Viesti
Kirjoittaja Saimou » Ti 12.07.2011 08:55
Toiset tykkäsivät toisista asioista ja toiset toisista, mutta kaikki tuntuvat suhtautuvan PPV:hen jotenkin seminuivasti pettymyksenä. Minä nautin tästä showsta täysin rinnoin, ja show nousikin kertaheitolla vuoden parhaaksi PPV:ksi, ehkäpä myös TNA:n kaikkien aikojen parhaaksi. Oikeastaan ainoastaan main eventin olisi pitänyt olla se viiden lumihiutaleen leuanloksauttaja jotta tästä olisi saatu "suuri ja ikimuistoinen PPV".
Marshallsaarten tavoin innostuin kun luin Tazin jättävän PPV:n väliin odottaen välittömästi Don Westin paluuta, ja petyin kun selostaja olikin Borash. Loppupeleissä tämä saattoi kuitenkin olla parempi näin, sillä hypekuningas olisi voinut myös alkaa käydä hermoille tällaisessa showssa. Tenay & JB oli hyvä ja neutraali selostuspari, joka ei herättänyt juurikaan tunteita - positiivista näinä aikoina, kun kaikki selostusryhmät tuntuvat vain ärsyttävän.
Opener yllätti heti kaikin tavoin. Ensinnäkin paljon parjattu Impact Zonen yleisö oli tulikuuma, ja kannusti Joeta kuin vuonna 2005 konsanaan. Ja mikä parasta, myös ottelu oli yleisöreaktion mukainen, Joen palatessa ottelun ajaksi takaisin kyseisten aikojen voittamattomaksi monsteriksi. Matsin käsikirjoitus lämmitti vanhan fanin sydäntä, ja kaikki toimikin lopetusta lukuun ottamatta. Tällaiseen otteluun nyt vain kuuluu se muscle buster -> choke -kombo loppuun, eikä mikään Kazin roll up. Joen losing streak -kuviotahan tällä kuitenkin jatkettiin, ja mikäli sen myötä saamme myös tulevina viikkoina ja kuukausina nauttia asenteensa uudelleen löytäneestä samoalaisesta, en valita.
Doug Williamsin open challenge jäi pettymykseksi. Se olisi toiminut mikäli tämä uusi kaveri olisi häikäissyt, mutta valitettavasti silminnähtävä hermostuneisuus ja siitä seuranneet parit pikku botchit vahingoittivat heti Haskinsin ensivaikutusta. En tätä kaveria ensimmäisenä firmaan palkkaisi, etenkin kun myöhemmin nähtiin, että parempaakin on tarjolla.
Piti jo ennakkoviestissäni ihmetellä sitä, mitä tapahtui GenMe vs. Bischoff -kuviolle. Silloin olisin vielä ollut toiveikas sen suhteen, että katoaminen olisi johtunut Matt Hardyn hyllytyksestä, mutta nähtävästi HoganBischoff arvosti joukkuetta juurikin niin korkealle kuin kyseinen Impactin kauhuhetki antoi ymmärtää. Oli ihan hauska nähdä EY & Shark Boy, ja ottelun alussa minulla oli vielä pieni toivonkipinä senkin suhteen, että GenMe ottaa tässä asenteikkaan voiton ja lähtee taas oikeille raiteille. No, ne oikeat raiteet löytyvätkin nähtävästi jostain muualta kuin Impact Wrestlingin asemalta. Todellista talentin hukkaan heittämistä, ja TNA:n joukkuedivari ryömii taas pohjamudissa, ROH:n kivikovan divarin taputtaessa tällekin kaappaukselle. Olisihan se nyt ollut liikaa vaadittu, että sekä x että joukkueet voisivat saada huomiota.
Ultimate X:lle ei tehnyt hyvää ainakaan se, että sitä hypetettiin järjestysluvulla 25. Ottelun spesialiteetti on siis "hieman" kärsinyt vuosien varrella, ja eipä tällainen tyhjästä nyhjäisty nelinottelu tilannetta ainakaan parantanut. Itse ottelusta jäi vähän ristiriitaiset tunnelmat - toisaalta se ei tuntunut koskaan saavuttavan viimeistä vaihdetta, mutta toisaalta taas se pysyi otteluna paljon paremmin koossa kuin useat aiemmat puhtaat spottiapinoinnit. Reippaan kolmen tähden solidia toimintaa oikealla voittajalla, mutta ei mitään hetkauttavaa.
Tässä kohtaa on helppo vetää vertaus ROH:n Best in the Worldiin: kuten BitW:ssäkin, shown ensimmäinen puolisko oli oikein viihdyttävää menoa, jonka missaaminen ei kuitenkaan olisi ollut maailmanloppu. Jälkimmäinen puolisko taas oli BitW:n tavoin todella hyvä ja must-see-kamaa.
