Kyllä tuolla FCF:n sivuilla kerrotaan, että ottavat jatkuvasti mukaan ihmisiä koulutukseen. En tiedä sitten että paljonko tuo lysti maksaisi, tosin joskus muistan lukeneeni ko. sivuilta että painijakoulutus kustantaisi n. 1000-1500 euroa, tuomarikoulutus hieman vähemmän.
Sinustako painija?
"Lumihiutale" kirjoitti:
Ja tuolla pituudella mitä Sandzista ja SOSistakin varmaan tulee, on turha kuvitella mitään Cruiser-divisioonaakaan, eikä ne painijat edes paljon muuta pääse tekemään kuin painimaan, mikrofoni-aikaa tuskin hirveästi tulee.
Niin, mielellään minäkin näkisin enemmän esimerkiksi 185-senttistä John Cenaa, 178-senttistä Chris Jerichoa, 188-senttistä Mr. Kennedyä, 185-senttistä Shawn Michaelsia, 183-senttistä MVP:tä tai 185-senttistä CM Punkia edes vähän korkeammalla kortissa tai edes toisinaan mikin ääressä. Ja ei olisi pahitteeksi toki, jos joku näistä pääsisi toisinaan pois sieltä cruiserweight-divisioonastakin. En nimittäin keksi, mitä muutakaan pituutta Lumihiutale olisi tarkoittanut
Niin siis, Sandzin ja SOS:n pituus ei todellakaan ole mikään ongelma, jos ne oikeasti tuota 180> luokkaa ovat, mutta en oikein usko, että heilä vielä ainakaan on läheskään sitä massaa, mitä oikeasti tarvittaisiin. Ja toisaalta sitten taas oikeasti joku WWE/TNA-tähteys nyt on yleensäkin täältä Suomesta aika mahdoton unelma, mutta ruumiinrakenteeseen se tuskin kaatuisi. Muut Lumihiutaleen pointit olivat kyllä erittäin hyviä. Ja luojan kiitos muuten ettei WWE:ssä paini yhtään
"Lumihiutale" kirjoitti:
varsinkin SOS viittasi hyvään karismaan ja mikrofonitaitoihin, mutta onko teillä todella niitä?
- Rehellisesti sanottuna on. Kokemusta on todella monenlaisista showtapahtumista, ja oma maineenikin perustuu jonkinlaiseen showmieheen . Juontokeikkaa, väittelykilpailua, näyttelyä yms. Wrestlingissa tämä kaikki on toisaalta hyvinkin erilaista, mutta pitäisi nuo hommelit mennä ihan oikeasti hyvin.
"Lumihiutale" kirjoitti:
Karisma tulee ulkonäöstä, eleistä ja äänestä. Jos vähänkin puhut epävarmasti, silmäsi eivät ole oikealla tavalla keskittyneet, asentosi on huono tai jos vain näytät sellaiselta perus jätkältä, karismaa ei ole. Tottakai jokaisen on helppo puhua kavereidensa kanssa ja vähän heittää juttua muidenkin kanssa, mutta entä sitten kun 50 000 ihmistä katsoo sinua, pelkästään sinua? Ja vieläkun tuon puheen pitäisi tapahtua englanniksi. Voin ihan varmuudella sanoa, että jokaisen suomalaisen karismasta lähtee heti väh. 10% pois jo pelkästään kielen vaihdon takia.
- Hienoja pointteja. Oma lookkia en lähde tässä arvioimaan, sillä painijana tälläinen muodista kiinnostunut ja hiukset geellanut heppu ei ainakaan yleisesti ottaen näytä hyvältä . Eleet pitäisi olla kunnossa ihan hyvin. Ääni saattaa olla turhan kimeähkö, mutta onhan sellainen ollut monilla muillakin huippupainijoilla. Perusjätkältähän meikäläinen näyttää naamaltaan. Noita asentoja ja silmiä en kommentoi, mutta ainakin puheet mennyt aina hyvin noiden eleiden ja silmien kannalta, ja saanut yleisön kyllä hienosti mukaan. Englantia puhun lähes yhtä hyvin kuin suomea, joten se ei ole ainakaan minkäänlainen ongelma.
"Lumihiutale" kirjoitti:
SOS haluaisi tulla samanlaiseksi kuin The Rock tai Chris Jericho. Kenestäkään ei tule samanlaista kuin The Rock, onhan se jo nähty. Mies oli NIIN hyvä karismaltaan, että ainakin minä olen vieläkin vakuuttunut. Onhan se hyvä unelma, mutta ei se tule todennäköisesti ikinä tapahtumaan. Jos kuitenkin joskus pääsette WWE:hen, niin syön sitten ihan mieluusti vaikka hatullisen paskaa väärässä olostani, mutta epäilen sitä vahvasti.
-Hei rauhotu jätkä nyt pikku hiljaa. Dreaming, dreaming! Sanoin, että oma gimmickini luonnistuisi sellaisena varmasti parhaiten, mutta en sanonut olevani yhtä hyvä kuin Rock. Mikään vapaapainijaksi pääseminen ei ole todellakaan mikään suurin unelmani, vaan päätin laittaa tähän ajatuksia millainen minusta voisi tulla, ja siitä, että olen kiinnostunut kokeilemaan lajiani, vaikka tuon todennäköisen vaihto-oppilasvuoteni aikana.
