Foorumiarkisto

Jääkiekon Olympiaturnaus, Vancouver, 2010.



Kaikkien aikojen turnaus. Tätä termiä on käytetty jääkiekkoturnauksista lukuisat kerrat, mutta todelliset kaikkien aikojen turnaukset ovat olympiaturnauksia. Ja tällä kertaa tämä ”Kaikkien aikojen turnaus” pitää ehkä eniten paikkaansa, sillä mukana on ennennäkemättömän paljon nuoria, mutta jo paikkansa jääkiekkomaailman huipulla vakiinnuttaneita pelaajia. Kanada, Venäjä ja etenenkin USA ovat jättäneet suurimmalta osalta vanhat ja auttamatta myös vauhdista tippuneet pelaajat pois, ja mukana on paljon nuoria, mutta silti myös paljon pelejä pelanneita pelaajia.

Pohjustus: Kisojen ylivoimaisesti suurimmat ennakkosuosikit ovat isäntämaa Kanada, sekä kaksi kertaa peräkkäin maailmanmestaruuden napannut Venäjä. Ennakkokäsikirjoituksen mukaan näiden maiden pitäisi kohdata myös näiden kisojen finaalissa, jossa Kanadan pitäisi sitten ottaa maukas revanssi Venäjästä. Näiden kahden maan perässä tulevat suhteellisen tasaisella materiaalilla Suomi, Ruotsi, USA ja Tshekki. Näiden kuuden suurmaan jälkeen tuleekin sitten seitsemäs suurmaa, joka on kylläkin viime vuosina kokenut todella pahan notkahduksen, eli Slovakia. Sveitsillä on herkullinen kiusaajan rooli, ja varsinkin lyhyessä paras yhdestä systeemissä altavastaajalla on aina mielenkiintoiset yllätyssaumat.
Näin pelataan: Mukana on 12 maata, jotka on jaettu kolmeen neljän joukkueen lohkoon. Lohkovoittajat, ja paras lohkokakkonen saavat suoran paikan puolivälieriin, muut joukkueet ottavat mittaa toisistaan neljännesvälierissä. Pudotuspelit pelataan kerrasta poikki –systeemillä, ja tappion tullessa siis koittaa kotimatka, paitsi välierissä jolloin häviäjät päätyvät pronssiotteluun. Periaatteessa on siis mahdollista voittaa olympiakultaa, vaikka häviäisikin kaikki alkusarjansa ottelut.
Lohkojaot:

Lohko A: Kanada, USA, Sveitsi, Norja
Lohko B: Venäjä, Tshekki, Slovakia, Latvia
Lohko C: Ruotsi, Suomi, Valko-Venäjä, Saksa

Kokoonpanot sekä arviot:

Lohko A

Kanada

Maalivahdit:

Roberto Luongo, Vancouver Canucks
Martin Brodeur, New Jersey Devils
Marc-Andre Fleury, Pittsburgh Penguins

Puolustajat:

Dan Boyle, San Jose Sharks
Drew Doughty, LA Kings
Duncan Keith, Chicago Blackhawks
Scott Niedermayer, Anaheim Ducks
Chris Pronger, Philadelphia Flyers
Brent Seabrook, Chicago Blackhawks
Shea Weber, Nashville Predators

Hyökkääjät:

Patrice Bergeron, Boston Bruins
Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins
Ryan Getzlaf, Anaheim Ducks
Dany Heatley, San Jose Sharks
Jarome Iginla, Calgary Flames
Patrick Marleau, San Jose Sharks
Brenden Morrow, Dallas Stars
Rick Nash, Columbus Blue Jackets
Mike Richards, Philadelphia Flyers
Corey Perry, Anaheim Ducks
Eric Staal, Carolina Hurricanes
Joe Thornton, San Jose Sharks
Jonathan Toews, Chicago Blackhawks


Arvio:

Tässä valtakunnassa mikään muu ei riitä Kanadalla kuin se, että se päättää turnauksensa siihen, että harvahampaiset miehet laulavat Oh Canadaa siniviivalla. Se on tavoite, ja se on myös tuolla pelaajamateriaalilla täysin realistinen tavoite. Joukkuetta ei olla kasattu parhaiden yksilöiden varaan, vaan on pyritty etsimään valmiiksi toimivia, mutta silti myös todellisia tähtipelaajapareja. Tästä hyvänä esimerkkinä San Josen koko ykköseketju Heatley-Thornton-Marleau.

Maalivahdit:

Maalivahdit, jotka eivät liiemmin esittelyä kaipaa. Brodeur edustaa kokemusta ja tasaisuutta, sekä uskomatonta voittamisen kulttuuria, Fleury taas on nuori, mutta silti voittanut jo Stanley Cupin ja pelannut paljon otteluita. Luongo taas on ollut monta vuotta NHL:n kirkkainta eliittiä, ja on voittanut urallaan kahdesti maailmanmestaruuden, sekä oli myös mukana voittamassa World Cupia vuonna 2004.

Lähtökohtaisesti Brodeur on selvä ykkösmaalivahti, mutta mikäli imaisee helppoja osumia taakseen niin on hyvinkin mahdollista että Babcock vaihtaa maalivahtia. Kotiyleisö varmasti odottaa Luongoa maaliin, muttei voittaminen olisi vaikeaa Marc-Andre Fleurynkaan pelatess.

Puolustus:

Tämä osa-alue herätti varmasti eniten keskustelua. Toiset asiantuntijat olivat ottamassa Calgaryn kovaa nippua Robyn Regehr, Jay Bouwmeester ja Dion Phaneauf (nyk. Toronto). Lisäksi Mike Green oli monen asiantuntijan veikkauksissa mukana. Noh, kukaan tästä nelikosta ei ole mukana, mutta pakisto on silti kivikova. Se on turnauksen pisin ja painavin, mutta pois on jätetty isot ja kankeat luunmurskaajat ja tilalla on moderneja, isoja mutta silti hyvin liikkuvia puolustajia. Lisäksi mukana on paljon ennestään toisille tuttuja pelaajia, muunmuassa Chicagon pakkipari Keith-Seabrook. Mukana ovat myös vanhat herrat Chris Pronger ja Scott Niedermayer, jotka eivät ehkä ole aivan huippuvuosiensa tasolla, mutta täyttävät paikkansa aivan varmasti, ja tuovat arvokasta kokemusta takalinjoille.

Hyökkäys:

Tämäkin osa-alue piti sisällään monia spekulaatioita. Varmoina pelaajina pidettiin ainakin Sidney Crosbya, Jarome Iginlaa ja aiemmin mainittua San Josen tehokolmikkoa. Mukanahan he kaikki ovatkin, ja aivan ansaitusti. Kanadalla on monesti ollut näissä lyhyissä turnauksissa sellainen ongelma, ettei tähtipelaajia vilisevä joukkue hitsaannu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Se onkin nyt otettu huomioon, ja joukkueeseen on otettu valmiiksi toisilleen tuttuja pelaajia.
Hyökkäyskalusto on myös äärimmäisen monipuolinen. Mukana on tehokkaita pelintekijöitä, kliinisiä viimeistelijöitä ja perikanadalaiseen tyyliin rouhijoita ja roolipelaajia.

Vahvuudet:

Ylivertainen materiaali, vain Venäjä pystyy vastaamaan samanlaisella materiaalin leveydellä. Roolitus onnistunee todennäköisesti erittäin hyvin. Lisäksi joukkue on isokokoinen, mutta silti todella hyvin liikkuva ja luisteleva. Mikäli näyttäisi siltä, ettei kanukkien aseet pelkästään pelaamalla riitä, niin silloin varmasti otetaan vastustajalta luulot pois äärimmäisen kovalla fyysisellä pelillä.

Heikkoudet:

Valtavat kotiyleisön paineet. Venäjälle ollaan hävitty kaksi kertaa putkeen MM-finaalissa, kolmatta kertaa ei saa enää tapahtua. Pelillisesti joukkueella ei pitäisi olla suuria heikkouksia, ainut uhkakuva on se ettei se hitsaannu yhtenäiseksi joukkeeksi. Toisaalta, kyse on Kanadan kotiturnauksessa, joten kaikki pelaajat haluavat varmasti antaa parhaimpansa kotiyleisön edessä.

Lopputuomio: Uskallan sanoa, että Kanada on varmasti neljän parhaan joukossa, luultavasti jopa finaalissa. Toki yllätyksiä on jääkiekon historiassa nähty aina.

Seuraa heitä:

1. Sidney Crosby
Nuori pelaaja, joka edustaa Kanadaa toisen kerran aikuisten tasolla. Nähnyt voittamisen molemmat puolet, sillä on sekä voittanut, että ollut häviämässä Stanley Cupin finaalia.

2. Jarome Iginla
Tekee luultavasti viimeisen palveluksensa vaahteranlehtipaidalle. Yksi joukkueen suurimpia taistelijoita, joka pelaa aina joukkueelle ja laittaa itsensä peliin suurella sydämellä.

3. Drew Doughty
Mielenkiintoinen nuori puolustaja, joka todennäköisesti aloittaa 7. pakkina. Mahdollisuuksia ja kykyjä ottaa isompaakin roolia, mutta todennäköisesti kyseessä on opintomatka tulevaisuuden tähdelle.

USA

Maalivahdit:
Ryan Miller, Buffalo
Tim Thomas, Boston
Jonathan Quick, Los Angeles

Puolustajat:
Brian Rafalski, Detroit
Ryan Suter, Nashville
Ryan Whitney, Anaheim Ducks
Jack Johnson, Los Angeles
Erik Johnson, St. Louis
Brooks Orpik, Pittsburgh
Tim Gleason, Carolina Hurricanes

Hyökkääjät:
Joe Pavelski, San Jose
Zach Parise, New Jersey
Phil Kessel, Toronto
Jamie Langenbrunner, New Jersey
Paul Stastny, Colorado
Patrick Kane, Chicago
Dustin Brown, Los Angeles
Bobby Ryan, Anaheim
Ryan Malone, Tampa Bay
Ryan Kesler, Vancouver
Ryan Callahan, NY Rangers
Chris Drury, NY Rangers
David Backes, St. Louis

Arvio:

Yhdysvallat on viimeinkin päättänyt jättää joukkueestaan pois vanhat ja kokeneet, mutta myös auttamatta vauhdista tippuneet konkaripelaajat. Esimerkkeinä muunmuassa Mike Modano, Keith Tkachuk ja Bill Guerin. Mukana toki on pari kokeneempaa pelaajaa kuten Brian Rafalski ja Chris Drury, jotka tuovat arvokasta kokemusta nuorelle joukkueelle. Jenkkien joukkue on nimittäin keski-iältään turnauksen nuorin.

