Royal Rumble (29.1.2012)

[The Jigsaw]

Ei Rumble vuosimallia 2012 kovinkaan huono ollut, mutta karvas maku tästä kuitenkin jäi ja jäi fiilis että kaikki vedettiin siitä mistä aita oli matalin..

Etenkin Rumble-ottelun aikana. Olen ollut Sheamuksen fani jo valtaosan hänen urastaan, mutta voitto oli kuitenkin negatiivinen yllätys. Jerichokin toki olisi ollut ennalta-arvattava mutta se ykkös-toive haastamaan vyöstä Wrestlemaniassa. Menneinä vuosina on lähinnä alkanut jo ärsyttämään Rumble ottelujen lopputulokset osittain kun oikeasti johdolla ei ole pokkaa laittaa voittamaan joku oikeasti yllättävä stara ja vieläpä puun takaa.. Kaikki muu tästä PPV:stä onkin jo läpi puitu..

Yksinkertaisesti Rumblen paras tarkoitus olisi laittaa se pakka sekaisin ja päälaelleen reilusti ennen Wrestlemaniaa. No jos hyvin käy niin Elimination Chamber hoitaisi sen homman ainakin osittain.

[eCiuj]

Ainoa asia jota jäin ihmettelemään, oli se, että miten ihmeessä King ja Cole eivät koko illan aikana huomanneet ettei Bookerilla ole housuja, vaikka selostivat tämän vieressä koko tapahtuman..

Mitä jos Booker nappasi housut pois jao askun aikana? Kun Cole ja Lawler olivat innoissaan "kuka sieltä tulee?" niin Booker salakavalasti otti housunsa pois? Tai sitten sillä diivojen ottelulla oli jotain tekemistä asian kanssa. Booker kävi niin innoissaan

[Stefa]

Kuten Japeetkin tuossa sanoi, nautein myös Rumblesta erittäin paljon. Nopeat plussat/miinukset:

+ Rumble-matsi oli varsin hyvä mun mielestä. Vaikka pääpaino olikin tuossa koomisessa puolessa, toimi se vallattoman hyvin. Ricardon sekoilut olivat parhautta, ja sitä jatkoi Marellan kanssa sekoilut. Varsin toimivaa huumoria muhun ainakin. Eikä pelkästään huumoripuoli ollut plussaa. Kharma tuli aivan puun takaa ja nostikin kylmät väreet. Upeaa nähdä Kharma pitkästä aikaa, ja tämä oli ihan hyvä tapa tuoda hänet. Road Dogg oli iso mark-out ja vetikin ihan hyvin sen verran mitä pitikin. Mizin ja Rhodesin ajat miellyttivät. Kofi Kingstonin temppu oli hauska. Lopun Sheamus-Jericho taistelu oli oikeasti pirun jännittävä! Toki minäkin uskoin Jerichon voittavan, mutta onko se Sheamus nyt yhtään sen huonompi valinta. Mun puolesta WWE voisi jatkaa näillä "uudemmilla" jampoilla. Pääasia ettei Ortonia päästetty voittamaan. Toki olihan Rumblessa omat laimeat puolensa, esim Big Show viimeisenä. Ja odotin koko ajan näkeväni Goldustin. En turhaan äänestänyt Sheamusta vuoden aliarvostetuksi. Irkku on varma peluri.

+ Häkkiottelu oli mukava opener, eikä sen enempää pettänyt. Mutta tosin, voiko odottaa ottelulta mitään klassikkoa jos kolmesta osaanottajasta vain 1 on oikeasti kovan tason teknikko, kun taas kaksi muuta ovat uransa loppupuolella olevia jättejä? Hoiti hommansa sopivan intensiivisena openerina

+/- Punk-Ziggler oli ihan jees, vaikka olisi voinut olla tuhat kertaa parempikin. Mutta ei kuitenkaan p**ka ottelu missään nimessä. Ehkä pettymys mutta kyllähän tuon katsoi mieluummin kuin turpaansa otti. En valita sen kummemmin ja Laurinaitiksen sekoilut laitettiin hyvin mukaan. Ai että se Zigglerin counter GTS:stä Fameasseriin oli upea!

+/- Cena/Kane oli ihan jees mättäämistä mutta eipä mitään muistettavaa. Ja lähinnä suurimman osan ottelun mausta vie sysipaska feudi. Taino, ei ehkä sysipaska mutta paskempaan päin ollaan koko ajan menty.

- Vaikka kuinka diggailenkin tuosta Brodus Clayn hahmosta, eipä sitä tarvitse tuoda PPV:n asti squashailemaan. Alkaahan tuo kyllästyttää, etenkin kun jobbaavana osapuolena on v***u Drew McIntyre

Mutta siis kuitenkin, nautein kokonaisuutena Rumblesta, ja etenkin Rumble-ottelu ei todellakaan olllut niin p**ka kuin väitetään. Nautein ottelusta alusta loppuun eikä se kyllä kerinnyt kyllästyttä. Ja pakko kehua vielä uudestaan: Jericho ja Sheamus saivat todella jännittävän loppuväännön aikaiseksi. Siitä tuli sellainen ANYTHING CAN HAPPEN-fiilis.

[Hellhound]

Nyt on sitten Road To Wrestlemania virallisesti aloitettu.

1.Daniel Bryan vs Mark Henry vs Big Show

- Ihan kelpo ottelu, joka tosin olisi saanut olla hieman pidempi. Joku isompi spotti olisi ollut mukava lisä tähän otteluun.
Arvosana:***+

2.The Divas of Doom (Beth Phoenix and Natalya) and The Bella Twins vs Kelly Kelly, Eve Torres, Alicia Fox, and Tamina

- Paikoitellen, jopa ihan hyvää naisten painia, mutta kyllä sen tason pudotuksen huomasi kun toinen Belloista pääsi kehään. Eve & Divas Of Doom olivat ottelun selkeät tähdet.
Arvosana:**-

3.John Cena vs Kane

- Ihan hyvää brawlaamista molemmilta ottelijoilta. Kane näytti, jopa virkeemmältä kehässä kuin ennen taukoaan. Lopetus oli kyllä tylsä ja ennalta arvattava, mutta ottelun jälkeisistä tapahtumista kyllä pidin.
Arvosana:***+

4.Brodus Clay (with Cameron and Naomi) vs Drew McIntyre

- Perus Clay squash ottelu joita ollaan nähty viikottaisissa. Ihan viihdyttävä erittäin lyhyen kestonsa ajan.
Arvosana:*

5.CM Punk vs Dolph Ziggler

- Kelpo painia tämäkin, mutta ottelu kärsi uskottavien near fallien puutteesta ja Mr. Excitement sekoilut onnistui hyvin syömään fiilistä. Zigglerin Go To Sleep reversal oli kyllä hieno.
Arvosana:***½

6.Royal Rumble Match

- Ihan kelpo Rumble, jonka kohokohdat olivat Kharman paluu, Road Dogg visiitti ja hyvä lopputaistelu. Sheamusin voitto kyllä onnistui laskemaan fiiliksiä oikein kunnolla, mutta toivotaan, että Jericho vs Punk silti nähtäisiin Wrestlemaniassa.
Arvosana:***½

Kokonaisuudessaan tapahtumasta jäi hieman huono fiilis Sheamuksen voiton takia ja se huippu matsi jäi uupumaan tapahtumasta. Kokonaisarvosana 7.

[SkullCrushingFinale]

Muuten ihan hyvää settiä, mutta Rumble-matsi olisi voinut olla paljon parempikin. Muutamat pointit itse main eventistä...

- Ensinnäkin D-O-Double G! Markitin pahemmin kuin kaksi vuotta sitten Christianin selättäessä Ezekiel Jacksonin Rumblen openerissa!

- Ricardo Rodriquez oli mainio. Olisi vain jatkanut Codyn murjomista ja vetänyt samalla sen face turnin, kaverin face-persoona oli niin h**vetin over yleisön keskuudessa!

- Hetken uskoin jo oikeasti Zigglerin voittoon, joka olisi ollut makeudessaan jotain aivan eeppistä, tämä siis tosiaan Rumble-ottelussa. Enpä silti valita, mutta heitinpähän yhden kaavailun ilmoille.

- Rumblen starpower oli alhaisin kenties sitten vuoden 2000. Jericho, Orton...vähän jäi lyhyeksi oikeasti kovien nimien lista. Kenties tämä sitten on sitä itkemistä sen takia, että WWE on vihdoin alkanut pelata vähän enemmän nettismarkkien pussiin, mutta maistuipahan laimealta. Foleysta ja Road Doggista tosiaan plussaa, samoin kuin selostajatouhuista. Duggania en ole ikinä ymmärtänyt.

- #30 entrantin kohdalla vedin ensimmäiset nassupalmut, jonka lisäksi luulin hetken Show'n oikeasti vievän Rumblen. Perkeleen enska niiden spekulaatioidensa kanssa Joka tapauksessa, final fourista saatiin kaksi pahinta pahaa karsittua...

- ...kunnes eeppisen lopputaistelun jälkeen (tuosta oikeasti plussaa), se suurin kliimaksi kuitenkin vietiin, kun huikean mark-out-momentin pilasi valkoinen irlantilainen, jolle pitäisi vielä hurrata facena. En ole kaverille sitten kesän lämmennyt, enkä vieläkään mitään varsinaista helleaaltoa kokenut. Aika ronskisti saadaan hahmoa kehittää, jotten vedä itkupotkuraivareita, kun mies aikanaan sen maailmanmestaruuden WrestleManiassa voittaa - se nimittäin tapahtuu hyvin todennäköisesti.