Olin yllättynyt RVD vs. Jerry Lynnin paikasta kortissa, sillä olisin sijoittanut tämän ja mestaruusottelun toisin päin, mutta eipä shown rytmitys näinkään kärsinyt. Enskan tavoin en uskaltanut odottaa ottelulta oikein mitään, ja yllätyin täten todella positiivisesti. Nautittava koitos, jossa nähtiin toimivaa peruspainia, hyvää tarinankerrontaa ja mieleenpainuvia spotteja. RVD intoutui liikesarjoihin jollaisia ei ole pitkään aikaan nähty, ja Lynn vieläpä väisti ne, lisäten kiinnostavuutta heti tuplamäärällä. Kumpikin iso spotti, Lynnin leg sweepin väistö leg droppiin sekä powerbomb tuolille, toimivat todella hyvin, ja RVD:n silmäkulman aukeaminen toi vielä ensimmäiseen oman kovan fiiliksensä. Oikeastaan ainut ontunut puoli oli taas lopetus, joka tuli vähän tyhjästä - Lynn oli kuitenkin juuri viskonut RVD:tä pitkin kehää em. keinoilla, mistä RVD tokenikin kahteen superliikkeeseen, jotka pysäyttivät Lynnin välittömästi. Se viimeinen rutistus ja finishersota jäi siis puuttumaan, mutta tällaisenaankin neljän tähden vääntö, ja RVD:n TNA-uran kirkkaasti paras ottelu.
Olin ladannut fourwaylle kovat odotukset, mutta heti alkusekunneista lähtien se ylitti ne kaikki. Tykkäsin todella paljon siitä, että kaikki osanottajia haastateltiin pitkin iltaa, mikä toi ottelulle tärkeän fiiliksen. Yleisö näytti taas parhaat puolensa ja onnistui jopa chanteissa, jotka nekin olivat täydellisiä, kuten "Everybody" ja "Sign them all". Aivan naurettava tempo, ja hyviä yksittäisiä asioita oli niin paljon, etten varmasti niitä kaikkia muistaisi mainita: Ariesin raapaisut kaikille -> triple dropkick, heat seeking missile suoraan päin Ki:n potkua, Evansin top rope 'rana joka viskosi Ki:n koko kehän poikki, lopetus... Ei tästä vain mene tällainen ultratempoinen, stiffi ja lennokas pikkumiesten paini paremmaksi. Jokainen, myös Zema Ion, olisi ansainnut voittaa, ja silti juuri se oikea mies voitti. Jokainen fourwayn osallistuja olisi kuitenkin heittämällä montaa nykyistä tympeää cruiseria, kuten ultimate x:n hävinnyttä kolmikkoa, nautittavampaa katseltavaa, mutta toivottavasti heitä ei ainakaan välittömästi tuoda firmaan, jotta "exclusive contractin" arvo säilyy. Viisi X:ää ja ****½, MOTN ja MOTYC. Niin, ja jonkinlainen h**vetin jäätymisreaktio myös sille, että Aries ottelee lähitulevaisuudessa (toivottavasti) viikosta toiseen Impact Wrestlingissä.
X-mestaruusottelu ylitti sekin odotukset. Olen jollain sairaalla tavalla alannut pitää tästä Sun Tzu Abyssistä (joka tosin saattoi loppua tähän otteluun), ja äijän promo ennen ottelua oli todella hyvä ja varmasti hirviön uran parhaita. Myös ottelu toimi paljon edellisiä Abyssin x-seikkailuja paremmin, ja se oli kirjoitettu fiksusti. Tykkäsin paljon siitä, että Abyss menetti kylmän laskelmoivan malttinsa Kendrickin onnistuessa aukaisemaan hänen otsansa (paperiviillolla?), ja lopun ylibookkauskaan ei tällä kertaa häirinnyt. Yllättävän hyvästä ottelusta huolimatta kuitenkin parasta oli se, että x-vyöstä päästään taas näkemään oikeanlaisia laatuotteluita, kun ainakin paperilla Kendrick-Shelley ja Kendrick-Aries kuulostavat parhaalta setiltä vuosiin.
Main event ei yltänyt minnekään viiden tähden tasolle, mutten minä oikein sellaista uskaltanut odottaakaan. Tällaisenaankin siitä olisi varmasti jäänyt parempi ja jännittävämpi fiilis, jos panoksena olisi ollut jotain muutakin kuin ylpeys. Missään vaiheessa ei myöskään oikein pystynyt uskomaan, että Daniels voisi Stylesin voittaa. Hyvä ottelu, mutta näiden herrojen historialla se ei riitä ikimuistoiseksi "the matchiksi". Stylesin täytyy muuten olla muun loistavuudensa lisäksi myös bisneksen paras botchaaja - taas kerran hän myi botchinsa niin hyvin, ettei oikein voinut olla edes varma siitä, oliko se botch vai kuuluiko se otteluun. Neljän tähden ottelu, jossa teknisesti kaikki oli kohdallaan, mutta "se jokin" jäi puuttumaan.
Kuten jo alussa sanoin, kokonaisuutena todella hyvä tapahtuma. Jos nyt siihen Best in the Worldiin verrataan, niin tässä ensimmäinen puolisko oli hitusen parempi, ja toinen hitusen heikompi. Jollain "puhtaalla" tähtikeskiarvolla laskettuna erinomainen, mutta olisi tarvinnut sen Edwards-Richards-tason main eventin noustakseen huikealle tasolle. PPV:n pohjalta on kuitenkin helppo sanoa, että TNA:n rosterissa riittää talenttia, ja toivottavasti se näkyy myös tulevissa Impacteissa ja PPV:issä enemmänkin kuin yhden alakortin x-mestaruusottelun muodossa.
Tämä oli oikeasti yksi parhaimmista näkemistäni 4way matseista, mutta olihan tässä yksi kovimmista line upeista tommoseen neljä wäyhin. Erinomaista ja voitto oikealle miehelle!