Maalivahdit:

Ryan Miller lienee selkeä ykkösvahti, sillä hän on ollut yksi parhaita, ellei jopa paras maalivahti tällä kaudella NHL:ssä. Eli maalivahtirintamalla Yhdysvallat eivät ennakkoon häviä millekään huippumaalle, vaan päivän kunto on se ratkaiseva tekiä. Tim Thomas ei puolestaan ole ollut tällä kaudella samanlaisessa vireessä kuin viime kaudella, Thomas nimittäin voitti kauden päätteeksi NHL:n parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn. Kolmas maalivahti Jonathan Quick oli monelle varmasti pienoinen yllätysvalinta, mutta varmasti on tarkoituksena antaa nuorelle Quickille tärkeää kokemusta tulevaisuutta ajatellen.

Puolustus:

Hyvin samanlainen tilanne kuin Kanadalla, tarpeeksi isokokoinen, mutta silti hyvin liikkuva. Kiekollisesti päteviä kavereita riittää, tosin Paul Martinin loukkaantuminen sotkee kuvioita jonkin verran. Myös Mike Komisarek loukkaantui, mutta tilalle nostettu Tim Gleason pystynee korvaamaan hänet. Brian Rafalski kantaa suurta vastuuta hyökkäyspäässä ja ylivoimalla, Brooks Orpik puolestaan on oman pään varjelun ja alivoiman erikoismies.

Hyökkäys:

Nuori, energinen, liikkuva, taitava ja riittävän monipuolinen. Variaatioita riittää, mutta on sanomattakin selvää että nuoret herrat nimeltä Zach Parise, Paul Stastny ja Patrick Kane tulevat olemaan joukkueen suurimmat johtotähdet. Suoranaisia snaippereita joukkueessa ei ole, mutta esimerkiksi Bobby Ryanissa on paljon potentiaalia, ja lisäksi Phil Kessel on muutamaan otteeseen väläytellyt arvokisoissa. Lisäksi Zach Parise teki viime kaudella 45 maalia, ja on tälläkin kaudella pyssyttänyt 27 osumaa. Joukkueessa on myös riittävä määrä likaisen työn tekijöitä, mikä takaa varsin hyvät lähtökohdat ketjujen rakentamiseen.

Vahvuudet:

Jo monesti aiemmin mainittu nuoruus ja innokkuus, joka voi parhaimmillaan kantaa joukkueen vaikka mihin. Pelaajakalusto on moderin ja monipuolinen, lisäksi kuumassa vireessä oleva Ryan Miller lasketaan ehdottomasti suureksi vahvuudeksi.

Heikkoudet:

Onko joukkue sittenkin liian nuori? Tulevatko vuoden 2010 kisat pelaajille liian aikaisin? Tiukassa paikassa nuorten pelaajien puntti saattaa tutista. Tosin, tässä on nyt käsissä ainekset 30 vuoden takaisen Miracle on Icen uudistamiseen.

Lopputuomio:

Periaatteessa ainekset mihin vain. Suurin kysymysmerkki on joukkueen kokemattomuus. Välieräpaikka on realismia, ja oikeastaan kaikki mitä sen jälkeen saavutetaan on positiivista. Neljän parhaan joukkoon on kuitenkin ehdolla kuusi tai seitsemän maata, eli paljon riippuu myös siitä, kenet USA saa vastaansa puolivälierissä. Uskaltaisin kuitenkin rohkeasti ennustaa USA:n neljän parhaan joukkoon.

Seuraa heitä:

1. Ryan Miller
Ollut vahvassa vireessä NHL:ssä, on nyt myös paljon vartijana. Hänestä on hyvin pitkälti kiinni, pystyykö Yhdysvallat tekemään kolmannen kerran Miracle on Icen.

2. Zach Parise
Moderni ja monipuolinen sentteri, joka kantaa suurta vastuuta jenkkien hyökkäyspään tehoista. On silti myös hyvä puolustuspäässä, vaikka tämä onkin hyvien tehojen takia jäänyt hieman varjoon. Aineksia olla jopa koko turnauksen paras pelaaja, mikäli kaikki loksahtaa paikoilleen.

3. Patrick Kane
Toinen nuori hyökkääjä, joka on hyvä tekemään peliä, mutta myös pystyy ratkaisemaan itse. Hieman samanlainen tilanne kuin Parisella, eli periaatteessa rajattomat mahdollisuudet näissä kisoissa.

En käsittele tässä jutussa sen laajemmin näitä pienempiä maita, vaikka näissä lyhyissä, paras yhdestä systemillä pelattavissa turnauksissa pikkumailla onkin mahdollisuuksia yllätyksiin.

Sveitsin kokoonpano: http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=506065

Norjan kokoonpano: Norjan kokoonpanoa en löytänyt, mutta tässä on juttua joukkueesta, mikäli kiinnostaa: http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=517127

Lohko B

Venäjä

Maalivahdit:
Jevgeni Nabokov, San Jose Sharks
Ilja Bryzgalov, Phoenix Coyotes
Semjon Varlamov, Washington Capitals

Puolustajat:

Andrei Markov, Montreal Canadiens
Anton Voltshenkov, Ottawa Senators
Sergei Gontshar, Pittsburgh Penguins
Denis Grebeshkov, Edmonton Oilers
Fjodor Tjutin, Columbus Blue Jackets
Dmitri Kalinin, Salavat Julajev Ufa
Konstantin Kornejev, TsSKA Moskova
Ilja Nikulin, Ak Bars Kazan

Hyökkääjät
:
Aleksandr Ovetshkin, Washington Capitals
Jevgeni Malkin ,Pittsburgh Penguins
Pavel Datsjuk, Detroit Red Wings
Ilja Kovalchuk, New Jersey Devils
Maksim Afinogenov, Atlanta Thrashers
Aleksandr Semin, Washington Capitals
Aleksei Morozov, Ak Bars Kazan
Danis Zaripov, Ak Bars Kazan
Sergei Zinovjev, Salavat Julajev Ufa
Viktor Kozlov, Salavat Julajev Ufa
Aleksandr Radulov, Salavat Julajev Ufa
Sergei Fedorov, Metallurg Magnitogorsk

Arvio:

Kahden edellisen vuoden maailmanmestari Venäjä on saanut luonnollisesti kasaan kivikovan ja taitavan nipun. Ennakkokaavailuissa Venäjä kohtaa Kanadan loppuottelussa, josta pitäisi tulla kaikkien aikojen finaali. Päävalmentaja Vyacheslav Bykov on saanut luotua joukkueelleen sellaisen pelityylin, mikä perustuu huikeiden yksilöiden joukkuepeliin. Bykov on saanut venäläiset pelaamaan hyvin joukkueena, eikä entisestä tähtipelaajien sooloiluista ole juurikaan merkkejä näkynyt.

Maalivahdit:

Nabokov ja Bryzgalov ovat voittaneet maailmanmestaruuden, Nabokov vuonna 2008 ja Bryzgalov vuotta myöhemmin. Bryzgalovilta löytyy myös Stanley Cup, eli nyt on mahdollisuus liittyä kolmen kullan kerhoon. Varlamov on nuori maalivahti, joka vasta ehti toipua loukkaantumisesta, ja tämän vuoksi pelivire on hieman kadoksissa. Nabokov kantanee päävastuun, ja vaikka hän ei olekaan maailman kirkkainta veskarieliittiä, niin silti riittävän hyvä maalivahti.

Puolustus:

Sekoitus taitavia ja kiekollisia, sekä isoja ja fyyisiä pelaajia. Markov ja Gontshar kantavat päävastuun ylivoimasta ja hyökkäystehoista, Anton Volchenkov pitää huolen siitä, ettei maalivahdin nenille hypitä. Mukana on kolme pelaajaa KHL:stä, ja kaikella kunnioituksella sitä liigaa kohtaan, niin siellä pelin taso ei kuitenkaan ole aivan samalla tasolla kuin NHL:ssä. Tällä osa-alueella häviääkin siis mielestäni Kanadalle.

Hyökkäys:

Venäjän ylivoimaisesti vaarallisin ase, ja se on oikeastaan ollut sitä jo montakymmentä vuotta aivan Neuvostoliiton ajoista asti. Pyritään kasaamaan toisilleen tuttuja pareja, eli esimerkiksi Semin ja Ovechkin pelannevat samassa ketjussa, sekä entinen Kazanin superketju Morozov-Zinojev-Zaripov ovat yksi koostumus. Zinojev tosin nykyään kiekkoilee Ufassa, mutta kuitenkin tuttuja miehiä toisilleen. Kokenut Sergei Fedorov on yhä mukana, ja hän kantaneekin suurta vastuuta puolustusvoittoisesta pelaamisesta. Ei kannata kuitenkaan väheksyä hänen osaamistaan hyökkäyspäässä. Malkin ja Kovalchuk muodostanevat yhden tutkaparin.

Vahvuudet:

Häikäisevän kova hyökkäyskalusto. Kanadan ohella turnauksen kovin. Vaikka Venäjän joukkueesta nopeasti katsottuna saa sellaisen kuvan, ettei joukkeessa olisi tarpeeksi raatajia ja likaisen työn tekijöitä, niin tämä mielikuva on helposti väärä, sillä heitäkin sieltä löytyy. Taitotaso on lähes ylivertainen, venäläiset tietävät olevansa maailman parhaita, ja heillä löytyy itseluottamusta tehdä hyviä ratkaisuja. Hyökkäyskalusto on vielä sen verran laaja, että vaikka parikin pelaajaa floppaisi, niin silti löytyy ratkaisijoita.

Heikkoudet:

Ehdottomasti suurin uhkakuva venäläisten menestykselle on se, että miten joukkueen sisäiset kemiat toimivat. Koskaan ei tiedä, milloin tähdet alkavat kiukuttelemaan, ja kun venäläispelaajat kiukuttelevat, tuloksena on ilotulitus. Ja nyt en tarkoita ilotulitusta kaukalossa, vaan sen ulkopuolella. Yksikin särö harmoniaan pystyy käytännössä tuhoamaan koko joukkueen pelit.
Mitkä ovat Malkinin ja Ovechkinin välit? Julkisuuteen on herunut tietoja, että viime kauden aikana herroilla menivät sukset erittäin pahasti ristiin. Ilya Kovalchuk sai herrat lyömään kättä päälle, mutta mitään sydänystäviä he eivät vieläkään ole. Joukkueen edun nimissä heidän on pakko tulla toimeen.

