Riveni
2009-12-09 07:46
R
Noniin, nyt tulee hieman pientä avautumista tästä aiheesta, jonka jälkeen en luultavasti tule kirjoittamaan enää mitään koska kaikki sanottavani on sanottu.
Kun puhutaan huumeongelmasta, niin se on ihan täyttä totta. Suomessa on valtavia huumeongelmia. Ja ne on helppo jakaa kahteen sorttiin.
Fyysinen Huumeongelma
Ensimmäinen sortti on fyysinen huumeongelma. Siihen lukeutuvat niin heroiini, amfetamiini, morfiini, kokaiini, tupakka kuin kofeiinikin. Esimerkiksi tupakan kanssa meillä on käsissämme todellinen, suurta kansanosaa koskettava ongelma, ja kofeiinin kanssa mahdollisesti vielä suurempi. Muut fyysiset aineet ovat pienempi paha lähinnä vain siksi, että ovat laittomia. Lähtökohtaisesti nämä ongelmatekijät voidaan vetää helposti länsimaiseen lääketieteeseen. Niin sanottu ”douppaaminen” on pitkälti koko lääketieteemme perusta. Meillä on vaiva, ja meillä on aine, jolla se vaiva saadaan pois. Jos särkee, ota ibuprofeiinia. Jos särkee enemmän, ota morfiinia (tai tässä tapauksessa kodeiinia, joka on hyvin pitkälti samaa tavaraa). Jos väsyttää, ota kofeiinia. Jos väsyttää enemmän, ota amfetamiinia, tai jotakin sen johdannaisia, kuten vaikkapa ekstaasia. Jos tarvitset ns. ”henkistä piristettä”, vedä tupakka, ja jos tarvitset enemmän, vedä kokaiinia.
Tottakai monet näistä aineista ovat laittomia, mutta lähtökohtana kuitenkin länsimäinen sairaanhoito perustuu lähes yksinomaan lääkkeisiin (Poislukien toki leikkaukset jne.). Jopa henkisiä ongelmia hoidetaan nykyään lääkkeillä, joskus jopa itsesääntelyllä. Vaihtoehtolääketiedettä pidetään humpuukina, vaikka sieltä on alettu ottaa vaikutteita viimeisen 30-vuoden aikana.
Tällainen kulttuurinen ajattelumalli on yksi ensimmäisen luokan huumeongelmien perustoista. Toinen on toki summamutikkainen laillisuus ja laittomuus. On täysin laillista myydä addiktoivaa tupakkaa, mutta esimerkiksi vähemmän addiktoivan ekstaasin myyminen on kiellettyä vuosien vankilatuomion uhalla. Toki ekstaasiin voi kuolla välillisesti, mutta tupakkaan taas ihan itseensä. Kofeiinin ja tupakan erityisasema onkin kyseenalaista juuri siltä kantilta, että ne ovat hyvin vahvasti addiktoivia aineita. Et saa päivän kofeiiniannostasi? Päätä alkaa särkeä. Entä päivän nikotiiniannostus? Sama vaiva, ja saattavat jopa raajat hieman väpättää. Totuus on kuitenkin se, että niiden kieltäminen on nykyään mahdotonta. Sairaalloiseksi muuttunut länsimainen vuorokausirytmi tarvitsee toimiakseen piristäviä aineita, ja siksi aamukahvit, päiväkahvit ja iltapäiväkahvit ovat liki pakollisia. Toki kahvin voi korvata vaikka teellä, energiajuomalla tai puhtaasti kofeiinitableteilla. Kasvanut yleinen stressi tarvitsee myös omat lääkkeensä, ja siksi on olemassa nikotiini, rauhoittava ja keskittymiskykyä parantava aine. Sen ongelma on vain siinä, että pitkässä ja kovassa käytössä rauhoittava vaikutus minimalisoituu ja siitä tulee ennemminkin pakollinen osa päivärytmiä, ilman niitä hyötyjä joita se aluksi tarjosi. Suomessakin on puhuttu jonkin verran huumevauvoista, mutta esimerkiksi tupakkavauvat unohdetaan tyystin. On täysin hyväksyttävää polttaa tupakkaa pilttinsä välittömässä läheisyydessä. Edes alkoholi, vaikka se ei mitenkään voi vaikuttaa muihin ihmisiin kuin käyttäjään itseensä, ei ole valtakunnan silmissä yhtä hyväksyttävä aine lasten lähellä kuin tupakka. Kaikista järjettömintä on sen turvallisimman tupakkatuotteen, nuuskan, myynnin laittomuus Suomessa. Siitä ei ole haittaa kenellekään muulle kuin käyttäjälle itselleen.
