Unelmafinaali tälle kisalle. En oikeasti voi kuvitella ehkäpä itselleni ainakin vaikeampaa ja tasokkaampaa finaalia. Vastassa kaksi yhtiä kaikkien aikojen suosikeistani, tarkemmin molemmat top viidessä. Taisin lipsauttaa että Austin on lähes varmasti minun kaikkien aikojen markittamimpiani painijoita..Noh, fuck. Asia ei olekaan niin helppo, kun se vain oli kirjoittaa. Meinasin ensin että helppohan tässä on boldata Austinin nimi vaan, mutta sitten rupean miettimään kaikkea mitä Foley onkin saanut aikaan, ja jumiin jäädään.
Kun ajattelen Foleyta, tulee ensimmäisenä mieleen miehen kylmiä väreitä aiheuttavat
ECW-aikojen promot, ennennäkemättömät häkiltä kahdesti putoamiset, miehen otteet Japanissa, niin sekopäiset hardcore otteet, kuin vaikka ottelut muunmuassa Jumbo Tsurutaa vastaan. Lisäksi päähän tulee kolme erilaista nimeä. Cactus Jack. Mankind ja Dude Love. Okei, viimeistä toki väheksymättä, mutta Dude Love ei ollut ehkä niin loistava kuin Cactus Jack tai Mankind. Kuitenkin kyseessä on kahdesta muusta täysin itsenäinen ja poikkeava hahmo, joka on sinänsä merkittävää, koska se toimi mukana kuitenkin samalla aikakaudella. Ja tietysti olihan se parempi kuin Mutilator Manson. Nämä kolme hahmoa ovat kuitenkin se asia, joka nosti Foleyn tässäkin kisassa todennäköisesti näin korkealle. Mick Foley on loistava persoona, jolla löytyy karismaa ja mikkitaitoja vaikka muille. Mutta, ilman sekopäistä Cactus Jack hahmoa Foley ei olisi meille tuttu, mutta toisaalta ilman Foleyn mielikuvitusta ja taitoa, emme olisi saaneet Mankindistä kuin heikon huumorihahmon. Toki Dude Love oltaisiin voitu jättää pois, mutta olihan sekin ihan kiva hahmo loppujen lopuksi. Kun taas näitä markkaus hetkiä haetaan, mainitsin jo viime kierroksella Foleyn mestaruusvoiton The Rockista. Sitten voitaisiin vaikka heittää vuonna 2000 tapahtunut Street fight, ja sen
pohjustus, joka tuo esille hyvin pointtiani Foleyn monipuolisuudesta, ja on aivan loistava. Hieno ottelu muutenkin.
Jottei menisi enempää jaaritteluksi Foleyn osalta, noh, lukekaa blogista sitten vaikka jos jotain haluatte lisää. Foley kuuluu kuitenkin ehdottomaan kärkikastiin, kun puhutaan markittamisesta. Go(o)d
Austin taas. Steve on loistava mikissä, aiheuttanut paljon mark outteja yksinään ECW-aikaisella materiaalilla, mutta myös 2000-luvulta löytyy paljon hyvää tavaraa mikrofonin äärestä. Loistava gimmick, enempää ei kannata sanoa. Stone Cold loi Austinin, mutta toisaalta Austin loi Stone Coldista sen, mitä se nykypäivänä edustaa. Austin on Hoganin ja Flairin kanssa yhtiä vapaapainimaailman arvostetuimpia, tai ainakin suurimpia(Hogania varten lisätty), ja legendaarisimpia painijoita. Se kertoo jo paljon. Foley ei ikinä tätä ollut. Toki, mies on legenda, mutta ei ikinä ollut kortin huipulla, ei ikinä ollut lafkan johtotähti, viihdyttävyydestään huolimatta hyvin rajoittunut painijana. Austin taas on lähinnä täysin vastakohta. Mies loi Attituden, miehellä on ollut monia lafkan kaikkien aikojen parhaimpia feudeja ja otteluita erinäisten painijoiden kanssa. Voiko paljoakaan muuta sanoa?
Austin taitaa yhä olla suosikkini näistä kahdesta. Miksikö? Kaiken tämän jaarittelunkaan jälkeen en osaa sanoa. Periaatteessa vapaapainin seuraamisen aloittamisena aikoihin, kasvoin vuosia katsellen Austinia ja vaikkapa Anglea, jotka kuuluvat yhä kaikkien aikojen suosikkeihini. Foleysta olin vain kuullut lähinnä P2P-piireissä kuuluisan Hell in a Cell ottelun kautta, ja aloi vasta parin vuoden jälkeen oikeasti etsiä ja katsoa miehen otteita. Varmaankin lähin kosketus tapahtui lähinnä The Rise and Fall of ECW DVD:n kautta. Kuitenkin, Foley on siitä lähtien pysynyt omien listojeni huipulla, uniikilla olemuksellaan, loistavalla mielikuvituksellaan, mahtavilla mikkitaidoillaan, ja uraa uhkaavilla sekopäisillä bumpeillaan. Too bad Mick, kohtasit voittajasi.
Steve Austin
Mick Foley