Lopputuomio:

Ilman suuria katastrofeja Venäjä kampeaa itsensä neljän joukkoon, ja on suuri ennakkosuosikki finaaliinkin. Mikäli joukkueen kemialle sattuu jotain, niin silloin voi pelihuumori olla koetuksella. Oletusarvona kuitenkin neljän joukossa.

Seuraa heitä:

1. Alexander Ovechkin
Jokainen varmasti tietää, miksi tätä kaveria pitää seurata. Tekee upeita ratkaisuja ottelusta toiseen, ja tulee olemaan tämän turnauksen seuratuin pelaaja, Crosbyn ohella.

2. Evgeni Malkin
Malkin ei ole oikein koskaan voittanut mitään Venäjälle aikuisten maajoukkueessa. Pronssia löytyy kotikisoista vuodelta 2007. NHL:ssä on jo todistanut olevansa voittaja.

3. Alexander Radulov
Itse seuraan mielenkiinnolla tämän kaverin esityksiä. On taitava pelaaja, mutta fyyisenkään peli ei ole vierasta. Musta hevonen, kun puhutaan kisojen suurista tähdistä.

Tshekki

Maalivahdit:
Tomas Vokoun, Florida Panthers
Ondrej Pavelec, Atlanta Trashers
Jakub Stepanek, HC Vitkovice

Puolustajat:
Miroslav Blatak, Salavat Julajev Ufa
Jan Hejda, Columbus Blue Jackets
Tomas Kaberle, Toronto Maple Leafs
Filip Kuba, Ottawa Senators
Pavel Kubina, Atlanta Trashers
Zbynek Michalek, Phoenix Coyotes
Roman Polak, St. Louis Blues
Marek Zidlicky, Minnesota Wild

Hyökkääjät:
Petr Cajanek, SKA Pietari
Roman Cervenka, Slavia Praha
Patrik Elias, New Jersey Devils
Martin Erat, Nashville Predators
Tomas Fleischmann, Washington Capitals
Martin Havlat, Minnesota Wild
Jaromir Jagr, Avangard Omsk
David Krejci, Boston Bruins
Milan Michalek, Ottawa Senators
Tomas Plekanec, Montreal Canadiens
Tomas Rolinek, Metallurg Magnitogorsk
Josef Vasicek, Lokomotiv Jaroslav

Arvio:

Tshekki oli ensimmäinen maa, joka voitti olympiakultaa jääkiekossa kun NHL-pelaajat olivat mukana. Tuolloin Tshekin voiton takuumiehenä oli maalivahti Dominik Hasek, joka nimensä mukaan esitti dominoivaa maalivahtipeliä. Naganon kultajoukkueesta on mukana vielä yksi nimi, eli Jaromir Jagr. Myös nykyinen päävalmentaja Vladimir Ruzicka oli mukana. Tshekki on pienoisissa ongelmissa sen suhteen, ettei maasta ole viime aikoina tahtonut tulla suuria tähtiä jääkiekkomaailmaan.

Maalivahdit:

Lähtökohtaisesti Tomas Vokoun on ykkönen. Parhaana päivänään Vokoun on lähes ohittamaton, toisaalta taas hänellä on sellaisiakin jaksoja milloin ei saa edes rantapalloa kiinni. Jakub Stepanek ja Ondrej Pavelec soittanevat kakkosviulua, vaikka omasta mielestäni Pavelec voisi ollakin varsin pätevä kaveri kantamaan suurempaakin vastuuta.

Puolustus:

Liikkuva ja kiekollinen. Ylivoimalle riittää tulivoimaisia viivamiehiä Tomas Kaberlen ja Marek Zidlickyn muodossa. Pavel Kubina, Filip Kuba ja Jan Hejda omaavat suuret raamit, ja heiltä olisi sitten syytä odottaa varmaa peliä puolustuspäässä.

Hyökkäys:

Aikaisempien vuosien tapaan Tshekillä ei tällä kertaa ole aivan suurimpia supertähtiä, mutta kovia tekijöitä riittää. Tomas Plekanec pelaa lähes piste per peli tahdilla, ja hänen tuleekin kantaa suurta vastuuta. Patrik Elias takoisi luultavasti suurempiakin pisteitä, mikäli New Jerseyn pelitapa olisi hieman hyökkäysvoittoisempi. Tekijämiehiä riittää toistaiseksi, mutta tilanne on oikeastaan vähän samantapainen kuin Suomella, eli joukkueen suuret tukipilarit alkavat vanheta käsiin.
Jiri Hudlerin poisjättäminen oli varmasti monelle yllätys, sillä mies on voittanut Stanley Cupin, eli tietää mitä voittaminen ja kovassa paikassa pelaaminen vaatii.

Vahvuudet:

Joukkueessa on kuitenkin melkoisen paljon taitoa ja kokemusta. Valtaosa pelaajista on syntynyt 70-luvulla, ja toinen suuri osa on syntynyt 80-luvun alkupuoliskolla. Henkinen kantti yleensä kova.

Heikkoudet:

Hyökkäysmateriaali ei kuitenkaan välttämättä ole aivan terävintä kärkeä. Esimerkiksi todelliset snaipperit puuttuvat, eli maalinteko voi tuottaa ongelmia. Mikä on Jagrin vaikutus joukkueeseen? Parhaat päivät ovat jo takana, mutta annetaanko miehelle silti liian suuri vastuu?

Lopputuomio:

Jos Tomas Vokoun pelaa unelmapelin oikeaan aikaan, niin menee jatkoon puolivälieristä. Itse pidän kuitenkin erittäin todennäköisenä sitä, että Tshekki ei jatka enää neljän joukkoon.

Seuraa heitä:

1. Patrik Elias
Tehnyt urallaan komean määrän pisteitä, vaikka New Jersey pelaakin puolustusvoittoista peliä. Mikäli nyt saa enemmän vapauksia, tulee olemaan todella vaarallinen pelaaja vastustajalle.

2. Tomas Plekanec
Pelannut hienoa kautta, ja häneltä odotetaankin paljon hyökkäyspäässä.

3. Jaromir Jagr
Todennäköisesti uran viimeinen palvelus maajoukkueelle. Varmasti pistää kaiken likoon, mutta koskaan ei tiedä, miten käy.

Slovakia

Maalivahdit

Peter Budaj, Colorado
Jaroslav Halak, Montreal
Rastislav Stana, Tsherepovets

Puolustajat

Zdeno Chara, Boston
Milan Jurcina, Columbus
Richard Lintner, Dinamo Minsk
Andrej Meszaros, Tampa Bay
Andrej Sekera, Buffalo
Martin Strbak, HC MVD
Lubomir Visnovsky, Edmonton

Hyökkääjät

Lubos Bartecko, Bern
Martin Cibak, Spartak Moskova
Marian Gaborik, NY Rangers
Pavol Demitra, Vancouver
Michal Handzus, Los Angeles
Marcel Hossa, Dinamo Riga
Marian Hossa, Chicago
Tomas Kopecky, Chicago
Zigmund Palffy, Skalica
Branko Radivojevic, Spartak Moskova
Miroslav Satan, ei seuraa
Josef Stümpel, Astana
Richard Zednik, Jaroslavl

Arvio:

Tutut nimet jatkavat Slovakian soihdunkantajina, eli tilanne on hieman samanlainen kuin Tshekillä, tosin sillä erolla että pelaajat ovat vieläkin vanhempia. Materiaali alkaa jo väkisinkin olla vanhentunutta, eikä nuorista pelaajista ole nousemaan tälle tasolle. Tästä kertookin erittäin paljon se, että Miroslav Satan on edelleen mukana, vaikka oli pelaamatta joulukuulle asti. Slovakia tarvitseekin kipeästi onnistumista näistä kisoista, jotta maan kiekkoilu lähtisi jälleen nousuun.

Maalivahdit:

Huippumaista selkeästi heikoin tilanne. Maalivahtikolmikko on pätevä, mutta vaikuttaa enemmänkin sille, että käsissä on kolme kakkosmaalivahtia. Peruvarmaa työskentelyä pitäisi kuitenkin olla luvassa, mutta totuus on se, ettei näistä nimistä kukaan pysty voittamaan suurta ottelua yksinään.

Puolustus:

Zdeno Chara on pelaaja, joka nousee ylitse muiden, puhuttiinpa sitten pelaajan koosta tai taidoista. Iso koko antaa vaikutelman, että kyseessä olisi pelkkä kankea luunmurskaaja, mutta todellisuudessa mies osaa pelata ja on tarpeeksi hyvin liikkuva, niin tämä tekee hänestä erittäin tärkeän kaverin puolustuspäähän. Kantaa suurimman vastuun kun puhutaan joukkueen puolustajista.
Lubomir Visnovsky ja Andrej Mezaros ovat käyttökelpoisia pelaajia kiekollisena, mutta näiden miesten jälkeen taso laskeekin aika radikaalisti.

Hyökkäys:

Marian Gaborik tulee olemaan suurin nimi Slovakian joukkueessa. Erittäin nopea ja taitava pelaaja, joka kykenee viimeistelemään jäätävästi. Lisäksi Pavol Demitra, sekä Marian Hossa kantavat suurta vastuuta, ja on oletettavaa, että nämä herrat kantavat suurimman vastuun. Muuten joukkue alkaa vanheta käsiin, tästä kertoo se, että pitkään pelaamatta ollut Miroslav Satan, ja uransa jo kertaalleen lopettanut Zigmund Palffy ovat yhä mukana.

Vahvuudet:

Pystyy tekemään kasaan yhden todellisen superketjun, ja tämä tulee varmasti kantamaan ainakin ylivoimalla jonkinasteista hedelmää.

Heikkoudet:

Yksi ketju harvemmin riittää kovin pitkälle. Ykkösketjun jälkeen onkin ammottava aukko kun puhutaan kansainvälisen tason pelaajista. Joukkue alkaa vanheta käsiin. Lisäksi maalivahtipeli ei ole muiden huippumaiden tasolla.

Lopputuomio:

Tie nousee pystyyn viimeistään puolivälierissä, ellei sitten ykkösketju ratkaise otteluita yksin.

