"Supa" kirjoitti:
Katsotaanpa vanhoja Rumble voittajia. Steve Austin, The Rock, Triple H, Ric Flair, Hulk Hogan, Bret Hart, Batista, Undertaker. Näettekö jotain yhdistävää tekijää? Kaikki painijat olivat ehdottomasti shown kärkinimiä jo ennen Rumble voittoaan, joten miksi joku midcarder voisi voittaa?
Tästä olen kanssasi eri mieltä. Jossain muussa topikissa ranttasin, miten helposti sorrutaan ajattelemaan niitä tiettyjen tapauksien jälkeen tulleita suorituksia painijan uralla, eikä muisteta, ettei sellaiset olleet sillä hetkellä vielä tapahtuneet.
Mennään yksitellen:
Steve Austin: Hänen uransa sai uutta virtaa 1996 King of the Ringissä kuuluisan 3:16-jutun jälkeen ja alkoi saamaan jonkin sortin pushiakin. Kuitenkaan häntä ei vielä sen vuoden puolella nähty missään kovin suurissa kuvioissa, eikä hän ollut voittanut yhtään titteliä. Vasta Rumble voiton jälkeen 1997 hän alkoi päästä isompiin angleihin ja taistelemaan isosta vyöstä, mikä jäi kuitenkin saamatta, vaikka IC-mestaruus tulikin. Ensimmäinen WWF mestaruus tuli vasta seuraavana vuonna, yllätys-yllätys taas Rumble voiton jälkeen.
Batista: Ennen Rumble voittoa Batista ei ollut mitään muuta kuin Hunterin ikioma bodyguard. Oli siitä jonkin aikaa ollut merkkejä, että hänelle kaavailtaisiin isompaa roolia, mutta mitään merkittävää ei ollut tapahtunut ennen Royal Rumble 2005:ttä. Vasta sen voitettuaan Batista nousi supertähdeksi ja todelliseksi main eventteriksi.
Ric Flair: Olihan hän siinä vaiheessa saavuttanut painissa jo paljon, mutta WWF-yleisölle hän oli suhteellisen tuntematon kaveri. Flairin huippuhetket kun olivat sijoittuneet territorioajalle, jolloin hänen otteitaan ei pystynyt seuraamaan WWF:n alueilla. Kun Flair tuli WWF:ään, häntä kutsuttiin Real World's championiksi, mutta ennen Rumblea ainoa Oikea Maailmanmestari WWF-yleisölle oli Hulk Hogan. Flair ei ehkä ollut iältään nuori, mutta hänen sen hetkinen tilanteensa nimenomaan kaipasi tuollaista nostetta.
Bret Hart: Hitman oli päässyt steroidiskandaalien vallitessa pula-ajan mestariksi, koska oli jotain muuta kuin 300-kiloinen lihavuori. Kuitenkin promootion ollessa kuoleman partaalla katsojiakaan ei liiemmin ollut, joten hänestä ei ehtinyt suurta supertähteä tulemaan. Hänkin nousi pysyvästi main eventiin vasta Rumble voiton jälkeen 1994, jonka jälkeen teki hienot kaudet mestarina.
Hoganin aikana matsin tarkoitus oli aivan erilainen, sillä siitä ei saanut mitään palkintoa. Siksi firman ykkösface tietysti voitti. Mainitsemistasi nimistä ainoastaan The Rock, Triple H ja Undertaker olivat sellaisia valmiita tähtiä, joille voitosta ei varsinaista nostetta ollut. Lisäksi ei voi olla mainitsematta Rumble voittajia Yokozuna, Shawn Michaels, Chris Benoit ja Rey Mysterio, joille Rumble voitto oli ensimmäinen suuri askel kohti ME:tä.
Ja tuolla uudella tai nuorella painijalla ei tarkoiteta mitään lower-card jobberia, vaan Rumble-voittajan tulisi olla upper-mid-painija, joka odottaa pääsyään lopullisesti ME-kuvioihin. Voidaankin siis todeta, että WWE on tehnyt todella huonoa työtä jatkuvuutta ajatellen, kun kahtena viime vuonna on pitänyt valita voittajat, joille voitosta ei ole mitään hyötyä. Jos firmasta ei ole kahteen vuoteen löytynyt ketään ME:hen nostettavaa uutta painijaa, on se oikeastaan aika surullista, potentiaalia kun on enemmän kuin tarpeeksi.
E: typoja