Foorumiarkisto

Mikä peli toi kylmät väreet iholle? Mikä peli sai sinut tuntemaan "WOW" (ei SE wow)- elämyksen? Mitä peliä jaksat pelata vieläkin monen vuoen jälkeen? Eli vähän perustelua ja vaikka +/- arvostelua.

Halo: Combat Evolved. Peli joka toi minut Xboxin pariin. Peli jota ei verrata - siihen verrataan. Pelin tunnelma on ehkä paras ikinä. Ohjaus on jumalallista padiohjausta, jolla ei voi ampua ohi. Ottaen vielä huomioon julkaisuvuosi, kaikki on presiis. Tässä peli, mikä pitää kokea ennen kuolemaansa...

+upea tunnelma
+täydellinen ohjaus
+kuvasuunnittelu
+tarina on sci-fien äiti
+kenttäsuunnittelu palkinnon arvoista

-lyhyt
-"keyes"- kenttä (-.-)

Tekken 3

+Upea fiilis pelatessa
+Paljon nostalgia-arvoa
+Hyvät liikevalikoimat
+Paljon attireja

-Lyhyt story

Eipä tässä muuta tule mieleen.

Castlevania 2 on kovin (nyt en jaksa 90-luvun alun NHL-pelejä hehkuttaa).

+Ruoska
+Ruoska
+Ruoska
+Kansikuvan sankarin polkkatukka

-Polkkatukka

EDIT:

Ja ne musiikit! Ja se polkkatukka!

Megaman 2

Mitä muutakaan voi sanoa? Nimi kertoo jo kaiken. Pelihän siis ilmestyi vuonna 1986 Nintendo Entertainment Systemille (lyhyesti NES) ja oli Megaman-sarjan toinen osa. Ensimmäinenkin oli jo hyvä, mutta tämä räjäytti pankin. Uskomattomat musiikit. Musiikit, joita ihaillaan nykypäivänäkin. Uskomattomat viholliset. Uskomattomat radat. Ja juuri sopivan pituinen. Aseetkin olivat uskomattomia, niitä pääsi käyttämään monissa tilanteissa helpottaakseen pelin läpäisemistä. Pelin läpäisemistä helpottivat myös passwordit. Uskomaton peli, piste.

+ Musiikit
+ Aseet
+ Passwordit
+ Viholliset
+ Kaikki
+ Kaksi vaikeustasoa
+ Peli sopivan pitkä

- Ei mitään

GTA Vice City

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/f ... Vcbox.jpeg

Ah, kunnon kasari tunnelma, kun tätä peliä pelaa. Muistan, kun vuoden 2002 jouluna isoveljeni osti tämän pelin. Olin pelin kimpussa päivät ja illat, oli todella mukavaa. Vieläkin tulee tätä peliä hakattua aika usein, viimeksi 15 minuuttia sitten. GTA pelit on muutenkin todella mahtavia. V-Rock on muuten paras radiokanava, pelissä on todella hyvä juoni ja Tommy Vercetti on hyvä päähenkilö.

+ Tunnelmaa
+ Juoni
+ Tommy Vercetti
+ Lance Vance (IT'S TIME FOR LANCE VANCE DANCE!)
+ Sopiva pituus
+ Aseet
+ Hyvät autot
+ Voi ostaa firmoja, clubeja ja taloja
+ Stuntit

- Ei voi uida
- Karttaan ei voi merkitä kohteita

Minun kohdallani sen legendaarisimman pelin tittelin vie melko selvästi Final Fantasy VII

Sitä ennen minulla ei ollut ollut minkäänlaista kosketuspohjaa japskiRPG-skeneen joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Pelit-lehden arvostelussa kehuttiin monipuolista juonta mutta vailla kokemusta eeppisen tason juonista peleissä en ollut valmistautunut FF-elämykseen. Ja melkein kaikki mitä pelissä tuli vastaan löi aivot takaraivoon. Pelin juoni oli jotain mitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt, lähin länsimainen vastaava, eli Planescape: Tormentkin ilmestyi vasta seuraavana vuonna. En ollut kuvitellutkaan että peleissä voisi olla niinkin kiehtova, polveileva ja yllättävä juoni.

Pelin laajuus oli myös minulle jotain ennennäkemätöntä. Muistan vieläkin sen ihmetyksen tunteen kun porukka astui ulos Midgarista ja maailmankartta avautui eteen. Jo siinä vaiheessa peli oli kestänyt melko pitkään eikä silloinkaan kymmenen tunnin kesto ollut mitenkään erikoisen lyhyt. Joten oli häkellyttävää ajatella pelin olevan vasta aluillaan. Musiikkiakaan ei voi jättää mainitsematta. Aikaisemmin oli toki tullut vastaan ikimuistoisia musiikkikappaleita peleissä mutta ei pelejä jotka olisivat olleet täynnä sellaisia. Monta kertaa jäin vain seisoskelemaan maailmankartalle kuullakseni kerrassaan upeaa main themea.

Pelasin sen jokin aika sitten uudelleen läpi ja oli se silloinkin kerrassaan loistava peli. Mutta ei kuitenkaan mitään verrattuna siihen hurmoksen runsaudensarveen mitä se oli ensipelaamisella.

Tässä vaiheessa on aika pistää täysin tyhmä linkki, joka antaa nopean satiirisen kuvan FFVII:stä. Se on lyhyt, mutta hyvä. Mukana myös pilaa Donkey Kongista ja Devil May Crysta.
http://www.newgrounds.com/portal/view/406196

Itse voisin heittää mukaan ehkä jonkun Battlefieldin, ellei EA:n peluutusjärjestelmä olisi täysin hanurista. Sanotaanko että Uusimmista Super Smash Bros Melee, ja vanhemmista peleistä Worms Armageddon tai joku Mario peli.

Cosmo's Cosmic Adventures

Yksi ensimmäisistä peleistä, jota muistan pelanneeni. Tämän jälkeen sitten tulivat nintendot ja muut, mutta PC on aina alusta alkaen ollut se juttu minulle. Aika perus tasohyppely siis kyseessä, jossa on mukavana mausteena esteitä räjäyttävät pommit ja seinäkiipeilyn mahdollistavat imukuppikädet. Nykyään pelatessa vähän turhan helppo, mutta ainakin yksi nostalgisimmista peleistäni. Sharewaren ilkeä lopetus jäi muistiin, kun sen ensimmäisen kerran veti lävitse. Tietävätköhän nykynuoret edes mitä shareware on?

Onhan niitä muitakin legendaarisia pelejä, jotka ovat vaikuttaneet pelaamiseeni aikalailla. Command and Conquer, Baldurs Gate, Doom, Duke Nukem 3D, alkuperäinen Battlezone, Heroes of Might and Magic ja Elder Scrolls: Daggerfall.

Final Fantasy VII, ei mitään epäselvyyttä. Tuskin kenellekään tuli edes yllätyksenä. Silly Cow kertoikin jo olennaisia asioita, mutta toistetaan ne ja kerrotaan jotain muutakin vielä.