Seuraa heitä:

1. Marian Gaborik
Ollut hurjassa vireessä tällä kaudella NHL:ssä. Kärsinyt nivusvaivoista.

2. Marian Hossa
Haluaa varmasti näyttää epäilijöille, ettei kahden Stanley Cup-finaalin häviäminen peräkkäin tarkoita sitä, että Hossa olisi häviäjä.

3. Miroslav Satan
Slovakian oma Ville Peltonen pukee maajoukkuepaidan päälleen jälleen kerran. Pelaa jo neljännen kerran olympialaisissa.

Latvian kokoonpano: http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=2977807&postcount=1

Lohko C

Ruotsi

Maalivahdit:

Henrik Lundqvist
Jonas Gustavsson
Stefan Liv

Puolustajat:

Tobias Enström
Magnus Johansson
Nicklas Lidström
Niklas Kronwall
Douglas Murray
Henrik Tallinder
Mattias Öhlund
Johnny Oduya

Hyökkääjät:

Daniel Alfredsson
Nicklas Bäckström
Loui Eriksson
Peter Forsberg
Johan Franzen
Patric Hörnqvist
Fredrik Modin
Samuel Påhlsson
Daniel Sedin
Henrik Sedin
Mattias Weinhandl
Henrik Zetterberg


Arvio:

Puolustava olympiavoittaja Ruotsi on saanut jälleen kasaan kovan nipun. Hyökkääjistä löytyy variaatioita ja monipuolisuutta, sekä paljon arvokasta kokemusta. Pari yllättävääkin valintaa on mukana, mutta Ruotsilla toisaalta on varaa mistä valita. Kultainen sukupolvi alkaa vähitellen väistyä takavasemmalle, mutta Forsberg, Alferdsson ja Lidström ovat yhä mukana. Ja kaikki ovat varmasti arvokkaita pelaajia joukkueelle.

Maalivahdit:

Lundqvist on selvä ykkösmaalivahti, ja on yleensä pelannut hyvin kun on saanut vetää Tre Kronorin paidan päälleen. Jonas Gustavsson tuskin saa liiemmin peliaikaa, ellei sitten alkulohkossa pelaa joko Saksaa tai Valko-Venäjää vastaan. HV71:n Stefan Liv on kolmosvahti, jonka tehtävä lienee olla maskotti ja juomapullojen täyttäjä. Lukon Mikael Tellqvist ei mahtunut mukaan, eli SM-Liigasta ei nähdä yhtään pelaajaa.

Puolustus:

Nicklas Lidström on edelleen alakerran suvereeni isäntä, vaikka Lidaksen ura on jo hieman alkanut kääntyä laskusuuntaan. Silti melko dominoiva puolustaja edelleen. Henkinen johtajuus on vielä enemmän Lidaksen käsissä, kun Mats Sundin on lopettanut uransa. Puolustus on monipuolinen ja hyvin liikkuva, varsinaisia heikkouksia ainakin omaan silmään on hankala löytää.

Hyökkääjät:

Ruotsi on esittänyt vaisuja otteita Euro Hockey Tourilla, mutta sillä ei näissä karkeloissa ole mitään väliä. Sedinin veljekset pelaavat kenties elämänsä parasta kiekkoa, ja Nicklas Bäckström on myös huikeassa iskussa. Keskushyökkääjien tontille on melkoisen paljon tunkua, sillä edellä mainittujen lisäksi myös Forsberg ja tarvittaessa Zetterbergkin voi pelata keskellä. Luultavasti Zeta on kuitenkin laidassa. Kärkiketjuihin riittää tarpeeksi osaamista, alempiin ketjuihin löytynee hyviä puurtajia. Hyökkäyskalusto on myös äärimmäisen monipuolinen, sillä esimerkiksi Forsberg ja Zetterberg kykenevät loistavaan oman pään pelaamiseenkin.

Vahvuudet:

Uskomaton määrä voittamisen kulttuuria. Torinon kultamitalijoukkueesta on mukana edelleen 13 pelaajaa. Ruotsi on myös sellainen joukkue, että kun luulet sen olevan heikoimmillaan, niin se on oikeasti vahvimmillaan. Luultavasti henkisesti kovin kantti Kanadan ohella.
Huippuiskussa olevat Sedinin veljekset ovat myös vaarallisia vastustajan kannalta.

Heikkkoudet:

Sisäpiiristä on tullut tietoja, että kaikki pelaajat eivät olisi Bengt-Åke Gustafssonin takana. Onko keskinäinen kemia sittenkään kunnossa?
Loukkaantumiset ovat myös kiusanneet, mutta ilmeisesti tärkeimmät pelaajat ovat kunnossa kisojen aikana.

Lopputuomio:

Jos sanotaan varmasti että Kanada ja Venäjä ovat neljän joukossa, ja kaksi muuta maata neljän joukkoon löytyvät kolmikosta Suomi, Ruotsi ja USA. Puolivälieräparista on hyvin paljon kiinni Ruotsin lopullinen sijoitus.

Seuraa heitä:

1. Henrik Zetterberg
Zetan arvo on mittaamaton, koska hän kykenee loistaviin suorituksiin molemmissa päissä kaukaloa. Henkisesti myös äärimmäisen vahva, voittanut urallaan sen kuuluisan triplan.

2. Nicklas Lidström
Lidaksen ura on mittava, ja jokaista hänen liikettään kannattaa seurata erityisellä ihailulla. 40-vuotiaanakin maailman johtavia puolustajia.

3. Sedinin veljekset
Esittäneet mahtavia otteita NHL:ssä, jatkuuko samanalainen pyöritys myös olympialaisissa?

Kannattaa muuten ehdottomasti seurata Peter Forsbergia, mielenkiintoista nähdä millaisessa kunnossa mies on.

Suomi

Maalivahdit:
Niklas Bäckström, Minnesota Wild
Miikka Kiprusoff, Calgary Flames
Antero Niittymäki, Tampa Bay Lightning

Puolustajat:
Lasse Kukkonen, Avangard Omsk
Sami Lepistö, Phoenix Coyotes
Toni Lydman, Buffalo Sabres
Janne Niskala, Frölunda
Joni Pitkänen, Carolina Hurricanes
Sami Salo, Vancouver Canucks
Kimmo Timonen, Philadelphia Flyers

Hyökkääjät:
Valtteri Filppula, Detroit Red Wings
Niklas Hagman, Calgary Flames
Jarkko Immonen, Ak Bars Kazan
Olli Jokinen, NY Rangers
Niko Kapanen, Ak Bars Kazan
Mikko Koivu, Minnesota Wild
Saku Koivu, Anaheim Ducks
Jere Lehtinen, Dallas Stars
Antti Miettinen, Minnesota Wild
Ville Peltonen, Dynamo Minsk
Jarkko Ruutu, Ottawa Senators
Tuomo Ruutu, Carolina Hurricanes
Teemu Selänne, Anaheim Ducks

Arvio:

Noniin, sitten päästään asiaan. Ei varmasti tarvitse erikseen mainita sitä, että erään Jussi Jokisen jättäminen ulos joukkueesta on herättänyt melkoista keskustelua. Julkisesti Suomen tavoitteeksi on asetettu kultamitali, mutta itse pitäisin jo neljän parhaan joukkoon pääsyä kovana suorituksena. Loukkaantumiset ovat hieman kiusanneet, ja esimerkiksi tällä hetkellä Valtteri Filppulan ja Jere Lehtisen tilanne on hieman epävarma.

Maalivahdit:

Kiprusoff on selkeä ykkösmaalivahti, ja todennäköisesti pelaa kaikki pelit. Mikä onkin täysin oikeutettua, koska Kiprusoff on jälleen sillä tasolla, millä hän oli Vezina-vuotenaan. Mikäli sattuisi käymään niin, että Kiprusoff epäonnistuisi, niin Bäckström ja Torinon sankari Niittymäki pystyvät kyllä paikkaamaan. Eli maalivahdit ovat Suomella selkeästi paras osa-alue, ja oikeastaan Suomella on parhaat maalivahdit koko turnauksessa.

Puolustus:

Hyvin samanlainen tilanne kuin Torinossa aikanaan. Timonen ja Salo ovat monipuolisimmat puolustajat, jotka kykenevät hyviin ratkaisuihin molemmissa päissä. Pitkänen voi olla kiekollisena jopa Timostakin edellä. Janne Niskala on ylivoiman jokerikortti. Lydman ja Kukkonen pitävät huolen omasta päästä. Periaatteessa tilanne on hyvä, mutta minkäänlaista särkymävaraa pakistossa ei juurikaan ole.

Hyökkäys:

Jussi Jokinen... Noh, hänestä on itketty tarpeeksi. Selänne, Koivun veljekset ja Olli Jokinen lienevät ne pelaajat, keiltä odotetaan eniten. Jokinen on päässyt hyvään vireeseen NY Rangersissa, ja pelihuumori on löytynyt. Tämä on arvokas asia maajoukkueen kannalta. Tuomo Ruutu ja Niklas Hagman pelaavat energistä ja rikkovaa peliä, mutta pystyvät myös maalintekoon. Jukka Jalonen on painottanut roolitusta, ja kyllä se näillä pelaajilla loppujen lopuksi on ihan hyvin mahdollista.

Vahvuudet:

Torinon joukkueesta on mukana 15 pelaajaa, joten menestysresepti Olympialaisissa tiedetään. Joukkue on myös äärimmäisen kokenut, mukana ei ole yhtään alle 25-vuotiasta pelaajaa.
Hurjassa vireessä oleva Miikka Kiprusoff on myös ehdoton vahvuus, ja hänessä lepääkin paljon Suomen mitalimahdollisuuksista.

Heikkoudet:

Samantapainen tilanne kuin Tshekillä, eli joukkue alkaa vanheta, mutta periaatteessa löytyy vielä joukkueellinen hyviä pelaajia. Kestävätkö vanhat herrat vauhdissa, mikäli vastaan tulevat hyvin liikkuva joukkue, kuten Kanada, Venäjä tai USA?

Lopputuomio:

Kuten jo aiemmin todettu, kolme maata on sellaisia jotka ovat äärimmäisen tasavahvoja Kanadan ja Venäjän seuraksi neljän parhaan joukkoon. Jos Kiprusoff pelaa elämänsä ottelun puolivälierissä, niin Suomi on neljän joukossa.

