrä, jolla saattaa päästä kohtalaisen pitkälle. Muuten olen ruumiinrakenteeltani hyvin CM Punkmainen, vaikka massaa voisi hankkia hieman lisää. Ruumiinrakenne hyvän treenin kanssa menee siis varmaankin läpi peräti Vincen seulasta .
Painijana menisin varmasti parhaiten eteenpäin hyvien mikkitaitojen ja karisman avulla, sillä sitä löytyy rehellisesti sanottuna ihan luonnostaan. Näyttelijänä olen mielestäni hyvä, ja sitähän tunnetusti tarvitaan myös wrestlingpiireissä. Olisin gimmickiltäni siis hyvin Chris Jericho- tai Rockmainen mies, joka olisi itserakas ja mollaisi vastustajiaan, oli sitten face tai heel (joka ehkä miellyttää minua enemmän).
Nämä ovat asioita, joita tekisi todenteolla mieli edes kokeilla. Löytyisiköhän minusta loppujen lopuksi ainesta tähän hommaan. Vaikea sanoa, sillä paininut en ole koskaan kunnolla, mutta mikkitaitoa ja karismaa pitäisi löytyä ihan riittävästi. Ehkä managerin rooli toimisi? Kuka tietää...
HTG onkin SOS. Vähän aikaa menee totutellessa, mutta peukku ylös nickin vaihdosta. Toimii Jos täällä joku unelmoi WWE:ssä tai TNA:ta painimisesta, niin siihen ainoa oikea reitti on tuo SOS:n mainitsema. Painikoulutus Amerikassa/Kanadassa. Siellä ne isompien promootioiden scoutit kuitenkin pääosin kiertelee. FCF:n ja Keski-Euroopan kautta Amerikkaan ja tyrkylle WWE:hen kaavalle en antaisi kovinkaan suuria onnistumismahdollisuuksia. Amerikkalaiset kun kuitenkin ovat etulyöntiasemassa siinä työnhaussa.
Itsehän nuorena unelmoin olevani WWE:n kantavia voimia n. 15 vuoden päästä, mutta tuohan on vain unelmointia. Kuten HTG..Sos sanoi, niin ainoa mahdollisuus päästä noihin johtaviin promootioihin on matka tuonne amerikkaan painikoulutukseen. Tuskimpa kukaan kaivelee mitään FCF:n painijoita, patsi ehkä Starbuckin. Voisi olla aika kiinnostavaakin, kun olen jopa luonnostaan jonkin verran mikkitaitoja, mutten karismasta sitten osaa sanoa mitään. Olen jo oikeastaan ehtinyt harrastaa vähän itsepuolustuslajejakin, joten tekniikka voisi nyt olla ehkä vaikka se mukiinmenevä.
Pituuttahan minulla on nyt tuossa 180cm tuntumissa, joten miksei minustakin vielä ihan tarpeeksi hyvän kokoinen voisi vielä tullakin, jos saisi nyt ainakin viisi senttiä tuohon. No, sanotaanko nyt vaikka että minulla on nyt joo lihakset, mutta vapaapainijan urallehan jos sellainen tulee niin täytyy vähäsen vielä reenata. Olen nyt jonkinverran saman näköinen kun Christian Cage aikoinaan niillä pitkillä hiuksilla, joten superstar lookista en uskalla mitään sanoa. Ja ehkä en uskalla spotteja vedellä, mutta jos nyt todella vakavasti otan niin varmasti niitäkin uskaltaisi tehdä, itsellänihän on vähän ''korkeampi'' kipukynnys. Eli kyllä voisi olla mahdollisuudet isoihinkin promootioihin, kunhan nyt vähän vielä saisi sitä 6-packia näkyviin, ja saisi vähän hiottua mikkitaitoja, vaikka niitä nyt onkin ihan rehellisesti sanottuna, minkä jo taisinkin tuolla alussa sanoa. Tokihan sitä saisin varmasti fanejakin mukaan buuamaan/hurraamaan, mutta nyt näin nuorena on tullut koettua että olen hyvä naurattamaan.
Eli, yksinkertaistettuna. Jos olisin painija, niin karisma olisi siinä välttävän ja mukiinmenevän paikoilla, mikkitaidot voisivat olla sellaiset normaalia paremmat, painitaidot ihan mukiinmenevät, ja brawli voisi varmasti onnistua. Olen oikeastaan jopa lähiaikoina vähän paininut kaverini kanssa, joten sen perusteella voisin sanoa että kehäpsykologiaa on. En nyt itseäni kehu niin paljon, joten varmasti nopeudessa voisi olla myös vähän hiomista.