Illan suurimman mark-outin titteli on kuitenkin varattu sille, että Machine Gun Kellyn tavaraa soi WrestleMania-mainoksissa! Lace The Fuck Up!!!

Halusin silti Y2J:n

[RoadWarrior]

Rumble-matsi oli pettymys, ei missään vaiheessa mitään kiimaa, yllätysosallistujat olivat laimeita ja viimeinen kolmikko oli helppo arvata. Paskin Rumble-matsi miesmuistiin. Ei jaksanut todellakaan katsoa matsia tarkkaan läheskään koko aikaa ja tylsiä osuuksia oli liikaa, Cenan ja Kanen intensiivinen murjonta oli sen sijaan todella viihdyttävä matsi. Matsin jälkeiset tapahtumat olivat myös mielenkiintoisia, Kane-Ryderia odotellessa.

No Sheamusin voitto oli hyvä juttu sinänsä, ei ainakaan liian ennalta-arvattava Jericho. Sheamus-Bryan voisi olla kiva Mania-feudi ja matsi. Nyt jos ei tule Punk-Jerichoa niin itse haluaisin mielummin Punk-Triple H'n jolle taustoja riittää (NOC-matsia heidän väliltään en ole nähnyt eikä se nyt tainnut mikään kaikki peliin-tykitys suurella lopetuksella olla, taustaakin siis ) ja ja Jericho-Takerin koska näin saisi Punkille lisää tuota kapinallissettiä ja Takerille joku muu vastus kuin HHH tai Kane olisi kiva, vaikka toki Taker-HHH olikin mahtava. Jericho-Taker olisi tuoretta ja varmasti loistava ottelu. End of the world as you know it= streakin loppu. Jerichon videoissa oli myös niitä synkkiä vivahteita. Olen aika varma että Jericho on streakin perässä, 20-0 ja Jericho vastassa ei olisi huono tapa lopettaa Takerin ura. Punk-Jericho feudia vaikka sitten kesällä. McIntyre-Clayta ja naisten matsia en katsonut. Kokonaisuudessaan ihan ok PPV, mutta Rumble-matsin epäkiinnostavuus pilasi fiilistä ja paljon.

Rumble Match ***
Ziggler-Punk ***
Cena-Kane ***+
Bryan-Henry-Big Show **1/2

Kanen paholaisen suosikkidemoni puheet huomioiden on aivan varmaa, että Wrestlemaniassa näemme Undertaker-Kane ottelun, johon hyvin todennäköisesti päättyy ainakin toisen ura.

[eCiuj]

Ja mikä tämän vuoden Rumblessa (ottelussa, siis) oli typerää oli se, että joku Jey Uso saa 7 minuuttia kehäaikaa, kun taas Wade Barrett alle 4. Tämä olisi pitänyt bookata niin, että alkuun hyviä maustettuna tuollaisilla 11 sekuntin Epicoilla, keskivälissä nämä legendat ym. nopeasti eliminoidut, loppuun vain tuollaiset Orton, Jericho sekä muut odotetut henkilöt. Barretthän ei käytännössä ollut odotettu, kun hän on heel sekä Ortonin teloja niin ei St. Louis tykkää. Tässä vielä koko lista.

EDIT: Ja muuten The Mizille 45 minuutista. Koko Rumblen pisin aika.

[Merovingi]

Jerichon profetia totetui. Maailmanloppu saapui - Sheamus, tuo punapäinen turhake, voitti Rumblen. Mitä v**tua WWE? Siis mitä v**tua?

Millään tasolla katsottuna, ei tähän päätökseen voi olla tyytyväinen tällä hetkellä. WWE oli hyvin rakentanut viime kuukaudet mahdollisesti joko CM Punk Vs. Dolph Ziggler tai Daniel Bryan Vs. Big Show. Jerichon voitto olisi antanut meille jumalaisen CM Punk Vs. Chris Jericho feudin, jonka promot ja se ottelu olisivat olleet hunajata. Bryan olisi voinut kohdata Show'n, jonka kanssa hänellä on erittäin hyvin rakennettu ja toimiva feudi. Nyt WWE vetää kaikista todennäköisimmin vessasta alas Daniel Bryan Vs. Big Show -ottelun buildin, jonka blow-off ottelu olisi ollut helposti WrestleMania -tasoa. Nyt saamme joko Bryan Vs. Sheamus tai Punk Vs. Sheamus -ottelut. Kumpikaan ei kuulosta houkuttelevalta, sillä vaihtoehtoina olisi aiemmin esitetyt parit.

Ydinongelma on, että Sheamus ei ole tehnyt yhtään mitään kiinnostavaa viimeisen 3-4 kuukauden aikana. Ainoastaan potkinut randomeja jindermahaleja päähän ja hymyillyt yleisölle. Jostain kumman syystä Sheamus saa silti hyvää reaktiota, todella hyvää verrattuna tekemisiin, mutta hän ei ole siltikään saanut kunnon kuviota. Ihmeellistä buukkausta, jos Sheamukselle annetaan Rumble-voitto, mutta hänelle ei ole annettu mitään sellaista tekemistä, jotta yleisö voisi kiinnostua hänestä ja toivoa hänelle juuri mestaruusottelua tai vastaavaa. WWE:n pitää ratkaista Sheamuksen kiinnostavuusongelma aika nopeasti tai muuten WrestleManian ottelusta tulee paha floppi. Toivon todella, että WWE tietää mitä tekee nyt Sheamuksen kanssa eikä siellä vasta nyt Rumblen voittamisen jälkeen aloitettu suunittelua.

Kaikin puolin, Sheamuksen voitto on todella pöljä päätös. Big Show'n voitto olisi ollut parempi, koska hän olisi voinut lähteä Daniel Bryanin perään ja pohjalla olisi ollut loistava pohjustus. Jericho olisi tarjonnut Punkin kanssa viiden tähden viihdettä ja voitto olisi tuonut momentumia tälle omituiselle Maailmanloppu-kuviolle, joka on kokenut pahaa inflaatiota viime viikot Jerichon vetäessä OH YEAH BABY -settiään ja nyt hän ei saanut lunastettua lupausta minkä antoi RAW:n lopussa. Vaikuttaa siltä, että niiden hypevideoiden takana ei ollut mitään suurta tai ihmeellistä.. Jos oli, ne pitää tuoda yleisön tietoon mahdollisimman pian ja hyvällä tavalla. Momentum laskee joka viikko, kun tuota kuviota venytetään.

Rumble-ottelu oli viihdyttävä, mutta ongelmana oli liika komedia-painotteisuus joka toisaalta teki ottelusta viihdyttävän. En tietyllä tapaa pitänyt näistä komediatapausten ylitarjonnasta ja liioista vanhoista legendoista - Rumble-ottelun kun pitäisi olla se oikeiden painijoiden taistelukenttä, jossa viimeinen mies kehässä saa elämänsä tilaisuuden. Ei vanhojen pappojen ja komediahahmojen leikkikenttä. Kohtuudella komediahahmot ja legendat tuovat hyvää viritystä, mutta nyt sitä kohtuutta ei ollut. Lopputaistelu oli loistava kamppailu, jossa sai todella pelätä Sheamuksen voittoa ja kun se tuli.. Ilmeeni oli kuin John Laurinaitiksen ilme vastaanottaessa GTS:ää. Kasvoni halvaantuivat järkytyksestä.

Ihmeellisiä buukkauspäätöksiä nähtiin myös tuossa Rumble-ottelussa. Mizin tulo ensimmäisenä oli hyvä, sillä fanit saivat hyvän fiiliksen nähdessään Mizin kaltaisen kusipään joutuvan kokemaan pahimmat oddsit. WWE olisi voinut rakentaa Mizistä uhkaavaa kaveria, joka eliminoi pari painijaa ja sinnittelee mukana pitkään, kunnes siinä 15-20 painijan kohdalla R-Truth tulee paikalle ja pystyyn kova staredown, josta seuraakin se kuuluisa "Hellacious" brawl ja Miz pihalle Truthin toimesta yleisön popatessa. Truthin sen sijaan laitettiin nyt sisään jo kolmantena, jossa ei ollut draaman rakentamisen kannalta järkeä ja se sai RAW:n maanantaisen ottelun näyttämään aika merkityksettömältä. Ei ole juuri eroa tuleeko sisään ensimmäisenä vai kolmantena, mutta ensinmäinen tai viidestoista on jo merkityksellinen ero.

Mick Foleyn osaanoton alikäyttö ihmetytti kummasti. Tässä olisi ollut mahdollisuus rakentaa parin viikon ohjelmien aikana tarinaa siitä, kuinka Foley tahtoo voittaa Rumblen ja päästä vielä kerran WrestleManiaan, jotta nuorimmat lapset näkevät isän ottelemassa isoimmalla areenalla mitä showpainissa on. Tämän sijaan meille annetaan täysi komedia-Foley, vaikka Foley olisi voinut roikkua sinne viime hetkille saakka, jolloin joku nuori kolli (esim. Ziggler) murskaa halvalla tavalla Foleyn unelman. Ja tsadam, meillä on käsissämme WrestleMania-ottelu ja helposti pumpattavaa heattia nuorelle kaverille.