Seuraa heitä:

1. Mikko Koivu
Nyt on se ensimmäinen suuri turnaus, milloin Mikon pitää olla todellinen Leijonakuningas. Ollut jo monta vuotta Suomen paras pelaaja, ja on todistanut kylmäpäisyytensä esimerkiksi vuosien 2007 ja 2008 MM-kisoissa.

2. Joni Pitkänen
Ensimmäistä kertaa aikuisten tasolla maajoukkueessa. Tai oli mukana myös World Cupissa 2004, muttei pelannut ollenkaan. Hyökkäyspäässä erinomainen, omassa päässä välillä ulkona kuin tamponin naru.

3. Miikka Kiprusoff
Tämän hetken kenties paras maalivahti maailmassa esiintyy maajoukkueessa ensimmäisen kerran sitten World Cupin. Hänessä lepää paljon Suomen mahdollisuuksista.

C-lohkossa pelaavat myös Valko-Venäjä ja Saksa, ja kokoonpanot löytyvät täältä: Valko-Venäjä: http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=506013

Saksa: http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=2979813&postcount=9

Huh huh, nyt on tämä topic luotu. Toivottavasti jaksatte edes pääpiirteissään lukea, että saisimme hyvät keskustelut käyntiin.

The Game is on!

Oli kyllä hieno avauspostaus. Enää pari tuntia aikaa ottaa Jussi joukkueeseen..5 viime pelissä 5+3 tehot. Alkaa itkettää.. :cry:

TupsuVeitikka kirjoitti:
Oli kyllä hieno avauspostaus. Enää pari tuntia aikaa ottaa Jussi joukkueeseen..5 viime pelissä 5+3 tehot. Alkaa itkettää.. :cry:

Kai näissäkin kisoissa saa vielä ottaa jengiä lisää välierävaiheessa?

Ei tuosta Jussi Jokisen ei-mukanaolosta voi liikaa palautetta antaa. :/

ToNy-MaN kirjoitti:

TupsuVeitikka kirjoitti:
Oli kyllä hieno avauspostaus. Enää pari tuntia aikaa ottaa Jussi joukkueeseen..5 viime pelissä 5+3 tehot. Alkaa itkettää.. :cry:

Kai näissäkin kisoissa saa vielä ottaa jengiä lisää välierävaiheessa?

Ei saa, viralliset kokoonpanot pitää ilmoittaa 15.2 mennessä. En tosin tiedä miten toimittaisiin, jos esimerkiksi 10 pelaajaa sairastuisi johonkin sikaifnluenssaan tai vastaavaan ja joutuisivat karanteeniin.

Perhanan mestarien Liiga ku taitaa tulla USA-Sveitsin aikana... Miten muuten, kun näyttäs tv-lehden mukaan, että lätkä tulis fst.ltä niin ei kai siinä hurriselostusta ole vai saako sen valita jotenkin?

Toivottavasti se Jokinen otetaan Lehtisen tilalle... Onko Getzlafin pelaamisesta tietoa vai saapuuko kenties joku Carter, Burrows, Penner kolmikosta hätiin?

Coool2 kirjoitti:
Onko Getzlafin pelaamisesta tietoa vai saapuuko kenties joku Carter, Burrows, Penner kolmikosta hätiin?

En ole aivan varma mikä tilanne on, mutta ainakin Carter on jo hälytetty varmuuden vuoksi Vancouveriin, jos Getzlafin jalka ei kestä pelaamista. Getz on kuitenkin kuulemma ollut jo lyhyissä harjoituksissa mukana.

Oikein hyvä aloituspostaus. Luin kokonaan ja ajatuksella, eikä löydy edes paljon nokankoputtamista, mikä kertoo onnistumisestasi.

Ainoa mikä pisti pahasti silmään oli ajatuksesi Slovakian maalivahtipelistä. Väitit sen olevan joukkueen heikkous ja kakkosmaalivahdeista koostuva ryhmä, vaikka Jaroslav Halak on ollut yksi NHL:n kuumimpia molareita ja torjunut prosentilla 92,3. Halak torjuu pelistä toiseen yli 40 laukausta ja on sitä parempi mitä enemmän saa kuteja vastaan. Melkein väittäisin maalivahtipeliä jopa Slovakian suurimmaksi vahvuudeksi ja ainoaksi mahdollisuudeksi huippumaita vastaan.

EDIT: Niin ja Holmström käsittääkseni jo virallisesti korvattiin Franzénilla.

Jack DiBiase kirjoitti:
Ainoa mikä pisti pahasti silmään oli ajatuksesi Slovakian maalivahtipelistä. Väitit sen olevan joukkueen heikkous ja kakkosmaalivahdeista koostuva ryhmä, vaikka Jaroslav Halak on ollut yksi NHL:n kuumimpia molareita ja torjunut prosentilla 92,3. Halak torjuu pelistä toiseen yli 40 laukausta ja on sitä parempi mitä enemmän saa kuteja vastaan. Melkein väittäisin maalivahtipeliä jopa Slovakian suurimmaksi vahvuudeksi ja ainoaksi mahdollisuudeksi huippumaita vastaan.

No joo, totta, hieman tuli ehkä sen kanssa räpellettyä. Jotenkin on vaan ollut sellainen mielikuva, ettei Slovakialla ole ollut Jan Lasakin jälkeen kansainvälisellä tasolla voittavaa maalivahtia. Jäänyt tällä kaudella joiltain osin NHL:n seuraaminen melko vähäiselle, niin tiedot Slovakian joukkueesta ovat jääneet pääasiassa median esille tuomiin asioihin.

Hyvä että huomautit.

EDIT: Selvä homma, muokkaan tuohon aloitukseen etteivät lukijat hämäänny.

Coool2 kirjoitti:
Perhanan mestarien Liiga ku taitaa tulla USA-Sveitsin aikana... Miten muuten, kun näyttäs tv-lehden mukaan, että lätkä tulis fst.ltä niin ei kai siinä hurriselostusta ole vai saako sen valita jotenkin?

Digiboksin menusta pistin äänen kieleksi suomen ja selostus muuttui suomenkieliseksi.

Suomen naiset rökitti tyylikkäästi Venäjän, seuraavaksi sitten Kiinan murhaaminen 8)

Halak ei ole mikään supertähti, vaikka yksi Habs-fani niin sanoisi. Huippumaiden maalivahdeista huonoin yhdessä Vokounin kanssa.

Olen jo aiheesta jauhanut ennakkoa jo tarpeeksi, joten kerronpa vain omat mitaliveikkaukseni. Pronssia siis Venäjälle, hopeaa Kanadalle ja kultaa Yhdysvalloille.

Marshallsaaret kirjoitti:
Halak ei ole mikään supertähti, vaikka yksi Habs-fani niin sanoisi. Huippumaiden maalivahdeista huonoin yhdessä Vokounin kanssa.

Ei tässä mistään tähti-statuksista ollutkaan kyse, vaan pelkästään tämänhetkisestä suoritustasosta. Se että Halak pystyy illasta toiseen antamaan Habseille voittomahdollisuudet, vaikka rosteri koostuu puoliksi farmipelaajista, tarkoittaa, että hän pystyy lyhyen turnauksen aikana tekemään saman myös Slovakialle Olympialaisissa. Olihan Suomellakin Torinossa selvästi huonoimmat maalivahdit muihin huippumaihin verrattuna, mutta kuinka ollakaan Niittymäki meni pokkaamaan koko turnauksen MVP:n.

Vokoun on myös naurettavan aliarvostettu. NHL:n eniten laukauksia vastaansa heikossa Floridassa saava maalivahti johtaa silti liigan torjuntaprosenttitilastoa ja on pelannut eniten nollapelejä. Onpas surkea.

Toisaalta samaan hengenvetoon on myönnettävä, että kyllähän "tsekkoslovakeilla" on muihin huippuihin verrattuna lähtökohtaisesti heikoin maalivahtikalusto, varsinkin Slovakialla, mutta niinhän niillä aina on ollut. Kuitenkin ne maalivahtien puhtaat taitoerot ei koskaan ehdi noin lyhyessä turnauksessa nousemaan ratkaisevalle tasolle, vaan kyse on aina sen hetkisestä vireestä. Ja mitä tuolla sinun lainaamalla viestilläni yritin sanoa, on että Slovakian heikkoudet on paljon enemmän kenttäpelaajissa ja ikääntyvässä kaartissa, kuin maalivahtipelissä.

Jep jep, hyviä pointteja tuotu paljon esille. Nyt on vieläpä sikäli harvinainen tilanne, että jokaisella huippumaalla, sekä Sveitsilläkin on heittää ihan pätevä kassari maaliin. Halakin puolesta kyllä puhuu se, että mies on tosissaan esittänyt ihan varmoja otteita vaikka Montrealin otteet eivät ole niin varmoja olleet. Teoriassa aineksia tehdä Niittymäet.

Tuosta Ryan Getzlafin tilanteesta, niin mies pelasi viime yönä, ja antoi ihan vakuuttavat näytöt Anaheimin hakiessa 7-3 voiton Edmontonista. Getzin tehot olivat murhaavat 2+2.

Eikä sovi unohtaa Valko-Venäjän Meziniä. Hieno turnaus kyllä tulossa ja koko ajan vain tunnelma kasvaa, vaikka itse olympialaisfiiliksissä en olekaan ihan vielä, johtuen lähinnä ankarasta vlopusta..klunklunk.

Eli eiköhän Getz mukana ole tuskailemassa muiden vaahterapaitojen kanssa kun turskat sumputtaa keskialeen 5 miehen voimin. Myöhemmin sitten Venäjän supertähdet turhautuvat, kun Masalskis torjuu kaiken Latvian maalilla ja kisojen ensimmäiset yllätykset on valmiina... Kuinkahan Sveitsin miehet lähtevät taklailemaan "itse pirua" David Bäkkesiä, joka MM kisoissa sikaili Sveitsi-pelissä itsensä ulos?

Toivottvasti tulee hyvät kisat, mahdollisimman monta peliä olisi tarkoitus katsastaa, etunenässä USAn ja Suomen ottelut alkulohkoista ja myöhemmistä peleistä kaikki jotka suinkin jaksaa.

USA Dustin Brownin johdolla kultaan! Kanada hopealle ja Venäjä pronssille.

RE: Suomen joukkue yleensä

Tuohon Suomen kärkinimiin on pakko lisätä oma henk. koht. idoli Teemu Selänne, joka tulee nakuttamaan Suomen maalipörssin voiton ja veikkaan, että tulee nauttimaan kärkisijoja koko kisojen maalipörssissä.