Kaikista vakavin fyysinen riippuvuus on kuitenkin särkylääkeriippuvaisilla. Jopa ibuprofeiini saattaa pitkässä käytössä aiheuttaa sen, että elimistö luo keinotekoisen päänsäryn vain saadakseen särkylääkettä. Se voi taas johtaa esimerkiksi mahahaavaan, sillä pitkässä käytössä ibuprofeiini vahingoittaa vatsan ja ruuansulatuselimistön limakalvoja. Ja jos ”ibis” ei auta särkyyn, määrätään sitä itseään, eli morfiinijohdannaisia särkylääkkeitä, kodeiinia, josta itseasiassa osa muuttuu maksassa hajotessaan morfiiniksi itsekseen. Kodeiini aiheuttaa eniten huumausainekuolemia Suomessa vaikka se ei ole eniten väärinkäytetty laiton tai laillinen lääkeaine/päihde/huume. Pelkästään yhden kuurin läpikäyneet saattavat kokea järkyttäviä vieroitusoireita, esimerkiksi oksentelua ja lihassärkyä.
Fyysisesti vaikuttavien aineiden kytköksestä lääketieteeseen kertoo toki myös se, että ne ovat kaikki olleet lääkeaineita tullessaan markkinoille. Kokaiinilla terästetty Coca-Colakin oli moinen ennen muuntumistaan kulutustuotteeksi. Heroiinia myytiin yskänlääkkeenä, ja vielä 60-luvulla lääkäri saattoi määrätä amfetamiinijohdannaisia ”piristeitä” potilailleen. Amfetamiinia oltiin käytetty piristeenä myös sodassa, esimerkiksi kannaksen torjuntataistelut jatkosodan lopulla onnistuivat kiitos saksalaisten ”ihmepillereiden”. Se tuskin on mikään salaisuus, että Suomalainen Huumeongelma alkoikin juuri sodan veteraaneista, jotka olivat saaneet särkylääkkeeksi morfiinia ja piristeeksi amfetamiinia. Sodan jälkeen molempia oli tarjolla, sillä ne eivät olleet laittomia vielä kahteen vuosikymmeneen. Fyysisen riippuvuuden helppo tie oli kuin avoin ovi.
Lähtökohtaisesti länsimäinen lääketiede loi Fyysisen Huumeongelman. Se loi ne aineet jotka sitä aiheuttavat, se toi ne markkinoille, hyötyi niistä oman aikansa ja siirtyi uusiin aineisiin kieltäen vanhat. Se hyötyy niistä yhä luomalla uusia versioita (kodeiini, subutex) vanhoista tutuista aineistaan. He käyttävät fyysistä riippuvuutta aivan samalla tavalla hyväkseen kuin tupakkayhtiöt tai kahvinvalmistajat, toki sillä erotuksella, että heidän aineissaan yliannostus on mahdollinen – ja tappava. Silti ajattelevana yksilönä kysyn, miten ihmeessä fyysisesti addiktoivan tuotteen myyminen on sallittua ylipäänsä? Tottakai pitää laittaa vaakakuppiin hyödyt ja haitat, ja siltä kantilta esimerkiksi reseptilääkkeiden olemassaolo on hyvä asia, mutta mitkä ovat hyödyt ja haitat tupakassa ja kofeiinissa? Sairaalloisessa kivussa ja säryssä ei voi elää, mutta väsymiseen ja stressinsietoon on omat keinonsa: Nukkuminen ja työn vähentäminen. Ongelma ei ole väsymys vaan unen puute, aivan kuten ongelma ei ole keskityskyvyn puute tai stressi, vaan ajatusten liika määrä, paineet jne. Niihin ”ongelmiin” on olemassa ratkaisuja ilman mitään aineita. Mutta se on yksi länsimaisen yhteiskunnan ongelmista: Korjataan seuraus (väsymys, levottomuus) ja kuvitellaan, että ollaan ratkaistu ongelma (vähäinen uni, liiat paineet).