Rumble-ottelussa oli muutamia erikoisia asioita, jotka herättivät huomioni:

- Jinder Mahal tulee kehään ja yleisö chanttaa USA. Ainoat amerikkalaiset kehässä ovat Cody Rhodes ja The Miz, jotka ovat heelejä.
- Duggan huutaa USA:ta - ja hakkaa samalla Cody Rhodesia, vaikka kehässä olisi myös Hunico.
- Michael Cole on sokea. Ei huomaa että a) Kingillä on painihousut ja kengät jalassa b) Bookerilla ei ole puvunhousuja jalassa.

Hyvää viihdettä Rumble oli, mutta sitä viihdettä mitä nyt tarjottiin, näkisin mielelläni jossain Gimmick Battle Royalissa. En yhdessä vuoden isoimmista otteluista.

Rumblen muut ottelut tuli katsottua vähän sivusilmällä, mutta saatan tarkastaa ne myöhemmin uudestaan, jos osallistun PPV-arvosteluun tälle vuodelle. Nyt on kiireistä aikaa, sillä pääsykokeet lähestyvät, joten osallistuminen on epävarmaa. Koitan kuitenkin järkätä sille aikaa.

Kokonaisuutena kuitenkin alle keskinkertaisen tason tässä PPV'ssä taidettiin jäädä, vaikka sivusilmällä katsoin (Hyvä PPV pitää väkisin huomion tapahtumassa eikä RPG-sääntökirjoissa). Eipä ole paljoa muisteltavaa tästä PPV'stä parin vuoden päästä.

[Spunkmeyer]

MISSÄ LESNAR?

Aika ronskisti saadaan hahmoa kehittää, jotten vedä itkupotkuraivareita, kun mies aikanaan sen maailmanmestaruuden WrestleManiassa voittaa - se nimittäin tapahtuu hyvin todennäköisesti.

Tämä oli paras Rumble miesmuistiin. En muista koska olisin viimeksi nauranut yhtä paljon saati viihtynyt muutenkin. Voipi olla ettei sellaista pelleilyä mitä tässäkin matsissa nähtiin olisi koskaan bookattu ennenvanhaan, mutta niin se laji vaan muuttuu ja minä oikeasti nauraa räkätin koko Ricardo/Santino/Foley-kuviolle, selostajien visiiteille ja ties mille. Okei, sen myönnän ettei tänä vuonna nähty mitään RVD:tä tai Dieseliä, mutta Road Dogg sentään ei ole vielä niin ylikäytetty nostalgiahahmo kuin Jim Duggan.

Yleisökin oli kovaäänisin miesmuistiin.
Mestaruusmatsit olivat hyviä ja voittajat oikeita. Kukas tai ketkäs olivat satavarmoja etteivät nämä nykymestarit säilytä voitaan Rumbleen asti saati sitä pidemmälle Zigglerin kääntäessä GTS:n omaksi finisherikseen henkeni salpautui ja se vapautui Punkin potkaistessa irti. Enpä muista sellaistakaan vähään aikaan tapahtuneen.

Sheamus? No miksi ei. Kelpaa mulle. Ja sopii kieltämättä hänelle. Kaveri on jo ties kuinka pitkään ollut valmis ME:hen, oikeaan ME:hen siis. Ei pelkästään väliaikaiseksi ja sattumamestariksi. Ymmärrän että kaveir aiheuttaa nyt täällä harmaita hiuksia kun sillä ei ole ollut vähään aikaan mitään "kunnollista" tekemistä. Itse tykkään kuitenkin. WWE pelaa kortit aivan oikein.

Myönnän että naisten matsia en edes jaksanut katsoa. Muuten en oikein voi valittaa mistään.

[Myhvatte]

Mietinnät ihan siltä pohjalta että en ole piiitkään aikaan katsellut mitään WWE:n viikko-ohjelmia ja koko tuote juonikuvioineenkin on vain varjo entisestään. Mikä on sinänsä hassua että päämestareina ovat kuitenkin Punk ja Bryan, Cena ja Orton eivät ottele ME:ssä koko ajan ja Kanellakin on maski. Periaatteessa meikän pitäisi hurrata, mutta en tiä, ei vaan jaksa innostua, kuten joskus.

Mutta Rumble on aina Rumble ja samalla sain ihan hyvän läpileikkauksen siitä mitä firmassa nykyään pyörii. Koska en seuraa mitään kanavia, en luonnollisesti tiennyt että Jericho on ollut jonkinsortin ennakkosuosikki. En tarkemmin sanottuna edes ollut nähnyt hänen paluutaan. Ja hyvä vaan että ei voittanut; tauolta palaaville staroille lautasella annettu Rumble-voitto on suhteellisen laiska ja vituttava temppu. Ainut kerta kun se taisi toimia oli silloin joskus Cenan kanssa. Jericho nyt ei muutenkaan olisi tehnyt Rumble-voitolla yhtikäs mitään. Toisin kuin vaikka Ziggler, Barrett, Rhodes ja jopa Sheamus. Siinä muutenkin ne jampat joiden rehellisesti uskoin voittavan. Ziggler olisi ollut se paras vaihtoehto, mutta menee Sheamuskin. Näinhän niitä kestäviä staroja kuuluisi kai tehdä, että saavat krediittejä, eikä viime aikojen perinteisellä ADHDWWE-kaavalla, eli MitB-kusetusvoitto, nolla onnistunutta puolustusta ja sitten vyö jollekin kestostaralle kun yleisö ei jostain kumman syystä innostu heti.

Itte Rumble oli lähinnä huumoria ja sellaisenaan ihan viihdyttävää. Siitä syystä minä ainakin vielä vaivaudun painia katsomaan, eli viihde. Kunnon staravoiman pula tuntui kaikesta huolimatta; taisi olla eka Rumble aikoihin, jossa ei ollut näitä perinteisiä, eli Cena, HHH, Rey, Edge, Kane, Taker jne. Ei ollut oikein Ortonista ja Jerichosta sen ison staran aseman ottajiksi. Olihan toki Foleytä ja Road Doggia kiva nähä, mutta kun ei ne jaksa oikein enää liikkua. Kharma oli varmaan se toimivin ylläri.

Tämä uusi maskillinen Kane on muuten ihan hemmetin hyvä. Pitkästä aikaa toimiva monster-heel joka saa Cenankin matelemaan. Onkin aika tolkuton aika siitä kun Kane on tuntunut tällaiselta. Niiden Cenan ja Rockin promovideoiden imelyys meni jo kyllä ihan överiksi.

Mestaruusmatsit meni katsellessa. Punk/Ziggler olisi voinut olla hyvä, mutta meni ylibuukkaukseksi ja koko matsi buildataan jotain swerveä kohti, jota ei sitten tulekaan. Zigglerin GTS-counter oli kyllä toteutettu täyden kympin arvoisesti; olin muutaman sekunnin täysin varma että nyt tuli loppu. Mutta tämä Koko Laurinaitis-stoori ei vaan ota hahmottuakseen minun pienessä päässäni. Mitä sille muinaiselle anonymous GM-stoorille edes kävi?

Bryan voisi toimiakin, jos saisi otella sellaisia tyyppejä vastaan joille saa tehtyäkin jotain.

Brodus Clayn hahmo oli ihan h**vetin hyvä. Ekaa kertaa näin ja repeilin. Sääli että McIntyre on vajonnut jobberiksi, hänessä oli potentiaalia silloin joskus vuosia sitten.

Eiköhän tästä WM saada kasaan. Tuntuu myös että Elimination Chamberissa voi käydä vielä vaikka mitä. Vaikka alan kyllä uskoa että Punk menee vyön kera Maniaan.

[Goblet]

Mietinnät ihan siltä pohjalta että en ole piiitkään aikaan katsellut mitään WWE:n viikko-ohjelmia ja koko tuote juonikuvioineenkin on vain varjo entisestään.

Olisiko siinä syy miksi juonikuviot eivät ole mielestäsi hyviä, kun et ole katsonut tuotetta. WWE tarjoili viime vuonna parasta shittiä ainakin yli viiteen, ellei jopa yli kymmeneen vuoteen.

Zigglerin GTS-counter oli kyllä toteutettu täyden kympin arvoisesti; olin muutaman sekunnin täysin varma että nyt tuli loppu.

Minä taas arvasin heti että nyt tulee counter, sillä en ole nähnyt Punkin tekevän GTS:sää koskaan noin päin, eli pää kohti oikeaa polvea. Heti tiesi että nyt ei kyllä tule liikettä loppuun asti.

Mitä sille muinaiselle anonymous GM-stoorille edes kävi?

Se unohdettiin pikkuhiljaa. Tietokone oli loppuvaiheessa kyllä aina paikalla, mutta sitä ei enää käytetty, ja sitten se hävisi kokonaan, kun Tripsu nousi johtoon (vaiko jo sitä ennen).

[Myhvatte]

Mietinnät ihan siltä pohjalta että en ole piiitkään aikaan katsellut mitään WWE:n viikko-ohjelmia ja koko tuote juonikuvioineenkin on vain varjo entisestään.

Olisiko siinä syy miksi juonikuviot eivät ole mielestäsi hyviä, kun et ole katsonut tuotetta. WWE tarjoili viime vuonna parasta shittiä ainakin yli viiteen, ellei jopa yli kymmeneen vuoteen.