"Selänne on vanha ja väsynyt."
Ei pidä paikkaansa. Teemun suoritus tähdistöottelun yhteydessä vedettävässä kaukalon ympäri-kisassa on huonontunut kymmenen vuoden ainakana sekunnin. Teemun tehottomuus Anaheimissa johtuu muun joukkueen alisuorittamista.

"Selännettä ei kiinnosta pelata, sen huomasi mm-kisoissa"
Selänne on edelleen innostunut jääkiekon pelaamisesta. Teemu jäätyi vuonna en-jaksa-tarkistaa MM-kisoissa USA:ta vastaan, mistä Brown pääsi rokottamaan maalin. Torinossa Selänne pelasi edelleen täysillä ja oli todella tärkeä pisteidentekijä.

Suomessa on täydet mahdollisuudet olympiakultaan, olivat Kanadan ja Venäjän joukkueet kalustoltaan kuinka ylivoimaisia tahansa. Meillä on kokenut ja liikkuva joukkue, jolla pärjätään Kanadaakin vastaan ja mikä tärkeintä varsinkin Kanadan isoja ja temperamenttisia pelaajia vastaan, meillä on psykologista voimaa yhden parhaista puolustavista hyökkääjistä, Jarkko Ruudun muodossa. Onhan meillä myös kokoa Ollipossun muodossa ja taklaus- ja alivoimaa löytyy Tuomo Ruudun muodossa. On olemassa mahdollisuus, että homma kusee Jarkon turhiin jäähyihin, mutta se on NHL:ssäkin käsittääkseni vähentynyt. Maalivahdeista kaikki on jo sanottu, meillä on todellakin kisojen paras maalivahtikalusto.

RE: Jussi Jokinen
Jussi Jokinen on yksi parhaista suomalaisista pelaajista tällä hetkellä. Itsekin olen jossain määrin katkera Jussin rannalle jäämisestä. Kritisoin aikoinani Ville Peltosen valintaa Jokisen tilalle, mutta itse olen sitä mieltä, että lasileuka-Lehtisen olisi kuulunut jäädä rannalle. Jere ei todellakaan ole enää kunnossa, toisin kuin Selänne, S. Koivu ja jossain määrin Ville Peltonen. Jokinen pystyisi vallan mainiosti pelaamaan kakkosketjussa Teemun ja Sakun rinnalla. Kolmos-nelosketjuissa Jokinen puolestaan ei toimisi, toisin kuin Ville Peltonen (tosin hänenkin tehokkuuteensa sielläkin suhtaudun varauksella).

Mutta, Jukka Jalonen on hyvä ja reilu valmentaja. Hän ei jättäisi ketään mihinkään henkilökohtaiseen vedoten. Jukka Jalonen ei myöskään ole niin tyhmä, että valitsisi joukkuueen, jolla ei voi pärjätä. Tuen siis Jalosta tässä asiassa.

Tiedättekö katsoessa KHL:n tilastoja mieleeni herää useita kysymyksiä eri joukkue valinnoista. Mm. Suomen joukkueeseen valitut Jarkko Immonen, Ville Peltonen ja Niko Kapanen. Näistä koko liigan pistepörssiä tutkittaessa ensimmäisenä vastaan tulee Immonen. Kunnioitettavat 37 pistettä 53 pelissä, plus/miinuksen ollessa +9. Seuraavaksi vastaan tulee Niko Kapanen. 52 ottelua ja niissä 27 pistettä plus/miinuksen ollessa miinuksella 7 pykälää. Tähän väliin mahtui muuten Hannes Hyvönen joka ei päässyt joukkueeseen. Ville Peltonen löytyykin sitten hieman alempaa. Hän on nakuttanut tehoja 49 ottelussa 26 pisteen verran ollen samalla 3 pykälää plussan puolella. Hieman alempana näkyy Janne Pesonen joka on pelannut 42 ottelua tehnyt niissä 25 pistettä ja on plussan puolella peräti 15 pistettä.

Tässä herääkin kysymys miksi nämä herrat ovat joukkueessa kun NHL:n puolelta olisi takuulla löytynyt korvaavat pelaajat? Jussi Jokinen viilettää Carolinan ykkösketjussa ja Bergenheim ja Nokelainen rouhivat omissa joukkueissaan tärkeitä minuutteja joka ilta. Sanoisin noiden kolmen olevan vähintään yhtä hyviä kuin joukkueeseen valitut kolme KHL miestä. Myöskin puolustukseen on päässyt pari kummallista nimeä. Lasse Kukkonen ja Janne Niskala. Väittäisin että molemmille olisi löytynyt paremmat korvaajat NHL:stä. Tai siis Niskala ei ole tämän kauden perusteelle ollut. 44 ottelussa 22 pistettä. Toki kohtalainen puolustajalle mutta väittäisin että emme tarvitse niinkään hyökkäävää pakkia, kuin pakkia joka osaa puolustaa kunnolla. Mutta ainoa juttu tässä postauksessa ei koske Suomen joukkuetta. Ehei.

Katseemme siirtyy Tshekin joukkueeseen josta puuttuu yksi maan parhaista pelaajista Jiri Hudler. Herra on KHL:n kolmanneksi paras ulkomaalaisvahvistus (tehoilla 19+32=51 samassa määrässä otteluita) ja jättää taakseen mm. kaikki muut Tshekki pelaajat kyseisessä liigassa. Miten vaikkapa Petr Cajanek on Hudleria parempi? Tai Vasicek? Tietysti pisteet eivät kerro kaikkea mutta luulisi niillä olevan painoarvoa. Hudler on myöskin nuori pelaaja joka olisi senkin takia hyvä ottaa mukaan Olympialaisiin.

Käännämme katseemme edelleen Venäjän joukkueen suurimpaan kummajaiseen: Sergei Fedorov joka ei päässyt edes edelliseen olympiajoukkueeseen mukaan on tehnyt paluun olympialaisiin miltei kahden vuosikymmenen tauon jälkeen. Tässä vaiheessa kysyn: miksei Alexei Yashinia oteta mukaan joukkueeseen vaikka uskoisin hänestä olevan joukkueelle enemmän hyötyä kuin Feodorovista jonka parhaat ajat olivat jo ennen työsulkua takanapäin. Fedorov on tehnyt kaudella 49 ottelussa 28 pistettä. Ainoa syy löytynee plus/miinus sarakkeesta jossa komeilee lukema +25. Siltikin koko liigan pistepörssin kolmonen Alexei Yashinin lukema on miltei yhtä komea +21 ja pisteitä hän on latonut 61 pisteen verran. Tämä lukema on saavutettu 53 ottelussa joka kertonee jotain. Taakseen hän on jättänyt myös kaikki muut KHL:n Venäjän joukkueeseen valitut pelaajat. Hänen edellään on kaksi muutakin nimeä jotka ovat jääneet hieman kummallisesti ulos joukkueesta. Sergei Mozyakin ja Maxim Sushinsky ovat molemmat jääneet ulos joukkueesta syistä joita on hankala ymmärtää.

Nämä jutut nyt sattuivat paistamaan silmään. Joku voi toki korjailla käsityksiäni asioiden laidasta.

Lasse Kukkonen ja Janne Niskala. Väittäisin että molemmille olisi löytynyt paremmat korvaajat NHL:stä.

Kukkonen on varma oman pään pelaaja, ja NHL:ssä Suomella ei ole niin varmaa pelaajaa, joka ei olisi tähän joukkueeseen mahtunut. Ketä sieltä nyt teoriassa olisi ollut edes ehdolla, Salmela ja Koistinen? Kummalekaan ei ole minkäänlaista käyttöä, Kukkonen on molempia parempi puolustaja.

Sergei Fedorov joka ei päässyt edes edelliseen olympiajoukkueeseen mukaan on tehnyt paluun olympialaisiin miltei kahden vuosikymmenen tauon jälkeen. Tässä vaiheessa kysyn: miksei Alexei Yashinia oteta mukaan joukkueeseen vaikka uskoisin hänestä olevan joukkueelle enemmän hyötyä kuin Feodorovista jonka parhaat ajat olivat jo ennen työsulkua takanapäin.

Ja niin ovat myös Yashinin parhaat ajat auttamatta takanapäin. Toisekseen, Fedorov on todennäköisesti kaavailtu joukkueeseen puolustavaan rooliin, ja on siinä huomattavasti parempi kuin Yashin. Kolmannekseen, Yashinilla ei ole minkäänlaista käyttöä Bykovin pelitavassa. Hänet pitäisi asettaa hyökkäävään rooliin, ja sille tontille Bykovilla on huomattavasti parempia vaihtoehtoja kuin kiukutteleva Alexei Yashin, jolla on hankalan pelaajan maine.

EDIT:

Mostal0 kirjoitti:
Tuohon Suomen kärkinimiin on pakko lisätä oma henk. koht. idoli Teemu Selänne

Minä aloituspostissa kirjoitti:
Selänne, Koivun veljekset ja Olli Jokinen lienevät ne pelaajat, keiltä odotetaan eniten.

Jack DiBiase kirjoitti:

Marshallsaaret kirjoitti:
Halak ei ole mikään supertähti, vaikka yksi Habs-fani niin sanoisi. Huippumaiden maalivahdeista huonoin yhdessä Vokounin kanssa.

Ei tässä mistään tähti-statuksista ollutkaan kyse, vaan pelkästään tämänhetkisestä suoritustasosta. Se että Halak pystyy illasta toiseen antamaan Habseille voittomahdollisuudet, vaikka rosteri koostuu puoliksi farmipelaajista, tarkoittaa, että hän pystyy lyhyen turnauksen aikana tekemään saman myös Slovakialle Olympialaisissa. Olihan Suomellakin Torinossa selvästi huonoimmat maalivahdit muihin huippumaihin verrattuna, mutta kuinka ollakaan Niittymäki meni pokkaamaan koko turnauksen MVP:n.

Vokoun on myös naurettavan aliarvostettu. NHL:n eniten laukauksia vastaansa heikossa Floridassa saava maalivahti johtaa silti liigan torjuntaprosenttitilastoa ja on pelannut eniten nollapelejä. Onpas surkea.