"Kenitys" kirjoitti:
Niin, mielellään minäkin näkisin enemmän esimerkiksi 185-senttistä John Cenaa, 178-senttistä Chris Jerichoa, 188-senttistä Mr. Kennedyä, 185-senttistä Shawn Michaelsia, 183-senttistä MVP:tä tai 185-senttistä CM Punkia edes vähän korkeammalla kortissa tai edes toisinaan mikin ääressä. Ja ei olisi pahitteeksi toki, jos joku näistä pääsisi toisinaan pois sieltä cruiserweight-divisioonastakin. En nimittäin keksi, mitä muutakaan pituutta Lumihiutale olisi tarkoittanut
You've got the point wrong. Voi tietysti olla, että itse nyt ymmärsin viestisi väärin, mutta korjataan nyt varmuuden vuoksi:
"Lumihiutale" kirjoitti:
Ja tuolla pituudella mitä Sandzista ja SOSistakin varmaan tulee, on turha kuvitella mitään Cruiser-divisioonaakaan, eikä ne painijat edes paljon muuta pääse tekemään kuin painimaan, mikrofoni-aikaa tuskin hirveästi tulee.
Tarkoitin tällä siis sitä, että Sandz ja SOS olisivat liian PITKIÄ cruiserweight-divisioonaan, joten heidän olisi pakko päästä muihin ympyröihin. Ja tarkoitin, että cruiserit eivät paljon mikrofonia pääse käyttämään.
"SOS" kirjoitti:"Lumihiutale" kirjoitti:
varsinkin SOS viittasi hyvään karismaan ja mikrofonitaitoihin, mutta onko teillä todella niitä?
- Rehellisesti sanottuna on. Kokemusta on todella monenlaisista showtapahtumista, ja oma maineenikin perustuu jonkinlaiseen showmieheen . Juontokeikkaa, väittelykilpailua, näyttelyä yms. Wrestlingissa tämä kaikki on toisaalta hyvinkin erilaista, mutta pitäisi nuo hommelit mennä ihan oikeasti hyvin.
Okei, no näyttää siltä että olet ainakin matkalla oikeaan suuntaan sitten.
"SOS" kirjoitti:
Hei rauhotu jätkä nyt pikku hiljaa. Dreaming, dreaming! Sanoin, että oma gimmickini luonnistuisi sellaisena varmasti parhaiten, mutta en sanonut olevani yhtä hyvä kuin Rock. Mikään vapaapainijaksi pääseminen ei ole todellakaan mikään suurin unelmani, vaan päätin laittaa tähän ajatuksia millainen minusta voisi tulla, ja siitä, että olen kiinnostunut kokeilemaan lajiani, vaikka tuon todennäköisen vaihto-oppilasvuoteni aikana.
Jooh, ehkä sanoin hieman liian rajusti. Pointti vaan oli, että pääsy ylös vaatii rutkasti töitä ja motivaatiota, eli melkeinpä tuon jutun täytyisi silloin olla suurin unelma.
E: Tietysti jos sinulla mahdollisuus kokeiluun aukenee, tottakai sitä kannattaa kokeilla. Todennäköisesti hinta on kyllä tosiaan aika kova, että ihan vain kokeilun kannalta hommasta tulee todella kallista. Tietysti sisäänpääseminen voisi olla toisaalta helppoa, toisaalta aika vaikeaa. Tommoisissa kouluissa todennäköisesti on aika paljon hakijoita, joten siitä läpipääseminen olisi varmasti suhteellisen vaikeaa. Toisaalta suomalaisena sinun on hieman helpompi erottua joukosta, koska suurin osa hakijoista todennäköisesti on siitä maasta, missä koulutus pidetään.
Tietysti voisi olla helpompi, että hakisit ensin Suomessa FCF:n, koska siitä saisit kokemusta ja tuo kokemus varmasti olisi avuksi myös jenkeissä. Ehkä nyt hieman tuli liikaa kirjoitettua, kun kuitenkin vasta ajattelet asiaa, mutta eipä tässä muutakaan tekemistä ole.
E2:
"Kenitys" kirjoitti:"Lumihiutale" kirjoitti:
Tarkoitin tällä siis sitä, että Sandz ja SOS olisivat liian PITKIÄ cruiserweight-divisioonaan, joten heidän olisi pakko päästä muihin ympyröihin. Ja tarkoitin, että cruiserit eivät paljon mikrofonia pääse käyttämään.
Joo, aivan. Ensin ajattelinkin, että saatat tarkoittaa tuota, mutta sitten kun viestissäsi luki myös etteivät CW-painijat pääse edes paljon mikin ääreen, oletin että tarkoitat SOS:n ja Sandzin mikkitaitojen esittelymahdollisuuksien olevan hyvin rajallisia, tämä kaikki nyt siis olettaen vain että he joskus edes jonnekin promootion pääsisivät
Joo, selitin ehkä hieman epäselvästi. Hyvä että tuli pointti nyt selväksi.
