Aloitetaan kuitenkin tuosta pre-show'sta ja aivan käsittämättömästä US-mestaruusottelusta. No okei, ei se matsi mikään erityisen p**ka ollut, mut mitä helvettiä Miz teki tossa matsissa? Se promo oli kyllä todella hyvä ja uskon että se tuli suoraan sydämestä. Jotenkin nää viimeaikaiset kuviot on saanut ainakin minut toivomaan Mizille naamakäännöstä tai jotain muuta radikaalia muutosta. Tän hetkinen tilanne haisoo pahalle.
Sitten itse tapahtumaan. Ortonin ja Kanen matsi oli ehkä hieman parempi kuin mitä odotin. Ottelussa oli kuitenkin kaksi melko tylsää hahmoa joten en mä tästä oikein mitään saanut irti. Ortonin voitto oli odotettavissa ja niinhän se sinne napsahtikin. Ryderin sekaantuminen matsiin aiheutti pelon siitä että Kanen ja Zachin feudia jatkettaisiin. Toivottavasti ei. Kane sais muutenkin poistua mun WWE:stä.
Dolph Ziggler sitten päätettiin syöttää Funkasaurukselle, hohhelihoijaa... Positiivista tässä oli se että Brodus ei hallinut ihan koko matsia ja onhan toi Ziggler aivan maaginen tuolla kehässä. Mutta aika turhanpäiväinen lisäys tähän cardiin. Ennemmin ois vaikka sen US-matsin katsonut tässä välissä.
Sitten tulikin illan ensimmäinen iso ilon aihe nimittäin Codyn mestaruusvoitto. Matsi ei jaksanut pahemmin kiinnostaa, mutta kun Big Show astui pöydän läpi, niin olin taas se pikkupoika joka fanittaa tätä lajia. Mahtavaa! Matsin jälkeinen beatdown oli kyllä ilkeen näköstä ja Big Show näytti ihan hirveeltä heeliltä.
Sheamus vs. Bryan oli sitten se ottelu mikä olisi pitänyt olla jo Maniassa. Tää ottelu yllätti kyllä todella positiivisesti. Sheamuskin esitteli itsestään ihan uusia puolia vääntelemällä Bryania sidonnoilla. Olihan tää ehdottomasti viihdyttävin maailmanmestaruusottelu hetkeen. Lopputulos oli aika arvattavissa, mutta eipä se fiilistä syönyt. Itse en saa niin suuria inhontunteita Sheamuksesta kuin moni muu Alertilainen.
Ryback vs. Jobberit oli ihan hauska joskin turha välipala. Toi Ryypakki tarttis kyllä jotain syvyyttä tohon hahmoon. Nyt tossa ei maistu tarpeeks salami.
Tämän jälkeen vuorossa olikin kahden lempipainijan kohtaaminen. Kuten jo aiemmin sanoin niin toi Punkin ja Jerichon feudi on mennyt viimeaikoina aika noloksi, joten en tätä matsia edes pahemmin jaksanut ennakkaoon fiilistellä. Ehkäpä noi negatiiviset ennakkoasenteet sitten olivatkin syynä siihen kun en oikein innostunut tästä matsista. Sinällään tässä ei mitään vikaa ollut, mutta ei tässä mitään sykähdyttävääkään tapahtunut. Punk säilytti mestaruuden joka on vissiin ihan jees jos se Jericho on kerta lähössä jo pois WWE:stä. Vähän p**ka maku tästä Jerichon runista on jäänyt tähän mennessä.
Layla
Sitten olikin illan main-eventin aika ja HUH HUH mikä matsi se olikaan! Paras matsi mitä WWE:ssä on nähty vähään aikaan. Ei paljoa Tripsu - Takerit ja Cena - Rockit pyöri mielessä tän jälkeen. Aivan älytön matsi ihan alusta loppuun asti. Ne Brockin kyynärpääiskut heti ottelun alussa oli jo semmonen startti et ei paremmasta väliä. Cena vuoti kyllä ihan mukavasti sitä verta. Pikkasenhan toi lääkintähenkilökunnan säätäminen nauratti ja samalla ärsytti, mut onneks matsia ei sentään keskeytetty. Hulluin hetki matsissa oli kuitenkin se Lesnarin tajuton loikka sinne kehän ulkopuolelle. Tossa tilanteessa olin varma että nyt sattu jompaankumpaan aika pahasti. Onneksi taidettiin selvitä säikähdyksellä. Ottelun lopputulos olikin sitten aika iso ylläri. Ei olisi tullut pieneen mielenkään ennen ottelua että Cena tämän matsin voittaisi. Ottelun aikana aloin kuitenkin kallistumaan Cenan puolelle ja olin oikeasti iloinen kun Johnnyboy voitti. Luultavasti moni on erimieltä kanssani ja ymmärrän sen täysin. Onhan toi Lesnarin kannalta aika noloa kun äijä tulee hirvee uho päällä ja ottaa sitten pataansa ekassa matsissaan. Mielenkiintoista nähdä mitä Lessulle nyt keksitään, kun Cenakin lähtee lomalle.
Kaikenkaikkiaan tästä tapahtumasta jäi siis hyvä fiilis päälle. Noissa epä-kiinnostavissa matseissa matsien laatua kyllä nosti tuo aivan erinomainen yleisö. Chicagon jengiin voi aina luottaa. Eipä saanut Cenakaan matsin jälkeen paljoa buuauksia. Olispa painitapahtumissa aina tommonen yleisö joka saa fiilistä vähän heikompiinkin koitoksiin.
- R
