Todellakin siis, kun puhutaan peleistä jotka vievät pelaajan totaalisesti mukanaan vaihtoehtoisen maailman syövereihin, ei Final Fantasy pelisarjaa voi jättää mainitsematta. VII on näistä itselleni se kaikista paras, kuten monille muillekin. Tämä hyvin omatakeiseen maailmaan ja tarinaan sijoittuva peli on äärimmäisen ovela keino paeta todellisuuden stressaavasta sykkeestä. Saa olla sen 30-50 tunnin ajan aivan jossain muualla kiehtovan tarinan ympäröimänä, jossa sinä olet se joka ratkaisee miten tuo tarina kulkee. Toki siis on se juoni mitä ei voi juurikaan muuttaa, mutta Final Fantasy VII:n kohdalla ei voi kuin ihailla sitä vapauden määrää mitä tämä peli tarjoaa. Juoneen liittyviä ja liittymättömiä sivuprojekteja on lukemattomasti, joista vaikeimmat ovat erittäin haastavia.

Paljonhan minäkin tästä pelistä olen maininnut aikaisemmin missä milloinkin, joten ei sitä juonta ja tarinaa varmaankaan tarvitse sen kummemmin alkaa selostamaan. Sen verran kuitenkin on jälleen mainittava, että tämän pelin tyyli sekoitella ihmisen tunnemaailmoja, ihmismielen monimutkaisuutta ja inhimillisiä eleitä monipuoliseen (ERITTÄIN monipuoliseen) fantasiamaailmaan luo aika hienon tunnelman koko pelille. Ja varsinkin kun se pelin tarina etenee erittäin vaihtelevasti ja ennalta-arvaamattomasti, niin mielenkiinto pysyy erittäin korkealla, oli pelikertoja alla kuinka monta tahansa. Taisin olla ala-asteen kolmannella tai neljännellä luokalla kun ensimmäisen kerran tähän peliin tutustuin ja sen taika vei minut aivan täysin mukanaan, eikä paluuta ole ollut. Kuten Silly Cow sanoi, se ensimmäisen pelikerran hienous ei ehkä koskaan palaa, mutta toisaalta taas kun sen nykypäivänä pelaa läpi niin se nostalgialataus antaa koko pelaamiselle aivan omaa taikaansa.

Ainiin tosiaan ne musiikit. Parasta koskaan, ei ole vastaavanlaisia tunnelmia omaavia musiikkeja tullut koskaan vastaan. Jokainen kappale, jokaisen jutun teemamusiikki, kaikki on ikimuistoisia. One-Winged-Angel = Rakkautta isolla ärrällä.

Eipä muuta, parasta koskaan. Ei enempää eikä vähempää.

Valinta on helppoa kuin lasten niittäminen.

Fallout 2

Yhtä hyvin voisi valita ykkösenkin tähän, mutta kakkosen ollessa kaikilla osa-alueilla laajempi ja parempi, on valinta luonnollisesti se. Suurena post-apokalyptisen (maailmanlopun jälkeisen) maailman fanina, tämä iski silloin 1999 päin otsalohkoa niin, ettei tosikaan.

Miljöö, tarina, tunnelma, NPC:t, hahmonkehitys, aseet, huumori. En kykene löytämään edellä mainituista mitään vikaa, pelkkää parhautta alleviivatun ollessa se elementti, joka tempaisee peliin mukaan. Täytyy myöskin mainita se tekemisen vapaus ja siihen liittyvät yksityiskohdat. Miksi avustaa crackhuoraa maksamalla hänen velkansa sheriffille, kun voit vetää Magnumisi ja asentaa häneen 11-millisiä ilmastointikanavia? Eihän tuo nykypelaajalle ole asia eikä mikään, mutta minun nuoruudessani oli järisyttävän kova juttu (no, ainakin itselleni). Klassinen valinta hyvän ja pahan hahmon välillä oli sekin erittäin onnistunut, kun ottaa huomioon kuinka se toimi vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Kiertävät asekauppiaat eivät edes suostuneet puhumaan maailmaa kiertävälle hyväntekijälle, mutta odotas kun tililläsi oli muutamia raakoja veritekoja.

Yhtä kiehtovaa pelimaailmaa en ole vielä tänäpäivänäkään löytänyt. Eikä niitä miekka & magia -roolipeleistä tule koskaan löytymäänkään. Jopa Final Fantasyt jäävät rikkaista ideoistaan huolimatta lähes kaikilla osa-alueilla pahasti jälkeen.

Mainittakoon loppuun vielä, että New Reno on yksi pelien loisteliaimpia tapahtumapaikkoja kaikkine crackneekereineen ja mafiaperheineen. Usko Fallout 3:n onnistumiseen laskee joka päivä kuin lehmän häntä, mutta Wastelandista saattaa mahdollisesti pukata tulevaisuudessa uusintaversiota. Excellent.

Renesco: Me? I'm jolly ol' Saint Nick. And YOU must be that stupid slip of porno trash that trench coat-wearing elderly men use to fulfill their masturbatory fantasies.

Muita maininnan arvoisia pelejä olisivat mm. Civilization -sarja, Deus Ex, Castlevania, Legend of Zeldat ja ensimmäinen Star Wars: Knights of the Old Republic.

FF VII

Mahti Ankka ja Cow sen jo perustelivatkin.

EDIT: MITEN SAATOIN UNOHTAA FALLOUT 2:sen?

Fallout 2 menee täysin tasoihin FFVII:n kanssa.

Super Mario Bros. (NES)

Kyllä. Tämä peli on loistava. Sitä jaksaa vieläkin pelata emulaattorilla vaikkakin olen jo siirtynys SMB 3:n pariin. Mutta tämä peli on todellakin nostalginen ja ennen kaikkea loistava.

Crash Bandicoot
- Aivan mahtava peli. En ikinä jaksa kyllästyä näihin, ja omasta mielestä yksi legendaarisin Sonicin ja Super Marion rinnalla.

Bandicootteihin liittyy itselläni myös paljon hyviä muistoja ja kyllä noita tulee edelleenkin pelailtua. Ja mikään ei ole tr00 Bandicoot ellei se liiku akselilla 1-3. Kaikki muut on automaattisesti jotain muuta, miinus Crash Team Racing. Crash 1 oli ensimmäinen peli jonka Playstationille aikoinaan sain ja sitä tulee vieläkin tahkottua joskus. Lähinnä serkun pojan kanssa, jos olen heillä pelailemassa. Crash 2 ja 3 ovat tällä hetkellä myös omistuksessa, teki mieli pelata niitä toissavuonna niin piti ostaa uudestaan. Hienoa, ihan mukavan haastavaa ja pirteää tasohyppelyä, toimii.

Ei nämä nykyajan pelit vedä vertoja vanhoille peleille, niissä eii grafiikka meinannut mitään vaan pelattavuus, sen takia ehkä parhaimpia pelejä mitä olen koskaan pelannut ovat:

Super Mario Bros 3 [NES] ja Pokemon Silver [GB Color].

Miksi Mario? No siis, ennsinäkin pelissä oli niin paljon asioita, mitä toisissa sen ajan peleissä ei ollut. Salakäytäviä, trikkejä, huiluja, esineitä ja vilskettä. Oltiin saatu loistava peli kasaan pelattavuudeeltaan ja jopa graafikaltaan. Kelatkaa lentämistä, ampumista ööh jopa jännitystä samassa paketissa. Peli oli suuri mailmaltaan ja minun 21v broidinikin tykkää pelistä edelleen, peli on niin kultaa kaksinpelissä.

