Se on tärkeää, mitä 50,1% täysi-ikäisistä ja heistäkin äänestyskelpoiseksi todetuista ajattelee
Nyt Harska otit asiani hieman liian konkreettisesti. Esittämäni hypoteettinen vallan siirtyminen yhteiskunnan "vartijoille" on nykysuomessa hyvin kaukainen ajatus, mutta jo parinkymmenen vuoden kuluttua asia saattaa olla toisin. Sillä, onko se todennäköistä, ei kuitenkaan ole mitään väliä, koska jos aseet laitetaan kieltoon jo nyt, niitä tuskin vapautetaan ennen tällaista hypoteettista tilannetta.
Olet myös jämähtänyt liiasti termeihin ja yltiökonkreettisiin asioihin. Suomessa pakkovallan toimia vartioi yhteiskunta, jonka muodostavat kansalaiset, yksityisihmiset. Tämän valvonnan välineeksi on luotu nykyinen järjestelmä. Loppujen lopuksi vastuu on yhteiskunnalla, eli yksityisihmisillä, koska he ylläpitävät koko järjestelmää. Se, miten yhteiskunnan valvonta pakkovaltaa, eli "vartijoita" kohtaan on järjestetty, on toissijaista. En ole missään vaiheessa kirjoittanut, että kaikki valvoisivat kaikkia. Voin jopa lainata itseäni tehdäkseni asian selkeämmäksi:
Poliisi ja armeija ja muu ns. fyysinen pakkovalta on nimitetty puolustamaan yhteiskuntaa, ei määräämään sitä. Yhteiskunta päättää itse itsensä asioista, enemmistön voimalla, ja yhteiskunta tarvitsee myös takeen siitä, että nämä vartijat pysyvät myös sen alaisina.
Niin, ei tuo ole anarkiaa millään tapaa. Siinä on simppelisti kuvattu koko suomi, pois on jätetty itse järjestelmän elimet ja jäljellä on vain toimintaperiaate.
Poliisi puolustaa yhteiskuntaa sisäisiltä uhilta, juuri näiltä yhteiskuntakelvottomilta. Armeija puolustaa yhteiskuntaa ulkopuolisilta uhilta. Kummatkin ovat yhteiskunnan nimittämiä ja yhteiskunnan alaisia, ja tämän varmistamiseksi on luotu nykyinen yhteiskuntajärjestelmä. Se, millainen yhteiskuntajärjestelmä on, on yhä toissijaista. Tärkein on kuitenkin pakkovallan suhde yhteiskuntaan, he ovat sen suojelijoita ja alaisia. Joskus yhteiskunnan suojeleminen vaatii erilaisia yhteiskunnan oikeuksia rajoittavia toimia, kuten vapaudenriistoa. Se on sallittavaa niin kauan, kun pakkovalta todella vastaa yhteiskunnalle eikä vaikkapa yksilölle tai yhdelle puolueelle. Sen jälkeen, kun pakkovalta vastaa jollekulle muulla, eli kun järjestelmä ei ole enää enemmistövaltainen, on kyseessä poliisivaltio, totalitarismi. Yhteiskunta voi elää varsin normaalia elämää jopa poliisivaltiossa, ei sille ole mitään estettä. Ei kaikki totalitarismi ole mitään Natsi-Saksa Pohjois-Korea akselia. Esimerkiksi Yhdysvallat on monilla tavoin totalitaristinen valtio, Venäjästä nyt puhumattakaan.
Suomeen on kerran aikaisemmin yritetty tuoda väkisin totalitarismia, vähemmistö yritti kaapata vallan enemmistöltä vuonna 1918. Me emme tiedä mitä olisi tapahtunut, jos he olisivat onnistuneet, mutta itse uskon, ihan muihin vastaaviin tapauksiin vertaamalla, että suomeen olisi luotu totalitaristinen valtio, mahdollisesti yhden johtajan diktatuuri.
Mutta sitä kylmintä totuutta ei pidä koskaan unohtaa, vapaus ei ole ilmaista, se vaatii uhrauksia ja valitettavasti joskus myös uhreja. Totalitarismihan on se kaikista turvallisin valtiomuoto. Kansalaiset ovat todella turvassa. Mutta minä ainakin suostun uhraamaan turvallisuuttani kunhan olen vapaa ajattelemaan mitä haluan, puhumaan mitä haluan, kannattamaan ketä haluan ja uskomaan mihin haluan.
Eikä pidä unohtaa sitä, että totalitarismi voi olla myös yhteiskunnan tietoinen valinta. Ja niinhän se yleensä onkin, pelko ajaa yhteiskunnan kannattamaan totalitarismia. Niin se teki Natsi-Saksassa ja niin se on tehnyt myös Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Yhdysvalloissa pelätään terroristeja, Venäjällä anarkiaa, Natsi-Saksassa kommunisteja ja juutalaisia. Onkin sitten eriasia, kuinka usein kerran totalitarismin valinnut yhteiskunta pystyy sieltä halutessaankaan enää rauhanomaisesti palaamaan. Hyvin harvoin, sanoisin.
Juuri pelko ajaa myös suomea nyt kansalaisten tiukempaan valvomiseen ja vapauden rajoittamiseen, ihan yhteiskunnan hyväksynnällä. Ensimmäinen askel totalitarismiin. Se on ihan kansasta kiinni, otetaanko se.
Minun mielestäni oikeus omistaa ase on vapautta. Se vapaus pitää sallia yhteiskuntakelpoisille ihmisille, eli heille, ketkä eivät uhkaa yhteiskuntaa. Ei tietenkään ole mahdollista estää kaikkia yhteiskuntakelvottomia pääsemästä aseisiin, mutta minun mielestäni se riski on otettava.