En usko. Tarkennetaan sen verran että olen kyllä seurannut keskeisimpiä juonikuvioita, mutta ei ole ollut intoa latailla muita kuin PPV:t. Joo, Punkin ympärillä pyörinyt kuvio MitB:n aikoihin oli h**vetin hyvä, mutta ei mulle mitään muuta yhtäkkiä popahda mieleen menneltä vuodelta. WWE:tä ja painia on tullut kyllä seurattua jo yli vuosikymmen, mutta en minä enää nykyään jaksa sitä täyspäiväisesti, kun tunnun olevan kohderyhmästä ulkona.

Zigglerin GTS-counter oli kyllä toteutettu täyden kympin arvoisesti; olin muutaman sekunnin täysin varma että nyt tuli loppu.

Minä taas arvasin heti että nyt tulee counter, sillä en ole nähnyt Punkin tekevän GTS:sää koskaan noin päin, eli pää kohti oikeaa polvea. Heti tiesi että nyt ei kyllä tule liikettä loppuun asti.

Meinasin siis että olin varma että Ziggler voitti matsin sillä countterillaan.

[enska]

Sheamuksen voitto oli parasta tässä PPV:ssä. Lisää kiitosta huikeasta kaksintaistelusta Jerichon kanssa. Viimeksi nähtiin yhtä tiukka Rumble-matsin lopputaistelu vuonna 2007, jolloin Undertaker ja Michaels ottelivat voitosta. Eipä tämä Jericho–Sheamus mikään HBK–Undertaker tietenkään ollut, mutta hyvä taistelu yhtä kaikki ja aivan oikea voittaja.

Rumble-ottelu oli mielestäni ihan hauska. Ei vetänyt vertoja vuosien 2007–2010 huippumatseille, mutta ei kyseessä missään nimessä mikään huonokaan ottelu ollut. Mieleenpainuvimpia juttuja olivat Kofi Kingstonin käsillä kävely, Kharman paluu, Road Doggin visiitti, Ricardon trollaus ja Cody Rhodesin kova eliminaatiosaldo. Big Show oli tietysti pettymys 30. sisääntulijana, mutta saivatpahan ainakin ne lapsifanit kiksinsä – ei voi valittaa.

Muuten PPV olikin sitten melkoisen surkea tapaus. Avausmatsi jäi vaisuksi. Impromptu-ottelut latistivat tunnelmaa. Kanen ja Cenan vääntö ei jostain syystä napannut laisinkaan. Punkista ja Ziggleristäkään ei ollut show'n varastajiksi. Koko ajan oikeastaan vain odotti sitä, että muu shaisse saataisiin alta pois ja päästäisiin Rumbleen käsiksi. Toista oli esimerkiksi vuonna 2008, jolloin myös alakortti oli rautainen (Jeff Hardy vs. Randy Orton, Chris Jericho vs. JBL, Ric Flair vs. MVP).

P.S. Arvostelen tapahtuman paremmin hiukan myöhemmin, niin saan minäkin PPV-urakkani vauhtiin.

[Static]

Ei mul muuta ku et Ricardo. Nii ja Kofin käsilläseisonta.

[The Rocker]

Kuka sillä numerolla 30. olisi sitten pitänyt tulla? The Undertaker? Triple H?

[enska]

Kuka sillä numerolla 30. olisi sitten pitänyt tulla? The Undertaker? Triple H?

Kuka tahansa muu kuin Big Show, joka on aikaisemminkin ollut viimeisen sisääntulijan saappaissa (vuonna 2009) ja joka tuottaa aina samanlaisen pettymyksen?

[Saimou]

Melko tympeä tapahtuma, jota leimasi Rumble-matsin odottelun lisäksi täyttämättömät lupaukset: ei halailtu vihaa tai nähty maailmanloppua. Showsta oli myös kokonaisuutena hieman flow kateissa, kiitos jälleen päätään nostaneen filleripainotteisuuden. Itse Rumble-matsissa oli useita hetkiä kun "homma lähti vihdoin kunnolla käyntiin", mutta sitten niitä seurasi aina suvantovaiheet, hienoa loppukamppailua lukuun ottamatta. Kun vielä Punk vs. Ziggler jäi alle odotusten, ei voi kuin sanoa, että Royal Rumblelta (etenkin tapahtumana kokonaisuutena) olisi odottanut enemmän.

[bookert]

Pakko sanoa kyllä, että Big Shown No. 30. entrance oli melkoinen antikliimaksi, vaikka odotinkin sitä, koska pakkohan tuosta WHW.C. ottelustakin joku "luuseri" oli tunkea Rumbleen. Zigglerkin oli mukana niin miksei Show olisi halunnut messiin? Mutta todella tylsä ratkaisu. Enkä ymmärrä miksi juuri hänen piti eliminoida Miz ja Rhodes, jotka niin hienosti olivat loppuun asti suoriutuneet. Miksei olisi vihjailtu jollain hienolla Maniaan etenevällä feudilla tyyliin Goldustin eliminoidessa Rhodes tai Foleyn eliminoidessa Miz, Ziggler tai Rhodes tai jotain muuta vastaavaa. Noh, kiva ottelu anyway ja unohdin mainita Ricardon loistavuuden. Pure GOLD. Kuten myös Santinon ja Foleyn sekoilu.

[SkullCrushingFinale]

Jännä yksityiskohta Laurin osuudesta...

- John Laurinaitis wore a short sleeved referee shirt at Royal Rumble because of a rib by Vince. Vince made him wear it so he could mock his “flabby, skinny arms.”

[MR.Off Topic]

Sunnuntai 29. Tammikuuta 2012
Scottrade Center, St. Louis, Missouri

Triple Threat Steel Cage Match For The World Heavyweight Championship:
Daniel Bryan (c) vs. Big Show vs. Mark Henry

Heti alkuun oli luvassa odotetusti kolmen miehen taisto siitä toiseksi isoimmasta vyöstä teräshäkin sisällä. Kuulostaa varsin maukkaalta noin sanottuna. Toisaalta odotuksia laski se fakta, että Big Show ja Mark Henry eivät ole painijoita, joille kolmen tähden matsiin yltäminen vaatii extraponnisteluja. Bryanin ja teräshäkin olo matsissa kuitenki nostivat odotuksia ja ennakkoon odottelin tämän olevan *** -tähden matsi.

Itseasiassa tämä vaikutti ihan hyvältä matsilta alusta alkaen, kun Henry osallistui otteluun minimaalisesti ja Show käytti hyvin hyödyksi häkkiä Bryanin pieksemisessä. Daniel heitti perus WWE-settejään ja kaikki tuntui toimivan. Sitten tämä loppui. Töks. Piste. Finito. Ihan kiva ottelu muuttui "Perfectly accetable wrestlingiksi" erään EWR-kommentaattorin sanoin. Ihan kiva opener, mutta viisi minuuttia lisää aikaa ja yksi oikea isompi spotti olisi tehnyt ihmeitä.
**½

Eight-Diva Tag Team Match:
The Bella Twins & The Divas of Doom (Beth Phoenix & Natalya)[/size][/i] vs. Alicia Fox, Eve, Kelly Kelly & Tamina

Naisten ottelu oli fillerinä aika odotettavissa eikä tämän tänne laittaminen sinänsä ottanut päähän, koska naiskauneutta katsoo aina mielellään. Kuhan ne vielä osaisi painia tai onhan sillä kaksi osaavaa naista. Sen verran täytyy kuitenki sanoa, että random 8-Diva Tag Match on paskin naisten matsi muoto ikinä. Nämä ottelut on aina yhtä p****estä otteluna. Tässäkään ei ollut oikein mitään mielenkiintoista, mutta annan tähden ihan Glamslamille ja sille, että nämä oli naisia.
*

Singles Match:
Kane vs. John Cena

Kirjoitin odotuksissa, että tältä ottelulta voi odottaa jotain kolmea ja puolta tähteä ja sitä odottelin. Kuvio ei kyllä kiinnostanut juuri ennen ottelua ja lähinä siltä kannalta mietin, että joskos WWE veisi tätä kuviota oikein kunnolla nyt eteepäin. Mutta odotukset eivät olleet hirveän korkealla enkä nähnyt tätä erityisen kiinnostavana.