No, en tietenkään kannata kofeiinin tai tupakan kieltämistä, aivan kuten en vastavuoroisesti kannata muiden fyysisesti vaikuttavien aineiden laillistamista. Ne ovat mahdottomia ja typeriä vaihtoehtoja, kunhan vain pyörittelen esiin ajatuksia ja näkemystä koko päihde- ja huumekulttuurista.
Henkinen Huumeongelma
Tässä toisessa osassa paneudutaan siihen ”huumeongelman” toiseen puoleen, eli henkiseen riippuvuuteen. Monet tässä osassa käsitellyt aineet aiheuttavat myös fyysisiä reaktioita, mutta niiden päätarkoitus on kuitenkin vaikuttaa psyykkeeseen, henkiseen olemukseen ja ajatteluun. Jos nyt nopeasti pitäisi listata tähän kuuluvia aineita, niin niitä ovat ainakin alkoholi, kannabis, erilaiset ”taikasienet”, meskaliini, LSD jne.
Nämä ovat ne päihteet, jotka todella päihdyttävät sanan oikeassa merkityksessä. Jollakin tapaa ajattelu pään sisällä muuttuu erilaiseksi kuin selvinpäin. Alkoholi poistaa estoja ja sosiaalistaa ihmisiä, kannabis hilpeyttää ja taikasienet saavat mahdollisesti näkemään hallusinaatioita. (niin, hallut ovat todella psyykkisiä oireita eivätkä fyysisiä. Elimistösi näkee ja kuulee kaiken aivan samalla tavalla, mutta ajattelusi muuttaa asiat erilaisiksi). Näiden aineiden viehätys onkin juuri ihmisen halussa muuttaa henkistä itseään hetkellisesti ja nauttia asioista joista ei voisi selvinpäin samalla tavalla nauttia. Alkoholilla voi saada lisää itsevarmuutta tehdä jotain, jota ei selvinpäin uskaltaisi tehdä. Pilvessä saattaa puhua syvällisiä asioista joista ei muuten puhuisi, tai sitten saattaa vain nauraa asioille jotka eivät muuten edes hymyilyttäisi. Psykedeeleissä koko ajattelumaailma johon olet tottunut saattaa murentua ja vapauttaa sinut oman itsesi kahleista ja saatat keksiä tai oivaltaa jotakin, mitä et ikinä olisi selvinpäin tajunnut (esimerkiksi DNA:n kierrerakenne on keksitty LSD-tripin aikana.) Avain on kuitenkin juuri jonkinlainen oman ajattelun todellisuuden muuttaminen päihtymystilan kautta.
Henkisen ongelman ensimmäinen osatekijä on toki psyykkishenkiset oireet. Niin alkoholi kuin psydekeelitkin (sienet, LSD, meskaliini jne.) voivat laukaista ihmisessä psykoosin, henkisen reaktion, jossa todellisuudentaju hämärtyy. Usein psykoosit ovat ohimeneviä, mutta joskus pysyviä. Esimerkiksi vanhan kansan juoppohulluus on todellisuudessa alkoholipsykoosi. Molemmat voivat myös laukaista skitsofrenian. Kannabis taas, sen aiheuttamista mahdollisista oireista on hyvin ristiriitaista tutkimusta, joten ei ole varmuutta, aiheuttaako se lainkaan psyykkisiä ongelmia. Ja vaikka jos se aiheuttaakin, niin ne ovat minimaalisia alkoholin ja psykedeelien rinnalla jopa kaikista kannabisvastaisimpien tieteellisen tutkimusten valossa. Esimerkiksi alkoholisteilla psykoosiriski on 3%, kun kannabiksen polttelijoilla se on 0.1 - 1 promillea, eli 0.01 – 0.1% Psyykkiset oireet ovat toki osa Henkistä Huumeongelmaa, mutta eivät se suurin ja tärkein ongelma.