Sitten Pokemon Silver, rakastan tätä peliä yli kaiken en ole Pokemon fanaatikko, mutta koko pelissä on niin paljon pelattavaa. Matsit pääliköiden kanssa, Lugian yms muiden pokemonien nappaaminen, pysyykö se pallossa vai ei? Erikois pokemonit mm joku kultainen käärme-Pokemon ja vaihdot toisesta pelistä toiseen. Muistan kun koulutin sen sinisen pikku Pokemonin munasta sata leveliseksi. Ja ne liiga-matsit, ei voi unohtaa viimeset iskut Lugialta ja oli niin hyvä fiilis aah muistoja <3.

"Riveni" kirjoitti:
Cosmo's Cosmic Adventures

En olekkaan ainoa?

Cosmo's Cosmic Adventures, ah. Tämän lyhyen elämäni aikana mikään muu peli ei ole jäänyt mieleeni paremmin kuin vanha, tuttu ja turvallinen Cosmo. Pienempänä mukulana en mitään muuta pahemmin pelannutkaan. Ne imukuppikädet ja alkustoori olivat jotain joka todella on jäänyt mieleen.

Muut "legendat" ovat muunmuassa Doom, Duke Nukem 3D, Heroes of Might and Magic ja tietysti jossain muodossa vanhatkin Duke Nukemit.

"Razorman" kirjoitti:
Muita maininnan arvoisia pelejä olisivat mm. Civilization -sarja...

Civilization oli minullakin kakkosvaihtoehto. Eniten pelitunteja on takana ykkösosasta jota tuli tahkottua monet yöt vuonna 286 ja 16. Samalla tavalla kuin Final Fantasy VII, Civilization oli häkellyttävä laajuudessaan ja tekemisen paljoudessa. Ja se oli jotain aivan muuta koukuttavuudessa, nukkumaan olisi pitänyt mennä mutta kun se uusi keksintö oli enää parin vuoron päässä ja sitten saikin rakennettua jotain aivan uusia hienoja rakennuksia/yksiköitä. Ja kun niistä päästiin niin uusi keksintö oli taas aivan nurkan takana. Ja ennen kuin huomasikaan aurinko rupesi jo vilkuilemaan puitten takaa.

Ensi pelejä kyllä hankaloitti huomattavasti se, etten saanut jostain syystä hiirtä toimimaan sen kanssa. Epäilen puutteellista autoexec.bat- tai config.sys -tiedostoa. Ei ollut aina kovin mukavaa kun fortifytyjä yksiköitä ei pystynyt aktivoimaan eikä muistaakseni kaupunkeihinkaan päässyt huseeraamaan (tai sitten en vain osannut).

Se palatsi oli kyllä kiva idea, harmi kun sitä ei enää ole.

Super Mario ehdottomasti.

Peli on säväyttänyt minua pitkän ajan. Oli versio pelistä mikä tahansa niin aina on ihastuttanut. Haastetta tarjoaa loistavasti. Esimerkiksi Super Mario bros 3 Nessille, ai että on ihana. Serkuilla tätä on tultu tahkottua enemmänkin enemmän. Aina oli jännää pelata peliä, vaikka aina ei onnistuinutkaan. Super Mariot tarjoaa todella hyvin haastetta. Vaikka grafiikat ei ole mainioita nykypeliksi, niin silti se yltää personal top-kymppiini helposti. Eritoten pelit joissa on keskitytty laatuun, eikä grafiikkaan innostavat minua. Myös yhtenä lempparipelinä mainittakoon Crash Team Racing. Sitä tuli hakattua kavereiden lainaamana pelinä paljon ja kavereilla vaikka en kyseistä peliä ikiniä itse omistanutkaan. Ehdotonta eliittiä.

Legendaarisin? Mitenköhän sen määrittelisi. Hmmmm...

No, ainakin PARAS voisi olla melko legendaarinen. Sen miettimisessä ei juurikaan ole ongelmaa. UFO - Enemy Unknown (tai Xcom - UFO defence, julkaisusta riippuen) on ehdottomasti se paras peli ikinä. Vastaan väittäjät ovat lähes poikkeuksetta ihmisiä jotka eivät ole pelanneet sitä.

Muilla tavoin legendaarisia on tietenkin isot nimet, kuten Mariot ja Zeldat (joista parikin antavat vähän kilpailua UFOlle). Niin ja tietenkin Doom.

Kulttilegendana heitän yhden suosikeistani, Fade To Blackin, jota taas pääsin itse pitkästä aikaa pelamaan, kun havaitsin että pari talvea pakkasissa seissyt vanha pleikkari vielä toimi (peli kun on liian rikkinäinen toimiakseen kakkosella). Niin ja onhan minulla yhden miehen Dune kultti, joten kai sekin on kulttilegenda. Dune on myös ihan hyvä ehdokas parhaaksi peliksi ikinä (tai siis olisi jos UFOa ei olisi olemassa).

The Curse Of Monkey Island

Siinä vasta peli.
Menee melkein tasoihin Monkey Island 2:Revenge of LeChuck:in kanssa, mutta puhe ja cinematicsit vievät voiton tässä tapauksessa.
Mikäli joku ei ole ikinä pelannut Monkey Islandeja, on kyllä menettänyt paljon. Pelejä, jotka ovat aidosti hauskoja on harvassa, mutta LucasArts osasi niitä vielä joskus vääntää. Monkey Islandit, Grim Fandangot ja Sam and Maxit jaksavat naurattaa kerta toisensa jälkeen.

'Guybrush Threepwood? Hahaha!! That's the stupidest name I've ever heard!'
-Mancomb Seepgood


Muita mahtavuuksia ovatkin sitten Fallout 2, Sid Meier's Pirates, Civit ja Medieval: Total War.
Ja on sitä kyllä useasti tullut Pokemon Redkin vedettyä GBC:llä läpi..


Edit: Ja Super Mario 64, jeskamandeer!

Super Mario Bros. 3 (NES), Donkey Kong Country (SNES), Final Fantasy IX (PSX). Kaikki pelejä planneet tietää että ei nätä tarvitse edes perustella, loistavuutta kaikki

Elämääkin vaikeampi kysymys. On monia vaihtoehtoja, lähes lukuisia jopa. On Broken Swordia, Batmania (MegaDrivelle), Grand Theft Autoa, Hitmania, Sonic 2:sta ja Soldier of Fortunea.. ykkösvalintani silti on:

NHL93 - Sega MegaDrive
- Ellen väärin muista, niin sain Segan vuonna 1993 tai 1994 joululahjaksi ja ainakin kaksi peliä, tämän ja Sonic 2:sen. Tämä oli varmasti minun ensimmäinen kosketukseni jääkiekkoon ikinä. Tästä kaikki lähti siis liikkeelle. Peli oli joskus vittumainen, mutta siinäkin on osasyy siihen miksi tästä niin paljon pidän. Monet monituiset kerrat televisio oli syljestä märkänä kun kyseistä peliä pelasin. Intro-musiikki on yksi parhaimmista ja sitä kuunnellessa nyk. voi herkkänä hetkenä itkukin tulla .