Kane ja Cena lähtivät kuitenki ottelemaan matsia sopivalla intensiivisyydellä ja olin varsin innoissani jopa tästä. Pidin hyvin paljon siitä kuinka Kane kylmästi pysäytti Cenan jokaisen hyökkäyksen pienenki pilkahduksen ja oli varsin over tässä ottelussa. Jos miehet olisivat otelleet tämän täyspitkänä ja kunnollisella lopetuksella, niin tällä tasolla pysyessä ottelulle olisin voinut antaa jopa sen kolme ja puoli tähteä. Nyt tämä jäi tyngäksi ja muuttui lopulta kuvion edistämis segmentiksi. Sitäkään ei periaatteessa kovin paljon edistetty, kun Kane vain pahensi edellisessä Rawssa aiheuttamaa tuhoaan. Hieman tämä lässähti.
***-

Singles Match:
Brodus Clay vs. Drew McIntyre

Aivoni meinasivat räjähtää, kun tajusin WWE:n bookanneen toisen fillerimatsin ja Broduksen olevan siinä. Miksi? Tällä tavalla väsytetään ne kaikki katsojat viimeiseen ihmiseen asti kunnes kenelläkään ei kiinnosta Brodus enää. Paljon parempi olisi ollut se Rumble esiintyminen hassun hauskalla sisääntulolla ja kolmen neljän tyypin eliminoinnilla. Sitä kautta sitten olisi voinut, vaikka aloittaa feudin jonkun overimman painijan kanssa. Ärsyttää tämmönen. Clayn hauskuudesta puolikas.
½

Singles Match For The WWE Championship With John Laurinaitis As Special Guest Referee:
CM Punk (c) vs. Dolph Ziggler

Olin niin innoissani tästä ottelusta näköjään ennakossa, että unohin esittää tälle edes otteluarvosanaa. Kaikki kuitenki tietävät, että Punkin ja Zigglerin kemiat pelaavat kehässä ja he pystyisivät parhaillaan ihan minkälaiseen tahansa klassikkoon. Oli kuitenki varmaa, että Laurinaitis veisi huomiota jonkin verran ja näin ei nähtäisi sitä parasta mahdollista Punk vs. Ziggleriä. Niimpä ottelun alkaessa ja Johnny boyn vetäytyessä vain katsomaan ottelua kehän ulkopuolelta olin yhtä hymyä.

Jotenki ottelu ei siltikkään natsannut niin kuin sen olisi pitänyt. Ehkä se johtui siitä, että miehet tiesivät ottelun päättyessä hirveään rulianssiin ja eivät jotenki onnistuneet keskittymään otteluun niin hyvin kuin olisi ehkä pitänyt. Oikeastaan ainoa hieno hetki ottelussa oli tosiaan se Zigglerin GTS-counter. Ei tämä huonoa painia ollut, mutta niin paljon parempaan olisi herroilla eväät. Pidän sitä Rawn ottelua parempana kuin tätä.
***

30-Man Royal Rumble Match:

Royal Rumble -matsit nyt yleensäottaen ovat aina kiinnostavia vähintäänki etukäteen ja niin tämäki. Kuitenki tästä muodostui yksi huonoimmista Rumbleista vuosiin. Suurimmaksi osaksi tämä johtui siitä, että matsissa oli aivan järkyttävä määrää turhaa porukkaa, kun taas muutama nimi jonka olisi suonut mukaan jäivät pois. Tässä tuleeki heti mieleen se 40-miehen Rumble matsin etu, voidaan heittää turhia nimiä sisään huolehtimatta siitä saadanko kaikki kiinnostavat mukaan. Nyt meillä oli Ricardo Rodriguez, Jim Duggan, Jerry Lawler, Booker T, Michael Cole, Mick Foley, Kharma, Santino ja Road Dogg, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän huumoriannoksia tai tyyppejä joilla ei ole mitään saavutettavaa WWE:ssä enää. Noita on aina mukava nähdä kolme tai neljä, mutta kahdeksan tyyppiä on jo aivan liikaa. Pidin kuitenki Dugganin, Lawlerin, Road Doggin, Foleyn, Kharman, Santinon ja Rodriguezin esiintymisiä varsin hauskoina ja jotain Rumblelle antavinakin. Mieluusti olisin nähnyt vaikka Mason Ryanin tuhoamassa jobbereita, Goldustin esiintymisen ja taistelun Codyn kanssa sekä sen Brodus Clayn esiintymisen.

Toisena idioottina ratkaisuna Rumblessa oli Big Shown tulo numerolla kolmekymmentä ja useiden nuorien tähtien eliminointi. Mies nimittäin eliminoi pitkään kehässä olleet Mizin ja Rhodesin silmän räpäyksessä ja kehästä poistuivat herran käsissä myös Jack Swagger että Dolph Ziggler. Eikö joku muu olisi tehnyt noilla eliminoilleilla enemmän? Pisti ärsyttämään vahvasti.

Ottelun suurin plussa kuitenki tuli kahden henkilön ollessa jäljellä. Enska taisi verrata tätä HBK:n ja 'Takerin taisteluun muutamia vuosia sitten ja kyllähän tämä paras lopputaistelu sen jälkeen on ollut. No ei tällaisia pidempiä ole kyllä nähtykkään. Mahtavasti kuitenki bookattu ja monen monta kertaa olin penkin reunalla kannustaen Jerichoa ja lopulta pettyneenän katsoin Sheamuksin voiton juhlia. No eipä voi Chris sanoa, että on kaiken saavuttanut WWE:ssä! Eikä tämä Sheamuksin voittokaan ole huono juttu sillä onhan mies kuitenki varsin lahjakas ainaki mielestäni. Kärsinyt vain hitosti WWE:n huonosta bookkauksesta. Nyt jotain alle ennen WM:ää ja Daniel Bryanin kanssa vetämään kova matsi WM:ään. Vaisuksi Rumble ottelu kuitenki jäi kokonaisuudessa.
***


Odotukseni tapahtumaa kohtaan oli semikovat. En odottanut tästä parasta Rumblea koskaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että ketään järkyttävän kovaa staraa ei ollut luultavasti luvassa Rumblessa. Toisaalta kortissa ei ollut yhtään huonolta näyttävää matsia ja alkaahan tästä aina Road To WRESTLEMANIA! Tapahtuma kuitenki jokseenki petti ainaki itseni kaikkien matsien hieman pettäessä. Lisäksi fillerit tuovat miinusta tapahtumaan. Tähtiä on vaikea antaa, kun oikein kenellekkään ei haluttaisi antaa.

*** Miz
** Sheamus
* Chris Jericho

PPV Onnistui: Huonosti

[Juge]

Piiikkusen tulen myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Illan avasi Triple Threat Steel Cage World Heavyweight mestaruudesta. Daniel ja Show olivat matsissa koko ajan hyvin esillä, Henryn jäädessä hieman pimentoon. Meno oli kuitenkin hyvää. Häkkiä käytettiin hyvin hyödyksi. Lopetuksessa Daniel roikkui Big Shown kädessä. Ihan kiva "uusi" tapa lopettaa ottelu. Ottelu olisi tarvinnut enemmän aikaa. Nyt koko matsista jäi vähän väljähtänyt kuva. Matsi kiinnosti minua ehkä eniten Royal Rumblen jälkeen, mutta jouduin kyllä nyt pettymään. Komppaan MR.Off Topicia, 5 minuuttia lisää aikaa ja yksi iso spotti olisi tehnyt poikaa. **½

Divoja Olisihan se pitänyt arvata, että tähänkin tapahtumaan piti se naisten matsi tunkea. Bellojen asuvalintaa täytyy jälleen kehua Ahhh shucky ducky quack QUACK! Ja Kelly Kelly Onneksi tämä ei ollut mikään minuutin squash, vaan sai minusta ihan sopvasti aikaa. Voittajatkin olivat oikeat. Kyllä tämän katsoi mielellään. *½

Laurin, Ryderin ja Even kohtaus pisti naurattamaan. Woo woo woo, you know it! Olipas Eve muuten vihainen! Ja kuinka seksikkäältä hän näytti ollessaan vihainen! VAU! Kiihotuin.

John Cenan ja Kanen feudi on minusta ollut semi-kiinnostava. Siksi odotin tätä ottelua melko kovasti. Ja kyllä miehet ihan hyvän ottelun vetivät. Enempää en odottanutkaan. Ja onneksi kumpikaan ei saanut puhdasta voittoa. Kuvio jatkuu, Jeee! Ottelun jälkeiset tapahtumat olivat siistejä. Kane hakkaa Cenan backstagelle, tyrmää Ryderin, työntää hänet kehään, Eve juoksee paikalle, Tombstone (Ah, kuinka v*tun siistiä!) Ryderille, Cena kehään, ilmava Chokeslam. Even itku kruunasi kaiken. Todella hyvin osasi näytellä tuossa tilanteessa. Kaikki tapahtumat mukaan lukien arvosanaksi ***+

Sekä The Rockin ja Cenan videot olivat mahtavia. Aivan huippuja

Drew McIntyre PPV:ssä 1 vs. 1 ottelussa? Nyt innostuin toden teolla. Funkasauruksen musiikki pärähtää soimaan. Ei v*tun vi*tu. Ette te nyt oikeasti voi juma**uta laittaa Clayn squashaamaan McIntyre vuoden toiseksi suurimmassa PPV:ssä? Hyi. Annetaan nyt (vielä toistaiseksi, tuskin enää kovin kauaa) hauskasta Brodus Claysta arvosanaksi +

Punk ja Ziggler vetivät kyllä kovan ottelun. MOTN. Mahtava homma kun Lauri jäi kehän reunalle "tuomaroimaan". Paljon counttereita, hienoimpana helmenä tämä Zigglerin GTS-counter. Paini oli hyvää, tykkäsin hitosti. Kivasti sai aikaa, eikä ollut Vickie häiritsemässä kehän vierellä. Ainoana huonona puolena oli se, että Punk hallitsi ehkä vähän liikaakin. ****-