Olisi oikeasti siis kiva kokeilla tuota showpainia ihan yleisön edessä, sillä sehän vaikuttaisi kiinnostavalta. Tuosta WWE:stä olisi nyt varmaan turha haaveilla, sillä en nyt ala raahaamaan itseäni mihinkään Kanadaa WWE:n takia, sillä tuskimpa sinne edes pääsisi. Olisihan ehkä Japanissa mahdollisuus, mutta jos oikeasti alan harrastamaan, niin FCF:n kautta Eurooppaan, ja jos on mahdollisuus niin ROH:iin, TNA:han tai WWE:hen menisin mielelläni. Tuskimpa tuolla kuviolla kuitenkaan se mahdollista olisi.
Pituuttahan minulla on nyt tuossa 180cm tuntumissa, joten miksei minustakin vielä ihan tarpeeksi hyvän kokoinen voisi vielä tullakin, jos saisi nyt ainakin viisi senttiä tuohon. No, sanotaanko nyt vaikka että minulla on nyt joo lihakset, mutta vapaapainijan urallehan jos sellainen tulee niin täytyy vähäsen vielä reenata. Olen nyt jonkinverran saman näköinen kun Christian Cage aikoinaan niillä pitkillä hiuksilla, joten superstar lookista en uskalla mitään sanoa. Ja ehkä en uskalla spotteja vedellä, mutta jos nyt todella vakavasti otan niin varmasti niitäkin uskaltaisi tehdä, itsellänihän on vähän ''korkeampi'' kipukynnys. Eli kyllä voisi olla mahdollisuudet isoihinkin promootioihin, kunhan nyt vähän vielä saisi sitä 6-packia näkyviin, ja saisi vähän hiottua mikkitaitoja, vaikka niitä nyt onkin ihan rehellisesti sanottuna, minkä jo taisinkin tuolla alussa sanoa. Tokihan sitä saisin varmasti fanejakin mukaan buuamaan/hurraamaan, mutta nyt näin nuorena on tullut koettua että olen hyvä naurattamaan.
Eli, yksinkertaistettuna. Jos olisin painija, niin karisma olisi siinä välttävän ja mukiinmenevän paikoilla, mikkitaidot voisivat olla sellaiset normaalia paremmat, painitaidot ihan mukiinmenevät, ja brawli voisi varmasti onnistua. Olen oikeastaan jopa lähiaikoina vähän paininut kaverini kanssa, joten sen perusteella voisin sanoa että kehäpsykologiaa on. En nyt itseäni kehu niin paljon, joten varmasti nopeudessa voisi olla myös vähän hiomista.
Olisi oikeasti siis kiva kokeilla tuota showpainia ihan yleisön edessä, sillä sehän vaikuttaisi kiinnostavalta. Tuosta WWE:stä olisi nyt varmaan turha haaveilla, sillä en nyt ala raahaamaan itseäni mihinkään Kanadaa WWE:n takia, sillä tuskimpa sinne edes pääsisi. Olisihan ehkä Japanissa mahdollisuus, mutta jos oikeasti alan harrastamaan, niin FCF:n kautta Eurooppaan, ja jos on mahdollisuus niin ROH:iin, TNA:han tai WWE:hen menisin mielelläni. Tuskimpa tuolla kuviolla kuitenkaan se mahdollista olisi.
"What" kirjoitti:
HTG onkin SOS. Vähän aikaa menee totutellessa, mutta peukku ylös nickin vaihdosta. Toimii Jos täällä joku unelmoi WWE:ssä tai TNA:ta painimisesta, niin siihen ainoa oikea reitti on tuo SOS:n mainitsema. Painikoulutus Amerikassa/Kanadassa. Siellä ne isompien promootioiden scoutit kuitenkin pääosin kiertelee. FCF:n ja Keski-Euroopan kautta Amerikkaan ja tyrkylle WWE:hen kaavalle en antaisi kovinkaan suuria onnistumismahdollisuuksia. Amerikkalaiset kun kuitenkin ovat etulyöntiasemassa siinä työnhaussa.
Niin, eikös Starbuckin saanut koulutuksen Harteilta, kuten muu muukin kova kanadalaisnimi? Mutta joo.
Minusta tuskin painijaa tulee koskaan tulemaan. En ole kovin kova kuntoinen, vaikka tosin kokoa löytyy. 190-senttiä pitkä. Joku Ortonmainen musta tulisi, mutta enpä osaisi omaksua sitä heelin roolia, enkä olisi niin kuningas mikissä, että musta heeli tulisi.