Voin luetella myös tähän muita merkittäviä pelejä: Grim Fandango, Donald Duck (C64), Leijonakuningas (megadrive), Mortal Kombatit, Theme Hospital.. DUNGEON KEEPER (aivan ehdoton peli joskus muinoin) jne.

Itse heittäisin Heroes of Might & Magic II. Toki parempia pelejä on, kuten moni mainitsi FFVII:n - mutta henkilökohtaisesti, tuo on ollut se peli joka jäi parhaiten lapsuudenmuistoihin, se jätti ikuisen HOMM kipinän ja parhaat pelimuistot löytyvät kyseisen tekeleen osalta. Saman koneen äärellä parhaimmillaan neljä kaverusta ja yksi peli pystyi kestämään koko päivän. Siinä vaan oli sitä jotain.

"Wankie" kirjoitti:
Itse heittäisin Heroes of Might & Magic II. Toki parempia pelejä on, kuten moni mainitsi FFVII:n - mutta henkilökohtaisesti, tuo on ollut se peli joka jäi parhaiten lapsuudenmuistoihin, se jätti ikuisen HOMM kipinän ja parhaat pelimuistot löytyvät kyseisen tekeleen osalta. Saman koneen äärellä parhaimmillaan neljä kaverusta ja yksi peli pystyi kestämään koko päivän. Siinä vaan oli sitä jotain.

Eikös tuo ollut se Age of Empires pelisarjan tapainen peli? Ratsastettiin ja vallattiin linnoja, sitten puollustettiin niitä hyökkäyksiä vastaan yms. kehitettiin kaikkea.

No ei se nyt kyllä ihan Age of Empiresin kaltainen ole. Age of Empire on kuitenkin tavallinen strategiapeli, Heroes on jotain muuta. Se on jokin sekoitus strategiaa ja roolipeliä. On niitäkin tullut tahkottua aikanaan ja vieläkin, lähinnä kakkosta ja kolmosta.

Siinä oli sitä jotain kun teimme ala-asteella kaverin kanssa paintilla (!) OMAN Heroes pelin. Liikuttelimme ukkoja leikkaustoiminnolla ja linnan sisäiset ostettavat rakennukset sun muut oli erillisessä piirroksessa, kuten myös taistelukenttä. Hienoa siinä oli se, että sai tehdä omia juttuja ja käyttää luovuuttaan rajattomasti (no ei ehkä ihan, paintista kuitenkin on kyse) hyväksi.

Kyllähän me siitä sitten ihan oikeaan Heroesiin siirryttiin, kun sellainen mahdollisuus kunnolla viimein tuli.

Juu Age Of Empiresiä, Jedi Knight II:sta ja Heroes III:ta ja I:tä on kyllä hakattu ihan kuoliaaksi.

On niitä pelejä paljonkin, mutta Fallout 2 ja FFVII ovat luultavasti niistä ne hienoimmat.

JA TÄH?!!?
Miten saatoin unohtaa?
URBAN ASSAULT!
Sitä demoa raiskattiin miljoona ja kaks kertaa putkeen. Sitten kun kaveri oli jostain pummassut koko version oli fiilis sanoinkuvaamaton. Vedettiin se sitten melkein läpi(loppu oli liian vaikeaa 10-11 vuotiaalle).

Nyt kesällä kun tutustuin yhteen kaveriin vähän paremmin(yksi parhaista tällä hetkellä), sain kuulla että hänkin on pelannut kyseistä peliä hieman. Molemmat innostui ja vedettiin se läpi. Nettipeli kaverin kanssa on ihan helvetin nättiä, tosin siinä saisi olla 4 pelaajaa samaan aikaan jotta olisi enemmän monipuolisuutta.

Suosittelen kaikille, URBAN ASSAULT.

"wikipedia" kirjoitti:
Urban Assault is a combined first-person shooter and real-time strategy computer game developed by the German company TerraTools and published by Microsoft. It was released on January 31, 1998. A few years later the game was recalled, the reason never stated.[citation needed]

The player creates and commands groups of tanks and aircraft, and can also take direct control of one vehicle at a time. Over the course of the game one can acquire upgrades and new vehicles.

http://en.wikipedia.org/wiki/Urban_Assault

Aivan loistava peli.

Kaikki Romance Of The Three Kingdomssit <3

Aw...vaikea vaikea.

Kenties se yksi peli, jota olen pelannut kaikkein eniten, on Fallout 2. Sukulaiselta sain pelin lahjaksi ja heti alkumetreiltä lähtien jouduin koukkuun.

Peli oli roolipeli parhaimmasta päästä, sillä siinä todella pelattiin roolia ja sai valita oliko hyvä vai paha. Väkivaltainen ja lapsilta kielletty maailma kiehtoi ja veti mukaansa ja on todella tyydyttävää tuhota ihmisjoukkoa suurilla aseilla.

Yritin muutama kuukausi sitten palata Falloutin pariin, mutta silloin fiilis ei ollut yhtä korkealla kuin silloin. Johtuu vissiin siitä, että osaisin pelata pelin läpi hyviksenä vaikka unessani.

Falloutin antama vaikutus näkyy nytkin. Nicknameni "TheChosen" olen revinnyt kyseisestä pelistä.

On myös muita pelejä, joita muistelen/pelaan nykyään kaiholla, kuten Duke Nukem 3D, Elder Scrolls Daggerfall, Secret of Mana, Smackdown 2, Metal Slug X, Nethack, Space Quest, Leisure Suit Larry, Mortal Kombat 2 ja monia muita.

Ja muuten: Age of Empiresin skirmishit ovat tylsiä. Starcraft on parempi.

Kuten muutamalla muullakin, itsellä ykköspaikalla komeilee FF VII syistä, jotka muut jo mainitsivat, joten tyydyn vain sanomaan, ettei missään pelissä ole ikinä ollut eikä todennäköisesti tule ikinä olemaan niin hyvää musiikkia, hyvää ja ovelaa juonta, vaikuttavaa pahista ja mahtavia henkilöhahmoja kuin kyseisessä pelissä. Ihan sama mitä pelin vihaajat sanovat, näin se vain on.

Muihin legendaarisiin peleihin lukeutuu Donald Duck in Maui Mallard Segalle. Varsinkin siihen aikaan olin sekä Aku Ankan että itämaisten taistelulajien fani, joten peli joka yhdistää Akun ja ninjataidot oli parempaa kuin olisin ikinä voinut toivoa.

Myös Segalle ilmestynyt Tazmanian Devil oli peli, jonka parissa meikäläinen viihtyi useita tunteja päivässä useana päivänä viikossa. Peli oli juuri sopivan pitkä, kentät olivat mahtavia ja Tuholainen syömässä dynamiittikakkua oli ihan huippua. Tuota peliä kun joskus ala-astella pelasin ja laitoin Helloweenin Better Than Raw -levyn soimaan, ei mikään voittanut sitä fiilistä.

Nintendon peleistä ykkönen on ehdottomasti Megaman 2, jota tuli aikanaan tahkottua yömyöhään joka päivä. Ne kentät, aseet ja varsinkin musiikit olivat jotain niin mahtavaa että sitä on vaikea sanoin kuvailla.

