Foorumiarkisto

"Jani Panos" kirjoitti:
Riveni on kyllä aikalailla asian ytimessä.

Olen itsekin montaa mieltä eri asioista, mutta tämä mainittu seikka on kyllä yksi pienimmistä niin sanotuista huolista World Wrestling Entertainmentissa. Eivät parit nopeat ja varsinkaan yllättävät mestaruuksien vaihdokset ole nyt merkki siitä, että taivas putoaisi päällemme, ei, pystyn hyvin elämään niiden kanssa.

Joidenkin muiden buukkauspäätösten kanssa kun et sitten pysty elämään ja taivas putoaa päälle?

Mä tykkään Ortonista.

En attitude erasta juurikaan pidä, mutta silloin sentään ainakin muutama mestareista oli aika pirun hyviä. Ja uskoisin, että siksi oli varmaan helpompi kiinnostua mestaruusvaihdoksista ja ehkä jopa muistaa ne. Tässä ppv:ssä tehtiin aika hyvää työtä, kun pyrittiin tekemään hiac-matseista sellasia, että kenenkään ei pitäisi kokea tulevia hiac-matseja ja etenkään ensi vuoden ppv:tä kiinnostavana. WWE:llä on enää royal rumble -matsi jotenkin todella erityinen juttu kun mestaruudetkaan eivät merkitse mitään ja edes DX ei tunnu kiinnostavan enää tarpeeksi, kun sen comebackin varaan rakennettu Summerslam sai ilmeisesti hyvin huonon buyraten.

DX vs. Legacy tosin oli mielestäni ihan ok, mutta ei tyyliltään oikein viimeiseksi matsiksi sopiva. Kun HHH vielä seisoskeli häkin laidalla, tuli parin minuutin ajan mietittyä, että eikö hän voisi hakea jotkut pihdit tai vastaavaa. Lopulta hän sitten lähti ja pysytteli sen verran kauan poissa, että tuossa vaiheessa vaatimustaso oli jo kasvanut, etenkin kun tajusi, että tämä selittää paikan viimeisenä matsina. Tai niin ainakin luulin, kun aika moni tuntui odottavan, että HHH tulee jonkun auton tai tankin kanssa ja ajaa häkin läpi. Ei tullut. Yleisön reaktiosta huomasi, että jotain muuta odottivat hekin. Loppu oli jo vähän säälittävän näköistä touhua kun tauntit tehtiin näkymättömien pyrojen kanssa ja yleisö oli hiljaa. Eniten olisin kannattanut sitä, että HHH olisi tullut takaisin paikalla olleiden Turtlesien kanssa.

Seuraavassa ppv:ssä saattaa olla aika kova taisto. Nukahtamista vastaan saa nimittäin taistella kovasti, jos Cena ja Orton kohtaavat iron man -matsissa. Jo tämä kohtaaminen tuntui kestävän tunnin.

"Kratos" kirjoitti:

"Jani Panos" kirjoitti:
Riveni on kyllä aikalailla asian ytimessä.

Olen itsekin montaa mieltä eri asioista, mutta tämä mainittu seikka on kyllä yksi pienimmistä niin sanotuista huolista World Wrestling Entertainmentissa. Eivät parit nopeat ja varsinkaan yllättävät mestaruuksien vaihdokset ole nyt merkki siitä, että taivas putoaisi päällemme, ei, pystyn hyvin elämään niiden kanssa.

Joidenkin muiden buukkauspäätösten kanssa kun et sitten pysty elämään ja taivas putoaa päälle?

Kaikilla ei ole tarve ottaa ylimääräistä reaktiota joistakin buukkauspäätöksistä. Ilmaisinpa vain, että olen sujut tämän kaiken "paskan" kanssa, joka on herättänyt muissa pakokauhua. Täällä puolella on yksi ja sama mitä WWE:n johtoporras päättää. Seuraan tuotantoa ja tyydyn siihen mikä onnistuu viihdyttämään. Se mikä taas epäonnistuu tavoitteessa, no se ei sitten vain viihdytä.

"Goner" kirjoitti:


Seuraavassa ppv:ssä saattaa olla aika kova taisto. Nukahtamista vastaan saa nimittäin taistella kovasti, jos Cena ja Orton kohtaavat iron man -matsissa. Jo tämä kohtaaminen tuntui kestävän tunnin.