"Lumihiutale" kirjoitti:
Tarkoitin tällä siis sitä, että Sandz ja SOS olisivat liian PITKIÄ cruiserweight-divisioonaan, joten heidän olisi pakko päästä muihin ympyröihin. Ja tarkoitin, että cruiserit eivät paljon mikrofonia pääse käyttämään.
Joo, aivan. Ensin ajattelinkin, että saatat tarkoittaa tuota, mutta sitten kun viestissäsi luki myös etteivät CW-painijat pääse edes paljon mikin ääreen, oletin että tarkoitat SOS:n ja Sandzin mikkitaitojen esittelymahdollisuuksien olevan hyvin rajallisia, tämä kaikki nyt siis olettaen vain että he joskus edes jonnekin promootion pääsisivät :P
Ajattelin tämän linkin tänne laittaa (ei mainostusta) koska jotkut saattavat (What) olla kiinnostuneita eri koulutuksista. http://fightclubfinland.info/
Ei pahalla mutta ihmettelen suuresti jos kenestäkään WA:n aktiivisestä käyttäjästä tulee ammattilais showpainija..
Ideana sinänsä erittäin hyvä, itsekin olen joskus miettinyt että olisi jees olla painija mutta jos joku haluaa showpainijaksi täältä niin hyviä harrastuksia ennen showpaini/indy paini kouluja olisi normaali paini ja kamppailulajit, myöskään teatterissa näyttelemisestä tuskin olisi haittaa vaikka siitä tuskin saa katu-uskottavuutta.
Mutta mikäs siinä jos joku haluaa showpainijaksi, kovaa yritystä vaan
Ideana sinänsä erittäin hyvä, itsekin olen joskus miettinyt että olisi jees olla painija mutta jos joku haluaa showpainijaksi täältä niin hyviä harrastuksia ennen showpaini/indy paini kouluja olisi normaali paini ja kamppailulajit, myöskään teatterissa näyttelemisestä tuskin olisi haittaa vaikka siitä tuskin saa katu-uskottavuutta.
Mutta mikäs siinä jos joku haluaa showpainijaksi, kovaa yritystä vaan
Kiitos FlameSnoopylle linkistä. Kyllä kiinnosti Tein myös aika sherlockmaisen havainnon: FCF on lisännyt kotisivunsa ylälaitaan banneriin, jossa ilmoitetaan tyyliin: "uusia painijoita haetaan jatkuvasti." Muutamia kuukausia sitten koulutuksesta ei ollut mitään tietoa, paitsi yhteystiedot. Vissiinkin FCF:ään halutaan pientä sekoitusta, koska eiväthän samat feudit, ja samat ottelut vuodesta toiseen toimi.
erkko777 on varmasti siinä oikeassa, että paljon helpompaa olisi päästä sisään, jos omaisi vahvan taustan kamppailulajeista. Uskallan kuitenkin väittää, että tärkeämpää kuin kaikkien mattotekniikoiden osaaminen jo valmiiksi, on asenne ja aito palo lajia kohtaan. Ovathan kaikki charliehaasit ja valvenikset meille vuosien saatossa todistaneet, että ei rautaisella painitekniikalla välttämättä kuuhun ponkaista. Lajiin kun liittyy niin paljon muutakin. Tietysti, kun mennään toiseen ääripäähän, eli 2000-luvun Hoganiin, Khaliin, Visceraan ja muihin kehässä todella rajoittuneisiin painijoihin, niin eihän sekään kyllä hyvästä ole.
Tulipas vastattua ympäripyöreästi.... erkolle voisin vielä heittää, että oletko katsonut Ultimate Pro Wrestling Training-dokumentin? Se on kuvattu 2000-luvun alussa, ja siinä näytetään muun muassa John Cenan, Samoa Joen, Christopher Danielsin ja Frankie Kazarianin treenausta. Joe&Cena olivat selvästi urheilullisesti heikompia kuin porukan muut miehet, mutta ketkäs ovatkaan nyt painimaailman kaksi kuuminta tähteä?
Pyrit sitten showpainijaksi tai näyttelijäksi, niin mahdollisuudet ovat aina pienemmät kuin johonkin Siwan kassaksi. Minun on kuitenkin pakko tehdä tämä itseni takia. Jos en tätä tee, tulen katumaan sitä pitkään. Ehkä loppuelämäni.
erkko777 on varmasti siinä oikeassa, että paljon helpompaa olisi päästä sisään, jos omaisi vahvan taustan kamppailulajeista. Uskallan kuitenkin väittää, että tärkeämpää kuin kaikkien mattotekniikoiden osaaminen jo valmiiksi, on asenne ja aito palo lajia kohtaan. Ovathan kaikki charliehaasit ja valvenikset meille vuosien saatossa todistaneet, että ei rautaisella painitekniikalla välttämättä kuuhun ponkaista. Lajiin kun liittyy niin paljon muutakin. Tietysti, kun mennään toiseen ääripäähän, eli 2000-luvun Hoganiin, Khaliin, Visceraan ja muihin kehässä todella rajoittuneisiin painijoihin, niin eihän sekään kyllä hyvästä ole.