Toinen melko legendaarinen peli on Contra. Omistin joskus pienenä Nintendosta ilmeisesti jonkinlaisen Aasian version, jossa toimivat normaalin nintendon pelit lisäpalikalla. Vehkeen omat pelikasetit sisälsivät normaaleja Nintendon pelejä sillä erotuksella, että niitä oli yleensä pari kymmentä yhdellä kasetilla. Eräällä kaseteista oli Contra ja siitä ainakin sata eri variaatiota, jossakin 30 elämää tavallisen kahden sijaan, jossakin vakioaseena haulikko jne. Contrassa oli mahtavat kentät ja viholliset ja mikä parasta, uskomattomin loppuanimaatio mitä olin siihen mennessä missään videopelissä nähnyt.

Muita ikimuistoisia pelejä Nintendolle ovat Baseball ja Excite Bike. Baseballista teki niin hupaisan erityisesti se seikka, että pesältä toiselle juostaessa pystyi vaihtamaan suuntaa. Joskus kavereiden kanssa pelatessa vierähti jopa tunti, kun siinä juostiin yhtä juoksua edestakaisin ja kaveri yritti saada palon. Yleensä nämä kiivaat taistelut päättyivät ennen pitkää toisen huolimattomuusvirheeseen ja siten joko juoksuun tai paloon. Excite Bike taas oli aivan omaa luokkaansa krossipyöräpeleistä. Uskomattoman nopeasti ylikuumeneva moottori, upeat kaatumisanimaatiot ja mahdollisuus tehdä omia kenttiä saivat meikäpojan viettämään tämän pelin parissa erittäin pitkiä aikoja.

Age of Empires-sarja omistaa.

Kun jostain luin, että kehutaan Age Of Empiresiä, niin pakko mainita että ensimmäinen reaaliaikainen strategia-peli, joka minuun upposi oli C&C:n Red Alert. Mahtavaa sotimista ja sai jopa itse tehdä kartankin, joka siihen aikaan oli pienelle ala-aste ikäiselle pojalle nannaa.

Todella vaikea kysymys, sillä mahtavia pelejä on ollut niin monia. On Red Alert, Heroes of Might and Magic II & III, Doom, Wolfenstein 3D, jotkin Commodore 64:sen mahtavat pelit, joiden nimiä en edes muista, Nintendon Turtles ja Super Mario Bros, Nintendo 64:sen NHL:llät ja Mariot, Crash Bandicootit, Call of Duty, GTA-sarja ja vaikka mitä. Sitten kun pitää alkaa miettiä sitä parasta, niin meneekin todella vaikeaksi. Oi niitä lukuisia unettomia öitä, joita on tullut valvottua pelien takia. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsen, ehkä hieman yllättävän vaihtoehdon.

Metal Gear Solid 3: Snake Eater (PS2)
Olen aina ollut Kojiman MGS-sarjan suuri ystävä. MGS 1 ja 2 olivat jo jotain todella mahtavaa, mutta tämä vuonna 2005 ilmestynyt 3-osa kruunasi kaikki MGS kokemukseni siihen mennessä.
Kokemuksena peli menee ehdottomasti tasoihin MGS 1:sen kanssa. Peli on vain jotain niin mahtavaa koko ajan. Grafiikat, musiikki, pelikokemus, kuin myös välianimaatiot ovat jotain niin uskomatonta. Eikä peli ole todellakaan lyhyydelläänkään pilattu. Pelattavaa riittää useiksi kymmeniksi tunneiksi, itse olen kyllä tainnut mättää "hieman" enemmän. Peli sijoittuu siis 60-luvulle keskelle Kylmää sotaa. Suurin osa überteknologiasta on poissa ja jäljellä on Snake, maastopuvut, -värit ja normaalit aseet. Toki mukana on pari tekniikanihmettäkin.
Juoni on kerrassaan jotain mahtavaa, mutta siitä en viitsi alkaa kertomaan spoilereiden takia. Sen vain vielä sanon, että jos sinulla on PS2 ja et omista tätä peliä, niin kipin kapin ostamaan. Taas yksi Kojiman mestariteoksista. MGS4:sta odotellessa .

EDIT: Olisi sittenkin ehkä pitänyt vastata Heroes of Might and Magic III .

4 Real, mainitsit Red Alertinkin... Se oli ensimmäisiä pelejä mitä ikinä pelasin, ja nautin ihan perkeleesti.

"RETTALETTII" ei kaverin luona voittanut mikään. Sitä hakattiin ihan helvetisti, Sovieteilla tietenkin.
Samoin Red Alert 2 on hakattu läpi niin julmetun monta kertaa että huhhuh.

Ja 1.-2 luokan kesä oli aivan helvetin mahtava. Pelattiin GTA 1:stä kaverin luona(ei se oikeasti ollut K-18-peli(okei, siinä ajettiin ihmisten yli mutta ei siitä vaikutteita saanut).
Hakattiin sitäkin niin saatanasti.

Helvetti kun tekisi mieli taas asentaa koneelle Red Alert 2 ja Fallout 2. Voisi niitä oikein kunnolla pelata, tosin se menee nopeasti mauttomaksi kun esim. Fallouttia on hakattu ainakin 1000 tuntia yhteensä(tämä 7 vuoden aikavälillä).

Samoin Red Alert 2. Alkaa maistua puulta parin Skirmishin jälkeen.

Quest for Glory I-V

Vuodesta 1989 vuoteen 1998 jatkuneen pelisaagan voi pelata samalla hahmolla (import character from the previous game) läpi. Sarjan sadunomainen fiilis kilahti meikäläiseen täysillä, eikä mikään osa ole sitä onnistunut heikentämään. Paremmuusjärjestys peleissä parhaasta lähtien mielestäni I, II, V, IV, III.

Star Control II

Lähes samalla viivalla QFG-sarjan kanssa hengailee Accoladen Star Control II: the Ur-Quan Masters. Massiivinen galaksi, persoonallinen ja laaja rotujen kirjo, mainio juoni, erinomainen avaruustaistelu, strategiset elementit .. lista jatkuisi vaikka kuinka pitkään.

Btw, Mass Effectiä pelatessani huomasin, että siinä on eri peligenrestä (tai hetkinen, toimintarope..?) huolimatta todella paljon samoja huippupelin elementtejä kuin SCII:ssäkin.. mutta näin 14 pelitunnin jälkeen se ei vielä kuitenkaan Star Control II:ta ohita.

Hieman alempana, mutta ei oleellisesti heikompana mainittakoon

Master of Magic

Peliä kuvaa parhaiten yhteenlasku MoM = Civilization + Magic: the Gathering. Olen itse sekä Civ-, että MTG-fani, joten kyseinen peli iski kohdallani kuin miljoona volttia.

Master of Orion II: Battle at Antares

Seuraavaksi Civilization avaruudessa. Kyllä, omistan myös sarjan ensimmäisen ja viimeisen osan, mutta suurimman vaikutuksen on tehnyt tämä numero kaksi. Grafiikat olivat sen ajan mittapuulla (ja minusta edelleenkin ) komeat, musiikki teemaan sopivaa ja diplomatia yksinkertaisen toimivaa. Aluksensa sai suunnitella hyvin vapaasti itse ja teknologiaa oli aina ilo kehittää. Taustatarinassakaan ei pahemmin ollut valittamista ja mikäs sen mukavampaa kuin lyödä muinaiset Antareslaiset heidän omilla aseillaan..