Spoilaa Rawia ja tulevaa Ppv:tä.

Spoiler

It was announced on Monday Night Raw that the main event of the WWE Bragging Rights PPV will be John Cena vs. Randy Orton. They will face off in a 60-minute iron man match, featuring no DQs, no countouts and the added stipulation is that if John Cena loses, he leaves Raw. If Cena wins, he gets the WWE Title and Orton gets no more rematches. Tästä voi oikeasti tulla jotain kamalaa, Cena tämän nyt vie, sehän aika selvää taitaapi olla. Bullet timeä se 50 min ja sitten Cena supermiehen lailla nousee voittoon.

Oliko jotenkin liian itsestään selvä quotesta?

Miksei HHH muuten etsinyt käsiinsä sitä jamppaa, joka ohjaili häkin nostamista ja laskemista? :|

"Riveni" kirjoitti:
Miksei HHH muuten etsinyt käsiinsä sitä jamppaa, joka ohjaili häkin nostamista ja laskemista?

Koska ei ole yhtä viisas kuin Matt Morgan.

Spoiler

Tämähän on oikein hyvä uutinen, ei jouduta katsomaan Orton-Cenaa vähään aikaan seuraavan PPV:n jälkeen..

Minunkin mielestäni matsijärjestys oli outo, CM Punkin mainion mestaruuskauden päättyminen varsin ikävä homma ja Hell in a Cell -matsit rutkasti legendaarisia HIAC:ita huonompia, mutta silti pidin show'sta oikein paljon.

Tiesin kyllä, että – viime vuosien No Way Out -PPV:iden tapaan – show alkaa "yhdellä suurista" (NWO:ssa Elimination Chamber, tässä PPV:ssä Hell in a Cell), mutten osannut aavistaa sitä, että Legacy vs. D-Generation X:n sijaan show'n avaisi ottelu World Heavyweight -vyöstä. No, ei se mitään; en antanut shokeeraavan bookkauspäätöksen pilata tunnelmaa, vaan nautin matsista täysin rinnoin. Hienoa vääntöä Punk ja Undertaker sitten pistivätkin pystyyn, mutta pituus oli – odotetustikin... – lyhyt, mikä tietysti rokotti arvosanaa. Undertakerin mestaruusvoitto – vaikka Punkin mestaruuskaudesta pidinkin tosi paljon – ei kuitenkaan mitenkään ärsyttänyt minua, sillä olihan se selvää, että 'Taker ottelun veisi nimiinsä: hän on otellut (ainakin?) viidessä HIAC-matsissa, Punk ei yhdessäkään. Täysin perseestähän se olisi ollut, jos heikko ja heiveröinen Punk, jolla ei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia 'Takerin päihittämiseen HIAC-ottelussa, olisi mestaruuden säilyttänyt. ***

Seuraava matsi olikin sitten sekä illan odotetuin että paras ottelu – Ziggler vs. Morrison. Jannut pistivät oikein mehukkaan, jännittävän, tiukan ja viihdyttävän ottelun pystyyn. Eniten pidin matsissa siitä, että voittaja oli täysin auki. Niinpä matsi piti otteessaan tiukasti kiinni ja sain jännittyneenä odottaa sitä, kumpi ottelijoista voittaa. Tähän hienoon juttuun kun lisätään riittävä pituus, lukuisat kuvankauniit manuuverit ja loppua kohden kuumennut yleisö, saimme me todistaa neljän tähden hienon kamppailun. Juuri tällaisten matsien (Ziggler vs. Rey, Jericho vs. Rey, Morrison vs. Rey, Morrison vs. Ziggler...) takia Intercontinental-vyöstä on noussut minun tämän hetken suosikkimestaruuteni, ja uskallan toivoa vyön jatkavan kovaa tulitustaan. Grishamin mukaan ottelijoista tuli mieleen Psicosis ja Rey Mysterio, mutta minun mielestäni näin kehässä luchadorejen sijaan Owen Hartin ja Shawn Michaelsin. ****