Tulipas vastattua ympäripyöreästi.... erkolle voisin vielä heittää, että oletko katsonut Ultimate Pro Wrestling Training-dokumentin? Se on kuvattu 2000-luvun alussa, ja siinä näytetään muun muassa John Cenan, Samoa Joen, Christopher Danielsin ja Frankie Kazarianin treenausta. Joe&Cena olivat selvästi urheilullisesti heikompia kuin porukan muut miehet, mutta ketkäs ovatkaan nyt painimaailman kaksi kuuminta tähteä?
Pyrit sitten showpainijaksi tai näyttelijäksi, niin mahdollisuudet ovat aina pienemmät kuin johonkin Siwan kassaksi. Minun on kuitenkin pakko tehdä tämä itseni takia. Jos en tätä tee, tulen katumaan sitä pitkään. Ehkä loppuelämäni.
Pistetäänpäs tänne jotain juttua...
Vielä 1 ½ vuotta sitten minulla oli tulevaisuuden suunnitelmissa hakea tuonne FCF:n painijakoulutukseen sitten kun olen 18 ja katsoa olisiko sitä edes pieniä mahdollisuuksia tulla painijaksi. Tuohon aikaan painittiin kavereiden kanssa useita tunteja viikossa koulun liikuntasalissa "kehässä", joka oli tehty kahdesta paksusta jumppapatjasta, joiden päällä oli kovempi, ohut matto, joka hidasti patjoihin uppoamista ja sen avulla saatiin myös hyvänkuuloinen ääni tehostamaan liikkeitä. Alusta oli siis hyvin pehmeä, eivätkä liikkeet sattuneet juuri yhtään. "Kehän" pinta-ala oli jotain 2,5 m x 3 m (tiedän, turhaa infoa, mutta tekee vaan mieli kertoa). Tätä meidän rakennelmaa ei siis missään nimessä voi verrata millään lailla oikeisiin kehiin, mutta kyllä se trampoliinin 5-0 hakkasi, se oli selvä.
Siinä sitten tuli painittua seiskan puolivälistä ysin puoleenväliin asti yhteensä varmaan satoja tunteja - aina ei edes huvittanut mennä, mutta oli pakko pakottaa itsensä kehittymään paremmaksi "painijaksi".
Ensimmäiset puoli vuotta meni melkeinpä kokonaan liikkeitä ja ehkä joitain lyhyitä liikesarjoja opetellessa eikä mistään matseista ollut tietoakaan. Pikkuhiljaa sitten ruvettiin vetämään pidempää settiä - aluksi painittiin (häslättiin) 30 sekuntia, sitten minuutti, sitten kaksi jne... jossain vaiheessa, varmaan jonkun vuoden harjoittelun jälkeen painittiin ensimmäisiä "kunnon matseja", jotka kestivät ehkä viitisin minuuttia ja niissä oli jo jonkinlainen rakenne. Suunnilleen tässä vaiheessa pystyttiin painimaan ilman, että sovittiin "mikä liike tehdään" ja "mitä tapahtuu seuraavaksi". Tietenkin välillä piti sanoa, jos tulee esimerkiksi joku counteri tai isompi juttu, mutta noin pääpiirteittään - pystyttiin painimaan ilman suullista kommunikointia. Tämän jälkeen sitten vaan treenattiin lisää ja lisää, jotta homma sujuisi paremmin ja pystyttäisiin painimaan pidempiä otteluita.
Täytyy sanoa suoraan, että ottelun pitäminen rytmissä - niin, että homma näyttää edes luontevalta, on aivan saatanan vaikeaa. Vaikka muutaman kaverin kanssa treenattiin satoja tunteja, tultiin tutummiksi kuin HHH ja HBK toisilleen, ei siitä hommasta loppuen lopuksi tullut oikeastaan mitään. Aina (no ei aina, mutta todella usein) oli sellainen tunne matsin aikana, että "mitä mä nyt teen" ja "vittu kun ei keksi mitään". Sitten sitä tekee niitä tylsiä, kaavamaisia juttuja - potkii minuutin verran toista, tekee "heitto, heitto, kyynärpäätä" -sarjan, joista ei synny mitään - ne vaan näyttävät tyhmiltä. Tämä saattaa kuulostaa, että puhuisin kehäpsykologiasta, mutta puhun jostain vielä alkeellisemmasta. Ja tähän ei kuulu pelkästään mitä liikkeitä tekee, vaan yleisesti kaikki, mitä kehän sisällä tapahtuu - myy oikein (ei miten tulee liikkeeseen mukaan, vaan miten myy sen vaikutusta), osaa odottaa liikkeiden välillä sopivasti jne... tietenkin tällaisia asioita varmasti opetaan, kun menee koulutukseen, mutta ne ovat silti todella vaikeita.
Silloin, kun oltiin parhaimmillaan, tuli muutaman kerran kuvattua kameralle noita matseja, niin kyllä niitä katsellessa tuli välillä mieleen, että "mitä helvettiä toi nyt tekee" ja "eihän matsi nyt noin voi mennä". Ja jos ei oteta huomioon yleisön puuttumisia ja muita ulkoisia tekijöitä (kuvitellaan, että olisi yleisö, kunnon kehä jne.) olivat ne matsit parhaimmillaan varmaan sitä yhden tähden luokkaa - luultavasti kuitenkin sitä DUDia ja lajin häpäisemistä.