Itselleni se legendaarisin peli, jota eniten olen elämäni aikana tahkonnut ja kironnut, on ihka ensimmäinen mario. Sen seurassa on koettu monia iloisia ja surullisia hetkiä, kiroiltu kun mario tippuu taas sinne samaan jontkaan juuri viime minuuteilla, pohdittu miksi toka vika kenttä on vaikeampi kuin viimeinen, kirottu lentokalasiltä ties minne hornan tuuttiin...
Plussaa: tasohyppely, sopivasti haastetta, musiikki ei ole niitä aikansa ärsyttävimpiä, pelattavia ukkeleita on enemmän kuin 1. Miinusta: grafiikka tökkii, juonikuvioita ei ole, pelattavia hahmoja vain 2.

Hyvänä kakkosena tulee Ducktails 2, sen parissa on myös vietetty paljon aikaa, ja mietitty miten mistäkin tehtävästä selviää. Plussaa pelille: juonikuviossa on jotain järkeä, loppuvastuksena robotti D-1000, tasohyppely, saa pohtia. Miinuksena: Aputyyppejä ei voi ohittaa joka kohdassa (eli aikaa menee hukkaan kun kuuntelee heidän lätinöitään viidettä kymmynennettä kertaa), lopussa Roope Ankan puhe on hiukan epäuskottava, hän ei sanoisi noin, peli on liian lyhyt.

Sitten päästään PS2.n peleihin.
Suosikkejani ovat: Metal gear solid 2, GTA2, Age of Empire.
Metal gear plussaa: hauska pelata, hyvät juonikuviot, hyvä musiikki, voi valita haluaako hiippailla vai räiskiä, hyvät ääninäyttelijät, mielenkiintoiset henkilöhahmot. Miinukset: liikaa monimutkaisia videopätkiä, kenttä pitää suunnilleen osata ulkoa (mistä tulit ja minne pitää seuraavaksi mennä).
GTA plussat: hienoja autoja, paljon kivoja aseita (suosikkejani: liekinheitin, sähköase, uzi ja molotovin koktailit), hauskoja ja outoja tehtäviä, saa kaahailla autolla, saa ammuskella ympäriinsä, kill frenzy, hyppyrit, jengiläiset, musiikit..
Miinukset: ohjaus tökkii joskus, peli on kaksiulotteinen.
Age of Empire plussat: saa valita minkä kansan haluaa, useampi tapa päästä peli läpi. Huonoa: monta asiaa pitäisi tehdä yhtä aikaa, tyypit kävelevät joskus minne sattuu, kiertävät omituisen kaukaa.
FF7 on sinänsä hauska peli, mutta minulla on hauskempaa katsoa kun joku pelaa sitä, se on niin paljon jännempää.

Nintendo 64: Perfect Dark.
Plussaa: Siinä on monia vaihtoehtoja, voi pelata yksinään konetta vastaan, voi pelata kaveriaan vastaan, voi muodostaa kaverin kanssa tiimin koneen tyypejä vastaan,.. voi ammuskella ampumaradalla, voi tehdä soolotehtäviä, kivoja aseita käytössä, monenlaisia kenttiä.
Miinuksia: luoteja ja aseita on joskus vaikeaa saada, ohjaus tökkii ajoittain.

Ensimmäinen Doom.

And nothing else matters.

The Legend of Zelda: The Wind Waker

Tätä peliä on varmaan tullut Pokémonin ohella hakattua enemmän kuin mitään muuta. Tämä on vain niin täydellinen peli. Varmaan jotain saattaa melko lapsellinenkin cell-shading -ulkoasu ärsyttää, mutta minusta tämä on se paras Zelda-peli. Kerrankin tähän pelisarjaan keksittiin omaperäinen ja uudenlainen juoni, joka kuitenkin yhdistyy oivallisesti siihen tavanomaiseen saagaan. Vaikka se purjehtiminen saarelta toiselle saattaa ruveta välillä jurppimaan, on se toisaalta pelin parhaita ominaisuuksia. Välillä tätä pelaa ihan vain sen purjehtimisen takia.

Pokémon Gold & Silver

Niin, sekä tämä että tuo Zelda ovat tällä listalla ensinnäkin nostalgisista syistä, sillä samalla kun molemmat ovat loistavia pelejä, tuovat ne myös mieleen muistoja ajalta, jolloin kaikki oli vielä hyvin (ei sillä että nykyään menisi mitenkään huonosti, mutta junou). Gold ja Silver ovat Pokémon-sarjan parhautta. Niissä uusilla otuksilla oli vielä sielu, ja ne tunnisti omikseen. Salipomot ovat mielenkiintoisia, juoni on mielenkiintoinen ja maailma todella laaja. Ovathan nuo Ruby ja Sapphirekin ihan hyviä, mutta niissä vain ei ole samaa fiilistä kuin näissä vanhemmissa.

Breath of Fire II

Kaverini hehkuttaa Golden Sunin jatko-osaa (joka muuten on vieläkin kesken, viime keväänä aloitin), mutta minulle Breath of Firen kakkososa on maailman paras RPG. Maailma on älyttömän laaja, juoni oikeasti mielenkiintoinen ja hahmot värikkäitä. Mielenkiintoista on tosin, etten ole peliä koskaan pelannut läpi, sillä tappelin viimeistä pomoa vastaan varmaan kaksi tuntia (samaa tappelua, en kuollut kertaakaan), mutten koskaan voittanut. Muistaakseni tein siinä juuri ennen loppupomoa jotain väärin, joka esti voittamisen... No, voisi jossain vaiheessa vetäistä tuon läpi uudestaan. Tässäkin pelissä on se nostalgia-kerroin, nimittäin syksy 2003 tulee vahvasti mieleen tätä peliä muistellessa.

Varsin vaikea aihe; legendaarisin videopeli ikinä. Eihän tällaiseen voi vastata kuin vain omalta mutu-tuntumalta.

FINAL FANTASY VII

En ole edelleenkään pelannut peliä täysin kokonaan läpi, mutta aion tehdä sen kyllä. Vaikka tiedänkin juonen loppuun asti, ei sillä ole väliä. Yllätyksiä ja odottamattomia tilanteita tulee varmasti. Perustelut tämän pelin erinomaisuuteen on sanottu moneen kertaan, joten ehkäpä vain listaan ne omasta mielestäni tähdellisimmät asiat. Mikään peli ei ole täydellinen, mutta jätän ne miinuspuolet tällä kertaa sanomatta,

+ Juoni ja hahmojen kehitys (ei kyvyt vaan persoona)
+ Cloud, Sephiroth, Nanaki, Vincent, Barret ja The Turks
+ Useimmiten kekseliäät tehtävät ("hei puetaan Cloud tytöksi niin päästään Donin puheille!")
+ Iso määrä todella siistejä loitsuja ja Summoneita
+ Valinnanpaljous aseiden ja materian käytössä
+ Oudot viholliset
+ Oikeasti tunteisiin vetoava peli

DEUS EX

Tämä peli iski heti ja kovaa. Cyberpunk-ympäristö ja ns, valinnanvapaus. Juoni nyt tosin on mitä on ja tulen aina suremaan sitä, ettei tässä pelissä voi valita pimeää puolta, vaikka se periaatteessa olisi helposti toteutettavissa.