Toisaalta samaan hengenvetoon on myönnettävä, että kyllähän "tsekkoslovakeilla" on muihin huippuihin verrattuna lähtökohtaisesti heikoin maalivahtikalusto, varsinkin Slovakialla, mutta niinhän niillä aina on ollut. Kuitenkin ne maalivahtien puhtaat taitoerot ei koskaan ehdi noin lyhyessä turnauksessa nousemaan ratkaisevalle tasolle, vaan kyse on aina sen hetkisestä vireestä. Ja mitä tuolla sinun lainaamalla viestilläni yritin sanoa, on että Slovakian heikkoudet on paljon enemmän kenttäpelaajissa ja ikääntyvässä kaartissa, kuin maalivahtipelissä.

En jaksa lyhentää lainausta olennaisia kohtia käsitteleväksi, mutta voisin havainnollistaa asiaa esimerkillä. Suomelta löytyy maalivahtiosastolta NHL:n tämän hetken kuumimmista maalivahdeista GAA-tilaston johtaja Tuukka Rask ja samaisen tilaston kolmonen Antti Niemi. Niemi on pelannut joka viidennessä aloittamassaan matsissa nollapelin, ja Rask on myös torjuntaprosenttitilastossa top 3:ssa. Aika korkea tämänhetkinen suoritustaso, siis. Kuitenkin jengin maalin suulla huitelevat Kipper, Bäckström ja Niittymäki, ja todella ansaitusti.

Viimehetkisiin tilastoihin tuijottaminen ei kerro miesten paineensietokyvystä tiukoissa paikoissa, eikä siitä riittävätkö rahkeet niissä ratkaisupeleissä kuitenkaan niin hyvin.

Maalivahdit kisoissa rankkaisin jotakuinkin seuraavasti:
1) Brodeur
2-3) Lundqvist & Kipper
4-5) Nabokov & Miller
5-8) Vokoun, Hiller, Mezin
9) Halak

PS. saatanan kovia maalivahteja on kyllä tällä kertaa jokaisella huippumaalla.

Marshallsaaret kirjoitti:
Viimehetkisiin tilastoihin tuijottaminen ei kerro miesten paineensietokyvystä tiukoissa paikoissa, eikä siitä riittävätkö rahkeet niissä ratkaisupeleissä kuitenkaan niin hyvin.

Jokainen NHL-peli on tuikka paikka, varsinkin Montrealin kaltaisessa kaupungissa. Katsoisit vaikka niitä pelejä ennen kuin rupeat puhumaan tuommoisia.

5-8. Mezin
9) Halak

:lol:

PS. s****nan kovia maalivahteja on kyllä tällä kertaa jokaisella huippumaalla.

Tästä olen ehdottaman samaa mieltä. Varmasti kokonaisuutena parhaat maalivahdit missään arvokisoissa ikinä.

Suomella on sentään kentällinen loukkaantuneita ukkoja. Se jos mikä on Jaloselle plussaa, kun voi selittää olympialaisten jälkeen, että loukkaantumiset haittasi mahdollisuuksia. Noh, ylivoima- ja maalivahtipeli kuitenkin ratkaisee näissä kisoissa, joten kaippa sillä ei ole niin suurta merkitystä.

Crush that faking son of a bitch Nick >:)

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1945832

Repesin ketjuille:

Venäjä

Ketjut:

Aleksandr Ovetshkin - Pavel Datsjuk - Aleksandr Semin.
Ilja Kovaltshuk - Jevgeni Malkin - Maxim Afinogenov.
Danis Zaripov - Sergei Zinovjev - Aleksei Morozov.
Sergei Fedorov - Viktor Kozlov - Aleksander Radulov.

Andrei Markov-Ilja Nikulin
Dimitri Kalinin-Anton Voltshenkov
Sergei Gonchar-Fedor Tjutin
Denis Grebeshkov-Konstantin Kornejev

Jevgeni Nabokov, Ilja Bryzgalov, Semyon Varlamov.


Kanada

Ketjut:

Patrick Marleau - Joe Thornton - Dany Heatley.
Rick Nash - Sidney Crosby - Patrice Bergeron.
Eric Staa l- Ryan Getzlaf - Corey Perry.
Brenden Morrow - Jonathan Toews - Jarome Iginla.

Duncan Keith-Brent Seabrook
Scott Niedermayer-Shea Weber
Chris Pronger-Dan Boyle

Martin Brodeur, Roberto Luongo, Marc-Andre Fleury.


Suomi

Tuomo Ruutu - Mikko Koivu - Valtteri Filppula.
Jere Lehtinen - Saku Koivu - Teemu Selänne.
Niklas Hagman - Olli Jokinen - Antti Miettinen.
Jarkko Ruutu - Niko Kapanen - Ville Peltonen.


Kimmo Timonen-Sami Salo.
Joni Pitkänen-Lasse Kukkonen.
Toni Lydman-Sami Lepistö

En nyt tiedä mitä repeämisen aihetta noissa on. No ehkä Kanadalla olisi voineet Iginla ja Bergeron olla toisin päin, mutta toisaalta Crosby ja Bergeron ovat toisilleen tuttuja pelaajia jo juniorimaajoukkueista niin siihen nähden erittäin odotetunlaiset ketjut.

Venäjälläkään ei mitään yllätyksiä ollut, aivan tuolla tavalla olisin rakentanut itsekin. Tosin olisin mieluusti sijoittanut Radulovin ylemmäs, tuohon Malkinin ja Kovalchukin ketjuun, mutta toisaalta Radulov hoitaa nelosketjun hommat paremmin kuin Afinogenov.

Suomelta myös täysin odotettu kokoonpano.

Sanko kirjoitti:
Repesin ketjuille:

Tarkenna vähän. Kuten DMW:kin tuossa yllä sanoi, hyvin oletetut ketjut kaikilla joukkueilla.

Bergeron ehkä näyttää omituiselta tuossa ketjussa, mutta toimii erittäin hyvin tasapainoittavana pelaajana monipuolisemman kokokentän pelinsä ansiosta, verrattuna Iginlaan. Iginla ja Nash on molemmat puhtaita snaippereita, eivätkä sovi niin hyvin saman ketjun laidoille.

M. Koivu ja Antti Miettinen ovat pelanneet paljon Minnesotassa yhdessä, mutta nyt sitten tämä tutkapari on ilmeisesti erotettu ja ykkösessä pelaa Valtteri Filppula. Maalinteko kysymysmerkki. Mutta enemmänkin ohjaan huoleni tuonne kolmoskenttään kun siellä ei pahemmin näytä olevan mitään kummempaa pelintekijää. Nämä siis ihan teoriassa puhuen, mutta odotin tosiaan Filppulan ja Miettisen olleen toisin päin.

Ykkösylivoimassa on isot aseet esillä ja varmaan jotain takakolmiota/sateenvarjoa pistetään pystyyn. Mutta kuitenkin kun siellä on Koivua ja Selännettäkin vielä, niin aika monipuolisia reseptejä saadaan kyllä kasaan. Kyllä meiltäkin löytyy vaaralliset miehet ylivoimalle.

Kakkosylivoimassa sitten on Niskala. Aika ilkeältä korvaan kuulostaa tuo, että Niskalaa sitten kierrätetään tasakentällisilläkin pelin sisällä. Luulisi kuitenkin, että se jollain tavalla häiritsee pakkien pelirytmiä. Filppula ja Miettinen ei mahtuneet alustavasti ylivoimalle. No sinänsä kun OJ ei ole pakin paikalla, niin jäi yksi paikka "pois". Jännää kyllä, ettei Miettinen ole edes ylivoimalla M. Koivun kanssa. Kuitenkin yleisesti vaikuttaa siltä, että muissa joukkueissa on pyritty luomaan oikein varta vasten noita tutkapareja. Mutta innolla odotellaan miten nämä ketjukoostumukset toimivat käytännössä.

EDIT: Olin hidas... Otin Suomen ketjut pois, kerta ne postattiin tuolle edelliselle sivulle.

Niin. En siis revennyt niiden huonoudelle, vaan lähinnä hätkähyin ensimmäistä kertaa kuinka kovat nimet Venäjällä ja Kanadalla on noissa ketjuissa. Mitään suuria yllätyksiä ei ollut yhtäkään. Suomi oli sellainen kuin sen odottikin olevan, toki odotin Peltosta Miettisen tilalle.

Jotenkin odotin, että Filppula vielä lähetetään kotiin ja otetaan JJ tilalle. En nyt jaksa ikuista JJ -keskustelua taas aloittaa, mutta Filppula ei kovin kummoinen tällä kaudella ole ollut loukkaantumisista huolimatta. Sen sijaan JJ on ollut viimeiset kaksi kuukautta liekeissä. Tärkeintä joukkueessa on kumminkin valita pelaajia jotka ovat tällä hetkellä, eikä viime kaudella, kovassa kunnossa. Sillä ei siis ole mitään väliä, mitä selässä lukee. Oli sitten Jokinen, Koivu tai Selänne.

Kakkoskenttä voisi kylläkin vaihtaa kolmoskentän kanssa paikkaa... mutta eiköhän kentällisiä vielä jossain vaiheessa turnausta kierrätetä. Muuten GJ Jalonen. :tu:

Wankie kirjoitti:
Jotenkin odotin, että Filppula vielä lähetetään kotiin ja otetaan JJ tilalle. En nyt jaksa ikuista JJ -keskustelua taas aloittaa, mutta Filppula ei kovin kummoinen tällä kaudella ole ollut loukkaantumisista huolimatta.

En todellakaan allekirjoita tätä väitettä. Filppula on tällä kaudella tehnyt pisteitä kovempaan tahtiin mitä koskaan aikaisemmin urallaan. 22 pistettä 34 ottelussa on kova saldo, varsinkin kun missasi puolet kaudesta rannevamman takia. Varsinkin kun nuo rannevammat kiekkoilijalle ovat aina sellaisia että pelaaja ei pitkään aikaan ole 100% kunnossa vaikka onkin jo palannut kipulääkkeillä kaukaloon. Kyllä Filppula olisi ollut niitä viimeisiä kavereita mitä olisi Jussin tieltä lähetetty kotiin. Mutta tosiaan, ei nyt viitsitä enää jatkaa sitä Jokinen -keskustelua. Oma vikansa kun alkoi pelaamaan hyvin vasta kun joukkue oli valittu.

Jack DiBiase kirjoitti:
Oma vikansa kun alkoi pelaamaan hyvin vasta kun joukkue oli valittu.

Noh noh, ei tuokaan nyt täysin pidä paikkaansa. Täytyy kuitenkin muistaa että Jussi taisi jo tuossa vaiheessa olla suomalaisten pistepörssissä viidentenä, ja oli tehnyt kolmanneksi eniten maaleja silloinkin.