Henkisesti vaikuttavien aineiden suurin ongelma on juuri henkinen riippuvuus. Jos aineen antama olotila on ihanampi kuin todellisuus, eli selvä olotila, aletaan olla jo riskirajoilla. Juuri siitä kumpuaa esimerkiksi alkoholismi. Todellisia ongelmia on helppo paeta päihtymykseen. Siksi määristä puhuminen alkoholismin mittarina on väärin. Monet, etenkin nuoret, voivat kiskoa viinaa aivan helposti alkoholismin mitat ylittäviä määriä, mutta he eivät silti ole alkoholisteja. He voivat lopettaa viinanjuonnin ja usein rajoittavatkin päästessään työ- ja perhe-elämään. Kyse ei siis ole määristä, vaan henkisestä latauksesta. Näillä nuorilla on todellisuudessa asiat hyvin. Heillä on opiskelupaikka, työpaikka ja etenemismahdollisuuksia. Kaikki maailman ovet ovat auki. Humalassa on ihan kivaa, mutta ei silti parempaa kuin todellisuudessa, eli selvinpäin. Siksi he eivät alkoholisoidu. Ainakaan vielä siinä vaiheessa elämäänsä.
Kannabiksen kanssa on hieman sama asia. Maailma näyttää pilvessä positiivisemmalta paikalta, ehkä jopa huolettomalta. Aggressiot ja paineet laskevat (toisin kuin humalassa). Se yleensä synnyttääkin niin kutsutun pajarikeskustelun, jossa ihmiset puhuvat keskenään syvällisiä. Sekin on siis pakoa todellisuudesta alkoholin tavoin, eli pakoa selvästä olotilasta. Kannabis ei poista estoja, itse asiassa joissakin asioissa se saattaa jopa lisätä niitä, mutta silti samalla avaa ihmistä ja vapauttaa tämän mm. stressistä ja ulkoisen maailman paineista. Siinäkin piilee sama vaara, eli se, että tämä olotila on parempi kuin se selvä olotila, se todellisuus. Kannabisriippuvuus onkin juuri henkistä, joillekin selvä olotila ei pysty tarjoamaan yhtä paljon hyvää kuin pilvessä oleminen.
Psykedeeleissä henkinen riippuvuus nousee aivan uuteen potenssiin. Esimerkiksi LSD:ssä ihminen saattaa vapautua kokonaan kaikista paineista. Tulee ns. egokuolema, pystyy tarkastelemaan asioita oman egonsa ulkopuolelta, ilman oman psyykeensä asettamia, opittuja rajoja ja käyttäytymismalleja. Pystyy arvioimaan itseään ja muita ihmisiä ja asioita itsensä ulkopuolelta. Joitakin ihmisiä se pelottaa, joitakin se kiehtoo. Mikä voisi olla suurempi henkinen lepo kuin loma itsestäsi? Se myös antaa mahdollisuuden miettiä ja pohtia asioita oman kulttuurisen käyttäytymismallinsa ulkopuolelta, mikä mahdollistaa juuri aivan älyttömien asioiden hahmottamisen ja tajuamisen (kuten aiemmin mainitsemani DNA:n rakenne.) Juuri psykedeelien kanssa Henkinen Riippuvuus on se vakavin ongelma. Todellisuus ei voi tarjota mitään vastaavaa, joten kaipuu takaisin trippiin on suurempi kuin muissa psykoaktiivisissa päihteissä ja huumeissa. Toki suurin osa silti tripistä palattuaan ovat taas täysin normaaleja, ehkä hieman asiat eri vinkkelistä nyt hahmottaneita ja tajunneita. Jos heillä on asiat oikeassa maailmassa, eli selvinpäin hyvin, ei riippuvuusongelmaa synny. Psykedeelejä kun voi käyttää kahdella tavalla. Itsetutkiskeluun, eli asioiden ja itsensä pohtimiseen juuri uudesta vinkkelistä, tai vaihtoehtoisesti pakenemaan todellisuudesta.