+ Aseita ei ole paljoa, mutta niitä voi modata monin tavoin
+ Valinnanvapaus
+ Augmentations
+ Kokemuspisteet
+ Tonneittain hyvää ääninäyttelyä
+ Sopiva vaikeustaso; haastava, muttei mahdoton
+ Kenttäsuunnittelu
+ Pelimaailma tuntuu aidolta

FALLOUT 2

En ehtinyt pelata tätä loppuun kun minulla vielä oli pelikelpoinen tietokone, mutta se vähä mitä näin teki lähtemättömän vaikutuksen.

+ Valtavasti tutkittavaa
+ Sikana outoja esineitä
+ Roolipelielementit
+ Viittaukset elokuviin ja muihin kulttuuri-ilmiöihin
+ Kiero huumori
+ Hyvin tehdyt NPC:t
+ Kerrankin voi olla juuri niin sysipaha kuin haluaa

METAL GEAR SOLID

Lyhyt, mutta sitäkin makeampi.

+ Solid Snake on äijä
+ Juoni
+ Hiiviskely
+ Vitsit
+ REX
+ Sniper Wolf, Liquid Snake ja Grey Fox
+ Aseet ja kivat härpäkkeet
+ Niitä harvoja pelejä, joita pelatessa olen itkenyt (Sniper Wolfin kuolema)

Siinä minulle henkilökohtaisesti legendaarisimmat pelit. Monia muitakin hyviä on tullut tahkottua, mutta legendoita ne eivät kuitenkaan vielä ole.

Final Fantasy VII, mitään muuta ei aikoinaan tarvinnut. On myös paras FF koskaan. Mutta kyllä nämä alkuperäiset Mariot ovat kaikkein kovimpia, ei ole kieltämistä tähän.

Pistetään nyt vielä toinen kun tuo Mario alkaa olla aikas wanha juttu..

Max Payne 2

Sain (latasin) tämän pelin viime viikonloppuna ja sain sen pelattua läpi n. 15 tunnissa. Juoni koko pelin ajan on loistava, vaikkakin Max-Mona -draama alkaakin ketuttamaan lopussa. Sitten vielä jännitystä tarinaan toivat Vinnien kuolema, Vladin heel-turn ja Alfred Wodenin sokea vasen silmä

+ Max Payne
+ Juoni, kertakaikkisen uskomaton
+ Tuohon peliin jää todellakin koukkuun
+ Riittävä haasteellisuus eli peliä ei todellakaan pääse _ihan_ heti läpi

- Ei mitään
- ... eikä mitään ...
- ... paitsi jotkut tylsät ampumakohtaukset


Tätä peliä siis aikoinaan pelasin PS2:lla, mutta peli katosi joten latasin tämän klassikon koneelle ja pieniä konsteja käyttäen pääsin pelin nopeasti läpi. Loistava

Haa. Osaksi KävelevänDodoMiehen muistutuksesta päätin ladata vanhat kunnon Doomit koneelle. Kyllä tästä tulee sellaiset nostalgiafibat ettei mitään määrää. Ja miten ne voikin vielä olla niin hemmetin pelottavia? Muistan kun pentuna näki aina silloin tällöin painajaisia kun oli pelannut paljon, mutta silti piti pelata seuraavana päivänä uudestaan. Tietysti silloin käytettiin IDDQD:tä, kun ei muuten pysynyt hengissä kun korkeintaan ekan kentän, ja myös koska se siten oli vähemmän jännittävä. Harmittaa vieläkin kun Doom ykkönen jostain syystä lakkasi toimimasta kun yksi naapurin poika yritti asentaa jotain ihmeen valomiekkapäivitystä. Olisihan tuo varmaan ollut helposti korjattavissakin, mutta silloin piti poistaa koko peli ja tyytyä shareware-versioon. Loistava peli silloin ja edelleen. Piti kyllä nyt lopettaa pelaaminen kun kävi liian pelottavaksi, illankin alkaessa jo pimetä.

Tuli tässä mieleen sellainen klassikko kuin Skool Daze, joka oli C64:sen (mielestäni) parhaita pelejä. Oli mahtavaa käydä koulua virtuaalimaailmassa kun en vielä itse ollut kouluikäinenkään. Tosiaan myös Dungeon Keeper on aika legenda itselleni ja etenkin siihen aikaan oli kova juttu, että sai liikkua strategia-pelissä FPS-näkökulmassa haluamallaan hahmolla ja taistella vaikka siten vastustajaa vastaan, jotka olivat yleensä ritareita.

Wolfensteinista sen verran, että itsehän en suinkaan pelannut ensimmäisenä Wolf3D:tä, vaan sen jatko-osaa Spear Of Destinyä. Ja ensimmäinen peli jota omalla tietokoneellani olen pelannut on muistini mukaan Skifree. Muistan vielä ne ajat kuin eilisen..

"Jack DiBiase" kirjoitti:
Haa. Osaksi KävelevänDodoMiehen muistutuksesta päätin ladata vanhat kunnon Doomit koneelle. Kyllä tästä tulee sellaiset nostalgiafibat ettei mitään määrää. Ja miten ne voikin vielä olla niin hemmetin pelottavia? Muistan kun pentuna näki aina silloin tällöin painajaisia kun oli pelannut paljon, mutta silti piti pelata seuraavana päivänä uudestaan. Tietysti silloin käytettiin IDDQD:tä, kun ei muuten pysynyt hengissä kun korkeintaan ekan kentän, ja myös koska se siten oli vähemmän jännittävä. Harmittaa vieläkin kun Doom ykkönen jostain syystä lakkasi toimimasta kun yksi naapurin poika yritti asentaa jotain ihmeen valomiekkapäivitystä. Olisihan tuo varmaan ollut helposti korjattavissakin, mutta silloin piti poistaa koko peli ja tyytyä shareware-versioon. Loistava peli silloin ja edelleen. Piti kyllä nyt lopettaa pelaaminen kun kävi liian pelottavaksi, illankin alkaessa jo pimetä.

Jack osuit kyllä asian ytimeen loistavasti.
Mitenkäs pitkälle olet tässä nyt päässyt?

EDIT: Ja totta, se on yhä ihan helvetin pelottava peli. En oikeasti ymmärrä. Kaiken lisäksi, kun pelistä on tehty sen verran realistinen (siis en nyt tarkoita tapahtumia tai sellaista) että viholliset eivät jää paikalleen kun ne huomaa, vaan ne oikeasti lähtevät seuraamaan.
Ja huh niiden demonien kanssa kun hyppäävät nurkan takaa esiin, voin myöntää että ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa ne nähdessäni todellakin huusin.

Onhan noita legendaarisia pelejä. Mm. Wolfenstein 3D kuuluu niihin. Aina oli kauhean jännä pelata sitä, ja pelätä milloin vastustaja hyökkää kulman takaa.

Toinen peli minkä muistan hyvin on.. peli jonka nimeä en muista. Kyseessä on peli, jossa seikkaillaan vihreällä jäniksellä. Sivusta päin kuvattua tasohyppelyä.

Ja nyt kun tuli mieleen tasohyppely, niin mieleeni palasi legendaarinen Prince Of Persia -peli! En varmaankaan koskaan päässyt kauhean pitkälle siinä, mutta jostain syystä se on jäännyt mieleen.