Raven vissin kouluttaa parhaillaan jotain halukkaita. En sitten tiedä miten se sujuu
Itsekkin olen kaavaillut painijakoulutusta, ajattelin nyt ainakin jalkapalloa pelailla niin 100% kunhan vaan pystyy, saa nähdä minne topparin taidot riittää A-junnujen jälkeen. Tavoitteena on kuitenkin ainakin 2 divisioona, jonka näen todella realistisena päätavoitteena, ehkä jopa pidemmällekkin. Ei sinnekkään ihan jokainen jannu pääse.
Kuitenkin käyn intin alta ennen kuin rupean edes miettimään mitään koulutuksia. Tällä hetkellä jalkapallo tuntuu sujuvan loistavasti, joten en kyllä aivan varma ole mistään vielä. Urheilullista taustaa löytyy 13 vuotta, joten fyysinen kunto ei tule olemaan todellakaan ongelmana. Liikun hyvin kokoisekseni (194cm 89 kg) ja harvoin topparit ovat joukkueensa nopeampia jätkiä, mutta tälläinen poikkeus olen.
Eiköhän tämä ole ensimmäinen paikka minne informoin jos painijakoulutukseen joskus päädyn.
Kuitenkin käyn intin alta ennen kuin rupean edes miettimään mitään koulutuksia. Tällä hetkellä jalkapallo tuntuu sujuvan loistavasti, joten en kyllä aivan varma ole mistään vielä. Urheilullista taustaa löytyy 13 vuotta, joten fyysinen kunto ei tule olemaan todellakaan ongelmana. Liikun hyvin kokoisekseni (194cm 89 kg) ja harvoin topparit ovat joukkueensa nopeampia jätkiä, mutta tälläinen poikkeus olen.
Eiköhän tämä ole ensimmäinen paikka minne informoin jos painijakoulutukseen joskus päädyn.
Pakko nyt hieman kommentoida Sandzin ja SOSin juttuihin. Molemmat, varsinkin SOS viittasi hyvään karismaan ja mikrofonitaitoihin, mutta onko teillä todella niitä? Kyllä minäkin olen humoristinen ja saan kaverini ja monet muutkin helposti nauramaan, mutta tarkottaako se sitä, että jossain WWE:ssä olisi hyvä karismaltaan? No ei tarkoita. Karisma tulee ulkonäöstä, eleistä ja äänestä. Jos vähänkin puhut epävarmasti, silmäsi eivät ole oikealla tavalla keskittyneet, asentosi on huono tai jos vain näytät sellaiselta perus jätkältä, karismaa ei ole. Tottakai jokaisen on helppo puhua kavereidensa kanssa ja vähän heittää juttua muidenkin kanssa, mutta entä sitten kun 50 000 ihmistä katsoo sinua, pelkästään sinua? Ja vieläkun tuon puheen pitäisi tapahtua englanniksi. Voin ihan varmuudella sanoa, että jokaisen suomalaisen karismasta lähtee heti väh. 10% pois jo pelkästään kielen vaihdon takia.
Toinen asia on tuo Sandzin mainitsema kehäpsykologia. Sinun on helppo sanoa noin, jos "painit" kaveriasi vastaan, jonka tunnet hyvin. Mutta entä semmoista vastaan, jonka kanssa et aikaisemmin ole yhtään jutellut, ja kun aikaa olisi vain joku viikko tai vastaava? Okei, ikä tuo mukanaan myös varmuutta ja koulutus tuo mukanaan lisää taitoja. Se ei silti tarkoita, että olisi mahdollista pärjätä pidemmälle. SOS haluaisi tulla samanlaiseksi kuin The Rock tai Chris Jericho. Kenestäkään ei tule samanlaista kuin The Rock, onhan se jo nähty. Mies oli NIIN hyvä karismaltaan, että ainakin minä olen vieläkin vakuuttunut. Onhan se hyvä unelma, mutta ei se tule todennäköisesti ikinä tapahtumaan. Jos kuitenkin joskus pääsette WWE:hen, niin syön sitten ihan mieluusti vaikka hatullisen paskaa väärässä olostani, mutta epäilen sitä vahvasti.
Miksi sitten Whatin jutut eivät saa eriäviä mielipiteitä? Noh, FCF:n pääsy on varmasti paljon helpompaa, ja kun Whatilla on jo ikää ja treenaustaustaa takanaan + valmiinoloinen suunnitelma, on hänellä paljon suurempi mahdollisuus päästä oikeasti lähemmäs unelmiaan. Ei sekään silti tarkoita, että hän sinne pääsisi, mutta onhan mies jo myös tiedustellut asiasta enemmän.