Jos tästä nyt sai sen käsityksen, että What (tai joku muu) tekee tyhmästi, kun hakee painijakoulutukseen, niin se ei pidä paikkaansa. Tämä oli pelkkä kommentti liittyen siihen, ettei se fyysisyys (no tietenkin sitäkin vaaditaan) ole se ykkösjuttu, vaan se, että ymmärtää lajia niin hyvin, että pystyy itse olemaan painija on se. Tosin eihän sitä voi tietää, jos ei kokeile ja mene sinne koulutukseen...
Whatille nostan hattua, että uskaltaa tehdä niin kuin haluaa, eikä niin kuin "kuuluu tehdä". Oikeasti, tuo on kunnioitettavaa.
Vielä 1 ½ vuotta sitten minulla oli tulevaisuuden suunnitelmissa hakea tuonne FCF:n painijakoulutukseen sitten kun olen 18 ja katsoa olisiko sitä edes pieniä mahdollisuuksia tulla painijaksi. Tuohon aikaan painittiin kavereiden kanssa useita tunteja viikossa koulun liikuntasalissa "kehässä", joka oli tehty kahdesta paksusta jumppapatjasta, joiden päällä oli kovempi, ohut matto, joka hidasti patjoihin uppoamista ja sen avulla saatiin myös hyvänkuuloinen ääni tehostamaan liikkeitä. Alusta oli siis hyvin pehmeä, eivätkä liikkeet sattuneet juuri yhtään. "Kehän" pinta-ala oli jotain 2,5 m x 3 m (tiedän, turhaa infoa, mutta tekee vaan mieli kertoa). Tätä meidän rakennelmaa ei siis missään nimessä voi verrata millään lailla oikeisiin kehiin, mutta kyllä se trampoliinin 5-0 hakkasi, se oli selvä.
Siinä sitten tuli painittua seiskan puolivälistä ysin puoleenväliin asti yhteensä varmaan satoja tunteja - aina ei edes huvittanut mennä, mutta oli pakko pakottaa itsensä kehittymään paremmaksi "painijaksi".
Ensimmäiset puoli vuotta meni melkeinpä kokonaan liikkeitä ja ehkä joitain lyhyitä liikesarjoja opetellessa eikä mistään matseista ollut tietoakaan. Pikkuhiljaa sitten ruvettiin vetämään pidempää settiä - aluksi painittiin (häslättiin) 30 sekuntia, sitten minuutti, sitten kaksi jne... jossain vaiheessa, varmaan jonkun vuoden harjoittelun jälkeen painittiin ensimmäisiä "kunnon matseja", jotka kestivät ehkä viitisin minuuttia ja niissä oli jo jonkinlainen rakenne. Suunnilleen tässä vaiheessa pystyttiin painimaan ilman, että sovittiin "mikä liike tehdään" ja "mitä tapahtuu seuraavaksi". Tietenkin välillä piti sanoa, jos tulee esimerkiksi joku counteri tai isompi juttu, mutta noin pääpiirteittään - pystyttiin painimaan ilman suullista kommunikointia. Tämän jälkeen sitten vaan treenattiin lisää ja lisää, jotta homma sujuisi paremmin ja pystyttäisiin painimaan pidempiä otteluita.
Täytyy sanoa suoraan, että ottelun pitäminen rytmissä - niin, että homma näyttää edes luontevalta, on aivan saatanan vaikeaa. Vaikka muutaman kaverin kanssa treenattiin satoja tunteja, tultiin tutummiksi kuin HHH ja HBK toisilleen, ei siitä hommasta loppuen lopuksi tullut oikeastaan mitään. Aina (no ei aina, mutta todella usein) oli sellainen tunne matsin aikana, että "mitä mä nyt teen" ja "vittu kun ei keksi mitään". Sitten sitä tekee niitä tylsiä, kaavamaisia juttuja - potkii minuutin verran toista, tekee "heitto, heitto, kyynärpäätä" -sarjan, joista ei synny mitään - ne vaan näyttävät tyhmiltä. Tämä saattaa kuulostaa, että puhuisin kehäpsykologiasta, mutta puhun jostain vielä alkeellisemmasta. Ja tähän ei kuulu pelkästään mitä liikkeitä tekee, vaan yleisesti kaikki, mitä kehän sisällä tapahtuu - myy oikein (ei miten tulee liikkeeseen mukaan, vaan miten myy sen vaikutusta), osaa odottaa liikkeiden välillä sopivasti jne... tietenkin tällaisia asioita varmasti opetaan, kun menee koulutukseen, mutta ne ovat silti todella vaikeita.
Silloin, kun oltiin parhaimmillaan, tuli muutaman kerran kuvattua kameralle noita matseja, niin kyllä niitä katsellessa tuli välillä mieleen, että "mitä helvettiä toi nyt tekee" ja "eihän matsi nyt noin voi mennä". Ja jos ei oteta huomioon yleisön puuttumisia ja muita ulkoisia tekijöitä (kuvitellaan, että olisi yleisö, kunnon kehä jne.) olivat ne matsit parhaimmillaan varmaan sitä yhden tähden luokkaa - luultavasti kuitenkin sitä DUDia ja lajin häpäisemistä.