Alicia vs. Mickie oli niin hyvä kuin se suinkaan pystyi olemaan, joten minulla ei ole mitään valittamista siitä. *+

Intercontinental-divisioonan lisäksi Tag Team -divisioona viihdyttää minua suuresti – kiitos siitä taianomaisen taitavalle Chris Jericholle, joka loihtii kenestä tahansa viihdyttävää seurattavaa. Niin hän teki myös tässä PPV:ssä: miehen eleet, ilmeet ja heel-taktiikat olivat silkkaa kultaa, ja hän sai Batistan näyttämään todella uhkaavalta – hienoa! Itse ottelu oli mahtavaa old school -joukkuepainia, josta ei jännitystä, vauhtia tai hyvää bookkausta puuttunut. Voittokin meni oikealle joukkueelle, joten koko touhu jätti minulle suuren hymyn huulilleni. JeriShow.
***½

Sitten tuli illan toinen matsijärjestykseen liittynyt yllätys, kun Cena vs. Orton käytiin jo tässä vaiheessa korttia. No, taas annoin asian olla, joten pystyin hyvissä mielin katsomaan tämänkin matsin. Hyvä niin, sillä vaikka matsissa oli muutamia tylsähköjä kohtia, pistivät Cena ja Randy ihan hyvän matsin pystyyn. Etenkin Orton oli liekeissä, vaikka esim. lopun Sleeper Hold oli hieman typerä ja outo veto ottelun loppuhetkille. No, hyvä matsi tämä silti oli, ja Ortonin voitto oli loppujen lopuksi ihan hieno asia. ***½

Vaikka kehuinkin ratkaisua lisätä McIntyre vs. R-Truth korttiin, oli matsille annettu tuhoontuomittu paikka: Cenan ja Ortonin välisen HIAC-matsin jälkeen kun kellä tahansa olisi helvetinmoinen työ saada yleisö taas kuumaksi. Harvoin ruudussa pyöriskelevä R-Truth ja matsidebyyttinsä tekevä McIntyre eivät siihen tietenkään millään ilveellä pystyneet, mistä tosin ei tietenkään voi syyttää heitä; herrat pistivät ihan näppärää ja järkeenkäypää painia pystyyn. McIntyren voitto oli ihan kiva asia, vaikkakin R-Truthin voitto olisi ollut paljon yllättävämpi ja täten hienompi. *½

United States -mestaruusmatsista odotin ennakkoon ihan kovaa matsia, mutta ikävä kyllä se petti ja pahasti. Yleisö oli kuollut, painijat vetivät melko laiskasti ja matsi oli liian lyhyt – pah. Kofin voitto ei minua tosin mitenkään harmittanut, sillä miehellä on ollut niin hieno mestaruuskausi, että olisi ollut suuri suru jos se olisi loppunut näinkin surkeassa matsissa. *½

Legacy vs. DX oli kova ottelu, vaikka välillä tässäkin matsissa tempo oli harmittavan hidas ja painijat tekivät jotenkin epäloogisia tekoja. Plussaa kuitenkin rankasta menosta, nerokkaasta tavasta lukita Haitch häkin ulkopuolelle ja siitä, että matsissa oli rutkasti hienoja hetkiä. Täytyy kyllä sanoa, että Ted DiBiase on hemmetin hyvä heel. Harmikseni se olikin Cody Rhodes, joka jäi Shawnin ja HHH:n armoille matsin lopussa, sillä olisin ihan totta halunnut nähdä Teddyn saavan selkäänsä. Ja jos joku valittaa siitä, että DX voitti ottelun "hautaamalla" Legacyn, olen asiasta eri mieltä: Legacy suorastaan tuhosi DX:n, kunnes nuorilla sälleillä nousi kusi päähän eivätkä he viittineet selättää HBK:ta jo silloin, kun heillä olisi ollut siihen mahdollisuus. Niinpä matsin voitto liukui heidän käsistään kokeneelle DX:lle, mutta mitä sitten? Miehet näyttivät todellisilta pedoilta ja saivat paljon vihaa niskaansa – mission accomplished. ***½

Hyvä PPV, yksi vuoden parhaista.