Henkinen Riippuvuus on todellisuutta, sitä ei voi yksikään kannabiksen (tai muiden aineiden) laillistaja kiistää. Se on myös monesti paljon vahvempi kuin fyysinen, koska se ei ole niin konkreettinen. Et koe mitään vieroitusoireita, eli riippuvuutta on vaikeampi myöntää. Mutta tästä päästäänkin takaisin siihen ensimmäisen osan lopussa mainitsemaani länsimaisen yhteiskunnan ongelmanratkaisuun: Poistetaan seuraus (huumeet), ja kuvitellaan, että ollaan ratkaistu syy (ongelmat yksilön omassa elämässä). Psyykkeeseen vaikuttavat huumeet ja päihteet eivät tuhoa kenenkään sellaisen elämää, joka on tyytyväinen elämäänsä. Ei alkoholi, eikä kannabis. Ei edes se paha pirulainen LSD jolla lapsia peloteltiin kun olin pieni. Sellaiselle ihmiselle ne ovat vain hauskanpitoa, eivät pakenemista todellisuuden ongelmilta. Ja sellaiset ihmiset joilla on ongelmia elämässään, heidän ei pitäisi mitään päihteitä käyttää ylipäänsä. Suomalaiset ovat kuitenkin varsin tyytymättömiä elämäänsä. Kylmän, kovan maan jälkeläiset ovat saaneet kärsiä paljon. Suomessa on järjettömät määrät masennusta ja itsemurhia. Ja siksi täällä on alkoholismia paljon enemmän kuin Ranskassa ja Saksassa, joissa alkoholia kuitenkin juodaan miltei samoja määriä. Siksi täällä on mahdollisesti myös enemmän henkistä riippuvuutta myös muista huumeista.
Silti yhteiskunnan tärkein tehtävä olisi poistaa syy, ei seurausta kuten se nykyään tekee. Mistä tämä tarve paeta todellisuutta kumpuaa? Sinne pitää sijoittaa kaikki ne määrärahat, siellä on se oikea taistelu alkoholismia ja psyykkistä riippuvuutta vastaan, ei asioiden kieltämisessä ja pakottamisessa maan alle. Se, että jotkut ihmiset käyttävät jotakin asiaa väärään tarkoitukseen (tässä tapauksessa todellisuudesta pakenemiseen) ei tarkoita sitä, että se pitäisi kieltää kaikilta. Tai jos tarkoittaa, niin meillä on paljon kiellettävää aina autoista ja lannoitteista veitsiin ja aseisiin. Se on sitä holhousta, jota itse kammoksun kaikista eniten.
Loppusanoina tulkoot selväksi vielä se, että omat kokemukset eri huumausaineista ovat hyvin rajalliset, ja tiedot muiden aineiden vaikutuksista ovat joko suoraan tuntemiltani ihmisiltä jotka ovat niitä kokeilleet tai sitten yliopiston oppiainemateriaaleista. Itse en missään nimessä kannata heroiinin, amfetamiinin tai edes ekstaasin laillistamista, tai erilaisten taikasienten, LSD:n ja muiden psykedeelisten aineiden laillistamista. Ensimmäisten fyysiset haittavaikutukset ovat liian suuret, ja jälkimmäisten psyykkiset: pahaan trippiin voi mennä mielenterveys – lopullisesti. Silti käyttäjän rankaiseminen on väärä tie koska hän vahingoittaa ”rikoksellaan” vain itseään, ja tästä rankaisemisesta seuraa parhaimmillaankin vain lisää ongelmia. Ei voi olla rikosta jolla ei ole uhria, se on minun mottoni. Myyminen ja välittäminen taas saa näiden aineiden osalta pysyä täysin laittomana.
Kannatan siis vain ja ainoastaan kannabiksen laillistamista niillä perusteilla, jotka olen jo aikaisemmin esittänyt ja nuuskan myynnin laillistamista. Tämän tarkoitus oli pohtia lähinnä vain näitä ”riippuvuuksia”, joista täälläkin on puhuttu. Kiitos.