Jos tästä nyt sai sen käsityksen, että What (tai joku muu) tekee tyhmästi, kun hakee painijakoulutukseen, niin se ei pidä paikkaansa. Tämä oli pelkkä kommentti liittyen siihen, ettei se fyysisyys (no tietenkin sitäkin vaaditaan) ole se ykkösjuttu, vaan se, että ymmärtää lajia niin hyvin, että pystyy itse olemaan painija on se. Tosin eihän sitä voi tietää, jos ei kokeile ja mene sinne koulutukseen...
Whatille nostan hattua, että uskaltaa tehdä niin kuin haluaa, eikä niin kuin "kuuluu tehdä". Oikeasti, tuo on kunnioitettavaa.
Jokainen meistä on miettinyt itselleen vapaapainijanimeä, mutta kuinka moni joukostamme on oikeasti halunnut tai harkinnut ryhtyvänsä vapaapainijaksi?
Minä en ole.
Minä en ole.
Kerran aikanaan tuli mietittyä asiaa, mutta sille linjalle se myös jäikin. Eiköhän tämä kumminkin käy kaikkien mielessä edes hetken.
Olen jo.
47 vuotias veteraani, painin tällä hetkellä Puerto Ricossa. 8)
47 vuotias veteraani, painin tällä hetkellä Puerto Ricossa. 8)
Tällä hetkellä pidän ihan realistisena ajatuksena sitä, että parin vuoden päästä menisin ottamaan tuon FCF'n painijakoulutuksen, tietysti sillä oletuksella että olen saanut siihen mennessä elopainoa kertymään rapiat 15kg lisää (toivottavasti ei puhtaan läskin muodossa). Eihän sitä koskaan tiedä löytyykö minulta tuolloin enää pienintäkään innostusta koko lajia kohtaan, mutta ainakin tässä vaiheessa pidän sitä ihan mahdollisena.
Ei sitä noin vain mennä sinne ottamaan. Itse menin joskus Try-Outiin ihan hyvässä kunnossa, mutta polvi petti ensimmäisenä päivänä ja siihen katosi ne haaveet siltä hetkeltä. En tosin try-outin yhden päivän rääkin jälkeen päässyt sängystä kunnolla ylös omin voimin muutamaan päivään kun oli paikat niin paskana :D
Itse olen pyöritellyt tuota kanssa mielessäni mutta tuskin tulen koskaan omistamaan kuntoa joka ammattiin vaaditaan. :wink:
Kaikilla se varmaan mielessä on käynyt. Ellei ihka-oikeassa tosielämässä, niin vähintään kermaisissa yöunissa.
Itsekkin asiaa mietin, kun VPW ilmoitti painikoulusta joskus 2003. Ei siinä kauaa mennyt, kun hokasi, ettei minusta siihen tietenkään ole. Vaikka ihmeenkaupalla saisi fyysisen kunnon kondikseen, silti showpuoli jäisi niin latteaksi, että ainoa promootio joka edes harkitsisi kanssani sopimusta, olisi paikallinen BYW-järjestö. Sielläkin jobbaisin kolmetoistavee kakaroille.
Itsekkin asiaa mietin, kun VPW ilmoitti painikoulusta joskus 2003. Ei siinä kauaa mennyt, kun hokasi, ettei minusta siihen tietenkään ole. Vaikka ihmeenkaupalla saisi fyysisen kunnon kondikseen, silti showpuoli jäisi niin latteaksi, että ainoa promootio joka edes harkitsisi kanssani sopimusta, olisi paikallinen BYW-järjestö. Sielläkin jobbaisin kolmetoistavee kakaroille.
Kyllähän se mielessä pyörii melko suuresti. Armeijan jälkeen voisi alkaa tryout olla ihan ajankohtainen asia. Vaikken vapaapainijaksi asti yltäisi, olisi mukavaa päästä toimintaan mukaan muulla tapaa.
No onhan toi ammattina pyörinyt joskus mielessä useempi vuosi sitten.. Siihen se sitten tosiaan jäikin, mielessä pyörimiseen. Eikä kyllä enää edes kiinnostais tollainen tuohu kauheesti kun ei ole tullut vapaapainia seurattua muutamaan vuoteen.. :D
Tuohon ammattiin olis vain (ehkä) 3 estettä. Diabetes, sydänvika ja ikä....
Täällä oli muistini mukaan jo tälläinen ketju...
En varmana. Reuma estää täysin ja pituutta vain 166 cm. Olen vielä peruskuntoinen ja en ole yhtään notkea, joten no thanks! Nivelet sanoisi itsensä irti siinä hommassa kohtuu nopeasti.
En varmana. Reuma estää täysin ja pituutta vain 166 cm. Olen vielä peruskuntoinen ja en ole yhtään notkea, joten no thanks! Nivelet sanoisi itsensä irti siinä hommassa kohtuu nopeasti.