Eh... olipahan ristiriitainen PPV. Ei mikään kovin hyväkään, muttei mikään Bashin tai NOC:n kaltainen paskakasakaan. Silti jäi vituttava olo PPV:stä. Häkkimatsit raiskattiin täysin, ja ne tuntuivat perus No DQ-matseilta.

Just, että Punkin ja UT:n matsi vähän yli 10 minuuttia. Ottelu oli roskaa, oikeastaan vain Punkin pakenemista ja hajanaista painia. Todella iso floppi. **

Morrison ja Ziggler tarjosivat loistavan ottelun. Voi sitä jännityksen määrää viimeisinä minuutteina. Kumpikin esiintyi edukseen. Pidän kyllä rauhallisesta rakentelusta, mutta ihan pienen hetken se tylsistytti. Siitä miinus, mutta hieno ottelu. ****-

Alicia vs. Mickie ei ollut niin huono kuin olisi voinut. Eikä se ollut onneksi kovin pitkä. *½

JeriShow vs. Mystista oli todella mainiota joukkuemeininkiä! Ilahduttavaa nähdä, että joukkuevöihin panostetaan ja näemme hienoja otteluja niistä. Lopun hetket olivat todella nautillisia, ja JeriShow'n voitto tuli puskista. ***½

Orton vs. Cena oli sitten sekin hirmuinen floppi. Hidas tempo sopi kelvollisesi I Quitin juoneen, mutta nyt se häiritsi. Kumpikaan ei ollut kummoinen, ja Orton oli aivan ylitylsä melkein koko ajan. Niin turha mies, tuollaiset roskat ansaitse mestarina olla. No, oli ottelussa vähän niitä hyviäkin hetkiä. Ihan katsottava ottelu, mutta silti todellinen odotusten pettäjä. **½

McIntyre vs. Truth ei saanut areenalla mitään reaktiota, eikä se minuakaan kiinnostanut, johtuen ehkä vitutuksesta. Toivottavasti ottaisivat SD:ssä kunnon ottelun. Tämä ei mitään tarjonnut. McIntyren finisherille tosin toki propsit. *½

Ei Kofin voitto vituttanut, mutta kyllä mestari olisi tietenkin saanut vaihtua. Odotukset petti tämäkin matsi, odotin hyvää mutta sain kohtalaisen. Olisi tämänkin voinut telkkarissa käydä, semmöiseltä meno vaikutti. **½

DX vs. Legacy omalla tavallaan kyllä upposi. Todella viihdyttävää ja jännittävää menoa. Sekasorto ennen kellon sointia oli upeaa katseltavaa. Todella kovan ME:n herrat tarjosivat meille hienoine käänteineen. Ei DX:n voitto harmittanut, koska se on nyt virallista: Tedistä ja Codysta on tullut tähtiä. Hyvän feudin nämä kaksi joukkuetta meille tarjosivat, kolme neljän tähden rajoilla olevaa ottelua. Parhaimpana mielestäni Breaking Pointin Submission Count Anywhere. Mutta hieno ottelu oli SummerSlamissa ja niin täälläkin. Niukasti MOTN. ****

Kokonaisarvosanani PPV:lle: **½

"Riveni" kirjoitti:
En ymmärrä, mitä porukat valittavat liian tiheistä tittelivaihdoksista, kun heidän hypettämällään ihq-Attitude-Eralla se vaihtui vähintään yhtä tiuhaan.

No eihän se pohjanoteerausvuotta 1999 lukuunottamatta vaihtunut ja sekin luku on jo ohitettu jos molemmat vyöt lasketaan yhteen. Turhan usein toki, mutta tänä vuonna kumpikin mestaruusvyö on vaihtanut omistajaansa useammin kuin mestaruus yhtenäkään muuna Attitude-vuonna. Jos samalla tahdilla jatketaan, nähdään tänä vuonna vielä enemmän päämestaruuksien vaihdoksia kuin noina vuosina yhteensä. Nykytilanne on siis pitkälti aika uskomattoman hirveä tuolta osalta. Sitten itse PPV:hen:

CM Punk vs. Undertaker
Jo se, että eniten odotettu ottelu onkin luvassa openerina laski vähän tunnelmia, mutta tässä vaiheessa jaksoin vielä uskoa. Luonnollinen seuraushan toki olisi, että tämä ei jää tähän ja hommaan palataan vielä ME:n muodossa. Ainoa säällinen ratkaisuhan olisi antaa Punkille vielä yksi tai useampikin voitto 'Takerista mitä moninaisimmilla puijauskeinoilla ja tehdä tästä viimeinkin samalla sekä uskottava, että uskomattoman vihattu heel-mestari.
...Ei sitten. Sen sijaan, että Breaking Pointissa nähty hyvä alku oltaisiin saatettu loistavaan päätökseen ikimuistoisessa klassikossa saatiin todistaa epävireistä ja uskomattoman ylilyhyttä raiskausta. Vaikea ymmärtää mitä kirjoittajien päässä oikein on liikkunut, mestaruusvöitä heitellään ympäriinsä kuin marjoja ja Punkin mestaruuskausi tapetaan jälleen ennen kuin se on edes alkanut, kolmannen kerran. Huonoin Hell in a Cell WWE:n historiassa.

John Morrison vs. Dolph Ziggler
Opener tappoi fiilikset aika uskomattoman hyvin, mutta yritin jotenkin asetella itseäni tunnelmaan tätä varten. Kaksikkohan veti oikein toimivan ottelun Smackdownissa vain jokunen viikko takaperin. Vaikka loppuosa ihan toimiva olikin ja jännitystä luotiin onnistui tämäkin kokonaisuutena pettämään odotukset. Sama vika kuin Zigglerin ensimmäisessä PPV:n Rey-koitoksessa, aivan liian hidas tempo ja turhia holdeja kuin Ortonin otteluissa. Miksi ihmeessä, kun paljon parempaankin todistettavasti pystytään? Ei tämä toki huono ollut, mutta seuraavalla kerralla olisi paras päästä sinne Smackdown-ottelun tasolle.

Mickie James vs. Alicia Fox
En jaksanut kunnolla katsoa, mutta kiva että pidettiin lyhyenä ja Fox näytti lentelevän ympäriinsä veikeästi kuin räsynukke. Mahdollista toki, ettei se vain osannut ottaa liikkeitä vastaan edes vähää alusta, mutta näytti ainakin komealta.

Chris Jericho & Big Show vs. Rey Mysterio & Batista
Illan yllättäjä ja mitä luultavammin jopa illan paras ottelu. Aivan Breaking Pointin Legacy vs. DX:n tasolla, molempien ollessa mitä varmimmin vuoden kaksi parasta Tag-ottelua WWE:ltä. Perinteisen nysväystä ja hot tag -kaavan sijaan saatiin todistaa huomattavasti vapaamuotoisempaa ja vauhdikasta ottelua, mikä tuli yllätyksenä ottelun sisältäessä kuitenkin Batistan ja Big Shown. Riittävästi aikaa, runsaasti uskottavia nearfalleja, oikeat voittajat ja vöiden lisäksi jokainen osallistuja saatiin näyttämään hyvältä ja arvokkaalta. Näin sen pitääkin toimia.

John Cena vs. Randy Orton
Ehdin jo myhäilemään tyytyväisenä, kuinka tämä feudi saadaan viimeinkin loppuun, taas koijattiin oikein kunnolla. Ihan hyvän ottelunhan ne saivat aikaan, ainakin tämän uudelleenlämmittelyn paras. Edelliseen ei oikein muisti riitä, mutta oli sielläkin vissiin joku hyväkin ottelu. Tämä ei kuitenkaan ollut missään määrin niin hyvä, että minua kiinnostaisi katsoa ties kuinka monetta kertaa vielä pidempiä otteluita tältä parilta. Varsinkin lopussa meni tylsäksi makoiluksi ja lopetus oli vähän ankea. Chinlock, botchattu puntti ja mestaruuden vaihdos - jälleen. Jo siinä vaiheessa menee heikosti, kun nyky-Cenan haluaisi säilyttävän mestaruutensa, mutta eikös se vielä mene häviämään. Aivan käsittämätöntä tämä vöiden kohtelu. Midcard-vyöt ovat samoilla kavereilla vuosia, kun mitään muutakaan ei keksitä ja päämestaruuksia heitellään edestakaisin joka pirun kuukausi, kun mitään muutakaan ei keksitä. Erityisnaurut sille, että häkin päällä kikkailu käytettiin Rawissa ja PPV:ssä tällaisesta ei nähdä sitten mitään merkkejä.