Ja sitten se Royal Rumble -match. Minulla(kaan) ei ollut kuin yksi vaihtoehto voittajaksi, Chris Jericho. Rumblessa oli monia hauskoja kohtia, joista ensimmäisenä minut laittoi repeämään herra nimeltä Ricardo Rodriquez. Luulin jo ihan oikeasti sieltä tulevan itse Alberto Del Rion, mutta nauroin ääneen kun sieltä tulikin Ricardo hieman vaatimattomammalla menopelillä Ja kiesus mitkä popit! Herra viihdytti kyllä koko sen ajan, mitä kehässä vietti. Toisen kerran nauroin ääneen kun Cobra ja Mr. Socko kohtasivat Hahahahah. Lawlerin mukanaololle lähinnä lollotin. Booker T oli ihan ok lisä otteluun, ja Colelle facepalmasin. Kingstonin käsilläkävely oli siistiä, veti jopa vertoja viime (?) vuoden John "spiderman" Morrisonille. Illan suurin mark-out tuli Kharmasta. Loistava tuo entrace theme. Ja iski vielä Zigglerille finisherinsä Jos se jollekkin piti tehdä, niin juuri Dolph Zigglerille. Jim Duggan veti hyvin oman osuutensa HOOOOOOOO ja Road Doggin uraa en ole seurannut yhtään, joten hänen mukanaolonsa ei aiheuttanut minussa mitään tunteita. Big Show viimeisenä miehenä oli melkoinen antikliimaksi, mutta ei minua yllättänyt, koska en odottanut sieltä tulevan ketään palaajaa, varsinkaan mitään Brock Lesnaria ( Really?) Jerichon ja Sheamuksen one-on-one oli todella jännittävää katseltavaa. Siinä kun Jericho hoiperteli siellä köysissä, niin mielessäni ajattelin, että nyt tulee Sheamukselta Brogue kick jonka Jericho väistää vetämällä kehäköyden alas ja samalla Sheamus lentää yli ja Jericho voittaa. Mutta Sheamus tinttasikin neljäkutosensa (ei tieto) suoraan Jerichon lärviin ja Chris lensi komeasti alas. Täytyy kyllä myöntää, että iso shokki oli. Mutta hyvä että saatin tällainen yllätysvoittaja.

Tämän vuoden Royal Rumble oli kyllä varmaan heikoin Rumble, mitä olen nähnyt. Mutta eihän tämmöisistä otteluista täysin huonoja saa millään. Huumoria tässä kyllä riitti. Miz ja Cody saivat hienosti aikaa, hienoa. Legendat hoitivat hommansa hyvin. Royal Rumble -ottelulle arvosanaksi ***½

Royal Rumble PPV jäi alle odotusten. Homma pilattiin turhilla fillereillä, joista Clay vs. McIntyre oli ehkä suurin aivopieru koskaan. WHC-ottelu ei yltänyt odotuksiin. Rumble oli huonoin miesmuistiin. WWE-ottelu ja Cane-Kena olivat illan onnistujat.

Kokonaisuutena tapahtuma jäi alle odotusten. Kohtalainen PPV.

WWE Royal Rumble: 2.45833 ~ **½

[enska]

Big Show vs. Mark Henry vs. Daniel Bryan (c) – Steel Cage Match – World Heavyweight Championship

Kukaan tuskin yllättyy, jos sanon, että rakastin tätä tähän otteluun johtanutta juonikuviota kuin hullu. Kaikki yksityiskohdat aina AJ:n onnettomuudesta Henryn huonoon kohteluun toimivat täydellisesti, ja Royal Rumbleen mentäessä jokaisella ottelijalla oli muutakin mielessään kuin pelkkä mestaruusvyön voittaminen. Big Show halusi tuhota häntä kiusanneen Daniel Bryanin, Mark Henry halusi purkaa aggressioitaan kumpaankin vastustajistaan ja limanuljaskamainen Bryan halusi voittamisen lisäksi ennen kaikkea nöyryyttää Big Show'ta vielä vähän lisää. Tunteet olivat siis hienosti pelissä.

Varsinaisessa ottelussakin tarina oli kunnossa. Bryan koetti heti ensimmäisenä tekonaan paeta häkistä pelkuriopportunistin lailla, mutta jätit sanoivat ei. Henry ja Big Show sen sijaan keskittyivät olennaiseen eli vastustajiensa murjomiseen. Äksöni oli siis koko ajan melko räväkkää: eritoten Daniel Bryania heiteltiin teräshäkissä kuin räsynukkea. Hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei Bryanilla olisi minkäänmoisia mahdollisuuksia panna jättiläisille vastaan perinteisessä nyrkkitappelussa.

Kritiikkiä tulee kuitenkin siitä, ettei tarinaa viety ihan sinne asteelle, jossa se olisi puhjennut kokonaan kukkaansa. Bryanin olisi kuulunut yrittää paeta häkistä vielä useammin kuin nyt, jotta miehen ottelutyyli olisi tuntunut vielä inhottavammalta. Myöskään mitään erityisen huikeita spotteja tässä matsissa ei nähty. Lopetus tosin oli kieltämättä erittäin tyylikäs, mutta sekin tuli ihan liian aikaisin. Ottelusta jäi paljon mehuja puristamatta.

Tässä vaiheessa on annettava erityismaininta voittajan tuuletuksille, joissa riittää nauramista. Rakastan Bryanin gimmickiä todella paljon.

Arvosana: * * ¾

Beth Phoenix, Natalya & The Bella Twins vs. Alicia Fox, Eve, Kelly Kelly & Tamina

Hmph. Kirjoitin aikoinani tälle foorumille kolumnin, jossa tein mielipiteeni impromptu-otteluista harvinaisen selväksi. Tiivistettynä voin sanoa, että minä vihaan impromptu-otteluita – etenkin sellaisia, jotka ovat täysin yhdentekeviä. Tämä kahdeksan diivan pannukakku, jossa tunnelma oli kuin jumalanpalvelustilaisuudessa, lukeutuu niihin nimenomaisiin yhdentekeviin impromptuihin. Saimou sanoi hyvin, että naispainin pitäisi olla tällaista viikoittaisissa lähetyksissä, ja allekirjoitan tuon täysin. Maksulähetyksiin (olkoonkin, etten minä näistä mitään maksa) tällaiset ei-toivotut "flash mob" -matsit eivät kuitenkaan sovi.

Annetaan tälle kuitenkin yksi kokonainen tähtönen: vaikka mielenkiintoni ottelua kohtaan oli alhaisempi kuin Arttu Wiskarin ihmisarvo, matsissa oli pari hyvää kohtaa – Kelly Kellyn loikka kehästä ulos ja matsin loppukohtaus, jossa Beth vaihtoi itsensä kehään sisään lyömällä jompaakumpaa Belloista voimakkaasti olkapäähän. Bella-tyttöstä sattui niin, että hän piteli olkapäätään vielä naikkosten voitonjuhlien aikana. Kiva pieni yksityiskohta, joka teki Pheonixista taas hieman aggressiivisemman nartun.

Arvosana: *

John Cena vs. Kane

Cenan ja Kanen erikoinen feudi oli kulminoitumassa, ja me saimme... tyypillisen "Cena taistelee itseään kookkaampaa ja voimakkaampaa ei-sittenkään-voimakkaampaa hirviömonsteria vastaan" -tarinan, jollaisia on nyt tullut liukuhihnalta likipitäen kokonaisen vuosikymmenen verran. Jos Kanen tarkoituksena on saada pahuuden liekki Cenan sydämessä syttymään, miksei hän yksinkertaisesti tuhonnut tätä esimerkiksi terästuolilla? Miten Cenan voittaminen – siis se, että Kane olisi selättänyt Cenan vaikkapa kuristusjuntan jälkeen – olisi auttanut asiaa? Voi olla, että John olisi ollut hieman harmissaan tappiostaan ja vaatinut täten Punakoneelta revanssia, mutta eikös se olisi tehnyt rakkaasta patriootistamme vain entistä sankarimaisemman WWE-kehien Odysseuksen?

Tässä olisi nyt voitu toteuttaa jotain "status quosta" poikkeavaa; feudin luonteeseen ei yhtään sopinut tällainen tyypillinen taisto. Kane olisi voinut tosiaan vaikka murjoa Cenan sairaalakuntoon ennen ottelun alkamista (tai vaikka välittömästi kehäkellojen soitua ottelun alkamisen merkiksi), jolloin Cena ei olisi saanut kostoaan Monsterista. Näin Kane olisi taas saanut Cenan entistä vihaisemmaksi ja osoittanut samalla oman ylivoimaisuutensa Cenaan sydämettömyytensä ja moraalittomuutensa vuoksi.

Tämä ottelu oli kuitenkin todellisuudessa kuin mikä tahansa Kanen tai Cenan ottelu. Kane ja Cena ovat painijoina sellaisia, että he voivat saada nuoraneliössä magiaa aikaan oikean vastustajan kanssa, mutta yhdessä he eivät mitään harrypottereita ole. Tähän kun lisätään päälle matsin tv-ottelumainen kesto ja ruskea lopetus, niin arvosana on taattu. Post match -karkeloissa huvitti Kanen kalkista valkoiseksi värjäytynyt takamus, mutta muutoin ylidramatisoidussa "teurastamisessa" ei erityisemmin löydy kehuttavaa. Kolmatta kertaa en tule tätä ottelua koskaan katsomaan.

Arvosana: * ½

Brodus Clay vs. Drew McIntyre

Ah, lisää impromptua. No, saimmepahan Drew McIntyren juonikuviolle jatkoa, Funkasaurus debytoi (?) Jurassic Park -pohjaisen logonsa painipuvussaan ja saimme ihailla Naomin ja sen-toisen-neekerinaisen tanssiesityksiä. Eipä voi siis valittaa... vai voiko?