Tietysti tämän topicin aihe onkin unelmoida, mutta lähinnä halusin vain tuoda teille lisää miettimisen aihetta, ja mieluusti kuuntelisin lisää teidän jutuistanne, jos te oikeasti tuota asiaa oikein kunnolla meinaatte lähteä tavoittelemaan.
Toinen asia on tuo Sandzin mainitsema kehäpsykologia. Sinun on helppo sanoa noin, jos "painit" kaveriasi vastaan, jonka tunnet hyvin. Mutta entä semmoista vastaan, jonka kanssa et aikaisemmin ole yhtään jutellut, ja kun aikaa olisi vain joku viikko tai vastaava? Okei, ikä tuo mukanaan myös varmuutta ja koulutus tuo mukanaan lisää taitoja. Se ei silti tarkoita, että olisi mahdollista pärjätä pidemmälle. SOS haluaisi tulla samanlaiseksi kuin The Rock tai Chris Jericho. Kenestäkään ei tule samanlaista kuin The Rock, onhan se jo nähty. Mies oli NIIN hyvä karismaltaan, että ainakin minä olen vieläkin vakuuttunut. Onhan se hyvä unelma, mutta ei se tule todennäköisesti ikinä tapahtumaan. Jos kuitenkin joskus pääsette WWE:hen, niin syön sitten ihan mieluusti vaikka hatullisen paskaa väärässä olostani, mutta epäilen sitä vahvasti.
Miksi sitten Whatin jutut eivät saa eriäviä mielipiteitä? Noh, FCF:n pääsy on varmasti paljon helpompaa, ja kun Whatilla on jo ikää ja treenaustaustaa takanaan + valmiinoloinen suunnitelma, on hänellä paljon suurempi mahdollisuus päästä oikeasti lähemmäs unelmiaan. Ei sekään silti tarkoita, että hän sinne pääsisi, mutta onhan mies jo myös tiedustellut asiasta enemmän.
Tietysti tämän topicin aihe onkin unelmoida, mutta lähinnä halusin vain tuoda teille lisää miettimisen aihetta, ja mieluusti kuuntelisin lisää teidän jutuistanne, jos te oikeasti tuota asiaa oikein kunnolla meinaatte lähteä tavoittelemaan.
Hiutale kirjoitti:
Treenitaustaa ei kyllä ole, jos kolmisen vuotta jatkunutta "bodausharrastusta" ei lasketa. Muuten olet kyllä täysin oikeassa. Tämänhetkiseen fyysiseen kuntooni en ole ollenkaan tyytyväinen, mutta toisaalta TIEDÄN pystyväni sitä huomattavasti parantamaan niinkin lyhyellä aikavälillä kuin puoli vuotta.
Miksi sitten Whatin jutut eivät saa eriäviä mielipiteitä? Noh, FCF:n pääsy on varmasti paljon helpompaa, ja kun Whatilla on jo ikää ja treenaustaustaa takanaan + valmiinoloinen suunnitelma, on hänellä paljon suurempi mahdollisuus päästä oikeasti lähemmäs unelmiaan.
Treenitaustaa ei kyllä ole, jos kolmisen vuotta jatkunutta "bodausharrastusta" ei lasketa. Muuten olet kyllä täysin oikeassa. Tämänhetkiseen fyysiseen kuntooni en ole ollenkaan tyytyväinen, mutta toisaalta TIEDÄN pystyväni sitä huomattavasti parantamaan niinkin lyhyellä aikavälillä kuin puoli vuotta.
"What" kirjoitti:
Treenitaustaa ei kyllä ole, jos kolmisen vuotta jatkunutta "bodausharrastusta" ei lasketa.
Kyllä se lasketaan. 2D äijien on turha pyrkiä mihinkään. Ja tuolla pituudella mitä Sandzista ja SOSistakin varmaan tulee, on turha kuvitella mitään Cruiser-divisioonaakaan, eikä ne painijat edes paljon muuta pääse tekemään kuin painimaan, mikrofoni-aikaa tuskin hirveästi tulee.
Ottaakos FCF parhaillaan noita junnuja koulutukseen? Muistaakseni otti joskus, mutta ottaakos enään?
"Wanhus" kirjoitti:
Ottaakos FCF parhaillaan noita junnuja koulutukseen? Muistaakseni otti joskus, mutta ottaakos enään?
Hakemuksia saa lähettää koko ajan. Parhaimmat kutsutaan tryout-viikonloppuun, missä päätetään, ketkä otetaan varsinaiseen koulutukseen.