Merovingi kirjoitti:
Täällä oli muistini mukaan jo tälläinen ketju...
http://www.wrestlingalert.com/phpBB2/viewtopic.php?t=4107&start=0
Näin muistelin itsekin ja siinähän se oli.
Olen ehkä joskus pentuna halunnut painijaksi kuten moni muukin mutta enpä ikinä ole sitä mitenkään vakavana uravalintana pitänyt.
Japeet kirjoitti:Merovingi kirjoitti:
Täällä oli muistini mukaan jo tälläinen ketju...
http://www.wrestlingalert.com/phpBB2/viewtopic.php?t=4107&start=0
Näin muistelin itsekin ja siinähän se oli.
Olen ehkä joskus pentuna halunnut painijaksi kuten moni muukin mutta enpä ikinä ole sitä mitenkään vakavana uravalintana pitänyt.
Muistelin itse samaa, mutta tuohan onkin näemmä aivan eri-ideainen ketju.
Ei olisi vielä muita esteitä kuin ikä ja Samoa Joen vartalomalli.
Aivan tyhmää siirtää aiheeni tänne. Täysin eri äänestys kuin tuo tuossa.
Merovingi kirjoitti:
Täällä oli muistini mukaan jo tälläinen ketju...
En varmana. Reuma estää täysin ja pituutta vain 166 cm. Olen vielä peruskuntoinen ja en ole yhtään notkea, joten no thanks! Nivelet sanoisi itsensä irti siinä hommassa kohtuu nopeasti.
Itsekkin olen vain 164 cm pitkä, eikä silloin ainakaan pituudestani mitään sanottu, kun try-outiin menin, mutta paskoinkin polveni :) Ja menin sitten puolen vuoden päästä uudelleen ja sama polvi paskaks :)
Olen halunnut vapaapainijaksi varmaan siitä asti kun aloin katsomaan vapaapainia. Onhan tuo sellainen unelma mitä olisi ihan mieletöntä päästä itse tekemään. Käväisin tuossa try-outissa pari viikkoa takaperin ja nyt odotellaan yhteydenottoja sieltäpäin!
Et haluis valottaa vähän mitä kaikkea siellä touhuttiin? Miten kannattaa valmistautua? Oliko siellä paljonkin porukkaa ja minkä ikästä? Tuollahan kysytään urheilutaustasta, mimmosta taustaa itse omaat? Oliko ylipäätään kovakuntosta porukkaa? Kyllä itseä suuresti kiinnostaisi, mutta pidän ehkä vapaaottelu "uraa" realistisempana.
Kylläpä tuli kysymyksiä ny. :oops:
Kylläpä tuli kysymyksiä ny. :oops:
Vaitiolovelvollisuus estää. Mene kokeilemaan jos kiinnostaa :)
Unscarred__ kirjoitti:
Vaitiolovelvollisuus estää. Mene kokeilemaan jos kiinnostaa :)
Onkos tuo vaitiolovelvollisuus niin tiukka, ettei mihinkään noista Kosceckin kysymyksistä voi vastata? Esimerkiksi tuo valmistautuminen tuskin on niin salaista, vaikka onkin joka ihmisellä erilainen.
Ja nyt tarkemmin ajateltuna pituuteni 5 jalkaa ja 10 tuumaa olisi aika pieni, Evan Bourne on kuitenkin reilun tuuman lyhempi ja melkoinen tappi. FCF:ssä tuolla ei varmaan olisi hirveästi väliä, mutta sitten kun pääsen WWE:hen, niin tehdään underdog. :D
Koshceck kirjoitti:
Et haluis valottaa vähän mitä kaikkea siellä touhuttiin? Miten kannattaa valmistautua? Oliko siellä paljonkin porukkaa ja minkä ikästä? Tuollahan kysytään urheilutaustasta, mimmosta taustaa itse omaat? Oliko ylipäätään kovakuntosta porukkaa? Kyllä itseä suuresti kiinnostaisi, mutta pidän ehkä vapaaottelu "uraa" realistisempana.
Kylläpä tuli kysymyksiä ny. :oops:
Joo ei kehtaa täällä löpistä pahemmin try-outin sisällöstä, mutta jos kiinnostusta ja kunto riittää niin eikun kokeilemaan! Itellä on taustaa mm. lentopallo, thai boxing ja jujutsu. Hyvä se on vähän osata jotain niin ei ole ihan pihalla sitten.
Jos koulutukseen pääsen niin masentaa vaan työtilanne. Töitä pukkaa harva se viikonloppu ja koulutushan on viikonloppuisin. Saa nähdä tyssääkö vapaapainiura sitten siihen..
No kyllä se aikalailla katto kaiken, onhan siitä tosin aikaa jo kun sen allekirjoitin, joten en muista mitä kaikkea se kattaa. Ei siis uskalla paljoa vastailla.
Valmistautua voi ainakin sillä, että omaa helvetin hyvän kunnon :) Ikähaarukkahan voi olla 18 - 100. Aina kaikki tulee olemaan eri-ikäisiä siellä.
Kannattaahan sinne mennä kokeilemaan jos uskaltaa, ei siinä mitään menetä... Paitsi parikymppiä hienosta kokemuksesta!