R-Truth vs. Drew McIntyre
Huonoin mahdollinen paikkahan tämä oli, mutta eipä ollut ottelussakaan liikaa kehumista. Lyhyt ottelu, joka silti tuntui liian pitkältä sen johdosta, että oikein mitään ei tapahtunut. Sitten kun tapahtui mentiin hitaasti ja löysästi. Mikä tuo lopetuskin oli olevinaan, DDT tekijän vatsan päälle? Murhaavaa. McIntyre kun vaikutti vielä Smackdownissa oikein lupaavalta kaverilta. Siisti look kauluspaitoineen ja pidin promoistakin. Tämä look oltiinkin sitten saatu otteluun muutettua mahdollisimman blandiksi mustavalkouikkaroinniksi. Ei tämä nyt hirveästi saanut luotua odotuksia jatkoa kohtaan.

Kofi Kingston vs. The Miz vs. Jack Swagger
Hyvä ottelu, vaikka olisi kyllä saanut jatkua pidempäänkin, mielestäni jopa parempi kuin parin viime kuukauden US-kamppailut ja parempi kuin aikaisempi Intercontinental-ottelu. Ihan hyvä, että Kingston voitti tämän, mutta tuo kausi saisi kyllä oikeasti alkaa loppumaan pikkuhiljaa. Koko midcardin turhin kaveri, joka voisi toimia juurikin vetämässä sivussa spottia tällaisissa monen miehen otteluissa. Tämäkin feudi on pyörinyt lähinnä Mizin ja Swaggerin ympärillä. Sinne suuntaan siis vyötäkin, kiitos.

DX vs. Legacy
PPV:n teema tuntui olevan ihan kivoja otteluita ihmeellisillä bookkauksilla aivan väärissä kohdissa korttia. Ei yhtä hyvä kuin Breaking Pointin matsi, mutta ei ollenkaan huono. Alun brawlaus ympäriinsä ja Triple H:n sulkeminen ulkopuolelle oli sekä mukavaa katsottavaa, että oikein toimiva idea juonelliselta kannalta. En minä suuremmin vastustanut Shawnin selättämättömyyttäkään vaikkei se tietenkään matsin laatua erityisesti parantanut, ihan järkeväähän tuo oli, että kaksi nuorta kaveria varmassa tilanteessa eivät vain nappaa nopeaa voittoa vaan hankkivat itselleen kusipäinä vähän lisää nimeä murskaamalla legendan täysin. Lopullinen floppi saatiinkin sitten Triple H:n myötä. Sitä olettaa, että kaikki käy lopulta järkeen pelastajan saapuessa häkin läpi rekalla, puskutraktrorilla tai jollain vastaavalla oikeuttaen Main Event -paikan ja luoden muistettavan hetken. Ja tuloksena saamme lekan. Lekan. Aivan uskomaton antikliimaksi lopettaen tapahtuman samanlaiseen pettymykseen kuin millä se alkoikin.

Eihän tämä nyt mitään vuoden huonoimpia PPV:eitä ollut lähelläkään, suurimman osan otteluista ollessa tasoiltaan oikeastaan aika hyviä. Tiputusta arvosanaan tuleekin sitten typerän bookkauksen myötä, pitää myöhemmin katsoa kuinka paljon. Ei saanut minua kuitenkaan lopettamaan WWE:n katsomista ainakaan vielä.

Edit: Kappas, joo. Sitä se nimien vaihtelu teettää.

MutiMilta mennyt Night of Champions ja Breaking Point sekaisin?

Katsoin PPVn eilen illalla ja todella hyvä maku jäi suuhun. ainut mikä ärsytti oli otteluiden järjestys. Cena-Orton olisi ollut mainio tapa lopettaa tapahtuma. mutta mielestäni kaikki matsit olivat viihdyttäviä. tämä PPV on paljon parempi kuin esim. tämän vuoden extreme Rules. Mutta Summerslam on mielestäni tämän vuoden paras ppv tähän mennessä.