Ja nyt kun vauhtiin päästiin, niin Lion King peli oli myös kova sana aikanaan. Se tuli melkeinpä pelattua (ja ehkä tulikin) loppuun asti veljeni kanssa.

"DeadManWalking" kirjoitti:
Mitenkäs pitkälle olet tässä nyt päässyt?

Varmaan joku 5. tai 6. kenttä menossa. En ehtinyt kuin vähän testata vain. Jäin johonkin huoneeseen vangiksi (bugi(?)) ja ulkona tuli liian pimeä.

Ja totta, se on yhä ihan h**vetin pelottava peli.

Jep. Suurin osasyy tuohon on kyllä äänimaailma. Muistan joskus aikoinaan kun oli äänikortti jostain syystä rikki niin ei ollut läheskään niin pelottava kokemus. Ne kaikki kuorsausäänet ynnä muut vaan ovat niin karmivia. Jännä juttu kun ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen varmaan peliä pelannut, niin silti muistaa, että tuota nappia kun painaa, niin jotain ei-niin-mukavaa tapahtuu.

"PapaShango" kirjoitti:
Ja ensimmäinen peli jota omalla tietokoneellani olen pelannut on muistini mukaan Skifree.

Kuinkas monta mörköä pääsit karkuun?

Jep. Suurin osasyy tuohon on kyllä äänimaailma. Muistan joskus aikoinaan kun oli äänikortti jostain syystä rikki niin ei ollut läheskään niin pelottava kokemus. Ne kaikki kuorsausäänet ynnä muut vaan ovat niin karmivia. Jännä juttu kun ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen varmaan peliä pelannut, niin silti muistaa, että tuota nappia kun painaa, niin jotain ei-niin-mukavaa tapahtuu.

Kuorsausäänet ja vastaavat ovat kyllä sen peli suola. Aina on mielenkiintoista, kun mitään et näe, mutta kuuluu *kroohhhkryyhhh* niin tiedät että lähellä on jotain kivaa.
Kannattaa muuten Jack muistaa että aina kun olet menossa Exit-oveen, niin pidä joku lähitaisteluun tehokas ase (haulikko) valmiina ampumpaan mahdollinen hyökkääjä. Niitä nimittäin on aina siellä sun täällä.

Niin ja kumman Doomin aloitit, ykkösen vai kakkosen?

Kova taistelu Sonic 2:en, Final Fantasy VI:n ja Metal Gear Solidin välillä. Kaikki kolme ovat uskommattomia pelejä, mutta kyllä MGS vie hiuksenhienon voiton.

Metal Gear Solidin plussat ja miinukset:

+ Aikanaan USKOMATON JUONI (toimi edelleenkin loistavasti)
+ Hahmot
+ Ääninäyttely
+ Shadow Moses on tapahtumapaikkana loistava
+ Tunnelma
+ Solid Snake on ÄIJIEN ÄIJÄ
+ Liquid Snake häviää pelipahiksena vain FFVI:n Kefkalle

- Lyhyt
- Ajan hammas ei ole suosinut grafiikoita (Kun vertaa vaikka 16-bittisiä 2D-pelejä ja vanhoja 3D-pelejä niin 16-bittiset näyttävät vieläkin hienoilta).

MGS oli aikanaan jotain uskomatonta pienen ala-asteelaispojan mielestä ja vieläkin se jaksaa yllättää. MGS on melkein täydellinen, vaikka ei kyllä silti yllä nostalgisuudessaan Sonic 2:lle.

"PapaShango" kirjoitti:
Ja ensimmäinen peli jota omalla tietokoneellani olen pelannut on muistini mukaan Skifree.

Kuinkas monta mörköä pääsit karkuun?

Aijai, en tainnut koskaan päästä karkuun sitä ensimmäistäkään mörköä vaikka kuinka yritin.

Duke Nukem & Age of empires

Legendaarisia ensimmäisiä pelejä nappulana, tietokone just saatiin ja broidin kanssa näitä ja NHL 98'sia hakattiin. Hienoja klassikoita, hyviä pelejä, hyviä aikoja .

Muistinpa yhden.


Croc: Legend Of The Gobbos

Aivan loistava 3d-tasoloikka PSX:lle ja PC:lle. Peliä pelattiin joskus kaverin luona ihan sairaasti.

Ja sitten RAYMAN. Miksi kukaan ei ole vielä maininnut?

Tämä oli kyllä lapsille ainakin loppua kohden aivan liian vaikea. Helvetin hyvä peli, yksi legendaarisimmista ikinä. Vituttaa kun en saa musiikkeja toimimaan. Vanhalla koneella aikoinaan aluksi toimi musiikki muttei soundit. Sitten toimi soundit mutta ei musiikki, vaikka mitään en vaihtanut. Nyt """uudella""" koneella toimii vain soundit, kun sain sen joskus toimimaan tälläkin. Musiikki oli loistavaa.

Että sitä nostalgian tunnetta. 3-luokalla päästiin talvisena perjantaina klo 11 koulusta, tultiin meille ja pelatiin kaverin kanssa Raymania, Age Of Empiresiä, jne.

Ja Monster Truck Madness 2:sta hakattiin ihan saatanasti.

Oli eka tietokonepeli mitä minulla oli Tomb Raider III:n ohella. Ihan vitun hyvä, ehkäpä paras monster truck-peli vielä tähänkään päivään saakka. Wikipedia sanoo:

Although nearly a decade has passed since the game's release, there are still hundreds of people playing Monster Truck Madness 2 and they have accounted for over 4,000 tracks and 4,900 trucks that have been published.

Hengissä ollaan siis. Ja mainittakoon, että peli on täynnä WCW-mainontaa, esim. autoja on Goldberg, Hollywood Hogan, Bret "The Hitman" Hart, The Outsiders jne. Ja radat ovat täynnä WCW-mainoksia, ja yhtenä secret-areenana on joku WCW painikehä. Aivan mahtava peli.


Sitten Tomb Raider III PC:lle. Paras Adventure-peli koskaan mitä olen pelannut. Paras Tomb Raider koskaan. Jos sinua ei vituta ajoittain vittumaiset kontrollit(täytyy olla todella tarkka joissain kohtia), tämä on Adventure-aatelia. Ja peli on mielestäni aika helvetin pelottavakin. Pelasin juuri viime joulun alla tämän läpi, ja on ihan tykki peli. Ja tässä pelissä muuten joutuu pähkäilemään ja kanssa ETSIMÄÄN reittejä ja tapoja mennäkseen eteenpäin. Tämä on vaikea peli, täytyy sanoa.

Piti vain postata Crocista, mutta helvetti kun tästäkin tuli nostalgiafiiliselyä. Mainittakoon vielä että nuo pelit ovat oikeasti hyviä. Crocista en mene takuuseen, mutta esim. Monster Truck Madness 2, Tomb Raider III ja Rayman ovat oikeasti ihan helvetin hyviä pelejä. Vieläkin. Suosittelen testaamaan.

Jos halua oikeasti käyttää järkeään, skillejään, ja haluaa haastetta ja etsintää, pelaa Tomb Raider III:sta.
IGN sanoi siitä tällaista:

"IGN" kirjoitti:
The levels are huge so, if you like the game, there's plenty of it here. But repeatedly getting killed by the same trap due to the wonky controls can be very frustrating.