5 jalkaa 10 tuumaa on ihan realistinen koko, mutta ei lyhyt jos ajatellaan, että Rey Mysterio on tosiaan sen 5'3'' - 5'4'' pitkä eli samaa kokoluokkaa meikäläisen kanssa siinä 160 cm - 163 cm hujakoilla :)
Ota töistä vapaata tai sovi pomos kanssa asiat kuntoon, jos pidät vapaapaini uraa tärkeänä. :)
Valmistautua voi ainakin sillä, että omaa helvetin hyvän kunnon :) Ikähaarukkahan voi olla 18 - 100. Aina kaikki tulee olemaan eri-ikäisiä siellä.
Kannattaahan sinne mennä kokeilemaan jos uskaltaa, ei siinä mitään menetä... Paitsi parikymppiä hienosta kokemuksesta!
5 jalkaa 10 tuumaa on ihan realistinen koko, mutta ei lyhyt jos ajatellaan, että Rey Mysterio on tosiaan sen 5'3'' - 5'4'' pitkä eli samaa kokoluokkaa meikäläisen kanssa siinä 160 cm - 163 cm hujakoilla :)
Siima kirjoitti:
Jos koulutukseen pääsen niin masentaa vaan työtilanne. Töitä pukkaa harva se viikonloppu ja koulutushan on viikonloppuisin. Saa nähdä tyssääkö vapaapainiura sitten siihen..
Ota töistä vapaata tai sovi pomos kanssa asiat kuntoon, jos pidät vapaapaini uraa tärkeänä. :)
Unscarred__ kirjoitti:
Siima kirjoitti:
Jos koulutukseen pääsen niin masentaa vaan työtilanne. Töitä pukkaa harva se viikonloppu ja koulutushan on viikonloppuisin. Saa nähdä tyssääkö vapaapainiura sitten siihen..
Ota töistä vapaata tai sovi pomos kanssa asiat kuntoon, jos pidät vapaapaini uraa tärkeänä. :)
Olisikin noin yksinkertaista, mutta ei vaan ole. Tottakai teen kaikkeni, jotta pystyisin järkkäämään homman, mutta saas nähdä.
Siima kirjoitti:Unscarred__ kirjoitti:
Siima kirjoitti:
Jos koulutukseen pääsen niin masentaa vaan työtilanne. Töitä pukkaa harva se viikonloppu ja koulutushan on viikonloppuisin. Saa nähdä tyssääkö vapaapainiura sitten siihen..
Ota töistä vapaata tai sovi pomos kanssa asiat kuntoon, jos pidät vapaapaini uraa tärkeänä. :)
Olisikin noin yksinkertaista, mutta ei vaan ole. Tottakai teen kaikkeni, jotta pystyisin järkkäämään homman, mutta saas nähdä.
Sanot vaan pomolle että "WHATCHA GONNA DO BROTHER?! WHATCHA GONNA DO WHEN THESE SIIMAS GONNA RUN WILD ON YOOOOUUUUUU?!!?!!" KYllä se sillo ymmärtää jos se koskaan on nähny Hulkin.
Unscarred__ kirjoitti:
Vaitiolovelvollisuus estää. Mene kokeilemaan jos kiinnostaa :)
Hahhahaa. Mitä siellä oikein tapahtuu? Starbuck laittaa oppilaat katsomaan homopornoa, jonka aikana Starbuck näyttää ovea jokaiselle jonka alapäässä tapahtuu mittavia muutoksia? :lol: :lol:
Kratos kirjoitti:Siima kirjoitti:Unscarred__ kirjoitti:
Ota töistä vapaata tai sovi pomos kanssa asiat kuntoon, jos pidät vapaapaini uraa tärkeänä. :)
Olisikin noin yksinkertaista, mutta ei vaan ole. Tottakai teen kaikkeni, jotta pystyisin järkkäämään homman, mutta saas nähdä.
Sanot vaan pomolle että "WHATCHA GONNA DO BROTHER?! WHATCHA GONNA DO WHEN THESE SIIMAS GONNA RUN WILD ON YOOOOUUUUUU?!!?!!" KYllä se sillo ymmärtää jos se koskaan on nähny Hulkin.
:lol:
Tai sitten kysyn että:
"Miten olis vapaata tästä lähtien viikonloppusin?"
"no eihän se..."
"IT DOESN'T MATTER WHAT YOU THINK"
Siima kirjoitti:Kratos kirjoitti:Siima kirjoitti:
Olisikin noin yksinkertaista, mutta ei vaan ole. Tottakai teen kaikkeni, jotta pystyisin järkkäämään homman, mutta saas nähdä.
Sanot vaan pomolle että "WHATCHA GONNA DO BROTHER?! WHATCHA GONNA DO WHEN THESE SIIMAS GONNA RUN WILD ON YOOOOUUUUUU?!!?!!" KYllä se sillo ymmärtää jos se koskaan on nähny Hulkin.
:lol:
Tai sitten kysyn että:
"Miten olis vapaata tästä lähtien viikonloppusin?"
"no eihän se..."
"IT DOESN'T MATTER WHAT YOU THINK"
"Miten olis vapaata tästä lähtien viikonloppusin ku musta tulee painija?"
"Eikait sidä duoda..."
"Jaa"