Voi, sillä minua ärsyttää suunnattomasti se, ettei WWE (ilmeisestikään) uskaltanut bookata Brodus Clayta Rumble-matsiin. Syyhän lienee se, ettei Clayn tahdottu menettävän momentumiaan. Nyt Clayn ei tarvinnut eliminoitua Rumblesta ja hän sai vieläpä selättää erään midcarderin PPV-lähetyksessä, jee. Höh, sanoo meikämanne. Rumble-ottelussa Proodus olisi totta kai tehnyt paljon paremman vaikutuksen PPV-debytoijana kuin tällaisessa turhassa pikkumatsissa.

Arvosanaksi annan suutarin, sillä kysymyshän oli juuri ja juuri minuutin mittaisesta squashista. Niillä ei hiutaleita irtoa.

Arvosana: DUD

Dolph Ziggler vs. CM Punk (c) – Special Referee: John Laurinaitis – WWE Championship

Edge ja Dolph Ziggler ottelivat viime vuoden Rumble-PPV:ssä ottelun, joka oli heittämällä yli neljän tähden timantti. Edgeä en ole koskaan minään hirvittävän taitavana singlespainijana pitänyt toisin kuin CM Punkia, joten odotukseni tämänvuotista Dolph Ziggler -pläjäystä kohtaan olivat tietysti ihan pilvissä. Siinäpä syy, minkä tähden matsista jäi suuhuni jonkinmoinen kuiva ja katkera katku.

Ensimmäisellä katselukerralla huomioni keskittyi enemmänkin Saimoun kanssa juttelemiseen kuin painin seuraamiseen, mutta muistikuvissani paini ei kuitenkaan mitään hirveän ilmiömäistä ollut. Toisella katselukerralla muistikuvani osoittautuivat oikeiksi. Muutamaa hulppeaa hetkeä – kuten Zigglerin alkuottelun ricflairmaista "show-offaamista" ja CM Punkin upeaa kierrevoimapommia – lukuun ottamatta meno maistui vahvasti RAW'lta, eikä yleisökään ollut kovin tulisesti matsissa messissä. En tosin voi nyt olla mitenkään hirveän vihainen tälle nimenomaiselle fanijoukolle; kukapa ei olisi palanut loppuun jo tässä vaiheessa show'ta moisen paskatarjonnan jälkeen?

Moni toitottaa viikosta toiseen, että Dolph Zigglerin olisi jo erottava Vickie Guerrerosta ja lähdettävä omille teilleen "uskottavana main eventerinä", mutta mielestäni tämä matsi osoitti, että ehkä ei. Se, mikä on tehnyt monista Zigglerin matseista – esimerkiksi siitä vuoden takaisesta Edge–Ziggleristä – tulikuuman, on Vickien eli iljettävän managerin läsnäolo. Eikä se ole mikään häpeä, jos asia on niin. Vickien kanssa Dolph toimii, ja sehän on vain h**vetin hyvä juttu. "Omillaan ottelevana atleettina" Ziggler on kuitenkin tylsähkö näky ainakin heelin saappaissa, mikä on huonompi juttu. Tässä ottelussa ei olisi ollut yhtään dramatiikkaa ilman John Laurinaitista.

Sitten päästäänkin Laurinaitiksen rooliin, josta en pitänyt juuri yhtään. Mies yritti koko ajan viilata Punkia linssiin, mutta tekikin lopulta reilun teon, koska pelkäsi saavansa muutoin potkut toimitusjohtajan väliaikaisesta virastaan. Mitäs järkeä tässä nyt oli? Olettiko Laurinaitis kenties sitä, että WWE:n Board of Directors koostuu näkökyvyttömistä simpansseista, jotka eivät tajua, että hän yritti kusettaa Punkilta mestaruuden täysin läpinäkyvin elkein? No, kenties olen väärässä, ja se, että Laurinaitis laski selätyksessä vain kahteen eikä kolmeen, johtaa johonkin vyönriisumisepisodiin jatkossa, mutta muussa tapauksessa miehen toimiminen tuomarina oli täysin surkea ja hämmentävä juttu.

P.S. Lopussa pitää kiittää Ziggleriä siitä, kuinka näyttävästi hän myy Go to Sleepin. Dolfiinin kaltaista kevyemmän sarjan ottelijaa vastaan Go to Sleep todella näyttää murhaavalta pamaukselta.

Arvosana: * * ¾

The 2012 Royal Rumble Match

Rumble-matsia parempaa ottelutyyppiä ei ole olemassa. Kerran vuodessa oteltava 30 miehen lähtölaukaus WrestleManialle on ehkäpä jännittävin matsi koko painivuoden aikana. Odotukseni olivat siis tietysti korkealla, mutta täyttyivätkö ne? Katsotaan.

Heti alkuun pitää mainita, että markkasin yllättävän paljon Alex Rileyn sisääntulolle. En olisi todellakaan uskonut, että WWE olisi pannut Rileyn kaltaisen Superstars-vangin näin isoon valokeilaan. Markattua tuli myös Rileyn ja Mizin kaksintaistolle, joka tarjosi varsin intensiivisen startin Rumblelle. Ensimmäinen eliminaatio tuli yhtä nopeasti kuin Porno-ketjun väki.

R-Truth tuli yllättäen jo kolmantena osallistujana, mikä oli mielestäni niin ikään positiivinen seikka. Seuraavana kehään tullut Cody Rhodes lisäsi yhä enemmän pökköä ottelun pesään, ja kuin varkain matsissa oli heti alusta asti pari pippurista rumblaajaa mukana.

Darren Youngilta peruukin varastanut Justin Gabriel oli Rileyn, Truthin ja Rhodesin tapaan kiva näky sekä sopiva alkupuolen vierailija. Gabrielin jälkeen tullut Primo jatkoi nuorten painijoiden tulvaa, ja toiminta kehässä äityi varsin tapahtumarikkaaksi ja sähköiseksi – ja sitten Miz eliminoi R-Truthin matsista ulos aivan yllättäen!

Mick Foleyn sisääntulo sai St. Louisin yleisön ensimmäistä kertaa illan aikana ilmiliekkeihin. Foleyn ja Rhodesin brawlaamista oli ilo katsella; olen jo aikaisemmin ilmoittanut haluavani WrestleManiaan Foleyn ja Rhodesin välisen ottelun Intercontinental-mestaruudesta, joten kaikki mahdollinen kanssakäyminen kaksikon välillä kelpaa.

Sydäntä lämmitti seuraavan painijan eli Alberto Del Rion saamat popit (kyllä, popit), mutta ehkäpä vielä parempaa oli Del Rion paljastuminen Ricardo "vuoden spotti" Rodrigueziksi ja St. Louisissa kaikuneen kovaäänisen "Ricardo! Ricardo!" -chäntin kuunteleminen. Yllättävä oli myös Mick Foleyn salainen heel turn (vitsi, vitsi), kun hän ja Ricardo eliminoivat sympaattisen Justin Gabrielin ottelusta pois. Jännä juttu.

Moni ei varmastikaan nauti Santino Marellan huumorista, mutta minua tuon hulvattoman italiaanon olemus naurattaa julmetusti. Tässäkin Rumblessa Marella sai aikaan pari hauskaa Rumble-hetkeä, joille saattoi nauraa ääneen. (Ricardon ja Santinon ketjupainisessio ja eeppinen Cobra vs. Mr. Socko -staredown.) Santusta alkaa kehkeytyä tällainen Royal Rumble -spesialisti, joka tarjoaa joka Rumblessa takuuvarmaa viihdettä.

Hassuttelu loppui kuitenkin siihen paikkaan, kun Cody Rhodes eliminoi Foleyn kehästä ulos. Voisiko tämä olla pieni merkki tulevasta (WrestleManian Foley–Rhodesista)? Enpä usko, mutta ainahan saa toivoa. Toisaalta Codyn eliminaatiosaldo antoi myös pieniä vihjauksia sellaiselta WrestleMania 25:n Chris Jericho vastaan legendat -kuviolta haiskahtavalta setiltä – Cody kun eliminoi Foleyn lisäksi ainakin Jerry Lawlerin ja Jim Dugganin matsista pois.

Foleyn tippumisen jälkeen ottelussa tuli eteen se sellainen väistämätön tylsä ajanjakso, jossa ei tapahtunut juuri mitään mielenkiintoista. Tuli Lawleria, Mahalia, Khalia, Ezekieliä ja Hunicoa, eikä kehässä ollut (ainakaan esillä) ketään erityisen mielenkiintoista nimeä. Booker T:n osallistuminen matsiin piristi ottelua hetkellisesti, mutta eipä hänkään miksikään Midaaksi kyennyt visiittinsä aikana muuttumaan. Kofi Kingstonin käsilläseisominen oli sen sijaan varsin kultainen temppu, josta ei voi muuta kuin antaa rutkasti plussaa. Taattua klassikkoainesta.

Seuraava hieno, liikuttava, ihan kiva, no vähän nostalginen hetki oli Jim Dugganin esiintyminen, joka ei kuitenkaan mikään orgasmin veroinen asia ollut, sillä vastahan Duggan oli aktiivipainijana rosterissa mukana. Mutta Dugganin jälkeen tuli se pommi, josta tämä Rumble tullaan kaiketi muistamaan – Kharman paluu! En olisi ikinä uskonut, että Kharma olisi jo nyt voinut palata takaisin kehiin, mutta niin vain se naikkonen tallusteli taistelutantereelle esiin yleisön mennessä edesmennyttä Gorilla Monsoonia siteeratakseni "banaaneiksi". Kharman nopea eliminoituminen harmitti ja paljon, mutta olihan kysymys kuitenkin täysin ymmärrettävästä asiasta, joten seikan pystyi painamaan villaisella.