EDIT:

Muttajoo, kyllä tämä aihe on mielestäni jo käistelty.

Tänään se alkaa ja kisojen ennakkosuosikit ovat jo tänään tulessa (Kanadan aikaan). Kanada kohtaa Norjan ja Venäjä Latvian. Lisäksi myös USA ja Sveitsi kohtaavat toisensa ottelussa, joka alkaa muistaakseni siinä kymmenen maissa.

USA-Sveitsi -ottelu on näistä se tasaisin, mutta kyllähän USA on aika selkeä ennakkosuosikki otteluun lähdettäessä. Miller on yksi kisojen kuumimmista maalivahdeista ja muu joukkue on nuorentunut todella paljon sitten viime kisojen. Sveitsin kaksi suurinta tähteä ovat puolustaja Streit ja maalivahti Hiller. Muut pelaajat tulevat sitten pääasiassa Sveitsin omasta liigasta, joten mahdollisuudet Kanadaa ja USA:ta vastaan ovat melko pienet. Mitään murskalukuja tuskin nähdään vaan Hiller pitää joukkuetta pystyssä pitkään, mutta jenkit tekevät tarvittavat maalit. Oma tulosveikkaus: 5-1 USA:lle.

Toinen ottelu on isäntämaan Kanadan ja Norjan kohtaaminen. Kanadan osalta tämä tulee olemaan pitkälti kemioiden hakemista ja ylivoimakuvioiden harjoittelemista. Yllätyn kyllä, jos kiekko ei eksy Norjan maaliin yli kymmentä kertaa. Brodeur pitänee nollat, torjuntoja kertyy korkeintaan 15. Oma tulosveikkaus: 11-0 Kanadalle.

Venäjän ja Latvian välinen ottelu tulee olemaan myös pitkälti sitä kemioiden hakemista ja kuvioiden harjoittelemista. Nabokov lienee aloittavana, joten eipä sekään ole mikään yllätys. Tasoero tässäkin ottelussa on niin huima, että yli kymmenen maalin voitto ei olisi mikään ihme. Ovye aloittaa kisat kiikareilla ja A-Train pyssyttää viivalta viisi maalia 8) Joku latvialainen saa sohittua kiekon Nabokovin taakse, joten nolla jää haaveeksi. Oma tulosveikkas: 11-1 Venäjälle.

Hiller vs. Miller ja katsomossa Ben Stiller. Melkein repesin.

Voi kumminkin olla suht. tiukka matsi. Yleensä USA alkaa pelaamaan kunnolla vasta parin ensimmäisen pelin jälkeen ja näin muutaman tähden Sveitsillä on (hyvin) pieni sauma jopa tasuriin. Tuskin, mutta toivotaan.

Veikkauksen kuponki kumminkin näyttää 4-2 USA:lle.

Laitetaas omat tulosveikkaukset:

USA - Sveitsi 4-1
Kanada - Norja 9-0
Venäjä - Latvia 7-1

Jääpi pelit näkemättä kun painun nyt pehkuihin että ehdin herätä naiskiekkoilua varten. =)

Wankie kirjoitti:
Hiller vs. Miller ja katsomossa Ben Stiller. Melkein repesin.

Muista toki pillerit.

Ei Kanada mitään yli 10 maalia tule tekemään, koska tuollainen vastustajan nöyryyttäminen ei kuulu maan jääkiekkokulttuuriin. Lisäksi Norja tulee vetämään sellaista trappia, ettei kanukitkaan ihan joka hyökkäyksellä tule läpi.

Hyvin ja vauhdikkaasti alkoi tämä USA-Sveitsi. Tykkään tästä jenkki-joukkueesta. Jos Suomi ei voita, niin olkoot se USA.

Jack DiBiase kirjoitti:
Ei Kanada mitään yli 10 maalia tule tekemään, koska tuollainen vastustajan nöyryyttäminen ei kuulu maan jääkiekkokulttuuriin.

No jaa, kotikisoissaan 2008 paukuttivat Norjan puolivälierässä maanrakoon lukemin 8-2, sekä alkusarjassa Latvian 7-0 ja Saksan 10-1. Varmasti kotiyleisön edessä innostuvat herkuttelemaan mikäli mahdollisuuksia tulee.

Kanada ei varmasti saa kymmentä maalia Norjan maalin taakse, sillä norjalaiset osaavat sen helvetin vittumaisen trap-huorauksen, mistä Wacko Jacko jo mainitsikin.

Muistelen vieläkin kauhulla sitä Suomi - Norja ottelua Kanadan MM-Kisoista, jossa Suomi voitti Norjan 3-2 jatkoajalla.

Päätä särki se Norjan trappaus. Etenkin koska se oli niin tehokas..

USA-Sveitsi oli ensimmäisessä erässä hyvin tasaista ja Sveitsi pysyi ihan hyvin mukana. Karvasivat ja taklasivat jenkkejä melko tehokkaasti ja hyvin, joten jos jatkavat samaan malliin numerot jäävät pieniksi.

Veikkaan 4-1 tai 4-2 USA:lle.

Juu todellakin toivotaan kaikkien aikojen kisoja. Veikkaan ,että finaali kaksikko on Venäjä-Ruotsi ja pronssista kamppailevat Suomi ja Kanada. USA:n nuori joukkue tulee jäämään lohko kolmoseksi, sillä Anders Ambuhl on huippuvireessä ja tekee todennäköisesti kypärätempun 2. erässä ja nostaa Sveitsin hurmokseen. Sveitsi menee lähi vuosina Suomesta ohi ja nousee huippu seitsemikön joukkoon :twisted: . No vakavasti jos miettii, niin pitää katsoa ensimmäinen pelikierros, jotta pystyy vetämään johtopäätöksiä joukkueiden yhteispelistä ja vireestä jne...

Itselläni on kunnon kisakatsomot täällä, kun on USA-Sveitsi ja yöllä Kanada-Norja, jonka jälkeen ehtii nukkua ehkä 2 tuntia ja sitten onkin aamulla Latvia-Venäjä jota en ehdi katsomaan kuin 1. erän kun alkaakin koulu...Pitkävetoa ja tulosvetoa löytyy ja tietysti Cokista lasipullossa 8)

USA - Sveitsi 6-1
Kanada - Norja 6-0
Venäjä - Latvia 5-0

Näillä lähtisin kokeilemaan.

1. erä suorana
2. erä koosteena
3. erä suorana

Voi vittu ja smör fitta. Kiitos YLE.

Ikään kuin ketään kiinnostaisi joku Ruottin voitto ampumahiihdossa enemmän kuin USA-Sveitsi :? Käyttäisivät vaikka Teemaa tuommoisen roskan näyttämiseen.

E: Mikä maali! =D>

Voi hemmetin YLEn mulkut, saisi ampua kaikki! Tässä odottelin, että koskahan se USA - Sveitsi -matsi oikein alkaa kakkoselta, kunnes laitoin FST5:n päälle ja sieltähän se jo tulee, kolmas erä loppumaisillaan... Saisivat vähän katsella siellä YLEn päässä, että mitä kirjoittavat niihin ohjelmakuvauksiin! Nimittäin kakkosen ohjelmakuvauksessa Olympialaisten kohdalla lukee, että "...miesten jääkiekkoa USA-Sveitsi...".

Huh huh mitä kiekkoviihdettä! Jos tuo olisi ollut painiottelu niin olisi antanut samantien 5 tähteä. No okei en ehkä mutta voitti 100-0 nämä isommassa kaukalossa pelattavat ottelut. Intensiteetti oli aivan eri tasolla kuin vaikkapa yleensä MM-kisoissa jostain EHT:stä puhumattakaan. Näitähän katsoo mielellään. Mites näyttääkö YLE livenä näitä otteluita netissä? Voisi vaikka katsoa. Nimim. asun kotona ja äiti ei tykkää jos katson telkusta lätkää myöhään yöhön saakka.

Kanada vs Norja ei ensimmäisen erän perusteella vaikuttanut mitenkään maalirikkaalta ottelulta. Sitten toisessa ja kolmannessa erässä Kanda lämpeni. Huh huh mitä pistetehtailua. 8 maalia on melko paljon ja pisteetkin jakautuivat kohtuu tasaisesti. Laskin 17 pelaajan päässeen pisteille.

Naisten kiekosta sen verran että USA-Venäjä oli aika häröä menoa mitä nyt sitä katsoin. Olisikohan ollut 9-0 kun lopetin katsomisen ja toinen erä oli puolessa välissä. Otteluhan päättyi 13-0.

Yleisö oli kyllä loistava jokaisessa ottelussa. Todella hienosti vetävät siellä. Alkuun mietin mitä Luongolle buuataan mutta onneksi selostaja selvensi sitä.

Miksi Luongolle buuattiin? Meni aika lähelle nuo minun veikkaukset. USA - Venäjä oli aika järkkyä menoa naisten puolella. Sitten palataan tähän Suomi - Kiina otteluun mihin tänä aamuyönä panostin.

Ensimmäisen erän alku oli Suomelta hienoa peliä, mutta sitten Kiina sai juonesta kiinni ja sumputti keskialuetta varsin mallikaasti. Yhtäkkiä Kiinan kapteeni Wong sitten pääsi alivoimalla tulemaan ja laukaisi aika helposti kiekon ohi Rädyn. 1-0.

Kakkoserä oli Suomelta parempaa peliä, ja tilanne 2-1. Heppoisesti kyllä rangaistuksia annetaan.

Miksi Luongolle buuattiin?

Ei hänelle buuattu, Vancouverissa on tapana että aina kun Luongo koskee kiekkoon, hänelle huudetaan "Louuuuu" tai jotain vastaavaa, mikä saattaa kuulostaa buuakselta. Siitä ei kuitenkaan siis ollut kyse.

Minkä takia tässä turnauksessa käytetään vanhoja pelipaitoja?

Koska minullakin on sellainen. 8)

http://i48.tinypic.com/2ppdh5e.jpg

8)

koska ruudunvenytys on hauskaaaaaaaaa//J

Kohta hakemaan kisakaljat kylmenemään ja illalla sitten kavereiden kanssa kisakatsomo pystyyn. Yöllä voikin sitten myötähäpeän kanssa mennä nukkumaan kun Suomi yllättäen ottaakin turpaan Valko-Venäjältä. Toivotaan kuitenkin Suomelle voittoa 3-1.