Yllätysnimiä rakastavana fanina myös Road Doggin esiintyminen tuntui hunajaiselta. Yhtä kovana pommina Koiran esiintyminen ei tietenkään tullut kuin esimerkiksi Dieselin edellisvuonna, sillä Roadien tiesi olevan kiertueilla mukana, mutta kova juttu se siitä huolimatta oli. Ja juuri, kun Rumble alkoi muuttua tähtipainotteisemmaksi ja paremmaksi, uunista tulee ulos Uso, joka imee matsista kaiken kiinnostuksen pois. Ei voi syyttää epäonniseen asemaan bookattua Usoa, vaan käsikirjoittajia, jotka panevat näitä alhaisen kastin painijoita osallistumaan otteluun viimeisten joukossa.

Uso-imurin jälkeen kiinnostus palautettiin takaisin Randy Ortonin ja Chris Jerichon sisääntuloilla, joista Jerichon sisääntulo loi otteluun sitä kauan kaivattua eeppisyyttä, joista Royal Rumble -matsit tunnetaan. Harmi vain, että sekin vähäinen eeppisyys sitten vedettiin vessanpöntöstä alas siten, että Big Show valittiin viimeiseksi – eli siksi kaikista kutkuttavimmaksi – osanottajaksi. Höh.

Big Show -masennus oli tehdä koko loppuottelusta suorastaan vastenmielisen, mutta onneksi ihan lopussa nähtiin sentään jotain erikoista: pitkä kahden painijan välinen taistelu, jossa kummallakin oli yhtälaiset mahdollisuudet voittoon. Pitkä ja hikinen kilpailu päättyi lopulta mieluisasti, sillä voittajaksi nousi kaksikosta se, jota oli kuitenkin pitänyt ennakkoon hieman yllättävämpänä valintana voittajaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

No jaa, enpäs tiedä. Toisella katselukerralla Rumblen heikkoudet tulivat paremmin esiin. Tähtivoima oli lähestulkoon olematon, keskimatsi tavanomaista "keskimatsin tylsyyttä" tylsempi ja yllätysnimet (vaikkakin kivoja, niin) vähän pienehköjä. Yleisökään ei ollut erityisen mahtava, mikä tosin oli pitkälti huonon bookkauksen syytä. Silloin, kun bookkaus oli hyvää, yleisö oli todella äänekäs, mutta muuten St. Louisissa istuttiin vähän tylsistyneinä. Hassuttelu-Rumblena ihan ok, mutta eipä tästä kamalasti jää lastenlapsille kerrottavaa. Sanotaan nyt kuitenkin, että ottelu oli PPV:n paras, vaikkakin vain niukasti.

Arvosana: * * ¾

Fiilis PPV:n jälkeen:

Kovin paljon olisin tehnyt toisin.

[Darien Fawks]

Heitetäänpä vähän omiakin mietteitäni tästäkin. Kuusistaan katsoimme Wrestlemania-porukan kanssa.

Häkkiottelu oli kohtuullinen opener ja sai fiiliksen pintaan. Bryan onnistui voittamaan kyseenalaisesti kuin vahingossa. Erinomainen lopetus. Mark Henry ei kyllä juuri mukana ollut. Kovasti tahtoo iso E raahata Henriä messissä, vaikka tämä ei selvästi kykene tällä erää paljon tekemään.

Naisten täytehuttu oli sinänsä odotettavissa. Heeleillä oli yhtenäiset asut, ja Taminan uutta tyyliä kutsuttiin huoneessa rumaksi. Beth päsäytti Glam Slamilla, ja ottelu oli ohitse pian. Tjaah.

Cenan ja Kanen ottelu oli sangen karmaiseva. Feudia muutenkin varjostaa se, että vaikka bäkkärillä ja otteluiden ulkopuolella kuinka uhottaisi ja riehuttaisi nyrkit viuhuen, niin kehässä äksöni ei lähentele edes tyydyttävää tasoa. Kuiva count-out. Pelkkää shaissea, valitettavasti.

Funkasaurus squashaamassa Drew McIntyrea. Silmäni, sieluni ja sydämeni itkivät verta kilpaa. Tämän ottelun olemassaolosta etukäteen spoilautuneena uskalsin luulla, että tällä jollain tapaa vietäisiin skotin kuviota eteenpäin – vaan ei! Mitä v**tua, WWE? Ainakin Brooduksesta on tullut varsin overi tällä midcardia huutavalla gimmickillään. Tästä ei seuraa mitään hyvää, koska tämä rooli perustuu jo nyt hienojen miesten täysin turhiin squashauksiin. Huumoriarvoa, hurrauksia ja hyvää mieltä? Kyllä juu, mutta kauaskantoiseksi en tällaista turhanpäiväisyyttä tituleeraisi.

Dolphin ja Punkin ottelu oli sangen onnistunut. Nopeatempoista touhuamista, jonka suurin arvo tosin taisi olla Laurinaitisin tempauksissa. Ottelu itsessään jäikin tästä syystä melkoiseen taustarooliin. Lopetushetket olivat sekä jännät että humoristiset, mutta vähän turhan halvalla tuota Ziggleriä tässä kuitenkin pantiin, pistettiin, laitettiin. Paremmalla pohjustuksella ja henkilökohtaisemmilla lähtökohdilla tämä voitaisiin käydä joskus isommallakin ennakkohypellä ja laadukkuudella.

Royal Rumble -ottelu... Kollektiivisesti tämä ottelu tuntui herättävän hyviä fiiliksiä ja kyllähän nauru raikasi ja jännitystä piisasi. (Itse taisin tykätä tästä Rumblesta vähemmän kuin kukaan muu porukasta...?) Jotkin bookkaukselliset seikat kuitenkin paistoivat silmiin uurteita hitsipillin lailla. Huumorin keinoin saatiin Kenityksen esille tuomaa keskivaiheen raskautta kevennettyä loistavasti. Santino, Ricardo ja Foley aiheuttivat äänekkäitä naurunpyrskähdyksiä. Codyn eliminaattorirooli ilahdutti. Miz pysyi mukana myös aika kivasti. Selostajakolmikon murahtelut ja esiintymiset olivat myös kultaa.

Sitten niihin epäkohtiin. Saakelin Jey Uso viimeisessä kymmenikössä sisään? Really? Toki jos tämä olisi oikeasti sattumanvaraista, niin tuon voisi sallia. Suurista suurin antikliimaksi ja aivan järkyttävä bookkauspäätös vailla minkään valtakunnan älyä oli Big Show paikalla 30! Hitto vie, porukkamme pyöritteli ties minkälaisia skenaarioita siitä, kuka olisi vielä saapumatta, mutta Big v***n Show teki tuplaesiintymisen! Ja mitäs kummaa sitten tapahtui? Cody ja Miz kertaheitolla pihalle! Aivan täysin käsittämätöntä. Ei v***u järjen hiventäkään! Iso keskari sinne käsikirjoittajien suuntaan! Yhtäkkiä kehässä onkin enää kaikkien suosikki Jericho ja ei kenenkään suosikki Sheamus. Eeppinen kaksintaisteluhan tästä saatiin, ja joukkio eli mukana lähes joka hetkessä. Mutta mitäs... Vedä se köysi alas, Jericho! Vedä se köysi ala... EI! EIIII! EIIIIIIII! Me ollaan hävitty tää peli, pojat. Sheamus on pääottelussa Wrestlemaniassa, ja Jerichon End of the World oli vain kaverin omaa sanahelinäistä hypeä tulevasta (joskin aikuisten oikeasti tulemattomasta) Rumble-voitosta. Hiljaiseksi veti.

[MR.Off Topic]

Ensi kerran näen Darran oikeasti haukkuvan jotain WWE-aiheista asiaa ja oikein kunnolla. Jos totta puhutaan, niin on näin varmaan tapahtunut ennenki, mutta nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Piristää sitä ainaista hehkutusta ja kyllähän tämä tapahtuma kaikessa vaisuudessaan ansaitsi tuota kakkaa niskaan.

[Fletch]

Olihan tää Rumble-ottelu aika pettymys, mutta kun ei WWE:ltä vaan yksinkertaisesti enää pysty odottamaan mitään sen parempaa. Itse en kyllä samanlaisella intensiteetillä suhtaudu wrestlinkiin kuin monet muut täällä, joten useimmiten viihdyn tapahtumien parissa, sillä nautin ne enemmänkin ikään kuin sunnuntai-illan kevennyksinä.

Rhodesin Cody oli kyllä ottelun paras. Se eleily ja huuto Dugganin eliminoimisen jälkeen. Lopputaisto oli myös aivan hiton hyvä. Varmaan toinen tahi kolmas kerta about kymmeneen vuoteen, kun jännitti painia katsoessa. Tämän jälkeen jopa toivoin, että Jericho voittaisi mestaruuden Chamberissa, jotta 'Maniaan saataisiin Sheamus VS Jericho. Mielestäni vaan toimi tosi hyvin näiden kahden kemiat.